Varsinais-Suomi ja Ahvenanmaa · DIGI

mm

Lainausohjeet.

nalle lainaajalle annetaan korkeintaan

Joka pitää kirjaa ylijnääräajan, suorittakoon

sakkoa viikossa penniä.

Joka turmelee tahi pahoin pitää kirjaston kirjaa, maksakoon siitä korvauksen kirjaston johtokunnan arvion mukaan.

Jos joku kirja katoaa, tulee lainaajan suo­

rittaa korvaukseksi sen koko arvo ja sitä paifci ns s -kirjastoa vahinko on täysin korvattu» Lai­

naaja olkoon kuitenkin oikeutettu korvaukseksi antamaan toisen puhtaan kappaleen samaa kirjaa kadonneen sijaan.

Lainananottaja, joka on tehnyt itsensä syy­

pääksi sellaiseen huolimattomuuteen kuin edelli­

sissä kohdissa on lueteltu, kadottaa lainausoikeu­

tensa, jos kirjastonhoitaja sen hyväksi näkee.

nidosta kerrallaan.

sakkoa penniä viikolta, siilien astrkim-

Lainataan viikoksi

SUOMEN M A A K U N N A T

VARSINAIS-SUOMI

JA

AHVENANMAA

KIR JO ITTA N U T

V Ä I N Ö

T E K S T IS S Ä 46 K U V A A

L IIT T E E N Ä V A K SIN A IS-SU O M E N J A A H V E N AN M AAN K A K T T A .

N > > 1 2 4 9 1 0 6 3

TURUN KAUPUNGINKIRJASTO

A bo s ta d sb ib lio te k V 0 0 2 8 5 3 3

42. 1

V O I O N M A A ^ V Ä I N Ö

V A R S I N A I S - S U O M I JA A H V E N A N M A A . - ( S U O M E N M A A K U N N . ) 0 1 8 0

‘ T URKU / & C

H E L S I N G I S S Ä 1901 / V - .-- / - - r ä h s ä N V ä l i s t u s s e h H ä 7 , (lU A M k^ u ^

T U R K U

■/

H E L S IN G -IS S Ä ,

SUOMAT,. K IR J A L L . SE U R A N K IR J A P A IN O N O SA K E Y H T IÖ ,

1900.

Y A R S IH A IS -S U O M I.

1. Varsinais^Suomi ja sen luonto.

Kun katselemme Suomenmaan karttaa, näemme että luonto on ihmeellisesti muodostanut isänmaam­

me lounaisimman osan. Ei missään muualla koko suuressa maailmassa nähdä sellaista maan ja meren

jennut suuriin kappaleihin, pirstoutunut tuhansiksi luodoiksi ja vaipunut viimein kokonaan Itämeren aaltoihin. Mereltä on maa kuitenkin ehtinyt valloit­

taa Suomelle ihanan maakunnan, muita rikkaamman ja suositumman — Varsinais-Suomen saaristoineen.

Tämän maakunnan mereen pistävä, saariston

«Pirunpelto** V a rsin aisK S u om en u lk o sa a risto ssa .

sekaannusta kuin täällä. Näyttää siltä kuin maamme, vapauduttuaan jättiläisjäiden kylmästä taakasta ja luonnuttuaan viheriäiseksi Suomen niemeksi, olisi päättänyt rynnätä niin kauas kuin mahdollista läm­

pöistä aurinkoa ja etelää' kohden. Mutta pitkälle ei maa ole ehtinyt, kun on sekaantunut veteen, loh-

suojelema asema on ollut arvaamattoman tärkeä koko isänmaallemme. Sieltä antoi Suömi Ahvenanmaan saariston kautta kättä Ruotsille ja avasi sylinsä aavalle Itämerelle ja sen takaisille vieraille maille. Varsinais- Suomi otti ensiinäisenä vastaan vieraitten kansain lahjat Suomelle — viljelyksen ja sivistyksen alkeet

ja kristinuskon — ja tuli Suomen histprian ensi- mäiseksi näyttämöksi. Niinkauan kuin maamme kuu­

lui Ruotsin valtaan, oli Varsinais-Suomi emämaata lähellä olevan paikkansa ja vanhan viljelyksensä vuoksi Suomen luonnollinen keskus ja pää. Sen keskessä oli Turku, maan pääkaupunki tälle vuosisadalle asti, sen vanhoissa seurakunnissa ja kivikirkoissa varttui maan kirkollinen elämä, sen kieli tuli suomalaiseksi kirjakieleksi, sen sukukartanoissa elivät Suomen mai- nioimmat suurmiehet. Varsinais-Suomi oli menneinä vuosisatoina koko Suomen elämää sykkivä sydän.

Suomi on sitten kasvanut, Varsinais-Suomi on nyt

löydy niin pienellä alalla sellaista luonnon vaihtelua ja niin monipuolisen elämän tilaisuutta kuin Varsinais- Suomessa:

Maan ja meren suhteet jakavat Varsinais-Suo- men kolmeen luonnolliseen vyöhykkeeseen. Uloinna meressä on s a a r i s t o , sitten tulee varsinainen ran­

tamaa, joka vihdoin ylemmän , t a k a m a a n kautta yhtyy muuhun Suomeen.

Karu ja kylmä on tervehdys, jolla Suomi ottaa vastaan meren ulapoilta tulevan purjehtijan. Kovia luotoja ja salakaria nousee tuhansittain syvistä aal­

loista. Myrskyt ja tuulet pesevät lakkaamatta karien

S a t a m a V a r s i n a i s ^ S u o m e n u l k o s a a r i s t o s s a .

maan pienin maakunta, on lakannut olemasta maan keskus. Niinkuin kiittämättömät lapset unohtavat vanhempansa, on muu Suomi melkeinpä unohtanut Varsinais-Suomen, vaikka se ennen kantoi köko Suo­

men nimeä ja vaikka siellä on „jokainen kaupunki satukirjana, jokainen herrastalo' muistomerkkinä ja jokainen kirkko urhojen hautana".

Luonnon edut, jotka aikoinaan antoivat Varsi- nais-Suomelle ensimäisen sijan Suomen historiassa, ovat toki jääneet, ja tämä maakunta on yhä Suomen luonnon paras osa. Ei missään muussa maakunnassa

kaljuja päälakia. Se on ulkosaaristo, ja minkä­

lainen! Alastomia punertavia paasikareja, joita ei yksikään puu varjollansa siimestä; rantoja, joita aal­

tojen sorvaamain miljoonain mukulakivien muodos­

tamat „ pirunpellot" tai laihat kanervikot tai yksinäi­

set mataavat pensaat täyttävät; kapeita särkkiä, jotka luotojen päästä ulottuvat virstain matkalle mereen;

ja ylt’ympärillä sinistä ääretöntä merenselkää ja luke­

maton joukko veden päällisiä ja alaisia kiviä, jotka tutuille pyytäjille tarjoavat hylkeitä ja kaloja, vaan tuntemattomalle merenkulkijalle kamalan kuoleman.

* Saattaapa tapahtua että savu näkyvi saarelta ja purjehtija äkkää jossakin kalliolahdessa pienen sata­

man ja kallioiden välissä ihmisasumuksia viheriäisen

niittytilkun vieressä. Se on ainoa maallenousupaikka peninkulmain aloilla ja sinne ovat uljaat saaristolai­

set, Suomen esivartijat, rakentaneet kylänsä myrs­

kyävän, oikullisen avomeren ääreen, josta ke sano­

mattomilla ponnistuksilla ansaitsevat niukan toimeen­

tulonsa.

Näiden ulkosaarien (Hiittisten, Jurmon, Utön, Aspön) takaa tulevat vihdoin ystävällisemmät rannat.

Ne ensin häämöittävät kuin sinipilvet- ilman ran­

nalla, mutta lähemmäksi tultua selviää merestä suuria

| Rymättylän saaret maakunnan rannikon luoteispuo-

! lisessa osassa. Kivimaan ja Merimaskun saarten vä­

listä. pistää mantereeseen avonainen Mynämäen lahti

• eli »Saaren aukko“, ja Merimaskun ja mantereen välille jää pitkä »Naantalin a u k k o T o i s e t manner- saarista täyttävät suuria lahtia, jotka siten ovat muut­

tuneet pitkiksi salmiksi eli raunioiksi. Tällaisia saa­

ria ovat Varsinais-Suomen rannikon kaakkoisella puo­

lella Paraisten ja Kemiön suuret saarimaat, joista edellisen on meri kapeilla salmijuovilla paloitellut

S i s s ä a a r i s t o : K n s i m m ä i t i e n J ä ä .

sinivihreäin metsäin somentamia saaria eli „luotoja“ , joissa saattaa olla kokonaisia pitäjiä1 hyvinvoipia©

kylineen, satamineen. Kulkija on nyt joutunut luon- nonihanuudesta ylistettyyn Varsinais-Suomen sisä- saaristoon. Ensimäisenä saarikertana ovat Nauvon, Korpon ja Houtskarin yksinäiset luotopitäjät. Nii­

den takana tulevat suuret mannersaaret. Ne ovat syntyneet omituisella tavalla. Toiset ovat oikeastaan pitkiä .mantereen niemiä, jotka meri on kaapannut syliinsä. Sellaisia ovat Kivimaan ja Merimaskun—

moneksi pienemmäksi. Näiden mannersaarien väliin jää vuorostaan ehjä niemimaa, Sauvon niemi, joka

on vastaamassa luoteispuolen suuria lahtiaukkoja.

Tällä sisäsaaristolla on vaihteleva luonne. Ek­

syttävästä. vuorottelevat siellä suuret ja pienet saa­

ret, ahtaat raumat ja väljät selät. Kaikkialla leikkii luonto oikullista leikkiänsä: milloin synkistyttävät mai­

seman mustasta vedestä nousevat äkkijyrkät kalliot, milloin silmää hivelevät lempeät laaksot. „ Ominaista saaristomaalle — lausuu Suomen luontaisista maa­

kunnista puhuessaan eräs tutkija — on sen kasvul­

lisuus, siellä kun suurimman köyhyyden vieressä siellä ja täällä tapaa hämmästyttävän rikkauden, eikä ainoastaan saarien laaksoissa, vaan myöskin tuulen­

suojaisissa paikoissa ulkosaaristoissakin. Ei missään Suomen maakunnassa, ole niin rikasta kasvistoa, niin monia puu- ja pensaslajeja kuin saaristomaakunnas- sa; ei missään Suomessa ole tammi niin levinnyt ja viihdy niin hyvin kuin täällä."

Ilmastonsa puolesta ovat Varsinais-Suomen ran­

nikon ja mannersaarien seudut Suomen luonnon lem­

pilapsia. Suvet ovat pitkiä ja vilpoisia, talvet ly­

hyitä ja lauhkeita. Tammikuu on Kajaanin tienoilla keskimäärin 13 -astetta kylmempi kuin täällä. Vuo­

den keskimääräinen lämpö lasketaan täällä noin 5 lämpöasteeksi eli samaksi kuin Ruotsin Göötanmaissa.

Aurajoki heittää jäänsä joskus jo maaliskuussa, har­

voin n i i n myöhään kuin toukokuun alussa. Itäme­

ren lahdet ja salmet ovat sulia lopussa huhtikuuta tai alussa toukokuuta ja höyrylaivaliikettä on Turun ja Tukholman välillä ruvettu talvisinkin menestyk­

sellä harjoittamaan. Käki kukkuu tammistoissa ta­

vallisesti ennen toukokuun puoliväliä ja pääskyset tulevat samaan aikaan.

Meren ja maan riita| saariötomaassa -ei ole vie­

läkään loppuun käyty. Luonnonvoimat mullistavat alituisesti rannikon ja saariston piirteitä. Vaikutus on hitainen, mutta jo parissa ihmispolvessa saa se aikaan ihmeellisiä tuloksia. Maa kohoaa lakkaamat­

ta, merestä nousee uusia kareja, luotoja, saaria; saa­

ria yhtyy toisiinsa ja mantereeseen, lahdet ja salmet muuttuvat järviksi, täyttyvät ruovostoilla, mataloitu­

vat ja maatuvat, valkamat ja apajapaikat joutuvat kuivalle maalle, latoja rakennetaan muinaisille laiva­

väylille ja karja käyskentelee entisellä merenpohjalla.

Joka 'paikassa saaristossa ja rannikolla muistellaan ja näytellään tällaisia muutoksia. Pyhässämaassa ja Paraisissa on suuria saaria kasvettunut yhteen, Ke- tarsalmi Taivassalossa on kuiva, Vehmassalmi Veh­

maalla lahti. Piispanniemi Askaisissa on kallio kes­

kellä maata, Lempisaari ei ole ehään mikään saari.

Merijärvi Merimaskun rajalla on merestä erinnyt sisä- järvi. Leikkilahdenjärvi Merimaskussa, Isolahden- järvi Kivimaassa, Käringlahdenjärvi Nauvossa valeh- televat niinillään vain puoleksi, sillä ne ilmaisevat itse olevansa entisiä merenlahtia. Tarinat kertovat laivainjäännöksistä, joita on löydetty kuivalta maalta.

Vehmaalla on peninkulman päässä mereltä Kaupin- kari-niminen vuori, jonka seinämässä kerrotaan olleen rautarenkaita laivain kiinnittämistä varten, kun ne muinoin purjehtivat tänne kauppaa tekemään. Hali­

kon Linnavuoressa, joka on vainioitten keskessä kau-.

kana purjeväyliltä, on sellainen rautarengas meidän aikanamme löydetty.

Huomattavimmat maatumiset ovat tapahtuneet merenlahtien perukoissa, joihin maakunnan joet las­

kevat. Virtain kuljettama savi ja lieju on tullut ko­

hoavan pohjan avuksi ja siten vähitellen muuttanut pitkät lahdet laajoiksi niityiksi ja vainioiksi. Mynä­

mäen lahden perässä on äärettömiä vesijättöjä ja lahti on niin madaltunut, että se vielä toista virstaa ran­

nalta on ainoastaan kyynärän syvyinen. Ennen on syvää lahtea ollut puolen peninkulman päähän ny­

kyisestä rannasta maallepäin. Samoin on Naantalin aukon perä (Lemun lahti) muiston aikana vielä ollut syvä, vaikka se nyt on vesiperäisenä, meriruokoa kasvavana niittynä, joka korkeitten rantainsa välissä näyttää hyytyneeltä vedenpinnalta. Aurajoki kuljet­

taa joka vuosi suuret määrät liejua joen suuhun, mistä se työläällä ruoppaamisella on poistettava.

Turun linna, joka muinoin oli pienellä saarella, on viimein joutunut kuivalle mantereelle. Paimionjoen suu ja Paimion lahden perä näkyy vanhoissa kar­

toissa monihaaraisena suistomaana, mutta nyt on siellä ääretön vesijättö. Herrankartanon luona kaksi virstaa joen nykyisen suun yläpuolella on tarinan mukaan ollut satamapaikka ja rautarenkaita kalliossa.

Vielä suurempia maatumisia on tapahtunut Halikon lahden pohjassa, jonne Uskelan ja Hahkon joet las­

kevat. Koko Salon ympärillä oleva viljava tasanko on entistä merenlahtea. Varsinais-Suomen jokien sameuden ja savensekaisuuden voi selvästi huomata jo virstain päässä joensuiden edustoilla. Jokien suu- puolille keräytyneen pohjattoman liejun vuoksi on Turun—Karjaan radan siltoja.täytynyt suunnattomilla paalutuksilla tukea.

. Mutta astukaamme jo mantereen vakavalle poh­

jalle. Varsinais-Suomen manner on kapea rantamaa Sisä-Suomen ja Itämeren välissä. Maan pystyrakenne tässä rantamaassa on huomattava. Täällä ei ole sisä­

maan hymyileviä vesistöjä ja pitkiä harjuja, jotka niitä salpaavat. Lähinnä muistuttaa Varsinais-Suo­

men manner Suomenlahden rantamaata rantajoki- neen ja hajanaisine kallioineen. Maa kallistuu Var- sinais-Suomessakin jotenkin jyrkästi mereen^ päin, jonne joet vuorien välistä juoksevat. Meren ran­

nalla on kaikkialla yksinäisiä vuoria tai lyhempiä vuorijonoja ikäänkuin saarina, joiden lomissa salmi­

na ja selkinä leviää pieniä tasankoja. Maakunnan läntisimmässä ja itäisimmässä osassa on tällainen jär­

jestymätön vuorimaa suurella alalla yleisesti vallit­

seva. Mutta muuten on Varsinais-Suomen maa tarkasti jäsentynyt jokilaaksojen mukaan ja jokilaaksot anta­

vat mantereelle varsinaisen leimansa. Kukin joki­

laakso, pienikin, on oma erityinen alue, jonka naa- puriseudusta erottavat korkeat hedelmättömät vuori- jaksot, jotka tulevat sisämaasta ja menevät meren niemiin eli „maanpäihin“ . Maakunnan tärkeimmät joet, jotka siis osottavat Yarsinais-Suomen paäseu- tuja, ovat pohjoisesta alkaen; Laitilan järvistä lähtevä ja Pohjanlahteen laskeva Uudenkirkonjoki, Mynä­

mäen aukkoon lähelle toisiaan laskevat Laajoki ja Mynäjoki, Naantalin aukkoon laskevat Nousiaisten ja Maskun joet, kuuluisa Aurajoki ja sen syrjäjoet Paattisjoki ja Liedonjöki, Paimion lahteen laskeva

tilassa ja Juntolan koski Paimion rajalla suurimpia.

Tämä joki on muissakin paikoin virtava. Melkein kaikki Yarsinais-Suomen joet ovat juoksultaan jou­

tuisia ja pyörittävät sahojen ja myllyjen rattaita.

Pienimmätkin rantajoet kuohuvat ja pulppuilevat vallattomasti, missä sattuvat kovaan kaihoon tai louhikkoon. Mutta vesirikkaita ovat nämä joet ai­

noastaan keväisin, jolloin ne lyhyeksi ajaksi tavat­

tomasti paisuvat; kuivana kesäsydännä seisovat mo­

net myllyt ja rantajoki kulkee vain savisena pohja- ojana matkaansa merta kohden. Muita merkillisem-

JSLäköala tJ u n fco la n k o s k e l t a P a i m i o s s a .

pitkä Paimionjoki, joka alkaa Somerolta, Halikon lahteen laskevat Halikon ja'Uskelankaksoisjoet, sekä vihdoin Itämereen laskeva Kiskonjoki (lähellä Uuden­

maan rajaa) ja sen syrjäjoki Perniönjoki. Aurajoki, Paimionjoki ja Uskelanjoki ovat näistä verrattomasti suurimmat, Paimionjoki vesirikkain ja suurin, Au­

rajoki ja Paimionjoki koskisimmat. Aurajoen kos­

kista ovat mainittavimmat Kuuskoski, Nautelankoski ja lähellä Turkua oleva Hallisten koski, jotka kaikki käyttävät suurempia myllyjä tai teollisuuslaitoksia.

Paimionjoessa ovat putoukset Kosken kappelissa, missä koski käyttää tehdasta, sekä Juvankoski Mart-

piä ovat kuitenkin pari lyhyttä rantajokea Halikon- joen itärannalla, ne kun vähäpätöisyydestään huoli­

matta ovat kasvattaneet partailleen suuria tehtaita (Teijo, Matildedal). Salaisuus on siinä, että nämä joet lähtevät likellä olevista sisäjärvistä, jotka ikään­

kuin säiliöt antavat putouksille vettä kuivallakin ajalla.

Useimmat Yarsinais-Suomen joet kulkevat ala­

juoksuillaan syvässä uomassa; usein voi etäältä ainoas­

taan pitkistä talorivistä nähdä missä jokiuoma kul­

kee. Jokiseudut eivät kuitenkaan ole yksitoikkoisia.

Uomat ovat täynnä mitä hauskimpia törmiä ja not­

koja ja niiden rehoittava kasvullisuus vihertää joen

■■■■

kalvonkin. Pellot nousevat jokipartailta ja leviävät molemmin puolin kyläkästä jokivartta aina epätasaista laaksoseutua rajoittaviin vuoriin saakka. Kaikesta huomaa että täällä on koko maakunnan viljelyksen ja toimeentulon pohja ja perustus.

Rantamaan luonto muuttuu jo peninkulman pa­

rin päässä. rannikolta. Jokien yläjuoksujen varsilla ei luonto ole niin hedelmällistä ja jalostettua kuin rannikolla. Maa on jo paljon karumpaa ja kasvisto köyhempää; kelpaamattomia maita on paljon. Jokivar­

ret ovat täälläkin hyötyisimpiä paikkoja, mutta rannat ovat useimmiten matalampia ja vesiperäisempiä kuin rantamaassa. Täällä ovat Varsinais-Suomen yläseu- dut, vanhain emä seurakuntain „korvet“ . Ne ovat kuitenkin jo raivatuita, asutuita maita, ja vasta nii­

den takana alkavat oikeat korvet. Siellä on „rahko- ja “ kuin merenselkiä, pitkiä asumattomia kankaita, vuoria ja louhikoita. Pitkä harjujakso kulkee maa­

kunnan äärtä kaakkoisesta luoteeseen samassa suun­

nassa kuin rannikon pääviiva ja siis poikittaisesti jo­

kilaaksoja vastaan. Se on lounaisen Suomen veden­

jakaja ja Varsinais-Suomen luonnollinen raja Hämettä ja Satakuntaa vastaan. Tällä harjulla oh lähempänä merta pienempiä rinnakkaisharjuja, joista yksi kään­

tää Uudenkirkonjoen laskun omituiseen suuntaan.

Luoteisimman Varsinais-Suomen niemien ja alisen Satakunnan jokien suunnat osottavat myöskin näiden harju- ja vuorijaksojen suuntaa.

Olemme täten lyhyesti kuvanneet Varsinais-Suo­

men maantieteellisen aseman ja luonnon ominaisuu­

det ulkosaariston ääriltä takamaan rajoille saakka.

Nyt on meidän katsottava millä tavoin ihmiset ovat tätä vaihtelevaa ja runsasluontoista maakuntaa hy­

väksensä käyttäneet.

2. Asutus, rajat ja jaot.

Monessa Sisä-Suomen seudussa on asutus niin uutta, että kansa vielä tietää kertoa esi-isäin ensi- mäisistä raivioista ja viljelyksistä seudulla. Mutta Varsinais-Suomi on ollut asuttuna niin kauan ettei ihmismuisto eivätkä aikakirjat voi sen ensi asutuk­

sesta kertoa. Ainoastaan löydetyistä esineistä, joita muinaiset ihmispolvet ovat maahan kätkeneet, on saatu jotakin tietoa noista historiantakaisista ajoista.

Varsinais-Suomesta on monesta paikasta löydet­

ty kiviaseita, semmoisia, joita ihmiset käyttivät eläes­

sään alhaisimmalla sivistysasteellaan eli n. s. kivikau­

della. Ne ovat elatuksestaan .taistelevain kalastajain ja metsästäjäin aseita. Muutamat löydetyt kiviaseet todistavat, että ihmisillä jo niinä aikoina oli ihmeelli­

nen taito löytää toisiansa merienkin takaa, sillä teol­

taan ja ulkomuodoltaan ovat nämä löydöt samanlaisia kuin ne, joita kivikauden asukkaat Ruotsissa käyttivät, jopa muutamat aineksestaan päättäen selvästi sieltä tänne tuotuja. Arvatenkin soutivat sen ajan kaup­

piaat koverretuilla tai nidotuilla aluksillaan varovasti saaresta saareen, kunnes pääsivät Ahvenanmeren yli toiselta mantereelta toiselle. Vielä kauan Kristuksen syntymän jälkeenkin, jolloin jo rauta-aseet olivat käy­

tännössä ja elämän, vaatimukset sen mukaisesti nous­

seet, elivät Varsinais-Suomen asukkaat epävakaisissa ja rauhattomissa oloissa. Löydöt niiltä ajoilta sisäl­

tävät parhaasta päästä sota-aseita. Mitä kansaa tai heimoa silloiset asukkaat olivat, eivät mykät muinais­

löydöt voi kertoa. Kun useimmat löydöt on tavattu Varsinais-Suomen rantapitäjistä, Laitilasta luoteessa Perniöön kaakkoisessa, käy siitä selville, että ne seu­

dut jo silloin olivat asukkaiden pääpaikkoja.

Vihdoin pääsi vakava maanviljelys voimaan;

olot, maa ja kansa muuttuivat. Nyt tunnetaan jo Varsinais-Suomen kansa suomalaiseksi, nykyisten var- sinais-suomalaisten esi-isiksi. Luultavasti ovat Var- sinais-Suomen vanhimmat kylät perustetut jo tällä maanviljelyksen ensi kaudella. Aineellinen edistys kuvautuu väinajain mukaan pannuista vaatteista ja työaseista, joita on löydetty monesta kalmistosta näiltä vanhoilta kyläseuduilta. Sepän ja valurin töissä ol­

tiin taitavia ja naisissa oli suuri koristeluhalu. Vaan ajat olivat vieläkin rauhattomia ja asukkaiden oli puolustaminen itsenäisyyttään vieraita vihollisia — pian kristittyjäkin vihollisiaf^ vastaan. Sitä varten . oli monella ikivanhalla kyläseudulla omat varustetut

„linnavuoreta. Sellaisia näytetään vielä Halikossa, Paimiossa, Liedossa, Nousiaisissa, Laitilassa ja muualla.

Varsinais-Suomen vanhimmasta maanviljelysasu- tuksesta saamme siten lyhyesti seuraavan kuvan.

Mantereen jokien suupuolisissajaaksoissa eli verraten tiheä väestö kylissään, kullakin laaksokunnalla oma tarkoin rajoitettu alue. Laaksokuntain yhteisiä alueita ulettui toisella taholla laaksojen latvoille „korpiin“

ja toisella taholla meren kalarikkaisiin saaristoihin.

Kaikkien laaksokuntien yhteinen omisjnspiiri muo­

dosti m a ak un n a n.

Kristinopin päästessä maakunnassa voitolle pe­

rustettiin ensimäiset kirkot ja seurakunnat luonnol­

lisesti niille seuduille, jotka olivat väkirikkaimpia ja enin viljeltyjä. Enimmät Varsinais-Suomen vanhoista kunnianarvoisista kivikirkoista seisovat rantaj okien suupuolilla, joten siitäkin huomaa, että ne asutusseu- dut ovat vanhimmat. Joskus ovat kirkot varsin lä­

hellä toisiaan, kuten esim. Nousiaisten ja Maskun, Räntämäen ja Liedon ja Kaarinan, mutta niillä on

sittenkin hallussaan omat vanhat jokilaaksonsa, joita liikkumattomina, vartijoina valvovat.

Mutta rantalaaksot tulivat jo aikaisiin ahtaiksi kasvavalle väestölle. Asutus senvuoksi lakkaamatta levisi. Rantalaaksoista olivat luonnolliset portit auki takamaahan ja saaristoon ja näille kahdelle suunnalle levisi u u d e m p i asutus. Sitä on kestänyt vielä tunnettuina kristillisinä aikoina ja Varsinais-Suomen seurakuntain historiasta saadaan monta valaisevaa tietoa asutuksen kulusta jo hyvinkin vanhoina aikoina.

Rauhalliset maataviljelevät varsinaissuomalaiset karttoivat muinoin avonaisilla merenrannoilla ja saa­

rilla asumista, koska siellä oltiin alituisessa meriros­

vojen vaarassa ja koska ihmiset eivät olisi voineet saaristossa asua suuremmissa ryhmissä ja yhteisillä voimilla puolustaa itseänsä. Mieluummin pysyttiin mantereen rantavuorien takana jokivarsilla, missä asukkaat olivat lymyssä vihollisilta ja heidän vai­

nionsa karkeilta merituulilta. Mutta riistamaanaan osasivat mannerasukkaat käyttää kalarikasta merta jo ammoisina aikoina. He omistivat autioita luotoja ja kareja läheltä ja kaukaa kalastuspaikoikseen. Niiltä ajoilta ovat arvatenkin kotoisin epälukuiset suomalai­

set tai suomesta johdetut paikannimet nykyisissä ruotsalaisissa saaristopitäjissä. Merirosvouksen lakat­

tua ja kristinuskon levittyä omistivat ruotsalaisten merirosvojen jälkeläiset heille hyvin tunnetun ulko­

saariston ja suuren osan sisäsaaristoa, vieläpä man- nerniemiäkin. Mutta suomalainen maakansakin kii­

ruhti saaristoja asuttamaan ja vanhain emäpitäjäin saaristoihin syntyi vähitellen suomalaisiakin kappe­

leita ja pitäjiä.

Mantereen puolella oh vanhain emäpitäjäin ta­

kana laajoja „korpia“ ja sellaisia oli myös jokilaak­

sojen välissä. Korvet osottavat nykyisellä ulkonäöl­

läänkö asutuksensa nuoremmuutta. Monet korvet ovat jo omia seurakuntia, mutta kirkot ovat.uudem- pain aikain yksinkertaisia puukirkkoja ja emäpitäjä- läiset tekevät vieläkin heinä-matkoja näissä k o tis e u ­ rakunnissa oleville, luhdoilleen ja niityilleen.

Muinoin oli Varsinais-Suomi jyrkemmin erotettu muusta Suomesta kuin nyt. Pitkät harjutienoot, jotka ovat vedenjakajana toiselta puolen Yarsinais-Suomen ja toiselta puolen Hämeen ja Satakunnan vesien vä­

lillä, olivat muinoin ääretöntä erämaata, joka erotti ih­

misetkin. Tuo rajamaa, jonka poikki nyt kulkevat maantiet ja rautatie muuhun Suomeen, oli silloin Yarsinais-Suomen ja sen asukkaitten suojelusmuuri vieraita maakuntia ja vieraita heimoja vastaan, joka raja muinaisissa oloissa saattoi olla tarpeellinenkin, etenkin silloin kuin Yarsinais-Suomessa oltiin kris­

tittyjä ja rajan takana pakanoita.

Kun muinoin oh tapana, että jokien varsilla asu­

jat katsoivat maan omakseen jokien alkulähteille saakka, tuh vedenjakaja olemaan jonkunlaisena omis­

tusrajana Yarsinais-Suomen ja vieraitten maakuntain välillä. Mutta joskus tapahtui, että joku uutisasukas tai siirtokunta asuttui ja juurtui toiselta puolen veden­

jakajaa toiselle. Silloin saattoi tapahtua, että raja­

seudun asukkaat maksoivat papinmaksut yhteen maa­

kuntaan, mutta kävivät käräjillä ja suorittivat kruu- nunveronsa toiseen maakuntaan. Yarsinais-Suomen alkuperäiset rajat tulivat sen kautta osittain muute­

tuiksi., Niinpä esimerkiksi luettiin keskiajan loppu­

puolella ja uuden ajan alussa koko Lapinjoen laakso (Lapin pitäjä ja Rauman seutu) Yarsinais-Suomeen, mutta myöhemmin se on luettu Satakuntaan, jonka aluetta se alkuaan he ollutkin. Pöytyän seuduiha on maakuntaraja niinikään muutellut. Yarsinais-Suo­

men ja Uudenmaan raja vedettiin vasta viime vuosi­

sadalla mielivaltaisesti nykyiselle tolalleen. Vanhem­

pina aikoina oh siellä levinnyt asutusta kummankin maakunnan puolelta rajan yh, niin että alkuperäinen raja hämmentyi. Lähempänä merta on Yarsinais- Suomen ja Uudenmaan raja ikivanhoista ajoista saak­

ka kulkenut Perniön „maansillasta“ .

Kun vielä mainitsemme, että etelässä ja lännessä on Yarsinais-Suomella ollut selvät rajat, nim. Itämeri ja Kihti („Skiftet“ = jako) niminen merenselkä, joka erottaa Yarsinais-Suomen Ahvenanmaasta, olemme käyneet maakunnan vanhat rajat ympärysten ja tu­

tustuneet hiukan sen asuttamistapaan.

Luonnon, asutuksen ja omistusoikeuden muo­

dostama maakunta Suomen lounaisessa kulmassa kan­

toi muinaisuudessa vieraitten suussa nimeä „Finland“

s. o. „Suomi“ . Maakunta oh Turun piispain ja linnan- haltijain ensimäisenä valtapiirinä ja muodosti vero-, oikeus- ja valtiollisissakin asioissa oman kokonaisuu­

den. Jo v. 1326 oh maakunnalla erityinen sinetti, jota käytettiin maakunnan yhteisillä käräjillä. Y.

1386 mainitaan „Norrfinne“ (Pohjois-Suomi) ja „Sö- derfinne“ (Etelä-Suomi) Yarsinais-Suomen osina, joi­

den välillä Aurajoki oli rajana. Nämä maakunnan osat esiintyvät pian sen jälkeen eri tuomiokuntinakin.

Y. 1435 jaettiin Yarsinais-Suomi kahteen laamanni- kuntaan, Aurajoki rajana, ja koko muu maa noudatti tätä jakoa.

Kun kuningas Kustaa Yaasan poika Juhana v.

1556 tuh Suomen herttuaksi, antoi kuningas-isä seu- raavana vuonna Pohjois- ja Etelä-Suomelle vaakuna- kirjat, joista Pohjois-Suomen vaakunaa myöhemmin on käytetty Satakunnan vaakunana ja Etelä-Suomen vaakunaa Yarsinais-Suomen vaakunana. Tämä vaa­

kuna esittää punaisella pohjalla avattua, kruunattua,

kultaista ritarikypäriä, jonka kaulassa riippuu kulta- käädyissä valkoisilla helmillä koristettu punainen ja­

lokivi, ja kypärin takana on kaksi sinisillä kaksikie- lekkeishlä lipuilla varustettua kultaista keihästä ris­

tissä. Vaakunan päällä on herttuallinen kruunu. V - Vaakuna kuvaa Varsinais-Suomen entisiä aikoja, jol­

loin maakunta todellakin oh ritarien maa.

Varsinais-Suomi oh jaettu kihlakuntiin, joita jo keskiajalla oli neljä, nim. Vehmaan ja Maskun (Poh- jois-Suomessa) sekä Piikkiön ja Hahkon (Etelä-Suo­

messa) kihlakunnat. Kihlakunnissa istui.myöhemmin kihlakunnan- tuomari oikeutta ja vanhastaan oh kih­

lakunnilla paljon yhteisiä asioita hoidettavanaan.

Nämä kihlakunnat olivat järjestyneet maakunnan tär­

keimpien keskustojen ympärille. V. 1690 muodos­

tettiin osista. Maskun ja Piikkiön kihlakuntia Mynä­

mäen kihlakunta. Nämä viisi kihlakuntaa 'ovat vie­

läkin olemassa, vaikka rajoja on hiukan muutel­

tu. Mutta entistä merkitystään ei

kihlakunnilla enään ole.

Turun piispat ja Turun linnan- isännät olivat

historiallisen Varsinais-Suo­

men ensimmäiset päämiehet. Piisr päin alaisia oli­

vat kirkkopitä­

jät. Linnanisän- nän valtapiiri oh

myöskin jaettu pitäjiin, mutta nämä vero- ja oikeus- pitäjät (hallintopitäjät) olivat kooltaan ja nimeltään osittain toisenlaisia kuin kirkkopitäjät. Useimmat nykyiset Varsinais-Suomen kirkkopitäjät olivat ole­

massa jo keskiajan lopussa. Hallintopitäjiä oh kes­

kiajalla sellaisia kuin Vellua, Hallu, Untamala (nykyi­

sessä Laitilassa ja Uudellakirkolla) ja vielä Kustaa Vaasan aikoina ja myöhemminkin Mynämäen suur- pitäjä ja Mynämäen metsäkunta, Vehmaan suomalai­

nen ja Vehmaan ruotsalainen pitäjä, Salon kulma ja Muurlan lääni. Hallintopitäjät ovat jo aikoja sitten hävinneet, mutta niiden muistoja tapaa vielä eri paik­

kakuntain kruunun veroissa ja käräjäkunnissa.

Kirkkopitäjät olivat papin kulkuja ja maksuja varten jaetut ,,yökuntiin“ , joiksi Varsinais-Suomessa kinkerikuntia ja lukusijoja vieläkin sanotaan. Hal­

lintopitäjissä toimivat oikeuden lautamiehet ja nimis­

mies, hänkin alkuaan kansasta valittu. Nimismiehen pitäjä oh jaettu pienempiin verokuntiin, joissa „luku- miehet“ (myöh. „neljännesmiehet“) toimivat. Ajat ovat jo muuttuneet ja lukumiehillä tarkoitetaan nykyään aivan toista kuin muinaisissa Varsinais-Suomen pi­

täjissä.

Pieni V arsinais-Suomi on maa-alaltaan noin 847 nehöpeninkulmaa. Se‘ on paljon pienempi kuin Uuden­

maan lääni. Sellaiset pitäjät kuin Ilomantsi ja Suo­

mussalmi Itä- ja Koillis-Suomessa täyttävät kumpikin alan, joka vastaa yli puolta Varsinais-Suomea, ja Perä-Pohjolassa on viisi pitäjää, joista kukin yksin on suurempi kuin koko Varsinais-Suomi. Pitäjäin pie­

nuudessa sitävastoin on Varsinais-Suomi muuta maata edehä. Täähä ' on maan pienin kunta Kuusluötö, jonka pinta-ala on vain l 1^ nehöpeninkulmaa.

Mutta mitä maakunnan pienuudesta, kun se väki­

luvultaan ja va­

rallisuudeltaan on kauan ohut Suomen tärkeim- historial- Suomen tärkein maa­

kunta.

Varsinais-Suo­

men väkiluku te­

ki viimeisten vi­

rallisten tietojen mukaan vähän yli 190,000 hen­

keä. Väkiluvussa voittaa tämä pie­

ni maakunta ko­

ko Mikkelin lää­

nin. Väen tiheydessä voittaa Varsinais-Suomi kaikki muut Suomen seudut. Maarian pitäjä on väentihey­

dessä Suomen ensimmäinen (54, i asukasta neliökilo­

metriä kohden) ja muistuttaa siinä suhteessa Keski- Europan viljelysseutuja.

3. I^ylät ja kansa.

Muinainen erämaa, joka erotti Varsinais-Suo­

men muusta Suomesta, on jo. monesta kohden kat­

kennut. Ken nykyaikana matkustaa Varsinais-Suo- meen Uudeltamaalta, Hämeestä tai Satakunnasta, hänen on vaikea sanoa, missä oikeastaan entinen maa­

kunta loppuu ja uusi alkaa. Molemmin puohn rajaa on monessa kohdin samanlainen asutus, samanlainen väestö ja samanlainen kielimurre ja tavat. Maantiet

V a r s i n a i s - S u o m e n v a n h o j a s i n e t t e j ä k e s k i a j a l t a .

(Sineteissä on kuvattu maakunnan ensimmäinen suojelija, neitsyt Maaria, Kristus- lapsi sylissään. Latinankielinen teksti „S. Terre Finlandieu on

suomeksi „ Suomenmaan sinettiu.)

pia ja lisesti

ja rautatiet kuljettavat asutusta ja tapoja rajoista vä­

littämättä. Kun esimerkiksi ajat vanhaa Hämeen val­

tamaantietä, tapaat tämän tien varsilla jo kaukana Hämeen puolella rakennuksia, väestöä ja murretta, jotka kaikki ovat samanlaista Turun lähelle saakka;

minkä verran tässä on hämäläisyyttä ja minkä verran turkulaisuutta, on vaikea sanoa.

Mutta ei tarvitse kauan olla sisempänä Varsi- nais-Suomessa, ennenkuin huomaa, että tämä maa­

kunta sittenkin on omansa, muista Suomen maakun­

nista eriävä maakunta, jollaisena se historiassakin esiintyy.

Vaihtelevampaa ja viehättävämpää näköalaa tus-

silmään itse kyläryhmät, jotka seisovat kankareillansa peltojen keskellä tai jollakin vainioon pistävällä va- hankaulalla ikäänkuin syrjään nostettuina, etteivät olisi sileällä pellolla tiellä. Joka on nähnyt näitä viljelysseutuja, nähnyt leipäyainiot, norojen ihanat lehdot ja viidakot, tuon maiseman, joka metsikköjen salmista tai jokien aukoista yhtyy uuteen siintävään vainiomaisemaan, hän vasta saa käsityksen vanhasta Varsinais-Suomesta, jossa viljelijän työ niin kauniisti sulautuu yhteen luonnon työn kanssa.

Joka Varsinais-Suomessa kulkee, tulee pian sii­

hen merkilliseen huomioon, että Turunmaässa uusim­

manaikainen elämä viihtyy rinnan vanhanaikaisimman

V a r s i n a i s s u o m a l a i n e n k y l ä A u r a j o e l t a .

kin löytyy kuin varsinaissuomalainen kyläseutu van- I hoissa laaksoissa. • Viljelys antaa koko' maisemalle ulkonäön. Pääjoen syvä ja mutkainen uoma, haa- rapurojen ja luomien norot ja orot painelevat vai- nioseudun tuhansiksi vierteiksi, rinteiksi ja kumpa­

reiksi. Laakson ääriltä nousevat korkeammat selkä- maat rajoittavat avonaista maisemaa tummana seinus­

tana ja siellä täällä laaksossa kohoo hauskasti vaih- televia paljaita kallioita ja louhikoita. Vainioseudun nousevat ja laskevat maat ovat kesäisin peitetyt vi­

heliäisillä, keltaisilla ja harmailla matoilla ja hämä­

häkin verkon tavoin viivoittavat aidat ja paljon pol­

jetut tiet kirjavia sarkoja. Tämän tästäkin sattuvat

kanssa. Se näkyy talonpoikain rakennuksistakin.

Monessa paikoin rehentelee vainioiden yli näkyvillä*

kukkuloilla keltainen vinkkelipytinki, jota luulisi ka­

sarmiksi, vaikka se on vain mahtava rustholli. Mutta kun saapuu johonkin vahojen välissä olevaan kylään, jota ei ole erilleen „sammastettu“ , luulisi joutuneensa vuosisatoja taaksepäin, johonkin muinaisaikaiseen vuo­

ristokylään. Siinä on harmaata nurkkaa ja seinää, ettei hevosella tahdo kaikista taitteista läpi päästä.

Siinä ahdingossa on luukkuja, porttia ja porttikattoja joka puolella niinkuin muinaisessa Turun kaupun­

gissa, siinä korkeita vanhanaikaisia luhtia ja konstik­

kaita anturoillaan pysytteleviä aittoja. Ja kun kansa

rakastaa pysyvää työtä, on kivisestä kylämäestä otettu kivet kivikellareihin ja kiviaitoihin, joita tällaisissa kylissä näkee joka paikassa. Missä tilaa on, siinä on puutarha hedelmäpuineen ja hauskoine kimalaisi- neen. Etäältä nähden näyttää kylä sangen somalta vanhain kotipuittensa suojassa, jotka ojentavat haa- raisia oksiansa ja viheriöitä lehtikatoksiansa harmait- ten tuohikattojen yli. Tuollaisissa kylissä eletään joskus vielä puolittain patriarkaalista yhteiselämää.

Kylän yhteinen paimen, vanhus tai poikanen tuohi- torvineen, ajaa kylän karjaa yhteistä „karjanretkeä"

pitkin laitumelle, ja naiset tapaavat toisensa yhtei­

sellä kylän kaivolla. Vieläkin on Varsinais-Suomessa sellaisia kyliä, joissa joku peltolohko on yhteinen, niin että kaikilla taloilla on siinä kapea sarkansa.

Ne ovat kuitenkin enään ainoastaan harvinaisia muistoja menneistä

ajoista.

Kylän kujilta poikkeamme katso­

maan miten Varsi­

nais-Suomen talon­

poika talossaan ja kodissaan elää. Talo on synkännäköinen ja siinä on raskas portti. Piha, johon tulemme, on usein rakennuksilla ko­

konaan ympäröity, niin että porttikin käy jonkun luhti- rakennuksen läpi.

Talo on tavallinen suomalainen talo eikä poikkea sanot­

tavasti yleisestä rakennustavasta. Asuinrivin huo­

neet ovat asetetut samaan tapaan kuin melkein kaikkialla muuallakin. Kylmän porstuan perällä isän­

täväen kamari, toisella puolella asuintupa ja toisella vierashuoneet s. o. tapeeteilla ja uudenaikaisella kakluunilla varustettu sali, jota paikoin Yläneen puo­

lella sanotaan „pirtiksi“ , varmaankin muistoksi siitä että nykyinen sali on astunut vanhan ajan savupirtin sijaan, ja salin takana usein vieraskamari tai useam­

pikin.

„Oven suusta, alta orren" näemme tuvan. Nur­

kasta oven toiselta puolen levittää takkauuni 1 ämmin - tänsä. Se on tavallinen suuri kiuas avonaisine tak­

koineen, kraakkuineen, leivinuunineen ja uunin päälle vievine portaineen. Rakkaalla liedellä on monta ni- meä: luoteisimmassa osassa maakuntaa se on „patas",

läntisimmässä „korsteeni", Mynämäen puolella „toto".

Koko muurinpuolinen seinusta on yleisesti järjestetty naisten talousosastoksi. Siellä seisoo korea astiahylly eli vain „hylly“ , joka ei ptiutu yhdestäkään tuvasta, siellä on „patapenk", saavien alustat, „puuklaut",

„sukk’ors" ynnä muut talouslaitokset. Useimmiten on muuriin keittämisiä varten tehty hellauuni ja kun samalla puolen tupaa tavallisesti on palvelijattarien kaksinkertainen ja usein maalatuilla kaappiovilla va­

rustettu sänky, niin on kyökki täydellinen.

Kyökkilaitoksen täydellisyydestä arvaa, että Var­

sinais-Suomessa on elintavoissa edistytty kappaleen matkaa pitemmälle kuin monessa muussa maakun­

nassa. Kyökinpuolella vallitsee säännöllisesti puh­

das järjestys, rannikkoseuduissa usein oivallinen- kin, ja sieltä kannetaan sekä monenlaisia että hyviä

ruokalaj ej a perheen pöydälle’tuvan toi­

sessa peränurkassa.

V arsinaissuomalai- nen talonpoika syö usein makkaroita, p alttuj a, „ kaltiai- sia" ja muita herk­

kuja, vaikka sääs­

täväisyyden vuoksi pöytäastioina Tu­

run seuduilla käy­

tetäänkin vain puu- lautasia, pieniä kul­

mikkaita laudanpa- lasia. Mutta kun sattuu „lukuyö kun­

ta" tai muu juhlal­

lisuus, ovat parhaat astiat esillä ja kyök- kipuoli erotetaan valkoisilla lakanoilla pitotuvasta.

Tuvan lakea kannattaa tavallisesti kaksi pitkin- päin tupaa juoksevaa jykevää syömäriä, joiden kau­

niisti veistetyt päät pistävät peräseinästä ulos. Vanhan­

aikaisissa tuvissa ovat syömäriparrut korkeammalla kuin sivuseinät, joten laki tulee kolmitaitteiseksi. Syö­

märien alapuolella juoksee myöskin pitkinpäin tupaa kaksi tai kolme hirttä eli n. s. leipäorret. Ne ovat joskus niin matalalla, että sattuvat tupaan tulijan ol­

kapäähän. Niiden nimi sanoo, että niiden päällä pi­

detään leipävartaat; oven päällä ovat päreorret nii­

den varassa. Oven päällä on paikkansa kirveskal- kullakih. Tuvan muuhun sisustukseen kuuluvat tie­

tystikin pitkät seinäpenkit, jotka ovat kaapintapai- silla penkkilaatikoilla varustettuja tai vanhanaikaisissa tuvissa joskus suurista notkuvista hirsistä veistettyjä.

Ä s u i n t u p a V a r s i n a i s - S u o m e n m e r i m a a s s a .

Toisessa ovinurkassa on miesten yliss§nky ja oven vieressä korean karmilaudan erottama ovi isäntäväen kamariin.

Kaikkialla eivät asunnot luonnollisesti ole juuri samanlaisia. Marttilan puolella näkee paljon yksi- syömärisiä tupia ja läpikäytäviä porstuoita, joissa on kaksiosaiset ovet, niinkuin tallissa. Tällaiset tupa- rakennukset ovat vankanaikuisimpia koko maakun­

nassa. Vanha lääkäri J. Haartman, joka toista sataa vuotta sitten kuvasi kansan elintapoja Turun tienoilla, kertoo että sielläpäin on jokaisessa talossa aina kaksi pitkää pirttiä vastakkain. Toisessa oleskelee väki sillaikaa kuin toinen lämpiää ja ehtii savusta vapau­

tua,. jonka jälkeen väki taas muuttaa sinne ja toinen pirtti pannaan lämmitä. Savuaa on näissä pirteissä niin paljon, että ihmiset 30—40 vuoden vanhoina eivät enään näe kirjaa lukea ja 50 vuotiaina jo ovat heikontu­

neet ja heittävät talonsa hoidon lapsilleen.

Savutupia ei enään liene monta koko Varsinais-Suomessa.

Meren rantamaalta ne ovat jo ammoin aikoja kadonneet, mutta maakunnan takarajoilla ja keski­

osassa, jossa muutenkin vanhat tavat ovat parhaiten säilyneet, on niitä 70—80 vuotta sitten ollut tavattoman paljon (Maa­

riassa, Liedossa, Raisiossa, Mas­

kussa, Nousiaisissa, Pöytyällä, Marttilassa ja näiden kappeleissa sekä Kiskossa ja Kiikalassa). Tu­

hansia savutupia on sen jälkeen Varsinais-Suomessa hävitetty tai muutettu uudenaikaisiksi asun­

noiksi. Tavallisesti on muutos

tapahtunut siten, että toisesta pirtistä on muodostettu sali-puoli vieraita varten ja toisesta uloslämpiävällä takkakiukaalla varustettu asuinpirtti.

Silmäänpistävämpiä ulkorakennuksia varsinais­

suomalaisessa talossa ovat aitat. Niissä on kaikissa samanlainen poikkikatos oven päällä, ja katosta kan­

nattavat hirrenpäät on leikattu kaikkiin ajateltaviin malleihin. Näitä aittoja näkee matkustaja tässä maa­

kunnassa satoja ja tuhansia teitten varsilla ja kylä- mäkien törmillä. Luhtirakennukset ovat myös ylei­

siä. Niissä on tavallisesti kaksi »kammiota “ alla ja luhti päällä. Joskus on luhtiin laitettu ikkunat ja sillä tavoin saatu taloon hauska „sali“ . „Säläkammioissa“ ja

J ^ a n te w a itto J a V a r s i n a i s - S u o m e n tn e r i m a a s s a .

aitoissa näkee talon valtoimen omaisuuden, suiuret ammeet, pienemmät tiinut, paljut, klaturit, ämpjarit, saavit. Talon rakennuksissa käytetään vielä paljon taitotekoisia tuohikattoja, jotka miekkoineen, rätsmyk- sineen, malkoineen ja „har’koloineen“ tekevät vanhan­

aikaisen vaikutuksen. Laitilassa päin sattuu ejräs pikku seikka joka talossa silmään. Jokaisen tahjin- oven päällä näet punaisen maalatun köristuksen, jopika kuulet tarkoittavan haukkaa. Kun haukanampujia on ollut vähän ja talleja paljon, on näin mukavalla tavalla saatu haukka joka tallin oven päälle. Moneslsa paikassa maalataan tuo ovikoristus niin ettei sitä v oi haukaksi tuntea. Koskettomilla seuduilla ilmoittaa

pitkä rivi tuulimyllyjä mäen har­

jalla jo kauas missä kylä on Ja usein miten monta siellä on ta­

loakin. Tavalliset tuulimyllyt ovat jalka- eli »konttimyllyjä^;

leveäliepeiset, monikulmaiset ovait

„ mampselimyllyj ä“.

Käykäämme jo tekemään tuttavuutta kylissä ja taloissa asujainkin kanssa. • I Ihmisenä on varsinaissuo-!

malaisella monta erinomaista ominaisuutta. Hän on sydämel­

tään hyväntahtoinen ja ystäväl­

linen omilleen ja vieraille ja hä­

nen saunansa on aina lämmin vähempio saisill e kotureille ja kerjäläisille. Hän on rehellinen ja koruton. Hän harrastaa hy­

vää ja oikeutta.

Maakunnan monet vanhat kirkot ja vanha kristillisyys ovat totuttaneet häntä kirkollisuuteen.

Hän harrastaa katoamatonta kun­

niaa, panee suuren arvon kir­

kossa käymiselle, pitää kaikkea muuta kirjallisuutta kuin uskonnollista melkein syn­

tinä ja on taipuvainen katsomaan kaikkia asioita pa­

pilliselta puolelta. Siinä kaikessa on epäilemättä pal­

jonkin ulkonaista tapaa, mutta syvemmätkin hengel- liset liikkeet ovat usein löytäneet elävää maanalaa Var­

sinais-Suomen väestössä, jota syystä voi sanoa Suo­

men kirkolhsimmaksi kansaksi.

Varsinais-Suomi on vanhain1 kartanoitten maa ja aikoja on ollut, jolloin ankarat aatelisherrat kivi­

linnoistaan vallitsivat maata ja kansaa; Mutta ei kos­

kaan ole yli my s valta jaksanut kukistaa tai masentaa Varsinais-Suomen talonpoikia. Talonpoika kertoo mielellään ja paljon tarinoita muinaisista herroista,

kertjoo heidän hankkeistaan ja kummallisista teois- taari ihmetyksellä, säästäen ivan ja pilkan nykyaikaa

herroille. Noita muinaisajan Huurneja ja Ele- minkejä on hänen esi-isänsä peljännyt kahden kesken, mutta ei käräjissä. Laki on suojellut talonpokaista vapautta hukkumasta uhkaavimpinakaan aikoina.

Peijättävimmät ritarit makaavat jo aikoja sitten taa­

tusti kirkkohaudoissaan ja heidän linnansa ovat haus­

koina raunioina kaunistamassa rauhallisia maalais­

maisemia. Nyt kansan mielikuvitusta liikuttavat enin kellareihin kätketyt aarteet, jotka 'olisi sieltä saatava.

Ne kartanot,- mitkä vielä seisovat menneiltä ajoilta, ovat talonpojalle mallina maanviljelyksessä ja yhtei­

sissä harrastuksissa.

Järjenlahjoiltaan on varsinaissuomalainen äly­

käs ja arvosteleva. Ennen kaikkea on hän kuitenkin käytännöllinen ja työssään ja yrityksissään sitkeä.

Hän on säästäväinen ja taloudellinen, mutta tuhlaa kyllä varojaan vieraspitoihin ja

ylellisyyteen, kun luulee ar­

vonsa olevan kysymyksessä. Va­

rallisuus on antanut kansalle itsetuntoa, josta kuitenkin joskus näkyy pukinj aika kaksileukaisten pomoisäntäin kopeassa ryhdissä.

Varsinaissuomalainen on mui­

naisesta taikauskosta vapautunut, mutta ei ole vapautunut tavan orjuudesta ja on äärettömän van­

hoillinen, niinkuin tapaa kaik­

kialla olla sellainen kansa, joka elää esi-isien perinnöllä. Hän epäi­

lee kaikkia uudistuksia. Uudet riennot eivät häntä ensi rynnä­

köllä valloita. Mutta minkä valloittavat hitaammin, sen syvemmin.

Varsinaissuomalainen on käytännöllinen pelto­

mies, joka karttaa asiattomia puheita, mutta kertoo ja kuuntelee mielellään hauskoja tapauksia. Hän on enemmän ivalhnen kuin leikillinen. Ettei kylänkes- kinen leikillisyys ole varsinaissuomalaiselle luonteelle ollut vierasta, osottavat monet lystikkäät paikannimet Varsinais-Suomessa. Laitilassa on eräs kylä Katin­

häntä, jonka tarina kertoo saaneen nimensä-siitä, että kerran kissa emännän leipoessa sai uunista valkean häntäänsä, ja juoksi hädissään katolle, sytytti sen ja hukutti koko kylän. Toisia lystikkäitä kylännimiä ovat Kauhianpää, Pimiäpäivä (nyt Pinipaju), Kylä- hiisi, Metsänpoika, Vaivaistenkylä, Patarautela ja Terärautela, Vaimonpohja. Lähellä Turkua saaris­

tossa on niemi Hanskapeukalo ja pari karia nimeltä Mallaspussit, joista on lystikkäitä juttuja. Pilkkakir-

veitten tekemiä varmaan ovat myöskin vanhoissa asia­

kirjoissa tavatut leikilliset sukunimet, sellaiset kuin Luukirves, Soropää ja Suurpää, jota yksi Turun piis­

pakin on kantanut.

Varsinaissuomalaista pidetään runottomanakin.

Hänen puheensa ovat kuivakiskoisia ja lyhyt, katkottu kielimurre tekee ne vielä kuivakiskoisemmiksi. Mui­

noin on Varsinais-Suomessa kuitenkin laulettu mui­

naissuomalaisia runoja ja „Piispa Henrikin surmavirsi"

on sen alueella syntynyt. Viimeisinä vuosisatoina on moni hengellinen virsi syntynyt saman kansan sydämestä ja kylälaulut kaikuvat Varsinais-Suomen vainioilla niinkuin muuallakin.

Elämäntapoihin on kaupunkilaisuus ja pitkä kans­

sakäyminen sivistyspaikkain kanssa suuresti vaikut­

tanut. Varsinaissuomalainen on luonteeltaan umpi­

mielinen, mutta tottumus seurusteluun vieraitten kanssa ja lukuisat sukulaisuussuhteet kaupunkilais­

ten ja pappisperheitten kanssa on antanut hänelle avonaisem- man perhe- ja kohtelutavan. Jo vanhoista ajoista saakka on kau­

pungeista tunkeutunut tapoja maaseuduille. Turun puolella kulkevat maanmiehet nahkainen esiliina, n. s. „kerstuki“ , yllään niinkuin kaupungin käsityöläi­

set. Pyhämaan puolella kulkea kluputetaan puukengissä niin­

kuin ulkomailla. Työnjako on maallakin kehittynyt kaupunki­

laisten tapaan ja'pienessä maa­

laiskunnassa, jossa on tuhannen pari asukasta, on kymmeniä käsi­

työläisiä, suutareja, räätälejä, maalareja y. m. Meren­

ranta- ja saaristoseudut, varsinkin maakunnan etelä­

osassa, ovat omistaneet paljon yleismaailmallisia ta­

poja, jotka kaikkialla meriteitten varsilla niin hel­

posti leviävät. Huonekaluissa, puvuissa ja käytösta­

vassa seurataan siellä uusinta muotia, josta mäa- myyrät tahtovat jäädä jäljelle muutamia vuosikym­

meniä.

Mantereen vainiokylissä näet täytyy uusien muo­

tien elää vanhanaikuisimpien olojen seassa. Se onkin Varsinais-Suomen omituisuuksia. Vanhat tavat, joita nähtiin talojen ulkonaisessa asussa, elävät niiden si­

sälläkin, varsinkin iloissa ja huvituksissa. Häitä ja vuoden suuria juhlia vietetään esi-isien tavalla. Per-, niössä kuvaavat häätavat vielä vanhoja ritari- ja ryöstö- aikoja. Joulua vietetään vielä monissa kylissä joulu- pahnoilla, joulukruunuilla ja joulukynttilöillä. Tapa­

nina laulavat tähtipojat Tapaninlaulua ja Knuutin-

Ä ^ op eliä v a r s in a is s u o m a la is e s s a ta lo s s a .

päivänä on hanska Knunttipukki liikkeellä. Joulu- viikot kokonaan kuluvat nuorisolta tanssituvissa ja kisoissa. Paavali on papupäivä, laskiainen sianrokka- päivä, jolloin laskiaismäessä huudellaan ja tulia pol­

tellaan, että musta taivas loimottaa. Pääsiäisenä alka­

vat »leiskut" heilua ja kun maa on sulanut rupeavat kylänpojat »kiirikettä" lyömään yhtä suurella vim­

malla kuin muinoinkin. Helaavalkeita poltetaan hel- luntaisin Satakunnan ja Hämeen puoleisissa maakun­

nan osissa, mutta muualla maakunnassa palavat ko­

kot Juhannuksena. Kesällä pidetään paikoin ikivan­

hoja heinä-, leikkuu- ja paimenjuhlia ja käydään kirkkopyhillä maakunnan vanhoilla Jaakon ja Olavin kirkoilla. Omituinen on madontappajaisjuhla Uuden­

kaupungin tienoolla. Syksyllä vihdoin on suuri Mikonpäivä ja Pyhäinpäivä menoineen ja tapoineen.

Elävät siis ainakin vanhat juhlatavat Varsinais-Suo­

messa.

Ei missään Suomessa liene maa ja kansa vai­

kuttanut toisiinsa niin paljon kuin Varsinais-Suomessa.

Kansa on muuttanut maakunnan ulkonäön ja maa­

kunta on painanut merkkinsä kansan luonteeseen, tapoihin ja käsityksiin. Maakunnan ja viljelyksen vaikutus näkyy asukkaitten ulkonäössäkin. Varsi­

naissuomalaiset eivät ole näöltään niin tunnettavia kuin pohjalaiset, hämäläiset ja savolaiset. Pikem­

min näkyy varsinaissuomalaisissa eri rotujen, suo­

malaisten ja ruotsalaisten, sekoitus, kaikkien sukujen, jotka ovat Varsinais-Suomea viljelleet. Niinkuin Var­

sinais-Suomen maa on pyöristynyttä ja hedelmällistä, niin ovat sen asukkaatkin ruumiillisesti hyvin kasva­

neita ja rotevia. Miehissä ja naisissa näkee hyvin yleisesti valkoverisiä, pyöreäkasvoisia, koukkunenäi- siä henkilöitä, useita sangen kauniita. Hymyileviä kasvoja jä savenharmaita silmiä näkee ehkä enin.

Paljon on myöskin tummanverisempää väkeä, joilla on poski kuin punainen lauta, terävä leuka, mukula- nenä ja pienet kulmikkaat silmät.

Tämän maakunnan asukkaita kutsuivat vieraat, kansat muinoin »Sumeiksi" s. o. suomalaisiksi. Muuta erityistä heimonimeä ei maakunnan asukkailla näy olleen. Muutamat oppineet arvelevat, että varsinais­

suomalaiset alkuaan olisivat siirtyneet meren yli V i­

rosta, johon Varsinais-Suomen ja Viron kielissä ta­

vattavat yhtäläisyydet viittaisivat. Toiset taas pitä- vät varsinaissuomalaisia hämäläiseen heimoon kuu­

luvana haarana. Kieltämättä muistuttavatkin yarsi- naissuomalaisten tavat ja luonne eniten hämäläisten tapoja ja luonnetta, vaikka varsinaissuomalaisissa ei tapaakaan yhtä jyrkkiä heimo-ominaisuuksia kuin hä­

mäläisissä. Olemme jo maininneet miten varsinkin vanhan Hämeentien seuduilla (Marttilassa) hämäläi-

syys on sekoittunut varsinaissuomalaisuuteen. Itäi­

sessä Varsinais-Suomessa on käynyt samoin. Uske­

lan jokivartta on ikimuistoisista ajoista kulkenut hä­

mäläisten tie Salon kauppakylään merenlahden poh­

jukassa. Hämeen nimi tavataan täälläpäin Varsinais- Suomea muutamissa vanhoissa kylännimissäkin ja Kemiön ruotsalaiset sanovat suomalaisia naapurei­

taan vieläkin hämäläisiksi ja rajaa, joka erottaa Ke­

miön ruotsalaisen ja suomalaisen osan „Hämeen ra­

jaksi “ .

Voisi myöskin ajatella, että varsinais-suomalai- set ovat sekarotua ruotsalaisista sekä Hämeestä, Sa­

takunnasta ja muualta tulleista suomalaisista siirto­

laisista. Olkoon kuinka olkoonkin. Varsinaissuoma­

lainen väestö on saanut luonteen ja tapain ominai- suutensa maakunnastaan; varsinaissuomalaisten esi- isät ovat niin kauan asuneet yksillä paikoillaan, että maakunnan luonto ja olot ovat painaneet ihmisiinkin lähtemättömän leiman.

Oman heimon merkkinä on varsinaissuomalai­

silla vihdoin lyhyt kiehmurteensa. Tämä murre on niinkuin Varsinais-Suomen maa: viljelty ja kulunut, mutta täynnä muinaisajan muistoja. Se on viimeisen ajan lauseparsilla ja ruotsalaisuuksilla sekoitettu, sa­

nat ovat kovin lyhennettyjä ja lausutaan vieläkin ly- kemmästi, niin että Laurilasta tulee »Laula", P aP"

pilasta „Papla“ , mutta monet taivutukset ja etenkin sanavarasto ovat vielä ikivanhassa asussa, joka ta­

vataan ehkä Agricolan kirjoissa, vaan muualla Suo­

messa on jo hävinnyt. Tarkkaava lukija tapaa tässä maakuntakertomuksessamme useita sellaisia omituisia sanoja ja nimityksiä. On siis aivan väärää moittia Turun suomea huonoksi ja pilalliseksi, sillä se on monessa suhteessa muita murteitamme alkuperäisem- pi, vaikka ei soikaan niin täydelliseltä ja luonnon­

kauniilta kuin Savon ja Karjalan salojen suomi.

4. Lounaissuomalaisia kirjailijoita.

K ir jo it t a n u t E . Jl. S e t ä l ä .

Varsinaissuomalaiset saattavat ylpeillä siitä, että vielä kolme vuosisataa sitten he yksinään tässä maassa olivat »suomalaisia", heidän kielensä yksinään »suo- men kieltä", sen sijaan, että nykyään pahat ihmiset heidän sanovat puhuvan „huon!oa suomea".

Uuden testamentin käännöksensä esipuheessa suomalaisen kirjallisuuden perustaja nimenomaan lau­

suu, että hänen kirjoissansa on »Somenkieli enimi- ten prudattu", vaikka tosin kylläkin »hädhen teden,

eoska tarue on anonut, ovat mös mwiden kielet, puhet ja sanat tähän siseleotetud". Tämä »Somenkieli"

oli, niinkuin selvästi lausutaan, Turun kaupungin ja sen lähiseutujen kieli. Koska Turku oli ikäänkuin maan henkisenä keskuksena ja pääkaupunkina g§g|

»Turussa ombi Maakunnan Eme kirko ia pijspan Stoli ja Jstuin" — siksi katsottiin aivan oikeutetuksi, että sen kieli sai kunnian tulla nuoren kirjakielen äidiksi.

Turun kieli" ei ole kuitenkaan suopien kaikista

»lyhyintä" murretta. »Ylimaasta" pistää ikäänkuin vaaja »pidempää" murretta Lounaissuomen keskelle, ja tämän vaajan alapäässä on Turun kaupunki. Vilk­

kaampi yhteys pääkaupungin ja »ylimaan" kanssa vaikutti sen, että Turussa pysyi vallassa keskisempi, enemmän maan muiden seutujen kielen kanssa yhtä­

pitävä murre, ja juuri tämä seikka se tekikin Turun murteen mahdolliseksi olemaan, uuden kirjakielen pe­

rustuksena.

Mutta eipä ole puuttunut yrityksiä saattamaan vieläkin »lyhyempiä", vielä puhtaammin lounaissuo­

malaisia murteita suomalaisen kirjallisuuden kieleksi.

Ensimäinen koe käyttää puhdasta lounaissuoma­

laista murretta kirjallisuudessa on yhtä vanha kuin suomalainen kirjallisuuskin. Yliopistomme kirjastossa on ilimittäin eräs käsikirjoitus vuodelta 1546, kirkko- käsikirja suomen kielellä, jossa tämä koe on tehty.

Tämän käsikirjoituksen huomattavimpia ominaisuuk­

sia on, että siinä tapaamme semmoisia muotoja kuin ruekoilevat, aickan, oijckian kätten, leppämän, hoppia, eppäile, pyssy, kärssi, joissa emme voi olla tuntematta nykyisiä lounaissuomalaisia muotoja rukkoileva(t), aik- kari j. h. e. ,

Tämä käsikirjan käännös onkin nähtävästi lou­

naissuomalaisen, tarkemmin sanoen raumalaisen miehen tekemä. Käsikirjoituksessa ilmoitetaan sen omistajaksi Mathias Johannis (= Juhonpoika) W esth, joka luultavasti on käsikirjoituksen sepittä­

nytkin. Niinkuin erinäisistä muistiinpanoista näkyy, on tämä Mathias Westh ollut asioissa raumalaisten ja Rauman maaseurakuntalaisten kanssa -S näissä muis­

tiinpanoissa esiintyy nimittäin Vasaraisten ja Sou- kaisten nimet Rauman maaseurakuimasta sekä siihen aikaan tunnetun Raumalta kotoisin olevan porvarin,

»Rauman Jönsin" nimi. Nämä seikat vaativat meitä etsimään* kirjoittajan kotipaikkaa Raumalta, ja kirjoi­

tuksen kirkollisesta sisällyksestä päättäen meillä on täysi syy arvata hänen olleen hengellisen säädyn mie­

hiä, joilla vanhempina aikoina on pääosa kielemme viljelyksessä. Raumalla olikin tosiaan tähän aikaan kappalainen ja kaupungin koulumestari, jonka nimi oli Mathias ja joka kuoli 1549. Enempää emme vali­

tettavasti tiedäkkään tästä vanhimmasta raumalaisesta suomenkielisestä kirjailijasta, joka kyllä ansaitsee työnsä vuoksi muistamista. Katsoen siihen, että suo­

men kieltä siihen aikaan oli perin vähän viljelty, on hänen kielenkäytäntonsä monesti oivalliseksikin sa­

nottava. Ja etenkin tulee hänen kotiseutulaistensa ja vielä enemmän meidän kielentutkijain olla kiitolli­

set hänelle siitä, että hän on vastaisiin aikoihin säi­

lyttänyt kotimurteensa piirteet, tarjoten meille muis­

tomerkin, joka on ainoa laatuaan, kuvan suomalai­

sesta murteesta 1500-luvulta.

Lounaissuomalaisia olivat myöskin ensimaiset suomalaiset virsisepät. Emme tosin tiedä, mistä en­

simäinen suomalainen virsikirjan julkaisija; Turun koulun rehtori Jaakko S uom ala inen eli F in n o oli syntyisin, mutta hänen kielensä »lyhyys" ja muut ominaisuudet osoittavat ilmeisesti lounaissuomalai- suutta. Suomalaisen seuraaja Hemminki Henri- kinpoika, joka vuosien 1610 ja 1614 välillä julkaisi järjestyksessä toisen suomalaisen virsikirjan, oli ko­

toisin Maskusta, puhtaan Lounaissuomen murteen alueelta, ja omaa murrottansa hän suuresti rakastikin.

Hän on ainoa kirjailijoistamme,' joka on koettanut kirja­

kieleen istuttaa lounaissuomalaisia kaksoisääntiöitä;

hän näet kirjoittaa esim. taevan, vaevaenen, taedham, päevättömän, toevon, laolamme, raohan, seoraman j. n. e.

Tämä kirjoitustapa oli vallalla pitkin matkaa Hem­

mingin virsikirjassa, jonka ainoa tallella oleva kap­

pale on Upsalan yliopiston kirjastossa; seuraavista virsikirjan painoksista on tämä lounaissuomalaisuus tarkoin pois karsittu, vaikka virret muutoin kyllä säilytettiin miltei muuttamatta. Siinä virsikirjassa, joka pian kaksisataa vuotta, vuodesta 1701 vuoteen 1886 oli Suomen kirkon virsikirjana, oli lähes puoli- kolmattasataa virttä miltei semmoisinaan otettu Suo­

malaisen ja Hemmingin virsikirjoista ja seuraavistakin virsisepistä on ainakin yksi, J o o n a s R aum a nnus, lounaissuomalainen, Raumalta kotoisin (eli 1608—1688).

Eipä siis ole kumma, että varsinkin lounaissuomalai­

set olivat vanhaan kirkko virsikirjaamme rakastuneet vielä senkin jälkeen kuin muu kirjakieli yhä enem­

män alkoi lähennellä maamme muita murteita.

Mainittu Maskun kirkkoherra Hemminki on van­

hoista virsisepistämme huomattavimpia sekä virsiensä laadun että etenkin luvun puolesta. Paitsi virsikir­

jassaan painattamiaan virsiä hän nimittäin julkaisi toisenkin virsi- ja laulukokoelman, „Wanhain Suo­

men maan Pijspain — — Latinan Kielised laulud —

—j? Suomexi käätyd (1616)", joten hänen sepittämäinsä virtten ja laulujen lukumäärä tekee kolmatta sataa.

Runollisuudessa Hemminki edeltäjänsä Suomalaisen kieltämättä voittaa, mutta eipä suinkaan hänenkään

runoutensa korkeita vaatimuksia täytä. Hyviä ope­

tuksia niistä kyllä löytää, opetuksia, jotka voisivat joskus nykyäänkin olla paikallaan, mutta tuskinpa ne runoasulläan nykyajan ihmisiin suurta vaikutusta tekisivät. Niin esim. nuoria talonpoikia nuhdellaan:

„Nuoris talon poiis tapa, ’ Verkas on laitettapa:

Coktu Helinin Hpn.

Pääs paista lavja lacki.

Taick corkja coija ratki, Vnoroin corvill vipu.

E i Isä meidhän Lucuu Oikein osa sib lnke, Eik ota oppia.

Vaan täisten tapeli taita Jnom pengis joca aioa, Eik tottell toimia. “

Muuallakin valitetaan pukujen koreutta:

„Cuvattomill vaatteilla, Verlioittuna ollan, Caolain caunistuxella, Crajeill avaroilla.'tt

Mitäpä Hemminki sanoisi nykyajan muotinu- keista, jos hän niitä näkisi!

Tehdäänpä muistutuksia pappienkin elämästä:

„Elämän tie pois riivatan, Onin papid pakoin eläne, Onin kirjain sias pidketän, Cortid, corgkod, mailman eljed, Näitä siin säädkys sallitan, Vnkotetan ne taitavad.u

Mutta toisinaan hänellä kuitenkin soi runoili- 1 sempikin kieli, esim. hänen kevätlaulussaan, jossa sa­

notaan :

Kylmän talven taucoman,

* Päevän, penseys soima, Vilun valjun vaipuman, Auttap auringon voima.

Kevä käke kesän tuoman, Hengetöin kangidze vircoman Covan callon alda.

Meri maa ja mandere,

Orgkod kedkot cans cangared, Toevovat Suven valda.

Seuraavinakin aikoina ovat lounaissuomalaiset olleet mukana suomen kielen viljelemisessä ja tutki­

muksessakin. Kun muistetaan nimet E e r ik k i Sorolai- nen, kotoisin Laitilasta, 1600-luvun etevin suomalai­

nen kirjoittaja, joka julkaisi lavean alkuperäisen pos­

tillan suomeksi ja jolla on ollut huomattava osa suo­

malaisen raamatunkäännöksen aikaansaamisessa, 1700- luvulta Taneli Juslenius, kotoisin Mynämäeltä, in­

nokas suomalainenisänmaan ystävä, ensimäisen varsi­

naisen suomalaisen sanakirjan tekijä, kansanrunou­

den keräyksen alkuunpanija, Svebeliuksen katkis­

muksen kääntäjä, sekä .1800-luvulta Kustaa Renvall, syntyisin Halikosta, etevän suomalaisen sanakirjan ja kieliopin kirjoittaja ynnä suomen kielen oikeinkirjoi­

tuksen varmentaja, niin meidän tulee tunnustaa lou­

naissuomalaisten osuus suomen kielen viljelijöinä hy­

vinkin suureksi.

Kirjakieli se vain yhä. enemmän on poistunut turkulaisesta ja lounaissuomalaisesta alkumuodostaan, vieläpä siihen määrään, että tätä nykyä lounaissuo­

malaisella on koko työ suomen kirjakielen’ oppimi­

sessa. Ehkäpä jonkun lounaissuomalaisen mielestä on vahingoksikin, että on luovuttu siitä murteesta, jolla „yhdes minutis puhutan yht pali kon muu’ pu­

huva viides minutis“ . Mutta on huomattava, että se on tapahtunut yhteisen kielen, y leis k ielen saavut­

tamiseksi, „ioca ey ainoastans Iässä Turkua asuillen, I mutta mös Hämäläisillen, Savolaisillen, Oarijalaisil- j Ien, ia Pohiälaisillen yhteinen ia hyvin ymmärdettävä

j

Ja tämmöinen yhteinen kirjakieli, yleiskieli, joka on

|

Suomen kansan kansallisen yhteyden tunnusmerk­

kinä, onkin aikaansaatu. Varsinaissuomalaisilla on

|

ollut se kunnia, että heidän murteensa, joka yhä edel­

leen on kielentutkijalle maamme mieltäkiinnittävimpiä murteita, on ollut suomen kirjakielen, alkuna ja että he ovat antaneet tälle yhteiselle kielelle ja kansalle yhteisen nimen, suomalais en nimen, joka nykyään hämäläiset, savolaiset, karjalaiset ja pohjalaiset yh­

dessä varsinaissuomalaisten kanssa yhdeksi kansaksi yhdistää.

5. Elinkeinot.

Suomen maakunnista tarjoo ehkä Varsinais-Suo- mi asukkaillensa parhaat ja monipuolisimmat toimeen­

tulon ehdot. Maakunnan lempeä ilmanala, kasvuisa ja monen monituisen sukupolven muokkaama maa­

perä ovat harvinaisen edullisia maanviljelykselle. Kos­

ket tarjoavat vielä käyttämätöntä voimaa teollisuu­

delle, kalainen meri on jo ammoin aikoja viehättänyt asukkaita kalastukseen pa mukavat meritiet meriliik- keen harjoittamiseen. Tiheän asutuksen kautta on työnjako voinut pitkälle edistyä ja tuottaa monen­

moisia ansion tilaisuuksia. Ja vihdoin kaupungit,

•tehtaat ja satamat tarjoavat edullisia kaupan ja työn tilaisuuksia ja levittävät varallisuutta maakuntaan.

Vanhastaan on Varsinais-Suomea pidetty Suomen va-