Aulangon kylpylän henkilöstön turvallisuusosaamisen nykytila ja sen kehittäminen

Aulangon kylpylän henkilöstön turvallisuus- osaamisen nykytila ja sen kehittäminen

Numminen, Anssi

2014 Leppävaara

Laurea-ammattikorkeakoulu Leppävaara

Aulangon kylpylän henkilöstön turvallisuusosaaminen ja sen kehittäminen

Numminen Anssi

Turvallisuusalan koulutusohjelma

Opinnäytetyö

Toukokuu, 2014

Laurea-ammattikorkeakoulu Tiivistelmä Laurea Leppävaara

Turvallisuusalan koulutusohjelma

Numminen Anssi

Aulangon henkilöstön turvallisuusosaamisen nykytila ja sen kehittäminen

Vuosi 2014 Sivumäärä 85

Osaava henkilöstö on yrityksessä tärkeä menestystekijä yrityksen jatkuvuudelle. Turvallisuus- osaamisella yritys pystyy vähentämään riskejä, joita se kohtaa arkipäiväisessä toiminnassaan.

Henkilöstön turvallisuusosaaminen on tärkeää turvatessa liiketoiminnan riskeiltä ja yrityksen tulevaisuuden kehityksen kannalta. Tämä opinnäytetyö on toteutettu yhteistyössä Kylpyläho- telli Rantasipi Aulangon kanssa ja tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mikä on Aulangon henkilöstön turvallisuuden nykytila sekä luoda kehitysesitys sen kehittämiseksi.

Tutkimuksessa on käytetty kvalitatiivisia sekä kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä ja tämä on toiminnallinen opinnäytetyö. Tutkimusaineistoa on kerätty pääasiallisesti turvallisuusalan- ja didaktiikan kirjallisuuden, haastattelun, survey-tutkimuksen, dokumenttianalysoinnin ja kon- sultoinnin keinoin.

Aulangon kylpylän turvallisuuden rakentamisen keskiössä on Restel Oy:n luoma strategia, ar- vot sekä politiikat. Kylpylän turvallisuuden johtamisessa korostuu yhteistoiminta kylpylän työntekijöiden kanssa. Kylpylän kokonaisvaltaisella riskienhallinnalla keskitytään liike- ja henkilöriskeihin, jotka pyritään poistamaan tehokkaalla ja nopealla tavalla. Kylpylän tärkeänä henkilöstön turvallisuusosaamista takaavana elementtinä toimii Restelin henkilöstön turvaoh- je, joka toimi tämän tutkimuksen ohjaavana viitekehyksenä.

Käytettyjen tutkimusmenetelmien avulla saatiin tulos, että Aulangon kylpylän henkilöstön turvallisuusosaamisen nykytila on hyvä. Kehitysesityksenä luotiin käytännöllisen projekti ohja- uksen-menetelmää soveltamalla nelivaiheinen projektimalli Aulangon kylpylän henkilöstön turvallisuusosaamisen kehittämiseksi.

Tällä tutkimuksella on ollut tärkeä asema Aulangon kylpylän turvallisuusosaamisen mittaami- sessa ja kehittämisessä. Tätä vastaavaa tutkimusta ei ole Aulangon kylpylälle aiemmin suori- tettu ja tälle tutkimukselle oli tarve sekä tämä tutkimus onnistui tavoitteiden mukaisesti.

Asiasanat: turvallisuusosaaminen, kylpyläturvallisuus, henkilöstöturvallisuus

Laurea University of Applied Sciences Abstract Laurea Leppävaara

Master´s Programme in Security Management

Numminen Anssi

Current state and development of the safety skills of the Aulanko Spa personnel

Year 2014 Pages 85

Personnel with relevant skills are an important success factor for companies to ensure conti- nuity. With safety skills a company can to reduce risks which it is facing in daily operations.

The safety skills of the personnel are important in order to protect the company from the risks of the business and in view of the future of the company. This thesis has been completed in co-operation with Kylpylähotelli Rantasipi Aulanko and the purpose of the study is to ana- lyse the current state of the security skills of the personnel in Aulanko Spa and to create a development proposal for it.

Both qualitative and quantitative research methods have been used in this functional thesis.

The research data has been mainly collected by methods of security and didactics literature, interviewing, survey research, analyzing the documents and consulting.

The focal point of building the security in Aulanko Spa is the strategy created by Restel Oy, values and policies. Co-operation with the employees is emphasized in the spa security man- agement. The comprehensive risk management of the spa focuses on the risks of the business and personnel, which they are eliminating in a fast way. An important element for the spa to ensure the safety skills is the safety instruction for the personnel of Restel, which formed a frame of reference of the survey research in this thesis project.

By using the research methods it became evident that the safety skills of the personnel in Aulanko Spa were good. As a development proposal, a four-phased project model was created for developing the skills of the personnel of Aulanko Spa, by applying a method of practical project steering.

This research has had an important position in the measurement and development of the safety skills of Aulanko Spa. This type of research had never been conducted for Aulanko Spa.

There was demand for the research, which was conducted according to the objectives.

Keywords: security skills, spa security, personnel security

Sisällys

1 Johdanto... 7

1.1 Tavoitteet ... 8

1.2 Työn rajaaminen ... 9

1.3 Käytetyt menetelmät ... 9

1.4 Käsitteet ... 11

1.5 Turvallisuusosaamisen määritelmä ... 12

2 Kylpylän turvallisuusosaamisen teorian muodostaminen ... 12

2.1 Turvallisuuden rakentaminen osana yritystä ... 13

2.2 Työntekijän osaaminen osana kokonaisuutta ... 18

2.2.1 Työntekijän osaamisesta yleisesti ... 19

2.2.2 Yksilöllinen osaaminen ... 20

2.3 Restel kehittävänä toimijana ... 22

2.4 Kylpyläpäällikkö Jani Rantasen Haastattelu ... 24

2.5 Normien ohjaava vaikutus ... 26

2.6 Restelin henkilöstön turvaohjeen viitekehyksen kuvaus ... 29

2.7 Riskienhallinta osana kylpylän arkea ... 35

2.8 Yhteenveto ... 39

3 Kyselytutkimus ... 41

3.1 Mittarin rakentaminen ... 42

3.2 Tilastotieteen teoriaa ... 43

3.2.1 Kyselytutkimuksen monivalintakysymysten tulokset ... 44

3.2.2 Yleisen osan tulokset... 49

3.2.3 Tulosten analysointi ... 51

3.2.4 Avoimet kysymykset ja synteesi monivalintakysymyksiin ... 52

3.2.5 Tutkimuksen reliaabelius ja validius ... 52

3.3 Yhteenveto ... 53

4 Aulangon kylpylän turvallisuusosaamisen nykytila ja sen kehittäminen ... 53

4.1 Aulangon kylpylän turvallisuusosaamisen nykytilan arviointi ... 54

4.1.1 Aulangon kylpylän turvallisuusmekanismit osana kehitystä ... 54

4.1.2 Aulangon kylpylän henkilöstön turvallisuusosaamisen nykytila ... 57

4.2 Aulangon kylpylän henkilöstön turvallisuusosaamisen kehittäminen ... 58

4.3 Hiljaiset signaalit osana kehittämisesitystä ... 59

4.3.1 Kehittämisesityksen toiminnalliset menetelmät... 61

4.3.2 Tarveanalyysistä kehittämisen toteutukseen ... 62

4.3.3 Projektin käytännön ohjaus ... 63

4.4 Aulangon henkilöstön turvallisuusosaamisen kehitysesitys ... 64

4.5 Yhteenveto ... 66

5 Pohdinta ... 67

5.1 Arviointi ... 69

5.2 Työn käytettävyys jatkossa ... 70

Kuviot ... 75

Taulukot ... 76

Liitteet ... 77

1 Johdanto

Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tekemisen taustalla on kesällä 2013 käymäni keskustelut Rantasipi Aulangon kylpyläpäällikkö Jani Rantasen kanssa. Tuolloin kävi ilmi, että kylpylälle ei ole kartoitettu henkilöstön turvallisuusosaamista eikä heille ole järjestetty erillistä henkilös- tön turvallisuuskoulutusta. Tiedustelin Rantaselta, että olisiko kylpylä halukas lähteä kehit- tämään henkilöstön turvallisuusosaamista opinnäytetyöprosessin mukana, johon hän vastasi myönteisesti.

Alustavana ehdotuksenani Rantaselle oli se, että henkilöstölle järjestetään kyselytutkimus Restelin henkilöstön turvaohjeen viitekehyksessä, jolla pystyttäisiin kartoittamaan sitä, onko jokin turvaohjeessa esiin tuleva turvallisuuden osa-alue henkilöstön osaamisen näkökulmasta heikko tai vahva. Tätä kautta pystyttäisiin löytämään viitteitä siihen, mikä henkilöstön turval- lisuusosaamisen nykytila on heidän tuntemustensa perusteella.

Tavoitteena oli tarkastella Aulangon kylpylän turvallisuusosaamista kokonaisvaltaisesti, jota kautta voitiin arvioida henkilöstön turvallisuusosaamisen nykytilaa ja sen kehittämistä. Kyse- lytutkimuksen pohjalta allekirjoittanut toteuttaisi arvioinnin turvallisuusosaamisen kehittämi- seksi sekä suunnitelman erilliseen turvallisuusesitykseen. Opinnäytetyön tulokset sekä kehi- tysesitys esitettäisiin Aulangon kylpylän henkilökunnalle järjestettävässä koulutustilaisuudes- sa. Opinnäytetyön taustalla on myös idea siitä, että toteutettava prosessi aktivoi kehittämään ja lisäämään mielenkiintoa turvallisosaamisen hallinnasta kylpylän henkilöstön keskuudessa.

Aktiivinen opinnäytetyöprosessi ajoittui aikavälille tammikuu – toukokuu 2014, joten tämä asetti omat haasteensa kehitystyön läpiviemiseksi, koska aikataulutus oli oltava tarkka. Opin- näytetyö tarjosi tekijälleen vaativan haasteen, mutta toisaalta se antoi kehittämismahdolli- suuden kirjoittajassa itsessään – ei ainoastaan kehityskohteeksi valikoituneessa kylpylässä.

Opinnäytetyö on rakennettu siten, että ensimmäisessä luvussa tarkastellaan tutkimuksen ta- voitteita ja rajataan aihetta sekä syvennytään menetelmällisiin ratkaisuihin. Toisessa luvussa esitellään kohde organisaatiota sekä rakennetaan teoreettista tietoperustaa turvallisuuden sekä osaamisen käsitteiden ympärille työntekijän näkökulmasta. Kolmas luku käsittelee kyse- lytutkimusta – aina kyselylomakkeen laadinnasta, saatujen tulosten analysointiin sekä päätel- miin. Neljäs luku keskittyy Aulangon kylpylän henkilöstön turvallisuusosaamisen nykytilan ar- viointiin sekä turvallisuusesityksen muodostamiseen siitä, miten kohdeyhteisön työntekijöiden turvallisuusosaamista voidaan kehittää jatkossa. Viimeisessä luvussa suoritetaan pohdintaa opinnäytetyöstä sekä suoritetaan arviointia ja työn käytettävyydestä jatkossa.

1.1 Tavoitteet

Toimintatutkimus ei ole varsinainen tutkimusmenetelmä vaan pikemminkin se on tutkimus- strateginen lähestymistapa, jossa voi apuna käyttää erilaisia tutkimusmenetelmiä (Heikkinen 2001, 170). Tutkimus on syntynyt inhimillisestä käytännöstä, jossa saavutettu uusi tieto aut- taa ymmärtämään ratkaistavien ongelmien luonnetta sekä antaa keinoja ongelmien ratkaise- miseen (Hirsijärvi, Remes & Sajavaara 2004, 20).

Vilkan ja Airaksisen (2003, 81) mukaan toiminnallisella opinnäytetyöllä sen tekijä osoittaa oppineisuutensa, ammatillisen ja yleissivistävän raportoinnin hallinnan siten, että lukija va- kuuttuu kirjoittajan älystä, luonteesta ja hyvästä tahdosta. Lisäksi he korostavat sitä, että opinnäytetyön tekijä voidaan tunnistaa koulutus- ja ammattialan asiantuntijana, jota tukevat eettinen ja moraalinen toiminta. Toiminnallisessa opinnäytetyössä yhdistyvät käytännön to- teutus ja sen raportointi tutkimusviestinnällisin keinoin, jossa voidaan pyrkiä käytännön toi- minnan ohjeistamiseen, opastamiseen, toiminnan järjestämiseen tai järkeistämiseen. Näiden tuloksena voi syntyä esim. ohje, ohjeistus tai opastus. (Vilkka & Airaksinen 2003, 9.)

Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tavoitteena on tarkastella Aulangon turvallisuusosaamis- ta laajasti lähtien strategisesta ohjauksesta ja päätyen yksilölliselle tasolle. Kyselytutkimuk- sen keinoin kartoitetaan Aulangon kylpylän henkilöstön turvallisuusosaamista Restelin henki- löstön turvaohjeen (Restel 2014a) viitekehyksessä sekä suhteutetaan saatuja tuloksia liiketoi- mintaympäristön vaatimuksiin. Kokonaisarviossa henkilöstön turvallisuusosaamisen nykytilasta huomioidaan laaja-alaisesti kerättyä aineistoa mm. riskienhallinnan avulla. Saavutetun aineis- ton synteesin kautta ja johtopäätösten kautta luodaan Aulangon kylpylän henkilöstölle turval- lisuusosaamista kehittävä ehdotus, joka esitetään kylpylän henkilökunnalle sekä johdolle kou- lutustilaisuudessa. Tavoitteellisena asiana huomioidaan myös hyvien tutkimuskäytännöiden kunnioittaminen sekä toimeksiantajaa koskevan sensitiivisen tiedon hallinta yritysturvallisuu- den näkökulmasta.

Tässä toiminnallisessa opinnäytetyössä pyritään vastaamaan kysymyksiin:

1. Mikä on Aulangon kylpylän henkilöstön turvallisuusosaamisen nykytila?

2. Miten Aulangon kylpylän henkilöstön turvallisuusosaamista voisi tulevaisuudessa kehit- tää?

1.2 Työn rajaaminen

Aihe on useimmiten rajattava, jolloin saadaan tukea siihen, mitä haluaa tietää tai mitä halu- aa osoittaa keräämällään aineistolla. Ongelmallista on, kuinka tarkkarajainen ja täsmällinen aiheen tulisi olla, koska on tiedostettava kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tutkimuksen perus- lähtökohdat. (Hirsjärvi ym. 2003, 5). Toimintatutkimuksessa teoria ja käytäntö eivät ole toi- sistaan erillisiä asioita, joten toimintaan liittyvä tieto on luonteeltaan piilevää – sellaista tie- tämistä, jota ei voi ääneen sanoa (Heikkinen 2001, 171). Kuula (2001, 23) toteaa, että on teh- tävä valinta sen suhteen, miten laajoihin ja miten asetettuihin kysymyksiin on mahdollista vastata – tähän voidaan oleellisesti vaikuttaa aineiston rajauksella.

Työn rajaamisessa on keskitytty aineiston hallinnan säilyttämiseen, koska vaarana oli liian suuren tietoaineiston paljous. Tähän vastattiin siten, että opinnäytetyössä oleva henkilöstön turvallisuusosaamisen kartoitus sekä siihen liittyvät parannusehdotukset suoritettaan toimi- paikan toimintaympäristöön suhteutettuna. Teoreettinen aineisto on rajattu siten, että sen kokoaminen tapahtui Restelin henkilöstön turvaohjeen ohjaavassa viitekehyksessä sekä ris- kienhallinnan tilaa kuvaavien dokumenttien ja konsultaation avulla. Aikaisempia tutkimuksia Restel-ketjuun kuuluvan kylpylän turvallisuusosaamisen tasosta ja kehittämisestä ei ollut, jo- ten aineiston käsittelyssä tuli tehdä selkeitä ratkaisuja, jolloin voitiin tukea opinnäytetyön etenemistä.

1.3 Käytetyt menetelmät

Tutkimukset jaetaan teoreettisiin ja empiirisiin tutkimuksiin. Teoreettisessa tutkimuksessa pyritään hahmottamaan käsitteellisiä malleja, selityksiä ja rakenteita aiemman tutkimuskirjallisuuden perusteella – empiirisessä tutkimuksessa hankittua reaalitietoa pyritään käyttämään systemaattisesti. Empiiristä tieto voidaan käyttää selvittämään mm.

ilmiöiden ja käyttäytymisen syiden selvittämiseen ja ratkaisemiseen, jolla pyritään vastaamaan, miten jonkin asia pitäisi toteuttaa. Empiirisessä tutkimuksessa havaintoaineisto koostuu tutkimuksen kohteena olevien tutkimusyksiköiden tiedoista eli muuttujista, joita käsitellään tilastotieteiden menetelmin. (Heinonen, Keinänen & Paasonen 2013, 13.)

Empiirinen tutkimus voidaan jakaa kolmeen osaan, jotka ovat: aineiston keruu, aineiston kuvailu, aineiston analyysi tai tilastollinen päättely. Oikeanlaisen aineiston hankkiminen on edellytyksenä tutkimuksen tulosten luotettavuuden varmistamiselle. Heinonen ym. 2013, 14- 15.) Huomioitavaa on, että Metsämuurosen (2008, 207-208) mukaan kvantitatiivisessa tutkimuksessa voidaan käyttää menetelmiä, jotka perinteisesti luetaan kuuluvaksi kvalitatiiviseen tutkimukseen – tämä toimii myös käänteisesti.

Laadullinen tutkimusmenetelmä on toimiva selvityksen toteuttamisessa ja sen kokonaisuuden ymmärtämiseksi. Se palvelee tilanteessa, jossa tavoitteena on toteuttaa kohderyhmän näkemyksiin nojautuvaa ideaa. Aineiston keräämiskeinona toimii joko yksilö- tai ryhmähaastattelu, jolla voi hakea tukea oman idean sisällöksi tai tueksi. Ryhmähaastattelun voi tehdä strukturoidulla lomakkeella, jos tavoitteena on saada tietoa esim. ammatillisen ryhmän halusta koulutuspäivää varten. Haastattelutapa tulee valita sen mukaan, miten tarkkaa ja millaista tietoa tarvitaan – toiminnallisessa opinnäytetyössä usein riittää niin sanottu suuntaa antava tieto, jolloin mm. litteroinnille ei aseteta laajoja vaatimuksia.

Huomioitavaa on, että aineiston määrä ei ole tärkeää vaan sen laatu, joka vastaa opinnäytetyön sisällöllisiin tavoitteisiin ja kohderyhmän tarpeisiin. (Vilkka & Airaksinen 2003, 64.) Kvantitatiivisessa haastattelussa käytetään strukturoituja kysymyksiä satunnaiselle otokselle, kun taas kvalitatiivissa tutkimuksessa yleisesti käytetään kysymysten esittämistä valituille yksilöille tai ryhmille (Metsämuuronen 2008, 208.) “Määrällinen ja laadullinen tutkimus eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois” (Heinonen ym. 2013, 34).

Kyselytutkimuksen hyvistä puolista Valli toteaa (2001, 101) sen, että kyselylomaketta käytettäessä tutkija ei vaikuta olemuksellaan eikä läsnäolollaan vastauksiin, lisäksi luotettavuutta parantaa se, että kysymys esitetään jokaiselle koehenkilölle täysin samassa muodossa. Metsämuuronen (2008, 253-254) tuo esiin, että on järkevää määritellä, onko tutkimusote laadullinen vai määrällinen, mutta toisaalta on varottava sitä, että ehdollistaminen tiettyyn suuntaan heti tutkimuksen alkuun saattaa vaikeuttaa totuuden etsimistä, koska suunta on jo määritelty. Laadullisessa tutkimusotteessa voi haastatteluun tai havainnointiin liittää pienimuotoisen kvalitatiivisen mittauksen, joka voi toimia raportin ryytinä ja havainnollistuksena – jo neljän havainnon perusteella voidaan tehdä tilastollisesti merkitseviä päätelmiä (Metsämuuronen 2008, 254).

“Tutkimustyypiltään laadullinen tutkimus on empiiristä, ja laadullisessa tutkimuksessa on kyse empiirisen analyysin tavasta tarkastella havaintoaineistoa ja argumentoida” (Tuomi &

Sarajärvi 2009, 22). Puhuessamme teoriaohjaavan analyysin logiikasta on usein kyse abduktiivisesta päättelystä. Tutkijan ajatteluprosessissa vaihtelevat aineistolähtöisyys ja valmiit mallit. Tutkija pyrkii yhdistelemään näitä toisiinsa pakolla, puolipakolla ja välillä luovastikin – yhdistelyn tuloksena saattaa syntyä aivan uuttakin.” (Tuomi & Sarajärvi 2009, 97.)

Tässä toiminnallisessa opinnäytetyössä käytettiin empiirisiä sekä teoreettisia tiedon hankinnan menetelmiä. Teoreettista pohjaa rakennettiin turvallisuusalan yleisten teosten pohjalta sekä dokumenttitaltioinnin analyysin avulla, jota kautta pyrittiin saavuttamaan synteesiä Restelin henkilöstön turvaohjeen viitekehyksen käsittelyyn, joka edelleen loi pohjaa

kyselytutkimuksen laadintaan. Teoreettinen tieto oli myös avainasemassa, kun henkilöstön turvallisuusosaamisen nykytilaa analysoitiin ja kehitysesitystä aloitettiin muodostamaan.

Empiiristä tietoa kerättiin haastattelemalla Aulangon kylpyläpäällikkö Jani Rantasta, jota kautta saatiin tarvittavaa yleistietoa mm. yksittäisen työntekijän asemasta ja kylpylän turvallisuusnäkökohdista. Empiirisen tiedonhankinnan pääkeinona toteutettiin kyselytutkimus Aulangon kylpylän henkilöstölle turvallisuusosaamisen mittaamiseksi ja selvittämiseksi sekä se analysoitiin tilastollisin keinoin. Tietoa tuotettiin myös sen dokumentaation analysoinnin avulla sen aineiston pohjalta, joka Aulangon kylpylästä oli saatavilla. Tutkimusote oli laadullinen, mutta toisaalta määrällisen tutkimuksen elementtejä hyödynnettiin oleellisesti.

Näillä keinoilla vastattiin siihen ongelmaan, että aiempaa tutkittua tietoa Aulangon kylpylän henkilöstön turvallisuusosaamisesta ei ole. Opinnäytetyön oleellisena periaatteena oli se, että Aulangon kylpylän henkilöstölle avautuu aito mahdollisuus olla vaikuttamassa oman turvallisuusosaamisen arvioinnissa sekä sen kehittämisessä.

1.4 Käsitteet

“Oppiminen on prosessi, jossa yksilö hankkii uusia tietoja, taitoja, asenteita, kokemuksia ja kontakteja, jotka johtavat muutoksiin hänen toiminnassaan” (Sydänmaalakka 2001, 30).

Osaaminen voidaan Lindsayn ja Stuartin (1997,328) mukaan nähdä muodostuvan pienemmistä osaamisen osatekijöistä, kuten tiedoista, taidoista, luonteenpiirteistä sekä kyvyistä – näistä on havaittavissa yhteyttä käytännön hallintaan.

Turvallisuus jaotellaan englantilaisen käsitteen pohjalta safety- ja security- näkökulmista.

Näistä kahdesta safety liitetään tahattomien onnettomuuksien ja tapaturmien estämiseen, kun taas security puolestaan liitetään yleensä rikollisuuden ehkäisemiseen. Suomen kielinen termi turvallisuus; kattaa molemmat em. termit. (Heinonen ym. 2013, 7.) Turvallisuutta voidaan tarkastella esim. henkilöiden valtioiden tai liiketoiminnan näkökulmasta, jolloin turvallisuuden käsitteeseen yhdistyy usein riskikäsitys. Läheisiä käsitteitä ovat mm.

kokonaisturvallisuus ja riskienhallinta. (Heinonen ym. 2013 7; Leppänen 2006 52-53.)

Työntekijä määritellään rikoslain (RL) 47:8:n 2-kohdassa (Finlex 2014a) henkilöksi, joka on

”työsuhteessa taikka virka- tai siihen rinnastettavassa julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa työnantajaan.”

Työnantaja määritellään RL 47:8:n 1-kohdassa (Finlex 2014a) sellaiseksi, joka on ”työsuhtees- sa taikka virka- tai siihen rinnastettavassa julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa teettää työ- tä, sekä sitä, joka tosiasiallisesti käyttää työnantajalle kuuluvaa päätösvaltaa”.

1.5 Turvallisuusosaamisen määritelmä

Turvallisuusosaamista käsitteenä käytetään turvallisuusalan kirjallisuudessa, mutta varsinaista tyhjentävää määritelmää tuolle yhdyssanalle on vaikea löytää. On havaittavissa, että turvallisuusosaaminen on sidoksissa käsillä olevaan kontekstiin, jolloin kirjoittaja on luonut asiasisällön tekstilleen ja lukijan tehtävänä on tulkita turvallisuusosaamisen määritelmä sen pohjalta.

Mäkinen (2007, 87) kuvailee turvallisuuden käsitystä “Turvallisuus ja turvattomuus läpäisevät kaikki elämän osa-alueet ja siksi niitä on tutkittava monipuolisesti yhteydessä kontekstiin, kuten esimerkiksi turvallisuus/turvattomuus työyhteisössä tai työelämässä. Turvallisuudesta ja turvattomuudesta on kirjoitettava eri näkökulmista, sillä muuten ilmiö ei avaudu riittävästi.” Osaamisesta Lankinen ym. (2004, 33) kuvailevat seuraavasti “Yrityksen liiketoiminnan suunnitelmiin ja toimenpiteisiin pitäisi kuulua oleellisena osana organisaation ja henkilöstön osaamisen ja kokemuksen aktiivinen ja laaja-alainen hyödyntäminen...Johdon, esimiesten ja henkilöstöasiantuntijoiden olisikin yhdessä arvioitava säännöllisesti, kuinka hyvin henkilöstön osaamiset ja kokemukset vastaavat nykyisiä ja tulevia tarpeita ja kuinka hyvin henkilöstön kehittäminen, valmennus ja urapolun ohjaus on kytketty liiketoiminnan strategiaan ja johtamiseen.”

Turvallisuusosaamisen käsitteen käytöstä on havaittavissa, että se on tarvepohjaista, jolloin päämäärä ohjaa tietä, jolla kuljetaan. Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinninlaitos (2014) määrittelee henkilöstön turvallisuusosaamista seuraavasti “ Kokonaisvaltaisen turvallisuuden edistäminen ja varmistaminen opiskeluyhteisössä edellyttää osaamista, ei vain koulun johdol- ta vaan myös muilta henkilöstöön kuuluvilta. Henkilöstöllä tulisi olla osaamista tapaturmien ehkäisyyn ja varautumiseen liittyen sekä myös tietoa siitä, miten onnettomuus- ja hätätilan- teessa toimitaan…” Vastaavasti turvallisuusosaamisen koulutuksesta Laurea (2014) määritte- lee ” Opinnoissa käsitellään turvallisuuden ja riskienhallintaa niin kansallisissa kuin kansainvä- lisissä ympäristöissä. Ohjelmassa koulutetaan turvallisuusosaajia organisaatioiden vaativiin kehitys- ja johtotehtäviin.”

2 Kylpylän turvallisuusosaamisen teorian muodostaminen

Tässä luvussa tarkastellaan yrityksen turvallisuuteen liittyviä rakenteita sekä miten oppiminen ja osaaminen käytännössä linkittyvät yritykseen sekä yksilöön. Teoreettisen viitekehyksen muodostamiseen syvennytään alaluvuissa, joissa tarkastellaan turvallisuutta yläkäsitteenä, josta edelleen liikutaan vaiheittain työntekijän näkökulmaan mm. osaamisen ja työturvalli- suuden käsitteiden kautta. Restelin ohjaavaa vaikutusta kylpylän toiminnassa tuodaan esiin sekä henkilöstön turvaohjeen sisältöä avataan tarkemmin. Kylpylähotelli Rantasipi Aulangosta

kuvaillaan sen turvallisuusosaamisen ratkaisuja, joista tietoa on saatu mm. kylpyläpäällikkö Jani Rantasen haastattelun avulla sekä riskienhallinnan menetelmien avulla.

Kylpylähotelli Rantasipi Aulanko (kuva 1) sijaitsee noin viiden kilometrin päästä Hämeenlinnan keskustasta ja sinne ovat hyvät kulkuyhteydet maitse sekä vesiteitse. Yksi merkittävä käänne- kohta alueen historiassa tapahtui 1926, jolloin aluetta omistanut eversti Hugo Standertskjöld halusi Aulangon siirtyvän yleishyödylliseen käyttöön, jolloin alueen osti Hämeenlinnan kau- punki - alkoi Aulangon kehittäminen yleiseen matkailukäyttöön. Aulangon hotelli sai vuonna 2006 kylkeensä Monitoimihalli Areenan sekä kylpylän. Nykyiselle omistajalle Tradeka Oy:n tytäryhtiölle Restel Oy:lle hotellikompleksin omistus siirtyi 1992. (Aulanko 2014.)

Kuva 1 Kylpylähotelli Rantasipi Aulanko (Restel 2014)

Aulangon ympäristö tarjoaa monipuoliset ulkoliikuntamahdollisuudet mm. golfausta ja lenk- keilymaastot. Itse kylpylä tarjoaa useita altaita, hyvinvointihoitoja, keilausta,

liikunnallisen monitoimihallin sekä ravintolapalveluita ja erilaisille yhteisöille kokoustilaisuuk- sia. (Aulanko 2014).

2.1 Turvallisuuden rakentaminen osana yritystä

Liiketoiminnan tavoitteena on tuottaa omistajilleen tuottoa, jolloin tuoton maksimointi tulee huomioida tehdyissä ratkaisuissa. Turvallisuusjohtamisen näkökulmasta strategia on kaiken lähtökohta ja määritellessä ydinasioita tulee huomio kohdistaa raha- ja reaaliprosesseihin, yrityksen johtamiseen sekä arvoketjuun. Reaaliprosesseissa tarkastellaan tuotantotekijöitä ja suoritteita, kun taas rahaprosessi muodostuu pääomanliikkeistä –tuloista ja menoista.

Yrityksen johtaminen muodostuu strategian-, operatiivisen toiminnan- ja ihmisten

johtamisesta, tämä vaikuttaa siihen, että yrityksen johdon on osattava arvioida voimavaransa sekä toimintaympäristönsä. Operatiivisessa johtamisessa turvataan yrityksen käytännön toimintojen sujuvuus. Arvoketjulla tuotetaan asiakkaille lisäarvoa, jonka perustan keskiössä ovat yrityksen osaaminen, tuotteet ja palvelut. “Arvoketjumallin osia ovat raaka-aineet, komponentit, valmiit tuotteet, organisaatiorakenne, henkilöstöresurssit, tekninen kehitys, ostot, perus- ja ydin- sekä tukitoiminnot, logistiikka, valmistusprosessit, myynti ja markkinointi myynnin jälkeiset palvelut sekä voittomarginaali. Liiketoiminnan ja yrittäjyyden perusluoteeseen kuuluu riskin ottaminen”. (Leppänen 2006, 21-23.)

Mäkinen (2007, 98) kuvailee “Strategisessa turvallisuuskäsityksessä perinteisen turvallisuuden (security) ja pehmeän turvallisuuden (safety) sisällöt on yhdistetty kokonaisturvallisuudeksi...

Tämä laajempi näkökulma turvallisuuteen mahdollistaa myös sen yhdistämisen strategiseen suunnitteluun ja oppivaan organisaatioon aivan uudella tavalla”. Tässä yhteydessä Mäkinen yhdistää myös oppivan organisaation turvallisuusajatteluun, jossa turvallisuus- ideat ja periaatteet ohjaavat kehitystä, mutta tässä vaarana ovat näennäismuutokset, joissa todellista kehitystä ei tapahdu. Yritysturvallisuuspolitiikalla yrityksen johto määrittelee suhtautumisensa yrityksen turvallisuusasioihin, jolloin määritellään yritysturvallisuuden peruskäsitteet, yritysturvallisuuden tärkeimmät ylläpito- ja kehittämiskeinot, yritysturvallisuuteen liittyvät vastuut sekä ne asiat, joihin yritys on sitoutunut yritysturvallisuuden ylläpidossa ja kehittämisessä (Miettinen 2002, 61). “Tärkein yritysturvallisuuden organisointiin vaikuttava yksittäinen asia on, kuinka merkittävä rooli yritysturvallisuudella on yrityksen liiketoiminnan häiriöttömän jatkuvuuden varmistajana”

(Miettinen 2002, 65).

Kokonaisturvallisuus on riskienhallintaa, jossa uhkia ja riskejä tarkastellaan organisaation näkökulmasta. Uhka on vaaran, sen vaikuttavuuden ja riskin tulo, kun taas riski on todennäköisyyden sekä riskin vakavuuden tulo. (Mäkinen 2007, 104,107.) Mäkinen jatkaa, että perinteissä riskin määritelmässä on hankalaa se, että riskien järjestykseen laittaminen ei ole helppoa, jos tarkastellaan sitä, mihin niistä tulisi varautua ensisijaisesti.

Riskien suuruuden arvioinnilla (kuva 6) voidaan esim. useamman riskin tullessa ilmi helpottaa arviointia siitä, mihin riskeihin ryhdytään ensimmäisenä kohdentamaan toimenpiteitä. On muistettava, että kaikkia riskejä ei voi poistaa. Riskienhallinnassa on pohdittava toiminnan kannattavuutta suhteessa riskeihin. Tulee arvioida koko yrityksen kannalta, kuinka paljon vahingontorjuntatoimenpiteisiin voidaan panostaa – tässä harkinnassa apuna voi käyttää vakuuttamisen tuomaa mahdollisuutta (PK-RH 2014.)

Kuva 6 Riskien suuruuden arviointi (PK-RH 2014)

Riskin todennäköisyyttä voidaan tarkastella niiden vuosittaisten tapahtumistiheyden perusteella esim. melko harvinainen riski kerran kymmenessä vuodessa. Riskin suuruutta omaisuusriskien osalta tarkastellaan vahingosta muodostuneen arvon näkökulmasta esim.

kohtalainen vahinko 50 000 euroa, kun taas henkilöstöriskien kohdalla tarkasteluun voi tulla esim. vamman pysyvyys tai pahimmassa tapauksessa yhden tai useamman henkilön menehtyminen, jolloin kyse on katastrofivahingosta. Keskeytysriskeissä tarkastellaan sitä, millä tasolla riski aktivoituessaan vaikuttaa yrityksen toimintaan vaikeuttavasti tai totaaliseen toiminnan keskeytykseen. “Uhkien ja riskien arvioinnissa tarvitaan kokonaisvaltaista analyysia, ympäristön jatkuvaa seuraamista ja tarkasteltavana olevan liiketoiminta-alueen hyvää tuntemusta.” Yrityksen johdon kyky hallita merkittävimmät riskit on avainasemassa.

(Mäkinen 2007, 108-110.)

Riskienhallintaprosessin perustana ovat sisäisten ja ulkoisten taustatietojen määrittely, joissa tarkastellaan muuttujien tietojen ja olosuhteiden vaikutusta koko prosessiin. Taustatietojen tulee muodostaa sellainen ymmärrys organisaation toimintaympäristöstä, jolla perustellaan oikeutus riskienhallintaprosessille tarkoituksenmukaisella toteutuksella.

Riskienhallintaprosessissa (Kuva 4) on selkeät vaiheet, jossa edetään järjestelmällisesti jokaisen kohdan kautta (1-4), kunnes neljännen vaiheen jälkeen kehitysprosessi jatkuu kehämäisesti. Johdolle on saatettava sitä tietoa, joka on oleellista yleisestä riskitilanteesta.

Riskien tunnistaminen vaatii osaamista ja kokemusta, jonka lisäksi eri toimijoiden yhteystyö luo uusia näkökohtia riskien löytymiseen – on muistettava, että vain tunnistettuja riskejä voidaan hallita. (PK-RH 2014.)

Kuva 5 Riskienhallintaprosessi (PK-RH 2014)

Turvallisuusportfolion avulla organisaatioturvallisuutta voidaan tarkastella turvallisuusjohtamisen kymmenen eri osa-alueen näkökulmasta, joihin liittyvien toimintojen avulla varmistetaan organisaation tavoitteiden saavuttaminen ja suojattavien kohteiden vahingoittumattomuus. Edellä mainitut osa-alueet ovat: henkilöturvallisuus, työturvallisuus palo- ja pelastustoiminta, tietoturvallisuus, valmiustoiminta, ympäristöturvallisuus, tuotannon- ja toiminnan turvallisuus, toimitilaturvallisuus, ulkomaantoimintojen turvallisuus sekä vakuuttaminen. Turvallisuusjohtamisen osa-alueiden tarkastelussa on huomioitava, että ne ovat osittain päällekkäisiä ja niiden käyttämisessä on riskinsä esim. yhden osa-alueen kehittäminen saattaa johtaa muiden osa-alueiden heikentymiseen – näin ollen kokonaisuuden ymmärtäminen on tärkeää. (Leppänen 2006, 57-58.) Organisaatioturvallisuuden operatiivisessa turvallisuustoiminnassa jaottelu osa-alueista on turvallisuusportfolion kanssa miltei yhtenäinen; tällöin vakuuttamisen tilalla tarkastellaan toimitilaturvallisuutta (Leppänen 2006, 203).

Yritystoimintaan liittyvät liikeriskit, jotka voidaan nähdä kaksijakoisina – sijoitus voi tuottaa voittoa, mutta toisaalta riskien otossa voi muodostua vahinkoriskejä. Yksittäisen riskin vaiku- tus voi olla merkittävä, joten riskien hallinnan tulee olla kokonaisvaltaista. Liikeriskit voidaan jaotella kahdeksaan pääluokkaan, joita voidaan edelleen tarkastella yksityiskohtaisemmin, kuten liikeriskikartasta (Kuva 2) voidaan havaita. (Leppänen 2006, 79-80.)

Kuva 2 Liikeriskikartta (Leppänen 2006, 81; VTT 1999)

Ihmisten ja organisaatioiden toiminnassa luonnollisina vaikuttimina ovat epävarmuus tulevista tapahtumista, joista turvattomuuden tunne heijastuu yksilöön, hänen lähiyhteisöönsä tai laa- jemmin yhteiskuntaan (Flink, Reiman & Hiltunen 2007, 21-22). Oma yksilöllinen turvallisuus- asenteemme on vaikuttamassa siihen, miten ja millaisia riskejä otamme sekä mitkä mielläm- me kohtuullisina, tässä osana on ymmärrettävä oma toimintamme ryhmässä – asenteet ovat yksilöllisiä ja riskikäsitykset sosiaalisia. Organisaatioilmastoon vaikuttaa työntekijän subjektii- viset sekä objektiiviset tekijät. Turvallisuusilmapiiri voidaan nähdä osana organisaatioilmas- toa. (Leppänen 2006, 186). Tarveteoriaan liittyen yksilön näkökulmasta turvallisuutta voidaan tarkastella tarpeena tai tunteena siitä tilanteesta, joka ympäristössä vallitsee (Mäkinen, 2007, 61).

Leppänen (2006, 81) korostaa, että henkilöstö on organisaation tärkein voimavara ja henkilöstön pelkkä muodollinen osaaminen ei riitä vaan henkilöstön on sopeuduttava yhteiseen toimintakulttuuriin sekä työyhteisön sosiaaliseen verkostoon. Henkilöstöriskit vaikuttavat organisaation toimintaan ja sen tavoitteisiin esim. stressi, työuupumus tai henkilöstön osaaminen voivat tuottaa riskejä pitkällä aikavälillä – nämä vaativat jatkuvaa analysointia. “Henkilöstöriskien kohteena on terve, osaava, viihtyvä sekä työkykyinen henkilöstö.” (Leppänen 2006, 88-89.) Henkilöriskit voidaan jakaa yhdeksään pääluokkaan,

joita voidaan tarkastella yksityiskohtaisemmin, kuten henkilöriskikartasta (kuva 3) voidaan havaita. Henkilöturvallisuutta laajemmin tarkasteltaessa se kattaa työntekijöiden lisäksi vieraat, asiakkaat ja yhteistyökumppanit (Miettinen 2002, 103).

Kuva 3 Henkilöriskikartta (Leppänen 2006; VTT 1999)

Leppänen (2006, 90) tuo esiin sen, että työnantajalla on velvollisuus huolehtia henkilöstön terveydestä ja hyvinvoinnista myös yksilöllisellä tasolla, jolloin työnantaja voi tukea työntekijää tämän vaikeissakin elämän tilanteissa. Työsuojelulla pyritään vaikuttamaan työstä aiheutuvien fyysisten ja psyykkisten vaivojen, sairauksien sekä onnettomuuksien ennalta ehkäisyyn esim. työntekijän turvallisuustietoisuuden nostamisella voidaan vaikuttaa psyykkiseen kuormituksen vähentämiseen (Miettinen 2002, 103,115). Työympäristö voi aiheuttaa monia riskejä, joissa vaikuttimina voi olla esim. melu, valaistus, lämpötila sekä kemialliset ja biologiset tekijät. Johdolla on tärkeä merkitys työympäristön kehittämisessä, jolloin toimintakulttuurin ja roolien avulla voidaan luoda selkeämpää yhteistoimintaa työntekijöiden kanssa. Työnantajan ottaessa liikaa riskejä voi vaarana olla henkilöstön luottamuksen ja työpanoksen vähentyminen sekä pahimmassa tapauksessa työntekijöiden aiheuttama ilkivalta. (Leppänen 2006, 91-92.)

2.2 Työntekijän osaaminen osana kokonaisuutta

Aiemmin todettiin, että turvallisuuskulttuuri on osa organisaatiokulttuuria. Leppänen (2006, 186) kuvailee, että analysoimalla organisaation ryhmiä ja niiden vaikuttavuuksia, voidaan

tehdä päätelmiä turvallisuusasioista. Hän jatkaa “johdon tai tuotantoyksikön näkemykset turvallisuudesta ja turvallisuuskulttuurista voivat olla hyvinkin erilaisia.” Flinck ym. (2007, 243) ovat lainanneet turvallisuuskulttuurin määritelmää Successful health and safety managementilta (1997) “organisaation turvallisuuskulttuuri on yksilön ja ryhmän arvojen, asenteiden, käsitysten, kompentenssien ja käyttäytymistapojen tuote, joka määrittelee organisaation turvallisuusjohtamisen tyylin ja tason sekä sitoutumisen siihen.” Reiman ja Oedewaldin (2006, 2007) ovat keränneet listaa hyvien turvallisuuskulttuurien piirteistä, joista löytyy esim. turvallisuuspolitiikka, henkilöstön turvallisuusmyönteiset arvot, asenteet, sitoutuminen turvallisuuteen, pätevä henkilöstö ja hyvät koulutusmenetelmät (Flinck ym.

244-245).

Vaarojen käsityksestä työntekijällä ja työnantajalla voi olla erilaiset käsitykset esim. johto voi nähdä ne tilastoina, esimiehen kokonaisuuksina ja työntekijät voivat pelätä, että he ovat ne, joille vahinko sattuu. (Leppänen 2006. 188). Riskienhallinnalla voidaan systemaattisesti varautua pahimpaan ja hallita epävarmuutta toimintaympäristössä, joten sitä varten on kehitetty omia menetelmiä sekä työkaluja. työntekijöiden kannalta voi tapahtua peruuttamaton esim. työkyvyn menetys, inhimillisiä tragedioita ja pahimmassa tapauksessa ihmishenkien menetyksiä. Näitä asioita yritykset voivat välttää ja varautua niihin systemaattisella riskienhallinnalla. Riskienhallinta on luonteeltaan ennustavaa ja valtaosassa riskeistä inhimillinen tekijä on läsnä jollain tavalla. Riskienhallinta on kokonaisvaltaista.

(Flinck ym. 2007 10-11.) Inhimillisiä tekijöitä huomioidessa on ymmärrettävä, että ihminen on monimutkainen olento – tämä on huomioitava yrityksen riskienhallinnassa. Inhimillistä tekijää tarkasteltaessa on huomioitava yksilön lisäksi mm. tämän ryhmäkäyttäytyminen sekä miten hän peilaa koko organisaatioon. (Flinck ym. 2007, 13.)

“Oppiva organisaatio –termi kuvaa organisaation toimintatapaa, joka kannustaa yksilöitä tai tiimejä jatkuvaan oppimiseen ja työsuorituksen parantamiseen... Toiminnan taustalla vaikuttavat vahvat arvot ja selkeä visio. Oppiva organisaatio toimii lähellä asiakasta, reagoi nopeasti muutoksiin, oppii muilta, kyseenalaistaa jatkuvasti toimintaansa, sallii virheitä ja oppii niistä...” (Ruohotie 2002, 69.)

2.2.1 Työntekijän osaamisesta yleisesti

Yritysten töitä järjestetään usein uudella tavalla, jolloin organisaatiotasoja saatetaan madal- taa. Ihmisen voimavarat ovat tärkeitä koneiden ja pääoman rinnalla ja ammattien väliset jyrkät asemat ovat muuttumassa. Työntekijöiden vastuu omien aivojen käytössä on työssä kasvamassa, tämä voi tulla esiin siinä, että he ovat yhä enemmän päättämässä työn yksityiskohtaisista sekä ryhmäkohtaisista järjestelyistä. Työnjohdon tehtävä kohdistuu enemmän tuloksiin – saman aikaisesti tukemalla ja valmentamalla ryhmää tavoitteiden

saavuttamiseksi. Turvallisuusriskien hallinnalla on yrityksille merkitystä kokonaislaadun kannalta, jossa ovat vaikuttamassa kiinteästi työsuojelu, työterveys ja ympäristöasioiden hoito. Edellä mainittu vaatii turvallisuuskulttuurin kokonaisvaltaista näkemystä. Kehitystyössä työntekijät on huomioitava tasavertaisesti sillä he ovat usein omaa työtään arvioidessaan siinä ammattilaisia. (Rissa 1999, 10-11.)

Yksilölle on tullut osaamisesta tärkeä selviytymiskeino työsuhdeturvaksi. Nykyään organisaatiot eivät voi taata henkilöstölleen jatkuvaa ja pysyvää työtä, jolloin yksilölle ainoa keino taata oma työllisyys on pitää hyvää huolta omasta osaamisestaan, joka määrää hänen työmarkkina-arvostaan. Yksilön osaaminen antaa varmuutta, että hän on organisaation mie- lestä kiinnostava, ilman osaamista hän ei sitä ole. Yksilölle tärkeää olisi huomata oman osaamisen rapistuminen ja puuttuminen siihen ajoissa. (Sydänmaalakka 2001, 159.)

Sydänmaalakka (2001,159) määrittelee “psykologista työsopimusta”, jossa aiemmin luottamuksella ja molemmanpuolisella lojaalisuudella (on ymmärrettävissä työntekijän ja työantajan välillä) oli pitkälti merkitystä. Nykyään lojaalisuutta ei mielletä samalla tavalla kuin ennen ja tilalle on tullut osaaminen. Työntekijä olettaa, että työnantaja panostaa hänen osaamiseensa työmarkkinoilla ja vastapuolisesti hän on sitoutunut sekä lojaali työnantajaansa kohtaan. Vastaavasti työnantaja olettaa työntekijän sitoutumista ylläpitämään ja kehittämään omaa osaamistaan. Näiden vastavuoroisuuksien pohjalta työnantaja on valmis luomaan puitteet osaamisen kehittämiselle, mutta se edellyttää myös työntekijän omatoimisuutta ja itsenäisyyttä – on tärkeää, että molemmat ymmärtävät velvollisuutensa ja vastuunsa.

Ainoastaan tämän “psykologisen työsopimuksen” kautta edellä mainittu on mahdollista ja se luo pohjan elinikäiselle oppimisperiaatteen toteutumiselle käytännössä. (Sydänmaalakka 2001, 159.)

2.2.2 Yksilöllinen osaaminen

Tieteen filosofian teoksissa yleensä erotellaan mitä- ja mitentieto, joista edellisellä viitataan teoriaan ja jälkimmäisellä käytäntöön (Järvinen, Koivisto & Poikela 2002, 71). Järvinen ym.

jatkavat “täsmällisemmin sanottuna mitätiedolla tarkoitetaan propositionaalista teorioista, väittämistä ja tosilauseista muodostuvaa tietoa, jonka paikkansapitävyys voidaan osoittaa tieteellisesti. Mitentieto tarkoittaa proseduraalista tietoa, joka voi olla käytännönläheistä , ongelmatilanteisiin ja ratkaisuihin ohjaaviin strategioihin liittyvää toimintaa, tekemistä ja päättelyä.” Kumpaakin teoria- ja käytännön tietoa tarvitaan ammatillisessa koulutuksessa ja niistä voidaan kiistellä kumpaa tulisi opetetaan ensin. Teorian ja käytännön välinen muuntelu on osoittautunut tärkeimmäksi, jolloin toiminnan kohteet ja ajattelun prosessit tulevat erotetuiksi toisistaan. Tieto voi olla luonteeltaan objektiivista, jolloin se voi olla yksilön ulkopuolellaan olevaa tietoa tai se voi olla subjektiivista yksilön sisäistämää ja muodostamaa

tietoa, jonka avulla ollaan yhteydessä ympäröivään todellisuuteen. Yksilön integroidessa teoriaa ja käytäntöä toiminnassaan syntyy siitä kokemustietoa. (Järvinen ym. 2002, 71-72.)

Järvinen ym. (2002, 72) kuvailevat sanatonta osaamista “käytännölliseen tietämiseen, päättelyyn ja osaamiseen liittyy myös hiljainen tieto, jolla tarkoitetaan toimintaan sisältyvää sanatonta, ei käsitteellisessä muodossa olevaa tietoa...Hiljainen tieto kehittyy pitkällisen harjaantumisen tuloksena, näkyy ulospäin taitavana, intuitionomaisena ja sujuvana toimintana ja on täysin riippuvainen kantajastaan… Hankitulla tietämyksellä on kokemuksellinen luonne ja tähän liittyy hiljaisen tiedon kasvava osuus jatkuvan oppimisen ja kehittymisen myötä.”

Järvinen ym. (2001, 72) tuovat ilmi, että osaamista voidaan kuvata informaation hyödyntämisestä alkavana tiedon yhdistelyn ja käytön ketjuna (Kuvio 1). He jatkavat yksityiskohtaisesti “Yksilöllinen merkityksellinen teoria- ja käytäntötieto integroituvat ensin kokemustietoon, mihin ammatillisen harjaantumisen myötä yhdistyy yhä kasvava hiljaisen tiedon osuus. Integroinnin ja yhdistämisen lopputuloksena on osaaminen, jota ei kyetä saavuttamaan vain koulutuksen avulla vaan vasta pitkällisen ammatin harjoittamisen kautta.”

Kuvio 1. Informaatio, tieto ja osaaminen (Järvinen 2001; Poikela 1998)

Edellä olevan kuvion vasemmalla kolmiolla kuvataan, mikä on mahdollista tavoittaa hyvän koulutuksen avulla ja oikealla vastaavasti sitä, mikä voidaan saavuttaa työn ja ammatillisen käytännön kautta. Koulutuksen merkitys tulisi olla kokemuksen tuominen, jota kautta työtä ja ammattia varten saadaan aikaan hyviä noviiseja (aloittelija). Työssä oppiminen jatkuu harjaantumisen ja kokemuksen lisääntyessä, jolloin noviisista on mahdollisuus kehittyä aina ekspertiksi asti. Kuviosta (1) voidaan ymmärtää myös oppimisen ja osaamisen ajallinen ja sisällöllinen siirtyminen, jossa ammattiosaajat siirtävät hiljaista tietoa eteenpäin – tässä on kyseessä myös vuorovaikutus- ja yhteistoiminnallisesta suhteista. (Järvinen 2001, 73.)

“Hiljainen tieto voi kätkeytyä myös ammatti- tai organisaatiokulttuuriin, jossa vaikuttavat ääneen lausumattomat ja kirjoittamattomat käyttäytymisen koodit ja eettiset asetelmat...organisaation osaaminen perustuu pitkälti siihen, kuinka hyvin pinnallinen tieto kyetään tavoittamaan ja hyödyntämään yhteisesti. Kyse on eksplisiittisen (näkyvän, havaittavan) ja implisiittisen (sanattoman, piilevän) tiedon välisestä muunteluprosessista, jossa yksilöt, ryhmät ja koko organisaatio voivat oppia.” (Järvinen 2001, 73.)

Osa tiedosta muodostuu työtilantilanteissa tapahtuvan reflektoinnin kautta, joka tapahtuu työn ja toiminnan vuorovaikutuksesta. Toisaalta voidaan nähdä, että ammatillinen tieto muodostuu kokemuksen tuoman psyykkisten mallien ja strategien kautta, jota kutsutaan metakognitioksi. (Järvinen 2001, 76.) Yksilöllisellä tasolla tulisi pohtia oppimisen kannalta, mitkä ovat ne tavoitteet, jotka tulisi osata työskentelyn jälkeen. Työtapojen yksilöinti merkitsee sellaisten ratkaisujen etsimistä, jota kautta saa mahdollisuuden omien edellytysten kaltaiseen työskentelyyn ja saadun palautteen kautta voi analysoida osaamistaan (Vuorinen 1993, 56,58). Muuttumaan pystyvän yksilön ominaisuuksia ovat autonomia ja signaalien peilaaminen osaksi tulkintaa ja itseään sekä taito käyttää itseohjautuvia työkaluja (Ruohotie

& Honka 1997, 29).

2.3 Restel kehittävänä toimijana

Opinnäytetyön tekemisen aikana 26.3.2014 Tradekan (2014) antaman tiedotteen perusteella, Tradeka siirtää ydinliiketoimintonsa Restel Oy:n ja Tradeka-sijoitus Oy:n uuteen yhtiöön nimeltään Tradeka Oy, joka tulee vastaamaan osuuskunnan liiketoiminnasta. Osuuskunta Tradeka Oy tulee keskittymään Tradeka Oy:n omistajaohjaukseen, huolehtimaan jäsen- eduista ja palveluista, jotka on kirjattu uuteen strategiaan. Lisäksi Osuuskunnan hallintoa kevennetään hallintoneuvoksen lakkauttamisella sekä siirtämällä tämän tehtävät osuuskunnan hallitukselle.

Restel (2013) on määritellyt vuoden 2014 osalta keskittyvänsä strategisissa tekijöissä ydinasioihin eli myyntiin, markkinointiin, laatuun, asiakaspalveluun, kustannustehokkuuteen sekä näiden prosessien johtamiseen. Restel korostaa arvojen kannalta, että tärkein menestystekijä on motivoitunut, ammattitaitoinen ja hyvinvoiva henkilökunta, johon panostetaan henkilökunnan kouluttamisella, työhyvinvoinnin parantamisella sekä hyvällä johtamisella – näiden nähdään luovan kilpailuetua. Vastuullisuutta Restel haluaa tulevaisuudessa kehittää mm. panostamalla henkilöstön ympäristöosaamiseen. Restelin linjausten mukaan hyvä palveluasenne on avain menestykseen. Restel Business School on koulutusyksikkö, joka järjestää henkilöstövalmennuksia ja valmentaa kaikki Restelin esimiehet ja päälliköt sekä verkkokoulutusta hyödynnetään mm. perehdytyksessä. Jokaisella

hotellilla on turvallisuussuunnitelma ja kaikki työntekijät saavat säännöllistä turvallisuuskoulutusta sekä osallistuvat palo- ja evakuointiharjoituksiin (Restel 2013.)

Kuva 4. Varhaisen puuttumisen malli (Restel 2012)

Restelille tärkeää on henkilöstön hyvinvointi, joten tärkeänä keskiössä on turvallinen ja välit- tävä työyhteisö, missä on hyvä ja motivoiva työilmapiiri. Restelillä on käytössään Varhaisen puuttumisen toimintamalli (kuva 4), joka on osa Restelin yrityskulttuuria, välittämistä, toi- minnan edistämistä ja turvaverkkoa – tavoitteena on aktivoida jokaista työntekijää sekä esi- miestä huolehtimaan itsestään, työtovereistaan ja koko työyhteisönsä toimivuudesta. (Restel 2013.) Restelin varhaisen puuttumisen mallissa kannustetaan työntekijää ilmoittamaan mah- dollisimman aikaisessa vaiheessa niistä epäkohdista, jotka sisältävät riskitekijöitä työhyvin- voinnin kannalta. Kyseisessä ohjeessa luodaan ohjeet sairaus- ja työtapaturma tapausten va- ralle sekä kannustetaan huolehtimaan myös työtovereiden hyvinnoinnista. (Restel 2012.) Uu- tena raportointi välineenä on otettu poikkeustilanneraportti, jolla rekisteröidään vahinkota- pahtumia sekä läheltä piti–tilanteita, kyseisen raportoinnin etuna on mm. sen näkyminen työ- suojeluasiamiehellä (Aulanko 2014).

Restel (2005) on tuottanut ohjeistuksen: Terveyden haitallisen häirinnän ja epäasiallisen koh- telun hallinta Restel-konsernin toimipisteessä, jossa on yksityiskohtaisia toimintaohjeita esim.

henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaamistilanteissa. Työhyvinnointia ylläpidetään Au- langon kylpylässä 2-4 kertaa vuodessa järjestettävillä TYKY-päivillä. Aulangon kylpylää Turun alueen työsuojelutoimikunnassa edustaa kylpyläpäällikkö. (Aulanko 2014.)

Vastuullisuuden arvoissaan Restel haluaa, että yritystoiminta on kannattavaa ja sillä pysty- tään turvaamaan henkilöstöä sekä osuuskunnan jäsenistöä – tällä pyritään myös toimintojen vastuulliseen kehittämiseen. ”Vastuullisen liiketavan arvot määrittävät myös Restel Oy:n työntekijöiden ja johtajien tavan toimia: Jokaisen yhtiössämme työskentelevän tulee noudat- taa määriteltyjä vastuullisuusperiaatteita omassa työssään. Yleistä vastuullisuuden toiminta- ohjetta Restel täydentää tarpeellisilta osin yksityiskohtaisemmilla periaatteilla ja ohjeilla.”

(Restel 2013.)

2.4 Kylpyläpäällikkö Jani Rantasen Haastattelu

Haastattelu on ainutlaatuinen tiedonkeruumenetelmä, jossa ollaan kielellisessä vuorovaikutuksessa tutkittavan kanssa. Haastattelun käyttäminen tulee olla perusteltua ja se on ollut kvalitatiivisessa tutkimuksessa päämenetelmä. (Hirsjärvi ym. 2004, 193-194.)

Haastattelun etuna voidaan ennen kaikkea pitää sen joustavuutta, jossa korostuu se, että haastattelijalla on mahdollisuus toistaa kysymys, oikaista väärinkäsitys, tarkentaa sanamuotoja sekä käydä keskustelua tiedottajansa kanssa. Haastattelun etuja on myös sen autenttisuus sekä mahdollisuus valita henkilö, joka tietää tutkittavasta ilmiöstä. (Tuomi &

Sarajärvi 2009, 73-74.) Haastattelu on aikaa vievää sekä vaarana on haastattelun luotettavuutta heikentävät sosiaalisesti suotavat vastaukset. Haastattelijan on osattava tulkita haastateltavaa kulttuuristen ja merkitysmaailmojen valossa. (Hirsjärvi ym. 2004, 195- 196.)

Hirsjärvi ym. (2004, 196-199) jakavat haastattelun lajeihin; kolmeen erilaiseen haastattelutyyppiin, joita ovat strukturoitu haastattelu, teemahaastattelu sekä avoin haastattelu. Kylpyläpäällikkö Rantasen haastattelutyyppinä käytettiin avointa haastattelua.

Strukturoitua (lomake)haastattelua käytettiin myös, josta tuonnempana kyselytutkimusta käsittelevässä luvussa. Avoimen haastattelun sisältö liittyy tutkimuksen tarkoitukseen, ongelmanasetteluun tai tutkimustehtävään – se on ilmiökeskeinen ja sitä kautta se helpottaa tutkijaa hahmottamaan ilmiötä (Tuomi & Sarajärvi 76).

Perusteluna avoimen haastattelun käyttämiseen oli se, että haluttiin saada Aulangon kylpylän turvallisuuden hallinnasta yleistettävää tietoa, jolloin päästiin myös lähentymään yksittäisen työntekijän asemaa yrityksessä. Tähän ratkaisuun vaikutti suuresti se, että kirjallista tietoa em. kylpylän turvallisuudesta ei ollut saatavilla sekä aiempia tutkimuksia tai selvityksiä henkilöstön turvallisuusosaamisesta ei oltu tehty. Rantasen haastattelu järjestettiin Aulangon kylpylässä 3.9.2013 ja haastattelun sisältö käsitellään seuraavaksi. Haastattelutilaisuus tapahtui kahvikupin ääressä kylpylän ravintolan tiloissa. Haastatteluun oli riittävästi aikaa

sekä tilanne oli tuntui haastattelijasta välittömältä, joten tiedonsaannin edellytykset olivat kohdillaan.

Rantanen kertoi aloittaneensa kylpyläpäällikön esimiestehtävissä välittömästi kylpylän rakentamisen jälkeen 2006. Hänen esimiehenään toimii hotellinjohtaja, joka oli syksyllä 2013 vaihtumassa – Rantanen arvioi, että vaihdoksella ei tule olemaan negatiivisia vaikutuksia kylpylän toimintaan, koska tuleva johtaja on hänelle uransa varrelta tuttu. Vakituisia työntekijöitä kylpylässä on noin 10 ja niin sanottuja “extroja” saman verran.

Merkittävämpänä muutoksena tulevaisuudessa hän kertoi mahdollisen kylpylän ravintolapalvelun siirtymisen alaisuuteensa 2013 loppupuolella. Osa kylpylän toiminnoista on ulkoistettu mm. siivous- ja vartiointipalveluja. Päivittäiseen työntekijämäärään vaikuttavat määräykset, joissa huomioidaan kellon aika, viikonpäivät sekä kuukaudet (esim.

pikkujoulukausi). Työntekijöiden tarvetta tarkastellaan myös kävijämäärään sekä vuosien varrella kehittyneiden ennusteiden pohjalta.

Kylpylää ei ohjaa erillinen turvallisuusjohtamisjärjestelmä vaan turvallisuuden johtaminen noudattaa strategiaa, Restelin ohjeistuksia, lainsäädäntöä sekä turvallisuusjohtaminen on sidoksissa johtoketjuun. Rantanen painotti, että turvallisuusjohtamisessa huomioidaan mm.

kylpylän toiminta kokonaisvaltaisesti sekä mahdollisista tapahtumista johtuvat erikoisjärjestelyt. Esimiehen ja työntekijän välillä pyritään välittömään palautteeseen, jolloin kohdattuihin turvallisuutta uhkaaviin asioihin voidaan puuttua välittömästi. Yksittäiselle työntekijälle turvallisuusasioista voi puhua säännöllisissä esimies-alainen keskusteluissa, jotka nähdään myös turvallisuusosaamisen parantamisena. Tiedon välitystä tukevat kylpylän päiväkirja sekä tiedotteet.

Vaara- ja riskitilanteita käsitellään dokumentoinnilla, jolloin esim. allasvalvonta ja vastaanotto kirjaa ylös vaaratilanteita, joihin esimies voi puuttua. Työtapaturmien määrä (2kpl) on ollut vähäinen kylpylän historian aikana ja niiden aiheuttaneet tekijät ovat poistettu. Pelastustoiminnan kannalta mm. pelastussuunnitelma on päivitetty 2013 sekä siinä on huomioitu mahdollisia kylpylään liittyviä riskejä. Turvallisuuskoulutuksia ei ole esim.

Restelin henkilöstön turvaohjeen sisällöstä järjestetty, mutta Rantasen mielestä sellainen henkilökunnalle tulisi pian järjestää. Restel tarjoaa henkilöstölle koulutusta ja tukee omatoimista opiskelua.

Kylpylässä toimii hyvinkin erilaisissa tehtävissä olevia henkilöitä mm. vastaanotossa, allasvalvonnassa ja ravintolassa. Kylpylän työntekijöiden tehtäviin ei ole pohjavaatimuksia, vaikka monilla voikin olla esim. restonomi- tai tradenomi-tausta. Tiettyihin tehtäviin on toki lainmukaisia vaatimuksia. Rantanen korostaa tärkeimpinä asioina työntekijää valittaessa sitä, että työnhakija osaa työtehtävänsä ja ennen kaikkea soveltuu asiakaspalvelutyöhön.

Uuden työntekijän turvallisuusosaamista aloitetaan kehittämään heti tervehdystilaisuudessa, jossa käydään mm. läpi Restelin strategiaa, työnkuvaa perusohjeesta ja tutustutaan kylpylän toimintoihin. Työhön ohjaaminen tapahtuu vanhemman työntekijän valvonnassa, josta siirrytään itsenäiseen työskentelyyn. Perehdytyksessä tutustutaan mm. pelastussuunnitelmaan sekä henkilöstölle suunnattuihin turvallisuusoppaisiin esim. työsuojeluun liittyvä, myös laitteiden käyttöturvallisuus käydään läpi käytännössä.

Fyysisen turvallisuuden toimintoja on ulkoistettu. Laitteistohuollosta huolehtivat oma huolto- sekä kiinteistöpäällikkö. Tietoturvallisuuden toimintoja on ulkoistettu, jotka liittyvät mm.

käyttöjärjestelmiin. Henkilöstö- ja rikosturvallisuuden kannalta väkivaltatilanteet ovat olleet vähäisiä (2kpl), jotka ovat tapahtuneet asiakkaan paikalta poistamisen yhteydessä. Rantanen korosti, että muodostuneilla käytännöillä, kuten esim. liikaa päihtyneen asiakkaan käännytys vastaanotosta ennen allasosastolle pääsyä, on varmasti vaikuttanut vähäisiin väkivalta/ongelmatilanteisiin.

Haastattelun lopuksi haastattelija sopi Rantasen kanssa tulevan opinnäytetyön aikataulun alustavista linjauksista. Tämä kirjattu haastattelu on luetettu Rantasella 25.3.2014 sen oikeaperäisyyden tarkastamiseksi sekä kylpylän tietoturvallisuuden suojelemiseksi.

2.5 Normien ohjaava vaikutus

Paanetoja (2002, 75) toteaa “työnantajan päävelvoite työsuhteessa on palkan maksaminen ja työntekijän päävelvoite on sopimuksen mukaisen työn tekeminen”. Hän lisää, että näiden päävelvoitteiden lisäksi tulee tarkasteluun myös lainsäädännön velvoitteita sekä sopimusoikeuden mukanaan tuomia velvollisuuksia. Kinkki & Lehtisalo (1999,258) huomauttavat, että henkilöstöön ei voi suhtautua, miten tahansa, koska yhteiskunta katsoo tarpeelliseksi ohjata lainsäädännön keinoin mm. työsopimuksen tekemistä, työaikaa, työturvallisuutta, työsuojeluhallintoa, opintovapaata sekä yhteistoimintaa yrityksissä.

Työnantajan tulisi toiminnallaan edistää hyvää työilmapiiriä ja huolehtia siitä, että työnteki- jät suoriutuvat työtehtävistään vaihtuvissa oloissa, jotka pitää ottaa huomioon koulutuksessa, opastuksessa ja perehdyttämisessä. Lisäksi työntekijän kehittymishalu tulisi huomioida ja työ- lainsäädännön hyviä periaatteita vaalia, kuten tasavertaisuutta, objektiivisuutta ja lainmukai- suutta. Työturvallisuuslaissa säädetään yksityiskohtaisesti työnantajan työturvallisuusvelvoit- teista, josta muistutetaan työsopimuslaissa, jossa edelleen muistutetaan esim. raskaana ole- van työntekijän kohtelusta (Paanetoja 2002, 76.) Seuraavaksi tarkastellaan oleellisia lainsää- dännön ja muiden alempiarvoisten ohjeistusten sisältöjä, jota kautta pyritään luomaan käsi- tystä siitä, miten lainsäätäjä sekä alemmat viranomaiset ohjaavat normeillaan yrityksen toi-

mintaa sekä mitä on havaittavissa viranomaisten ohjeistuksen kautta kylpylän toimintaan liit- tyen.

Työsopimuslakia (Finlex 2014d) sovelletaan 1 §:n mukaisesti työsopimukseen, jossa osapuolina on työnantaja ja työntekijä. Tämän lain toisen luvun ensimmäisessä pykälässä todetaan “työnantajan on kaikin puolin edistettävä suhteitaan työntekijöihin samoin kuin työntekijöiden keskinäisiä suhteita. Työnantajan on huolehdittava siitä, että työntekijä voi suoriutua työstään myös yrityksen toimintaa, tehtävää työtä tai työmenetelmiä muutettaessa tai kehitettäessä. Työnantajan on pyrittävä edistämään työntekijän mahdollisuuksia kehittyä kykyjensä mukaan työurallaan etenemiseksi.” Edelleen saman luvun 3 §:ssä todetaan työtur- vallisuudesta ” työnantajan on huolehdittava työturvallisuudesta työntekijän suojelemiseksi tapaturmilta ja terveydellisiltä vaaroilta niin kuin työturvallisuuslaissa (738/2002) sääde- tään.”

Työsopimuslain (Finlex 2014d) kolmannen luvun 1 §:ssä tuodaan esiin työntekijän yleisistä vel- vollisuuksista ”Työntekijän on tehtävä työnsä huolellisesti noudattaen niitä määräyksiä, joita työnantaja antaa toimivaltansa mukaisesti työn suorittamisesta. Työntekijän on toiminnas- saan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä koh- tuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa.” Edellä mainitun luvun 2 §:ssä työntekijän työturvallisuudesta tarkennetaan ”Työntekijän on noudatettava työtehtävien ja työolojen edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta sekä huolehdittava käytettävissään olevin kei- noin niin omasta kuin työpaikalla olevien muiden työntekijöiden turvallisuudesta. Työntekijän on ilmoitettava työnantajalle työpaikan rakenteissa, koneissa, laitteissa sekä työ- ja suojelu- välineissä havaitsemistaan vioista ja puutteellisuuksista, joista saattaa aiheutua tapaturman tai sairastumisen vaaraa.”

Laki yhteistoiminnasta yrityksissä (Finlex 2014b) säätelee ensimmäisessä pykälässä ” Tällä lailla edistetään yrityksen ja sen henkilöstön välisiä vuorovaikutuksellisia yhteistoimintame- nettelyjä, jotka perustuvat henkilöstölle oikea-aikaisesti annettuihin riittäviin tietoihin yrityk- sen tilasta ja sen suunnitelmista. Tavoitteena on yhteisymmärryksessä kehittää yrityksen toi- mintaa ja työntekijöiden mahdollisuuksia vaikuttaa yrityksessä tehtäviin päätöksiin, jotka koskevat heidän työtään, työolojaan ja asemaansa yrityksessä.” Edellä mainitun lain tulkin- nassa on huomioitavaa 2 §:n mainitun 20 säännöllisesti työtä tekevän työntekijän vähimmäis- määrä tietyin lain sisällöllisin poikkeuksin.

Työturvallisuuslain (Finlex 2014c) ensimmäisessä pykälässä todetaan ” Tämän lain tarkoituk- sena on parantaa työympäristöä ja työolosuhteita työntekijöiden työkyvyn turvaamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä ennalta ehkäistä ja torjua työtapaturmia, ammattitauteja ja muita työstä ja työympäristöstä johtuvia työntekijöiden fyysisen ja henkisen terveyden, jäljempänä terve-

ys, haittoja.” Lakia sovelletaan 2 §:n mukaisesti mm. työsopimuksen perusteella tehtävään työhön. Edellä mainitun lain 3:17 §:n ensimmäinen momentti velvoittaa ” Työnantajan ja työntekijöiden on yhteistoiminnassa ylläpidettävä ja parannettava työturvallisuutta työpaikal- la.” Huomioitavaa on, että työrikoksista säädetään rikoslain 47 luvussa (Finlex 2014a).

Pelastuslain ensimmäisen luvun 1 §:ssä (Finlex 2014e) lain tavoitteet ovat seuraavat ”… ta- voitteena on parantaa ihmisten turvallisuutta ja vähentää onnettomuuksia. Lain tavoitteena on myös, että onnettomuuden uhatessa tai tapahduttua ihmiset pelastetaan, tärkeät toimin- not turvataan ja onnettomuuden seurauksia rajoitetaan tehokkaasti.” Toisen luvun yleisistä velvollisuuksista (2 §) todetaan mm. seuraavaa ”Jokainen, joka huomaa tai saa tietää tulipa- lon syttyneen tai muun onnettomuuden tapahtuneen tai uhkaavan eikä voi heti sammuttaa paloa tai torjua vaaraa, on velvollinen viipymättä ilmoittamaan siitä vaarassa oleville, teke- mään hätäilmoituksen sekä ryhtymään kykynsä mukaan pelastustoimenpiteisiin.”

Kolmannen luvun neljännessä pykälässä korostetaan huolellisuusvelvollisuutta ”Jokaisen on oltava huolellinen tulipalon tai muun onnettomuuden vaaran ja vahingon välttämiseksi. Jokai- sen on mahdollisuuksiensa mukaan valvottava, että hänen määräysvaltansa piirissä noudate- taan tulipalon ja muun onnettomuuden ehkäisemiseksi ja henkilöturvallisuuden varmistami- seksi annettuja säännöksiä ja määräyksiä.” Kolmas luku käsittää pykäliä, jotka käsittävät toi- minnanharjoittajan sekä rakennuksen omistajan ja haltijan velvollisuudet. Edellä mainitun luvun pykälissä säädellään erittäin yksityiskohtaisesti mm. niistä normeista, joista kyseistä lukua koskevan lainmukaisen toimijan on huolehdittava esim. pelastussuunnitelmasta (15 §).

Kuluttajaturvallisuuslain (Finlex 2014f) toisen luvun 5 §:ssä todetaan ” Toiminnanharjoittajan on olosuhteiden vaatiman huolellisuuden ja ammattitaidon edellyttämällä tavalla varmistau- duttava siitä, että kulutustavarasta tai kuluttajapalvelusta ei aiheudu vaaraa kenenkään ter- veydelle tai omaisuudelle. Toiminnanharjoittajalla on oltava riittävät ja oikeat tiedot kulutus- tavarasta ja kuluttajapalvelusta, ja hänen on arvioitava niihin liittyvät riskit.” Saman luvun 7

§:ssä myös velvoitetaan dokumentointiin: ”Palvelun tarjoajan, jonka on tehtävä 6 §:ssä tar- koitettu ilmoitus valvontaviranomaiselle, on lisäksi laadittava turvallisuusasiakirja, joka sisäl- tää suunnitelman vaarojen tunnistamiseksi ja riskien hallitsemiseksi sekä niistä tiedottamisek- si palvelun tarjoamisessa mukana oleville. Suunnitelmassa on otettava huomioon palvelun luonne ja toiminnan laajuus.”

Edellä mainitun lain luvun kuudennessa luvussa mainitaan palvelun tarjoajia, joita lain luku velvoittaa; näiden joukossa on myös kylpylä. Huomioitavaa on, että 7 §:n mukaisen turvalli- suusasiakirjan voi edellä mainitun pykälän toisen momentin mukaan sisällyttää osaksi pelas- tus- valmius- tai muuta vastaavaa suunnitelmaa, jolloin erillistä turvallisuusasiakirjaa ei tar- vitse tehdä. Lisäksi 8 §:n vaarallisesta kulutustavarasta tai kuluttajapalvelusta ilmoittaminen

on syytä huomioida velvoittavana. Terveyttä ja turvallisuutta vaarantavista rikoksista sääde- tään rikoslain 44 luvussa (Finlex 2014a).

Kuluttajaviraston ohjeet uimahallien ja kylpylöiden turvallisuuden edistämiseksi (Tukes 2014) antaa yksityiskohtaisia ohjeita mm. kylpylöiden toiminnoille ”…tarkoituksena on tuote- turvallisuuslain perusteella määrittää uimahallien ja kylpylöiden turvallisuutta koskevat vä- himmäisvaatimukset, lisätä uimahallien turvallisuutta ja tehostaa tuoteturvallisuuslain mu- kaista turvallisuuden valvontaa sekä ennaltaehkäistä onnettomuuksia ja tapaturmia.” Ohje tarjoaa myös viitteitä muihin määräyksiin, ohjeisiin ja suosituksiin, joita on huomioitava mm.

kylpylöissä. Kyseisen ohjeessa henkilökunnan roolissa korostuvat ne, että he osaavat hälyttää apua ja tehtävän jaot hädän hetkellä tiedetään.

Tärkeänä huomiona on nostettava henkilökunnan turvallisuusosaamista koskevasta kappalees- ta (Tukes 2014, 10-11) kohta, jossa todetaan ”Uimahallin koko henkilökunnalle tulee järjestää vähintään kerran vuodessa turvallisuuskoulutusta ja valmiusharjoitus, jolloin kerrataan käy- tännössä avun hälyttämistoimenpiteet vesipelastus altaasta, mahdollisten pelastusvälineiden käyttö, elvytys ja toiminta tavallisimmissa sairauskohtaustapauksissa ja tapaturmissa. Erityi- sesti tulee harjoitella pelastustoimenpiteitä ja henkilöstön yhteistoimintaa. Allasosastolla työskentelevien tulee harjoitella edellä mainittuja asioita vähintään kaksi

kertaa vuodessa.”

2.6 Restelin henkilöstön turvaohjeen viitekehyksen kuvaus

Restel Oy:n toimitusjohtaja Harri Sivula toteaa henkilöstön turvallisuusohjeen (myöhemmin HTO) alussa “ Asiakkaiden, kumppaneiden sekä oman henkilöstömme turvallisuus on meidän tärkein asiamme. Meillä tulee olla kaikissa tilanteissa kyky ennalta ehkäistä turvallisuusriskejä ja varautua erilaisiin turvallisuustilanteisiin. On erittäin tärkeää, että kaikki Restelissä työs- kentelevät tuntevat ja osaavat Restelin turvaohjeet. Jokaisella on oma, tärkeä roolinsa ja vastuunsa näiden ohjeiden osaamisessa ja noudattamisessa. Perehdy tähän henkilöstön turva- ohjeeseen hyvin ja perehdytä aktiivisesti uusia resteliläisiä!” On huomioitava, että Sivula ko- rostaa HTO:n tärkeyttä ja velvoittaa sen koskemaan niin tulevia kuin vanhoja työntekijöitä.

Rantasen haastattelusta kävi ilmi, että Aulangon kylpylän henkilökunta koostuu hyvin erilaisen koulutustaustan omaavista työntekijöistä. Kaikille heille on kuitenkin yhteistä se, että pereh- dytysvaiheessa noudatetaan tiettyä kaavamaisuutta, jolla pyritään varmistamaan toimintojen samanmukaisuutta sekä työpaikan normien ja lainsäädännön toteutumista. HTO:lla on tärkeä asema, koska se antaa yksittäisiä ohjeita siitä, miten henkilöstön tulisi toimia siinä olevien osa-aluejakoon liittyvissä tilanteissa. Tämä osaltaan vaikutti opinnäytetyön ratkaisuissa sii- hen, että henkilöstön turvallisuusosaamista testataan kyselytutkimuksessa HTO:n viitekehyk-

sen kautta, koska em. ohjeen sisältö tulisi olla jokaiselle Resteliläisellä hallussa ja heidän tu- lee kyetä toimimaan vaaditulla tavalla erilaisissa tilanteissa.

HTO on jaettu sisällöltään kahdeksaan osa-alueiseen ja ohjeen lopussa on lomakkeita, joita käytetään erilaisten rikosten tuntomerkkien keräämiseen. Ohjeen osa-aluejako on seuraava:

turvallisuuden valvonta, vaikea asiakas, varkaudet, rahankäsittely, tietoturvallisuus, ensiapu, paloturvallisuus ja uhkaukset. Osa-alueet koostuvat monissa kohdissa yksittäisistä virkkeistä tai osa-alueessa saattaa olla pidempi kuvaus osa-alueen määritelmästä esim.

tietoturvallisuuden kohdalla. Ohjeen paperiversiossa jokaisen osa-alueen kohdalla on loveus, jolloin halutun alueen löytäminen on nopeaa sekä siinä on 35 sivua.

Käyn tässä alaluvussa referoivasti kuvailen läpi HTO:n osa-alueita sekä esitän kiinnekohtia teoriatietoon, jolla pyrin saamaan esiin henkilöstön turvallisuusosaamisen vaatimuksia HTO:n näkökulmasta. Opinnäytetyön tekijän aloitteesta HTO:n rahankäsittelyä koskevaa osa-aluetta ei tässä opinnäytetyössä käsitellä sekä tiettyjä yritysturvallisuuden yksityiskohtia on häivytetty tietoturvallisuuden suojaamiseksi –toimeksiantaja on tietoinen näistä asioista.

Huomioitavaa seuraavassa tarkastelussa on se, että vain sisällön kannalta oleellinen pyritään nostamaan esiin. Uhkauksia koskevan osa-alueen käsittely suoritetaan oppaan järjestyksestä poiketen varkauksien jälkeen niihin liittyvien yhtäläisyyksien vuoksi. Lisäksi uhkaus-osa-alueen tarkastelua ei suoriteta kovin laajasti sen sisältämän sensitiivisyyden ja taktisten toimintojen vuoksi.

Turvallisuuden valvonta

Osa-alue alkaa iskulauseella “ Omalla toiminnalla vaikutat toimipaikkasi turvallisuuteen”.

Osa-alueesta on tunnistettavissa vahvasti liitoksia henkilöturvallisuuteen, toimitilaturvallisuuteen ja välillisesti rikosturvallisuuteen.

Henkilöturvallisuus on Leppäsen (2006, 204-206) mukaan ihmisten turvallisuuden takaamista, jossa huomioidaan: asiakkaiden ja vierailijoiden turvallisuus, avainhenkilöiden turvallisuus, kodin ja perheen turvallisuus, matkustusturvallisuus, tavoitettavuus- ja hälytysjärjestelyistä, varamiesjärjestelyistä… Leppänen lisää, että asiakkaiden ja vierailijoiden turvallisuusjärjestelyt ovat näkyvin osa aktiivista turvallisuustoimintaa sekä ne tulee suunnitella ja mitoittaa toimitilojen ja toimintojen pohjalta.

Toimitilaturvallisuutta Leppänen (2006, 333) kuvaa sen muodostumisen kautta – fyysisistä tekijöistä ja toiminnallisuuksista, joissa kohteina ovat esim. toimitilat sekä niissä olevat suojeltavat kohteet. Leppänen jatkaa kuvausta toimitilaturvallisuuteen vaikuttavista asioista, joita voidaan lähteä tarkastamaan toimipaikan sijainnin, kaavoituksen, ympäristön

vaikutusten arvioinnin vaatimuksista. Mikrotasolla voidaan tarkastella esim. suojausta, lukitusta ja avainhallintaa. Teknisinä turvallisuusjärjestelmiä ovat rikosilmoitin-, kulunvalvonta, videovalvonta-, paloilmoitinjärjestelmät, sammutus- ja savunpoistolaitteet sekä muut tekniset järjestelmät, joita voidaan hoitaa mm. omatoimisella vartioinnilla.

(Leppänen 2006, 333.)

Ohjeet uimahallien ja kylpylöiden turvallisuuden edistämisestä (Tukes 2014) muistuttaa, että

“tuoteturvallisuuslain 3 §:n mukaisesti uimahallin turvallisuudesta vastaa ja sitä valvoo ensisijaisesti palvelun tuottava toiminnanharjoittaja…” Tässä yhteydessä muistutetaan myös erityisryhmistä, kuten pienet lapset, joiden mukana tulee olla huoltaja tai henkilö, joka on vastuussa lapsesta.

Pohdintaan herää välillisesti rikosturvallisuuteen liittyvä asia: käsiteltävässä osa-alueessa on ohjeen kohta, jossa sanotaan “Puutu tuntemattomien henkilöiden liikkumiseen tiloissa, tar- kista tilat työpäivän päättyessä. Muista myös takatilat ja wc:t.” Voi esim. tulla tilanne, jossa henkilökunta tapaa pukuhuoneessa maksamattoman asiakkaan, miten toimia? Tällöin henkilö- kunta joutuu tekemään arviointia esim. rikoslaissa löytyvän lievän petoksen (RL 36:3) tun- nusmerkistön (RL 3) mukaisuudesta (maksamaton asiakas) sekä miettimään yleisen kiinniotto- oikeuden käyttämistä Pakkokeinolain (PKL) 2:2 §:n (Finlex 2014g) pohjalta.

Osa-alueen päättää korostettu lause “! ilmoita havaitsemistasi turvallisuuteen liittyvistä riskeistä esimiehellesi.”

Vaikeat tai uhkaavat asiakastilanteet

Osa-alue alkaa iskulauseella “oma käyttäytyminen voi lisätä tai vähentää tilanteen vakavuutta.” Tämän jälkeen kehotetaan pohtimaan yleisiä näkökohtia, joita koko osa-alue sisältää. Ensimmäisessä kohdassa korostetaan kieltämällä “älä vaaranna omaa, työtovereidesi tai asiakkaiden turvallisuutta missään olosuhteissa.” Edellä mainitussa lauseessa korostuu mm. työsopimuslain ja työturvallisuuslain mukaisia luonteellisia piirteitä ohjeen ja velvoitteen muodossa.

Osa-alueessa kiinnitetään huomiota ihmisen tunnetilojen arviointiin, päihtyneen ihmisen käsittelyyn sekä väkivaltaisen asiakkaan tapauksessa toimimiseen. Toisen ihmisen eleiden, äänen ja kehon kielen tulkitseminen ei aina ole helppoa. Asiakaspalvelutyössä vaaditaan käytännön osaamista, jota on vaikeaa pukea sanoiksi. Tästä monimutkaisesta taidosta oivan kuvauksen tarjoavat Turunen & Partanen (2007, 28) kertoessaan “Ihmisruumiin sanaton viestintä, kehon kieli, vangitsee aina huomiomme, tiedostimmepa sitä tai emme.

Tarkkailemme koko ajan kanssaihmistemme ilmeiden, eleiden ja asentojen muutoksia.