Aulangon puistometsä

AULANGON PUISTOMETSÄ

Metsäntutkimuslaitos Unioninkatu 40A 00170 Helsinki 17 Puh. (90) ⁶⁶¹⁴⁰¹

Aulangon puistometsä 13230 Aulanko Puh. (917) ²²⁷⁹¹

Kansikuva: Aulangonvuori Lusikkaniemestä nähtynä

Kuvat: Erkki Oksanen

Teksti: Reino Saarnio

Helsingin Liikekirjapaino Oy ¹⁹⁸⁴

1

Retkeilyoppaan käyttäjälle

Metsäntutkimuslaitos toivottaa kävijät tervetulleiksi Aulangon puistometsään tutustumaan sen monipuoliseen luontoon ja ^eri koislaatuisiin nähtävyyksiin.

Luonnonsuojelualueeksi Aulangon ^alueella on varsin hyvät luontaiset edellytykset. ^Sen sijainti kauniin Aulangonjärven ja Vanajaveden ^väliselläkannaksella, _maaston vaihtelevuus,Au langon-matkailukeskuksen läheisyys, erinomaiset liikenneyh teydet, ^lähiseudunhistorialliset nähtävyydet ja ^{seudunkauneus}

ovat tekijöitä, jotka lisäävätalueen viihtyisyyttä.

Alueen kauneus, ja viihtyvyys, ^voitaneensanoakoko puisto metsän tulevaisuus,^{ovatkuitenkin suuresti}riippuvaisia ^alueen käyttäjistä. Kävijöidenhienovarainensuhtautuminen luontoon ja^senkunnioittaminenluovatvankanpohjan^alueen kehittämi selle.Luottamuksellinen ja hyvä yhteistyö ^alueella kävijöiden ja Metsäntutkimuslaitoksenvälillä onseperusta, jolle Aulangon tulevaisuus rakentuu. Kuta tinkimättömämminrauhoitusmää räyksiä noudatetaan ja^kuta siistimpänä^alue pidetään,^sitä pa remmin setoteuttaatarkoitustaan.

MaisemanäköalatasanteeltaAulangonjärvelle

2

Puistometsän historia

Aulangon luonnonsuojelualue perustettiin ^{Hämeen läänin}

maaherran antamalla päätöksellä ^heinäkuun4. päivänä ^1930.

Päätökseen oliuseita syitä.

Alueenkorkeimmallakohdalla, Aulangon ^{vuorenlaella,} jonka korkeus on150m merenpinnasta ja ^70m Aulangonjärvestä, ^on ollutpakanuudenajallamuinaislinna. Vuoren lakiolierityisen sopivavarustuksen paikaksi,^{silläsenkolmellesuunnalle}jyrkäs tiviettävät rinteet helpottivat ^linnan puolustamista. ^{Tämä hä} mäläistenvanha linnalienee hävitetty ^{vuoden 1250 tienoilla,} jolloin^{maahan tulleet} ruotsalaiset ryhtyivät rakentamaan vielä

nykyäänkin kaupungissa jäyhänä ^kohoavaa Hämeenlinnaa.

Luonnonsuojelualueeseen liittyvällä Lusikkaniemellä, joka ny kyisin ^on Hämeenlinnan kaupungin omistuksessa, on hämä rään muinaisuuteen häipyvä historiansa.Sen alkuperäinen ⁿⁱ mi, Hiiden niemi, on antanutaiheen olettaa,ettäniemen kor keimmalla kohoumalla olevat kivet_ovat vanhoja ^uhrikiviä.

Alueen alkuperäinen luonto muuttuiihmiskädentoimestasuu

resti erityisesti ^{vuosina 1883—1910,kun silloinen Karlbergin}

kartanon omistaja, eversti HugoStandertskjöld (1844—1931) ryhtyi suurisuuntaisiin rakennus-ja muutostöihinalueella. Au langon luojana ^tunnettu Standertskjöld ^oli syntyisin ^Vanantaan kartanostaJanakkalasta. Oleskeltuaan pari vuosikymmentä ^ul komailla ja hankittuaan valtavan omaisuuden asetehtailijana Venäjällä Standertskjöld palasi ^Suomeen ja sijoitti varojaan ^os tamallamm. Karlbergin ^{kartanon vuonna1883.}

Sittemmineverstin päämielenkiinto kohdistuikin kartanon ja

sen ympäristön kunnostamiseen ja kaunistamiseen keskieu rooppalaisten ^{esikuvien mukaan.} Parhaimmillaan laskettiin töissäolleen 150hevosmiestä ja toistasataa jalkamiestä.

Kallioitalouhittiin, nykyiset Joutsenlampi ja Metsälampi, joi den pinta-ala on4,2ha,kaivettiin poistamalla ^maata yli ¹⁰⁰⁰⁰⁰ m 3 ja siirtämällämaamassat puistoalueille ja metsiin.Uusiatei tärakennettiin 14km, ja ^entisen muinaislinnan paikalle pysty tettiin massiivinen 33 m:n korkuinen näkötorni. Lisäksi raken nettiin lukuisia huvimajoja, paviljonkeja, näköalaterasseja ja erikoinenrauniolinnake Hattulaan johtavan tienvarteen.

Alkuperäistä ^{luontoa muutettiin}myösistuttamalla lukuisia ha vu-ja lehtipuulajeja ^{sekäerilaisia} pensaita ja ^kukkiaeri puolille Aulangon ^{vuorta. Eversti} Standertskjöldin aikaisista havu puuistutuksista ^{kasvavat vielä} luonnonsuojelualueella ^ainakin lehtikuusi, pihtakuusi ja sembramänty ^sekä lehtipuista ^lehmus, vaahtera ja jalava.

3 Hugo Robert Standertskjöld, Aulangon puiston luoja

Nykyisellä luonnonsuojelualueella ^{oli vuosisadan vaihteessa} Suomen ensimmäinen eläintarha. Luontaisen eläinkannan li säksiolitarhattuina peuroja ja saksanhirviä,vuohia,riikinkuk kojaja fasaaneja. Eläintarhanpidosta ^{luovuttiin melko} pian.

Suurimpana^{syynäolieläinten} joutuminen monenlaisenvahin gonteonkohteeksi,jopasalametsästäjätolivatasialla.Ainoiksi tarhaeläimiksijäivät tekolammissa uiskentelevat vesilinnut:

joutsenten lisäksi useita ulkomailta tuotuja vesilintulajeja.

Näihinaikoihin virisivät myös suunnitelmat Aulangon ^vuoren ja sen lähialueidenrauhoittamiseksi. Ajatus toteutuikinsitten

vuonna1930. Luonnonsuojelualueenperustamisellajasensiir tämisellä luonnonsuojeluviranomaisten ^{valvontaan tahdottiin} erityisesti turvata eversti Standertskjöldin työn ^{tulokset sekä} säilyttääkappale^{kaunista Hämeen luontoa}tulevillesukupolvil le asiantuntijoiden tarkan valvonnan alaisena.

4

Maatalousministeriön hyväksyttyä 22. helmikuuta1935 silloi

senMetsätieteellisen tutkimuslaitoksen ja Hämeenlinnan kau pungin ^välillä tehdyn sopimuksen ^{Suomen valtioosallistuivuo} tuisella määrärahalla Aulangon ^{alueen hoito-} ja hallintokus tannuksiin. Samalla päätöksellä siirrettiin luonnonsuojelualu

eenvalvontajahoitohoitokunnalle,johon^kuului kaksijäsentä.

Näistä toisen määräsi Metsätieteellinen tutkimuslaitos, ^toisen Hämeenlinnankaupunki.^Hoitokuntaryhtyikin ripeästi ^töihin alueelle laaditunhoitosuunnitelmanpohjalta. ^{Alueelle istutet} tiin 1930-luvun loppupuolella ^runsaasti erilaisiaulkomaisten puulajien^metsiköitäjapieniäpuuryhmiämonipuolistamaanja elävöittämäänluontoa. Myös jalojen lehtipuiden ^osuus lisääntyi ilahduttavasti vuosikymmenien ^aikana. Nykyisin ^{alueella tava}

taankaikki jalot lehtipuulajimme.

Eversti Hugo Standertskjöldin, ^suuren luonnonystävän ja ^ra kentajan, elämäntyön vaalijoina ja jatkajina Aulangon luon nonsuojelualueella 1930-luvullaon erityisesti mainittavaMet säntutkimuslaitoksensilloinen johtaja professori ^{Olli Heikin} heimo ja ^sittemmin professori ^Sakari Saarnijoki.

Aulangon luonnonsuojelualue siirtyi valtion omistukseen ja Metsäntutkimuslaitoksen hallintaan v. 1963.

Metsäntutkimuslaitoksen entisöity toimipaikkarakennus Pukinmäellä

5 Puistometsä tänään

Kävijän ^täällänyt^näkemä maisemakuva on paljolti ^toisenlai

nenkuin esimerkiksi vuosisadan alkupuolella. Voimakkaasti hoidettu puistomaisuus ^{onhävinnyt,muttatilallaonnytsillois}

ta paljon ^{jylhempi metsä ja}vakiintunut kasvillisuus. Arat ja ilmastoomme sopimattomat puulajitjapensaat^ovat kuluneina vuosikymmeninä ^{luonnon kovan} ja ^armottoman kilpailun seu rauksena joko pahasti vaurioituneet tai kuolleet. Liikenteen nopean kasvun vuoksi ontieverkostoa jouduttu parantamaan, ja ^{vuodesta 1970 lähtien} moottoriajoneuvoilla ajo ^on sujunut vaivattomasti pitkin kestopäällystettyä rengastietä. Myös ^käve lyteitä ^onparannettu.Vuotuinenkävijämäärä on jatkuvasti ^li sääntynyt, ^{arvion mukaan seonviimevuosinanoussut} päälle neljännesmiljoonan.

Ihmistenoikeuksia puistometsässä rajoittaa luonnonsuojelulaki, joka ^{kieltää mm. luonnon} kaikenlaisen turmelemisen ja vahin goittamisen. Aulangon ^alue poikkeaa ^{kuitenkin luonnon-} ja kansallispuistoista ^siinäsuhteessa,ettäliikkuminen alueella on vapaampaa. Toisaaltaalueen hoidostavastaavalla henkilökun nallaonAulangollaparemmatmahdollisuudettoteuttaa luon non-jamaisemanhoitoa ja^tehdä Aulangostamahdollisimman viihtyisä ja turvallinen vapaa-ajan viettopaikka.

Alueen turvallisuudesta ja järjestyksestä ^{onvuodesta 1964}vas tannut työnjohtaja Yrjö ^Palm vartiokoirineen.Alueen luon nonhoidosta vastaa lähinnä Metsäntutkimuslaitoksen alue

metsänhoitaja.

Retkeilykohteet

Retkailyoppaassa selostetaan pääpiirteittäin puistometsän ^kiin toisimmat ja historiallisestimerkittävimmät kohteet.

Esitettävät retkeilykohteet on numeroitu oheiseen karttaan.

Kohde 1 sijaitsee moottoriliikenteelle yksisuuntaisen rengastien alkupäässä.

Kohde _no 1. Opastaulut. Värillisissä opastauluissa selvitetään neljällä ^kielellä luonnonsuojelulain ^alueella liikkuville asetta mat rajoitukset ^{sekä osoitetaan} mielenkiintoisimmat ja ^histo riallisesti arvokkaimmat kohteet.

6

Kohde no2.Tien molemmilla puolilla kasvava luontaisesti_syn tynyt järeä kuusivaltainen metsikkö. Metsikön ikä on n. 140 vuotta. Metsätaloudellisessamielessä metsikkö on yli-ikäinen,

mutta maisemallisiltaarvoiltaan erittäinvaikuttava ja aarni metsäntuntuinen.Toisaaltametsikössäon jo havaittavissa

rap

peutumisen merkkejä.Pystyyn^kuivuneitajalahojapuitajoudu

taan vuosittainpoistamaan ^useita kymmeniä. Metsikön luon taiseenuudistamiseentulisi ryhtyä lähivuosina.

Kuusi kukkii Etelä-Suomessa keskimäärin touko-kesäkuun vaihteessa. Siemenet kypsyvät yhden kasvukauden kuluessa ja varisevat maahan joko syksyllä ^taiseuraavankevättalven kulu essa. Erittäin hyviä kukkimisvuosia sattuu kuuselle harvoin, ehkänoin 12—13vuoden väliajoin.

Kuusikasvaa kaikista eurooppalaisista puulajeista pisimmäksi.

Tässä metsikössä järeimpien puiden keskimääräinen pituus (valtapituus) ^{on 33 m. Puuston} kuutiomäärä on noin 650 mVha.

Kuusta käytetään sahapuuksi ja kuituteollisuudenraaka-ainee na.

Kohde _no3. Erikoinenkuusi, jonka ^{latvassa iso} tuulenpesä. ^Tuu lenpesä on perinnöllinen häiriö,joka aiheuttaa oksiston epä normaalintiheänkasvutavan.Oksat_ovat tuulenpesässä lyhyt-ja runsashaaraisia.Tuulenpesä^{voi syntyä}joko puun latvaan tai latvuksen eri osiin. Merkittävääon lisäksi, että tuulenpesästä kerätyt siemenettuottavatjälkeläisiä,jotka ovat "pesän"kal taisia.

Kotimainenkuusi onmonessa muussakinsuhteessa hyvin ^mo nimuotoinen. Tuulenpesäkuusien ^lisäksi tavataanmetsissämme käärmekuusta, sikermäkuusta, surukuusta ja matalanläntää tapionpöytää.

Oksien kasvutavassa ilmenevien eroavaisuuksien perusteella kuusetvoidaanryhmitellä^viiteeneri tyyppiin:kampa-, nauha-, harja-, laaja-ja huiskilokuusiin. Rungon rakenteessatavattavat

epäsäännöllisyydet, kohoutumat ja paukurat ^{ovatantaneet ai} heen puhua mukurakuusesta.Keväällätaialkukesästäsaattaa tarkkasilmäinen kulkija havaita kuusen,jonkanuoret kasvai metovatpoikkeuksellisen ^{väriset.Nämävärimuodot}onristitty kultakuuseksi ja purppurakuuseksi.

Kohde no 4.Tien molemmilla puolilla ^kasvaa verraten laaja ja yhtenäinen pihlajametsikkö. Pihlaja on hyvin laajalle levinnyt puulaji. ^Suomessaseon yksi tavallisimmista kasvilajeista. ^Kui tenkinsitätavataan maassammeharvoin puhtaina metsikköinä, yksittäiset puut ^tai pienet pihlajarymät ovat tavanomaisia.

Kohdemetsikköonsyntynyt luontaisesti,jaalueelta onjatku vasti poistettupihlajaa^haittaavatnopeakasvuisemmat puulajit ja ylispuut. ^Nämä hoitotoimenpiteet ^selittävätsen,ettäpihlaja kasvaa alueella laajalti puhtaana metsikkönä.

7 Pihlajametsikkö retkeilykohteessa 4

Pihlaja ^kukkii Etelä-Suomessa keskimäärin kesäkuun 10. päi vän tienoilla ja tekeerunsaastikukkianoin joka ^toinenvuosi.

Valkoistakukkaloistoa seuraasyksyllä värikäs hedelmien pal jous,joka houkuttelee erilintulajit, mm. tilhet makoisalle_syys aterialle. Onpa^ihminenkin keksinyt käyttäämarjojahyväkseen.

Makeimmistapihlajanmarjoista ^saadaan hyvää ^hilloaja^voi daanpa niistävalmistaa muitakin herkkuja!

Pihlaja ^voi parhaassa tapauksessa ^{kasvaa n. 15}m:nkorkuiseksi.

Tässä metsikössä järeimpien puiden keskipituus ^{on9,5 m} ja puustonkuutiomäärä43m³/ha.

Pihlajan puuaines ^onkovaa ja joustavaa. ^{Siitä saadaan mm.}

erittäin kaunista vaneria. Vielä joitakin vuosikymmeniä ^sitten pihlajaa käytettiin runsaasti kotiteollisuudessatarve-esineiden valmistukseen. Tältäajalta ^onmyösperäisin sanonta"pienikin pitää, ^{kun seon} pihlajaa".

Kohde _no5. Ruusulaakso. Alue on saanut nimensä siitä, että eversti Standertskjöldillä ^oli tarkoituksena perustaa ^alueelle suurisuuntainen ruusuviljelys, joka ^kuitenkin hyvistä yrityksistä huolimatta ei ottanut onnistuakseen. Paikan puistomainen

8

Ruusulaaksonpaviljonki

luonne onedelleen tunnusomainen.Kookkaat ja ^{harvassa kas}

vavat lehtipuut ^tekevät paikasta ^valoisan, jossa monilajinen ja rehevä aluskavillisuus viihtyy erinomaisesti.

Metsälammesta laskevan ojan varteenon1930-luvun loppupuo lella istutettuulkomaisia puulajeja, ^{mm. kahta} tuijalajia, marja kuusta ja ^{lisäksi vielä useitaerilaisia} pensaslajeja. ^{Everstin ai} kaisista istutuksista _tavataan aluella jaloja lehtipuita ja ^lehti kuusia. Maantien ja Metsälammen välisessä maastossa polun varrella kasvaa kookas lehtikuusi, jonka pituus on30,5 m ja rinnankorkeusläpimitta ^{(1,3m maasta)75 cm} ja puun kuutioti lavuus 3,6 m 3.

Rengastien ^varrella sijaitsee Ruusulaakson paviljonki. Tämä goottilaistyylinen ^huvihuone on alueella ainoa jäljellä ^oleva puinen ^{rakennus everstinaikoinaan}rakennuttamista lukuisista huvihuoneista ja paviljonkirakennelmista.

Kohde no 6. Lehmuskuja. ^{Everstin aikana} perustettiin ^useita puukujanteita pääasiallisesti lehmuksesta ja lehtikuusesta. Mo netnäistä kujanteista ovat vuosikymmenien aikanatuhoutuneet pääasiallisesti ^muiden nopeakasvuisempien puulajien ^ottaessa kasvupaikan ^{haltuunsa. Eräs} parhaiten säilyneitä kujanteita^on tietä reunustava lehmusrivistö. Lehmus eli niinipuu ^on ollut kautta aikojen ^eräs suosituimpia puistojen ja bulevardienkoris tepuita. ^Sen syvänvihreä ja ^tuuhea lehvistö sekä kestävyys ^eri laisia saasteita vastaan ovat tuoneet lehmuksen kulttuuriseu duille.Metsistälehmus _ontällävuosisadalla vähentynyt ^uhkaa vasti. Sen luontaiset kasvupaikat onuseinraivattu pelloksi, tai

seon joutunut ^vähäisen taloudellisen _arvonsa vuoksi poltto puuksi. ^{Sen kuoresta} valmistettiinmuinoinniintäsidonta-ai neeksi. Tulitikkupuuksi lehmus on hyvin sopiva.

9 Muut jalot lehtipuumme ^{ovat tammi,} saarni, jalava ja ^vaahte

ra. Jalavasta erotetaankaksi lajia, vuorijalava ja kynäjalava.

Jalojen lehtipuiden "jalous" johtunee ^{kaiketi siitä,}että niitä ylipäänsä^tavataan hyvin ^{vähän maassamme.Niiden} puuaines

on,lehmustalukuun ottamatta,kovaa jasitkeätäsekä kuvioin niltaanja^{väriltäänkaunista}jasitenmoniinerikoistarkoituksiin sopivaa ja ^haluttua. Varsinkinvanhemmalla iällä neovat järeine oksineen ja ^tuuheine latvuksineen huomiota herättävän jylhiä.

Jalot lehtipuut ^{kasvavat Suomessa luontaisen} levinneisyysalu

eensa pohjoisilla raja-alueilla, minkävuoksiniitätapaayleensä yksittäisinä puinatai pieninä puuryhminä ^parhailla kasvupai

koilla.

Everstinaikainen lehmuskuja rengastien varrella

10 11 Kohdeno7. Aulangon ^vuorenlaki. Luonnonsuojelualueen ^kor

keimmallakohdalla,muinaisenlinnan paikalla ^{kohoaa massii} vinen, harmaasävyinen ja kivestärakennettu torni. Näkötorni kuuluu viimeisiinsuuriintöihin,joita^{eversti teetti} Aulangolla

ennenkartanon myyntiä. ^Näkötornin suunnitteli arkkitehti Waldemar Aspelin ja ^senrakentaminen aloitettiin_vuonna1906.

Se valmistui seuraavanavuonna. Tornin korkeus on 33 metriä.

Samanaikaisesti rakennettiin tornin juurelle näköalaterassi, jonkaalapuoleltauteliaampikävijälöytää^LennartSegersträlen maalaaman metsästysaiheisen ^freskon.

Aulangonvuorelta avautuu ihastuttava näköala. Tänne pysäh tyymielelläänhetkeksi lepäämään ja nauttimaanSuomenmet

sä-ja järviluonnosta. ^Alhaalla jyrkän vuorentuntumassa sijait

see Aulangonjärvi, jonka kyljestä ^työntyy jo aikaisemmin mai nittu Lusikkaniemi.

Vuorenlaella sijaitseva kahvilarakennuson alkujaan ^{ollut vah} din asunto.

Kohdeno8. Laskeutumalla 322 porrasaskelmaa näköalaterassil ta lähteviäkiviportaita ^{myöten tullaan} karhuluolalle. Karhu perhettäesittävää patsastapääsee^katsomaanmyös kiertämällä vuori sinne johtavaa kävelytietä pitkin. ^{Patsaan on} veistänyt kiveen taiteilija ^Robert Stigell.

12

Karhuluolaltakäsinon helppo ^{huomata,miten} jyrkästi ^Aulan gonvuori^{kohoaa tälläsuunnalla kohti} muinaislinnaa.Luolalta

Aulangonjärvelle ^{päinkasvaapienikoivikko,joka on} pääasial lisesti rauduskoivua. Maassamme tavataan luonnonvaraisina kolme koivulajia: rauduskoivu, ^hieskoivujavarpumainen^vai vaiskoivu.Rauduskoivukasvaa yleensä suuremmaksi kuin hies koivu, ja ^{näin ollen se on} metsätaloudellisestiarvokkaampi.

Pohjois-Suomessaesiintyy laajoilla^{alueilla lisäksi tunturikoi}

vua,joka^onhieskoivunalalaji.^Molemmat koivutovatkauniita ja soveltuvaterinomaisestisuomalaiseenmaisemaanantamaan

pirteyttä ja valoisuutta monasti hyvin yksitoikkoiseen ^maise makuvaan. Koivu kukkii Etelä-Suomessa toukokuun loppu puolella ja ^{varistaa siemenensä}(pähkylänsä) samanavuonna heinäkuustaalkaen. Koivulla esiintyy myös liuskalehtisiämuo

toja, joita ^on istutettu myös luonnonsuojelualueelle. Koivulla tavataan hyvin ^erikoisena muotonavisakoivu, joka ^{samalla on} taloudellisesti erittäin arvokas. Katso kohde no 12.

Karhuluola

13 Kohde_no9. Aulangonniemi. ^{Eräs entisistä} Aulangon ^lukuisista puistoalueista. Vielä nykyisin johtavat kiviportaat rantaan, jos

sa oli everstin aikana venevalkama. Alueella kasvavista ulko maisista puulajeista mainittakoon pihtakuusi ja lehtikuusi.Ja loista lehtipuista tavataan lehmus.

Kohdeno10. Metsälampi, tekolampi, jossa ^kesällä uiskentelee osatarhatuista joutsenista sekä luonnonvaraisinasorsia ja lok keja. Lampea kiertävän polun tuntumassakasvaa joukko ^ul komaisia puulajeja, joista mainittakoon pihtakuusi, sembra mänty ja lehtikuusi. Nämä kolme puulajia^{edustavat niitä ul} komaisia puulajeja, joita ^on maassamme viljelty pisimpään ja parhaalla menestyksellä. Pihtakuusta ja sembramäntyä ^onvil jelty lähinnä koriste-ja maisemanhoidollisianäkökohtiasilmäl lä pitäen. Lehtikuusta,lähinnä siperialaista lehtikuusta,onvil jelty myös metsätaloudellistenominaisuuksiensavuoksi. Alu eella kasvavista lehtikuusista _osa on nk. risteymiä, joille ^on ominaistanopeakasvuisuus. ^Parhaissa tapauksissa ^{tällaisetris} teymätkasvavatparemminkuin kumpikaan^{niidenvanhemmis}

ta.

Alueella kasvaa kolmessa eri kohdassa ryhmä ^{kotimaisen kuu}

sennk. suru- eli pylväsmuotojaja ^lammen itäpäässä joitakin pallokuusia. Edellisilläonlähesrunkomyötäisestiriippuvat ^ok sat,ja jälkimmäiset ovat kuin maasta pursuavia havupalloja.

Jaloista lehtipuista ^{kasvaa alueella mm.} kynäjalava. Marja omenapuita ja ^erilaisia pensaita ^{tavataanalueella runsaasti.Ai}

vantienlaidassakasvaa komearunkomainen kataja.

Kohde no11. Äkkiväärän mutkan jälkeen ^{tienvasemmalla}puo lella kasvaa melko laaja ^nuori mäntymetsikkö, joka ^onsyntynyt metsänviljelyksen ^{tuloksena.Vuonna 1948} istutettiinalalle nel jän ^{vuodenikäisiä,kerran} koulittuja ^{taimia.Taimet}istutettiin

Metsälammen rantaa

14

hyvin ^{tiheäänilman}säännöllistäistutusväliä.Siemen oli kerätty Vilppulassa ^kasvavista valiomännyistä. Metsikköäon harven nettu lievästi kaksi kertaa.

Mänty ^kukkii Etelä-Suomessa keskimäärin kesäkuun toisen viikonaikana. Männyn käpy kehittyy ensimmäisenkesän kulu essa noin herneen kokoiseksi, ja seuraavan kesän kuluessa _se saavuttaa lopullisen ^{kokonsa. Siemen}kypsyysyksyn^kuluessaja varisee seuraavana kevättalvena.

Männyllä, ^kutenkuusellakin, onuseita rotuja ja ^{erilaisia muo} toja, jotka ^tosinovat harvinaisempia ^{kuin kuusella.} Männyn sydänpuu erottuu punaisenruskean värinsäkautta jyrkästi ^vaa leankellertävästä mannosta. Mäntypuuta käytetään etenkin sahapuuksi, pylväiksi, ratapölkyiksi, kaivospuuksi ja ^kuitu puuksi. ^{Tämänlisäksi} mäntypuusta ^{tehdäänvaneria. Aivantun} temattomia eivätliene myöskään männystä ^saatavatkemialliset tuotteetkuten mäntysuopa ja pineenitärpätti. Muinoin käytet tiinmäntyä^Suomessa erittäinpaljontervanpolttoon.

Kohde_no 12. Visakoivikko.Metsikköonperustettuv. 1939istut tamalla neljävuotisia, kerran koulittuja, Aulangon alkuperää oleviataimia. Metsikköäonharvennettu useita kertoja poista mallatavallisia koivuja ja huonomuotoisia visakoivuja.

Visakoivu on erityisesti rauduskoivulla esiintyvä ^erikoinen muoto, hieskoivulla sitä vastoin tavataan harvemmin visan muodostusta. Visautuneita yksilöitä ^on löydetty myös ^muilla puulajeilla, mutta nämä esiintymät ovat verraten harvinaisia verrattuinavisakoivun esiintymistiheyteen.

Visakoivun luontainen levinneisyysalue ^onsuppea. Yksittäin ja pieninä ryhminä kasvavia visakoivuja _tapaa erityisesti ^Etelä- Suomessa. Runsaimmat esiintymät tavataan Etelä-Hämeessä,

mm. Aulangolla^kasvaamelko paljonluonnonvaraistavisakoi

vua. Maamme rajojen ulkopuolelta ^{sitä tavataan enitenNeu} vostoliiton Suomea lähinnä olevissa osissa.

Visaa muodostuu jälsisolukon epänormaalin ^{toiminnan seu} rauksena. Se on perinnöllinen ^sairaus, jonka tuntomerkkejä

ovat mm. visasolukon ruskea väri, visakuvioinnin moninaisuus ja ^niverä kasvutapa. Visakoivun ulkonaisista tuntomerkeistä ovat tärkeimmätrungossa enemmän taivähemmän selvästi ha vaittavat,eri kokoiset ja ^muotoisetpaukurat, juomutja^ren gasmaiset epäsäännöllisyydet. ^Ulkoisia tuntomerkkejä ^ovat edelleen hidaskasvuisuus ja haaraisuus. Hyvin usein sekasvaa pensasmaiseksi. Visapuu ^{on erittäin} koristeellista, lujaa ja ^sa malla sitkeätä.Visaa käytetään paljon puukonpäiden ja ^erilais

ten koriste-esineiden valmistuksessa. Joskus näkee visasta teh dyn jopa huonekaluja. ^Visa onharvinaista ja ^arvokasta puuta.

Seonainoakotimainen puu, jota myydään painon ^mukaan.

15 Kohde no 13. Tien laidassa kasvaa ryhmä katajia. Kataja ^on

Havupuista laajimmalle levinnyt, ja ^{sekasvaa koko} pohjoisella pallonpuoliskolla. ^{Se onhyvin} monimuotoinen,koristeellisim pia ovat sypressimäiset pylväskatajat.

Kataja ^{kukkii keväällä aikaisin} "lahnan kudun aikoihin" ja

tuomenkukkiessa. Katajankäpymarjakypsyy lopullisesti vasta kolmantena kesänä kukkimisesta. Marjojen sanotaan olevan jossain ^määrin myrkyllisiä, ^{mutta kuitenkin niitä} on käytetty

mm. munuaistaudinlääkkeeksi ja ^viinan maustamiseen!

Kataja ^kasvaa joutuisasti ^aivan nuorena, muttakasvu laantuu hyvin pian. Hidaskasvuisuudestaan huolimattakataja ^saattaa eräissä tapauksissa ^saavuttaa hyvinkin ^{korkean iän.Suurimmat}

maassammetavatut katajatylittävät ^{10metrin korkeuden.}

Katajanpuu onhienosyistä, taipuisaa,kaunista jahyväntuok suistasekä kestäväälahoamista_vastaan. Puussaeiole pihkatie hyeitä ^eikä pihkaa. Katajaa ^onaiemmin käytetty paljon ^astioi den valmistukseen.

Kohde no 14. Joutsenlampi, isompi ^{kahdesta eversti Standert} skjöldin ^aikana rakennetusta tekolammesta,_on vuosikymme nien aikanaollut metsäpuiston keskipiste. ^{Näinonvielä tänäkin} päivänä. ^{Maisema on}puistomainen,tyypillinenkulttuurimai sema, jossa ^{ihmiskäsi on} tehnyt perusteellisimmat ^muutokset alkuperäiseen ^{luontoon. Tosinaivan} viimeistelty puistomaisuus

onvähitellen häviämässä,kun eräät harvinaisemmat ja ^erikoi

semmatkasvi- ja puulajit ovattuhoutuneet.

Lammessa uiskentelee kesäisin suurinosatarhatuista kyhmy joutsenista, ^hanhista ja ^ankoista. Syksyisin kerääntyy ^lammelle

suuretparvet^sorsia ja lokkeja syömään syksyn ^{viimeisiä herk} kupaloja. Joutsenlammen ympäristössä tavataan joukko ulko maisia puulajeja, joista mainittakoon pihtakuusi, sembramänty, lehtikuusija douglaskuusi. Kotimaisten puulajien metsiköistä kasvaa lammen eteläpäässä tervaleppä ja ^lammen itäreunalla haapa.

Tervaleppä, joka ^{on kahdesta} leppälajistamme arvokkaampi, kasvaa meren- ja järvenrannoilla, purojen varsilla ja ^rehevim missä lehtokorvissa. Runsaasti vettä vaativana_puuna se voi tulla toimeenvain pysyvästi kosteilla kasvupaikoilla. Tervalep pä ^{kukkii aikaisin} keväällä, Etelä-Suomessa keskimäärin huhti kuun puolivälissä. Siemenetvarisevat tavallisestisamanvuoden syksyllä. Yleensä tervaleppä ^tekeeitävääsiementä hyvin ^vähän.

Tervalepän uudistuminen perustuu^{suuressamäärin sen} hyvään vesomiskykyyn.

Tervalepän puuaines ^onväriltäänkaunista ja muistuttaa paljol timahonkia.Tästäsyystä ^mm. huonekaluteollisuusonkiinnos tunut tervalepästä.

16

Joutsenlammen itäpuolella sijaitseva haapametsikkö on synty nyt juurivesoista, joka ^onkin tyypillinen ^{haavan luontainenuu} distumistapa. Haapa ^{uudistuu nimittäinerittäin heikosti sie} mentaimista. Puhtaita haapametsiköitä ^{tavataan maassamme} vähän. Tämä johtuu haavanhuonosta kilpailukyvystä muut

puulajit ottavat kasvupaikan helposti ^haltuunsa syrjäyttäen haavan vaatimattomaksi sekapuuksi.^Kuitenkin haapa^onsaa

nut luonnossa oman erikoisen _asemansa. Varsinkin vanhat haavat ovatmaisemallisesti näyttäviä ja ^{erikoisia iloisesti} lipat tavine lehtineen. Haapojen ^ontoissa rungoissa pesivät monet nisäkkäät ja linnut,niiden rungoissa ja lehvistöissäeläärunsas

ja monilajinen hyönteismaailma. ^{Haavankuorion}myös^monen eläimen,kuten hirven, jäniksen, majavan ja myyrän,^herkku ruokaa.

Haavan puuaines on jokseenkin valkoista, helposti työstettä vää, ^muttasamalla sitkeää. Haapapuunkysyntä ^onsuurempi kuin mitä sitävoidaan metsäteollisuudellenykyisin kasvattaa.

Seon erityisesti tulitikkuteollisuuden pääraaka-aine, ^muttasiitä voidaanvalmistaa myös vaneria, lastuvillaaja hienolaatuista paperia. Onpa ^{setulluttutuksi}myös saunanlauteilla.

Kohdeno 15. Alueelle onistutettuv. 1938useita lajeja ^ulkomai sia puulajeja pieninä metsikköinä tai puuryhminä. ^Alueellakas vavillaulkomaisilla puilla ^{onainoastaan koriste-ja maiseman} hoidollinenarvo. Kasvussa ne eivät pysty kilpailemaan koti maistenpuulajienkanssa.Miksisittenviljellä^ulkomaisia puula jeja ^{maassamme? Paitsi ettäulkomaiset} puulajit ^{tuovat vaihte} luamonasti yksitoikkoiseen maisemakuvaamme,niillä onmyös kiistaton _arvonsa opetus-,tutkimus- ja jalostustyössä. Eräillä ulkomaalaisilla puulajeilla ^{tosin vain kahdella tai kolmella}

onmyösmetsätaloudellista merkitystä. ^Näistämainittakoon lehtikuusi, joka parhailla kasvupaikoilla saavuttaa^samantuo toksenkuin omat havupuumme ja joka ^onerittäin kestävä la hoamista_vastaan. Lehtikuusta voidaan siten käyttää ^{mm. maa} javesirakenteisiin.Puulaivojenaikakaudella lehtikuustakäytet tiin laivanrakennusteollisuudessa.

Kohteessa kasvavista ulkomaisista puulajeista yksi, nimittäin omorikakuusi, ^onkotoisin Euroopasta, ^Balkanin vuoristosta.

Ennen jääkautta omorikakuusi kasvoi hyvin laajalla^alueella Euroopassa, ^mutta jääkausi työnsi sen aina Balkanin vuoris toon saakka. Siellä sitä nykyisin tavataan rajoitetulla n. 150 hehtaarinalueella pieninä ^erillisinämetsikköinä.Omorikakuus taon sen löytämisen jälkeen viljelty ^{runsaasti eri} puolilla ^Eu rooppaa. Paitsiettäseon kapeine ja ^{usein maahan asti ulottu} vinelatvuksineen erittäin koristeellinen,seonmyös osoittautu nutkestäväksi erilaisia saasteita _vastaan.

17 Kohde no 16. Luonnonmetsä. Alue, jossa ^metsä pidetään täysin luonnontilaisena, ts. alueella ei suoritetahakkuuta eikä kuivu neitataimaahan kaatuneita puita korjata pois. Vastaavanlaisia alueita maassammeovat luonnon-ja kansallispuistot.

Kohde tarjoaa erinomaisen tilaisuudenvertaillahoitamatonta luonnonmetsää ja ^muunluonnonsuojelualueenhoidettuamai semametsää.

Kohde _no 17. Rauniolinnake. Ensimmäisiä everstin rakennutta mia rakennelmia, jota ^usein kuulee mainittavanentiseksi _puo lustuslinnakkeeksi. Sitä se ei kuitenkaan ole koskaan ollut, vaikka semonessasuhteessa muistuttaakin keskiajan ritarilin noituksia.Päinvastoinlinnakerakennettiintäysin^rauhanomai sia tarkoitusperiä varten.Linnakkeen torneistaavautui nimit täin loistava näköala Karlbergin^kartanoon jaVanajavedelle.

Sotaisuudesta puhui ainoastaanpienitykki, jollapaukuteltiin kunnialaukauksia vieraiden lähestyessä ^kartanoa ja jolla ^samal la ilmoitettiin kaupungin asukkaille,että Karlbergissa ^on juhlat.

Nykyisin Rauniolinnake muodostaa luonnollisetkulissit Au langon Satuteatterin näyttämötoiminnalle. Teatteritoiminta aloitettiinRauniolinnakkeen suojissa ^vuonna1960.

Rauniolinnakkeen eteläinen torni

18

Kohde _no 18. Onnentemppeli. ^Korkean kiviröykkiön päälle ^ra kennettu erikoinenpyörörakennus,jonkatarkoitusperääei ai van tarkalleen tunneta. Onnentemppeli ja sen välittömässä lä heisyydessä sijainnut ^{kenttä olivat} erityisesti tarkoitetut juhla alueeksi, jossa ^{everstinaikana} pidettiin ^kartanon alustalaisille vuosittainsuuretkesäjuhlat.^Juhlat pidettiin arkipäivänä,ja^ne olivat kaikille pakolliset. Juhlapäivästä maksettiinpalkka, ^ai

vankuten nykyään itsenäisyyspäivästä.

Onnentemppelissä ^oli alkujaan käsinmaalatutvärilliset ikkuna lasit, jotka ^{kuitenkin rikottiin} pian ^niiden valmistuttua. Itse

temppeli ^{onkuitenkin vielä}toistaiseksisäilynyt pystyssä ^muis

tona ihmisystävällisestä ja ^luontoakunnioittavastaeverstiHu go Standertskjöldistä.

Onnentemppeli

19

Metsäntutkimustoiminta Aulangolla

Aulangon puistometsä ^on paitsi merkittävä matkailunähtävyys myös yksi Metsäntutkimuslaitoksen tutkimusmetsäalueista.

Laitoksen tutkimusmetsien yhteispinta-ala on lähes 150 000 hehtaaria, ja niiden sijainti selviäätämän esitteen takakannen kartakkeesta.

Aulangolla ^tutkitaan erityisesti ^kuusen, männyn ja pihlajan siemensatoa metsiköihin pystytettyjen karikesuppiloiden avul la,Lisäksi tutkijatovatvalinneetalueelta havaintopuita,joiden kukintaa ja käpysatoa ^{seurataantarkoin.}

Tutkimukselle arvokkaita ovat myös ^{alueelle istutetut varttu}

neetulkomaisten puulajien metsiköt,visakoivikot ja kuusen ta vallisesta poikkeavat ^muodot. Metsänjalostuksen tutkijoilla ^on Aulangolla ^{kasvamassa vuonna 1954 istutettu} rauduskoivun jälkeläiskoe. ^SiinäselvitetäänKeuruulta valittujen pluspuiden

vapaapölytysjälkeläistöjen ^kehitystä.

Puistometsän suuri kävijämäärätarjoaamahdollisuuksiamyös metsien ulkoilu-ja virkistyskäytön tutkimukselle.

Aulanko on myös tutkimusmetsä. Metsäntutkijoiden karikesuppilo

varttuneessa kuusikossa

Metsäntutkimuslaitoson maa- ja metsätalousministeriönalai nenvuonna1917perustettuvaltiontutkimuslaitos.Sen pääteh

tävänä onSuomenmetsätaloutta sekä metsävarojen ja ^metsien tarkoituksenmukaista käyttöä edistävätutkimus. Metsäntutki mustyötä ^{tehdään lähes 800} hengen ^voimin yhdeksällä tutki musosastolla jakymmenellä tutkimus-ja kenttäasemalla. Tut kimus-ja koetoimintaa vartenlaitoksellaonhallinnassaanval tionmetsiä yhteensän. 150000hehtaaria, jotka on jaettu ¹⁷ kokeilualueeseen ja joihin sisältyy ^kaksi kansallis-ja ^{viisi luon} nonpuistoa. Kenttäkokeita on käynnissä ^{maankaikissa osissa.}

Metsäntutkimuslaitoksen tutkimusmetsät