101009055 19.9.2018
VAPO OY
MAKKARA-AAVAN TURVETUOTANTOHANKE, RANUA NATURA-ARVIOINTI
Litokaira FI1103827
Mursunjärvi-Lammasjärvi-Matilanjärvi-Lamminperä FI1101404
Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa.
Sisältö
1 JOHDANTO ... 1
2 HANKKEEN TAUSTAA ... 3
3 NATURA-ARVIOINNIN PERUSTEET ... 3
3.1 ARVIOINTIIN LIITTYVÄ LAINSÄÄDÄNTÖ ... 3
3.2 ARVIOINNIN KRITEERIT... 4
4 AINEISTO JA MENETELMÄT ... 4
4.1 TYÖRYHMÄ ... 4
4.2 AINEISTO ... 5
4.3 ARVIOINTIMENETELMÄT ... 5
4.4 EPÄVARMUUSTEKIJÄT ... 6
5 HANKKEEN KUVAUS... 6
5.1 HANKKEEN TEKNINEN TOTEUTUS ... 6
5.2 KUIVATUSVESIEN KÄSITTELY JA PÄÄSTÖT VESISTÖÖN ... 7
5.2.1 Kuormitus ... 8
5.3 VESISTÖT ... 11
5.4 MAAPERÄ JA HAPPAMUUS ... 12
5.5 PÖLY, MELU JA LIIKENNE ... 12
5.6 KEMIKAALIEN JA POLTTOAINEIDEN VARASTOINTI JA JÄTTEET ... 13
6 LITOKAIRA NATURA-ALUE ... 14
6.1 NATURA-ALUEEN KUVAUS ... 14
6.2 SUOJELUPERUSTEET ... 15
7 MURSUNJÄRVI-LAMMASJÄRVI-MATILANJÄRVI-LAMMINPERÄ NATURA-ALUE ... 18
7.1 NATURA-ALUEEN KUVAUS ... 18
7.2 SUOJELUPERUSTEET ... 19
8 VAIKUTUSKANAVAT JA VAIKUTUSALUE ... 20
9 VESISTÖVAIKUTUKSET ... 22
9.1 VAIKUTUKSET VEDEN LAATUUN ... 22
9.2 TURVETUOTANNON YHTEISVAIKUTUKSETKIVIJOEN ALUEELLA ... 23
9.3 YLIVIRTAAMATILANTEIDEN KUORMITUS JA VESISTÖVAIKUTUKSET ... 25
10 VAIKUTUKSET LITOKAIRA NATURA-ALUEEN SUOJELUPERUSTEISIIN ... 26
10.1 LUONTODIREKTIIVIN LUONTOTYYPIT ... 26
10.2 VAIKUTUKSET LUONTODIREKTIIVIN LIITTEENII LAJIIN... 28
10.3 VAIKUTUKSET LINTUDIREKTIIVIN LIITTEENI LAJEIHIN JA MUUTTOLINTUIHIN ... 28
10.4 VAIKUTUKSETNATURA-ALUEEN EHEYTEEN ... 29
11 VAIKUTUKSET MURSUNJÄRVI-LAMMASJÄRVI-MATILANJÄRVI-LAMMINPERÄ NATURA-ALUEEN SUOJELUPERUSTEISIIN 30 11.1 VAIKUTUKSET LINTUDIREKTIIVIN LIITTEENI LAJEIHIN ... 30
11.2 VAIKUTUKSETNATURA-ALUEEN EHEYTEEN ... 30
12 VAIKUTUSTEN LIEVENTÄMISMAHDOLLISUUDET ... 30
13 VAIKUTUSTEN SEURANTA ... 30
14 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET ... 30
15 LÄHTEET ... 31
Liite 1 Makkara-aavan tuotantosuunnitelma (kartta, ilmakuva, suunnitelma, A3)
Liite 2 Litokairan Natura-alueen länsiosan luontotyyppikuviointi (kuvioaineisto: Metsähallitus 2018; A3)
Pöyry Finland Oy Ella Kilpeläinen, FM William Velmala, FM
Yhteystiedot:
Elektroniikkatie 13 90590 Oulu puh. 010 33280
sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com
1 JOHDANTO
Vapo Oy suunnittelee turvetuotannon aloittamista Ranualla sijaitsevalla Makkara- aavalla. Hankkeessa on käynnissä YVA-menettely. Makkara-aapa sijaitsee noin 20 km Ranuan kuntakeskuksesta lounaaseen.
Kyseessä on uusi turvetuotantohanke ja suunnitellun tuotantoalueen pinta-ala on 353,3 ha, josta noin 22 % sijoittuu ojitetulle suoalueelle. Suoalue koostuu Makkara- aavan sekä Joutsenenpesäaavan alueista. YVA-menettelyssä on mukana kolme toteutusvaihtoehtoa. VE1 koko Makkara-aavan alue (353,3 ha) otetaan turvetuotantoon vaiheistaen. VE2 Makkara-aavan ja Makkaralamminaavan alueet (176,3 ha) otetaan turvetuotantoon. VE3 Joutsenenpesänaavan alue (177 ha) otetaan turvetuotantoon.
Makkara-aavan itäpuolella noin 2,5 km etäisyydellä sijaitsee Natura 2000 – alueverkostoon kuuluva Litokaira (FI1103827, SAC/SPA) (Kuva 1-1). Lisäksi tuotantoalueen purkuvesien johtoreitti päättyy noin 20 km etäisyydellä Mursunjärvi- Lammasjärvi-Matilanjärvi-Lamminperä Natura-alueelle (FI1101404, SPA). Tässä dokumentissa on esitetty luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen arviointi Makkara-aavan turvetuotantohankkeen vaikutuksista edellä mainittujen Natura-alueiden suojeluperusteina esitetyille luontoarvoille.
Kuva 1-1. Sijaintikartta.
2 HANKKEEN TAUSTAA
Turpeen loppuminen vanhoilla tuotantoalueilla edellyttää uusien turvesoiden kunnostamista ja ottamista tuotantoon alueellisen energiahuoltovarmuuden turvaamiseksi. Makkara-aavan tuotantoalue korvaa lähivuosina tuotannosta poistettavia alueita ja turvaa osaltaan polttoturvetoimitusten riittävyyttä Pohjois- Suomen energiahuollossa. Myös ympäristöturvetta tuotetaan hankealueen lähiympäristöön kuivikkeeksi, kompostointiin, lietteiden imeytykseen sekä maanparannukseen. Jyrsinpolttoturve toimitetaan pääosin Kemin, Tornion ja Rovaniemen voimalaitoksille. Lisäksi jyrsinpolttoturvetta voidaan toimittaa mm. Oulun voimalaitoksille.
3 NATURA-ARVIOINNIN PERUSTEET 3.1 Arviointiin liittyvä lainsäädäntö
Natura-arvioinnista säädetään luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n säännöksissä. Ensimmäi- sen säännöksen (65 §) mukaan hanke tai suunnitelma ei saa yksistään tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa merkittävästi heikentää niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on ilmoitettu, ehdotettu tai sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.
Luonnonsuojelulain mukainen vaikutusten arviointivelvollisuus syntyy mikäli hankkeen vaikutukset:
· kohdistuvat Natura-alueen suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin,
· ovat luonteeltaan heikentäviä,
· ovat laadultaan merkittäviä ja ennalta arvioiden todennäköisiä.
Kynnys arvioinnin suorittamiseksi voi ylittyä myös eri hankkeiden ja suunnitelmien yhteisvaikutusten vuoksi (Söderman 2003). Tämä velvoite koskee myös Natura-alueen ulkopuolella toteutettavaa hanketta, jos sillä on todennäköisesti alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia.
Luontodirektiivin perusteella Natura-verkostoon sisältyvillä alueilla (aluetyyppi SAC) vaikutuksia tarkastellaan tietolomakkeissa mainittuihin luontodirektiivin luontotyyppeihin ja luontodirektiivin liitteen II lajeihin. Suomessa esiintyville luontotyypeille on käytettävissä kuvaukset ja ohjeet niiden määrittämiseksi (Airaksinen
& Karttunen 2001 ja Metsähallitus 2016).
Lintudirektiivin perusteella Natura-verkostoon sisältyvillä alueilla (aluetyyppi SPA) vaikutuksia tarkastellaan tietolomakkeessa mainittuihin lintudirektiivin liitteen I lintulajeihin tai lintudirektiivin 4.2 artiklassa tarkoitettuihin muuttolintuihin. Lisäksi on arvioitava vaikutusta Natura-alueen eheyteen. Natura-arviointiin sisällytetään myös muut alueelle tyypilliset ja sen ekologiseen toimintakykyyn liittyvät luontoarvot, kuten esimerkiksi sellaiset EU:n lintudirektiivin liitteen I lajit, joita ei mainita Natura- tietolomakkeella, mutta jotka muiden lähtötietojen perusteella pesivät alueella.
Toinen mainittu säännös (66 §) koskee heikentämiskieltoa. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseksi taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos arviointimenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Suomen Natura 2000 -
verkostoon. Lupa voidaan kuitenkin myöntää taikka suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa, jos valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Jos alueella esiintyy luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettuja ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä (ns. priorisoitu luontotyyppi) tai liitteessä II tarkoitettuja ensisijaisesti suojeltavia lajeja (ns. priorisoitu laji), noudatetaan tavanomaista tiukempia lupaedellytyksiä ja lisäksi asiasta on hankittava komission lausunto. Lupaviranomaisen on ennen lupapäätöstä varmistettava, että arvioinnit ovat asianmukaisia ja niissä esitetyt johtopäätökset ovat perusteltuja.
Mikäli suojeluperusteina olevia luontoarvoja joudutaan merkittävästi heikentämään, on ympäristöministeriön kompensoitava heikennys. Heikentyvän alueen tilalle on esimerkiksi etsittävä korvaava alue (vastaavat suojeluperusteet, lajit ja luontotyypit) luonnonmaantieteellisesti samalta alueelta. Kompensaatioalueen on käytännössä oltava heikennyksen vuoksi poistuvaa aluetta laajempi. Kompensaatiotoimien on oltava keskeisiltä osiltaan toteutettuina ennen toisen alueen suojeluarvojen heikentämisen tapahtumista. Ympäristöministeriö valmistelee ehdotukset uusista alueista ja vie ne valtioneuvoston hyväksyttäviksi.
3.2 Arvioinnin kriteerit
Luonto- tai lintudirektiivissä ei ole määritelty, milloin luonnonarvot heikentyvät tai merkittävästi heikentyvät. Euroopan komission julkaisemassa ohjeessa (Luontodirektiivin 92/43/ETY 6 artiklan säännökset, Euroopan komissio 2000) todetaan, että vaikutusten merkittävyys on kuitenkin määritettävä suhteessa suunnitelman tai hankkeen kohteena olevan suojeltavan alueen erityispiirteisiin ja luonnonolosuhteisiin ottaen erityisesti huomioon alueen suojelutavoitteet.
Heikentämistä arvioitaessa huomioidaan luontotyypin tai lajin suotuisaan suojelutasoon kohdistuvat muutokset sekä hankkeen vaikutus Natura 2000 -verkoston eheyteen ja koskemattomuuteen. Sillä tarkoitetaan tarkastelun alaisen kohteen ekologisen rakenteen ja toiminnan säilymistä elinkelpoisena ja niiden luontotyyppien ja lajien kantojen säilymistä elinvoimaisina, joiden vuoksi alue on valittu Natura- verkostoon. Heikentyminen voi olla luontotyypin tai lajin elinympäristön laadullista heikkenemistä tai lajin kohdalla yksilöihin kohdistuvaa häiriövaikutusta, yksilöiden kuolleisuuden lisääntymistä ja/tai lisääntymismenestyksen heikkenemistä.
Arviointiin vaikuttaa myös mahdollisesti heikentyvän alueen edustavuus.
Luontotyyppimääreiden sisällä voi olla monenlaisia alatyyppejä, ja yksittäinen kohde voi olla erityisen edustava sille luontotyypille. Näin ollen mikäli heikentyvä kohde on erityisen edustava kyseisen luontotyypin osalta, vähäisellekin pinta-alalle kohdistuva heikentyminen voi kuitenkin olla merkittävää.
4 AINEISTO JA MENETELMÄT 4.1 Työryhmä
Tämä Natura-arviointi on laadittu asiantuntija-arviona. Työryhmän työnjako on ollut seuraava:
· Harri Taavetti (linnustoasiantuntija, Tmi Harri Taavetti) ja William Velmala (FM biologia) –vaikutukset linnustoon
· Ella Kilpeläinen (FM biologia) – vaikutukset luontotyyppeihin
· Jorma Keränen (FM limnologia) - vesistövaikutukset
4.2 Aineisto
Tärkeimmät Natura-arvioinnissa käytetyt aineistot ovat:
· Natura-alueen tietolomake
· Natura-alueen tietolomake, ehdotus tietojen tarkistamisesta (Ympäristöministeriö 2016)
· Natura-alueen luontotyyppitiedot (Metsähallitus 2018)
· Tiedot Litokairan Natura-alueen suojeluperusteena olevista salassa pidettävistä lintulajeista
· Natura 2000 -luontotyyppiopas (Airaksinen & Karttunen 2001)
· Raportti luontodirektiivin toimeenpanosta Suomessa 2001–2006 (Suomen Ympäristökeskus 2011)
· Raportti luontodirektiivin toimeenpanosta Suomessa 2007–2012 (Suomen Ympäristökeskus 2013)
· Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA- menettelyssä ja Natura-arvioinnissa (Söderman 2003)
· Makkara-aavan YVA-selostus (luonnos 10.9.2018)
Tähän Natura-arviointiin liittyen ei ole tehty uusia maastoselvityksiä; arviointi perustuu vaikutusalueen luonnosta ja luontoarvoista olemassa oleviin tietoihin.
4.3 Arviointimenetelmät
Tässä Natura-arvioinnissa käsitellään Makkara-aavan turvetuotantohankkeen vaikutuksia Litokairan ja Mursunjärvi-Lammasjärvi-Matilanjärvi-Lamminperä Natura- alueen suojeluperusteina oleviin luontotyyppeihin ja lajeihin. Arviointi perustuu Natura-tietolomakkeissa esitettyihin suojeluperusteisiin. Lisäksi on huomioitu Ympäristöministeriön (2016) ehdotuksen mukaiset suojeluperusteiden päivitystiedot.
Vaikutuksia arvioidaan tarkemmin niihin suojeluperusteisiin, joihin hankkeella arvioidaan olevan vaikutuksia. Tarkka vaikutusarviointi suoritetaan ainoastaan sillä osalla Natura-aluetta, johon hanke todennäköisesti vaikuttaa. Natura-arvioinnissa kuitenkin peilataan myös hankkeen merkitystä ja vaikutuksia koko Natura-alueen ja sen eheyden kannalta. Lisäksi arvioidaan vaikutusten lieventämismahdollisuuksia.
Vaikutusten merkittävyyttä arvioitaessa on sovellettu varovaisuusperiaatetta, jonka perusteella epäselvissä tapauksissa vaikutukset arvioidaan vakavimman mahdollisesti aiheutuvan haitan mukaan. Arviointia tehdessä on otettu huomioon ympäristöhallinnon ja EU:n ohjeistus Natura-arvioinnin suoritustavasta (Söderman
2003, Ympäristöministeriö 2013, Euroopan Komissio 2000, Euroopan komissio 2007/2012).
4.4 Epävarmuustekijät
Vaikutusarviointi perustuu pitkälti YVA-selostukseen, jossa on arvioitu turvetuotantohankkeen vaikutuksia mm. vesistöön ja ympäröivään luontoon.
Tehdyt vesistövaikutusarviot perustuvat tarkkailutuloksiin. Turvetuotantoalueiden vesistökuormitus vaihtelee muun muassa suotyypistä, sijainnista, hydrologisista olosuhteista, vesiensuojelutoimenpiteistä ja tarkkailussa käytetyistä menetelmistä riippuen. Täysin tarkkoja arvioita kuormituksesta ei ole mahdollista tehdä, mutta laskennallisilla arvioilla saadaan kuitenkin riittävän tarkka kuva keskimääräisen kuormituksen suuruudesta ja vaikutuksista. Viimeisten vuosien aikana ympärivuotisten tarkkailujen määrä turvetuotannossa on lisääntynyt, mistä johtuen on ollut mahdollista saada entistä tarkempaa tietoa turvetuotantoalueiden kuormituksista.
Arviointi perustuu olemassa olevaan tietoon hankkeen vaikutusalueen luontoarvioista.
Aineiston katsotaan olevan kattava, jotta hankkeen vaikutukset suojeluperusteena oleville luontoarvoille pystytään arvioimaan. Arvioinnissa epävarmuus on kokonaisuutena sellaisella tasolla, että arviointia voidaan pitää luotettavana.
5 HANKKEEN KUVAUS
5.1 Hankkeen tekninen toteutus
Vaihtoehdossa VE1 Makkara-aavan turvetuotantoalue muodostuu 11 tuotantolohkosta, joiden tuotantoala on 353,3 ha. Alueen auma-alueiden pinta-ala on 22,5 ha. Vaihtoehdossa VE2 tuotantoalue muodostuu pohjoisosan kuudesta lohkosta (L1-L6) joiden yhteenlaskettu tuotantoala on 176,3 ha. Auma-alueiden pinta-ala on 11,6 ha. Vaihtoehdossa VE3 tuotantoalue muodostuu eteläosan viidestä lohkosta (L7- L11) joiden yhteenlaskettu tuotantoala on 177 ha. Auma-alueiden pinta-ala on 11,2 ha.
Kaikissa toteutusvaihtoehdoissa auma-alueiden paikkoja voidaan vaihdella, jolloin turvetta voidaan tuottaa myös auma-alueilta. Makkara-aavan tarkemmat tuotantosuunnitelmat on esitetty liitteessä 1.
Turvetuotantohanke jakautuu kolmeen päävaiheeseen: suon kuntoonpano, tuotanto ja jälkikäyttö. Kuntoonpanovaiheessa poistetaan alueen puusto, rakennetaan vesiensuojelurakenteet sekä muokataan ja muotoillaan kentät turvetuotantoon soveltuviksi. Kuntoonpanotyöt toteutetaan tuotantosuunnitelman mukaisesti.
Kuntoonpanovaihe toteutetaan kaksivaiheisesti siten, että eteläiset ja pohjoiset alueet valmistellaan vaiheittaisesti. Koko alueen valmistelu kestää neljästä kahdeksaan vuotta alueen nykyisestä kuivatustilanteesta riippuen.
Tuotanto on pääasiassa jyrsinpolttoturvetta ja osin ympäristöturvetta hakumenetelmällä tai mekaanisella kokoojavaunulla. Jyrsinpolttoturvetta tuotetaan vaihtoehdossa VE1 n. 132 500 m3 ja vaihtoehdoissa VE2 sekä VE3 n. 66 200 m3 vuodessa. Tuotannon on arvioitu kestävän toteutusvaihtoehdossa VE1 noin 30 vuotta.
Tuotannon päätyttyä alueet siistitään ja tarpeettomat rakenteet poistetaan. Makkara-
aavan tuotantoalueen jälkikäyttömuotoina voi tulla kysymykseen esimerkiksi maa- ja metsätalous tai uudelleen soistaminen.
5.2 Kuivatusvesien käsittely ja päästöt vesistöön
Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa Makkara-aavan tuotantoalue koostuu Pohjoisista (lohkot 1-6) ja Eteläisistä tuotantolohkoista (lohkot 7-11). Molemmilta alueilta tulevat kuivatusvedet käsitellään perustason lisäksi ojittamattomalle alueelle perustettavilla ympärivuotisilla pintavalutuskentillä (PVK1 ja PVK2). Hankealueen kuivatusvedet puhdistettaisiin ympärivuotisella pintavalutuksella, joka on tämän hetken tietämyksen mukaan alan parasta käyttökelpoista vesiensuojelutekniikkaa.
Vesienkäsittelyrakenteet ovat samat kaikissa toteutusvaihtoehdoissa.
Perustason käsittelyn (lietetaskut, lietteenpidättimet, laskeutusaltaat ja virtaamansäätö) lisäksi pintavalutuskentät, BAT:in mukaisesti. Lohkojen 1-6 vedet johdetaan jakokaivon kautta laskeutusaltaisiin 1-4 ja pumpataan pintavalutuskentälle 1. Pintavalutuskentän jälkeen puhdistetut vedet johdetaan laskuojaan 1 josta vedet laskevat Makkara-ojaan.
Lohkojen 7-11 vedet johdetaan jakokaivoon ja siitä laskeutusaltaisiin 5-8 ja pumpataan pintavalutuskentälle 2, josta puhdistetut vedet lasketaan laskuojan 2 kautta Makkara- ojaan-Yli/Kivijokeen- OIijärveen. Hanke-alue kuuluu kokonaisuudessaan valuma- alueelle 63.042
Molemmilta pintavalutuskentiltä 1 ja 2 kuivatusvedet johdetaan Makkaraojaan (63.042)
Reitti 1: PVK1 – Laskuoja 1 – Makkaraoja – Kivijoki – Oijärvi – Kuivajoki.
Reitti 2: PVK2 – Laskuoja 2 – Makkaraoja – Kivijoki – Oijärvi – Kuivajoki.
Hankealue ja vesienjohtamisreitit on esitetty kuvassa Kuva 5-1.
Pintavalutuskentän 1 pinta-ala on 9,4 ha eli 5,3 % valuma-alueestaan (176,3 ha).
Pintavalutuskenttä 1 rakennetaan ojittamattomalle suoalueelle. Vesi johdetaan pumpulla (P1) pintavalutuskentän yläreunaan ja paineputkella ja paineputkessa olevien reikien avulla jaetaan tasaisesti koko kentän leveydelle. Ennen pumppuallasta on neljä laskeutusallasta (LA 1–4) sekä jakokaivo.
Pintavalutuskentän 2 pinta-ala on 15,4 ha eli 9,0 % valuma-alueestaan (177 ha).
Pintavalutuskenttä 2 rakennetaan ojittamattomalle suoalueelle. Vesi johdetaan pumpulla (P2) pintavalutuskentän yläreunaan ja paineputkella ja paineputkessa olevien reikien avulla jaetaan tasaisesti koko kentän leveydelle. Ennen pumppuallasta on neljä laskeutusallasta (LA 5–8) sekä jakokaivo.
Kuva 5-1. Makkara-aavan hankealueen kuivatusvesien purkureitit ja vesistöhavaintopisteet.
5.2.1 Kuormitus Nykytila
Makkara-aavan hankealue on nykyisin suurimmaksi osaksi ojittamatonta ja luonnontilaisen kaltaista aluetta. Hankealueesta (353,6 ha) metsäojitettua aluetta on 77 ha ja ojittamatonta aluetta 276,3 ha. Makkara-aavan hankealueen kuormitus nykytilassa on esitetty taulukossa (Taulukko 5-1).
Taulukko 5-1. Makkara-aavan hankealueen päästöt nykytilanteessa (VE0) vaihtoehdon VE1 pinta-aloilla arvoituna.
Nykytila (VE0) Kuormitus
Ala Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn
ha kg/d kg/a kg/d kg/a kg/d kg/a kg
O2/d
kg O2
/a Ojittamaton 276,3 4,5 1 656 0,038 13,9 0,89 324 62 22 655
Metsäojitettu 77,0 2,7 996 0,025 9,0 0,48 175 23 8 499
Yhteensä 353,3 7,3 2651 0,063 22,9 1,37 499 85 31 154
Kuntoonpanovaihe
Kuormitukset ovat suurimmillaan keväällä, jolloin virtaamat ovat suuria.
Vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 pinta-alat ovat samaa tasoa, mistä johtuen kuormituksissa ei ole huomattavaa eroa näiden vaihtoehtojen välillä (Taulukko 5-2). Vaihtoehdon VE1 kuormitukset ovat kaikkien muuttujien osalta noin 1,5-kertaiset vaihtoehtojen VE2 ja VE3 kuormituksiin verrattuna. Erot pinta-aloissa vaikuttavat suoraan vuosikuormituksen määrään.
Taulukko 5-2. Makkara-aavan hankealueen toteutusvaihtoehtojen VE1, VE2 ja VE3 kuntoonpanovaiheen arvioidut bruttopäästöt (vuorokausipäästö kg/d ja vuosipäästö kg/a).
Brutto-kuormitus Ala Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn
VE1 (PVK 1 ja 2) ha kg/d kg/d kg/d kg O2/d
Talvi 353,3 13 0,17 4,4 133
Kevät 353,3 91 0,57 12 302
Kesä 353,3 24 0,22 5,9 215
Syksy 353,3 19 0,25 8,6 219
VE2 (PVK 1) ha kg/d kg/d kg/d kg O2/d
Talvi 176,3 6,6 0,08 2,2 66
Kevät 176,3 45 0,29 6,2 151
Kesä 176,3 12 0,11 2,9 107
Syksy 176,3 9,5 0,12 4,3 109
VE3 (PVK 2) ha kg/d kg/d kg/d kg O2/d
Talvi 177,0 6,6 0,08 2,2 67
Kevät 177,0 45 0,29 6,2 151
Kesä 177,0 12 0,11 3,0 108
Syksy 177,0 9,6 0,12 4,3 110
Vuosikuormitus ha kg/a kg/a kg/a kg O2/a
VE1 353,3 9 089 85 2 241 68 302
VE2 176,3 6 000 55 1 386 50 157
VE3 177,0 5 749 53 1 354 49 299
Tuotantovaihe
Makkara-aavan nykytilan kokonaiskuormituksiin verrattuna tuotantovaiheessa vuosikuormitusten arvioidaan lisääntyvän kaikkien muuttujien osalta kaikissa vaihtoehdossa (Taulukko 5-3). Vaihtoehdossa VE1 kiintoaineen vuosikuormitus on noin 7 500 kg/a, kokonaisfosforin noin 66 kg/a, kokonaistypen 2 300 kg/a ja happea kuluttavan aineksen osalta noin 52 500 kg O2/a nykytilanteeseen verrattuna.
Vaihtoehdossa VE1 tuotantovaiheessa lähtevä kokonaiskuormitus on kiintoaineella 2,8-kertainen, kokonaisfosforilla 2,9-kertainen, kokonaistypellä 4,6-kertainen ja kemiallisella hapenkulutuksella noin 1,7-kertainen nykytilanteeseen verrattuna.
Vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 kiintoaineen vuosikuormitus on noin 5 000 kg/a, kokonaisfosforin noin 45 kg/a, kokonaistypen osalta 1 400 kg/a ja happea kuluttavan aineksen osalta noin 42 000 kg O2/a. Vaihtoehdoissa VE 2 ja VE3 on otettu huomioon myös tuotannon ulkopuolelle jäävän alueen nykytilan kuormitus. Nykytilanteeseen verrattuna kokonaistypen kuormitus lisääntyy suhteessa eniten kaikissa toteutusvaihtoehdoissa.
Taulukko 5-3. Makkara-aavan toteutusvaihtoehtojen VE1, VE2 ja VE3 tuotantovaiheen arvioidut bruttopäästöt (vuorokausipäästö kg/d ja vuosipäästö kg/a).
Brutto-kuormitus
Ala Kiintoaine Kok.P Kok.N CODMn
VE1
(PVK 1 ja 2) ha kg/d kg/d kg/d kg O2/d
Talvi 353,3 15 0,11 4,4 82
Kevät 353,3 64 0,44 17 344
Kesä 353,3 25 0,18 4,5 141
Syksy 353,3 28 0,27 10,5 227
VE2 (PVK 1) ha kg/d kg/d kg/d kg O2/d
Talvi 176,3 7,6 0,05 2,2 41
Kevät 176,3 32 0,22 8,4 172
Kesä 176,3 12 0,09 2,2 71
Syksy 176,3 14 0,14 5,3 113
VE3 (PVK 2) ha kg/d kg/d kg/d kg O2/d
Talvi 177,0 7,6 0,05 2,2 41
Kevät 177,0 32 0,22 8,4 172
Kesä 177,0 13 0,09 2,2 71
Syksy 177,0 14 0,14 5,3 114
Vuosikuormitus ha kg/a kg/a kg/a kg O2/a
VE1 353,3 7 517 66 2 285 52 511
VE2 176,3 5 193 46 1 408 42 277
VE3 177,0 4 975 43 1 376 41 387
5.3 Vesistöt
Kuivajoen valuma-alueen pinta-ala on 1356,24 km2 (järvisyys 2,72 %). Kivijoen valuma- alueen koko 569,46 km2 ja Makkaraojan 55,69 km2. Kuivajoki kuuluu suurten turvemaiden jokiin ja Kivijoki keskisuurten turvemaiden jokityyppiin. Makkaraojaa ei ole tyyppiluokiteltu. Oijärvi (2105 ha) kuuluu mataliin runsashumuksisiin järviin.
Kivijoen ekologinen tila on arvioitu hyväksi, kuten myös kemiallinen tila. Oijärven ekologinen tila on arvioitu tyydyttäväksi ja kemiallinen tila hyväksi (Oiva-tietokanta).
Makkaraojaa ei ole luokiteltu.
Makkaraojan ja Kivijoen veden laadussa näkyvät valuma-alueen maaperän ominaisuudet ja metsätalouden hajakuormituksen vaikutukset. Makkaraojan valuma- alueen maaperässä on runsaasti erittäin fosforia ja rautaa. Makkaraojan vedessä esiintyy ajoittain erittäin korkeita fosfaattifosforipitoisuuksia. Kivijoen yläosan vesi on muuten samanlaista kuin Makkaraojan, mutta fosforia on huomattavasti vähemmän.
Suoperäisestä valuma-alueesta johtuen Makkaraojan ja Kivijoen vesissä on kohtalaisesti myös typpeä ja humusta.
Vuosien 2010, 2011 ja 2018 ennakkotarkkailutulosten perusteella Makkaraojan veden laatu on ollut suoperäisille vesille tyypillinen eli humusta (COD) on vedessä kohtalaisen runsaasti kuten myös rautaa ja vesi on hapanta. Veden fosforipitoisuudet ovat olleet rehevien vesien tasoa kesäisin. Fosfori on ollut pääosin fosfaattimuodossa, joten mahdollisesti fosfaatti on peräisin maamineraaleista. Ajoittain myös kokonaistyppipitoisuudet ovat olleet korkeita, mutta lannoitteisiin viittaavaa mineraalityppeä on kuinkin ollut vähän. Makkaraojan veden laatu on ollut hieman heikompi alaosalla kuin yläosalla, mutta ojan veden laatu on kuitenkin ollut hyvin samanlaista molemmilla havaintopaikoilla.
Kuivajoen yhteistarkkailun Kivijoen ylimmällä havaintopaikalla (KI0) veden laatu on ollut vuosina 2006–2016 ravinteikasta ja rautapitoista sekä hieman hapanta. Humusta (COD) on ollut kohtalaisesti ja kun rautaa on ollut runsaasti, niin veden väri on ollut varsin tummaa. Vuoden 2010–2011 ennakkotarkkailuun (Kiv25) nähden Kivijoen yläosan (KI0) veden laatu on ollut pitemmälläkin aikavälillä hyvin samanlaista.
Havaintopaikat ovat samoja, mutta ennakkonäytteet eivät sisälly KI0 vedenlaatutietoihin.
Kivijoen alaosan havaintopaikoilla (Kivijoki, Karahkajärven yp ja Kivijoki alap. silta) veden laadut ovat olleet lähes identtiset vuosina 2005–2017, vaikka näytemäärissä on ollut suuri ero. Kivijoen alaosalla vedet ovat laadullisesti hieman yläosaa parempaa, sillä lähinnä rautaa, humusta sekä ravinteita on ollut hieman vähemmän. Kivijoki on keskimääräisten fosforipitoisuuksien perusteella rehevä ja keskimääräisten typpipitoisuuksien perusteella lievästi rehevä. Lievää rehevyyttä kuvaa myös alaosan kesäajan keskimääräinen a-klorofyllipitoisuus.
Oijärvi on matala ja vesistöhavaintopaikalla vettä on noin 1,7 metriä. Vuosina 2005–
2017 Oijärven keskimääräinen veden laatu on ollut hieman heikompaa kuin siihen laskevan Kivijoen, sillä ravinnetaso on ollut hieman korkempi ja myös levätuotanto on ollut runsasta. Järven happitilanne on ollut hyvä avovesiaikana, mutta lopputalvisin on esiintynyt ajoittain selvää happivajetta. Happamuusongelmia ei sen sijaan ole
esiintynyt, sillä veden happamuus on pysynyt pH- arvon 6 yläpuolella, keskimääräisen ph-arvon ollessa lähes neutraalin.
5.4 Maaperä ja happamuus
Alueen kallioperä on geologian tutkimuskeskuksen aineiston (http://gtkdata.gtk.fi/maankamara/) perusteella tonaliittia. Tonaliitti on yleinen syväkivi, granitoidi (graniitin kaltainen magmakivi, alkali-maasälpägraniitin, graniitin, granodioriitin ja tonaliitin yhteisnimitys), jossa on vain vähän kalimaasälpää.
Olemassa olevan geologisen aineiston perusteella happamien sulfaattimaiden esiintymislodennäköisyys on alueella hyvin pieni. Happamia sulfaattimaita esiintyy erityisesti muinaisen Litorinameren korkeimman rannan alapuolisilla alueilla, jotka ovat nousseet kuivalle maalle maankohoamisen seurauksena. Karkeasti ottaen happamia sulfaattimaita esiintyy Suomen rannikkoalueilla Pohjois-Suomessa noin 100 metrin ja Etelä-Suomessa noin 40 metrin korkeuskäyrän alapuolella. Tyypillisesti nämä alavat vanhan merenpohjan kerrostumat ovat nykyisin viljelyskäytössä tai turpeen alla soiden pohjalla.
Hankealueella suon pinta on noin tasolla +130…+140 eli Litorinameren korkeimman rannan yläpuolella. Alueella ei ole myöskään mustaliusketta. Happamien sulfaattimaiden osalta ei ennakoida aiheutuvan ongelmia. Happamista sulfaattimaista aiheutuvia ongelmia ovat mm. maaperän ja vesistöjen happamoituminen sekä haitallisten metallien liukeneminen maaperästä ja sitä kautta myös pintavesien kemiallisen ja ekologisen tilan heikkeneminen.
5.5 Pöly, melu ja liikenne
Turpeen nosto, lastaus ja kuljetukset aiheuttavat melua, pölypäästöjä sekä pakokaasupäästöjä. Melua syntyy myös kunnostusvaiheessa. Merkittävimmät haitalliset pakokaasupäästöt ovat hiilidioksidi (CO2), hiilimonoksidi (CO), hiilivedyt (HC), typen oksidit (NOX), rikkidioksidi (SO2) sekä hiukkaset.
Pöly
Turvetuotannon pölypäästön määrään vaikuttavat turpeen ominaisuudet, kuten maatuneisuus, kosteus ja hiukkaskoko. Lisäksi tuotantomenetelmä sekä tuulen suunta ja voimakkuus vaikuttavat pölypäästöjen määrän (Ympäristöministeriö 2015).
Turvetuotannon pölypäästöille on ominaista tuotannon mukaan vaihtelevat lyhytkestoiset, mutta korkeahkot pitoisuushuiput ja pitkähköt päästöttömät jaksot.
Suurimmat pölypäästöt ajoittuvat turpeen keräys- ja aumausvaiheisiin, jolloin käsitellään kuivaa turvetta (Nuutinen ym. 2007). Myös tuuli voi tietyissä olosuhteissa nostaa turvepölyä ilmaan vaikka suolla ei olisikaan toimintaa. Turvetuotannon pölypäästöille tunnusomaista ovat lyhytkestoiset pitoisuushuiput ja pitkähköt lähes päästöttömät tilanteet (Ympäristöministeriö 2015).
Tutkimustulosten sekä laskeumamittausten perusteella turvetuotannon pölyämisen aiheuttama viihtyvyyshaitta ulottuu avoimessa maastossa noin 500 m etäisyydelle, minkä jälkeen pienhiukkasten pitoisuuksien on todettu putoavan voimakkaasti. (Tissari ym. 2001). Yli kilometrin päässä turvepöly ei tutkimuksen mukaan juurikaan lisää laskeumaa. Pölyisimpien työvaiheiden (kuormaus, ajo aumaan ja auman muotoilu)
aikana ja erityisesti, jos sääolosuhteet ovat epäsuotuisat, vaikutusalue saattaa olla suurempi. Järvien ja jokien pinnoille laskeutuva pöly voi aiheuttaa viihtyvyyshaittaa sekä liettymistä (Ympäristöministeriö 2015).
Melu
Turvetuotannossa melua aiheuttavat työkoneet, liikenne ja raskaat ajoneuvot.
Turvetuotantoalueelta aiheutuva melu ei ole jatkuvaa, vaan melua aiheuttavaa toimintaa on keskimäärin 30 – 50 vuorokauden aikana touko – syyskuussa.
Tuotantokaudella toimita ajoittuu usein myös ilta- ja yöaikaan, jolloin olosuhteet melun leviämiseen ovat suotuisat (Nuutinen, ym. 2007). Tuotantokaudella syntyvä melu on paikallista ja muistuttaa maatalouden harjoittamisesta syntyvää melua (lähinnä traktorit).
Ympäristömelua koskien on annettu ohjearvot valtioneuvoston päätöksessä 1992/993:
Ohjearvot ulkona A-äänitaso päivällä 7-22 A-äänitaso yöllä 22-07
Asuinalueet, hoito- ja oppilaitosalueet 55 dB 50 dB
Uusilla asuinalueilla 55 dB 45 dB
Loma-asunnot, leirintä-, virkistys- ja luonnonsuojelualueet (taajamien ulkopuolella)*
45 dB 40 dB
*Yöohjearvoa ei sovelleta sellaisilla luonnonsuojelualueilla, joita ei yleisesti käytetä oleskeluun tai luonnon havainnointiin yöllä.
Aikaisemmat mallitarkastelut sekä turvetuotannon ympäristössä tehdyt kontrollimittaukset osoittavat, että turvetuotannon aiheuttama melu ei muodosta merkittävää ympäristöhaittaa. Tuotantoalueen kunnostusvaiheessa tehtävät (kunnostusjyrsintä ja kunnostusruuvi) toimet aiheuttavat voimakkainta melua turvetuotannon työvaiheista, jolloin päiväajan 55 dB:n ohjearvo voi ylittyä 200–300 m etäisyydellä ja yöajan 50 dB:n ohjearvo noin 500 m etäisyydellä tuotantokentän reunasta. Ohjearvon ylittyminen voidaan estää kehittämällä työkoneita vähemmän meluaviksi sekä jaksottamalla töitä pidemmälle ajalle. Meluhaittojen minimoimiseksi kunnostustoimet pyritään ajoittamaan päiväsaikaan. (Turveteollisuusliitto ry 2002, Ympäristöministeriö 2017)
Turpeen kuormauksesta ja kuljetuksesta aiheutuu melua loka – huhtikuussa. Tällöin syntyvä melu on peräisin kuormauskoneista sekä raskaasta liikenteestä.
Turvetuotannosta aiheutuva meluhaitta on yleensä paikallista ja kuljetusten aiheuttama meluhaitta keskittyy pienien teiden ympäristöön. Valtateillä turpeen kuljetuksen aiheuttama melun lisäys jää kokonaisuuteen nähden vähäiseksi (Turveteollisuusliitto ry 2002).
5.6 Kemikaalien ja polttoaineiden varastointi ja jätteet
Turvetuotantoalueella toimiva urakoitsija säilyttää polttoaineitaan siirrettävissä säiliöissä pelastussuunnitelmassa osoitettavissa paikoissa. Polttoaineiden säilytyspaikat ovat alustaltaan tiiviitä ja kantavia ja valittu niin, että vahinkotapauksissa aineet eivät pääse leviämään vesistöön eivätkä pohjaveteen. Polttoainesäiliöiden tilavuus on keskimäärin 3 000 – 5 000 l. Tuotantokauden aikana polttoöljyn kulutus on vaihtoehdossa VE1 n. 119 200 l sekä vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 n. 59 600 l.
Samanaikaisesti tuotantoalueella sijaitsevissa polttoainesäiliöissä varastoidaan alle 10 000 l polttoöljyä. Säiliöitä täydennetään kulutuksen mukaan tuotantokauden aikana.
Lisäksi tuotantokauden aikana käytetään voiteluöljyjä vaihtoehdossa VE1 n. 795 l ja vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 n. 393 l sekä muita voiteluaineita VE1 n. 172 kg ja VE2-VE3 n. 86 kg. Voiteluaineet varastoidaan läheisten tuotantoalueiden olemassa olevilla tukikohta-alueilla niille varatuissa paikoissa. Pumppaamot ovat verkkovirtakäyttöisiä.
Tuotantokauden päätyttyä turveaumat peitetään suojamuovilla, jonka vuotuinen tarve on vaihtoehdossa VE1 noin 6,6 t sekä vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 n. 3,3 t. Käytettävien polttoaineiden, voiteluöljyjen ja -aineiden sekä suojamuovien määrät vaihtelevat tuotantovuosien välillä.
Jätteille rakennetaan työmaalle jätekatos, jossa on asianmukaiset säiliöt kaikille jätejakeille. Ympäristölupaa hakiessa toimitetaan jätehuoltosuunnitelma, joka päivitetään luvan mukaisesti. Tuotantoa harjoitetaan niin, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän, eikä siitä synny vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle.
6 LITOKAIRA NATURA-ALUE
Litokairan (FI1103827) Natura-alue sijoittuu lähimmillään 2,5 kilometrin etäisyydelle Makkara-aavan turvetuotantoalueelta. Litokairan Natura-alue (30 382 ha) on suojeltu sekä erityisten suojelutoimien alueena (SAC) että lintudirektiivin perusteella (SPA).
6.1 Natura-alueen kuvaus
Litokaira on vanhojen metsien, laajojen ojittamattomien aapasoiden ja luonnontilaisten vesistöjen muodostama merkittävä suojelukokonaisuus. Litokaira on erämaaluonnon suojelun kannalta Suomen merkittävimpiä alueita, jolla on myös erittäin edustava lintu- ja nisäkäslajisto. Alueella on monipuolinen ja runsaslukuinen metsä- ja aapasoiden linnusto. Esimerkiksi pesivien ja levähtävien kahlaajien parimäärät ovat alueella korkeat. Alueen erämaisuus tarjoaa suotuisat elinolosuhteet myös harvinaisille ja uhanalaisille petolinnuille.
Litokairan laajat luonnontilaiset aapasuot ovat kaikin puolin erittäin edustavia. Metsät koostuvat erikokoisista suosaarekkeista ja ne ovat mänty-, kuusi- tai lehtipuuvaltaisia.
Paikoin on nuorehkoja luonnontilaisia palon jälkeen syntyneitä lehtipuuvaltaisia metsiä. Lahopuuta niissä on keskimäärin melko runsaasti, paikoin erittäin runsaastikin.
Nuoret metsät ovat pääasiassa viljelymänniköitä ja ne sijoittuvat uittoreittinä toimineen Kivijoen varteen. Alueen metsiensuojelullinen merkitys on erittäin suuri.
Lapiosuon soidensuojelualue eli Litokaira on tunnettu Suomen eteläisimpänä
"oikeana" erämaana, jonka metsät ovat säilyneet pohjanmaalaisittain poikkeuksellisen luonnontilaisina. Alueen metsiensuojelullista merkitystä lisää sen sijainti keskellä Pohjois-Pohjanmaan intensiivisessä metsätalouskäytössä olevaa seutua, jolla vanhoja metsiä on Litokairan ulkopuolella vain pieninä alueina. Alueella on useita luonnontilaisia latvavesien humuspitoisia lampia ja järviä, sekä niistä alkavia puroja.
Alueeseen rajautuu turvetuotannossa olevia tai siihen tarkoitukseen hankittuja suoalueita. Natura 2000 -alueen sijainti ei sinänsä estä turvetuotannon harjoittamista siihen rajautuvilla suoalueilla. Suojelun kannalta riittävän tehokkaasti käsitellyt turvetuotantoalueen kuivausvedet voidaan johtaa tällaisilta alueilta myös Natura 2000
Alueella on vanhoja ojituksia, joista rajauksen eteläosassa sijaitseva laajin ojitusalue (170 ha) on ennallistettu vuonna 2003 Life-hankkeen yhteydessä. Alueella keväisin tapahtuva luvaton moottorikelkkailu häiritsee jossain määrin alueen linnustoa ja luvaton tulenteko vähentää alueen kelojen määrää.
Suojelutavoitteen määrittely
Kaikkien suojeluperusteiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa. Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:
• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys,
• alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla,
• alueen metsäluontotyyppien (luonnonmetsien) ja niillä esiintyvien lajien elinympäristön määrää lisätään ennallistamistoimenpitein.
Suojelun toteuttaminen
Suurin osa kohteesta on soidensuojelualuetta (Lapiosuo-Iso Äijönsuo, SSA120173, laki n:o 851/1988). Puolakkavaara on valtakunnallisen harjujensuojeluohjelman kohde n:o 113. Alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelu-, maa-aines- ja metsälain keinoin.
6.2 Suojeluperusteet
Natura-alueverkoston ja sen tietojen täydentäminen on parhaillaan käynnissä (Ympäristöministeriö 2016). Litokairan Natura 2000 -alueen osalta on ehdotettu lisättäväksi alueen suojeluperusteisiin kolme luontotyyppiä sekä kuusi lintulajia.
Suojeluperusteet ehdotettuine muutoksineen on esitetty seuraavissa taulukoissa (Taulukko 6-1, Taulukko 6-2, Taulukko 6-3).
Arvioinnin käytössä on ollut myös tiedot suojeluperusteena olevista uhanalaisista suurista petolintulajeista. Lajitiedot ovat salassa pidettäviä, eikä niitä näin ollen esitetä tässä raportissa.
Taulukko 6-1. Tiedot Natura-alueen Litokairan suojeluperusteista vuoden 2016 tietolomakkeilta. Lihavoidut luontotyypit ehdotettu lisättäviksi.
Natura luontotyyppi pinta-ala (ha)
3160 Humuspitoiset lammet ja järvet 600
3210 Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit 518
3260 Pikkujoet ja purot 56
7110 Keidassuot
(priorisoitu luontotyyppi) 1 800
7160 Lähteet ja lähdesuot 2,1
7230 Letot 7,8
7310 Aapasuot
(priorisoitu luontotyyppi) 20 620
9010 Luonnonmetsät
(priorisoitu luontotyyppi) 5 146
9060 Harjumetsät 231,5
9080 Metsäluhdat
(priorisoitu luontotyyppi) 0,79
91D0 Puustoiset suot
(priorisoitu luontotyyppi) 5 336
Luontodirektiivin liitteen II lajit saukko Lutra lutra
Taulukko 6-2 Natura-alueen suojeluperusteena olevat lintulajit uuden suojeluperuste- ehdotuksen mukaisesti. Nykyiset suojeluperustelajit on lihavoitu. UH = lajin uhanalais- luokitus 2015 (Tiainen ym. 2016); KV = Suomen kansainvälinen vastuulaji. Lihavoidut lajit on ehdotettu lisättäviksi.
Laji UH(1 KV Tyyppi Parimäärä (pesivät)
Yksilömäärä (levähtävät)
Parimäärä (pysyvät)
Kuikka Pesivä /
levähtävä 1–5 -
Laulujoutsen X Pesivä /
levähtävä 6–10 -
Metsähanhi VU X Pesivä /
levähtävä 11–16 -
Uivelo X Pesivä 1–5
Sinisuohaukka VU Pesivä 6–10
Hiirihaukka VU Pesivä 6–9
Tuulihaukka Pesivä 10–20
Ampuhaukka Pesivä 10–20
Nuolihaukka Pesivä 10–15
Pyy Pysyvä 19–37
Laji UH(1 KV Tyyppi Parimäärä (pesivät)
Yksilömäärä (levähtävät)
Parimäärä (pysyvät)
Teeri X Pysyvä 280–400
(koirasta)
Metso X Pysyvä 30–40
Kurki Pesivä /
levähtävä 50–100 -
Kapustarinta Pesivä /
levähtävä 120–170 -
Jänkäsirriäinen NT X Pesivä 15–25
Suokukko CR Pesivä /
levähtävä - -
Jänkäkurppa X Pesivä 15–30
Mustaviklo NT X Pesivä /
levähtävä - -
Liro NT X Pesivä /
levähtävä 850–1300 -
Varpuspöllö NT X Pysyvä 1–5
Suopöllö Pesivä 4–6
Helmipöllö NT X Pysyvä 1–10
Palokärki Pysyvä 4–6
Pohjantikka X Pysyvä 85–130
Keltavästäräkki NT Pesivä 2900–4600
Kivitasku NT Pesivä 8–13
Idänuunilintu Pesivä 7–11
Hiiripöllö Pesivä 1–10
Pohjansirkku NT Pesivä 330–550
(1 CR = äärimmäisen uhanalainen, EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä.
Alueella on lisäksi neljä uhanalaista lintulajia.
Taulukko 6-3. Natura-tietolomakkeessa mainitut muut tärkeät lintulajit. UH = lajin uhan- alaisluokitus 2015 (Tiainen ym. 2016); KV = Suomen kansainvälinen vastuulaji.
Laji UH(1 KV Luokka Parimäärä
(pesivät)
Varpushaukka Yleinen 6–10
Piekana EN Esiintyvä 1–5
Pikkusirkku Esiintyvä 8–15
Taivaanvuohi VU Yleinen 60–100
Käenpiika NT X Esiintyvä 7–12
Lapintiainen Esiintyvä 10–20
Kuukkeli NT X Yleinen 15–25
Valkoviklo X Yleinen 24–40
(1 EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä
7 MURSUNJÄRVI-LAMMASJÄRVI-MATILANJÄRVI-LAMMINPERÄ NATURA-ALUE
Mursunjärvi-Lammasjärvi-Matilanjärvi-Lamminperä (FI1101404) Natura-alue sijoittuu Makkara-aavan turvetuotantoalueelta johdettavien purkuvesien johtoreitille noin 20 kiloterin etäisyydellä. Natura-alue (707 ha) on suojeltu lintudirektiivin perusteella (SPA).
7.1 Natura-alueen kuvaus
Mursunjärvi-Lammasjärvi-Matilanjärvi-Lamminperä on Oijärven eteläosaa, jonka Olhavan-Oijärven tie erottaa muusta järvestä. Oijärvi on Perämereen laskevan Kuivajoen latvajärvi Pohjois-Pohjanmaan suolakeudella. Kallioperässä Oijärven alueella on graniittia ja gneissiä. Turve ja paikoin sora, hiekka ja hieta ovat vallitsevia pintamaalajeja. Järven pohjalle on kertynyt toista metriä paksu kerros eloperäistä ainesta ja mutaa, jonka alla on savensekaista liejua. Pirttiharjun-Leväniemen harjujono halkoo Matilanjärven-Lammasjärven aluetta. Maalaismaisema luonnehtii Matilan- ja Mursunjärveä. Peltojen osuus rantaviivasta on koko alueella 19 %. Muutoin rantoja ympäröivät metsäiset, ojitetut suot. Rantamaiden tulvahaittojen takia Oijärven pintaa laskettiin 1950-luvun puolivälissä ja veden korkeutta alettiin säädellä pohjapadolla.
Myöhemmin Oijärven poikki rakennetun tien penger aiheutti Oijärven eteläosan rehevöitymisen.
Uloimpana kasvillisuusvyöhykkeenä järvellä on kelluslehtikasvustot ja siitä rantaan päin uposlehtisten kasvustot sekä kaislikkojen ja kelluslehtisten vyöhyke, sen jälkeen ilmaversoisten vyöhyke mosaiikkimaisina sekakasvustoina. Seuraavaksi tulevat saraikot ja kortteikot, soistuneet rannat, pensaikkovyöhyke ja sen takana rantametsä, jossa metsätyyppi on tavallisimmin puolukka-mustikkatyyppi (VMT). Lähes kaikki järveä ympäröivät metsät ovat melko nuoria, kulttuurivaikutteisia hieskoivikoita.
Varttuneemmissa koivikoissa on myös joitakin kuusia ja mäntyjä. Kaitaniemessä on soistuvia, korpisia painanteita.
Suurin osa Kuivajoen vesistöalueen kalansaaliista saadaan Oijärvestä. Järven eteläosa on tärkeä kevätkutuisten kalojen lisääntymisalue. Hauki ja lahna ovat tärkeimmät kalansaalislajit. Piisami on järven runsaslukuisin nisäkäs. Järven rannat ovat hirvien ruokailualuetta. Lamminperältä on tavattu viitasammakoita.
Mursunjärvi-Lammasjärvi-Matilanjärvi-Lamminperä eli Oijärven eteläosa on lintuvesiensuojeluohjelmassa luokiteltu kansainvälisesti arvokkaaksi lintuvedeksi.
Järvellä pesii ainakin 30 lintuvesille ominaista lajia. Säännöllisesti pesiviä vesilintulajeja on noin 10. Suojelun kannalta merkittävimmät lajit ovat laulujoutsen, jouhisorsa ja tukkasotka sekä levinneisyytensä reuna-alueella esiintyvät ruskosuohaukka, heinätavi ja lapasorsa. Muuttoaikaan keväällä järvellä lepäilee satoja sorsalintuja, kahlaajia ja lokkilintuja. Syksyllä järvellä lepäilevät myös joutsenet. Oijärven eteläosalla on huomattava merkitys virkistysalueena ja vesilintujen metsästysalueena.
Pirttiharju-Leväniemi on luokiteltu valtakunnallisessa Suomen Akatemian harjututkimuksessa paikallisesti arvokkaaksi harjualueeksi.
Metsäojitus ja turvetuotanto ovat kasvattaneet järveen tulevaa kuormitusta.
Rehevöityminen ja ruohottuminen haittaavat selvästi Oijärven eteläosan käyttöä kalastukseen ja virkistykseen.
Suojelutavoitteen määrittely
Kaikkien suojeluperusteiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa. Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:
• alueella vallitseva lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys,
• alueella vallitseva lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla ja hoitotoimenpiteillä,
• lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein.
Suojelun toteuttaminen
Mursunjärvi-Lammasjärvi-Matilanjärvi-Lamminperä kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan ja on Pohjois-Pohjanmaan vahvistetussa 1.
vaihemaakuntakaavassa merkinnällä SL. Alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulain ja/tai vesilain nojalla.
7.2 Suojeluperusteet
Natura-alueverkoston ja sen tietojen täydentäminen on parhaillaan käynnissä (Ympäristöministeriö 2016). Mursunjärvi-Lammasjärvi-Matilanjärvi-Lamminperä Natura 2000 -alueen suojeluperusteet ehdotettuine muutoksineen on esitetty seuraavassa taulukossa (Taulukko 7-1).
Taulukko 7-1 Natura-alueen suojeluperusteena olevat lintulajit uuden suojeluperuste- ehdotuksen mukaisesti. UH = lajin uhanalaisluokitus 2015 (Tiainen ym. 2016); KV = Suomen kansainvälinen vastuulaji.
Laji UH(1 KV Tyyppi Parimäärä
(pesivät)
Yksilömäärä (levähtävät)
Parimäärä (pysyvät)
Kaakkuri Pesivä
Kuikka Pesivä /
levähtävä 10–20
Härkälintu Pesivä
Mustakurkku-uikku EN Pesivä
Laulujoutsen X Pesivä /
levähtävä 5 40–70
Jouhisorsa EN Pesivä 4
Heinätavi EN Pesivä 0–2
Lapasorsa Pesivä 0–2
Tukkasotka EN X Pesivä 10
Uivelo X Pesivä
Laji UH(1 KV Tyyppi Parimäärä (pesivät)
Yksilömäärä (levähtävät)
Parimäärä (pysyvät)
Ruskosuohaukka Pesivä 1
Kurki Pesivä 2
Kapustarinta Pesivä
Suokukko CR Pesivä /
levähtävä
Punajalkaviklo VU Pesivä
Liro NT X Pesivä /
levähtävä 4–5 21–50
Vesipääsky VU Pesivä /
levähtävä
Pikkulokki X Pesivä /
levähtävä 12 110–150
Naurulokki VU Pesivä 30
Kalatiira X Pesivä 2
Lapintiira Pesivä 2
Pohjansirkku NT Pesivä 1
Keltavästäräkki Pesivä 1
Selkälokki (fuscus) EN X Pesivä
(1 CR = äärimmäisen uhanalainen, EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä.
(2 Lajia ei enää esiinny alueella.
8 VAIKUTUSKANAVAT JA VAIKUTUSALUE
Makkara-aavan turvetuotantohanke sijoittuu lähimmillään noin 2,5 kilometrin etäisyydelle Litokairan Natura-alueen länsireunasta. Hankkeesta ei aiheudu missään vaiheessa suoria vaikutuksia Natura-alueelle. Mikään hankkeen toiminto ei sijoitu Natura-alueelle tai sen välittömään läheisyyteen. Purkuvesistönä toimiva Kivijoki sivuaa Natura-aluetta noin 180 metrin matkalla. Välillisistä vaikutuksista Litokairan Natura-alueen luontotyypeille tai lintulajeille voisi kohdistua tuotantotoimintaan liittyvistä pölyhaitoista tai melusta.
Turvetuotantohankkeesta aiheutuvien pöly- ja meluhaittojen arvioidaan ulottuvan lähtökohtaisesti 500 metrin etäisyydelle tuotantoalueen ympärille.
Pölyn leviäminen ympäristöön riippuu päästön suuruudesta, hiukkaskokojakaumasta, ilmasto-olosuhteista ja ympäristön pinnanmuodoista (Symo Oy 2007). Pölyn määrä ilmassa vähenee nopeasti tuotantoalueelta etäännyttäessä. Jo sadan metrin etäisyydellä toiminta-alueesta eri työvaiheiden aiheuttama pölyäminen on vähentynyt merkittävästi lähtötasosta. Yli 500 m etäisyydellä turvetuotannon pölyämisen vaikutus on vähäistä ja noin 1000 metrin etäisyydellä turvepölyn ei pääsääntöisesti voida sanoa aiheuttavan pölyhaittaa.
Pölyhaitan syntymiseen vaikuttaa tuotantoalueen sijainti suhteessa mahdollisiin
määrä. Makkara-aavan ympäristö on suota ja metsätalousaluetta. Makkara-aavan läheisiä vesistöjä (<1 km säteellä) ovat lähinnä Makkaralampi ja Makkaraoja, joihin pölyä voi laskeutua tuulen suunnan ollessa tuotantoalueelta vesistöihin päin.
Vaikutusten on arvioitu olevan vähäisiä.
Makkara-aavan turvetuotanto on pääasiassa jyrsinpolttoturvetta hakumenetelmällä, osittain turvetta voidaan tuottaa myös mekaanisella kokoojavaunumenetelmällä.
Hakumenetelmässä eri työvaiheiden lähtömelutasot vaihtelevat noin 100–105 dB(A) välillä ja mekaanisessa kokoojavaunussa 100-110 dB(A) välillä. Kaikkein meluisammat työvaiheet liittyvät tuotantokentän kunnostustoimiin (jyrsintä ja tasausruuvi). Näissä työvaiheissa lähtömelutasot vaihtelevat noin 115-120 dB(A) välillä. (Symo Oy 2007).
Ympäristömelun ohjearvo päiväajalle on luonnonsuojelualueilla 45 dB(A) ja yöajalle 40 dB(A). Tuotantokoneiden hetkelliset 55 dB melutasovyöhykkeet avoimessa maastossa ja melun leviämisen kannalta otollisissa olosuhteissa on esitetty kuvassa (Kuva 8-1). Korkeat melutasot eivät ylitä ympäristöhallinnon ja valtioneuvoston ohjearvoja Natura-alueella.
Kuva 8-1. Tuotantokoneiden hetkelliset 55 dB (LAeq) melutasovyöhykkeet, avoimessa maastossa ja olosuhteissa, jotka ovat melun leviämisen kannalta otolliset (Symo Oy 2007).
Mursunjärvi-Lammasjärvi-Matilanjärvi-Lamminperä Natura-alue sijaitsee yli 20 kilometrin etäisyydellä Makkara-aavan turvetuotantoalueelta. Hankkeesta ei aiheudu suoria vaikutuksia Natura-alueelle. Välillisistä vaikutuksista Natura-alueelle voi kohdistua tuotantotoiminnan purkuvesien aiheuttamia vaikutuksia. Hankkeen melu- ja pölyvaikutukset eivät ulotu näin etäälle. Vesistövaikutuksia on arvioitu luvussa 9.
9 VESISTÖVAIKUTUKSET
9.1 Vaikutukset veden laatuun
Makkara-aavan vaihtoehdoissa VE1, VE2 ja VE3 vesistövaikutukset ovat suurimmillaan kuntoonpanovaiheen aikana. Vaikutukset näkyvät lähinnä Makkaraojan kohonneina kiintoaine- ja kokonaistyppipitoisuuksina (Taulukko 9-1, Taulukko 9-2). Vaihtoehdoissa VE2 ja VE3 pitoisuuslisät ovat noin puolet vaihtoehdon VE1 pitoisuuslisistä.
Tuotantovaiheessa pitoisuuslisäykset ovat kokonaisfosforin ja happea kuluttavan aineksen osalta pienempiä kuin lyhytkestoisen kuntoonpanovaiheen aikana. Kivijoessa ja Oijärvessä laimennusvaikutus on huomattava ja kuormituksen aiheuttamat pitoisuuslisät nykytilanteeseen verrattuna ovat vähäisiä kaikissa vaihtoehdoissa (Taulukko 9-1, Taulukko 9-2). Hankkeella ei arvioida olevan heikentävää vaikutusta Kivijoen ja Oijärven ekologiseen tilaan.
Taulukko 9-1. Makkara-aavan vaihtoehtojen VE1, VE2 ja VE3 bruttopäästöjen aiheuttamat laskennalliset pitoisuuslisäykset vastaanottavissa vesistöissä.
Pitoisuus- lisäys
VE1 VE2 VE3
Q CODMn Kok.P Kok.
N
Kiinto- aine
CODMn Kok.P Kok.
N
Kiinto- aine
CODMn Kok.P Kok.
N
Kiinto- aine Makkaraoja m3/s mg O2
/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l µg/l µg/l mg/l
KOKO VUOSI
Kuntoonpano 0,7 3,1 3,9 102 0,41 1,5 1,9 51 0,21 1,6 1,9 51 0,21
Tuotanto 0,7 2,4 3,0 104 0,40 1,2 1,5 52 0,20 1,2 1,5 52 0,20
KESÄAIKA
Kuntoonpano 0,40 6,2 6,4 170 0,70 3,1 3,2 85 0,35 3,1 3,2 85 0,35
Tuotanto 0,40 4,1 5,1 129 0,72 2,0 2,5 65 0,36 2,0 2,6 65 0,36
Kivijoki m3/s mg/l µg/l µg/l mg O
2/l mg/l µg/l µg/l mg O2/l mg/l µg/l µg/l mg O2/l
KOKO VUOSI
Kuntoonpano 5,4 0,40 0,50 13 0,05 0,20 0,25 6,6 0,03 0,20 0,25 6,6 0,03
Tuotanto 5,4 0,31 0,39 13 0,05 0,15 0,19 6,7 0,03 0,15 0,19 6,7 0,03
KESÄAIKA
Kuntoonpano 3,4 0,73 0,75 20 0,08 0,36 0,37 9,9 0,04 0,36 0,38 10,0 0,04
Tuotanto 3,4 0,48 0,60 15 0,08 0,24 0,30 7,6 0,04 0,24 0,30 7,6 0,04
Oijärvi m3/s mg/l µg/l µg/l mg O
2/l mg/l µg/l µg/l mg O2/l mg/l µg/l µg/l mg O2/l
KOKO VUOSI
Kuntoonpano 7,1 0,31 0,38 10 0,04 0,15 0,19 5,0 0,02 0,15 0,19 5,0 0,02
Tuotanto 7,1 0,24 0,30 10 0,04 0,12 0,15 5,1 0,02 0,12 0,15 5,1 0,02
KESÄAIKA
Kuntoonpano 4,6 0,54 0,56 15 0,06 0,27 0,28 7,4 0,03 0,27 0,28 7,4 0,03
Tuotanto 4,6 0,36 0,44 11 0,06 0,18 0,22 5,6 0,03 0,18 0,22 5,6 0,03
