Liite 3.1 Makkara-aavan kasvillisuusselvitys 1997
Päivämäärä
18.12.2009
VAPO OY
MAKKARA-AAVAN KAS- VILLISUUSSELVITYS
Liite 3.2
VAPO OY
MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS
Ramboll Pitkänsillankatu 1 67100 KOKKOLA T +358 20 755 7600 F +358 20 755 7602 www.ramboll.fi
Päivämäärä 18/12/2009
Tarkastus 18/12/2009
Laatija Petri Hertteli Tarkastaja Hannu Tikkanen
Kuvaus Makkara-aavan (Ranua) kasvillisuusselvitys
Viite 82124662-01
MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS
SISÄLTÖ
1.
JOHDANTO 1
2.
KASVILLISUUSSELVITYS 1
3.
TULOKSET 1
4.
ARVOKKAAT ELINYMPÄRISTÖT JA UHANALAISET
LAJIT 3
4.1
Suoluontotyyppien uhanalaisuus 3
4.2
Arvokkaat elinympäristöt 4
4.3
Uhanalaiset ja harvinaiset kasvit 4
4.4
Kansainväliset vastuulajit 4
5.
MAISEMA JA VIRKISTYS 4
6.
JOHTOPÄÄTÖKSET 4
KIRJALLISUUS 6
LIITTEET
1. Makkara-aavan sijainti
2. Makkara-aavan kasvillisuuskuviot peruskartalla sekä tutkimusaluerajaukset 1997 ja 2009 3. Luontotyyppien uhanalaisuus
4. Kuvauspaikat
5. Kuvia Makkara-aavan tutkimusalueelta
MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 11
1. JOHDANTO
Vapo Oy suunnittelee turvetuotantoa Ranuan kunnassa sijaitsevalle Makkara-aavan suoalueelle.
Suunniteltu tuotantoalue sijaitsee Kuivajoen vesistöalueella. Turvetuotantoon sopivan alueen ko- ko on noin 467 hehtaaria. Alue on vuokrattu turvetuotantokäyttöön vuonna 1988. Hankealue on suurimmalta osin ojittamatonta ja luonnontilaisen kaltaista aluetta. Se muodostuu viidestä erilli- sestä ottoalueesta, jotka muodostavat vaiheittain tuotantoon otettavat pohjois-, keski- ja etelä- osan. Tämän selvityksen tutkimusala on noin 737 hehtaarin laajuinen. Selvitysalueen sijainti ja tutkimusaluerajaukset vuosina 1997 ja 2009 on esitetty kartoilla liitteissä 1 ja 2.
Aiempi kasvillisuusselvitys Makkara-aavalta on vuodelta 1997, jolloin alueelta on laadittu mm.
kattava kasvillisuuskuviointi (Rehell, 1997). Tämä selvitys noudattelee aiemman selvityksen tar- kastelutapaa ja aluejakoa, mutta sen tarkoituksena on lähinnä vuoden 1997 kasvillisuusselvityk- sen tarkentaminen alueen luonnontilaisuuden, muutosten ja uhanalaisten lajien ja suotyyppien osalta. Lisäksi tässä selvityksessä vertaillaan vuosien 1997 ja 2009 selvitysten tuloksia. Alueen yleispiirteet ja kasvillisuustyypit perustuvat vuoden 1997 selvitykseen. Tarkentava kasvillisuus- selvitys on tehty Vapo Oy:n toimeksiannosta. Maastotöistä sekä raportoinnista on vastannut Ramboll Finland Oy:n Pohjanmaan yksiköstä luontokartoittaja, ympäristösuunnittelija AMK Petri Hertteli.
2. KASVILLISUUSSELVITYS
Makkara-aavan selvitysalueen kasvillisuutta tarkasteltiin syksyllä 2009 yhdellä maastokäynnillä 5.9.2009. Lisäksi alueen kasvillisuustyyppejä on tarkasteltu muuton tarkkailun yhteydessä ke- väällä 9.5.2009 sekä linnustoselvitysten yhteydessä 24.–26.6.2009 lähinnä ojitustilanteen muu- toksen osalta, mutta myös suotyyppejä on tarkasteltu. Makkara-aavan ojitustilannetta tarkennet- tiin maastokäynnillä 2.12.2009. Tarkastelun yhteydessä kuvattiin myös kesän maastokäynnin yh- teydessä kuvaamatta jääneet kohteet. Muutamat uudet kuvatut suotyyppimääritykset perustuvat Oulanka Reports 14 (1995) ja Laine-Vasander (1990) suotyyppioppaisiin.
Aiempi kasvillisuusselvitys Makkara-aavalta on vuodelta 1997, jolloin alueelta on laadittu mm.
kattava kasvillisuuskuviointi (Rehell, 1997). Vuonna 1997 maastotyöt suoritettiin 25–26.6 sekä 8-9.7. Tämän selvityksen tarkoituksena on vuoden 1997 kasvillisuusselvityksen tarkentaminen alueen luonnontilaisuuden ja uhanalaisten lajien osalta sekä vertailla vuosien 1997 ja 2009 selvi- tysten tuloksia.
Vuoden 1997 selvityksen tapaan maastotarkastelu keskitettiin vuonna 2009 valtaosin alueen ar- vokkaimpiin ja luonnontilaisiin suotyyppeihin, mutta kuitenkin otantaluonteisesti. Tutkimusalue on tässä tarkastelussa jaettu kuuteen osa-alueeseen (kuten selvityksessä v. 1997), joilla kaikilla käytiin kasvillisuus- tai linnustoselvitysten yhteydessä. Osa-alueiden pinta-alatiedot on laskettu vuoden 2009 tutkimusaluerajausten perusteella. Osa-alueilla I ja II käytiin linnustoselvityksen yhteydessä sekä osa-alueiden luonnontilaa tarkasteltiin 2.12.2009. Varsinaisen kasvillisuuskartoi- tuksen yhteydessä (5.9.2009) käytiin osa-alueilla III–VI. Ojitettuja kohteita tarkasteltiin pää- sääntöisesti satunnaisilla pistokäynneillä ja ilmakuvatarkastelulla. Lisätietoja luonnontilan muu- toksen tueksi kerättiin metsähallitukselta, metsäkeskukselta sekä metsähoitoyhdistykseltä, joilta tiedusteltiin lähialueen viimeaikaisista ojituksista. Uhanalaisia ja harvalukuisia kasveja etsittiin ympäristökeskukselta saatujen koordinaattitietojen perusteella, jotka perustuivat vuoden 1997 luontoselvitykseen. Tarkentavien selvitysten perusteella saatiin selville riittävä kokonaiskuva alu- een luonnon nykytilasta.
3. TULOKSET
Reilun kymmenen vuoden aikana (1997–2009) alueen suoluonto ei ole juurikaan muuttunut.
Luonnontilaiset suoalueiden keskustat ovat säilyttäneet tilansa, eivätkä reunaojitukset ole vaikut- taneet niihin kasvillisuuden rakenteen perusteella suuresti. Uusia ojia ei ilmeisesti ole kaivettu ja
MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 22
vanhojakin on kunnostettu vain muutamia. Pääsääntöisesti aiempi kasvillisuuskuviointi (Rehell, 1997) on siis melko ajantasainen kuvaus suoalueiden tilasta myös vuoden 2009 maastokäyntien jälkeen pienillä muutoksilla. Ojan varsien vähäisiä muutoksia kuivakoista muuttumiksi ei ollut tarkoituksenmukaista tarkastella tässä selvityksessä tarkemmin, mutta niistä on mainintoja olen- naisimmilta kohteilta.
Osa-alue I oli tutkimusalueen vaihtelevimpia suotyyppijakauman suhteen osa-alueen IV ohella.
Lisäksi osa-alueen I suotyypeillä (meRiN) esiintyvä kasvillisuus oli monimuotoista, ravinteisuutta vaativaa ja lähenteli meso-eutrofiaa (mm. suovalkku, rimpivihvilä, lettorahkasammal, kam- pasammal, kaitakämmekkä ja velttosara). Alueen korpikohteet olivat myös monimuotoisia ja säi- lyneet ennallaan. Merkittävä osa osa-alueelle pohjoisesta valuvasta pintavedestä ohjautui edel- leen suon laiteiden ojiin kohti etelää. Osa-alueen pohjoisosan kaksi luode-kaakko -suuntaista ojaa rimpinevalla ja sararämeellä (meRiN, olSR) nopeuttivat jonkin verran kankailta valuvan ve- den virtausta itään, mutta ojat olivat jo melkein umpeutuneet. Ojituksen vaikutukset olivat osa- alueella I paikallisia joidenkin kymmenien tai sadan metrin päähän ulottuvia kuivahtamisia, joka ilmeni männyn leviämisenä nevalle. Myös osa-alueen länsiosan rimpinevakuivakolla (meRiNku) mänty levittäytyi nevalle. Keskeisiltä osiltaan alueelle olennaiset rimpinevat olivat kuitenkin avoimia, luonnontilaisia, märkiä ja vaikeakulkuisia reunaojituksista huolimatta. Uusia ojia ei maastossa havaittu. Osa-alueen I pinta-ala oli noin 157 ha, josta oli ojitettu n. 24 ha (15 %).
Osa-alue II oli jo aiemmassa 1997 raportissa pienenä ympäri ojitettuna suona kuivahtanut hie- man enemmän. Ojien lähiympäristö oli kehittymässä muuttumiksi (VK mu). Osa-alueen II pinta- ala oli reilut 38 ha, josta oli ojitettu noin 9 ha (n. 24 %).
Osa-alueella III oli havaittavissa jonkin verran muutoksia vuoden 1997 tilanteeseen. Makkara- ojan varressa oli viime aikoina kunnostettua luode-kaakko-suuntaista rajaojaa, jonka seurauksia ei vielä kasvillisuudessa näkynyt. Alueella oli ojikkoa jo entuudestaan (peLu ja meNK oj). Osa- alueen itälaidalla rajaojien varsille oli kehittynyt kapealti muuttumia. Muutoin rajaojat olivat vähi- tellen heinittymässä ja rahkoittumassa umpeen. Osa-alueita III ja IV jakavan tien molemmin puolin kasvillisuus oli jonkin verran rimpinevoille poikkeavaa, eteläpuolella muutaman kymmenen metrin etäisyydellä ja pohjoispuolella laajemmalla noin 100 m etäisyydellä. Männyn taimet levit- täytyivät tien pohjoispuoliselle rimpinevakuivakolle (meRiNku), lähinnä jänteille, mukaillen ojan varsia muutamien kymmenen metrin etäisyydelle. Kasvillisuus alueella muistutti paikoin ennem- minkin rimpinevarämettä. Metsäsaarekkeen pohjoisreunaa kiertävän ojan varteen kehittynyt ti- heä puurivistö ja itälaidan kuivakolle nousseet männyt olivat sekä kasvillisuudessa että maise- massa parhaiten erottuva muutos osa-alueen luonnontilassa. Makkaralamminaapa näyttäytyi kui- tenkin pääsääntöisesti edelleen avoimena ja ojittamattomana nevana. Myös Lähteikkö oli säilynyt ennallaan. Osa-alueen III pinta-ala oli 122 ha, josta oli ojitettu alle 10 ha (8 %).
Osa-alueella IV oli havaittavissa vain vähäisiä muutoksia. Osa-alue oli edelleen valtaosin avointa ojittamatonta nevaa ja laiteiltaan osin rämettä. Rimpinevat olivat vuoden 1997 selvityksen mu- kaisesti luonnontilaisia ja märkiä. Reunaosistaan suoalue oli paikoin kuivakkoa, suotyyppien py- syessä ennallaan. Osa-alueen eteläpuolella tiheimmin ojitettujen reuna-alueiden läheisyydessä kuivuminen oli paremmin havaittavissa. Kaakkoisrajalla rimpinevakuivakot (meRiN ku) olivat muuttuneet osin muuttumiksi. Ero ei kuitenkaan ollut suuri ja ilmeni ehkä vain siniheinän runsas- tumisena jänteillä ja joidenkin puuntaimien runsastumisena ojien läheisyydessä. Osa-alueen itä- rajalla sijaitseva lettoräme oli yhtä edustava kuin aiemminkin. Suoalueen vesitalouden muuttu- mattomuutta ilmensivät samat rimpien indikaattorikasvit kuin aiemminkin. Osa-alueen kaakkois- osissa havaittiin uusina suotyyppeinä aiemmin inventoimattomalla alueella karhunsammalmuut- tumaa harvemmin ojitettuna sekä puolukkaturvekangasta tiheämmin ojitettuna. Osa-alueen IV pinta-ala oli noin 266 ha, josta oli ojitettu noin 80 ha (30 %). Valtaosa ojitetusta suopinta-alasta oli vuoden 2009 uutta tutkimusaluetta, joka ei ollut aikaisemmassa selvityksessä mukana tarkas- telussa.
Pienemmät suoalueet (osa-alueet V ja VI) Linkkahyöteikön itä- ja länsipuolilla olivat pääsääntöi- sesti vuoden 1997 selvityksen mukaisia. Osa-alue V:n pohjoisosassa oli kunnostettu vanhaa lou- nais-koillinen -suuntaista ojalinjaa viime aikoina, mutta sen vaikutukset eivät olleet vielä nähtä- vissä. Ojan varsi oli aiemmin määritetty kuivakoksi. Muutoin suo oli varsin luonnontilainen reuna- ojituksia lukuun ottamatta. Reunaojat olivat myös umpeutumassa, eikä kuivumisen tulkittu edenneen aikaisemmasta selvityksestä. Suon länsilaidalta vesi kuitenkin virtasi reunaojiin ainakin
MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 33
keväällä. Osa-alueella VI suotyypit olivat muuttuneet hieman enemmän. Kuivuminen oli mahdol- listanut koivun taimien kasvun osa-alueen itä- ja kaakkoisosissa (SN ku, ja ol SN), niin että koh- teita voitaneen nimetä muuttumiksi (SN mu). Rahkarämeet ja lyhytkorsinevat olivat sen sijaan tyypillisiä. Osa-alue VI oli kuivahtanut muita osa-alueita laajemmin. Kuitenkin sen lounaispuolen rahkaräme vaikutti muuttumattomalta. Osa-alueen V pinta-ala oli noin 71 ha, josta oli ojitettu al- le 5 ha (7 %). Osa-alueen VI pinta-ala oli vajaat 48 ha, josta oli ojitettu noin 15 ha (31 %).
Yleisimpänä suotyyppinä tutkimusalueella esiintyi rimpinevaa (oligo- ja mesotrofista), yhteensä noin 260 ha. Ojitettuja suoluontotyyppejä esiintyi noin 143 ha, joista noin 80 ha oli osa-alueella I sijaitsevia muuttumia.
4. ARVOKKAAT ELINYMPÄRISTÖT JA UHANALAISET LAJIT
4.1 Suoluontotyyppien uhanalaisuus
Suomen ympäristökeskus on selvittänyt viisivuotisessa hankkeessa Suomessa esiintyvien luonto- tyyppien luokittelua ja tyyppien uhanalaisuutta. Ensimmäinen uhanalaisuusarviointi valmistui 2008 ja sen lopputuloksena esitettiin jokaiselle luontotyypille uhanalaisuusluokat erikseen Poh- jois-Suomen, Etelä-Suomen ja koko maan osalta. Uhanalaisuusluokkien määräytyminen perustuu havaittuihin ja ennustettuihin muutoksiin kyseisen luontotyypin esiintymien määrässä ja laadussa sekä tyypin yleisyyteen nykyhetkellä. Suot olivat arvioinnissa mukana yhtenä seitsemästä pää- ryhmästä. Soiden jako eri tyyppeihin luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa perustuu perintei- seen kasvitieteelliseen suoluokitukseen (mm. Eurola 1995), mutta poikkeaa tässä kasvillisuussel- vityksessä käytetystä Eurolan (1995) tyypityksestä jonkin verran. Uhanalaisuusluokituksessa ja- ko tyyppeihin on karkeampi ja termien oligo-, meso- ja eutrofinen sijaan on käytetty käsitteitä karu, ruohoinen ja lettoinen.
Eniten soiden uhanalaistumiseen ovat vaikuttaneet metsäojitukset. Soiden luontaista rakennetta ja vesitaloutta ovat rikkoneet myös muut metsänkäsittelytoimenpiteet sekä yhdyskunta- ja vesi- rakentaminen. Voimakkaimmin viimeisimmän 50 vuoden aikana ovat taantuneet lettokorvet, - rämeet ja -nevarämeet sekä useimmat avolettotyypit. Lisäksi sararämeet ja korvet harvinaistui- vat jo ennen 1950-lukua, kun viljaviksi tunnettuja ympäristöjä raivattiin pelloiksi. Suoluontotyy- peistä noin puolet on arvioitu nykyisellään valtakunnallisesti uhanalaisiksi. Etelä-Suomessa säily- viksi (LC) suoluontotyypeiksi on määritetty ainoastaan keidasrämeet ja rahkarämeet. Kaikki muut tyypit on arvioitu Etelä-Suomessa uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi. Kaikkein uhanalaisimmiksi eli äärimmäisen uhanalaisiksi (CR) on luokiteltu kaikki lettoiset tyypit, lähdelehtokorvet ja maan- kohoamisrannikon harmaaleppäluhdat. Eniten uhanalaisia suoluontotyyppejä on korvissa, neva- ja lettokorvissa sekä letoissa.
Vuoden 2009 tarkentavan kasvillisuusselvityksen yhteydessä ei tehty suotyypitystä, koska suo- tyypit oli määritelty vuoden 1997 kasvillisuusselvityksen yhteydessä. Merkittävästi muuttuneiden rajausten alueilta (osa-alue IV) suotyypit määritettiin. Uhanalaisten suotyyppien pinta-alat ovat arvioita, jotka perustuvat vuoden 1997 suotyyppikarttaan.
Uhanalaisista suotyypeistä (VU) tutkimusalueella esiintyi ruoho- ja heinäkorpea (RhK) noin 1 ha, puolukkakangaskorpea (KgK) noin 1 ha ja lettorämettä (LR) noin 1 ha. Silmälläpidettävistä suo- tyypeistä (NT) tutkimusalueella esiintyi sarakorpea (NK) noin 1 ha, kalvakkanevaa (KaN) reilut 20 ha ja pajuluhtaa (PeLu) noin 1 ha. Uhanalaisia suotyyppejä esiintyi selvitysalueella yhteensä reilut 3 ha, ja silmälläpidettäviä suotyyppejä reilut 20 ha.
Suomen suoluontotyyppien uhanalaisuus on esitetty liitteessä 4.
MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 44
4.2 Arvokkaat elinympäristöt
Selvitysalueella ei esiintynyt luonnonsuojelulain 29 §:n mukaisia luontotyyppejä eikä vesilain 15 a ja 17 a § kohteita.
Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla olivat metsälain 10§:n tarkoittamia erityi- sen tärkeitä elinympäristöjä. Muutamia Isompia ja pienempiä kangasmetsäsaarekkeita esiintyi eripuolilla tutkimusaluetta, mutta niiden laiteet olivat joko ojitettuja tai saarekkeet hakattuja.
Makkara-aavan luoteisosan metsäsaareke sekä kangaskorpi (KgK) voidaan lukea lakikohteiksi.
4.3 Uhanalaiset ja harvinaiset kasvit
Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit -tietojärjestelmän mukaan alueella tai sen välittömästä lä- heisyydestä esiintyi uhanalaisia eliöitä (rekisteripoiminta 15.6.2009). Uhanalaisia lajeja etsittiin vuoden 1997 luontoselvityksen karttarajausten sekä ympäristökeskuksen Eliölajit - tietojärjestelmän koordinaattien perusteella vuoden 2009 kasvillisuusselvityksen yhteydessä, mutta kaikilla esiintymillä ei käyty. Maastokäyntien yhteydessä ei havaittu aiemmin havaittuja valtakunnallisesti uhanalaista kaitakämmekkää (Dactylorhiza traunsteineri) (VU), silmälläpidettä- vää suopunakämmekkää (Dactylorhiza incarnata ssp. Incarnata) ja velttosaraa (Carex laxa) (NT).
Uhanalaisten liuskakämmeköiden esiintymistä kaksi kohdetta jäi vuoden 2009 tutkimusalueraja- uksen ulkopuolelle Makkara-aavan länsi- ja luoteisosissa. Maastokäynnillä 2.12.2009 paikallistet- tiin kämmekkäesiintymät (Dactylorhiza sp.) Makkara-aavan (Osa-alue I) Ruoho- ja heinäkorven (RhK) itäpuolelta sekä osa-alueen I luoteisrajan metsäsaarekkeen laiteilta. Molemmat edustivat ilmeisesti vuoden 1997 selvityksessä havaittuja esiintymiä.
4.4 Kansainväliset vastuulajit
Suomen kansainvälisistä vastuulajeista tutkimusalueella esiintyy vaaleasaraa (Carex livida), jon- ka Euroopan kannasta 30–45 % sijaitsee Suomessa. Vaaleasaraa kasvoi Makkaralamminaavalla (osa-alue III) mesotrofisella rimpinevalla. Lajia on aiemmin havaittu myös Joutsenenpesäaavalta (IV) sekä Makkara-aavalta (I)
5. MAISEMA JA VIRKISTYS
Makkara-aapa koostui maisemallisesti erilaisista osista. Pääsääntöisesti ne olivat maisemallisesti erämaisen näköisiä soita, joita rajasivat ojitetut suoalueet ja osittain hakatut kankaat. Suon lai- teiden ojitukset ja saarekkeiden hakkuut näkyivät maisemassa, mutta eivät häirinneet merkittä- västi. Laajimmat näkymät aukesivat osa-alueiden I, II ja III rimpinevoilla. Kaikki osa-alueet oli- vat helpohkosti tavoitettavissa metsäautotieverkostolta, noin 10 km etäisyydellä lähimmästä ky- lästä. Etenkin osa-alueille III ja IV sekä V pääsi kelirikkoaikaa lukuun ottamatta helposti. Osa- alueen V läheisyydessä Keväjärvellä oli veneidenlaskupaikka sekä laavu, josta oli lyhyt matka tutkimusalueen parhaalle hillasuolle (V). Muuraimille ja karpaloille soveliaita kasvupaikkoja si- jaitsi suon laiteiden rahkarämeillä, lyhytkortisilta nevoilla ja saranevoilla. Marjasadosta ei kuiten- kaan ole tarkempia tietoja.
6. JOHTOPÄÄTÖKSET
Makkara-aapa on laajojen ojitettujen suoalueiden pilkkoma, kuudesta maastossa selvärajaisesti erottuvasta osa-alueesta muodostuva tutkimusalue. Maantieteellisesti, maisemarakenteellisesti, tai vesitaloudellisesti jokseenkin yhtenäisiä aluekokonaisuuksia muodostavat osa-alueet I ja II, ja osa-alueet III ja IV. Osa-alueet V ja VI toisilleen läheisestä sijainnista huolimatta edustavat eri suoyhdistymätyyppejä. Osa-alueet I ja IV ovat kasvillisuudeltaan ja suotyypeiltään monimuotoi- simpia soita tutkimusalueella. Maisemallisesti laajat aavat (osa-alueet I, III ja IV) ovat merkittä- vimpiä. Virkistyksen kannalta merkittävimpiä ovat helpoimmin tavoitettavat kohteet (osa-alueet III, IV ja V).
MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 55
Yhteenvetona muutoksen laajuudesta voidaan todeta, että tutkimusalueen reunojen ojitukset ovat vaihtelevasti kuivattaneet tutkimusalueen suotyyppejä. Vaikutukset eivät ole missään laajo- ja tai peruuttamattomia. Vuonna 1997 kuivakoiksi määritetyt suotyypit ovat pääsääntöisesti kui- vakkoja edelleen. Kuivamisen aiheuttama muutos kasvillisuuden rakenteessa on ollut hidasta ja vähäistä. Muutokset ovat paikoin nähtävissä männyn ja koivun taimien leviämisenä sara- ja rim- pinevojen jänteille, mutta yleisesti vain vedenpinnan laskun aiheuttamana rimpipinnan pienene- misenä tai kuivahtamisena. Kasvillisuus on suotyypeillä suuremmitta muutoksitta samankaltaista.
Paikallisesti ojien varsilla kasvillisuus on saattanut muuttua voimakkaammin, mutta kuitenkin vain suppealla alalla.
Kaikilla osa-alueilla on nähtävissä tutkimusalueen reunaojitusten vaikutuksia, jotka ovat saman- tyyppisiä. Vaikutukset ilmenevät laajojen suoalueiden reunaosien kuivahtamisena kapeahkolla vyöhykkeellä, jolla esiintyy puuntaimien kasvun lisääntymistä. Selkeimpiä vaikutuksia esiintyy osa-alueella VI, jossa itä- ja kaakkoisosan kuivakot voitaneen määritellä muuttumiksi sekä osa- alueilla III ja IV, joilla suurin rakenteellinen muutos, tieyhteys Joutsenenpesäaavan ja Makkara- lamminaavan läpi, on ollut olemassa jo vuoden 1997 selvityksen aikana. Tien ja reunaojien muu- tokset esiintyvät kuivahtamisena ja puuntaimien leviämisenä noin 100 metrin etäisyydelle tiestä pohjoiseen ja etelään parisenkymmentä metriä. Osa-alueen I pohjois- ja länsiosissa kuivahtami- nen sekä taimettuminen ulottuu noin 30-100 metrin etäisyydelle reunaojituksesta ja osa-alueella IV taimettuminen on heikompaa.
Suurin osa (80 %, noin 594 ha) tutkimusalueen kokonaispinta-alasta on ojittamatonta. Kasvilli- suuden perusteella luonnontilaiseksi suoalaksi voidaan määritellä noin 10 % pienempi alue edellä selvitetyin perustein.
Tutkimusalueen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse suojelualueita. Ympäristöhallinnon Hertta- tietokannan mukaan tuotantoalueen lounaisosasta lähimmillään noin 2,2 kilometrin itään on Lito- kairan Natura-alue (FI1103827, SCI/SPA). Litokairan Natura-alueen pinta-ala on 30 382 hehtaa- ria. Osa alueesta kuuluu Lapiosuo-Ison Äijänsuon soidensuojelualueeseen (pinta-ala 26 432 ha).
Litokaira on erämaaluonnon suojelun kannalta Suomen merkittävimpiä alueita ja Suomen eteläi- sin varsinainen erämaa-alue.
Uhanalaisia suotyyppejä (VU) esiintyy selvitysalueella yhteensä reilut 3 ha. Edellä mainitut korpi- kohteet edustavat alueella samalla monimuotoisia vanhoja luonnonmetsiä. Silmälläpidettäviä suotyyppejä (NT) on reilut 20 ha.
Uhanalaisia ja harvalukuisia kasveja etsittiin ympäristökeskukselta saatujen koordinaattitietojen sekä aiemman 1997 luontoselvityksen perusteella. Koska kasvillisuusselvitys perustui otantaluon- teiseen selvitykseen, kaikilla havaintopaikoilla ei käyty. Osa havainnoista sijoittuu myös 2009 vuoden tutkimusalueen ulkopuolelle. Syyskuussa tehty maastokäynti saattaa selittää osittain, ettei havaintoja kaikista lajeista kertynyt, mutta myös edellisen vuoden lämpösummalla saattaa olla vaikutusta kämmekkäkasvien kukintaan yksilöittäin. Onkin oletettavaa, ettei mikään vuonna 1997 havaituista esiintymistä ole hävinnyt alueelta, koska suoluonto oli uhanalaisten lajien sijain- tipaikkojen läheisyydessä samankaltaista vuonna 2009 verrattuna vuoteen 1997. Edellä mainit- tua tukee myös vielä joulukuun maastokäynnillä paikallistetut kämmekkäyksilöt (Dactylorhiza sp.) Makkara-aavalla.
Kokkolassa 18. päivänä joulukuuta 2009
RAMBOLL FINLAND OY
Hannu Tikkanen Petri Hertteli
Johtava erikoissuunnittelija Luontokartoittaja,
FM, biologi Ympäristösuunnittelija
MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 66
KIRJALLISUUS
Laine, J. & Vasander, H. 1990. Suotyypit. Kirjayhtymä Oy, Hämeenlinna. 80 s.
Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Osa 1. Tu- lokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 8/2008. S. 75–109
Rassi P., Alanen A., Kanerva T. & Mannerkoski I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 432 s.
Eurola, S. Huttunen, A. & Kukko-Oja, K. 1995. Oulanka reports 14. Oulun yliopsto. Oulu. 85 s.
Eurola, S. Huttunen, A. & Kukko-Oja, K. 1992. Oulanka reports 11. Oulun yliopsto. Oulu. 205 s.
Rehell, S. 1997. Makkara-aavan kasvillisuus- ja maisemaselvitys. Ranua. Vapo Oy.
LIITTEET
MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 1-1
Liite 1. Makkara-aavan sijainti
LIITTEET
MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 1-2
Liite 2. Makkara-aavan kasvillisuuskuviot peruskartalla sekä tutkimusaluerajaus v.
2009 (punainen) ja v. 1997 (musta).
LIITTEET
MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 1-3
LIITTEET
MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 1-4
LIITTEET
MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 1-5
Liite 3. Suoluontotyyppien uhanalaisuusluokat Raunion ym. (2008) mukaan (CR= ää- rimmäisen uhanalainen, EN= erittäin uhanalainen, VU= vaarantunut, NT= silmälläpi- dettävä, LC= säilyvä). Selvitysalueella esiintyvät tyypit on merkitty vihreällä.
Suoluontotyyppi Etelä-Suomi Koko maa Etelä- Suomi Koko maa Etelä-Suomi Koko maa Etelä-Suomi Koko maa Etelä-Suomi Koko maa Etelä-Suomi Koko maa Etelä-Suomi Koko maa Ruohokangaskorvet EN EN
Mustikkakangaskorvet VU VU Puolukkakangaskorvet EN VU Saniaislehtokorvet EN VU Ruoholehtokorvet EN VU Lettolehtokorvet CR EN Lähdelehtokorvet CR EN
Saniaiskorvet EN VU
Ruoho- ja heinäkorvet EN VU
Lähdekorvet EN VU
Ruoho-mustikkakorvet EN VU
Mustikkakorvet VU VU
Metsäkortekorvet EN EN
Puolukkakorvet VU VU
Muurainkorvet VU VU
Lettokorvet CR VU
Sarakorvet VU NT
Juolasarakorvet EN EN
Tupasvillakorvet EN EN
Kangasrämeet NT NT
Korpirämeet VU VU
Pallosararämeet VU NT
Isovarpurämeet NT LC
Tupasvillarämeet NT LC
Rahkarämeet LC LC
Lettorämeet CR VU
Lettonevarämeet CR VU
Sararämeet VU LC
Kalvakkarämeet VU VU
Rimpinevarämeet NT LC
Lyhytkorsirämeet VU NT
Keidasrämeet LC LC
Lettonevat CR VU
Luhtanevat NT LC
Saranevat VU LC
Kalvakkanevat VU NT
Rimpinevat NT LC
Minerotrofiset
lyhytkorsinevat VU LC
Kuljunevat NT LC
Ombrotrofiset
lyhytkorsinevat NT LC
Luhtaletot CR EN
Rimpiset koivuletot CR VU
Välipintakoivuletot CR CR
Välipintaletot CR EN
Rimpiletot CR NT
Koivuluhdat VU NT
Tervaleppäluhdat VU VU
Pajuluhdat NT NT
Nevat Letot Luhdat Korvet Letto- ja
nevakorvet
Rämeet Letto- ja nevarämeet
LIITTEET
MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 1-6
Liite 4. Kuvauspaikat
LIITTEET
MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 1-7
Liite 5. Kuvia Makkara-aavan alueelta
1. Makkaralamminaapaa ja Joutsenenpesäaapaa jakava tie sekä tietä reunustavaa muuttumaa. Kuvaussuunta kaakkoon.
2. Keväistä rimpinevakuivakkoa (olRiN ku). Mänty levittäytyy ojan varresta.
Kuvaussuunta koiliseen.
LIITTEET
MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 1-8
3. Etualalla lyhytkorsinevaa, jota taaempana halkovat rahkaiset jänteet.
Kuvaussuunta luoteeseen.
4. Makkaraojan läheisyydessä oleva parannettu ojalinja. Makkaraoja taustalla.
Kuvaussuunta kaakkoon.
LIITTEET
MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 1-9
5. Makkaralamminaapaa (olRiN). Kuvaussuunta luoteeseen.
6. Joutsenenpesäaapaa (olRiN). Kuvaussuunta lounaaseen.
LIITTEET
MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 1-10
7. Lettoräme (LR). Kuvaussuunta itään.
8. Hieman kuivahtanutta avointa mesotrofista rimpinevaa (meRiN).
Kuvaussuunta luoteeseen.
LIITTEET
MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 1-11
9. Kuivahtanutta rimpinevaa (RiN). Joutsenenpesäaavan eteläosassa.
Kuvaussuunta lounaaseen.
10. Mesotrofista rimpinevaa (meRiN). Taustalla Joutsenlehto.
Kuvaussuunta koilliseen.
LIITTEET
MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 1-12
11. Rimpinevaa (olRiN). Kuvaussuunta pohjoiseen.
12. Karhunsammalmuuttumaa. Kuvaussuunta itään.
LIITTEET
MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 1-13
13. Puolukkaturvekangasta. Kuvaussuunta pohjoiseen.
14. Saranevakuivakkoa (SN ku). Kuvaussuunta pohjoiseen.
LIITTEET
MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 1-14
15. Rahkarämettä Linkkahyöteikön koilispuolella (RaR).
Kuvaussuunta luoteeseen.
16. Rahkarämettä (RaR) Linkkahyöteikön länsipuolella. Kuvaussuunta lounaaseen.
LIITTEET
MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 1-15
17. Parannettu ojalinja rimpinevakuivakolla (RiNku). Kuvaussuunta lounaaseen.
18. Mänty leviää kuivahtaneelle rimpinevalle (meRiN). Kuvaussuunta luoteeseen.
LIITTEET
MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 1-16
19. Raja-alueen ojitusten vaikutuksia Makkara-aavan länsiosassa (meRiNku). Kuvaussuunta länteen.
20. Luonnontilaista rimpinevaa (meRiN) Makkara-aavalla.
Kuvaussuunta kaakkoon.
LIITTEET
MAKKARA-AAVAN KASVILLISUUSSELVITYS 1-17
21. Ojitusten vaikutukset ovat vähäisiä rimpinevalla (meRiN). Kuvassa Keskellä ojalinja, kuvattuna itä-kaakkoon.
MAKKARA-AAVAN KÄMMEKKÄSELVITYS RANUA
2017
Liite 3.3
Makkara-aavan kämmekkäselvitys 2017 1 (8)
Sisältö
1 Tehtävän sisältö ja menetelmät ... 2
2 Tulokset ... 4
2.1 Makkara-aapa ... 4
2.2 Makkaralamminaapa – Joutsenenpesäaapa ... 5
2.3 Linkkahyöteikkö ... 6
3 Tulosten tarkastelu ja selvityksen epävarmuustekijät ... 7
4 Viitteet ... 8
Työn tilaaja: VAPO / Irma Tommila
Raportin laatijat: Minna Takalo - FCG Oy ja Tuomo Pihlaja - Ympäristöpalvelut, Latvasilmu osk
Kuvat © Minna Takalo
Kannen kuva © Pekka Majuri Y-tunnus: 2772722-6
Raportin päiväys: 5.12.2017 Yhteystiedot:
tuomo.pihlaja@latvasilmu.fi ymparisto.latvasilmu.fi
Karttapohjat © MML 12/2017
Makkara-aavan kämmekkäselvitys 2017 2 (8)
1 Tehtävän sisältö ja menetelmät
Vuoden 2017 toimeksiantona oli selvittää uhanalaisten kämmeköiden mahdollista esiintymistä Ranuan Makkara-aavalle suunnitellulla turvetuotantoalueella (kuva 1). Tämä selvitys on osa hankkeesta tehtävää ympäristövaikutusten arviointia (YVA).
Makkara-aavan kasvillisuutta on inventoitu Vapon tilaamana ensimmäisen kerran kesä- ja heinäkuussa 1997 (S. Rehell), jolloin alueen suotyypit on inventoitu varsin kattavasti. Aluetta on inventoitu seuraavan kerran vuonna 2009 (Ramboll), jolloin tarkasteltiin alueen ojitustilannetta sekä tarkennettiin vuoden 1997 selvitystä uhanalaisten lajien sekä alueen luonnontilaisuuden osalta.
Kuva 1. Makkara-aavan suunnitellun turvetuotantoalueen osat ja selvitetyn alueen rajaus.
Alueilta on aiempia havaintotietoja valtakunnallisesti uhanalaisista (VU,
vaarantuneet) kämmeköistä, joita ovat kaitakämmekkä ( Dactylorhiza
Makkara-aavan kämmekkäselvitys 2017 3 (8)
traunsteineri) ja suopunakämmekkä ( Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata ), sekä valtakunnallisesti silmälläpidettävästä (NT) velttosarasta ( Carex laxa ).
Lisäksi Suomen kansainvälisenä vastuulajina tutkimusalueilla esiintyy vaaleasaraa (Carex livida).
Vuonna 2017 inventoitu alue koostuu kolmesta osasta, joista pohjoisin on Makkara-aapa (kuva1, alue 1), keskimmäinen Makkaralamminaapa–
Joutsenenpesämaa (kuva 1, alueet 2 ja 3) sekä eteläisin Linkkahyöteikkö (kuva 1, alue 4).
Selvityksen maastotyöt toteutettiin 18.–19.8.2017 ja niissä keskityttiin erityisesti alueen ravinteisten suotyyppien inventointiin. Näiden kohteiden valinnan pohjana käytettiin aiempien selvitysten (Rehell 1997, Ramboll 2009) tietoja sellaisista alueista, joiden suotyypit ovat reheviä tai joilla aiempia kämmekkäesiintymiä on havaittu. Käytännössä inventointi keskittyi eniten Makkaralamminaavalle ja Joutsenenpesäaavalle. Tässä selvityksessä ei rajattu tai määritetty alueen kaikkia suotyyppejä, mutta niitä käsitellään tekstissä siltä osin, kun ne ovat selvityksen lajiston kannalta olennaisia. Suotyyppien rajaukset löytyvät aiemmista selvityksistä.
Selvityksen tueksi hankittiin ympäristöhallinnon Eliölajit -tietojärjestelmän tiedot uhanalaisten kämmeköiden esiintymistä (SYKE 2017). Nämä on esitetty kartalla kuvassa 2.
Kuva 2. Ympäristöhallinnon Eliölajit-tietokannan havainnot
kaitakämmekästä (siniset pisteet) ja suopunakämmekästä (punainen
piste). Havainnot ovat vuodelta 1997 ja niiden paikkatiedot eivät ole
täysin tarkkoja.
Makkara-aavan kämmekkäselvitys 2017 4 (8)
Vuoden 2017 täydentävän kämmekkäselvityksen maastotyöt suoritti FM biologi Minna Takalo FCG Suunnittelu ja tekniikka oy:stä. Raportin koostivat Minna Takalo ja FM Tuomo Pihlaja Latvasilmu osk:sta.
2 Tulokset
2.1 Makkara-aapa
Pohjoisin tutkimusalueista on suotyypeiltään pääosin keskiravinteista nevarämettä. Suon länsiosat ovat karumpaa ja puustoisempaa, sisältäen oligotrofisia saranevoja ja kalvakkanevoja. Myös siniheinäjänteisiä rimpinevoja esiintyy. Näissä rimpiosat ovat ruoppaista, osin kuivahtanutta lyhytkorsinevaa.
Rimpien alueelta etsittiin uhanalaista lajistoa. Ainut vaateliaampi laji Makkara- aavan länsiosissa oli alueellisesti uhanalainen rimpivihvilä (Juncus stygius), jota esiintyi harvakseltaan rimpipinnalla.
Alueen pohjois-koillisosiin sijoittuu ruohoista sararämettä ja sarakorpea. Näiltä alueilta on vanha havaintotieto suopunakämmekästä, jota ei kesän 2017 maastoselvityksissä havaittu. Suon korpiset ja lähteiset osat lännessä ja luoteessa on ojitettu ja niiden edustavuus on siten heikentynyt. Ruohokorven alueella esiintyy liereäsaraa (Carex diandra), joka viittaa aiempaan lähteisyyteen. Avolähteitä alueella ei havaittu ja purouomat ovat kuivahtaneet.
Makkara-aavan länsiosa on vuoden 1997 kuvausten perusteella kärsinyt
kuivahtamisesta. Suon itäosa on edelleen edustavaa mesotrofista rimpistä
saranevaa, jonka alueella suopunakämmekkää saattaisi
elinympäristövaatimusten perusteella esiintyä. Lajia ei kuitenkaan kesän 2017
inventoinneissa havaittu.
Makkara-aavan kämmekkäselvitys 2017 5 (8)
Kuva 2. Makkara-aavan mesotrofista saranevaa ja sararämettä 2.2 Makkaralamminaapa – Joutsenenpesäaapa
Alueen jakaa kahteen osaan metsäautotie ja metsäinen saareke. Pohjoisosa eli Makkaralamminaapa on pääosin karua oligotrofista nevaa; saranevaa ja rimpistä lyhytkorsinevaa, jota halkovat rahkaiset jänteet. Suon eteläosa tielaiteessa on kuivahtanutta rimpinevaa ja rimpinevarämettä. Rehevimmillään pohjoisosan suoalue on mesotrofista saranevaa. Tältä alueelta ei kesän 2017 inventoinneissa löydetty kämmeköitä eikä muita vaateliaita kasvilajeja.
Edustavampi osa on Joutsenenpesäaapa, joka on suotyypeiltään alueen monipuolisin ja rehevin. Joutsenenpesäaavan pohjoisosa on kuivahtanutta lyhytkortista kalvakkanevaa. Länsiosiin sijoittuu niin ikään karuja lyhytkorsinevoja sekä laiteille rahkarämeitä. Suon keskiosiin sijoittuu metsäinen saareke, jonka länsipuolella on laaja rimpipintainen mesotrofinen saraneva. Rimpisillä alueilla esiintyy laajoja kasvustoja vaaleasaraa. Välipinnat ovat luhtaisia ja suursaraisia, matalat jänteet siniheinäisiä. Puna- tai kaitakämmekkää alueelta ei havaittu, tosin luhdan vaikeakulkuisuuden vuoksi kaikkia jänteitä ei voitu tutkia.
Joutsenenpesäaavan edustavimmat suotyypit sijoittuvat metsäsaarekkeen itäpuolelle, missä suo on laajalti mesotrofista saranevaa, luhtanevaa ja rimpinevaa. Itälaiteeltaan suo on pallosararämettä, sarakorpea ja pienellä alalla järviruoko- ja katajavaltaista lettorämettä. Joutsenenpesäaavan metsäsaareke on pääosin luhtaista nevakorpea ja sarakorpea, joka vaihettuu avoimeksi luhtanevaksi, jolla esiintyy laajoja kasvustoja luhtavillaa sekä paikoin mesotrofiaa indikoivaa hoikkavillaa. Suon itäosassa on rimpistä lyhytkorsinevaa, jonka matalilla siniheinäisillä jänteillä havaittiin kolmessa paikassa punakämmekkää, jonka kukinta-aika oli juuri loppunut.
Suopunakämmekkäesiintymien koordinaatit (ETRS) 7301574:459529, 7301533:459563, 7301536:459534. Jokaisessa esiintymässä kukkineita yksilöitä oli 2-3 melko suppealla alueella. Viitteitä kaitakämmekkäristeymistä ei havaittu.
Myös suon itäosan mesotrofisen lettorämeen alueella havaittiin
suopunakämmekkää kohdassa (ETRS) 731551:459630. Muuta kasvillisuutta
tällä alueelle luonnehtivat esimerkiksi karhunruoho, villapääluikka, siniheinä ja
mähkä.
Makkara-aavan kämmekkäselvitys 2017 6 (8)
Kuva 3. Mesotrofista saranevaa Joutsenenpesäaavalla.
Kuva 4. Luhtanevakorpea Joutsenenpesäaavalla 2.3 Linkkahyöteikkö
Kasvupaikkatyypeiltään karuimmaksi todettiin eteläisin Linkkahyöteikkö, jonka
ympäröivät ojitukset ovat kuivattaneet suopintoja. Suot ovat paksuturpeisia ja
tyypiltään oligotrofisia nevarämeitä. Linkkahyöteikön alueelle sijoittuu kaksi
avointa tai niukkapuustoista suota, jotka ovat nevaosaltaan lyhytkortisia ja
niiden jänneosat ovat rahkarämettä. Alueen karuista suotyypeistä johtuen ei
alueelta havaittu uhanalaisia kämmeköitä tai muuta rehevyyttä indikoivaa
kasvillisuutta.
Makkara-aavan kämmekkäselvitys 2017 7 (8)
Linkkahyöteikön suoalueet ovat kuvauksen perusteella vuosien 1997 ja 2009 inventointien kaltaisia eikä suotyypeissä ole tapahtunut kuivumiskehitystä.
Päinvastoin suon reunaojat ovat osin umpeutuneet, mutta tämä ei ole vaikuttanut suotyyppeihin tai suon väli- ja mätäspinnan muutoksiin märemmäksi. Itäisempi Linkkahyöteikön soista on tutkimuskohteista karuin.
Suo on mätäspintaista rahkarämettä ja paikoin lyhytkortista nevaa.
3 Tulosten tarkastelu ja selvityksen epävarmuustekijät
Joutsenenpesäaavalla havaittiin uhanalaisen suopunakämmekän esiintymiä neljässä kohdassa, jotka on esitetty kartalla kuvassa 5.
Kuva 5. Suopunakämmekän todetut kasvupaikat (punaiset pisteet) Joutsenenpesäaavalla 2017.
Makkara-aavan vanhoilta havaintopaikoilta ei tämän vuoden kartoituksessa löydetty uhanalaisia kämmeköitä.
Epävarmuutta aiheuttaa soiden vaikeakulkuisuus, joka korostui hyvin
sateisena vuonna 2017. Tämän johdosta inventointi ei hankalimmilla
alueilla ollut täysin kattava. Esimerkiksi Makkara-aavan rimpisimmät osat
idässä on hankalakulkuisuuden vuoksi tutkittu vain osin, joten
kämmeköiden esiintymiä saattaa tälle suon osalle sijoittua.
Makkara-aavan kämmekkäselvitys 2017 8 (8)
