LAUSUNTO 07.04.02.00
4.11.2011
LAPIN ELINKEINO-, LIIKENNE- JA YMPÄRISTÖKESKUS Kutsunumero 020 636 0010
www.ely-keskus.fi/lappi
PL 8060
96101 Rovaniemi
Oxford Intercon Finland Oy Iltatie 11 A 1
00210 Espoo
KEMIJÄRVEN TUULIPUISTOHANKKEIDEN YMPÄRISTÖVAIKUTUS- TEN ARVIOINTISELOSTUS
Oxford Intercon Finland Oy on toimittanut 12.7.2011 Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (jäljempänä Lapin ELY-keskus, ELY- keskus) ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain, YVA- lain (468/1994 + muutokset) tarkoittaman ympäristövaikutusten arviointiselostuksen (jäljempänä arviointiselostus, YVA-selostus), joka koskee Oxford Intercon Finland Oy:n tuulipuistohankkeita Kemijärvellä.
Tällöin käynnistyi virallisesti tämän hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettely.
Tämä lausunto on YVA-lain 9 §:n tarkoittama yhteysviranomaisen lausunto Oxford Intercon Finland Oy:n Kemijärven tuulipuistohankkeiden YVA-selostuksesta. Lausunnossa esitellään Kemijärven tuulipuistohanke ja arviointiselostus pääpiirteissään, selostuksesta annettujen lausuntojen ja mielipiteiden keskeiset kohdat sekä yhteysviranomaisen näkemykset arviointiselostuksesta ja YVA- menettelystä.
HANKETIEDOT JA YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY
Hanke Kemijärven tuulipuistohankkeet Hankkeesta vastaava Oxford Intercon Finland Oy
Iltatie 11 A 1 00210 Espoo
Yhteyshenkilöt: Markku Tarkiainen ja Hadley Barrett sähköpostiosoite: etunimi.sukunimi@OxfordSustainable.com YVA-konsultti WSP Environmental Oy
Kiviharjunlenkki 1 D 90220 Oulu
Yhteyshenkilö: Mikko Muoniovaara
sähköpostiosoite: etunimi.sukunimi@WSPGroup.fi
Yhteysviranomainen Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus PL 8060 (Hallituskatu 5 C)
96101 Rovaniemi
Yhteyshenkilö: Pekka Herva
sähköpostiosoite: etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi
Ympäristövaikutusten arviointimenettely
Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994 + muutokset) tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa sekä samalla lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdol- lisuuksia.
Kemijärven tuulipuistohankkeiden ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarve perustuu Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen 22.6.2010 tekemiin päätöksiin.
Ympäristövaikutusten arviointiselostus (YVA-selostus) on hankkeesta vastaavan suunnitelma siitä, miten arviointi tullaan suorittamaan.
Yhteysviranomaisen lausunnossa arviointiohjelmasta pyritään mm.
ohjaamaan käynnistynyttä YVA-menettelyä sekä tarkastellaan arviointiselostuksen asianmukaisuutta ja riittävyyttä sekä otetaan kantaa menettelyjen yhteensovittamiseen.
Hankkeesta vastaava tekee arviointiohjelman ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon perusteella tarvittavat selvitykset ja arvioinnit hankkeen vaikutuksista ja laatii ympäristövaikutusten arviointiselostuksen (jäljempänä YVA-selostus, arviointiselostus).
Yhteysviranomainen antaa lausuntonsa myös arviointiselostuksesta ja sen riittävyydestä. YVA-menettely päättyy lausuntoon.
Viranomaisilla, asianosaisilla ja asiasta kiinnostuneilla on mahdollisuus antaa lausuntonsa ja esittää mielipiteensä sekä YVA-ohjelmasta että YVA-selostuksesta.
Hankkeen toteuttamista varten tarvittaviin lupahakemuksiin liitetään ympäristövaikutusten arviointiselostus ja yhteisviranomaisen siitä antama lausunto. Lupapäätöksestä on käytävä ilmi, miten arviointiselostus ja siitä annettu yhteysviranomaisen lausunto on otettu huomioon.
Hanke ja esitetyt vaihtoehdot
Hankevaihtoehtoina tarkastellaan tuulivoimapuistojen rakentamista Untamovaaran, Kangaslamminvaaran (Kemijärven keskustasta itään 20 km) ja Kuusivaara-Mömmövaaran alueille (Kemijärven keskustasta kaakkoon 27 km). Jokaiselle alueelle on esitetty kaksi eri tuulipuistovaihtoehtoa, jotka poikkeavat toisistaan tuulivoimaloiden määrän osalta. Nollavaihtoehto on myös esitetty. Hankevaihtoehdot ovat:
Vaihtoehto VE1, jossa tuulivoimaloiden yhteenlaskettu teho olisi noin 90 MW.
� Untamovaara 9 tuulivoimalaa
� Kangaslamminvaara 13 tuulivoimalaa
� Kuusivaara-Mömmövaara 8 tuulivoimalaa
Vaihtoehto VE2, jossa tuulivoimaloiden yhteenlaskettu teho olisi noin 105 MW.
� Untamovaara 11 tuulivoimalaa
� Kangaslamminvaara 15 tuulivoimalaa
� Kuusivaara-Mömmövaara 9 tuulivoimalaa
Vaihtoehto VE0, jossa tuulivoimaloita ei rakenneta ja alueet säilyvät muuttumattomina
Arviointiselostuksessa on vaikutusarvioinnin lähtötietoina käytetty tuulivoimalaa, jonka nimellisteho on noin 3 MW, napakorkeus on 120 metriä ja roottorin halkaisija 109 metriä. YVA-selostuksessa esitetyt mallinnukset ja vaikutusten arviointi on tehty edellä mainitun tuulivoimalamallin mukaan. Tuulipuistojen turbiinimallin valitsee lopulta investoija, joka jatkaa hankkeen kehitystä sen jälkeen, kun hankkeen YVA -menettely on päättynyt ja tarvittavat luvat on haettu.
Tuulivoimaloiden lisäksi rakennetaan uutta 20 kV:n keskijännitejohtoa 6-7 kilometriä Untamovaaralta pohjoiseen Isokero-Kursun liitäntäpisteeseen sekä sähköasemat Kangaslamminvaaralle ja Kuusivaara-Mömmövaaralle, joiden välityksellä tuulipuistot liitetään 110 kV:n verkkoon. Tuulipuistoalueella voimalat liittyvät sähköasemaan maakaapeleiden välityksellä, mutta Untamovaarassa maakaapelit liittyvät keskijännitejohtoon kytkinjakokaapin kautta. Maakaapelit kaivetaan maahan alueelle rakennettavien teiden linjauksille.
YVA-ohjelmavaiheen jälkeen tarkasteltavat hankevaihtoehdot ovat muuttuneet siten, että Untamovaaran vaihtoehto VE2 koostuu enää 11 voimalasta, ohjelmassa esitetyn 12 sijaan. Kangaslamminvaaran VE2 koostuu enää 15 voimalasta, ohjelmassa esitetyn 17 sijaan, kun Mäntyvaaran ja Pietarinselän alueen kolme voimalaa poistettiin.
Kangaslamminvaaran vaihtoehtoon VE2 lisättiin uudet voimalapaikat, jotka sijoittuvat alueen pohjoisosaan ja Mikonvaaraan.
YVA-ohjelmavaiheen jälkeen tarkastelusta on jäänyt pois Iso Severi- vaaran ja Tunturipalon hankealueet. Hankealueet jätettiin pois YVA- selostuksesta Fingrid Oyj:n selvityksen perusteella, jonka tuloksena Koillis-Lapin Sähkö Oy:n verkkoon voidaan liittää ainoastaan noin 50 MW:n tehoa vastaava määrä tuulivoimaloita. Tämä perustuu valta- kunnan siirtoverkon rajalliseen siirtokykyyn. Iso Severivaaran ja Tunturipalon YVA-menettely jatkunee ja näitä alueita koskeva arviointiselostus valmistunee vuoden 2011 lopussa tai 2012.
ARVIOINTISELOSTUKSESTA TIEDOTTAMINEN JA KUULEMINEN
Oxford Intercon Finland Oy on toimittanut 12.7.2011 Kemijärven tuulipuistohankkeiden ympäristövaikutusten arviointiselostuksen Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Arviointiselostus ja sitä koskeva kuulutus on asetettu nähtäville Kemijärven kaupungissa Palvelupiste Sortteerissa ja Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa 4.8.2011 alkaen koko arviointimenettelyn ajaksi.
Arviointiselostusta koskeva kuulutus on julkaistu Lapin Kansa ja Kotikymppi –nimisissä lehdessä 4.8.2011. Virallinen nähtävilläoloaika oli 4.8. – 23.9.2011.
Arviointiselostukseen on voinut tutustua myös Kemijärven kaupunginkirjastossa sekä internetissä www.ely-keskus.fi/lappi hakupolkuna Ympäristönsuojelu > Ympäristövaikutusten arviointi YVA ja SOVA > Vireillä olevat YVA-hankkeet > Energian tuontanto >
Kemijärven tuulipuistot.
Lapin ELY-keskus on pyytänyt lausuntoa arviointiselostuksesta seuraavilta: Kemijärven kaupunki, Lapin liitto, Lapin aluehallintovirasto, Metsähallitus Lapin luontopalvelut, PVO-Alueverkot Oy, Koillis-Lapin Sähkö Oy, Fingrid Oyj, Museovirasto, Lapin maakuntamuseo, Ilmavoimien Esikunta, Pohjois-Suomen Sotilasläänin Esikunta, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Helsinki ja Kaamanen, Lapin luonnonsuojelupiiri, Lapin lintutieteellinen yhdistys ry., Joutsijärven kyläyhdistys, Luusuan kyläseura ry., Ryti-Lehtolan kyläseura ry., Oinas- Kalkiainen kyläyhdistys, Vuostimon kyläyhdistys, Räisälän kyläyhdistys, Pyhä-Kallion paliskunta, Hirvasniemen paliskunta, Paliskuntain Yhdistys ry., Kemijärven riistanhoitoyhdistys, Kemijärven yhteismetsän osakaskunta, Sallan paliskunta, Timisjärven paliskunta, Liikenteen turvallisuusvirasto, Puolustusvoimat Lapin lennosto, Suomu-Vuoman Erä, Rovaniemen kaupunki, Sallan kunta, Posion kunta, Pelkosenniemen kunta.
YLEISÖTILAISUUS Hankkeesta on järjestetty yleisötilaisuus Kemijärvellä 11.8.2011.
Yleisötilaisuudesta ilmoitettiin kuulutuksessa.
LAUSUNNOT JA MIELIPITEET
Ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta on saapunut lausuntoja ja mielipiteitä yhteensä 19 kappaletta Annetut lausunnot ja niiden tiivistelmät on esitetty yhteysviranomaisen lausunnon jälkeen. (Liite 1)
YHTEYSVIRANOMAISEN LAUSUNTO
Hanke Kemijärven tuulipuistohankkeiden kolme hankealuetta on onnistuttu suunnittelemaan siten, että olemassa olevat 110 kV:n voimajohdot kulkevat hankealueiden kautta ja yhdellä hankealueella on suunniteltu rakennettavan seitsemän kilometrin keskijännitejohto sähköasemalle.
Suunniteltuja tuulipuistoja ei ole suunniteltu liitettävän suoraan kantaverkkoon, vaan 110 kV:n jänniteiseen Koillis-Lapin Sähkö Oy:n sähköverkkoon. Koillis-Lapin Sähkö Oy:n verkko liittyy Kemijoki Oy:n sähköverkkoon, josta on yhteydet kantaverkkoon.
Sähköasemat sijoittuvat kahden 110 kV:n voimajohtojen välittömään läheisyyteen. Toista voimajohtoa vahvennetaan välillä Kangaslamminvaaran hankealueen Mikonvaara – Isokeron sähköasema, jolloin uutta rinnakkaista 110 kV:n johtoa ei tarvitse rakentaa. Myös hyvänä voidaan pitää, että vaarojen lakialueilla ja rinteillä tuulivoimaloista sähkönsiirto on suunniteltu pelkästään maakaapeleita käyttäen.
Hankealueiden koon (30 – 35 tuulivoimalaa), sijoittumisen ja tuuli- mittaustietojen perusteella kolmea hankealuetta voidaan lähtökohtaisesti pitää varsin onnistuneena kokonaisuutena, mutta pelkästään tuulivoimatuotannon kehittämisen näkökulmasta.
Hankealueet sijoittuvat keskeisen kaupunkirakenteen ulkopuolelle seudullisesti tarkastellen kahdelle alueelle. Suunnitellun tuotantotehon osalta kokonaisuutta voidaan pitää sisämaan vaara-alueilla riittävän tehokkaana.
Kuitenkaan Kemijärven tuulivoimapuistohankkeiden vaihtoehtojen muodostaminen ei ole onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla, kun VE1 ja VE2 vaihtoehtojen väliset tuulivoimaloiden määrälliset erot ovat hankealueilla vain 1-2 tuulivoimalaa.
Erityisesti Untamovaaran hankealueelta Mäntyvaaran asutukseen kohdistuvien maisemavaikutuksien ja uhanalaisen lintulajin pesäreviirin perusteella olisi tullut esittää huomattavasti pienempi hankekokonaisuus. Untamovaaran hankevaihtoehtojen riittävän suurella voimalamäärän erolla (5-8 tuulivoimalan ero) olisi voitu vaihtoehtojen vertailua selvittää paremmin kuin käytetyllä kahden voimalan erolla.
Untamovaaran hankealueella sähkönsiirto on suunniteltu tehtäväksi 20 kV:n keskijännitejohdolla 9 - 11 tuulivoimalasta, joiden teho on 3 MW.
Keskijännitejohto riittänee em. tehomäärän sähkönsiirtoon, kun johtimia vahvistetaan ja johtimia on riittävän monta esim. kolme johdinta.
Sähkönsiirtoon vaikuttavat tekijät ovat jääneet tarkasti esittämättä.
Fingrid Oy:n lausunnon mukaan Kangaslamminvaaran ja Untamovaaran tuulipuistohankkeiden toteutuksen määrittelee nykyiselle verkkoon liittymiselle asetettu 50 MW:n tuotantotehoraja sähkönsiirtokapasiteetin perusteella. Käytännössä tämä tarkoittanee, että näiden hankealueiden voimaloiden kokonaismäärästä voidaan toteuttaa vain 17 voimalaa, kun voimalat ovat teholtaan 3 MW:n suuruisia.
Hankkeen suhde valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin
Valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita (VAT) esitetään useissa kohdissa YVA-selostusta. Hankkeita koskeva tavoitteiden systemaattinen tunnistaminen ja arviointi avaisivat valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden merkitystä osallisille. Ympäristövaikutusten arvioinnin laadun heikkous ei mahdollista kokonaisvaltaista arviointia hankkeiden suhteesta VATeihin.
Hankkeen edellyttämät luvat, suunnitelmat ja päätökset
Tuulivoimapuistojen maankäyttö- ja rakennuslain mukainen suunnittelutilanne on esitetty sekavasti. Ilmeistä on, että alueilla on tällä hetkellä voimassa Itä-Lapin maakuntakaava. Näin ollen tuulivoimapuistojen toteuttamista edellyttävä niin sanottu tuulivoimayleiskaava ei voi olla kaavamuutos, koska alueella ei ole voimassa olevaa yleiskaavaa. YVA-selostuksessa on todettu, että Lapin liiton lausunnon mukaan ko. hankkeet ovat seudullisesti merkittäviä ja niiden osoittaminen maakuntakaavatasolla on lähtökohtaisesti tarpeen.
Mikäli Lapin liitto katsoo, että maakuntakaavan muuttaminen on tarpeen, tulee se tehdä ennen yleiskaavojen hyväksymistä.
Lapin ELY-keskus on lausunnossaan YVA-ohjelmasta todennut, että voimassa olevan maakuntakaavan määräykset on huomioitava hankkeessa ja kirjattava YVA-ohjelmaan ja -selostukseen.
Maakuntakaavamääräysten, jotka ovat oikeusvaikutteisia määräyksiä, kirjaamista selostukseen ei ole tehty. Lapin ELY-keskuksen esittämiä vaatimuksia ei ole huomioitu.
YVA-menettelyn yhteensovittaminen muiden menettelyiden kanssa
Yhteensovittaminen koskee aikataulujen, vuorovaikutuksen ja osallistumisen yhteensovittamisen lisäksi selvityksiä, vaihtoehtoja ja vaikutusten arviointia.
Yhteensovittaminen koskee tuulipuistoalueiden yleiskaavoituksen lisäksi lähinnä muuhun lainsäädäntöön perustuvaa suunnittelua kuten yksityistiesuunnittelua ja metsäteiden perusparantamista.
Kangaslamminvaaran teiden perusparantamisen osalta Lapin metsäkeskus on tehnyt päätöksen 26.8.2011.
Natura-tarveharkinta on esitetty arviointiselostuksen yhteydessä, joten yhteensovittaminen ei ole vaatinut esimerkiksi eri aikataulua. Natura- tarveharkinta ja vaikutusten arviointi esitetään lausunnossa sivulla 20.
Yhteensovitus yleiskaavoituksen ja sitä kautta rakennuslupavaiheen kanssa koskee lähinnä yhteisiä selvityksiä, joista pääosa on laadittu YVA-menettelyssä. Ilmailulain (1194/2009) 165 §:n mukainen lentoestelupa tulee myös ratkaista ennen rakennuslupapäätöstä.
VAIKUTUSTEN SELVITTÄMINEN JA ARVIOINTI SEKÄ VAIKUTUSTEN MERKITTÄVYYS Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön
YVA-selostuksessa ei kuvata alueen yhdyskuntarakennetta eikä arvioida hankkeiden vaikutusta siihen. Itse hankealueiden toteaminen maa- ja metsätalousalueiksi sekä nykykäytössä että kaavavarausten osalta ei ole riittävää. Yhdyskuntarakenteeseen kuuluu alueidenkäytön kokonaisuuden kuvaaminen. Olennaiset seikat ovat asutuksen sijainti, määrä ja luonne sekä liikenne ja muu infrastruktuuri. Infrastruktuurin tärkeänä osana sähkönsiirtoa edellyttävässä hankkeessa on voimajohtojen sijainti ja vapaa siirtokapasiteetti. Maankäyttöön vaikuttavien seikkojen esittäminen kartalla on välttämätöntä.
Maisemavaikutusten yhteydessä tuodaan esiin mm. suojavyöhykkeiden kuvauksen puuttuminen. Koska riittävää perustietoa alueen yhdyskuntarakenteesta ei ole esitetty, on epävarmaa arvioida vaikutusten arvioinnin riittävyyttä ja tältä osin arviointia ei voi pitää riittävänä.
Ilmastovaikutukset ja elinkaari
Ilmastovaikutusten esittäminen on tehty monipuolisesti ja riittävällä tavalla arviointiselostuksessa. Hankkeiden elinkaareksi on arvioitu vähintään 25 vuotta. Rakenteiden kestävyys ja uusimistarve selviää tarkemmin vasta pitempikestoisen toiminta-ajan jälkeen. Tuulipuistojen todellisesta tuotantotehosta saadaan tarkka käsitys vasta useiden vuosien päästä tarkkoina tuotantolukuina. Elinkaarivaikutuksia on selvitetty arviointiselostuksessa riittävällä tavalla.
Sosiaaliset vaikutukset
Sosiaalisten vaikutusten arviointi (SVA) on arviointiohjelmassa luvatun hankkeen omien selvitysten ja kohdennetun asukaskyselyn laajuuden, suuntaamisen, käytettyjen menetelmien ja vastausten määrien osalta on jäänyt esittämättä. Sosiaalisia vaikutuksia koskevalla kyselyllä ja
haastatteluilla oli tarkoitus selvittää hankkeesta aiheutuvia vaikutuksia elinoloihin kuten vakituisten asukkaiden ja loma-asukkaiden asumisviihtyvyyteen sekä ulkoilijoiden, marjastajien, metsästäjien ja matkailijoiden luonnon virkistyskäytön olosuhteisiin ja elinkeinojen harjoittamiseen liittyviin vaikutuksiin. Myös ihmisten asenteisiin, ennakkokäsityksiin, pelkoihin ja turvallisuuteen liittyviä vaikutuksia luvattiin selvittää. Porotalouteen ja matkailuun liittyviä sosiaalisia vaikutuksia ei myöskään ole selvitetty asianmukaisesti.
Sosiaalisten vaikutusten arviointi kahdessa pienryhmäkeskustelussa (15 henkeä/ ryhmä) on suppeaa eikä vastaa sitä, mitä arviointiohjelmassa on esitetty selvitettäväksi. Sosiaalisten vaikutusten arviointia on jonkin verran tarkasteltu myös työpaikkojen muodostumisen osalta yleisellä tasolla. Kemijärven kaupunki on mm.
kiinnittänyt huomion siihen, että kuinka suuri osuus rakentamisen ja toiminnan aikaisista työllisyysvaikutuksista jää paikkakunnalle tai Itä- Lappiin.
Arviointiselostuksessa on korostettu perusparannettavien metsäteiden ja uusien metsäteiden rakentamisen vaikutusta marjastuksen ja metsästyksen kulkuyhteyksien paranemiseen. Samoin tuulipuistoalueen matkailullista vetovoimaa on tuotu esiin varsin keinotekoisesti vertaamalla Yhdysvalloissa ja Britanniassa laajojen tuulipuistoalueiden matkailua tukevia näkökohtia.
Luonnon vetovoimatekijöiden mm. luonnontilaisten vanhojen metsien vetovoiman vähenemistä, maisemakuvan paikoin merkittävää muutosta ja virkistyskäytön estevaikutusta (metsästys, marjastus, patikointi luonnossa) on käsitelty vain pintapuolisesti. Ihmisten mielikuville maiseman ja virkistysalueiden muutoksesta ja tuntemuksille (pelko ja huoli maiseman muutoksesta) perustuvalle näkemykselle arviointiselostuksessa ei ole riittävästi annettu painoa ja näin ollen arvioiti on jäänyt yleispiirteiseksi. Kyläläisten huolestuneita kannanottoja ei ole siteerattu selostuksessa eikä myöskään annettu vastauksia, jotka voisivat rauhoittaa ihmisten pelkoja.
Sosiaalisten vaikutusten arvioinnilla mm. haastattelututkimuksilla olisi voitu tunnistaa ongelmia ja arvioida muutoksen merkityksiä sekä vaikutuksia ihmisten elämän laadun muutoksiin ja tuoda päätöksentekoon entistä monipuolisempaa aineistoa.
Arviointiselostuksesta käy ilmi, että sosiaalisia vaikutuksia koskevilla selvityksillä (menetelmiä ei ole kuvattu) ei ole saatu selville vaikutuksia, jotka kohdistuvat kyläyhteisöihin ja yksilöihin. Selostuksesta ei myöskään käy selville aiheuttavatko hankkeet muutoksia ihmisten hyvinvoinnissa tai hyvinvoinnin jakautumisessa. Sosiaalisten vaikutusten arviointi on puutteellista.
Maisema ja kulttuuriperintö
Maisemavaikutuksia aiheuttavat tuulivoimalaitosten lisäksi voimajohdot sekä puiston rakentamiseen ja huoltoon liittyvät tieyhteydet.
Maisemavaikutuksia on havainnollistettu tärkeimmistä tuulipuiston havaitsemispisteistä osin onnistuneestikin. Kuvien ottoetäisyydet on mainittu, mutta tästä huolimatta eri kuvissa olevat tuulivoimalat vaikuttavat osin selvästi eri kokoluokan voimaloilta. Näin myös tuulivoimaloiden hallitsevuus maisemakuvassa vaihtelee kuvasta toiseen epäloogisesti ja harhauttavasti. Myös Kemijärven kaupunki on kiinnittänyt lausunnossaan tähän huomiota. Esimerkiksi Mäntyvaaran asutuksen pihalta kuvatuista havainnekuvista ei saa todenmukaista käsitystä tuulipuiston hallitsevasta vaikutuksesta Untamovaaran maisemassa. Joutsijärven kylästä Untamovaaran ja Kangaslamminvaaran tuulivoimalat sijoittuvat 5 – 9 kilometrin etäisyydelle ja avautuvat 90 asteen sektorissa. Havainnekuvaa (panoraamakuvaa) ei ole esitetty, eikä maisemavaikutusten laaja- alaisuuden vaikutusta selostettu.
Rytilahden kylästä Kuusivaara – Mömmövaaran tuulipuisto -alueelle ei ole otettu maisemakuvia. Rytilahden kylästä etäisyys em.
tuulipuistoalueelle on alle seitsemän kilometriä. Yhteisvaikutusta Ailangantunturin tuulipuistoalueen kanssa ei ole käsitelty maisemavaikutuksien kokonaisuudessa. Rytilahden kylästä avautuu maisemassa kahden hankevastaavan tuulivoimalat noin 60 asteen sektorissa. Kemijärven rantojen kaava-alueiden loma-asutukseen maisemavaikutukset ovat paikoin hyvin hallitsevia, joita ei kuitenkaan ole onnistuttu selvittämään ja arvioimaan asiantuntevasti.
Luusuan kylän Tuulaniemen rantatielle, laavupaikan ympäristöön ja Lautasalmen alueelle tulisivat järvenselän yli näkymään sekä Kuusivaara – Mömmövaran hankealueen 9 voimalaa että Ailangantunturin hankealueen 11 voimalaa 20 - 40 asteen sektorissa, vaikka etäisyyttä on 11 – 14,5 kilometriä. Kuusivaara – Mömmövaaran hankkeen vaikutuksia eikä yhteisvaikutuksia Ailangantunturin hankkeen kanssa ole esitetty havainnekuvilla eikä selostettu arviointiselostuksessa.
Maisemavaikutusten arvioinnista puuttuu näkemäalueanalyysi, jolloin havaittaisiin selkeästi paikat, mihin voimalat voivat ylipäätään näkyä.
Esitetyn perusteella jää epäselväksi, minne muualle voimalat näkyisivät.
Maisemavaikutusten arvioinnissa ei ole tehty YVA-ohjelmassa luvattuja karttakuvia 5, 10, 20 ja 30 km:n suojavyöhykkeillä asutuksen, virkistysalueiden, matkailualueiden ja merkittävien kulttuuriympäristöjen tunnistamiseksi ja todellisten vaikutusten arvioimiseksi.
Tuulivoimalat ja maisema –selvityksessä (Weckman, E. 2006) viitataan ruotsalaiseen lähteeseen, jonka mukaan tuulivoimala on maisemaa
dominoiva elementti 10 kertaa napakorkeutensa etäisyydelle ulottuvalla alueella ja näkyy 400 kertaa napakorkeutensa etäisyydelle. Weckmanin selvitystä on hyödynnetty, mutta selvityksen voimaloiden kokonaiskorkeus oli 80 – 130 metriä, kun hankealueiden voimaloiden kokonaiskorkeus on 177,5 metriä, joten kokoluokkavirhe on ilmeinen ja arviointia ei voi pitää luotettavana.
Kemijärven tuulipuistohankkeiden yhteisvaikutuksia (panoraamakuvia) ei ole esitetty eikä arvioitu kaukomaisemassa Kemijärven Pitkältäsillalta ja järvenseliltä katsottaessa.
Voimajohtojen, tielinjausten ja sähköasemien sijoittumisesta lähi- ja kaukomaisemassa ei ole esitetty havainnekuvia.
Havainnollistamisessa ei ole esitetty tilannetta vuorokauden eri aikoina.
Voimaloiden merkitsemistä valoilla ja tästä aiheutuvaa yömaiseman muuttumisen arviointia ei ole tehty. Voimaloiden lentoestevaloista päätetään erillisessä lupamenettelyssä, mutta se ei poista hankkeesta aiheutuvien vaikutusten arviointia YVA-menettelyssä.
Nollavaihtoehdossa (VE0) olisi tullut arvioida alueen tosiasiallinen kehittyminen ilman tuulivoimaloita. Nollavaihtoehdossa alueita on tarkasteltu tarkoitushakuisesti, muun muassa rinnastettu voimaloiden näkyminen maisemassa suoritettaviin metsänhakkuisiin niin, että voimaloiden maisemahaittoja on vähätelty. Annetaan kuva, että tuulivoimaloiden toteuttamisen myötä hakkuiden maisemalliset vaikutukset vähenevät, mutta hakkuiden vähenemisestä tietoja ei ole esitetty.
Eurooppalaisen maisemayleissopimuksen (v. 2000), jonka Suomi on hyväksynyt (1.4.2006), velvoittavuus on jäänyt käsittelemättä.
Maisemayleissopimuksessa mm. kiinnitetään huomiota maiseman tärkeään merkitykseen julkisen edun kannalta kulttuuriin, ekologiaan, ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyvissä asioissa ja sitä pidetään merkittävänä taloudellisen toiminnan voimavarana, jonka suojelu, hoito ja suunnittelu voi lisätä työpaikkoja. Sopimuksessa tiedostetaan, että maisema vaikuttaa paikalliskulttuurin muotoutumiseen ja on olennainen osa Euroopan luonnon- ja kulttuuriperintöä ja edistää ihmisten hyvinvointia. Sopimuksen toivotaan myös vastaavan yleisön toiveisiin saada nauttia laadukkaista maisemista ja osallistua aktiivisesti niiden kehittämiseen.
Hankkeiden vaikutuksia maisemaan ei ole esitetty YVA-lain tarkoittamalla tavalla riittävästi.
Maisemavaikutus suhteessa Joutsijärven kylän historialliseen menneisyyteen on todettu ristiriitaiseksi.
Lapin maakuntamuseo on tehnyt tarkastuksen Untamovaaran puistoalueelle syyskuussa 2011. Museovirasto on lausunnossa tulkinnut, että tunnistetut kulttuuriperintökohteet ovat pääosin samoja, vaaran lakialueella sijaitsevia kohteita, jotka todetaan myös selostuksessa. Laella on pilkkapuu tai –puita, jotka eivät kuitenkaan ole osoitus hautapaikasta sekä viime sodan aikainen saksalaisten huoltotie, jotka ovat suunnitellulla tuulivoimaloiden rakennusalueella.
Kangaslamminvaaran ja Untamovaaran tuulipuistoalueilta noin seitsemän kilometriä länteen sijaitsee valtakunnallisesti arvokkaaksi kulttuuriympäristöksi RKY 2009 inventoinnissa luokiteltu Puikkolan taloryhmä. Museovirasto on korostanut jo ohjelmalausunnossaan, että VATtien erityistavoitteiden mukaan alueiden käytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot säilyvät. Päätöksen tarkoittama säilyttämisvelvoite edellyttää, että viranomaisten laatimat valtakunnalliset inventoinnit otetaan huomioon alueiden käytön suunnittelun lähtökohtina.
Arvokkaiden kulttuuriympäristöjen osalta maisemavaikutuksia ei arviointiselostuksessa ole arvioitu riittävällä tarkkuudella (havainnekuvat puuttuvat, vaikutusten muutos ja merkittävyys), vaikka arviointiohjelmassa asia luvattiin selvittää.
Luontotyypit
Luontoselvityksen yleispiirteisyyden lisäksi selkeänä puutteena on luontoselvityksen ajoittuminen niin aikaiseen vaiheeseen (4 - 5 kk ennen YVA-ohjelman kuuluttamista), ettei hankesuunnitelmassa ollut vielä esitetty kaikkien tuulivoimaloiden paikkoja, hankealueille tulevien teiden, maakaapelien, voimajohtojen linjauksia eikä sähköasemien sijoituspaikkoja. Luontoinventointi kohdistui vain osaksi tuulipuistohankkeilla muutettavaan luontoon ja on siten puutteellinen, yleispiirteinen ja irrallinen luontoarvojen peruskartoitus.
Yleispiirteisellä luontoselvityksellä, joka ei riittävällä tarkkuudella selvitä hankealueiden kohteita (havaitut puolukka- ja mustikkatyypin metsätyypit sekä maaston painanteiden kasvilajit), ei voida myöskään tehdä asianmukaista vaikutusten arviointia, eikä vertailla eri vaihtoehtoja.
Arviointiselostuksessa on kahdessa kartassa sivuilla 77 ja 127 tunnistettu kaksi eri aluetta Untamovaarasta vanhojen metsien alueina (lakialue, kaakkoisrinne) ja yksi alue Kangaslammin vaaran itärinteeltä (Tuulipuistoalueiden luontoarvojen perusselvityksessä 2010 s.19), joten esitystapa on erikoinen ja vaikeuttaa kokonaiskuvan muodostamista.
Vanhojen metsien kohteet ovat todennäköisesti vanhojen metsien suojeluohjelman METSOn kriteerit täyttäviä alueita (mm. lahopuun määrä >10 m3/ha), joita arviointiselostuksessa ei ole kuitenkaan
selvitetty. Nollavaihtoehdon (VE0) arvioinnissa vanhan metsän merkitys METSO-ohjelman kohteena olisi voitu tuoda esiin tosiasiallisena ja realistisena metsien käytön kohteena. Vanhojen metsien alueiden selvittämisen puutteet eivät tosin antaneet perusteita vaihtoehtoiseen metsänkäytön tarkasteluun. Edellä mainituin osin VE0:n merkitystä ei ole selostettu.
Arviointiselostuksessa ei ole lainkaan mainittu alueiden laajuutta (pinta- aloja) eikä vanhojen metsien alueiden ominaispiirteitä (luontoarvoja).
Alueiden ominaispiirteitä ovat puuston ikä, lahopuun, kelojen ja maapuun laatu ja määrä sekä maatumisaste (1-3 tai 1-5 asteikolla), jotka olisi pitänyt selvittää erityisesti laajemmin niiltä kohdin, joihin hankesuunnitelmat kohdistuvat.
Untamovaaran kaakkoisrinteen vanhassa metsässä on tehty havainto lintudirektiivin liitteen I lajista ja uhanalaisesta, vaarantuneesta (VU) lintulajista sinipyrstöstä (Kemijärven tuulipuistoalueen luontoarvojen perusselvitys, Suomen Luontotieto Oy 42/2010).
Kuusivaara – Mömmövaaran hankealueella Mömmövaaran länsi- puolella 1,8 kilometrin etäisyydellä on Ailangantunturin itäpuolen suoja- alue (dialogialue). Tämä on Metsähallituksen ja luontojärjestöjen sopima vanhojen metsien alue, jossa metsätaloudellisia toimenpiteitä ei tehdä.
Suomen luontotyyppien uhanalaisuusselvityksen (Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. 2008) mukaan Untamovaaran ja Kangaslamminvaaran kohteet vastannevat ikimetsien ja vanhojen tuoreiden ja kuivahkojen kuusikangasmetsien ja sekametsien luontotyyppejä. Selvityksiä ei ole tehty luontotyyppien uhanalaisuuden selvittämiseksi.
Lapin ELY-keskus yhteysviranomaisena teki 25.8.2011 maastokäynnin hankealueelle. Untamovaaran laella havaittiin vanhan metsän alue, joka on huomattavan laaja-alainen (82 ha), monimuotoinen kohde, jossa on runsaasti laho- ja maapuuta. Kaakkoisrinteen vanhan metsän pinta- alaksi ELY-keskus laski noin 43 hehtaaria. Untamovaaran alueelta löytyy ikivanhoja tai vanhoja runsaslahopuustoisia kuusivaltaisia tuoreita ja kuivahkoja kangasmetsiä ja vanhoja sekametsiä, joissa erityisesti raitaa, mutta myös haapaa esiintyy runsaasti. Kangaslamminvaaran itärinteen vanhan metsän pinta-alaksi ELY-keskus laski noin 12 ha.
Kuusivaara – Mömmövaaran hankealueella ei esiinny vanhoja metsiä.
Kemijärven yhteismetsä on sitoutunut PEFC -metsäsertifikaatin (tässä muodossa otettu käyttöön 2011) noudattamiseen, jonka kriteerin 2.10 mukaan arvokkaiden elinympäristöjen ominaispiirteet säilytetään.
Metsien hoito- ja käyttötoimenpiteet suunnitellaan siten, että seuraavat vaatimukset toteutuvat:
a) Luonnonsuojelulain (1096/1996) 29 §.
b) Metsälain (1093/1996) 10 §.
c) Lisäksi toimenpiteissä säilytetään jäljempänä lueteltujen luonnonsuojelullisesti arvokkaiden elinympäristöjen biologista monimuotoisuutta luonnehtivat tärkeimmät ominaispiirteet valtaosalla ao. kohteesta.
Puustoltaan vanhalla metsällä tarkoitetaan metsää, jossa täyttyvät seuraavat vaatimukset:
I Vallitsevan puuston ikä on yli puolitoistakertainen kuin alueella suositeltavaan vallitsevaan uudistusiän ylärajaan verrattuna;
II Puusto on muodostunut erikokoisista puista tai koostuu useasta latvuskerroksesta ja puulajista taikka on myöhäisen sukkessiovaiheen kuusikko.
III Puustoa ei ole käsitelty harsinta-, kasvatus- tai väljennyshakkuin 60 vuoteen. Aiemmat harsinta-, kasvatus- tai väljennyshakkuut eivät ole muuttaneet metsän luontaisia rakennepiirteitä eikä hakkuiden jäljiltä ole kantoja enempää kuin 20 kpl/ ha.
IV Puustossa on vanhoja lehtipuita sekä lisäksi lahopuita, keloja ja maapuita Etelä-Suomessa vähintään 20 % ja Pohjois-Suomessa vähintään 20 % puuston tilavuudesta.
Kohteen ominaispiirteet säilytetään jättämällä metsikkö metsätaloustoimenpiteiden ulkopuolelle. PEFC -sertifikaatin vaatimukset koskevat vain metsätaloustoimenpiteitä kuten hakkuita ja metsäteiden rahoittamista ja rakentamista.
Untamovaarassa vanhan metsän puusto on erikokoista ja se on muodostunut useista puulajeista. Runsas raitojen ja haapojen esiintyminen lisää kohteen luonnonsuojelullista arvoa. Samoin kuusimetsien ja sekametsien vaihtelu ilmenee monimuotoisuutena alueen kasvi- ja lintulajistossa. Lakialueen monimuotoisuutta lisää lakialueen pieni suo vanhaan metsän keskellä.
Metsälain 10 §:n tarkoittamien erityisen tärkeiden elinympäristöjen selvittäminen on arviointiselostuksessa jäänyt kohteiden esittämiseen kartalla. Selostusta rajattujen kohteiden metsä- ja luontotyypeistä, kasvillisuudesta, lahopuun määrästä ja laadusta, lähteistä ja noroista ei ole tarkasti esitetty. METE -kohderajausten perusteella voidaan arvella, että kyse on lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien lähiympäristöistä.
Mahdollista on, että alueella esiintyisi myös ruoho- ja heinäkorpia ja saniaiskorpia.
Erityisen tärkeiden elinympäristöjen kohderajausten esittäminen antaa hankesuunnittelua varten rajat, joten em. luonnontilaisten kohteiden turvaaminen voidaan ottaa huomioon metsäteiden, maakaapelien ja voimajohtolinjojen tarkemmassa suunnittelussa mm. Alimmaisen Untamolammen pohjoispuolella METE -kohteen läheisyydessä.
Luonnonsuojelulain 29 §:n mukaisia luontotyyppejä ei esiinny yhdelläkään hankealueella eikä niiden lähiympäristössä.
Vanhojen metsien luontoarvot ja alueiden eheys säilyvät paremmin, mikäli tuulivoimaloita eikä teitä toteuteta arviointiselostuksessa esitetyille vanhojen metsien alueille. Vanhojen metsien lajiston monimuotoisuus johtuu mm. hakkaamattomista metsistä, joiden mikroilmastolla ja laho- ja maapuilla on suuri merkitys mm.
kääpälajiston runsauteen. Myös sinipyrstö on vanhojen kuusimetsien laji.
Kemijärven tuulipuistoalueiden luontoarvojen peruskartoituksessa (Suomen Luontotieto Oy 2010) kuvailevasta topografian (maaston muotojen) ja kasvillisuuden selvitystavasta johtuen tuulipuistohankkeiden luontoarvoihin (mm. luontotyypit) kohdistuva vaikutusten arviointi jää paikoin yleiselle tasolle. Luontotyyppien selvitystä voidaan kuitenkin pitää riittävällä tavalla selvitettynä.
Kasvit ja kääväkkäät
Kasvillisuuskartoitus on yleispiirteistä kasvupaikkatyypittelyä, joka antaa käsityksen luontoarvoista lähinnä metsätyyppitasolla ja muutamien tyyppikasvien esiintymispaikoilla. Ympäristöhallinnon käytössä olevan Hertta -rekisterin Eliöt -tietokannan mukaan uhanalaisten lajien havaintopaikkatietoa ei ole hankealueilta. Eliöt -tietokanta ei kuitenkaan ole täydellinen, vaan perustuu yliopistojen asiantuntijoiden, kasviharrastajien ja luontojärjestöjen yksittäisiin selvityksiin.
Vanhojen metsien selvityksistä oleellisten kääväkässelvitysten tekeminen syyskuun lopun ja lokakuun kolmen ensimmäisen viikon aikana on YVA-menettelyn aikana ensimmäisen kerran mahdollista toteuttaa oikea-aikaisesti lokakuussa 2011. Yhteysviranomainen on esittänyt hankkeesta vastaavalle sähköpostilla 3.10.2011 vaatimuksen kääväkässelvityksen laatimisen tarpeellisuudesta.
Yhteysviranomainen on todennut, että hankeyleiskaavassa asianmukaisesti laaditut selvitykset voidaan ottaa huomioon, vaikka eivät olekaan mukana arviointiselostuksessa.
Tämä tosin lisää vanhojen metsien kohteilla varovaisuusperiaatteen mukaista huomioon ottamista, koska osa-alueita on jäänyt vaikutusten arvioinnin ulkopuolelle.
Lahopuiden kääväkkäiden inventoinnilla sekä pysty- että maapuista sekä lahoasteen määrityksellä voidaan varmentaa vanhojen metsien luontoarvoja, kuten uhanalaisen ja silmälläpidettävän lajiston esiintymät sekä maapuun määrää ja laatua.
Hankkeesta vastaava on toimittanut Untamovaaran lakialueen kääväkässelvityksen (Matti Kulju) Lapin ELY-keskukselle 24.10.2011.
Kääväkkäiden inventoinnissa löytyi 36 kääpälajia, joista kuusi on silmälläpidettävää (NT) ja kaksi silmälläpidettävää orvakaslajia.
Pursukääpä ja rusokantokääpä sekä pohjanrypykkä ja känsäorvakka ovat kuusivaltaisen vanhan metsän tyypillistä lajistoa. Talousmetsistä niitä löytyy vähän tai ei lainkaan. Sirppi- ja riekonkääpä ovat runsaampia mäntyvaltaisissa luonnonmetsissä. Siksi niitä löytyi täältä vain vähän. Erityisesti sirppikääpä on hyvin herkkä metsän käsittelyille.
Hentokääpä on vanhojen kuusikoiden laji, vaikka tyypillinen kasvualusta onkin tavallisesti mänty. Raidantuoksukääpä suosii vanhoja raitoja ja kosteaa pienilmastoa. Löydetty lajisto oli aika odotettu tämänkaltaiselle luonnontilaiselle lakimetsälle. Alueen keskiosassa ja suurimmaksi osaksi myös länsiosassa oli lahopuuta eniten. Voimaloiden kohdilta ja niiden lähiympäristöstä ei havaintoja tullut, vaan ongelmaksi nousi tielinjaus. Erityisesti voimalaan 10 menevä tie on kääväkkäiden kannalta pahin. Alueen itälaidalla ja pohjoisosassa maapuuta oli vähemmän ainakin kulkemillani paikoilla. Toimenpidesuosituksessa todetaan mm., että mikäli tutkimuksessa tehdyt havainnot eivät ole este voimaloiden rakentamiselle, pitäisi tielinjauksia miettiä uudestaan.
Selvitys osoittaa vanhojen metsien kääväkäslajiston runsaaksi ja edustavaksi. Selvitystä voidaan pitää asiantuntevasti tehtynä ja riittävänä selvitettyjen alueiden osalta.
Pesimälinnusto
Pesimälinnuston selvitys on tehty sovellettua kartoitusmenetelmää käyttäen kesällä 2010 kertaalleen. Havainnointi tehtiin 29.5. - 3.6.2010 ja 19.6. – 21.6.2010 klo 03:00 – 09:00 välisenä aikana kahden ihmisen kartoituksilla erilaisilla biotoopeilla kaikilla hankealueilla.
Selvitysmenetelmää voidaan pitää oikeana, mutta linnustokartoituksen raportointi on kovin niukkaa ja hankkeen vaikutusten arviointi pesimälinnustoon puutteellista.
Arviointiselostuksessa esitettyjen Kangaslamminvaaran hankealueen pohjoisosan tuulivoimaloiden 4, 5 ja 6 aivan kohdealueilta eikä Kummunvaaran etelärinteen voimalan 13 ympäristöstä ole tehty linnustoselvityksiä eikä luontotyyppikartoituksia Kemijärven tuulipuistoalueiden luontoarvojen perusselvityksessä 2010 olleiden karttaliitteiden perusteella. Tämä johtunee siitä, että hankesuunnitelma on muuttunut perustilaselvityksen tekemisen jälkeen ja täydentäviä luontoselvityksiä ei ole tehty. Kuitenkin Kangaslamminvaaran alueen
luontotyypit ovat hyvin samankaltaisia kuivahkoja kankaita eikä linnusto todennäköisesti poikkea muista Kangaslamminvaaran kohteilta selvitetyistä alueista oleellisesti. Selvitys katsotaan riittäväksi.
Luontoarvojen kartoitus antaa käsityksen lintulajistosta, mutta ei tietoa parimääristä. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen riistakolmio- laskentatiedot täydentävät linnustotietoja hyvin, mutta ovat kuitenkin keskiarvotietoja laajan Kemijärven riistanhoitoyhdistyksen alueen metsäkanalintukannoista vuonna 2010. Selvitystä asiasta voidaan pitää kuitenkin riittävänä.
Hankealueilla pesii lukuisia lintudirektiivin liitteen I lajeja mm. helmipöllö, maakotka, pyy, huuhkaja, sinisuohaukka, hiiripöllö, laulujoutsen palokärki, ampuhaukka, kuikka, kaakkuri, pohjantikka. metso, teeri ja liro. Näiden lintulajien osalta on arvioitu lajikohtaista riskiä tuulivoimaloiden ja voimajohtojen törmäyksien osalta kirjallisuustietoihin perustuen. Katsaus em. tietoihin antaa käsityksen eri lajien törmäysalttiudesta, joka perustuu mm. lajien lentotapaan saalistustilanteessa ja lentokorkeuteen.
Lintuatlaksen (2011) mukaan Untamovaaran 10 km x 10 km ruudusta on havaittu lajien pesimisvarmuuden perusteella 33 varmaa, 39 todennäköistä ja kuusi mahdollista pesimälintulajia (http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/ruutu/739:353). Tuuliturbiineille ja voimajohdoille törmäämiselle alttiita varmasti pesiviä lajeja ovat mm:
laulujoutsen, uivelo, isokoskelo, pyy, teeri, metso, kaakkuri, sinisuohaukka, hiirihaukka. Todennäköisistä ja mahdollisista pesijöistä alueella esiintyy mm. kuikka, kanahaukka, sääksi, tuulihaukka, suopöllö ja tervapääsky.
Tuulipuistohankkeen vaikutusta linnustoon on arvioitu yleispiirteisesti elinympäristömuutoksina ja yleisesti käytössä oleviin törmäyslukuihin (1 törmäys voimalaan / vuosi ja 0,7 törmäystä / voimajohto km / vuosi) perustuen. Arvioiduista törmäyksistä selviää suuruusluokka, joka korkeimmillaan on 13 - 15 törmäystä / vuosi Kangaslamminvaaran alueen voimaloihin ja 4 - 5 törmäystä / vuosi Untamovaaran uuteen ilmajohtoon.
Kangaslamminvaaran ja Untamovaaran tuulipuistohankkeiden molemmilla esitetyillä vaihtoehdoilla saattaa olla merkittäviä haitallisia vaikutuksia erityisesti uhanalaisen linnun pesimätulokseen rakennusajan häiriöstä (liikkuminen, melu) ja pysyvästä törmäysvaikutuksesta roottorien lapoihin ja voimajohtoihin johtuen.
Samoin vaikutuksia voi esiintyä niihin lintulajeihin, joiden elinympäristö kaventuu merkittävästi erityisesti Untamovaaran vanhojen metsien pirstoutumisena. Lintulajit, joiden ruokailulennot suuntautuvat tuulipuistoalueen kautta altistuvat muita lajeja enemmän voimaloiden roottoritörmäyksille.
Lintudirektiivin liitteen I lintulajeihin kohdistuvia hankkeen vaikutuksia ei ole selvitetty lajikohtaisesti arviointiselostuksessa. Vaikutuksia on pyritty arvioimaan elinympäristömuutoksina, mutta osin asiantuntemattomasti ja epäloogisesti mm. piennisäkkäitä saalistavien pöllöjen ja haukkojen osalta siten, että tuulivoimaloiden aukot tyhjentyisivät metsämyyristä.
Piennisäkkäät elävät myös tuulivoimaloiden lähiympäristön avoimilla ja puoliavoimilla paikoilla, jotka ovat saalistaville petolinnuille hyviä saalistusmaastoja. Tällöin petolinnut altistuvat myös törmäyksille voimaloihin.
Uhanalaisen vaarantuneen lintulajin kertaalleen tehdyllä suppealla lentotarkkailulla (seitsemän havaintoa 1,5 kk tarkkailujaksolla) ei voida poissulkea pesivään linnustoon kohdistuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Linnustoa koskevassa vaikutusten arvioinnissa ei ole eritelty lintujen lajikohtaista altistumista (päiväpetolintujen soidinlennot, ruokailulennot, poikasten lentoharjoittelu) eikä arvioitu vaikutuksia riittävän luotettaviin ja pitkäaikaisiin selvityksiin perustuen mm.
uhanalaisen linnun satelliittiseurantaan (2-3 vuotta).
Uhanalaisen lintulajin reviirillä olevien pesien on katsottu vaativan kahden kilometrin suojavyöhykkeen (Suomen WWF suositus, Metsähallituksen pesät 2011 -tietokanta), jota on käytetty mm.
tuulivoimala-alueiden yleissuunnittelussa ja eri hanketyyppien ympäristövaikutusten arvioinnissa. Kun arviointiselostuksen yhteydessä tehty lentoseurantaselvitys (vain viranomaiskäyttöön) kohdistuu uhanalaisen lintulajin reviirillä olevan yhden pesän ympäristöön ja 1,5 kuukauden seurantaan vain yhden vuoden aikana, selvitystä ei voida pitää kattavana lajin epäsuotuisa tila ja uhanalaisuus, vaarantunut laji (VU) huomioon ottaen.
Useamman vuoden satelliittiseurantaan perustuvalla uhanalaisen lajin selvityksellä saataisiin käsitys hankealueen soidinlennoista ja saalistuslentoreiteistä sekä muuttoreiteistä. Näin voitaisiin selvittää lajin reagointi tuulipuistoihin ennen ja jälkeen hankkeen toteuttamista.
Tarkempien lentoseurantaselvitysten puuttuessa tuulipuistohankkeiden toteuttamiskelpoisuus ei varmennu reviirillä olevan pesän kahden kilometrin suojavyöhykkeen alueella (Suomen WWF:n suositus), jota yleisesti käytetään tuulipuistohankkeissa pesäreviirien turvaamiseen.
Edellä mainitulla perusteella voimala-alueita karsiutuu pois tarkastelusta, koska lintulajin lentoalueita ei ole satelliittiseurannalla todennettu. Törmäysriski tuulivoimaloihin on isoilla petolinnuilla suuri, joten 2 km vähimmäisetäisyys reviireihin on perusteltu. Törmäysriski saattaa kasvaa voimakkaasti suhteessa tuulipuiston voimaloiden määrään. Tuulipuiston sijoituspaikan ei tule myöskään olla houkutteleva ruokailualue petolinnuille.
Lintudirektiivin liitteen I lajin levähdys- ja lisääntymisalueita ei saa hävittää eikä häiritä linnun normaalin elämänkierron ympäristöä. Näin
ollen ja varovaisuusperiaatteen mukaan Kangaslamminvaaran hankealueen osalta selvitysten puuttuminen tarkoittaa, että vaihtoehdon VE 2 esittämistä 15 tuulivoimalasta tulee poistaa kolme voimalaa.
Untamovaaran hankealueen vaihtoehdosta VE 2 tulee poistaa kuusi voimalaa. Riittävät selvitykset (satelliittiseuranta) olisi pitänyt esittää arviointiselostuksessa tai käynnistää menettelyn aikana (lentoseuranta on riittämätön ja sekin kohdistui vain toiseen pesäreviiriin). Selvitysten siirtäminen tulevaisuuteen seuranta-asioina on hyvä tavoite ja antaa silloin tehtyinä käsityksen tuulipuistojen mahdollisista törmäys- vaikutuksista, mutta selvityksellä ei näin ollen olisi vaikutusta lupamenettelyyn.
Pesäreviirit eivät poistu pesärekisteristä yhden lyhytkestoisen lentotarkkailun ja yhden pesäreviirillä pesimättömän kesän perusteella.
Lupien hakeminen em. voimalapaikoille mahdollisesti edellyttää luonnonsuojelulain 49 §:n mukaista lintudirektiivin artiklan 16 (1) poikkeuslupamenettelyä.
Muuttolinnut ja muuton ohjausväylät
Tuulipuistojen vaikutusten arviointi muuttolintuihin eli muuton ohjausväyliin ja muutonaikaisiin levähdys- ja ruokailualueisiin on jäänyt maastossa selvittämättä ja muutoinkin hyvin vähäiseksi. Myös tuulivoimapuisto -hanketyyppi ja siihen liittyvien voimajohtojen vaikutus eri muuttolintulajeihin on jäänyt muiden hankkeiden kuvausten varaan.
Hankealueen kautta mahdollisesti lentäviä roottoritörmäyksille herkkiä suurikokoisia lajeja ja niiden muuttomääriä ei ole selvitetty eikä arvioitu.
Suuret petolinnut maakotka, merikotka, sääksi, piekana ja hiirihaukka käyttävät muuton aikana vaaraselänteiden nousevia ilmavirtauksia hyväkseen suotuisten tuulensuuntien lisäksi. Kuikka, kaakkuri, metsähanhi, valkoposkihanhi, tiibetinhanhi, joutsen ja kurki ovat suurikokoisia lintulajeja, joiden muuttoreittejä ei tarkkaan tunneta sisämaassa. Kemijärven ylittävä Pitkän sillan ympäristö on merkittävä syysmuuton aikainen levähdys- ja ruokailualue, jossa mm. joutsenet viipyvät syksyisin useita viikkoja. Todennäköistä on, että Lapin alueella sisämaassa ei ole yhtä merkittäviä muuton ohjausväyliä kuin Perämerenrannikolla on havaittavissa.
Itä-Lapin alueelta ei ole tarkkaa tietoa muuttolintujen muuton ohjausväylistä, mutta Kemijoki ja Tenniö- ja Naruskajoki toimivat muuton ohjausväylinä kahlaajille ja vesilinnuille muuttomatkalla pohjois- koilliseen ja syksyllä etelä-lounaaseen. Muutoin lintujen muuttoreiteistä ei ole saatavilla tarkkaa tietoa ja luotettava riskiarviointi on hankalaa.
Muuton ohjausväylien todentaminen Keski- ja Itä-Lapista on mahdollista yhtäaikaisen eri alueilla tehtyjen muutontarkkailujen perusteella, mikäli muuttolintujen lukumäärät ja lajimäärät ovat riittävät. Selvitys voitaisiin tehdä usean tuulipuistohankkeen vuosia kestävänä yhteistarkkailuna ja
lisäksi voitaisiin mahdollisesti hyödyntää lintuyhdistysten jokakeväisen Tornien taisto -päivän aineistoja.
Tämänkin hankkeen hyvällä muutonaikaisella tarkkailulla olisi saatu havaittua tietoa muuton ajoittumisesta, lajistosta ja muuttomääristä.
Erityisesti petolintujen ja suurikokoisten lintujen muuton tarkkailu olisi tuonut tarvittavaa tietoa tuulipuistohanketyyppiin nähden.
Sisämaassa muuton sijaintiin vaikuttavat merkittävästi muuton aikaiset nousevat ilmavirtaukset, tuulen suunta ja voimakkuus sekä näkyvyyttä lisäävät ja vähentävät säätyyppitekijät (selkeä ilma, sumu).
Huuhkaja ja monet suurikokoiset pöllöt sekä haukat ovat osittaismuuttajia, jotka siirtyvät sydäntalvenaikaan joko taajamien lähiympäristöön, jätteenkäsittelyalueille tai Etelä-Suomeen.
Tynnyriaavan Natura-alue (luontotyyppialue, SCI), joka on myös kansallinen linnuston suojelualue eli FINIBA-alue sijoittuu neljä kilometriä pohjoiseen Kangaslamminvaaran tuulipuistoalueelta. Natura- alueen merkitystä muuttolintujen levähdys- ja ruokailualueena ei ole selvitetty. Natura-alueen pesivään linnustoon kuuluu mm. erittäin uhanalainen (EN) suokukko, jonka kannat ovat taantuneet merkittävästi viimevuosina. Seurannassa on tosin mainittu selvityksen tekemisestä.
Muuton ohjausväyliä ei ole selvitetty riittävällä tavalla, erityisesti suurten petolintujen ja tuulivoimalle herkkien suurikokoisten lajien osalta.
Viitasammakot
Viitasammakko on luonnonsuojelulailla ja asetuksella rauhoitettu eläinlaji ja luontodirektiivin liitteen IV a laji, jota tulee suojella, mutta lajille ei tule perustaa suojelualueita. Viitasammakon tila on arvioitu elinvoimaiseksi (LC).
Kemijärven tuulipuistoalueiden luontoarvojen perustilaselvityksessä (Suomen Luontotieto Oy 42/2010) on mainittu, että hankealueelta ei ole tehty uhanalaiseen lajistoon kohdistuvia erillisselvityksiä esim.
viitasammakosta, pohjanharmoyökkösestä tai uhanalaisesta sammallajistosta.
Viitasammakon elinympäristöt löytyvät merenlahtien ja järvien rantamilta, räme- ja aapasoilta sekä myös soistuneilta metsämailta, kosteilta niityiltä, viidoilta, kedoilta ja puutarhoista. Viitasammakko suosii talvehtimispaikkana suurempia lampia ja järviä. Ympäristöhallinnon käytössä olevasta Hertta-rekisterin Eliöt -tietokannasta löytyy Lapista muutamia viitasammakon havaintopaikkatietoja, mutta havaintopaikkoja ei ole hankealueilla. Pohjoisessa viitasammakko on harvalukuisempi kuin maan eteläosissa. Pohjoisin havainto on Ivalosta. Hanketyyppi itsessään ei ole uhka viitasammakolle, mutta alueelle suunnitellut tie- ja voimajohtolinjaukset voivat pienvesien lähellä muodostaa lieviä haitallisia vaikutuksia lajille. Lisäselvitys ei ole tarpeellista.
Lepakot
Pohjanlepakko on luontodirektiivin liitteen IV a laji, joka esiintyy joillakin alueilla Lapin läänissä mm. Pyhä - Luosto kansallispuistossa.
Lepakkoselvitystä ei ole esitetty arviointiohjelmassa eikä selvitetty arviointiselostuksessa.
Tuulipuistoalueiden luontoarvojen perusselvityksessä on todettu, että alueella saattaisi esim. satunnaisesti esiintyä pohjanlepakoita, mutta lajin satunnainen esiintyminen ei todennäköisesti vaikuttaisi mastojen paikkojen suunnitteluun millään tavoin (Suomen Luontotieto Oy 42 /2010).
Elinympäristötarkastelun perusteella on epätodennäköistä, että hankealueet olisivat potentiaalisia lepakoiden (pohjanlepakko) elinympäristöjä. Hankealueilla ei ole rakennuksia ja kallioluolia lepakoiden suosimissa avoimissa ruokailuympäristöissä muutamien lampien ja purojen ympäristössä. Vanhojen metsien alueella on kuitenkin todennäköisesti runsaasti kolopuita. Lisäselvitys ei ole tarpeellista.
Natura-arviointi
Hankealueen läheisyydessä sijaitsee kaksi Natura 2000-verkostoon kuuluvaa aluetta, noin 150 metrin etäisyydellä sijaitseva Ottavaara (FI1300406) ja noin neljän kilometrin etäisyydellä sijaitseva Tynnyriaapa (FI1300402). Molemmat Natura-alueet on hyväksytty verkostoon luontodirektiivin mukaisina Euroopan yhteisön tärkeinä pitäminä alueina (SCI-alue). Alueiden suojelun perusteena ovat siten niillä esiintyvät luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteen I mukaiset luontotyypit ja liitteen II lajit.
Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa Natura-alueiden suojeluperusteena oleville luonnonarvioille aiheutuvia vaikutuksia on arvioitu hyvin ylimalkaisesti tunnistamatta niitä luonnonarvoja, jotka ovat alueiden valinnan perusteena ja perustelematta arvioinnin johtopäätöksiä. Euroopan Yhteisön tärkeänä pitämillä alueilla (SCI- alueet) arviointi olisi tullut kohdistaa luontotyypeille ja luontodirektiivin lajeille aiheutuviin vaikutuksiin. Linnustolle aiheutuvat vaikutukset huomioidaan vain osana luontotyypille aiheutuvia vaikutuksia, mikäli on kyse luontotyypeille ominaisista lajeista (esim. vanhojen metsien tyyppilajistosta). Erityisesti Ottavaaran osalta Natura-alueelle aiheutuvien vaikutusten arviointia on tarpeen täydentää em. osin kaavoituksen yhteydessä.
Ottavaaran Natura-alueen läheisyydestä (120 metriä) johtuen tarveharkinnassa olisi voitu selvittää tien ja maakaapelin linjaamisen vaikutusta alle 100 metrin etäisyydellä olevalle Natura-alueelle mm.
vanhan metsän lajistolle. Selvittää olisi pitänyt myös vaihtoehtoinen tielinjaus kauempaa suojelualueen rajasta.
Ottavaaran Natura-alue on myös kansalliseen vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluva alue (VMO).
Esitettyä Natura-tarveharkintaa voidaan pitää riittävänä. Natura- arviointia ei ole tarpeellista laatia.
Kalat
Kaloihin ja kalatalouteen kohdistuvia vaikutuksia ei ole arviointiselostuksessa esitetty hankealueilta, mutta tuulivoima- hanketyypin perusteella haitallisia vaikutuksia ei ole myöskään odotettavissa. Kalatalousviranomaisen lausunnon mukaan hankealueen latvapurot saattavat lyhytaikaisesti samentua rakennustoimenpiteiden seurauksena, mutta vaikutukset ovat lieviä.
Vesistövaikutukset
Hankkeen vaikutusalueella sijaitsevia pintavesiä ei ole vielä tässä vaiheessa sisällytetty Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaan, eikä niille siksi ole asetettu tilatavoitteita ekologisen tilan suhteen.
Hankkeen aiheuttamat haitat pintavesiin ovat luultavasti vähäiset.
Mahdollisia vaikutuksia virtavesiin ja järviin aiheuttavat lähinnä tuulivoimaloiden rakennusvaiheen maansiirrot, teiden ja voimajohtolinjojen raivaus ja pylväiden pystyttäminen, mutta mikäli ne toteutetaan ranta-alueilla eroosiota välttävällä tavalla, ei haittoja pitäisi juuri ilmetä. Rakennustöitä sekä teiden ja voimajohtojen linjauksia suunniteltaessa kartoitetaan ja huomioon otetaan alueella sijaitsevat lähteet ja norot, joten hankkeen ei pitäisi myöskään vaarantaa pienvesien suojeluarvoja.
Tuulivoimaloiden, teiden, voimajohtojen ja sähköasemien rakentaminen tuskin antaa aihetta toimenpiteisiin myöskään pohjavesien osalta, sillä pylväiden perustukset pystytetään pohjavedenpinnan yläpuolelle ja tuulipuistoalueet sijaitsevat puolen kilometrin päässä lähimmistä luokitelluista pohjavesialueista. Mikäli voimajohtolinjojen raivaus ja rakentaminen toteutetaan pohjavedet huomioon ottaen, ei toiminnasta pitäisi olla haittaa.
Kuusivaara-Mömmövaaran tuulipuistohankealueella uusi tai parannettava vanha tieyhteys kulkee Askankankaan tärkeän pohjavesialueen (Askankangas 12 320 174, karttaliite) kaukosuoja- vyöhykkeen halki, mitä ei ole YVA-selostuksessa huomioitu.
Askankankaalla sijaitsee vedenottamo (lähteeseen rakennettu betonirengaskaivo). Alueen tarkkoja pohjaveden virtaussuuntia ja pohjaveden pinnantasoja ei ole selvitetty. Nämä tulisi selvittää. Mikäli tiellä tulee merkittäviä parannus- tai muutostöitä, pohjavesien suojelu
tulee ottaa selvitysten tulosten pohjalta riittävästi huomioon töiden yhteydessä.
Virkistyskäyttö
Arviointiselostuksessa metsäteiden perusparantamisen ja uusien teiden rakentamisen positiivinen vaikutus metsästys- ja marjastuskohteiden saavutettavuuden paranemiseen on ylikorostunut. Sosiaalisten vaikutusten (sis. virkistyskäytön) kyselyyn perustuva selvitys, joka ohjelmassa suunniteltiin tehtäväksi kylien asukkaiden ja alueiden käyttäjien näkemyksistä on jäänyt hyvin yleiselle tasolle. Annettuja vastauksia ei ole siteerattu lainkaan. Kyselyn postituksen laajuudesta, kyselyyn vastanneiden määristä, käytetyistä menetelmistä eikä kyselyn tuloksista ja onnistumisesta ole selostettu riittävästi.
Luonnonmaiseman ja luonnonrauhan muutokset sekä virkistyskäytön vetovoiman väheneminen ja estevaikutus kohdistuvat oleellisesti Ottavaaran Natura-alueella retkeileville ja Ailanganjärven loma- asukkaille (em. Natura-alueen länsirajalla) sekä Untamovaaran vanhan metsän alueella ja Kangaslamminvaaran alueella marjastajille ja metsästäjille, jotka ovat pääasiassa paikkakuntalaisia ja loma-asunnon asukkaita.
Luontomatkailu
Maisemavaikutuksia moottorikelkkailureitille ei ole tunnistettu eikä kuvattu arviointiselostuksessa. Tuulipuistolla voi olla kohtalaisia vaikutuksia safarikelkkailijoiden luontokokemukseen ja odotusarvoon nähden esim. metsien erämaisuuteen, asumattomuuteen tai sitten laajaan tuulipuistoon moottorikelkkailureitin vaikutusalueella (etäisyys Untamovaaran tuulipuistoon alle viisi kilometriä noin 10 km:n matkalla moottorikelkkailureitillä Kemijärvi – Suomutunturi).
Tulevaisuuden luontomatkailusuunnitelmiin (laivaristeilyt, kalastus- ja metsästysmatkailu, kulttuurimaisemamatkailu) tuulipuistohankkeilla voi olla merkittäviäkin vaikutuksia, joita ei kuitenkaan ole selvitetty arviointiselostuksessa.
Porotalous
Selvityksissä on mainittu useita pohjoismaissa tehtyjä selvityksiä ja havaintoja porotaloudesta tuulipuistoalueilla. Mielmukkavaaran tuulipuiston porotalousselvityksien siteeraamista ei voida pitää lainkaan riittävänä mm. selvityksen yleispiirteisyyden ja alueellisten erojen perusteella.
Poronhoidon osalta YVA-selostuksesta ei saa kokonaiskuvaa alueiden käytöstä osana paliskuntien poronhoitoa. Ilman perustietoja alueiden merkitys poronhoidolle sekä hankkeiden vaikutus jää arvioimatta. Osa esitetyistä tiedoista ei voi pitää paikkansa. Esitetyn tiedon perusteella ei voi esimerkiksi arvioida hankkeiden suhdetta valtakunnallisten
alueidenkäyttötavoitteiden poronhoidon huomioon ottamista koskevaan tavoitteeseen. Porotaloudelle aiheutuvat vaikutukset poroelinkeinoon kokonaisuutena ovat estetty riittämättömällä tavalla.
Vaikutuksia laidunalueisiin, laidunkierron muutoksiin (kesä- syys- ja talvilaidunten välillä) ja raskaan liikenteen poro-onnettomuuksiin olisi pitänyt selvittää asianmukaisesti. Selostuksessa on paljon käsitteisiin liittyviä ja asiavirheitä, kuten että Kuusivaara – Mömmövaara ei ole poronhoitoaluetta. Yksi merkittävä puute selvityksen tekemisessä on, että asianmukaisia neuvotteluita ei ole käynnistetty paliskuntien kanssa (Hirvasniemen paliskunta, Paliskuntain yhdistys).
Porotalousvaikutuksia voidaan selvittää seuraavasti: Mahdolliset havaitut ongelmat, lisätyötä ja kustannuksia aiheuttavat vaikutukset esim. vanhojen metsien luppokuusikoiden merkitys porojen liikkumiseen ja estevaikutusten aiheuttamat kulkureittien muutokset selvitetään.
Arvioidaan porotalouden kehitysnäkymät, porojen määrät, laitumien muutokset ja käyttökelpoisuus hankealueilla. Lisääntyneen raskaan liikenteen aiheuttamat poro-onnettomuudet selvitetään.
Arviointiselostuksen seurannassa esitetyn mukaisesti porotaloudesta tulisi laatia asianmukaiset selvitykset ja arvioida vaikutukset sekä ennen ja jälkeen hankkeiden toteuttamista. Seurantavaiheen selvitykset eivät kuitenkaan poista tarvetta selvittää ja arvioida vaikutuksia juuri YVA- menettelyssä.
Hankkeesta vastaavan ja paliskuntien poroisäntien välinen yhteisymmärrys ei ole voinut syntyä, koska hankkeesta ei ole riittävällä tavalla neuvoteltu, joka käy hyvin selville annetuista lausunnoista.
Paliskuntien näkökulmasta selvitys ei ole asianmukaista, kun paliskunnille lähetetään vain kysely porotalousselvitysten ja vaikutusten arviointia varten. Hankevastaavan olisi tullut varmistaa, että porotalousselvityksen tekee porotalouden tunteva henkilö, jotta selvitysten asianmukaisuus täyttyisi. Selvityksen tekijän tulisi perehtyä olosuhteisiin mm. haastatella ja neuvotella paliskuntien poroisäntien kanssa hankkeen eri vaiheissa.
Poroelinkeinoa koskevat kahdenväliset neuvottelut hankkeesta vastaavan ja paliskunnan välillä on syytä käydä viipymättä molempien elinkeinojen kannalta asioista sopimisen ja yhteisen näkemyksen edistämiseksi. Neuvottelut olisi pitänyt aloittaa hyvissä ajoin jo YVA -ohjelmaa laadittaessa kesällä 2010.
Melu
Toiminnan aikaista melua on arvioitu asianmukaisesti mallinnusohjelman avulla. Mallinnuksessa on käytetty myötätuulimallia, joka tuo esiin pahimman mahdollisen tilanteen. Tarkastelussa olisi pitänyt kuitenkin olla mukana myös tilastollinen arvio siitä, kuinka usein meluselvityksen mukaiset tasot esiintyvät eri kohteissa. Tätä tarkastelua
varten YVA-selostuksessa ja selvityksessä tulisi aina esitellä tuuliruusu, tuulenvoimakkuudet ja jakaumat eri suunnille. Tuuliruusua sivuilla 41- 42,.ei ilmeisesti ole käytetty tarkastelussa. Arviointiselostuksesta ei selviä, onko mallinnuksessa huomioitu maaston muotoja tai vesistöalueita (heijastava pinta). Selvityksessä on tuotu esille hankealueen nykyisiä taustamelulähteitä, mutta näitä ei kuitenkaan ole huomioitu tuulipuiston aiheuttaman melun vaikutusarvioinnin yhteydessä. Melumittaustulokset on havainnollistettu selkein karttakuvin, josta selviää myös lähimpien asuin- ja lomarakennusten sijainti. Arvioinnissa on tuotu esille myös koronamelu.
Tuulivoimaloiden erillisiä meluohjearvoja tullaan tarkastelemaan ympäristönsuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Suunnitteluun suositellaan käytettäväksi ennen näiden ohjearvojen antamista A- taajuuspainotettua keskiäänitasoa LAeq, jonka määrittämä äänenpainetaso ei saisi ylittää päiväajan (klo 7-22) 45 dB ja yöajan (klo 22-7) suunnitteluohjearvoa 40 dB melulle häiriintyvässä kohteessa.
Virkistysalueilla, joissa yövytään väliaikaisesti, tulisi suunnitteluohje- arvona käyttää keskiäänitasoa LAeq 35 dB.
Ohjearvot ylittyvät häiriintyvissä kohteissa hankevaihtoehdon VE2 osalta Kangaslamminvaarassa. Melun leviämislaskentaan ja toisaalta myös turbiinin melun lähtötasoon liittyvien epävarmuuksien vuoksi on kuitenkin mahdollista, että ohjearvot ylittyvät myös VE1 osalta Kangaslamminvaarassa ja Kuusivaara - Mömmövaarassa, sekä VE2:n osalta kaikilla hankealueilla.
Mikäli meluvaikutukset osoittautuvat asunnoissa terveyttä vaarantavaksi, tulee sisämelun mittaukset tehdä oktaavi- ja terassikaistoittain.
Valo ja varjostus
Valo- ja varjostusvaikutusta on arvioitu mallinnusohjelmalla hankevaihtoehtojen VE1 ja VE2 osalta. Mallinnuksessa on hyödynnetty todellisia tilastoituja auringonpaistetunteja ja tuulen suuntia. Arvioinnista on tuotu esille haittojen vähentämismahdollisuuksia, mutta arvioinnin epävarmuustekijöitä ei ole esitetty.
Suomessa ei ole ohjearvoja varjostusvaikutusten osalta. Saksassa ja Ruotsissa todellinen varjostusvaikutus viereiselle asutukselle saa olla enintään 8 tuntia vuodessa. Tanskassa laskelmissa on käytetty arvoa 10. YVA-selostuksessa esitettyjen varjostustuntikuvioiden alarajana on käytetty 5 tuntia. Mallinnuksen perusteella tuulivoimaloiden varjostuksen vaikutusalueella ei esiinny asuin- ja vapaa-ajan kiinteistöjä. Valo- ja varjostusvaikutusten arvioinnin tulokset on esitetty havainnollisina karttakuvina, joista näkyvät varjostusvaikutukset molempien hankevaihtoehtojen osalta. Arviointi on asianmukaisesti tehty ja sitä voidaan pitää riittävänä.
Arvioinnissa on tuotu esille tuulivoimalaan vaadittavat lentoestevalot.
Lentoestevalojen vaikutuksia ei ole kuitenkaan arvioitu tai havainnollistettu.
Aluevalvonta
Arviointiselostuksessa on esitetty kesäkuun lopun tilanne VTT:n tutkaselvityksestä ja ensimmäisiä tietoja on annettu tiedoksi hankekehittäjille. Yhteisviranomainen kiinnittää huomion kuitenkin siihen, että VTT:n lopullisen selvityksen tulokset tulisi olla käytettävissä ennen kuin hankkeeseen liittyviä yleiskaava- ja rakennuslupapäätöksiä tehdään. Ilmavoimien Esikunta on korostanut, että Ilmavoimien lakisääteisen aluevalvontatehtävän kannalta on tärkeää selvittää tuulivoimaloiden vaikutus ilmavalvontatutkiin ennen rakennusluvan myöntämistä tuulivoimaloille.
Toistaiseksi ainoa luotettava ja puolustusvoimien hyväksymä keino selvittää tutkavaikutukset on VTT:llä toteutettava tutkavaikutuslaskenta, jonka perusteella tehdään ilmavoimissa asiantuntija-arvio tuulivoimaloiden hyväksyttävyydestä. Tutkavaikutusten selvittämisestä vastaa tuulivoimahankkeen toteuttaja, jonka tulee tilata tutkavaikutustenarviointi VTT:ltä.
Suunnitelluilla tuulivoimaloilla ei ole lentoestevaikutusta sotilasilmailulle.
Jatkossa mahdollisiin viranomaisneuvotteluihin ilmavoimat tulevat asettamaan tarvittaessa edustajan Lapin Lennostosta.
Liikenne
Ilmaliikenteen osalta Lapin ELY-keskus yhtyy Liikenteen turvallisuusviraston, Trafin näkemykseen sivulla 9.
Arviointiselostuksessa esitetään, että tuulipuistoalueille rakennettavat uudet tiet sekä parannettavat nykyiset metsätiet parantavat metsän hoidon mahdollisuuksia. Kantava tiestö mahdollistaa leimikkojen korjaamisen ympäri vuoden.
Tiestön parantaminen paikallisesti on tuulipuistojen perustamiseksi välttämätöntä, mutta metsäautotieverkon yksittäisten kohteiden parantaminen ei kuitenkaan paranna metsäautotieverkon käytettävyyttä kokonaisuudessaan. Tuulipuiston tarpeisiin joudutaan rakentamaan raskaampaa infrastruktuuria kuin muuten olisi tarpeen, mitä ei voida pitää kokonaisuus huomioon ottaen hankkeen positiivisena seurannaisvaikutuksena.
Arviointiselostuksen mukaan tuulivoimaloiden suunnitellut sijoituspaikat täyttävät Liikenneviraston antamat ohjeet (6.6.2011) suhteessa niiden etäisyyteen maanteistä, minkä tuleekin olla Lapin ELY-keskuksen mukaan edellytys tuulivoimaloiden rakentamiselle.
Puutteena voi todeta, ettei arviointiselostusvaiheessa ole voitu arvioida tarvittavien uusien teiden rakentamisen sekä olemassa olevien teiden korjauksen / laajentamisen ympäristövaikutuksia, koska kuljetusreiteistä ei ole vielä varmaa tietoa.
Kuusivaara – Mömmövaaran hankealueen rakentamisajan vaikutus raskaan liikenteen määrän kasvuun voi olla huomattava jopa 15 % seututie 945:llä välillä Isokylä – Lehtola – hankealue.
Liikenneviraston antaman ohjeen mukaan rautatieliikenteen turvallisuuden varmistamiseksi tuulivoimalat tulee sijoittaa riittävän etäälle rautatiestä. Rautateiden osalta tuulivoimalan etäisyys tulee olla 1,7 x (voimalan korkeus = torni + lapa) + 50 metriä lähimmän raiteen keskilinjasta kuitenkin siten, että etäisyys on vähintään 250 metriä.
Kemijärven tuulipuiston Kangaslamminvaaran hankealueella Mikonvaarassa tuulivoimaloiden etäisyyden tulee olla vähintään 351,75 metriä rautatien keskilinjasta. Arviointiselostuksessa esitetty Mikonvaaran lännen puoleinen tuulivoimala nro 15 sijoittuu noin 490 metrin etäisyydelle rautatiestä ja täyttää siten Liikenneviraston vaatimuksen.
Vaikutusten merkittävyys
Maisemavaikutusten tunnistaminen ja esittäminen kolmen hankealueen kokonaisuudessa (ei kuvia) ja eri alueiden havainnekuvissa on osaksi puutteellista ja osin kuvilla esittäminen on onnistuneesti tehty useasta keskeisestä paikasta.
Maisemakuvan merkittävyyden arviointi erittelemällä vaikutuksia kunkin hankealueen maisemarakenteeseen nähden on tehty puutteellisesti.
Merkittävien maisemamuutosten selostus on tarkoitushakuista, jossa todellisia haitallisia maisemavaikutuksia ei ole asianmukaisesti käsitelty.
Arviointiselostuksesta ei selviä mille alueelle kohdistuu kaikkein haitallisimmat maisemavaikutukset. Maisemavaikutusten merkittävyys- erot eivät avaudu selostuksesta.
Arviointiselostuksessa on katsottu, että asuinympäristön puuston peitteisyys, paikallisten asukkaiden sopeutuminen tuulipuistojen maisemakuvaan ja kauneus on katsojan silmässä toteamuksilla (maisema-arvoa kuvaavilla asenteilla) voidaan maisemakuvan muutosta tulkita.
Esitettyä tapaa maisemavaikutuksista ei voida pitää riittävän erittelevänä vaikutuksen voimakkuuden, sektorilaajuuden eikä kokonaisvaikutusten osalta, jotta asukkaille, virkistyskäyttäjille ja matkailulle aiheutuvia kokonaisvaikutuksia voitaisiin arviointiselostuksen perusteella pitää täysin selvitettyinä.
Hankealueella on uhanalaisen (uhanalaisuusluokka vaarantunut), luonnonsuojelulain (1096/1996) 38 §:n mukaisesti rauhoitetun linnun ja
