K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 1 0 1 . v s k . – 4 / 2 0 0 5
417 P Ä Ä K I R J O I T U S
Julkisen sektorin toimen- piteiden vaikutusten
arviointi – haaste myös taloustieteilijöille
Otto Toivanen Johtaja
Helsinki Center of Economic Research (HECER)
T
aloustieteen ja erityisesti sen empiirisen osan eli ekonometrian tavoitteena on aina ollut tuot- taa tietoa myös päätöksentekijöille. Ekonomet- rian isät Yalen yliopiston Cowles Founda- tionissa viime vuosisadan puolessa välissä nä- kivät, että ekonometristen mallien eräs kes- keinen tavoite on auttaa päätöksentekijöitä.Ekonometrian auttava käsi nähtiin rakenteel- listen ekonometristen mallien muodossa, joita ajateltiin sovellettavaksi makrotason aikasar- joihin. Ekonometrian teoria ja käytäntö ovat edistyneet pitkälle noista ajoista ja James Heck- manille ja Daniel McFaddenille 2001 myön- netty Nobelin palkinto mikroekonometrian kehittämisestä on osoitus tapahtuneen kehityk- sen merkittävyydestä. Mikroekonometrialle on tyypillistä yksilötason usein erittäin monipuo- listen tilastoaineistojen käyttö sekä se, että erityistä huomiota kiinnitetään päätöksente- kijöiden erilaisuuteen ja sen seurauksiin. Ta- loustieteilijät ovat viimeisten kolmen vuosi- kymmenen aikana kehittäneet vaikuttavan sar- jan työkaluja, joiden avulla voidaan tutkia yk-
silötason aineistoja ja tuottaa paitsi uutta tie- teellistä, myös päätöksenteon kannalta rele- vanttia tietoa.
Samaan aikaan on julkisen sektorin päätök- senteko aivan muista syistä muuttunut tavalla, joka tekee taloustieteilijöiden työkaluista entis- tä relevantimpia. Kaksi konkreettista kehitys- suuntaa ovat tarve aikaisempaa paremmin pe- rustella jo käytössä olevien julkisen sektorin toimintatapojen hyödyllisyys – usein puhutaan vaikuttavuudesta – sekä tarve selvittää vasta suunnitteilla olevien uusien toimintatapojen tai lakien vaikuttavuus. Esimerkkinä edellisestä voisi mainita Tekesin, jonka kotisivuilla uhra- taan paljon tilaa ”Teknologiarahoituksen vai- kutuksille”. Esimerkkinä jälkimmäisestä käy Kauppa- ja teollisuusministeriön vuoden 1999
”Ohjeet säädösehdotusten yritysvaikutusten arvioinnista” ja saman ministeriön käynnissä oleva SÄVY-hanke, jonka on tarkoitus edistää
”lainvalmistelun yritysvaikutusten systemaattis- ta arviointia”. Vastaavia esimerkkejä löytyy var- masti muiltakin hallinnonaloilta.
418
P Ä Ä K I R J O I T U S K A K 4 / 2 0 0 5
Taloustieteen rutiinilähestymistapa on analy- soida, mikä olisi sosiaalisesti optimaalinen po- litiikka; mikroekonometriset työkalut yhdistet- tynä soveltavaan teoriamallintamiseen ovat ta- loustieteen vastaus siihen, miten yllä mainittuja julkisen sektorin arviointikysymyksiä pitää läh- teä analysoimaan. Taloustieteellä ja -tieteilijöil- lä pitäisi siis olla paljon annettavaa julkisen sek- torin moninaisiin vaikuttavuuden arviointitar- peisiin. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että hyvin tehty vaikuttavuustutki- mus on sekä menetelmällisesti haastavaa ja ai- kaa vievää että tarvittavien tilastoaineistojen osalta vaativaa. Julkisen sektorin erittäin kan- natettavien pyrkimysten kaskessa onkin aina- kin kaksi kiveä: ensinnäkin on syytä miettiä, miten välttää intressiristiriidat tilanteissa, jois- sa arvioinnin tilaajalla on vahva oma näkemys jonkin politiikan tai toimenpiteen vaikuttavuu- desta, ja toiseksi on tärkeää varmistaa arvioin- nin tekijöiden ammattitaito ja (heillä) käytet- tävissä olevien resurssien (joista keskeisiä am- mattitaidon ohella ovat tilastoaineistot ja aika) riittävyys. Ammattitaidon osalta Kansantalous- tieteen Valtakunnallinen Jatkokoulutusohjelma (KAVA) kantaa keskeisen vastuun tulevien ekonomistisukupolvien osalta. KAVAn kurssi-
tarjonta ja väitöskirjaohjaus on jo hyvällä tasol- la ja kehittyy jatkossa lisää vaikuttavuusarvioin- nin kannalta relevanteilla alueilla. Jo ammatis- sa toimivien osalta työssä oppiminen ja jatko- koulutus ovat välttämättömiä itse kullekin. Ti- laajien olisi puolestaan ensiarvoisen tärkeää ra- kentaa pitkäjänteistä arviointityötä lyhyiden kerta-arviointien sijaan sekä hyväksyä ja ym- märtää se, että monissa tapauksissa vaikutta- vuuskysymyksiin vastaaminen vaatii akateemi- seen perustutkimukseen nojaavaa ja siihen ver- rattavaa, yhtä hankalaa ja riskipitoista tutki- musta. Julkinen sektori on myös usein hyvässä ja varmasti yksittäisiä tutkijaryhmiä paremmas- sa asemassa tarpeellisen tilastotiedon keräämi- sen suhteen. Ideaalisessa maailmassa eri hallin- nonaloilla olisi paljon kertynyttä tutkimustie- toa ja -taitoa, joiden pohjalta väistämättä jos- kus nopeastikin esiin nouseviin vaikuttavuus- kysymyksiin pystyttäisiin tarjoamaan aikaisem- paa paremmat vastaukset. Jos näistä perus- asioista ei huolehdita, jää vaikuttavuusarvioin- ti näennäistoiminnaksi, joka kenties elättää muutaman taloustieteilijän ja muun analyyti- kon, muttei auta alkuperäisten tavoitteiden saavuttamisessa. ⵧ
