156 UUSI JULKISJOHTAMINEN
(New Public Management, NPM) levisi Suomeen 1970–1990-lu- vuilla, ja sen vaikutukset ulottuvat tähän päivään. NPM:n seuraukse- na yksityisen ja julkisen sektorin jaottelu muuttui häilyvämmäksi, mutta se muutti myös suhtautu- mista hyvinvointivaltioon ja julki- sen sektorin työntekijöihin.
Ville Yliaskan huolellinen ja kunnianhimoinen historiatie- teellinen väitöskirjatutkimus Te- hokkuuden toiveuni kertoo uuden julkisjohtamisen historian Suo- messa.
Lukuisiin arkistolähteisiin ja aikalaiskirjoituksiin perustuva tutkimus ei aiemmista NPM- tutkimuksista poiketen tyydy ku- vaamaan kohdettaan vain hallin- nollisena rationalisointina, vaan tarkastelee sitä osana yhteiskun- tapolitiikkaa. Kuvatessaan tarinan keskeisten toimijoiden (kuten valtiovarainministeriö, puolueet, poliitikot, valtio, kunnat, virka- miehet ja hallintotieteilijät) uu- distuksista käymiä neuvotteluja Yliaska politisoikin niihin liittyvän taloudellisen ideologian.
YKSITYISKOHDAT HÄMÄRTÄVÄT KOKONAISKUVAA
Tehokkuuden toiveuni muodostaa tarinan, jonka tehtävänä on rat- kaista arvoitus: miten vuosikym- menien mittaista uudistusaaltoa
Yksityisen ja julkisen rajanvedon historia
Ville Yliaska (2014). Tehokkuuden toiveuni. Uuden julkisjohtamisen historia Suomessa 1970-luvulta 1990-luvulle. Helsinki: Into Kustannus. 600 s. ISBN: 978-952-264-318-6
pystyttiin pitämään yllä, vaikka todisteita uudistusten vaikutuk- sista ei ollut käytettävissä? Koska 600-sivuisen teoksen lukeminen vaatii ainakin kiireiseltä lukijalta hieman kärsivällisyyttä, kerron tari- nan juonen pääpiirteissään, vaikka se ei teekään oikeutta tutkijan esiin nostamille lukuisille yksityiskohdil- le. Teos ei nimittäin sovellu kovin- kaan hyvin sieltä täältä selailtavaksi, sillä se pyrkii antamaan kokonais- kuvan tapahtumista ja toimijoista.
Tarina alkaa 1970-luvun öljy- kriisistä ja keynesiläisen talous- ajattelun suosion kaatumisesta.
NPM:n kannalta näiden tapahtu- mien tärkein vaikutus oli se, että usko hyvinvointivaltioon koki kolauksen. Talousongelmat esi- tettiin hyvinvointivaltion kriisinä ja julkisesta sektorista tuli talou- dellinen taakka. Tässä ilmapiirissä NPM:n taustalla vaikuttanut uus- oikeistolainen talousajattelu tar- josi selkeän poliittisen ohjelman, jonka luvattiin ratkaisevan kriisin.
Keskeiset lääkkeet olivat julkisen sektorin yksityistäminen ja mark- kinaistaminen.
Yliaska taustoittaa ja kuvaa tärkeimmät NPM-uudistukset Suomessa, joiksi hän lukee val- tionyhtiöiden liikelaitostamisen ja sittemmin yhtiöittämisen, yk- sityiseltä sektorilta omaksutut johtamismallit sekä erilaiset kva- simarkkinamallit, kuten monissa kunnissa käyttöönotetut tilaaja-
tuottajamallit. Näiden reformien kuvaus on yksityiskohtaista, jopa pikkutarkkaa, ja tuo hyvin esiin uudistuksiin osallistuneet toimijat ja neuvottelut. Välillä lukijan on kuitenkin vaikea seurata tarinaa, sillä aineistot saavat yhtä suuren painoarvon. Sen vuoksi on vaikea arvioida, mitkä kehityskulut ovat olleet erityisen tärkeitä. Toisinaan tarina eksyy sivupoluille, ikään kuin kirjoittaja ei malttaisi jättää yhtään kiveä kääntämättä. Siksi hyppäänkin suoraan tarinan lop- puun, jossa juoni vasta kunnolla valkenee lukijalle.
TEHOKKUUDEN KASVUA VAIKEA MITATA
Yliaska arvioi NPM-uudistusten onnistumista tutkimusten valos- sa. Uuden julkisjohtamisen toi- vottiin ensinnäkin tuovan valtiol- le säästöjä leikkausten ja menojen kasvun pysäyttämisen muodossa, missä NPM-keinot toimivatkin.
Kuntien valtionosuuksia leikat- tiin ja rahoitusvastuuta siirrettiin kunnille ja edelleen kansalaisille korotettujen kunnallisverojen ja palvelumaksujen muodossa. Toi- nen NPM:n lupaus oli propagan- distisesti tärkeämpi: markkinais- taminen lisäisi tehokkuutta, tuot- tavuutta ja laatua sekä vähentäisi byrokratiaa.
Vastaus kysymykseen, tapah- tuiko näin, on juonen kannalta ää- rimmäisen kiinnostava. Vastaus
157 AIKUISKASVATUS 2’2015 KIRJA-ARVIOT
nimittäin on: emme tiedä. Suurin osa Yliaskan tarkastelemista tutki- muksista ei sisältänyt tietoa tehok- kuuden kasvusta, vaan ainoastaan kuvaili tapahtuneita muutoksia.
Syynä oli usein se, ettei ollut ole- massa riittävän hyviä mittareita, ja harva tiesi lähtötason. Ne harvat tutkimukset, joissa tehokkuutta ja tuottavuutta oli mitattu, antoivat ristiriitaisen kuvan.
Paradoksaalista kyllä, vakiintu- nein NPM:n vaikutuksia koskeva tutkimustulos on työelämän hei- kentyminen julkisella sektorilla.
”Näennäismarkkinoita tavoittele- vat reformit ovat tuotteistaessaan osittaneet, byrokratisoineet ja in- tensivoineet julkisen sektorin työt uupumustilastojen kärkisijoille”, Yliaska kirjoittaa (s. 509).
TALOUS MUUTTUU – NIIN MYÖS IHMISKUVA
Tämä pohjustaa tarinan kliimak- sia: Yliaskan mukaan NPM oli osa prosessia, jossa julkisen sektorin perusrakenteita muokattiin hyvin- vointivaltiosta valmentajavaltiok- si. Tavoitteena ei siis ollut vain te- hostaa julkisen sektorin toimintaa ja pienentää sen kokoa, vaan kes- kittää valtaa julkisista resursseista kunnilta valtiolle ja valtionhallin- non sisällä keskusvirastoilta mi- nisteriöille ja sektoriministeriöiltä valtiovarainministeriön budjetti- osastolle.
Keskitettyä resurssivaltaa käy- tettiin julkisten varojen siirtämi- seen hyvinvointipalveluista val- mentajavaltion tarpeisiin, ennen kaikkea elektroniikkateollisuuden tutkimus- ja kehitystyöhön sekä riskirahoitukseen.
Valtiointerventionistinen teol- lisuuspolitiikka selittää tutkijan mukaan myös sen, minkä vuok- si uudistuksia voitiin tehdä niin pitkään ilman todisteita niiden vaikutuksista. Vaikutuksilla ei ol- lut käytännössä merkitystä, sillä päätavoitteet olivat resurssivallan keskittämisessä ja julkisen sekto- rin pienentämisessä. Siksi NPM:n propagandistisesti tärkein osa eli toiminnan tehostaminen jäi si- vurooliin. Ilman tätä lupausta re- surssien leikkauksia olisi kuitenkin ollut vaikeampi perustella.
Tarinan lukuisista yksityiskoh- dista kenties kiinnostavin on ta- lousajattelun muuttumisen rinnal- la kulkenut ihmiskuvan muutos.
NPM:n juuret ovat julkisen valin- nan teoriassa, jonka mukaan ih- miset toimivat omia intressejään maksimoiden. Omaa henkilö- kohtaista etua ajaessaan julkisella sektorilla toimivat yksilöt kasvatti- vat julkista sektoria. Markkiname- kanismien avulla virkamiesten ja poliitikoiden valta voitiin kuiten- kin minimoida ja valjastaa oman edun tavoittelu tehokkuuden pa- rantamiseen.
Uusi ihmiskuva oli kaksijakoi- nen: hallinnon kehittäjien ja sitä kannattavien poliitikkojen nähtiin toteuttavan uudistuksia kansakun- nan parasta ajatellen, kun taas kaik- kien heitä hierarkiassa alempana toimivien julkisen sektorin työnte- kijöiden ajateltiin toimivan lyhyt- näköisen itseintressin ohjaamina.
TIIVISTÄMÄLLÄ UUSIA LUKIJOITA?
Kiehtoviin yksityiskohtiin kuu- luvat myös kirjoittajan tarjoamat
välähdykset talousajattelun ja sii- hen liittyvien metaforien suku- puolittuneisuudesta. Leikkausten kohteenahan oli feminiininen hyvinvointivaltio stereotyyppi- sine sairaanhoitajineen ja ”sosi- aalitanttoineen”, joiden ajateltiin
”liian äidillisesti hemmottelevan hoidettaviaan ja kuluttavan tuot- tamattomiin kohteisiin vientite- ollisuuden isien kotiin tuomaa rahaa” (s. 367).
Kiinnostava jatkotutkimuksen aihe olisikin, miten NPM on vai- kuttanut naisten ja miesten työelä- män laadun eriytymiseen.
Opinnäytteen jalostaminen hieman tiiviimmän kirjan muo- toon olisi saattanut laajentaa sen lukijakuntaa, sillä nyt siihen tart- tuminen saattaa jäädä väliin po- liitikoilta ja hallinnon kehittäjiltä.
Kokonaisuudessaan teos auttaa ymmärtämään viime vuosikym- menien yhteiskunnallisia muutok- sia laajasti ja tarjoaa niihin uusia näkökulmia. Siihen tutustumista voikin suositella kaikille hyvin- vointivaltion tilasta ja tulevaisuu- desta kiinnostuneille.
Hanna Ylöstalo
YTT, sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtori
Turun yliopisto
