Kirjojen lukemisen ja hankinnan kehityslinjoja 1970-luvulla näkymä

(1)

PERTTI VAKKARI

Kirjojen lukemisen ja hankinnan kehityslinjoja 1970-luvulla

Vakkari, Pertti, Kirjojen lukemisen ja hankinnan kehityslinjoja 1970-luvulla [Trends in book reading and the use of book channels in Finland].

Kirjastotiede ja informatiikka, 3 (3): 72-83, 1984.

The trends in adult reading habits and use of book channels are analysed.

Two sets of interviewdata representing the entire Finnish population of at least 15 years of age in the years 1973 and 1981 were used in the analysis. In 1973 31 % and in 1981 28 % of adults had not read a single book during the past six months, yet the amount of active readers has increased 13 %-units.

The number of those who read vocational or educational books, and especially other non-fiction, has increased considerably. Fiction reading has grown less. In particular, the reading activity and non-fiction reading by women has increased. The share of non-fiction is approaching that of fiction among Finnish readers. The reading of books has thus developed in an instrumental direction. This phenomenon is explained by the thorough change of educational and occupational structures in Finland after World War II. The Finns acquire their books in a growing degree from charge-free channels, i.e. from public libraries and from friends. The use of commercial book channels has not increased in the same degree.

Address: Institute of Library and Information Science, University of Tampe- re, PB 607, SF-33101 Tampere 10, Finland

Viime aikojen keskustelussa on kannettu huolta kirjan ja lukemisen asemasta. Luke- misen on arveltu vähenevän ja kirjan menet- tävän merkitystään erityisesti nuorempien sukupolvien keskuudessa uuden viestintävä- lineistön ja ohjelmatarjonnan lisääntyessä.

Kuitenkin kirjoja lukevan aikuisväestön osuus on kasvanut 1960-luvulta 1970-luvun puolimaihin saakka. Lisäksi ihmiset lukivat yhä ahkerammin (Eskola 1979, 126-128,

133-136). Epäilyksiä kansalaisten lukuhalun ehtymisestä tukevat Suomen kustannusyh- distyksen tiedot, joiden mukaan sen jäsenten kirjojen kappalemääräinen myynti on pysy- nyt samalla tasolla, n. 22 milj. kpl:na, sekä v.

1971 että v. 1981 (Lappi 1983, 12). Toisaalta tiedetään, että yleisten kirjastojen lainauslu- vut ovat kasvaneet 1970-luvulla vuosikymmenen lopun tasaantumisen jälkeenkin. Kas- vua on tapahtunut myös 1980-luvun alussa (Hovi 1984, 32-33, 42). Vaikuttaa siltä, että lukeminen ei olisi vähentynyt, vaan kirja-

hankintakanavien käytössä olisi tapahtunut kunnallisen kirjaston asemaa korostavia muutoksia.

Tämän artikkelin tarkoituksena on piirtää kuvaa aikuisväestön kirjanlukemisen ja kir- jahankintakanavien käytön kehityksestä

1970-luvulla ja 1980-luvun alussa. Sitä varten verrataan vuosien 1973 ja 1981 tietoja. Taus- taksi pohditaan II maailmansodan jälkeisiä rakennemuutoksia edellytyksinä mahdollisil- le lukemisen muutoksille. Vaikka onkin kyse lähinnä 1970-luvun linjoista, niillä on juurensa aikaisempien vuosikymmenten kehityk- sessä.

Rakennemuutokset kirjojen käytön pontimena

Voimakas sodanjälkeinen rakennemuutos on toiminut erilaisten kulttuuriharrastusten ja kirjojen lukemisen lisääntymisen perusta- na. Se on tuottanut edellytyksiä, kykyjä ja

(2)

mahdollisuuksia, jotka ovat johtaneet kirjojen käyttöön. Nämä muutokset eivät vaikuta

suoraviivaisesti, vaan erilaisten välittävien mekanismien avulla ihmisten ajattelutapoi- hin ja tottumuksiin. Muuttuneet aineelliset ja henkiset edellytykset vuorovaikutuksessa aikaisempien käytäntöjen kanssa muokkaa- vat uusia tottumuksia. Kirjojen lukemisen kannalta muutokset eivät ole yhdensuuntai- sia. Lukemisaktiivisuus saattaa vaihdella eri ryhmissä ja kirjan käyttötavat muuttua.

Suomalaisen yhteiskunnan sodanjälkeisel- le kehitykselle on ollut leimaa-antavaa voimakas taloudellinen kasvu, joka tosin on hi- dastunut 1970-luvun puolivälin jälkeen, elinkeino ja ammattirakenteen nopea muutos, muutto maalta kaupunkeihin sekä väestön koulutustason huima nousu.

Maatalous on menettänyt työntekijöitä se- kä teollisuudelle että palveluille. Varsinkin palveluammateissa toimivien määrä on kasvanut 1970-luvulla teollisuudesta elantonsa saavien määrän pysyessä ennallaan (SVT VI C: 106 XVII, 24, 33). Kehitys on merkinnyt etenkin johtavassa asemassa olevien ja ylem- pien toimihenkilöiden määrän keskimääräis- tä voimakkaampaa kasvua (Alestalo 1980,

157-159). Onkin sanottu, että elinkeino- ja koulutusrakenteen murros tuotti enemmän uusia herran paikkoja lyhyemmässä ajassa kuin koskaan ennen (Mäkelä 1983, 195). Ja herrathan ovat perinteisesti olleet etummai- sia kirjan käyttäjiä niin työssään kuin vapaa-aikanaan. Myös useiden muiden ammat- tien tietoja taitovaatimukset ovat kasvaneet siten, että ne edellyttävät jatkuvaa tietojen hankintaa myös kirjoja käyttäen. Nämä muutokset ovat omiaan lisäämään varsinkin työ- hön liittyvän kirjallisuuden seuraamista.

Palveluammateissa toimivien ja toimihen- kilöiden määrän lisääntymisen voi otaksua vaikuttavan monin tavoin kirjojen lukemiseen. Muissa palveluelinkeinoissa kuin kau- pan ja rahoituksen piirissä työpaikkojen määrä kasvoi eniten vasta 1970-luvulla. Niitä tuli tuolloin huomattavasti lisää varsinkin yhteiskunnallisille palvelualoille, kuten ope- tukseen ja terveydenhuoltoon (SVT VI C: 106 XVII, 24). Työpaikkojen määrä kasvoi siis huomattavasti niillä aloilla, joilla perinteisesti luetaan runsaasti joko ammatin vaatimusten vuoksi tai koulutuksen antamien valmiuksien ansiosta. Yhä useammat palkkatyöläiset joutuivat tekemisiin työpaikkojen kanssa, joissa vallitsee kulttuuriharrastuksiin ja kirjallisuuden lukemiseen myönteinen ilmapiiri.

Sen voi otaksua virittävän heikomminkin lu-

kemiseen suuntautuvia kirjojen pariin. Myös kyseisten alojen työt ovat fyysisesti vähem- män rasittavia kuin teollisuudessa (vrt. Työ- terveyslaitos 1983, 30-33), joten ne eivät ole luonteeltaan yhtä voimakkaita lukemisen es- teitä kuin teollisuustyöt.

Kolmas toimihenkilö- ja palveluammatteja perinteisistä teollisuusammateista erottava seikka on se, että kun jälkimmäisten työn kohde ovat esineet, edelliset ovat tekemisissä ihmisten, merkkien ja symbolien kanssa.

Tämä edellyttää tiedollisten ja taidollisten valmiuksien lisäksi kykyä käyttää toisia ih- misiä hyväksi persoonattomassa, välineelli- sessä interaktiossa (Sulkunen 1980, 153-154).

Työelämässä tapahtuva ihmissuhteiden esi- neellistyminen vaatii vastapainokseen itsear- voisia ihmissuhteita muualla kuin työympä- ristössä. Suuren muuton aiheuttama ihmissuhteiden katkeilu ja yksityistymiskehityk- sen mukanaan tuoma ihmissuhteitten keskit- tyminen perhepiiriin saattaa aiheuttaa itsear- voisten ihmissuhteitten hakemista kuvitteel- liselta tasolta. Kaunokirjallisuus tarjoaa siihen yhden väylän. Myös muiden joukkotie- dotusvälineiden anti voi täyttää tätä tehtävää.

Puhutaanhan nykyään julkisuuden henki- löistä kuin tuttavista. Yleisemminkin ihmissuhteiden merkityksen voimakas kasvu varsinkin nuoremmissa sukupolvissa saattaa li- sätä kaunokirjallisuuden käyttöä sen muiden tehtävien ohella ihmissuhdemallien antajana.

Ihmissuhdeteemathan ovat sen perinteistä aiheistoa. Mikäpä olisi sopivampaa luettavaa nuoremmille sukupolville, jotka Roosin (1980, 20) mukaan vellovat erilaisissa ihmis- suhdeongelmissa loputtomiin.

Ehkä kaikkein merkittävin kirjan erilaisia käyttövalmiuksia lisäävä muutos on ollut voimakas koulutustason nousu varsinkin toisen maailmansodan aikana tai sen jälkeen kouluikään tulleiden keskuudessa. Koulute- tun väestön määrä on runsaimmin noussut

1970-luvulla. Muutoksen nopeutta kuvaa se, että kun 25-44 vuotiaista vuonna 1960 7.5 % oli suorittanut ylioppilastutkinnon, vastaava luku oli v. 1970 n. 9.5 % ja v. 1980 16 %.

Vieläkin rajumpaa koulutustason nousu on ollut nuoremmassa 20-24 vuotiaiden ryh- mässä. Vuonna 1980 29 % heistä oli suorittanut ylioppilastutkinnon. Myös ammatillisesti koulutetun väestön määrä on lisääntynyt runsaasti. (SVT VI C: 106 XVII, 55-57). Eikä kehitys pysähdy vielä tähän. Nykyisin noin puolet kustakin ikäluokasta siirtyy lukioon.

Lukion voi otaksua antavan valmiuksia kirjojen välityksellä tapahtuvaan instrumentaali- seen tiedonhankintaan sekä myös kirjaili-

(3)

74 Vakkari: Kirjojen lukemisen . . . Kirjastotiede ja informatiikka 3 (3) - 1984 suusharrastukseen perehdyttämällä opiskeli-

jat kaunokirjallisuuden konventioihin. Kou- lutustason nousun voi siis otaksua lisänneen sekä tieto- että kaunokirjallisuuden lukemista erityisesti sotien jälkeisissä ikäluokissa.

Rakennemuutokset heijastuvat myös suomalaisten elämäntapaan. Kansalaisten sosiaalinen ja fyysinen turvallisuus on lisääntynyt huomattavasti. Laadultaan ihmisten elämä on J-P Roosin (1980, 21-22) mukaan tullut tasapaksummaksi ja varmemmaksi, mutta ohentunut sisällöltään sekä menettänyt kiin- nostavuuttaan. Elämäntapaa subjektiivisesti määrittävät tekijät ovat 1970-luvulla keskit- tyneet yhä vahvemmin kysymykseen elämän sisäisestä hallinnasta, kun sen ulkoinen hal- linta on lakannut olemasta keskeinen ongel- ma. Ihmiset pyrkivät löytämään elämän sisäi- sen hallinnan uusia muotoja, tapoja tuoda elämään sisältöä, järjestystä ja tarkoitusta, kun ponnistelu ulkoisen hallinnan saavutta- miseksi ei enää riitä. Roos siis tarkoittaa sitä, että kun ihmisten elämä on taloudellisesti suhteellisen turvattua, heille avautuu mahdollisuuksia kiinnostua elämän mieleen liit- tyvistä kysymyksistä, joihin he myös tarttuvat. Toisin kuin Roos Daun (1983) otaksuu ihmisten sisäänpäin kääntymisen aiheutuvan nyky-yhteiskunnan organisointitavasta joh- tuvasta tunteesta, etteivät he pysty hallitse- maan ympäristöään. Oman työn kontrolli- mahdollisuuksien väheneminen, virallisten hallinto- ja kontrollikoneistojen kasvu ja monimutkaistuminen sekä joukkotiedotusväli- neiden välittämä valtava informaatiotulva ai- heuttavat tunteen siitä, ettei ihminen aina oikein kykene ymmärtämään eikä hallitse- maan ympäristöään. Daunin (mt., 11) mukaan yksityisasunto ja materiaalinen kulutus hal- lintamuotoina tarjoavat vastapainon oman elämän hallinnan puutteille muilla elämän- alueilla. Yhteiskunnan sosiaalinen organisaa- tio aiheuttaa vieraantumista ja vallan puutet- ta, joka johtaa elämänpiirin supistumiseen materiaaliseen kulutukseen.

Kun Daun näkee elämän sisäistä hallintaa haettavan perheen ja kulutuksen piiristä, Roos näkee mahdollisuudet laajempina.

Kummassakin tapauksessa kirjallisuudella voi olla kaksi toisistaan poikkeavaa tehtävää.

Kirjallisuus ja yleisemmin joukkotiedotus voi toimia viihteellisenä elämän puristuksen lau- kaisijana sekä tarjota kuvitteellisella tasolla kokemuksen paremmasta elämänhallinnasta.

Toisaalta kirjallisuutta saatetaan käyttää elämän mielen rakennuspuiden aineksena.

Kaunokirjallisuus tarjoaa subjektiivisia to- dellisuuden malleja. Se antaa Björlingin

(1972, 55) sanoin »kosmoksen valmiiksi kir- joitettuna». Toisaalta yleinen tietokirjallisuus auttaa tiedolliseen elämän jäsentämiseen.

Tähän tarkoitukseen on vaikea löytää kirjalli- suudelle kilpailijaa muusta joukkotiedotuk- sesta.

Otaksuttavasti elämän sisäisen hallinnan etsintä lisää kirjallisuuden alueella ennen muuta yleisen tietokirjallisuuden ja tasok- kaan kaunokirjallisuuden lukemista. Yhteis- kunnallisen muutoksen nopeus sekä julkis- ten instituutioiden kasvusta ja eri elämänalu- eiden virallistumisesta johtuva organisaatioi- den ja toimintojen monimutkaistuminen asettavat kansalaisille kasvavia tietovaati- muksia, joihin perinnetieto ei päde. Myös nämä lisääntyvät elämän ulkoisen hallinnan ongelmat edellyttävät kasvavaa tiedonhan- kintaa. Pako näistä ongelmista viihteeseen tapahtuu todennäköisesti runsaammin muiden joukkotiedotusvälineiden kuin kirjan avulla. Pako voi tapahtua myös kasvaneena suuntautumisena kulutukseen.

Vaikuttaa siis siltä, että 1970-luvun rakennemuutokset olisivat vielä kirjan ja lukemisen asemaa ylläpitäviä. Kirjan käyttötarkoi- tukset ovat ilmeisesti kuitenkin muuttuneet entistä instrumentaalisemmiksi (vrt. Luck- ham 1984). Siitä voi otaksua tulleen entistä runsaammin työn, opintojen ja harrastusten väline. Näiden praktisten käyttötarkoitusten ohella kirjallisuuden orientoiva, maailmaa jä- sentävä tehtäväkin kasvanee väestön tiedollisten valmiuksien kohotessa. Tämä johtaa yleisen tietokirjallisuuden kasvaneeseen käyttöön. Sen sijaan kaunokirjallisuuden asema kansalaisten lukemiskentässä saattaa heiketä. Sen kanssa kilpailevat muut joukko- tiedotusvälineet ja vapaa-ajanviettotavat.

Aineistot

Vuoden 1973 tiedot ovat valtakunnallisen lukemistutkimuksen aineistosta. Tutkimusta varten haastateltiin vajaa tuhat suomalaista, jotka edustavat Ahvenanmaata lukuunotta- matta koko maan 15 vuotta täyttänyttä väes- töä. Tarkemmat tiedot aineistosta saa Katari- na Eskolan teoksesta Suomalaiset kirjanlukijoina (s. 92-117, 260-276). Vuoden 1981 tiedot

perustuvat Tilastokeskuksen suorittaman valtakunnallisesti edustavan kulttuuriharras- tus- ja vapaa-aikatutkimuksen haastatteluai- neistoon. Koska jälkimmäinen aineisto edusti maan 10 vuotta täyttänyttä väestöä, siitä pois- tettiin aineistojen vertailtavuuden vuoksi

10-14 vuotiaiden tiedot. Aineistoa on esitelty

(4)

tarkemmin Tilastokeskuksen julkaisussa Ti- lastollisia tiedonantoja 73.

Vuoden 1973 tutkimuksessa haastateltavil- ta tiedusteltiin edeltäneen 12 kuukauden ai- kaista lukemisfrekvenssiä, kun taas aikaväli oli vuonna 1981 kuusi kuukautta. Vertailun mahdollistamiseksi aikaisemman tutkimuk- sen kysymykset luokiteltiin siten, että ne osoittivat haastattelua edeltäneen puolen vuoden aikaisen lukemistiheyden. Vuonna 1981 kysyttiin aikaisempaa eriytyneemmin luettuja kirjatyyppejä. Käytettyjä muuttujia yhdistettiin siten, että ne vastasivat v. 1973 käytettyä kirjallisuuden luokitusta. Sen sijaan kirjanhankintakanavien käyttöä osoitta- via mittareita ei saatu täysin vertailukelpoi- siksi. Vuoden 1981 tiedot kertovat onko haastateltava hankkinut kirjoja tietystä kanavasta kuluneen puolen vuoden aikana, kun taas v.

1973 rajana oli vuosi.

Kirjan yleisön kasvu taittunut

Sodan jälkeinen kirjoja lukevan väestön- osan suhteellinen kasvu näyttää Suomessa päättyneen. K u n v . 1973 31 % aikuisväestöstä ei lukenut haastattelua edeltäneen puolen vuoden aikana kirjoja, vastaava luku v. 1981 oli 28 % (taulukko 1). Muutaman prosenttiyk- sikön noususta huolimatta voitaneen puhua kasvun tyrehtymisestä, koska yleisön suhteellinen osuus nousi vielä 1970-luvun puoli- maissa selvästi nopeammin (vrt. Eskola 1979, 126-128). Vastaavaa hidastumista on tapahtunut 1970-luvulla useissa muissakin Euroo- pan maissa, mm. Unkarissa (Gereben 1984) ja Ruotsissa 1970-luvun loppupuolella (Läs!

1983, 168-169). Saksan liittotasavallassa tämä vaihe koettiin jo 1960-ja 1970-luvun taitteessa (Schmidtchen 1974, 713-714, Franzman 1981, 210-211).

Vaikka lukijakunnan kasvu näyttää taittuneen, se ei ole hillinnyt niiden lukuintoa, jotka tarttuvat kirjaan. Aktiivisti, vähintään kirjan kuussa lukevien osuus on lisääntynyt 13 prosenttiyksikköä (taulukko 1). Ne, jotka siis yleensä kirjoja lukevat, lukevat yhä runsaammin. Yleisössä näyttää tapahtuneen lie- vää polarisoitumista aktiivilukijöihin ja niihin, jotka eivät tapaa lukea. Nopea koulutustason nousu ja muut 1970-luvun muutokset eivät siis ole kasvattaneet lukijakuntaa, vaan jo lukevien iukemisaktiivisuutta. Osa kansa- laisista jättäytyy jatkuvasti kirjakuittuurin ulkopuolelle. Suomessa tapahtunut aktiivien lukijoiden osuuden lisääntyminen näyttää

Taulukko 1. Puolen vuoden aikainen kirjojen lu- keminen vuosina 1973 ja 1981 (%).

Kirjojen lukeminen v. 1973 v. 1981 6 kk:n aikana (974) (2263) ei yhtään kirjaa 31 28 1-5 kirjaa 40 30 6- kirjaa 29 42 Työhön tai opintoihin

liittyviä kirjoja 19 32 Muita tietokirjoja 16 43 Romaaneja tai muuta

fiktiota 56 63 Sarjalukemistoja 13 21

poikkeavan muusta eurooppalaisesta kehi- tyksestä. Liittotasavallassa ja Englannissa koko lukevan yleisön stabilisoituminen on tapahtunut 1960- ja 1970-luvun taitteessa (Schmidtchen 1974, 713, Luckham 1984) ja Ruotsissakin 1970-luvun lopulla (Läs! 1983, 173). Tämä saattaa johtua siitä, että Suomen rakennemuutos on lähtenyt liikkeelle eu- rooppalaisittain tarkastellen myöhään ja siitä, että näissä maissa luetaan yhä kirjoja runsaammin kuin Suomessa.

Muutokset erityyppisen kirjallisuuden lukemisessa

Eri kirjallisuustyyppien lukemista voitiin verrata vain yleisyys tietojen avulla; oliko haastateltava lukenut mainittua kirjallisuutta edeltäneen puolen vuoden aikana. Näin ollen tiedot eivät anna kovin tarkkaa kuvaa lukemisen määrällisistä muutoksista.

Tietopuolisen kirjallisuuden lukeminen on yleistynyt selvästi fiktiota runsaammin (taulukko 1). Varsinkin muun kuin työhön tai opintoihin liittyvän tietokirjallisuuden seuraaminen on lisääntynyt erittäin runsaasti.

Sen käyttö on miltei kolminkertaistunut vuo- sikymmenessä. Sepitteellisellä puolella sekä romaanien ja m u u n kaunokirjallisuuden lukeminen on yleistynyt samassa tahdissa kuin sarjalukemistojenkin, noin 7 - 8 prosenttiyk- siköllä. Sarjalukemistojen, kuten Jerry Cot- ton tai Femina-sarjojen, seuraaminen on li- sääntynyt melko niukasti ja mitä luetaan huo- mattavan vähän varsinaiseen kaunokirjalli- suuteen verrattuna.

(5)

76 Vakkari: Kirjojen lukemisen . . . Kirjastotiede ja informatiikka 3 (3) - 1984 Kaunokirjallisuudella on yhä valta-asema

suomalaisten lukemiskentässä. Sen rinnalle on kuitenkin selvästi kohoamassa yleinen tietokirjallisuus sekä myös jossain määrin työhön ja opintoihin kuuluva kirjallisuus.

Lukemisen luonne vaikuttaa muuttuneen ekspressiivisestä instrumentaalisemmaksi.

Kirjallisuutta käytetään yhä enenevässä mää- rin työn, opintojen, harrastusten, muiden erilaisten käytännön tarpeiden ja maailmaan orientoitumisen välineenä. Rakennemuutok- set ovat aiheuttaneet toisaalta eri elämänalu- eiden tietovaatimusten kasvua samalla kun koulutusmahdollisuuksien lisäännyttyä väes- tön valmiudet hankkia tietoa ovat kohentu- neet etenkin nuoremmissa ikäluokissa. Yhä suurempi osa väestöstä kuuluu ammatissa toimiviin. Varsinkin korkeaa koulutusta vaa- tivien toimihenkilö- ja muiden teknis-hallin- nollisten sekä yhteiskuntatieteellisten am- mattien määrä on kasvanut nimenomaan 1970-luvulla (Alestalo 1980, 157-159, SVT 106 C XVII, 24, 36). Myös muiden kuin perinteis- ten valkokaulusammattien tietovaatimukset ovat lisääntymässä (Asp 1983, 24-28). Tämä aiheuttaa kasvavaa tarvetta myös tietokirjallisuuden seuraamiseen.

Muillakin elämän alueilla tarvittavan tiedon määrä on kasvanut. Yhteiskunnan orga- nisoituneisuus, keskittyneisyys ja monimut- kaisuus ovat lisääntyneet ja tämä säätelee yhä voimakkaammin sosiaalista elämää. Liisa Uusitalo (1983, 228-229) toteaa Habermasia lainaten systeemisen kontrollin ulottuvan yhä laajemmalle rajoittaen niiden itsenäisten päätösten ja toimintojen määrää, jotka ovat perinteisesti kuuluneet ihmisten omaan au- tonomiseen elämänpiiriin. Samalla on tapahtunut toimintojen siirtymistä yksityisestä julkiseen elämänpiiriin. Eri elämänalojen

toimintojen nopea rationaalistuminen ja siir- tyminen yhteiskunnan hoidettavaksi aiheut- tavat sen, että perinnetietous on riittämätöntä niiden hallitsemiseksi ja hoitamiseksi. Kansa- laisten on käytettävä yhä enemmän aikaa tiedonhankintaan pystyäkseen toimimaan yhä monimutkaisemmassa yhteiskunnassa.

Olemassaoloon ei enää riitä eläminen ja ole- minen, vaan tarvitaan ammattitietoa monilta elämänalueilta mm. kuluttamisen ja palvelujen käytön pohjaksi. Myös harrastuksissa perinnetietous on syrjäytynyt kirjatiedon tieltä.

Käytännön tietouden ohella elämän ulkoisen hallinnan laajentaminen ja systeemisen kontrollin voittaminen edellyttää yleistiedon li- säämistä. Ilmeisesti myös tämä heijastuu kasvaneena yleisen tietokirjallisuuden käyt- tönä.

Tietokirjallisuuden yleisöä hitaampi fiktion yleisön kasvu saattaa johtua siitä, että muut vapaa-ajan toiminnot ja harrastukset kilpailevat voimakkaammin juuri sen kanssa. Mai- nitun kaltaisten yhteiskunnan kehityksen si- säisten välttämättömyyksien kasvattaessa tietopuolisen kirjallisuuden käyttöä, kasvava määrä vapaa-ajanviettotapoja tarjoavat vaih- toehdon fiktion lukemiselle. Esim. television on todettu (Tiihonen 1969, Television and human behavior 1978, 164-165) korvaavan kirjan viihde- tai fantasiatehtävää. Television lähetystuntien määrä Suomessa on kasvanut vuodesta 1972/73 vuoteen 1980/81 noin 900 tunnilla (Tilastollisia tiedonantoja 73, 278).

Vaikka ohjelmarakenne ei yleispiirteissään näytä muuttuneen (mt., 280-281), katseluun käytetystä ajasta uhrattiin v. 1982 hieman suurempi osa viihdeohjelmille kuin v. 1976 (Erholm & Silvo 1983, 37). Tämä voi osittain olla syynä fiktion lukemisen hitaaseen kas- vuun. Saattaa olla, että televisio on leikannut osan varsinkin viihdepainotteista kirjallisuutta lukevasta yleisöstä. Sen sijaan perin- teisen kaunokirjallisuusharrastuksen voisi otaksua olevan nousussa väestön koulutustason kasvun ansiosta.

Miesten ja naisten lukeminen

Naiset ovat ajaneet 1970-luvun kuluessa miesten ohi lukemisahkeruudessa, joskin erot ovat pienet (taulukko 2). Kummankin sukupuolen edustajat lukivat 1970-luvun alussa suunnilleen yhtä paljon. Vuosikym- menen aikana kirjoihin tarttuvien naisten osuus on kasvanut viidellä prosenttiyksiköllä miesten osuuden pysyessä suunnilleen ennallaan. Ahkerasti, vähintään kirjan kuussa lukevien osuus on myös kasvanut selvästi nopeammin naisten kuin miesten parissa. Kirja on saanut uutta sekä säännöllisesti lukevaa yleisöä erityisesti naisista. Kirjalajeista sekä työhön ja opintoihin liittyvien että muiden tietokirjojen käyttö on yleistynyt voimakkaammin naisilla kuin miehillä (taulukko 2).

Fiktion seuraaminen on kasvanut samassa tahdissa. Kun tietokirjallisuus oli 1970-luvun alussa miesten aluetta, vuosikymmentä myö- hemmin sukupuolten väliset erot ovat näin tarkastellen tasoittuneet.

Elinkeino-, ammatti- ja koulutusrakenteen muuttuminen on pohjustanut naisten lukemisen aktivoitumista ja muuttumista tietokir- japainotteisemmaksi. Naisten yleissivistävän koulutuksen taso on miesten yleissivistystä-

(6)

Taulukko 2. Puolen vuoden aikainen kirjojen lukeminen sukupuolen mukaan vuosina 1973 ja 1981 (9c).

Kirjojen lukeminen 6 kk:n aikana

v. 1973

Miehet Naiset (449) (518)

v. 1981

Miehet Naiset (1068) (1195) ei yhtään kirjaa

1-5 kirjaa 6 - kirjaa

31 32 30 27

39 42 31 29

31 27 39 44

22 16 32 31

19 13 43 43

53 58 60 65

17 10 24 19

Työhön tai opintoihin liittyviä kirjoja Muita tietokirjoja

Romaaneja tai muuta fiktiota Sarjalukemistoja

soa k o r k e a m p i . E s i m e r k i k s i y l i o p p i l a s t u t - k i n n o n s u o r i t t a n e i s t a e n e m m i s t ö on ollut naisia jo 1950-luvulta l ä h t i e n j a s u u n t a u s on j a t k u n u t m y ö s 1970-luvulla (Tilastollisia tie- d o n a n t o j a 72, 41). K o r k e a s t i k o u l u t e t u t h a n ovat p e r i n t e i s e s t i k e s k i m ä ä r ä i s t ä i n n o k - k a a m p i a k i r j a l l i s u u d e n lukijoita, j o i d e n lu- k e m a s t a t i e t o t e o k s e t o t t a v a t tavallista s u u - r e m m a n o s a n .

K u n a m m a t i s s a t o i m i v i e n m i e s t e n m ä ä r ä o n k o k o 1970-luvun p y s y n y t j o k s e e n k i n en- n a l l a a n , a m m a t i s s a t o i m i v i e n n a i s t e n m ä ä r ä o n s a m a n a i k a i s e s t i l i s ä ä n t y n y t n o i n 16 %:lla (Tilastollisia t i e d o n a n t o j a 72, 68). N a i s t e n s u u r i n työllistäjä e l i n k e i n o i s t a on y h t e i s k u n - nalliset p a l v e l u t j a niistä n i m e n o m a a n ope- t u s , t u t k i m u s j a t e r v e y d e n h u o l t o . T ä m ä ala o n m y ö s n o p e a s t i k a s v a n u t n a i s t e n työllistä- j ä n ä 1970-luvulla (mt., 68). N a i s t e n v o i m a k a s a s t u m i n e n t y ö e l ä m ä ä n lisää h e i d ä n t a r v e t - t a a n ylläpitää j a lisätä a m m a t t i t a i t o a a n . Tä- m ä n ohella v a r s i n k i n n a i s t e n l i s ä ä n t y n y t o p i s k e l u laajentaa o p i n t o i h i n j a t y ö h ö n liitty- v ä ä k i r j a l l i s u u d e n k ä y t t ö ä . N a i s t e n m i e h i ä r u n s a a m p i h a k e u t u m i n e n t o i m i h e n k i l ö - j a p a l v e l u a m m a t t e i h i n vie h e i d ä t sellaiseen t y ö y m p ä r i s t ö ö n , j o s s a t y ö n l u o n t e e n ja ilma- piirin voi o t a k s u a o l e v a n k e s k i m ä ä r ä i s t ä e n e m m ä n k u l t t u u r i h a r r a s t u k s i a j a kirjalli- s u u d e n l u k e m i s t a s u o s i v a a . N ä i h i n a m m a t - t e i h i n liittyy k e s k i m ä ä r ä i s t ä r u n s a a m m i n kir- j o j e n k ä y t t ö ä , n i i d e n harjoittajat ovat tavallista k o r k e a m m i n k o u l u t e t t u j a s e k ä n i i d e n a m m a t t i p e r i n t e e s e e n k u u l u u m y ö n t e i n e n s u h t a u t u m i n e n taiteisiin j a k i r j a l l i s u u t e e n (vrt. V a k k a r i 1984, 11). Y l e e n s ä k i n voisi 1970-luvulla t a p a h t u n e e n n a i m i s i s s a olevien ja alle k o u l u i k ä i s t e n l a s t e n äitien v o i m a k k a a n

s i i r t y m i s e n t y ö e l ä m ä ä n (SVT V I C: 106 XVII, 24) o t a k s u a a v a n n e e n n a i s t e n k o k e m u s p i i r i ä ja l i s ä n n e e n h e i d ä n tiedollista a k t i i v i s u u t t a a n

k o t o n a o l o o n v e r r a t t u n a . E s i m e r k i k s i Kort- t e i n e n (1982, 7 4 - 7 6 ) k u v a a l ä h i ö n k o t i ä i t i e n e l ä m ä n t i l a n t e e n j a t o i m i n t a m a h d o l l i s u u d e t h y v i n r a j o i t t u n e i k s i .

Ikä ja l u k e m i n e n

Kirjoja l u k e v i e n o s u u s on j o n k i n v e r r a n s u p i s t u n u t v u o d e n 1940 j ä l k e e n ja e n n e n v u o t t a 1910 s y n t y n e i s s ä . V a s t a a v a s t i l u k e m i s - a k t i i v i s u u d e n k a s v u on ollut v ä h ä i s e m p i n ä i s s ä r y h m i s s ä v e r r a t t u n a 1 9 1 0 - 3 9 s y n t y - neisiin (kuvio 1). M u u t o k s e t liittyvät toisaalta y k s i l ö i d e n e l i n v a i h e e s e e n j a t o i s a a l t a s u k u - p o l v i e n välisiin k o k e m u s t a u s t a n e r o i h i n (vrt.

E s k o l a 1981, 287). I l m e i s e s t i perhevelvolli- s u u d e t j a a m m a t t i u r a n l u o m i n e n ovat sito- n e e t n u o r e m p i e n s u k u p o l v i e n ajan niin, ettei sitä ole l i i e n n y t entisellä t a v o i n kirjojen lu- k e m i s e e n . T u l e v a i s u u d e s s a t ä m ä e l ä m ä n k a a - r e n p u r i s t u s h e l p o t t a a (vrt. W i l e n s k y 1981, 2 5 6 - 2 5 9 ) , jolloin v o i d a a n o t a k s u a m y ö s näille v u o d e n 1940 j ä l k e e n s y n t y n e i l l e j ä ä v ä n e n e m m ä n a i k a a omille h a r r a s t u k s i l l e e n . N ä i n n ä y t t ä ä k ä y n e e n l u k e m i s e n osalta e n n e n v u o t t a 1940 s y n t y n e i l l ä . Heiliä o n a l k a n u t e l i n v a i h e , j o t a J - P R o o s (1983, 1 8 - 1 9 ) k u t s u u k o l m a n n e k s i e l ä m ä k s i . N ä m ä yli 40 v u o t i a a t ovat s u o r i t t a n e e t n e k e s k e i s e t t e h t ä v ä t , j o t k a e n n e n v e i v ä t i h m i s e n k o k o a i k u i s i ä n , H e ovat h a n k k i n e e t a s u n n o n , k a s v a t t a n e e t l a p s e t ja h a n k k i n e e t k a i k k i e l i n t a s o o n liittyvät p e r u s - v a r u s t e e t . Heillä on t ä s s ä v a i h e e s s a suhteelli- s e n t u r v a t t u t y ö , k u m m a l l a k i n p u o l i s o l l a k o h t u u l l i n e n t u l o t a s o ja h y v ä t e r v e y s . Heillä on m a h d o l l i s u u s k ä y t t ä ä a i k a a n s a o m i i n tar- k o i t u k s i i n s a ja i t s e ä ä n v a r t e n . S e on a n t a n u t heille m a h d o l l i s u u d e n palata e n t i s t ä a h k e - r a m m i n kirjojen pariin. L i s ä k s i 1 9 1 0 - 1 9 syn- t y n e i d e n s i i r t y m i n e n e l ä k k e e l l e 1970-luvulla o n a n t a n u t a i k a a l u k e m i s e l l e . H e i t ä v a n h e m -

(7)

78 Vakkari: Kirjojen lukemisen .

1 0 0 T

90 + 804- 7 o l 60 + 5 0 1 40 + 30 + 20 + 10 +

Kirjastotiede ja informatiikka 3 (3) - 1984

vähint. kirja/6 kk 1973 vähint. kirja/6 kk 1981

vähint. kirja/kk 1981 vähint. kirja/kk 1973

syntymäv. 1950-58 40-49 30-39 20-29 10-19 -09 ikä v. 1973 15-23 24-33 34-43 44-53 54-63 64- ikä v. 1981 23-31 32-41 42-51 52-61 62-71 72- Kuvio 1. Lukemisfrekvenssi ikäkohorteittain vuosina 1973 ja 1981 (%).

pien, ennen vuotta 1910 syntyneiden muita vähäisempi lukemisaktiviteetin kasvu liitty- nee heidän ikääntymiseensä. Vuonna 1981 nuorimmatkin heistä olivat yli 70 vuotiaita.

Voimien ja terveyden heikkeneminen vähen- tävät heidän lukemisedellytyksiään.

Vuonna 1920-29 syntyneiden muita suurempi lukemisharrastuksen kasvu saattaa johtua elinvaiheen vaikutusten ohella myös

heidän muista sukupolvista poikkeavasta kokemustaustastaan. Antti Eskola (1976, 21) on huomauttanut vuoden 1973 aineistossa ja muutamien muidenkin tutkimusten mukaan niiden lukevan tavallista enemmän, jotka tulivat kouluikään heti oppivelvollisuuslain voimaantulon (v. 1927) jälkeen. Aikaisemmis- ta sukupolvista heitä siis erottaa oppivelvolli- suus. He ovat käyneet kansakoulun, joka on antanut ensimmäisen kerran koko ikäluokal- le opetusta myös kaunokirjallisuudessa sekä juurruttanut kirjojen välineelliseen käyttöön.

Myöhemmistä sukupolvista heidät erottaa sodan jälkeen eletty nuoruus, jolloin kulutus- tavaroista oli pulaa, mutta kirjoja tarjolla.

Eräässä vuoden 1946 Kirjakauppalehdessä mainitaankin kaiken säännöstellyn tavara- niukkuuden keskellä kirjojen olevan sikäli poikkeusasemassa, että niitä on voinut ostaa milteipä mielin määrin ja ilman kortteja ja

pisteitä (Gallup-tutkimus 1946, 197). Tilai- suutta myös näytettiin käytetyn hyväksi, koska kirjojen ostaminen oli tuolloin ylei- sempää kuin 1970-luvun loppupuolella (vrt.

m t , 198, Tilastollisia tiedonantoja 60, 190).

Kirjakulttuurilla oli tuolloin ilmeisen voimakas asema. Voisi otaksua, että he ovat silloin sosiaalistuneet edellisiä ja seuraavia sukupolvia voimakkaammin kirjallisuuden lukemiseen, mikä näkyy tilaisuuden tarjoutuessa muita suhteellisesti runsaampana lukemise- na.

Vaikka lukemistiheyden kasvu vaihtelee- kin eriä ikäkohortissa, kuitenkin ihmiset lukevat ahkerammin kuin vastaavanikäiset vuosi- kymmen aikaisemmin.

Kaikkein nuorin ikäryhmä, v. 1950-58 syntyneet, näyttää vähentäneen hieman opintoihin tai työhön liittyvän kirjallisuuden käyttöä (taulukko 3). Tämä johtunee siitä, että he ovat 1970-luvun kuluessa lopettaneet opintonsa ja siirtyneet työelämään. Opintoja varten ei enää tarvitse lukea ja työelämää varten tiedot ovat vielä tuoreita. Sen sijaan 1930- ja 1940-luvuilla syntyneillä työhön ja opintoihin liittyvän kirjallisuuden käyttö on yleistynyt selvästi muita runsaammin. He ovat parhaas- sa työiässä olevia ihmisiä, joiden on täytynyt hankkia lisätietoja vanhojen tilalle pystyäk-

(8)

Kirjastotiede ja informatiikka 3 (3) - 1984 79 Taulukko 3. Erityyppistä kirjallisuutta puolen vuoden aikana lukeneiden osuus ikäkohorteittain vuosi-

na 1973 ja 1981 (%).

Kirjatyyppi S y n t y m ä v u o d e t

1950-58 1940-49 1930-39 1920-29 1910-19 -1909

V. 1973 (171) (185) (156) (157) (149) (156)

Työhön tai opint.

liittyviä kirjoja 44 28 17 13 4 1

Muita tietokirjoja 25 19 17 15 9 10

Romaaneja jms. 73 67 60 46 44 40

Sarjalukemistoja 35 17 6 7 5 6

V. 1981 (438) (424) (341) (283) (252) (157)

Työhön tai opint.

liittyviä kirjoja 37 39 30 16 6 1

Muita tietokirjoja 47 45 41 42 34 34

Romaaneja jms. 74 67 56 52 46 34

Sarjalukemistoja 27 18 11 8 9 3

seen kehittämään työkykyään ammattinsa muutosten mukaisesti. He ovat myös sen sukupolven ihmisiä, joille rakennemuutok- sen myötä avautui ennennäkemättömän suu- ri määrä korkeaa ammattitaitoa vaativia työ- paikkoja. Heillä on ollut mahdollisuus hyötyä sotien jälkeisestä koulutustilaisuuksien no- peasta lisäyksestä ja hankkia iltselleen koulutus, joka mahdollistaa jatkuvan vastaamisen ammatin asettamiin tietovaatimusten muu- toksiin.

Edellisestä poiketen ennen vuotta 1930 syntyneet eivät lue juuri aikaisempaa yleisemmin kirjoja työtä tai opintoja varten. Tässä yhteydessä vuosina 1920-29 syntyneet ovat kiinnostava ryhmä, koska heitä varhemmin syntyneistä nuorimmatkin alkavat olla eläk- keelle siirtyneitä vuonna 1981. 1920-luvulla syntyneet tulivat kouluikään ennen sotaa, jolloin koulutusmahdollisuudet eivät vielä olleet avautuneet runsaina. He siirtyivät työ- elämään melko heikosti koulutettuina. Hei- dän tiedonhankintavalmiutensa ovat seuraavia sukupolvia heikommat. He myös sijoit- tuivat heidän jälkeensä syntyneitä runsaammin ammatteihin, joiden tietovaatimukset ovat pienet. He lähestyvät 1970-luvun kuluessa eläkeikää. He hallitsevat ammattinsa niin, ettei sitä varten enää viitsitä tai tarvitse hankkia uutta tietoa. Heikommin koulutettu- ja, vanhoja työntekijöitä siirretään usein

myös yksinkertaisiin, ammattitaitoa vaati- mattomiin tehtäviin tai työkyvyttömyyseläk- keelle. Tämän ikäryhmän työhönosallistu-

vuus onkin laskenut 1970-luvulla runsaasti (vrt. SVT XL: 6, 35, Tilastollisia tiedonantoja 61, 26). Mm. näistä syistä heidän työhön liit- tyvän kirjallisuuden seuraamisensa on pysy- nyt miltei ennallaan.

Muun kuin opintoihin tai työhön liittyvän tietokirjallisuuden lukeminen on yleistynyt hyvin tasaisesti eri ikäryhmissä (taulukko 3).

Romaanien ja muun kaunokirjallisuuden lukeminen on yleistynyt vain 1920-luvulla syn- tyneillä. Heidän lukemisensa on lisääntynyt muita runsaammin sen varassa. He ovat ilmeisesti sodan jälkeisessä kirjakulttuurin vahvistumisen kautena sosiaalistuneet ennen muuta kaunokirjallisuuden lukemiseen.

Sarjalukemistojen seuraaminen ei juuri ole yleistynyt eri ikäryhmissä (taulukko 3). Vaik- ka nuoret ovat yhä niiden perinteistä lukijakuntaa, niiden käyttö on jopa hieman vähen- tynyt 1950-luvulla syntyneillä. Väheneminen koskee vähintään keskikoulun käyneitä. Vain kansakoulupohjan omaavilla niiden lukeminen on yleistynyt kymmenellä prosenttiyksi- köllä. Näyttää siis siltä, että tämä kioskikirjal- lisuus on pystynyt saavuttamaan lukijakuntaa vain niistä väestönosista, joiden nuoruu- den lukemissosialisaation aikoihin on ollut sen kattavampaa tarjontaa. Syvemmin se näyttää juurtuneen vain sotavuosien jälkeen syntyneiden heikosti koulutettujen lukemis- kenttään. Kuitenkin tarjonnan myötä sen ote nuoremmista sukupolvista on tiukentunut.

Tähän viittaa se, että kun v. 1973 33 % 15-24 vuotiaista oli tarttunut sarjalukemistöihin

(9)

80 Vakkari: Kirjojen lukemisen . Kirjastotiede ja informatiikka 3 (3) - 1984

50 40 +

30

20

10 — é — 1973

kirjasto ystävät

kirj akauppa

kirjakerho valintamyymälä kioski

1981

Kuvio 2. V. 1973 vähintään kolmesti ja v. 1981 vähintään kahdesti eri kirjakanavista kirjoja hankkinei- den sekä kirjakerhoon kuuluneiden osuudet (%).

puolen vuoden sisällä, vastaava luku v. 1981 oli jo 52 %. Lisäys oli jälleen voimakkainta heikosti koulutetuilla. Vaikka näyttääkin sil- tä, että ihmiset vähentävät ikääntyessään sarjalukemistojen seuraamista, niiden lukeminen yleistyy niiden seuraamiseen tottuneiden sukupolvien vanhetessa.

Lukemisaktiivisuus on kasvanut sekä kansakoulun käyneillä että ylioppilastutkinnon suorittaneilla samassa tahdissa kuin väestöllä keskimäärin. Sen sijaan keskikoulun käynei- den kirjojen käyttö ei ole lisääntynyt 1970-luvulla. Siihen liittyy romaanien lukemisen lie- vä väheneminen.

Kirjakanavien käytön kehitys 1970-luvulla

Kirjakanavien käytön kehitystä ei voi verrata mittareiden luokitusten erojen vuoksi

täysin luotettavasti. Vuonna 1973 käytön rajana oli, että kyseisestä kanavasta hankittiin kirjoja vähintään kolmesti vuodessa. Vuonna 1981 haastateltavien edellytettiin hankkivan vähintään kirjan puolen vuoden aikana eli vähintään kaksi kirjaa vuodessa. Varhaisem- pi luokituskriteeri on tiukempi. Mikäli käyt- tölukemissa havaitaan nousua, se saattaa osin johtua tästä. Kuitenkin mittarit mahdollista- vat kehityssuuntien vertailun.

Kirjojen hankinta näyttää eniten yleisty- neen maksuttomista väylistä, kirjastoista se- kä sukulaisilta ja tuttavilta (kuvio 2). Varsin- kin kirjaston lainauskäyttö on lisääntynyt.

Kun 1970-luvun alussa kirjojen hankinta ja- kautui tasaisesti kirjastojen, ystävyyssuhtei- den ja kirjakaupan kesken, vuosikymmentä myöhemmin hankinta keskittyi voimakkaammin maksuttomiin kanaviin. Kioskien käyttö kirjallisuuden hankintaväylinä on sen sijaan vähentynyt. Tämä yllättävä havainto

(10)

Kirjastotiede ja informatiikka 3 (3) - 1984 on yhdenmukainen sen kanssa, että Rautakir- ja Oy:n kirjojen markkamääräinen netto- myynti on vähentynyt puolella 1970-luvun puolivälistä 1980-luvun alkuun (Tilastollisia tiedonantoja 73,178). Aikuisväestön kasvanut lukemisaktiviteetti kanavoituu ilmeisesti 1970-luvulla tapahtuneen palvelujen tavoitet- tavuuden ja yleisen palvelutason kehittymi- sen vuoksi kunnallisiin kirjastoihin (vrt. Hovi 1984,41-70, Tilastollisia tiedonantoja 73,182).

Kirjastoverkko kehittyi kirjastoautotoimin- nan laajetessa, kunnat saivat lisää päätoimisia kirjastonhoitajia ja uusia kirjastohuoneistoja sekä kokoelmat kasvoivat. Vastaavana aikana kirjakauppojen tavoitettavuus näyttää hei- kentyneen niiden lukumäärän vähentymisen vuoksi (Tilastollisia tiedonantoja 73, 182).

Myös kirjojen kohonneet hinnat saattavat olla syynä kysynnän suuntautumiseen maksuttomiin hankintatapoihin.

Kirjakauppalaitos välitti v. 1973 kirjaston jälkeen toiseksi eniten tietokirjallisuutta.1

Kun lukemisaktiivisuuden kasvu näyttää tapahtuneen suuressa määrin tietokirjallisuuden varassa, sen olisi otaksunut kasvattavan myös kirjakaupan käyttökuluja. Kun näin ei ole tapahtunut, tietokirjallisuuden kysyntä lienee suuntautunut entistä suuremmassa määrin kunnallisiin kirjastoihin. Tähän viittaa se, että aikuisten tietokirjallisuuden lai- naus on kasvanut muita kirjaryhmiä voimakkaammin kaupungeissa vuosina 1977-81 ja muissa kunnissa vuosina 1973-81 (Hovi 1984, 63-65). Työhön ja opintoihin liittyvää kirjallisuutta hankittanee myös kasvavassa määrin tieteellisistä kirjastoista.

Naisten miehiä voimakkaampi lukemisharrastuksen kasvu näkyy myös heidän kirjas- tonkäyttönsä keskimääräistä runsaampana lisääntymisenä. Naisilla kirjalainaus yleistyi 21:11a ja miehillä 13:11a prosenttiyksiköllä.

Korkeasti koulutetut ovat alkaneet suosia 1970-luvun kuluessa ystävyyssuhteita myös kirjahankinnan keinona. Tämän hankintata- van käyttö oli yleistynyt ylioppilastutkinnon suorittaneilla peräti 22 prosenttiyksiköllä vä- hemmän koulutettujen ryhmän lisäyksen ol- lessa vain muutamia prosenttiyksiköltä. Heil- le tämä hankintatapa on kohonnut kirjastojen ja kirjakaupan rinnalle. Ilmeisesti tähän on ollut vaikuttamassa kirjojen kallis hinta.

Lopuksi

Vaikka kirjan yleisön kasvu aikuisväestös-

1 Tieto on laskettu K. Eskola 1979, taulukko 54:n perusteella.

sä näyttääkin Suomessa taittuneen 1970-luvun kuluessa, ne, jotka lukevat, tarttuvat kirjaan entistä useammin. Aikuisväestö on ja- kautumassa niihin, jotka eivät lue lainkaan ja aktiivilukij öihin. Samalla lukeminen on muuttunut instrumentaalisemmaksi. Tieto- kirjallisuus on kohoamassa suomalaisten lu- kemiskentässä kaunokirjallisuuden rinnalle.

Työhön tai opintoihin liittyvää ja varsinkin muuta tietokirjallisuutta on alettu lukea yhä yleisemmin kaunokirjallisuuden lukemisen lisääntyessä vain hieman. Tietokirjallisuuden kysynnän kasvulla on juurensa yhteiskunnan rakennemuutoksessa. Ammatti- ja elinkeino- kanteen raju muuttuminen ovat luoneet runsaasti työtehtäviä, joilla on korkeat ja muut- tuvat tietovaatimukset. Yhteiskunnan orga- nisaation monimutkaistuessa ja virallistuessa perinnetietämys joutuu väistymään tietoisen tiedonhankinnan tieltä. Koulutus, harrastukset ja muu työn ulkopuolinen toiminta edel- lyttävät yhä runsaammin erikoistietoja. Toi- saalta koulutustason nousu on lisännyt huomattavasti kansalaisten tiedonhankintaval- miuksia. Myös elämän sisäisen hallinnan ongelmat suuntaavat lukemista yleiseen tieto- kirjallisuuteen.

Aktiivit lukijat lukevat yleensä myös runsaimmin tietokirjallisuutta. Väestön polari- soituminen vähän tai ei lainkaan lukeviin ja yhä aktiivimmin kirjoja käyttäviin merkitsee sitä, että osa väestöstä, heikommin koulutetut sekä perinteisissä teollisuusammateissa toimivat, jättävät käyttämättä yhtä elämän- hallinnan keskeistä välinettä. Eri koulutusryhmien väliset erot kirjallisuuden käytössä eivät ole kaventuneet vuosikymmenen kuluessa. Myöskään kirjastopalveluiden voimakas kehitys 1970-luvulla ei ole kaventanut eri koulutusryhmien välisiä lainauskäyttöeroja.

Näyttää siltä, että yhtäläisten mahdollisuuksien tarjonta ei kulttuurinkaan alueella johda niiden yhtäläiseen käyttöön. Kirjaston tulisi kuitenkin pyrkiä osaltaan poistamaan kansalaisten tiedollista ja kulttuurista eriarvoisuut- ta suuntaamalla palvelujaan erityisesti niiden suhteen osattomiin ryhmiin. Kun tämä ei ole onnistunut 1970-luvulla yleistä palvelutasoa kohennettaessa, kirjastojen lienee etsittävä uusia, eriytyneempiä keinoja ongelman rat- kaisemiseksi.

1970-luvun rakennemuutokset ovat siis olleet kirjanlukemista ylläpitäviä. Sähköisen joukkoviestinnän ohjelmatarjonta ei lisäänty- nyt kovin runsaasti 1970-luvulla, joten sekään ei ole ollut painamassa kirjan käyttöä alas.

Kulutuksen osalta esimerkiksi television keskimääräinen päivittäinen katseluaika li-

(11)

82 Vakkari: Kirjojen lukemisen . . . Kirjastotiede ja informatiikka 3 (3) - 1984 sääntyi vain 12 minuuttia vuodesta 1973 vuo-

teen 1982 (Erholm & Silvo 1983, 22). Vuoden 1981 lopulta asiaa tarkastellen kirjan ja lukemisen asema näytti vielä vakaalta. Niiden asemaa saattaa kuitenkin horjuttaa 1980-luvulla Suomessakin tapahtuvaksi otaksuttu sähköisen tiedonvälityksen, videoiden, pai- kallisradion, TV-satelliittien ja kaapelitelevi- sion, ohjelmatarjonnan voimakas lisäys. Ke- hityksen pelätään vähentävän ratkaisevasti kirjojen lukemista. Vastaavanlaisia arvioita on kuitenkin esitetty aina sähköisen tiedon- välityksen uusien kehitysvaiheiden toteutu- essa, mm. otettaessa televisiota käyttöön.

Kuitenkaan arviot kirjanlukemisen vähene- misestä eivät yleensä ole pitäneet paikkaansa.

Ehkäpä tälläkin kertaa synkimmät kirjakulttuurin tuhon ennustukset ovat väärässä.

Sähköisen viestinnän kehitys saattaa pienen- tää kirjaa viihteekseen käyttävää yleisöä, mutta tiedollisista tai taiteellisista vaikutti- mista siihen tarttuvien lukuintoa se tuskin vähentää. Näyttää päinvastoin siltä, että suomalaisen yhteiskunnan rakenteelliset muutokset korostavat kirjan tiedollisia tehtäviä.

Hyväksytty julkaistavaksi 13. 9. 1984.

Lähteet

Alestalo, M., Yhteiskuntaluokat ja sosiaaliset ker- rostumat toisen maailmansodan jälkeen. Teok- sessa Suomalaiset. Yhteiskunnan rakenne teol- listumisen aikana. Juva 1980, 102-180.

Asp, E., Työelämän uudistuminen ja vaikutukset koulutukseen. Teoksessa Opetusministeriön suunnittelusihteeristön julkaisuja 1. Hki 1983, 19-34.

Björling, G., Kosmos valmiiksi kirjoitettu. Runoja.

Keuruu 1972.

Daun, Å., The materialistic life-style: some so- cio-psychological aspects. Teoksessa Uusitalo, L. (ed.), Consumer behavior and environmental quality. Aldershot 1983, 6-16.

Erholm, E. & Silvo, I., Radio-ja televisio-ohjelmien seuraaminen 1976-82. Oy Yleisradio Ab, Suun- nittelu- ja tutkimusosasto. Sarja B 8. Hki 1983.

Eskola, A., Ikä, koulunkäynti ja lukeminen eli miten problematisoida itsestäänselvyyksiä. So- siologipäivät Tampere 26.-27. 6. 1976. Moniste.

Eskola, K., Suomalaiset kirjanlukijoina. Hki 1979.

Eskola, K., Sukupolvet ja lukukokemukset. Sosio- logia 18(4): 287-296. 1981.

Franzmann, B., Buchmarkt und Leserforschung in der Bundesrepublik Deutschland. Teoksessa Buch und Lesen International. Gutersloch 1981, 199-217.

Gallup-tutkimus kirjamarkkinoista ja kirjallisuu- desta. Suomen kirjakauppalehti 49(15):

197-199. 1946.

Gereben, F., Changes in reading habits and library use in Hungary. International seminar »Role of books and reading in cultural development».

Moscow 22-24 May 1984. Moniste.

Hovi, I., Yleiset kirjastot 1969-1981. Kehityslinjoja ja vaikutusyhteyksiä. Pieksämäki 1984.

Korttein en, M., Lähiö. Tutkimus elämäntapojen muutoksesta. Keuruu 1982.

Lappi, U., Kirjankustannustoiminta Suomessa, i.p.

(1983).

Luckham, B., Book reading: In decline as recrea- tion but growing as a vocational and educational pursuit. International seminar »Role of books and reading in cultural development». Moscow 22-24 May 1984. Moniste.

Läs! Rapport från 1982 års bokutredning. Stock- holm 1983.

Mäkelä, K., Yhteiskunnallinen työ ja sen jakami- nen. Sosiologia 20(3): 190-196. 1983.

Roos, J-P., Elämisen laatu ja elämäntapa 1970-luvulla. Sosiaalinen aikakauskirja 74(6): 17-22.

1980.

Roos, J-P., Työaikakysymys, yhteiskunnan muutos ja elämäntapa. Työaikakomitea 1980:n mietin- nön (KM 1983: 69) liite 6. Hki 1983, 1-84.

Schmidtchen, G., Lesekultur in Deutschland 1974.

Börsenblatt fur Deutschen Buchhandel - Frankfurter Aufgabe, 30: 705-896. 1974.

Sulkunen, P., Alkoholin kulutus ja elinolojen muutos toisen maailmansodan jälkeen. Sosiaalipoli- tiikka 5: 129-170. 1980.

(12)

SVT VI C: 106 XVII. Väestö ja asuminen 1950-1980. Hki 1983.

SVT XL: 6. Työvoimatiedustelu 1981. Hki 1982.

Television and human behavior. New York 1978.

Tiihonen, P., Television vaikutuksesta kirjastojen käyttöön. Tampereen yliopiston lehdistöopin laitos. Monistesarja 1. 1969.

Tilastollisia tiedonantoja 60. Kulttuuri tilasto 1977.

Tilastokeskus, Hki 1978.

Tilastollisia tiedonantoja 61. Työvoimatiedustelut 1959-75. Tilastokeskus, Hki 1982.

Tilastollisia tiedonantoja 72. Naisten asema 1982.

Tilastollisia tiedonantoja 73. Kulttuuritilasto 1981.

Työterveyslaitos. Katsauksia 57. Naiset ja työ. Hki 1983.

Uusitalo, L., Työllisyys ja palvelut. Sosiologia 20(3):

227-236. 1983.

Vakkari, P., Social structure, book reading and the functions of public libraries. International seminar »Role of books and reading in cultural development». Moscow 22-24 May 1984. Mo- niste.

Wilensky, H., Family life cycle, work and the quality of life: Reflections on the roots of happiness, despair and indifference in modern society.

Teoksessa Gardell, B. & Johansson, G. (eds.), Working life. Chichester 1981, 235-265.