Lasten ja nuorten osallisuus päätöksenteossa laitoshuollossa
Jaana Tiira
Pro gradu- tutkielma Itä-Suomen yliopisto Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiede- kunta
Yhteiskuntatieteiden laitos
Sosiaalityö Kevät 2021
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiede- kunta
Yhteiskuntatieteiden laitos Tekijä
Jaana Tiira Työn nimi
Lasten ja nuorten osallisuus päätöksenteossa laitoshuollossa Oppiaine
Sosiaalityö
Työn laji pro gradu Aika
Huhtikuu 2021 Sivumäärä
67+ 1 liite (3 sivua) Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tutkin lapsen osallisuutta päätöksenteossa. Aihe on hyvin ajankohtainen ja sen tutki- minen on tärkeää, jotta ymmärretään paremmin lapsen osallisuutta ja sen toteutumista päätöksenteossa silloin kun lapsi on sijoitettuna laitokseen. Tutkimuksen avulla pystytään kehittämään lapsen osallisuutta.
Tutkielman taustaosuus koostuu sijaishuollon sekä päätöksenteon käsitteistä sekä lapsen osallisuuden määrittelystä lastensuojelussa eri näkökulmista. Tutkielman tutkimuskysymyksenä on: mitkä eri tekijät vaikuttavat lapsen tai nuoren osallisuuteen päätöksenteossa ollessaan sijoitettuna laitoksessa? Ja alaky- symyksiä ovat: mitä vaikutuksia osallistamisella on lapseen ja miksei osallistaminen päätöksentekoon aina toteudu?
Tutkielma toteutettiin integroivalla kirjallisuuskatsauksella. Aineisto koostui vuoden 2010 jälkeen teh- dyistä tutkimuksista ja tutkimukseen valikoitui 17 kansainvälistä tutkimusta, jotka haettiin systemaattisen tiedonhaun mukaisesti. Aineiston valinnassa käytettiin sisäänotto- ja poissulkukriteereitä. Lopullisen ai- neiston analysoin temaattisella analyysillä.
Lapsen osallisuuteen laitoshuollossa vaikuttivat monet eri tekijät, jotka joko edistivät tai estivät lapsen osallisuutta päätöksentekoon. Osallistamisella oli positiiviset vaikutukset lapseen ja toisaalta jos osalli- suutta ei ollut vaikutti se negatiivisesti lapseen. Lapsen osallisuuden tukemiseen tarvitaan parempaa käy- täntöä sekä osallistumista tukevia menetelmiä. Osallisuuden toteutuminen tarvitsee myös oikeat olosuh- teet, jotka tukevat osallisuutta sekä sosiaalityöntekijöiden tietoja ja taitoja lapsen osallisuuden toteutta- miseen.
Asiasanat
osallisuus, lapset, laitoshuolto, päätöksenteko
Säilytyspaikka Itä-Suomen yliopiston kirjasto
Faculty of Social Sciences and Business Studies Department of Social Sciences Author
Jaana Tiira Title
Children and youth’s participation in decision making in residential care Major
Social work
Type of thesis Master’s thesis Date
April 2021
Pages
67+ 1 attachment (3 pages) Abstract
In this master’s thesis I examine children’s participation in decision making while being in residential care. Subject and examining it, is very important in order to understand better children’s participation and its fulfilment in decision making in residential care. With examining the subject, we can develop children’s participation which is necessary because in this day the children’s participation is not adequate.
Thesis theoretical background consist of concepts about out-of-home care and definition on children’s participation in the different aspects of child protection. Research questions are:” what different aspects effect on the children’s participation while being in the residential care” and sub-questions are: “what different effects participation have on children” and “why doesn’t participation in decision making al- ways be fulfilled?”
Thesis were made with method of integrative literature review, so the research results were formed ac- cording to previous research results. Research materials consist of research that were made after the year 2010 and material of 17 international studies were selected by rules of systematic research. In selecting the research material there were used inclusion and exclusion criterions. Final material was analyzed with method of thematic analyze.
Many different factors effect on children’s participation and it depends on the factors if they are obstacle or premise in the children’s participation while being in the residential care. Participation had positive effects on the children and on the other hand if participation were not fulfilled with satisfactory were the effects negative. Fulfilment of the participation are needed better practical methods which support chil- dren’s participation and allow to develop participation in practice. Fulfilment of the participation needs right circumstances which support the participation and social workers knowledge and skills for the chil- dren’s participation.
Keywords
participation, children, residential care, decision making Archive location
University of Eastern Finland Library
2 LASTENSUOJELUN SIJAISHUOLTO JA PÄÄTÖKSENTEKO ... 8
2.1 Kodin ulkopuoliseen sijoitukseen johtavat prosessit ... 8
2.2 Sijoitukset laitoshuollossa ... 9
2.3 Sijaishuoltoon liittyvä päätöksenteko ja lapsen osallisuus ... 12
3 LAPSEN OSALLISUUS SIJAISHUOLLOSSA ... 16
3.1 Osallisuudesta yleisesti ... 16
3.2 YK:n ihmisoikeussopimukset ja lapsen osallisuus ... 17
3.3 Lapsen osallisuutta määrittelevät lait ... 18
3.4 Lapsen osallisuuden esteet ja edellytykset ... 20
3.5 Osallisuus päätöksenteossa sijaishuollossa ... 22
4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ... 25
4.1 Tutkimustehtävä ja tutkimuskysymykset ... 25
4.2 Tutkimusmenetelmä ... 26
4.3 Aineiston haku ... 27
4.4 Aineiston analyysimenetelmä ... 32
4.5 Eettiset kysymykset ... 35
5 LAPSEN OSALLISUUTEEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT ... 37
5.1 Tutkimusaineiston kuvaus ... 37
5.2 Kasvuympäristön vaikutukset osallisuuteen ... 39
5.3 Sosiaalityöntekijä osallisuuden edistäjänä ... 42
5.4 Lapsi subjektina osallisuudessa ... 45
5.5 Osallistamisen vaikutukset lapseen ... 47
5.6 Yhteenveto ja johtopäätökset lapsen osallisuudesta ... 49
6 POHDINTA ... 55
LÄHTEET ... 58
LIITTEET
TAULUKKO 1. Aineiston sisäänotto- ja poissulkukriteerit ... 29
TAULUKKO 2. Tutkimusaineiston kuvaus ... 38
KUVIO 1. Aineiston systemaattisen valintaprosessin esittely (Moher ym. 2009, 3 Prisma kuviota mukaillen) ... 31
KUVIO 2. Teemojen erittely ja pääteemat ... 34
KUVIO 3. Lapsen osallisuuden edellytykset ... 52
KUVIO 4. Lapsen osallisuuden esteet ... 53
1 JOHDANTO
Tämän tutkimuksen aiheena on laitoshuollossa olevien lasten osallisuus päätöksenteossa.
Opintojeni aikana sekä työssä käydessäni olen usein miettinyt lapsen osallisuutta ja miten se todellisuudessa toteutuu ja siksi tämä aihe tuntui minulle luonnolliselta valinnalta. Lapsen osallisuus on myös yhteiskunnallisesti merkittävä aihe, jota tulee tutkia eri näkökulmista.
Tutkin, miten ja mitkä eri asiat vaikuttavat lapsen osallisuuteen päätöksenteossa silloin kun lapsi on sijoitettuna laitoshuoltoon. Tutkimus on toteutettu integroivalla kirjallisuuskatsauk- sella.
Lasten nähdään usein olevan yhteiskunnan voimavara ja tulevaisuus, jota tulee suojella. Suo- jelu tapahtuu vuosien saatossa vahvistuneiden lasten oikeuksien avulla, jota turvaavat aikui- set. Lasten etu ja oikeudet ovatkin usein puheenaiheena yhteiskunnallisissa keskusteluissa ja ajankohtainen asia myös lastensuojelussa, joka perustuu nimensä mukaisesti lasten suojele- miseen heidän etunsa ja oikeuksiensa mukaisesti. Kansainvälisisissä sopimuksissa ja lapsi- lainsäädännössä säädetään lasten oikeuksista ja osallisuudesta. Olennaista on se, miten lasten kanssa toimivat aikuiset turvaavat ja edistävät oikeuksien sekä osallisuuden toteutumista.
Varsinkaan pienet lapset eivät voi, eivätkä pysty itse puolustamaan tai määrittelemään omaa etuaan tai oikeuksiaan. Kun tulee tilanne, jossa lapsi itse tai muu perhe vaarantavat lapsen edun, tekee lastensuojeluviranomaiset väliintulon lain mukaan lapsen edun turvaamiseksi.
YK:n yleissopimuksessa lapsen oikeuksista (1991, 11–12) on määritelty, että jokaisella lap- sella on oikeus tulla kuulluksi, kertoa mielipiteensä sekä oikeus tiedonsaantiin. Tämän tutki- muksen kannalta on olennaista kiinnittää huomiota siihen, miten sopimus koskee sijoituksia ja sen jälkeen tehtyjä päätöksiä, jossa lapsen oikeudet tulisi toteutua YK:n lapsen oikeuden sopimuksen (1991) mukaisesti. Lapsen oikeus osallisuuteen on yksi YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen (1991) tärkeimpiä kohtia, jolla luodaan pohja sille, mitä lapsen osallisuuden tu- lisi olla niin että lapsen oikeudet toteutuvat. Lapsen oikeuksien toteutuminen koko lastensuo- jeluprosessin aikana on tärkeää, sillä lapsen oikeudet osallisuuteen ja kuulemiseen itseensä liittyvissä asioissa, on lapsen ihmisoikeus (Hakalehto & Toivonen 2016). Lapsen oikeudet
lastensuojelussa varmistetaan myös lastensuojelulaissa (417/2007), jossa määritellään, että lasta tulee kuulla ja selvittää lapsen mielipide häntä itseään koskeviin päätöksiin liittyen.
Vaikka lapsen oikeuksia onkin tutkittu jo monista eri näkökulmista (Brummelaar ym. 2018;
Kennan, Brady, Forkan 2018; van Bijleveld, Dedding & Bunders-Aelen 2015; Vis ym.
2011), koen että siihen perehtyminen valitsemastani näkökulmasta on erittäin tärkeää, sillä lapsen osallisuutta tulee tutkia jatkuvasti lisää. Lapsen oikeuksien suojaaminen osallisuuden näkökulmasta laitoshuollossa on erittäin tärkeää, ja sillä pystytään mahdollistamaan lapsille paremmin toteutuvat oikeudet. Aihe on aina ajankohtainen ja merkittävä, sillä siinä on kyse lasten ihmisoikeuksien toteutumisesta. Tarja Heinon ja kumppanien (2016, 96) Huosta-ra- portissa tuli esiin, että sosiaalityöntekijät arvioivat lapsen osallisuuden toteutuvan kaikista heikoiten verrattuna vanhempien osallisuuteen, minkä vuoksi onkin tärkeää, että lasten osal- lisuuteen kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota.
2 LASTENSUOJELUN SIJAISHUOLTO JA PÄÄTÖKSENTEKO
2.1 Kodin ulkopuoliseen sijoitukseen johtavat prosessit
Tässä luvussa käsittelen lastensuojelua yleisesti ja seuraavissa luvuissa käsittelen sijaishuol- toa ja viimeisenä laitoshuoltoa, jonka olen valinnut näkökulmaksi sijaishuollosta tässä tut- kielmassa. Lapsen hyvinvoinnin, turvallisen kasvun ja kehityksen ensisijainen vastuu on lap- sen vanhemmilla sekä huoltajilla. Mikäli tämä jostain syystä vaarantuu tai ei toteudu on pe- rustuslain (731/1999) 19 §:n 3 momentin mukaisesti julkisen vallan tehtävä suojata lapsen hyvinvointi sekä turvallinen kasvu ja kehitys. Julkinen valta toteutuu Suomessa lastensuoje- lun muodossa, jossa työtä tehdään lapsen edun mukaisesti lain puitteissa. Lastensuojelun työtä ja sisältöä määrittää eniten lastensuojelulaki (417/2007), jonka sisältö määrittelee lap- sen oikeudet turvalliseen kasvuun ja kehitykseen.
Lastensuojelussa tehdään suunnitelmallista työtä lapsen kanssa ja jokaiselle lapselle laadi- taan asiakassuunnitelma, jota päivitetään säännöllisesti asiakuuden aikana (Lastensuojelulaki 417/2007). Lastensuojelulaissa määritellään, että sosiaalityöntekijä laatii asiakassuunnitel- man yhdessä asiakasperheen kanssa ja asiakassuunnitelman yhtenä tärkeimpänä ydin ajatuk- sena on lasten ja huoltajien osallistaminen ja kuuleminen. (Hiitola & Heinonen 2009, 2.) Lastensuojelun tehtävänä on tarjota monipuolista apua ja tukea vastaamaan asiakkaiden tar- peisiin, joka voi olla tilapäistä ja joskus pitkäkestoista. (Bardy & Heino 2013, 20.) Jos asiak- kaiden tarve on sellainen, että tarvitaan kodin ulkopuolelle sijoittamista, voidaan lapsi sijoit- taa sosiaalityöntekijän päätöksellä kodin ulkopuolelle. Päätös voi olla joko avohuollon sijoi- tus päätös, kiireellisen sijoituksen päätös tai huostaanottoa koskeva päätös. (Räty 2012, 295.) Sijaishuolto ja kodin ulkopuolelle sijoittaminen ovat viimesijaisia intervention keinoja las- tensuojelussa. Huostaanottoon taas turvaudutaan vain, jos ei ole muita keinoja avohuollon tukitoimilla turvata lapsen kasvua ja kehitystä kotona. (Lastensuojelulaki 417/2007.)
Sijaishuolto on lastensuojelun yksi osa-alueista, joka vastaa lapsista, jotka ovat pitkäaikai- sesti sijoitettuja. Lastensuojelun sijaishuolto jaetaan yleensä kahteen osaan eli laitoshuoltoon ja perhehoitoon. (Saastamoinen 2010, 4–7.) Pitkäaikainen sijoitus on seurausta joko kiireel- lisen sijoituksen, huostaanoton tai hallinto-oikeuden väliaikaisen määräyksen seuraus. Sijais- huollon vaihtoehtoina ovat laitoshoito, ammatillinen perhekoti, perhehoito tai jokin muu si- joitusmuoto. (Saastamoinen 2010, 4–7.) Päätös lapsen sijoittamisesta kodin ulkopuolelle ja niistä etenkin huostaanotto on yksi vahvimmista institutionaalisista päätöksistä, jolla pysty- tään puuttumaan perheen yksityiseen elämään (Laakso 2013.)
Suomessa kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia ja nuoria oli 18 928 ja niistä huostassa oli 11 178 lasta. Vuonna 2019 huostaanotettuja, kiireellisesti tai muulla tavalla sijoitettuja lapsia ja nuoria oli enemmän kuin koskaan aikaisemmin tähän mennessä. Huostassa oli 1,1 prosent- tia koko Suomen 0–17-vuotiaista. (THL 2020.) Pienten lasten kohdalla tehtiin pidempään avohuollon tukitoimia kuin vastaavasti yli 12-vuotiaiden kohdalla. (Myllärniemi 2006, 8.) Myllärniemi (2006, 8) pohtiikin, että vaikuttaako nuorten todennäköisempään huostaanot- toon ja vähempiin avohuollon tukitoimiin se, ettei avohuollon tukitoimet ole välttämättä nuo- rille sopivia. Nuorten todennäköisempään sijoitukseen ja huostaanottoon näytti myös vaikut- tavan nuorten vanhempien toiveet huostaanotosta (Myllärniemi 2006, 8).
2.2 Sijoitukset laitoshuollossa
Perhehoidon nähdään olevan ensisijainen vaihtoehto, kun on kyse pienen lapsen sijoittami- sesta. Nykyisin on todettu, että perhehoidossa on haasteita rakentaa perhehoito niin, että se vastaa yksilöllisesti lapsen tarpeisiin, ja on siten toimivaa ja vakaata. (Ketola 2008, 22; Vä- hämaa 2008, 9.) Koska sijoitettavien lasten erityistarpeet ja ongelmat ovat lisääntyneet, on katsottu, ettei tavalliset sijaisperheet ole välttämättä kykeneviä vastaamaan näihin tarpeisiin, mikä on tarkoittanut, että laitossijoitusten määrä on kasvanut. (Bardy & Heino 2013, 25; Vä- hämaa 2008, 10). Tässä tutkielmassa keskityn sijaishuollon osista vain laitoshuoltoon tai vas- taavaan ja siten rajaan aihettani. Tutkielma kirjallisuuskatsauksena sekä laitoshuoltoon ja perhehoitoon olisi ollut liian laaja kokonaisuus.
Laitossijoituksella tarkoitetaan, että lapsi tai nuori sijoitetaan joko kunnalliseen tai yksityi- seen ammatilliseen laitokseen, jossa vastataan nuoren huolenpidosta sijoituksen aikana. Lai- tokset toimivat aluehallintaviraston myöntämillä laitosluvilla. Laitokset voivat olla tyypil- tään myös pienryhmäkoteja tai jaettu pienempiin yksiköihin, mutta silti ovat laitoksia. (Ke- tola 2008, 19.)
Lapsi tai nuori ei välttämättä ole koko pitkäaikaisen sijoituksen aikana samassa laitoksessa, vaan laitos voi muuttua lapsen ja nuoren tarpeiden muuttuessa. Pääsääntöisesti kuitenkin ta- voitteena on, että sijaishuoltopaikka pysyisi mahdollisimman pitkään samana. (Puustinen, Korhonen & Pösö 2010, 12.) Tavoitteena on, että sijaishuoltopaikka voisi muuttua, mikäli lapsen tai nuoren tarpeet sijaishuoltopaikkaan muuttuvat, mutta asia ei ole aina niin. Paikkaa voidaan muuttaa myös perhehoidossa samoista syistä tai muuttaa perhehoidosta laitoshoi- toon, mikäli lapsen tai nuoren tarpeet niin vaativat. (Puustinen, Korhonen & Pösö 2010, 12.) Katsotaan, ettei laitoshoidossa ja ammatillisissa perhekodeissa pystytä vastaamaan samalla tavoin lasten ja nuorten tarpeisiin ja tukeviin ihmissuhteisiin kuin perhehoidossa. Tämän vuoksi lapset ja nuoret pyritään sijoittamaan ensisijaisesti perhehoitoon ja toisena vaihtoeh- tona on vasta laitoshoito. (Heino & Säles 2017, 18–31.) Myös vuonna 2012 lastensuojelula- kiin (417/2007) lisättiin edellytys siitä, että perhehoito on ensisijainen vaihtoehto sijoituk- sissa. Ajatellaan, ettei laitoksessa työskentelevä henkilökunta pysty luomaan samanlaisia kestäviä ihmissuhteita kuin mitä perhehoidossa on mahdollista luoda. (Saastamoinen 2010, 103.)
Joissakin tapauksissa arvioidaan, että lapsen tai nuoren tarpeisiin vastaa paremmin laitos- hoito, kun tarvitaan esimerkiksi vahvaa monipuolista ammatillista osaamista. Tällaisia ta- pauksia voi olla muun muassa lapsen päihdeongelmat, käyttäytymishäiriöt, mielenterveyden häiriöt sekä neurologiset ongelmat. Jokaisen lapsen ja nuoren kohdalla arvioidaan hänen ti- lannettaan sekä tarpeitaan ja pyritään sijoittamaan lapsi hänen tarpeisiinsa sopivaan paik- kaan. (Laakso 2013, 67.)
Lastensuojelun laitoshuollolla on pitkä historia Suomessa yli sadan vuoden ajalta. Laitos- huolto oli aluksi Suomessa jaettu kahteen osaan lasten perusteella turvattomiin ja pahanta-
paisiin. (Haikari 2009, 7; Laakso 2009, 29.) Useimmiten turvattomaksi luokitellut lapset si- joitettiin lastenkoteihin ja pahantapaiset niin sanottuihin kasvatuslaitoksiin. Nämä kasvatus- laitokset myöhemmin muuttuivat valtion ylläpitämiksi koulukodeiksi. Laitoshuolto muuttui erityisesti nykyiseen muotoonsa ajan sekä lastensuojelulain myötä. (Haikari 2009, 7; Laakso 2009, 29.)
Nykypäivän lastensuojelulaitokset ovat hyvin monimuotoisia. Koulukotien lisäksi Suomessa on muun muassa lastenkoteja, nuorisokoteja, vastaanottokoteja, ammatillisia perhekoteja sekä paljon muita samankaltaisia lastensuojelulaitoksia. Koulukoteja lukuun ottamatta las- tensuojelulaitoksia voi ylläpitää valtio, kunta tai yksityinen toimija. (Saastamoinen 2010, 10–
11.) Lastensuojelulaitoksissa on eroja siinä, millaista suhderakennetta laitoksessa pyritään rakentamaan sekä miten kodinomaista laitoksessa on. Lastensuojelulaitoksissa on myös eroja siinä, että osassa on koulu laitoksen sisällä tai muita vastaavia erityispalveluja ja osassa ei.
Lastensuojelulaitoksissa voi olla määritelty tietyt ikäryhmät sinne sijoitettavista lapsista tai millaisia tarpeita lastensuojelulaitoksessa on erikoistuttu hoitamaan. (Heino 2009, 73–74.) Lastensuojelulaissa annetaan uomat sille, kuka voi työskennellä lastensuojelulaitoksessa am- mattinsa puolesta sekä henkilökunnan minimimitoituksesta (Lastensuojelulaki 417/2007).
Tiloissa, henkilökunnan pätevyydessä ja määrässä tulee huomioida laitokseen sijoitettavien lasten erityisyys tai vaikeahoitoisuus. Tällä taataan laitokseen sijoitettujen lasten turvallinen elinympäristö ja mahdollisimman parhaat edellytykset kodinomaisuuteen. Lasten enimmäis- määränä pidetään seitsemää lasta yksikköä kohden ja työntekijöiden määrä on myös seitse- män yhtä asumisyksikköä kohden. (Saastamoinen 2010, 93–94.)
Tässä tutkielmassa käsittelen osallisuutta päätöksentekoon vain laitoshuollossa olevien las- ten kohdalla. Vaikka muutkin osa-alueet ovat tärkeitä tutkia lapsen osallisuuden kannalta päätöksenteossa, on tutkielman toteutuksen kannalta rajattava tutkimustehtävä ja näkökulma tähän tutkielmaan sopivaksi. Tutkielmassa rajaan siis kaikki muut lastensuojelun sekä sijais- huollon osa-alueet pois laitoshuoltoa lukuun ottamatta.
2.3 Sijaishuoltoon liittyvä päätöksenteko ja lapsen osallisuus
Sijoitus kodin ulkopuolelle
Lapsella on oikeus osallisuuteen sijaishuollossa sekä saada tietoa itseään koskevista asioista ja oikeuksista liittyen asiakasprosesseihin (Hipp, Pollari & Luoma 2018; Peltoniemi, Pollari
& Tiili 2021). Lapsen osallisuus ja tietojen sekä oikeuksien turvaaminen olivat toiseksi suu- rin kantelujen kohde sijaishuollossa olevista lapsista. Lapset ja nuoret voivat tehdä itse kan- teluita seuraavissa kappaleissa esiteltävistä sijaishuollon päätöksistä, mikäli kokevat ne epä- oikeudenmukaisiksi tai muulla tavalla virheellisiksi. (Saastamoinen 2021, 14–15.) Päätöksiä tehdessä on erittäin tärkeää, että lapselle kerrotaan tapahtumista niin, että lapsi ymmärtää, ettei kyse ole hänelle tehtävästä rangaistuksesta tai muuten on kyse lainvastaisesta lapsen oikeuksia rikkovasta kohtelusta (Peltoniemi, Pollari & Tiili 2021).
Huostaanoton perusteet tulee täyttyä säädetyn lastensuojelulain (417/2007) 40. pykälässä: ” Lapsi on otettava sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto, jos: 1) puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vaka- vasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä; tai 2) lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään.”
Päätöksen lapsen huostaanoton valmistelun aloittamisesta tekee lapsen asioista vastaava so- siaalityöntekijä. Hänen on arvioitava lapsen ja perheen tilannetta sekä päätettävä onko huos- taanotto lapsen edun kannalta parhain vaihtoehto. (Lastensuojelulaki 417/2007.) Huostaan- oton valmistelu aloitetaan yhdessä toisen sosiaalityöntekijän kanssa. Lopullisen päätöksen huostaanottamisesta tekee joko hallinto-oikeus, jos joku asianosaisista vastustaa huostaanot- toa tai johtava viranhaltija, mikäli asianosaiset eivät vastusta huostaanottoa. (Lastensuojelu- laki 417/2007.) Asianosaisten mielipide on selvitettävä huostaanottoprosessissa. Alle 12- vuotiaan mielipide selvitetään ikä ja kehitystasoon sopivalla tavalla ja yli 12-vuotiaalle lap- selle, huoltajille tai muille asianosaisille on järjestettävä virallinen kuuleminen huostaanot- toon liittyen. (Hallintolaki 434/2003; Lastensuojelulaki 417/2007.) Yli 12-vuotiaalla lapsella
on oikeus vastustaa huostaanottoa niin, että huostaanotto siirtyy lapsen vastustamisen myötä hallinto-oikeudelle käsiteltäväksi (Toivonen 2017, 128).
Lastensuojelulain (417/2007) 50. pykälässä ilmoitetaan: ”sijaishuoltopaikan valinnassa tulee kiinnittää erityistä huomiota huostaanoton perusteisiin ja lapsen tarpeisiin sekä lapsen sisa- russuhteiden ja muiden läheisten ihmissuhteiden ylläpitämiseen ja hoidon jatkuvuuteen. Li- säksi tulee mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon lapsen kielellinen, kulttuurinen sekä uskonnollinen tausta.” Tämän lisäksi lasta tulisi osallistaa sijaishuoltopaikan valintaan liitty- vään päätöksentekoon antamalla lapselle mahdollisuus kertoa mielipiteensä, niin että ne ote- taan huomioon päätöstä tehdessä (Laakso 2019, 64). Loppujen lopuksi Riitta Laakson (2019, 10) mukaan lapsilla oli vain vähän mahdollisuuksia vaikuttaa sijaishuoltopaikan valintaan ja edes kovin paljon tietoa tulevasta sijaishuoltopaikastaan.
Sijaishuoltopaikan muutos
Sijaishuoltopaikan muutospäätös valmistellaan huolellisesti ja harkitusti. Tämä on tärkeää siltä kannalta, että lapsen edun näkökulmasta on huono asia, jos sijaishuoltopaikka muuttuu usein, eikä lapsi ehdi kunnolla kiinnittyä sijaishuoltopaikkaansa. (Saastamoinen 2008, 99.) Sijoitetuilla lapsilla saattaa olla kohtalaisen lyhyenkin ajan sisällä useita eri sijoituksia.
Aluksi lapsi on voitu sijoittaa kiireellisesti laitokseen, mutta myöhemmin on löytynyt sopiva sijaisperhe. (THL 2019.) Osalle lapsista sijaishuolto saattaa näyttäytyä toistuvina sijoituksina ja muutoksina. Sijoituspaikan muutoksia tapahtuu paljon, kun on kyse nuoren sijoituksesta.
(Laakso 2013, 22.)
Sijaishuoltopaikan muutospäätöksen voi tehdä sosiaalihuollon johtava viranhaltija tai erik- seen määrätty sosiaalityöntekijä. Asian valmistelee lapsen asioista vastaava sosiaalityönte- kijä. (Lastensuojelulaki 417/2007.) Muutospäätöksen tulee sisältää lapsen mielipide, joko kuulemalla yli 12-vuotta täyttänyttä lasta tai muulla tavalla mielipide selvitetään. Lisäksi päätöksenteossa tulee kuulla lapsen huoltajia tai muita lapsen kasvatuksesta tai hoidosta vas- tanneita henkilöitä. (Lastensuojelulaki 417/2007.) Lasta ei voida siirtää seuraavaan sijais- huoltopaikkaan ennen kuin asianmukainen päätös on valmis, johon kuuluu osana lapsen mie- lipiteen selvittäminen (Saastamoinen 2010, 115–117).
Rajoitustoimenpiteet
Sijaishuollossa ollessaan lapselle voidaan tilanteen niin vaatiessa järjestää erityistä huolen- pitoa. Tällainen tilanne on esimerkiksi silloin, kun halutaan katkaista vakava rikos- tai päih- dekierre tai jos lapsi muulla tavalla vaarantaa vakavasti oman henkensä, kasvunsa tai kehi- tyksensä. (Räty 2019, 690–702; Saastamoinen 2010, 278–280.) Erityisen huolenpidon jak- soja on vain yli 12-vuotiaille. Erityistä huolenpitoa ei järjestetä, mikäli muulla tavalla laitok- sessa tai terveydenhuollossa pystytään vastaamaan huolenaiheisiin. (Räty 2019, 690–702;
Saastamoinen 2010, 278–280.) Erityisen huolenpidon jakso on lapsen elämän tilanteeseen vaikuttamista ja sitä ei voi käyttää rangaistuksena (Räty 2019, 690–702; Saastamoinen 2010, 278–280). Erityinen huolenpito tarkoittaa laitoksessa järjestettävää kokonaisvaltaista, eri- tyistä moniammatillista huolenpitoa, jonka aikana voidaan rajoittaa lapsen liikkumista huo- lenpidon ja hoidon edellyttämällä tavalla. Erityisellä huolenpidolla mahdollistetaan voimak- kaasti oireilevan lapsen hoito mahdollisimman yksilöllisellä ja tehokkaalla tavalla. (Räty 2019, 690–702; Saastamoinen 2010, 276–277.)
Lapsen liikkumisvapautta voidaan rajoittaa liikkumisvapauden rajoittamispäätöksellä. Tämä tarkoittaa, että lapselle voidaan asettaa määräajaksi kielto poistua laitoksesta tai tietyltä alu- eelta, mikäli se on lapsen edun kannalta tarpeellista. (Räty 2019, 653–660; Saastamoinen 2010, 258–259.) Liikkumisvapautta voidaan rajoittaa, mikäli lapsi on vaarantanut oman ke- hityksensä ja terveytensä käyttämällä päihteitä tai tehnyt rikoksen tai muulla tavalla on tar- peellista rajoittaa liikkumista, jotta lasta voitaisiin suojella hänen omalta vahingoittavalta käytökseltään. Liikkumisvapauden rajoittamista arvioidaan aina yksilöllisesti. (Räty 2019, 653–660; Saastamoinen 2010, 258–259.) Liikkumisvapauden rajoittamiselle on enimmäis- ajat ja liikkumisvapauden rajaus päätös voi kestää enintään 30 vuorokautta. Tarkoituksena on kuitenkin aina tehdä mahdollisimman lyhytkestoinen rajoituspäätös. (Räty 2019, 653–
660; Saastamoinen 2010, 258–259.)
Yhteydenpidon rajoittaminen tarkoittaa lapsen ja hänen läheistensä yhteydenpidon rajoitta- mista. Yhteyden rajoittamispäätös voidaan tehdä vain, jos yhteydenpito vaarantaa lapsen kas- vun ja hoidon sekä sijoituksen tarkoituksen toteutumisen ja yhteydenpidon rajoittaminen on siksi välttämätöntä tai jos yhteydenpito vaarantaa lapsen hengen, terveyden, kasvun tai muun
turvallisuuden tai jos yhteydenpito vaarantaa laitoksen henkilökunnan tai muut laitoksen lap- set tai jos yli 12-vuotias lapsi itse yhteydenpitoa vastustaa. (Räty 2019, 609–622; Saastamoi- nen 2010,192–196.) Yhteydenpitoa voidaan rajoittaa niin kauan kuin se on edellä mainittujen seikkojen kannalta välttämätöntä. Yhteydenpidon rajoittamisen keinoja on useita, kuten ta- paamisten rajoittaminen, yhteydenpidon rajoittaminen puhelimitse tai muulla vastaavalla ta- valla tai tarkastaen lapselle lähetetty tai hänen lähettämänsä kirje tai muu vastaava. (Räty 2019, 609–622; Saastamoinen 2010, 197–202.) Äärimmäisimpänä vaihtoehtona on rajoituk- sen ajaksi puhelimen tai muiden yhteydenpitovälineiden takavarikointi (Räty 2019, 609–622;
Saastamoinen 2010, 197–202). Rajoituspäätöksiä ei voida tehdä ilman erityisen painavia syitä ja silloinkin on tärkeää, että nuori ymmärtää omat oikeutensa ja mistä syistä häntä ra- joitetaan (Peltoniemi, Pollari & Tiili 2021).
3 LAPSEN OSALLISUUS SIJAISHUOLLOSSA
3.1 Osallisuudesta yleisesti
Tässä luvussa määrittelen lapsen osallisuuden käsitettä yleisesti ja seuraavissa alaluvuissa tarkastelen osallisuutta eri näkökulmista, jotka määrittävät osallisuutta lastensuojelun sijais- huollossa ja laitoshuollossa. Näkökulmat ovat lainsäädäntö ja YK:n ihmisoikeussopimukset sekä lapsen osallisuus päätöksenteossa lastensuojelussa. Osallisuus (involvement) tarkoittaa suomalaisessa yhteiskunnallisissa keskusteluissa kiinnittymistä yhteiskuntaan, yhteiskuntaan kuulumisen kokemusta, mahdollisuutta osallistua sekä vaikuttaa omissa asioissa, yhteisössä ja yhteiskunnassa. Osallisuudella ymmärretään laajempi ja monipuolisempi kokonaisuus kuin osallistumisen (participation) käsitteellä, mutta ne ovat monesti synonyymeja toisilleen erityisesti käytännön elämässä verrattuna teoreettiseen kontekstiin. (Kivinen, Vanjusov &
Vornanen 2020, 296; Stenvall 2018.) Osallisuuden kokemukset perustuvat yksilön omiin henkilökohtaisiin suhteisiin, verkostoihin ja identiteettiin. Osallisuuden vastakohta on luon- nollisesti osattomuus. (Stenvall 2018.)
Osallisuuden määrittely riippuu tieteenalasta. Eri aloilla kuten sosiaali- ja terveysaloilla on omat määritelmänsä osallisuuden kuvaamisella. Osallisuuteen liittyy läheisesti toimijuuden käsite, jolla tarkoitetaan toimintaan kykenemistä ja sen haluamista. Osallisuudessa on kyse olemisesta ja voimavaroihin kiinnittymisestä, joita tarvitaan toimijuuteen. Osallisuus on mo- nipuolinen käsite, jota käytetään monessa eri merkityksessä riippuen ideologiasta. Osallisuus saatetaan ymmärtää saman tieteenalankin sisällä eri tavoin riippuen kontekstista. (Stenvall 2018.)
Lapsen osallisuus on hyvin moninainen käsite, joka koskee hyvinkin laajasti erilaisia ja arki- päiväisiä tilanteita, joissa tehdään päätöksiä. Kyse voi olla lastensuojelun prosessien lisäksi esimerkiksi koulusta, liikuntapalveluista tai vaikkapa terveydenhuollosta. Osallisuuteen liit- tyy ajatus lapsen omasta toiminnallisuudesta, joka tarkoittaa kykenevyyttä olla aktiivisena osallistujana päätöksenteossa. Se tarkoittaa myös lapsen osallisuutta olla osana prosesseja,
jotka johtavat päätöksentekoon sekä käyttää puhevaltaa liittyen omiin asioihinsa. (Pajulammi 2014, 3–6.)
3.2 YK:n ihmisoikeussopimukset ja lapsen osallisuus
YK:n yleissopimuksista lapsen oikeuksien sopimusta (CRV 1989) pidetään usein pohjana lapsen oikeuksille kansainvälisellä tasolla. Lapsen oikeuksien sopimuksen tekeminen vuonna 1989 oli merkittävä huomio-osoitus sille, että siinä kansainvälisesti otettiin kantaa siihen, että myös lapsen oikeudet ovat yhtä merkittäviä ja huomioonotettavia kuin aikuistenkin. Suomi on ratifioinut YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen (1989) muiden ihmisoikeussopimusten ohessa. Suomessa sopimus otettiin käyttöön vuonna 1991 ja Suomi muutti siten omaa lain- säädäntöään vastaamaan sopimuksen sisältöä. Lainsäädännön muuttaminen on hidas prosessi ja vaatii poliittisella tasolla suuria muutoksia. Suomen valtio on velvollinen turvaamaan lap- sen oikeuden olla osallisena, sillä valtio on sitoutunut YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen.
(Pajulammi 2014, 143.)
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa (1989) 3. artiklassa kiteytyy hyvin tärkeäksi lapsen edun ja oikeuksien turvaamiseksi lapsen vahva oikeus vapaaseen mielipiteen ilmaisuun ja kuulluksi tulemiseen. Sama on myös sisällytetty Suomen lainsäädäntöön, jotta tämä lasten tärkeä oikeus toteutuu (Lastensuojelulaki 417/2007). Lastensuojelulaissa (417/2007) edelly- tetään, että sosiaalityöntekijän tulee osallistaa lasta ja mahdollistaa tälle tilaisuus tulla kuul- luksi sekä kertoa omat mielipiteensä. Lastensuojelun kannalta YK:n lapsen oikeuksien sopi- mus on tärkein kansainvälinen sopimus liittyen lasten oikeuksiin. Muita tärkeitä sopimuksia lasten oikeuksien kannalta ovat YK:n valtiosopimus koskien kidutusta tai muuta julmaa, epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua (CAT 60/1989) ja vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus (CRPD 2006.)
Lapsella on oikeus osallistua tämän ikä- ja kehitystasonsa mukaisesti itseensä liittyvään pää- töksentekoon sekä hänellä tulee olla oikeus ilmaista mielipiteensä asioistaan ja ne tulee ottaa
päätöksenteossa huomioon. Käytännössä tämä siis tarkoittaa lapsen kuulemista mielipitee- seen liittyen sekä huomioimista häntä koskevassa päätöksenteossa. (YK:n lapsen oikeuksien sopimus 1989.) Oman ikä- ja kehitystason mukaisesti kuulluksi tulemisen käytäntö saattaa käytännössä johtaa siihen, että esimerkiksi pieniä lapsia tai vammaisia lapsia ei kuulla pää- töksenteossa. Kuitenkin YK:n lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut (YK 2009), että jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi ja olla osallisena, oli tämän ikä- ja kehitystaso mitä tahansa. Suomelle on annettu useita huomautuksia YK:n komitealta koskien masennuk- sien sekä itsemurhien määrää, lasten hyvinvointia koulussa, lastensuojelun laatua, nuorten päihteiden käyttöä sekä köyhien lapsiperheiden määrän kasvua viimeisten kymmenen vuo- den aikana. (ETENE 2013.)
3.3 Lapsen osallisuutta määrittelevät lait
Lapsen oikeudet erityisesti osallisuuden näkökulmasta nousi yhteiskunnallisiin keskustelui- hin jo 1980-luvulla, kun lasten oikeuksia koskevaa lainsäädäntöä uudistettiin (Pajulammi 2014, 140). Lastensuojelulakia on vielä sen jälkeen uudistettu useita kertoja uudestaan. Uu- dessa lastensuojelulaissa (417/2007), joka tuli voimaan 1.1.2008 oli yhtenä keskeisimpänä uudistuksena lapsen osallisuuden korostaminen lastensuojelun eri vaiheissa.
Lapsen oikeuksia lastensuojelussa määrittelee Suomen lainsäädäntö, että kansainväliset so- pimukset. Lapsen oikeuksia lastensuojelussa käsitellään Suomessa etenkin seuraavissa la- eissa: Suomen perustuslaki (731/1999), Hallintolaki (434/2003) ja Lastensuojelulaki (417/2007). Lainsäädännössä erityisen tärkeä teema on lapsen oikeus tulla kuulluksi sekä otetuksi huomioon lastensuojelun prosessien aikana. Tärkeää on myös lapsen oikeus saada tietoa ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti sekä oikeutta lausua omat näkemyksensä itseään koskevista asioista. Nämä teemat on kirjoitettu useampaan lakiin Suomessa (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992; Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000; Perustuslaki 731/1999; Lastensuojelulaki 417/2007). Suomen perustuslaissa (731/1999) todetaan, että ”lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti”. Iän perusteella ei voida
sulkea henkilöä tämän ihmisoikeuksien ulkopuolelle. Viranomaisilla on velvollisuus koh- della lapsia tasa-arvoisesti ja yksilöllisesti sekä mahdollistaa lapsen osallisuus itseään koske- vissa asioissa. (Perustuslaki 731/1999).
Yleisesti lastensuojelun toteutuksessa ollaan yhtä mieltä siitä, että sosiaalityöntekijän tulisi huomioida lapsen osallisuutta kuulemalla lasta tämän itseensä liittyvissä asioissa (Lastensuo- jelulaki 417/2007). Mielipiteen kuuleminen tulee olla lapsen ikätason mukaista ja toteutua vain, jos lapsi siihen on itse halukas. Tärkeää on myös, että kuuleminen on hienovaraista, eikä aiheuta lapselle haittaa tai vaikuta häneen negatiivisesti. (Lastensuojelulaki 417/2007.) Hallintolaissa (434/2003) määritellään, että lapsi on oikeutettu kuulemistilaisuuteen, jossa häntä kuullaan ja vain merkittävistä syistä voidaan kuuleminen jättää toteuttamatta. Yli 12- vuotiaalla lapsella on oikeus puhevallan käyttöön itseensä liittyvissä asioissa ja päätöksente- ossa. (Lastensuojelulaki 417/2007). Vaikka laeissa annetaan raamit, sille että osallisuutta tu- lee olla, on lopullinen ohjeistus siitä, miten sen tulee toteutua löyhää ja tulkinnanvaraista.
Vahvoissa oikeusrakenteissa kuten tuomioistuimissa lapsen osallisuuteen liittyvä ohjeistus on tarkempaa kuin esimerkiksi koulussa. (Pajulammi 2014, 258.)
Valtiosopimuksessa (CAT 60/1989) koskien kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä sekä ihmisarvoa alentavaa kohtelua pyritään ehkäisemään yksilön pelottelua, pakottamista tai syr- jintää, jota tapahtuu, kun virkamies ei puutu tai hiljaisesti hyväksyy edellä mainitun kohtelun.
Erityisesti tämä tarkoittaa kaikista heikoimmassa asemassa olevia eli lapsia tai vammaisia.
Esimerkiksi vammaiset lapset ovat kokeneet todennäköisemmin kaltoinkohtelua verrattuna muihin lapsiin (Stalker & McArthur 2012). Monet vammaisten lasten vanhemmista Suo- messa ovatkin kokeneet, että vammaisiin lapsiin on kohdistunut jonkinlaista vallan väärin- käyttöä viranomaisen toimesta (Saloviita, Pirttimaa & Kontu 2015). Koska vammaisilla lap- silla on heikommat todennäköisyydet oikeuksien toteutumiseen kuin muilla lapsilla, on heillä erityinen oikeus saada apua ihmisoikeuksien ja osallisuutensa toteutumiseen (Valtiosopimus 2006).
3.4 Lapsen osallisuuden esteet ja edellytykset
Esteet lapsen osallisuudelle ovat usein aikuislähtöisiä, esimerkiksi työntekijän huonot vuo- rovaikutustaidot tai kiire vaikuttavat siihen, että lapsen osallisuus toteutuu puutteellisesti.
Lastensuojelussa tulee monesti esteeksi lapsen kunnolliselle osallisuudelle työntekijän asi- antuntija asema ja ajattelutapa, jonka mukaan ammattilainen tietää paremmin kuin lapsi, mitä päätöksiä tilanteessa tulee tehdä. (Karlsson 2008, 71; Pajulammi 2014, 151.) Lapsen osalli- suutta edistävät lapsiystävälliset käytännöt, yhdenvertainen mahdollisuus olla osallisena sekä osallisuudella tulee olla merkitystä ja osallisuutta sekä sen toteutumista tulisi arvioida yh- dessä lapsen kanssa. (Pajulammi 2014, 150.)
Lapsen osallisuutta tukee ammattilaisten tekemä ”asianajaminen” osallisuuden saavutta- miseksi. Ilman lastensuojelussa työskentelevien aikuisten tukea, ei lapsen osallisuus toteudu.
Osallisuuden edellytyksenä on myös mahdollisuus lapsella osallistua häntä koskeviin tapaa- misiin sekä lasten mielipiteen kuuleminen ja ylös kirjaaminen. (Kennan, Brady & Forkan 2018, 1989–1990.) Tutkimuksessa lapsen osallisuudesta lastensuojelussa (van Bikjeceld, Dedding & Bunders-Aelen 2015, 133–134) tutkijat totesivat, että aikuisen rooli on merkit- tävä lapsen osallisuuden toteutumisessa ja siksi sosiaalityöntekijöiden rooli osallisuuden edistäjänä on edellytys lapsen osallisuuden toteutumiselle. Esteenä osallisuudelle he totesi- vat olevan muun muassa käsiteltävän aiheen sensitiivisyys, kuten seksuaalinen hyväksi- käyttö, mikä vaikeutti asiasta suoraan puhumista. Esteenä oli myös se, miten yhteiskunnassa nähdään lapset sosiokulttuurisesta näkökulmasta sekä millainen sosiaalityöntekijän ja hänen asiakaslapsensa välinen vuorovaikutussuhde oli. (van Bikjeceld, Dedding & Bunders-Aelen 2015, 133–134.)
Lapsen osallisuutta päätöksenteossa on tutkittu eri osa-alueilla kuten esimerkiksi Pauline Tapp ja Mark Henaghan (2000) tutkimuksessaan ovat tutkineet lapsen osallisuutta perheoi- keudellisessa päätöksenteossa. Tutkimuksessa todettiin, että tarvitaan myönteisiä rakenteita ja menetelmiä, jotta lapsen osallisuus voi toteutua päätöksenteossa. Tulevaisuuden kannalta on olennaista kehittää näitä rakenteita ja menetelmiä, sillä ne eivät tällä hetkellä ole riittävät.
(Tapp & Henaghan 2000, 80.)
Vaikka Suomessa onkin lapsen etu ja oikeudet turvattu vahvasti lainsäädännössä, ei se tar- koita, että ne toteutuvat täydellisesti. Lastensuojelussa lapsen ja nuoren mielipiteen kuulemi- nen ja osallisuuden vahvistaminen ovat tärkeitä ja keskeisiä arvoja, mutta silti edellytykset niiden toteutumiseen käytännössä ovat heikot. (Oikeusministeriön arviointiraportti 2020, 18–
37; Tanskanen & Timonen-Kallio, 2010, 6.) Syitä tähän on monia. Esimerkiksi lapsen osal- lisuutta heikentää se, että aikuiset eivät suhtaudu yhtä vakavasti lasten ajatuksiin ja mielipi- teisiin kuin aikuisten. Myös lastensuojelutyöhön liittyviä asioita kuten dokumentointia, me- netelmiä sekä käytäntöjä tulisi kehittää, sillä ne ovat monelta osin vaillinaisia. (Seim & Slet- tebø 2017, 890; Tanskanen & Timonen-Kallio 2010, 6.)
Pajulammin (2014, 417–418) tutkimuksen mukaan lapsen osallisuuteen ei liity muita vakavia ongelmia lainsäädännön näkökulmasta, kuin ikärajaan liittyvät osallisuuden sääntelyt. YK.n lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut asiasta ja kehottanut poistamaan ikärajasäänte- lyn lapsen osallisuuteen liittyen. Muilta osin Suomen lainsäädäntö turvaa lapsen osallisuuden kohtalaisen hyvin. (Pajulammi 2014, 417–419.) Haasteet ovat lainsäädännön toimeenpa- nossa. Käytännön toteutus lapsen osallisuuteen liittyen on puutteellinen sekä viranomaista- solla että tuomioistuimissa. Puutteita on erityisesti lapsen mielipiteen kirjaamisissa, joita ei voi pitää tasoltaan riittävinä lapsen osallisuuden takaamiseksi. (Pajulammi 2014, 417–419.) Lastensuojelulaissa (417/2007) ikävuosi 12 on määritelty kuulemisrajaksi ja alle 12-vuotiasta koskee mielipiteen selvittäminen. Yli 12-vuotiaan tai muuten ikätason mukaisesti lapsen kat- sotaan pystyvän arvioimaan omaa tarvettaan, halujaan ja tilannettaan sekä prosessiin liittyviä vaihtoehtoja, niiden hyviä ja huonoja puolia. Sosiaalityöntekijältä odotetaan, että hän pystyy prosessin selittämään lapselle tämän ikätason mukaisesti ja ymmärrettävästi. (Hickey 2007.) Yli 12-vuotias lapsi voi myös laittaa vireille lastensuojelun prosesseja sekä vastustaa lasten- suojelussa tehtäviä päätöksiä kuten kiireellistä sijoitusta ja huostaanottoa. Tarkka ikärajaus lainsäädännössä tarkoittaa, että alle 12-vuotiaiden oikeudet olla osallisena ovat heikommat kuin yli 12-vuotiaan. Ikärajoja onkin helppo kritisoida, sillä lapset ovat hyvin yksilöllisiä eikä tarkka ikäraja 12-vuotiaana määritä lapsen kyvykkyyttä tai halua olla osallisena itseään kos- kevissa asioissa. (Toivonen 2017, 241.)
Kun kyseessä on lapsen osallisuus, ei siitä voida tehdä sellaista hallintopäätöstä, josta asiakas voisi valittaa. Mikäli lapsen osallisuus ei toteudu riittävässä määrin, jää asiakkaalle ainoaksi vaihtoehdoksi kantelu, mikä ei ole oikeusturvan näkökulmasta kovinkaan toimiva. Tämä tar- koittaa, ettei osallisuuden toteutumista pystytä valvomaan, vaan sen toteutuminen tai toteu- tumatta jääminen jää pitkälti sosiaalityöntekijän vastuulle, mikä ei ole myöskään lapsen oi- keuksien kannalta kovinkaan toimiva vaihtoehto. (Pajulammi 2014, 429–431.)
Euroopan komission lasten oikeuksia koskevan toimintasuunnitelman (2011, 15) mukaan 76
% lapsista ei tuntenut oikeuksiaan ja 79 % ei tiennyt kehen voisi olla yhteydessä, mikäli sitä tarvitsisi. Lapsen osallisuus ei ole mahdollista täysi määräisesti, mikäli lapsella ei ole tar- peeksi tietoa omista oikeuksistaan tai siitä kuka heitä voisi auttaa asiaan liittyen. Jotta lapsen osallisuus ja tietoisuus omista oikeuksista lisääntyy, tarvitsee nykyisiä tiedotuskeinoja kehit- tää sekä ajanmukaistaa. (Euroopan komissio 2011, 15.) Myös Suomessa on kiinnitetty huo- miota, ettei lasten osallisuus toteudu riittävässä määrin ja osallisuuteen liittyen on paljon ke- hittämisen kohteita ja esimerkiksi lainsäädäntö on lapsen osallisuuden kannalta puutteellinen (Oikeusministeriö 2020).
3.5 Osallisuus päätöksenteossa sijaishuollossa
Lasten ja nuorten osallisuutta päätöksenteossa on tutkittu yhä enemmän, joka tarkoittaa, että osallisuuden käsitteelle on useita eri määritelmiä (Hart 1992; Kirby ym. 2003). Kuitenkin lapsen osallisuutta päätöksenteossa laitoshuollossa on tutkittu kohtalaisen vähän, vaikka lai- toshuollossa olevan lapsen elämä ja päätökset on suurelta osin sillä hetkellä sijaishuollon ja laitoksen käsissä (Southwell & Fraser 2010). Tässä tutkielmassa lapsen osallisuudella tarkoi- tan lapsen osallisuutta päätöksentekoon, lasta kuulemalla, lapsen oikeudella osallistua tapaa- misiin, kertoa mielipiteensä sekä vaikuttaa itseä koskevaan päätöksentekoon.
Sosiaalityöntekijällä on velvollisuus tavata lasta säännöllisesti koko lastensuojeluprosessin aikana. Lastensuojelussa ollessaan lapsella on oikeus saada kertoa omat mielipiteensä ja toi- veensa lastensuojeluprosessin kulusta. (Tervo & Petrelius 2007.) Sijaishuoltopaikan järjestä- minen ja muut huostaanottoon sekä sijaishuoltoon liittyvät asiat ovat usein hyvinkin kiistan- alaisia. Näkemykset sosiaalityöntekijän, lapsen ja tämän huoltajien tai muiden huolenpidosta vastaavien henkilöiden välillä voivat olla erilaisia ja lastensuojelun tekemä väliintulo sekä siihen liittyvä yksityisyyden väheneminen voidaan kokea hyvinkin loukkaavina asioina.
(Tervo & Petrelius 2007.)
Lapsilla ja muilla päätökseen liittyvillä asianosaisilla on oikeus kertoa mielipiteensä ja vas- tustaa päätöksiä. Ennen päätöksien kuten huostaanoton tai sijaishuoltopaikan muutos päätök- sen tekemistä on lapsen mielipide selvitettävä lastensuojelulain (417/2007) mukaisesti, ellei sen todeta olevan ilmeisen tarpeetonta. Suurimmassa osassa tehdyissä lastensuojelupäätök- sissä joku asianosaisista on ollut osallisena päätöksenteossa. Johanna Hiitolan ja Hanna Hei- nosen (2009, 62) tutkimuksen mukaan lapsen mielipide pääsääntöisesti aina selvitettiin pää- töksenteon aikana jollain tavalla. Lapsella on muodollinen oikeusturva, joka takaa tämän osallisuuden erilaisiin päätöksiin kuten huostaanottopäätökseen (de Godzinsky 2012, 139).
Tässä tutkielmassa keskityn lapsen osallisuuden kannalta päätöksentekoprosessissa erityi- sesti lapsen oikeuteen osallistua sekä osallisuuteen päätöksentekoprosessiin ja oikeuteen tulla kuulluksi.
Johanna Hurtig (2003) on todennut, että lasten osallisuus ja asema on ongelmallinen lasten- suojelussa. Lapset jäävät helposti sivuun päätöksentekoprosesseista ja sen sijaan keskitytään enemmän ammattilaisten ja vanhempien väliseen vuorovaikutuksen rakentamiseen. Lapsen oikeudet ollessaan lastensuojelun asiakkaana ovat uhatut, jos heitä näennäisesti auttava ins- tituutio ei kykene vastaamaan lapsen osallisuuden tarpeisiin riittävässä määrin. (Hurtig 2003, 11.) Pirjo Pölkin ja kumppanien (2012, 122) mukaan lasten osallisuus ei toteudu riittävässä määrin erityisesti lastensuojelun alkuvaiheissa mahdollisesti siksi, että lastensuojelun alussa tapaukset ovat usein kiireisempiä. Perheeseen sijoitettujen lasten kohdalla lapsen osallisuus toteutui jo paremmin. Lapset toivovat osallisuutta lastensuojelun eri vaiheissa ja arvostavat aikuisia, joilla on heihin aitoa kiinnostusta, kertovat tarpeeksi prosesseista ja suhtautuvat hei- hin kunnioittavasti sekä tosissaan. (Pölkki ym. 2012, 122.)
Onnistuneessa lastensuojelussa on tärkeää asiakkaan osallisuus lastensuojeluprosessien eri vaiheissa. Tällaista on muun muassa osallistava sosiaalityö, jossa asiakas itse osallistuu pro- sessien toteuttamiseen ja suunnitteluun. Osallistava työote jää kuitenkin helposti pois lopul- lisesta työskentelystä, mikäli asiakas itse ei ole siitä kiinnostunut tai hänellä on muita ongel- mia mitkä saattavat vaikeuttaa osallisuutta kuten esimerkiksi vakava päihdeongelma. (Hiitola
& Heinonen 2009, 30.)
Osallisuuteen kuuluu monia eri osa-alueita lastensuojelussa, mutta rajaan tässä tutkielmassa osallisuuden näkökulman vain osallisuuteen päätöksenteossa, jotta tutkittava aihealue ei kas- vaisi liian laajaksi ja on aineistoltaan sopivan kokoinen tutkimuskysymyksiin vastaamiseen.
Pois jääneet käsitteet ja näkökulmat ovat osallisuus palvelutarpeen arvioinnissa, avohuollon- tukitoimissa, osallisuus päätöksentekoon lastensuojelun avohuollossa tai sijaishuollossa per- hehoidossa.
4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS
4.1 Tutkimustehtävä ja tutkimuskysymykset
- Mitkä eri tekijät vaikuttavat lapsen tai nuoren osallisuuteen päätöksenteossa laitossi- joituksen aikana?
Alakysymyksiä:
- Mitä vaikutuksia osallistamisella on lapseen?
- Miksei osallistaminen päätöksentekoon aina toteudu?
Tutkimuksessani pyrin selvittämään, miten lapsen oikeudet osallisuuden näkökulmasta to- dellisuudessa toteutuvat ja miten niitä ylläpidetään laitoshuollossa erityisesti sosiaalityönte- kijän toimesta. Tutkielman rajasin koskemaan vain laitoshuoltoa ja siihen liittyvää päätök- sentekoa. Osallisuus käsitteenä on varsin laaja ja olisi ollut mahdollista valita useita näkö- kulmia. Eri maiden tavoista ja kulttuureista riippuen on myös erilaisia velvoitteita lapsen osallisuuden edistämiseen sekä erilaisia päätöksentekoprosesseja. Tutkielman tutkimusteh- tävänä ja tavoitteena on selvittää lapsen osallisuutta laitoshuollossa ja siihen liittyvässä pää- töksenteossa. Tehtävän ja tavoitteet toteutan integroivalla kirjallisuuskatsauksella ja analy- soin siitä saatuja tutkimustuloksia sekä teen niistä johtopäätöksiä.
Koska valitsin laitoshuollon näkökulmaksi tutkimukseen, tarkoittaa se, että tutkittavien las- ten ikäluokka painottuu pitkälti yli 12-vuotiaisiin lapsiin. En kuitenkaan rajannut aineistosta pois muita ikäryhmiä, sillä koin tärkeäksi, että myös alle 12-vuotiaat otetaan tutkimuksessa huomioon. Tutkimuksessa tarkastellaan alle 18-vuotiaiden lasten osallisuutta. Kiinnostavaa olisi ollut tutkia aiheitta myös täysi-ikäisten kohdalta, jotka ovat olleet lapsena sijoitettuna
laitokseen, mutta rajasin tämän näkökulman ulos, ettei aineisto olisi liian laaja tähän tutki- mukseen. Tutkimuksessa otan huomioon vuoden 2010 jälkeen tehdyt tutkimusartikkelit, jotta saan tutkimukseen aineistoksi mahdollisimman tuoretta ja viimeisintä tietoa aiheesta.
4.2 Tutkimusmenetelmä
Tutkimuksen menetelmänä oli integroiva kirjallisuuskatsaus. Kirjallisuuskatsaukseen kuuluu keskeisten käsitteiden määrittely, aineiston esittely, tulkitseminen ja arviointi. Jotta aineisto ei kasvaisi liian laajaksi, oli tutkimuksen tekijän arvioitava, mitkä olivat tutkielman näkökul- man kannalta järkevää ottaa mukaan tutkielmaan ja mitkä olivat perusteltuja jättää ulos tut- kielmasta. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009.)
Kirjallisuuskatsauksessa on tarkoituksena tutkia, mitä kaikkea aiempaa kirjallisuutta ja tut- kimusta aiheesta on sekä miten aihetta on aiemmin tutkittu (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009, 121). Tässä tutkielmassa käytin menetelmänä integroivaa kirjallisuuskatsausta, jossa on viisi eri vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa esitetään tutkimusongelma- ja kysymys, toi- sessa vaiheessa kerätään sekä valitaan aineisto ja kolmannessa arvioidaan aineisto. Neljän- nessä vaiheessa aineisto analysoidaan ja viimeisessä viidennessä vaiheessa esitetään johto- päätökset. (Victor 2008; Russell 2005.)
Integroiva kirjallisuuskatsaus on yksi eniten käytetyimpiä kirjallisuuskatsauksen tyyppejä.
Integroivassa kirjallisuuskatsauksessa metodiset säännöt eivät rajaa niin vahvasti aineiston hakua ja valintaa, kuin muissa kirjallisuuskatsaus tyypeissä. Tämän vuoksi aineistot voivat olla hyvinkin laajoja. Koska kirjallisuuskatsaus on tavallaan ”tutkimus tutkimuksesta”, voi- daan sen avulla saavuttaa hyvinkin laaja kuva tutkittavasta ilmiöstä tai aiheesta ja siten luo- kitella niiden eri piirteitä. (Salminen 2011, 18–20.)
Valitsin integroivan kirjallisuuskatsauksen menetelmäksi tähän tutkimukseen, sillä koin sen avulla pystyväni vastaamaan parhaiten tutkimuksen tutkimuskysymykseen- ja tehtävään. In- tegroivan kirjallisuuskatsauksen avulla voidaan saada hyvin laaja ja monipuolinen katsaus
tutkittavaan aiheeseen tai ilmiöön. Integroivan kirjallisuuskatsauksen avulla pystytään tuot- tamaan uutta tietoa jo aiemmin tutkitusta aiheesta kriittisesti ja järjestelmällisesti. (Torraco 2005, 356; Salminen 2011, 6.)
Integroiva kirjallisuuskatsaus sopii tähän tutkielmaan menetelmäksi, sillä pystyn sen avulla yhdistämään jo aiemmin empiiristä ja eri metodein tutkittua tietoa yhdeksi tutkimukseksi.
Kirjallisuuskatsauksen mahdollistaman aineiston haun jälkeen pystyn yhdistämään ja analy- soimaan aineistoa ja tekemään siitä johtopäätöksiä ja saada uutta tietoa tutkimuksen aiheesta.
(Laaksonen, Kuusisto-Niemi & Saranto 2010, 28; Russell 2005.) Integroivalla kirjallisuus- katsauksella pyritään luomaan uusia näkökulmia, yhdistämään tutkimusten välistä tietoa ja siten luomaan uutta tietoa vastaten tutkimuskysymykseen. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on kriittinen, monipuolinen ja järjestelmällinen tiedon kerääminen aineistosta. (Victor 2008;
Kip 2004, 95–109; Johansson ym. 2007, 58–59: Kääriäinen & Lahtinen 2006.)
4.3 Aineiston haku
Integroivassa kirjallisuuskatsauksessa tulee laajasti ja selkeästi esitellä hakuprosessin vai- heet, käytetyt hakulauseet- ja termit, sisäänotto- ja poissulkukriteerit sekä käytetyt hakuko- neet (Whittemore & Knalf 2005, 549). Esittelemällä ja raportoimalla tarkasti hakuprosessin saa lukija selkeän ja varman kuvan hakujen tarkkuudesta ja siitä, miten aineiston valinta on perusteltu. Lisäksi prosessin esittelyllä tutkija pystyy varmistumaan siitä, että tutkimuksen valittu aineisto on mahdollisimman relevanttia ja tarpeeksi laaja, kuitenkin samalla taloudel- lisia, millä tarkoitetaan, että aineisto on sopivan kokoinen tutkimuksen aiheeseen nähden.
(Aveyard 2014, 74; Booth ym. 2012, 70.)
Systemaattisen tiedonhaun aloitin tekemällä koehakuja erilaisiin elektronisiin tietokantoihin.
Aloitin kansainvälisen aineiston etsimisellä, sillä kansainvälinen aineisto tulee olemaan tä- män tutkimuksen aineisto. Tutkimuksessa käytin aineiston hakuun yhtä hakukonetta. Haku- koneen valitsin sen perusteella, mistä koin saavani parhaan aiheeseen liittyvän aineiston. Ha-
kukoneena tässä tutkimuksessa toimi kansainvälinen hakukone SocINDEX. Kyseessä on yh- teiskuntatieteiden tiedonhakukone, jossa aihealueena on sosiaalitieteet. Haku toteutettiin sys- temaattisen tiedonhaun kriteerien mukaisesti ja hakuprosessin esittelen tässä luvussa mah- dollisimman tarkasti, niin että lukijalle selviää mitä hakusanoja- ja lausekkeita haussa käy- tettiin ja millä perusteella aineisto valittiin. Aineiston keruun sisällön määritti sisäänotto- ja poissulkukriteerit. Esittelen tämän tutkielman aineiston sisäänotto- ja poissulkukriteerit tau- lukossa 1.
TAULUKKO 1. Aineiston sisäänotto- ja poissulkukriteerit
Aineiston kriteerit Sisäänottokriteerit Poissulkukriteerit Julkaisu Tieteelliset, vertaisarvioidut
artikkelit ja tutkimukset
Opinnäytetyöt, kirjallisuus- katsaukset, arvioinnit
Sisältö Vastaa tutkimuskysymyk-
seen ja on sisällöltään sopiva aiheeseen liittyen
Ei vastaa tutkimuskysymyk- seen tai ei sovi tutkielman aiheeseen
Kieli Englanti, Suomi Muut kielet
Julkaisuvuosi 2010 jälkeen tehdyt julkai- sut
2010 ennen tehdyt julkaisut Saatavuus Maksuton, koko teksti luet-
tavissa sähköisesti
Maksullinen, koko tekstiä ei ole sähköisesti saatavilla
Tutkielman toteutuksessa tärkeää oli tehdä sopivat sisäänotto- ja poissulkukriteerit, joiden perusteella aineiston valinta on sujuvaa ja mahdollisimman luotettavaa. Toteutin haun käyt- tämällä taulukossa 1 esitettyjä kriteerejä. Kriteereinä oli julkaisuihin liittyvät kriteerit kuten se että aineistoksi sopii vain tieteelliset vertaisarvioidut artikkelit ja tutkimukset. Julkaisun sisällön tuli vastata tutkimuskysymykseen ja sopia aiheeseen sekä valitut julkaisut olivat 2010 jälkeen julkaistuja tutkimuksia ja artikkeleita. Saatavuuden osalta aineiston tuli olla maksuton ja sähköisesti luettavissa kokonaan. Mikäli nämä kriteerit eivät täyttyneet poissul- jettiin ne ulos aineiston valinnasta.
Aineiston haun aloitin tekemällä koehakuja. Ensimmäisessä koehaussa 12.11.2020 käytin hakusanoina “residential care or long term care or care home AND children's rights to be heard in child protection processes OR childrens right to be heard OR participation in deci- sion making”. Näillä hakusanoilla tulokseksi tuli 640 julkaisua ja kun rajasin hakusanat kos- kemaan julkaisun asiasanoja, hakutulos tippui 15 julkaisuun. Tulosten määrän heittelystä ymmärsin, että hakusanoja oli vielä muokattava.
Seuraavan koehaun tein 23.11.2020 ja hakusanoina oli silloin” out-of-home care or foster care or kinship care or residential care or looked after children or child welfare or child
protection AND participation or involvement AND children or adolescents or youth or child or teenager AND decision making or decision-making or decision making process or deci- sion-making process”. Tulokset tälle haulle oli 113 julkaisua, minkä koin olevan hyvä määrä julkaisuja, joten tein lopullisen haun tämän testihaun perusteella. Lopullisessa tietokanta- haussa käytin 23.11.2020 käyttämääni hakulauseketta sekä taulukossa 1. mainittuja sisään- otto- ja poissulkukriteerejä. Lopullisen haun tuloksena saatiin 113 julkaisua.
Aloitin aineiston läpikäynnin ja valintaprosessin hyödyntämällä David Moherin, Alessandro Liberatin, Jennifer Tetzlaffin, Douglas G. Altmanin ja Prisma-ryhmän (2009, 3) kuvaamaa systemaattista valintaprosessia. Aloitin valintaprosessin käymällä läpi kaikkien 113 julkaisun otsikot ja pois suljin ne, jotka eivät tuntuneet koskevan aihettani tai tutkimuskysymystäni.
Tämän perusteella suljin pois 77 julkaisua otsikon perusteella ja jäljelle jäi 36 julkaisua. Tä- män jälkeen kävin julkaisut läpi lukien niiden tiivistelmät ja poissuljin 16 julkaisua, koska niiden tiivistelmien perusteella ne eivät olisi vastanneet tutkielman tutkimuskysymyksiin tai liittynyt aiheeseen. Viimeisenä vaiheena oli koko tekstin lukeminen ja sen perusteella aineis- ton sopivuuden arviointi. Viimeisen vaiheen jälkeen jäljelle jäi tähän tutkielman aineistoon 17 julkaisua, jotka vastasivat parhaiten tutkimuskysymyksiin ja kolme julkaisua poissuljin aineistosta tekstin lukemisen jälkeen. Tämä prosessi on esitelty kuviossa 1.
Identifiointivaihe
Seulontavaihe
Kelpoisuusvaihe
Hyväksymisvaihe
KUVIO 1. Aineiston systemaattisen valintaprosessin esittely (Moher ym. 2009, 3 Prisma kuviota mukaillen)
Lopulliseen aineistoon valitut 17 julkaisua olivat kaikki kansainvälisiä ja englanninkielisiä.
Koska aineistot olivat eri maissa tehtyjä ja tutkimuskohteet eri maista, toi se monipuolisen näkökulman tutkielman tuloksiin. Lopullinen aineisto täytti kaikki sisäänottokriteerit. Lopul- linen aineisto on liitteessä 1, joka löytyy liitteistä. Lopullinen aineisto koostui 2010 jälkeen
SocIndex (n=113)
Otsikko
Otsikon perusteella sisään valitut (n=36)
Otsikon pe- rusteella poissuljetut (n=77) Tiivistelmä
Tiivistelmän pe- rusteella sisään valitut (n=20)
Tiivistelmän perusteella poissuljetut (n=16) Koko teksti Koko tekstin pe-
rusteella sisään valitut (n=17)
Koko tekstin perus- teella poissuljetut (n=3)
Kirjallisuuskatsaukseen mukaan otetut julkai- sut (n=17)
tehdyistä tutkimuksista. Tutkimusmaina oli Iso-Britannia, Yhdysvallat, Norja, Irlanti, Aust- ralia, Alankomaat ja Suomi.
4.4 Aineiston analyysimenetelmä
Kirjallisuuskatsauksissa on yleisesti analyysivaiheen tavoitteena pysyä puolueettomana al- kuperäislähteiden kanssa ja tulosten monipuolinen sekä innovatiivinen tulkinta, joka ei ole vain aiempien tutkimustulosten raportointia. Kirjallisuuskatsauksessa on ideana, että tutki- mustuloksia yhdistellään laajasti, niin että saadaan kokonaisuuksia, joita pidetään tämän tut- kielman tutkimustuloksina. (Shaw & Holland 2014, 78; Pope, Mays & Popay 2007, 15; Whit- temore & Knalf 2005, 550.) Kirjallisuuskatsauksen aineiston analyysissa voi käyttää hyvin- kin erilaisia apuvälineitä ja menetelmiä. Kuitenkin minkä tahansa menetelmän tutkija valit- seekin, on olennaista, että aineiston analyysi sekä synteesi on tehty mahdollisimman selke- ästi, laajasti ja tarkasti. (Pope, Mays & Popay 2007, 19.)
Valitsin tähän tutkimukseen aineiston analyysiin menetelmäksi laadullisen temaattisen ana- lyysin. Temaattinen analyysi on aineistolähtöinen analyysimenetelmä ja siinä on tavoitteena lähteä tutkimaan ilman ennakko-oletuksia, niin etteivät tutkijan aiemmat tiedot tai ajatteluta- vat vaikuttaisi analyysiin tai tuloksiin. Analyysissä käytettäviä yksiköitä ei valita ennalta, vaan ne valitaan aineiston perusteella vastaten tutkimuksen tehtävään ja tutkimuskysymyk- siin. Kuitenkin täysin ilman ennakko-oletuksia tai tietoja on melkeinpä mahdotonta toteuttaa aineistolähtöisyyttä puhtaasti, joten tutkijan tiedot ja ennakko-oletukset tulevat väistämättä vaikuttamaan jollain tapaa analyysiin ja tuloksiin. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 108–109; Braun
& Clarke 2006, 83–84, 221.)
Temaattista analyysiä voidaan pitää omana tutkimusmetodinaan, vaikka se voidaan myös usein ajatella olevan muiden menetelmien apuväline tai työkalu. Temaattisessa analyysissa on tavoitteena löytää, kuvata, analysoida ja raportoida oman tutkimustehtävän- ja kysymyk-
sen mukaiset teemat. (Braun & Clarke 2006, 78.) Temaattisen analyysin etuna nähdään ole- van usein sen joustavuus. Temaattista analyysia voidaan käyttää moniin hyvinkin erilaisiin aineistoihin, eikä se ole sidottu ennalta mihinkään teoreettiseen viitekehykseen, tieteenteori- aan, epistemologiaan tai paradigmaan. (Braun & Clarke 2006, 78–81.) Temaattiseen analyy- sin vaiheisiin, jotka toteutin myös tätä tutkimusta tehdessä, kuuluu aineistoon tutustuminen, alustavien koodien muodostaminen, teemojen löytäminen, teemojen arviointi, muokkaami- nen, määrittely ja nimeäminen sekä lopullisten tulosten kirjoittaminen raportti osioon (Tuomi
& Sarajärvi 2018, 142; Braun & Clarke, 2006, 87).
Temaattinen analyysi alkaa aineiston toistuvalla läpilukemisella, jossa pyritään etsimään kes- keiset sisällöt aineistosta ja tehdä niihin sopivat muistiinpanot. Ensimmäisen vaiheen jälkeen aineisto koodataan, eli siitä pyritään löytämään ja merkitsemään tutkijan omalla tavalla yk- sittäiset analyysiyksiköt. (Braun & Clarke, 2006, 87–93.) Aineisto pyritään käymään läpi tasapuolisesti sekä systemaattisesti. Tämän vaiheen jälkeen koodeista aletaan muodostamaan lopullista koodistoa, mahdollisesti hyläten tutkimuskysymyksen kannalta epärelevantit koo- dit. (Braun & Clarke, 2006, 87–93.) Neljännessä vaiheessa valituista koodeista muodostetaan teemat jalostettuun muotoonsa, käyden ne tarkasti läpi ja hyläten tarpeettomat teemat tai yh- distäen tai eritellen teemoja. Näitä lopullisia teemoja verrataan aineistoon ja arvioidaan vas- taavatko ne tutkimuskysymykseen. Viimeisessä analyysin vaiheessa teemojen kautta tulleet tulokset raportoidaan tutkimuksen tulososuuteen. (Braun & Clarke, 2006, 87–93.)
KUVIO 2. Teemojen erittely ja pääteemat
Aloitin analyysiprosessin lukemalla aineiston muutamia kertoja huolellisesti läpi. Tämän jäl- keen yliviivasin tärkeimpiä ja eniten toistuvia teemoja ja keräsin ylös mielestäni eniten tois- tuvat teemat, joita oli yhteensä 13 teemaa. Mietin erilaisia vaihtoehtoja teemojen yhdistämi- seen ja lopulta yhdistin nämä 13 teemaa kolmeksi suuremmaksi teemaksi, jotta analyysi ja raportointi olisi yhteneväisempää. Pääteemat ovat sosiaalityöntekijä, kasvuympäristö ja lapsi subjektina. Lopullisten kolmen pääteeman koin kuvaavan tulosten sisältöä yhtenevimmin.
Tämä prosessi on kuvattu kuviossa 2. Pyrin lopulliseksi muodostuneet teemat valitsemaan niin, että ne parhaiten vastasivat tutkimuskysymyksiini ja ettei niissä olisi liikaa päällekkäi- syyksiä.
Työkokemus Taidot ja tiedot Luottamuksellinen vuorovaikutussuhde sosiaalityöntekijän ja
lapsen välillä
Kulttuuri Ennakkoluulot
Perhe Organisaatiot
Resurssit
Kehityksen taso Ikä
Odotukset ja ajoitus Tiedot oikeuksista
Motivaatio
Sosiaalityöntekijä Kasvuympäristö Lapsi
4.5 Eettiset kysymykset
Tutkimuksen lähtökohtana on hyvien tieteellisen käytäntöjen noudattaminen. Hyvän tieteel- lisen käytännön noudattaminen tarkoittaa, että tutkimuksen tekijän tulee noudattaa eettisesti kestäviä tutkimuskäytäntöjä- ja menetelmiä (Vilkka 2005, 30). Eettisesti kestävään tieteelli- seen käytäntöön kuuluu, että toisten tekemää työtä ja tutkimusta tulee kunnioittaa viittaa- malla oikeilla tavoilla ilman vääristelyä (Kniivilä, Lindholm-Ylänne & Mäntynen 2017, 132).
Tutkimuksen teossa noudatin tutkimuseettisen neuvottelukunnan (2018) eettisiä periaatteita, siltä osin kuin ne sopivat tähän tutkimukseen. Neuvottelukunnan periaatteet keskittyvät eri- tyisesti tutkittavan itsemääräämisoikeudenkunnioittamiseen, vahingoittamisen välttämiseen, tutkittavan yksityisyyden suojelemiseen sekä tietosuojasta huolehtimiseen. Tutkimusta teh- dessä tulee aina ottaa huomioon tutkimukseen liittyvät eettiset kysymykset, jotta tutkimus on eettisesti kestävä ja hyvä tutkimus (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009, 23). Tässä pro gra- dussa ei kuitenkaan tehdä sellaista tutkimusta, jossa aineisto muodostetaan esimerkiksi haas- tattelemalla, joten yllä olevat periaatteet eivät siten ole relevantteja tässä tutkielmassa. Sen sijaan tälle tutkielmalle tärkeät ohjeet esitellään seuraavaksi.
Tutkielman tutkimusmenetelmä oli kirjallisuuskatsaus, joten plagioinnin välttäminen ja kun- nian antaminen alkuperäiselle tutkijalle, kuului tutkielman toteutuksen prosessiin. Tutkimus- luvan hankkiminen tässä tutkimuksessa ei ollut tarpeellista, sillä pro gradun tutkimusmene- telmä oli kirjallisuuskatsaus ja aineistona tutkimuskirjallisuus. Tutkielmassa käytin yhteis- kuntatieteiden laitoksen kirjallisia ohjeita (2017) oikeaan tapaan merkitä lähteet, jotta tutki- musetiikka tutkielmassa toteutui. Tutkielmissa plagiointi on kiellettyä, joten myös tässä tut- kielmassa sitä vältettiin. Plagiointi on eräänlaista tieteellistä varkautta, koska siinä viedään jonkun toisen tutkijan ajatuksia, ideoita ja tutkimustuloksia ja väitetään niitä omaksi. Plagi- ointi on aina tuomittavaa, oli se vahingossa tehtyä tai ei, joten tutkielman teossa piti olla tarkkana, ettei vahingossa plagiointia tapahdu. (Hirsjärvi, Remes & Rautavaara 2009, 122.) Aineisto tutkielmassa käsiteltiin tutkimuseettisen neuvottelukunnan (2018) ohjeiden mukai- sesti.
Tämän tutkielman kannalta oli olennaista käyttää aineistona sellaisia tutkimuksia, jotka nou- dattavat tutkimuseettisiä periaatteita, sillä tutkimuksen kohteena aineistoissa olivat lapset ja heidän kokemuksensa osallisuudesta. Tutkijana olen velvollinen noudattamaan näitä tutki- museettisiä periaatteita ja koska tutkimukseni on kirjallisuuskatsaus, kohdentuu tutkimuseet- tisyys aineiston valintaan. Tämän varmistan toteutuvan aineistossa valitsemalla aineiston vertaisarvioiduista tutkimuksista, hyvästä tietokannasta ja varmistamalla, että tutkimus on julkaistu vakuuttavassa julkaisussa.
Lasten tutkimisen kohdalla tulee erityisesti noudattaa tutkimuseettisiä periaatteita, sillä lapset ovat haavoittuvassa asemassa suhteessa aikuisiin, sillä he eivät ole vielä täysin kehittyneitä ja kykeneviä ymmärtämään ja puolustamaan omia oikeuksiaan. Lasten kohdalla on myös haastavaa arvioida milloin he ovat sen ikäisiä, että tutkiminen on eettisesti kannattavaa. 15- vuotta pidetään ikärajana esimerkiksi lääketieteellisissä tutkimuksissa, mutta myös nuorem- piakin tutkitaan. Useimmiten lasten tutkimiseen tarvitaan lapsen huoltajan suostumus. (Ru- tanen & Vehkalahti 2019.)
Valituissa tutkimuksissa pyrittiin noudattamaan hyvää tutkimuseettistä käytäntöä, mikä on erittäin tärkeää, sillä useimmissa valituissa tutkimuksissa tutkimuskohteena olivat lapset ja nuoret. Omassa tutkielmassa en ole suoraan tutkinut lapsia, mutta tutkijana minulla on vas- tuu, siitä että valituissa tutkimuksissa tutkimuseettiset käytännöt on pyritty toteuttamaan.
Lastensuojelujärjestelmissä on paljon samaa maailmanlaajuisesti, mutta erovaisuuksiakin löytyy. Maissa vallitsee esimerkiksi erilaiset kulttuurit ja taloudellinen tilanne, mitkä vaikut- tavat lastensuojeluun. (Spratt & Lucerne 2013.) Eroavaisuudet tulee ottaa huomioon, kun teen päätelmiä tutkielman tulososuudessa, sillä tutkielman aineistona on kansainväliset tut- kimukset. Myös tulosten luotettavuuteen vaikuttaa eri maiden erovaisuudet, eikä tuloksia voi yleistää suoraan pätemään kaikkiin laitoshuollossa oleviin lapsiin.
5 LAPSEN OSALLISUUTEEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT
5.1 Tutkimusaineiston kuvaus
Tutkimuksen aineiston analysoin temaattisella analyysilla, joista nousi teemat, jotka vastasi- vat parhaiten tutkimuskysymyksiin. Seuraavissa alaluvuissa esittelen esiin nousseet teemat, joita oli yhteensä kolme. Lopussa teen yhteenvedon tuloksista. Aloitan esittelemällä tutki- musaineiston kohdentumista ja sisältöä. Taulukossa 3. esittelen tutkimusaineistojen tutki- musmenetelmät sekä tutkimuskohteet.
