Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi maankäyttö- ja rakennuslain sekä kiinteistönmuodostamislain muuttami- sesta
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi
maankäyttö- ja rakennuslakia sekä kiinteis- tönmuodostamislakia.
Kuntien yhteisen yleiskaavan hyväksyvää toimielintä koskevan maankäyttö- ja raken- nuslain säännöksen ja kuntien yhteistoimin- taa koskevien kuntalain säännösten suhdetta ehdotetaan selkeytettäväksi. Vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittamista ohjaavia asema- kaavan oikeusvaikutuksia koskevia säännö k- siä ehdotetaan muutettaviksi niin, että ne koskevat myös suuryksiköiden merkittävää laajentamista ja sellaisia myymäläkeskitty- miä, joilla on suuryksiköihin rinnastettavia vaikutuksia.
Maankäyttö- ja rakennuslakiin ehdotetaan otettaviksi kumotun rakennuslain säännöksiä vastaavat säännökset oikeudesta kaavoituk- sesta ja tonttijaosta johtuvien töiden suorit- tamiseen toisen alueella.
Edelleen maankäyttö - ja rakennuslakiin ehdotetaan tehtäviksi suunnittelun tarpeesta ja rakennuskiellosta johtuvan lupaharkinnan ja toimenpidelupien välisen suhteen selkeyt- tämistä koskevia tarkistuksia. Menettelyn joustavoittamiseksi niissä tilanteissa, jolloin rakentamiseen vaaditaan sekä kunnan että alueellisen ympäristökeskuksen poikkeamis- lupa, ehdotetaan säädettäväksi alueelliselle
ympäristökeskukselle mahdollisuus ratkaista myös muutoin kunnan toimivaltaan kuuluva poikkeaminen, jos ratkaisu on kunnan kan- nan mukainen. Lupamenettelyn joustavoit- tamiseksi ehdotetaan maankäyttö- ja raken- nuslakiin otettaviksi säännökset rakennuksen korjaamista ja asuinrakennuksen vähäistä li- särakentamista koskevan rakennusluvan myöntämisestä ilman suunnittelutarveratkai- sua. Metsänhakkuuta koskevan maisematyö- luvan voimassaoloaikaa ehdotetaan pidennet- täväksi.
Maankäyttö- ja rakennuslakiin ehdotetaan lisättäviksi myös säännökset mahdollisuudes- ta hakea lupaa naapurin alueen käyttämiseen välttämättömän rakennustyön suorittamiseksi sekä rakennusrasitteen perustamisesta kun- nan tarpeisiin. Katualueisiin kohdistuvien oi- keuksien asemaa ehdotetaan myös selkeytet- täväksi.
Maankäyttö- ja rakennuslain ohella kiin- teistönmuodostamislakiin ehdotetaan muu- toksia. Lakeihin ehdotetaan otettaviksi ranta- asemakaavoissa yhteiskäyttöalueiksi osoitet- tujen alueiden toteuttamista koskevat sään- nökset.
Lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.
—————
SISÄLLYSLUETTELO
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ ... 1
SISÄLLYSLUETTELO ... 2
YLEISPERUSTELUT... 3
1. Nykytila ja ehdotetut muutokset ... 3
1.1. Yleistä... 3
1.2. Kuntien yhteisen yleiskaavan laatiminen ja hyväksyminen ... 3
1.3. Vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoittaminen ... 4
1.4. Toimenpidelupien edellytykset ... 4
1.5. Poikkeamis- ja lupamenettelyt... 4
1.6. Ranta-asemakaavan yhteiskäyttöalueiden toteuttaminen ja oikeus ko r- vaukseen ... 5
1.7. Muita muutoksia... 5
2. Esityksen vaikutukset ... 5
3. Asian valmistelu... 6
4. Lausunnot ... 6
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT... 7
1. Lakiehdotuksen perustelut... 7
1.1. Maankäyttö- ja rakennuslaki ... 7
1.2. Kiinteistönmuodostamislaki... 12
2. Voimaantulo... 14
LAKIEHDOTUKSET... 15
maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta...15
kiinteistönmuodostamislain muuttamisesta... 19
LIITE ... 21
RINNAKKAISTEKSTIT ... 21
maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta...21
kiinteistönmuodostamislain muuttamisesta... 27
YLEISPERUSTELUT 1 . Nykytila ja ehdotetut muutokset
1.1. Yleistä
Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) tu- li voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000. Eräi- tä suurmyymälöiden sijoittamista koskevia lain säännöksiä on sovellettu jo 1 päivästä maaliskuuta 1999. Hyväksyessään maankäyt- tö- ja rakennuslain eduskunta edellytti, että lain toimivuutta seurataan kiinnittäen erityis- tä huomiota kansalaisten yhdenvertaisuuteen ja vaikutusmahdollisuuksiin, kaupan suuryk- siköiden sijoittumiseen, kuntien väliseen yh- teistoimintaan ja viranomaisten voimavaroi- hin.
Ympäristöministeriö asetti toukokuussa vuonna 2000 laajapohjaisen, eri tahojen edustajista koostuvan yhteistyöryhmän sovit- tamaan yhteen eri tahoilla suoritettavaa lain toimeenpanon ja toimivuuden seurantaa.
Ympäristöministeriö on myös tehnyt selvi- tyksiä muun muassa kauppaa koskevien säännösten soveltamisesta, osallistumisen ja vuorovaikutuksen kehittymisestä, lain sään- nösten tulkinnasta ja soveltamisesta muutok- senhakumenettelyssä sekä rantayleiskaavo i- tuksen kehittymisestä. Suomen Kuntaliitto on toteuttanut laajan maankäyttö- ja rakennus- lain seuranta- ja arviointihankkeen. Myös monet muut tahot ovat osaltaan seuranneet lain toimivuutta. Ympäristöministeriön aset- taman yhteistyöryhmän työn pohjalta on jul- kaistu arvio laista saaduista kokemuksista (Maankäyttö - ja rakennuslain toimivuus. Ar- vio laista saaduista kokemuksista. Suomen ympäristö 565.Ympäristöministeriö 2002).
Maankäyttö- ja rakennuslain toimivuudesta tähän mennessä saadut kokemukset ovat pää- asiassa myönteisiä. Vaikka lain tavoitteiden toteutumista on tässä vaiheessa voitu arvioi- da vain rajoitetusti, lain toimeenpanon suunta näyttää pääosin oikealta. Lain keskeisiä peri- aatteita tai säännöksiä koskevia merkittäviä lainmuutostarpeita ei ole toistaiseksi tullut esille. Lain soveltamisessa alkuvaiheessa esille tulleita ongelmia on pääosin voitu rat-
kaista koulutuksen, tiedottamisen, opastuk- sen ja ohjauksen keinoin. Myös oikeuskäy- täntö on vähitellen selkeyttänyt eräitä lain soveltamisen alkuvaiheessa epätietoisuutta aiheuttaneita kysymyksiä. Lain toimeenpa- nosta saadut kokemukset ja osaltaan myös oikeuskäytäntö ovat kuitenkin tuoneet esille sellaisia kysymyks iä, joiden vuoksi lakiin ehdotetaan eräitä sen toimivuutta parantavia muutoksia.
1.2. Kuntien yhteisen yleiskaavan laati- minen ja hyväksyminen
Maankäyttö- ja rakennuslain 47 §:n 1 mo- mentin mukaan kunnat voivat antaa yhteisen yleiskaavan laatimisen ja hyväksymisen maakunnan liiton, tehtävään soveltuvan muun kuntayhtymän tai kuntien muun yhtei- sen toimielimen tehtäväksi. Kuntalain (365/1995) 76 §:ssä puolestaan säädetään kuntien yhteistoiminnan muodoista. Kunnat voivat sopimuksen nojalla hoitaa tehtäviään yhdessä niin, että tehtävä annetaan toisen kunnan hoidettavaksi yhden tai useamman kunnan puolesta tai niin, että tehtävän hoitaa kuntayhtymä. Lisäksi kuntalain 3 §:n 2 mo- mentissa annetaan kunnille mahdollisuus hoi- taa laissa säädettyjä tehtäviä kuntayhtymässä sen estämättä, mitä muualla laissa säädetään kuntien yhteistoiminnan muodoista.
Koska maankäyttö- ja rakennuslain 47 §:n 1 momentin mukaan kunnat voivat antaa yh- teisen yleiskaavan laatimisen ja hyväksymi- sen muunkin niiden yhteisen toimielimen kuin kuntayhtymän tehtäväksi, on esille noussut kysymys siitä, rajoittavatko kunta- lain edellä selostetut säännökset kuntien pää- tösvaltaa tältä osin. Näiden säännösten kes- kinäisen suhteen selkeyttämiseksi ehdotetaan maankäyttö- ja rakennuslain 47 §:n 1 mo- menttiin otettavaks i maininta siitä, että kun- talain säännökset eivät rajoita tässä lainko h- dassa tarkoitettua kuntien päätösvaltaa antaa yhteisen yleiskaavan laatiminen ja hyväksy- minen muunkin yhteisen toimielimen kuin kuntayhtymän tehtäväksi.
1.3. Vähittäiskaupan suuryksiköiden si- joittaminen
Vähittäiskaupan suuryksiköiden sijoitta- mista ohjaavia maankäyttö- ja rakennuslain asemakaavan oikeusvaikutuksia koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettaviksi niin, et- tä ne koskevat myös jo olemassa olevien suuryksiköiden laajentamista ja myymälän laajentamista suuryksiköksi sekä sellaisia myymäläkeskittymiä, joilla on suuryksiköi- hin rinnastettavia vaikutuksia.
Maankäyttö- ja rakennuslaissa ei ole täs- mällisesti lausuttu, koskeeko asemakaavan oikeusvaikutus uusien suuryksiköiden ohella myös olemassa olevien suuryksiköiden laa- jentamista tai pinta-alarajan alittavan myy- mälän laajentamista niin, että siitä muodos- tuu vähittäiskaupan suuryksikkö. Epätietoi- suus säännösten soveltamisesta on tullut esiin myös oikeuskäytännössä.
Merkittävä osa suuryksiköiden rakentamis- hankkeista koskee olemassa olevan myymä- län laajentamista. Laajennukset voivat olla varsin suuria ja vaikutuksiltaan uuden suur- yksikön rakentamiseen rinnastettavia. Tämän vuoksi ehdotetaan, että säännösten sovelta- misalaa tarkistetaan niin, että ne koskevat myös jo olemassa olevan suuryksikön laajen- tamista. Samalla ehdotetaan täsmennettäväk- si, että säännöksiä sovelletaan myös laajen- nuksiin, joilla olemassa oleva myymälä laa- jenee vähittäiskaupan suurmyymälän määri- telmän täyttäväksi. Nykyisten myymälöiden parantamisen ja uudistamisen helpottamisek- si ehdotetaan, että säännöksiä sovellettaisiin vain merkittäviin laajennuksiin.
Erityisesti suurille kaupunkiseuduille on hakeutumassa uudentyyppisiä kaupallisia keskuksia, joihin sijoittuu paljon tilaa vaati- van erikoistavaran kaupan lisäksi muuta eri- koistavarakauppaa ja päivittäistavaran kaup- paa. Silloinkin, kun mikään yksittäinen myymälä ei ylitä suuryksikön 2 000 kerros- neliömetrin rajaa, tällaisella myymäläkeskit- tymällä saattaa olla myymälöiden suuren lu- kumäärän vuoksi vähittäiskaupan suuryksik- köön rinnastettavia vaikutuksia. Tällaiselle myymäläkeskittymälle voidaan nykyisten säännösten mukaan myöntää rakennuslupa vanhan asemakaavan perusteella ilman hank- keen toteuttamisen vaikutuksia koskevia sel-
vityksiä ja niiden antamaan tietoon nojautu- vaa kaavoitukseen liittyvää harkintaa. Vaiku- tuksiltaan suuryksiköihin rinnastettavat myymäläkeskittymät ehdotetaan otettaviksi oikeusvaikutuksen piiriin. Oikeusvaikutusta ei kuitenkaan ole tarkoitus laajentaa myymä- läkeski ttymissä oleviin, lain 114 §:n määri- telmän mukaan soveltamisalan ulkopuolelle jääviin paljon tilaa vaativiin erikoistavaran myymälöihin.
1.4. Toimenpidelupien edellytykset Maankäyttö- ja rakennuslain 138 §:n mu- kaan toimenpidelupia ratkaistaessa noudate- taan, mitä rakennusluvan edellytyksistä sää- detään, vain siltä osin kuin on tarpeen toi- menpiteen maankäytöllisten ja ympäristöllis- ten vaikutusten arvioimiseksi. Käytännössä on ilmennyt tulkintaepäselvyyksiä lain 135 ja 136 §:ssä säädettyjen kaavoitukseen liittyvi- en rakennuslupien edellytysten ja 137 §:ssä säädettyjen rakennuslupien erityisten edelly- tysten huomioon ottamisessa toimenpidelu- pia ratkaistaessa. Myös ranta-alueiden suun- nittelutarpeen tai rakennuskieltojen huomi- oon ottaminen on epäselvää. Lakiin ehdote- taan tehtäväksi näiden edellytysten välistä suhdetta selventävä muutos.
1.5. Poikkeamis- ja lupamenettelyt Poikkeamismenettelyn joustavoittamiseksi niissä tilanteissa, jolloin rakentaminen vaatii sekä kunnan että alueellisen ympäristökes- kuksen poikkeamispäätöksen, ehdotetaan säädettäväksi alueelliselle ympäristökeskuk- selle mahdollisuus ratkaista myös muutoin kunnan toimivaltaan kuuluva poikkeaminen, jos ratkaisu on kunnan kannan mukainen.
Lupamenettelyn helpottamiseksi ehdote- taan maankäyttö- ja rakennuslakiin säännös- tä, jonka mukaan rakennuksen korjaamista ja asuinrakennuksen vähäistä laajentamista koskeva rakennuslupa voidaan myöntää il- man suunnittelutarveratkaisua.
Puiden kaatamista koskevan maisematyö- luvan enimmäisaikaa ehdotetaan pidennettä- väksi enintään kymmeneksi vuodeksi tapauk- sissa, joissa kysymyksessä on suunnitelmal- linen metsänkäsittely. Luvan voimassaolo- ajan enimmäispituudet, varsinainen lupa
kolme vuotta ja jatkettu lupa viisi vuotta, ovat osoittautuneet varsinkin laaja-alaisessa metsänhakkuussa liian lyhyiksi.
1.6. Ranta-asemakaavan yhteiskäyttöal u- eiden toteuttaminen ja oikeus korva- ukseen
Maankäyttö- ja rakennuslain sekä kiinteis- tönmuodostamislain säännöksiä ehdotetaan muutettaviksi ranta-asemakaavan mukaisten yhteiskäyttöalueiden toteuttamisen osalta.
Toteuttamisella tarkoitetaan kaava -aluetta palvelevien kulkuyhteyksien ja muiden yh- teiseen käyttöön tarkoitettujen alueiden, ku- ten leikki - tai urheilupaikkojen, laitureiden tai yhteisten saunojen rakentamista, kunnos- sapitoa ja käyttöä sekä tarpeellisten kustan- nusten kattamista näitä tehtäviä varten.
Ehdotettu järjestelmä vastaisi hyvin pitkäl- le maankäyttö- ja rakennuslailla kumotun ra- kennuslain aikaista toteuttamistapaa. Oikeus yhteiskäyttöalueisiin perustettaisiin kiinteis- tötoimituksessa rasitteena. Yhteiskäyttöaluei- siin oikeutetut kiinteistöt voisivat muodostaa rantakunnan toteuttamisen edellyttämiä teh- täviä varten. Tehtävien hoitaminen myös il- man rantakuntaa olisi mahdollista, jos se osakkaiden tai toteutettavien alueiden vähäi- sen määrän vuoksi on perusteltua. Rantakun- nan toimintaan ja päätöksentekoon ehdote- taan sovellettavaksi pääsääntöisesti yksityi- sistä teistä annetussa laissa (358/1962), jäl- jempänä yksityistielaki, säädettyä menette- lyä. Kulkuyhteydet ehdotetaan toteutettaviksi muista yhteiskäyttöalueista erillisinä niiden erilaisen luonteen vuoksi. Tämä mahdollistaa ranta-asemakaava -alueen kulkuyhteyksien tarkoituksenmukaisen toteuttamisen osana muuta yksityistä tieverkostoa kiinteistön- muodostamislaissa (554/1995) ja yksityistie- laissa säädetyllä tavalla.
Kumotun rakennuslain mukaan maanomis- tajalla ei ollut oikeutta yhteiskäyttöoikeuden luovuttamisesta johtuvaan korvaukseen ran- takaavan vahvistamisen jälkeen luovutta- mansa rakennuspaikan osalta, ellei hän ollut pidättänyt oikeutta tähän luovutuskirjassa.
Kiinteistönmuodostamislakiin ehdotetaan otettavaksi vastaavanlainen säännös oikeu- desta korvaukseen.
1.7. Muita muutoksia
Maankäyttö- ja rakennuslakiin ehdotetaan otettaviksi kumotun rakennuslain säännöksiä vastaavat säännökset oikeudesta kaavoituk- sesta ja tonttijaosta johtuvien töiden suorit- tamiseen toisen alueella. Säännösten puuttu- misesta on eräissä tapauksissa aiheutunut on- gelmia ja ristiriitoja maanomistajien ja kun- nan asianomaisten viranomaisten välillä.
Rakennusrasite ehdotetaan mahdollistetta- vaksi kuntaa tai sen laitosta varten myös sil- loin, kun rasite ei liity kunnan tai laitoksen omistamaan kiinteistöön. Rakennustyön tai muun toimenpiteen suorittaminen naapuri- tontin alueella ehdotetaan mahdollistettavak- si rakennusvalvontaviranomaisen luvalla.
Tämä on tarpeen esimerkiksi tilanteessa, jos- sa rakennus on rakennettu rajaan kiinni ja sen kunnostustyöt voidaan tehdä vain naapuriton- tin kautta.
Katualueisiin kohdistuvia oikeuksia koske- via säännöksiä maankäyttö- ja rakennuslaissa ehdotetaan selkeytettäviksi niin, että mahdol- listetaan edelleen tarpeellisten oikeuksien säilyttäminen katualueita muodostettaessa ja vain tarpeettomat oikeudet poistetaan suo- raan lain perusteella. Lisäksi suoraan mainit- tuun lakiin perustuva oikeuksien raukeami- nen tehdään mahdolliseksi myös tilanteessa, jossa kunta jo aikaisemmin on omistanut ka- duksi muodostettavan alueen. Samalla helpo- tetaan aikaisempien rakennuskaavojen mu- kaisten rakennuskaavateiden kiinteistöiksi muo dostamista ja rekisteröintiä kaduiksi.
Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen tontti- jaon suorittamista joustavoitetaan mahdollis- tamalla rakennusoikeuden jakaminen sen yh- teydessä.
Yleisen alueen lohkomista koskevia kiin- teistönmuodostamislain säännöksiä ehdote- taan lisäksi muutettaviksi niin, ettei tarpeet- tomasti edellytetä kunnalta lainhuutoa tilan- teessa, jossa alue tulee tai on tullut kunnan omistukseen suoraan maankäyttö- ja raken- nuslain tai sen siirtymäsäännöksen perusteel- la. Myös kiinnityksistä vapauttamisen edelly- tystä ehdotetaan täydennettäväksi.
2 . Esityksen vaikutukset
Ehdotetuilla muutoksilla maankäyttö- ja
rakennuslakiin yksinkertaistetaan menettelyä niissä tapauksissa, jolloin rakentaminen edel- lyttää sekä kunnan että valtion viranomaisen poikkeamispäätöstä. Hakijan ei tarvitse enää hakea poikkeamista eri viranomaisilta, koska alueellinen ympäristökeskus voi kunnan lau- sunnon mukaisesti ratkaista myös sellaisen poikkeamisen, joka muutoin kuuluisi kunnan toimivaltaan. Mainitulla lailla myös yksin- kertaistetaan olemassa olevien rakennusten korjaamista ja asuinrakennusten vähäistä laa- jentamista, koska rakennuslupa näihin toi- menpiteisiin voidaan myöntää ilman suunnit- telutarveratkaisua.
Toimenpidelupa-asiaa ratkaistaessa huomi- oon otettavia rakennusluvan myöntämisen edellytyksiä koskeva muutos parantaa mah- dollisuuksia ottaa kaavoitusta koskevia tar- peita sekä maisemallisia ja muita ympäristöl- lisiä arvoja huomioon silloin, kun toimenpi- delupa koskee maankäyttöön erityisesti vai- kuttavia hankkeita. Tällaisia voivat olla esi- merkiksi golfkenttien tai varastointialueiden rakentaminen taikka asuntovaunujen sijoit- taminen ranta-alueelle pidemmäksi ajaksi.
Vähittäiskaupan suuryksiköiden osalta esi- tys parantaa mahdollisuuksia ohjata olemassa olevien suuryksiköiden laajentamista sekä sellaisten myymäläkeskittymien sijoittamista, jotka ovat vaikutuksiltaan suuryksiköihin verrattavia. Suuryksikön merkittävää vähäi- semmän laajentamisen jättäminen maankäyt- tö- ja rakennuslain eräiden asemakaavan oi- keusvaikutuksia koskevien säännösten sovel- tamisalan ulkopuolelle helpottaa olemassa olevien myymälöiden uudistamista ja toi- minnallista parantamista.
Parantamalla edellä kerrotulla tavalla mah- dollisuuksia kaavoituksella ohjata ympäris- töön vaikuttavien hankkeiden sijoittumista, ehdotettu laki lisää myös kansalaisten mah- dollisuuksia osallistua ja vaikuttaa vuoro- vaikutteisen kaavoitusprosessin kautta elinympäristön muotoutumiseen.
Katualueiden rasitteita koskevilla maan- käyttö- ja rakennuslain säännöksillä helpote- taan menettelyä, jolla aikaisemman lain mu- kaisia rakennuskaavateitä muodostetaan ka- tualueiksi. Niiden rakennuskaavateiden mää- rä, joita muutos koskisi, on arviolta noin 10 000 kilometriä. Laissa mainittujen erityis- ten oikeuksien raukeaminen suoraan lain no-
jalla vähentäisi toimituskuluja 135 eurolla kiinteistöä kohden. Lain myötä nämä kustan- nukset poistuisivat kunnilta. Tämän ohella lailla selvennetään eräiden katualueisiin ko h- distuvien käyttöoikeuksien oikeudellista asemaa ja niiden rekisteröintiä.
Ranta-asemakaavan mukaisia yhteiskäyttö- alueita koskevat säännökset selkeyttävät ti- lanteen toteuttamisen suhteen niin kumotun rakennuslain aikana perustettujen rantakunti- en kuin maankäyttö- ja rakennuslain mukaan mahdollisesti perustettavien rantakuntien ja ilman rantakuntaakin tehtävän toteuttamisen osalta. Kulkuyhteyksien toteuttaminen osana yksityistieverkostoa joustavoituu.
Esityksellä ei ole merkittäviä henkilöstö- vaikutuksia.
3 . A s i a n v a l m i s t e l u
Esitys perustuu maankäyttö- ja rakennus- lain toimivuuden seurannan ja arvioinnin pohjalta tehtyihin johtopäätöksiin. Keskeisil- tä osin muutostarpeet on esitetty ympäristö- ministeriön asettaman laajapohjaisen yhteis- työryhmän työn pohjalta julkaistussa rapor- tissa "Maankäyttö- ja rakennuslain toimi- vuus. Arvio laista saaduista kokemuksista"
(Suomen ympäristö 565, Ympäristöministe- riö 2002).
Esitys on valmisteltu ympäristöministeriös- sä virkatyönä.
4 . L a u s u n n o t
Esitysehdotuksesta on hankittu lausunnot oikeusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä sekä kauppa- ja teolli- suusministeriöltä, alueellisilta ympäristökes- kuksilta, maakuntien liitoilta, useilta muilta viranomaisilta, Suomen Kuntaliitolta ja lu- kuisilta eri näkökulmia edustavilta yhteisöil- tä. Lausunnoissa pääosin puollettiin ehdotus- ta. Vähittäiskaupan suuryksiköiden ohjaamis- ta koskevaa säännösehdotusta puolsi yli puo- let lausunnon antaneista, mutta monissa lau- sunnoissa ehdotusta myös vastustettiin.
Lausunnoissa esitettyjä ehdotuksen yksi- tyiskohtia koskevia huomautuksia on mah- dollisuuksien mukaan otettu huomioon esi- tystä valmisteltaessa.
Ranta-asemakaavan mukaisten yhteiskäyt- töalueiden toteuttamista koskevista maan- käyttö- ja rakennuslain sekä kiinteistönmuo- dostamislain muutosehdotuksista on pyydetty lausunto vielä erikseen esityksen jatkoval- mistelun jälkeen. Lausunto pyydettiin oike- usministeriöltä, maa- ja metsätalousministe-
riöltä, maanmittauslaitokselta, alueellisilta ympäristökeskuksilta, Suomen Kuntaliitolta, eräiltä kunnilta sekä maanmittausalaa ja maanomistajia edustavilta yhteisöiltä. Anne- tuissa lausunnoissa muutoksia pidettiin tar- peellisina.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 1 . L a k i e h d o t u k s e n p e r u s t e l u t
1.1. Maankäyttö- ja rakennuslaki 47 §. Yhteisen yleiskaavan laatiminen, hy- väksyminen ja vahvistaminen. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi yleispe- rustelujen jaksossa 1.2. selostetulla tavalla.
58 §. Asemakaavan oikeusvaikutukset. Py- kälän 3 momentin mukaan vähittäiskaupan suuryksikköä ei saa sijoittaa maakunta- tai yleiskaavan keskustatoiminnoille tarkoitetun alueen ulkopuolelle, ellei alue ole asemakaa- vassa erityisesti osoitettu tätä tarkoitusta var- ten. Suuryksikön määritelmä on laissa sidottu myymäläkokoon. Lain 114 §:n 1 momentin mukaan suuryksiköllä tarkoitetaan yli 2 000 kerrosneliömetrin suuruista vähittäiskaupan myymälää. Suurmyymäläksi ei kuitenkaan katsota paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppaa.
Yleisenä käytäntönä ohjauksessa on ollut, että myös olemassa olevan suuryksikön laa- jentaminen keskustatoimintojen alueen ulko- puolella edellyttää alueen osoittamista ase- makaavassa suuryksikön rakentamiseen. Py- kälän 3 momentin soveltamisesta suuryksi- kön laajentamiseen on syntynyt epätietoi- suutta korkeimman hallinto-oikeuden ratkai- sun (KHO16.1.2002 T.107) johdosta. Kor- kein hallinto-oikeus katsoi, että olemassa olevaa suuryksikköä voitiin laajentaa keskus- tatoimintojen alueen ulkopuolella, vaikka aluetta ei ollut osoitettu asemakaavassa suur- yksiköiden rakentamiseen. Epäselvyyttä momentin soveltamisesta on syntynyt myös tilanteessa, jossa pinta-alarajan alittava myymälä laajenee niin, että se laajennuksen jälkeen ylittää vähittäiskaupan suuryksikön määritelmän mukaisen rajan.
Koska laajennukset voivat olla merkittäviä ja vaikutuksiltaan uuden suuryksikön raken- tamiseen rinnastettavia, pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan 3 momenttia sovellettaisiin uusien hankkeiden lisäksi sekä olemassa olevien vähittäiskaupan suuryksiköiden laajennuksiin että pinta- alarajaa pienempien myymälöiden laajenta- miseen siten, että suuryksikön pinta-alaraja ylittyy. Soveltamisalan piiriin ehdotetaan otettavaksi kuitenkin vain merkittävät laajen- nukset. Tällä halutaan helpottaa nykyisten myymälöiden uudistamista ja sulkea sovel- tamisalan ulkopuolelle sellaiset laajennukset, joilla ei ole ohjauksen kannalta merkittäviä vaikutuksia. Merkittävänä laajennuksena säännöstä sovellettaessa voitaneen pitää yli 1 000 neliömetrin tai yli 20 prosentin laajen- nusta.
Vähittäiskaupan suuryksikön määrittelyta- van vuoksi sijainnin ohjauksen ulkopuolelle jäävät tällä hetkellä kaupalliset keskukset, joissa mikään yksittäinen myymälä ei ylitä 2 000 kerrosneliömetrin rajaa. Tällaisella myymäläkeskittymällä saattaa kuitenkin olla myymälöiden suuren määrän vuoksi vähit- täiskaupan suuryksikköön rinnastettavia vai- kutuksia. Vähittäiskaupan sijainnin ohjaami- sen parantamiseksi ehdotetaan, että suuryksi- köitä koskevia säännöksiä sovelletaan myös sellaiseen myymäläkeskittymään, joka on vaikutuksiltaan verrattavissa vähittäiskaupan suuryksikköön. Selvää pinta-alarajaa, jonka ylittäviin myymäläkeskittymiin säännös on tarkoitettu soveltuvaksi, ei voida esittää.
Myymäläkeskittymien vaikutukset riippuvat muun ohella ympäröivien yhdyskuntien koosta ja myymäläkeskittymän sijainnista yhdyskuntarakenteessa samoin kuin myy- mälöiden laadusta. Kuitenkin yleensä yli
10 000 kerrosneliömetrin myymäläkeskitty- millä on varsin merkittäviä vaikutuksia. Eh- dotetussa 4 momentissa tarkoitettaisiin sel- laista myymäläkeskittymää, joka kuuluu oh- jausjärjestelmän piiriin. Siten lain 114 §:n määritelmän ulkopuolelle rajattuja paljon ti- laa vaativan erikoistavaran myymälöitä ei oteta huomioon myymäläkeskittymän vaiku- tuksia harkittaessa. Myös myymäläkeskitty- mien laajentaminen, joka ei ole merkittävä, jätettäisiin ehdotuksessa oikeusvaikutuksen ulkopuolelle.
Pykälän nykyinen 4 momentti siirtyisi 5 momentiksi.
75 §. Yhteiskäyttöalueet ja yleiset alueet.
Ranta-asemakaavoissa voidaan muiden alu- eiden ohella osoittaa kaavan rakennuspaikko- ja varten alueita yhteistä käyttöä varten (yh- teiskäyttöalueet). Yhteiskäyttöalueita voivat olla esimerkiksi virkistysalueet, tiet, vene- valkamat ja uimarannat. Kiinteistön oikeus ranta-asemakaavan mukaisten yhteiskäyttö- alueiden käyttämiseen perustetaan kiinteis- tönmuodostamislain 154 a §:n mukaisesti ra- sitteena. Maankäyttö- ja rakennuslain 75 §:n 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että siitä paremmin kävisi ilmi oikeuden pe- rustaminen rasitteena kiinteistötoimituksessa.
Kulkuyhteyksiä varten ranta-asemakaa- voissa voidaan osoittaa yhteiskäyttöisiä katu- alueita, joskin useimmissa tapauksissa ranta- asemakaavojen mukaiset kulkuyhteydet pal- velevat myös kaava -alueen ulkopuolisia kiin- teistöjä tai ovat osa muuta yksityistieverkos- toa. Sen sijaan muut yhteiskäyttöalueet, ui- marannat, venevalkamat ja puistot, palvele- vat saman kaava -alueen kaavassa mainittuja kiinteistöjä tai tulevia rakennuspaikkoja.
Näiden erilaisen käyttäjäkunnan vuoksi on tarpeellista erottaa kulkuyhteyksien toteutta- minen muista yhteiskäyttöalueista erillisinä niin, että kaava-alueella olevat yhteiskäyttöi- set yksityiset tiet voidaan liittää samaan tie- kuntaan kaavan ulkopuolelle ulottuvien tei- den kanssa ja muodostaa tien rakentamisen ja hoidon kannalta järkeviä tiekuntia. Tästä eh- dotetaan otettavaksi säännös 1 momenttiin.
Kulkuyhteyksien toteuttaminen tapahtuisi noudattaen kiinteistönmuodostamislain ja yksityistielain säännöksiä.
Nykyisen 2 momentin säännökset otettai- siin pykälän 4 momentiksi.
Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otetta- vaksi säännös siitä, mitä muiden kuin kulku- yhteyksiä varten osoitettujen yhteiskäyttö- alueiden toteuttamisella tarkoitetaan. Toteut- taminen käsittää rakennusten, rakennelmien ja laitteiden rakentamisen, kunnossapidon, käytön järjestämisen sekä näitä toimia varten tarvittavien kustannusten kattamisen. Raken- nukset voivat olla esimerkiksi yhteiskäyttöi- siä saunoja tai urheiluvälinevajoja tai uim a- rannan pukusuojia. Rakennelmat tai laitteet voivat olla pallo- tai leikkikenttiä, niiden lait- teita tai rakennelmia taikka venevalkamien laitureita. Tällaisten yhteiskäyttöalueiden käyttöön oikeuden saaneiden kiinteistöjen omistajien velvollisuuteen osallistua yhteis- käyttöalueiden toteuttamiseen ja ylläpitoon sovelletaan, mitä yksityistielaissa säädetään tienpitovelvollisuudesta.
Muut yhteiskäyttöalueet kuin kulkuyhteyk- siä varten osoitetut yhteiskäyttöalueet toteu- tettaisiin omana järjestelmänään. Niitä varten ehdotetaan mahdolliseksi perustaa rantakun- ta, jos joku asianosaisista sitä vaatii tai se on muuten tarpeellista. Rantakunta voidaan pe- rustaa joko kiinteistötoimituksessa, jossa ra- siteoikeudet perustetaan, tai kunnan määrää- män toimielimen päätöksellä yksityistielain 52 §:n mukaisesti. Tästä otettaisiin säännö k- set 3 momenttiin. Momentin mukaan olisi si- ten mahdollista hoitaa toteuttaminen, kun- nossapito ja hallinnointi myös kiinteistön- omistajien keskenään tekemillä sopimuksilla.
Tämä voikin olla sopiva toteuttamistapa, jos oikeutettuja kiinteistöjä samoin kuin yhteis- käyttöisiä alueita on vähän. Jos oikeutettuja kiinteistöjä on paljon tai yhteiskäyttöisiä alu- eita lukuisia eri tyyppisiä, saattaa olla perus- teltua määrätä perustettavaksi rantakunta to- teuttamista varten. Rantakunnan määräämistä koskevaan päätökseen haetaan muutosta kiin- teistönmuodostamislain mukaisesti, jos rat- kaisu on tehty kiinteistötoimituksessa, ja yk- sityistielai n mukaisesti, jos se on tehty yksi- tyistielain nojalla kunnan toimielimen pää- töksellä.
Rantakunnan toiminta yhteiskäyttöalueiden toteuttamisessa ehdotetaan järjestettäväksi samalla tavoin kuin tiekunnat toteuttavat ja hoitavat yksityisiä teitä. Tämän vuoksi ranta- kuntaan, sen osakkaisiin, rantakunnan mää- räämiin maksuihin, toteuttamisen edellyttä-
miin toimenpiteisiin sekä erimielisyyksien ratkaisemiseen sovellettaisiin, mitä yksityis- tielaissa tai sen nojalla säädetään tiekunnasta, tieosakkaista, tiemaksusta sekä tielautakun- nan tehtävistä ja toimituksesta. Tielautakun- nan sijasta tehtäviä voisi kuitenkin hoitaa muu kunnan määräämä toimielin. Toimieli- menä ei kuitenkaan voi ehdotuksen mukaan toimia kunnanhallitus, jonka toimialaan yksi- tyistielaissa olevat tehtävät eivät sovellu. Jos rantakuntaa ei ole perustettu, vaan kiinteis- tönomistajat hoitavat sopimuksenvaraisesti toteuttamisen keskenään, heihin sovellettai- siin, mitä yksityistielain 8 luvussa säädetään tieosakkaista, jotka eivät muodosta tiekuntaa.
Mainitussa luvussa säädetään myös menette- lystä, jota noudatetaan, jos kiinteistönomista- jien kesken syntyy erimielisyyksiä, joiden käsittelemiseksi rantakunta tulisi tarpeelli- seksi. Rantakunta voitaisiin tällöin perustaa kunnan asianomaisen lautakunnan päätöksel- lä.
79 §. Erillisen tonttijaon laatiminen. Lain 79 §:n 1 momentin mukaan asemakaava on ohjeena laadittaessa erillistä tonttijakoa.
Asemakaavan ohjaava vaikutus on tulkittu niin, että tonttijaolla ei voida poiketa mistään kaavamerkinnästä tai -määräyksestä. Esimer- kiksi kaavan mukaiselle ohjeelliselle tontille kerrosneliömetrimäärällä osoitettua koko- naisrakennusoikeutta ei ole voitu jakaa eri tonteille, vaikka on ilmennyt tarvetta jakaa tontteja pienempiin yksiköihin. Asemakaavo- jen asettamat rajoitukset ovat estänee t maan- omistajien tarpeiden mukaisten tonttien muodostamisen huolimatta siitä, että haetut ratkaisut eivät sinänsä ole olleet ristiriidassa asemakaavan kanssa. Tämän vuoksi ehdote- taan, että asemakaavassa numeroin osoitettu kokonaisrakennusoikeus voidaan tonttijakoa laadittaessa jakaa muodostettaville tonteille.
107 §. Katualueeseen kohdistuvien oikeuk- sien raukeaminen. Lain 93 §:n mukaan ase- makaava-alueeseen sisältyvä yleisen tien tie- alue siirtyy kunnan omistukseen asemakaa- van tullessa voimaan. Lain 94 §:n mukaan kunta saa omistukseensa katualueen kiinteis- tönmuodostamislain mukaisella kiinteistö- toimituksella eli yleisen alueen lohkomisella, kun alueelle hyväksytään ensimmäinen ase- makaava.
Kunnan omistukseen siirtyvään tai siirty-
neeseen katualueeseen tai rakennuskaavatien alueeseen voi kohdistua omistuksen siirtymi- sen ajankohtana kiinnityksiä, panttioikeuksia, erityisiä oikeuksia ja rasitteita. Näiden oike- uksien perusteella alueella voi sijaita erilaisia johtoja ja laitteita. Tällaisia ovat muun muas- sa alueen ylittävät voimajohtolinjat sekä maanalaiset maakaasujohdot, telekaapelit ja sähkökaapelit. Myös maankäyttö- ja raken- nuslain 93 §:n mukaisesti kunnan omistuk- seen siirtyneeseen yleisen tien alueeseen voi kohdistua erityisiä oikeuksia ja niiden nojalla sijoitettuja johtoja.
Lain 107 §:n mukaan kaikki yleisen tien tiealueeseen ja lain 94 §:ssä tarkoitettuun ka- tualueeseen kohdistuvat oikeudet raukeavat alueen siirtyessä kunnan omistukseen. Näin siitä huolimatta, että esimerkiksi edellä mai- nittuja voimajohtolinjoja, maankaasujohtoja ja muita johtoja ja kaapeleita ei ole tarkoitus- kaan poistaa puheena olevilta alueilta kaavan toteuttamisen, kuten kadun rakentamisen vuoksi. Tällainen poistaminen ei ole yleensä tarpeen eikä käytännössä mahdollistakaan.
Tämän vuoksi 107 §:ää ehdotetaan muutetta- vaksi siten, että mainittuihin alueisiin kohdis- tuvat edelleen tarpeelliset erityiset oikeudet ja rasitteet jäisivät voimaan, kun katualue muodostetaan kiinteistöksi, ja suoraan lain nojalla raukeaisivat vain kiinnitykset, pantti- oikeudet ja sellaiset erityiset oikeudet, jotka ovat esteenä alueen erilliseksi kiinteistöksi muodostamiselle ja kiinteistörekisteriin mer- kitsemiselle tai jotka luonteensa puolesta ei- vät voisi kohdistua käytössä olevaan katualu- eeseen.
Lain 107 §:n mukaisesti raukeavat oikeudet vain niiden katualueiden osalta, jotka 94 §:n mukaisella kiinteistötoimituksella siirtyvät kunnan omistukseen. Monesti kunta omistaa katualueita jo ennen asemakaavan hyväksy- mistä tai kunta hankkii alueen omistukseensa vapaaehtoisella luo vutuksella ennen kiinteis- tötoimituksen suorittamista. Lain 107 §:n so- veltamisalaa ehdotetaan laajennettavaksi si- ten, että se koskisi 94 §:n nojalla kunnan omistukseen siirtyvien katualueiden lisäksi myös sellaisia katualueita, jotka kunta on omistanut enne n asemakaavan hyväksymistä, ja sellaisia katualueita, jotka kunta on hank- kinut omistukseensa vapaaehtoisella luovu- tuksella asemakaavan hyväksymisen jälkeen,
koska tarve katualueisiin kohdistuvien oike- uksien järjestelyyn on samanlainen siitä riip- pumatta, millä tavoin katualue tulee kunnan omistukseen.
Muun kuin suoraan lain nojalla raukeavan oikeuden lakkauttamisesta päätettäisiin siinä järjestyksessä kuin kyseisen oikeuden lak- kauttamisesta on erikseen säädetty.
Katualueella voi sijaita sen yleiseksi alu- eeksi muodostamisen ajankohtana käytössä olevia yksityisiä teitä. Tämän vuoksi ehdote- taan, että katualueen yleiseksi alueeksi muo- dostamisen ja katuna yleiseen käyttöön luo- vuttamisen välisenä aikana kunnan omistuk- sessa olevaa katualuetta saadaan käyttää kul- kemiseen tieoikeuden lakkaamisesta huoli- matta, jottei kyseisenä aikana syntyisi alueen käytössä oikeudetonta tilaa.
Myös lain 93 §:n nojalla kunnan omistuk- seen siirtyneisiin yleisen tien tiealueisiin kohdistuvat oikeudet raukeavat. Koska nyky- ään yleisen tien alueeseen ei voi kohdistua sellaisia erityisiä oikeuksia, jotka kävisivät tarpeettomiksi sen vuoksi, että alueen omis- tusoikeus siirtyy kunnalle, ja jotka tämän vuoksi voitaisiin säätää rauenneiksi suoraan lain nojalla, viittaus yleisen tien alueeseen ehdotetaan poistettavaksi.
Voimassa olevan 107 §:n mukaan, jos alu- een siirtyessä kunnan omistukseen 94 §:n no- jalla se kiinteistö, johon alue kuului, vastasi saamisesta ja alueen omistajalle suoritetaan korvausta, saamisen haltijalla on korvauk- seen samanlainen oikeus kuin hänellä oli kiinteistöön. Jos 94 §:ssä tarkoitettuun, kun- nalle korvauksetta siirtyneeseen katualuee- seen kohdistuu muu sellainen oikeus, joka raukeaa 107 §:n nojalla, sen korvaamista koskevat 108 §:n 2 momentin säännökset.
Tältä osin säännökset säilyisivät ennallaan.
Koska ehdotuksen mukaan myös aikaisem- min kunnan omistukseen vapaaehtoisella luovutuksella hankittuun katualueeseen ko h- distuvat pykälässä tarkoitetut oikeudet rau- keaisivat katualueen kiinteistöksi muodosta- misen yhteydessä, pykälään ehdotetaan lisät- täväksi säännös korvauksen suorittamisesta tällaisessa tapauksessa oikeuden haltijalle ai- heutuneesta vahingosta.
137 §. Rakennusluvan erityiset edellytykset suunnittelutarvealueella. Pykälän 2 moment- tiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka
mukaan rakennuslupa voidaan myöntää ra- kennuksen korjaamiseen tai asuinrakennuk- sen vähäiseen laajentamiseen ilman pykäläs- sä muutoin edellytettyä erityisten edellytys- ten olemassaolon harkintaa. Vastaavanlainen, vain enintään 2-asuntoisia asuinrakennuksia koskeva säännös sisältyi aikaisemmin raken- nusasetukseen. Koska kysymys on jo olevaan rakennukseen kohdistuvista toimenpiteistä, ei lähinnä maankäytöllisiin edellytyksiin pai- nottuvaa erityisten edellytysten harkintaa voida näissä tilanteissa pitää tarpeellisena.
Vähäisenä laajentamisena voidaan pitää ole- massa olevan rakennuksen ulkokuoren sisällä tapahtuvaa asuintilan laajentamista tai muuta laajentamista enintään kymmenellä prosentil- la alkuperäisestä kerrosalasta.
Pykälän 6 momenttiin ehdotetaan lisättä- väksi viittaus 173 §:n lisäksi 174 §:ään. Tar- koituksena on selventää sitä, että suunnittelu- tarveasiaa ratkaistaessa noudatetaan muiden poikkeamismenettelyä koskevien säännösten lisäksi 174 §:n säännöksiä poikkeamispää- töksestä ja siitä ilmoittamisesta. Käytännössä näin on yleensä meneteltykin, mutta nimen- omaisen viittauksen puuttuessa asiasta on vallinnut epätietoisuutta.
138 §. Toimenpideluvan edellytykset.
Voimassa olevan pykälän mukaan toimenpi- delupaa ratkaistaessa noudatetaan, mitä ra- kennusluvan edellytyksistä säädetään, vain siltä osin kuin on tarpeen toimenpiteen maankäytöllisten ja ympäristöllisten vaiku- tusten arvioimiseksi. Käytännössä on ilmen- nyt tulkintaepäselvyyksiä lain 72, 135 ja 136
§:ssä säädettyjen erityisesti kaavoitusta ja kaavan tarvetta koskevien edellytysten sekä 137 §:ssä säädettyjen rakennuslupien erityis- ten edellytysten huomioon ottamisessa toi- menpidelupia ratkaistaessa. Osa toimenpide- luvista voi koskea maankäytöllisiltä ja ympä- ristöllisiltä vaikutuksiltaan merkittäviä toi- menpiteitä, jotka ovat vaikutuksiltaan raken- tamiseen verrattavia. Tällaisia voivat olla esimerkiksi maankäyttö - ja rakennusasetuk- sen (895/1999) 62 §:n 1 momentin 2—6 kohdassa tarkoitetut merkittävät toimenpi- teet, kuten golfkenttien tai varastointialuei- den rakentaminen tai kka asuntovaunujen si- joittaminen ranta-alueelle pysyväisluontoi- sesti. Korkein hallinto-oikeus on vuoden 2002 tammikuussa antamallaan ratkaisulla
(T. 99) osin jo selventänyt tätä tulkintaa.
Ratkaisussa katsottiin, että golfkentän (pe- rustamista/rakentamista koskevan) toimenpi- deluvan myöntäminen edellytti poikkeusta oikeusvaikutteisen yleiskaavan ehdottoman rakentamisrajoituksen sisältävästä kaavamää- räyksestä.
On perusteltua, että tällaisia merkittäviä toimenpidelupia ratkaistaessa edellä mainit- tujen lainkohtien mukaiset maankäytölliset ja ympäristölliset edellytykset otetaan huomi- oon. Sama koskee laissa kaavoituksen tur- vaamiseksi säädettyjen rakennuskieltojen huomioon ottamista. Siten poikkeamispäätös tai suunnittelutarveratkaisu on tarvittaessa saatava ennen toimenpideluvan myöntämistä.
Pykälään ehdotetaan tehtäväksi tätä koskevat muutokset. Yleensä merkittäviä vaikutuksia ei ole vähäisillä toimenpiteillä, jotka kunta on lain 129 §:n nojalla määrännyt ilmoitus- menettelyyn.
Samalla on tarkoitus kuitenkin säilyttää so- veltamista koskeva periaate, jonka mukaan toimenpiteiden rakenteelliset ominaisuudet eivät kuuluisi viranomaisen valvottaviksi, vaan jäisivät toteuttajan vastuulle.
143 §. Luvan voimassaolo ja jatkaminen.
Maisematyöluvan voimassaoloaikaa koskeva säännös on osoittautunut ongelmalliseksi laa- ja-alaisten ja pitkäkestoisten metsänhakkui- den osalta. Yleensä nämä perustuvat laadit- tuun metsäsuunnitelmaan, jossa toimenpitei- den ajoittuminen usealle vuodelle on osoitet- tu. Maisematyöluvan kolmen vuoden vo i- massaoloaika on tähän nähden lyhyt, eikä mahdollisuus luvan voimassaoloajan jatka- miseenkaan anna luotettavaa perustetta suun- nitelman toteuttamiseen.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan maisematyölupa puiden kaatamiseksi voitaisiin myönt ää suunnitelmallista metsänkäsittelyä varten enintään kymmeneksi vuodeksi. Sopivaksi katsottavaa voimassaoloaikaa harkittaessa tu- lisi ottaa huomioon kaavan sisältö tai laadit- tavana olevan kaavan tarkoitus ja laatimis- vaihe. Säännöstä ei ole tarkoitettu sovelletta- vaksi laajuudeltaan pienehköön puiden kaa- tamiseen eikä rakennettujen alueiden lä- hiympäristössä tapahtuvaan puiden kaatami- seen. Metsänkäsittelyä on pidettävä suunni- telmallisena, jos se perustuu kestävän metsä-
talouden rahoituksesta annetussa laissa (1094/1996) tarkoitettuun metsäsuunnitel- maan tai muuhun suunnitelmaan, josta ilme- nevät metsänkäsittelytavat, aluetta koskevat perustiedot ja hakkuun ajoitus.
149 §. Rakennustyön suoritus ja valvonta.
Asemakaavoissa sallitaan etenkin tiiviisti ra- kennetuilla alueilla verrattain yleisesti tontin tai rakennuspaikan rajaan tai lähes rajaan asti ulottuva rakentaminen. Rajan tuntumaan ra- kennettaessa on naapurin maalla liikkuminen ja sen muukin tilapäinen käyttö yleensä väis- tämätöntä. Tästä syntyy ongelmia, jos naapu- ri kieltää työn suorittamisen oman alueensa kautta. Käytännössä on esiintynyt tilanteita, joissa esimerkiksi rakennuksen korjaus- ja muutostyöt ovat tämän vuoksi tarpeettomasti vaikeutuneet. Tätä tarkoitusta varten ei ole mahdollista perustaa tontti- tai kiinteistö- rasitetta.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan rakennusvalvonta- viranomainen voisi hakemuksesta ja naapuria kuultuaan antaa oikeuden naapurin alueen käyttämiseen hakijan rakennustyön tai muun toimenpiteen suorittamiseen. Kysymykseen tulisivat lähinnä rakennustyössä tarvittavien telineiden tai tukirakenteiden sijoittaminen naapurin maalle taikka rajaan rajoittuvan sei- nän kunnossapitotoimet naapurin maan kaut- ta. Edellytyksenä kuitenkin olisi, ettei oikeu- den myöntämisestä aiheudu naapurille sanot- tavaa haittaa tai häiriötä. Siten toimenpide tu- lisi suorittaa mahdollisimman joutuisasti ja rasitetun tontin olosuhteet ja käyttö huomi- oon ottaen. Luvassa voidaan haitan tai häiri- ön vähentämiseksi antaa ehtoja työn suorit- tamiselle. Momentissa edellytettäisiin myös, että käytetty naapurin maa-alue on toimenpi- teen jälkeen kunnostettava ja saatettava käyt- töä edeltäneeseen tilaan. Säännöksen pääasi- allisena tarkoituksena olisi edistää sopimuk- seen pääsyä asiassa. Toimenpiteen yhteydes- sä naapurille voi aiheutua myös sellaista va- hinkoa, joka kuuluu yleisen vahingonkor- vauslainsäädännön perusteella korvattavaksi annetusta luvasta riippumatta.
158 §. Rakennusrasitteet. Aikaisemman lain nojalla oli mahdollista perustaa sopi- muksenvarainen rakennusrasite yhdyskunta- teknisiä johtoja ja niihin kuuluvia laitteita sekä näitä varten tarkoitettua tilaa varten sa-
moin kuin kulkuväylän, väestönsuojan sekä rakennuksessa olevan autopaikan käyttämistä varten kaupungin tarpeisiin siinäkin tapauk- sessa, ettei rasiteoikeus liittynyt mihinkään tonttiin. Vastaava säännös on tarpeen myös maankäyttö- ja rakennuslaissa. Sillä turvat- taisiin, että kunnan sopimuksiin perustuvat rasitteiden järjestelyt koskevat myös kiinteis- tön uusia omistajia.
Pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutetta- vaksi niin, että siihen lisätään tätä tarkoittava säännös.
171 §. Poikkeamisvalta. Koska valtaa myöntää poikkeuksia maankäyttö- ja raken- nuslaissa säädetystä tai sen nojalla annetusta säännöksestä, määräyksestä, kiellosta tai ra- joituksesta on jaettu kunnan ja alueellisen ympäristökeskuksen kesken, rakennushank- keen toteuttaminen saattaa eräissä tapauksis- sa edellyttää sekä kunnan että ympäristökes- kuksen poikkeamispäätöstä. Käytännössä täl- lainen tilanne saattaa useimmin tulla esille rantarakentamisessa. Uuden rakennuksen ra- kentaminen ranta-alueelle, jolla ei ole lain 72
§:n 1 momentissa tarkoitettua kaavaa, edel- lyttää 171 §:n 3 momentin mukaan alueelli- sen ympäristökeskuksen poikkeamispäätöstä.
Jos rakentaminen poikkeaa myös kunnan ra- kennusjärjestyksestä tai rakennuspaikan pin- ta-alaa koskevasta lain säännöksestä, tarvi- taan myös kunnan poikkeamispäätös. Tällais- ta tilannetta on erityisesti luvanhakijan kan- nalta pidettävä epätyydyttävänä. Tämän vuoksi pykälään ehdotetaan otettavaksi sään- nös, jonka mukaan alueellinen ympäristökes- kus voi ratkaista asian koko laajuudessaan, jos ratkaisu on kunnan kannan mukainen.
204 a §. Kaavoituksesta ja tonttijaosta ai- heutuvien töiden suorittaminen. Rakennus- lain 134 §:ssä oli säännös tontin tai muun kiinteistön omistajan tai haltijan velvollisuu- desta sallia kaavoituksesta ja tonttijaosta ai- heutuvien töiden suorittaminen alueellaan.
Pykälässä oli myös säädetty tässä tarkoituk- sessa kiinteistölle asetettavista merkeistä.
Maankäyttö- ja rakennuslakia valmisteltaessa tällaisia säännöksiä ei katsottu tarpeellisiksi.
Käytännössä säännösten puuttumisesta on kuitenkin eräissä tapauksissa aiheutunut epä- tietoisuutta ja ristiriitoja. Tämän vuoksi eh- dotetaan lakiin lisättäväksi asiaa koskevat säännökset, jotka vastaavat rakennuslain
säännöksiä.
218 §. Rakennuskaavatien muuttuminen kaduksi. Pykälän 1 momentin mukaan kun- nan haltuun otetut rakennuskaavatien alueet siirtyivät maankäyttö - ja rakennuslain vo i- maan tullessa kunnan omistukseen. Tällainen rakennuskaavatiealue säi lyy aiemman lain- säädännön mukaisena rakennuskaavatienä, kunnes se on merkitty yleisenä alueena kiin- teistörekisteriin. Koska maakaaren (540/1995) säännösten mukaan yleiseen alu- eeseen, jollainen katu on, ei voi kohdistua kiinnityksiä tai panttioikeuksia, nii n myös kiinteistönmuodostamislain 23 a §:n mukaan yleisen alueen lohkomisen edellytyksenä on muun ohella, että kiinteistöihin, joista ylei- nen alue muodostuu, ei kohdistu kiinnityksiä taikka alue vapautuu niistä kiinteistönmuo- dostamislain 29 §:n 3 momentin tai maan- käyttö- ja rakennuslain 107 §:n nojalla.
Kunnan omistukseen siirtyviä rakennus- kaavateiden alueita rasittavat emäkiinteistö- jen kiinnitykset, panttioikeudet ja erityiset oikeudet. Rakennuskaavatien alueen lohko- minen emäkiinteistöstä tai, jos kiinteistö kä- sittää yksinomaan rakennuskaavatien aluetta, sen merkitseminen katuna kiinteistörekiste- riin edellyttää kuitenkin edellä sanotun mu- kaisesti rakennuskaavatiealueen vapauttamis- ta kiinnityksistä ja panttioikeuksista sekä kir- jatuista eläkeoikeuksista. Tämän vuoksi me- nettelyn yksinkertaistamiseksi ehdotetaan maankäyttö- ja rakennuslain 218 §:ää muu- tettavaksi siten, että kunnan omistukseen py- kälän 1 momentin nojalla siirtyneeseen alu- eeseen kohdistuviin oikeuksiin sovellettaisiin katualuetta koskevia 107 §:n säännöksiä. Täl- löin edellä tarkoitetut rakennuskaavateiden alueisiin kohdistuvat oikeudet raukeaisivat lain nojalla samalla tavoin kuin katualueen siirtyessä kunnan omistukseen 94 §:n nojalla, ja kyseiset rakennuskaavateiden alueet vo i- taisiin muodostaa yleisiksi alueiksi ja merkitä kiinteistörekisteriin ilman erityisiä oikeuksi- en lakkauttamiseen liittyviä toimenpiteitä.
1.2. Kiinteistönmuodostamislaki
23 a §. Voimassa olevan pykälän mukaan edellytyksenä yleisen alueen lohkomiselle on, että kunnalla on lainhuuto lohkottavaan alueeseen, jollei alue tule kunnan omistuk-
seen maankäyttö- ja rakennuslain 94 §:n no- jalla lohkomistoimituksella, ja että lohkotta- vaan alueeseen ei kohdistu kiinnityksiä tai alue vapautuu niistä lohkomisen yhteydessä.
Maankäyttö- ja rakennuslain 218 §:ään si- sältyvän siirtymäsäännöksen mukaan kumo- tun rakennuslain mukaisen rakennuskaava- tien alue, joka ennen nykyisen lain voimaan- tuloa oli otettu kunnan haltuun, siirtyi nykyi- sen lain voimaan tullessa kunnan omistuk- seen. Kun näistä aikaisemmista rakennus- kaavateiden alueista muodostetaan yleisen alueen muodostamista tarkoittavassa lohko- misessa katualueita, joiden omistusoikeutta ei maakaaren 11 luvun 4 §:n mukaan kirjata lainhuutona, on tarpeetonta vaatia kuntaa ha- kemaan lainhuuto tällä tavoin omistukseensa tulleeseen rakennuskaavatien alueeseen en- nen lohkomista. Kiinteistönmuodostamislain 23 a §:ään ehdotetaankin lisättäväksi viittaus maankäyttö- ja rakennuslain 218 §:ään.
Yleisen tien tiealue siirtyy maankäyttö- ja rakennusl ain 93 §:n nojalla korvauksetta kunnan omistukseen asemakaavan tullessa voimaan alueelle. Jos yleisen alueen lohko- minen käsittää tämän säännöksen nojalla kunnan omistukseen tullutta aluetta, tässäkin tilanteessa lainhuudon vaatiminen on tarpee- tonta. Tämän vuoksi myös mainittuun lain-
kohtaan ehdotetaan viitattavaksi perusteena olla edellyttämättä lainhuutoa tällaisen ylei-
sen alueen lohkomisen yhteydessä.
Yleiseksi alueeksi lohkottava alue voi va- pautua siihen kohdistuvista kiinnityksistä, paitsi kiinteistönmuodostamislain 29 §:n 3 momentin ja maankäyttö- ja rakennuslain 107 §:n nojalla myös sillä perusteella, että lohkomisessa tehdään kiinteistönmuodosta- mislain 28 §:n mukainen päätös lohko- kiinteistön kiinnitysvastuusta vapauttamises- ta. Tällainen päätös voidaan tehdä myös ylei- seksi alueeksi lohkottavan alueen osalta. Sen vuoksi kiinteistönmuodostamislain 23 a §:ssä viitattaisiin myös viimeksi mainittuun pykä- lään.
154 a §. Oikeus ranta-asemakaavan yhteis- käyttöalueiden käyttämiseen perustetaan py- kälän 1 momentin mukaisesti rasitteena.
Kulkuyhteydet yhteiskäyttöalueeksi osoite- tulla alueella toteutettaisiin kuitenkin perus- tamalla 156 §:n 3 momentin tai yksityistie- lain mukaisesti kulkuyhteyttä varten tarpeel-
linen oikeus. Pykälän 1 momenttiin ehdote- taan tehtäväksi tästä johtuva täsmennys.
Maankäyttö- ja rakennuslain 75 §:n 1 mo- mentin mukaan ranta-asemakaavan mukais- ten yhteiskäyttöalueiden toteuttaminen ja yl- läpito kuuluu niille kiinteistöille, joiden käyt- töä varten alueet on kaavassa osoitettu. To- teuttaminen ja ylläpidon järjestäminen edel- lyttäisivät kiinteistönmuodostamislain 154 a
§:n 2 momentin mukaan, että pykälän 1 mo- mentin mukainen rasiteoikeus perustetaan samanaikaisesti kaikkien niiden kiinteistöjen hyväksi, joiden käyttöön yhteiskäyttöalue on tar koitettu. Koska yhteiskäyttöalueen sijainti ja aluetta käyttävät kiinteistöt on jo kaavassa määrätty, rasiteoikeuksien perustamisen yh- teydessä ei ole enää tarpeen vaatia yhteis- käyttöalueen käyttämiseen oikeutettujen kiin- teistöjen tai yhteiskäyttöaluetta sisältävien rekisteriyksiköiden omistajien suostumusta.
Rasitteiden perustamista tarkoittavan toimi- tuksen vireilletuloon riittäisi, että joku edellä tarkoitettujen kiinteistöjen tai rekisteriyksi- köiden omistajista hakee toimitusta. Pykä- lään ehdotetaan otettaviksi näitä koskevat säännökset uudeksi 2 momentiksi.
162 §. Pykälään sisältyvät säännökset rasit- teen perustamisesta suoritettavista korvauk- sista. Varsinkin määräalojen luovutusten yh- teydessä monesti sovitaan myös määräalasta muodostettavan tilan hyväksi perustettavista erilaisista rasitteista. Tällöin perustettavista rasitteista ei edellytetä suoritettavaksi erillistä korvausta, vaan korvaus näistä sisältyy jo kauppahintaan. Pykälään lisättäväksi ehdotet- tuun 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi selvyyden vuoksi säännös siitä, ettei rasitteen perustamisesta ole oikeutta saada korvausta, jos on sovittu tai edellytetty, ettei korvausta makseta. Lisäksi momenttiin otettaisiin ni- menomainen säännös siitä, ettei alueen omis- tajalla ole oikeutta saada korvausta kumotun rakennuslain mukaisen rantakaavan tai ranta- asemakaavan mukaiseen yhteiskäyttöaluee- seen kohdistuvan rasiteoikeuden perustami- sesta kaavan voimaantulon jälkeen luovutta- mansa rakennuspaikan osalta, ellei oikeutta korvaukseen ole luovutuskirjassa nimen- omaan pidätetty. Korvauksen rasiteoikeudes- ta luovutetun rakennuspaikan osalta katso- taan tällöin sisältyvän luovutuksesta suoritet- tuun vastikkeeseen.
2 . Voimaantulo
Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan heti, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.
Maankäyttö- ja rakennuslain 75 §:ään eh- dotetaan sovellettavaksi myös kumotun ra- kennuslain säännösten perusteella perustet- tuihin rantakuntiin. Nyt ehdotetut säännökset toiminnan järjestämisestä vastaavat aiempia,
sillä myös rakennuslain nojalla perustettuihin rantakuntiin sovellettiin yksityistielain sään- nöksiä. Erona aiempaan olisi se, että kulku- yhteydet hoitaisi oma, yksityistielain mukai- nen tiekunta ja muut yhteiskäyttöalueet erik- seen rantakunta.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Edus- kunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdo- tukset:
Lakiehdotukset
1.
Laki
maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 5 päivänä helmikuuta 1999 annetun maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 47
§:n 1 momentti, 75 §, 79 §:n 1 momentti, 107 §, 137 §:n 2 ja 6 momentti, 138 §:n 1 momentti, 158 §:n 3 momentti ja 171 §:n 3 momentti, sekä
lisätään 58 §:ään uusi 4 momentti, jolloin nykyinen 4 momentti siirtyy 5 momentiksi, 143
§:ään uusi 3 momentti, 149 §:ään uusi 4 momentti, lakiin uusi 204 a § ja 218 §:ään uusi 5 momentti seuraavasti:
47 §
Yhteisen yleiskaavan laatiminen, hyväksymi- nen ja vahvistaminen
Kunnat voivat antaa yhteise n yleiskaavan laatimisen ja hyväksymisen maakunnan lii- ton, tehtävään soveltuvan muun kuntayhty- män tai kuntien muun yhteisen toimielimen tehtäväksi sen estämättä, mitä kuntalain 76
§:ssä säädetään kuntien yhteistoiminnan muodoista.
— — — — — — — — — — — — — — 58 §
Asemakaavan oikeusvaikutukset
— — — — — — — — — — — — — — Mitä 3 momentissa säädetään, koskee myös olemassa olevan vähittäiskaupan myymälän laajentamista tai muuttamista vähittäiskaupan suuryksiköksi, vähittäiskaupan suuryksikön laajentamista sekä sellaista myymäläkeskit- tymää, joka vaikutuksiltaan on verrattavissa
vähittäiskaupan suuryksikköön. Mitä 3 mo- mentissa säädetään, ei kuitenkaan koske vä- hittäiskaupan myymälän, vähittäiskaupan suuryksikön tai myymäläkeskittymän laajen- tamista, joka ei ole merkittävä.
— — — — — — — — — — — — — — 75 §
Yhteiskäyttöalueet ja yleiset alueet Ranta-asemakaavassa voidaan osoittaa alu- eita kaava -alueen sisäistä tarvetta varten (yh- teiskäyttöalue). Yhteiskäyttöalueiden toteut- taminen ja ylläpito kuuluu niille kiinteistöil- le, joiden käyttöä varten yhteiskäyttöalueet on kaavassa osoitettu. Kulkuyhteyttä varten osoitetun yhteiskäyttöalueen toteuttamisessa noudatetaan, mitä kiinteistönmuodostamis- laissa (554/1995) ja yksityisistä teistä anne- tussa laissa (358/1962), jäljempänä yksityis- tielaki, kulkuyhteyden järjestämisestä sääde- tään. Oikeus muun kuin kulkuyhteyttä varten osoitetun yhteiskäyttöalueen käyttämiseen perustetaan kiinteistötoimituksessa kiinteis-
tönmuodostamislain 154 a §:n mukaisena ra- sitteena.
Muiden kuin kulkuyhteyksiä varten osoitet- tujen yhteiskäyttöalueiden toteuttamisella ja ylläpidolla tarkoitetaan alueiden käyttöä var- ten tarvittavien rakennusten, rakennelmien ja laitteiden rakentamista, kunnossapitoa ja käyttöä sekä tästä aiheutuvien kustannusten kattamista. Yhteiskäyttöalueeseen oikeuden saaneiden kiinteistöjen omistajien velvolli- suuteen osallistua yhteiskäyttöalueen toteut- tamiseen ja ylläpitoon sovelletaan, mitä yksi- tyistielaissa säädetään tienpitovelvollisuudes- ta.
Kiinteistötoimituksessa, jossa perustetaan muu 1 momentissa tarkoitettu rasiteoikeus kuin kulkuyhteyttä koskeva oikeus, voidaan määrätä yhteiskäyttöalueen toteuttamista ja ylläpitoa varten perustettavaksi rantakunta, jos joku yhteiskäyttöalueeseen oikeuden saa- neiden kiinteistöjen omistajista sitä vaatii tai se on muutoin tarpeellista. Rantakunnan pe- rustamisesta voidaan määrätä myös tässä momentissa tarkoitetun kunnan toimielimen päätöksellä yksityistielain 52 §:n mukaisesti.
Rantakuntaan, sen osakkaisiin ja rantakunnan määräämiin maksuihin, yhteiskäyttöalueen toteuttamisen edellyttämiin toimenpiteisiin, toimintaan ja erimielisyyksien ratkaisemi- seen sovelletaan, mitä yksityistielaissa tai sen nojalla säädetään tieosakkaista, tiekun- nasta, tiemaksusta sekä tielautakunnan tehtä- vistä ja toimituksesta. Tielautakunnan sijasta tehtäviä voi kuitenkin hoitaa muu kunnan määräämä toimielin kuin kunnanhallitus. Jos rantakuntaa ei ole määrätty perustettavaksi, yhteiskäyttöalueeseen oikeuden saaneiden kiinteistöjen omistajiin sovelletaan, mitä yk- sityistielain 8 luvussa säädetään sellaisista tieosakkaista, jotka eivät muodosta tiekuntaa.
Ranta-asemakaavassa voidaan osoittaa alu- eita myös yleisiin tarpeisiin (yleiset alueet).
Tällaisessa asemakaavassa voidaan erityisel- lä määräyksellä yleisten alueiden toteuttami- nen määrätä kiinteistönomistajan tehtäväksi, jollei sitä ole pidettävä kohtuuttomana ase- makaavasta hänelle johtuvan hyödyn vähäi- syys huomioon ottaen.
79 §
Erillisen tonttijaon laatiminen Asemakaava on ohjeena laadittaessa erillis- tä tonttijakoa. Tonttijakoa laadittaessa kaa- van mukainen numeroin osoitettu kokonais- rakennusoikeus voidaan jakaa muodostetta- ville tonteille. Erillisestä tonttijaosta on laa- dittava kartta.
— — — — — — — — — — — — — —
107 §
Katualueeseen kohdistuvien oikeuksien rau- keaminen
Kun 94 §:ssä tarkoitettu katualue muodos- tetaan yleiseksi alueeksi, siihen kohdistuva kiinnitys, panttioikeus, yksityistielain 1 §:ssä tarkoitettuja yksityisiä teitä koskeva oikeus, vuokraoikeus, eläkeoikeus, metsänhakkuu- oikeus ja oikeus ottaa maa-aineksia sekä muu näihin verrattava oikeus raukeavat. Vuokra- oikeus voidaan katualueen kiinteistöksi muo- dostamisen yhteydessä määrätä jäämään voimaan, jollei se haittaa alueen käyttämistä katuna. Muu erityinen oikeus tai rasite jää voimaan, jollei sitä poisteta toimituksessa.
Mitä tässä momentissa säädetään, koskee myös 94 §:ssä tarkoitetulla asemakaava - alueella kunnan ennestään omistamaa katu- alueeksi osoitettua aluetta, joka muodoste- taan yleiseksi alueeksi. Yleiseksi alueeksi muodostettua katualuetta saadaan käyttää kulkemiseen tieoikeuden lakkaamisesta huo- limatta.
Jos se rekisteriyksikkö, johon 1 momentis- sa tarkoitettu katualue kuului, vastasi saami- sesta, ja alueen omistajalle suoritetaan kor- vausta, saamisen haltijalla on korvaukseen samanlainen oikeus kuin hänellä oli rekiste- riyksikköön. Kunnan on korvattava vahinko, joka oikeuden haltijalle aiheutuu kunnalle ennestään kuuluneeseen katualueeseen ko h- distuneen oikeuden lakkaamisesta.
137 §
Rakennusluvan erityiset edellytykset suunnit- telutarvealueella
— — — — — — — — — — — — — — Sen estämättä, mitä 1 momentissa sääde- tään, saa rakentaa jo olevaan asuntoon tai maatilaan kuuluvan talousrakennuksen. Ra- kennuslupa voidaan 1 momentin estämättä myöntää myös rakennuksen korjaamiseen tai asuinrakennuksen vähäiseen laajentamiseen.
— — — — — — — — — — — — — — Rakennuslupaa suunnittelutarvealueelle tai suunnittelutarveasiaa muutoin ratkaistaessa noudatetaan asianosaisten ja viranomaisten kuulemisessa sekä päätöksessä ja siitä ilmoit- tamisessa soveltuvin osin, mitä 173 ja 174
§:ssä säädetään poikkeamismenettelystä.
138 §
Toimenpideluvan edellytykset
Siltä osin kuin on tarpeen toimenpiteen maankäytöllisten ja ympäristöllisten vaiku- tusten arvioimiseksi toimenpidelupaa ratkais- taessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä ra- kennusluvan edellytyksistä 72, 135, 136 ja 137 §:ssä sekä rakennuskielloista säädetään.
— — — — — — — — — — — — — — 143 §
Luvan voimassaolo ja jatkaminen
— — — — — — — — — — — — — — Maisematyölupa puiden kaatamiseksi vo i- daan 1 momentin estämättä myöntää suunni- telmallista metsänkäsittelyä varten enintään kymmeneksi vuodeksi.
149 §
Rakennustyön suoritus ja valvonta
— — — — — — — — — — — — — — Rakennusvalvontaviranomainen voi hake- muksesta antaa naapuria kuultuaan luvan naapurin alueen käyttämiseen hakijalle vält- tämättömän rakennustyön tai muun toimenpi- teen suorittamiseksi, jollei tästä aiheudu naa-
purille sanottavaa haittaa tai häiriötä. Haki- jan on toimenpiteen jälkeen kunnostettava naapurin alue ja saatettava se käyttöä edeltä- neeseen tilaan.
158 § Rakennusrasitteet
— — — — — — — — — — — — — — Jollei rasitteen perustaminen pysyvänä oi- keutena ole tarkoituksenmukaista, erityisestä syystä voidaan perustaa määräaikainen ra- kennusrasite, joka on voimassa määrättyyn päivään tai tapahtumaan. Rakennusrasite voidaan perustaa kunnan tai sen laitoksen tarpeita varten taikka yhdyskuntateknistä ra- kentamista varten siinäkin tapauksessa, että rasiteoikeus ei liity tonttiin tai rakennuspaik- kana olevaan kiinteistöön.
— — — — — — — — — — — — — — 171 §
Poikkeamisvalta
— — — — — — — — — — — — — — Poikkeamisen 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa voi myöntää alueellinen ympäris- tökeskus. Jos rakentaminen tai muu toimen- pide edellyttää alueellisen ympäristökeskuk- sen toimivaltaan kuuluvan poikkeamisen li- säksi kunnan toimivaltaan 1 momentin mu- kaan kuuluvaa poikkeamista, ympäristökes- kus voi ratkaista asian koko laajuudessaan, jos ratkaisu on kunnan kannan mukainen.
— — — — — — — — — — — — — — 204 a §
Kaavoituksesta ja tonttijaosta aiheutuvien töiden suorittaminen
Tontin tai muun kiinteistön omistaja ja hal- tija on velvollinen sallimaan kaavoituksesta tai tonttijaosta aiheutuvien töiden suorittami- sen alueellaan. Toimituksessa asetettua merkkiä ei saa luvatta poistaa, siirtää tai va- hingoittaa. Jollei merkkejä ole tarkoitettu ai- noastaan lyhytaikaisiksi, ne on sijoitettava rakennukseen tai aitaan taikka maahan mah- dollisuuksien mukaan siten, etteivät ne hait-
taa kiinteistön tavanmukaista käyttämistä ei- vätkä aiheuta vältettävissä olevaa ympäristön rumentumista.
218 §
Rakennuskaavatien muuttuminen kaduksi
— — — — — — — — — — — — — — Alueeseen, joka 1 momentin nojalla on siirtynyt kunnan omistukseen, sovelletaan,
mitä 107 §:ssä säädetään 94 §:ssä tarkoitetus- ta katualueesta.
———
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta .
Lain voimaan tullessa vireillä oleviin lupa- asioihin sovelletaan tämän lain säännöksiä.
Lain 75 §:ää sovelletaan myös kumotun ra- kennuslain (370/1058) nojalla perustettuihin rantakuntiin.
—————
2.
Laki
kiinteistönmuodostamislain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 12 päivänä huhtikuuta 1995 annetun kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 23 a ja 154 a §, sellaisina kuin ne ovat laissa 322/1999, sekä
lisätään 162 §:ään uusi 2 momentti seuraavasti:
23 a §
Yleisen alueen lohkomisen edellytyksenä on, että kunnalla on lainhuuto lohkottavaan alueeseen taikka että alue tulee tai on tullut kunnan omistukseen maankäyttö- ja raken- nuslain (132/1999) 93, 94 tai 218 §:n nojal- la sekä että kiinteistöt, joista yleinen alue muodostuu, ovat vapaat kiinnityksistä tai että alue vapautuu niistä 28 §:n tai 29 §:n 3 mo- mentin tai maankäyttö- ja rakennuslain 107
§:n nojalla.
154 a §
Ranta-asemakaava-alueella olevan kiinteis- tön hyväksi perustetaan toisen rekisteriyksi- kön alueelle rasitteena muu kuin kulkuyhte- yttä koskeva oikeus maankäyttö- ja raken- nuslain 75 §:ssä tarkoitetun yhteiskäyttöalu- een käyttämiseen niitä kiinteistöjä varten, joiden käyttöön alue on kaavassa osoitettu.
Sama koskee maankäyttö- ja rakennuslain 91
§:n 2 momentin mukaisia alueita.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu rasite pe- rustetaan samassa toimituksessa kaikkien
niiden kiinteistöjen hyväksi, joiden käyttöön yhteiskäyttöalue on osoitettu. Toimitusta saa hakea täl laisen kiinteistön omistaja taikka sen rekisteriyksikön omistaja, jonka alueella yhteiskäyttöalue tai osa siitä sijaitsee. Rasit- teen perustaminen ei edellytä edellä tarkoitet- tujen kiinteistöjen ja rekisteriyksiköiden omistajien suostumusta.
162 §
— — — — — — — — — — — — — — Oikeutta 1 momentissa tarkoitettuun kor- vaukseen ei kuitenkaan ole siltä osin kuin on sovittu tai edellytetty, ettei korvausta makse- ta. Ranta-asemakaavan taikka kumotun ra- kennuslain (370/1958) nojalla vahvistetun rantakaavan mukaiseen yhteiskäyttöaluee- seen kohdistuvan rasiteoikeuden perustami- sesta alueen omistajalla ei ole oikeutta kor- vaukseen kaavan voimaantulonjälkeen luo- vuttamansa rakennuspaikan osalta, ellei oi- keutta siihen ole luovutuskirjassa nimen- omaan pidätetty.
———
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta
20 .
—————
Helsingissä 15 päivänä joulukuuta 2003
Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN
Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam
Liite
Rinnakkaistekstit
1.
Laki
maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 5 päivänä helmikuuta 1999 annetun maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 47
§:n 1 momentti, 75 §, 79 § 1 momentti, 107 §, 137 §:n 2 ja 6 momentti, 138 §:n 1 momentti, 158 §:n 3 momentti ja 171 §:n 3 momentti, sekä
lisätään 58 §:ään uusi 4 momentti, jolloin nykyinen 4 momentti siirtyy 5 momentiksi, 143
§:ään uusi 3 momentti, 149 §:ään uusi 4 momentti, lakiin uusi 204 a § ja 218 §:ään uusi 5 momentti seuraavasti:
Voimassa oleva laki Ehdotus
47 §
Yhteisen yleiskaavan laatiminen, hyväksy- minen ja vahvistaminen
Kunnat voivat antaa yhteisen yleiskaavan laatimisen ja hyväksymisen maakunnan lii- ton, tehtävään soveltuvan muun kuntayh- tymän tai kuntien muun yhteisen toimieli- men tehtäväksi.
— — — — — — — — — — — — — —
47 §
Yhteisen yleiskaavan laatiminen, hyväksy- minen ja vahvistaminen
Kunnat voivat antaa yhteisen yleiskaavan laatimisen ja hyväksymisen maakunnan lii- ton, tehtävään soveltuvan muun kuntayh- tymän tai kuntien muun yhteisen toimieli- men tehtäväksi sen estämättä, mitä kunta- lain 76 §:ssä säädetään kuntien yhteistoi- minnan muodoista.
— — — — — — — — — — — — — — 58 §
Asemakaavan oikeusvaikutukset
— — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — — Mitä 3 momentissa säädetään, koskee myös olemassa olevan vähittäiskaupan myymälän laajentamista tai muuttamista vähittäiskaupan suuryksiköksi, vähittäis- kaupan suuryksikön laajentamista sekä sel- laista myymäläkeskittymää, joka vaikutuk- siltaan on verrattavissa vähittäiskaupan suuryksikköön. Mitä 3 momentissa sääde- tään, ei kuitenkaan koske vähittäiskaupan myymälän, vähittäiskaupan suuryksikön tai myymäläkeskittymän laajentamista, joka ei
ole merkittävä.
— — — — — — — — — — — — — — 75 §
Yhteiskäyttöalueet ja yleiset alueet Ranta-asemakaavassa voidaan osoittaa
alueita kaava-alueen sisäistä tarvetta varten (yhteiskäyttöalue). Yhteiskäyttöalueet muo- dostetaan kiinteistönmuodostamislain (554/1995) mukaisessa kiinteistötoimituk- sessa. Yhteiskäyttöalueiden toteuttaminen ja ylläpito kuuluu niille kiinteistöille, joiden käyttöä varten yhteiskäyttöalueet on kaa- vassa osoitettu.
Ranta-asemakaavassa voidaan osoittaa alueita kaava -alueen sisäistä tarvetta varten (yhteiskäyttöalue). Yhteiskäyttöalueiden toteuttaminen ja ylläpito kuuluu niille kiin- teistöille, joiden käyttöä varten yhteiskäyt- töalueet on kaavassa osoitettu. Kulkuyhte- yttä varten osoitetun yhteiskäyttöalueen to- teuttamisessa noudatetaan, mitä kiinteis- tönmuodostamislaissa (554/1995) ja yksi- tyisistä teistä annetussa laissa (358/1962), jäljempänä yksityistielaki, kulkuyhteyden järjestämisestä säädetään. Oikeus muun kuin kulkuyhteyttä varten osoitetun yhteis- käyttöalueen käyttämiseen perustetaan kiin- teistötoimituksessa kiinteistönmuodostamis- lain 154 a §:n mukaisena rasitteena.
Muiden kuin kulkuyhteyksiä varten osoi- tettujen yhteiskäyttöalueiden toteuttamisella ja ylläpidolla tarkoitetaan alueiden käyttöä varten tarvittavien rakennusten, rakennel- mien ja laitteiden rakentamista, kunnossa- pitoa ja käyttöä sekä tästä aiheutuvien kus- tannusten kattamista. Yhteiskäyttöalueeseen oikeuden saaneiden kiinteistöjen omistajien velvollisuuteen osallistua yhteiskäyttöalu- een toteuttamiseen ja ylläpitoon sovelle- taan, mitä yksityistielaissa säädetään tien- pitovelvollisuudesta.
Kiinteistötoimituksessa, jossa perustetaan muu 1 momentissa tarkoitettu rasiteoikeus kuin kulkuyhteyttä koskeva oikeus, voidaan määrätä yhteiskäyttöalueen toteuttamista ja ylläpitoa varten perustettavaksi rantakunta, jos joku yhteiskäyttöalueeseen oikeuden saaneiden kiinteistöjen omistajista sitä vaa- tii tai se on muutoin tarpeellista. Rantakun- nan perustamisesta voidaan määrätä myös tässä momentissa tarkoitetun kunnan toi- mielimen päätöksellä yksityistielain 52 §:n mukaisesti. Rantakuntaan, sen osakkaisiin ja rantakunnan määräämiin maksuihin, yh- teiskäyttöalueen toteuttamisen edellyttämiin toimenpiteisiin, toimintaan ja erimielisyyk- sien ratkaisemiseen sovelletaan, mitä yk- sityistielaissa tai sen nojalla säädetään tie-
