Laki laajarunkoisten rakennus-

297526

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi laajarunkoisten rakennusten rakenteellisen turvallisuuden arvioinnista sekä maankäyttö- ja rakennuslain 117 i ja 166 §:n muut- tamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki

laajarunkoisten rakennusten rakenteellisen turvallisuuden arvioinnista ja muutettavaksi maankäyttö- ja rakennuslakia.

Uudessa laissa säädettäisiin laajarunkoisen rakennuksen, jolle on myönnetty rakennuslu- pa ennen lain voimaantuloa, omistajalle vel- vollisuus huolehtia, että asiantuntija on arvi- oinut rakennuksen rakenteellisen turvallisuu- den.

Arviointi ehdotetaan kohdistettavaksi ra- kennuksiin, joissa niiden pääasiallisen käyt- tötarkoituksen mukaisessa käytössä tyypilli- sesti oleskelee suuria määriä ihmisiä. Arvi- ointivelvollisuus kohdistuisi lisäksi ma- neeseihin ja laajarunkoisiin eläinsuojaraken- nuksiin.

Lakiehdotukseen sisältyy lisäksi säännök- set arvioinnin sisällöstä ja arvioinnista annet- tavasta todistuksesta.

Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi omistajal- le velvollisuus huolehtia, että lain sovelta-

misalaan kuuluvan laajarunkoisen rakennuk- sen käyttö- ja huolto-ohje sisältää kantavuu- den kannalta keskeisten rakenteiden seuran- tatoimenpiteet aikatauluineen sekä kunnos- sapidon kannalta tarpeelliset erityissuunni- telmat kantavien rakenteiden osalta.

Laissa säädettäisiin myös velvollisuudesta ilmoittaa välittömästä vaarasta.

Maankäyttö- ja rakennuslakia ehdotetaan samassa yhteydessä muutettavaksi siten, että sen käyttö- ja huolto-ohjetta koskevaan pykä- lään lisättäisiin informatiivinen viittaus nyt ehdotettavaan erityissääntelyyn. Lisäksi maankäyttö- ja rakennuslain rakennuksen kunnossapitoa koskevaan pykälään ehdote- taan lisättäväksi uusi momentti rakennuksen omistajan yleisestä velvollisuudesta seurata rakennuksen kantavuuden kannalta keskeis- ten rakenteiden kuntoa.

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voi- maan mahdollisimman pian.

—————

SISÄLLYS

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ...1

SISÄLLYS ...2

YLEISPERUSTELUT...4

1 JOHDANTO...4

2 NYKYTILA ...4

2.1 Rakenteelliseen turvallisuuteen liittyvä sääntely...4

Yleistä...4

Rakennuksen käytön aikainen kunnossapito...4

Rakennusten kunnossapitovelvollisuus...4

Rakennuksen käyttö- ja huolto-ohje...4

Rakenteelliseen turvallisuuteen liittyvä sääntely rakennuslupavaiheessa ja rakennustyön aikana...5

Rakentamiselle asetettavat vaatimukset...5

Rakennushankkeeseen ryhtyvän velvollisuudet...6

Suunnittelu...6

Suunnittelijat...6

Rakennustyö ja vastaava työnjohtaja...6

2.2 Viranomaistoimintaa koskeva sääntely ja käytännöt...7

Viranomaisvalvontaa koskeva sääntely...7

Rakennusvalvontaviranomaisen käytännöt...7

2.3 Rakenteelliseen turvallisuuteen liittyvä ohjaus muilla hallinnonaloilla ...8

Sisäministeriön hallinnonala...8

Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonala...8

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala ...9

Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonala ...9

2.4 Selvityksiä ja hankkeita...10

Onnettomuustutkintakeskuksen tutkintaselostukset ...10

Laajarunkoisten liikuntahallien rakenteellinen turvallisuus -hanke...10

Rakenteellisen turvallisuuden johtoryhmä...10

2.5 Lainsäädäntö muissa maissa...11

Pohjoismaat ja Viro...11

Puola ...11

2.6 Nykytilan arviointi...11

3 ESITYKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET EHDOTUKSET...12

3.1 Tavoitteet...12

3.2 Toteuttamisvaihtoehdot...13

3.3 Keskeiset ehdotukset ...13

4 ESITYKSEN VAIKUTUKSET ...14

4.1 Taloudelliset vaikutukset...14

Julkistaloudelliset vaikutukset...14

Yritysvaikutukset...15

Kansantaloudelliset vaikutukset...16

4.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan...16

4.3 Ympäristövaikutukset...16

4.4 Yhteiskunnalliset vaikutukset...16

5 ASIAN VALMISTELU ...16

5.1 Valmisteluvaiheet...16

Virkamiestyöryhmä...16

Tietokantaprojekti...16

Laajarunkoisten hallien rakenteellisen turvallisuuden toimintaryhmä ja sen jaosto16 5.2 Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen ...17

6 VALMISTEILLA OLEVA MUU SÄÄNTELY...17

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT ...19

1 LAKI LAAJARUNKOISTEN RAKENNUSTEN RAKENTEELLISEN TURVALLISUUDEN ARVIOINNISTA ...19

2 MAANKÄYTTÖ- JA RAKENNUSLAKI...23

3 TARKEMMAT SÄÄNNÖKSET JA MÄÄRÄYKSET...24

4 VOIMAANTULO ...24

5 SUHDE PERUSTUSLAKIIN JA SÄÄTÄMISJÄRJESTYS...24

5.1 Kotirauhan suoja...24

5.2 Omaisuudensuoja...24

5.3 Elinkeinovapaus...25

5.4 Vastuu ympäristöstä ...25

LAKIEHDOTUKSET...27

Laki laajarunkoisten rakennusten rakenteellisen turvallisuuden arvioinnista...27

Laki maankäyttö- ja rakennuslain 117 i ja 166 §:n muuttamisesta...30

YLEISPERUSTELUT 1 Johdanto

Suomessa on kymmeniä tuhansia laajarun- koisia hallimaisia rakennuksia, joiden katto- rakenteiden jänneväli on pitkä. Rakennuksia käytetään tyypillisesti urheiluhalleina ja mui- na suurten ihmismäärien kokoontumistiloina.

Rakennukset ovat rakenteeltaan ja iältään eri- laisia.

Onnettomuustutkintakeskus on tutkinut useita rakennusten sortumia viimeisen vii- dentoista vuoden aikana. Monissa tapauksis- sa laajoilta henkilövahingoilta vältyttiin ai- noastaan siitä syystä, että rakennus sortui ajankohtana, jolloin sen sisällä ei ollut ihmi- siä.

Sortumien syinä ovat olleet hallien raken- teelliset virheet ja puutteet sekä käytönaikai- set ylläpidon puutteet. Virheet ja puutteet ra- kenteissa voivat johtua suunnitteluvirheestä tai toteutukseen liittyvästä virheestä taikka molemmista. Rakenteissa voi olla materiaa- lista johtuva heikkous tai ominaisuus, jota ei rakennusaikana tunnistettu tai rakenne on ikääntynyt.

Keskeisessä asemassa rakenteellisen turval- lisuuden edistämisessä rakennuksen käytön aikana on kantavien rakenteiden kunnon seu- ranta. Usein merkit mahdollisista ongelmista ovat havaittavissa rakenteiden kunnon seu- rannalla. Asiantuntijan on kuitenkin ammatti- taitonsa perusteella mahdollista havaita ra- kenteiden kantavuuden ja vakauden kannalta kriittiset rakenteet sekä arvioida lisäselvitys- tarvetta piilossa olevien rakenneosien osalta.

2 Nykytila

2.1 Rakenteelliseen turvallisuuteen liit- tyvä sääntely

Yleistä

Rakentamista koskevan sääntelyn kokonai- suus muodostuu maankäyttö- ja rakennuslais- ta (132/1999), maankäyttö- ja rakennusase- tuksesta (895/1999) sekä ympäristöministeri- ön asetuksista ja ohjeista. Sääntelyn yhtenä

tavoitteena on edistää rakennusten rakenteel- lisen turvallisuuden toteutumista niin raken- nusvaiheessa kuin rakennuksen käytön aika- na.

Rakennuksen käytön aikainen kunnossapito Rakennusten kunnossapitovelvollisuus

Rakennusten kunnossapidosta säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 166 §:ssä. Kun- nossapitoa koskeva säännös on rakenteellisen turvallisuuden kannalta keskeinen, sillä se velvoittaa pitämään rakennuksen sellaisessa kunnossa, että se jatkuvasti täyttää terveelli- syyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset.

Kunnossapitovelvollisuus kohdistuu raken- nuksen omistajaan ja haltijaan. Säännöksen soveltamisalaa ei ole ajallisesti rajattu, vaan se koskee kaikkia olemassa olevia rakennuk- sia.

Jos omistaja on laiminlyönyt rakennuksen kunnossapitovelvollisuuden, kunnan raken- nusvalvontaviranomainen voi määrätä raken- nuksen korjattavaksi. Jos rakennuksesta on ilmeistä vaaraa turvallisuudelle, tulee kunnan rakennusvalvontaviranomaisen määrätä ra- kennus purettavaksi tai kieltää sen käyttämi- nen. Ennen korjauskehotuksen antamista ra- kennusvalvontaviranomainen voi määrätä ra- kennuksen omistajan esittämään rakennusta koskevan kuntotutkimuksen terveellisyyden tai turvallisuuden johdosta ilmeisen välttä- mättömien korjaustoimenpiteiden selvittämi- seksi.

Rakennuksen käyttö- ja huolto-ohje

Rakennuksen kunnossapitoon ja seurantaan liittyy rakennuksen käyttö- ja huolto-ohje.

Käyttö- ja huolto-ohjeen laatimisvelvollisuu- desta säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 117 i §:ssä.

Rakennushankkeeseen ryhtyvä vastaa siitä, että sellaiselle rakennukselle, jota käytetään pysyvään asumiseen tai työskentelyyn tai ra-

kennusta varten tarvittavan rakennuspaikan tai tontin tekniseen hoitoon tai kunnossapi- toon, laaditaan käyttö- ja huolto-ohje.

Käyttö- ja huolto-ohje on laadittava myös rakennuksen korjaus- ja muutostyössä tai käyttötarkoituksen muutoksen yhteydessä, kun toimenpide edellyttää rakennuslupaa.

Käyttö- ja huolto-ohjetta ei maankäyttö- ja rakennuslain 117 i §:n mukaan tarvitse laatia tilapäiselle eikä määräaikaiselle rakennuksel- le, sellaiselle loma- tai virkistyskäyttöön tar- koitetulle rakennukselle, jota ei käytetä ym- pärivuotisesti, eikä tuotanto- ja varastoraken- nukselle, jossa ei pysyvästi työskennellä.

Käyttö- ja huolto-ohjeen tulee sisältää ra- kennuksen käyttötarkoitus ja rakennuksen ominaisuudet sekä rakennuksen ja sen raken- nusosien ja laitteiden suunniteltu käyttöikä huomioon ottaen tarvittavat tiedot rakennuk- sen asianmukaista käyttöä ja kunnossapito- velvollisuudesta huolehtimista varten.

Suunnittelijat vastaavat suunnitteluvas- tuunsa osalta rakennuksen käyttö- ja huolto- ohjeen laatimisesta.

Yleiset määräykset ja ohjeet käyttö- ja huolto-ohjeesta on annettu ympäristöministe- riön asetuksella (Suomen rakentamismää- räyskokoelma osa A4). Käyttö- ja huolto- ohjetta koskeva sääntely on yleistä ja kattaa siten myös rakennuksen rakenteellisen tur- vallisuuden kannalta tärkeät rakenteet. Niitä koskevaa erityissääntelyä käyttö- ja huolto- ohjeen osalta rakentamismääräyskokoelman osassa A4 ei ole. Määräysten mukaan raken- nuksen käyttö- ja huolto-ohje tulee laatia huomioon ottaen rakennuksen ja rakennus- osien ominaisuuksien säilyminen suunnitel- lun käyttöiän ajan (säännös 1.2.1). Käyttö- ja huolto-ohjeen tulee säännöksen 2.1 mukaan sisältää rakennuksen ja sen rakennusosien kunnossapidon sekä hoidon ja huollon lähtö- tiedot, tavoitteet, tehtävät ja ohjeet omistajal- le ja ylläpito-organisaatioille sekä asukkaille ja tilojen käyttäjille annettavat ohjeet.

Vuonna 2006 voimaan tulleessa ympäris- töministeriön asetuksessa rakentamisen val- vonnasta ja teknisestä tarkastuksesta (RakMk osa A1) eräiltä osin säädetään käyttö- ja huolto-ohjeesta rakennuksen käyttöönottoa ja loppukatselmusta koskevassa säännöksessä 10.4. Säännöksessä edellytetään kantavien rakenteiden riskikohtien ottamista tarkkailun,

varmistusten, huoltotoimien ja ennalta suun- niteltujen korjausten piiriin. Määräyksen mukaan näiden rakenteiden tulee myös olla tarkastettavissa silloinkin, kun ne ovat peitet- tyjä tai muutoin vaikeasti havaittavia. Suo- men rakentamismääräyskokoelma osa A1 on tarkoitus kumota syksyllä 2014.

Rakenteelliseen turvallisuuteen liittyvä sään- tely rakennuslupavaiheessa ja rakennustyön aikana

Rakentamiselle asetettavat vaatimukset Maankäyttö- ja rakennuslaissa sekä - asetuksessa olevat yleiset säännökset ohjaa- vat osaltaan rakenteelliseen turvallisuuteen rakentamisessa. Rakenteellista turvallisuutta säännellään lisäksi nimenomaisin säännök- sin. Sääntelystä suuri osa on ympäristöminis- teriön asetuksissa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 117 §:ssä sää- detään rakentamiselle yleisesti asetettavista vaatimuksista. Pykälän 2 momentin mukaan rakennus on suunniteltava ja rakennettava si- ten, että rakennus täyttää siihen yleisesti en- nakoitavissa oleva kuormitus ja rakennuksen käyttötarkoitus huomioon ottaen 117 a—117 g §:ssä tarkoitetut olennaiset tekniset vaati- mukset.

Keskeisin tekninen vaatimus laajarunkois- ten rakennusten rakenteellisen turvallisuuden osalta on rakenteiden lujuutta ja vakautta koskeva vaatimus, josta säädetään 117 a

§:ssä. Sen mukaan rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan siten, että sen rakenteet ovat lujia ja vakaita, soveltuvat ra- kennuspaikan olosuhteisiin ja kestävät ra- kennuksen suunnitellun käyttöiän. Kantavien rakenteiden suunnittelun ja mitoituksen on perustuttava rakenteiden mekaniikan sään- töihin ja yleisesti hyväksyttyihin suunnittelu- perusteisiin taikka luotettaviin koetuloksiin tai muihin käytettävissä oleviin tietoihin. Ra- kennuksen rakentamisessa on käytettävä ra- kenteiden lujuuden ja vakauden kannalta so- veltuvia rakennustuotteita. Rakennus on suunniteltava ja rakennettava siten, etteivät siihen rakentamisen ja käytön aikana kohdis- tuva kuormitus aiheuta sortumista, lujuutta tai vakautta haittaavia muodonmuutoksia ei-

kä vaurioita rakennuksen muita osia taikka rakennukseen asennettuja laitteita tai kiinteitä varusteita. Lisäksi rakennus on suunniteltava ja rakennettava siten, että ulkoisen syyn ra- kenteille aiheuttama vaurio ei ole suhteetto- man suuri sen aiheuttaneeseen tapahtumaan verrattuna.

Syyskuussa 2014 tulivat voimaan ympäris- töministeriön asetus kantavista rakenteista (477/2014) ja ympäristöministeriön asetus pohjarakenteista (465/2014). Ympäristömi- nisteriön asetusta kantavista rakenteista so- velletaan rakennusten kantavien ja jäykistä- vien rakenteiden suunnitteluun ja toteutuk- seen, rakenteiden korjaus- ja muutostyöhön sekä rakenteiden rakenteellisten vahvistusten suunnitteluun ja toteutukseen.

Suunnittelemalla kantavat rakenteet Euro- code-suunnittelustandardien ja niitä koskevi- en ympäristöministeriön asetuksina annettu- jen kansallisten valintojen mukaisesti katso- taan täytettävän rakennuksen kantavia ja jäy- kistäviä rakenteita koskevat olennaiset tekni- set vaatimukset.

Rakennushankkeeseen ryhtyvän velvollisuu- det

Maankäyttö- ja rakennuslain 119 §:n mu- kaan rakennushankkeeseen ryhtyvän on huo- lehdittava, että rakennushankkeessa on riittä- vän aikaisesta vaiheesta lähtien tarvittavat kelpoisuusvaatimukset täyttävät pääsuunnit- telija, muut suunnittelijat sekä työnjohtajat ja että muillakin rakennushankkeessa toimivilla on tehtäviensä vaativuus huomioon otettuna riittävä asiantuntemus ja ammattitaito.

Suunnittelu

Maankäyttö- ja rakennuslain 120 §:n 3 momentin mukaan rakentamista koskevat suunnitelmat on laadittava siten, että ne täyt- tävät rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan vaati- mukset.

Suunnittelijat

Rakenteellisen turvallisuuden toteutumista edistävät osaltaan säännökset pääsuunnitteli- jasta ja vastaavasta erityissuunnittelijasta.

Rakenteellisen turvallisuuden kannalta pää- suunnittelijalla on keskeinen merkitys, sillä pääsuunnittelija vastaa suunnittelun kokonai- suudesta ja siitä, että rakennussuunnitelma ja erityissuunnitelmat muodostavat kokonai- suuden. Pääsuunnittelijasta säädetään syksyl- lä 2014 voimaan tulleen lainmuutoksen jäl- keen maankäyttö- ja rakennuslain 120 a

§:ssä.

Erityissuunnittelijasta säädetään maankäyt- tö- ja rakennuslain 120 c §:ssä. Erityissuun- nittelijan on muun muassa huolehdittava, että hänellä on käytössään suunnittelussa tarvitta- vat lähtötiedot, ja että erityissuunnitelma täyttää rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan vaati- mukset.

Keskeisenä rakentamisen laatuun ja siten myös rakenteelliseen turvallisuuteen liittyvä- nä osatekijänä on hyvä suunnittelu. Maan- käyttö- ja rakennuslaki edellyttää suunnitteli- joilta rakennushankkeen laadun ja tehtävän vaativuuden edellyttämää koulutusta ja ko- kemusta. Rakenteellisen turvallisuuden kan- nalta on olennaista, että erityissuunnitelmaan laatii henkilö, jolla on suunnittelutehtävän edellyttämä koulutus ja kokemus. Suunnitte- lutehtävien vaativuusluokista, suunnittelijoi- den kelpoisuusvaatimuksista sekä suunnitte- lijoiden kelpoisuuden arvioinnista säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 120 d–120 f

§:ssä.

Rakennustyö ja vastaava työnjohtaja

Rakennustyön aikana rakenteellisen turval- lisuuden kannalta keskeistä on rakennustyön lakisääteisten vaatimusten ja luvan mukainen toteuttaminen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 149 §:ssä sää- detään yleisestä vaatimuksesta tehdä raken- nustyö siten, että se täyttää rakentamista kos- kevien säännösten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan vaatimukset.

Maankäyttö- ja rakennuslain 122 §:ssä sää- detään lisäksi vastaavasta työnjohtajasta, jonka on vastattava rakennustyön kokonai- suudesta ja laadusta sekä huolehdittava, että rakennustyö tehdään myönnetyn luvan, ra- kentamista koskevien säännösten ja määräys- ten sekä hyvän rakennustavan mukaisesti.

Rakennustyössä voidaan tarpeen mukaan

edellyttää myös erityisalojen työnjohtajien nimeämistä.

Työnjohtajilta vaaditaan tehtävän edellyt- tämää koulutusta ja kokemusta. Koska työn- johtajalla on keskeinen tehtävä rakentamisen toteutuksesta, on kelpoisuusvaatimukset täyt- tävän työnjohtajan palkkaaminen hankkee- seen keskeistä myös rakenteellisen turvalli- suuden kannalta.

Työnjohtajia koskeva sääntely on maan- käyttö- ja rakennuslain 122 § ja 122 a–122 e

§:ssä.

2.2 Viranomaistoimintaa koskeva sään- tely ja käytännöt

Viranomaisvalvontaa koskeva sääntely Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan ra- kentamisen ohjauksen tavoitteena on muun ohella edistää terveellisen ja turvallisen elinympäristön aikaansaamista sekä elinkaa- riominaisuuksiltaan kestävää rakentamista sekä rakennetun ympäristön ja rakennuskan- nan suunnitelmallista ja jatkuvaa hoitoa ja kunnossapitoa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 124 §:n mu- kaan kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tehtävänä on yleisen edun kannalta valvoa rakennustoimintaa sekä osaltaan huolehtia, että rakentamisessa noudatetaan, mitä maan- käyttö- ja rakennuslaissa tai sen nojalla sää- detään tai määrätään.

Rakennusvalvontaviranomaisen ennakko- valvontaan kuuluvat rakennuslupamenettely ja rakennustyön aikainen valvonta. Raken- nusvalvontaviranomainen edistää osaltaan rakenteellista turvallisuutta valvomalla lupa- vaiheessa, että hankkeessa toimivat asiantun- tijat ovat kelpoisia tehtäviinsä ja edellyttä- mällä rakennusluvassa hankkeen kannalta tarpeellisia erityissuunnitelmia ja katselmuk- sia.

Rakennustyönaikaisen valvonnan aikana rakenteellisen turvallisuuden kannalta kes- keistä on, että rakennusvalvontaviranomai- nen valvoo, että rakennusluvassa edellytetyt rakennesuunnitelmat laaditaan ja luvassa mainitut katselmukset pidetään.

Tarvittaessa, esimerkiksi rakenteellisesti vaativissa kohteissa, rakennusvalvontaviran- omainen voi määrätä hankkeeseen sovellet-

taviksi erityisiä menettelyitä, joiden tarkoi- tuksena on rakentamisen vaatimusten ja lu- van mukaisuuden toteaminen. Tällainen on esimerkiksi ulkopuolinen tarkastus, josta säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 150 c

§:ssä.

Syyskuussa 2014 voimaan tulleessa 150 d

§:ssä säädetään erityismenettelystä, jonka pe- rusteella rakennusvalvontaviranomaisella on laaja harkintavalta päättää rakennustyön ai- kana tarvittavasta erityismenettelystä ja sen laajuudesta hankkeessa tai osassa sitä. Lisäk- si rakennusvalvontaviranomaisella on mah- dollisuus määrätä erityismenettelyä koske- vassa päätöksessä olennaisten teknisten vaa- timusten toteutumista koskevasta seurannasta rakennuksen käytön aikana.

Rakennusvalvontaviranomaisen käytännöt Rakentamisen valvonta perustuu suhteute- tun valvonnan periaatteelle, mikä tarkoittaa, että valvontatehtävän laajuutta ja laatua har- kittaessa rakennusvalvontaviranomainen ot- taa huomioon rakennushankkeen vaativuu- den, luvan hakijan ja hankkeen suunnittelusta ja toteuttamisesta vastaavien henkilöiden asi- antuntemuksen ja ammattitaidon sekä muut valvonnan tarpeeseen vaikuttavat seikat.

Suhteutetun valvonnan periaatteesta sa- moin kuin laajan harkinnan mahdollistamasta sääntelystä johtuen viranomaiskäytännöt voivat vaihdella kunnittain.

Rakennuslupavaiheessa tulkintaeroja kun- tien välillä voi olla sen suhteen, mihin vaati- vuusluokkaan tietyntyyppinen hanke kuuluu.

Samoin tulkintaeroja on voinut olla suunnit- telijoiden ja työnjohtajien kelpoisuuden arvi- oimisessa. Eroavaisuudet tulkinnoissa voivat tarkoittaa esimerkiksi sitä, että laajarunkoi- sen rakennuksen suunnittelutehtävä on voitu eri kunnissa katsoa kuuluvan eri vaativuus- luokkiin. Tämä on vaikuttanut välittömästi suunnittelijalta edellytettävään koulutukseen ja kokemukseen. Tulkinnoilla on siten voinut osaltaan olla vaikutusta rakenteellisen turval- lisuuteen rakenteiden suunnittelussa edelly- tettävän asiantuntemuksen kautta.

Nyt ehdotettavan rakenteellisen turvalli- suuden arvioinnin kannalta keskeisessä ase- massa ovat rakennuksen rakenteita koskevat

erityissuunnitelmat. Kuntakohtaisesti voi esiintyä erilaisia käytäntöjä sen suhteen vaa- ditaanko, ja missä laajuudessa, erityissuunni- telmia laadittaviksi ja toimitettaviksi raken- nusvalvontaviranomaiselle.

Erityissuunnitelmien laatimisesta määrä- tään rakennusluvassa kohteesta riippuen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 134 a §:n mu- kaan rakennusvalvontaviranomainen voi määrätä rakennusluvassa, aloituskokouksessa tai erityisestä syystä rakennustyön aikana laadittavaksi ja toimitettavaksi rakennus- hankkeen laadun tai laajuuden vuoksi tar- peellisia erityissuunnitelmia. Jos rakennus- valvontaviranomainen on määrännyt toimi- tettavaksi erityissuunnitelman, rakennus- hankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava siitä, että suunnitelma toimitetaan rakennusvalvon- taviranomaiselle ennen kuin ryhdytään työ- vaiheeseen, jota suunnitelma koskee.

Kunnan rakennusvalvontaviranomaisella on maankäyttö- ja rakennuslain 166 §:n no- jalla harkintavaltaa valita, millaisissa tapauk- sissa jälkivalvonnan käyttämistä tarvitaan ja mitä toimintatapoja kulloinkin valitaan.

2.3

Rakenteelliseen turvallisuuteen liit- tyvä ohjaus muilla hallinnonaloilla Sisäministeriön hallinnonala

Pelastuslaissa (379/2011) tarkoitettu pelas- tussuunnitelma on laadittava kohteeseen, jo- ka on poistumisturvallisuuden tai pelastus- toiminnan kannalta tavanomaista vaativampi tai jossa henkilö- tai paloturvallisuudelle, ympäristölle tai kulttuuriomaisuudelle aiheu- tuvan vaaran taikka mahdollisen onnetto- muuden aiheuttamien vahinkojen voidaan ar- vioida olevan vakavat. Tällaisia kohteita ovat muun muassa urheilu- ja näyttelyhallit, teat- terit ja mainittuja vastaavat kokoontumispai- kat, kauppakeskukset ja vastaavat tilat sekä yli 400 neliömetrin myymälät ja yli 1500 ne- liömetrin teollisuus-, tuotanto- ja varastora- kennukset.

Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonala Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa kulutta- jaturvallisuuslaista (920/2011) sekä sen no- jalla tai kuluttajaturvallisuuslakia aiemman

lain nojalla annetuista alemman asteisista säädöksistä, joista kuluttajapalvelujen turval- lisuuden kannalta keskeisiä ovat valtioneu- voston asetus kulutustavaroista ja kuluttaja- palveluksista annettavista tiedoista (613/2004, tietojenantoasetus) sekä valtio- neuvoston asetus eräitä kuluttajapalveluja

koskevasta turvallisuusasiakirjasta (1110/2011, turvallisuusasiakirja-asetus).

Tässä lakiesityksessä tarkoitettuja laajarun- koisia rakennuksia, kuten halleja, käytetään monissa kuluttajaturvallisuuslain sovelta- misalalle kuuluvissa kuluttajapalveluissa, esimerkiksi tarjottaessa kuluttajille ratsastus-, karting- sekä muita erilaisia liikuntapalveluja kuten uimahallipalveluja.

Kuluttajaturvallisuuslaissa ei ole erityisiä vaatimuksia kuluttajapalveluissa käytettävien rakennusten tai rakennelmien turvallisuudel- le, vaan kuluttajaturvallisuuslain sovelta- misalaan kuuluvien kuluttajapalveluissa käy- tettävien rakennusten ja rakennelmien turval- lisuus tulee arvioitavaksi osana kuluttajapal- velun kokonaisturvallisuutta. Kuluttajapalve- lusta ei saa aiheutua vaaraa palvelun käyttä- jille.

Kuluttajaturvallisuuslaissa on yleiset sään- nökset toiminnanharjoittajan velvollisuuksis- ta. Toiminnanharjoittaja on vastuussa kulut- tajapalvelun turvallisuudesta lain 5 §:ssä sää- detyn huolellisuusvelvollisuuden mukaisesti.

Kuluttajaturvallisuuslaissa säädetään tietty- jä merkittäviä riskejä sisältävän palvelun tar- joajan ilmoitusvelvollisuudesta kunnan val- vontaviranomaiselle ennen palvelun tarjoa- misen aloittamista (6 §) sekä 6 §:ssä tarkoite- tuille palvelun tarjoajille turvallisuusasiakir- jan laatimisvelvollisuus (7§).

Lain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuja pal- veluja ovat muun muassa ratsastuspalvelut, uimahallit ja karting-palvelut. Lisäksi jos toiminnanharjoittaja saa tietoonsa tai hänen tulisi pystyä päättelemään, että palvelusta ai- heutuu vaaraa, toiminnanharjoittajan on il- moitettava tästä välittömästi kunnan valvon- taviranomaiselle sekä tehtävä yhteistyötä vaaran poistamiseksi (8 §).

Toiminnanharjoittajan on laadittava turval- lisuusasiakirja, joka sisältää suunnitelman vaarojen tunnistamiseksi ja riskien hallitse- miseksi sekä niistä tiedottamiseksi palvelun tarjoamisessa mukana oleville. Turvallisuus-

asiakirjan laajuus ja sisältö riippuvat tarjotta- vasta palvelusta ja siihen sisältyvistä riskeis- tä. Jos samaa palvelua varten on muun lain nojalla laadittava pelastus-, valmius- tai muu vastaava suunnitelma, kuluttajaturvallisuus- laissa tarkoitettua turvallisuusasiakirjaa ei tarvitse laatia, vaan turvallisuusasiakirjassa selvitettäviä tietoja vastaavat tiedot voidaan koota muun lain nojalla laadittavaan suunni- telmaan. Eräitä kuluttajapalveluja koskevasta turvallisuusasiakirjasta annetun valtioneuvos- ton asetuksen mukaan turvallisuusasiakirja on laadittava siten, että se on riittävän kattava ja yksityiskohtainen ottaen huomioon toi- minnan luonne ja laajuus. Asetuksessa on lueteltu asiat, jotka turvallisuusasiakirjassa on selvitettävä, jollei se ole nimenomaan kohteena olevan palvelun osalta tarpeetonta.

Turvallisuusasiakirja-asetuksen mukaan turvallisuuskirjassa on määriteltävä muun muassa palvelussa käytettävät tilat, rakenteet, välineet, reitit, eläimet, henkilönsuojaimet ja muu tarpeisto sekä niitä ja niiden huoltoa ja kunnossapitoa koskevat vaatimukset. Ase- tuksen mukaan turvallisuusasiakirjassa tulee tarpeen mukaan ottaa huomioon myös koh- teen tai sen rakenteen tavanomaisesta poik- keava käyttö.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on jul- kaissut kuluttajaturvallisuuden valvontaoh- jeet muun muassa ratsastuspalvelujen, uima- hallien ja kylpylöiden sekä kartingin turvalli- suuden edistämiseksi. Ohjeita voidaan käyt- tää apuna varmistettaessa eri kuluttajapalve- luiden turvallisuutta sekä arvioitaessa palve- lun vaatimustenmukaisuutta.

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala Maa- ja metsätalousministeriö ohjaa tuetta- vaa maatilarakentamista asetuksin ja niiden liitteinä annetuin rakentamismääräyksin ja - ohjein. Erityisesti säädetään maatalouden eri- tyisrakennuksista ja niiden toiminnasta kuten eläinsuojeluun, lannankäsittelyyn, rehun- ja viljankuivatukseen, tuotantorakennusten energiatalouteen sekä kotieläinrakennusten paloturvallisuudesta. Maatalouden investoin- neille on mahdollista saada tukea avustuksina ja korkotukilainoina, joista päättää elinkeino- , liikenne- ja ympäristökeskus. Vuodesta 2000 lähtien on osana tukipäätöksen valmis-

telua tarkastettu, että hankkeelle on tehty asianmukaiset rakennussuunnitelmat sisältä- en myös rakennesuunnitelmat. Ennen kuin rahoituspäätökset tehdään, elinkeino-, liiken- ne- ja ympäristökeskuksissa tarkistetaan, että kohteelle on myönnetty rakennuslupa ja että rakennussuunnitelmat muuten täyttävät maa- ja metsätalousministeriön rakentamismäärä- yksissä asetetut vaatimukset. Tukipäätöksen valmistelussa elinkeino-, liikenne- ja ympä- ristökeskus on usein yhteydessä kunnan ra- kennustarkastajaan.

Rakenteelliseen turvallisuuteen liittyvien ongelmien selvittämiseksi ja rakenteellisen turvallisuuden parantamiseksi maa- ja metsä- talousministeriö on osallistunut rahoittajana erilaisiin tutkimuksiin ja selvityksiin ympä- ristöministeriön ja tutkimuslaitosten kanssa.

Esimerkkinä voidaan mainita hankkeet, joi- den tuloksena on julkaistu Suurten maatalo- usrakennusten puurunkoratkaisut (VTT 2003) ja Suurten maatalousrakennusten ra- kenteellinen turvallisuus (VTT 2007).

Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonala Opetus- ja kulttuuriministeriön hallin- nonalaan kuuluu liikuntapaikkarakentamisen ohjaus ja avustaminen. Turvallisuutta arvioi- taessa ja ohjatessa korostuvat etenkin raken- teet ja niiden kantavuus, käyttöturvallisuus sekä sisäilman turvallinen laatu.

Opetus- ja kulttuuriministeriö avustaa lii- kuntapaikkarakentamista myöntämällä avus- tuksia liikuntapaikkojen rakentamiseen, pe- ruskorjaukseen ja hankkimiseen.

Suurin osa avustuksista on suunnattu laajo- ja käyttäjäryhmiä palveleviin liikuntapaik- koihin kuten uimahallit, liikuntasalit ja - hallit, jäähallit ja lähiliikuntapaikat. Avustus- ten hakijoille suunnatun ohjeen mukaan pe- rustamishankkeen avustushakemukseen on liitettävä rakentamista varten saatu rakennus- lupa tai todistus luvan saamisen esteettö- myydestä. Lisäksi voidaan edellyttää toimi- tettavaksi myös muita rakennussuunnitteluun liittyviä asiakirjoja.

Liikuntapaikkojen turvallisuuteen on pyrit- ty kiinnittämään huomiota muun muassa säädösmuutoksilla, opasmateriaaleilla sekä tukemalla turvallisuuteen liittyviä tutkimus- hankkeita.

Liikuntapaikkarakentamisen tutkimus- ja kehittämistoiminnalla tuotetaan liikuntapaik- karakentamisen oppaita, ohjeita ja RT- kortteja. Yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa on tuotettu 2000-luvun puolivälissä laajarunkoisten teräs- tai puurakenteisten lii- kuntahallien rakenteellisen turvallisuuden ja kunnon tarkastuksen ohjepaketti, joka sisäl- tää muiden ohella seuraavat julkaisut: Puu- ja teräsrakenteisten hallien kuntotarkastusoh- jeet, Puurakenteiden halkeilun hallinnan opas, Puurakenteiden jäykistyssuunnittelun ohje ja Staattisesti kuormitettujen hitsauslii- tosten suunnittelu. Muita oppaita ovat esi- merkiksi Liikuntapaikkojen turvallisuus- suunnitelmaopas liikuntapalveluiden turvalli- suudesta, rakenneturvallisuudesta sekä koh- teen välineistön ja kaluston turvallisuudesta sekä Liikuntapaikkojen turvallisuusriskien tunnistaminen ja niiden hallinta.

2.4 Selvityksiä ja hankkeita

Onnettomuustutkintakeskuksen tutkintaselos- tukset

Onnettomuustutkintakeskuksen on turvalli- suustutkintalain (525/2011) nojalla tutkittava onnettomuudet, joita on kuolleiden tai louk- kaantuneiden taikka ympäristöön, omaisuu- teen tai varallisuuteen kohdistuneiden vahin- kojen määrän taikka onnettomuuden laadun perusteella pidettävä erityisen vakavana (suuronnettomuus). Onnettomuustutkinta- keskus voi tehdä myös teematutkinnan, joka koskee useita samankaltaisia onnettomuuksia tai vaaratilanteita. Onnettomuustutkintakes- kus on tutkinut useita rakennusten sortumia tai sortumisvaaratilanteita.

Onnettomuustutkintakeskus tutkii pääsään- töisesti vain suuronnettomuuden vaaran ai- heuttaneet sortumat. Kaikki sortumat eivät tule viranomaisten tietoon. Näin ollen sortu- misonnettomuksia ei ole tilastoitu kattavasti.

Onnettomuustutkintakeskus on julkaissut muun muassa seuraavat tutkintaselostukset ja teematutkinnat, jotka koskevat rakennussor- tumia: Uimahallin katon liimapuupalkin rik- koutuminen Iisalmessa 29.3.2000 (B1/2000Y), Monitoimihallin katon vaurioi- tuminen Mustasaaressa 17.1.2003 (B1/2003Y), Messuhallin katon romahtami-

nen Jyväskylässä 1.2.2003 (B2/2003Y), Ke- vättalven 2006 rakennusonnettomuudet (S1/2006Y), Urheiluhallin katon romahtami- nen Järvenpäässä 23.2.2010 ja muita raken- nevaurioita kevättalvella 2010 (B1/2010Y), Kooste talven 2010–2011 rakennevaurioista (D1/2011Y) Lapsen kuolemaan johtanut rat- sastusmaneesin sortuminen Laukaassa 13.2.2013 (Y2013-01).

Onnettomuustutkintakeskus on suositellut rakennusten katsastusmenettelyä tutkin- taselostuksissaan S1/2006Y, B1/2010Y, D1/2011Y ja Y2013-01.

Laajarunkoisten liikuntahallien rakenteelli- nen turvallisuus -hanke

Ympäristöministeriö ja opetus- ja kulttuu- riministeriö käynnistivät vuonna 2004 tutki- mus- ja kehityshankkeen Laajarunkoisten lii- kuntahallien rakenteellinen turvallisuus.

Hankkeen toteutti VTT ja osana hanketta laadittiin selvitykset liikuntahallien vauriois- ta sekä erilaisia ohjeita laajarunkoisten halli- en suunnittelun tueksi samoin kuin niiden kuntotarkastuksen tueksi.

Rakenteellisen turvallisuuden johtoryhmä Rakennusteollisuus RT, Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen liiton SKOL, Suomen toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ja Suomen Kuntaliitto perustivat rakennusten rakenteellisen turvallisuuden johtoryhmän, johon kutsuttiin myös Suomen Rakennusin- sinöörien Liitto RIL ry ja ympäristöministe- riö.

Johtoryhmä käynnisti keväällä 2004 noin 7000 rakennuksen tarkastamisen. Läpikäy- dyistä rakennuksista 1–2 prosenttia vaati tar- kastuksen perusteella välitöntä korjausta.

Ympäristöministeriön ja rakenteellisen tur- vallisuuden johtoryhmän yhteisen tiedok- siannon pohjalta valmistui vuonna 2008 esi- selvitys rakenteellisen turvallisuuden paran- tamisesta katsastusmenettelyn avulla. Esisel- vityksen pohjalta vuoden 2012 lopussa käyn- nistettiin vapaehtoisuuteen perustuvan sään- nöllisen tarkastusmenettelyn kehittämishan- ke, jonka tuloksena valmistuu Suomen Ra- kennusinsinöörien Liitto RIL ry:n ohje Ra-

kennusten kantavien rakenteiden tarkastus- menettelystä.

Ohjeen testaaminen käytännössä on käyn- nistetty keväällä 2014. Testauksessa ohjeen mukainen tarkastus tehdään kuudelle raken- nukselle, jotka ovat laajarunkoisia urheilu- tai virkistysrakennuksia, liikerakennuksia se- kä maatalouden tuotantorakennuksia. Testa- uksen perusteella saadaan tietoa arvioinnin kustannuksista erilaisissa kohteissa.

2.5 Lainsäädäntö muissa maissa Pohjoismaat ja Viro

Muiden pohjoismaiden tai Viron rakenta- mista koskevassa lainsäädännössä ei ole säännöksiä, jotka nimenomaisesti velvoittai- sivat rakenteellisen turvallisuuden tarkasta- miseen rakennusten käytön aikana.

Sen sijaan säännökset yleisestä kunnossapi- tovastuusta ovat yleisiä ja sellainen on esi- merkiksi Ruotsin kaavoitus- ja rakennuslais- sa (Plan- och bygglag 8 kap. 14 §), Norjan kaavoitus- ja rakennuslaissa (Plan- og byg- ningslov 31 kap. 31-3 §) ja Tanskan raken- nuslaissa (Byggelov 14 §). Myös Viron ra- kennuslaissa on kunnossapitoa koskeva säännös (Ehitussaedus 29 §).

Puola

Puolan rakennuslain (Prawo budowlane) luku 6 koskee rakennusten kunnossapitoa.

Yleisestä velvollisuudesta pitää rakennus kunnossa säädetään lain 61 artiklassa. Lain 62 artiklassa säädetään rakennuksen käytön- aikaisesta seurannasta ja tarkastuksista. Käy- tössä olevan rakennuksen omistajan tai ra- kennuksen huollosta vastaavan on huolehdit- tava rakennuksen säännöllisestä seurannasta.

Kerran vuodessa on tarkastettava esimerkiksi kuluttaville olosuhteille altistuvat rakenteet ja laitteet. Rakennuksia, joiden lattiapinta-ala on yli 2 000 neliömetriä ja rakennuksia, joi- den kattopinta-ala on yli 1 000 neliömetriä, koskee tiheämpi tarkastusväli. Kattopinta- alansa perusteella tarkastettavia ovat sellaiset rakennukset, joille ei voida määritellä varsi- naista pinta-alaa. Suurille rakennuksille tar- kastus on tehtävä kahdesti vuodessa, talven jälkeen toukokuun loppuun mennessä ja en-

nen talvea marraskuun loppuun mennessä (62.1 ja 62.3 artikla). Tarkastusvelvollisuu- den ulkopuolelle on rajattu omakotitalot, maatalousrakennukset ja vapaa-ajanasunnot sekä rakennukset, joiden rakentaminen ei edellytä rakennuslupaa.

Tarkastuksen tekijän tulee olla lisensoitu ammattilainen (62.4 artikla). Käytännössä tarkastuksen tekijän tullee olla pätevä vas- taavan rakennuksen suunnitteluun tai raken- nustyön johtamiseen.

Jos tarkastuksen yhteydessä havaitaan hen- kilöturvallisuutta tai ympäristöä vaarantavia puutteita, rakennuksen omistajan tai muun rakennuksesta vastaavan tahon tulee korjata puutteet ja vauriot välittömästi (70.1 art.).

Tämän velvollisuuden tulee käydä ilmi asian- tuntijan laatimasta tarkastuspöytäkirjasta.

Asiantuntijan tulee toimittaa kopio tarkas- tuspöytäkirjasta valvontaviranomaiselle, jon- ka tulee tarkastaa, että tarkastuksessa havai- tut puutteet on korjattu (70.2 art).

2.6 Nykytilan arviointi

Olemassa olevasta kattavasta sääntelystä huolimatta rakenteelliseen turvallisuuteen liittyviä ongelmia ilmenee. Turvallisuuteen liittyvän ongelman syy voi olla rakennuksen suunnittelussa, toteutuksessa tai kunnossapi- dossa ja huollossa. Ongelma voi myös syntyä olosuhteiden yhteisvaikutuksena.

Rakenteelliseen turvallisuuteen liittyvä on- gelma voi olla seurausta yksittäisestä suun- nittelu- tai toteutusvirheestä, jolloin turvalli- suusongelma esiintyy vain yhdessä raken- nuksessa. Kysymys voi olla myös rakenne- järjestelmän virheestä tai virheellisestä suun- nittelu- tai työtavasta, jolloin turvallisuuson- gelma voi esiintyä useissa kohteissa.

Onnettomuustutkintakeskuksen tutkimissa rakennusten sortumatapauksissa suunnitte- luun liittyviä syitä ovat olleet esimerkiksi kuormien aliarvioiminen, materiaalien kestä- vyyden yliarvioiminen ja liitoksen mitoituk- sen puuttuminen suunnitelmista. Toteutuk- seen liittyvät syyt ovat usein tulos siitä, että rakennustyötä ei ole tehty suunnitelmien mu- kaisesti, vaikka asianmukaiset suunnitelmat olisivat olleet olemassa. Sortumisonnetto- muuksien yhteydessä on havaittu muun mu- assa puutteita ristikoiden tuennassa. Sortumi-

en syynä on ollut esimerkiksi keskeisten lii- tosten huono laatu ja puuttuminen kokonaan.

Toteutuksen puutteet ja virheet voivat myös johtua puutteellisista tai virheellisistä suunni- telmista.

Rakennuksen käytön aikana rakennuksen omistajalla on velvollisuus ylläpitää ja huol- taa rakennusta siten, että se pysyy turvallise- na ja terveellisenä. Rakennuksen omistajan seuranta- ja huoltotoimet ovat keskeisessä asemassa turvallisuusongelmien ehkäisyssä, havaitsemisessa ja korjaamisessa. Rakennus- ta seuraamalla voidaan havaita seikkoja, jot- ka kertovat suoraan vioista ja vaurioista tai välillisesti piilossa olevista vioista ja vauri- oista, joita ei ole aiemmin havaittu tai jotka ovat syntyneet ajan mittaan rakennuksen käytön aikana.

Viranomainen puuttuu kunnossapitoa kos- keviin puutteisiin maankäyttö- ja rakennus- lain nojalla pääsääntöisesti useimmiten sille saapuneen ilmoituksen perusteella.

Suuri osa sortumisonnettomuuden riskeistä voidaan välttää jo rakennusvaiheessa. Voi- massa olevan lainsäädännön peruslähtökohta on rakennushankkeeseen ryhtyvän vastuu ra- kennushankkeen säädösten ja määräysten mukaisesta läpiviennistä.

Hankkeen asian- ja lainmukaisen suunnitte- luun ja toteutukseen tähdätään maankäyttö- ja rakennuslaissa esimerkiksi rakentamista koskevien vastuiden määrittelemisellä, suun- nittelijoille ja työnjohtajille asetettavilla kel- poisuusvaatimuksilla sekä edellyttämällä suunnittelijoiden ja työnjohtajien viran- omaishyväksyntää sekä velvoitteella laatia rakennuksesta käyttö- ja huolto-ohje.

Rakentamisen valvonnan kannalta turvalli- suusriskit pyritään tunnistamaan ja ehkäise- mään etukäteen rakentamisen ennakkoval- vonnassa. Rakennusvalvontaviranomaisella on käytettävissään erilaisia työkaluja raken- tamisen vaatimustenmukaisuuden edistämi- seksi erityisesti vaativissa kohteissa. Raken- nusvalvontaviranomainen voi esimerkiksi edellyttää ulkopuolisen asiantuntijan lausun- non suunnitelmien ja toteutuksen vaatimus- tenmukaisuudesta. Rakennusvalvontaviran- omainen voi omalla asiantuntemuksellaan taikka edellyttämällä rakennushankkeeseen ryhtyvältä asiantuntijoiden käyttämistä vä- hentää suunnittelu- ja toteutusvirheiden ja

niistä aiheutuvien turvallisuusongelmien to- dennäköisyyttä.

Onnettomuustutkintakeskuksen rakennus- ten sortumia koskevien tutkintaselostusten perusteella on todettavissa, että rakennuksen rakennusajankohta tai ikä sinänsä ei määritte- le rakennuksen riskillisyyttä, koska sortuneet rakennukset ovat olleet iältään kymmenistä vuosista alle vuoteen. Sortuneiden rakennus- ten joukossa on rakennuksia, jotka ovat saa- neet rakennusluvan ennen maankäyttö- ja ra- kennuslain voimaantuloa, mutta myös raken- nuksia, joille rakennuslupa on myönnetty maankäyttö- ja rakennuslain voimaantulon jälkeen.

Onnettomuustutkintakeskuksen rakennus- sortumista tekemien tutkintaselvitysten pe- rusteella voidaan todeta, että olemassa ole- vassa rakennuskannassa on turvallisuuson- gelmia, joita ei nykyisillä menettelyillä voida tunnistaa. Myöskään ohjauksen ja neuvonnan keinoin ei sortumisonnettomuuksia ole voitu välttää.

3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

3.1 Tavoitteet

Esityksen tavoitteena on parantaa laajarun- koisten rakennusten rakenteellista turvalli- suutta ja siten kyseisten rakennusten käytön aikaista turvallisuutta säätämällä olemassa olevien laajarunkoisten rakennusten omista- jille velvollisuus huolehtia, että rakennusten laajarunkoisen osan rakenteellinen turvalli- suus on arvioitu asiantuntijan toimesta.

Sääntely on tarkoitus kohdistaa erityisesti rakennusteknisesti vaativia rakenteita sisältä- viin kohteisiin, joissa tyypillisesti kerrallaan oleskelee suuri määrä ihmisiä samoin kuin kohteisiin, joissa käyttötarkoituksesta johtuen on vaativat olosuhteet.

Laajarunkoisten rakennusten osalta ehdote- taan olemassa olevaa käyttö- ja huolto- ohjetta koskevan sääntelyn täydentämistä ja tarkentamista nimenomaisilla säännöksillä, jotka velvoittavat laatimaan käyttö- ja huol- to-ohjeen siten, että se sisältää kantavuuden kannalta keskeisten rakenteiden seurantatoi- menpiteet aikatauluineen sekä kunnossapi- don kannalta tarpeelliset erityissuunnitelmat

kantavien rakenteiden osalta. Käyttö- ja huol- to-ohjetta koskevan erityissääntelyn tavoit- teena on edistää laajarunkoisten rakennusten kunnossapitoa velvoittamalla rakennuksen omistaja suunnittelemaan rakennuksen seu- ranta toimenpiteineen ja aikatauluineen.

Lisäksi ehdotetaan maankäyttö- ja raken- nuslain kunnossapitoa koskevaan 166 §:ään lisättäväksi uusi momentti, joka sisältäisi yleisen velvollisuuden rakennuksen omista- jalle seurata rakennuksen kantavuuden kan- nalta keskeisten rakenteiden kuntoa. Tarkoi- tuksena olisi korostaa rakennuksen omistajan vastuuta rakennuksen turvallisuudesta ja seu- rannan merkitystä kunnossapidon edellytyk- senä erityisesti rakenteellisen turvallisuuden kannalta.

3.2 Toteuttamisvaihtoehdot

Lainsäädännön lisäksi rakenteellista turvalli- suutta on edistetty eri ministeriöiden yhtei- sellä informaatio-ohjauksella. Yhteistyötä on tehty ympäristöministeriön, opetus- ja kult- tuuriminiteriön sekä maa- ja metsätalousmi- nisteriön kesken. Lisäksi Suomen Kuntaliitto ja rakentamisen alan järjestöt ovat osallistu- neet rakenteellisen turvallisuuden edistämi- seen tähtääviin tutkimus- ja kehittämishank- keisiin ja tiedottamiseen. Sinänsä hyvän in- formaatio-ohjauksen puutteena on sen vel- voittamattomuus. Informaatio-ohjauksesta huolimatta sortumisonnettomuuksia on ta- pahtunut eikä rakenteellisen turvallisuuden edistämisessä voida katsoa päästyn tyydyttä- välle tasolle.

Säädösvalmistelussa vaihtoehtoina on ollut sääntelyn sisällyttäminen maankäyttö- ja ra- kennuslakiin lisättävään uuteen lukuun tai erityislakiin. Asiasta ehdotetaan säädettäväk- si erityislailla.

Hallitus on 29 päivänä marraskuuta 2013 tekemässään päätöksessä rakennepoliittisen ohjelman toimenpanosta päättänyt, että se pi- dättäytyy uusien, kuntien menoja lisäävien tehtävien ja velvoitteiden antamisesta ilman, että samalla päätetään vastaavansuuruisista kuntien tehtävien ja velvoitteiden karsimises- ta tai uusien annettavien tehtävien ja velvoit- teiden täysimääräisestä rahoittamisesta. Hal- lituksen linjauksen johdosta valmistelussa on päädytty ratkaisuun, jossa uusia tehtäviä

kunnan rakennusvalvontaviranomaiselle ei esitetä säädettäviksi. Vaikka kunnan raken- nusvalvontaviranomainen voisi kattaa sille aiheutuneet kulut ainakin osittain maankäyt- tö- ja rakennuslain 145 §:ssä tarkoitetussa taksassa määritellyllä maksulla, valmistelun yhteydessä uusien lakisääteisten tehtävien antamista kuntien rakennusvalvontaviran- omaiselle ei pidetty perusteltuna.

3.3 Keskeiset ehdotukset

Jotta laajarunkoisten hallimaisten raken- nusten rakenteellisesta turvallisuuteen liitty- vät ongelmat voitaisiin tunnistaa ja rakenteel- lista turvallisuutta edistää kohteissa, joissa niiden tyypillisessä käytössä oleskelee suuria määriä ihmisiä ja joissa käytöstä johtuvat olosuhteet asettavat erityisiä vaatimuksia ra- kenteille, ehdotetaan säädettäväksi olemassa olevien laajarunkoisten rakennusten raken- teellisen turvallisuuden arvioinnista.

Arviointi ehdotetaan kohdennettavaksi ra- kennuksiin, joille on myönnetty rakennuslu- pa ennen nyt ehdotettavan sääntelyn voi- maantuloa. Ajallisen rajauksen perusteena ovat yleiseen rakentamista koskevaan lain- säädäntöön tehdyt muutokset ja informaatio- ohjaus, joiden yhdessä arvioidaan riittävällä tavalla turvaavan rakenteellisen turvallisuus uudisrakentamisessa.

Rakennuslupavaiheessa rakennusten käy- tönaikaisesta seurannasta voidaan erityisme- nettelyä koskevassa päätöksessä 1 syyskuuta 2014 voimaan tulleen maankäyttö- ja raken- nuslain 150 d §:n 5 momentin nojalla määrä- tä, että rakennushankkeeseen ryhtyvä ja ra- kennuksen omistaja seuraavat 117 a–117 g

§:n mukaisten olennaisten teknisten vaati- musten toteutumista erityismenettelyn koh- teena olevien rakenteiden tai rakennuksen ominaisuuksien osalta rakennuksen käytön aikana.

Ympäristöministeriön asetuksella kantavis- ta rakenteista on säädetty rakennuksen käy- tön aikana määrävälein tehtävien tarkastusten sisällyttämisestä suunnitelmiin sekä raken- nuksen käyttö- ja huolto-ohjeeseen tilanteis- sa, joissa rakenteen suunnitelmien mukaisen toiminnan varmistamisen edellyttää tällaisia tarkastuksia.

Arvioinnin soveltamisalaan kuuluvien ra- kennusten joukkoa rajattaisiin edelleen nii- den käyttötarkoituksen ja ominaisuuksien pe- rusteella. Arviointivelvollisuus kohdistuisi rakennuksiin, joissa voi niiden käyttötarkoi- tuksen perusteella tyypillisesti olla kerrallaan suuri lukumäärä ihmisiä. Lisäksi eläinsuojien ehdotetaan kuuluvan arvioinnin piiriin, koska niissä on tyypillisesti rakenteille erityisiä vaatimuksia asettavat vaativat olosuhteet.

Arvioinnin ulkopuolelle ehdotuksen mu- kaan jäisivät rakennukset, joiden suunnitel- mien ja toteutuksen vaatimustenmukaisuus on rakennuslupavaiheessa tai rakennustyön- aikaisen valvonnan aikana maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa erityismenettelyssä tai ulkopuolisessa tarkastuksessa taikka muussa vastaavassa menettelyssä osoitettu.

Edellä mainituissa menettelyissä seikat, joi- hin nyt esitettävä arviointi kohdistuu, on pää- sääntöisesti selvitetty.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi arvi- oinnin sisällöstä. Olennaista on, että pätevä asiantuntija arvioi, onko rakennuksen kanta- vuuden kannalta keskeisissä rakenteissa ra- kenteelliseen turvallisuuteen liittyviä vikoja tai puutteita, jotka voisivat johtaa rakenteen tai koko rakennuksen sortumaan.

Asiantuntijan kelpoisuusvaatimuksen osal- ta viitattaisiin maankäyttö- ja rakennuslain suunnittelijan kelpoisuutta koskeviin sään- nöksiin siten, että arvion tekevällä asiantunti- jalla tulisi olla arvioitavaa kohdetta vastaa- van uudiskohteen suunnittelijalta edellytettä- vä pätevyys.

Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi asiantunti- jan ilmoitusvelvollisuudesta. Arvioinnin te- kevän asiantuntijan olisi ilmoitettava viipy- mättä havaitsemastaan henkilöturvallisuuden vaarantavasta tilanteesta rakennusvalvontavi- ranomaiselle ja pelastusviranomaiselle. Il- moitusvelvollisuuksilla pyritään edistämään tiedonkulkua eri tahojen välillä ja paranta- maan rakennusten turvallisuuden viran- omaisvalvonnan edellytyksiä.

Arviointivelvollisuuden lisäksi ehdotetaan sääntelyä, jonka tarkoituksena on painottaa laajarunkoisten rakennusten kantavuuden kannalta keskeisten rakenteiden seurantaa asianmukaisen kunnossapidon edellytyksenä.

Tällä hetkellä voimassa oleva lainsäädäntö velvoittaa yleisesti pitämään rakennuksen

kunnossa. Voimassaolevassa lainsäädännössä ei kuitenkaan nimenomaisesti ole asetettu velvollisuutta seurata rakennuksen tai sen keskeisten rakenteiden kuntoa.

Esityksessä ehdotetaan rakennuksen omis- tajalle velvollisuutta huolehtia, että raken- nukselle laaditaan käyttö- ja huolto-ohje si- ten, että se sisältää kantavuuden kannalta keskeisten rakenteiden seurantatoimenpiteet aikatauluineen sekä kunnossapidon kannalta tarpeelliset erityissuunnitelmat kantavien ra- kenteiden osalta.

Käyttö- ja huolto-ohje tulisi ehdotettavan sääntelyn mukaan laatia ehdotuksessa maini- tuilta osin kaikille laajarunkoisille rakennuk- sille, jotka ovat ehdotettavan lain 1 §:ssä tar- koitettuja rakennuksia. Laajarunkoisten ra- kennusten osalta kantavien rakenteiden seu- rannasta ehdotetaan säädettäväksi lain tasol- la, koska kantavien rakenteiden kriittisten kohtien seuranta voi paljastaa ennakolta odo- tettavissa olevia ongelmia. Osaltaan sääntely korvaisi Suomen rakentamismääräyskokoel- man osassa A1 olevan ja vuoden 2014 aikana kumottavaksi aiotun sääntelyn kantavien ra- kenteiden ottamisesta tarkkailun, varmistus- ten, huoltotoimien ja ennalta suunniteltujen korjausten piiriin (säännös 10.4).

Lakiehdotuksessa on säännös, jonka tarkoi- tuksena on edistää arviointivelvollisuuden noudattamista. Rakennuksen omistajalla olisi velvollisuus esittää arviointitodistus samoin kuin käyttö- ja huolto-ohje viranomaiselle tämän pyynnöstä. Tällaisia viranomaisia oli- sivat rakennusvalvontaviranomaisen lisäksi pelastus, työturvallisuus- ja kuluttajaturvalli- suusvalvontaviranomaiset.

4 Esityksen vaikutukset 4.1 Taloudelliset vaikutukset Julkistaloudelliset vaikutukset

Esityksen tavoitteena on laajarunkoisten rakennusten keskeisten kantavien ja jäykistä- vien rakenteiden lujuuteen ja vakauteen vai- kuttavien vikojen ja puutteiden, jotka voivat johtaa rakennuksen osan tai koko rakennuk- sen sortumiseen, havaitsemisen edistäminen ja siten käyttöturvallisuuden edistäminen.

Sortumatilanteen sattuessa vahingot voivat

olla mittaamattomia, jos menetetään ihmis- henkiä. Sortumaonnettomuudessa taloudelli- set vahingot ovat usein huomattavia. Arvioi- malla rakennusten laajarunkoiset osat voi- daan henkilövahingoilta ja taloudellisilta va- hingoilta sekä näistä aiheutuvilta taloudelli- silta kustannuksilta mahdollisesti välttyä ko- konaan. Yhdenkin henkilövahinkoihin johta- van sortuman välttämisestä aiheutuu huomat- tavia säästöjä julkiselle taloudelle.

Korjaushankkeita koskevia lupahakemuk- sia voi hetkellisesti tulla vireille normaalia enemmän, kun arviointien kautta korjaustar- peet tulevat esille. Tältä osin kunnan raken- nusvalvontaviranomainen voi periä maksuja maankäyttö- ja rakennuslain 143 §:ssä tarkoi- tetun taksan mukaisesti.

Arvioinnin piiriin kuuluvista rakennuksista osa on julkisessa omistuksessa. Tältä osin ar- vioinnista aiheutuu kustannuksia esimerkiksi kunnille.

Yritysvaikutukset

Ehdotettavan lain soveltamisalaan kuuluvi- en rakennusten omistajille aiheutuu kustan- nuksia rakenteellisen turvallisuuden arvioin- nista. Lisäksi kustannuksia aiheutuu käyttö- ja huolto-ohjeen laatimisesta tai päivittämi- sestä, ellei olemassa oleva käyttö- ja huolto- ohje sellaisenaan vastaa ehdotettavan lain vaatimuksia.

Sääntelyn piiriin kuuluu noin 10 000 ra- kennusta, joista suurin osa on maneeseja, lii- ke- ja tavarataloja, muita myymälärakennuk- sia ja -halleja tai navettoja, sikaloita tai kana- loita. Sääntelyn piiriin kuuluvia rakennuksia omistavat niin yksityishenkilöt kuin erityyp- piset oikeushenkilötkin. Oikeushenkilöiden osalta soveltamisalaan kuuluvia rakennuksia omistavat vaihtelevat yksityisistä elinkeino- harjoittajista varallisuusmassaltaan huomat- taviin oikeushenkilöihin. Lainsäädännöllä voi siten olla välittömiä vaikutuksia yksityishen- kilöiden taloudelliseen asemaan esimerkiksi tilanteissa, joissa rakennuksen omistaa pie- nimuotoista yritystoimintaa harjoittava taho.

Osassa sääntelyn piiriin kuuluvista rakennuk- sista tämän lain mukaiset tarkastukset on jo tehty vapaaehtoisesti 2 000-luvulla rakenteel- lisen turvallisuuden edistämisen yhteydessä.

Arvioinnin kustannukset riippuvat arvioi- tavasta kohteesta sekä saatavissa olevan asiakirja-aineiston kattavuudesta. Pilotti- hankkeiden perusteella arvioinnin kustannus- ten odotetaan olevan yksittäisessä kohteessa noin 6 000–12 000 euroa.

Yrittäjille voi aiheutua hallinnollista taak- kaa käyttö- ja huolto-ohjeen muutoksesta ai- heutuvasta seurantavelvollisuudesta. Koska rakennus olisi joka tapauksessa pidettävä kunnossa maankäyttö- ja rakennuslain 166

§:n nojalla, ei seurantavelvollisuudesta voida katsoa aiheutuvan kohtuutonta taakkaa ra- kennusten omistajille.

Sortumatilanteessa vahingot voivat olla ihmishenkien menettämisen ja taloudellisten vahinkojen osalta huomattavia. Velvoittaval- la tasolla säätämisen tavoitteena on henkilö- vahinkojen ja taloudellisten vahinkojen vält- täminen.

Seurantaa ja kunnossapitoa edistävä lain- säädäntö edistää myös korjaustarpeen havait- semista varhaisessa vaiheessa, jolloin raken- nuksen omistaja voi välttyä liian myöhään havaittujen vikojen ja puutteiden sekä pitkäl- le edenneiden vaurioiden korjauskuluilta.

Lakiehdotuksen arvioidaan vaikuttavan myönteisesti rakentamisen alan asiantuntijoi- den työllisyyteen, kun rakennuksen raken- teellisen turvallisuuden arviointien arvioi- daan työllistävän laajamittaisesti rakennetek- nisen alan asiantuntijoita. Suomessa ei perin- teisesti ole ollut ulkopuoliseen tarkastukseen erikoistunutta alaa. Koska kyseessä on uu- denlainen lainsäädäntö, sen arvioidaan luo- van ainakin määräaikaisesti kysyntää myös aiheeseen liittyvälle koulutukselle.

Arviointi voi paljastaa rakennuksessa puut- teen tai vian, jonka korjaamiseen toiminnan- harjoittajalla ei ole taloudellisia tai muita re- sursseja. Toiminnanharjoittamiseen kuuluu kuitenkin olennaisena osana toimintaan liit- tyvien rakennusten turvallisuudesta huoleh- timinen, joten edellä mainittujen tilanteiden ei arvioida johtavan rakennusten omistajien kannalta kohtuuttomiin tilanteisiin.

Myös maankäyttö- ja rakennuslain 166 §:ään lisättävän seurantaa koskevan vel- vollisuuden tarkoituksena on korostaa omis- tajalle jo ennestäänkin kuuluvaa vastuuta huolehtia omistamansa rakennuksen kunnos- sapidosta. Rakennuksen asianmukainen seu-

ranta on käytännössä asianmukaisen kunnos- sapidon edellytys, joten kyse ei asiallisesti olisi uudesta omistajaan kohdistuvasta vel- vollisuudesta.

Kansantaloudelliset vaikutukset

Ehdotetulla sääntelyllä edistetään rakenne- tun omaisuuden kunnossapitämistä ja raken- netun ympäristön turvallisuutta, millä on kansantaloudelliselta kannalta myönteisiä vaikutuksia.

4.2 Vaikutukset viranomaisten toimin- taan

Esityksen tarkoituksena ei ole laajentaa vi- ranomaisvalvontaa entisestä. Esityksen vuok- si korjaushankkeita koskevia lupahakemuk- sia voi hetkellisesti tulla vireille normaalia enemmän, kun arviointien kautta korjaustar- peet tulevat esille.

Esityksen mukaan myös muut viranomaiset kuin rakennusvalvontaviranomainen voisivat pyytää arviointitodistuksen ja käyttö- ja huol- to-ohjeen nähtäväksi, kun viranomainen te- kee rakennuksessa tarkastuksen toimialaansa kuuluvan lainsäädännön perusteella. Viran- omaisilla ei kuitenkaan olisi velvollisuutta tarkastaa esimerkiksi arvioinnin sisältöä.

Muu viranomainen voisi kuitenkin ilmoittaa rakennusvalvontaviranomaiselle, jos katsoisi ilmoittamisen aiheelliseksi esimerkiksi sen vuoksi, että lain edellyttämää rakenteellisen turvallisuuden arviointia ei olisi tehty. Ehdo- tuksella ei siten arvioida olevan muiden vi- ranomaisten toimintaan merkittäviä vaiku- tuksia, koska niille ei säädettäisi uutta tehtä- vää.

Esityksestä voi aiheutua lainsäädännön voimaantuloon liittyvää normaalia koulutus- tarvetta.

4.3 Ympäristövaikutukset

Esityksen tavoitteena on edistää laajarun- koisten rakennusten keskeisten kantavien ra- kenteiden vikojen ja puutteiden havaitsemista ja siten edistää rakennusten käyttöturvalli- suutta. Esitys edistää osaltaan rakennetun ympäristön turvallisuutta ennalta ehkäisten henkilö- ja aineellisia vahinkoja sekä raken-

netun ympäristön kunnossapitoa ja siten sen kestävyyttä.

4.4 Yhteiskunnalliset vaikutukset

Esityksen arvioidaan edistävän rakennusten käyttäjien turvallisuutta.

Lisäksi esitys selkeyttää oikeustilaa raken- nuksen omistajan kunnossapitovastuun osal- ta, kun rakennuksen omistajan kunnossapito- velvollisuudelle asetettavista vaatimuksista säädettäisiin osin aiempaa tarkemmin.

5 Asian valmistelu 5.1 Valmisteluvaiheet Virkamiestyöryhmä

Esitys on valmisteltu ympäristöministeriös- sä. Valmistelun kuluessa on kuultu Suomen Kuntaliittoa ja Rakennustarkastusyhdistys RTY ry:tä.

Lisäksi lakiehdotusta on käsitelty laajarun- koisten hallien rakenteellisen turvallisuuden toimintaryhmässä ja sen jaostossa.

Tietokantaprojekti

Ympäristöministeriön toimeksiannosta on virkatyönä tuotettu kansallinen tietokanta ra- kennuksista, joiden rakenteellisen turvalli- suuden toteaminen on tarpeen.

Aineisto on jaettu kuntien rakennusvalvon- taviranomaisten hyödynnettäviksi.

Tietokannan valmistelutyö on tehty vuoro- vaikutuksessa laajarunkoisten hallien käyttö- turvallisuutta lisäävän lainsäädännön valmis- telun sekä niiden rakenteellisen turvallisuu- den edistämiseksi asetetun keskeisistä sidos- ryhmistä koostuvan toimintaryhmän kanssa.

Laajarunkoisten hallien rakenteellisen turval- lisuuden toimintaryhmä ja sen jaosto

Huhtikuussa 2013 ympäristöministeriö asetti laajarunkoisten hallien rakenteellisen turvallisuuden toimintaryhmän toimikaudeksi 25.4.2013–31.12.2014. Toimintaryhmä on kokoontunut viisi kertaa ja sen jaosto neljä kertaa.

Toimintaryhmän tehtävänä on alan yhteis- ten toimintamallien valmistelu ja niistä so- piminen, tiedon välittäminen, koordinointi sekä lainsäädäntöhankkeiden valmistelun tu- keminen.

Toimintaryhmässä on edustaja seuraavista organisaatioista: työ- ja elinkeinoministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, ympäristöministeriö, Suomen Kuntaliitto ry, Rakennustarkas- tusyhdistys RTY ry., RAKLI ry, Valo Valta- kunnallinen liikunta- ja urheiluorganisaatio ry, Teräsrakenneyhdistys ry, Betoniteollisuus ry, Suomen Urheiluliitto ry, Suomen Raken- nusinsinöörien Liitto RIL ry., Suomen Rat- sastajain liitto ry, Suunnittelu- ja konsultti- toimistojen liitto SKOL ry, Puutuoteteolli- suus ry, Suomen Kiinteistöliitto ry, Kiinteis- tötyönantajat ry ja Suomen Messut Osuus- kunta sekä TIC Forum.

Lakiehdotusta on käsitelty toimintaryhmäs- sä ja sen jaostossa.

5.2 Lausunnot ja niiden huomioon otta- minen

Hallituksen esitysluonnos oli lausuntokier- roksella 11.8.–19.9.2014. Lausunnonantajat kokivat esitysluonnoksen tavoitteet yleisen rakenteellisen turvallisuuden kannalta tärkei- nä. Pääosin lausunnonantajat pitivät perustel- tuna säätää asiasta lailla. Eniten kyseenalais- tettiin lain tarkoituksenmukaisuus tilanteessa, jossa nykyisessä lainsäädännössä on jo mää- ritelty riittävät instrumentit laajarunkoisten hallien tarkastamiselle ja määräystenmukai- suuden varmistamiselle. Vastustavissa kan- nanotoissa painotettiin jo olemassa olevan sääntelyn täsmentämistä, koulutukseen pa- nostamista ja ohjausta. Useat lausunnonanta- jat esittivät myös esityksen soveltamisalueen täsmentämistä ja perustelemista. Lisäksi merkittävä osa lausunnonantajista nosti esille huolen lisääntyvistä kohtuuttomista kustan- nuksista yksittäisille yrittäjille ja korosti täten esityksen taloudellisia vaikutuksia. Useassa lausunnossa nostettiin esille myös huoli siitä, että kelpoisuusvaatimukset täyttäviä eli riit- tävän kokeneita ammattilaisia ei välttämättä ole riittävästi ja heitä ylikuormitettaisiin, joh- tuen arvioitavien rakennusten suuresta mää- rästä ja ehdotuksessa asetetuista määräajois-

ta. Myös rakennusvalvonnan resursseista kannettiin huolta.

Lausunnon antoivat pyynnön perusteella FISE Oy, Helsingin kaupungin rakennusval- vontavirasto, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, maa- ja metsätalousministeriö, Museovirasto, oikeusministeriö, opetus- ja kulttuuriministe- riö, Puolustusministeriö, Rakennustarkas- tusyhdistys RTY ry, Rakennusteollisuus RT ry, RAKLI ry, Suomen Kuntaliitto ry, Suo- men Rakennusinsinöörien liitto RIL ry, Suomen Ratsastajainliitto SRL, Tapio Leino, Teräsrakenneyhdistys, Turun kaupungin ra- kennusvalvontatoimisto, työ- ja elinkeinomi- nisteriö ja VTT Expert Services Oy. Lisäksi lausunnon antoivat Hippolis – Hevosalan osaamiskeskus ry,Maa- ja metsätaloustuotta- jain keskusliitto MTK ry, Matkailu- ja Ra- vintolapalvelut, MaRa ry, Onnettomuustut- kintakeskus ja Turvallisuus- ja kemikaalivi- rasto. Työ- ja elinkeinoministeriö on lisäksi antanut yritysvaikutusanalyysin.

Lausuntojen vuoksi hallituksen esitysluon- noksen sääntelyä vähennettiin. Näin varmis- tettiin, että kuntien rakennusvalvontaviran- omaisille ei aiheudu lisää hallinnollista taak- kaa. Porrastus eläinsuojien ja muiden laaja- runkoisten rakennusten välillä poistettiin.

Määräaikoja pidennettiin, jotta voidaan taata pätevien asiantuntijoiden saatavuus. Sääntely tarkistettiin kohdistumaan rakennusten laaja- runkoiseen osaan tulkintaongelmien välttä- miseksi. Sääntelyä tarkistettiin maneesien osalta.

6 Valmisteilla oleva muu sääntely Ympäristöministeriössä on valmisteltavana Suomen rakentamismääräyskokoelmaan si- sältyvän sääntelyn kokonaisuudistus, joka perustuu 1 päivänä tammikuuta 2013 voi- maan tulleeseen maankäyttö- ja rakennuslain muutokseen 958/2012.

Ympäristöministeriön asetus rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta (Suomen rakentamismääräyskokoelman osa A1) ja ympäristöministeriön asetus raken- nuksen suunnittelijoista ja suunnitelmista (Suomen rakentamismääräyskokoelman osa A2) on tarkoitus kumota vuoden 2014 aika- na. Asetuksiin sisältyvä sääntely on siirretty maankäyttö- ja rakennuslakiin lakimuutoksen

41/2014 yhteydessä. Osittain sääntely korva- taan uusilla valtioneuvoston ja ympäristömi- nisteriön asetuksilla.

Valmistelussa olevalla asetuksella raken- tamista koskevista suunnitelmista ja selvityk- sistä on tarkoitus säätää rakennuslupahake- mukseen liitettävien suunnitelmien ja selvi- tysten, erityissuunnitelmien ja rakennuttaja- valvontaa koskevan valvontasuunnitelman sisällöstä. Rakenteellisen turvallisuuden kan-

nalta keskeisistä rakennepiirustusten ja ra- kennelaskelmien sisällöstä olisi asetuksessa oma säännöksensä, joka vastaisi pääpiirteil- tään rakennuksen suunnittelijoista ja suunni- telmista annetun ympäristöministeriön ase- tuksen (RakMk osa A2) säännöstä 5.4.1.

Ympäristöministeriön päätökseen raken- nuksen käyttö- ja huolto-ohjeesta sisältyvä sääntely on tarkoituksena uudistaa 1 tammi- kuuta 2018 mennessä.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 1

Laki laajarunkoisten rakennus-

ten rakenteellisen turvallisuu- den arvioinnista

1 §.

Soveltamisala. Lain 1 §:ssä määritel- täisiin säädöksen soveltamisala.

Yhteinen ominaisuus kaikille sääntelyn alaan kuuluville rakennuksille on laajarun- koisuus. Laajarunkoisilla rakennuksilla tar- koitettaisiin tässä hallimaisia rakennuksia, joiden keskeisten rakenneosien jännevälit ovat pitkiä.

Laki koskisi ennen tämän lain voinmaantu- loa rakennusluvan saaneita rakennuksia, jois- sa niiden pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaisessa käytössä tyypillisesti oleskelee suuria määriä ihmisiä sekä eläinsuojaraken- nuksia, koska näissä laajarunkoisuuden lisäk- si sisäilmaolosuhteet asettavat erityisiä vaa- timuksia rakenteiden säilyvyydelle.

Pykälän 1 momentissa tarkoitettuja urheilu- , virkistys- tai vapaa-ajan toiminnassa käytet- täviä rakennuksia ovat esimerkiksi urheilu- hallit ja -rakennukset, jäähallit, uimahallit, erilaiset näyttelyhallit, auditoriot ja monitoi- mihallit. Kaupan palveluiden tarjoamiseen tarkoitetulla rakennuksella tarkoitettaisiin tässä myymälärakennuksia, sisältäen myymä- lähallit ja myymälöiden noutovarastot. Muita kokoontumisrakennuksia ovat rakennukset, joissa voidaan järjestää yleisölle tai jäsenis- tölle tarkoitettuja esityksiä, juhlia, näyttelyi- tä, kilpailuja tai muita tilaisuuksia.

Eläinsuojarakennuksia ovat erilaiset eläin- tenpitoon tarkoitetut rakennukset kuten he- vostallit, navetat, kanalat ja sikalat.

Käyttötarkoitukseen liittyvän rajauksen li- säksi lain soveltamisalaan kuuluvia raken- nuksia rajattaisiin edelleen rakennuksen laa- jarunkoisen osan kerrosalan ja kattokannatta- jien jännevälien pituuden perusteella. Jänne- välien pituuteen perustuva rajaus olisi erilai- nen paikalla valmistetuille ja tehdasvalmis- teisille rakenteille.

Kerrosalaan liittyvästä tunnusmerkistä sää- dettäisiin 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa. Tun- nusmerkki olisi 1 000 neliömetrin kerrosala jossain rakennuksen kerroksista. Koko ra-

kennuksen kerrosala ei ole ratkaiseva, vaan ainoastaan rakennuksen laajarunkoisen osan kerrosala. Rakennus voi olla kokonaisuutena hallimainen tai jokin osa rakennusta muodos- taa hallimaisen osan. Rakennus voi koostua useammasta, jänneväliltään toisistaan suures- tikin poikkeavasta osasta. Lakia sovelletaan tällöin vain rakennuksen laajarunkoiseen osaan. Rakennusta ei olisi tarpeen arvioida tämän lain mukaisesti muilta osin.

Kerrosalan lisäksi rakennuksen tehdasval- misteisten kattokannattajien jännevälin tulisi olla vähintään 18 metriä tai paikalla valmis- tettujen kattokannattajien vähintään 15 met- riä. Jännevälillä tarkoitetaan etäisyyttä katto- kannattajien tukipisteiden keskikohtien välil- lä. Lakia sovellettaisiin myös ennen tämän lain voimaantuloa rakennusluvan saaneeseen maneesiin, jonka paikalla rakennetun katto- kannattajan jänneväli olisi 15 metriä tai teh- dasvalmisteisen kattokannattajan jänneväli olisi 18 metriä.

Maneesilla tarkoitetaan ratsastusmaneeseja.

Muista laajarunkoisista rakennuksista poike- ten maneeseja ei koske 1 000 neliömetrin vä- himmäisvaatimus, vaan maneesin pinta-ala voi olla pienempikin, jos vaatimus kattokan- nattajien jännevälistä täyttyy.

Arviointivelvollisuuden ulkopuolelle jäisi- vät rakennukset, joiden kantavia rakenteita koskevien rakennesuunnitelmien ja kantavien rakenteiden toteutuksen vaatimustenmukai- suus on rakennuslupavaiheessa tai rakennus- työnaikaisen valvonnan aikana maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa erityismenette- lyssä tai ulkopuolisessa tarkastuksessa taikka muussa vastaavassa menettelyssä osoitettu.

Ehdotettavassa sääntelyssä otettaisiin siten huomioon ennen nyt ehdotettavaa lainsää- däntöä tehdyt viranomaismenettelyihin ja va- paaehtoisuuteen perustuvat arvioinnit raken- nuksen rakenteellisesta turvallisuudesta. Näin arvioijien resursseja voitaisiin ohjata niiden rakennusten arviointiin, jossa arviointia ei ole vielä lainkaan tehty eikä rakennusten omista- jille aiheudu kohtuuttomia kustannuksia tar- peettomasta tarkastuksen uusimisesta.

2 §.

Arviointivelvollisuus. Pykälässä sää- dettäisiin laajarunkoisen rakennuksen omis- tajan velvollisuudesta huolehtia, että asian- tuntija on arvioinut rakennuksen laajarunkoi- sen osan keskeisten kantavien rakenteiden turvallisuuden.

Arviointivelvollisuus koskisi 1 §:ssä tarkoi- tettuja rakennuksia.

Arviointivelvollisuuden rakennuslupaan si- dotun rajauksen perusteena ovat yleiseen ra- kentamista koskevaan lainsäädäntöön tehdyt ja ennen ehdotetun sääntelyn voimaan tuloa tehtävät muutokset, informaatio-ohjaus sekä tässä ehdotettava käyttö- ja huolto-ohjetta koskeva erityissääntely, joiden yhdessä arvi- oidaan riittävällä tavalla turvaavan uudisra- kentamisen rakenteellisen turvallisuuden.

Arvioinnin tulisi olla pätevän asiantuntijan tekemä. Vaatimuksella, että asiantuntija on pätevä, tarkoitetaan samanlaista vaatimusta asiantuntijan pätevyydestä kuin 1 syyskuuta 2014 voimaan tulleessa maankäyttö- ja ra- kennuslain 120 e §:ssä Asiantuntijan tulee täyttää kelpoisuutta koskevat vaatimukset, joita edellytetään arvioitavaa kohdetta vas- taavan uudisrakennuksen rakenteiden suun- nittelijalta. Asiantuntijalta vaadittaisiin siten kohteen vaativuuden edellyttämää koulutusta ja kokemusta.

Maankäyttö- ja rakennuslaissa suunnitteli- jan kelpoisuusvaatimus perustuu suunnittelu- tehtävän vaativuusluokkaan. Vaativuusluok- kaa olisi arvioitava arviointihetken lainsää- dännön perusteella. Se, mihin vaativuusluok- kaan rakennuksen rakennesuunnittelutehtä- vän on aiemmin katsottu kuuluvan, ei mää- räisi arvioinnin tekevältä asiantuntijalta edel- lytettävää pätevyyttä, vaan asia tulisi arvioida arviointiajankohdan kelpoisuusvaatimusten pohjalta.

Oletettavimmin arviointivelvollisuuden pii- riin kuuluvat rakennukset edellyttävät asian- tuntijalta pätevyyttä, jota vastaavaa kelpoi- suutta edellytetään vaativassa ja poikkeuksel- lisen vaativassa suunnittelutehtävässä. Ar- vioijan pätevyyden arviointi jää rakennuksen omistajan tehtäväksi, sillä selvitys kelpoi- suudesta liitetään arviointitodistukseen, jonka arvioija antaa rakennuksen omistajalle.

Arvioitavan rakennuksen kantavien raken- teiden suunnittelija ei voisi arvioida raken- nusta.

3 §.

Asiantuntijan tehtävät ja arvioinnin si- sältö. Pykälässä säädettäisiin arvioinnin si- sällöstä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että asiantuntijan tulee arvioida, onko raken- nuksen kantavuuden kannalta keskeisissä kantavissa rakenteissa turvallisuuteen liitty- viä vikoja tai puutteita. Laki edellyttäisi siten vain kantavuuden kannalta keskeisten raken- teiden turvallisuuden arviointia.

Se, mitkä rakenteet ovat kantavuuden kan- nalta keskeisiä, vaihtelee tapauksittain riip- puen rakennuksesta. Yleisesti ottaen raken- teiden lujuuden ja vakauden kannalta keskei- siä ovat rakenteet, jotka kantavat ja siirtävät kuormia ja jotka ovat jäykistäviä rakenteita.

Asiantuntijalta edellytettäisiin tiettyä koulu- tus- ja kokemustasoa, joiden perusteella asi- antuntijalla oletetaan olevan edellytykset tunnistaa tällaiset rakenteet.

Rakennuksen tai rakennuksen osan sortu- mavaara voi olla jo olemassa, jolloin kysees- sä on konkreettinen vaara.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että arvioinnin tulee perustua rakennesuunnitel- miin sekä rakennuksen ja rakenteiden ha- vainnointiin paikalla. Jos rakennuksen alku- peräisiä suunnitelmia tai laskelmia ei ole saa- tavilla, arviointi voisi perustua muuhun riit- tävään selvitykseen. Joissakin tapauksissa suunnitelmat voidaan joutua laatimaan tar- peellisilta osin, jos suunnitelmia tai muuta asiakirja-aineistoa ei ole olemassa ja jos to- teutuksen asianmukaisuutta ei voida ilman tällaista selvitystä luotettavasti arvioida.

Arvioinnissa voidaan kiinnittää huomiota rakennuksen nykyiseen käyttötarkoitukseen, rakentamisajankohdan jälkeiseen kunnossa- pitoon sekä keskeisten kantavien rakenteiden kulumisesta ja ikääntymisestä mahdollisesti johtuvaan rakenteiden toiminnan heikkene- miseen.

Rakennus voi täyttää rakentamisajankoh- tansa vaatimukset, mutta rakentamisajankoh- dan jälkeen karttunut tieto rakenteesta tai suunnittelutavasta voi osoittaa, että myös vaatimusten mukaisissa rakenteissa voi olla riskejä. Rakennuksen rakentamisaikaisen sääntelyn vaatimukset toimivat pohjatietona arvioinnissa.

Arvioinnissa tulisi lisäksi kiinnittää huo- miota siihen, täyttyvätkö rakennuksen kes- keiset kantavat rakenteet rakenteiden lujuu-