hAvAintojA jA keskusteluA
Viron ja Suomen kielipoliittinen yhteis- työ ei ole eilisen teeren poikia. Nykyistä viron kielen kehittämisohjelmaa (Eesti keele arendamise strateegia 2004–2010, EKAS) ja sen seurantaraportteja laadit- taessa toimi kansainvälisenä asiantunti- jana professori Pirkko Nuolijärvi. Ennen ohjelman hyväksymistä sen pääkohdista keskusteltiin Viron kielineuvoston ja Ko- timaisten kielten tutkimuskeskuksen syk- syllä 2003 Helsingissä järjestämässä työ- seminaarissa ”Viron ja suomen kielen tulevaisuus”. Lisäksi Kotus on julkaissut ohjelman suomeksi (Eestin kielen kehittä- misohjelma 2004–2010).
Minulle puolestani tarjoutui mahdol- lisuus seurata ja kommentoida Suomen kielipoliittisen toimintaohjelman Suomen kielen tulevaisuus (SKT) laadintaa ja val- mistumista. Ohjelman pääkohtia ja koko- naisuutta on Virossa esitelty eri tilaisuuk- sissa (Valge 2009a, 2009b, 2009c). Yh- teistyö jatkuu tiiviinä uutta viron kielen kehittämisohjelmaa vuosiksi 2011–2017 ja Suomen varsinaista kielipoliittista ohjel- maa laadittaessa.
Yleisesti ottaen EKAS:ssa ja SKT:ssa nostetaan esille samoja asioita samoin suosituksin. Painopisteet tosin poikkea- vat välillä toisistaan. Koulujen ja yliopis- tojen sekä tieteen kielenkäytön että kie- liteknologian käsittelyn osuus ohjelmissa on yhtäläinen. Erikseen kummassakin asiakirjassa käsitellään kielenhuoltoa, ter-
Kielipolitiikkaa
Suomen ja Viron kielipoliittisten ohjelmien peilailua
mityötä, kielilainsäädäntöä sekä kielen- suojelua ja kielenkäytön valvontaa. Julki- sen kielenkäytön osuudessa on erityisesti huomattava rohkeat vaatimukset suomen kielen lisäämisestä juristien opetusohjel- miin sekä kaikille julkishallinnon työn- tekijöille järjestettävästä asiallisen ja ym- märrettävän virkakielen koulutuksesta.
Kielensäätelyn eri juonteita
Suomen kielen tulevaisuutta vastaa Vi- rossa vähintään viisi virallista paperia:
itse EKAS, sen kaksi seurantaraporttia (Eesti keele arendamise strateegia 2004–
2010 elluviimine, 2006; 2009), vieraiden kielten ohjelma ja yhdessä Euroopan neuvoston kanssa laadittava katsaus Vi- ron kielikoulutuspolitiikkaan (Language education policy profile).
Eniten SKT muistuttaa EKAS:n seuran- taraportteja, vaikka onkin näitä merkittä- västi laajempi, koska siinä kuvataan perus- teellisesti suomen nykytilanne nojautu- malla tilastoihin, tutkimuksiin, haastatte- luihin ja kannanottoihin. Lisäksi hahmo- tetaan suomen kielen tie murteista koko maan toimintaa ylläpitäväksi ja Euroopan unionin viralliseksi kieleksi saakka sekä asetetaan Suomen kielipolitiikan tavoitteet yhteiseen pohjoismaiseen kontekstiin. Ku- vaus on niin kiintoisa ja yleissivistävä, että voisi pohtia sen julkaisemista eripainok- sena. EKAS:sta vastaavat osat käytännössä
puuttuvat, vaikka sen kokoonpanoa edel- sivät laajahkot tutkimukset.
Silmiinpistävää on SKT:n tekijäin suu- rempi optimismi ja suvaitsevampi suh- tautuminen rinnakkaiskielisyyden pe- riaatteeseen. EKAS:n kulmakiveä, yh- den valtakielen periaatetta, luonnehdi- taan suomalaisessa ohjelmassa jopa ”jyr- käksi”, eikä tässä viitata ruotsiin vaan puhe on englannista. Ilmeisesti historial- lisista syistä Viron kieliammattilaiset ta- juavat pienemmän kansakunnan edusta- jina viroon kohdistuvat vaarat syvemmin ja herkemmin. Ei Virossakaan toki päästä rinnakkainelosta ja työnjaosta englannin kanssa, mutta kyse on rinnakkainelon määrästä ja työnjaon ulottuvuuksista.
Asemaltaan ja käsiteltävien kielten määrältään SKT poikkeaa EKAS:sta – ja kokoonpanonsa loppusuoralla rynnivästä uudesta kehittämisohjelmasta – ainakin neljässä näkökohdassa: 1) Se on syntynyt (opetusministeriön erillismäärärahasta huolimatta) olennaisin osin aatteellisten kielentutkijain aloitteesta ja työstä, kun taas aloitteen sekä EKAS:n laatimiseen että uuteen kehittämisohjelmaan teki Viron hallitus. 2) Kun SKT:n koostami- seen osallistui sen eri vaiheissa useita ko- timaisia asiantuntijoita, niin EKAS kävi läpi julkisen keskustelun, johon osallis- tuivat paitsi kansainväliset asiantuntijat ja Viron keskeiset organisaatiot kaikkia ministe riöi tä myöten, myös lukuisat yksi- tyiset kansalaiset ja järjestöt. 3) Maan hal- lituksen hyväksymänä asiakirjana EKAS on ollut kohtalaisen vahva vaikkei kaik- kivoipa argumentti kielipolitiikan kehit- tämisen ja kielialan rahoituksen perus- tana. Uuden ohjelman soveltamissuunni- telman pakollisiin elementteihin kuuluvat vuorostaan ohjelmassa annetuista tehtä- vistä päävastuun kantavien laitosten ni- met, tehtävien ja toimintojen hinta vuo-
sittain ja yhteensä sekä rahoituslähteet ja odotettava tulos. Ehtotapaa uusi kehittä- misohjelma ei tunne; sen teknisissä pe- ruskirjoissa esitetään tehtävien suoritus- ajat ja mittarit (mikäli niiden maininta on mahdollista). 4) EKAS:sta poiketen SKT:ssa kiinnitetään paljon huomiota muihin kieliin, ensisijaisesti englantiin mutta myös ruotsiin toisena virallisena kielenä. Täten SKT:n nimi voisi yhtä hy- vin olla Suomen kieliohjelma (ei pelkäs- tään suomen kielen). Tarve yleisen kaikki Suomessa käytettävät kielet kattavan oh- jelman koostamiseen tuodaan näyttävästi esille sekä SKT:n alussa että sen loppusi- vuilla. Samansuuntainen on kehitys Vi- rossa; viron ja vieraiden kielten ohjelmat liitettäneen tulevaisuudessa yhteen.
Suomen ohjelma tiennäyttäjänä Laajahko EKAS:sta puuttuva kappale on vapaa-ajan kielenkäyttö. Strategiasta löy- tyy tosin mainintoja vironkielisen kau- nokirjallisuuden tukemisesta, eloku- vien tekstittämisestä ja tietokonepeleistä, mutta suuret teemat lukeminen, kirjastot, kulttuuritapahtumat ja teatteri, liikunta ja musiikki loistavat poissaolollaan. Me- dian yhteydessä mainitaan vaatimatto- massa muodossa tarve vaikuttaa sanoma- lehtialan sekä television ja radion kielen- käyttöön ja samoin ohimennen sivutaan kääntämiseen, tulkkaukseen ja Euroopan unionin kielenhuoltoon liittyviä asioita.
SKT:ssa kaikki nämä aiheet ovat aivan oi- kein voimakkaasti esillä, ja sen vaikutuk- sesta saavat runsaammin tilaa myös par- haillaan koostettavassa viron kielen uu- dessa ohjelmassa.
Tärkeä EKAS:ssa vaille huomiota jää- nyt aihe on äidinkieli ammattikoulutuk- sessa, vaikka perusteellisesti on käsitelty viron opetusta venäjänkielisissä ammat-
tikouluissa. Erityistä huomiota SKT:ssa kiinnitetään monikielisten yhtiöiden ja liikeyritysten kielenkäyttöön ja kannus- tetaan arvostamaan omakielistä viestin- tää kotimaisissa yhteyksissä. Tulevaisuu- teen tähtäävä (ja Virossakin jo osaksi to- teutettu) on SKT:n suositus, että yliopis- tot kirjaisivat kielelliset ja kielenkäytölli- set periaatteensa.
Sekä ruotsin että muiden kotimaisten kielten käsittely lisää SKT:n laajuutta Vi- ron strategiaan verrattuna. On itsestään selvää, ettei jälkimmäisessä ole sijaa saa- melle ja romaninkin osuus on Viron yh- teiskunnassa marginaalinen. Viron viitto- makieli toki edustuu EKAS:ssa pitkänä ja kalliina sekä osin uuteen kehittämisohjel- maan siirtyvien tehtävien luettelona.
Viron kieliohjelman etuja
Aiheita, jotka SKT:ssa on kuitattu vi- ron kielen kehittämisohjelmaa vähem- mällä, on äidinkielen tutkimus. Asia on sen väärti, että se olisi varmasti ansainnut oman päälukunsa – onhan se kielitekno- logian kehittämisen välttämätön edelly- tys ja luo pohjan kielenhuollolle ja kie- lenopetukselle. Kannatan ehdottomasti ohjelmassa ilmaistua käsitystä, että ”suo- men kieltä voi tutkia ja huoltaa laajamit- taisesti vain Suomessa”.
Itsenäistä jaksoaan ei ole saanut myös- kään äidinkielen mainostus, vaikka sekä kielipalkintojen perustamistarpeesta että lukiolaispoikien suomen oppimisen pa- remmasta motivoinnista kirjoitetaan.
Puute voi johtua joko suomen luontai- sesti suuremmasta markkina-arvosta tai aiheen arkaluonteisuudesta. Ainakin Vi- rossa kohtaa julkisessa keskustelussa ko- vin usein monikielisyyttä ja monikulttuu- risuutta suosivia väitteitä, joita ei tohdita riittävässä määrin tasapainottaa virolai-
suuden ja viron kielen mainostamisella.
Toisaalta valtiovalta on jo kuusi vuotta jakanut vuosittaista Wiedemannin kie- lipalkintoa ”huomattavista ansioista vi- ron kielen tutkimuksessa, huollossa, ope- tuksessa, tunnetuksi tekemisessä tai käy- tössä”. Samoin opetus- ja tiedeministeriö palkitsi neljännen kerran edellisen vuo- den hyödyllisimmän kieliteon, ja ulko- ministeriö on vuosia muistanut vuoden parhaan vironkielisen raportin laatinutta työntekijäänsä. Kielipalkintojen sekä nii- hin liittyvien tapahtumien ja mediakäsit- telyn ansiosta kieliteema säilyy jatkuvasti tuoreena ja ajankohtaisena.
Suomen kielen variaatiota kuvataan SKT:ssa tieteellisesti ja murteista tode- taan, ettei kielen vaihtelua tarvitse pitää minään uhkana. EKAS:ssa murteet mai- nitaan viron kielen variantteina, kirjakie- len kehittämisen lähteinä ja paikallisen identiteetin osana mutta samalla valtiolle osoitetaan konkreettisia tehtäviä murtei- den opetuksessa, mediakäytössä ja sovel- tamisessa paikallishallintoon. Uusi kehit- tämisohjelma jatkaa murreteeman käsit- telyä.
Ulkosuomalaisista SKT tyytyy suosit- tamaan, että virallisen Suomen on kan- nustettava ”ulkomailla työskenteleviä suomenkielisiä säilyttämään äidinkie- lensä”. EKAS:n käsittelytapa on yksityis- kohtaisempi: valtion ja yliopistojen sekä Viron instituutin ja Emakeele Seltsin on perehdytettävä ulkovirolaisia kielenope- tukseen, vironkieliseen tiedonlevityk- seen, kielentutkimukseen ja kielenkehi- tykseen. Yllättävän suorasukaisesti SKT puhuu ruotsinsuomen puolesta: ”Suo- men valtion on esitettävä Ruotsille vaa- timus ruotsinsuomen nostamisesta mui- den yhteiskunnan toimintaa ylläpitävien kielten rinnalle” ainakin niissä kunnissa, joissa asuu merkittävä suomenkielinen
vähemmistö. Enpä oikein usko, että sa- mankaltainen naapurivaltiolle osoitettu vaatimus hevin pujahtaisi Viron kielipo- liittisiin ohjelmiin. Tosin ruotsinvirolai- set vetosivat taannoin sikäläiseen kotou- tus- ja tasa-arvoministeriin, että virolle myönnettäisiin Ruotsin muiden vähem- mistökielten kuten esimerkiksi meänkie- len ja saamen ohella tasavertainen asema.
Vetoomus torjuttiin.
Suomen kielen tulevaisuudessa viita- taan myös Viroon ja viroon. Viittauksia olisi voinut olla enemmänkin ottaen huo- mioon maidenvälisen yhteistyön runsaus kielentutkimuksessa ja yliopisto-opetuk- sessa samoin kuin käytännön sanakirja- töissä. Yllätyksekseni sain lukea, että Ala- härmän ja Auran kunnan kotisivut on ta- vanomaisten ruotsin ja englannin lisäksi laadittu myös viroksi. Tieteen kielenkäy- tön yhteydessä mainitaan akateemikko ja kansanedustaja Peeter Tulviste, joka kym- menkunta vuotta sitten ehdotti kansallis- kielen täydellistä korvaamista englannilla tieteen kielenä. Onneksi hän on sittem- min tuosta ideastaan luopunut, ja EKAS toteaa yksiselitteisesti, että on vältettävä
”minkä hyvänsä tieteenalan täydellinen vieraskielistyminen”. Tosiasia kumminkin on, että julkinen keskustelu englannin ja äidinkielen rooleista tieteellisessä toimin- nassa on uudestaan voimistunut.
Kielipoliittisesta poliittiseksi ohjelmaksi
Esitän lopuksi muutamia ideoita, joita voisi kielialan suunnittelun seuraavassa vaiheessa miettiä:
1) Tulevan Suomen kielipoliittisen oh- jelman pitäisi sisältää mahdollisim- man konkreettinen arvio toimintojen kustannuksista ja rahoituksesta, nii- den toteuttamisesta päävastuun kan-
tavat laitokset, määräajat ja odotetta- vat tulokset.
2) Tavalla tai toisella olisi kielikeskuste- luun saatava mukaan eri kansalaisryh- mät, sillä onhan selvää, etteivät kieliky- symykset kuulu pelkästään kielen am- mattilaisille sekä opetus- ja oikeusmi- nisteriölle vaan koko yhteiskunnalle.
3) Valtion olisi korosteisesti tuettava kaikkien tieteenalojen koko termis- tön kattavien suomenkielisten kor- keakouluoppikirjojen laatimista ja kustantamista.
4) Voisi miettiä kielipoliittisen ohjelman kääntämistä vieraille kielille. (EKAS on käännetty suomen ja englannin ohella venäjäksi ja unkariksi.) Se hel- pottaisi tiedon levittämistä ja auttaisi kunkin maan päättäjiä löytämään rat- kaisuja äidinkieltensä edistämiseksi osana kansainvälistä kehitystä.
5) Suomen kielenkin eduksi koituisi kansainvälisen yhteistyön korosta- minen ennen muuta Pohjoismaiden kesken sekä Euroopan unionissa ja Euroopan neuvostossa, joissa SKT:n mukaan juhlapuheiden korulauseet ilman tekoja jättävät monikielisyy- den kentän avoimeksi tappajakielten uhalle. Viron suuntaan yhteistyö voisi tehostua ainakin neljällä alueella:
a) niin kutsuttujen pienten kielten ku- ten suomen ja viron elinmahdolli- suuksien erittelyssä ja ehdotusten tekemisessä kansainväliselle yhtei- sölle;
b) kieliteknologiassa, jossa kielten ra- kenteiden läheisyys houkuttaa yh- teisiin ratkaisuihin ja resurssien säästöön;
c) maahanmuuttajien kielenopetuk- sessa ja kotoutuksessa;
d) sukukieltemme ja niitä puhuvien kansojen kulttuurien tukemisessa.
Suomen kielen tulevaisuus on vahva asiakirja, jonka suositusosan tärkeim- mässä kappaleessa todetaan: ”Valtion on mahdollisimman pian käynnistettävä Suomen kielipoliittisen ohjelman laatimi- nen. Ohjelmassa – – laaditaan Suomelle kokonaisvaltainen kielipoliittinen stra- tegia. Työn organisointiin ja toteuttami- seen annetaan – – riittävät toimintare- surssit.” Tähänastinen toimintaohjelma tarjoaa erittelyineen ja ehdotuksineen työhön vankan perustan.
Jüri Valge etunimi.sukunimi@hm.ee
Lähteet
Eesti keele arendamise strateegia (2004–2010).
Elluviimine (2004–2006). Tartu: Eesti keelenõukogu 2006.
Eesti keele arendamise strateegia (2004–2010).
Elluviimine (2007–2008). Tallinn: Eesti keelenõukogu 2009.
Eestin kielen kehittämisohjelma 2004–2010.
Kääntänyt Jussi Kallio. Helsinki: Koti- mais ten kielten tutkimuskeskus 2005.
EKAS = Eesti keele arendamise strateegia (2004–2010). Tartu: Haridus- ja Teadus- ministeerium, Eesti keelenõukogu 2004.
Language Education Policy Profile. Country Report. Käsikirjoitus. Tartu 2008.
SKT = Hakulinen, Auli – Kalliokos- ki, Jyrki – Kankaanpää, Salli – Kanner, Antti – Koskenniemi, Kimmo – Laitinen, Lea – Maa- mies, Sari – Nuolijärvi, Pirkko 2009: Suomen kielen tulevaisuus.
Kielipoliittinen toimintaohjelma. Helsin- ki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.
http://scripta.kotus.fi/www/verkkojul- kaisut/julk7.
Valge, Jüri 2009a: Nii Soome kui ka Eesti teevad keelestrateegiat. – Õpetajate Leht 19.06.2009.
—— 2009b: Vaba aeg Soome ja Eesti keele- arenduskavades. – Oma Keel 2/2009 s.
69–76.
—— 2009c: Soome keele tulevikukavast.
Esitelmä Emakeele Selts (Äidinkielen seuran) työseminaarissa 17. joulukuuta 2009, Tartto.
Äidinkielen monet merkitykset kielipoliittisessa toimintaohjelmassa
Suomen kielen tulevaisuus on yksi mo- nista 2000-luvun alussa Pohjoismaissa laadituista kielipoliittisista toimintaoh- jelmista. Sitä edelsi Suomessa Kotuksen vuonna 1998 julkistama aikaisempi oh- jelma, jossa mainittiin tarve laajentaa tut- kimuskeskuksen toimintaa juuri kielipo- liittiseen suuntaan. Samanlainen pyrki- mys on parina viime vuosikymmenenä ollut nähtävissä monien muidenkin kie-
lenhuoltoelinten toiminnassa, oli sitten kysymys maiden valtakielistä tai erityyp- pisistä vähemmistökielistä.
Uusi suomen kielen toimintaohjelma on monin tavoin antoisaa luettavaa. Kir- joittajina on joukko nimekkäitä alojensa asiantuntijoita, jotka tarkastelevat suo- men kielen tilannetta eri näkökulmista, kuten esimerkiksi koulun, tieteen, kie- liteknologian, yritysmaailman ja vapaa-
