Viron kielen etymologinen suurteos näkymä

Kirjallisuutta

Viron kielen etymologinen suurteos

Juuus MAGISTE Estnisches etymo!ogisches Worterbuch 1-XIJ. Finnisch-ugrische Ge- sellschaft, Helsinki 1982-83. 76 s. (joh- danto)

+

^{4 106 s.}

Fennougristiikan historian suurimpia yh- den miehen toita on Julius Magisten (19.

12. 1900 - 11. 3. 1978) viron kielen ety- mologinen sanakirja, jonka keskenerai- seksi jaaneen kasikirjoituksen Suomalais- ugrilainen Seura julkaisi offsetpainattee- na ennakkotilaajille runsaan sadan kap- paleen painoksena. Ensimmaisen osan alussa Alo Raun on lyhyesti selostanut kasikirjoituksen syntyvaiheita ja omaa osuuttaan sen loppuvalmistelussa. Han on ollut teoksen »Eesti keele ettimoloogi- line teatmik» ( 1982) julkaisijana ja Ma- gisten lankona hyvin sopiva mies saat- tamaan edes nykyiselleen sanakirjan ka- sikirjoituksen, joka tekijan kuollessa jai

keskeneraiseksi ja osin vaikeaselkoiseksi.

Suomessa kasikirjoitusta ovat viimeistel- leet varsinkin Satu Tanner, Anneli Pera- niitty ja Marita Cronstedt. Eri syista ehti loppuosa painoon aikaisemmin kuin al- ku. Johdannossa on myos Alo Raunin laatima lyhenneluettelo ja Pertti Virta- rannan valaiseva muistokirjoitus Julius Magistesta. Sanakirjan kayttbkelpoisuut- ta varsinkin suomalaisen lukijan kannalta lisaa huomattavasti Satu Tannerin koos- tama, n. 4 600 sanaa kasittava suomenkie- listen sanojen hakemisto.

Vaikka Magisten teos on laaja, sitakin koskee se etymologisten sanakirjojen pa- radoksi, etta suurelle joukolle sanoja teki- jalla ei ole esitettavana mitaan varsinaista alkuperan selitysta. Taltakaan osin sana- kirja ei tosin ole merkitykseton: sellaisten sanojen luettelo ja niiden sukukielisten vastineiden osoittaminen tarjoavat sem- moisenaan lukijoille selvia tutkimuskoh- teita. Ilman alkuperan selitysta jaavat mm. vir. himu 'himo', hoidma 'hoitaa', hong (murt.) 'honka', hoof 'huoli', hoop 'isku', huiskama 'huiskuttaa', hukka 'pe-

228

rikato', hufkuma 'kuljeksia', hurtsik 'hok- keli', huugama 'humista', hoofas 'rivi, ker- ros', habi 'hapea', hairima 'hairita', havi- ma 'havita', ifves 'ilves', itkema 'itkea',ja- nu 'jano',jooksma 'juosta',ji.irsk 'jyrkka', kagu 'kaakko'. Naissa on monia deskrip- tiivisia sanoja; niiden maara teoksessa yleensakin on huomattava. Joillekin sa- noille taas on jo annettu selitys sanakirjan tekstin kirjoittamisen jalkeen, mm. sanal- le hoof (Jorma Koivulehdon mukaan ieur.

laina).

Moniin sanoihin Julius Magiste on liit- tanyt uusia omia selityksiaan. Naista ol- koot esimerkkeina seuraavat. Tekija ei oikein hyvaksy sita SKES:n selitysta, etta vir. ou 'piha'

<

kas. hof, vaan tama sana saattaisi pikemminkin olla yhteydessa ovi- sanaan. - Hollandus 'kaipaus' voisi olla johdos oletettavasta verbista *hofama 'va- littaa, kaivata'; tama taas voisi olla verbin hafama (<*hafaiba-) variantti, jolloin ho- fa(i)8us

~

*hafai8us olisi muodostettu johdostyypin parandus (- parandama) mukaan; sille taas, etta hafama

~

hofama on saattanut merkita 'valittamista' tjs., voi olla paralleelina kaebama 'valittaa'

~

sm. kaipaus, ja vahemman todennakoinen on SKES:n eparoiden esittama yhdistel- ma sm. hafu

~

^vi hofa(ndus), hollandus.

Omasta puolestani olen askettain oletta- nut vir. hafa-vartaloa balttilaisperaiseksi.

- Verbi hi.ifbama 'eksya, kadota, havita, livahtaa pois' tulisi Magisten mielesta yh- distaa sm. Lonnr. afpia 'vara villradig, modlos' -verbiin eika hi.ifveti.i-sanaan ku- ten SKES:ssa. - Hylje-sanaa kasitelles- saan Magiste on asettunut selvasti R. E.

Nirvin kannalle: hanen mukaansa se voi olla hulgama-verbin johdos, varsinkin kun etasukukielten vastineet ovat epa- varmoja. - Verbit hiippama 'hypata' ja hiiiidma 'huutaa' ovat Magisten mukaan alkuaan deskriptiivisia.

Useille sanoille Magiste ei ole taipuvai- nen hyvaksymaan niille aiemmin esitettya balttilaista etymologiaa. Niinpa angerjas 'ankerias' voisi hanen mukaansa olla sa- maa perua kuin ingerjas verbista ingerda- ma

=

vingerdama 'kiemurrella, vingertaa',

ja myos ingeri 'inkerilainen' saattaisi olla samankaltainen. Sanojen Jutta 'hihna' ja Jutta 'juova' yhteen kuulumista Magiste pitaa semanttisesti hyvin epavarmana, ja Lauri Posti onkin v. 1977 osoittanut edel- lisen balttilaisperaiseksi; voisi kuitenkin kysya, ovatko merkitykset 'hihna' ja 'juo- va' niin kaukana toisistaan, etta anoja ei sen vuoksi voisi yhdistaa. Kaliman esit- taman ja jo SKES:n hylkaaman aiffa- a- nan balttilaisen etymologian tilalle Magis- tella on sellainen kiintoisa selitys, etta sa- nan kehitys olisi voinut olla *aJiffa

<

*aJeitta

<

*aJoitfa, t . se olisi lokaalisuf- fiksilla -(i)tta muodostettu aJo-sanan joh- dos.

Jo kus on pidetty miltei itsestaan sel- vana, etta kunnon etymologi kaihtaa puuttumista kuvaileviin sanoihin. Julius Magiste taas nayttaa uorastaan mielty- neen niihin. Sanaa hetk 'hetki' han vertaa sanoihin hetkahtaa ja hiitkiihtiiii, jopa hutkahtaa, hotkiihtiiii jne. Hepo saattaisi sanakirjan selityksen mukaan olla al- kuaan *hepoi 'iukkuva tamma'; tassa han lahestyy Veikko Ruoppilan 1947 esitta- maa selitysta. Magisten kasittelemissa deskriptiivisanoissa on rohkeahkoja uusia selityksia (vrt. hetk, hobu). samanlaisia yhdistelmia kuin SKES: a (irisema 'ma- rista', Jangle ma 'jankata'. Jorisema 'joris- ta', kabin 'kopina'), uusia yhdistelmia

uomeen Uusak

~

sm.Jysiihtiiii, Joie~ sm.

Jo/ea, jo/kuma

~

^{sm. Jo}/kuffaa, Jomisema

~

^sm.Jumista jne.) ja pelkastaan virolaisia sanoja (kahk 'melu', kahm 'saikahdys').

Julius Magi te oli tunnettu muoto-opin tutkija, eika olekaan ihme, etta hanen sa- nakirjassaan on melko runsaasti morfo- logisia selityksia. Eri verbijohdoksista han on usein expressi verbis osoittanut Johtimet. esim. kaabatama 'kaivaa'. frekv.

kaabate/ema (jos a faktitiivisuff. -ta- tai frekv. -te/e-) : kaagand ·1okki'. Magisten mukaan todennakoi e ti deskriptii isana kaaga

+

pejoratiivis-deminutiivinen joh- din -nd (< -nti. ? -nto): kadesrama 'kadeh- tia' (faktitiivisuffiksi -sta- tai ? -sra-

< -

hta-); kaht, kahe 'paha ilma·. ehka

<

ka- he

+

analoginen ht sellaisten sanojen mu-

Kirjallisuutta

kaan. joi sa astevaihtelu ht : t. Pitkaan pohdintaan on antanut aihetta verbityyp- pi kaksama 'katkai ta' (alk. etelamurtei- nen). joka sanakirjassa annetun selityksen mukaan on luultavasti lahtoisin momen- taanijohdoksesta katkaise-

>

kakse-; ta- ma taas palautuu tyyppiin katkama

<

*

katkai8a-. ain syntynyt kaksema puo- lestaan on Magi ten mukaan ollut muiden kaksa-johdosten (kaksatama. kaksahrama jne.) lahtokohtana (a- on -a8a-. -ai8a- verbien analogiaa): vahemman todenna- koisena han pitaa sita selitysmahdolli- suutta. etta kaksa-vartalossa olisi deskrip- tiivis-ekspressiivinen s-aines. Tapani Leh- tisen vaito kirjan ( 1979) perusteella voi- daan todeta. etta -aise- ja -se- -johdinten

astaavuu on selva mutta selitys -a(i)8a-

>

-aise-virheellinen; -se-

~

-sa--vaihtelun

synnyn analogiaselitys taas voi olla huo-

. .

m1onarvoinen.

Viron kielen sanaston rakenteen kan- nalta ovat hyodylli ia lukuisat kaannos- lainojen selitykset. iista kayvat ilmi mm.

euraavanlaiset lainautumiset: vir. (maa)- i/mavaade 'maailmankatsomus'

<

saks.

We!tanschauung: i/mateade 'saatiedotus'

<

saks. Wefferbericht; iseseisev 'itsenai- nen'

<

aks. se/bststiindig tai ven. saposto- Jate/nyJ; eesistuJa 'esimies'

<

saks. Vorsit- zender, vn. myos ven. predsedate/': Joeho- bu 'virtahepo·

<

^{sak .} F/usspferd (kaan- noslaina on myo m. vinahepo);Jou/upuu

<

^aks. Weihnachtsbaum ; eeskuJu/ik 'e i-

kuvallinen'

<

saks. vorbi/d/ich : /iibi kuk- kuma 'reputtaa'

<

saks. durchfa//en jne.

Julius Magi ten sanakirja on lahes us- komaton suoritu yhden miehen tyoksi. Jo sen hakusanojen laskeminenkin on tyo- lasta. Ensimmaisessa osassa niita on n.

I 600, toisessa n. I 700 ja esimerkiksi kuu- dennessa n. I 900. Varsinaisia sana-artik- keleita on kuitenkin vain noin puolet. Voi arvioida, etta sanakirjassa on n. 20 000 hakusanaa ja niista n. 10 000 selittavia sa- na-arti kkeleita.

Artikkelit on rakennettu siren, etta aluksi annetaan tiedot sanasta ja sen joh- doksista erityise ti Wiedemannin suureen

229

Kir jallisuutta

saksalais-virolaiseen ~anakirjaan ja myos neu vostovirolaisii n O igekeelsuss6naraa- mat ( 1960, 1976) ja V66rs6nade leksikon ( 1961) - anakirjoihin tukeutuen. Suku- kielten vastineita esitellaan laajasti, suo- men kielen osalta yleensa myos Lonnrotin sanakirjan tiedot huomioon ottaen. Ety- mologisessa jaksossa selostetaan Suomen kielen etymologisen sanakirjan esittamat tiedot ja usein myos kirjoittajan oma kan- ta, viitteena »u. E.» (= unseres Erachtens 'meidan mielestamme'). Lisaksi voi olla viittauksia eri lahteisiin, joiden koko- naismaaraa on vaikea arvioida. Joka ta- pauksessa tekija on ottanut tarkoin huo- mioon aiheesta kirjoitetun kirjallisuuden.

Suomen kielen etymologinen sanakirja on ollut hanen nahtavanaan tietyissa vaiheis- sa jo korjausveoksina; sen 6. osaan viita- tessaan hanelta puuttui siksi sivunumeroi- ta. Valitettavasti han ei voinut taysin hyodyntaa maanmiehensa Andrus Saa- resten suurteosta »Eesti keele m6isteline s6naraamat», kun sen rekisteriosa ei ollut viela ilmestynyt. On ymmarrettavaa, etta monien sanojen osalta tutkimus on eden- nyt Magisten jalkeen uusille urille. Usein han mainitsee pelkastaan kirjoittajan tai teoksen, kun oli aikonut myohemmin taydentaa viitteita. Vaillinaisia viitteita on jalkeenjaaneessa kasikirjoituksessa ollut paljon enemmankin; prof. Alo Raun on tehnyt suuren tyon aukkojen tayttamises- sa. Usein viite on puutteellinen juuri Ma- gisten omia tutkimuksia tarkoittaessaan.

Magisten teos ei ole vain kunkin haku- sanan alkuperan selvittelya, vaan se antaa havainnollisen kuvan myos kasiteltyjen sanojen muoto-opillisesta produktiiviu- desta ja johtosuhteista. Voidaan tietysti esittaa erilaisia kasityksia siita, kuinka valttamatonta eri johdosten tai kyseisen sanan sisaltavien yhdyssanojen esittely on etymologisessa sanakirjassa. Ainakin se- manttisen puolen arvioinnissa tallainen menettely on hyvinkin tarpeellista. Juuri tassa teoksessa runsas muoto-opillinen aines on odotuksenmukaistakin; morfo- logiahan oli Magisten ominta alaa. Toi- saalta kuitenkin juuri sana-artikkelien

230

pa1summen oli thesaurukselle viimeiste- lyn kannalta vahingoksi.

Julius Magisten sanakirjaa arvioitaessa on aina muistettava, etta se on viimeiste- lematon kasikirjoitus. Magiste kirjoitti kaiken kasin,ja tuloksena oli kasialaltaan niin persoonallista ja monin lisayksin taydennettya tekstia, etta siihen on puh- taaksi kirjoitettaessa jaanyt melkoisesti virheita. Tekija itse ei ehtinyt enaa tata ver iota tarkistaa. Tammoisenaankin sanakirjalla on pysyva kayttoarvo.

Se tarjoaa lukemattomia virikkeita tut- kimukselle ja antaa ainutlaatuisen koko- naiskuvan viron kielen sanaston alkupe- rasta. Siina ei rajoituta vain kielen van- haan sanastoon vaan kasitellaan myos nuorempia kerrostumia, varsinkin laina- sanoja. Esimerkkeina olkoot bankur 'pankkiiri', barakk 'parakki', bass 'basso', betoon 'betoni', detail 'yksityiskohta', dia- m ant 'timantti', drahm 'drakma', Jennism 'fennismi', Juusika 'fysiikka', krahv 'krei- vi', kriket 'kriketti', kristal/ 'kristalli', prenner 'keitin', prints 'prinssi', trahv 'rangaistus', trapets 'trapetsi' ja tsaar 'tsaari'.

Ei tiedeta niita periaatteita, joiden mu- kaan Magiste on kasiteltavat hakusanat valinnut. Nayttaa silta, etta teosta ei voi pitaa pelkastaan nykyisen kirjaviron ety- mologisena sanakirjana. Jos katsoo summittain vaikkapa t-alkuisia sanoja, niin huomaa pian, etta tarkasteltavaksi on valittu koko joukko suhteellisen har- vinaisia sanoja ja murresanoja. Tekija nakyy seurailleen erityisesti Wiedemannin sanakirjaa. Tahan naytteeksi valittavassa kohdassa on mm. seuraavanlaisia sanoja:

1erpus 'tarpatti' (vrt. tiirpentin), terv 'Schwefel ('tarpatti' t. 'tulikivi'; Wiede- mannillekin hieman epaselva murresana), tessatiin 'desjatiina (vanha venalainen pinta-alamitta)', tibima 'sipsutella, hipsu- tella', tidisema 'kaikua hiljaa (askelet ym.)', tiha 'tanne' (Wied.), tihin (Wied., sanan tuhin mm. 'kohina' paralleelisana), tihkama 'rohjeta', tihnas 'tihea' (murt.; vrt. tihe), tiht 'kerros' (vrt. kih1), tihtima (Wied.) 'tihentaa', tihu

=

^{kihu 'vahapa-}

toinen seikka; tihkusade', tihv 'laudan­

kappale', tiidu 'piip', reduplikatiivinen in­

terjektio (Wied.), tiig 'kurpitsa' (murt., vanhentunut, Wiedemann Hupelin mu­

kaan; vrt. korvits), tiigutama 'liikuttaa' (Wied., murt.), tii!utama 'piipittaa. kur­

nuttaa', tiis (Wied .. murt. ja lastenkieli­

nen) 'kissa' (vrt. kass) jne. Kuitenkin myos vanha sanasto on hyvin edusteilla, ja juuri sen piirista ovat laajimmat sana­

artikkelit. Useat niista ovat monen sivun mittai ia.

Julius Magistella oli aidinkielensa ety­

mologisen perusteoksen tekemiseen poik­

keukselliset edellytykset. Han oli tieteelli­

sessa tuotannossa usein elvitellyt sanojen alkuperaa, koonnut erittain laajat vanhan kirjaviron, nykyviron kirjakielen. vanhan kirjaviron, mordvan, marin. Yermlannin suomen, vepsan, liivin ja vatjankin ko­

koelmat; myos hanen paaosin havinnei­

den etelaviron kokoelmiensa tiedetaan ol­

leen erinomaiset. Yiron ja en sukukielten sanalippuja on Magi ten tieteelli essa jaamistossa arviolta yli puoli miljoonaa ja erilaisia tek teja tuhan ia sivuja. Kun ha­

nella vie la oli hyva etymologinen ^vaisto ja han oli poikkeukselli en ahkera ja tyo­

tarmoinen, saattaa suurenmoisen loppu­

tuloksen jotenkin ymmanaa. Kysymyk­

sessa on teos, joka voisi hyvinkin olla ko­

kokonainen elamantyo mutta jota sen tekija valmisteli aktiivisesti vain kymmenkunta vuotta.

SEPPO SUHO:--IEN

6

Kirjallisuu tta

231 s

s s

s

s

s s s

s s s

s

s

\

\'

s

s