Kirjan nykyisyys ja tulevaisuus näkymä

62

Eläinlääkärien muistelukset ovat sympaattista ja viihdyttävää luettavaa. Alkuperäistekstejä on kunnioitettu, kuten muistitietoai- neistojen kohdalla asiaan kuuluu, ja kirjoittajien persoonallisuus pää- see hyvin esille, kuten kokoelman toimittaja on halunnut. Toistoa se- kä nimeltä mainittujen kollegojen avioeroista, alkoholismista ja mie- lenterveysongelmista juoruamista olisi kuitenkin voinut karsia. Lu- kija voi eläytyä värikkääseen tari- nointiin tai lähestyä sitä suomalai- sen koulutusjärjestelmän, tuotan- torakenteen ja yksittäisen tieteen- alan muuttuvana kuvana.

Kirjoittaja on tutkimusvapaalla kult- tuurimaantieteen professorin tehtä- västään Helsingin yliopistossa.

Kirjan nykyisyys ja tulevaisuus

Tuija Laine Kirja muuttuvassa

tietoympäristössä. Toimittaneet Tommi Inkinen, Markku Löytönen, Anne Rutanen.

Suomen tietokirjailijat 2014.

Suomen tietokirjailijat ry. on tart- tunut ajankohtaiseen aiheeseen julkaistessaan teoksen kirjan ase- masta ja siinä tapahtuneista muu- toksista. Internet-maailma on vai- kuttanut merkittävässä määrin mo- niin yhteiskunnan toimintoihin ja osansa siitä on saanut myös kir- ja-ala. Painetulla kirjalla on hieno menneisyys, mutta sen tulevaisuus sähköisten medioiden vallatessa alaa on herättänyt paljon kysymyk- siä, jopa huolta – ei vain Suomessa, vaan eri puolilla maailmaa. Tieto- kirjailijoiden yhteistyönä syntynyt

Kirja muuttuvassa tietoympäristös- sä pyrkii omalta osaltaan vastaa- maan näihin kysymyksiin ja herät- tämään uusia.

Kirjassa tarkastellaan kirja- alaa varsin monipuolisesti. Muka- na on näkökulmia kustannustoi- mintaan, kirjakauppaan, kirjas- tolaitokseen ja kun kyse on tieto- kirjailijoiden laatimasta teoksesta, luonnollisesti myös tietokirjaan ja oppikirjaan. Huomiota kiinnite- tään myös lukemiseen sekä kielen merkityksiin ja muutoksiin. Digi- taalista kenttää käsitellään useissa artikkeleissa. Kirja lähtee liikkeel- le kirjan varhaisvaiheista, savitau- luista ja Gutenbergista sekä niistä muutoksista, joita kirja on elinkaa- rensa aikana kohdannut jo ennen nykyistä digitaalisuuden aikakaut- ta. Muutoksia on tapahtunut ja ta- pahtuu emmekä pysty ennusta- maan, millaisia muutoksia on vie- lä tulossa meidän elinaikanamme saati sen jälkeen.

Rakenteellisesti suurimmat muutokset sijoittuvat tällä hetkel- lä kustannus- ja kirjakauppa-alal- le. Samoin kuin muualla yhteiskun- nassa, kustannusalan pienet toimi- jat joutuvat usein väistymään suu- rempien tieltä resurssipulan vuoksi tai ainakin muuttamaan toiminta- tapojaan radikaalisti. Kaikkein sel- vimmin tämä näkyy antikvariaatti- alalla, jota kirjassa ei, kumma kyllä, käsitellä lainkaan. Kustannussyistä monet antikvaariset kirjakauppiaat Suomessa, muusta Euroopasta pu- humattakaan, ovat joko lopettaneet toimintansa tai siirtyneet kokonaan tai osittain nettikauppaan. Sähköi- sen kirjan myynti Suomessa on vielä suhteellisen vähäistä eri syis- tä, mutta niiden lisääntyessä kirjo- jen levitys siirtynee väistämättä yhä enemmän internetiin.

Voimakkaimmin muutokset näkyvät jo nyt sanomalehdistössä, jonka tilaajamäärät ovat eri puolilla romahtaneet. Lehtien lukeminen ei ole kuitenkaan vähentynyt ja moni lukija arvostaa edelleen näköisleh- den lukemista tablettitietokoneel- ta tai lukulaitteelta. Saksan kan- salliskirjasto kertoi Frankfurtin kirjamessuilla, että viime vuonna sähköisen kirjallisuuden kartunta ohitti ensimmäisen kerran paine- tun kirjallisuuden kartunnan hei- dän kirjastossaan Frankfurtissa.

Aika näyttää, milloin Suomessa ol- laan kansalliskirjallisuuden osalta yhtä pitkällä.

Lukemisen ja kirjan lukijan kannalta muutokset eivät huolestu- ta. Useat kirjan artikkeleista käsit- televätkin lukemista digitaalisessa maailmassa. Niissä, kuten muissa- kin aiheesta kirjoitetuissa teksteis- sä ja tutkimuksissa, vakuutetaan, että kirjojen siirtyminen digitaa- liseen muotoon ei ole vähentänyt lukemista eikä edes painetun kir- jan asemaa. Lukijat ovat vain oppi- neet valikoimaan, mikä kirjallisuus ja missä tilanteessa on kätevintä lu- kea painettuna, mikä ruudun väli- tyksellä. Näin e-kirja pikemminkin monipuolistaa lukemisen tapaa, ei suinkaan kavenna sitä. Lasten ja nuorison kohdalla se saattaa jopa lisätä innostusta lukemista ja kir- joittamista kohtaan, kun sosiaali- nen media ja internet avaavat digi- sukupolvelle uusia mahdollisuuk- sia toteuttaa itseään kirjallisesti.

Myös tutkijoille digitaalisen aineiston kasvu merkitsee useis- sa tapauksissa parantuneita tut- kimusedellytyksiä, kun aiemmin mikrofilmeiltä luettava aineisto on saatavissa selkeämmässä muodos- sa kotikoneelle ja esimerkiksi vai- keasti tavoitettavat opinnäytteet

T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 1 / 2 0 1 5

63

sellä. Tekijänoikeudet pitävät kui- tenkin huolta siitä, että kirjastot ei- vät tyhjene, sillä tekijänoikeuden- alainen aineisto, olkoon kuinka di- gitaalisessa muodossa hyvänsä, on edelleen luettava kirjaston seinien sisäpuolella.

Teoksen monipuolisuudesta huolimatta vielä joitakin näkökul- mia jää puuttumaan. Koska lyhyes- sä esipuheessa viitataan myös tie- demaailmaan ja toimituskunnassa on kaksi professoria, olisi myös kir- jan ja kirjallisuuden tutkimus ol- lut syytä nostaa esiin. Sekä kirjal- lisuustiede että kirjahistoria on nyt jätetty teoksessa tarkastelun ulko- puolelle. Kuitenkin molempien kannalta kirja-alalla tapahtuneet muutokset ovat jatkuvasti esillä – ne näkyvät tutkimuksessa, opetuk- sessa ja näiden tieteenalojen popu- larisoinnissa.

Jo vuosien ajan kirjahistorian suurimman, kansainvälisen kat- tojärjestön vuosikonferenssissa, SHARPissa (Society for the Histo- ry of Authorship, Reading and Pub- lishing), on esimerkiksi esitelty eri puolilla maailmaa valmiita ja te- keillä olevia kirjahistorian tieto- kantoja ja erilaisia verkkoaineis- toja. Verkoston sähköpostilistalla käydään jatkuvasti vilkasta keskus- telua juuri niistä kysymyksistä, joita tässäkin kirjassa on nostettu esiin.

Tämän vuotisen SHARPin jakaman DeLong -kirjapalkinnonkin voitti David McKitterickin Old Books, New Technologies, joka tarkaste- lee kirjan ja sen historian muutos- ta juuri digiaikakauden taustaa vas- ten. Helka-tietokannassa kirja nä- kyy olevan luettavissa myös elekt- ronisena, tosin vain Museoviraston tunnuksilla. Tämä osoittaa, kuinka e-kirja voi yhtaikaa olla käyttäjän

kannalta lähellä, mutta kuitenkin tavoittamattomissa.

Kirja muuttuvassa tietoympä- ristössä on kirjan tämänhetkiseen tilanteeseen pureutuva julkaisu, joka tarjoaa tietoa kirja-alan ny- kytilasta ja antaa ajattelemisen se- kä keskustelun aihetta kaikille kir- jan tilasta kiinnostuneille. Muo- doltaan se on läpileikkaus, jossa jokainen kirjoittaja on lähestynyt teemaa omalta kannaltaan eikä kirjassa ole pyritty yhtenäiseen ko- konaisuuteen. Tämän vuoksi siitä syntyy hieman hajanainen vaiku- telma. Lopullista totuutta kirja ei pysty tarjoamaan eikä se liene ol- lut kirjan tekijöiden tarkoituskaan.

Siinä nostetaan kuitenkin hyvin esiin muutosten tuomia etuja ja haittoja ja vakuutellaan huolestu- neille, ettei kirja esineenä ole vielä aikansa elänyt, vaikka se onkin osit- tain muuttanut muotoaan.

Kirjoittaja on kirjahistorian professori Helsingin yliopistossa.

Hallinto uudessa tulokulmassa

Vesa Huotari

Petri Virtanen ja Jari Stenvall:

Älykäs julkinen organisaatio.

Tietosanoma 2014.

Perinteiset ajattelumallit, teoriat ja käsitteet ovat tulossa tiensä päähän julkisten organisaatioiden uudistu- misen myötä, väittävät professorit Petri Virtanen ja Jari Stenvall. Uu- distamisen pohjaksi he tarjoavat ai- kaisempaa positiivisempaa lähes- tymistapaa julkisen sektorin toi- mijoille: muutu, koska olet osaava tai vähintäänkin oppimiskykyinen,

mahdollisesti jopa älykäs. Älykäs julkinen organisaatio -teos sekä jat- kaa että laajentaa tekijöiden aikai- sempien teosten tematiikkaa. Teos on myös vasta-argumentti näke- mykselle, jonka mukaan ”tyhmää julkista hallintoa johtavat hallin- non ulkopuoliset älykkäät toimi- jat” (s. 13) eli julkinen hallinto oli- si ulkoistanut älykkyyttä vaativat tehtävät yksityisen sektorin kon- sulteille. Teoksen on tarkoitus he- rättää keskustelua, kehittää teoriaa, luoda uutta ja palvella mahdollises- ti myös konsultointia.

Aluksi Virtanen ja Stenvall luonnehtivat julkisen hallinnon kehitystä 1980-luvun jälkeen. Tar- kastelua leimaa henkilökeskeisyys.

Pääpaino olisi voinut olla asioilla, ei niiden esittäjillä, olisi esimerkik- si voitu käsitellä, miten käyttää or- ganisaation käsitettä mielekkäällä tavalla puhuttaessa julkisesta hal- linnosta. Kirjoittajien analyysi näyttääkin käynnistyvän kunnolla vasta, kun huomio kiinnittyy julki- sen hallinnon piirteiden ja julkis- ten organisaatioiden älykkyyden luonteeseen. Tuloksena voi sanoa olevan ”normiälykkyyttä”, ”pro- fessioälykkyyttä”, ”kollegiaalis- ta älykkyyttä”, ”praktista älykkyyt- tä”, ”vastuuälykkyyttä”, ”valmistelu- älykkyyttä” ja ”muutosälykkyyttä”.

Tätä älykkyyttä käytetään jul- kisessa hallinnossa hyvinvointiyh- teiskunnan puolustamiseen. Sa- malla puolustetaan luonnollisesti- kin kaikkia niitä ammattiasemia, joiden varaan julkinen palvelutuo- tanto on rakennettu. Tämä luku jää kuitenkin pelkäksi asian ja lukijan lämmittelyksi. Hämmästyttävintä siinä on tekijöiden väite, että Mar- garet Thatcher olisi tokaissut julki- suudessa, ettei ole olemassa mitään valtiota tai julkisia palveluita vaan