72 TIETEESSÄ TAPAHTUU 3 2021 KIRJALLISUUS
Stigman historiaa ja nykypäivää
Imogen Tyler: Stigma. The Ma- chinery of Inequality. Zed Books 2020.
Sana stigma tarkoittaa tarkoit- taa negatiivista tai halveksuvaa leimaa, joka on lyöty toiseen ih- miseen. Kun ihminen ”stigma- tisoidaan”, hänet häpäistään ja suljetaan yhteisön ulkopuolelle.
Stigma ei kuitenkaan ole pelkkä yksilöpsykologinen ja yksilöiden väliseen vallankäyttöön liityvä il- miö, vaan myös rakenteellinen ja poliittinen kysymys.
Näitä kysymyksiä käsittelee brittiläisen nykysosiologian kär- kinimen, Lancasterin yliopiston sosiologian professorin Imogen Tylerin uutuusteos. Teoksen tar- koituksena on laajentaa ymmär- rystä stigmasta, sen toiminnasta nyky-yhteiskunnissa ja sen histo- riasta. Kirja on itsenäinen sisar- teos Tylerin aiemmalle teokselle Revol ting Subjects: Social Abjec- tion and Resistance in Neoliberal Britain (2013), joka käsitteli uusli- beralistisen kapitalismin kytkey- tymistä Tylerin kehittämään kä- sitteeseen ”sosiaalinen abjektio”
(social abjection). Käsitteellä tar- koitetaan muun muassa koko- naisten ihmisryhmien leimaamista huonoiksi ja vastenmielisiksi ta- louspuheesta lainatuilla termeillä.
Nämä syrjimisen muodot ovat Ty- lerin mukaan vain kärjistyneet.
Stigma ja valta liittyvät Tylerin mukaan aina yhteen. Stigma on
aina tuottavaa Michel Foucalt’n hengessä ja se vahvistaa yhteis- kunnissa vallitsevaa eriarvoisuutta ja ulossulkemista. Vaikka stigma- tisoiminen on käytännössä ulko- näön tuomitsemista, leimaamista, nimittelyä ja nettikiusaamista, niin Tylerin mukaan se kietoutuu aina rasismiin, seksismiin, yhteiskunta- luokkien väliseen taloudelliseen eriarvoisuuteen ja muihin laajoi- hin yhteiskunnallisiin rakenteisiin.
Tämä moniulotteinen ja intersek- tionaalinen ote on teoksen selkeä vahvuus.
Teoksessa käydään johdonmu- kaisesti läpi stigman historia, kä- site ja sen merkitys nykypäivän yhteiskunnissa. Johdannossa Ty- ler ottaa esiin Oxford English Dic- tionaryn vuodelta 1916, joka mää- rittelee stigman erääksi ihmisen ihon polttomerkitsemisen muo- doksi. Tämän jälkeen Tyler nostaa esiin runsaasti esimerkkejä histo- riasta.
Antiikin Kreikassa ja Roomas- sa rikollisia, orjia ja uskonnollisia vähemmistöjä tatuoitiin joko mer- kitsemis- tai rankaisemistarkoituk- sessa. Kreikkalaiset pitivät tatuoi- mista rangaistuksena, ja yhdistivät vapaaehtoiset tatuoinnit aina ”bar- baareihin”, joten tatuointi mer- kitsi äärimmäistä stigmaa. Roo- massa karkaamista yrittäneet ja omistajilleen palautetut orjat jou- tuivat kantamaan teräksestä teh- tyä ”orjankaulusta”, josta kävi ilmi omistajan nimi, ammatti ja osoite.
Myös 1700-luvun Britanniaan kaa- patut afrikkalaiset orjat käyttivät samanlaista kaulusta. Samaan ai- kaan Itä-Intian kauppakomppania tatuoi oman intialaisen työvoiman- sa, mikä teki työntekijöistä yhtiön omaisuutta. Ihmisten rankaisemi- nen tatuoinnein oli ollut olemassa Intiassa jo aiemmin osana kasti- laitosta, ja brittiläinen kolonialismi vain vahvisti tätä perinnettä.
Historiallisten esimerkkien run- saus tukee Tylerin argumentin teo- reettista ulottuvuutta. Tyler tuo esiin myös stigman käsitteen histo- riaa yhteiskuntatieteiden ja filoso- fian klassikoiden parissa, kuten Karl Marxin Pääomassa (1867–83), his-
TIETEESSÄ TAPAHTUU 3 2021 73 KIRJALLISUUS
torioitsija E. P. Thompsonin teok- sessa The Making of the English Working Class (1963) ja Erving Goff- manin teoksessa Stigma: Notes on Management of Spoiled Identi- ty (1963).
Stigman ei kuitenkaan tarvitse olla konkreettinen merkki kehos- sa: antiikissa naiset – yhteiskun- taluokasta riippumatta – katsot- tiin aviomiestensä omaisuudeksi, ja naisten tuli vaieta yhteiskun- nassa. Puhuva nainen oli pilkan, huumorin ja vihan kohde niin näy- telmissä kuin filosofiassakin. Ty- ler havainnollistaa tärkeän analo- gian – sosiaalisessa mediassa aktiiviset naiset saavat raiskaus- ja tappouhkauksia. Analogioiden muodostaminen on eräs Tylerin teoksen vahvuus ja myös näiden analogioiden vakuuttava peruste- lu. Stigma voi siis olla myös sym- boli, joka asetetaan ihmisiin ja ih- misryhmiin valtasuhteiden avulla.
Tyler kutsuu näitä yllä kuvailtu- ja stigmatisoimisen muotoja stig- man rangaistusfunktioksi. Teoksen argumentti on, että stigman ran- gaistusfunktio ei ole kadonnut mi- hinkään yhteiskunnista, vaan se elää yhä riiston ja yhteiskunnalli- sen kurin sekä autoritaarisuuden eri muodoissa. Nämä rangaistus- funktioiden erilaiset muodot ovat vahvistuneet maailmanlaajuises- ti vuonna 2007 alkaneen finanssi- kriisin ja siihen kietoutuneen sääs- tö- ja talouskuripolitiikan myötä.
Erityisen huomionsa Tyler suo näille stigman uusille muodoil- le brittiläisessä yhteiskunnassa:
stigman uudet muodot kohdistu- vat ruokajonoissa käyviin ihmi- siin, työttömiin ja ”laittomiin maa- hanmuuttajiin”, joihin kohdistuu esimerkiksi voimakasta ja ste- reotypioita ruokkivaa vihapuhet- ta. Stigmaa ruokitaan ja vahvis- tetaan Tylerin mukaan erityisesti iltapäivälehdistössä, joissa talous- kurin aikaansaamia köyhyysvai- kutuksia vähätellään ja niitä pilka- taan. Tylerin mukaan on erityisen huolestuttavaa, miten brittipoliiti- kot toistavat näitä samoja väitteitä ja ovat valmiit kiistämään tilastolli- set raportit esimerkiksi siitä, miten
yli 10 % briteistä elää ruokapank- kien ja muun kolmannen sektorin tarjoa man avun varassa.
Stigma on hyvä esimerkki roh- keasti yhteiskunnalliseen keskus- teluun osallistuvasta teoksesta.
Tyler tekee tämän osallistumisen voimakkaiden historiallisten esi- merkkien nojalla ja kytkee nämä esimerkit analogioiden avulla hy- vin osaksi nykyaikaisia länsimai- sia yhteiskuntia kuvaavan teorian- sa tueksi.
EERO K. V. SUORSA
Kirjoittaja on filosofian tohtorikoulutetta- va Turun yliopistossa.
