Structure of TorUs

(1)

SUSANNA SAARIKKO

AALTO-YLIOPISTO

TAITEIDEN JA SUUNNITTELUN KORKEAKOULU

MUOTOILUN OSASTO MUODIN KOULUTUSOHJELMA TAITEEN KANDIDAATIN OPINNÄYTE

2021

Structure of torUs Structure of torUs

(2)

TYÖN OHJAUS:

VERONIKA ABBREDERIS ILONA HYÖTYLÄINEN

ELINA PELTONEN ANNAMARI VÄNSKÄ Kandidaatin opinnäytteeni on kokonaisuus,

joka muodostuu Petra Lehtisen kanssa 2020–

2021 tehdystä vaatemallistosta Aalto- yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun muodin koulutusohjelmassa, sekä sitä tukevasta kirjallisesta osuudesta.

Vaatemallisto “Structure of torUs”

esiteltiin vuosittaisessa valmistuvien opiskelijoiden näytöksessä Näytös21:ssa. Työn pääasiallinen tarkoitus oli harjoitella niin yhteisvaatemallistokokonaisuuden valmistamista kuin työskentelyn dokumentoimista. Kirjallinen osa toimii myös oppimispäiväkirjana, jonka parissa työskennellessä tulin reflektoineeksi työtä monipuolisesti.

Opinnäytteeni aihe on konseptuaalisen vaatemalliston suunnittelu yhteistyössä toisen suunnittelijan kanssa. Yhteismallistomme on taiteellinen näkemys jatkuvuuden käsitteestä.

Sen aikana tutkimme matemaattista tutkimusalaa, joka tutkii objektien välisiä avaruuksia sekä

niiden muotokieltä jatkuvuuden ja muokattavuuden kautta. Kaavallisen työskentelyn pohjana käytimme näitä periaatteita, jotka tarjosivat mielenkiintoisia ulottuvuuksia vaatteen käyttökokemusta tarkastellessa. Topologiset kaavaratkaisut tarjoavat vaatteille monia ominaisuuksia: kiinnostavan siluetin sekä painopisteiden, massan ja jatkuvuuden tunnun.

N ä is t ä l ä h t ö k o h d is t a s y n t y i mallistokokonaisuus, joka ei tukeudu vaatteen peruskaavaan vaan taustalla vaikuttavaan konseptiin. Tässä opinnäytetyön osuudessa esittelen työn kirjallisena.

TIIVISTELMÄ SISÄLLYSLUETTELO

1. Johdanto

2. Taustatutkimus

2.1 Topologia ja torus 3. Prosessikuvaus

3.1 Prosessi- ja materiaalityöskentely 3.1.1 Torus prototyyppi

3.1.2 Tuplatorusmekko

3.1.3 Tuplatorushame ja housut

3.1.4 Torushame, säärystimet sekä Advanced Knit 3.1.5 Takki ja liivit

3.1.6 Käsitorus

4. Metyyliselluloosatuotteet sekä asusteet 5. Metallit

6. Valmis mallisto eli lineup 7. Yhteenveto

8. Lähteet 9. Kiitos

(3)

1.JOHDANTO

Donitsi on = torus.

Topologia on matemaattinen tutkimusala, joka tutkii muun muassa torusta, ulotteellista pinta-avaruutta.

1. Topology MATHEMATICS

the study of geometrical properties and spatial relations unaffected by the continuous change of shape or size of figures.

Dictionary publisher Oxford Languages

Yllä on Oxford Languagesin topologian englanninkielinen määritelmä, jonka suomentaisin näin:

1. Topologia MATEMATIIKKA

Muodon jatkuvan muodon- ja koon muutokselle vaikuttamattomien geometristen ominaisuuksien ja avaruudellisten suhteiden tutkimus.

Torus, eli donitsi, on siis topologinen objekti. Torus on tunnettu topologinen pinta- avaruus, jonka on ajateltu selittävän jopa universumin muodon (Starobinsky, Zeldovich, 1984).

Intuitiivisella tasolla käsitettynä, torus on kuin päistään yhdistetty tuubi. Tuplatorus taas on kuin kaksi keskeltä yhdistyvää donitsia, kolmiulotteinen kahdeksikko.

Petra Lehtisen kanssa valmistamani vaatemallisto on kuuden vaatekokonaisuuden kokoelma, jonka painoarvo on yhteistyön lisäksi konseptuaalisessa kaavoituksellisessa suunnitelmassa ja kokeellisen materiaalin käytössä. Ensin kaavoituksen apuna ja lopulta sen lähtökohtana käytimme torusta tai tuplatorusta. Yhteistyön kautta löysimme itsemme myös esimerkiksi materiaalisesti poikkitieteellisestä maailmasta. Kokeellisen metyyliselluloosabiomateriaalin käyttö tuki vaatemalliston konseptia, joka nojasi testailuun.

Kiinnostukseni torusta kohtaan liittyy sen funktioiden tutkimisen lisäksi sen neutraaliin olemukseen. Se on matematiikkaa, joten en ajattele sen kuuluvan kenellekään. Vaatteen yhteydessä kenellekään kuulumattomuus on vapautta valita ja tuntuu minusta ajankohtaiselta. Lisäksi torus tuntuu olevan niin fyysisesti kun vertauskuvallisestikin yhteydessä ihmisvartaloon.

Konseptuaalinen muoti tutkii vaatteen ja vartalon suhdetta usein taiteellisessa viitekehyksessä sekä pyrkii löytämään uuden kielen tuon yhteyden välille (Stupple & Venis 2017, 178).

Konseptuaalisen muodin voi ymmärtää myös muodin ja taiteen joskus kiistanalaisenkin suhteen kautta. Taide ja muoti ovat aina eronneet toisistaan samaan aikaan yhdistyen toisaalla, mutta pääasiallisesti muoti on aina ollut taiteen ”muu”. (Stupple & Venis 2017, 177.)

”I am not protesting against fashion, this is something else, another direction” suunnittelija Rei Kawakubo avaa Andrew Boltonin (2017) kirjassa Rei Kawakubo: Comme Des Garçons : Art of the In-between

ettei protestoi muotia vastaan vaan kuvaa työtään myös ”joksikin muuksi”. Kawakubon on kuvailtu edustavan niin sanottua anti-fashion suuntausta. Minusta anti-fashion on omaksuttujen vaatesuunnittelutyylien ja niitä määrittävien työskentelytapojen tunnistamista ja tietoisesti

Eniten itse koko työltä odotin sen alusta loppuun viemistä. Opiskelua hankaloittavien seikkojen, kuten Covid-19 johdosta useampi kouluprojekti tuntui jäävän kesken. Halusin nähdä, miten laaja vaatemallistokokonaisuus onnistuu ja mihin sen jälkeen haluaisin jatkaa.

Opinnäytetyöni kirjallisen osan aikana esittelen vaatemalliston sekä sen prosessin, eri työvaiheet ja niiden tulokset, mutta käyn läpi projektin eri osia sekä polkua painopiste työn konseptissa. Lisäksi esittelen lyhyesti sivuaineeseeni kuuluneen koruveistoskokoelman. Lopuksi valmiin vaatemalliston esittelyn jälkeen reflektoin oppimaani loppusanojen kohdalla. Pohdin, onnistuiko yhteisvaatemallisto toivomallani tavalla ja mitä opin sen myötä.

Opinnäytetyöni on siis yhteisvaatemallisto, jonka suunnittelun lähtökohtana on ollut matemaattinen pinta-avaruus, mutta joka on ennen kaikkea yhteistyössä ja kokeilevassa prosessissa syntynyt luova kokonaisuus.

niistä poiketen työskentelyä. Yhteismallistomme ajattelen liittyvän suuntaukseen sen tietoisesti kokeellisen luonteen kautta. Muodin kandidaattimallisto tehdään yleensä yksin, joten yhteistyö toi projektille poikkeavan ulottuvuuden myös työn siinä mielessä.

Mielestäni luova yhteistyö voi parhaimmillaan olla saumatonta työskentelyä, joka jatkuu

luonnollisesti toiselta toiselle. Tämä sanottuna, produktiivisen työmme karkea jako oli kuitenkin varmaan se, että oma työpanokseni oli kolmiulotteisen rakenteen tutkimisessa ja Petra kehitti ja toi projektiimme metyyliselluloosabiomateriaalin, mutta tämäkään jako ei ole kirjaimellinen.

SUSANNA SAARIKKO AALTO-YLIOPISTO, MUOTI

(4)

76

2.TAUSTATUTKIMUS

Tässä kappaleessa esittelen kandidaattityölleni olennaisimman taustatutkimuksen,ja itse toruksen omassa välikappaleessaan.

Kokeilunhalu ja jakamamme kiinnostus henkistä hyvinvointia kohtaan oli tuonut minut ja Petran yhteen kandidaatintutkinnon viimeisen mallistoprojektin ajaksi. Koimme yhdessä tekemisen edulliseksi kokeiluksi kaikin tavoin, mutta varsinkin henkisesti haastavana

Covid-19 pandemian tilarajoitusten ja määräysten aikana.

Yhteismallistomme taustatutkimusta kootessa innostuimme monista eri suunnista. Toivoin itse, että projektin aikana oppisin rajaamaan suunnittelua edeltävää keräämääni tai tuottamaani taustamateriaalia, koska se on ollut minulle haastavaa aiemmissa yksin tehdyissä projekteissani.

Haluaisin aina huomioida jokaisen päähäni tulevan idean, ja materiaalia on lopulta suuri määrä. Yhteistyön johdosta minun oli kuitenkin yritettävä koota ajatuksiani koherentiksi kokonaisuudeksi, jotta toisen olisi helpompaa tarttua niihin.

Projektin aluksi halusimmekin kehittää välillemme yhteisen visuaalisen ulottuvuuden.

Perustimme keskinäisen viestintävälineen,luonnosvihon.Keräsimme siihen kaikki alun ajatukset ja ideat ja lisäsimme vihkoon kaiken kiinnostavan. Vihko oli vuorollaan minulla ja vuorollaan Petralla, toinen jatkoi toisen luonnoksia ja jatkoi ideoita.

Alussa ohjaajat rohkaisivat meitä antamaan mahdollisuuden kaikille eri ideoille ja ajatuksille joita mallistoprojekti saattoi herättää, mutta molempien tekevän sen erikseen.

Tuotetun oman materiaalin kävimme seuraavaksi yhdessä läpi, mutta keskustelun kautta huomasinkin ideoiden rajauksen tuntuvan helpommalta. Toinen saattoi sanoa jotain mitä oli itsekin aavistellut muttei osannut vielä jäsennellä. Joskus poistuneet ideat saivat jopa kehittäviä ajatuksia mutta toisenlaista projektia silmällä pitäen. Ideoita rajatessa niiden toiselle esittelystä oli paljon hyötyä, ja tässä yhteinen luonnosvihko oli toimiva työkalu.

Ajattelen myös ideoiden altistamisen toisen näkökulmalle sekä terveen kritiikin olevan jatkuvasti paikallaan muodin kontekstissa. On raikasta, miksei välttämätöntäkin aika ajoin

kyseenalaistaa tekemistään.

Toruksen käyttö kaavatyöskentelyn pohjalla, mutta myös toruksen oman matemaattisen teorian haastavuus tarkoitti, että kirjallisena ja visuaalisena aineistona kerätty materiaali ei siis olisi yhtä oleellista työllemme, kun mitä toruksen ominaisuuksien testailu prototyyppien ja kokeilun kautta olisi. Taustatutkimuksemme koostui luonnosvihkoa lukuunottamatta siis lähes kokonaan testailusta, ja jätimme esimerkiksi vaatteellisen referenssin suunnittelutyöstä tietoisesti pois. Se kuitenkin vaikutti työskentelyymme, kun esimerkiksi väri- tai

materiaalivalintojen aikana huomasimme kaipaavamme sellaista.

YHTEISEN LUONNOSVIHKOMME ENSIMMÄINEN SIVU JONKA TEIN 14.10.2020. SIVULLA ON PIIRUSTUKSIA TOPOLOGISISTA PINNOISTA. MUUN MUASSA MÖBIUKSEN NAUHA TOIMI INNOIT- TAJANA SORMUKSILLE JOITA TEIN VEISTOSKOKOELMAAN.

(5)

98

Itse torus tuli kuitenkin vastaan muodin yhteydessä. Suunnittelija Fredrik Tjærandsen valmisti kandidaatin valmistumismallistonaan suuren näkyvyyden saavuttaneen torusmalliston vuonna 2019. Tjærandsen keskittyi mallistossaan ”kupliin”, joiksi hän kutsuu mekkojaan (Hobbs, 2019). Niiden toimivuus perustuu toruksen topologiseen, eli jatkuvaan muotomaailmaan.

Performatiivinen mallisto esiteltiin Central Saint Martins- taidekoulun näytöksessä, kun luonnonkumista tehdyt toruskuplat laskeutuivat vartalonmyötäisiksi mekoiksi mallien kävellessä ne päällään.

Myös oma kiinnostukseni torukseen liittyy siihen ulotteellisena kappaleena, miten torus käyttäytyy suhteessa vartaloon ja miten sitä voi varioida. Se edustaa minulle myös niin sanottua epävaatetta, jonka määrittelen olevan vaate, jonka pystyy pukemaan päälle mutta joka on kuitenkin tarpeeksi epämääräinen ollakseen minusta tylsä. Ajattelen, että tutkimalla itselleen tuntemattomia asioita löytää usein ensimmäisenä itselleen samaistuttavimpia ratkaisuja ja lopputuloksia. Perinteisen leikkaa-liimaa visuaalisen taustatutkimuksen sijaan muokkasimmekin prototyyppejä ja sovitimme niitä innokkaasti itsemme päälle, puimme monin eri tavoin ja tutkailimme meitä kiinnostavia toruksen käyttömahdollisuuksia.

Yhteistyössä keskustelu on tärkeä taustatutkimuksellinen suunta. Taustalla vaikuttaneissa keskusteluissamme pohdimme muun muassa, mitkä asiat käyttövaatteessa ovat oleellisia, mutta myös mitä haluamme toruksen käyttämisellä saavuttaa. Puhuimme paljon ihanteellisen käyttövaatteen mukavuudesta ja yksinkertaisuudesta, ja miltä vaate tuntuu päällä. Halusimme vaatteen olevan myös mahdollisimman laajalti kaikille sopiva, ja nämä keskustelut määrittivät työskentelyämme vahvasti.Pohdimme yhdessä paljon vartalokuvaa ja sitä miksi moni vaate tuntuu puristavalta vatsan alueella.

Valmiin torusmekon vatsalle laskeutuvan volyymin sekä sen siluetin voisi nähdä kommenttina kuvastolle, jossa vatsa on aina litteä. Vartalokuvaa kommentoi siluetillaan monipuolisesti myös Kawakubon Comme des Carconin Body Meets Dress- Dress Meets Body (1997). Tähän kokoelmaan löysin yhteyksiä vasta oman työmme keskellä, mutta Kawakubon tapa suunnitella vastoin normeihin nojautuneita ajatuksia, joka siten tuottaa haastavia vaatteita, kiinnostaa minua. Mallistossamme halusimme kuitenkin tällä kertaa keskittyä pelkän siluettitutkimuksen lisäksi vaatteen ominaisuuksiin. Muodon hakeminen vain siluetin vuoksi tuntui tässä ulotteellisuutta korostavassa työssä kosmeettiselta, sillä toruksen käyttö ei tuottanut vain veistoksellisia muotoja, vaan kätkee sisäänsä vaatteelle hyvin funktionaalisia ominaisuuksia, kuten käännettävyyden ja muokattavuuden mahdollisuuksia.

KUVA 1, FREDRIK TJÆRANDSEN, “BALLOON DRESS,” KANDIDAATTIMALLISTO, 2019. TJÆRANDSENIN MALLISTO PERUSTUI TORUKSEN TOPOLOGISIIN OMINAISUUKSIIN. VALOKUVA: THE LOVE MAGAZINE/

INSTAGRAM.

(6)

1110

KUVAT 2&3, REI KAWAKUBO, COMME DES GARÇONS.

BODY MEETS DRESS – DRESS MEETS BODY, KEVÄT/

KESÄ 1997. VALOKUVA: PAOLO ROVERSI.

LISÄÄ OTTEITA TEKEMISTÄNI LUONNOK- SISTA YHTEISVIHKOON.

(7)

1312

LUONNOSTELEMANI HAME. USEILTA LUONNOSVIHON SIVUILTA LÖYDÄN KIINNEKOHTIA LOPULLISIIN TUOTTEISIIN, KUTEN TÄSSÄ

ESIMERKISSÄ VALMIIN MALLISTON KIETAISUHAMEISIIN.

PROJEKTIN ALUSSA YKSI TUTKIMAMME SUUNTA OLI KESKIAIKAINEN PUKEUTUMINEN, JOKA EI KUITENKAAN PYSYNYT PROJEKTILLE OLENNAISENA. VAIKKEIVAT KAIKKI INSPIRAATIONLÄHTEET PYSYNETKÄÄN KIRJAIMELLISESTI MUKANA PROJEKTISSA, JÄLKEENPÄIN NÄEN NIISSÄ KUITENKIN YHTEYKSIÄ KOKONAISUUTEEN.

LÄPIKUULTAVAT PIKKUHOUSUT

VETONAUHOIN VARIOITAVAN TUOTTEEN SUUNNITTELUA

(8)

1514

KUVA 4, TORUS, WOLFRAM MATHWORLD. TORUKSEN ERI MUOTOJA SEKÄ NIIDEN LÄPILEIKKAUKSET.

2.1 TOPOLOGIA JA TORUS

Käytyämme läpi monia eri aihealueita, meille valkeni ehkä terminä tuttu, mutta muuten tuntematon matemaattisgeometrinen maailma Youtube- videoineen. Siinä muodot olivat olemassa neljännessä ulottuvuudessa, mutta joita pystyi matemaattisen tutkimusalan kautta käsittelemään myös kolmannessa ulottuvuudessa. Petra löysi Brady Haranin 3,95 miljoonan tilaajan Numberphile- Youtube kanavan ja sitä kautta tutustuimme topologiaan.

Topologia on matemaattinen tutkimusala, jossa tutkitaan geometrisiä, jatkuvia pinta- avaruuksia. Näillä topologisilla muodoilla on vain yksi pinta, eikä reunoja tai puolia ja joita venyttäessä niiden tietyt geometriset ominaisuudet kuitenkin säilyvät homeomorfisesti,

eli tietyt ehdot täyttävästi. Jose Riikonen (2018) kirjottaa Helsingin Sanomien artikkelissa, Kun arkijärki ei enää riitä, apuun tulee matematiikan alue, josta moni ei tiedä mitään – se selittää sadannen ulottuvuuden ja auttaa ompelemaan takkiin vuorin topologiasta ja sen objekteista. Topologia syntyi noin 1800- ja 1900-luvun taitteessa, kun matemaatikkojen funktiot ”alkoivat saada niin abstrakteja muotoja- esimerkiksi neljännen, viidennen ja vaikkapa sadannen ulottuvuuden- että kuvaajia ei pystynyt enää piirtämään.” (Riikonen, 2018). Dramaattiselta kuulostava kuvaus viehättää minua.

Artikkeliin haastateltu Aalto-yliopiston matematiikan lehtori Kirsi Peltonen avaa myös samaistuttavampia esimerkkejä siitä, kuinka muotoilu hyötyy topologian ymmärryksestä.

Esimerkkinä mainitaan esimerkiksi vaatteen vuorikangas sekä sen ompelu.(Riikonen, 2018.) Vuorikangasta ommellessa on ajateltava pintojen jatkuvuutta ja suuntia keskimääräistä enemmän.

Topologisista muodoista alkoi paljastua kiinnostavia piirteitä. Jatkuvuus ja joustavuus näyttäytyivät myös yhteistyötä edustavana representaationa, ja muodot kiehtoivat meitä siluettien ja vaatteellisen potentiaalin vuoksi. Vaatekappaleen joustavuus ja muokattavuus kielivät myös vaatteellisesta potentiaalista- meitä molempia miellytti ylipäätään ajatus vartalolla muokkaantuvasta vaatteesta, joka ei ole sidottu esimerkiksi koko- tai sukupuolistandardeihin.

Topologisesta materiaalista löysimme myös toruksen. Torus on topologinen pinta-avaruus, joka käsittää yhden ”reiän” (Wolfram MathWorld, 2021). Esimerkiksi donitsi on muodoltaan

kehätorus (kuvassa ring torus). Arkielämän esimerkkejä toruksesta on monia muitakin, muun muassa auton rengas tai jopa kahvikuppi, jossa topologisesti tarkasteltuna täyttyvät topologian homeomorfismin tunnuspiirteet.

(9)

1716

3.PROSESSIKUVAUS

Tässä osiossa esittelen työn prosessin. Avaan käyttämiämme työskentelytapoja, jonka kautta koko vaatemallistokokonaisuus on syntynyt. Kerron kuinka valmistimme vaatekappaleet ja kuinka ne muotoutuivat kaltaisikseen korkealentoisestakin tasosta konkreettiselle tasolle lopulliseen puettavaan tuotteeseen asti.

Opintoja edeltävä työkokemukseni on luovalta toimialalta, ja olen tottunut tekemään töitä käsin. Aloittaessani muodin opinnot minulla ei kuitenkin ollut aiempaa

kokemusta vaatteen suunnittelusta tai sen valmistamisesta. Minulla ei ollut kokemuksesta kumpuavia asenteita prosessia kohtaan, muttei paljon tietoakaan.

Petralla taas on opintojamme edeltävää kokemusta vaatealalta ja yhdistelmä näistä kahdesta tulokulmasta vaikutti yhteistyön yhteydessä raikkaalta.

Vaatesuunnittelullisissa projekteissa eri vastuualueita voi olla juuri esimerkiksi materiaalin tuottaminen tai suunnittelullinen puoli. Minusta on hankala ajatus suunnitella tuote ilman materiaalia tai materiaali ilman selkeää tietoa sen käyttökohteesta, enkä usko, että missään yhteistyössä tämä toteutuukaan niin suoraviivaisesti. Siksi työn erottelu tässä projektissa on minusta vain nimellistä ja tuntuu siksi vaikealta.

Minusta on kiinnostava ajatus, että idea tai tekeminen jatkuu ja muuttuu toisen eri näkökulman kautta. Lisäksi Petran ideoihin ja tekemiseen oli minusta myös huomattavasti helpompi tarttua suoraviivaisesti, kun tekemiseen ei vaikuttanut yleensä omaa ideointiani jossain vaiheessa itsesabotoiva olettamus idean epäonnistumisesta. Toisen ideaan mukaan lähteminen oli kuin tehtävä, jonka ratkomisen pystyi aloittamaan heti.

Verkkojulkaisu ja lehti 1Granary julkaisi 8.9.2020 artikkelin, joka käsitteli myös luovaa yhteistyöskentelyä. Vaikka artikkeli keskittyy lähinnä muodin toksiseen työskentelykulttuuriin, se tuntui sopivan myös omaan prosessiimme ja vastuualueiden erottelun vaikeuteen. Aya Noel (2020) kirjoittaa artikkelissa Thoughts On Fashion And Ego With MCQ- The New Alexander Mcqueen Label Rewrites Fashion Hierarchies By Focussing On Creative Collaboration myös kollektiivisen työskentelyn eduista vaatesuunnittelussa. Se käsittelee Alexander MCQueen -merkin alle perustettua vaatemerkkiä, jolla ei ole yhtä nimitettyä luovaa johtajaa. Sen sijaan mallistot syntyvät yhteistyössä vaihtuvien alan ammattilaisten kesken. Lainaus artikkelin ingressistä, joka koskee MCQ-merkin työskentelyrakenteen kautta muodin

yksilökeskeisyyttä, jäi mieleeni:

The label has no fixed creative director and instead brings together a new group of creatives

each season to give their input into the collection. It’s an innovative working method that

radically changes the design process and raises questions on intellectual property and creative ownership. It forces us to rethink the industry’s

traditional division between the star-designer at the top and those who serve him or her. What would our industry look like if we saw creativity as something that exist in between people, rather

than inside of them? Most likely, there would be less ego and more appreciation for human subjectivity, meaning that each individual could be appreciated and validated. Ask yourself: who truly benefits from the idea that creativity is a

lone man’s job? (Noel, 2020.)

(10)

1918

Yksilökeskeisyys kuulostaa myös minusta vanhanaikaiselta eikä mielestäni palvele tulevaisuuden työkulttuurillisia näkymiä.

Vaikka pidän omassa rauhassani työskentelystä, halusin kokeilla miten henkilökohtaiset, omaksutut työskentelymetodini istuvat yhteissuunnitteluun ja miten yhteistyöprosessi niitä haastaa.

Siksi eri vastuualueidenkin luetteleminen tuntuu vaikealta, sillä en keskittynyt tekemisen jakoon prosessin kuluessa.Useasti huomasimme Petran kanssa, ettemme enää erottaneet mikä idea oli kenenkin, eikä sillä ollutkaan merkitystä.Ideat ja ajatukset olivat yhteisiä ja jatkuvasti muodonmuutoksessa.

Prosessin aikana huomasin myös, kuinka työssä käyttämämme vaikeaselkoiset rakenteet olivat opetushenkilökunnalle ensikatsomalta vaikeita käsittää, ja näin ollen ohjaajan näkökulmasta välitöntä ohjausta oli pulmatilanteessa välillä hankala antaa.Muodin kouluprojektina työ oli siis tässä suhteessa epätraditionaalinen, sillä kaavatyöskentelyssämme ei ollut nimettyä tapaa. Koin että ohjauksessa meihin kuitenkin luotettiin, ja prosessin läpi järjestetyissä, ohjatuissa sovituksissa asiat konkretisoutuivat kuitenkin taas vaatteelliselle tasolle.

Näissä tilanteissa koin useamman ihmisen mielipiteen olevan konseptille hyödyllisempi, kuin mitä se olisi ollut vain minun ja Petran näkemyksen kautta. Tästä syystä protoyyppien sovittaminen ohjauksen alla näyttäytyi vaikeaselkoista työtä parhaiten edistävänä työskentelyn osa-alueena, sekä kollektiivista työskentelyä korostavana aspektina

VIERESSÄ PIIRTÄMÄNI TUPLATORUS.

(11)

21 AALTO-YLIOPISTO, MUOTI SUSANNA SAARIKKO

Myös malliston konseptin suunnittelu jakautui välillämme tasaisesti. Olimme m ole m m at kiin n o st u n eit a aj a n eri ulottuvuuksista ja peruskaavan ulkopuolisista suunnittelumahdollisuuksista. Petra oli enemmän kiinnostunut avaruudellisista aihe-alueista ja esim scifistä, kun taas itse olin ehkä kiinnostunut enemmän pelkästä muototutkimuksesta. Konsepti tarkentui, kun Petra löysi matematiikkaan keskittyvän Neophytes Youtube-kanavan, ja sitä kautta minä taas tuplatoruksen, jota käytimme kaavatyöskentelyn pohjalla koko projektin ajan.

Materiaalien puolesta täysin Petran vastuualaa oli hänen itse kehittämänsä metyyliselluloosa-seos, josta tämän kemiallisenkin tutkimuksen jälkeen oma vastuualueeni metylliselluloosan suhteen oli enää lähinnä sen käytön käytännöntutkimus, kuinka seosta voisi käyttää vaatteellisesti kolmiulotteisessa tuotteessa. Sivuaineenani oli kolmiulotteinen muotoilu, joka koostui suurimmaksi osaksi kuvanveiston kursseista, ja tuki mielestäni tämän projektin parissa työskentelyä.

Konkreettisesti tämä näkyi protoyyppi- ja muotoilututkimuksen lisäksi mallistomme koruissa.

Kuvanveiston Advance Sculpture- kurssilla oli tarkoitus valmistaa vapaavalintainen veistos tai veistoskokoelma. Itse valitsin projektiksini pienveistoskokoelman, jonka liitin yhteismallistoomme tekemällä niistä puettavia.

Nämä metallikorut olivat siis kokonaan vastuullani.

Lopullinen kokoelma on metallikorumallisto, joka on esitelty ensi kertaa yhteismallistossamme.

Esittelen veistoskokoelmani työn lopussa.

Itse vaatteiden suhteen itse työskentelin kaavoituspulmien ja prototyyppien kanssa, kun taas Petran kokemuksen johdosta vaatteiden ompelu oli suurimmaksi osaksi Petran vastuualueena, vaikkakin luonnollisesti myös hän teki projektin aikana paljon kaavatyötä.

Itse koin vaatteiden suhteen suuritöisimmäksi mallistomme takin, jonka kanssa työskentelin itse paljon. Sen rakenne oli kompleksinen ja vaati paljon tutkimusta, testailua ja toistuvien prototyyppien valmistusta. Valmistuotteita tarkastellessa, valmistin myös neljä neuletuotetta, joista mainitsen tarkemmin omassa kappaleessaan 3.1.4.

Toivon että kirjallinen osa tarjoaa projektistamme kuitenkin sen verran tietoa, että sitä on mahdollista arvottaa myös kouluasteikoilla, mutta pääasiallisesti prosessin arvo oli minulle harvinaisen toimivan yhteistyön toteutumisessa.

(12)

2322

TORUSHAMEEN PUKEMISTA ERIPÄIN. KOKEILU MUODONMUUTOKSINEEN TUOTTI LOPULTA TORUSHAMEESTA SYNTYNEET HOUSUT.

3.1 PROSESSI- JA MATERIAALITYÖSKENTELY

Aiheemme ollessa vaikeaselkoinen, oli kaikkea kokeiltava, jotta tiesi, mikä lähestymistapa toimii ja mikä ei. Moni asia oli ensin valmistettava, jotta siitä pystyi viestimään muillekin. Se oli tärkeää, sillä ohjeita oli hankala saada, jos ei itsekään tiennyt mitä kysyä. Meitä kuitenkin yhdisti Petran kanssa luottamus siihen, että lopputulos kävisi jotenkin järkeen, vaikkei aiheestamme ollut helppo viestiä muille kovinkaan koherenttia kuvaa juuri missään prosessin vaiheessa.

Prosessiosuudessa topologisista muodoista alkoi paljastua kiinnostavia vaatteellisia piirteitä. Prototyypeille oli ominaista volyymi ja itsensä ympärimeno jatkuvan pinnan kautta, ja siksi niitä pystyi pukiessa varioimaan paljon. Ne olivat joustavia, ja tämä kaikki vaikutti kiinnostavalta

vaatesuunnittelun kannalta- meitä molempia miellytti ajatus vaatteesta, joka ei ole sidottu koko- tai sukupuolistandardeihin.

Koko prosessin läpi sovitimme paljon prototyyppejä. Vaate on usein suoraviivainen siinä, miten se kuuluu pukea päälle tai miltä se tuntuu päällä. Minua kiinnostavat vaatteet, jotka ovat tästä jotenkin vastakohtaisia. Niistä ei saa koskematta

tai ensikatsomalla selvää tai/ja niitä voi pukea päälle monin tavoin. Halusin testailun kautta tutkia miten vaatteista saisi silueteiltaan epätyypillisiä mutta kuitenkin puettavia. Yritin keskittyä prototyyppejä kokeillessani paljon myös vaatteen tuntuun, ja miltä esimerkiksi sen paino tai puristus tuntuu kehollani.

Prosessivaiheessa yhteistyön merkitys korostui. Hyvinvoinnin näkökulmasta jatkuva tuki ja keskustelu auttoi läpi stressaavankin projektin. Yleensä jommallakummalla oli parempi päivä, ja kun toinen turhautui, toinen jatkoi työtä. Toiselta sai apua erilaisissa käytännönongelmissa tai tekemiseen liittyvissä esteissä, ja asioita oli helpompi muistaa kaksilla aivoilla. Meillä oli myös hauskaa.

Kuvaan seuraavaksi prosessillemme mielestäni tärkeimmät osa-alueet. Esittelen ensin torusprosessiamme, jonka jälkeen koin selkeimmäksi jakaa eri vaatekappaleet omiin välikappaleisiinsa.

(13)

2524

YLLÄ KUVASARJA ENSIMMÄISESTÄ TORUS-PROTOTYYPPISTÄ KÄÄNNELTYNÄ ERIPÄIN. YLIMMÄSTÄ KUVASTA VOI NÄHDÄ PROTOTYYPIN SISÄLTÄVÄN KOLME SISÄÄNMENOAUKKOA. VIEREISELLÄ SIVULLA KUVA TUPLATORUSKAAVASTA SEKÄ PROTOTYYPPI PUETTUNA KÄSIENI PÄÄLLE.

3.1.1 TORUS-PROTOTYYPPI

Topologiset muodot olivat itselleni aluksi uusi ja käsittämätön

aihealue. Teoreettisen ymmärryksen puutteessa minun oli keksittävä oma tapa käsittää aihetta ja sen ominaisuuksia ja jättää matemaattinen pieteetti toisaalle. Minulle luonnollisin tapa oli ryhtyä hommiin.

Tuplatoruksen löydyttyäni minun oli heti pakko kokeilla, miten se toimii konkreettisesti. Piirsin tuplatoruksen suoraan kankaalle, ja merkitsin siihen pienen kääntöaukon. Ompelin prototyypin yhteen ja käännettyäni sen istuin ihmettelemässä, mitä siitä oli syntynyt.

Hetkittäin vaikutti, että prototyyppi ei enää ikinä kääntyisi

”oikeinpäin”, mutta tekikin niin juuri turhautumisen loppumetreillä.

Käännetyssä tuplatoruksessa oli keskiosa, kaksi samanlaista uloketta, sekä kolme sisäänmenoaukkoa. Sitä pystyi vetämään itsensä ympäri, ja joka kerta se muotoutui aina takaisin. Kolme sisäänmenoaukkoa ja jatkuva, käännettävä pinta.

Objektin pinta, itsensä ympärimeno ja sen omalaatuinen muoto kiehtoi ja siihen syvemmin tutustuessani se alkoi vaikuttaa myös jotenkuten vaatekappaleelta. Kokeilin prototyyppiä päälleni heti. Sain sen juuri ja juuri vedettyä käsiini hihankaltaisesti, mutta koko oli liian pieni. Tein siis heti toisen version, nyt joustavasta neuleesta. Nyt tuo hihankaltainen muoto oli jo helpommin puettavissa.

Seuraavaksi oli kokeiltava suurempaa muotoa. Ompelimme yhdessä ensimmäisen ison tuplatoruksen prototyypin. Se oli puettavissa päälle, ja muodosti mitä mielenkiintoisimman, ontelomaisen tuubin.

Se laskostui vahvasti vatsan alueelta, joka synnytti taskunomaiset pussit lantiolle. Tutkiessa prototyyppiä minut valtasi tyydytyksen tunne. Se ei ollut silmissäni pelkästään vaate vaan myös kiinnostava epämääräinen kappale.

Tämän kokeilun kuvia sekä prototyyppiä esiteltäessä

opinnäytetyöohjaajillemme Elina Peltonen kehotti jatkamaan tuplatorus- kokeiluja pidemmälle, eri skaalassa, eri materiaaleista, sekä eri tavoin. Tästä alkoi tuplatoruksen kanssa työskentely, joka jatkui työn loppuun asti.

Tuplatoruksen kaava itsessään on hyvin yksinkertainen.Kuitenkin usein varioidessamme kaavaa, ilmenivät topologiset ongelmat.

Käyttäessä näitä muotoja, itselle vieraita avaruuksia, kaikkea oli siis kokeiltava ennen, kun muodon ehdot tulivat tutuksi. Sen jälkeen kaavaa pystyi jo hieman muokkaamaan, siihen pystyi tekemään vaatemaisempia yhtymäkohtia, sekä vaatteen näkökulmasta toimivampia käytännönratkaisuja.

(14)

2726

3.1.2 TUPLATORUSMEKKO

Tuplatorusmekko syntyi edellä mainitun ensimmäisen prototyypin tavoin tuplatoruksesta.

Teimme tuplatorusmekon ensimmäisen prototyypin trikoosta, ja yllättäen kaavan mittasuhteet toimivatkin jo prototyypissä niin hyvin, että kaava pysyi miltei muuttumattomana

lopulliseen tuotteeseen asti. Torusmekko oli ensimmäinen tuotteemme, joka syntyi ensimmäisen prototyyppikokeiluni jälkeen miltei itsestään lopulliseen tuotteeseen asti. Sen helppous antoi toivoa projektin kaavoitukselliseen kehitykseen .

Materiaaliksi torusmekolle etsimme jotakin joustavaa, sillä tuplatoruksen ominaisuudet tuntuivat toteutuvan parhaiten, kun kangaskin oli joustava. Lopulliseksi materiaaliksi valikoitui pehmeä merinovillaneulos. Tuplatorusmekossa halusimme korostaa sen tuubimaisia ominaisuuksia pehmeällä, mukavalla materiaalilla, joka ei kiristä tai purista. Merinovilla laskostui kauniisti ja istui eri vartalotyypeille, vaikka torusmekon rakenne hyötyi parhaiten mielestämme hieman kurvikkaamman vartalon ominaisuuksista. Valitsimme pesunkestävän

merinovillan ja siten se oli materiaalina toimiva myös vaatteen huoltoa ajatellessa.

Lopullista tuotetta tehdessä huomasimme, että tuplatorusmekkoon oli ommeltava sisälle kujat, jotta rakenne pysyisi kehon päällä mahdollisimman hyvin, eikä sen volyymi lähtisi valumaan hoikemmankaan pukijan päällä. Kujat olivat tällä kertaa oleelliset, mutta ajan kanssa

haluaisin keksiä ratkaisun tuplatorusmekon päällä pysyvyyteen kaavallisesti, käyttäen hyväksi toruksen ominaisuuksia sekä sen omaa rakennetta lisäämättä siihen mitään.

Kujat ja nyörit olivat oleellisia myös ylä- ja alaosan tukemiseksi yhteen. Prototyyppi pysyi päällä melkein ilman nyörejäkin, mutta halusimme helpottaa vaatteen puettavuutta ja päällä pysyvyyttä. Nyörejä varten meidän oli saatava aikaiseksi pieniä reikiä, ja mietimme pitkään parasta lopputulosta, joka ei repisi pehmeää merinovillaa rikki. Studiomestari Reetta Myllymäen avustuksella Petra kokeili jopa brodeerauskonetta: mutta lopulta siistein ja huomaamattomin reikä saatiin aikaiseksi yksinkertaisesti kotikoneen napinläpitoiminnolla.

Tämäkään tapa ei ollut villalle ja vaatteen rakenteelle ihanteellisin, mutta toimi määrätyn ajan puitteissa.

Lopullisen tuotteen kankaan värjäsimme okran väriseksi. Se tuntui toimivan sen aikaisessa värimaailmassamme hyvin, ja lopullinen väritulos olikin kaunis ja kirkas. Lopullinen tuote on miellyttävä pitää päällä, se tukeutuu vartalon muotoihin ja ”nojaa” niihin luonnollisesti. Mallistomme Näytös21-mallina toiminut tanssijakoreografi Sanna Kekäläinen mainitsi hetken vaatteitamme päällä pidettyään, kuinka niissä ja varsinkin tuplatorusmekossa tuntuu ulottuvuuden ja ”veistoksellisuuden” tuntu, mutta kuinka ne ovat pääasiallisesti virkistävän mukavia pitää päällään.

Torusmekkoamme pystyy pitämään päällä monin eri päin, jolloin se tuottaa erilaisia istuvuuksia.

Itsekin toivon vaatteelta monia asioita, joskus vartalon muotojen häivyttämistä ja joskus niiden esille tuomista. Toruksen tuoma mahdollisuus vaihtaa vaatteen istuvuutta vartalolla mielensä mukaan on mielestäni vaatteelle hyödyllinen sekä ajankohtainen ominaisuus. Muokattava vaate luo erilaisia siluetteja pukijansa mukaan.

YLHÄÄLLÄ ENSIM M ÄINEN PROTOTYYPPI MEKOSTA. KUVISSA NÄKYY MYÖS TUOTTEEN SELKÄMYS. LANTION KOHDALLA MEKOSSA ON TORUKSEN AUKKO, JOHON LISÄSIMME NYÖRIT HELPOTTAMAAN PUETTAVUUTTA.ALLA VÄRJÄTTY MERINOVILLANEULOS.

OIKEALLA YLLÄ SANNA KEKÄLÄINEN TUPLATORUSMEKOSSA NÄYTÖS21- LOOKBOOK KUVASSA. KUVAAJA SOFIA OKKONEN.KESKELLÄ KUVASSA JUURI VÄRJÄTTY MERINONEULOS.

SUORAAN YLLÄ TUPLATORUSMEKKO PUETTUNA “VÄÄRINPÄIN”.

(15)

29 AALTO-YLIOPISTO, MUOTI

28

SUSANNA SAARIKKO

3.1.3 TUPLATORUSHAME JA HOUSUT

Tuplatorusmekon kaavaa varioiden teimme siitä myös hameen kaavan. Myös merinovillasta tehtäviä hameita oli tarkoitus valmistaa kaksi. Toinen olisi musta, sillä halusimme mallistoon käyttökelpoisen, mutta siluetiltaan mielenkiintoisen ”arkituotteen”. Toista mekkoa valmistaessa tekeminen oli intuitiivista- siitä syntyivätkin housut.

Okran ja mustan lisäksi olimme tehneet merinovillalle erilaisia väritestejä. Yhdestä väritestistämme tuli erilainen, kun suunnittelimme, sillä testissä kävi pieni laskuvirhe. Huomasimme tämän kuitenkin vasta

lopullista kangasta värjättäessä, kun kangas värjäytyikin vaaleammaksi mitä olimme ajatelleet. Väri oli kuitenkin kaunis, vaalea harmaanvihreä, joka tuntuikin paljon raikkaammalta, kun ensin suunnittelemamme väri.

Värjäilyn, kaavoituksen, ompelun jälkeen ja hameen ollessa valmis, sovitimme sitä päälleni. Kun olin pukenut sen päälle, huomasin kuinka siitä voisi tehdä myös mielenkiintoiset housut poistamalla keskisauman ja muodostamalla näin lahkeet. Olimme molemmat välittömästi innostuneita housuajatuksesta ja purimmekin siis heti juuri yhteen ommellun keskisauman. Petra yhdisti käsin ommellen uudet saumat lahkeiksi ja näin hameesta tuli housut.

Housut tuntuivat olevan tarpeellinen lisäys

tuotekokoelmaan, joka oli tuossa prosessivaiheessa hame- ja mekkopainotteinen. Lopulta housut olivat minusta yksi työn mielenkiintoisimmista tuotteista. Ne ovat äärimmäisen pehmeät, erikoiset siluetiltaan ja laskeutuvat kaikilla hieman eritavoin riippuen jokaisen vartalon erilaisista rakenne-eroista. Pitämällä juuri mallistomme housuja

päällään, tuntee hyvin vaatteen painopisteen, sillä housut

”nojaavat” vartaloon tunneliensa ja jatkuvan volyyminsa ansiosta.

YLLÄ KUVA HOUSUISTA LIIKKEESSÄ.

ALLA KUVA HOUSUJEN KAAVASTA VIELÄ HAMETTA TAVOITELLEN.

KUVASARJASSA OIKEANPUOLIMMAISESSA KUVASSA ENSIMMÄINEN PROTOTYYPPI TORUSHAMEESTA. KESKELLÄ VÄRJÄTYSTÄ MERINONEULOKSESTA VALMISTETTU HAME, JOKA TÄMÄN SOVITUKSEN JÄLKEEN MUUTTUIKIN HOUSUIKSI KUN MUOKKASIMME KESKISAUMAA. OIKEALLA MUSTAN HAMEEN LOPULLINEN VERSIO. VAIKKAKIN HAME ON KÄYTETTÄVÄ “ARKITUOTE”, SIINÄ ON SILTI TORUSHAMEEN SILUETILLE OMINAISIA KURIOSITEETTEJA.

(16)

3130

3.1.4 TORUSHAME, SÄÄRYSTIMET SEKÄ ADVANCED KNIT

Tässä kohtaa prosessia olin Anna-Mari Leppisaaren Tekstiilimallisto- kurssilla, jossa olin onnistunut neulomaan käsikoneella pienisilmukkaista 2x2 rib- rakennetta, koululta löytyneestä Linificio-valmistajan pellavalangasta, johon ihastuin. Neuloksena se oli pehmeä, kevyt ja todella joustava.

Tässä vaiheessa prosessiamme mukanamme oli vielä diffrentiaaligeometrinen matemaattinen pinta-avaruus, joka koostui useimmista kolumneista ja niitä yhdistävistä tunneleista. Valitsemallani Advanced Knit and Knitwear- kurssilla pohdin yhdessä opettaja Anna- Mari Leppisaaren kanssa, miten tämä rakenne olisi mahdollista valmistaa. Tein epäonnistuneita ja myös menestyksekkäitä kokeiluja, mutta pidemmälle kurssin edetessä huomasimme Petran kanssa, kuinka tuo neliömäinen ja strukturoitu muotokieli ei tuntunut enää niin luonnolliselta toruksen pehmeyden vierellä. Halusimme keskittyä nimenomaan torukseen, joten tämä rakenne sai siis jäädä. Tuon idean hylkääminen tuntuu jälkeenpäin työlle olennaiselta rajaukselta.

Linificion New Opale- lanka oli niin pehmeä ja kevyt, että kokeiluistani innostuneena otin yhteyttä Linificioon, joka ystävällisesti tarjosi meille samaista New Opale- lankaa yhden koonikerän harmaassa värissä. Neuloin siitä Anna Leinosen avustuksella teollisella adf-neulekoneella 2x2 rib- rakennetta niin paljon, kun koonista riitti. Tämä määrä oli sitten tarkasti laskettava riittämään kaikkiin siitä suunniteltuihin tuotteisiin. Siitä oli tarkoitus valmistaa leikkaa-ja-ompele- menetelmällä torushame, siihen kuuluvat pitkät säärystimet ja hihamainen yläosa.

Yksittäinen torushame oli alkujaan Petran kokeilu. Se oli yksittäisestä toruksesta tehty tuubi, johon Petra leikkasi kaksi aukkoa. Näin ollen siitäkin syntyi mielenkiintoinen vaate jossa oli monimutkainen rakenne. Neulekurssilla oli järkevää tehdä kaikki pellavarib-tuotteet, joten Petran prototyyppivaiheen jälkeen minä jatkoin hameen kanssa. Rajallisen materiaalimäärän takia laskin kaikki hameen mittasuhteet tarkasti. Vaikea rakenne oli välillä vaikea käsittää kaksitasoisena, ja pyörittelinkin prototyyppiä tai paperiversiota käsissäni jatkuvasti tämän työvaiheen aikana.

Yhdeksi haasteeksi osoittautui säärystinten kaava. Säärystimet noudattivat tuplatoruksen rakennetta, joten toruksen ominaisuudet säilyttääkseen, sen kaksitasoisen kaavan täytyi sisältää kaksi reikää sekä riittäviä leveyksiä ja mittasuhteita kääntyäkseen ja laskeutuakseen parhain tavoin. Halusimme kuitenkin, että säärystimet pysyisivät jalassa ”kiinni” itsestään jalan ympärillä, ja laskeutuisivat toruksen painopisteitä korostavasti. Kaavassa piti ottaa huomioon myös Linificio-langan laskeutuvuuteen vaikuttava keveys sekä venyvyys, joka vaikuttaisi kaavan kokoon sitä pienentävästi.

Tein säärystinten parissa useita laskelmia, kunnes päädyin kaavaan, jonka uskoin toimivan

pellavaneuloksessa. Lopullisen tuotteen ommeltua pähkäily näytti tuottaneen tulosta, sillä siinä oli tarpeeksi volyymiä, mutta tuote pysyi hyvin myös jalassa. Pidän säärystinten erikoisesta rakenteesta, sekä niiden yhdistelmästä torushameen kanssa. Yhdessä ne luovat housuhametyyppisen kokonaisuuden.

Säärystinten kaavaa pienentämällä Petra valmisti myös sukkamaisemmat, pienemmät versiot säärystimistä.

Neulehametta ketlatessa (Ketlain= neuleen saumakone) sain purkaa sen muutaman kerran. Juuri kun luulin rakenteen olevan oikein, kappale tuntui kääntyvän taas eritavoin. Minun oli taas käänneltävä kappaletta nähdäkseni, miten se rakentuu. Muutaman testikerran jälkeen ketlaus kuitenkin onnistui ja hame alkoi muotoutua oikein. Lopuksi ompelin hameeseen käsin yksityiskohdat kuten resorit ja kujat, sekä metallikoristeet. Kujat tukivat koko rakennetta paremmin, sekä niiden avulla hameen pituutta sekä siluettia pystyy säätelemään.

Anna-Mari Leppisaari mainitsi, että koulun ulkopuolella tietyillä teollisilla neulekoneilla on mahdollista neuloa suoraan umpimaista tuubimaista rakennetta, joka lisäksi kapenee ja levenee. Olisi mielenkiintoista ja varmasti haastavaa suunnitella tämän tyyppinen neulerakenne. Tällä kertaa päädyin kokoamaan neuleet niin sanotulla cut&sew eli leikkaa&ompele- menetelmällä, jossa tuote valmistetaan neuloksesta leikkaamalla ja ketlaamalla tai saumuroimalla.

Valmiit tuotteet olivat minusta onnistunut kokonaisuus varsinkin yhdessä käytettynä. Hameen kanssa haluaisin kuitenkin vielä jatkaa tutkimuksia, jotta saisin siitä vielä vaivattomamman.

LINIFICION NEW OPALE- PELLAVALANKA.

OIKEALLA ENSIMMÄISIÄ NEULETESTEJÄ, TORUSHAMEEN SEKÄ SÄÄRYSTINTEN PROTOTYYPPITYÖSKENTELYÄ, ESIMERKIKSI NELIÖMÄINEN TUOTE JOKA KARSIUTUI.

LOPULTA PÄÄDYIMME VALITSEMAAN SÄÄRYSTINTENKIN NEULERAKENTEEKSI YKSINKERTAISEEN 2X2 RIB-RAKENTEEN JOKA JOUSTAA HYVIN.

VASEMMALLA: KOKOAMISVAIHEESSA SOVITIN HAMETTA PALJON. VIERESSÄ KETLAUSVAIHE, HAMEEN KUJAT NÄKYVÄT TÄSSÄ. ALLA LASKELMIA SÄÄRYSTINTEN KAAVAAN.

(17)

3332

ENSIMMÄISIÄ TAKIN PROTOTYYPPI JA SILUETTITESTEJÄ HARSOPELLAVASTA.

TAKIN K A AVATYÖSKENTELYSSÄ TUKEUDUIN KOLMIULOTTEISEEN TYÖSKENTELYYN.

MUISTIINPANOJA.

3.1.5 TAKKI JA LIIVIT

Kaavoituksellisesti juuri takki oli minulle mallistomme vaikein osuus, mutta

mahdollisesti myös antoisin.Uskon, että opin parhaiten katsomalla ja koskemalla, ja takin kanssa työskentely oli täysin prototyyppilähtöistä. Prototyyppejä tutkimalla pystyin muokkaamaan myös itse kaksitasoista kaavaa, ja tämän työskentelytavan parissa jatkan varmasti jatkossakin.

Takin suhteen aloitimme taas sovittaen, tuplatorusprototyyppien pukemisella päälle.

Lopulta kokeilut päätyivät kahdesta tuplatoruksesta koostuvaan nelitorukseen.

Nelitoruksen haasteet liittyivät myös toruksen ominaisuuksiin. Kaavatyöskentelyssä se tarkoitti hetkeä, jossa prototyyppi ommellaan ja se kääntyy kaksitasoisesta kappaleesta kolmiulotteiseksi. Jos joku tuntui nelitoruksen kaavallisessa kaksiulotteisessa tasossa käyvän järkeen, usein käännettynä se yllätti siitä huolimatta. Kävin läpi monta pulmallista tilannetta, kun koitin ymmärtää toruksen pinta-avaruuksien kääntymistä kaksiulotteisesta tasosta kolmiulotteiseen, tilalliseen muotoon. Tuplatorus oli vihdoin alkanut avautua, mutta heti kun rakenteeseen lisäsi kaksi uloketta lisää, se muuttui taas uudeksi, käsittämättömäksi ulottuvuudeksi, jossa ei tuntunut olevan usein yhtään mitään järkeä.

Aivoni taisivat kuitenkin muovautua jotenkin, sillä pikkuhiljaa kokeilujen ja testailun kautta, opin ymmärtämään myös nelitorusta paremmin.Lopullinen tuote oli hihoista, takakappaleesta sekä kauluksista koostuva puettava muotomaailma, jonka siluetista tuli kiinnostava mielestäni juuri toruksen pinta-avaruudellisiin ominaisuuksien vuoksi. Se sisälsi koloja ja käytäviä, sekä pysyi päällä sen painon jakautuessa vartalon painopisteiden mukaisesti.

Takin neliosainen rakenne alkoi olla selkeä, mutta miehustan osuus oli ratkaistava.

Mieleemme tuli liivimäinen rakenne, jonka kanssa kaulushihaosuus muodostaisi selkeämmän kokonaisuuden. Liivi on intuitiivisesti käsitettynä myös tuplatorus.

Siinäkin on kaksi reikää, ja niitä ympäröivä ulotteellinen rakenne. Koetimme

muodostaa liivin myös prototyyppiemme toruksista, mutta se olisi edellyttänyt enemmän aikaa. Päädyimme siis valmistamaan perinteisen liivin.

Liivin kanssa työskentely turhautti meitä, se oli ainut niin sanottu oikea vaate, ja sen mukana tuli oikean vaatteen valmistushaasteet. Se piti kaavoittaa ja koota ennalta määrätyllä tavalla, joka ei tuntunut meille juuri tässä projektissa

mielekkäältä. Opinnäyteohjaajien kanssa keskusteltua tajusimme kuitenkin kuinka paljon lähestyttävämpi koko vaatekappale olisi, jos siitä voisi tunnistaa jotakin vaatteellista, tässä tapauksessa liivin.Seuraavaksi oli pohdittava materiaaleja.

Työskentelyämme värittänyt tietämättömyys ja topologiset yllätysaspektit määrittivät työmme suuntaa koko ajan. Siksi esimerkiksi juuri materiaalivalintojen maailma tuntui läpi työn rajoittavalta: jos nyt päätyisimme esimerkiksi takin kanssa ensimmäiseen ajatukseemme harsopellavaan, mistä tietäisimme taipuisiko se tuplatoruksen

kaikkiin ominaisuuksiin kuitenkaan. Materiaalivalinnat olivat vaikeita myös ilman vaatteellisia referenssejä.

(18)

3534

Prototyyppityöskentelyn alkuvaiheessa meitä miellytti harsopellava ja valmistimme siitä ensimmäisen nelitoruksen.Se oli aivan ensimmäinen prototyyppi takistamme, jossa tutkimme tuplatoruksen jakautumista nelitorukseksi sekä sen tuplatoruksesta eroavia ominaisuuksia. Harsopellava jäi kauniisti pystyyn kaulus ja hiha-alueella, mutta sen käyttö epäilytti meitä hieman silti. Olimme tässä välissä hyvin alussa takkikokeiluja, joten jätimme materiaalipäätöksen myöhemmäksi.

Työn aikana ohjaajamme Elina ja Veronika Abbrederis kehottivat meitä pohtimaan, olisiko jo valmiiksi erikoiseen vaatekappaleeseen parempi yhdistää vaatekankaita, eikä esimerkiksi harsopellavaa. Muistan miettineeni, että konsepti todella on täysin erilainen, jos malliston kaikki materiaalivalinnat olisivat kokeellisia tai epävaatteellisia. Siitä syystä juuri tässä projektissa minua miellytti enemmän ajatus yhdistää vaatteellisesti tunnistettavia materiaaleja erikoisiin rakenteisiin.

Liivin ja takin materiaaliksi valikoitui lopulta liituraitakangas. Sen visuaalinen ilme sopi muutoin epämääräiseen vaatekappaleeseen, sillä liituraita yhdistetään usein vaatekappaleeseen, kuten puvun takkiin tai liiviin. Liituraidan käyttäminen monimutkaisessa, itsensä sisäänkääntyvässä rakenteessa tarkoitti millintarkkaa raitojen kohdistamistyötä. Kohdistamisella liituraita jatkuu sauman jälkeenkin yhtenäisenä. Lopullinen tuote liiveineen ja kaulushihaosuuksineen oli mielestäni onnistunut, mutta näen siinä vielä prototyypin. Ehdin huomata kuinka paljon rakenteessa ja sen siluettivariaatioilla olisi potentiaalia, jota voisi varioida usein eri tavoin.

YLLÄ LIIVIN PROTOTYYPPITYÖSKENTELYÄ, JOSSA YRITIMME VIELÄ HYÖDYNTÄÄ TORUKSEN KAAVAA JA OMINAISUUKSIA. OIKEALLA YLÄKULMASSA NELITORUKSEN YKSI ENSIMMÄISISTÄ PROTOTYYPEISTÄ.

KUVASSA NÄKYY NELITORUKSEN KAKSITASOINEN KAAVA YKSINKERTAISIMMASSA MUODOSSAAN. OIKEALLA VALMIS KAULUSHIHA-OSUUS SEKÄ LIIVI, NÄYTÖS21 LOOKBOOK-KUVA, KUVAAJA SOFIA OKKONEN. MALLINA SANNA KEKÄLÄINEN. KOKONAISUUTEEN LISÄSIMME TEKEMIÄNI METALLIYKSITYISKOHTIA.

VASEM M ALLA SIVULLA LOPULLINEN LIIVI VIIMEISTELYJÄ VAILLE VALMIINA.

(19)

3736

3.1.6 KÄSITORUS

Ensimmäisessä torusprototyypissä meitä miellytti sen pehmeys ja muhkeus. Olin valmistanut prototyypin isosta, pehmeästä neuloksesta.

Valmista ja kaunista neulosta oli kuitenkin vaikea löytää, eikä meillä ollut enää aikaa neuloa materiaalia itse. Tässä vaiheessa Elina Peltonen ehdotti meitä kysymään esimerkiksi sukulaisiltamme apua. Lopulta äitini neuloi meille 165cm pehmeää villaneulosta

puolipatentti-neulerakenteella. Tästä pystyin valmistamaan muhkeamman käsitoruksen, jonka yhdistimme torushousu-lookiin.Tämänkin tuotteen valmistin cut&sew menetelmää käyttäen. Mielestäni tuotteen äititytär ulottuvuus on myös sympaattinen.

Samaisesta kaavasta Petra valmisti myös kevyemmän version Linificion pellavaneuloksesta.

KÄSITORUKSEN ENSIMMÄINEN PROTOTYYPPI.

YLLÄ VALMIS TUOTE SEKÄ NEULOS.

VASEMMALLA ÄITINI NEULOMASSA.

(20)

3938

4. METYYLISELLULOOSATUOTTEET JA ASUSTEET

Projektin kokeellisuutta korostaa myös mallistossa käytetty metyyliselluloosa biomateriaali. Petra kävi sivuaineenaan kesällä 2019 Chemarts- kesäkurssin, jossa hän kehitti metyyliselluloosa- sekä

glyseroliseoksen, joka muistuttaa kuivuessaan tunnultaan ehkäpä lähinnä nahkaa tai muovia. Petra oli jo kesällä tehnyt materiaalitestejä tästä metyyliselluloosaseoksesta sekä kokeillut sekoittaa siihen myös erilaisia vaate tai kangaskuituja, lankaa sekä erilaisia muita lisukkeita.

Koska metyyliselluloosa oli uusi materiaali, se vaati meitä kehittämään uusia toimintatapoja ja tekniikoita. Mitä enemmän teimme kokeiluja, sitä viisaammiksi tulimme metyyliselluloosalle parhaiten soveltuvista työskentelymetodeista, sen mahdollisuuksista, sekä varsinkin sen rajoituksista.

Toiveissamme oli valmistaa ainakin yksi tuote kokonaan metyyliselluloosasta, ilman mitään siihen

upotettuja ”tukirakenteita”. Ensimmäisenä isona kokeiluna valmistimme siinä vaiheessa projektissa mukana ollutta matemaattisgeometristä pintaa, joka koostui kolumneista sekä niitä yhdistävistä harjaksista.

Tämä rakenne koitui kuitenkin vaikeaksi metyyliselluloosasta koottuna. Metyyliselluloosa on kuivuessaan painava, eikä kolumnit pysyneet kiinnitettyinä. Jouduimme hieman pettymään, sillä kokeilu ei ollut täysin käyttökelpoinen, mutta molemmat havaitsivat testissä kuitenkin paljon potentiaalia.

Olimme myös sujauttaneet kokeilun metyyliselluloosaseokseen pienen ajatusvirheen- glyseroli oli unohtunut osasta prototyyppikokeilua, ja kuivuikin toisesta päästä täysin eri tuntuiseksi ja näköiseksi, kun

glyserolia sisältävä osuus. Tämä kaikki ohjasi meitä eteenpäin onnistuneimpia kokeiluja, sillä virheistään oppii tehokkaasti.

Tämän testin jälkeen päädyimme valmistamaan kaksi hieman yksinkertaisempaa metyyliselluloosahametta, joiden kaava oli kietaisuhamemainen. Kietaisuhame oli esillä jo alun luonnosteluvaiheessa, metyyliselluloosa sopisi sen yksinkertaiseen rakenteeseen paremmin, se vei vähemmän materiaalia, ja oli puettavissa helposti.

Kaiken lisäksi kietaisuhame on tietyllä tavalla tarkasteltuna myös torus, ja kaksitasoisena se tuntui istuvan myös malliston moniulotteelliseen maailmaan.

Kietaisuhameissa päätimme upottaa metyyliselluloosaan läpinäkyvän polyesterikankaan tukeaksemme

metyyliselluloosan painoa. Kietaisuhameen reiät eli metallirinkulat sekä muut koristeelliset yksityiskohdat upotimme suoraan kuivuvaan materiaaliin. Väriksi valikoitu lopulta alun avaruusmateriaalista löytynyt cyan, eli kirkas turkoosi. Käyttämämme väri on elintarvikeväriä ja metyyliselluloosa myrkytöntä, joten hame ei sisältänyt ollenkaan haitallisia ainesosia. Se on myös zero waste- positiivinen materiaali, sillä se säilyy sekoitettuna hyvän aikaa.

Toiseen hameista halusimme metyyliselluloosan läpikuultavuutta korostavan lopputuloksen. Värjäsimme massan hyvin hennosti harmaaksi, ja päällystimme sillä kirkasta kierrätyspolyesteriä. Hameen printin valmistimme upottamalla metyyliselluloosaan nauhoja.

Tässä vaiheessa projektia pähkäilimme myös mallistomme t-paitoihin tulevia printtejä. Koneella ja piirtäen tekemämme printit tuntuivat meistä ankeilta ja suunnittelimme printtejä pitkään. Minä piirsin kuvia käsin, ja skannauksen jälkeen Petra yhdisteli niitä omiin Adobe Photoshopilla tehtyihin kuviinsa. Tämä tapa tuntui hauskalta, sillä se yhdisti molempien kädenjäljen yhteen printtiin, mutta vaikka kaikki tuloksista olivat meistä ”ihan hienoja”, mikään niistä ei tuntunut kuitenkaan oikealta.

Kuvat olivat hyviä tietokoneen ruudulla, mutta tulostettuna ja keholle kokeiltuna ne tuntuivat liian tasaisilta. Samaan aikaan painimme Photoshopissa myös värimaailman kanssa. Vaatteellisten referenssien puutos tarkoitti, että meidän piti päättää värimaailma itse, joka oli meistä jostain syystä hyvin vaikea päätös. Jossain vaiheessa turhauduin koneella työskentelyyn ja koska kolmiulotteinen lähestymistapa printtisuunnittelua kohtaan kiinnosti minua, tein uteliaisuudestani kaksi kokeilua.

Tekemäni kokeilut tuntuivat molemmista jatkokehitettäviltä. Päätimme käyttää t-paitojemme printtisuunnittelussakin metyyliselluloosaa, johon upotimme erilaisia kierrätyspolyesterille

digiprintattuja kuviamme prosessin matkalta. Meitä miellytti ajatus, etteivät testiprinttikokeilut menneet hukkaan, vaan kerrostuivat printeiksi t-paitoihin ja lopulta myös kenkiin. Jo olemassa olevan materiaalin käyttö printtisuunnittelussa olikin mielestäni raikas kokeilu, jota olisi myös kiinnostavaa jatkaa

pidemmälle

Metyyliselluloosan käytöllä pystyi saavuttamaan limaisen tai ”valuvan” efektin ja kiiltävän pinnan.

Siihen sai kuitenkin myös eri rakenne-eroja sen mukaan, upottiko massaan sekaan mukaan mitään vai ei. Sen kanssa oli helppoa työskennellä ja toimi monipuolisesti eri asioissa. Sitä pystyi värjäämään helposti, vaikkakin joidenkin elintarvikevärien kohdalla Petralla oli kokemusta niiden haalistuvan auringonvalossa nopeastikin.Metyyliselluloosa materiaalina on vielä kokeellinen, mutta oli todella mielenkiintoista saada kokeilla sitä vaatesuunnittelun yhteydessä ja onkin kiinnostava nähdä mihin siitä vielä on.

VASEMMALLA ENSIMMÄINEN KOLMIULOTTEINEN PRINTTIAJATUKSENI TESTI. YLLÄ T-PAITOIHIN SOVELLETTU VERSIO TEKNIIKASTA, JOSSA PRINTTI RAKENTUI ULOTTEELLISEKSI KUN KERROSTIMME PRINTTEJÄ JA PÄÄLLYSTIMME NE METYYLISELLULOOSALLA.

(21)

4140

C

SUORAAN YLLÄ YKSI MAINITSEMISTANI LUKEMATTOMISTA KOKEILUISTAMME, METYYLISELLULOOSA”LIIVI”, JONKA TEIN. SIVUN YLÄKULMASSA VASEMMALLA KUULTAVA VERSIO PROTOTYYPISTÄ, JOSTA UNOHDIMME GLYSEROLIN, JA JOKA OLI KOSKIESSA KUIVAN JA PAPERIMAISEN TUNTUINEN.

OIKEALLA YLHÄÄLLÄ OLEVASSA KUVASSA NÄKYVÄ GLYSEROLIA SISÄLTÄVÄ OSUUS, JOKA OLI NAHKEA TUNNULTAAN MUTTA ENNEN KAIKKEA JOUSTAVA, ELI HELPOMMIN PUETTAVA.

OIKEALLA LUONNOKSESSA AJATUKSIA METYYLISELLULOOSAVAATTEEN KOKOAMIS, -KIINNITYS- JA SULKUTEKNIIKOISTA.

Asusteet olivat myös yksi päänvaivamme. Niitä oli vaikea suunnitella ennen lopullisten tuotteiden valmistumista, ja teimmekin ne aivan lopuksi. Lopulta myös kengät syntyivät hetkessä. Päätimme jatkaa niissä jo t-paidoista tuttua tapaa käyttää metyyliselluloosaa digiprintatun, läpikuultavan polyesterin kanssa. Metyyliselluloosaan kastettu kangas muovaantui valmiskengän päälle kuin itsestään. Valmistimme samalla tekniikalla myös hiuskoruja ja testejä koruista muutenkin, mutta ne tuntuivat metallikappaleiden kanssa liialta.

Jo prosessin alussa tutustuimme Klein pullo- nimiseen topologiseen pinta-avaruuteen.

Halusimme kokeilla tehdä siitä laukun, mutta rakenne oli kuitenkin vaikea. Prototyypin käsittäminen oli suhteellisen helppoa, mutta ongelmaksi koituivat vetoketjujen ja saumojen rakenteet ja niiden viimeistely vaikeassa rakenteessa. Laukun kanssa työskentely oli sen verran hidasta, että jätimme laukkukokeilun yhteen kappaleeseen ja lopulliseksi tuotteeksi Petra valmisti sen moiréefektin (läikekangas, jossa on puristamalla aikaansaatuja aaltoilevia kuvioita) omaavasta kankaasta korostaaksemme sen kaksikerroksista, itsensä sisälle sukeltavaa rakennetta.

VA SE M M A L L A K U VISSA K U I V U VA T K E N G Ä T.

A L A V A S E M M A L L A LAU KU N PROTOTYYPPI, JONKA VIERESSÄ KUVA MOIRÉEFEKTISTÄ T-PAIDAN HIHASSA. T-PAIDASSA EFEKTI KUITEN KIN H ÄIVYTTYI METYYLISELLULOOSAMASSAN LEVITYKSEN JÄLKEEN.

(22)

4342

METYYLISELLULOOSAN KANSSA TYÖSKENTELY OLI OPETTELUA, SILLÄ SEN KÄYTÖSTÄ VAATTEEN LÄHTÖKOHTANA EI OLLUT OHJEITA. TEIMME KAAVAN LOPULTA MUOVILLE, JONKA LÄPI NÄIMME LEVITTÄÄ MASSAN (KUVAT YLLÄ).

TESTIKAPPALEITA TEHDESSÄMME HUOMASIMME ETTÄ METYYLISELLULOOSA SAATTAA TARTTUA ALUSTAANSA, JOTEN LOPULTA LEVITIMME METYYLISELLULOOSAMASSAN MINERAALIÖLJYLLÄ KÄSITELLYLLE VOIPAPERILLE, JOTTEI MASSA KUIVUESSAAN TARTTUISI ALUSTAAN. ENSIMMÄISEN KERROKSEN JÄLKEEN UPOTIMME KIERRÄTYSPOLYESTERIN MASSAAN, JONKA JÄLKEEN LISÄSIMME PÄÄLLE UUDEN KERROKSEN. METALLIRINKULAT TUIMME POLYESTERPALOILLA, JOTTA NE EIVÄT IRTOISI VALMIISTA HAMEESTA. YLLÄ MUOVIKAAVA SEKÄ JUURI LEVITETTY MASSA. OIKEALLA VALMIS HAME MERI MALMISEN PÄÄLLÄ.

HARMAAN LÄPIKUULTAVAN “GENIOUS”- HAMEEN KUIVUVA VERSIO YLLÄ. ALLA PROTOTYYPPITYÖSKENTELYÄ, JA OIKEALLA REUNASSA KUVA VALMIISTA TUOTTEESTA, JOSSA VOI HAVAITA HAMEEN LÄPIKUULTAVAN JA “VALUVAN” OMINAISUUDEN.

(23)

4544

5. METALLI

Puettava metallinen veistoskokoelma on sivuaineopintoihini kuuluva kokonaisuus, jonka valmistin yhteisvaatemalliston ohessa ja siitä inspiroituneena. Olin syksyllä 2020 Metal Casting 101- kurssilla. Kurssi oli intro metallivalun maailmaan, missä keskityttiin taiteelliseen metallivaluun käytännöllisen metallivalun sijasta. Tein kaikenlaisia kokeiluja, mutta kurssin lopussa huomasin, miten muottien rakennukseen tarkoitettu vaha käyttäytyi sulaessaan ja tipahdellessaan alustalle. Päätin käyttää tuota vahan ominaisuutta muottini pohjana. Sulaa vahaa käyttäen valmistin pieniä muotteja, muotoja, jotka näyttivät vähän pieniltä avaruudellisilta päiltä.

Jatkoin prosessia Advanced Sculpture- kurssilla. Päätin, että jatkan sulan vahan kanssa työskentelyä ja kokeilen valmistaa pieniä, puettavia veistoksia sekä

erilaisia solkia, kiinnityskappaleita ja koruja. Metalli sopisi vastakohtaisena myös pehmeiden materiaalien sekaan hyvin.

Ensimmäiseksi valmistin suuren määrän muotteja. Ohjailin sulaa vahaa alustalla, kunnes se jähmettyi. Se jäi niin sanotusti keskelle muodonmuutosta. Osan muoteista muokkasin keholle sopivaksi sovittamalla vielä taipuisaa vahaa itseni päälle.

Muotittamisen jälkeen metallipajan Kalle Jalava hoiti metallinsulatuksen ja metallivalun. Metallivalu tehtiin pronssiseoksella. Valun jälkeen seurasi työn kaikista suuritöisin vaihe. Viimeistelin, eli hioin, muokkasin ja kiillotin metallikappaleita tuntikaupalla. Metalli ei ole nopeasti käsiteltävä materiaali, ja joskus kärsivällisyyteni olikin koetuksella. Nautin kuitenkin metallipajan ilmapiiristä, suoraviivaisesta työskentelystä pajakoneineen, sekä palkitsevasta tunteesta jos kappale oli onnistunut.

Lopullinen työ oli kokoelma pieniä puettavia veistoksia, jotka sopivat mielestäni hyvin muodonmuutosta korostavan luonteensa takia mallistoomme. Pidän niiden

keskeneräisestä ilmeestä, mutta metalliseoksen värin olisin toivonut olevan metallisempi. Nyt seoksen kompositio tuotti metalliin kultaisen värin.

Veistoskokoelmassa kehon ja veistoksen välinen yhteys on selvä. Mallinamme toiminut Sanna Kekäläinen mainitsi veistosten tuntuvan tulevan osaksi vartaloa niiden

lämmetessä ja ollessa keholla hieman pidempään, kunnes lopulta niitä ei enää huomaa pitävänsä päällään.

VEISTOSKOKOELMAN ENSIMMÄISET PROTOTYYPIT, JOISTA OSA PÄÄTYI VAATEMALLISTOMME LOPULLISIIN TUOTTEISIIN YKSITYISKOHDIKSI.

(24)

4746

VIEREISELLÄ SIVULLA OTTEITA METALLIKOKOELMAN PORTFOLIOSTA, JOSSA ESITTELEN PROJEKTIN TYÖVAIHEITA JA VALMIITA K APPALEITA.TÄLLÄ SIVULLA KAIKKI VALMIIT KAPPALEET.

(25)

4948

TÄLLÄ AUKEAMALLA LINE UP-KUVASARJA ELI VALMIS LOPULLINEN KOKOELMA.NÄYTÖS21 LOOK BOOK-KU- VAT, KUVAAJA SOFIA OKKONEN. MALLEINA SANNA KEKÄLÄINEN JA ANTTI KETTUNEN. STAILAUS MINTTU VESALA. HIUKSET MIKKO VAINIO. MEIKKI JENNY JANSSON.

6. LINE UP

(26)

5150

7. YHTEENVETO

Lopullinen työ on onnistunut siinä mielessä, että saimme vaatemalliston valmiiksi rajatussa aikamääreessä. Vaikka opin paljon vaatteen suunnittelusta ja valmistamisesta, tarkoituksena oli harjoitella myös yhteistyön tekemistä sekä reflektoida sen arvoa työskentelylle, ja ajat- telenkin onnistuneeni juuri siinä parhaiten. Työskentelykulttuurin näkökulmasta yhteistyö oli voimavara, jonka avulla pystyimme parhaimmillaan tutkimaan vaikealtakin tuntuvia aihealueita sekä uusia lähestymistapoja.Jatkuva reflektio ja asioiden ääneen läpikäyminen tuntui äärimmäisen raikkaalta. Yhteistyömme oli toimivaa,mutta toiselta sai apua ja tukea myös inspiraation kadotessa tai hankaluutta kohdatessaan. Työhön sai jaettuna myös tiettyä etäisyyttä, mikä on luovassa työskentelyssä usein paikallaan, ja minkä huomasin osottau- tuvan itselleni tärkeäksi aspektiksi muistaa myös omissa projekteissani.

Konseptuaalisen malliston suunnittelussa ja valmistamisessa koin yhteistyömme antavan sille lisäarvoa. Toimivassa yhteistyössä ideat elävät ja muuttavat muotoaan muokaten niitä ker- rokselliseksi versioksi alkuperäisestä. Yhteistyössä taustalla vaikuttavat useammat aivot ja yhdessä pystyimme tarkastelemaan ideoita objektiivisemmin. Minusta suunnittelijalle on ajankohtaista kuulla ja kokeilla useampia tulokulmia ja täten haastaa itseään monipuolisesti, jotta kestävälle työskentelylle on perusteita. Itse vaatemallistolle painoarvoa antaa myös molempien kädenjälki. Mielestäni konseptuaalisen suunnittelutyön toteutumista edistää myös useamman ihmisen suhde tutkittavaan aiheeseen. Projektissamme se tarkoitti minun sekä Petran käytännöntason suhdetta puettavaan vaatteeseen,sekä aiheemme käsittämistä molempien näkökulmista. Minusta jo se luo työlle monikerroksellisen luonteen.

Haluaisin kuitenkin vielä kehittää ja tarkentaa monia asioita. Itse torusta olisin halunnut tutkia pidemmälle ja monipuolisemmin. Tässä projektissa emme ehtineet mielestäni varioida torusta tarpeeksi monipuolisesti sen eri skaalassa tai materiaaleissa. Mielestäni se olisi voinut tukea lopullista kokonaisuutta paremmin, kun jotkin nykyiset ratkaisumme. Myös suunta, jossa toruksen kaavaratkaisut ovat vain yksinkertaisesti yhdistetty tunnistettaviin vaatekankaisiin kiinnostaa minua. Ajan kanssa ja vielä tarkemmin rajattuna kokonaisuus olisi voinut olla yhtenäisempi.

Kokeilullinen tapa työskennellä voi johtaa ennakoimattomaan lopputulokseen. Uuden aiheen tai materiaalin ääressä moni asia oli meille epävarma, eikä tuloksia voinut ennustaa tai lopputuleman toimivuuteen luottaa. Ennakoimaton tulos kuvaa mielestäni yhteisvaatemallis- toamme hyvin. Vaatemallistosta muodostui projektin aikana täysin erilainen mitä sen alussa ajattelin olevan, mutta yllätti minut monin tavoin, aivan kuten monet vaatekappaleemme.

Huomasin, kuinka materiaalikokeiluissa tutkimusprosessi voi olla tärkeämpi kuin lopputulos, kaavoitussuunnitelman soveltaminen avartavampaa kuin itse vaatekappale ja toimivan yhteistyön olevan joskus suurempi kun projekti missä sitä toteutetaan. Opinnäytetyöni tekeminen antoi minulle paljon tietoa tulevia projektejani varten mutta pääosin näytti kuinka hyödyllistä ennakkoluuloton ja itseensäluottava työskentely voi olla.

KUVASSA YKSI PRINTTIAJATUKSISTAMME, GENUS 2 ELI TUPLATORUS SEKÄ MINÄ JA PETRA MATKUSTAMASSA DONITSIN PÄÄLLÄ.

(27)

5352

8. LÄHTEET

BOLTON, ANDREW. 2017. REI KAWAKUBO COMME DES GARÇONS ART OF THE IN-BETWEEN. NEW YORK:

THE METROPOLITAN MUSEUM OF ART.

HARAN, BRADY. NUMBERPHILE. VERKKOAINEISTO. YOUTUBE. <HTTPS://WWW.YOUTUBE.COM/CHANNEL/

UCOXCJQ-8XIDTYP3UZ647V5A>.

HOBBS, JULIA. 2019. VOGUE MEETS THE FASHION GRADUATE WHOSE BALLOON DRESS HAS GONE VIRAL. VOGUE. VERKKOAINEISTO. <HTTPS://WWW.VOGUE.CO.UK/ARTICLE/FREDRIK-TJRANDSEN-CEN- TRAL-SAINT-MARTINS-GRADUATE>. VIITATTU 13.11.2021

KNIGHT, NICK; LLOYD, BRITT; TJÆRANDSEN FREDRIK & MCGREGOR WAYNE. 2019. TORUS. VERK- KOAINEISTO. SHOWSTUDIO. <HTTPS://WWW.SHOWSTUDIO.COM/PROJECTS/TORUS-FREDRIK-TJAERANDSEN>.

VIITATTU 13.11.2021

NOEL, AYA 2020. THOUGHTS ON FASHION AND EGO WITH MCQ- THE NEW ALEXANDER MCQUEEN LABEL REWRITES FASHION HIERARCHIES BY FOCUSSING ON CREATIVE COLLABORATION. 1 GRANARY.

<HTTPS://1GRANARY.COM/OPINION/THOUGHTS-ON-FASHION-AND-EGO-WITH-MCQ/>. VIITATTU 12.12.2020.

RIIKONEN, JOSE, 2018. KUN ARKIJÄRKI EI ENÄÄ RIITÄ, APUUN TULEE MATEMATIIKAN ALUE, JOSTA MONI EI TIEDÄ MITÄÄN – SE SELITTÄÄ SADANNEN ULOTTUVUUDEN JA AUTTAA OMPELE- MAAN TAKKIIN VUORIN. VERKKOAINEISTO. HELSINGIN SANOMAT. <HTTPS://WWW.HS.FI/TIEDE/ART- 2000005762560.HTML>. VIITATTU 12.12.2020.

STUPPLES, PETER & VENIS, JANE. 2017. ART AND DESIGN: HISTORY, THEORY, PRAC- TICE.S.177-192. NEWCASTLE, UK: CAMBRIDGE SCHOLARS PUBLISHING. VIITATTU 13.11.2021.

THREE-TORUS MODEL OF THE UNIVERSE. WIKIPEDIA. VERKKOAINEISTO. <HTTPS://EN.WIKIPEDIA.ORG/

WIKI/THREE-TORUS_MODEL_OF_THE_UNIVERSE>. PÄIVITETTY 11.8.2021.

TOPOLOGY. 2021. OXFORD LEXICO. VERKKOAINEISTO. <HTTPS://WWW.LEXICO.COM/DEFINITION/TOPOL- OGY>. VIITATTU 13.11.2021

TORUS. VERKKOAINEISTO. WOLFRAM MATHWORLD. <HTTPS://MATHWORLD.WOLFRAM.COM/TORUS.HTML>.

PÄIVITETTY 21.10.2021.

MUUT LÄHTEET (KUVA)

KUVA 1

ARTIKKELISTA HARDING, NATASHA. 2019. PREPARE TO BE EQUAL PARTS MESMERIZED AND

CONFUSED BY THESE BALLOON DRESSES. VERKKOAINEISTO. COSMOPOLITAN. ALKUPERÄINEN KUVA:

LOVE MAGAZINE, INSTAGRAM. <HTTPS://WWW.COSMOPOLITAN.COM/UK/FASHION/STYLE/A27676114/

BALLOON-DRESSES/>. 31.5.2019. VIITATTU 10.11.2021 KUVA 2&3

BOLTON, ANDREW. 2017. REI KAWAKUBO COMME DES GARÇONS ART OF THE IN-BETWEEN. S.

136&140. NEW YORK: THE METROPOLITAN MUSEUM OF ART.

KUVA 4

TORUS. VERKKOAINEISTO. WOLFRAM MATHWORLD. <HTTPS://MATHWORLD.WOLFRAM.COM/TORUS.HTML>.

PÄIVITETTY 21.10.2021.

LOOKBOOK KUVAT SIVULLA 27 JA 44-45. NÄYTÖS21 PRODUKTIO. 2021. AALTO-YLIOPISTO.

KUVAAJA SOFIA OKKONEN. MALLEINA SANNA KEKÄLÄINEN JA ANTTI KETTUNEN. STAILAUS MINTTU VESALA. HIUKSET MIKKO VAINIO. MEIKKI JENNY JANSSON.

(28)

9. KIITOS

Petra

Äiti ja isä

Veronika Abbrederis Elina Peltonen

Anna-Mari Leppisaari Anna Leinonen

Annamari Vänskä Kalle Jalava Reetta Myllymäki Sari Kivioja Eeva Heikkinen Oliver Saarinen Juha Ågren

5554