Ekfoneettinen lukutapa ja sen soveltaminen suomen kieleen
Itä-Suomen yliopisto, teologian osasto Ortodoksinen teologia
Pro gradu -tutkielma, huhtikuu 2017 kirkkomusiikki
Markus Hänninen
- 2 -
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Tiedekunta – Faculty
Filosofinen tiedekunta Osasto – School
Teologian osasto Tekijät – Author
Markus Hänninen Työn nimi – Title
Ekfoneettinen lukutapa ja sen soveltaminen suomen kieleen
Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages Ortodoksinen teologia, kirkkomu-
siikki Pro gradu -tutkielma x 12.4.2017 99 s. + 32 s.
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract
Tässä tutkielmassa perehdytään bysanttilaisen ekfoneettisen lukutavan ominaisuuksiin ja mahdollisuuksiin soveltaa sitä suomenkie- lisessä liturgisessa käytännössä. Tutkimus koostuu lukutavan historiallista taustaa käsittelevästä luvusta, teoriapohjaisesta luvusta sekä analyysiluvusta, jossa tarkastellaan lukutavan suomenkielisiä sovellustapoja.
Ekfoneettinen lukutapa on jumalanpalvelusten keskeisten tekstien melodista julistamista. Tekstejä, joita luetaan ekfoneettisella tavalla bysanttilaisessa perinteessä, ovat epistola- ja evankeliumiperikoopit sekä diakonin ja papin lauselmat. Myös kirkkovuoteen sisältyy omia ekfoneettisen lukutavan erikoisuuksiaan. Ekfoneettisen lukutavan periaatteiden voidaan hyvin nähdä säilyneen mui- naisista ajoista tähän päivään kreikan kielisessä perinteessä. Ensimmäisellä vuosituhannella pyhien tekstien lukemista varten kehittyi lukemisen melodiaa ohjaavia merkkejä, jotka kehittyivät 800-luvulla ekfoneettisen notaation järjestelmäksi. Merkkijärjestelmän avulla lukeminen saatiin yhtenäistettyä koko Bysantin valtakunnassa. Ekfoneettisen notaation järjestelmä muuttui 1200-luvulla hajanaiseksi ja hävisi lopulta käsikirjoituksista 1500-luvulla. Tästä alkoi suullisen perinteen kausi ekfoneettisessa lukutavassa.
Suullisen perinteen ekfoneettinen lukutapa perustuu vakiintuneisiin melodisiin lopukkeisiin, joita käytetään joko sitomaan lauseen osia tai lauseita yhteen tai päättämään tietyn ajatuksellisen yksikön luettavassa tekstissä. Suullisen perinteen melodiakadenssien logiikka on yhtäläinen ekfoneettisen notaation kauden kadenssiajatteluun nähden. Vanhojen käsikirjoitusten ekfoneettiset merkki- parit jakavat tekstin ajatuksellisiin kokonaisuuksiin samalla tavoin kuin nykyäänkin suullisessa perinteessä. Jotkut merkit ovat sito- via, lauseen sisällä olevia merkkejä, ja toiset ovat vain ajatuksellisen kokonaisuuden lopussa, aivan kuin epätäydelliset lopukkeet ajatuksellisen kokonaisuuden sisällä, ja täydellinen lopuke, joka päättää aina tietyn kokonaisuuden. Samoin lukukappaleen lopussa sijaitsevat valmistava lopuke ja lopullinen lopuke voivat olla verrattavissa ekfoneettisten merkkien kaksoismerkkeihin. Nämä kak- soismerkit esiintyvät vain kokonaisen lukuperikoopin lopussa.
Ekfoneettiseen lukutapaan liittyy tiettyjä sääntöjä, joita lukemisessa tulee noudattaa. Perusperiaate on käyttää asteikkona kliton- asteikkoa. Tämän asteikon omintakeinen sävy tulee niin sanotuista kahdesta johtosävelestä. Peruslukeminen tapahtuu pääosin perusäänellä korkeasta sävelestä ni tai ensimmäisellä johtosävelellä sävelestä zo. Lukemista rytmitetään erilaisilla korostuksilla ja lopukkeilla. Epätäydellisiä lopukkeita käytetään silloin, kun halutaan yhdistää tekstin pätkiä toisiinsa ajatukselliseksi yksiköksi, kuten ennen pilkkuja. Epätäydelliset lopukkeet päätyvät pääsääntöisesti joko johtosävelelle tai alas dominantille sävelelle di. Tekstin Aja- tukselliset kokonaisuudet päätetään täydellisellä lopukkeella perusäänelle ennen pistettä. Kysymysmerkit ilmaistaan johtosävelelle jäämisellä, mutta jos kyseessä on retorinen kysymys, melodia voi päätyä perusäänelle. Koko luettava perikooppi päätetään valmista- vaan ja lopulliseen lopukkeeseen.
Ekfoneettisen lukutavan säännöt ovat sovellettavissa suomen kielellä luettaessa. Tässä täytyy kuitenkin ottaa huomioon suomen kielen luontaiset ominaisuudet tavupainoineen ja tavujen pituuksineen. Nämä määrittävät sitä, milloin voidaan käyttää melismaatti- sempia kuvioita, kuten pitkän tavun sisältävissä sanoissa, ja milloin tulisi käyttää niin sanottuja tavu per sävel -tyyppisiä kuvioita, kuten lyhyttavuisissa sanoissa. Osa melismaattisista melodiakuvioista on toki sovellettavissa molempiin tapauksiin. Tavu per sävel - tyyppiset kadenssit sopivat kuitenkin poikkeuksetta suomen kielellä lukemiseen, koska silloin lukeminen tapahtuu sanan luontaisen sanarytmin mukaan.
Tutkimuksen primäärilähdeaineisto koostuu tallenteista ja transkriptioista, jotka perustuvat bysanttilaisen laulun opettaja, TT Jaak- ko Olkinuoran lukemiin suomenkielisiin epistolateksteihin ja ”Tänään riippuu puussa se” -veisuun. Näistä poimitut esimerkit ha- vainnollistavat monipuolisesti ekfoneettisen lukemisen mahdollisuuksia. Yhdessä teorialuvun esimerkkien kanssa ne luovat erään- laisen suomenkielisen ekfoneettisen lukutavan ”sanakirjan”, jota on mahdollista soveltaa muihinkin luettaviin teksteihin.
Avainsanat – Keywords
ekfoneettinen lukutapa, lektionaari, resitointi, bysanttilainen traditio, ortodoksinen jumalanpalvelus
- 3 -
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Tiedekunta – Faculty
Philosophical Faculty Osasto – School
School of Theology Tekijät – Author
Markus Hänninen Työn nimi – Title
The ekphonetic style of reading and its application to the Finnish language
Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages Orthodox Theology, Church Music Pro gradu -tutkielma x 12th April 2017 99 pp. + 32 pp.
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract
This work sets out the characteristics of the Byzantine ekphonetic style of reading and explores the possibilities for applying it to the Finnish language in a liturgical context. It consists of a chapter on the historical background to this style of reading, a theoreti- cal chapter and an analytical chapter which examines means of adapting this style for use with the Finnish language.
Ekphonetic reading is a melodic proclamatory style of reading the texts that are most central to a divine service, i.e. the pericopes read as the epistles and gospels and the sentences uttered by a deacon or priest. There are also separate ekphonetic texts for partic- ular days in the church’s year. The principles of this style may be seen as having survived from ancient times up to the present day in the Greek tradition, in that a system of marks for denoting the melodies for reading sacred texts had developed by the 9th cen- tury, providing a common notation for use throughout the Byzantine Empire. The system began to collapse in the 13th century, however, and these symbols are no longer present on 16th-century manuscripts. This marked the beginning of the oral tradition of ekphonetic reading.
The oral tradition is based on a number of established cadences which are used to link sentences, clauses or their parts together or mark the end of a certain semantic unit in the text. The logic of these melodic cadences in the oral tradition was consistent with the idea of cadences as it existed at the time of the notation, so that the pairs of symbols used on the old manuscripts divide the text into semantic units in the same way as the melodic cadences of the oral tradition do nowadays. Some markings bind parts of the same sentence together, while others are used only at the ends of semantic units, in the same way as imperfect and perfect cadences. Likewise the preparatory cadence occurring towards the end of a text and the final cadence may be compared with the double ekphonetic marks that appear only at the end of a pericope.
The ekphonetic style of reading is governed by certain rules that have to obeyed when reading. The basic principle is the use of the kliton scale, the unusual sound of which arises from its two leading notes, or tonics. Reading takes place mostly on the basic note, a high ni, or the first tonic zo. Various emphases and cadences are then used to render the rhythm of the reading. Imperfect cadenc- es are used to join portions of text together into a single semantic unit, e.g. before a comma, and customarily end on the leading note or drop to the dominant di, while semantic units are marked with a perfect cadence ending on the basic note, which occurs before a full stop. Question marks are expressed by remaining on the leading note, although the melody can end on the basic note in the case of a rhetorical question. The end of the whole pericope is marked by a preparatory cadence followed by a final one.
It is quite possible to apply the rules of the ekphonetic style of reading to Finnish texts, but it is necessary to take into account the characteristic stress patterns of Finnish words and the varying lengths of the syllables, as it is these that determine when it is possi- ble to use melismatic sequences of notes, e.g. on words containing a long syllable, and when it is necessary to use one note per syllable, e.g. for words with only short syllables, although some melismatic sequences can apply in both cases. One-note-per- syllable cadences are always suitable for reading in Finnish, however, because it is then possible to follow the natural rhythm of the words.
The primary source material for this work consisted of recordings and transcriptions of epistular pericopes and the antiphon “To- day is hung upon the Cross...” read in Finnish by a teacher of Byzantine chanting, Dr. Jaakko Olkinuora. Examples taken from these are used to illustrate the breadth of the possibilities for ekphonetic reading in Finnish. Taken together with the examples quoted in the theoretical chapter, these provide a “dictionary” of Finnish ekphonetic reading that can be readily applied to other liturgical texts.
Avainsanat – Keywords
Ekphonetic style of reading, lectionary, recitation, Byzantine tradition, orthodox divine service
- 4 - Sisällysluettelo
1 JOHDANTO ... 1
1.1 Tutkielman aihe ... 1
1.2 Tutkimuksen asettelu ... 4
1.3 Lähteet ... 5
1.4 Tutkimusmenetelmät ... 7
1.5 Kirjallisuus ja aiempi tutkimus ... 8
1.6 Tutkielman eteneminen ... 10
2 EKFONEETTISEN LUKUTAVAN HISTORIALLINEN TAUSTA ... 11
2.1 Ekfoneettinen lukutapa alkukristilliseltä ajalta ikonoklasmiin ... 11
2.2 Ekfoneettisen notaation vakiintumisen kausi ... 14
2.3 Ekfoneettisen lukutavan suullisen tradition kausi ... 19
3. EKFONEETTISEN LUKUTAVAN TEORIAA KREIKKALAISESSA SUULLISESSA PERINTEESSÄ ... 23
3.1 Ekfoneettisen lukutavan lähtökohdat ... 23
3.2 Lukukappaleen melodian rakentuminen suullisessa perinteessä ... 25
3.2.1 Epistolan otsikko ja alukkeet ... 33
3.2.2 Sanan korostukset ja epätäydelliset lopukkeet ... 36
3.2.3 Täydelliset lopukkeet ja tauot ... 40
3.2.4 Valmistava lopuke ja lopullinen lopuke... 43
3.3 Ekfoneettisesti luettavista teksteistä ja niiden erityispiirteistä ... 46
4 EKFONEETTINEN LUKUTAPA SUOMEN KIELELLÄ ... 51
4.1 Ekfoneettisen lukutavan sääntöjen noudattaminen suomen kielellä luettaessa ... 51
4.2 Epistola apostolien Pietarin ja Paavalin muistopäivänä (2.Kor. 11:21b–12:9) ... 53
4.3 Kasteen epistola (Room. 6:3–11) ... 59
4.4 Avioliittoon vihkimisen epistola (Ef. 5:20–33) ... 64
4.5 XXV helluntain jälkeisen sunnuntain viikon keskiviikon epistola (1. Tim. 1:18–20, 2:8–15) ... 71
4.6 XIII helluntain jälkeisen sunnuntain epistola (1. Kor. 16:13–24) ... 77
4.7 Suuren perjantain XV antifoni: Tänään riippuu puussa se... 83
5 YHTEENVETO ... 88
6 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS ... 92
1 1 JOHDANTO
1.1 Tutkielman aihe
Ortodoksinen jumalanpalvelus on lähes kauttaaltaan laulettua. Jumalanpalveluksen äänimaisema on kuorolaulun ja resitoimisen kudos, jossa kuoro laulaa lukijan resita- tiivisen lukemisen lomaan tai vastaa papin resitatiivisesti esittämiin anomuksiin ja rukouksiin laulamalla. Jumalanpalveluksien laulullisuudessa on eri tasoja, jotka riip- puvat päivästä ja kirkkovuoden kulusta. Tavallisessa arkipäivän palveluksessa suurin osa teksteistä luetaan resitatiivisesti, mutta esimerkiksi vigilia-tason juhlissa laululla on paljon merkittävämpi rooli. Mitä suurempi juhla, sitä juhlavampi on jumalanpal- veluksen äänimaisema. Pääsiäisyönä kuoro laulaakin lähes koko ajan.
Jumalanpalvelusperinteessä on kehittynyt eri tasoja myös lukemiselle. Psalmeja lue- taan yleensä vaatimattomalla tavalla, mutta epistola- ja evankeliumitekstit luetaan juhlavasti. Slaavilaisen perinteen jumalanpalveluksissa voi kuulla niin sanottua dia- konin lukutapaa, jossa esimerkiksi epistolaa, evankeliumia tai monien vuosien toivo- tusta lukiessaan diakoni nostaa säveltä hienovaraisesti ylöspäin, päätyen viimein huomattavan korkeaan säveleen. Kreikassa juhlavia tekstejä luetaan ekfoneettisella lukutavalla, joka on huomattavasti melodisesti ilmaisurikkaampi kuin Suomessa va- kiintunut resitatiivinen lukutapa. Slaavilaisen perinteen osalta ekfoneettinen lukutapa on säilynyt vain Venäjän vanhauskoisten käytännössä.
Eri lukutapojen käytöstä heijastuu vahvasti pyrkimys korostaa jumalanpalvelusten tärkeitä kohtia. Mitä tärkeämpi teksti on kyseessä, sitä kauniimmin ja melodisemmin se pyritään esittämään. Kauneuden sanotaan olevan läsnä kaikessa ortodoksisessa jumalanpalveluselämässä. Suitsutussavu, musiikki, ehtoollinen, ikonit ja kirkon sa- noma ovat sopusoinnussa keskenään tarjoten ihmisen jokaiselle aistille kauneuden kokemuksen. Pyhien tekstien juhlava esittämistapa antaa niille arvoisensa aseman.
Suomen ortodoksisessa kirkossa vakiintuneessa perinteessä, joka on peräisin venäläi- sestä käytännöstä, on tapana lukea resitatiivilla raamatun tekstit, mukaan lukien psalmit, rukoukset ja ekteniat, sekä erilaiset hymnografian tyypit, kuten kanonin tro-
2
parit, katismatroparit, Raamatun tekstit, eksapostilariot, kontakit ja iikossit. Resitointi on pääsääntöisesti tasaista ja resitatiivin tasovaihtelu riippuu täysin lukijan harrastu- neisuudesta. Monenlaisia variantteja löytyy ja käytännöt ovat kirjavia. Selkeitä ohjei- ta lukemiseen ei ole julkaistu ainakaan kirjallisessa muodossa.
Resitatiivia koskevien ohjeiden epämääräisyys antoi minulle innostuksen selvittää kandidaatin tutkielmassani, mitä suomenkielisestä resitatiivin käytöstä sanotaan eri lähteissä.1 Tutkielmassa kävi ilmi, että tekstien resitoinnissa esiintyy myös Suomessa
”tasovaihteluita” ja kirkkovuoden vaihteita heijastavia erikoisuuksia. Toinen tutkiel- man tärkeä havainto oli se, että resitoinnista käytiin aktiivisesti keskustelua Aamun Koitto -lehden palstoilla jo 1920–30-luvuilta alkaen.
Resitoiminen ei ole ollut itsestään selvyys suomalaisessa liturgisessa käytännössä, vaan tekstejä on usein luettu suorasanaisella puheäänellä.2 Resitatiivin vastainen il- mapiiri juonsi todennäköisesti juurensa niin sanotusta kansallistamisen kaudesta, joka vallitsi Suomen ortodoksisessa kirkossa 1920–1930-luvuilla. Tuohon aikaan kirkossa toimi kirkkokunnan ulkonaisten ilmaisumuotojen kansallistamiskomitea, jonka tavoitteena oli, että kirkossa luovuttaisiin kaikesta vierasperäiseksi koetusta perinteestä.3 Tätä ajattelua edustanut kirjoittaja kuvailikin vuonna 1930 Aamun Koi- tossa resitatiivia suomen kieleen sopimattomaksi4 ”lelettäväksi” lukemiseksi ja ke- hotti hylkäämään kauhistuttavan ärjähtelemisen ja korvia vihlovan mäkätyksen suo- men kieltä luettaessa. 5
1 Hänninen, Markus. ”Resitoiminen Suomen ortodoksisessa kirkossa.” Kandidaatintutkielma, kirkko- musiikki, Itä-Suomen yliopisto 2011.
2 Paavali, pappismunkki. ”Messuamisesta.” Aamun Koitto nro 5/1946, 32.
3 Husso, Katariina. Ikkunoita ikonien ja kirkkoesineiden historiaan. Suomen autonomisen ortodoksisen kirkon esineellinen kulttuuriperintö 1920–1980-luvuilla. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aika- kauskirja 119. Sastamala: Vammalan Kirjapaino 2011, 33.
4 ”Mitä arv. M.F ymmärtää suomenkielen taiteellisella lukemisella? Sitäkö, että suomenkieltä luetaan laulavalla äänellä. joka on seuraavasti määriteltävissä: Lukeminen aloitetaan (varsinkin epistolatekstin uutisessa mainitulla lukijalla) luonnottomasti laahaten äänellä, jonka hirvittävä mataluus ja onttous saadaan aikaan virheellisesti pallealla tukien. Lause lauseelta ääni kohoaa esiintyen luettavan viimeis- täänkin viimeisestä edellisessä lauseessa epäpuhtaassa falsetissa, jonka odottamaton katkeaminen johtuu lukijan olemattomasta todellisesta hengitystekniikasta. [---] Rakas suomenkielemme on vokaa- limusiikkia, jolla ominaisuudellaan se yleisesti tunnetaan ainakin maailman 3:neksi kauneimmaksi kieleksi.”. Akroatees. ”Taiteellisesta rukouksien laulamisesta.” Aamun Koitto nro 13/1930, 103. Epis- tola on ilmeisesti luettu venäläisen perinteen mukaisella diakonin lukutavalla.
5 Akroatees 1930, 104.
3
Resitatiivista lukutapaa puolustettiin kuitenkin muun muassa sen yhteydellä apostoli- seen perinteeseen.6 Yhteinen näkemys oli, että resitatiivin käyttö poistaa omakohtai- sen persoonallisuuden ja jumalanpalveluksen toimittaja vapautuu jonkin roolin esit- tämisestä.7
Vaikka resitointi liitettiin Aamun Koiton artikkeleissa kirkon muinaiseen traditioon, poikkeaa suomalainen resitointiperinne vanhasta, erityisesti bysanttilaisen perinteen kannattelemasta juhlavasta lukemisen tavasta. Tätä melodista lukutapaa kutsutaan juhlavaksi tai ekfoneettiseksi lukutavaksi. Ekfoneettista lukuperinnettä tallentamaan syntyi bysanttilaisessa perinteessä ekfoneettisten merkkien järjestelmä eli ekfoneetti- nen notaatio. Ekfoneettisen notaation otti terminä käyttöön I. Tzentzes vuonna 1885 viitaten sillä yleisesti merkkijärjestelmiin, joilla on osoitettu, miten kyseisellä notaa- tiolla varustettu teksti on kuulunut lukea ääneen. Ekfoneettista notaatiota esiintyy pääosin raamatullisissa teksteissä, niin kirkossa kuin synagogassakin, mutta sitä voi löytyä myös proosateksteissä tai jopa veisuista.8
Sana ekfoneettinen tulee verbistä ekfono (ἐκφωνῶ), ”lukea ääneen”.9 Ekfoneettisessa lukutavassa tuodaan tiettyjen melodisten sääntöjen keinoin luettavan tekstin sisältö huolellisesti esille niin, että kuulija pystyy seuraamaan tarkasti tekstin rakennetta, sisältöjä ja sävyjä. Tämä on täydellä ymmärryksellä lukemista ja se vaatii tekstin lukijalta ymmärrystä tekstin kontekstista ja sisällöstä osana laajempaa jumalanpalve- luskokonaisuutta.
Ekfoneettista lukutapaa voi verrata ikonitaiteeseen, jota määrittävät myös tietynlaiset säännöt. Ikonithan pohjautuvat aina perinteeseen ja vanhempaan malliin. Vanhat ikonimaalauksen mestarit ovat pyrkineet värein, asetelmin ja ikonin liikkeen avulla tuomaan kunkin kuvatun aiheen teologisen sisällön esiin. Samalla tavalla ekfoneetti-
6 Timperi, Hannu. ”Muutamia mietteitä katolisesta jumalanpalveluksesta ja sen suorittamisesta Suo- men ortodoksisessa kirkossa.” Aamun Koitto nro 4/1946, 23–25; Paavali, piispa. ”Resitatiivinen kirk- koluku – Kirkon ajaton ääni”. Aamun Koitto nro 17/1959, 124–125.
7 Ks. esim. Timperi 1946, 23–25; Paavali 1946, 32–33; Colliander, Tito. ”Resitatiivinen lukutapa jumalanpalveluksissamme.” Aamun Koitto nro 16/1948, 126.
8 Engberg, Gudrun. ”Ekphonetic notation.” Grove Music Online. Oxford Music Online. Oxford Uni- versity Press. http://www.oxfordmusiconline.com/subscriber/article/grove/music/08680. Viitattu 6.4.2016.
9 Seppälä, Hilkka. Johdatus bysanttilaiseen musiikkiin I. Toim. Seppo Sivonen. Joensuu: Yliopisto- paino 2001, 31.
4
sen lukutavan tarkoitus on, että kuulija ymmärtäisi, mistä luettavassa lukukappalees- sa on oikein kyse ja minkä sävyinen se on.
Ortodoksisen kirkon rikas ekfoneettisen lukemisen perinne ei ole historian saatossa välittynyt Suomen jumalanpalvelusperinteeseen. Vastaavasti ymmärrys luettavien tekstien ”hierarkiasta” on osittain hämärtynyt suomalaisessa liturgisessa käytännössä.
Vaikka perinne on tältä osin katkennut, melodisen lukutavan soveltaminen suomen- kielisiin teksteihin tarjoaa kiinnostavan mahdollisuuden tulevaisuuden lukijoille.
1.2 Tutkimuksen asettelu
Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella ortodoksisen kirkon ekfoneettista luku- tapaa ja mahdollisuuksia soveltaa sitä suomenkieliseen liturgiseen käytäntöön. Ky- seessä on ensimmäinen teoreettis-käytännöllinen esitys lukutavan soveltamisesta suomen kieleen.
Avaan tutkimusongelmaani seuraavilla kysymyksillä:
1. Mitä sääntöjä ja lainalaisuuksia liittyy ekfoneettisen lukutavan käyttöön? Mi- ten ekfoneettisen lukutavan melodiset liikkeet suhtautuvat lauserakenteisiin ja välimerkkeihin?
2. Miten ekfoneettisen lukutavan sääntöjä voidaan noudattaa suomenkielisiä tekstejä luettaessa?
Ekfoneettisen lukutavan historiallista katsausta lukuun ottamatta keskityn tutkielmas- sa kreikankieliseen ekfoneettisen lukutavan bysanttilaiseen nykykäytäntöön ja sen suomenkielisiin sovelluksiin. En näin ollen syvenny slaavilaisiin lukutapoihin kuin historiakatsauksen yhteydessä.
Tässä tutkielmassa ekfoneettinen lukutapa ymmärretään tiettyjen tekstien melodisena ja juhlavana lukutapana. Ekfoneettiselle lukemiselle vastakohta on resitatiivi, jossa pyritään lukemaan samalla nuotilla sanojen luonnollisen rytmin mukaan. Ekfoneetti- sessa lukemisessa sanoja lauletaan melodisesti pidentäen ja korostaen.
5 1.3 Lähteet
Ekfoneettisen bysanttilaisen lukutavan soveltamisessa suomenkieleen käytän lähteinä Jaakko Olkinuoran10, nykyisen munkki Damaskinoksen11, lukemia epistolatekstejä ja pienempiä esimerkkejä, jotka olen äänittänyt kahden haastattelun yhteydessä. Haas- tattelut pidettiin Joensuun ortodoksisella seminaarilla 5.11.2014 ja 11.11.2014. Näis- tä ensimmäinen oli keskustelutyyppinen ja jälkimmäinen oppituntityyppinen teema- haastattelu. Lähdeaineiston rajaaminen Olkinuoran esimerkkeihin selittyy sillä, ettei Suomen ortodoksisen kirkon piirissä toistaiseksi ole muita suomen kielellä ekfoneet- tisesti lukevia henkilöitä, jotka olisivat siihen saaneet koulutusta.
Olkinuoran mukaan ekfoneettista lukutapaa ei opetettu12 Thessalonikin keskuskon- servatoriossa systemaattisesti, mutta lukemistavasta pystyi huomaamaan, että sitä ohjaavat tietyt säännöt. Kreikkalaiset oppivat lukutavan jo nuoresta asti, mutta joskus oppilaat pyysivät opettajaa lukemaan nauhalle epistoloita. Opettaja neuvoi, minkälai- sia alukkeita ja minkälaisia lopukkeita tuli käyttää. Tiettyjä käytäntöjä, kuten valmis- tavia ja lopullisia lopukkeita sekä tiettyjen sanojen korostamisia harjoiteltiin.13
Tämän tutkielman lähteet on koottu erilaisilta tallenteilta ja transkriptioista. Ensim- mäisen haastattelun14 lopuksi Olkinuora luki äänitallenteeksi kasteen epistolan ja
10 Jaakko Henrik Olkinuora on syntynyt vuonna 1985. Hän on valmistunut bysanttilaisen musiikin opettajaksi vuonna 2008 Tessalonikin keskuskonservatoriosta, teologian maisteriksi Itä-Suomen yli- opistosta pääaineenaan ortodoksinen kirkkomusiikki vuonna 2009, musiikin maisteriksi Sibelius Aka- temiasta musiikkikasvatuksen koulutusohjelmasta pääaineenaan laulupedagogiikka vuonna 2012, musiikkipedagogiksi Metropolia-ammattikorkeakoulusta, vanhan musiikin puolelta, pääaineenaan barokkilaulu vuonna 2013, humanististen tieteiden kandidaatiksi Helsingin yliopiston pääaineenaan kreikan kieli ja kirjallisuus vuonna 2014 ja teologian tohtoriksi vuonna 2015 Itä-Suomen yliopistosta systemaattisen teologian ja patristiikan alalta. Nykyisin Olkinuora toimii Itä-Suomen yliopistossa, filosofisen tiedekunnan teologian osastossa, ortodoksisen teologian koulutusohjelman systemaattisen teologian ja patristiikan yliopisto-opettajana.
11 Vihitty Ksenofontoksen luostarin munkiksi Athosvuorella Kreikassa vuonna 2016.
12 Olkinuoran opettajana toimi bysanttilaisen musiikin tohtori Ioannis Liakos (1974-), joka on tätä nykyä Thessalonikin hiippakunnan kirkon ensilaulaja. Liakoksen opettaja oli ruhtinasmusiikinopettaja Dimitrios Sourlantziksen (1920–2006) oppilas. Sourlantziksen opettaja puolestaan oli Konstantinos Psakhos (1866–1949), joka aloitti Kreikassa bysanttilaisen musiikin tutkimuksen. Psakhoksen opettaja oli arkkimandriitta Theodoros Mantzouranis, joka toimi Konstantinopolissa eli nykyisessä Istanbulis- sa. Olkinuora, Jaakko. Haastattelu 5.11.2014. Ortodoksinen seminaari. Haastattelija: Markus Hänni- nen. Äänite tekijän hallussa. Tästä eteenpäin: Olkinuora 2014a.
13 Olkinuora 2014a.
14 Olkinuora 2014a.
6
toisessa haastattelussa15 avioliittoon vihkimisen epistolan. Näiden kahden, sekä haas- tatteluissa esitettyjen lyhyempien esimerkkien lisäksi, olen transkriboinut Jaakko Olkinuoran lukeman epistolan Ilosanoma-kuoron arkkipiispa Paavalin muistoksi te- kemältä levyltä16 sekä 25. helluntain jälkeisen sunnuntain keskiviikon epistolan, joka on videoitu Joensuussa Ortodoksisen seminaarin Johannes Teologin kirkossa 18.11.2015.17 Transkriptioiden lisäksi olen kirjoittanut puhtaaksi kaksi Olkinuoran ekfoneettisen lukutavan nuottia, joista ensimmäinen on 13. helluntain jälkeisen sun- nuntain epistola18 ja suuren perjantain aamupalveluksessa kreikkalaisessa perinteessä luettava 15. antifoni Tänään riippuu puussa se19.
Transkriptiot on tehty länsimaisella viivastokirjoituksella, vaikka tämä ei olekaan melodioiden vivahteikkuuden ja vireiden kannalta ihanteellinen keino. Koska tutkit- tava melodian rakentuminen perustuu kuitenkin diatoniseen asteikkoon, soveltuu viivastokirjoitus hyvin, vaikkei täydellisesti, melodioiden kuvaamiseen. Hienovireitä merkitsen tarvittaessa nuotteihin etumerkeillä. Viivastokirjoituksen käyttö mahdollis- taa melodian rakenteiden tarkastelun ja helpottaa vertailua. Joissain musiikkiesimer- keissä viretaso nousee hiukan ja saattaa olla absoluuttiselta korkeudeltaan hiukan eri korkeudella kuin viivastolle kirjoitettu transkriptio. Olenkin pyrkinyt tekemään tran- skriptiot niin, että kirjoitettu nuotti on suhteessa pohjasäveleen, jolloin viretason mahdollinen nousu ei ole ongelma. Bysanttilaisessa musiikkiteoriassa ei ole merki- tystä korkeudella vaan pikemminkin intervallilla, jolloin sävel on aina suhteessa edelliseen säveleen.20 Olen kirjoittanut transkriptiot niin, että pohjasävel on joko C- tai G-sävel, riippuen siitä, onko esimerkkiteksti luettu ekfoneettisesti korkealta vai peruskorkeudelta.
15 Olkinuora, Jaakko. Haastattelu 11.11.2014, haastattelija: Markus Hänninen. Äänite tekijän hallussa.
Tästä eteenpäin: Olkinuora 2014b.
16 Eukaristia. Liturgia apostolien Pietarin ja Paavalin juhlapäivänä. Ilosanoma-kuoro. Gaudior ry 2009.
17 Olkinuora, Jaakko. 18.11.2015 luettu epistola Ortodoksisen seminaarin kirkossa. Video tekijän hallussa. Tästä eteenpäin: Olkinuora 2015c.
18 Olkinuora, Jaakko. Nuottikäsikirjoitus XIII Helluntain jälkeisen sunnuntain epistolasta. 2015. Nuot- ti tekijän hallussa. Tästä eteenpäin: Olkinuora 2015b.
19 Olkinuora, Jaakko. Nuottikäsikirjoitus Suuren perjantain XV antifonista Tänään riippuu puussa se.
2015. Nuotti tekijän hallussa. Tästä eteenpäin: Olkinuora 2015a. Suomenkielinen teksti sisältyy nuot- tikokoelmaan Veisatkaa Herralle. Otteita kirkkovuoden juhlapäivien jumalanpalveluksista III. Toinen, uusittu painos. Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto. Pieksämäki: Sisälähetysseuran kirjapai- no Raamattutalo 1981, 590–591.
20 Seppälä, Hilkka. ”Bysanttilaisen neumikirjoituksen historiasta”. Avain bysanttilaisen laulun maail- maan. Toim. Jaakko Olkinuora. Ortodoksisen teologian julkaisuja N:o 39. Joensuun yliopisto 2007, 41.
7
Nuottien aika-arvot olen jakanut niin sanottuun resitatiiviseen etenemiseen, jossa rytmisyys määräytyy sanojen luonnollisten puherytmien mukaan ja selkeisiin metri- sesti mitattaviin yksiköihin. Resitatiivia merkitsen varrettomilla nuoteilla. Selkeät rytmit olen merkinnyt tarkemmilla aika-arvoilla ja näissä nuoteilla on varret.
1.4 Tutkimusmenetelmät
Käsillä oleva tutkielma kuuluu laadulliseen tutkimusperinteeseen, koska pyrin selit- tämään tiettyä ilmiötä, ekfoneettisen lukutavan ominaisuuksia, ja hahmottamaan sii- hen liittyviä lainalaisuuksia.21 Haastatteluissa olen soveltanut puolistrukturoitua me- netelmää eli teemahaastattelua. Teemahaastattelun vahvuus on siinä, että haastatelta- van ääni tulee siinä paremmin esiin, koska lisäkysymysten esittäminen ja tällä tavalla aiheen syvällisempi ymmärtäminen on mahdollista. Teemahaastattelua voisi luon- nehtia enemmänkin keskusteluksi kuin tarkkojen kysymysten esittämiseksi.22
Tekemäni teemahaastattelun pohjalla oli muutamia kysymyksiä ja aiheita, joiden äärellä haastattelun aiheet pyörivät. Haastatteluja oli kaksi, joista ensimmäinen kes- kittyi enemmän ekfoneettisen lukemisen teoreettiseen puoleen, kun taas toisen haas- tattelun fokus oli enemmän käytännön lukemisessa. Jälkimmäinen haastattelu oli luonteeltaan opetustilanne, jossa Olkinuora opetti tutkielman tekijää lukemaan epis- tolaa suomenkielellä bysanttilaisen perinteen mukaisesti ekfoneettisesti.
Äänitallenteiden transkriptioita ja nuottiesimerkkejä analysoin musiikkianalyyttisesti kohdistaen tarkastelun melodian ja tekstin suhteeseen, sanoihin ja välimerkkeihin.
Kiinnitän erityistä huomiota melodian kuljettamiseen asteikolla. Jaottelen lyhyet me- lodiarakenteet omiin ryhmiinsä niiden käyttötarkoituksen mukaan ja pyrin näin löy- tämään säännönmukaisuuksia melodian käytössä. Tässä musiikkianalyysissä hyö- dynnän ekfoneettista lukutapaa koskevia teoreettisia määritelmiä ja termistöä, joita eri tutkijat ovat esittäneet.
21 Hirsjärvi, Sirkka & Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula. Tutki ja kirjoita. Hämeenlinna: Kariston kirjapaino 2009, 161.
22 Hirsjärvi, Sirkka & Hurme, Helena. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Gaudeamus 2009, 47–48.
8 1.5 Kirjallisuus ja aiempi tutkimus
Ekfoneettisen lukutavan tutkimuksia voi katsoa olevan kolmenlaisia. Tutkijat Sandra Martani23 ja Sysse Gudrun Engberg24 ovat keskittyneet tutkimaan ekfoneettisten merkkien käyttöä suhteessa tekstin retoriikkaan ja eri aikakausien käsikirjoitusten eroavaisuuksiin ja säännönmukaisuuksiin. Samoin Egon Wellesz on tehnyt ekfoneet- tisesta notaatiosta huomioita kirjansa A History of Byzantine Music and Hymno- graphy.25 Reinhard Flender on taas puolestaan tutkinut suullista pyhien tekstien lu- kuperinnettä tutkimuksessaan Der biblische Sprechgesang und seine mündliche Überlieferung in Synagoge und griechischer Kirche.26 Hän on perehtynyt juutalai- seen masoreettiseen notaatioon ja nykyiseen juutalaiseen suulliseen pyhien tekstien lukuperinteeseen, mutta myös vanhoihin Bysantin alueen käsikirjoituksiin ja nykyi- seen suulliseen ekfoneettiseen lukuperinteeseen tutkimuksessaan. Hän on pyrkinyt löytämään Kreikassa varsin yhtenäisen suullisen perinteen kautta ekfoneettisille merkeille musiikillisretorisia merkityksiä. Lisäksi professori Hilkka Seppälän27 lu- kuisat ekfoneettista lukutapaa käsittelevät tai sivuavat artikkelit ovat tuoneet tämän työn sisältöön huomattavan lisän.
23 Martani, Sandra. ”Music and rhetoric in ekphonesis: the neume synemba” Muzikologija. Ed. Jelena
Jovanović, Serbian Academy of Sciences on Arts – Institute of Musicology 2011, 13–24.
http://www.doiserbia.nb.rs/img/doi/1450-9814/2011/1450-98141111013M.pdf. Viitattu 28.3.2017.
24 Engberg, Sysse Gudrun. ”The greek old testament lectionary as a liturgical book.” Cahiers de l’institut du moyen-âge grec et latin. Copenhague: Université de Copenhague 1986, 39–48; ”Greek ekphonetic notation, The Classical and the Pre-Classical Systems”. Paleobyzantine Notation. A recon- ciliation of the source material. Ed. Jørgen Raasted ja Christian Troelsgård. Hernen 1995, 33–55;
“Ekphonetic notation.” Grove Music Online. Oxford Music Online. Oxford University Press.
http://www.oxfordmusiconline.com/subscriber/article/grove/music/08680. Viitattu 6.4.2016; ”The Prophetologion and the triple-lection Theory – the Genesis of a Liturgical Book.”
https://www.academia.edu/11905564/The_Prophetologion_and_the_triple-lection_Theory_- _the_Genesis_of_a_Liturgical_Book. Viitattu 10.3.2017.
25 Wellesz, Egon. A History of Byzantine Music and Hymnography. Oxford: Oxford University Press.
1961.
26 Flender, Reinhard. ”Die Mündliche Überlieferung des Neuen Testaments in der griechishen Kirche”
Der biblische Sprechgesang und seine mündliche Überlieferung in Synagoge und griechischer Kirche.
Wilhemshaven: Noetzel, Heinrichshofen-Bücher 1988. Kiitän Juhani ja Helena Hännistä tämän tutki- muksen suomenkielisen käännöksen tekemisestä.
27 Seppälä, Hilkka. ”The solemn recitation”. Byzantium and the North. Toim. Paavo Hohti. Helsinki:
Kosma Oy 1989, 119–124; ”Ekfonetiikka ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksissa.” Sanasta säve- leen, Ortodoksisen kirkkolauluun kysymyksiä. Toim. Petri Piiroinen. Joensuu: Joensuun yliopiston monistuskeskus 1996, 45–56; ”Bysanttilaisen musiikin teoria”. Johdatus bysanttilaiseen kirkkomu- siikkiin I. Toim. Seppo Sivonen. Joensuu: Yliopistopaino 2001, 28‒44; Bysantin kirkkolaulajista ja sen taitajista. Joensuun yliopisto 2005, 9–44.
9
Tärkein ja aikanaan uraauurtavin julkaisu on kuitenkin Carsten Höegin tekemä tut- kimus nimeltään La Notation Ekphonétique Monumenta Musicae Byzantinae Subsi- dia -sarjassa. Tätä en kuitenkaan käsittele tässä tutkimuksessa, koska en ole sitä päässyt näkemään, enkä tämän työn puitteissa myöskään katsonut tarkoituksenmu- kaiseksi etsiä sitä käsiini.
Tärkeimmät tutkielmassani käyttämät artikkelit ovat kolme kreikan kielistä artikke- lia, jotka minulle on kääntänyt suomeksi Jaakko Olkinuora. Jokainen artikkeli on laajuudeltaan ja sisällöltään erilainen, mutta ne täydentävät luontevasti toisiaan pu- huttaessa ekfoneettisen lukutavan teorian ja käytännön osalta.
Laajin näistä on Antonios E. Alygizakeksen artikkeli28, jossa hän esittelee transkrip- tioita ympäri Kreikkaa kerätyiltä äänitteiltä. Niissä hän hän tuo esille erilaisia epä- täydellisiä lopukkeita ja lopullisia lopukkeita. Tämä tutkimus toisin sanoen keskittyy ekfoneettisen lukutavan melodian käyttöön suhteessa välimerkkeihin ja lauseraken- teisiin. Hän tuo esille artikkelissaan melodisen lukutavan tärkeitä periaatteita.
Toinen, Stefanos Skarpelloksen kirjoittama artikkeli, käsittelee melodisen lukutavan mestarin Emmanuel Hatzimarkoksen ilmiömäistä ekfoneettista lukemista.29 Kolmas artikkeli on peräisin samasta konferenssista kuin edellinen. Sen on kirjoittanut Georgios Hatzichronoglou ja se on kirjoittajan kuvaus siitä, mitä sääntöjä ja periaat- teita ekfoneettiseen lukutapaan liittyy nykyperinteessä. Tämä artikkeli on kirjoitettu puhtaasti kirkkolaulajan näkökulmasta.30
Ekfoneettista lukutapaa suomenkielellä käsittelevää tutkimusta ei ole aikaisemmin tehty. Bysanttilaisen musiikin sovittamista suomen kieleen ja sen haasteita on sen sijaan käsitellyt Jaakko Olkinuora artikkelin ”Byzantine Church Music in Finland:
Exploring the Past, Envisaging the Future”toisessa osassa31, kuten myös artikkelis-
28Alygizakes, Antonios E. ”ʽΗ ἐκφωνητικὴ φαλτικη· τὰ “χῦμαˮ καὶ τὰ “ἐκφώνωςˮ ἀναγνώσματα.”
Φεωρία καὶ Πράξη τῆς Ψαλτικῆς Τέχνης. Αθηνα 2001, 89–140.
29Skarpellos, Stefanos. ”Melodic recitation of the epistle readings in the psaltic style of Emmanuel Hatzimarkos”. Proceedings of the 1st International Conference of the ASBMH.
http://www.asbmh.pitt.edu/page12/Skarpellos.pdf. 2007, 230–237. Viitattu 6.11.2016.
30 Hatzichronoglou, Georgios. ”On Melodic Recitation”. Proceedings of the 1st International Confe- rence of the ASBMH. http://www.asbmh.pitt.edu/page12/Hatzichronoglou.pdf. 2007, 224–229. Viitat- tu 6.11.2016.
31 Olkinuora, Jaakko. ”Byzantine Church Music in Finland: Exploring the Past, Envisaging the Future.
Part II: The Future”. Proceedings of the 1st International Conference of the ASBMH. 2007b, 555–569.
10
saan ”Experiences in adapting post-byzantine chant into foreign languages: Research and praxis”.32
1.6 Tutkielman eteneminen
Tutkielman toisessa luvussa selvitän ekfoneettisen lukutavan taustaa historian näkö- kulmasta. Samassa luvussa tarkastelen nykytutkimuksen käsityksiä ekfoneettisista notaatiomerkeistä.
Kolmannessa luvussa esittelen ekfoneettisen lukutavan teoriaa erityisesti suullisen perinteen näkökulmasta peilaten kreikankielisiä tutkimuksia Jaakko Olkinuoran haas- tatteluista kerättyihin tietoihin. Havainnollistan melodiakulkuja ja niiden variantteja nuottiesimerkeillä, jotka on kerätty tekemistäni transkriptioista.
Neljännessä luvussa analysoin ja erittelen transkriptioiden melodiset liikkeet suhtees- sa epistolaesimerkkien lauserakenteisiin ja yksittäisiin sanoihin. Jaottelen melodiset aiheet niin, että näille melodisille liikkeille löytyy looginen käyttötapa. Analyysilu- vun tarkoitus on esitellä melodiakuvioiden variantteja ja erilaisia käyttötapoja. Kun kolmannessa luvussa tutustumme yksittäisiin melodioihin, niin neljännessä luvussa tarkastellaan, kuinka nämä melodiat jäsentyvät tekstin mukaan.
Viidennessä luvussa käyn läpi vastaukset tutkimuskysymyksiin. Lisäksi esittelen tutkimusprosessin aikana heränneitä jatkotutkimuksen suuntia ja mahdollisuuksia.
32 Olkinuora, Jaakko. ”Experiences in adapting post-byzantine chant into foreign languages: Research
and praxis.” Muzikologija. Ed. Jelena Jovanović. Serbian Academy of Sciences onf Arts – Institute of Musicology. 2011, 133–146.
http://www.doiserbia.nb.rs/img/doi/1450-9814/2011/1450-98141111133O.pdf. Viitattu 13.3.2017.
11
2 EKFONEETTISEN LUKUTAVAN HISTORIALLINEN TAUSTA
2.1 Ekfoneettinen lukutapa alkukristilliseltä ajalta ikonoklasmiin
Ekfoneettisen lukutavan historian lähteinä ovat käsikirjoitukset ja aikalaiskuvaukset.
Käsikirjoituksia, jotka sisältävät viitteitä ekfoneettisesta lukemisesta niin sanottujen ekfoneettisten merkkien muodossa, ovat epistolakirja, joka sisältää apostolien teot ja kirjeet, evankeliumikirja, sekä vanhan testamentin kirjojen kokoelma, jota on kutsut- tu profetologiumiksi.
Ekfoneettisen lukutavan pitkä historia voidaan jakaa kahteen eri historian vaihee- seen. Ensimmäistä vaihetta voisi kutsua juutalaisen synagogaperinteen ja antiikin lausuntaperinteen yhteensulautumisen ja lukutavan vakiintumisen vaiheeksi, joka yltää ajanlaskun alusta aina 700-luvun loppuun. Tällä aikakaudella jumalanpalvelu- selämä kehittyi ja vakiintui ja kirkon kanonit ja oppi määriteltiin. Tämä aikakausi päättyy ikonoklasmiin, joka vaikutti myös jumalanpalveluselämään.
Alkukristilliset jumalanpalvelukset, kristillinen laulu ja pyhien tekstien lukeminen olivat jatkumoa juutalaiselle perinteelle.33
Pyhien kirjojen lukemisella oli juutalaisten synagoogapalveluksissa keskeinen sijansa.
Kulloinkin luettavat kohdat lakikirjoista ja profeetoista luettiin erikoisella laulavalla tavalla, jota sanotaan lagaksi. Kun Luukkaan evankeliumissa kerrotaan (4:16-22), mi- ten Jeesus meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja luki siellä hänelle an- netusta kirjakääröstä, niin ei ole mitään syytä epäillä, etteikö hänkin olisi lukenut sil- loin käytössä olleella lukutavalla, jota sanomme resitatiiviseksi.34
Ensimmäiset kristityt olivat pääsääntöisesti juutalaisia ja kreikkalaisia.35 Heistä en- simmäiset puhuivat arameaa kuten Jeesuskin. Heprea oli tullut ajanlaskun alussa kir- jallisuuden kieleksi, mutta kristinuskon levitessä uusille alueille kreikan kielestä tuli
33 Paavali, arkkipiispa. ”Ortodoksinen kirkkomusiikki.” Ortodoksinen kirkko Suomessa. Toim. Isä Ambrosius, Markku Haapio. Lieto: Etelä-Suomen Kustannus Oy:n offsetpaino 1979, 338.
34 Paavali 1979, 341.
35 Paavali 1979, 338.
12
hallitseva kieli.36 Eri puolille laajaa Rooman valtakuntaa alkoi syntyä kristillisiä seu- rakuntia ja musiikilla näissä seurakunnissa oli tärkeä sijansa. Kristityiksi kääntyneet eivät enää olleetkaan pelkästään juutalaisia, ja tämän seurauksena jo 100-luvulla kirkko toimi omana laitoksenaan synagogan rinnalla.37
Alkuaan suullisen perimätiedon kautta siirtyneet kertomukset Jeesuksesta kirjoitettiin ylös 100–300-lukujen aikana.38 Näiden vuosisatojen aikana kristityille oli kehittynyt laaja verkosto, jossa kirjoja, kirjeitä ja muuta kirjallista materiaalia kopioitiin järjes- täytyneesti ja nopeasti. Näin sanomaa saatiin vietyä kaikkialle Rooman valtakun- taan.39 Myöhemmin nämä kirjoitukset jaettiin vuoden kierron mukaan järjestykseen.
Aluksi vuoden kierrossa olivat niin sanotut synoptisten evankelistien Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumit, mutta 400-luvulla vakiintui neljän evanke- liumin lukeminen vuoden syklissä.40
Hilkka Seppälän mukaan ekfoneettisten merkkien käyttö kirkossa alkoi jo 300- luvulla.41 Samoin Flender mainitsee, että tuohon aikaan tapahtuneen jumalanpalvelu- selämän ja varsinkin luostaripalvelusten kehittyminen vaikuttivat myös ekfoneettisen notaation kehittymiseen.42
Seppälä jatkaa:
Resitatiivinen, juhlava lukeminen, tuli erikoisen käyttökelpoiseksi kristittyjen vaino- jen loputtua. Kun kirkkoja alettiin rakentaa ja niitä käyttää jumalanpalveluksia toimit- taessa, tietynlainen juhlava loisto oli itsestään selvyys. Kirkko jumalanpalveluksineen alkoi merkitä kristityille symbolisesti maanpäällistä taivasta, josta arki oli kaukana.43
Jo heti jumalanpalveluselämän standardisoimisen aikaan kirkossa nähtiin tarpeel- liseksi suojella jumalanpalveluselämää vierailta vaikutteilta. Tästä kertoo selkeästi
36 McKinnon, James, W. ”Christian Church, music of the early.” Grove Music Online. Oxford Music Online. Oxford University Press 2007. Viitattu 10.6.2016.
37 Flender 1988, 83.
38 Flender 1988, 82.
39 Kruger, Michael J. ”Manuscripts, Scribes, and Book Production within Early Christianity.” Early Christianity in its Hellenistic Context Volume 1. Ed. Stanley E. Porter, Andrew W. Pitts. Leiden: Brill 2013, 40. Voidaan sanoa, että evankeliumin luku ja ehtoollinen ovat kristillisen jumalanpalveluksen vanhimpia osia. Flender 1988, 86–87.
40 Flender 1988, 82.
41 Seppälä 1996, 46.
42 Flender 1988, 84.
43 Seppälä 2001, 29.
13
Laodikean synodin 15. kanoni noin vuodelta 360. Siinä määrättiin, ettei kuka tahansa saa laulaa tai lukea kirkossa, vaan pelkästään niin sanotut kanoniset laulajat ja lukijat saivat näitä tehtäviä suorittaa. Saman synodin 59. kanonissa myös määrätään, ettei yksityisiä psalmeja tai epäkanonisia kirjoja saanut käyttää jumalanpalveluksissa, vaan kaikki tuli laulaa kanonisista kirjoista. Myös tapa, millä laulettiin, vaati esittä- jältä kouluttautumista tehtävään. Laulajan ja lukijan vihkimyksellä osoitettiin, että vihityllä oli tarvittavat taidot laulamiseen ja lukemiseen.44
Kirkkolaulun ja liturgiikan kehittymisen myötä kehittyi myös jumalanpalveluksen suorittamisen eri tehtäviin kouluttaminen. Lukijan ja laulajan tehtäviin opiskeltiin vuosien ajan ja saatuaan tarpeeksi kokemusta laulajana, ensimmäisenä suoritettavana tutkintona oli kanonarkin tutkinto. Kanonarkin tehtäviin kuului jumalanpalvelusjär- jestyksestä huolehtiminen. Tärkeää oli typikonin tuntemus, jotta tämän arvonimen saanut henkilö kykeni neuvomaan ja ohjaamaan palvelusten kulkua. Kanonarkin teh- täviin kuului muiden tehtävien lisäksi epistolan, Tahraton, saastaton, turmeltumaton -rukouksen ja ainakin päivän synaksaarin musiikillinen esittäminen.45
Ekfoneettisten merkkien käytöstä ja musiikillisretorisesta lukutavasta todistavat Uu- den testamentin varhaisimmat käsikirjoitukset, joissa on hengityspaikkoja ja lukemi- sen melodiaa kuvaavia merkkejä. 200-luvulla käsikirjoitusten merkit eivät eronneet paljoa perinteisistä painomerkeistä, mutta 300-luvulla merkkien moninaisuus lisään- tyi huomattavasti. Merkkien käyttö kehittyi vuosisatojen aikana ja 500-luvulla tulivat mukaan myös lopetusta ilmaisevat merkit. 600-luvulla käytettiin yhä runsaammin musiikillisretorisia merkkejä ja mukaan tuli teleia-niminen merkki. 700- ja 800- luvuilla kaikki ekfoneettiset merkit olivat jo käytössä.46
Engbergin mukaan ainakin osittain näyttää kuitenkin siltä, että vanhojen käsikirjoi- tusten ekfoneettiset merkit ovat myöhempiä lisäyksiä, kuten esimerkiksi 400-luvulle ajoitetussa Codex Ephraimi (F-Pn gr.9) -käsikirjoituksessa.47 Engberg olettaa, että ekfoneettiset merkit, jotka on kirjoitettu erilaisella musteella tekstin lomaan, ovat
44 Seppälä 1996, 124.
45 Seppälä 2005, 38–39.
46 Porter, Stanley E. ”What Do We Know and How Do We Know It? Reconstructing Early Christiani- ty from Its Manuscripts.” Christian Origins and Greco-Roman Culture: Social and Literary Contexts for the New Testament. Early Christianity in Its Hellenistic Context. Volume 1. Ed. Stanley E.Porter, Andrew W. Pitts. Leiden: Brill 2013, 68.
47 Engberg 2001, 2.
14
myöhempiä lisäyksiä, mutta samalla ruskealla värillä kirjoitetut neumit ovat lähes varmasti samoihin aikoihin kirjoitettu kuin käsikirjoituksen tekstit itsessään.48 Jotkut ekfoneettiset merkit on kirjoitettu punaisella värillä vanhojen merkkien päälle siitä syystä, että vanhat ovat joko niin kuluneet tai eivät erotu tarpeeksi muusta ympäris- töstä. Joissain tapauksissa merkkejä ei ole ollut alun perinkään käsikirjoituksessa.49 Kuitenkin esimerkiksi Syyriasta on löytynyt vuodelta 411 käsikirjoitus, jossa on ek- foneettisia merkkejä. Nämä merkit ovat erilaisia pisteyhdistelmiä, jotka sijaitsevat joko tekstin päällä tai alla. 400-luvun aikana merkintätapa kehittyi monimutkaisem- maksi ja se oli kehittynyt huippuunsa 1000-luvulle tultaessa.50
Vanhan testamentin lukeminen katosi liturgiapalveluksesta joidenkin mukaan 400- luvulla, toisten tutkijoiden mukaan 600- tai 700- luvulla.51 Kuitenkin tutkimuksen ja eri lähteitä tarkastelemalla on tultu siihen lopputulokseen, ettei Vanhan testamentin lukukappaleita ole ikinä luettu Bysantin liturgiajumalanpalveluksissa.52 Toisin sano- en ne ovat aina kuuluneet luettaviksi iltapalveluksessa tiettyinä juhlapäivinä ja arki- sin suuren paaston aikana ennen pääsiäistä, niin kuin tänäkin päivänä.
2.2 Ekfoneettisen notaation vakiintumisen kausi
Toista ekfoneettisen lukutavan vaihetta voisi kutsua ekfoneettisten merkkien vakiin- tumisen ja suullisen tradition kaudeksi. Tällä Bysantin valtakunnan laajentumisen, kukoistuksen, sortumisen ja vieraan vallan puristuksissa olon ajanjaksolla on kaksi erillistä vaihetta. Ensimmäinen vaihe on ekfoneettisten merkkien kausi ja se sijoittuu ikonoklasmin jälkeiselle ajalle aina Konstantinopolin kukistumiseen asti.
Nikeassa vuonna 787 pidetyn seitsemännen ekumeenisen kirkolliskokouksen tär- keimpiä päätöksiä oli ikonien kunnioittaminen ja tämän perinteen kuuluminen osaksi apostolista perinnettä.53 Kaiken kaikkiaan ikonoklasmi vaikutti noin sadan vuoden ajan, kun Bysantin keisari Leo III laittoi käyntiin vuonna 726 massiiviset toimet,
48 Engberg 1995, 38–39.
49 Engberg 1995, 46.
50 Engberg 2001, 1.
51 Engberg 2006, 1.
52 Engberg 2006, 4.
53 Kärkkäinen, Tapani. Kirkon historia. Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto 1999, 35.
15
joissa pyrittiin hävittämään kaikin tavoin kuvan palvonta. Ikonoklasmin vaikutus jatkui aina vuoteen 824 asti.54
Ikonoklasmin aikana freskoja, mosaiikkeja, käsikirjoituksia, kristillistä taidetta ja muita mittaamattoman arvokkaita nykytutkimuksellekin tärkeitä lähteitä tuhottiin siitä syystä, että esimerkiksi kirjoitusten ohessa saattoi olla jokin pieni kuva. Kuiten- kin ikonoklasmin päätyttyä alkoi Bysantissa uusi kirkkotaiteen kukoistuskausi, jol- loin tärvellyt freskot ja mosaiikit korjattiin, kuten myös ikonoklasmin tuholta säily- neitten käsikirjoitusten kopioiminen alkoi luostareissa.55 On hyvin mahdollista, että myös käsikirjoitusten ekfoneettiset merkitkin kopioitiin samalla.
Tällä 800–1400-luvuille sijoittuvalla ekfoneettisten merkkien ajanjaksolla vanhoihin ja uusiin käsikirjoituksiin merkittiin ekfoneettisia merkkejä kertomaan, millaisella melodialla kukin tekstin osa tuli lukea, missä täytyi tehdä tauko ja missä kohtaa oli luettavan perikoopin lopetus. Ekfoneettisen notaation tutkija Sandra Martani esittää, että tämän kauden sisällä on havaittavissa kolme lyhyempää vaihetta. Ensimmäinen oli esiklassinen vaihe, jossa ekfoneettisia merkkejä käytettiin vapaammin, sitä seurasi klassinen vaihe, jossa ekfoneettisten merkkien käyttö yhdenmukaistettiin ja selkey- tettiin, ja viimeinen vaihe on niin sanottu rappion kausi, jossa merkkejä ei enää osattu tulkita.56
Ekfoneettisen notaation klassinen kausi sijoittuu historiassa idän ja lännen skisman aikaan 1000-luvun alusta 1200-luvulle. Samalla kaudella idän ja lännen kirkon raja alkoi muodostua. Kirkkojen ero vakiintui 1200-luvulla. Kiistan aiheena oli monien muiden asioiden rinnalla erityisesti Rooman paavin asema muiden patriarkkojen jou- kossa. Molemmat, sekä ortodoksinen että roomalaiskatolinen kirkko katsoivat ole- vansa katolisen perinteen ja opin jatkajia.57 Tämä idän ja lännen kirkon kinastelu heijastuu myös ekfoneettiseen lukuperinteeseen. Tällä ajanjaksolla merkkijärjestel- mää selkeytettiin ja merkit esiintyivät merkkipareina, eikä niitä esiintynyt enää yksit- täin, toisin kuin ekfoneettisen notaation esiklassisessa vaiheessa 800–1000-luvuilla ja sitä ennen. Tämä merkkien logiikan selkeyttäminen kertoo vahvasti siitä, että Kons-
54 Wellesz 1961, 169–170.
55 Wellesz 1961, 169–170.
56 Martani 2011, 13. Martanin artikkelissa käy ilmi, että esiklassisen kauden aikaan on ollut myös klassinen systeemi käytössä.
57 Kärkkäinen 1999, 51–52.
16
tantinopolista lähtöisin olleella uudistuksella pyrittiin saamaan entistä yhtenäisem- mäksi lukemisen tapa koko Bysantin valtakunnan alueella. Toki ikonoklasmin taus- taa vasten, voidaan myös ajatella, että tuholta säästyneitä käsikirjoituksia oli vähän.
Kun näitä käsikirjoituksia sitten kopioitiin, niin voidaan olettaa saman kirjan kopioi- misen yhdenmukaistaneen käsikirjoitusten merkinnät.
Ekfoneettisten merkkien vakiintuneet merkit ovat nimeltään: okseia, bareia, teleia, kathiste, parakletike, syrmatike, apostrofos, apeso ekso, kremaste, hypokrisis, kente- mata, synemba, okseia diplai, bareia diplai ja apostrofoi.58 Nämä merkit esiintyvät käsikirjoituksissa 1000-luvulta lähtien merkkipareina. Engberg on koonnut 1000- luvun vakiintuneet merkkiparit alla olevaan luetteloon.59 Luettelossa ekfoneettiset merkit on laitettu joko viivan, joka mallintaa tekstiriviä, päälle tai alle, niin kuin ne käsikirjoituksissa esiintyvät.
58 Seppälä 1996, 82.
59 Engberg 2001, 3.
17
Merkkipareja on tutkittu jonkin verran ja säännönmukaisuuksia suhteessa lausera- kenteisiin ja lukemisen retoriikkaan on löydetty. Engberg on tehnyt havaintoja, että 1000-luvulta lähtien eli ekfoneettisen notaation klassisella kaudella on kolme tai nel- jä pienempää tekstin osaa yhdistetty merkeillä ajatukselliseksi kokonaisuudeksi. Täl- laisen kokonaisuus päätetään johonkin teleia-yhdistelmään. Sitova kadenssi on mer- kitty apostrofoksella. Kokonaisuudessaan lukukappale sisältään noin 15 periodia, eli jonkinlaista ajatuksellista kokonaisuutta, ja loppuu stereotyyppiseen lopulliseen ka- denssiin, joka koostuu yleensä neumipareista numerolla 5, 9 ja 10 joskus edeltäen numeroa 6. Numeroiden 5 ja 6 ekfoneettiset merkit esiintyvät vain näissä lopullisissa lopukkeissa.60
Tarkkaa musiikillista sisältöä merkeille ei tiedetä, mutta voidaan varmaksi sanoa, että niillä on ollut melodismusiikillinen merkitys. Tästä todistaa ekfoneettisen notaation keskeisin käsikirjoituslähde Siinain Pyhän Katariinan luostarista61 900- tai 1000- luvulta, jossa avataan merkkiparien musiikillinen sisältö. Tosin tämä kuvaus on mer- kitty paleobysanttilaisella notaatiolla, jota ei nykyään osata tulkita täysin varmasti.62 Kuitenkin tutkijat ovat selvittäneet, milloin kunkinlaisia merkkipareja esiintyy suh- teessa lauseen sisältöön ja merkityksellisiin kokonaisuuksiin.
On huomattu, että esimerkiksi teleia-yhdistelmät päättävät aina jonkin kokonaisuu- den ja että niin sanotut tuplatut merkit esiintyvät aina vain lukukappaleen lopussa.
Apostrofos-merkkipari esiintyy keskellä fraasia, bareia-merkkipari merkitään usein suoraan puheeseen, hypokrisis-merkkipari ilmaisee kolmea nousevaa säveltä, kre- maste-merkkipari ilmaisee korkeaa säveltä, apeso-exo -merkkipari merkitsee kahta nousevaa säveltä, kathiste-merkkiparilla on johdattava luonne, ja niin edelleen.63 Sandra Martani on saanut selville, että ekfoneettisella neumilla nimeltään synemba on sitova luonne ja että sitä voidaan käyttää lähes milloin vain. Tällä merkillä on
60 Engberg 2001, 3–4.
61 Sinait. gr. 213.
62 Engberg 2001, 3. Ks. esimerkiksi Martani, Sandra. ”The theory and practice of ekphonetic notation:
the manuscript Sinait. gr. 213.” Cambridge University Press 2003.
https://www.cambridge.org/core/journals/plainsong-and-medieval-music/article/theory-and-practice- of-ekphonetic-notation-the-manuscript-sinait-gr-213/7763EC251F3DFE59BCD32BD9C98AA155.
Viitattu 7.4.2017.
63 Flender 1988, 106–118.
18
pyritty selventämään tekstisisältöä. Esimerkiksi parakletike on toisenlainen ilmeel- tään. Se on dramaattinen ja sisältää trillin.64
Klassisen kauden ekfoneettisten merkkien järjestelmästä on mahdollista esittää var- muudella, että merkit voidaan luokitella lauseen tai ajatuksellisen kokonaisuuden sisällä oleviin merkkeihin numeroilla 1, 2, 3, 4, 7, 8, 9 ja 10, lauseen tai ajatukselli- sen kokonaisuuden päättäviin merkkeihin 01, 02, 03 ja 04, ja vain koko luettavan peri- koopin lopussa esiintyviin merkkeihin numeroilla 5 ja 6. Melodiassa on siis ollut variaatioita. Kaikkia merkkipareja ei välttämättä esiinny kaikissa käsikirjoituksissa, mutta merkkien käytön logiikan voidaan sanoa olevan sama.
Ekfoneettisten merkkien klassisen kauden katsotaan päättyneen samoihin aikoihin niin sanotun laulullisen katedraalijumalanpalveluksien riituksen kanssa vuonna 1204, kun latinalaiset valloittivat Konstantinopolin. Tällöin tätä laulullisen riituksen mu- kaan toimitettiin enää vain Ristin ylentämisen päivänä, pyhän Johannes Krysosto- moksen päivänä ja Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen päivänä.65 Tästä alkoi myös ekfoneettisen notaation niin kutsuttu rappiokausi, jolloin merkkien tulkinnan oletetaan unohtuneen tai ainakin muuttuneen huomattavasti. Tähän on voinut vaikut- taa se, että ristiretkeläiset ryöstivät Konstantinopolin ja veivät mittaamattoman ar- vokkaita esineitä länteen.66 Voidaan olettaa, että tämän ryöstelyn mukana on kau- pungista viety arvokkaita jalokivin koristeltuja evankeliumikirjojakin67, jotka olivat hyvin todennäköisesti tarkoitettu myös malliksi seuraaville käsikirjoituksille. Niin sanottujen alkuperäisten ja tärkeimpien käsikirjoitusten häviäminen ryöstämisen seu- rauksena voi olla syynä myös siihen, että 1200-luvun jälkeen ekfoneettisten merk- kien järjestelmän käyttö käsikirjoituksissa muuttui hajanaisemmaksi ja vapaammak- si. Tämä olettamus vaatisi kuitenkin tarkempaa jatkotutkimusta.68
64 Martani 2011, 15–18.
65 Lingas, Alexander. ”Festal Cathedral Vespers in Late Byzantium”. Orientalia Christiana Periodica.
Vol. 63. Roma 1997, 421.
66 Kärkkäinen 1999, 74–75.
67 Käsikirjoitukset olivat kaikkein arvokkaimpia kirjoja, erityisesti evankeliumikirjat, joissa oli jaloki- villä koristellut kannet, kuten myös erityisellä kalligrafisella ja arkaaisella tavalla kirjoitetut tekstit.
Wellesz 1961, 247.
68 On mahdollista, etteivät nämä ryöstetyksi tulleet arvokkaat käsikirjat olisi säilyneet tähän päivään asti, elleivät ristiretkeläiset olisi vieneet niitä länteen.
19
Vaikka bysanttilaiset saivat valloitetuksi Konstantinopolin takaisin puolen vuosisa- dan jälkeen, ei Konstantinopoli palannut entiseen loistoonsa ristiretkien ajan jälkeen.
Turkkilaiset saivat pala palalta valloitettua Bysantin alueita ja valtasivat lopulta Konstantinopolin, jolloin patriarkaatti joutui vieraan vallan alaisuuteen.69
2.3 Ekfoneettisen lukutavan suullisen tradition kausi
Tämän ekfoneettisen notaation kauden jälkeistä vaihetta koko historian kulussa voi- taisiin kutsua suullisen tradition ja painettujen kirjojen kaudeksi. Bysantti kukistui ja liturgisten kirjojen käsin kopioiminen loppui. Kreikan kirkon ollessa ahdingossa Turkin vallan alla evankeliumikirjat piti tuoda Italiasta.70 Ortodoksinen kirkko joutui elämään uusien hallitsijoiden puristuksissa, mutta tästä huolimatta Konstantinopolin patriarkaatti ja Athosvuoren luostarit saivat ylläpidettyä kreikankielistä suullista tra- ditiota, minkä myötä niin bysanttilainen kirkkomusiikki kuin ekfoneettinen lukutapa- kin välittyivät seuraaville sukupolville. Tätä korostaa myös Seppälä todetessaan, ettei mikään ole kirkkomusiikissa niin varmasti yhteydessä vanhaan traditioon kuin melo- dinen resitatiivi eli ekfoneettinen lukutapa.71
Tutkijoiden mukaan ekfoneettisen notaation häviämiseen ovat vaikuttaneet varmasti monet tekijät, kuten se, että valmius niitä tulkita heikkeni tai että tekstiin lisätyt vä- limerkit tarjosivat tarpeeksi informaatiota lukutapaa silmällä pitäen. Yksi syy voi olla myös kirjojen painamisen yleistyminen. Kuitenkaan merkkien häviäminen ei ole vaikuttanut ekfoneettisen lukutavan perinteen katkeamiseen, kuten voi huomata elä- västä suullisesta perinteestä. Täytyy myös muistaa, että käsikirjoituksia on aina käy- tetty satojen vuosien ajan jumalanpalveluksissa, joten esimerkiksi 1400-luvun käsi- kirjoitukset ovat voineet olla käytössä vielä 1600-luvulla ja myöhemminkin. Joka tapauksessa suullisen tradition voi olettaa hyvin jatkuneen nykypäivään ottaen huo- mioon koko kirkkotaiteen normatiivisen luonteen.
Varhaisin suullisen tradition äänite, jossa kuullaan vanhaa bysanttilaista lauluperin- nettä, on Kristuksen Suuren kirkon ruhtinasprotopsaltes Iakobos Nauplioteksen lau-
69 Kärkkäinen 1999, 74–75.
70 Flender 1988, 85.
71 Seppälä 1989, 121.
