Vakuuttava katsaus tieteen yhteiskuntasuhteisiin näkymä

62 TIETEESSÄ TAPAHTUU 2 2017 KIRJALLISUUS

jälleen eriytymässä toisistaan.

Nämä erot ovat kuitenkin hieno- varaisempia, eivätkä sosiaalisesti yhtä näkyviä.

Hannu Salmen päätösluku ”Tu- levaisuuden Suomi” väittää, että elämme ”useiden vaihtoehtoisten tulevaisuuksien risteysasemalla”

(s. 459). Omat jännitteensä tälle kehitykselle antaa ulkoinen kehi- tys, joka on aikaisempaa epävar- mempaa. Jos tätä kansakunnan kehitystä jäntevästi esitteleväl- le kulttuurihistorialle halutaan ha- kea kritiikkiä, niin yksi sellainen on kansainvälisten muutosten lai- minlyöminen pääosin. Suomi ei ole saari, vaan se on ollut koko historia nsa ajan ulkoisten voimi- en heittelemä osa maailmanhisto- riaa, jossa se on hakenut ankkuri- paikkaansa.

Kirjan kuvitus ansaitsee oman huomionsa. Se koostuu monipuo- lisista, osin aikaisemmin julkai- semattomista valokuvista ja ajan henkeä hyvin peilaavista julisteis- ta. Kirjaa lukiessa miltei odottaa millaista kuvitusta seuraavalla au- keamalla on. Toimittajat ovat näh- neet melkoisen vaivan kootes- saan kirjan kuvituksen. Kirjassa on myös asiallinen lähdeluettelo ja henkilöhakemisto.

RAIMO VÄYRYNEN

Kirjoittaja on valtio-opin professori (eme- ritus).

Vakuuttava katsaus tieteen yhteiskuntasuhteisiin

Maallikot tippuivat tieteen kärryil- tä jo varhain, mikäli heitä sinne koskaan kelpuutettiinkaan. Koper- nikus kirjoitti virkaveljilleen, ja Newtonia tajutakseen piti osata matematiikkaa. Tieteen kehitty- essä tutkijat eriytyivät omiin seu- roihinsa ja lukittautuivat laborato- rioihinsa. Norsunluutorniin lisättiin kerroksia, kun tuloksista alettiin kertoa erikoistuneissa aikakaus- kirjoissa. Niiden vaikeaselkoinen kieli kutisti tieteen yleisöä entises- tään. Toisaalta tieteestä tuli var- hain myös julkista: 1600-luvulla herrasväki kutsuttiin katsomaan kokeita – ja lopuksi kerättiin ko- lehti. Rahoituksen lisäksi haluttiin arvostusta ja kunnioitusta, jotka ovat säilyneet tutkijoiden julkisten esiintymisten motiiveina vuosisa- dasta toiseen.

Tieteen julkisuus ja yleistajuis- taminen ottivat aimo harppauk- sen 1800-luvun puolivälin jälkeen, jolloin tutkimisella saattoi jo an- saita elantonsa ja tieteenalojen asiaa yhteiskunnassa ajettiin pe- rustamalla yhdistyksiä. Seuraavan vuosisadan alkuvuosikymmeninä tiede kansainvälistyi ja sen saa- vutuksista tuli kansallisen ylpey- den aiheita, mikä lisäsi tutkijoiden näkyvyyttä ja vaikutusvaltaa var- sinkin Suomen kaltaisissa nuoris- sa valtioissa. 1950- ja 1960-luvulla suuren yleisön kiinnostusta tietee- seen lisäsivät kansainvälisen kil- pailun huipentumat: ydinvoima ja avaruuden valloitus. Syntyi myös

uusi ammattikunta, tiedetoimitta- jat, jotka käänsivät monimutkaisia asioita yleiskielelle. Innostus kui- tenkin laantui, kun kriittiset ympä- ristöaiheiset uutiset lisäsivät ym- märrystä tiede- ja teknologiauskon kielteisistä vaikutuksista.

Nykyinen, poikkeuksellisen voi- makas tieteen julkisuuden aalto alkoi 1980-luvulla markkinoinnin ja PR-työn yleisen kasvun ohes- sa. Tieteen julkisuudesta on tul- lut toiminnan läpäisevä perusperi- aate, jolla on erilaajuisia muotoja.

Suppeimmillaan se pätee tieteen ja tieteenalojen sisäpiirissä, jossa yhden tutkijan tulokset alistetaan muiden arviointiin, niitä testataan ja niistä keskustellaan, jotta tieto olisi luotettavaa ja sitä saataisiin li- sää. Tiede – ja sen tuottama tie- to – on julkista myös palvelessaan yhteiskunnallista päätöksentekoa, jonka tuotokset vaikuttavat kansa- laisten elämään. Julkista toimintaa on myös tutkimuksen toteutumi- sen ja tiedon soveltamisessa on- nistumisen arviointi. Laajimmillaan tieteen julkisuus on, kun se ulot- tuu asiantuntijapiireistä koko yh- teiskuntaan, esimerkiksi median tai kansalaiset osallistavan tiede- foorumin välityksellä, ja kun sen tulokset ovat avoimesti saatavilla.

Tyypillisessä median tiedeuu- tisessa esiintyy lääketiede tai täh- titieteen kaltainen luonnontiede.

Ne tuottavat konkreettista, mitat- tavaa ja selkeiksi raporteiksi tai- puvaa tietoa, joka vaikuttaa ih- misten hyvinvointiin ja kiehtoo heidän mielikuvitustaan. Tulok- seksi saadaan uusia lääkkeitä ja hoitomenetelmiä, patentteja tai tietoa taivaankappaleista ja maail- mankaikkeuden synnystä. Yhteis- kuntatieteilijät ja humanistit puo- lestaan esiintyvät julkisuudessa tulkitsijoina, jotka selittävät ajan- kohtaista yhteiskunnallista ta- pahtumaa tai kulttuurista ilmiötä asiantuntemukseensa ja analyysi- taitoihinsa nojautuen.

Tiedetoimittajan työympäristö on mullistunut 2000-luvulla ja työ- hön on kohdistunut uudenlaisia paineita, jotka koskevat lähdekri- tiikkiä, toimittajan omaa asiaosaa-

TIETEESSÄ TAPAHTUU 2 2017 63

KIRJALLISUUS

mista ja median tuotantoehtoja.

Ensinnäkin yhteiskunnan insti- tuutiot ovat rapautuneet samalla, kun riskiyhteiskunnassa tarvitaan asian tuntijoita kenties enemmän kuin koskaan. Selväsanaisella, analyyttisellä osaajalla on kulttuu- rista ja sosiaalista pääomaa, jolle on kysyntää luottamuksen varas- sa toimivassa yhteiskunnassa. Il- man luottamusta tutkittuun tietoon ja asiantuntijoiden osaamiseen esimerkiksi terveydenhuollon kal- taiset järjestelmät eivät voisi toi- mia. Toimittajien ja asiantuntijoi- den suhteita kuitenkin hiertävät erilaiset näkemykset siitä, kenen ehdoilla asia pitäisi esittää ja kuka tästä saa päättää.

Toisekseen viestintäteknolo- gian kehitys ja siihen liittyvä vies- tintäkulttuurin muutos on uudista- nut käsityksen joukkoviestinnästä.

Tuloksena on uudenlainen some- ja nettidemokratia, jossa kuka ta- hansa yksilö voi viestiä massoille.

Blogiin tai tubettamiseen tarvitta- va tekninen osaaminen on help- po hankkia itsenäisesti, mistä on seurannut julkisuuden perinteis- ten portinvartijoiden roolin hei- kentyminen. Tiedetoimittajaakaan ei välttämättä tarvita entiseen ta- paan, hän joutuukin kilpailemaan monenlaisten sisällöntuottajien kanssa vaihtoehtoisten kanavien viidakossa. Toisaalta muutos on synnyttänyt professioita, toimitta- jien ja tutkijoiden kohtaamispaik- koja sekä ansaintalogiikoita, jotka tuottavat uusia mahdollisuuksia, riskejä ja perehtyneen tiedon tar- vetta.

Kolmanneksi nykyinen yhteis- kunta on aikaisempaa yksilölli- sempi. Yhtäältä on vapauduttu kansallisen yhteisön ja identiteetin muoteista niin, että suhde enem- mistön tapakulttuuriin, valtioon ja paikkaan on moniulotteisempi kuin ennen. Oman järjen käyttö – tai käyttämättömyys – on sallittua, ja vastuu valinnoista painaa yksi- lön omia harteita. Toisaalta vapaus on johtanut uusyhteisöllisyyteen, jossa tarvetta kuulua joukkoon tyydytetään heimoutumalla itsel- le sopivan elämäntavan, asian tai

aatteen ympärille. Tietoa valikoi- daan ja räätälöidään omiin tarpei- siin sopivaksi, ja kritiikkiin suhtau- dutaan jopa vihamielisesti.

Yhteiskunnassa ja ihmisten ko- kemusmaailmassa merkityksellis- tä tietoa siis tuotetaan yhä useam- massa paikassa. Yliopistoille tämä tarkoittaa perinteisen tiedontuo- tantovallan murenemista. Tietoa tuottavat ja asiantuntijakeskus- teluun osallistuvat nyt yliopisto- tieteilijöiden lisäksi tutkijat mo- nenkirjavista tutkimuslaitoksista, ajatushautomoista, kansalaisjär- jestöistä ja yrityksistä. Julkisuu- teen haluavat myös kokemus- ja kenttäasiantuntijat, joiden näkö- kannat perustuvat omakohtai- seen, arjessa kerättyyn tietoon esimerkiksi jostakin sairaudesta tai toimenkuvasta. Asiantuntijoiksi on julistautunut myös koko joukko hörhöjä ja helppoheikkejä, jotka tavoittelevat tuloja, elämänhallin- taa ja medianäkyvyyttä.

Tutkijat suhtautuvat tähän ym- päristöön hyvin eri tavoin. Yhdel- le tiedeviestinnän monimuotoistu- minen on innostava helpotus, joka tarjoaa vaihtoehtoja kansainvälis- ten tutkimusartikkelien puurtami- selle ja tavoittaa monia yleisöjä.

Hän kokee keskusteluihin heittäy- tymisen vapauttavaksi tilaisuudek- si osallistua ja vaikuttaa muiden ihmisten elämään. Hän hyväksyy journalismin toimintaperiaatteet ja pitää niihin tutustumista mahdolli- suutena kehittää oman työnsä si- sältöä ja laatua. Toinen pysyttelee visusti kammiossaan ja turvautuu tarvittaessa käsitetaikinaan ja aka- teemiseen ylenkatseeseen. Esiin- tyminen ahdistaa, blogit ovat hum- puukia tai yksisuuntainen valistus on tieteen ainoa oikea populari- soinnin tapa monensuuntaisen, kansalaisia osallistavan vuorovai- kutuksen sijasta.

Nykymedia on kaukana myö- täsukaisesta tiedotuspalvelusta.

Näkemysten avartamiseen pai- nostaa myös strategioihin kirjattu vaatimus toteuttaa ”kolmatta teh- tävää”. Yritysyliopistossa tämä jul- kisuuden vaatimus koskee kaikkia tutkijoita siitä huolimatta, että yri-

tysyliopisto itse toimii monin ta- voin tieteen julkisuuden ja avoi- muuden periaatteen vastaisesti.

Tiukkojen yleispätevien vaati- musten esittämisen sijasta eduk- si olisi kuitenkin sallia yksilöille omannäköisyys vuorovaikutta- misen laajuudessa ja muodos- sa. Tieteen popularisointi ja muut kontaktit tieteen ulkopuoliseen yhteiskuntaan edellyttävät paneu- tumista ja paloa, joita ilman tuskin saadaan kummoisiakaan tuloksia.

Silti voidaan tehdä hyvää, kilpailu- kykyistä tiedettä.

Eduksi olisi myös jatkaa poh- diskelua tieteen vaikuttavuuden sisällöstä, sen arvioinnin menetel- mistä – ja kriteerien julkisuudesta.

Mitä vaikuttavuus tarkoittaa, mi- ten sitä mitataan ja miten tieteen- aloja verrataan toisiinsa niin, että vaikuttavuutta voidaan edes jo- tenkin reilusti käyttää rahoituksen perusteena? Mikä on vaikuttavuu- den suhde vuorovaikutukseen?

Tieteen dialogisten yhteiskunta- suhteiden (public engagement) määritteleminen väljästi antanee hieman armoa niille, joiden tie- teenalat eivät tuota patentteja tai joille mediaan hakeutuminen on vastenmielistä.

Joustavuus auttaa rohkaise- maan tutkijoita yli mukavuusaluei- densa rajojen ja opettelemaan uu- sia vuorovaikutuksen muotoja.

Tutkijoiden monipuolisempi käsi- tys julkisuuden mahdollisuuksista ja riskeistä voisi auttaa myös yli- opistojen viestintä- ja markkinoin- tiosastojen tiedotteissa esiintyvän liioittelun karsimisessa.

Suomessa rajanylityksiin roh- kaisee Tiedebarometreissa osoi- tettu kansalaisten luottamus tie- teeseen, suomalaisen median kansainvälisesti verraten vahva kiinnostus tiedeaiheisiin ja se, että tutkijoihin liitetään entistä myön- teisempiä mielikuvia. Tutkijan ark- kityypit vaikkapa elokuvissa eivät enää rajoitu seurauksista piittaa- mattomiin pahiksiin, hulluihin alke- mististeihin ja avuttomiin nörttei- hin. Joukkoon mahtuu sankari- ja seikkailijatutkijoita, mediaseksik- käitä analyyttisiä moniosaajia – ja

64 TIETEESSÄ TAPAHTUU 2 2017 KIRJALLISUUS

enenevässä määrin myös päteviä, itsenäisiä tiedenaisia.

Väliverrosen oivallisesti kirjoi- tettu kirja tarjoaa merkittävää lisä- tukea tutkijoiden vuorovaikutus- ja viestintäpohdinnoille sekä muuttu- neen toimintaympäristön haltuun- otolle, tieteenalasta ja kokemuk- sesta riippumatta. Ajankohtainen kirja on hyödyllistä luettavaa myös tiedetoimittajille ja tieteestä tie- dottaville.

PAULIINA RAENTO

Kirjoittaja on aluetieteen professori ja rahapelitutkimuksen dosentti Tampe- reen yliopistossa.

Nykyajan huutolaiset

Hoivan arvoiset. Vaiva yhteis- kunnan ytimessä. Gaudeamus 2016.

Hoivan arvoiset on erinomai- nen esitys julkisesta ja yksityises- tä hoivasta. Teoksen kirjoittajina on joukko taitavia tutkijoita, joilla on paljon sanottavaa menneestä, nykyisestä ja tulevasta hoivasta.

Teos on hyvin kirjoitettu myös sii- nä mielessä, että yksittäisten teki- jöiden ääni ei erotu vaan vaikuttaa siltä kuin kaikki olisi kirjoitettu yh- dessä. Vaikka lähiaikoina on tuo- tettu monia erinomaisia tutkimuk- sia hoivasta, tämä teos on omaa luokkaansa. Teosta luonnehditaan oppikirjaksi, mutta se tarjoaa pal-

jon myös pidemmälle opinnoissa edenneille. Kirja on pohjimmiltaan poliittinen termin laajassa mieles- sä, koska teksti pyrkii myös vai- kuttamaan tehtäviin ratkaisuihin.

Siinä käsitellään kaikki vanhojen hoivaan liittyvät kysymykset, on vaikea keksiä yhtään keskeistä teemaa, joka siitä puuttuisi. Teok- sessa on sellaisiakin teemoja, joi- ta muualla ei ole paljon näkynyt, sillä siinä puhutaan muun muas- sa hoivan kansainvälistymisestä, globaaleista hoivaketjuista. Myös raha ja vaivanmarkkinat ovat näyt- tävästi esillä. On helppo keksiä teoksesta erilaisia adjektiiveja, jot- ka ovat hyvän ja erinomaisen sy- nonyymejä.

Teoksen kenties tärkein sano- ma sisältyy uusvanhaan substan- tiiviin vaiva ja sen erilaisiin joh- dannaisiin. Vaivan ottaminen siksi ongelmaksi, johon ratkaisuksi tar- jotaan hoivaa, on tutkija- tai kirjoit- tajaryhmän hieno keksintö. Kuvaa- malla ”vaivaksi” ongelmaa, johon hoivaa tarvitaan, tulee nykyisen hoivapolitiikan suuret filosofiset ja käytännölliset ongelmat valaistua uudella tavalla.

Kirjassa esitetään lyhyesti hoi- van historiaa huutolaisista tilaa- ja–tuottaja-malliin ja rahalla pyö- ritettäviin laitoksiin, myös kotona tapahtuva omaishoito saa teok- sessa osansa. Vaivaisten lisäksi katse kohdistetaan hoivaajiin, van- hoihin, naisten asemaan hoivaaji- na ja hoivan tarvitsijoina, nykyisiin ja jopa tuleviin. Kirjassa esitetään myös tulevaisuuden ennustus – dystopia – siitä, mihin nyt kaavail- tujen sote-lakien myötä tulemme päätymään, jos politiikkaa ei muu- teta.

Naftalista kaivettu vaiva ja vaivainen

Erilaisista toisten ihmisten apua tarvitsevista ihmisistä käytettiin pitkään suomenkielistä termiä vai- vainen, ennen köyhäinhoitoa pu- huttiin muun muassa vaivaisten hoidosta. Vaiva on kirjoittajien mu- kaan kuitenkin hävinnyt yhteis- kuntatieteellisistä teksteistä. Teok- sen kirjoittanut tutkijaryhmä on

ottanut vanhan termin uusiokäyt- töön, mikä miellyttää minua suu- resti. Vaiva ja vaivaisuus ovat niin yleisiä termejä, että ne eivät lii- kaa kavenna hoivattavaa ihmis- tä pelkästään sairaaksi, vanhaksi, lapseksi, vammaiseksi tai köy- häksi. Vaivainen voi tarkoittaa mo- nenlaista puutetta, kivulloisuutta, heikkoutta ja yleistä huonout- ta. Vaivaisen avulla mietintä siitä, kuka hoivaa tarvitsee, tulee laa- jemmin ymmärretyksi kuin jos pu- hutaan pelkästään vanhoista, joi- den hoivasta teos kertoo.

Teos seuraa joitakin kuvitteel- lisia, mutta tutkimukselle perustu- via henkilöitä, useamman vuosi- kymmenen nykyhetkestä tulevien sote-ratkaisujen myötä vuoteen 2046. Aluksi nämä keksityt esi- merkkihahmot tuntuivat minusta teennäisiltä, mutta tekstin edetes- sä niihin tottui ja ne alkoivat pu- hutella, muuttivat tehdyt ratkaisut ihmisten elämäksi. Nämä esimerk- ki-ihmiset – hoivattavat ja hoivaa- jat – konkretisoivat kaikkien ih- misten keskinäistä riippuvuutta hoivan tekijöinä ja vastaanottaji- na. Esimerkki-ihmisten ideana on myös antaa henki ja ruumis poliit- tisten julistusten tuottamalle van- husten hoivalle.

Kestävyys- vai hoivavaje?

Julkista hoivaa vanhoille kehi- tettiin Suomessa 1960-luvul- ta 1980-luvulle saakka, kunnes 1990-luvun lama katkaisi aktiivi- sen kehittämisen. Alkoi keskus- telu säästämisestä, laitoshoidon ongelmista ja julkisten menojen suuresta osuudesta kansantalou- dessa. Ennen 1960-lukua julkinen hoiva oli lähinnä sairaaloissa, kun- nalliskodeissa ja vanhainkodeis- sa, siis laitoksissa, ja sitä oli tar- jolla vain harvoille. Tätäkin ennen olivat köyhäintalot, ruotukierto ja huutolaisuus. Huutolaisuus tarkoit- ti sitä, että erilaiset vaivaiset, or- vot lapset, sukulaisettomat vanhat ja vammaiset kilpailutettiin markki- noilla sille, joka suostui vaivaisen ottamaan halvimmalla hoitaak- seen. Kyseessä oli siis huutokaup- pa, missä halvimman tarjouksen