Heikki Vääriskoski:
Heikki Heinonen
— Haapamäen sisupussi
Haapamäellä oloneuvoksen päiviään viettävän rouva Laila Esteri J ä r v i s e n , os.
H e i n o s e n kotona on vanha, kookas ajan patinoima vanha raamattu, perhekalleus.
Sen haalistuneella etulehdellä on painajan merkintä: ” Porvoossa präntätty P. VViderhol- min tykönä 1853” .
Raamatun takalehdelle on käsin kirjoitettu varoitus: ” Hentrik Wilhelm Mäkitätilä on tämän kirjan oikija omistaja. Joka tämän kirjan varasta niin biru häntä rakasta v. 1870.
Takakannen tekstissä mainittu Hentrikki eli ja vaikutti Haapamäellä 1800-loppupuolel- ta 1930-luvulle saakka. Hän kuului Haapamäen merkittävimpiin vaikuttajiin. Hän oli ar
vostettu työn ja toimen mies. Hän oli ratamestari Heikki H e i n o n e n (16.3.1857—
16.7.1932).
H eikki H einosesta on k irjo ite ttu m onissa yhteyksissä, m m . H a a p a m ä en Y hteiskoulun 50-vuotishistoriassa ja lukuisissa ju h la p u heissa. K oska olin H einosen perheen k an s
sa läheisissä kanssakäym isissä 1910— 1930- luvuilla, oli m inulla tilaisuus kokea ja n ä h dä perheen eläm än m en o a lähietäisyydeltä.
O sa k irjo itu k sestan i p eru stu u k in noilta ajoilta peräisin oleviin m uistum iin. A rv o k asta a p u a noiden aik o jen m ieleen p a la u t
tam isessa on a n ta n u t H eikki H einosen n u o rin ty tä r L aila E steri Järv in en .
A n n an m ielikuvitukseni len tää K olhoon ra u tatiety ö m aalle jo sk u s kesällä vaikkapa vuoden 1896— 97 paikkeille. R atam estari H eikki H einosen vastuualueeseen kuului m ää räty t ra ta o su u d e t m m . H a a p a m ä k i—
K olho. T u p a k k a ta u o lla , ju tte lu tu o k io n ai
kan a p o h jo ish äm äläin en to p p a ro ik a n m ie
hen kysyessä m estariltaan:
— M istäs päin — m einaan — m estari niinkuin kotoisin, se synty m äp aik k a — kun tu o puh ek in — ? olisi m estari v astan n u t vanhalla, a ik an sa T u ru n m urteella, jo sta hän ei k o sk a an su o stu n u t lu o p u m aan :
” Siäl T u ru n puales m ää ole syntyny, lä- hel T u rk k u H alisis, M äk itätilä n to rp as.
M un nim eni oli vaa isän etunim en m ukka H eikinpoika. Sit m u n sukunim eni m uuttus M äkitätiläks, ja sit m yähem m i, em m ä tiärä m itä varte, ru attalaisek s H enrikssonniks, m ut m ää entrasi sen sit m yöhem m i Heino- seks. M ää syntysi sii 1856 nurkil ja olim m eijä viirest m u k u last n e ljä s.”
15
E n täs m estarin vaim o n p u o li, m e in a a n — ?
” T oi E m m a K aroliina o n kans syntysi siältpäi, L oim alt. H ä n o sen T o h n a n talo flikoi, siäl oli pal m ukuli, ja h än on van- h em m ast p ääst. M ää sai ensm äise tyäpaik- kani ra u ta tiä lt ja m ää oli L oim alt ratavah- tina. Se T o h n a n talo oli sii iha n u rk a n ta k a j a nii sii sit kävi niinku p ru u k k a . Kolm ensm äist m ukula syntys L oim al ja lo p u t sit tää l K o lh o s.”
A ivan n u o ren a, k o tito rp a n leipä ei ollut leveä, H eikin, k u ten veljensäkin o tti kas- vattaakseen h eidän setänsä T u ru n K oroisiin ns. " p iis p a n p u u stelliin ” , jo ssa he kasvoi- vat ja v arttu iv at n u o ru u d en ik ään sam an ikäisten serkkujensa seurassa. A ikuiseksi v a rtu ttu a a n h ak eu tu i H eikki H elsinkiin o p pilaaksi H e l s i n g i n k o n e e n k ä y t t ä j ä , r a k e n n u s m e s t a r i
— j a t y ö n j o h t a j a k o u l u u n . Sa
n o tu n k o u lu n oli p e ru sta n u t ja sitä piti yllä
S uom en T aideteollisuusyhdistys vuodesta 1881 vuoteen 1886, jo llo in k o ulu la k k a u te t
tiin j a m u u tettiin H elsingin teollisuuskou- luksi.
H einosten koti oli ensin K olhossa valtion virka-asunnossa. Jo K olhossa H eikki H ei
n onen o tti osaa yhteisiin yrityksiin, ollen m m . p u u h am ieh en ä ja o sa k k a a n a silloin p erustetussa K olhon H ö y ry sah a O y:ssä.
K auko n äk ö isen ä ja ta rk k a n a alkoi H ein o nen epäillä sahan ta lo u tta , m öi ja luovutti pois o sakkeensa eroten y h tiö stä. P ia n kävi h u o n o sti. V a rarik k o o n m ennessään se vei m u k an aan m o n ta k o lh o laista ta lo a.
K olhossa ollessaan H ein o n en aavisteli H aap am äen asem aseudun tulevan k ehitty
m isen ja kasvun. T u o ta p ik aa h än hankki om istukseensa o stam alla J o k e l a n talo n ty ttäreltä, p erh eettö m äk si jä ä n e e ltä T i i - n a (m yös nim et K ristiina ja H etastiin a esiintyvät) H e i k i n t y t t ä r e l t ä hä-
16
nen k o titalo staan p erim än sä m aa-alueet y h teensä n. 50 ha. A lue oli k a h ten a p alstana, K apakan alueeksi k u tsu ttu sijaitsi K olhoon m enevän ra d a n varrella 2— 3 km päässä, toinen v a sta p ä ä tä H a ap a m äen asem aa sa
m oin etelään päin te rv ate h taan tielle saak ka. E delläm ainitussa oli m etsä- ja viljelysti
la, jä lk im m äin en m u o d o stu i asuinalueeksi.
T äh än , v a sta p ä ä tä H a a p a m ä en nykyistä asem aa, H einonen rakensi vielä K olhossa ollessaan asu in rak en n u k sen , k odin perheel
leen. Se oli valm is H einosen m uuttaessa ty ö p aik k an sa u u teen , keskeisem pään ty ö pisteeseen, H aap am äelle 1897.
V uosisadan alussa alkoi n äk y ä m erkkejä asem aa v a sta p ä ä tä , e ttä uusi mies oli tu llu t.
O m ak o titalo toisensa jälk een kohosi H ei
nosen m aasta erotetuille tonteille ns. v an
halta asem alta p äin ra ta p ih a n vierellä k u l
kevalle p u ro n varrelle ensin veljeksien P i i n j a B l o m q v i s t i n ta lo t, k a u p p i
as J o s u a H a n h i s e n k a u p p a asu n to i
neen. E delleen seurasi aikaisem m in ra k e n n ettu H einosen talo j a k o h tap u o leen sen pi
h apiiriin uusi rak en n u s rau tateid en liik k u van h en k ilö k u n n an tilap äisk o rtteeri/lep o - ja yöpym istiloiksi. T ä h ä n ta lo o n an to i val
tio rak en n u starp eet, p u u t ja se oli m aini
tussa ta rk o itu k sessa 6 vuoden ajan .
E telän su u n ta a n sam aan riviin nousivat K o s k i s e n , S a l m e n ‘ i n j a N i e m i s t e n kodit. V iim eisenä valtion h a n k kim alla to n tilla — ja asun n o ssa asui v etu ri
tallin p u m p p u k o n e e n h o ita ja — ” p u m p- p u - M o i s i o ” j a puo liso n sa ” p u m p- p u s k a ” . L ähem m äksi terv a teh d a sta k o hosi sille alueelle ensim m äisenä suutari R e v ä s m ä e n asu in talo . K aikkien näi
den kotien p erustam isesta oli osansa H eikki H einosella, lu o v u ttam alla vähäisillä, kovas
ti jo u stav illa sopim ushinnoilla to n tit, h u o lehtien rak en n u sten p iiru stu k sista ja edel
leen valm istuksesta. M m . su u tari Reväs- m äeltä perittiin ensim m äinen m aan v u o k ra vasta toiselta vuodelta alkaen.
M ainitsem ani a su k k a a t olivat jä rje s tään rau tateid en palveluksessa. U seat heistä osallistuivat myös h u o m a tta v a sti silloisen H aapam äen talous- ja k u lttu u rieläm ään , osalta p o litiik k a an kunnallis- ja valtiollisel
le tasolle saakka. T ässä o nkin m ain ittav a, että jo tä tä ennen toim i H aap am äellä terva- tehdas. Sen oli p e ru stan u t silloisesta (V enä
jän) a rm eijasta suom alaism ielipiteittensä vuoksi v a p a u tettu kapteeni M a 11 i a s v o n N a n d e l s t a d h (h än et nim itet
tiin O ulun läänin m aah errak si 1918 vuoden
lopulla) valm istaen terv aa, tä rp ä ttiä ja puu- öljyä te h ta a n tulipalossa tu houtum iseen saak k a 1916. Sam assa palossa tu h o u tu i m eidän kaikkien n u o rten ihailem a te h ta a n pieni ja siro poni-hevonen. T eh taan to im in ta h an ei tä h ä n p ä ätty n y t, se rak en n ettiin uudelleen ja sen viim einen o m istaja olikin k euruulainen, m yös terv ateh tailija insinööri N i i l o V u o l l e - A p i a l a . T o im in ta päättyi n ytkin tu lip alo o n .
H eikki H einosen avuin aloitti to im in ta n sa H aap am äellä sen toinen tu o tan to laito s:
H aap a m äen saunan uusi tehdas vuoden 1912 paikkeilla. Sen p e ru staja K u s t a a L i n d e l l e p äo n n istu ttu a a n aikaisem m as
sa yrityksessään ja sa a tu a a n opin ja idean suolahtelaiselta, tu n n e tu lta seppäm estari J a a k k o P i e t i l ä i s e l t ä , alkoi val
m istaa — ehkä väh än om avaltaisestikin — hänen suunnittelem iaan sau n an u u n eja, ulosläm piäviä. Siihen saak k ah an saunan-
17
k iu k a at olivat olleet yleensä sisäänläm piä
viä.
T ä tä ennen oli H eikki H einosen toim in
nassa H a ap am ä ellä ta p a h tu n u t paljo n . 1907 oli H aap am äellä a lk a n u t h e rä tä kysy
mys o p p ik o u lu n , yhteiskoulun saam iseksi p aik k ak u n n alle. E n tässä p u u tu täm än enem pää k o u lu n perustam isvaiheiden histo
riaan . Sehän selviää hyvin K a l l e R i - t o k a n g a s -vainajan to im ittam a sta sa
n o tu n k o ulun 50 v. ju lk a isu sta. E räs kes
keisistä henkilöistä siinä oli H eikki H eino
nen.
Y hteiskoulun perustam isen alkuvuosina oli p u laa oppilaista ja v altion a p u a ei saa
tu , ellei k ahdella ensim m äisellä luokalla ol
lut v äh in tään 50 oppilasta. — E rä ä n ä syys
k u u n puolivälin iltasella, o lik o h an vuosi 1912, näin H eikki H einosen a jav an hevos
kärryillä k o tin i M oijasen p ih aan ja tu o ta p ik a a rientävän vastaantulleen isäni kanssa vieraspuolelle talo o n . H etk en k u lu ttu a m i
n u t h u u d ettiin sisälle, p o k k asin H einoselle k u n n io ittav asti päivää ja H einonen alkoi p u h u a, m uistan sen jo te n k in ta rk o in , om al
la m urteellaan:
” T oi uus H a ap am äe Y hteiskoulu alko tässä pari viikko ta k ap eri. Se o nys sil ta- val, että V altio ap p u ei tu l jollei oppilai oi vähintäs viiskym m ent. T arttis ankeleekiste saara kaks Iissä, ja m ää ole fu n teeran n u , ett tällä tä V äärisen k ak so sp o jat Vilho ja M artti ja ku sääki olet jo noi iso, ni sää ru p p et kans k äym ä sitä koulu. Ku te nyt heti ru p p ette koulu m enem ä, ni sit o jo yk
si ylittenki. M ää jutteli ju st V äärise isännäl ja sun vanhem m illes, ja he tykkäs iha sa- m a lta p p a .”
N o niin. Siitä se kouluni alkoi ja v altion
apu koululle oli pelastettu. M yöhem m in tu li sinne vielä lisääkin. L u k u p ä ä tä m inulla vain ei ollut k u ten isäni tilaisuudessa aivan oikein oli m ain in n u t. O lin serk k u jan i Vil
h o a ja M a rttia n. kaksi- ja p u o liv u o tta nuorem pi. N äin toim i H einonen.
P ä ä sty ä ä n eläkkeelle rata m esta rin to i
m estaan 1920-luvun alussa, jä i H einoselle aik aa toim ia k o tikylänsä hyväksi. T ä tä en
nen hän oli jo ra k e n ta n u t aivan om an yh
teisk u n tan sa, useita asu in rak en n u k sia lä
hiy m p äristö ö n sä yhteiskoulun sekä o p e tta jien että oppilaiden asuinsijoiksi, jo k a tu n nettiin kylän arv o ste tu im p an a alueena. Siel
lä asui kylän " e liitti” . H einosen pihapiirin ohi kulki tie asem alle, pienen p u ro n yli jo h ti silta, nykyistä ” H e ik in siltaa” ei vielä ollut.
V uoden 1930 aik a n a teki H eikki H ein o nen kyläkunnalleen kaksi h u o m a tta v a a lah jo itu sta . Ensiksi h än lah jo itti n u o riso a v ar
ten m aa-alueen u rh e ilu k en ttää varten jo n k a o tti vastaan sitä varten p eru stettu säätiö.
Sen, jo k a nyt hyvin k u n n o ste ttu n a on H a a pam äellä K euruun k u n n an h u o ltam an a.
H iu k an m yöhem m in h än teki toisen la h jo itu k sen ; 1 h a hautausm aa-alueeksi Keu
ru u n seu rakunnalle, jo k a nyt hyvin h o id et
tu n a on m aan tien v arrella L yseota v a stap ää
tä. K ohtalon sallim us oli, että alueen lah jo itta ja itse — h än kuoli keskikesällä 16.7.
1932 — h a u d a ttiin sinne varaam alleen p ai
kalle ensim m äisenä tilapäisesti jo ennen h a u ta u sm aan virallista v a sta a n o tto a j a vih
kim istä. H iip p a k u n n a n piispan J a a k k o G u m m e r u k s e n v a ltu u tta m a n a sen to im itti Ä h tärin seu rak u n n an k irk k o h erra, rovasti T e o d o r v o n P f a l e r , K eu
ru u n vt. k irk k o h erra K a l l e M ä k i n e n ja pasto ri F r a n s K o t i r a n n a n avus
ta m a n a su n n u n ta in a , lo k ak u u n 9. päivänä 1932.
18
