Tämän hetken atakkilentokoneet

Tämän hetken atakkilentokoneet

Kirjoittanut yleisesikuntaeverstIluutnantti Olavi Seeve

Maataistelulentokoneet tunnettiin jo ensimmäisen maailman- sodan taistelukentillä. Ne hyökkäsivät konekiväärein, pienin sir- palepommein ja teräsnuolin ennen kaikkea taistelevia joukkoja, mutta myöskin selustan liikennettä vastaan, saavuttaen varsin hyviäkin tuloksia. Niitä pelkäsi ja vihasi aina se taisteleva puoli, jonka omat ilmavoimat sillä hetkellä sattuivat olemaan alakynnessä.

Toisen maailmansodan alkaessa ei maataistelulentoa entisessä muodossaan esiintynyt, sillä kehitystyössä pommitus oli päässyt etualalle ja sen erikoislajia, syöksypommitusta, käytettiin lähinnä yhteistoiminnassa maavoimien kanssa taistelukentällä. Myöhem- min toivat venäläis~t näyttämölle täysin erikoistetun, panssa- roidun maataistelulentokoneen, ja saksalaiset alkoivat käyttää:

samoissa tehtävissä hävittäjäpommittajia sekä panssarintorjunta- lentokoneita. Saavutettuaan ilmaylivoiman jollakin rintamanosalla ryhtyivät länsiliittoutuneetkin käyttämään )työttömiksi)) jääneitä hävittäjävoimiaan hyökkäykse1lisiin tehtäviin maarintamilla, vie- läpä hyvinkin· suuressa määrin. Mutta tämä hyökkäystoiminta ei rajoittunut yksinomaan maarintamille, vaan se kohdistui myöskin merimaaleihin.

Kysymyksessä ei enää ollutkaan pelkästään maataiste1u- vaan myöskin meritaistelulento. Nimitys maataistelulento ei siis ole- kaan nykyisin enää aivan oikea eikä edes vastaa täysin toimin- nasta saatua mielikuvaa. Onkin siksi ymmärrettävää, että on ollut pakko lähteä luomaan uusia suomalaisia nimityksiä käsitteille ja asioille, jotka vastaisivat paremmin sanontaa )~aataistelm) sen liittyessä lentotoimintaan .

. )

1. Käsite

Nimitys maataistelulento lienee tullut aikanaan ensimmrusen maailmansodan jälkeen suomen kielen käännöksenä saksan kie- lestä. Toisen maailmansodan aikana terminologia muuttui hyvin paljon, ja niinpä tälläkin alalla esiintyy aivan uusia nimityksiä.

Saksalaisilla yhdistyivät sodan loppuvaiheissa kaikki syöksypom- mitus-, hävittäjäpommitus- ja panssarintorjuntalennot yhdeksi käsitteeksi Schlacht = taistelu, tappelu. Englannin kielessä on puolestaan käytännössä )Attack) ⁼ atakki, hyökkäys, jota käyt- tävät myös amerikkalaiset ja motsalaiset. Venäläiset, joilla jo ennen toista maailmansotaa oli erityinen tämän toimintalajin ohje- sääntökin, käyttävät käsitteestä nimitystä »Shturm) = raju hyök- käys.

Ilmeisesti käsitteen selventämiseksi ja yksinkertaistamiseksi on . meidänkin uusimmissa ohjesääntöluonnoksissamme jo esiintynyt

sanontå lent01'ynnäkklJ. .

Jos pidetään kiinni rynnäkkökäsitteen yleisestä määritelmästä,^l niin tulisi lentorynnäkkökin ilmeisesti sidotuks~ rintamalinjalla tapahtuvaan taistelutoimintaan, joten vastaava käsite rynnäkkä- lento ei olennaisesti muuttuisi aikaisemmasta maataistelulento- käsitteestä. ²

Näin rajoitettu toiminta ei kuitenkaan vastaa niitä mahdolli- suuksia, jotka lentojoukkojen maataistelutoiminnalla. on. Käytän- nössäkään ei toiminta suinkaan ole rajoittunut näin suppealle alalle, vaan ulottunut hyvinkin syvälle koko sotatoimialueelle vieläpä kotialueenkin kohteisiin. Olisi ehkä sen vuoksi edullista ryhtyä etsimään nimitystä, joka ei rajoittuisi alueellisesti, vaan antaisi kuvan toiminnan laadusta tai hyökkäystavasta tällaisessa lentojoukkojen hyökkäyksessä.

Atakki on meillä tunnettu aikanaan ratsuväen terminologiaan kuuluvana, mutta nykyisin jo käytännöstä pois jääneenä, epä- virallisena käsitteenä. Se tarkoitti nopeudella ja häikäilemättä- myydellä, useimmiten ylläkkönä lähitaisteluasein suoritettua hyök-

1 Rynnllkkö on iskuporlaan etumaisten osien n. 50-100 m:n rynnäkköetäi- syydeltä alkaen keskitetty ja yhtaikainen syöksy vihollisen asemaan.

B MaataisteluZento on maassa toimivien joukkojen kanssa taistelukosketuksessa olevaa vihollista vastaan kohdistuva lentohyökkäys.

käystä määrätyn vihollisosaston tuhoaIniseksi tai sen hajottami- . seksi. Se saattoi tapahtua yhtä hyvin vihollisen selustassa kuin

rintamalinjallakin. Selostus sopisi,miltei sellaisenaan kuvaamaan maataiste1u1entohyökkäykseksi kutsuttua toimintaa., joten käsi- tettä lentoatakki voitaisiin

ehkä

Lentoatakki olisi siten lentokoneiden nopeasti, häikäilemättö- mästi ja yllättäen, maassa tai merellä olevaa, kooltaan melko rajoitettua kohdetta vastaan matalalta suorittama hyökkäys, joka suurta osumatarkkuutta vaativana tapahtuu (lentokoneen) suora- suuntausta käyttäen.

Atakkilennolta tarkoitettaisiin kaikkia edellä mainitttin edelly- tyksin suoritettuja lentohyökkäyksiä, olipa suorittajana minkä- lainen lentokone tahansa.

Atakkilentokone-käsite sen sijaan olisi syytä rajoittaa käsittä- mään vain ne koneet, jotka ovat joko erityisesti rakennetut tähän tarkoitukseen tai ainakin määrätapauksessa olisivat varustetut ja nimenomaan varatut tällaisia tehtäviä varten.

Onko tällä hetkellä, kun sodan kokemukset on voitu ottaa huomioon, olemassa erityisiä atakkilentokoneita, ja ellei ole, niin onko tarkoituksena luopua niistä kokonaan vaiko korvata ne joilla- kin muilla lentokoneilla? Minkälaisia ovat nykyisin tällaisiin tar- koituksiin sopivat lentokoneet? Onko niiden taktillisessa ja opera- tiivisessa käytössä odotettavissa jotakin aikaisemmasta poikkea- vaa? Siinä on muutamia kysymyksiä, joiden' suhteen näyttää olevan epäselvyyttä olemassa ja joita sen vuoksi pyritään seu- raavassa selvittelemään.

2. Atakkilentokoneet

Minkälaisia vaatimuksia voitaisiin asettaa lentokonee11e, joka joutuu suorittamaan hyökkäyksiä lentoatakin määritelmän edelly- tysten mukaisesti? Mainittakoon niistä tässä vain olennaisimmat.

Koneella tulisi olla

1 Tämäkään nimitys ei ole siis virallinen, vaan yksinomaan tässä kirjoituk- sessa. käytetty ehdotus. Erityinen sanastotoimikunta. laatii parastaikaa. uutta nimistöä, joka. vastaisi nykyajan tarvettalentotoiminnan alalla. Se tulee aikanaan määrittämään nimen tällekin käsitteelle.

mahdollisimman suuri asevaikutus asetetun kohteen tuhoa- miseksi,

pieni haavoittuvuus ainakin kevytkalliperisia torjunta-aseita vastaan matalalla lennettäessä tai vastaavasti suuri kette- ryys torjuntatulen välttämiseksi maaston muotoja hyväksi käyttäen,

riittävän suuri nopeus kyetäkseen joko taisteluun hävittäjien kanssa tai välttämään niitä, mutta myöskin kyllin pieni nopeus hyökkäyksen mahdollistamiseksi yleensä miltei kiin- teisiin maaleihin.

Tämän kirjoituksen lopussa olevaan taulukkoon on kerätty yllä esitettyjä vaatimuksia käsittelevät tiedot kaikista nykyisin (syk- syllä 1949) käytössä tai tuotannon alaisina olevista lentokoneista, jotka erityisesti aseistuksensa puolesta sopisivat atakkilentoteh- täviin. Koneet on ryhmitetty ao. rakentajamaan mukaisiin ryh- miin. Huomautussarakkeessa käytetty konetyypin toimintalaji- nimitys on suoranainen käännös vastaavasta alkuperäisestä nimi- tyksestä.

Taulukosta voidaan todeta, että atakkilentotehtäviin sopivien koneiden lajirikkaus on melkoinen, vaikkakaan luettelossa ei esiinny monilla mailla vielä harjoituskäytössä olevia viime sodan aikaisia lentokonetyyppejä, jotka alkavat pakostakin olla van- hentuneita ja loppuunkuluneita. Viimeksi mainituista voitaneen mainita mm. Republie Thunderbolt, North American Mitchell ja Messerschmitt Me-l09. Nykyinen laji rikkaus on omalta osaltaan todisteena lentoaseen alalla käynnissä olevasta voimakkaasta kehi- tysvaiheesta.

Nimitys )atakkilentokone) on luettelossa verrattain harvinainen.

Luetelluista 49 konetyypistä vain 13:a kutsutaan sillä nimellä.

Saman verran on koneita, joiden päätehtävänä on hyökkäykselli- nen toiminta atakkilennon tapaan, mutta joiden nimitys viittaa tiettyyn hyökkäysvälineeseen tai. hyökkäystapaan. Luetelluista koneista on yli 20 varsinaisesti hävittäjiä, joille kuitenkin on val- mistettu mahdollisuus osallistua tarpeen vaatiessa erikoisvälinein atakkitoimintaan. Vaikuttaa siltä, kuin ei olisi erityistä halua sitoa koneita yksinomaan tiettyyn rajoitettuun tehtävään. Rat- kaisevan vaikutuksen saavuttamiseksi määräpaikassa tai -aikana olisi atakkikoneitakin keskitettävä melkoisia määriä, mikä puo-

lestaan saattaisi tuottaa vaikeuksia ja viedä tarpeettoman paljon aikaa. Käyttämällä ratkaisevalla· hetkellä kaikkia mahdollisia koneita samaan tehtävään, voitaisiin helpommin ja nopeammin . saavuttaa vastaava tulos.

Vertailemalla taulukoissa suuria ilmailumaita keskenään voi- daan havaita, että Iso-Britannia on tällä hetkellä kiinnostunein atakkilentoon sopivien koneiden rakentamisesta. Niitä on sillä 21 eri lajia, joista kuitenkin vain puolet varsinaisia hyökkäys- koneita, muut lähinnä hävittäjiä atakkimahdollisuuksin. Erityisiä atakkilentokoneita on vain kolme. Aikakauslehdissä on sitä paitsi näkynyt viitteitä siitä, että englantilaisillakin erikoistunut atakki- lentokone olisi syrjäytyinässä ja tultaisiin siirtymään enemmän muiden. konelajien sovelluttamiseen näihin tehtäviin.

USA:n 14:stä atakkilentotoimintaan sopivasta konetyypistä vain n. _1/3 on erikoiskoneita. Niistäkin pääosa kuuluu Navy Air Forcelle (laivaston ilmavoimille). Nämä ovatkin varsin tehokkaita koneita,.

kuormauskyvyltään ja aseistukseltaan aivan omaa luokkaansa.

Tiedot Neuvostoliiton lentokalustosta ovat hyvin puutteelliset, mutta näyttää siltä, että ainakin toistaiseksi siellä olisivat käy- tössä viime maailmansodan taisteluissa hyviksi osoittautuneet eri- tyiset atakkilent-okoneet, ehkä entisestään vielä parannettuina.

Tyyppien lukumäärä on verrattain vähäinen.

Ruotsi on nimennyt uudestaan entiset kevyet pommituskoneensa atakkilentokoneiksi, samalla kun niiden varustuskin on muutettu enemmän varsinaista uutta tehtäväänsä vastaavaksi.

Aselstus

Kiinteä aseistus. Atakkilentokoneiden t.nsimmäiseksi ja tärkeim- mäksi ominaisuudeksi mainittiin suuri asevaikutus. Tämän vaati- muksen täyttämiseen on kiinnitetty erityistä huomiota.

Suorastaan silmäänpistävänä on havaittavissa konetuliaseistuk- sen yhdenmukainen peruskaliiperi ja lukumäärä. Miltei sääntönä on 4 kpl. 20 mm:n tykkejä kiinteänä aseistuksena. Tätä pienempi kaliiperi tai asemäärä osoittaa koneen olevan jo vanhempaa mallia tai viimeisten niistä saatujen tietojen olevan jo vanhentuneita.

Sama perusaseistus kuuluu yleensä nykyaikaiseen hävittäjäkonee- seenkin. Näin raskaiden tykkien lukumäärän lisääminen verrat-

tain kevyeen hävittäjäkoneeseen tuottaakin tiettyjä vaikeuksia.

Aseiden lukumäärä onkin vain aivan poikkeustapauksessa neljää suurempi, ja tällöinkin on useimmiten kyseessä useampipaikkainen kone, jolla on liikkuvia aseita omaa puolustustaankin varten.

Suurempia kaliipereita, kuten 37 ja 57 mm, esiintyy hyvin vähän, mikä johtuu ilmeisesti siitä, että ne rasittavat koneen rakennetta ja niiden tulinopeuden kehittäminen lyhyitä ammuntahetkiä vas- taavaksi tuottaa vaikeuksia. Nykyisen konetuliaseistuksen tehoa on pyritty parantamaan lisäämällä tulinopeutta äärimmilleen ja kehittämällä tähtäinlaitteita.

Mukaan saatavien ammusten lUkumäärää mainitaan lähdetie- doissa hyvin harvoin. Se lienee yleensä melko vaihteleva riippuen suuresti tila- ja sijoitusmahdollisuuksista. Esimerkkinä vain mai-

nittakoon, että mm. Vampire-hävittäjässä on ISO ammusta kuta- kin 20 mm:n tykkiä kohden .

. Viime sodl;U1 lopulla käytettiin atakkilennoilla jossakin määrin liekinheitintäkin. Nykyisistä koneista mainittakoon, että mm.

englantilaiseen Supermarine Seafire-koneeseen voitaisiin sellainen sijoittaa.

1 "otettava aseistus. Pommikuorma on taulukoissa mainituissa koneissa jokseenkin yhdenmukainen, olipa sitten kysymyksessä

1- tai 2-moottorinen kone. Se on n. 1 000 kg:n vaiheilla. Pom- mien koko riippuu ripustimien lukumäärästä ja laadusta, mutta huomattava on, että 225 kg:n pommi on yleensä pienin käytetty ja 450 kg:n painoinen on tavallisin. Kauas ovat jääneet vielä viime sodan alussa käytetyt pienet sirpalepommit. Poikkeuksina säännöstä esiintyvät pommikuorman suuruuden suhteen USA:n laivaston atakkilentokoneet ja venäläinen TU-2. joilla pommi- kuorma nousee kolin annelle tuhannelle kilolle.

Torpedojen lukumäärä on tähän asti rajoittunut yleensä yhteen sen suuren painon vuoksi, mutta USA:n laivaston atakkilento- koneiden suuri kuortllauskyky mahdollistaa jo useampienkin mukaanoton.

Rakettivarustus on tullut aivan yleiseksi miltei kaikilla atakki- lentoon sopivilla koneilla. Tällä hetkellä näyttää siltä, että hävit- täjilläkin tämä aseistus olisi tarkoitettu pääasiallisesti maa- ja merimaaleja vastaan eikä suinkaan ilmamaaleihin. Mukaan saa- tavien rakettien lukumäärä vaihtelee jossakin määrin, mutta

tavallisin tapaus on 8 kpl. Tämä johtuu ainakin osittain pakosta sijoittaa ne erikoisripustimiin siipien alle, mikä koneen lento- ominaisuuksien kannalta on epäedullista. Kokeiluja on tehty ripustimien sijoittamisesta rungon tai siipien sisälle, jolloin raket- tien jatkuvalla syötöllä voitaisiin niiden määrää lisätä, mutta toistaiseksi se ei näytä onnistuneen.

Rakettien koko on Tyhmittynyt tavallaan kolmeen suuruus- luokkaan:

n. 25 kg, mikä on tavallisin, - n. 50 kg, verrattain harvinainen,

- n. 140 kg, joka varsinkin englantilaisilla näyttää tulleen yhä yleisemmäksi.

Omana erikoisluokkanaan voidaan mainita amerikkalainen 57⁰ kg:n raketti, jota voi käyttää toistaiseksi vain AD 1 Skyraider.

Ainakin osassa raketeista käytetään suunnattua räjähdysvaiku- tusta panssarintorjuntatehtäviä varten, mutta tavallisin on sirpale- miinaraketti.

Toistaiseksi ei ole tietoja siitä, että tämän luokan koneissa olisi käytetty ohjattavia tai itseohjaavia liitopommeja. l;Jseimpien luettelossa mainittujen lentokoneiden kuormauskyky puolestaan antaisi mahdollisuuden tällaisten mukaan ottoon, ja varsinkin merellä, missä kohteet ovat selvästi havaittavissa ja tavoitettavissa, luulisi niiden käytön olevan hyvinkin todennäköistä. Sen sijaan maarintamalla atakkilennon kohteet ovat tässä suhteessa vähem- män edulliset.

Erityisesti on pantava merkille, että irrotettavat taisteluvälineet ovat hyvin usein vaihtokelpoisia, mikä johtuu siitä, että samoja ripustimia käytetään eri lajien kiinnittämiseen, eikä vain aseiden, vaan myös lisäpolttoainesäiliöiden kiinnittämiseen. Viimeksi mai- nitusta taas on seurauksena, että pitkille matkoille ei kaikkea mahdollista aseistusta voida 9ttaa mukaan. Aseistuksen vaihto- ehtoisuus antaa mahdollisuuden käyttää aina ~ullisinta tuhoamis- välinettä maalista riippuen.

Muista taisteluvälineistä mainittakoon vielä mahdollisuudet kym- menien kilojen painoisten polttoainesäiliöiden käyttöön, jotka naf- talla ja bensiinillä täytettyinä pudotetaan erikoisiin maaleihin.

Myöskin savun ja sumun muodostamissäiliöiden kiinnittäminen on täysin mahdollista useimpiinkin ata.kkilentokoneisiin.

12 - Tiede ja Ase.

Haavoittuvuus

Panssarointi. Lähestyessään kohdettaan sekä suorittaessaan hyökkäyksen atakkilentokone lentää niin matalalla, että se joutuu olemaan kaikkien kevyidenkin aseiden tulialuee11a. Kun kivääreillä suoritettu osastotulikin saattaa helposti aiheuttaa koneen tuhou- tumisen tai pakkolaskun, ruvettiin jo ensimmäisessä maailman- sodassa käyttämään panssaria suojaamaan koneen elintärkeitä osia ja sen henkilöstöä.

Toisen maailmansodan alkaessa oli lentokoneiden panssarointi miltei unohtunut, mutta asia korjattiin hyvin nopeasti. Pää- asiallisesti suojattiin henkilöstö vain selkäpuolelta, sillä moottorin katsottiin suojaavan osumilta suoraan edestäpäin. Suurien tap- pioiden vuoksi atakkilentotoiminnassa oli pakko kiinnittää huo- miota myös lentokoneen alapuolen panssarointiin, ja tulenarat polttoainesäiliöt suojattiin kumikerroksilla, jotka itse tiivistivät kevytkaliiperisten aseiden aiheuttamat reiät. Myöskin ohjaamon etulasi tehtiin vahvasta panssarilasista. Kouluesimerkki atakki- lentokoneen täydellisestä panssaroinnista on kuitenkin venäläinen IL-2, jonka runko ja moottori ovat kokonaisuudessaan, eri koh- diltaan erivahvuisesti panssaroidut.

Nykyisten atakkitehtäviin sopivien lentokoneiden panssaroin- nista ei ole täydellisiä tietoja. Kaikissa näyttää kuitenkin olevan ohjaamon etulasi panssarilasia. Kaikki henkilöstöön kuuluvat ovat suojatut panssarilla vähintään takaapäin, usein istuimen ala- puoleltakin. Muutamissa mainitaan olevan ohjaamossa myös sivulla panssarilevy. Vain hyvin harvassa on moottori suojattu edestä- päin panssarilla. Sen sijaan reaktiokoneissa on rungon etuosassa- kin panssarilevy. Niissähän ei ohjaajalla ole edessään edes moot- toria suojanaan pommituskoneiden tai it:n torjuntatulta vastaan.

Panssareiden paksuus vaihtelee yleensä 5 mm:stä 20 mm:iin, mutta laadulla saattaa o11a suorastaan ratkaiseva merkitys tehoon. Venä- läiset atakkilentokoneet lienevät edelleenkin perustee11isimmin panssaroidut, kun sen sijaan länsivaltojen koneilla vastaava atakki- lentokoneiden erikoispanssarointi on miltei olematon.

Ketteryys. Panssaroinnilla on omat haittansa. Sitä osoittaa selvästi se, että esim. saksalaiset atakkilentäjät vaativat usein

panssaroinnin poistamista koneistaan. Tämä siksi, että kone menetti lisääntyneen painonsa vuoksi paljon ketteryydestään, joka heidän mielestään oli tärkeintä matalalla lennettäessä ja torjunta·

tulta väistettäessä. Koneen ketteryys riippuu nimittäin suuresti siipikuormituksesta eli koneen painon ja siiven pinta·alan suh- teesta. Mitä pienempi on paino siiven pinta·alayksikköä kohden, sitä ketterämpi on kone. Taulukoissa esitetyissä lentokoneissa eivät arvot tässä suhteessa suuresti eroa toisistaan. Kuitenkin

~-moottoriset ovat melkoisesti yli ^~oo kg/ml, muiden pysytellessä

200 kg/ml paikkeilla. Yleensä aikaisemmat vastaavanlaiset kone- tyypit olivat nykyisiä ketterämmät.

Suorltusarvot

Nopeus. Suuri nopeus on eduksi maalia lähestyttäessä ja sieltä poistuttaessa, jotta ei jouduttaisi oiemaan pitkiä aikoja torjunta- tulessa. Tarkasteltaessa taulukon maksiminopeussaraketta voi- daan todeta, että vain hyvin harvoilla koneilla suurin mahdollinen nopeus on alle 500 km/t. Useimmilla mäntämoottorlkoneista se on suurin piirtein 700 km/t. Erityisesti kiinnittää huomiota se, että nykyisin re~okoneitakin on varustettu atakkiaseistuksella, vaikka ne vielä muutamia aikoja sitten oli-vat ajatellut yksinomaan ilmataistelutehtäviin. Niiden atakkilentoon kovin suuri nopeus, maksimi n. 900 km/t., on kyetty pienentämään varustamalla ne tehokkailla ilmajarruilla, jotka helpottavat atakin suoritusta.

Hyökkäyksen jälkeen ilmajarrut poistetaan automaattisesti, jol- loin suuresta nopeudesta on jälleen hyötyä. Verrattain suurista lentonopeuksista on kuitenkin seurauksena, että ammunta on aloi- tettava hyvin kaukaa tai muuten ammunta·aika jää ~tättömän

lyhyeksi. Tämän haitan poistamiseksi aseiden tulinopeus on tehty hyvin suureksi ja irrotettavien taisteluvälineiden pudotus sarja- tai ryhmäpudotuksella tapahtuvaksi.

Kun suurin osa atakkilentoon sopivista koneista on samalla hävittäjiä, kykenevät ne tarpeen vaatiessa ryhtymään taisteluun hyökkäyksiä torjuvien hävittäjien kanssa samoin kuin kriitillisessä tilanteessa irtaantumaan helposti taistelusta. Sitä paitsi ne ovat hyökkäyksen suoritettuaan itse hävittäjiä, eivätkä ne näin ollen vaadi suoj~ saattohävittäjiä ainakaan enää tässä vaihee5sa_

180

Lakikorkeus. Atakkilentokoneiden varsinainen toimintakorkeus on useimmiten matala pintalento tai korkeintaan syöksypommi- tukseen tarvittava parin kolmen tuhannen metrin aloituskorkeus.

Sen vuoksi ei niiden lakikorkeuden välttämättä tarvitsisi olla varsin suuri. Tärkeintä olisi moottorien suurimman tehon irti- saaminen varsinaise$Sa toimintakorkeudessa. Taulukosta tode- taan, että lakikorkeus nousee kuitenkin ainakin 9000 m:iin ja hävittäjille 12000-14000 m:iin asti. Tällä on merkitystä sikäli, että atakkilentokoneet tehtävänsä suoritettuaan kykenevät nou- sunsakin avulla välttämään vihollishävittäjiä, sillä suuren laki- korkeuden omaava kone on useimmiten myöskin nopea nousemaan.

Toimintamatka. Yksipaikkaisten, suhteellisen keveiden hävit- täjien samoin kuin atakkilentokoneiden varsinaiset polttoaine- säiliöt ovat siksi pienet, että ne mahdollistuttavat normaalitapauk:.

sessa verrattain lyhyen lentoajan ja niin muodoin myös lyhyen toimintamatkan. Tätä on koetettu parantaa ulkopuolisilla lisä- potttoainesäiliöillä, jotka voidaan tarvittaessa ottaa mukaan. Kun nämä kuitenkin on kiinnitettävä samoihin ripustimiin kuin pom- mit, niin on nämä vastaavasti jätettävä pois, joten hyökkäyksen teho vähenee suhteellisesti pitkillä matkoilla. Taulukossa esitetyt toimintamatkat ovat maksimiarvoja (lisäpolttoainesäiliöt huomioon otettu, mikäli koneissa sellaisia käytetään). Haavoittuvuuden suh- teen on syytä mainita, että lisäpolttoainesäiliöt on ilmataisteluun jouduttaessa aina pudotettava pois, koska ne osuman saadessaan voivat syttyä tuleen aiheuttaen koneen tuhoutumisen. Sama jou- dutaan tekemään useimmiten myös välittömästi ennen lentoatakin suorittamista, minkä jälkeen koneeseen jää polttoainetta vain sen normaaliset polttoainesäiliöt, jolloin kokonaislentomatka lyhenee.

Taulukoista voidaan havaita, että l-moottorisilla koneilla toi- mintamatka on keskimäärin 1 500-2 000 km, jolloin toiminta- säde --:- ts. lento kohteeseen ja paluu takaisin lähtöpaikkaan - olisi vastaavasti 750-1000 km. 2-moottorisilla toimintamatkat ovat vastaavasti keskimäärin n. 4 000 km, joskin poikkeuksia on tietysti sen molemmin puolin. Joka tapauksessa voidaan todeta, että atakkilento on koneiden toimintamatkojen puolesta mahdolli- nen hyvinkin kaukana rintamalinjojen takana.

3. Yhteenveto

Edellä oleva tarkastelu osoittaa, että kiinnostus atakkilentoon ei ole suinkaan sodan jälkeen vähentynyt, vaan päinvastoin tähän toimintaan sopivien lentokoneiden rintama osoittaa laajenemis- pyrkimyksiä. Nykyisin ei ainoastaan Neuvostoliitolla, vaan myös- kin muilla mailla on ilmavoimissaan lentokoneita, joiden nimitys- kin osoittaa erikoistumista atakkitoimintaan. Huomion arvoista on, että erikoistaminen esiintyy länsivalloissa voimakkaimpana laivastoilmavoimien piirissä.

Mitä tulee itse lentokoneisiin ja niiden ominaisuuksiin, on todet- tava, että atakkilentoon sopivista koneista on suurin osa I-moot- torisia ja yksipaikkaisia hävittäjiä. Tässä ilmenee pyrkimystä säästäväisyyteen monessakin suhteessa, jolloin sodanaikaiset koke- mukset suhteellisen run:saista tappioista juuri tällä alalla on myös- kin otettu huomioon. Niinpä

- I-moottoriset, suhteellisen pienet lentokoneet ovat nopeam- mat rakentaa kuin 2-moottoriset suuremmat koneet, joten täy- dennys tulee nopeaksi ja halvemmaksi,

- tällaisen koneen jatkuva huolto vaatii vähemmän henkilöstöä kuin suurempien koneiden, joten teknillistä henkilöstöä säästetään.

- tappioiden sattuessa menetetään yksipaikkaisessa koneessa suhteellisesti vähemmän kalliin ja pitkäaikaisen koulutuksen saa- nutta henkilöstöä,

- samalla lentokalustolla voidaan suorittaa useampia erilaisia lentotehtäviä aina tarpeen mukaan, joten vältytään pitämästä täy'sin erikoistettua lentokalustoa ja henkilöstöä sekä ehkä suurta- kin maaorganisaatiota joutilaana sellaisina aikoina, jolloin sota- toimet eivät vaadi tämän lajin käyttöä erikoistehtävässään.

Pienen ja köyhän maan kannalta on mielenkiintoista todeta nykyinen pyrkimys saada aikaan tällainen yleiskone, jota voidaan käyttää moninaisissa tehtävissä. Onhan tosin tällaisesta haaveiltu jo kauan sitten, mutta vasta nyt näyttää tekniikka kehittyneen niin pitkälle, että sellainen lentokone on todellisuutta.

Se, että atakki- ja hävittäjätehtävät ovat erityisesti yhdistetyt samaan lentokoneeseen, osoittaa pyrkimystä saada tarvittaessa käyttöön kaikki mahdolliset hävittäjävoimat, jotta voitaisiin saada hankituksi toiminnan onnistumisen edellytys, ilmanherruus. Kun

182

tämä on saavutettu, olisi mahdollisimman suuri määrä lentokoneita muutettavissa nopeasti, ilman erityisiä aikaavieviä muutostöitä, hyökkäyksellisiin tehtäviin vihollisen pintavoimia vastaan maalla tai merellä.

Viimeksi mainitussa tehtävässä ei massatoimintaan pyrkimisestä huolimatta ole suinkaan tarkoitus tyytyä pääasiassa moraaliseen vaikutukseen, vaan hyökkäysvälineistöä kehitetään entistä suu- rempaan tarkkuuteen ja voimaan riittävän tuloksen takaamiseksi jokaisessa yksityistapauksessakin.

Vaikkakin atakkilentokoneet ja n#den aseistus ovat viime aikoina monessa suhteessa melkoisesti kehittyneet, se on tapahtu- nut vain säännöllisenä nousuna entiseltä pohjalta. Mitään olen- naisesti uutta, aikaisemmasta täysin poikkeavaa ei ole ilmennyt.

Niin muodoin on vähemmän luultavaa, että tak.ti11isessakaan suh- teessa olisi mitään kumouksellista uutta odotettavissa.

Operatiivisessa käytössä voidaan tietysti aikaansaada atakki- toiminnassakin yllätyksiä. Jonkinlaisena yleisenä, suurena opera- tiivisena tavoitteena ttmtuu kuitenkin olevan pyrkimys saada tuhotuksi vihollisen joukot ja taiste1umateriaall jo niin aikaisessa vaiheessa, etteivät ne ole ehtineet edes taistelukosketukseen omien joukkojen kanssa eli siis jo keskitysmarssien ja -kuljetuksien aikana.

Tämä, samoin kuin atakkikoneen verrattain pitkä toimintamatka- kin, antaa siis jonkinlaisen viitteen siitä, että atakkitoiminta entistä enemmän pyrkisi suuntautumaan vastustajan alueen koko syvyyteen täydentäen siten tehokkaasti varsinaista selustan pom- mitustoimintaa.

Kokemukset viime sodan ajalta osoittavat, että lentojou}wt eivät yrityksistään huolimatta kyenneet täysin estämään liiken- nettä rintaman selustassa. Tämä ei kuitenkaan oikeuta ilman muuta ajattelemaan, että tilanne tulevaisuudessa on sama. limassa ylivoimainen vastustaja voi tuottaa yhä kehittyvillä välineillään tässä suhteessa hyvinkin pahoja yllätyksiä. Siksi on pienen maan armeijan pyrittävä ennakolta tutkimaan kaikkia mahdollisuuksia liikkuvuutensa säilyttämiseksi epäedullisimmankin ilmatilanteen vallitessa voidakseen toden tullen olla varma operaatiovapau- destansa.

Taulukko

Atakkilentoon sopivat lentokoneet v. 1949

Atakkllentoon sopivat

Tehdas tai Voimalaite ja teho _kuormi-^SJipi-

Maa suunnittelija Tyyppi (bv.) ^tUB

(kgfm2 )

Al'gentiina

I

I

I

I

tecnico

Ranska AIsenal AIsenal VB :ro Mäntäm. (2) x SOO 262

Nord Nord 1 SOO Nore- » (2) x 600 _23S

clair

Ruotsi SAAB B-x7 C Mäntäm. (x) I06S x36

SAAB B-18 B » (2) I 47S 201

SAAB A-21 A » (1) I 47S x87

SSSR Iljusbin IL-2 ja IL-3 Mäntäm. (1) 1300 -

» IL-Io & (1) 2000 -

Tupolev TU-2 & (2) 18so -

Petljakov PE-2 » (2) 1 100 210

Mikojan ja MIGS & (1) 1200 -

Gurevitsh

Jakovlev J AK 9 ^» (1) 1600 -

& J AK 9T ^» (1) 1 600 -

Lavotsbkin LAS ^» (1) 1 8so 193

» LA 7 ^~ (1) 18so 193

USA

Ail' FOI'CB Lockheed ^F-80 Reaktio (1) 1 90S kg 288

Shooting Star maks.

paino North American F-82 Twin Mäntäm. (2) 2 230 240

Mustang

» F-SI H Mustang » (x) 2 030 239

Republie F-84 c Thunderjet Reaktio (1) 1 81S kg a3°

Douglas B-26 Invader Mäntäm. (2) 2000 _24S

Navy Grumman F8F-I Bearcat » (1) 2 210 191,7

Laivaston » TBM Avenger » (1) 1 700 IS6

lentojoukot Curtiss SB 2 C-S Helldiver » (1) 2 030. 174

Lockheed P2 V Neptune » (2) 2 soo 283

185 lentokoneet Y. 1949

Suorltusarvot Taisteluvälineet

~ afl ^{!la lij~j} I

);l~ j~;I!'

J-

I

(kg) Torpedo (T)

-

1

-

1

- 14 (20)

1 800

1

I

pommittaja

450 - ^{- 2 (13) D.} 400 R Kevyt atakkileko

570 - - 3 (13) ja 1 (57) ^D. 1000 R Raskas atakkileko

640 - - 4 (13) ja I (20) - ^R Kevyt atakkileko

450 7500 750 2-4 (7.6) ja 3 (23) 400 8 R 8 25 kg Atakkileko tai 2 (37)

450 - - 2 (7.6) ja 3 (23) 4 X250 tai 8R Tieduste1u- ja yht.-

tai 2 (37) 825kg toimintaleko

560 10 900 2500 3 (12.7) ja 2 (23) 2270 - Atakkileko 540 8500 1300 4 (7.6) ja 2 (12.7) 1000 - ^l)

576 ^- - 2 (7.6) ja I (IZ.7) - ^{6 R 8Z5 kg} Häv.pommittaja 6z7 11000 1410 ^{Z (lz.7)} ja 1 (20) - ^{6 R825 kg Hävittäjä}

600 10000 1410 Z (12.7) ja I (37) - ^{6 R 8 z5 kg} Atakkileko

600 8000 640 Z (20) 4 X50 ^- Hävittiijä

630 - 750 2 (12.7) ja' ^{Z (20)} 4X50 - ^»

myös 1(37)

898 13700 3 200 6 (rz.7). 4 (zo) Zxz25 Hävittäjä

764 13700 4 0z5 6 (lz.7) tai 14 (lz.7) 4X450 tai 25 R827kg Saattohävittäjä ZX900 vaihtoehto

pommien kanssa

740 12800 ^{3 zoo} 6 (lz.7) 2X450 10R I ^Hävittäjä

960 IZ200 1240 6 (rz.7) - ^{8R863.5kg »}

552 8 700 4 800 18 (lz.7) tai 2270 tai Z T Atakkileko Z (37) ja 12 (IZ.7)

73 z lZ 895 Z 640 4 (12.7) tai 4 (zo) 900 tai 4 R Hävittäjä 445 6900 1450 3 (IZ.7). 3 (zo) 4X 2Z7 tai T Torpedoleko 480 8200 1600 Z (zo). I (12.7) 910 8 R 8 z7 kg Syöksypommittaja 483 7 000 6560 8 (20). 2 (IZ.7) I6x Z27 16R+zTtai Tied.- ja atakki-

12X 147 kg leko syv.pommi

186

Atakkllentoon sopivat

Tehdas tai Voimalalte ja teho _kuorml· ^Siipi·

Maa suunnittelija Tyyppi _{(hv.) tus}

(kgJm")

Ryan FR-I Fireball Mäntä ja reaktio -

(2) 1350

Martin AM. I-Mauler Mäntäm. (1) 3000 192

Douglas AD I Skyraider » (1) 2 100 196

Chance Vought F4U-5 Corsair & (1) 2100 195

Grumman F7F-3 Tigercat » (2) 2 100 216

1 50-Britannia De Havilland Vampire V Reaktio (1) I 360 kg 185

» Sea Vampire » (1) I 360 kg 185

Gloster Meteor IV » (2) 1 800 kg 229

Hawker Tempest II Mäntäm. (1) 2600 198,6

.) Fury » (1) 3 100 207

» ^{Sea Fury} » ^{(1) 2600 210}

Bristol Brigand » (2) 2 300 260

Supermarine Spitfire 24 ^)} (1) 2750 203

» ^Attacker Reaktio (1) 2270kg 244

.) Spitefull Mäntäm. (1) 2375 232

)} Seafire » (1) 2 600 202

» ^Seafang » (1) 2 375 243

Fairey Spearfish ^)} (1) 2840 200

» Firefly IV » (1) 2 300 201

» Barracuda » (1) 1960 200

De Havilland Homet 1 ja III ^)} (2) 2 030 21 7

» Sea Homet :xx » (2) 2 030 210

» Mosquito MK 41 ^)} (2) 1660 230

» Sea Mosquito » (2) 1635 240

Blackburn Firebrand » (1) 2 530 209

Short Sturgeon ^)} (2) 1660 189

lentokoneet Y. 1949

-

~ iil ^!J! ISjji I

pf:)eja

I

860

-

563

-

taiP+12R 500 7600 2400 . 2 (20) 2700 tai Ttai 12 R ~

a27kg+2R a 570 kg

725 12 700 2600 6 (12.7) tai 4 (20) 2X45° tai 8 R Hävittäjä 687 10 950 1630 4 (20) 1800 tai 2T. 8R ~

869 132

50

I

846 13700 - ^{4 (20) 2X225} 8R a 27kg Hävittäjä 941 14950 1600 4 (20) 2X450 8R a 41 kg ~

· tai 4 Ra Atakkimuunnos 136 kg

704

-

777 12800 2880 4 (20) 2 X,454 12 R{27 kg) Hävittäjä tai 4 R

(81 kg)

730 13 200 2865 4 (20) 2X454 » »

573 7930 4460 1 (12.7) ja 4 (20) 1800 taiTtai8R Kaukoatakkileko 724 13 II5 1553 4 (20) 3X 227 tai R Hävittäjä 950 15 800 177.0 4 (20) 2X454 tai4Ra Atakkileko

136 kg

777 12800 2100 4 (20) 2X454 4 R8I 36kg Hävittäjä

727 13 150 1550 4 (20) '2X454 4 R8I 36kg Tukilaivahävittäjä tai liekinh.

765 12 800. 1800 4 (20) ^2X454 4 R8I36 kg »

470 7 600 1667 4 (12.7) 910 taiTtai8R Torp.syöksypomm.

618 9000 1720 4 (20) 2X454 tai 16X27kg Tied..hävittäjä 390 8000 1360 I (12.7) 3X 227 tai T Torp.pomm.1eko 760 10 700 4 830 4 (20) 2X454 6R Tukilaivahävittäjä

760 10700 4 830 4 (20) 2X450 6R »

684 10950 3 750 4 (7.7). 4 (20). 4X 225 tai T. 8 R Häv.pominittaja

1 (45) a 27 kg

6¹9 9150 2690 4 (20) 4 X227 tai » Torp.hävittäjä 5⁶⁰ 8700 2000 4 (20) IXlOOO tai T tai »

I6R

690 10800 2570 4 (12.7) 2X 227 ~R Meritied.. pommitt.