P a i m i o n L u o n n o n p a r a - n to l a o n k u i v a l l a j a v a l o i s a l l a p a i k a l l a h a v u - j.a l e h t i m e t s ä n v i e r e s s ä . R a u h a i s a p a ik k a . K i r k a s j a j o k a s u h t e e s s a m a i n i o l ä h d e -
vesi o n p a r a n t o l a n k ä y t e t t ä v ä n ä k a i k k i i n t a r k o i t u k s i i n .
Y h d en , k a h d e n j a u s e a m m a n h e n g e n h u o n e i t a o n s a a t a v a n a . T i l o j a noin 30— 35 h e n g elle. — P a i k k o j a m e l k e i n a i n a v a p a i n a , si l lä a l i t u i s e e n m e n e e
t o is ia p o i s p a r a n t u n e i n a tai to ip u n e i n a . — P u h e l i n : P a i m i o 15 0.
K a l e v a n T e r v e y s h o i t o l a , P a i m i o n L u o n n o n p a r a n t o l a n u u s i n r a k e n n u s r y h m ä , v a l m i s t u i k e s ä l l ä 1929, o lle n s e n j ä l k e e n k ä y n n i s s ä v a a n k e s ä i sin, m u t t a a v a t a a n t o u k o k u u s s a 1932 v a k i n a i s e e n k ä y t ä n t ö ö n . H o i t o l a o n o m a l l a m a a t i l a l l a , m e l k e in k o k o n a a n m e t s ä n y m p ä r ö i m ä n ä , k a u niilla ja v a l o i s a l l a paikalla.. R a u h a i s a p a i k k a j a t e r v e e l l i n e n ilm a s t o .
H y v ä l ä h d e v e s i t ä ä l l ä k i n .
P a i k k o j a y h d e n tai k a h d e n h e n g e n h u o n e i s s a n o in 30— 35 h e n g e lle .
T ä ssä vihossa selo steta a n luontaista sairashoitoa.
V i e r e s s ä o lev ia k a i n a l o s a u v o j a j a k e p p e j ä o v a t a l u s s a k ä y t t ä n e e t P a i m io n L u o n n o n p a r a n t o - l a a n tu ll e e t r e u m a ti s m i a , k a i p a u s t a , j a l k a t u b e r k u - lo o sia tai y l e i s t ä h e ik k o u t t a s a i r a s t a n e e t , m u t t a p a r a n n u t t u a a n o v a t ne j ä ä n e e t p a r a n t o l a a n .
T ä s s ä on k u ite n k in vain o s a , sillä v u o sie n k u l u e s s a on n iitä p a lj o n h ä v i n nyt.
Reumatismi paranee luontaishoidolla.
P e u m a t i s m i s e t o v a t h u o m a n n e e t , e t t e i v ä t l ä ä k k e e t e i k ä s e e r u m i t p a r a n n a r e u m a t is m i a , v a a n p a h e n t a a s i t ä . T o i s e l t a p u o le n on t a a s s e l v ä s t i t o d e t t u , e t t ä l u o n t a i s h o i t o p a r a n t a a r e u m a t i s m i n v a r m a s t i . V i e l ä p ä o n v o i tu p a r a n t a a s e l la isia k in , j o tk a l ä ä k k e i l l ä j a s e e r u m e i l l a o l iv a t j o a i v a n p ilo ille m e n n e e t , k u t e n e d e m p ä n ä o le v ista t o d i s t u k s i s t a h u o m a a .
J o k a si is h a l u a a p ä ä s t ä r e u m a t i s m i s t a , t u l k o o n e n s i t i l a s s a P a i m i o n L u o n n o n - p a r a n t o l a a n s a a m a a n a u t t a v a a l u o n t a i s t a h o i t o a j a o p p i m a a n s o p i v i a h o i to t a p o ja .
T E R V E Y D E N Y S T Ä V Ä T R. Y. on liitto, j o k a h a r r a s t a a l u o n t a i s e n t e r v e y s - j a sa i- r a s h o i d o n e d i s t ä m i s t ä j a l e v i t t ä m i s t ä s e k ä s e n o h e s s a h a r r a s t a a l u o n t a i s t a s a i r a s - ja t e r v e y s h o i d o n v a p a u t t a . N ä i tt e n t a r k o i t u s t e n s a t o t e u t t a m i s e k s i liitto t o i m i t t a a ja k u s t a n t a a l e h t i ä , k i r j o j a j a l e h tisiä , j ä r j e s t ä ä e r i s e u d u ille y l e i s i ä v a l i s t u s - j a l u e n t o k u r s s e j a , a n t a a P a i m i o n L u o n n o n p a r a n t o l a s s a k ä y t ä n n ö l l i s t ä s a i r a s - j a t e r v e y s h o i t o a j a o p a s t u s t a , a v u s t a a v ä h ä v a r a i s i a s a i r a i t a s a a m a a n l u o n t a i s t a h o ito a , a n t a a oppi-, m a t k a - y .m . a v u s t u s t a h en k ilö ille, j o t k a h a l u a v a t o p i s k e ll a to im ih en k ilö ik s i liiton p a lv e l u k s e e n .
K o l m i v u o t i s j ä s e n m a k s u on 25 m k . j a e li n i k ä i n e n KK) mk. J ä s e n e t s a a v a t ilm an e r i m a k s u a liito n l e h d e n T e r v e y d e n Y s t ä v ä n .
L iito n j ä s e n e k s i p ä ä s e e j o k a i n e n lii ton h a r r a s t u k s i a s u o s i v a k a n s a la in e n .
T o i m i t t a j a : S A M P S A L U O N N O N M A A
T e r v e y d e n Y s t ä v i e n l e h t i
N:o 10 Maaliskuu 1932
K un sa ira ita on p a ljo n , eik ä lu on taista sa ira sh o ito a vieläkään tu nn eta, niin o lem m e tä m ä n vihon to im itta n eet o p p a a k si sa ir a ille j a h eid ä n om aisilleen .
H yvä ih m in en lu kee täm än en sin itse Ja an taa sitten lä h im m ä ise l
leen.
N äin le v iä ä h yvä tieto, jo k a
voi p e la sta a m onen tu rh ista tu skista ja va rh a isesta ku olem asta.
Sairas ja kärsivä ihm inen!
O letpa jo kauan ja paljon k ä r sin y t! V ai v iis i p itkää v u otta o le t p ä ä tä si p arannellut p u lv e re illa ja m uilla lä ä k k eillä ? Eikä m itään apua o le n iistä ollut. Vain taudit lis ä ä n ty n e e t ja p ääk ivu tk in p a h en tu n eet: v a t s a pilalla, ruokahalu lop en kadon nu t, uni loppunut, reu m aattista sä r k y ä joka p a ik a ssa , laihuus ja y le in e n h eik k ou s. — S u ru llista! Mutta h y v in ta v a llista .
K y sy t: »V oiko m inua en ää kukaan a u tta a ? V oisik o lu o n ta ish o ito ? O len to iv o tto m u u te e n asti sa ir a s ja raha
ton, sillä k aikki on m en n y t te r v e y te n i m ukana. Vain sattu m alta sain eräältä tu tta v a lta n i tietä ä p a ran tolastan n e ja hoitojen tu lok sista sie llä . Hän oli ollut P aim ion Luon- n on p aran tolassa ja sie llä parantunut. Hän k erto i, että sie llä oli paljon m uitakin parantunut ja erä sk in , joka m ie
lestän i oli y h tä sa ir a s kuin m inäkin n yt.»
R ak as ihm inen! Et o le ain oa näin e r e h ty n y t ja t o i
voton , et en sim m äin en etk ä viim ein en k ään . M utta p aras on kuitenkin v ie lä k o etta m a tta ja s e on lu on taish oito. S e v o i v ieläk in au ttaa, vaik k a elä m ä si tuntuukin t o iv o tt o m alta ja paran em inen m ahd ottom alta.
J o s tänn e v o is it tulla, niin sa is it täällä so p iv a a h oitoa ja sam alla op p isit itse ä s i h oitam aan k oton akin . T äm ä m eidän p aran tolam m e on u usaik ain en o p isto , k a n sa n paran tola k aik ille sa ir a ille ja v ä sy n e ille , k aik ille, jotka ta h tovat parantua ja oppia lu on taista hoitoa.
H oitom m e on puhdasta ja m ie lly ttä v ä ä se k ä tä y sin vaaraton ta. Ei täällä ta r v itse suu v ä ä r ä s sä lääk k eitä nauttia, ei k ä y te tä seeru m eja eik ä leik k au k sia. E m m e m y ö sk ä ä n k ä y tä liian kuum ia eikä liian k y lm iä k ääreitä eikä k y lp y jä . K ivut ja v a iv a t p o istu v a t verra tta in n o p ea sti ja usein aiv a n h u om aam atta ja t e r v e y s tu le e p ä iv ä p ä iv ä ltä p arem m aksi.
K y s y t : Mitä järjestelm ää m e täällä k ä y tä m m e ? » Ei m eillä ole m itään ed eltäp äin m ä ä rä tty ä järjestelm ää, sillä ei ed eltäp äin s o v i e lä v ä ä n eläm ään m ikään järjestelm ä, ei ainakaan sa ir a s- ja te r v e y sh o id o s sa . Me k ä y tä m m e ta rk o itu k see m m e so p iv ia parhaita h oitoja ja tutkim m e se k ä vanhoja että uusia h oitotap oja, sillä tah d om m e e d e lle e n k e h itty ä ja aina k ä y te llä au ttavia h oitoja.
V ielä k y s y t : »O nko täällä parantunut sa ir a ita ? Ja m illaisia sairaita?»
K yllä. L u on taish oito au ttaa aina ja jok aista, ellei o le jo aivan p ilalle ter
v e y s m en n y t. U sein on v a ik ein k in sa ir a u s p oistu n u t, jos vaan sa ir a s on v o in u t olla riittä v ä n kauan p a ra n to la ssa . T ähän asti on täällä kuluneina v u o sin a parantunut sa d o tta in kutakin se u r a a v iin tautiryhm iin kuuluvia sa ira ita :
päänkipuja, k o r v a sä r k y ä ja -m ätää, silm äk aih ia ja -tu leh d u sta, y s k ä ä ja er ila isia k eu h k ovik oja, h en g en a h d istu sta , v e ttä k eu hk oista, v a ts a - ja su olik atarria, v a tsa h a a v o ja , u m m etu sta ja u m p isu olen tu lehd usta, ja m uita ru u ansu latush äiriöitä,
lih as-, n iv e l- ja h e rm o sä r k y ä , v e ttä ja k uu m etta n iv e listä ,
ih o- ja p a iseta u te ja , tu b erk u loosia, m ätäh aavoja, k y lm iä ja hikisiä jalkoja ja k äsiä,
vatsa n p o h ja v ik o ja , k u u k au tish äiriöitä ja a lu ssa o ie v ia k a sv eja , u n ettom u u tta, h erm o stu m ista ja m ielitau teja,
y le is tä v ä s y m y s t ä ja m onia m uita tauteja ja vik oja.
En tieten k ä ä n k eh oita sin u a tänn e tulem aan . S iin ä m ie le ssä en o le lu e
tellut n äitä p aran em isia. S an ottu v aan to te a a sen , että lu on taish oito v o i au ttaa, v ie lä p ä silloin kin kun jo kaikki m uu h oito on teh o to n ta ollut.
Ja täm ä onkin aiv a n lu on n ollista, sillä lu on taish oito, jo ssa tärk eän ä v a i
k uttajana on k a sv isr u o k a , p yrk ii au ttam aan ih m ise ssä o le v ia e lo n v o im ia , joita on jo k a is e ssa ih m isessä . Sairainxm assakin.
K otonakin on m oni itse n sä h oitan ut t e r v e e k s i kirjoittam ani »Luonnon- parannusopin» m ukaan. V iisainta kuitenkin on tulla tänne P aim ion Luonnon- p aran tolaan saam aan h oitoa ja op pim aan so p iv ia hoitotap oja.
J o s siis v o it ja tahd ot tulla tän n e p aran tolaan , niin ilm oitan, että täällä on aina p aikkoja v ap ain a, va rsin k in p itk äm atk aisia va rten . — P e ite , lakanat ja ty y n y n p ä ä llis e t ja jokunen p y y h e liin a v a ra a m uk aasi.
Ja lop u k si: Ä lä en ä ä k ärsi, v a a n r y h d y jä rk ev ä ä h oitoa ajattelem aa.
A ja ttele t e r v e y ttä ! S e on jo h y v ä alku. L u ota luonnon p aran taviin voim iin ja k ä y tä h y v ä k s e s i luonnon k alliita antim ia. E lä p aran em isen to iv o ssa !
T e r v e h tie n _ „
L U O N N O N P A R A N N U S O P P I, k irjo itta n u t S am p sa L uon n o n m aa, on saatav an a 3:na vihkona m eiltä. T u h a n n e t, e h k ä p ä k y m m en et tu h a n n e t sa ra a t o v a t täm ä n te o k s e n o h jaam in a itsen sä terv e ek s i h o ita n e e t ja sam alla o v a t o p p in eet y m m ä rtä m ään lu o n ta ista sa iras- ja te rv e y sh o ito a .
L ä h e ttä k ä ä h in ta 12: — tila u k se n m ukana, niin s a a tte sen luoksenne p ostissa.
T erveyden Ystävät — Paimio.
Paim ion Luonnonparantola.
P aran tolan p eru sta m isen s y y t ja tark oitu s.
Kun vielä n y k y ä ä n k in on y le e n sä se k ä s ity s , e ttä s a i r a itte n p a ra n ta m in e n ja te rv e y sh o ito kuuluu vain a m m attilääk äreille ja kun tä m ä n kirjoittaja, joka on Paim ion L uonn o n p aran to lan p e ru s ta ja ja edelleenkin jo h ta a sitä, ei ole lääkäri, niin ehkäpä moni k y s y n e e , miksi minä olen r y h t y n y t niin, v a ik e a a n ja v astuunalaiseen toim een?
Vaikea täm ä toimi todellakin on ja vastuunalainen. Mutta ne s y y t, jotka minun johtivat tälle työm aalle olivat nin s y v ä t, niin m ä ä r ä ä v ä t , e tte n voinut tajunnastani poistaa sitä suunnitelm aa ja ty ö tä , mikä minulle oli vuosien kuluessa k irk astu n u t e lä m än teh täv äk sen i.
Vuosina 1912 — aina v u o d e n 1916 alkuun olin a h k e ra s ti kuljeskellut m a a seuduilla ja m u u ta m issa k au p u n g eissak in tu tk im a s s a r o k o tu k s e n tuhoja. S a malla luennoin ja levitin k irjasia ja lehtisiä r o k o tu k s e n v a a r o i s t a ja t a r p e e t tom uudesta sek ä lu o nnonparannuksesta, ohjaillen s e k ä yleisesti e ttä y k s i t y i sesti s a iraita itseänsä p ara n te le m aa n . Näillä m atkoillani n äin niin paljon kaikenlaisia sairaita ja niistä johtuvia k ä rs im y k s iä ja k urjuutta, e ttä niiden vaikutus oli s u o r a s ta a n j ä r k y t t ä v ä ä . Huom asin, e ttä k a n s a oli p e rin tie tä m ätöntä ja ta ita m a to n ta h o ita m a a n pienim piäkään kipujansa ja sairauksiansa.
Ja h ä m m ä s t y t t ä v ä n y leistä oli kaik en laisten m itättöm ien, osaksi siivottom ien
kin lääkkeitten k ä y ttö . A ivan tolkuttom asti n autittiin ja ulkonaisesti k ä y t e t tiin niin kum m allisia s o tk u ja ja vaarallisiakin aineita, e t t ä m ielestäni oli aivan ihme, e tte iv ä t sa ira u d e t olleet useim m in h a u ta a n jo htavia.
Innokkaasti puhelin ja selittelin asioita ja levitin asiaa v a laisev ia lehtisiä.
Mutta pian huomasin, e ttä tä m ä kaikki oli s an g en pientä ja v ä h ä n v a ik u tta v a a . Y ksinkertaisim piakaan ohjeita ei o s a ttu k ä y t ä n n ö s s ä to im eenpanna. K an sa tarvitsi mielestäni su o ra a opetusta. H u o m io ita te h d e ssä n i ja edelleen kul
kiessani selvisi minulle vähitellen uusi suunnitelm a:
K ansam m e ta rv itse e u usaikaisen opiston, jo ssa sille o p eteta a n luontaista sairaitten parantam ista ja y k s in k e r ta is ta luontaista eläm ää, jo ka on te r v e y d e n pohja. P ä ä t i n siis y r i t t ä ä sellaista laitosta, v a ik k a p a pientäkin.
Keväällä 1916 tä m ä suunnitelm a saikin alk unsa, kun sain haltuuni pienen asunnon P aim iossa. T ä m ä oli Paim ion L u o n n o n p a ra n to la n alku.
Useitten vuosien kuluessa on p a r a n to la a sittem m in laajennettu, niin e ttä tähän kuuluu
4 eri rakennusta, joihin hoidokkejakin voidaan sijoittaa noin30—35 henkilöä, ja Kalevan h o ito la a n s a m a n verran .
Jo h ta v a n a p e ria a tte en a on alunpitäen ollut sa ira itte n p a ra n ta m in e n ja uusien luontaisten hoitotapojen o p etta m in e n niille, jotka ovat p a ra n to la a n tulleet.
Alkuvuosina oli p a ra n to la m u u tam in a talvina kiinni, jotta sain edelleen
tilaisuuden esitelm öim iseen ja kirjallisuuden levitykseen. M u tta sittem m in
on p arantola ollut y h t ä m itta a avoinna noin 12 vuotta.
H oitotap am m e.
Jo k a en tu u d e sta a n tietää, ettei lu o n n o n p a ra n to la ssa k ä y t e t ä minkäänlaisia lääkkeitä, ei s e e ru m e ja eikä leikauksia, eikä m itään sellaista, joihin, sairaat tav allisesti o v a t tottu n eet, niin k y s y n e e moni: Miten ja millä siellä sairaita p a r a n n e t a a n ?
T ä h ä n v a s t a a m m e v a a n m u u tam in viittauksin, k o s k a asiaa h a r r a s t a v a voi s a a d a a iv a n riittä v ä n tiedon lehdistä ja kirjallisuudesta, jota on. s a a ta v a n a .
P a r a n t o l a m m e ta rk o itu s ta muistaen, on kaikki hoitom m e sen m ukaan järjes-.
te tty . Hoidot siis y k sin k e rta isia , m u tta silti a u tta v ia ja sellaisia, e ttä ne op ittu aan kukin voi niitä k o to n a a n k in k ä y t t ä ä ta rp e e n tullen. Suomalainen s a u n a o n s e k ä sa ira s- e ttä t e r v e y s h o ito m m e p eru sta n a , sillä jo ensi suunni
telm ia te h d e ssä n i käsitin, e t t ä u u d e m m a n sairash o id o n p e ru s tu k s e n a tulee olla sauna, k o s k a se on kaikkialla tu ttu ja se siihen h y v in sopii. Tosin siinä on paljon k e h ity k s e n v a r a a vieläkin. M utta s e k ä saunan rak en n u s- että k y l p y t a v o i s s a on viime v u o s ik y m m e n in ä edulliseen su u n taan k e h ity tty . V ar
sinkin lu o nnonparannus on. tu n tu v a sti ohjannut s a u n a n k ä y t t ö ä p are m p a a n suuntaan,
S a ira s h o id o s s a tu r v a u d u m m e p ä ä a s ia s s a yleishoitoon, k o s k a se on luonnol
lisin, sillä onhan, ihm isruum is kiinteä kokonaisuus. Monivuotinen, kokemuskin on meille v a k u u tta n u t, e ttä jo h ta v a p e r ia a tte e m m e on oikea. Tietenkin on paikallishoitoakin k ä y t e t t ä v ä . J a sellaisena tu rv a u d u m m e h ö y ry ty k siin , eri
laisiin kääreisiin, h iero n taan , voimisteluun, y,m.
Kun vielä h u o m a u ta m m e , e ttä s au n an y h t e y d e s s ä k ä y ttä m ä m m e k y lv y t, valelut, pesut, suihkut y.m, vesihoito s o v ite ta a n ijän, taudin, ruumiin yleis- voinnin' y.m. m ukaan, niin hoitom m e on m ielly ttäv ää, m u tta silti a u ttav aa.
E rikoisesti on t a r p e e n v ielä h u o m a u tta a , e ttä me em m e k ä y t ä liika kylm iä eikä liika k u u m ia kylpyjä, k o s k a k u u m atk in o v a t te rv e y d e lle haitallisia ja m uu ten k in ep ä m ie lly ttä v iä sairaille.
H oitokeinoihin kuuluu tietenkin m y ö s ilma ja sen oikea hengitys, auringon
valo, liikunto, ku ten k ä v e ly ja voim istelu, h ie ro n ta a k in tarp een tullen k ä y t e tä ä n v a ro v a sti.
P aran tolan ruoka.
Kun u se a t taudit a ih e u tu v a t sopim attom ien ruokien sy ö n n istä ja sairaitten v a t s a t y le e n s ä o v a t epäk u n n o ssa, niin t ä s t ä johtuu, e ttä ravin to o n ja ruokaan on p a ra n to la s s a m m e k iin n ite tty erik o ista huom iota. E m m e ta rjo a m itään h erkkuja, e m m e k ä liharuokia. R u o k a m m e on m uuten tavallista kotoista eli jo k a p ä iv ä is tä ruokaa, kuitenkin ilman lihaa ja siitä valm istettuja erilaisia ruokia. E lä in k u n n a sta s a a tu ja : voita, m aito a ja k e r m a a sekä piimää, juustoa, m unia ja jo sk u s kalaak in tarjotaan. E m m e ole vielä v o in eet tehdä niin tun
tu v ia m u u to k sia kuin ta rp e e n olisi, k o sk a ihmiset tänne tulevat tavallisesti liharuokien ä ä re s tä .
K a sv isru o k ia k ä y t e t ä ä n m uuten joka aterialla. On m y ö s y r i t e t t y saada
k ä y t ä n t ö ö n k e ittä m ä ttö m iä ruokia: p o rkkanoita, juuriskaa ja naurista, sipulia,
hilloa, m arjo ja (kesäaikana) ja ulkolaisia hedelm iä, ku ten taatelia, luumuja
ia rusinoita sek ä viikunoita, osaksi liottaen v e d e s s ä ennen syöntiä, k a u r a - ia v e h n ä ry y n iä y.m., mitä milloinkin on s a a ta v a n a .
K eittäm ätöntä ru o k a a olemme k o e tta n e e t s a a d a k ä y tä n tö ö n m onistakin syistä. P ä ä a s ia on, e ttä niissä s ä ily y elonvoim a ja o v a th a n ne kodissakin helpot saad a s y ö tä v ä k si, k o s k a ei t a r v i t a keittiötä.
Emme tie te n k ä ä n ole rav in to - ja ru o k a -a sio issa m ä ä r ä n p ä ä s s ä . Ei. K au
kana olemme vielä ihanteesta. O lem m e se n tä ä n e d is ty k s e n alkutaipaleella ja mikäli y le e n s ä ra vintotalouden alalla k eh ity tä ä n , s a a d a a n uusia k asv eja, hedelmätullit poistetaan, o p ita a n s ä ily ttä m ä ä n m a a n tu o tte ita yli talv en h y v ä n ä y.m., niin sikäli mekin vähitellen k e h ity m m e ih a n n e tta m m e kohden ja p ä ä se m m e irti eläinkunnan tuotteista.
Kuitenkin, san o m m e sen vieläkin, on jo suuri e d isty sa sk e l se, e ttä ihm iset oppivat p a ra n to la s s a m m e tu le m a a n to im een ilm an lihaa, huomaavat,, e t t ä esim. p e ru n a - ja h e r n e ru o k a voidaan s a a d a m a u k a s ta ilman lihaa ja luita, että lihaton ruoka on te rv e e llis tä ja e ttä tuom m oiset h y v ä t ru o k a -a in e k s e t kuin k a u ra n ry y n it, pellav an siem en et, pork k an a, juuriska, liotetut luum ut ja muutkin k e ittä m ä ttö m ä n ru u a t - v a ik u tta v a t v a ts a a n edullisesti ja t u o t t a v a t h y v ä n tunnun.
P aran tolaan tulo.
P a ra n to la m m e on lä hes k ah d e n kilom etrin p ä ä s s ä P a im io n asem alta.
Paim ion ase m a on rannikkonahan v a rrella, noin 30 km. p ä ä s s ä T u ru sta . Kun Turun ja Paim ion välillä kulkee useita paikallisjuniakin, niin on m a t k u s t a minen T u ru s ta p a ra n to la a m m e käytännöllinen. M yöskin m a tk a - a u to t v älit
t ä v ä t liikettä T u ru n ja Paim ion välillä, jotkut k u lk e v a t aiv an p a ra n to la m m e portin ohi. Ja paran to lan om a auto k u ljettaa a s e m a lta p a ra n to la a n ja pitää yllä liik ey h tey ttä p a ran to lan ja K alevan hoitolan välillä.
On tavallista, e ttä p a ra n to la a n p y rk ijä t o v a t ensin k u u lu sta n e e t itselleen paikan ja sam alla muitakin tietoja saaneet. U s e im m a t o v at kuitenkin tulleet ilman paikan kuulustelua. T ä m ä ta p a onkin n ä y t t ä y t y n y t käytännölliseksi.
Ja kun täm ä vihko a n ta a tarpeellisia tietoja, niin k y s e ly t ovatkin t a r p e e t t o mia, paitsi silloin kun on p y rk ijä n ä joku erikoinen s a ir a s tai ylen heikko.
H oidokit asutetaan, pitäen silmällä sitä, e ttä jokaisen olisi m u k a v a ja edul
linen olla. Y ksityishuoneessa on tietenkin m u k av in olla, m u tta p ä iv ä m a k su on luonnollisesti v äh än kalliimpi kuin asuen toisen tai u s e a m m a n kanssa.
Kahden ja u seam m an k in h en g e n asuntoja on ja p ä iv ä m a k s u niissä on h a l
vempi.
K esäaikana s a a tta a olla eduksi paikan tilaus. Varsinkin siinä ta p a u k se ssa , jos h aluaa y k sityishuoneen. S am o in silloin, jos k ak si henkilöä haluaa asua
sa m a s s a huoneessa.
P a ra n to la n puhelin: Paim io 150.
T ark astu s ja hoidon jä rjestely .
U seim m at sa ira a t o v a t to ttu n e e t k ä y m ä ä n lää k ä rie n luona t a r k a s t u t t a
m assa itseään. Ja tav allista on, e t t ä lä äk äri p y y n n ö s tä te k ee h alu tu n t a r
kastuksen, koputtelee ja naputtelee sek ä kuuntelee ja kyseleekin, sekä sa n o o
sitten, mikä s a ir a s ta v aiv a a , ja k irjo ittaa lääkereseptin. Jo tk u t luonnon- p a ra n ta ja tk in o v a t t ä tä t a p a a k äy te lle e t. O v a tp a m u u ta m a t ilmoittaneet, e ttä he sa ira a n s a n o m a tta k in ti e t ä v ä t taudin ja kivut.
Paim ion L u o n n o n p a ra n to la ssa ollaan ta rk a s tu k s e s s a a iv an y ksinkertaisia.
En tahdo n ä y t t ä ä v iisa a m m a lta kuin olen. J a kun en naputtele enkä kuuntele, niin jotkut o v a t sanoneet, ettei e d e s ta r k a s te ttu , vaik k a minä k y se ly je n ja h uom ioitten p e ru ste e lla sain asian m uutenkin selville.
Kun on se n tä ä n tuhansia sa ira ita hoidellut, kuullut heidän k erto m u k sen sa, n ä h n y t heidän p a ra n e v a n , niin jotain siitä oppii. T a v a llis e m m a t taudit, kuten reu m a tism i eri m uodoissaan, ihottum at, v atsata u d itk in , p ä ä n k iv u t ja monet m uut nu o m aa sairaan k e rto m u s te n ja h uom ioitten perusteella. Paljon valai
see eri lääk ärien lausunnot tai a rv e lu t v aik eim m issa taudeissa. Ja kun yleis- hoitoa k ä y te tä ä n , niin ei k o s k a a n tule e re h d y s tä , varsinkin kun hoito on v a r o v a is ta .
Milloin tulee kovin k au an sairastellut ja sellainen, josta eri lääkäritkään eiv ät ole selkoa s aan eet, k u te n on laita joissakin sisäelinten sairauksissa, niin eihän ole m u u ta keinoa kuin o tta a s a ira s ko k eek si m uutam aksi päiväksi, jol
loin voi vähitellen huom ioita tehdä. Näin sairaaloissakin tehdään. P ia n kui
tenkin huo m aa, voiko ollenkaan y r i t t ä ä hoitoa, vai onko lä h e te ttä v ä kotiin tai sairaalaan . Sillä eihän luontaishoidollakaan voi a u tta a enää silloin, kun kaikki on piloille jo m e n n y t tai on joitain ep äily ttä v iä kip uja sisäelimissä.
Kun luonnonparantolaan ei s a a kukaan kuolla, niin siitä seuraa, ettei heikkoja ja e p ä ily ttä v iä sa ira ita voi pitää, v aik k a ehkä joku niistäkin voisi p a ra n tu a , jos uskaltaisi hoitoon ottaa.
P ä iv ä m a k su t P aim ion L u on n on p aran tolassa.
Sellaisessa k a n s a n p a r a n to la s s a kuin P aim io n L uon n o n p aran to la on päivä- m a k su t alu sta alkaen olleet ta v a llis ta h alv e m m a t, v a ik k a ko k o p a ra n to la n ra k e n n u s- ja h o ito k u sta n n u k se t o v a t y k s ity is te n ty ö n ja u h rau sten v a ra s s a . Maksut riippuvat kuitenkin edelleenkin ta rv ik k e itte n hinnoista ja lainaus- koron kalleudesta. Ei siis voi näin p ain etu ssa k irja ssa san o a hintoja aivan tarkalleen, k o s k a niissä t ä y t y y joskus tehdä m uutoksia. P ä i v ä m a k s u t vaih- te le v a t 30 m k : s t a aina 50 m k :a a n asti. J o s asuu toisen tai useam m an ka n ssa s a m a s s a h u o n e e ssa on m aksu halvem pi ja yksin asuen kalliimpi, 45 tai 50 mk., riippuen huoneesta. Ruoka ja tarpeellinen hoito kuuluu sam aan.
L ap sista, jo tk a o v a t v a n h e m p ie n sa tai jonkun muun kanssa, on halvem pi m aksu, riippuen ijästä ja hoidon paljoudesta.
A lennusta v oidaan m y ö n tä ä niille, jo tk a o v a t e n em m än aikaa kuin k u u kauden e iv ä tk ä ta r v its e enää e rk o ista hoitoa.
Tavallisen p ä iv ä m a k s u n lisäksi tulee jokaisen p a ran to laan sa a v u ttu a a n su o ritta a T e r v e y d e n Y stäv ien jäsenm aksun, ellei hän ole jo jäsen, sek ä kirjal
lisista kotihoito-ohjeista ja t a r k a s t u k s e s t a y n n ä niistä eduista, joita jä s e n y y s
tuottaa, y h te e n s ä 35 mk.
K ysyen puhelimella: Paim io 1 50 tai kirjeellä voi s a a d a lisää tietoja; jos joku haluaa kirjeelliseen k y s e ly y n v a s ta u s ta , on liite ttä v ä postim erkki.
Kun on m onista s y is tä käytännöllistä, e ttä hoidokilla on o m at liin a v a a tte e t ja peite, niin k eh o ite ta a n tulijan v a r a a m a a n m u k a a n sa p e itteen (talvella m ie
luummin täkki), pari lakanaa, t y y n y n p ä ä llis e t ja pyyheliinat. N ä m ä voi- sa a d a lainaksikin, ellei tahdo itse tuoda, pientä pesu p alk k io ta v a s ta a n p a r a n tolasta.
H oito k esä llä ja ta lv ella .
K u n e d e l l e e n on s a i r a i l l a j a h e id ä n o m a i s i l l a a n se k ä s i t y s , e t t ä l u o n t a i s h o i t o sopii v a a n k e s ä l l ä , m u t t a ei k y l m i n ä v u o d e n a ik o i n a , niin p y y d ä m m e t ä s t ä t a a s k i n s a n o a v a r o i t t a v a n s a n a m m e . O n p a l j o n t a u t e j a j a k i p u ja , j o i t t e n s ä ä s t ä m i n e n k e s ä ä n voi' k e h i t t y ä n i i n p a h a k s i, e t t ä p a r h a i n k a a n h o ito ei voi e n ä ä a u t t a a . M i e l e s t ä m m e olisi j o k a i n e n kipu, j o k a i n e n t a u t i h o i d e t t a v a h e ti , k u n s e n h u o m a a . J a jo s jo k u ta u ti on v a i k e a m p i j a p a r a n e m i s e e n k u lu is i p i d e m p i a ik a , niin v i i s a i m m i n tek e e, e t t ä on t a l ve lla p a r a n t o l a s s a j o n k u n a j a n j a k e s ä l l ä j a t k a a h o i to a . S i l lä t a l v i a i k a on i lm a n h o i to a s a i r a a l l e u s e in n iin t u h o is a , e t t ä s e j o h t a a e n n e n a i k a i s e e n k u o l e m a a n .
T a l v i h o id o n pelikö j a k a r t t a m i n e n j o h tu u o s a k s i m y ö s v ä ä r i s t ä k ä s i t y k s i s t ä . Y le e n s ä lu u lla a n , e t t ä l u o n ta i s h o i to o n k y l m ä ä j a s o p i m a t o n t a . J o s j o s s a k i n t a r j o t a a n t o l k u t t o m a s t i k y l m i ä h o i to j a , niin h u o m a u t a m m e , e tte i P a i m i o n L u o n n o n p a r a n - t o l a s s a niin to im i ta , v a a n on h o i t o m m e , k u t e n e d e l l ä jo s a n o i m m e , k o h t u u l l i s t a ja v i e l ä p ä v u o d e n a i k o j e n m u k a i s t a k i n . J a k u n h u o n e e t ja s a u n a o v a t a i n a l ä m p i m ä t , niin h o i to p a r a n t o l a s s a m m e m e n e s t y y y h t ä h y v i n k a i k k i n a v u o d e n a ik o i n a . V ie lä tulee h u o m a t a , e t t ä j o k a i s e l l a v u o d e n a j a l l a on o m a t h y v ä t p u o l e n s a , j o t k a v a i k u t t a v a t m y ö s p a r a n e m i s e e n a u t t a v a s t i .
Ä lk ö ö n siis k u k a a n a j a t t e l e v a ih m i n e n e n ä ä j ä t t ä k ö s a i r a u t e n s a p a r a n t a m i s t a k e s ä ä n , jo s se s y y s - tai t a l v i k a u t e n a on i lm e n n y t.
M illaista lu onn onp aran n usta o lisi k ä y te ttä v ä ?
O m a s t a p u o l e s t a m m e o l e m m e v a l m i i t m y ö n t ä m ä ä n , e t t ä l u o n n o n p a r a n n u s on mei llä , k u t e n m u i s s a k i n m a i s s a , v i e l ä a l k u t a i p a l e e l l a . S e on k e h i t t y v ä ä . S i t ä t u t k i ta a n . E m m e siis h y v ä k s y m i t ä ä n m e n e t e l m i ä , j o i t a s o v i t e t t a i s i i n k o n e e l l is e s ti e r i s a irais iin :— M i k s i ? S ik si, e t t ä e l ä m ä e d e lle e n k e h i t t y y j a siksi , e t t ä l u o n ta i s h o i to - k e in o t k e h i t t y v ä t a j a n m u k a n a .
K uitenkin on s e l v ä ä , e tte i l u o n t a i s h o i t o s a a ol la m i e l e t ö n t ä t e m p p u i l u a a s i a a y m m ä r t ä m ä t t ö m i e n s a i r a i t t e n k u s t a n n u k s e l l a . Se ei s a a olla p e r u s t e e t o n t a h o s u m i s t a j a s a i r a a n v a i v a a m i s t a , v a i k k a a j a t t e l e m a t o n j a l u o n t a i s h o i t o a y m m ä r t ä m ä t ö n olis ikin m ie l is s ä ä n siitä , e t t ä h ä n s a a » h o i to a k o k o r a h a n e d e s t ä » , k u n h ä n h o i d o s t a s e l v e n e e v ä s y n e e n ä j a u u p u n e e n a . L u o n n o n p a r a n t a j a , j o k a a n t a a s i t ä j a t ä t ä h o i to a , s e k o t t a e n y h t e e n k a ik e n m it ä t u n t e e .ja t ie t ä ä , m u t t a ei; o s a a s e l i t t ä ä e i k ä y m m ä r t ä ä h o i t o j e n s a p e r u s t e i t a , on v e r r a t t a v a t a v a l l i s e e n p u o s k a r i i n , j o k a h u l lu t t e l e e t i e t ä m ä t t ö m i e n ja h e r k k ä u s k o i s t e n i h m iste n k a n s s a , p a h e n t a e n s a i r a a n j a h a l v e n t a a l u o n n o n p a r a n n u s t a , v i e r o t t a e n siitä p o is a j a t t e l e v i a ih m isiä .
A s ia l li s t a k in l u o n t a i s h o i t o a on m a a s s a m m e j o s e n t ä ä n niin p a lj o n k ä y t e t t y j a sen t u l o k s e t o v a t niin s e l v ä s t i h u o m a t t a v i s s a k a i k k i a l l a s e k ä p a r a n t o l a - e t t ä k o t i h o i d o n t u lo k s in a , e t t ä h y v i n j ä r j e s t e t t y y n j a p e r u s t e l t u u n l u o n t a i s h o i t o o n v o i d a a n j o l u o t t a a . J a t u l o k s e t esi m. P a i m i o n L u o n n o n p a r a n t o l a s s a s e l v ä ä k i n s e l v e m m i n t o t e a v a t , e tt ä hoito on l u o n n o n la k i e n m u k a i n e n ollut. S illä ei m i k ä ä n h o ito ole v i e l ä t u o t t a n u t niin m o n ia j"a u se in a iv a n o d o t t a m a t t o m a n h y v i ä t u l o k s i a k u in P a i m i o n L u o n n o n p a r a n t o l a s s a . O n h a n t ä ä l l ä p a r a n t u n u t p a l j o n s e l la i s i a k i n , jo id e n p a r a n e m i s e s t a ei ollut e n ä ä m i t ä ä n to iv o a , se lla is ia , j o i t a on o t e t t u v a a n k o k e e k s i , k u n ensi n ä k e m ä l t ä ja l ä ä k ä r i e n k i n l a u s u n n o n m u k a a n ei p a r a n e m i s e s t a ol lu t e n ä ä m i t ä ä n t o iv o a . M u t t a k uite nkin o v a t p a r a n t u n e e t .
Kun P a i m i o n L u o n n o n p a r a n t o l a n t o im i n ta p e r u s t u u k i n 1 6 -v u o tis ee n v a k a v a a n ja p e r u s te e llis e e n t y ö h ö n ja t u tk i m u k s i in , niin u s k a l l a m m e k e h o i t t a a s a i r a i t a , v ä s y n e i t ä ja a v u n t a r p e e s s a o l e v i a k o e t t a m a a n m e i d ä n y k s i n k e r t a i s t a m u t t a silti a u t t a v a a h o i t o a m m e .
Parantuneitten kertom uksia ja todistuksia.
Vaikka oikein jä rje s te ty n luontaishoidon tu lokset o v a t v a r m a t ilmar.
mitään todisteita, niin lienee monelle hu p aista lukea, mitä s a n o v a t kokeneet ja luonnonparannuksella p a ra n tu n e e t. Julkaisem m e sen vuoksi otteita m uu
tam ista kirjeistä, jotka o v a t v alaehtoisia ja ta rk o ite ttu todistam aan kihla
kunnanoikeudessa, m uutam ia lausuntoja oikeuden p öytäkirjoista sekä k ir
jeitä, joita p a ra n tu n e e t o v a t lähettäneet.
K a u p p ia s K. J. T. S alosta kertoi m.m.: Helmikuun 11 p. 1917 sairastuin hyv in va ik e a a n nivelreum atism iin, joka vei eläm isentoivon jotenkin vähiin, sillä huonoim m illaan ollessani en voinut muita jäseniäni likuttaa kuin so r
miani. Ja v a s e n polvi oli jä y k is ty n y t ä ä r e ttö m ä n s ä ry n v a ik u tu k se sta jo ten kin suorakulm aiseksi.
T ä n ä aikana hoiti minua piirilääkäri
W .ja tri O. J. kolm en kuukauden ajan, ollen sinä aikana k u u m e tta jatkuvasti, toisinaan 41 ast. ja v a ts a meni aiv an lam aan lääkkeistä. P a r a n n u k s e s ta ei m itään n ä k y n y t . Tri J.
kehoitti »m enem ään Helsinkiin D iakonissalaitokseen ja äkkiä sittenkin».
Kun kuitenkaan eiv ät lä ä k k eet olleet a u tta n e e t Salossa, niin arvelin, ettei kai ne H elsingissäkään paranna. L ähetin k y s y m ä ä n otettaisiinko minut Paim io n L u o n n o n p a ra n to la an ja kun sain m y ö n tä v ä n v a stau k sen , niin menin sinne. V aikka ensin jo htaja h ä m m ä s ty i, kun e n k y e n n y t a s k eltak aan omin neuvoin o tta m a a n enkä omin avuin liikkum aan, niin otettiin minut sentään h o i t o o n . ---
Olin Paim ion L u o n n o n p a ra n to la ssa 20 p ä iv ä ä h o id o ssa ja paranin tänä aikana niin ihm een h y v in , e ttä k ä v e lin itse asem alle 2 k ilom etriä ja alotin työni 3:n päiv än kulu ttua. — T ri J., joka sa ttu m a lta näki minun k äv elev än , ihmetteli k o v in n o p e a ta p aran em istan i. ---
T ä s tä on kulunut jo 12 vuotta. Olen tänä aikana p y s t y n y t suorittam aan työni siinä kuin toisetkin. On h y v i n u sk o tta v a a , e ttä jos en olisi s aan u t luontaista hoitoa ja jos vielä eläisin, olisin v a rm a a n k in avuton, kokoon- k u iv e ttu n u t ra u k k a k u o rm a k si itselleni ja toisille. ---
A l u n p i t ä e n o l e m m e o lle e t s i l lä k a n n a l l a , e t t ä l u o n t a i s h o i t o t ä y t y y olla t ä y s i n l u o n n o llise lla , tie te e ll i s e ll ä p o h j a l l a . T ä m ä n v a a t i m u k s e n l is ä k s i on m eillä m u it a k in j o h t a v i a p e r i a a t t e i t a , j o i s t a jo e d ellä o l e m m e m a i n i n n e e t.
A l u s s a k y s y i m m e : M i l la i s t a ‘l u o n t a i s h o i t o a ? E l ä m ä s s ä on a in a v a ik e u k s i a miltei j o k a a s i a s s a . N iin p ä r a a m a t t u o p e t t a e s s a a n eri o p p i s u u n t i a a r v o s t e l e m a a n k e h o i t t a a k o k e i l e m a a n , s a n o e n : » T u t k i k a a t k a ik k i a j a p i t ä k ä ä t se kui n h y v ä on.» J a s u o m a lain e n s a n a n l a s k u s a n o o : » K o k e n u t k a ik k i t i e t ä ä , m u t t a v a i v a i n e n k aik ki kok ee.»
M i t ä tule e s a i r a a n p a r a n t a m i s e e n , niin s iin ä o l la a n l ä ä k ä r i p i i r e i s s ä k o k e ilu n k a n n a l l a . S a n o o h a n l ä ä k ä r i a v o m i e l i s e s t i : » J o s ei t ä m ä a u ta , t u l k a a u u d e s t a a n , niin k i r jo t a n t o is ta l ajia l ä ä k e t t ä . » K u n on t o t u t t u t ä l l a i s e e n k o k e il u u n , niin ei p i d e t ä p a h a n a , v a i k k a eri l u o n t a i s h o i t o j a k i n k o k e i l l a a n j a k u l j e t a a n p a i k a s t a to is een . T ä m ä . on k u i t e n k i n niin v a a r a l l i s t a , e t t e m m e t ä h ä n k e t ä ä n k e h o tt a . M oni on m e n e t t ä n y t t e r v e y t e n s ä k o k o n a a n t ä l l a i s i s s a k o k e is s a . — U s k a l l a m m e k e h o i t t a a sitä, j o k a t u r h a a n on l ä ä k e h o i t o a k o k e illu t, t u l e m a a n P a i m i o n L u o n n o n p a r a n t o l a a n e d e s v i ik o k s i tai p a r i k s i h o i to o n . T ä ä l l ä on h o i to a u t t a v a a , l u o n n o n m u k a i s t a , v a a r a t o n t a ja m ie l ly t t ä v ä ä , k u t e n t ä ä l l ä p a r a n t u n e e t k i n t o d i s t a v a t .
Maanviljelijä E. K. kirjoitti m .
111.: R eum atism i v aiv a si minua kolm atta v uotta takaperin ja jo ennenkin, siirtyen poltto ja s ä r k y sisälm yksiini asti.
Aluksi koetin p a ra n ta a lääkkeillä. P a rik in lä äk äriä niitä m ääräili. Onneksi osasin lakata ajoissa ja sen opin siitä, e ttä sain sellaista lääkettä, e ttä luulin kuolevani siitä.
Tuskissani lähdin Paim ion L u o n n o n p aran to laan , v aik k a ilman toivoa, sillä niin huonoksi itseni tunsin. Mutta ihme siellä tapahtui. Oltuani siellä 3 viikkoa hoidossa, paranin melkein kokonaan. P o ltte e t la k k a s iv a t ja paino- nikiti lisääntyi 4—5 kiloa sinä aikana, k o h o ten k o to n a edelleen.
Siitä, e ttä aivan viime hetkellä ja to iv o tto m a n a sain avun, olen vieläkin kiitollinen. P ern iö ssä 17. 3. 1929.
Hieroja Ida M. S alosta kirjoitti 20. 3. 1929 m.m.:
Heinäkuun 10 p :n ä 1916 sairastuin äkkiä, sain k o v a n k u u m e e n ja sä ry n , jalkani jäykistyi ja vasen käsi kuivui n y r k k i i n . Olin 5 viikkoa lä ä k e hoidossa. Tilani tuli aivan toivottom aksi, sillä en k y e n n y t liikkum aan enkä itseäni hoitam aan. — — Sain luvan p ä ä s tä P aim io n L u o n n o n p aran to laan , johon minut kannettiin paareilla, ensin asem alle ja ta a s P aim io n a sem alta p a r a n t o l a a n . Sain siellä hoitoa, en m itään lääkkeitä. N yrkkiin kuivunut käteni, jota oli iktiosalvalla y r i t e t t y p a r a n ta a 5 viikkoa, oli v aik ea a v a ta , kun so rm e t olivat toisiinsa ja k ä m m e n p o h ja a n niin k uivuneet, e t t ä liha erisi sorm ista ja luut tulivat näkyviin. Kuitenkin saatiin käsikin p a ra n e m a a n vesikääreillä ja hauteilla ja on se sittem m in ollut aivan t e r v e . Jalkanikin vähitellen parani, niin e ttä minä 10 viikon k u lu ttu a pääsin itse k ä v e lle n a s e malle. Olen sen jälkeen ollut te r v e ja ty ö k y k y in e n ja k y e n n y t itseni e lä t
tämään. ---
K irvesm ies V. S : s t a to d istaa 19. 3. 1929 m.m.: H elm ikuussa 1927 sairastuin vaikeasti. Jäseniä särki ja pakotti, ajettuen toisinaan. Kävin kunnanlääkärin 1uruta ja hän antoi p intaruiskeen sek ä m ä ä r ä s i k otihoitoa ja lääkettä. Kun tulos oli huono, niin menin uudelleen s a m a n lääkärin luokse.
H än antoi uuden ruiskeen ja sanoi taudin p a ra n e v a n . M utta k u n ei apua tullut, niin kehoitti s a ira a n h o ita ja ta r läh te m ä ä n P aim io n L uonno n p aran to laan , johon hän h o m m a si paikan ja kunnan sitoum uksen h o ito m ak su ista. Maalis
kuun 2 p :n ä s a m a n a v u onna h ä n minut sinne saattoi. Olin silloin jo niin jäykkä, etten omin voim in k y e n n y t l i i k k u m a a n . H oito ja ru o k a v a i
ku ttiv at nopeasti, sillä jo neljäntenä h o ito p ä iv ä n ä pääsin v ä h ä n liikkumaan.
Ja oltuani 30 v u o ro k a u tta m ainitussa p a ra n to la ssa , p ä ä s in kotiin täy sin t e r veenä. T ä s tä on kulunut jo 2 vuotta, enkä sen jälkeen ole tuntenut nivelis
säni m itään s ä rk y ä . — —
Maanviljelijä Voitto H. P y h ä r a n n a s t a kirjoitti 20. 4. 1929 m.m.: S y k sy llä 1926 sain s o ta v ä e s s ä ollessani v a ik e a n n ivelreum atism in, joka ilmeni polvien kankeutena ja tu rp o a m ise n a niin, e ttä k ä v e l y oli to isin aan a iv a n m ahdotonta.
Olin sotila ssa ira a la ssa kuukauden ja p ä ä ste ttiin kotiin
p a ra n tu m a tto mana. Sittem m in olin lä ä k ä rie n hoidossa k e v ä ä s e e n 1928, jolloin meninPaimion L u o nnonparantolaan, jo ssa sitten olin h o id o ssa 6 viikkoa. Liikku-
niinen p a ra n to la a n tullessani oli h y v in huonoa, m u tta sieltä lähtiessäni kykenin jo h y v in k äv elem ään . Ja kun kotona jatkoin oppim aani hoitotapaa edelleen, niin terv ey ten i, joka n y t on jo aika h y v ä, on Paim ion Luonnonparantolan hoitotavan ansiota. — —
M uuan e m ä n tä kirjoitti kesällä 1930 m.m.: Mieheni oli h yvin iloinen, e t t ä niin nopeasti ja hyvin p aran in siellä Paim ion L uonnonparantolassa, e ttä jo k ä v e le m ä ä n pääsin. Alan jo itsekin uskoa paranevani, vaikka monet lä ä kärit, joiden luona ennen olin k ä y n y t, s aiv at minut aivan epätoivoon, kun arvelivat, e tte n koskaan parane. T e i d ä n p a ra n to la ssa n n e sain uutta intoa, e lä m ä n h a lu a ja toivoa. Oli se J u m a la n siunaus, e t t ä sinne satuin tulemaan hoitoon. Jo sp a ihmiset saisivat e n e m m ä n tietoa T eid än p a ra n to la sta n n e ja hoitojen tuloksista, niin eipä tarvitsisi s y y t t ä ä tie tä m ä ttö m y y ttä ä n , eikä tarvitsisi niin monen rau k an k ä rsiä , toivottom ana päiviänsä viettää ja mennä e n n e n a ik a ise en hautaan!
R ouva Salli H. T u ru s ta kirjoitti 19. 4. 1929 m.m.: L a p s e s ta asti olin tuntenut p äänkipua, joka muuttui m y ö h e m m in vaikeanlaatuiseksi h e rm o s ä ry k s i p ä ä s s ä . T ä t ä sairastelin yhteentoviin 2— 3 vuotta, jona aik a n a kävin monen lä ä k ä rin luona. T o ise t m ä ä r ä s iv ä t lääkkeitä, toiset t a a s sanoivat, e tte n m is tä ä n pa ra n e , ei vaik k a m itä pulveria s ö i s i n . i
S a ttu m a lta kuulin P aim io n L u o n n o n p a ra n to la sta , johon kokeeksi menin kesällä 1926. Olin silloin ä ä rim m ä is e n h e rm o stu n u t ja uneton ja kokonaan s a ira s alituisen p ä ä n s ä r y n tähden. M utta oltuani m ainitussa paran to lassa kolme viikkoa ja s a a tu a n i siellä jä r j e s t e t t y ä hoitoa, p a ra n in aivan terveeksi ja on terv e y te n i sä ily n y t aina tä h ä n a s t i . ---
E r ä s 20-vuotias n uorukainen kirjoitti kesällä 1931 m.m.: Oli se onni aivan viime hetkellä, e t t ä satuin toisten k eh o itu k sesta ja m u k an a tulem aan sinne P aim io n L u o n n o n p a ra n to la an hoitoon, sillä olinhan aivan toivoton ja mieli
puolisuuden p a rta a lla . En tullut sanoneeksi, e t t ä olin 5 eri lääk ärin m ä ä r ä ä miä lää k k e itä nauttinut e n n en sinne tuloani. M u tta p äänkipu oli vaan entistä pahem pi. S itä särk i y ö t ä ja päiv ää, joten en voinut m itään lepoa saada.
E tte usko iloani, kun siellä jo n e ljä n te n ä h o itopäivänä s ä r k y t y y te n katosi ja k y m m e n e n p ä iv ä n kuluttua aivan te rv e e n ä kotiin palasin. Oloni siellä p a r a n to la s s a oli e läm än i onnellisimpia aikoja. T ä m ä n y m m ä r t ä ä vain se, joka on itse k o e t t a n u t . ---
M aanviljelijä E rk k i U. kirjoitti m.m.: Vaimoni tauti ilmeni vaikeana her- movikana, ollen to isinaan aivan sekaisin, kun ei saanut unta. Ensin käytettiin parin viikon aik an a lääkkeitä, m u tta sa ira u s v aan paheni. Vein h än et Paim ion L u o n n o n p a ra n to la an 27. 1. 1928. Siellä oli hän n eljä viikkoa parantuen sinä a ik an a entiselleen ja on sen jälkeen ollut terve.
M aanviljelijä V. V. kirjoitti 17. 4. 1929 m.m.: Vuoden 1920 lopulla sai
rastin 24-vuotias ty ttä re n i ja herm ostui niin, e ttä koetettiin h ä n tä ensin p a r a n taa k u n n a n lä ä k ä rin lääkkeillä. M h tta kun ei ollut niistä apua, vein hänet T :n lä ä n in s a ira a la a n m ielitautiosastolle, jo ssa oli kuukauden, jo nka kulut
tua, kun h ä n oli v a a n tullut p ah em m ak si, toin h ä n e t kotiin, varsinkin kun
l ä ä k ä ri sam oin kuin k u n n a n lä ä k ä rik in arveli, ettei h ä n e n ä ä parane. —1 —
S e u ra a v a n vuoden ta m m ik u u ssa vein hänet P aim io n L u o n n o n p aran to laan , jossa h ä n nopeasti rupesi p a r a n e m a an , selviten jo e n s im m ä is e llä hoitoviikolla.
Annoin hänen kuitenkin olla siellä kaikkiaan 6 viikkoa, jona aikana h ä n t ä y dellisesti parani, eikä m in k ä ä n la ista vikaa h än een jä ä n y t.
'Rouva Lempi J. M a a ria sta kirjoitti 8. 4. 1929 m.m.: H erm otautini alkoi unettomuutena, jota kärsin vuodesta 1921 aina vuoteen 1927 ja hoidettiin minua lääkkeillä, joita monet eri lä ä k ä r it m ä ä rä iliv ä t. Niistä ei kuitenkaan ollut apua, v a a n y h ä heikkenin, kun ruokahalukin katosi m elkein kokonaan.
S y k s y llä 1927 menin Paim ion L u o n n o n p aran to laan , jossa olin kuukauden päivät hoidossa. P ia n rupesin unta s a a m a a n ja ru okahalukin vähitellen tuli.
Olen sen jälkeen ollut terve, jo sta k iitä n P a im io n L u o n n o n p aran to lan johtoa ja hoitoa, jota olen h a r ta a s ti esitellyt muillekin sairaille.
E r ä s m aanviljelijä kirjoitti k esällä 1931 m.m.: U nettom uus, h e r m o s tu m i
nen ja yleinen heikkous vaivasi minua jo pari v uotta ennen sinne tuloani.
Mutta siellä Paim ion L u o n n o n p a ra n to la ssa rupesin heti s a a m a a n unta ja ruokahalukin parani, yleisesti tulin p a re m m a k s i ja herm ostoni rauhoittua, vaikka olin siellä v a a n viikon. Kotona se n tä ä n olen hoitoa ja tk a n u t ohjeitten m ukaan. N yt olen hyv in t y y t y v ä i n e n ja olen v a r m a siitä, e t t ä sellainen hoito, jota siellä annetaan, voi a u tta a hyvinkin pitkälle k e h itty n e itä sairaita, kunhan v aan tulisivat ennem m in sinne, eikä v a s ta vuosia k ä r s itty ä ä n , kuten minä.
Maanviljelijä, lau tam ies O skari P. M e ts ä m a a lta todisti 8. 5. 1929 istun
nossa, »että hän oli p id em m än a ja n sa ira ste llu t v a ik e a ta v a ts a k a ta r r ia , joka oli ruumiin niin tuhonnut, e ttä oli sa a n u t s ä ä r iin s ä ja m uuallekin ruum ii
seensa paiseita, jotka e iv ä t olleet m onista lää k ä re illä k ä y n n e is tä ja lä ä k k eistä parantuneet». Oli 1. 2. 1920 m en n y t P a im io n L u o n n o n p aran to laan , jossa oli ollut ain o a sta a n 11 v uorokautta, m u tta sinä aikana m elkein k o k o n aan parantunut, ollen to d istaja edelleenkin k ä y t t ä n y t p a r a n to la s s a opp im aan sa hoito kotona. Oli h y v ä llä m en e sty k se llä jälkeenkinpäin k o to n a a n sovellut
tanut p a ra n to la ssa oppim iansa h o ito tap o ja m uihinkin p e rh e e n s ä jäseniin n ä h den. T o d istaja oli o m a s ta p y y n n ö s tä ä n otettu p a ra n to la a n potilaaksi ja s a a nut siellä hoitoa, ei kuitenkaan m itään lääkkeitä.»
S a ira a n h o ita ja r Meeri S. kertoi oikeudessa 26. 8. 1929, e t t ä h ä n kesällä 1926 oli s a ira sta n u t 3 kuukautta nivelreum atism ia, jo k a ei m is tä ä n lä äk k eistä parantunut. M utta oltuaan kaksi viikkoa P aim io n L u o n n o n p a ra n to la s s a hän parani, kertoen sam alla h u om anneensa, e ttä siellä oli p a ra n tu n u t reum atism i-, iho- ja muitakin sairaita, e t s i t t y ä ä n ensin tu rh a a n lä ä k eh o id o sta apua.
Op. Sauli S. Kolarista kertoo to d istu k sessaan 23. 3. 1929 m.m.: »Ollessani tam m ikuussa 1926 o s a n o tta ja n a Suojeluskuntien Yliesikunnan jä rje s tä m illä voim istelujohtajakursseilla T u u su la ssa rasituin ja lisäksi k y lm e ty in pahasti, saaden y h ä pah en ev an y sk än , jo nka täh d e n tu rv a u d u in lääkehoitoon. Kolme eri lääk äriä, t r i t H., von B. ja prof. S. totesivat minun s a ira s ta v a n k e u h k o tuberkuloosia ja kehoittivat m e n e m ä ä n johonkin tu berkuloosiparantolaan. —
— Kun tunsin monia, jo tk a olivat kokeilleet niitä, m u tta huonoin tuloksin,
niin en ollut h alu k as m e n e m ä ä n sellaiseen. Ja kun olin kuullut luontais
hoidon h y v is tä tuloksista, niin p ä ä tin k y s y ä ottaisiko S a m p s a Luonnonm aa minut hoitoonsa. Aluksi h ä n epäröi, selittäen, e ttä vaikka keuhkotuberku
loosi v a ro e n eläen ja oikein hoitaen ei ole v a a ra k si kenellekään, m u tta kun ihmiset on opetettu p e lk ä ä m ä ä n sellaisia sairaita, niin on vaikea o ttaa hoitoon.
Kuitenkin hän suostui o ttam aan , arvellen, 'e ttä n uoren miehen e lä m ä olisi vielä p e la ste tta v a '. Menin siis P aim io n L u o n n o n p aran to laan hoidettavaksi huhtik. 26 p. 1926. Jo viikon kuluttua huom asin ruokahalun tuntuvasti p a r a n tuneen ja yleisvointinikin paran tu n een . Jatkoin hoitoa siellä kuusi viikkoa ja sen jälkeen hoidin itseäni koto n a saatu jen ohjeitten ja p a ra n to la ssa s a a mani opin perusteella. P ain o n ik in lisääntyi ly h y e s s ä a ja ssa 10 kilolla, k ä y t tä e n v a a n k a sv isru o k a a . Kävin m y ö s lä ä k ä rie n t a r k a s t e t t a v a n a ja vakuutti
v a t taudin kulun rajoittuneen ja p a ra n e m ise n e d is ty v ä n nopeasti ja v arm asti.
—< — E lokuussa 1927 tri R. R a u m a lla ta rk a sti ta a s minut ja vakuutti t e r veyteni hyv in k e s tä v ä n voim istelun ja urheilun, joskin kehoitti varovaisuuteen raskaim pia liikkeitä teh d essä, ettei a r p e u tu m a t repeäisi.
Olen edelleenkin te rv e ja painonikin on lisä ä n ty n y t. Kokem uksesta n y t tiedän, e t t ä olen voittanut melko pitkälle k e h itty n een keuhkotaudin P a i mion L u o n n o n p a ra n to la ssa saam ani ja siellä oppim ani hoitojen avulla.»
Lauri M. P ö y t y ä l t ä to d istaa 17. 3. 1929 m.m.: »Jo 6-vuotiaana sairastuin tuberkuloosiin, jota s a ira u tta kesti y h t ä m itta a 13 vuotta. Koko ajan olin jonkun lä ä k ä rin hoidossa, ollen talvisin usein makuulla. Kesällä hiukan parem pi. Kesällä 1926 p ä ä sin Paim ion L uonno n p aran to laan , johon ku n ta mi
nut kustansi. Sielläkään ei paljon toiveita annettu, kun tautini oli niin pahaksi ke h itty n y t, e tte n sitä o saa ku v atak aan . J o h ta ja L u onnonm aa otti sentään kokeeksi ja itse hoitikin minua viikon n ä h d ä k s e e n k an n a tta a k o ollenkaan y r i t tää. H uom attu aan , e t t ä on pa ra n e m ise n toiveita, opetti hän e r ä ä n hoitajan m inua h o i t a m a a n . Oltuani siellä 3 ku u k au tta ja saatuani k y lp y jä , savi- ja v e s ik ä ä re itä sek ä au rin g o n v alo a ja k asv isru o k a a , p a ra n in aivan täydelli
sesti. Kaikki h a a v a t ja su u re m m a tk in au k o t ruumiissani tä n ä aikana p a r a nivat. Kun k ah d en vuoden kuluttua kävin lä äk äri H:n luona, niin hän ihmetteli p aran em istan i, sillä hänkin oli minua hoitanut ennen.»
Tilallisenpoika Viljo V. K a ru n a sta todistaa 6. 4.1929 p ä iv ä ty s s ä kirjeessään m.m.: »Olin sa ira s ta n u t p itk äa ik a ista herm o tau tia, jota lääkkeillä yritettiin p a ra n ta a , m u tta tuloksetta. E r ä s lä ä k ä ri jo epäili josko ollenkaan paranen.
Olin ollut m akuulla jo 7 kuu k au tta, kunnes p ääsin P aim io n L u o n n o n p aran to laan elokuun 6 p. 1926. Sain siellä h y v ä l t ä tuntuvia is tu m ak y lp y jä, hikoilua pari kolm e k e r ta a viikossa sekä k e v y ttä hiero n taa kahdesti viikossa. Kasvis
ruo k aa annettiin, joka mielestäni oli h y v ä ä . Oltuani siellä 6 viikkoa, palasin kotiin niin toipuneena, e t t ä jaksoin aloitella työntekoa.
Olen sittem m inkin vielä kah d esti ollut m ainitussa p a ra n to la ssa k e sä a ik a n a v ir k is ty m ä s s ä edelleen. Olenkin n y t hyv in terve ja kiitän sy d ä m e stä n i P a i
mion L u o n n o n p a ra n to la n hoitotapaa, ruo k aa ja h y v ä ä kohtelua, jota olen
osakseni siellä saanut, jonka vuoksi lyh y tk in oleskelu siellä on vaikuttanut
minuun v irk istäv ästi, jonka jälkeen olo on ta a s tuntunut p a re m m a lta m a a
seudun s y rjä isillä seuduilla eläen.»
Terveyden Y stävät ja -Paimion Luonnonparantola.
L u o n t a i s t a s a i r a s - j a t e r v e y s h o i t o a o n m a a s s a m m e h a r r a s t e t t u n y k y i s e s s ä m u o d o s s a a n j o noin 25 v u o t t a . V o i m a k k a a n a j a i n n o i t t a v a n a a a t t e e n a tuli se m eille v a n h e m m i s t a s i v i s t y s m a i s t a . J a m a a p e r ä oli m e i l l ä k i n s u o t u i s a , s i l lä o l ih a n h u o m a t t u s e l v ä s t i , e t t e i l ä ä k k e e t j a l e i k k a u k s e t v o i n e e t k a n s a a a u t t a a , e i v ä t k ä s e e r u m i t t e r v e y t t ä t u o t t a a .
J a k u n s a i r a u k s i a oli s a n g e n p a lj o n j a k a n s a lu o n n o ll i s e s t i t e r v e y t t ä h a l u s i , niin t a r t t u i se u u t e e n p a r a n n u s t a p a a n in n o lla , o t t a e n h u o m i o o n s e n h e l p o i m m a n p u o len , j o t a so v i t ti k ä y t ä n t ö ö n . L u u ltiin , e t t ä v e d e s s ä i s t u m i n e n oli p ä ä a s i a j a k a ik e n a v u n tu o ja , e t t ä se k a i k i s t a t a u d e i s t a p e la s t i j a toi t e r v e y t t ä . N ä i n tuli h y v ä a s i a n a u r u n j a p i l k a n a la i s e k s i . J a s a a t i i n p a s y y t ä a s i a l l i s e e n k i n m o i t t e e s e e n , k u n m o n i k y l m e t y t t i i t s e n s ä i s t u e s s a a n liian k y l m ä s s ä v e d e s s ä . T ä t ä k ä y tti, h y v ä k s e e n v a r sin k in v a n h o il l in e n l ä ä k ä i r k u n t a .
O n lu o n n o llista, e t t ä t u o lla in e n in to m i e l i n e n j a p i n ta p u o l in e n » k u h n im in e n » p i a n tau k o s i, k u t e n m u o t i t a v a l l i s e s t i . S e l a i m e n i o d o t t a m a t t o m a n p ian . J a o lis ip a h y v ä a s i a j o u tu n u t a iv a n u n o h d u k s i i n , e l l e i v ä t m o n e t a s i a a n i n n o s t u n e e t t u t k i j a t olisi e d e lle e n a s i a a p i t ä n e e t v i r e i l lä k i r ja l li s u u d e n , e s i t e l m i e n j a k ä y t ä n n ö l l i s e n t y ö n a v u ll a , l e v i t tä e n e d e l l e e n p e r u s t e e l l i s t a t i e t o a j a o p e t t a e n k ä y t ä n n ö s s ä u u s i a p a r a n n u s t a p o j a .
T ä m ä n k i r j o i t t a j a j a P a i m i o n L u o n n o n p a r a n to L a o n o s a l t a a n o l l u t m u k a n a t ä s s ä t y ö s s ä .
V a i k k a t ä m ä t y ö on o llu t v a il l in a i s t a j a h a j a n a i s t a k i n , k u n t e k i j ö i t ä o n ol lu t v ä h ä n j a n e k in j ä r j e s t y m ä t t ö m i n ä m a a n eri s e u d u illa , n iin t u lo k s e t o v a t s e n t ä ä n o lle e t s u o t u i s a t. T u h a n n e t , e h k ä p ä s a d a t t u h a n n e t o v a t k o k e i l l e e t its e l u o n t a i s t a h o ito a , o v a t t a u t i n s a p a r a n t a n e e t j a h y ö t y n e e t si is u u s i s t a p a r a n n u s t a v o i s t a . K o k e m u k s e n p e r u s t e e l l a v o i d a a n siis t o d i s t a a , e t t ä l u o n ta i n e n h o i to on a u t t a v a a , v i e l ä p ä silloinkin k u n jo k a ik k i m u u a p u oli t e h o t o n . S a m o i n u u si l u o n t a i n e n t e r v e y d e n h o i t o on sa a n u t h a r t a i t a k a n n a t t a j i a miltei, k a i k i s s a y h t e i s k u n t a m m e l u o k i s s a j a e r i s i v i s t y s - a s te illa o l e v i s s a p i ir e i s s ä . T ä m ä on i l a h d u t t a v a a .
M u t t a e m m e s a a s i v u u t t a a v a s t a k k a i s i a k a a n h u o m i o i t a . A a t t e e m m e on s a a n u t s e n t ä ä n liia n h i d a s t a l e v i ä m i s t ä . Uudet, t ie d o t j a k ä y t ä n n ö l l i n e n t o i m i n t a e i v ä t ole s y v e n t y n e e t i h m i s t e n t a j u n t a a n e l ä m ä ä m u u t t a v a n a v o i m a n a . M o n i m e n e s y e n l u o n t a i s h o i t o a k ä y t t ä n y t 0 11 j ä l l e e n r y h t y n y t l ä ä k e - j a s e e r u m i h o i t o a k o k e i l e m a a n , o n p a moni m e n n y t s a i r a a l a a n k i n j a l e i k a t t a v a k s i . U s e a i n n o k a s k a s v i s r u u a n k ä y t t ä j ä on p a l a n n u t l i h a p a t o j e n ä ä r e e n . J a v iim e v u o s i p a l j a s t i a i v a n o d o t t a m a t t a , k u i n k a p i n t a p u o lis ta a l i l a s t e n v a n h e m p a i n k ä s i t y s r o k o t u k s e n t u h o i s t a , k u n a n t o i v a t l a p s e n s a r o k o t t a a vielä k o u l u i j ä s s ä , v a i k k a o l iv a t n iitä s u o j e ll e e n p i e n e s t ä a l k a e n . K y l l ä s a i v a t n ä h d ä r o k o t u k s e n k a u h e i t a t u lo k s ia a iv a n h e tik in j a s a a v a t e d e lle e n o l la o d o t t a m a s s a , m i t ä r o k o t u s tuo t u o n n e m p a n a . O lik o t ä m ä o p p i jo r i i t t ä v ä , v a i v i e l ä k ö o v a t v a lm iit a n t a m a a n l a p s e n s a u u d e ll e e n t u r m e l l a tau d e illa.
K a i k e n t ä m ä n j a u s e i t a m u i t a k i n a s i a n p u o lia h u o m i o o n o t t a e n p e r u s tiv a t, m u u t a m a t a s i a a h a r r a s t a v a t k e v ä ä l l ä 1930 T e r v e y d e n , Y s t ä v i e n liiton, j o k a s e u r a a v a n a v u o n n a v i r a l l is e s ti p e r u s t e t t i i n m a ä l is k . 25 p : n ä P a i m i o n L u o n n o n p a r a n t o l a s s a p i d e t y s s ä k o k o u k s e s s a .
Liiton t a r k o i t u s s e l v i ä ä s e n s ä ä n n ö i s t ä . M a i n i t s e m m e t ä s s ä v a a n , e t t ä T e r v e y d e n E stäv ie n t a r k o i t u s on l e v i t t ä ä t ie t o j a l u o n t a i s e s t a s a i r a s - j a t e r v e y s h o i d o s t a , t o i m i t taen e s i te l m i ä , k o k o u k s i a , le h t i s i ä j a k i r j a l l i s u u t t a j a a n t a e n k ä y t ä n n ö l l i s t ä k i n o p e t u s t a T e r v e y s v i i k o i l l a j a T e r v e y s p ä i v i l l ä , j o i t a a lu k s i p id etä än . P a i m i o n L u o n n o n p a r a n t o l a s s a , m u t t a k u n e r i se u d u ille i l m a a n t u u a s i a n h a r r a s t a j i a , n i in m u u a l l a k i n . J ä s e n i l l e a n n e t a a n t a r v i t e s s a h o i t o a P a i m i o n L u o n n o n p a r a n t o l a s s a .
N äin t o im ie n t o i v o t a a n , e t t ä s a a d a a n s e k ä a a t t e e l l i n e n e t t ä k ä y t ä n n ö l l i n e n puoli v a k a a n n u t e t u k s i p e r u s t e e l l i s e n o p e t u k s e n j a k i r j a l l i s e n ja su u l l is e n e s i t y k s e n a v u ll a .
N y t a lu k s i j ä r j e s t e t ä ä n T e r v e y s v i i k k o a in a k i n k e r r a n v u o d e s s a P a i m i o n L u o n n o n p a r a n t o l a a n . A j a s t a i l m o i t e t a a n T e r v e y d e n Y s t ä v ä s s ä , j o k a on liito n lehti. T ä m ä j a e t a a n ka ik ille j ä s e n i l le v a p a a s t i . M u u t k i n v o i v a t t ä t ä t i l a t a . V u o s i k e r r a n t i l a u s h i n ta on 10 mk.
