1 (2017), ISSN 1796-4407
1
Diskursiivista uskonnontutkimusta teoriassa ja käytännössä
Pauliina Niemi Turun yliopisto
Frans Wijsen ja Kocku von Stuckrad (toim.) 2016. Making Religion. Theory and Practice in the Discursive Study of Religion. Leiden: Brill, 332 s.
Frans Wijsenin ja Kocku von Stuckradin toimittama artikkelikokoelma tarjoaa laajan ja monipuolisen kuvan diskursiivisesta uskonnontutkimuksesta. Teokseen kirjoittaneet tutkijat esitteleva t, millaisista teoreettisista na ko kulmista diskursseja voidaan la hestya , miten teoriat voidaan soveltaa metodeiksi seka miten teoria-metodi -kimppuja voidaan ka yta nno ssa soveltaa. Artikkeleita lukiessa ka ykin erityisen selva ksi diskursiivisten la hto kohtien moni- naisuus. Eri tutkijoiden kysymyksenasettelut ja la hto kohdat eroavat, ja jokainen on kehitta nyt omaan tutkimukseensa sopivan synteesin. Lopputuloksena on va rika s ja laaja-alaisesti na ko kulmia esitteleva kokonaisuus, joka monipuolisuudestaan huolimatta ei kuitenkaan ro nsyile aihepiirinsa ulkopuolelle.
Koska diskursiivisen tutkimuksen kentta on laaja ja tekstit ovat hajautuneena erilaisiin uskontotieteen ja sosiologian aikakausjulkaisuihin seka kirjoihin, on ta ma teos ansiokas saavutus nimenomaan erilaisten diskursiivisen uskonnontutkimuksen na ko kulmien kokoami- sessa yksiin kansiin. Artikkeleiden koostaminen kokoelmaksi on mahdollistanut kirjoittajille ristiviittaamisen saman julkaisun sisa lla . Ta sta on hyo tya erityisesti opiskelijalle, jonka tavoitteena on perehtya erilaisiin diskursiivisen tutkimuksen teorioihin ja metodeihin oman
Niemi: Diskursiivista uskonnontutkimusta teoriassa ja käytännössä
2
Uskonnontutkija – Religionsforskaren 1 (2017)
ka sityksensa muodostamiseksi. Artikkelikokoelman perusteella voi saada ka sityksen eri tieteentekijo iden va lisesta keskustelusta ja vuorovaikutuksesta ilman, etta lukijan tarvitsisi etsia viitattuja artikkeleita lehdista ja teoksista, joita ei oman instituutin kautta ole va ltta ma tta edes saatavilla.
Enimmäkseen selkeää
Koska teos on osa uskontotieteen teorioihin ja metodologioihin liittyvia erityiskysymyksia ka sitteleva a sarjaa, lukijalla on jo ta ma n perusteella odotuksia artikkeleiden ymma rretta - vyydesta , selkeydesta ja aihepiirin riitta va n monipuolisesta tarkastelusta. Na ma odotukset pa a osin ta yttyva t, ja suurin osa teksteista onkin helposti la hestytta vissa , vaikka lukija ei olisi ennakolta perehtynyt laajasti diskursiiviseen tutkimukseen, diskurssianalyysiin ja alan tunnettuihin teoreetikoihin, joita ovat esimerkiksi Norman Fairclough, Pierre Bourdieu ja Michel Foucault. Osa teksteista vaatii kuitenkin vankkaa aiempaa diskursiivisen tutkimuksen tuntemusta tai on rakenteeltaan ja tyylilta a n epa selvia .
Erityisesti Heinrich Wilhem Scha ferin, Leif Hagen Seibertin, Adria n Tovar Simoncicin ja Jens Ko hrsenin yhteistyo ssa kirjoittamat artikkelit ”Towards a Praxeology of Religious Life: Modes of Observation” seka ”Towards a Praxeology of Religious Life: Tools of Observation”, joissa ensin kehitella a n taustateorioita ja sen ja lkeen esitella a n tyo kaluja teorioiden soveltamiseen, vaativat ka yta nno ssa aiempaa perehtyneisyytta erityisesti Bourdieun ajatuksiin. Kirjoittajat pyrkiva t yhdista ma a n HabitusAnalysis -metodissaan tekstuaalista ja sosiaalista analyysia, ja na keva t siihen liittyvien teoreettisten ja metodologisten kysymysten ka sittelyn yleishyo dylliseksi.
Tekstien kyvyssa tavoittaa laajempaa uskontotieteilijo iden lukijakuntaa on kuitenkin ongelmia.
Terminologiaa ei selviteta yhta loogisesti ja ja rjestelma llisesti auki kuin joidenkin muiden kirjoittajien teksteissa , teksti on rakenteellisesti monimutkaista, ja ennakkotieto-oletukset vaikeuttavat tekstin ymma rretta vyytta .
Muita vaikeaselkoisemman puolen teksteja olivat Stephanie Garlingin ”No Danger! The Current Re-Evaluation of Religion and Luhmann's Concept of Risk” ja George Ioannidesin “The Matter of Meaning and the Meaning of Matter: Explorations for the Material and Discursive Study of Religion”. Garlingin tekstissa ongelmana on vahva nojaaminen Luhmannin teorioihin, joita kuitenkaan ei aivan selkea sti kyeta lyhyehko ssa tekstissa avaamaan. Kirjoittaja itse tuntee selva sti teoriat ja niiden soveltamisen hyvin, mutta ha nella on vaikeuksia tehda tieta myksensa ymma rretta va ksi muille. Ioannidesin tekstin selkeys puolestaan ka rsii paitsi runsaasti viljellyista sanaleikeista myo s siita , etta kirjoittajan omat ajatukset hukkuvat suorien lainausten tekstimassoihin. Ioannideksen ydinajatus materiaalisen ja diskursiivisen yhteen kietoutu- misesta on sina nsa oivaltava ja ta rkea huomio diskursiivisessa uskonnon-tutkimuksessa, ja siksi toivoisikin, etta se olisi ilmaistu selkea mmin.
Niemi: Diskursiivista uskonnontutkimusta teoriassa ja käytännössä
3
Uskonnontutkija – Religionsforskaren 1 (2017)
Tekstien vuorovaikutusta
Teos koostuu nelja sta toista artikkelista ja johdannosta. Se on jaettu kahteen laajempaan osaan, joista ensimma inen ka sittelee teoreettista pohdintaa ja toinen konteksteja ja tapaustutki- muksia. Kolmas ja viimeinen osa koostuu Reiner Kellerin kommenttiartikkelista ”The Complex Discursivity of Religion”. Vaikka tekstit on jaettu ta lla tavalla, lukija voi hahmotella myo s toisenlaisia ryhmittelyja . Itsella ni huomio kiinnittyi keskena a n vuorovaikuttavien tekstien ryppa a seen, jossa ka sitella a n ilmio iden luokittelua uskonnolliseksi ja pohditaan mita luokit- teluilla saavutetaan.
Hahmottamaani ryppa a seen kuuluvat Titus Hjelmin, Kocku von Stuckradin, Teemu Tairan, Frans Wijsenin, Adrian Hermannin, Mitsutoshi Horiin ja Helge A rsheimin kirjoitukset. Na iden tekstien lukeminen ja niiden ajatusten, la hto kohtien ja teorioiden vertailu antavat ajattelemisen aihetta. Ne hera tta va t pohtimaan valtasuhteita, hiljaista ja a a neen lausuttua tietoa, diskurssien historiallista muodostumista, modernin la nsimaisen uskontoka sityksen kompleksista suhdetta ajassa ja paikassa eroaviin kulttuureihin ja diskursiivista sidosta (von Stuckradin double bind), jonka osa tutkija va ista ma tta itse on.
Hjelm ka sittelee tekstissa a n oivaltavasti kysymyksia uskonnosta ja vallanka yto sta , diskurssien epa tasa-arvoisuudesta ja historiallisesti muodostuneista toiminnan kehyksista ja rajoitteista.
Hjelm ja von Stuckrad na ytta va t asettuvan eri tahoille ensimma isen kallistuessa tekstuaaliseen la hestymistapaan ja ja lkimma isen historialliseen. Ta sta huolimatta voidaan kirjoittajien va lilla na hda kuitenkin jatkumo von Stuckradin hahmotellessa millaisia diskursiivisia kehyksia tieteen ja uskonnon eriytymisessa on kehittynyt. Von Stuckrad ka sittelee myo s uskonnollisen, tieteellisen ja psykologisen diskurssin suhdetta, erityisesti motivaatiota tieteellisten konseptien omaksumiseen esoteeristen liikkeiden diskursseihin.
Kysymyksen motivaatiosta voi yhdista a Tairan tapausesimerkkiin brittila isesta jediritarista ja kysymykseen, miksi jotkut yksilo t ja ryhma t haluavat tulla luokitelluksi uskonnollisiksi ja jotkut sekulaareiksi. Myo s Wijsenin tarkastelema hollantilaisten muslimien uskonnollinen identiteetti voidaan yhdista a ta ha n samaan ongelmakentta a n. Tairan ka sittelema konfutselaisuuden luokittelu uskonnoksi Kiinassa, sen kytko kset la nsimaiseen uskonnontutkimukseen ja vaiku- tukset kiinalaisessa yhteiskunnassa voidaan puolestaan yhdista a Hermannin ja Horiin tekstien luokittelukysymyksiin.
Hermann tarkastelee, miten globaalia uskontoka sitysta on rakennettu ja millaisia vaikutuksia la nsimaisen ka sitteen ka a nta misella kiinan ja japanin kieleen on ollut na iden maiden kulttuurille. Horii ka sittelee samaa kysymysta keskittyen japaninkieliseen terminologiaan.
Horiin antamat esimerkit paljastavat paitsi sen, miten ulkopuolelta projisoidut ka sitteet eiva t va ltta ma tta vastaa kulttuurin sisa ista ka sitysta myo s sen, miten lopulta painostuksen alla omaksuttu uskontoka site voidaan konstruoida kansallisen identiteetin vahvistamisen va lineeksi. Ta ha n va lineellisyyteen, paitsi Japanissa myo s muualla maailmassa on vaikut- tanut ’uskonnon’ lakitekninen asema, jota puolestaan A rsheim ka sittelee omassa tekstissa a n
Niemi: Diskursiivista uskonnontutkimusta teoriassa ja käytännössä
4
Uskonnontutkija – Religionsforskaren 1 (2017)
YK:n uskonnonvapautta tarkastelleiden virkamiesten lausuntojen pohjalta. A rsheimin teksti sulkee ympyra n ja johdattaa taas takaisin niihin valtakysymyksiin, joita Hjelm ka sittelee teoksen ensimma isessa artikkelissa.
Suunta tulevaisuuteen
”Making religion” on muutaman artikkelin ongelmista huolimatta yleisesti ottaen selkea kokonaisuus ja suositeltavaa luettavaa myo s niille uskontotieteilijo ille, jotka eiva t suoraan ka yta diskursiivisen uskonnontutkimuksen teorioita ja metodeita omassa tutkimuksessaan. Teoksen tekstit osoittavat, etta riippumatta siita mita tyo va lineita tutkimuksessa ka yteta a n, jokainen uskonnontutkija on keskella monipuolisia ja monimuotoisia diskursseja. Kulttuuri-ilmio voi omaksua uskonnollisia diskursseja, kuten Tairan tarkastelemassa jedismissa , tai uskonnollinen liike voi omaksua sekulaareja diskursseja, kuten Pohjoismaisten kirkkojen markkinointidis- kursseja ka sitteleva sta Marcus Mobergin artikkelista ka y ilmi.
Erilaisten diskurssien tunnistaminen onkin nykypa iva na ta rkea a myo s silloin, kun tutkimusote ei ole varsinaisesti diskursiivinen. Vaikka jokaisessa tutkimuksessa ei va ltta ma tta ole tarpeellista ruotia valta-asetelmia pohjia myo den, on hyva olla tietoinen ympa ro ivista rakenteista, uskontoon liittyvista diskursseista ja tutkijan positiosta kenta lla . Jay Johnstonin artikkeli diskurssianalyysista ja vaihtoehtoisista epistemologioista tarttuukin kysymyksiin siita , mita voidaan esitta a tietona uskontotieteessa , ja kenella on auktoriteettia sanoa mita kin.
Na ma ovat ta rkeita kysymyksia erityisesti esoterian, uusien uskonnollisten ja henkisten ilmio iden ja kumman tutkimuksessa.
Diskursiivinen tutkimus perustuu ka sitykseen siita , etta todellisuus on sosiaalisesti rakennettu.
Ta ssa mielessa voisi sanoa, etta merkitseva a ei ole se, rakentaako yksilo todellisuuttaan sosiaalisessa suhteessa toiseen ihmiseen, Jupiteriin tai lenta va a n spagettihirvio o n, vaan oleellista on se, millaisia merkityksia ta lla todellisuudella on. Na in ollen onkin helppo myo ta illa kirjan takakansitekstin toteamusta, etta teoreettista reflektiota ja ka yta nno n diskurssianalyysia yhdista ma lla avataan uusia na ko kulmia tulevaan tutkimukseen uskontotieteessa .
