n 251 Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 13 (3) – 2015
KIRJASTO
Pohjoismaisia myyttejä purkamassa
nBooth, Michael: The Almost Nearly Perfect People. Behind the Myth of the Scandinavian Utopia. London. Vintage Books 2015. 406 s.
Kataisen hallituksen vuonna 2011 käynnistä- män Työelämä 2020 -hankkeen tavoitteena on, että Suomessa on vuonna 2020 Euroopan pa- ras työelämä. Osaksi hanketta on liitetty pyr- kimys kirkastaa ja edelleen kehittää Suomen työelämäbrändiä. Tästä näkökulmasta onkin mielenkiintoista kysyä, millainen Suomen työ- elämäbrändi on ja millaisia ominaisuuksia sii- hen liitetään.
Michael Booth on englantilainen ruoka- ja matkailukirjailija, joka on uudessa kir- jassaan uskaltautunut hienovaraisesti ky- seenalaistamaan käsitystä pohjoismaalai- sista maailman täydellisimpinä ihmisinä ja Pohjoismaista maailman parhaana asuinpaik- kana. Teos on saanut paljon huomiota ang- loamerikkalaisissa maissa ja se on noussut jonkinlaiseksi myyntihitiksi myös Suomessa.
Suomalaisiahan kiinnostaa kuumeisesti se, mitä muut meistä ajattelevat! Booth tuntee parhaiten Tanskan, jossa hän on tanskalai- sen vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa asu- nut vuosia. Muita Pohjoismaita hän lähestyy enemmänkin matkakirjailijan otteella.
En arvioi kirjaa kokonaisuutena, vaan poi- min valikoiden vain sen, mitä kirjoittaja tote- aa pohjoismaisesta työelämästä. Kuinka tär- keä osa työelämä on osana ”Pohjoismaista eri- tyisyyttä” ja mitä hän siitä nostaa esiin?
Tanskan osalta nousee vahvimmin esiin kirjoittajan käsitys tanskalaisten rennosta asenteesta työtä kohtaan ylipäätään. Tämä nä- kyy lyhyinä työaikoina, hyvinä mahdollisuuk-
sina sovittaa työtä ja muuta elämää joustavasti toisiinsa sekä ylipäätään nautinnonhalua ar- vostavana kulttuurina. Vain työlleen omistau- tuneita ihmisiä maassa tapaa harvoin. Toinen kirjoittajan esiin nostama piirre on tanskalais- ten vahva luottamus toisiinsa ja tähän perus- tuva sosiaalinen koheesio. Tämä on kilpailuetu erityisesti korkeaa osaamista vaativassa liike- toiminnassa. Tanskalaisten keskeisenä osaa- mispääomana ei kirjoittajan mukaan ole kui- tenkaan formaali PISA-tutkimuksin mitattava osaaminen, vaan ennen kaikkea sosiaaliset, yhteistoiminnalliset, asiakas- ja tiimityötai- dot. Näiden merkitys korostuu juuri Tanskan vahvuutena olevissa pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Kovin innovatiivisina ei kirjoitta- ja tanskalaisia kuitenkin pidä. Tämän hän kyt- kee tanskalaisten rentoon asenteeseen työtä kohtaan ja taipumukseen ”olla ajattelematta liian suuria”. Boothin innovatiivisuusväite on siinä mielessä kiistanalainen, että esimerkik- si Eurofoundin vuoden 2013 eurooppalaisen yritystutkimuksen mukaan erilaisia innovaa- tioita tuottaneiden yritysten osuus on ollut Tanskassa viime vuosina suurempi kuin mis- sään muussa EU-maassa. Joko Booth ymmär- tää tässä innovatiivisuuden turhan kapeasti tai sitten hänen kulttuuriperustainen selityk- senä ontuu tältä osin pahasti.
Ruotsi näyttäytyy kirjoittajalle huomatta- vasti muodollisempana ”tiukkisten” maana.
Maan työelämää leimaavat, kuten Tanskassa, matalat hierarkiat, mutta vielä paljon pidem- mälle viedyt ajatukset ”kunnollisesta organi- saatiokansalaisuudesta”, tasa-arvoisuudesta ja konsensushakuisuudesta. Tämä tekee ruot- salaisesta työelämästä, hierarkioiden vähäi-
252 n
Kirjasto
Pohjoismaisia myyttejä purkamassa
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 13 (3) – 2015 syydestä huolimatta, tanskalaista kulttuuri-
sesti jäykemmän. Jos tanskalaisille on työelä- mässä ja elämässä ylipäätään tärkeää saada aikaan ”kodikas/viihtyisä” (hyggelig) ilmapii- ri, on ruotsalaisille taas kunnia-asia osoittaa kaikin keinoin omaa ”kunnollisuuttaan” (duk- tighet). Kulttuurinen jäykkyys ei ole kuiten- kaan estänyt Ruotsia nousemasta yhdeksi so- siaalisten innovaatioiden edelläkävijämaaksi maailmassa. Tätä selittää kirjoittajan mukaan kulttuurisella tasolla ruotsalaisten vahva usko rationaalisuuteen ja modernisuuteen sekä institutionaalisella tasolla vuosikausia kestä- nyt varakkaiden ruotsalaisten pääomasuku- jen, hallitusvallan monopolisoineiden dema- reiden ja poikkeuksellisen vahvojen ammatti- liittojen ”epäpyhä allianssi”.
Ruotsalaisen ja tanskalaisen työelämän piirteiden melko värikkäidenkin luonneh- dintojen rinnalla kuvaukset kolmen muun Pohjoismaan työelämästä jäävät kalpeam- miksi. Islannin työelämästä kirjoittajalla ei ole oikeastaan muuta sanottavaa kuin, että Yhdysvaltojen vaikutus on ollut maassa mui- ta Pohjoismaita suurempi, mikä voi selittää käsistä karannutta riskinottoa 2000-luvun hulluina vuosina. Norjalaista yhteiskuntaa taas leimaa vahvasti öljyn ja maakaasun va- rassa tapahtunut nopea rikastuminen. Tämän Booth näkee murentaneen aiemmin köyhyy- den ja ankarien luonnonolojen keskellä kamp- pailleiden norjalaisten sitoutumista työhön.
Mureneminen näkyy työaikojen lyhentymi- senä, korkeina työstä poissaololukuina ja al- haisena eläkkeelle siirtymisikänä. Booth pi- tää huolestuttavana myös norjalaisten koulu- laisten huonoja ja huonontuvia PISA-tuloksia.
Öljyn ja kaasun mukanaan tuomalla vauras- tumisella on ollut kirjoittajan mukaan myös kielteinen vaikutus norjalaisen työelämän in- novatiivisuuteen ja se on jouduttanut perin- teisen teollisuuden alasajoa.
Entä Suomi? Kirjan valossa on Suomi maailmalla paljon tunnetumpi saunan, joulu- pukin, PISA-menestyksemme, mökkeilykult- tuurimme, korkeiden murha- ja itsemurha- lukujemme sekä juomatottumustemme kuin
työelämämme ansioista. Kirjoittaja pitää Suomea innovatiivisena maana, mutta – erona Ruotsiin – yksipuolisemmin teknologisten in- novaatioiden alueella. Suomalainen insinöö- riosaaminen ja Nokia saavat tunnustusta kir- joittajalta. Teoksen Suomea koskeva analyy- si ei ole kuitenkaan kokonaisuutena kovin vakuuttavaa tekstiä. Esimerkiksi sivulla 285 väitetään, että Suomi olisi innovatiivisuutensa perusteella vuoden 2008 kriisistä nopeimmin toipuva maa koko Euro-alueella!
Boothin kirjaa ei pidä lukea otsa rypyssä.
Se ei ole tutkimus ja monet kirjoittajan tie- donhankinnassaan käyttämät metodit vai- kuttavat sattumanvaraisilta. Teos on kustan- tajankin luokittelussa matkailu- ja huumori- kirjaosastoa. Teos ei ole totuus, ja varsinkaan koko totuus, sen enempää Pohjoismaista kuin niiden työelämästä. Sen monet, varsin kulttuurilähtöiset tulkinnat ovat sellaisenaan mielenkiintoisia, mutta jäävät usein puolivil- laisiksi. Esimerkiksi joidenkin pohjoismaisten kulttuuristen piirteiden tai maiden joidenkin viimeaikeisten tapahtumien selittäminen vii- kinkitraditiosta käsin tuntuu keinotekoiselta.
Teos paljastaa kuitenkin sen, että aina- kaan pitkään Tanskassa asuneen britin näkö- kulmasta työelämä ei ole sellainen osa suo- malaista yhteiskuntaa, joka näyttäytyisi ulos- päin sen enempää kansallisena vahvuutena kuin heikkoutena. Booth ei esimerkiksi nosta suomalaisten itse usein mainostamaa ”sisuk- kuus-myyttiä” vastaavanlaiseksi työntekoa leimaavaksi ominaisuudeksi kuin tanskalais- ta ”kodikkuutta/viihtyisyyttä” tai ruotsalais- ta ”kunnollisuutta”. Sisu kiinnittyy kirjan esi- merkeissä lähinnä vain suomalaisten miesten juomiseen ja sotasaavutuksiin. Kirjoittajalle sisukkuus näyttäytyy korostetun miehisenä (ja samalla reliikkisenä) luonteenpiirteenä, mikä voi osaltaan selittää sitä, ettei hän hae sen kautta (modernia) suomalaista työelämää koskevia yleisempiä tulkintoja.
Boothin teos ei juuri riko niitä myyttisiä käsityksiä, joita suomalaisesta yhteiskunnas- ta on olemassa, sen enempää hyvässä kuin pa- hassa. Tässä suhteessa Suomi pääsee kirjassa
n 253 Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 13 (3) – 2015
KIRJASTO
paljon helpommalla kuin esimerkiksi Ruotsi, joka saa kirjassaan osakseen enemmän vinoi- lua kuin muut Pohjoismaat yhteensä. Boothin teos ei toisaalta myöskään kirkasta Suomen työelämäbrändiä. Yksi teoksen opetuksesta onkin, että jos Suomea ja sen työelämää ha-
nPertti Koistinen: Työ, työvoima & politiik- ka. Tampere. Vastapaino. 2014, 443s.
Työ, työvoima & politiikka on jättiläisteos työmarkkinoiden rakenteesta ja toiminnasta.
Tekijä asettaa kirjan keskeiseksi tavoitteek- si ”tunnistaa ja eritellä rakenteet, toimijat ja instituutiot, jotka vaikuttavat työllisyyteen, työmarkkinoiden toimintaan ja hyvinvoin- tiin”. Työvoimapolitiikka on monien politiikan alueiden risteyksessä, jossa toisensa tapaavat niin talous-, koulutus- ja sosiaalipolitiikka yh- dessä erilaisten työvoimapoliittisten tukioh- jelmien kanssa. Institutionaalisten toimijoiden kirjo ulottuu kansalaisjärjestöistä ja työmark- kinajärjestöistä kuntiin ja valtioon. Lisäksi aihe on aidon monitieteellinen: työvoimapoli- tiikka sisältää yhteiskuntatieteet laajassa mie- lessä, väestötieteen ja taloustieteen. Näin ollen teokselle asetettu tavoite on haastava, mutta Koistinen onnistuu siinä erinomaisesti. Teos onkin esimerkki sellaisesta yhteiskuntapoliit- tisesta analyysistä, jossa talous- ja sosiaalitie- teelliset näköalat yhdistyvät.
Koistinen esittelee valtavan joukon käsi- teltävään aiheeseen kytkeytyviä tutkimuksia ja teorioita. Luvussa, jossa käsitellään työt- tömyyttä, vyörytetään lukijan eteen runsas joukko erilaisia teoreettisia optiikoita: klassi- nen, keynesiläinen, makrotalousteoreettinen,
uusklassinen, Marxin teoria ja modernit teo- riat palkan asetannasta, joista kukin tarjoaa melko lailla erilaisen vastauksen kysymykseen mistä työttömyys perimmältään johtuu. Tämä käsiteltävien aiheiden teoreettinen moniulot- teisuus on tarpeen, sillä talouden ja työmark- kinoiden kytkeytyminen globaaliin kapitalis- miin tuottaa kudelman, joka on kansallisen työvoimapolitiikan kannalta täynnä ristiriito- ja ja jännitteitä. Eikä näiden jännitteiden kä- sittelyssä pitäytyminen vain johonkin ”yhteen oikeaan” teoriaan tuota onnistunutta loppu- tulosta.
Moninaisuudestaan ja runsaudestaan huo- limatta teos onnistuu välttämään fragmentaa- risuuden. Esiteltävät tutkimukset ja teoreti- soinnit keskustelevat keskenään ja asettuvat suhteeseen toisiensa kanssa. Sanomattakin on selvää, että näin ei tapahdu itsestään, vaan kaikki esiteltävä materiaali suodattuu pohdis- kelevan ja kriittisen ajattelun kautta, mikä te- kee lukukokemuksesta nautinnollisen ja lait- taa ajattelua liikkeelle myös lukijassa.
Teos koostuu seitsemästä luvusta ja kirjan voi periaatteessa lukea perinteisesti alusta loppuun, kronologisesti luku luvulta. Tällainen lukutapa tarjoaa jäsennellyn kattauksen työl- lisyyden ja taloudellisen kehityksen välisestä yhteydestä, työmarkkinoiden rakenteista ja toimijoista, työvoiman kysynnästä, työttömyy- lutaan jatkossa oikeasti ”brändätä” houkutte- levammaksi ulkomaiselle pääomalle, työvoi- malle tai kuluttaja-asiakkaille on työsarkaa vielä paljon edessä.
Tuomo Alasoini
