Laadukasta liiketoimintaa luonnosta

(1)

KUVA kannen 2/3 pinta-alasta RAPORTTEJA 154

LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA

POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA

BIRGITTA PARTANEN

(2)

(3)

2015

POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA

BIRGITTA PARTANEN

(4)

www.helsinki.fi/ruralia

Kampusranta 9 C Lönnrotinkatu 7

60320 SEINÄJOKI 50100 MIKKELI

Sarja Raportteja 154

Kannen kuva Birgitta Partanen

ISBN 978-951-51-0424-3 (pdf)

ISSN 1796-0630 (pdf)

(5)

Luonto liittyy moneen toimialaan. Luonnon ja uusiutuvien luonnonvarojen merkitys ja mahdollisuudet ymmärretään yhä laajemmin, ja nykyisin huomiota kiinnitetään yhä enemmän ekosysteemipalveluihin. Ekosysteemipalveluilla eli luonnon palveluilla tarkoitetaan kaikkia ihmisen luonnosta saamia aineellisia ja aineettomia hyötyjä. Luonto, luonnontuotteet ja luonnon eri elementit ovat monella toimialalla tärkeä ja yhdistävä osatekijä.

Luonto oli yhdistävä tekijä myös Laadukasta liiketoimintaa luonnosta –hankkeen eri osien välillä. Hanke koostui kolmesta osasta, jotka olivat: 1. Mehiläistarhaajien koulutus, 2. Luonto- ja elintarvikealan koulutus sekä 3. Maatilan ympäristönhoito ja luonnonsuojelu. Mehiläistarhauksen päätuotteena on hunaja, mutta mehiläiset hoitavat myös kasvien pölytystä. Pölytyksen arvo onkin huomattavasti suurempi kuin tuotetun hunajan arvo. Koko elintarvikeala pohjautuu alkutuotantoon, jonka menestymiselle luonnonprosessit ja monimuotoisuus ovat elinehtoja. Maatilan ympäristönhoidolla ja luonnonsuojelulla voidaan ylläpitää ja vahvistaa tätä monimuotoisuutta.

Eri toimialojen yrittäjien kohtaamiset ovat hedelmällisiä ja tuottavat uudenlaisia ideoita ja yhteistyötä. Näin kävi myös Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hankkeessa.

Yhteistyö eri toimijoiden välillä hankkeen toimenpiteiden toteuttamisessa tehostaa re- surssien käyttöä, ja yhteistyön lisäämistä voi lämpimästi suositella yli toimiala- ja maa- kuntarajojen muussakin toiminnassa.

Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hanke toteutettiin 2011 – 2015 ja sitä hallinnoi Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin Mikkelin toimintayksikkö. Hanketta osara- hoitti Etelä-Savon ELY-keskus Euroopan unionin Euroopan sosiaalirahastosta. Hank- keen kolmesta osiosta on kustakin tehty oma raportti.

Tämä on luonnontuote- ja elintarvikeosiosta kertova raportti, jossa on raportoitu myös hankkeen jatkoajalla kaikille hankkeen kohderyhmille yhteisesti suunnatut tapahtu- mat. Osioon kuului elintarvike- ja luonnontuotealaan liittyviä lainsäädäntöasioita, metsien luomusertifiointia ja monenlaista muuta lajintunnistuksesta uusiin ideoihin.

Raportin on laatinut hankkeen projektipäällikkö Birgitta Partanen. Raportin ulkoasus- ta on vastannut Jaana Huhtala. Toivon, että raportti tuo uusia oivalluksia muillekin kuin hankkeessa mukana olleille.

Lämpimät kiitokset kaikille hankkeen toteutukseen ja toimintaan osallistuneille!

Mikkelissä 8.6.2015 Birgitta Partanen

(6)

(7)

TIIVISTELMÄ ...7

ABSTRACT ...9

1 JOHDANTO ...11

1.1 Tausta ja tavoitteet ...11

1.2 Hankkeen toteutus ...11

2 HERKKUJEN SUOMI JA RUOKA-SAIMAA ...13

3 EKOLOGINEN PIHASUUNNITTELU JA RAKENTAMINEN ...15

4 LAINSÄÄDÄNNÖSSÄ HUOMIOITAVAA ...17

4.1 Elintarvikelainsäädäntö ...17

4.2 Kosmetiikkalainsäädäntö ...20

4.3 Luonnontuotetulojen verotus ...21

4.4 Erikoiskasvien liiketoiminnan kehittämisen haasteet -hanke ...22

5 LUONNOSTA HEHKUA JA HYVINVOINTIA HIUKSIIN ...23

6 HYVINVOINTIA YRTTIUUTTEILLA ... 24

7 KÄSINTEHDYT MAKEISET JA SUKLAAHERKUT ...25

8 SAIPPUAA LUONNON RAAKA-AINEISTA ... 26

9 PAJUA JA HUOVUTUSTA... 28

10 OPINTOMATKAT ...30

10.1 Fruit Logistica -messut Berliinissä 2013...30

10.2 Yrtti- ja erikoiskasvimatka Itävaltaan ...33

11 SIENTEN SYVENTÄVÄ LAJINTUNNISTUS JA VALTAKUNNALLISET SIENIPÄIVÄT ... 47

12 LUONNON MONIMUOTOISUUS JA SEN MERKITYS VILJELYSSÄ ...49

13 VIERASLAJIT JA NIIDEN TORJUNTA ...53

14 IDEOITA EKOPIHAAN JA PUUTARHAAN ...57

15 METSIEN SERTIFIOINTI LUOMUUN ...60

16 YHTEENVETO JA SUOSITUKSET JATKOON ... 63

LIITE Sienipäivillä 2014 Mikkelissä löydetyt sienet ...65

(8)

(9)

TIIVISTELMÄ

Koulutusten teoriaosuudet toteutettiin pääosin Mikkelissä, Helsingin yliopiston Ruralia-instituu- tissa. Eri koulutuksiin sisältyi myös etäopiskelua ja yrityskohtaista neuvontaa. Jokaisesta hankkeen kolmesta osiosta laadittiin Ruralia-instituutin Jul- kaisuja-sarjaan raportti, johon poimittiin hankkeen parhaita käytäntöjä sekä kiinnostavimpia tapahtumia ja tuloksia.

Tämä raportti kertoo hankkeen luonnontuote- ja elintarvikealan koulutuskokonaisuudesta. Kou- lutusten ja infotilaisuuksien lisäksi hankkeeseen kuului tuotekehitysedellytysten testausta sekä yrityskohtaista konsultointia. Raporttiin on poimittu hankkeen parhaita käytäntöjä ja kiinnostavimpia tapahtumia ja tuloksia. Hankkeen luonnontuote- ja elintarvikealan osion opintomatkat Berliiniin ja Itä- valtaan on kuvattu raportissa. Vuonna 2014 kaikille hankkeen kohderyhmille suunnatut yhteiset tilai- suudet on raportoitu tässä osassa.

Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hanke to- teutettiin vuosina 2011–2015 ja sitä hallinnoi Hel- singin yliopiston Ruralia-instituutin Mikkelin yk- sikkö. Hanketta rahoitti Etelä-Savon ELY-keskus Euroopan unionin Euroopan sosiaalirahastosta.

Hanke koostui kolmesta osasta, jotka olivat:

1. Mehiläistarhaajien koulutus,

2. Luonto- ja elintarvikealan yritysten koulutus sekä

3. Maatilan ympäristönhoito ja luonnonsuojelu.

Hankkeen kohderyhminä olivat eteläsavolaiset me- hiläistarhaajat, luonnontuote- ja elintarvikealan yrittäjät tai sellaisiksi aikovat sekä maatilojen ym- päristönhoidon osaamisen syventämisestä kiinnos- tuneet. Hanke vastasi kentältä tulleisiin tarpeisiin, joita oli kartoitettu ennen hankkeen suunnittelua hankkeen kohderyhmiltä kyselyin ja yhteenvedoin suoraan tulleista koulutustoiveista.

(10)

(11)

ABSTRACT

The High quality business from nature project was conducted in 2011 - 2015 by the Ruralia Institute of the University of Helsinki in Mikkeli, Finland. The project was funded by the European Union Social Fund through the Centre for Economic Develop- ment, Transport and the Environment for South Savo. The project consisted of three parts:

1. Training for beekeepers,

2. Training for natural products and food compa- nies and

3. Management of the environment and nature conservation for farmers.

The project’s target groups were South Savo beekeepers, natural products and food entrepreneurs or people likely to start businesses in this sector, and people interested in deepening their knowledge of the environmental management of farms. The project responded to the needs of the target groups, which had been surveyed beforehand.

The theoretical part of the training was carried out mainly in Mikkeli by the University of Helsinki’s Ruralia Institute. Training also included distance learning and company-specific advice. The Ruralia Institute Publication series published a report on each of the three parts of the project. The reports contain the best practices and most interesting events and results.

This report covers the natural products and food education part of the project. The project included training and information sessions, testing of product development conditions, as well as company-specific consulting. The report is drawn from the best practices and the most interesting events and results. In it, natural products and food study trips to Berlin and Austria are described. Joint events for all target groups arranged in 2014 are reported in this section.

(12)

(13)

1 JOHDANTO

säädännön muutoksiin. Lainsäädäntöön palattiin hankkeen aikana vielä uudelleen aiheina luonnonkasvien elintarvike- ja kosmetiikkakäyttö.

Hankkeessa toteutettiin monipuolisesti luonnontuotealan eri aihepiireihin liittyviä koulutuksia.

Kasveihin liittyviä koulutuksia oli yrttipoimija- koulutuksista syventävään kasvintunnistukseen ja villiyrttien tuotteistamiseen. Sieniin perehdyttiin syventävässä lajintunnistuksessa, värisieniä, kääpiä ja muita metsän aarteita -koulutuksessa sekä osal- listumalla valtakunnallisten sienipäivien 2014 toteuttamiseen Mikkelissä, Anttolanhovissa, syksyllä 2014. Erikoiskeruutuotteisiin liittyviä koulutuksia olivat mm. tilakoristelut luonnonmateriaaleilla, pajua ja huovutusta sekä luonnosta hyvinvointia ja hehkua hiuksiin -koulutukset.

Hankkeen kaikille kohderyhmille toteutettiin toiveiden mukaan räätälöidyt opintomatkat. Elin- tarvikeyrittäjät kävivät tutustumassa Fruit Logistica -messuihin Saksassa ja luonnontuotealan yrittäjät tekivät yrtti- ja erikoiskasvimatkan Itävaltaan. Mo- lemmat opintomatkat tehtiin keväällä 2013.

Hankkeen yhteistyöverkosto oli laaja. Hanke osallistui useiden tapahtumien toteuttamiseen yh- teistyössä eri toimijoiden kanssa. Tällaisia olivat mm. vuoden 2013 valtakunnalliset luonnontuote- päivät, joiden järjestäjänä oli Luonnontuotealan teemaryhmä yhteistyössä muun muassa Suomen Luontoyrittäjyysverkosto ry:n ja LT-Inno -hankkeen kanssa. Hanke oli mukana myös valtakunnallisten sienipäivien 2014 järjestelyissä, joiden vas- tuutahona oli Pohjois-Savon sieniseura, sekä Terve Valinta -ammattikeittiöseminaarissa, josta vastasi Arktiset Aromit ry.

Muita yhteistyötahoja olivat mm. Etelä-Savon ammattiopisto ESEDU, Suomen Mehiläishoitaji- en liitto ry, ProAgria Etelä-Savo, MTK Etelä-Savo, Sisä-Savon seutuyhtymän Marjaosaamiskeskus, Kerimesi, Hunajatila Korteniemi, Maa-aitta Oy, Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, MTT Kasvintuotannon tutkimus Mik- keli, Punos ry, Fortbildningscentrum Prakticum, Opetushallitus, Mellis Oy, Mikkelipuisto, Tertin Kartano, Tmi Kaarnikka, Savon ammatti- ja ai- kuisopisto, Vaasan sieniseura, Mikkelipuisto ry, HY/Luonnontieteellinen keskusmuseo, Suomen

1.1 TAUSTA JA TAVOITTEET

Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hanke to- teutettiin vuosina 2011–2015 ja sitä hallinnoi Hel- singin yliopiston Ruralia-instituutin Mikkelin yk- sikkö. Hanketta rahoitti Etelä-Savon ELY-keskus Euroopan unionin Euroopan sosiaalirahastosta.

Hanke koostui kolmesta osasta, jotka olivat: 1. Me- hiläistarhaajien koulutus, 2. Luonto- ja elintarvikealan yritysten koulutus sekä 3. Maatilan ympäris- tönhoito ja luonnonsuojelu.

Hankkeen kustakin kolmesta osiosta laadittiin oma raportti, jossa kuvataan osioiden toimintaa ja nostetaan esiin kiinnostavimpia toimia ja tuloksia.

Tässä raportissa kerrotaan hankkeen luonto- ja elintarvikealan osiosta. Kaikkea koulutusten antia ei raportoida perusteellisesti vaan tavoitteena on enemmänkin herättää ajatuksia ja antaa ideoita sekä vinkkejä lisätiedon lähteisiin. Osion opintomatkat olivat hankkeen kohokohtia ja ne on raportoitu runsain kuvin. Mukana tässä raportissa ovat myös hankkeelle haetulla jatkoajalla 1.1.2014 – 28.2.2015 hankkeen kaikille kohderyhmille toteu- tetut yhteiset koulutuspäivät.

Luonto- ja elintarvikealan osion tavoitteena oli vastata kentältä tulleisiin koulutustarpeisiin. Niitä kartoitettiin hankkeen kohderyhmiltä kyselyin ja yhteenvedoin suoraan hankkeen toteuttajille tulleista koulutustoiveista. Hankkeen yhtenä tavoitteena oli pystyä reagoimaan joustavasti ajankohtai- siin asioihin, kuten muutoksiin lainsäädännössä ja tuoreeseen tutkimustietoon, ja järjestämään niistä koulutuksia ja tietoiskuja. Tämä onnistui hyvin suunniteltaessa hankkeen toimintaa puolivuotis- jaksoissa.

1.2 HANKKEEN TOTEUTUS

Hankkeen luonto- ja elintarvikealan osio käynnistyi syksyllä 2011 osallistumisella Herkkujen Suomi -tapahtumaan Helsingissä. Varsinaisesti koulutukset aloitettiin keväällä 2012 sarjalla lyhytkoulutuksia, joiden aiheet vaihtelivat ekologisesta pihasuunnit- telusta makeisten valmistamiseen, yrttien hyödyn- tämiseen eri käyttötarkoituksissa ja elintarvikelain-

(14)

ympäristökeskus, Suomen luonnonsuojeluliitto, Mikkelin puutarhayhdistys, Mikkelin seudun Uus- yrityskeskus ry Dynamo, Aalto-yliopisto/Kauppa- korkeakoulu/Pienyrityskeskus, Suomen Metsäkes- kus, Suomen 4H-liitto ja Lapin ELY-keskus. Myös

useiden hankkeiden kanssa tehtiin yhteistyötä. Näi- tä hankkeita olivat mm. Maukas-, Lähivalinta-, LT- Inno- ja HerbaCentria II -hankkeet ja LuomuLappi- selvityshanke.

(15)

2 HERKKUJEN SUOMI JA RUOKA-SAIMAA

tustilaisuudessa. Aina - Erinomaista Etelä-Savosta -menulautanen oli tilattu tiedotustilaisuuden tarjoi- luksi. Menu koostui lahna- tai muikkutapaksista ja neljän marinadin juuresbaletista. Makuelämys sai jatkoa Savon Shorizo St. Michelillä mausteenaan tervapontikkasinappi. Juomaksi oli tarjolla Va- vesaaren Tilan Luomumansikkamehua.

Osastolla esittäytyvien yritysten tuotteista koot- tua Aina -lähiruokamenua maistatettiin koko tapahtuman ajan. Konsepti oli toimiva, kauppa kävi ja uusia kontaktejakin syntyi. Kumpanakin päivänä tapahtuman ohjelmalavalla Aina-lähiruokabrän- din yrittäjät keskustelivat ajankohtaisista asioista.

Osastolla julkistettiin uusi Aina - Erinomaista Ete- lä-Savosta reseptivihko ja jaossa oli myös tuore lä- hiruokaopas (www.ekoneum.com/lahiruokaopas).

HERKKUJEN SUOMI 2012

Toistamiseen hanke osallistui Herkkujen Suomi -ruokatapahtumaan 23.–25.8.2012. Paikka oli sama, Helsingin Rautatientori. Tapahtumassa vie- raili n. 60 000 kävijää. Tapahtuma kokosi yhteen kotimaisia pientuottajia ja lähiruoan valmistajia eri

HERKKUJEN SUOMI 2011

Maakuntien ruoka- ja juoma-antia esittelevä Herk- kujen Suomi -lähiruokatapahtuma pidettiin Helsin- gin rautatietorilla 26.–27.8.2011 yhdessä Syystober- olutjuhlan kanssa. Tapahtuman kävijämäärä oli 56 000. Aina - Erinomaista Etelä-Savosta -osaston kokosi Ekoneum ry, joka on Helsingin yliopiston Ru- ralia-instituutin, Mikkelin ammattikorkeakoulun ja MTT Mikkelin yhteinen elintarvikeosaamiskes- kus. Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hankkeen lisäksi osaston toteuttamisen tukena oli ILME – Etelä-Savon pk-elintarvikeyritysten imagon pa- rantaminen sekä LÄHIVALINTA - Lähi- ja luomutuotteiden menekin edistäminen -hankkeet.

Etelä-Savon osastolla tuotteita esittelivät ja myi- vät Puula-Särvin, Heikkilän Yrttitila, Vavesaaren Tila, Saimaan Charmantit, Savonlinnan Yrttipaja, Päivärinteen Ruislastu, Mikkelin Kala- ja Eväsherk- ku sekä Tuoreverkko Oy. Osaston ja yrittäjien yh- tenäisyyttä ja näkyvyyttä korostivat yhtenäinen pukeutuminen, osaston yhteinen ilme sekä Aina- kassit, joihin asiakkaiden ostokset voitiin pakata.

Eteläsavolaiset herkut keräsivät huomiota Herkkujen Suomi -tapahtuman aloittaneessa tiedo-

Eteläsavolaiset yritykset esittäytyivät Herkkujen Suomi -tapahtumassa.

(16)

puolilta Suomea. Tapahtumaan osallistuivat seu- raavat eteläsavolaiset yritykset: Heikkilän Yrttitila, Mikkelin Kala- ja eväsherkku, Ollinmäen Viinitila, Puula-Särvin, Päivärinteen Ruislastu, Ravintola Kissakoski, Saimaan Charmantit, Savonlinnan Yrt- tipaja, Sirkan Leipomo ja Vavesaaren tila.

Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hanke järjesti yhdessä Lähiruoka arkipäivän valinnaksi, LÄHIVALINTA -hankkeen kanssa Herkkujen Suomi -suunnittelutapaamiset tapahtumaan osal- listuville yrityksille. Tapaamisissa mietittiin yritysten sijoittumista osastolle ja päätettiin osaston yh- tenäisestä ilmeestä. Yrittäjät tutustuivat toistensa tuotevalikoimiin ja pohtivat, kuinka yhteismarkki- nointi hyödynnetään tehokkaasti. Tapaamisessa ideoitiin myös ohjelmalavalle tarjottava ohjelma

”Erinomaista Etelä-Savosta”. Siinä tuotiin esiin Saimaan maakunnan maakuntakala muikku, ja Raimo Heinänen Mikkelin Kala- ja eväsherkusta opetti muikkukukon tekoa. Jokaisella yrityksellä oli mahdollisuus esitellä yritystään keskustellessaan Raimon kanssa tilaisuuden esiintymislavalla.

RUOKA-SAIMAA

Etelä-Savon ruoka-alan toimijoiden bisnes to bisnes -treffit, Ruoka-Saimaa -tapahtuma, järjestettiin 23.1.2014 Etelä-Savon ammattioppilaitoksella Mik- kelissä. Tapahtuman ajatuksena oli, että elintarvikkeiden tuottajat ja jalostajat sekä luonnontuotealan toimijat pääsevät esittelemään tuotteitaan mahdollisille ostajille eli ammattikeittiöille, kau- poille ja maaseutumatkailuyrityksille. Tapahtuma järjestettiin Laadukasta liiketoimintaa luonnosta, Lähiruoka arkipäivän valinnaksi ja Maakunnallista

luomu- ja lähiruokaa yhteistyössä ammattikeitti- öille -hankkeiden yhteistyönä. Tapahtuman suunnitteluun ja toteutukseen osallistuivat Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin lisäksi myös Aalto- yliopiston Kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskus, Etelä-Savon ammattiopisto, Etelä-Savon maa- ja kotitalousnaiset/ProAgria Etelä-Savo, Mikkelin ammattikorkeakoulu ja Miset Oy.

Iltatilaisuutta edelsi kaikille avoimena päivä- luentona Suomalaisen ruokakulttuurin edistämis- säätiö ELOn virallisen villiruokalähettilään Sami Tallbergin luento ”Villiruokaa läheltä ja luonnosta”.

Iltaohjelmassa oli yritysesittelyjen ja -treffien lisäksi ruokakulttuuritutkija Maarit Knuuttilan tietoisku alueellisen ruokakulttuurin rakentumisesta, tryffe- litutkija Salem Shamekin esitys tryffelistä ja Sami Tallbergin villiruokapuheenvuoro.

Tapahtumasta pyydettiin palaute sekä näytteil- leasettajilta että kävijöiltä. Saadun palautteen mukaan näytteilleasettajista 82 % piti tapahtumaa hyö- dyllisenä oman yritystoimintansa kannalta. Uusia asiakkaita saivat 82 % vastaajista ja yhteistyötahoja muista yrityksistä 73 % vastaajista. Pääsääntöisesti tapahtumaa pidettiin onnistuneena. Toiveita esi- tettiin vastaavan tapahtuman järjestämisestä myös muilla paikkakunnilla ja kaksi kertaa vuodessa.

Vinkki: Vastaavien tapahtumien järjestely kannattaa tehdä laajassa yhteistyössä. Kun osallistujat ja kohderyhmät ovat oikein valitut, lopputulos on toimiva ja hyödyllinen. Suunnitteluun ja tiedotta- miseen kannattaa varata aikaa. Napakat tietoiskut lisäävät tapahtuman antia, mutta ne eivät saa viedä liikaa aikaa. Tunnelmia tilaisuudesta Aitoja Makuja -blogissa: http://www.aitojamakuja.fi/blogi/?p=19

(17)

3 EKOLOGINEN PIHASUUNNITTELU JA RAKENTAMINEN

Maata ei jätetä paljaaksi, vaan maan pinta peitetään kasveilla tai orgaanisilla katteilla. Rakenteissa käy- tetään mahdollisuuksien mukaan luonnon- ja kier- rätysmateriaaleja, ja valinnassa huomioidaan tar- koituksenmukaisuus, turvallisuus ja taloudellisuus.

Ekologinen pihasuunnittelu ja -rakentaminen -koulutus toteutettiin vuoden 2012 helmi-toukokuussa kuutena viikonloppuna. Lähiopetusta oli perjantai- iltaisin ja lauantaisin Mikkelissä, Ruralia-instituu- tissa. Lisäksi koulutukseen sisältyi etäopiskelua, opintoretki OmaPiha-messuille sekä osallistujien omien suunnitelmien laadintaa. Kouluttajana toimi luonnonmukaiseen pihasuunnitteluun ja -rakenta- miseen erikoistunut Päivi Avela.

Koulutuksen tavoitteena oli valmentaa suunnittelemaan ja rakentamaan piha ympäristöön so- pivaksi ja helppohoitoiseksi kustannustehokkaasti.

Pääsisältöinä olivat ekologisen pihasuunnittelun perusteet, fengshuin soveltaminen suomalaiseen pihaan, ympäristöön sopivat rakenteet ja kasvivalinnat sekä niiden hankinta ja saatavuus. Lisäksi tarkasteltiin kustannuksia, pihan merkitystä kiin- teistön arvonmuodostuksessa sekä pihanrakennuk- sen mahdollisuuksia, kuten kotitalousvähennystä, talkoita ja ostopalveluja.

Luonnonmukaisen pihasuunnittelun lähtökoh- tina ovat ympäristöystävällisyys, luonnon olosuh- teiden huomioon ottaminen ja hyödyntäminen sekä helppohoitoisuus. Kasvillisuus on runsasta, monila- jista ja -kerroksista. Pihassa jo olemassa olevaa kas- villisuutta ja materiaaleja, kuten kiviä, kannattaa hyödyntää. Kasvivalinnat tehdään oikein kasvupai- kan mukaan ja suosien kotimaisia tai jopa paikallisia kestäviä lajeja, mielellään luonnon-, maatiais- ja FinE-lajeja peruskasveina. Suunnittelussa on hyvä huomioida perennat, niitty- ja ketokasvit sekä sam- malet, varvut, jäkälät, yrtit ja perhoskasvit.

Pihan suunnittelussa kannattaa huomioida jo paikalla olevat rakenteet ja materiaalit.

Pihan suunnittelussa on huomioitava:

1. pihan käyttäjien toiveet ja tarpeet 2. oma tyyli – tai kaikki käy -periaate 3. asemakaavan mahdolliset määräykset 4. rakennukset ja muut rakenteet

5. tontilla oleva kasvisto, kalliot, kivet, kaivot, ojat, maaston muodot ym.

6. mahdollisen naapurin rakennukset ja piha 7. tuulisuus, pienilmasto, valoisuus, kasvuvyöhy-

ke, maaperä ym.

8. tarvittavat kulkutiet, eri toimintojen vaatima tila ja mahdolliset rakenteet

9. kosteusolosuhteet, vesien imeytyminen, ke- rääntyminen, valumaväylät, talteenotto 10. valaistus ja mahdollinen sähkön tarve pihan eri

osissa

Hyvin hoidettu, viihtyisä piha-alue lisää asumisviih- tyisyyttä ja kohottaa kiinteistön arvoa. Pihaan tehty investointi voi moninkertaistaa arvonsa kiinteistön hintaa määritettäessä. Mikäli oma ammattitaito tai aika ei riitä, kannattaa harkita ammattilaisen apua Yrtit sopivat ekopihaan.

(18)

suunnittelussa ja rakentamisessa. Pihanrakentami- sessa on mahdollista hyödyntää myös kotitalousvä- hennystä tai vaikkapa talkoita. Luonnontuotealan yrittäjille kiinnostus ekopihoihin tuo mahdollisuu- den tarjota esimerkiksi paju- tai riukuaidan raken- nuspalvelua tai luonnonmateriaalirakenteita tai -somisteita.

Vinkki: Pihanrakennuksessa pätee sanonta ”hy- vin suunniteltu on puoliksi tehty”! Kannattaa pa- nostaa suunnitteluvaiheeseen ja käyttää tarvitta- essa asiantuntija-apua, niin jatkossa säästyy sekä aikaa että rahaa. Luonnonmukaisuus on vahvistu- va trendi myös pihanrakennussektorilla, mikä luo markkinoita tuotteille ja palveluille. Myös fengshui tekee tuloaan.

(19)

4 LAINSÄÄDÄNNÖSSÄ HUOMIOITAVAA

EPNAS 1169/2011 –

”KULUTTAJAINFORMAATIOASETUS”

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1169/2011 elintarviketietojen antamisesta kuluttajille eli elintarviketietoasetus tuli voimaan 13.12.2011. Asetuksen yleisenä tavoitteena on kuluttajan terveyden ja etujen suojelu, tietoon perus- tuvien valintojen mahdollistaminen sekä kuluttajan harhaanjohtamisen estäminen. Taustalla oli pakka- usmerkintöjen vaatimusten täsmentäminen ja yh- denmukaistaminen kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.

Asetuksella koottiin yhteen ja saatettiin ajan ta- saisiksi elintarvikkeiden merkintöjä koskevan lain- säädännön kaksi osa-aluetta: yleiset merkinnät ja ravintoarvomerkinnät. Siirtymäaika yleisten mer- kintöjen soveltamiselle oli 3 vuotta asetuksen voimaantulosta, eli merkintöjen oli oltava asetuksen mukaisia 13.12.2014. Kuitenkin varastossa vanhalla etiketillä olevat tuotteet saa myydä pois, jos ne on pakattu ennen ko. päivämäärää. Pakollista ravin- toarvomerkintää koskeva siirtymäaika on 5 vuotta asetuksen voimaantulosta, eli merkintöjen on oltava asetuksen mukaisia viimeistään 13.12.2016. Kui- tenkin ravintoarvomerkintä on oltava jo 13.12.2014 alkaen elintarviketietoasetuksen mukainen, jos ravintoarvomerkintä ilmoitetaan pakkauksessa tai elintarvikkeesta vapaaehtoisesti, elintarvikkeesta esitetään ravitsemus- tai terveysväite tai jos elintarviketta on täydennetty vitamiineilla tai kivennäisai- neilla.

Asetuksessa on mm. määritelty tekstin vähim- mäiskoko pakkauksissa pienen x-kirjasinkoon mukaan. Elintarviketietoasetus säätää elintarvikkeen nimeä täydentävistä tiedoista ja vähimmäissäily- vyysajan ilmaisusta. Allergeeneja ja intoleransseja aiheuttavat aineet ja tuotteet on korostettava ai- nesosaluettelossa. Alkuperämaan tai lähtöpaikan merkintävelvoite on laajentunut. Asetuksessa on säädetty etämyynnistä ja ohjeistettu pakattujen ja pakkaamattomien elintarvikkeiden myyntiä. (Pak- kaamattomista elintarvikkeista annettavista tiedoista säädetään pääasiassa kansallisesti maa- ja metsätalousministeriön asetuksella (834/2014).) Mukana on myös pakkausmerkintöjä koskevat hel- potuksia.

4.1 ELINTARVIKELAINSÄÄDÄNTÖ

Lainsäädännön muutokset ja niissä ajan tasalla pysyminen on haasteellista. Tämä korostuu pie- nissä yrityksissä, joissa on vähän henkilökuntaa ja rajallisesti aikaa käytettäväksi toimintaympäristön muutosten seuraamiseen. Lainsäädännön tulkin- noissa saattaa tulla yllätyksiä myös pitkään alalla toimineille, kuten kävi uuselintarvikeasetuksen kanssa selvitettäessä elintarvikekäyttöön hyväk- syttyjä luonnonkasveja. Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hankkeessa lainsäädäntöön liittyviä koulutuspäiviä ja tietoiskuja järjestettiin viisi kertaa. Tähän kappaleeseen on poimittu tärkeimpiä huomioitavia asioita sekä linkkejä lisätietoihin.

ASETUS ELINTARVIKKEIDEN ALKUTUOTAN- NON ELINTARVIKEHYGIENIASTA 1368/2011 Maa- ja metsätalousministeriön asetus elintarvikkeiden alkutuotannon elintarvikehygieniasta eli al- kutuotantoasetus tuli voimaan 1.1.2012. Huomioi- tava uudistus asetuksessa oli, että siinä määriteltiin vähäriskinen toiminta. PK-toimijalle vähäriskiseksi luokitteleminen tarkoittaa käytännössä vähem- män byrokratiaa ja harvempia viranomaiskäyntejä.

Uutta oli, että alkutuotannon toimija voi luovuttaa vähäisen määrän alkutuotannon tuotteita suoraan lopulliselle kuluttajalle ilman, että hänen tarvitsee tehdä ilmoitusta elintarvikehuoneistosta. Vähäri- skisistä toiminnoista annetussa asetuksessa (3§) kerrotaan, mitkä määrät kussakin tuotteessa katsotaan vähäisiksi ja missä tuotteita voi luovuttaa.

Ruoka-Suomi –teemaryhmä on tehnyt aiheesta oppaan ”Elintarvikkeiden hygieniasäännökset uudis- tuivat 1.1.2012 ja se on ladattavissa Ruoka-Suomi -sivuilta: http://www.ruokasuomi.fi/oppaat/op- paat_elintarvikehygieniasaannokset_2012.pdf Vinkit ja lisätietoja: Ajantasainen lainsää- däntö kannattaa tarkistaa Finlexin sivuilta. Siellä näkyy myös muutokset: https://www.finlex.fi/fi/

laki/smur/2011/20111368

(20)

Esimerkkejä luonnontuotteiden käytöstä tuoteni- missä:

 Villiyrttitee: jos elintarvikkeessa käytetään raaka-aineena viljeltyjä yrttejä, tuotetta ei tule nimetä villiyrttiteeksi, koska nimi ei ole silloin riittävän kuvaava kuvamaan elintarviketta.

 Mustikkakeksi: pakkausmerkintälainsää- däntö ei suoraan säädä sitä, kuinka paljon mus- tikkaa tulee olla keksissä, jotta sen nimessä saa käyttää mustikka-sanaa. Mustikka on silloin kuitenkin olennainen ainesosa tuotteessa. Mut- ta, jos maku tulee vain aromeista, tulee käyttää nimeä ”mustikanmakuinen keksi”.

 Metsäsienisalaatti: metsäsienistä valmiste- tusta salaatista voi käyttää nimiä sienisalaatti tai metsäsienisalaatti, mutta jos mukana on myös viljeltyä herkkusientä, ei tuotetta voi silloin ni- metä metsäsienisalaatiksi. Nimi voi olla tällöin sienisalaatti tai metsäsieni-herkkusienisalaatti.

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran sivuilla on asiasta kattava tietopaketti ja linkkejä lisätiedon- lähteisiin:

http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/

valmistus+ja+myynti/pakkausmerkinnat/elintarviketietoasetus

Evira on julkaissut myös Elintarviketieto-oppaan elintarvikevalvojille ja elintarvikealan toimijoille:

http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/

julkaisut/?a=view&productId=385

UUSELINTARVIKEASETUS (EY) N:O 258/97 Kiinnostuksen luonnonkasvien elintarvikekäyttöön laajentuessa hankkeen aikana oli tarpeen selvittää, mitä lainsäädännössä on huomioitava kaupallisessa käytössä. Alun alkaen selvitystarve lähti siitä, että lääkeluettelon kasvien käytöstä elintarvikkeis- sa esiintyi epätietoisuutta toimijoiden keskuudessa. Kasvin esiintyminen lääkeluettelossa ei estä elintarvikekäyttöä, mikäli se muun lainsäädännön mukaan on sallittua eikä siitä esitetä lääkkeellisiä väitteitä, eli sairauden ennalta ehkäisyyn, hoitoon ja parantamiseen viittaavia väitteitä. Asetus koskee pakkausten ja markkinoinnin lisäksi myös elintarvikkeita koskevaa suullista viestintää. Lääkeluette- loon kuuluminen ei siis ollut ongelma, mutta sen sijaan yllätyksenä tuli viranomaisten tulkinta uu- selintarvikeasetuksesta, jonka alan toimijat eivät missään vaiheessa katsoneet koskettavan vuosi- kymmeniä kaupallisessa käytössä ja koulutuksissa olleita luonnonkasvejamme.

Vuonna 1997 voimaan tulleen uuselintarvikeasetuksen mukaan kasvilla tai kasvin osalla on

oltava merkittävää elintarvikekäyttöä ennen vuotta 1997 Suomessa tai muualla EU:n alueella, jotta sitä voisi vapaasti käyttää elintarvikkeena. Muussa tapauksessa sille on haettava uuselintarvikelupa.

Tällä hetkellä tavanomaiseen elintarvikekäyttöön on hyväksytty vain muutamia kasveja tai kasvino- sia: kangasajuruohon, niittysuolaheinän, voiku- kan, nokkosen, vuohenputken sekä väinönputken lehdet, kuusen kerkät, humalan kävyt, kuminan siemenet, metsälehmuksen ja ruiskaunokin kukat sekä väinönputken ruodit ja varret sekä nokkosen, vuohenputken ja maitohorsman nuoret versot ovat sallittuja elintarvikekäyttöön.

Ravintolisä- ja pienimuotoisessa käytössä kas- vivalikoima on suurempi. Mikäli kasvi tai kasvin- osa on ollut todistetusti ravintolisäkäytössä ennen vuotta 1997, sen käyttö on sallittua ravintolisissä edelleen. Ravintolisäkäyttö ei kuitenkaan oikeuta laajentamaan käyttöä muihin elintarvikeryhmiin.

Suomessa Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on ottanut huomioon käyttöhistorian yrttiteenä, maus- teena tai annoskoristeena arvioitaessa ainesosan uuselintarvikestatusta samassa elintarvikeryhmäs- sä, vaikka se ei riitäkään osoittamaan merkittävää käyttöhistoriaa yleisesti. Evira julkaisi 18.6.2014 listan kasveista, joista dokumentaatiota on koottu.

Toisin kuin komission uuselintarvikeluettelossa olevat tulkinnat, Eviran tulkinnat pienimuotoisesta käytöstä ovat voimassa vain Suomessa ja käytännöt eri jäsenmaissa saattavat vaihdella. Käyttöhistoria- tietoja kootaan edelleen ja tietoja kannattaa tarkistaa ajoittain Eviran tai komission sivuilta.

Muista keruutuotteista koivun mahla on hyväk- sytty elintarvikekäyttöön. Sitä käytettäessä on huomioitava kuitenkin talteenotossa ja säilytyksessä on hyvä hygienia ja lyhyt käyttöaika, sillä se pilaantuu nopeasti. Petun osalta selvitystä tehdään edelleen.

Pakurin käyttö on sallittu ravintolisissä ja teekäy- tössä, mutta sitä ei saa käyttää tavanomaisessa elintarvikekäytössä. Marjoista perinteisesti kaupallisesti hyödynnettyjen marjojen, kuten puolukan, mustikan, lakan, mesimarjan, vadelman ja karpa- lon lisäksi on tavanomaiseen elintarvikekäyttöön on hyväksytty ahomansikan, juolukan, kaarnikan, katajan, koiranruusun ja pihlajan marjat. Sienien osalta aikaisemmin kauppasieninä tunnetut sienet ovat tällä nykyisin suositeltavia ruokasieniä ja niiden käyttö on sallittu kuten aiemminkin. Halutta- essa ottaa uusia sienilajeja kaupalliseen käyttöön koskee uuselintarvikeasetus ja käyttöhistorian osoittamisvaatimus myös niitä.

Vinkkejä ja lisätietoja:

Muista, että toimija on aina vastuussa tuotteiden ja palveluiden turvallisuudesta. Kerättäessä kasve-

(21)

ja tai sieniä elintarvikekäyttöön on lajit tunnettava varmuudella. Parhaiten kasvit oppii maastossa asi- antuntijan ohjauksessa, mutta tukena lajintunnis- tukseen voi käyttää Luontoportin lajintunnistussi- vuja:

http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kasvit/

Elintarvikevirasto Evira, uuselintarvikkeet:

http://www.evira.fi/portal/31350

Evira, taulukko joidenkin kotimaisten luonnonkasvien uuselintarvikestatuksista: http://www.evira.

fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus+ja+myynti/

uuselintarvikkeet/suomalaisten+luonnonvaraisten +kasvien+elintarvikekaytto/

Johanna Kinnunen, Luonnonkasvien elintarvike- käyttöselvitys ja kasvien status uuselintarvikeasetuksen kannalta:

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/

64761/Kinnunen_Johanna.pdf?sequence=1 Kasvien uuselintarvikestatuksen voi tarkistaa komission uuselintarvikeluettelosta (Novel Food Ca- talogue).

http://ec.europa.eu/food/food/biotechnology/no- velfood/novel_food_catalogue_en.htm

Jos jokin luonnonkasvi on hyväksytty jossain EU-maassa elintarvikekäyttöön, se pitäisi saada hyväksytyksi myös Suomessa. Sallittavuus on var- mistettava viranomaistaholta. Pidä siis silmät auki matkustaessasi ja dokumentoi luonnonkasvien käyttöä!

RAVITSEMUS- JA TERVEYSVÄITEASETUS (EY) N:O 1924/2006

Ravitsemus- ja terveysväiteasetusta sovelletaan kaupallisessa viestinnässä lopulliselle kuluttajalle tarkoitettujen elintarvikkeiden pakkausmerkin- nöissä, esillepanossa tai mainonnassa esitettäviin väitteisiin. Väitteet toteavat, esittävät tai antavat ymmärtää, että elintarvikkeella on erityisominai- suuksia. Ne ovat vapaaehtoisia esityksiä tai kuvauk- sia, eivät lainsäädännön mukaan pakollisia. Väitteet voivat tekstin lisäksi olla myös kuvia, symboleja, graafisia esityksiä tai tavaramerkkejä, tuotenimiä tai kuvitteellisia nimiä.

Väitteitä koskee Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1924/2006 elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä. Väitteen perustuttava yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen näyttöön, jonka EFSA on arvioinut. Vain hyväksyt- tyjä väitteitä saa käyttää - väitteet hyväksyy asetuk- sellaan käyttöön Euroopan komissio. Väitteillä on

tietyt käytön ehdot ja pakkausmerkintävaatimukset.

Ravitsemusväitteitä ovat elintarvikkeen hyödyllisiä ravitsemuksellisia ominaisuuksia kuvaavat väitteet:

 Vain asetuksessa luetellut ravitsemusväitteet sallittuja

 Energiamäärä, jota se tuottaa, tuottaa lisättynä tai vähennettynä määränä tai jota se ei tuota

 Ravintoaine tai muu aine, joita se sisältää, sisäl- tää lisättyinä tai vähennettyinä määrinä tai joita se ei sisällä

 Ajantasainen lista ravitsemusväitteistä löytyy Euroopan komission internetsivuilta: http://

ec.europa.eu/food/food/labellingnutrition/

claims/community_register/nutrition_claims _en.htm

 Komission julkaisema soveltamisohje väitease- tuksen toimeenpanosta: http://www.evira.fi/

attachments/elintarvikkeet/valvonta_ja_yrit- tajat/terveysvaitteet/komission_soveltamisoh- je_vaitteista_141207_fi.pdf

Terveysväitteitä ovat väitteet, jotka antavat ymmär- tää, että elintarvikeryhmän, elintarvikkeen tai sen ainesosan ja terveyden välillä on yhteys

 Artikla 13 = toiminnalliset väitteet, esim. kas- vuun, kehitykseen ja elimistön toimintaan, laih- tumiseen, painon kontrollointiin jne. liittyvät väitteet

 Artikla 14, Sairauden riski-tekijän vähentämistä koskevat väitteet ja lasten kehitykseen ja tervey- teen viittaavat väitteet

 Hyväksytyt artiklan 13.1 terveysväitteet (222 kpl) sekä ei-hyväksytyt (1719 kpl) löytyvät asetuksen (EU) 432/2012 liitteestä sekä komission rekisteristä: http://ec.europa.eu/nuhclaims

 Ei-hyväksytyt väitteet oli poistettava elintarvikkeiden markkinoinnista 14.12.2014 mennessä

 Arviointia/lopullista päätöstä odottaa n. 2000 kasviperäistä ainetta koskevaa väitettä

Väitteiksi katsottavia kuvia, symboleja ja graafisia ilmaisuja tulee täydentää yksittäisellä hyväksytyllä ravitsemus- tai terveysväitteellä, samoin ilmaisuja superfood, superruoka, adaptogeeni jne. Myös antioksidantti-sana katsotaan terveysväitteeksi ja aineen, josta antioksidantti-nimitystä käytetään tulee olla hyväksytty antioksidantiksi.

Esimerkkejä sallituista ravitsemusväitteistä (n. 30 kpl) Kuidun lähde: tuote sisältää ravintokuituja vä-

hintään 3 g/100 g tai 1,5 g/ 100 kcal

 Runsaskuituinen: tuote sisältää ravintokuituja vähintään 6 g/100 g tai 3 g/ 100 kcal

(22)

 Proteiinin lähde: vähintään 12 prosenttia elintarvikkeen energiasisällöstä muodostuu proteiinista

 Runsaasti proteiinia sisältävä: vähintään 20 prosenttia elintarvikkeen energiasisällöstä muodostuu proteiinista

 Rasvaton: tuote sisältää rasvaa enintään 0,5 g/

100 g tai 0,5 g/ 100 ml

Esimerkkejä sallituista terveysväitteistä

 C-vitamiini: C-vitamiini edistää immuunijärjes- telmän normaalia toimintaa

 Kalsium: Kalsium edistää normaalia energia- aineenvaihduntaa

 Kalium: Kalium edistää verenpaineen pysymis- tä normaalina

 Vesi: Vesi edistää normaalin fyysisen ja kog- nitiivisen toiminnan ylläpitämistä (Jotta väite voidaan esittää, on ilmoitettava, että väitetyn vaikutuksen saavuttamiseksi on nautittava vä- hintään 2 l/pv vettä kaikista lähteistä.)

Ravitsemus- ja terveysväiteopas elintarvikevalvojille ja elintarvikealan toimijoille (Eviran ohje 17052/3, käyttöönotto 3.9.2014)

http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/julka isut/?a=view&productId=393

Luettelo sallituista terveysväitteistä:

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.

do?uri=OJ:L:2012:136:0001:0040:FI:PDF Varoitusmerkintöjä saa ja pitää käyttää, mikäli on tarvetta ohjata tuote pois riskiryhmien käytöstä.

Voi kertoa esim. ”Ei suositella alhaisesta verenpai- neesta kärsiville”. Mutta jos kertoo ”verenpainetta alentava vaikutus”, on se väitteen käyttämistä ja vaatii väitteen hyväksyntää.

4.2 KOSMETIIKKALAINSÄÄDÄNTÖ

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1223/2009 kosmeettisista valmisteista (”EU:n kosmetiikka-asetus”) on julkaistu 22.12.2009, ja sitä alettiin soveltaa kaikilta osin 11.7.2013 alkaen.

EU-asetukset ovat sellaisenaan voimassa kaikissa EU-maissa, eikä niiden velvoitteita kirjata erikseen kansalliseen lainsäädäntöön. Yritysten velvollisuus on selvittää omaa toimintaa koskeva lainsäädäntö ja noudattaa sitä. Periaate on, että kaikki kosmeettisen valmisteen määritelmän täyttävät valmisteet kuuluvat kosmetiikkalainsäädännön piiriin. Kaikki markkinoille saatettavat valmisteet on ilmoitettava EU:n kosmetiikkatietokantaan (CPNP, Cosmetic Product Notification Portal).

Markkinoilla saataville asetettujen kosmeettisten valmisteiden on oltava turvallisia ihmisten terve- ydelle ja ne on valmistettava hyvän tuotantotavan mukaisesti (GMP, Good Manufacturing Practice).

Kaikkien kosmeettisten valmisteiden pakkauksissa ja ulkopäällyksissä on oltava pysyvällä, helposti lu- ettavalla ja näkyvällä tavalla pakkausmerkinnät, tai jos valmistetta ei myydä pakattuna, on tiedot annet- tava valmisteen mukana. Erityisesti on huomioitava väittämät, lääkkeellisiä väittämiä ei saa käyttää.

Varoitukset eivät vapauta muista kosmetiikka-asetuksessa mainituista velvollisuuksista.

Jokaisella kosmeettisella valmisteella on oltava yhteisön alueella nimetty vastuuhenkilö. Vastuu- henkilö on vastuussa mm. siitä, että valmisteen turvallisuus on arvioitu ja siitä on laadittu turval- lisuusselvitys sekä valmiste on ilmoitettu EU:n kosmetiikkatietokantaan (CPNP) ennen sen asetta- mista saataville yhteisön markkinoilla ensimmäistä kertaa. Vastuuhenkilön on pidettävä yllä kosmeettista valmistetta koskevia tuotetietoja ja niiden on oltava sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen saatavilla, jossa tuotetietoja säilytetään.

Kosmeettisen valmisteen asettaminen saataville markkinoilla tarkoittaa valmisteen toimittamista yhteisön markkinoille liiketoiminnan yhteydessä jakelua, kulutusta tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai maksutta. Loppukäyttäjällä tarkoitetaan joko kuluttajaa tai kosmeettista valmistetta käyttä- vää ammattilaista.

EU:n kosmetiikka-asetusta ei ole vielä sovellet- tu kokonaisuudessaan kovin pitkään ja kaikkiin he- ränneisiin kysymyksiin ei ole vielä välttämättä yk- siselitteisiä vastauksia EU-tasolla. Koska kyseessä on asetus, joka on voimassa kaikissa EU-maissa, on asetuksen toimeenpanosta/tulkinnasta keskustel- tava Euroopan komissiossa. Suomen viranomaiset ovat ottaneet Euroopan komissiossa esille luonnon- raaka-aineiden käytön kosmeettisissa valmisteissa ja keskustelu aiheesta jatkuu.

Kosmetiikkalainsäädännöstä on tiivistelmä Rura- lian raportissa 103 Luonnosta kauneutta: http://

www.helsinki.fi/ruralia/julkaisut/pdf/Raportte- ja103.pdf

Perusteelliset tiedot kosmetiikka-asioista löytyy Tukesin sivuilta:

http://www.tukes.fi/fi/Toimialat/Kemikaalit- biosidit-ja-kasvinsuojeluaineet/Teollisuus--ja-ku- luttajakemikaalit/Kosmetiikka/?id=21461

(23)

Luonnonvaraiset sienet ja marjat ovat kerääjälle verovapaita. Kuva Sirpa Piskonen.

Tukesin sivuilta kannattaa myös seurata ajanta- saista tietoa:

http://tukes.fi/fi/Palvelut/Usein-kysyttya-UUSI/

Kosmetiikka/

Euroopan komission CPNP-tietokanta (Cosme- tic Product Notification Portal) https://webgate.

ec.europa.eu/cpnp/public/tutorial.cfm?CFID

=44722036&CFTOKEN=f13c636d6dbe50db-

E1227A3B-0E67-604F-C93F6A147AE04C4B&jses sionid=9218f9576530a9b98aa47e3c17183043c46 2TR

CPNP käyttöohje (223 sivua) suomeksi: http://

ec.europa.eu/consumers/sectors/cosmetics/files/

pdf/cpnp_user_manual_fi.pdf

(24)

4.3 LUONNONTUOTETULOJEN VEROTUS

Luonnonvaraisten käpyjen, marjojen ja sienien myyntitulot ovat kerääjälle verovapaita tuloverolain 89 §:n mukaan. Samoin verovapaata on tulo, joka saadaan luonnonvaraisten kasvien tai kasvinosien keräämisestä ihmisravinnoksi, lääkkeeksi tai lää- keaineen valmistukseen. Tuloverolaissa ei ole sää- detty ylärajaa tällaisesta toiminnasta saadun tulon verovapaudelle. Tuloverolain 89 §:ssä mainitut luonnontuotteet ovat pääosin sellaisia, että niiden kerääminen on sallittua jokamiehen oikeudella.

Kuitenkaan esimerkiksi kuusenkerkkää ja pakuri- kääpää ei saa kerätä jokamiehenoikeudella, mutta niiden keräämisestä saatu tulo voi olla verovapaata luonnontuotetuloa, samoin mahlan ja petun.

Jos kerääjä kuitenkin itse jatkojalostaa tuotteet, on jalostetuista tuotteista saadut tulot kokonaisuudessaan veronalaista tuloa. Toiminnan ollessa riittävän laajaa, tulo on elinkeinotoiminnan tuloa tai maatalouden harjoittajan ollessa kyseessä maatalouden tuloa. Jalostukseksi katsotaan soseutus, mehustus tai makeutus, samoin luonnontuotteiden kokoaminen myyntiä varten lahjapakkauksiin tai erilaisten tuotesekoitusten tekeminen. Jalostamista on myös tuotteen pakastaminen ja sienien kuivaa- minen, ryöppääminen ja suolaaminen. Jalostami- sena ei pidetä tuotteen vähäistä esikäsittelyä kuten puhdistamista ja kokoamista myyntiä varten. Vä- häistä esikäsittelyä on esimerkiksi kerättyjen marjojen tai sienien puhdistaminen ja pakkaaminen rasioihin ennen myyntiä.

Itse poimittujen luonnonvaraisten marjojen ja sienien myynti on vapautettu myös arvonlisäveros- ta (AVL 59 § 6 k). Verottomuuden edellytyksenä on, että marjat ja sienet myydään sellaisenaan muualta kuin erityisestä myyntipaikasta. Erityinen myynti- paikka on esimerkiksi suoramyyntimyymälä, mutta ei tori tai kesätapahtuman tilapäinen myyntipöytä, kun kerääjä itse myy keräämiänsä tuotteita. Jos ke- räilytuotteet myydään erityisestä myyntipaikasta ja kalenterivuoden myyntien määrä ylittää 8.500 eu-

roa, myynti on arvonlisäverollista. Arvonlisävero- laissa tarkoitettu myynti erityiseltä myyntipaikalta ei kuitenkaan vaikuta luonnontuotetulojen verova- pauteen tuloverotuksessa.

Lisätietoja:

Verohallinnon sivuilla on ohje luonnontuotetulojen verotuksesta: https://www.vero.fi/fi-FI/Syventa- vat_veroohjeet/Verohallinnon_ohjeet/Luonnon- tuotetulojen_verotus%2837478%29

4.4 ERIKOISKASVIEN LIIKETOIMINNAN KEHITTÄMISEN HAASTEET -HANKE

Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hankkeen aikana nousi esiin useita lainsäädäntöön liittyviä haasteita, joiden selvittämiseen hankkeessa ei ollut resursseja. Tämän vuoksi käynnistettiin vuonna 2014 selvityshanke Erikoiskasvien liiketoiminnan kehittämisen haasteet, jossa selvitettiin lainsäädän- töön liittyvien ongelmien vaikutusta alan yritystoimintaan ja pyrittiin löytämään niihin ratkaisuja.

Hanketta rahoittivat Etelä-Savon ja Lapin Ely- keskukset Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta ja sen toteutti Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti yhteistyössä Oulun ammattikorkeakoulun kanssa. Hankkeen projektipääl- likkönä toimi Susanna Keskinarkaus. Hankkeen raportti No saako sitä väinönputkea käyttää vai ei? on julkaistu Ruralia-instituutin julkaisusarjassa:

http://www.helsinki.fi/ruralia/julkaisut/pdf/Ra- portteja146.pdf.

Lopullisia vastauksia haasteiden ratkaisuun selvityshanke ei tuonut, sillä ratkaisut ovat viranomaisten ja lainsäätäjien käsissä ja asiat etenevät verkkaisesti varsinkin EU-tasolla. Hanke tuotti kuitenkin arvokasta tietoa luontoyrittäjyyden käy- tännön haasteista ja toimenpide-ehdotuksia siitä, miten luonnonkasveihin pohjautuvaa elintarvike- ja kosmetiikka-alan yrittäjyyttä voitaisiin menes- tyksekkäästi edistää.

(25)

5 LUONNOSTA HEHKUA JA HYVINVOINTIA HIUKSIIN

ja odotukset olivat suuria, mutta asian edistämi- selle tuli myöhemmin hankkeen aikana hidastetta kosmetiikkalainsäädännöstä, joka on huomioitava kaupallisesti toimittaessa. Siitä lisää raportin koh- dassa 4.2. Kosmetiikkalainsäädäntö.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/02/27/13-tylya- faktaa-hiusvareista

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/02/28/kauneu- desta-suurta-bisnesta

Henriette Kressin yrttisivut:

http://www.henriettesherbal.com Koulutuksen järjestämisen taustalla oli julkisuu-

dessa esille nousseet kemiallisten aineiden aiheut- tamat allergiareaktiot ja jopa kuolemantapaukset sekä halu etsiä luonnollisempia ja turvallisempia vaihtoehtoja hiusten hoitoon. Kuten kaikilla sekto- reilla, myös kauneuden- ja hiustenhoidossa, kiinnostus luonnonmukaiseen elämäntapaan kasvaa.

Ajatuksena oli löytää myös uusia mahdollisuuksia luonnontuote- ja hyvinvointialan yritystoimintaan ja miettiä luonnonkasvien tuotteistamista.

Kaksipäiväinen kurssi sisälsi taustaa ja koke- muksia hiusten luonnonmukaisesta hoidosta ja sen vaikutuksesta hiusten hyvinvointiin, hiusten hoitoon ja värjäykseen soveltuviin luonnonkasveihin ja -aineisiin tutustumista sekä kasvien keruuta ja käsittelyä. Lisäksi kurssilla harjoiteltiin puhdistus-, hoito- ja värjäystuotteiden valmistusta ja tuotteiden testaamista käytännössä.

Henriette Kress kertoi yrttien sisäisestä käytöstä ja siitä, kuinka ne vaikuttavat hiusten hyvinvointiin. Tuovi Aalto kertoi kasviväreistä, -värjäyksestä ja luonnonpuretteista. Esimerkiksi tammen, haavan, lepän ja pajun kuoret ja lehdet sisältävät paljon tanniinia. Tanniini tummentaa ja syventää väriä ja toimii hyvin punaisille väreille.

Oksaalihappo, jota sisältävät esimerkiksi raparpe- rin ja suolaheinän lehdet, korostaa kellanvihertävää sävyä. Monet käävät ja jäkälät, joita voi käyttää vär- jäykseen, sisältävät itsessään puretetta. Esimerkiksi sormipaisukarve antaa kullanruskeaa väriä. Kallio- karveesta eli kiventierasta saadaan voimakas ruos- teenruskea väri, joka ilman vaikutuksesta muuttuu voimakkaan punaruskeaksi. Ekokampaajakou- luttaja Mona Mether Yrkesinstitut Prakticumista esitteli ekokampaajakoulutusta ja luonnonkasvien käyttömahdollisuuksia hiusten hoidossa.

Teoriapäivän päätteeksi kurssilaiset lähtivät maastoon opettelemaan ja keräämään kasveja, joista keitettiin hoitoliemiä seuraavaa käytännön päivää varten. Toisena päivänä mentiin Etelä-Sa- von ammattiopiston parturi-kampaamon tiloihin kokeilemaan hiustenhoitoa ja -värjäystä. Innostus

Ratamonlehti-savipuhdistus herätti hilpeyttä osallistujissa.

Kuva Birgitta Partanen.

(26)

6 HYVINVOINTIA YRTTIUUTTEILLA

Vinkki ja lisätietoja:

Henritte Kressin kirjoissa Käytännön lääkekasvit ja Käytännön lääkekasvit 2 on ohjeita erilaisiin yrttituotteisiin ja tietoja yrttien vaikutuksista ja valinnoista eri tarkoituksiin.

Myös Henrietten laajaan yrttisivustoon kannattaa tutustua: http://www.henriettes-herb.com/fi/in- dex.html Sivustolla on myös lukuisia yrttiaiheisia linkkejä.

Yrtit ja niistä tehtävät valmisteet ovat kestosuosik- keja sekä kuluttajien että uusia tuotteita pohtivien luonnontuotealan yrittäjien keskuudessa. Puhtaita raaka-aineita ja lisäaineettomuutta arvostetaan.

Hankkeen hyvinvointia yrttiuutteilla -koulutuksessa tehtiin Henriette Kressin opastuksella yrttiöljy- jä ja -voiteita, kuorintavoiteita sekä yrttiuutteita ja -etikoita ulkoiseen käyttöön. Lisäksi valmistettiin yrttisuolaa ja -sokeria.

Mehiläisvahan sulatusta vesihaude- kattilassa yrttivoiteen valmistuksessa.

Kuva Birgitta Partanen.

Yrttiuutteen siivilöintiä harsokankaan avulla. Kuva Birgitta Partanen.

(27)

7 KÄSINTEHDYT MAKEISET JA SUKLAAHERKUT

Kaksipäiväisessä koulutuksessa opittiin konveh- tien, nekkujen ja muiden makeisten perusvalmis- tusmenetelmiä Etelä-Savon ammattiopiston kon- diittori-kouluttaja Patrick Laffitten opastuksella.

Paikallisia raaka-aineita, marjoja ja yrttejä hyödyn- nettiin ideoitaessa ja improvisoitaessa omia tuotteita esimerkiksi liikelahjoiksi, tilamyymälä- tai ruo- kalistatuotteiksi. Koulutuksessa tutustuttiin myös erilaisiin myyntipakkaus- ja käärevaihtoehtoihin.

Suklaakonvehteihin kokeiltiin erilaisia täytteitä, kuten vadelmaganache-täytettä. Tarinan mukaan

”ganache” nimi olisi annettu seokselle, jonka kon- diittorioppipoika vahingossa sekoitti, kun hän kaa- toi kuumaa kermaa suklaan päälle. Mestari haukkui silloin pojan ”ganache”:ksi, joka vanhalla ranskan- kielellä tarkoittaa ”tyhmä, tollo”. Se jäi seoksen ni- meksi, kun seos osoittautui herkulliseksi.

Ganache on hieno, suussasulava suklaan ja ker- man seos. Sen raaka-aineita ovat suklaa ja kerma, mahdollisesti myös voi. Ganache voidaan maustaa rajattomasti. Yrtit, kuten tee, voidaan hauduttaa kermassa. Hunaja tai kahvi lisätään myös lämpi- mään kermaan. Sen sijaan alkoholit ja liköörit li- sätään mieluummin vasta, kun seos on jo kylmen- tynyt. Marjasose keitetään ensin ja siihen lisätään kerma ja suklaa.

Marmeladit ovat hyydytettyjä hedelmäsoseita tai -mehuja. Niiden hyytymistä varten käytetään hyytymisaineita, kuten liivate, agar-agar tai pektii- ni. Lisäksi käytetään eri hapettumisaineita, kuten sitrushappoa, väriaineita sekä glukoosi- eli tärkke-

Patrick Laffitte opetti makeiskoulutuksessa. Kuva Birgitta Partanen.

Tyrnimehusta saa kauniita marmeladeja. Kuva Birgitta Partanen.

lyssiirappia. Marmeladeihin voi kokeilla erilaisia marjamehuja tai nesteenä voi käyttää yrttiuutosta tai yrteillä maustettua marjamehua. Marmeladeis- sa voi käyttää myös hienoksi jauhettua yrttiä. Esi- merkiksi kuusenkerkkä, minttu tai timjami sopii hyvin marmeladeihin. Kurssilla kokeiltiin myös tof- feita, nekkuja ja vadelmavaahtokarkkeja.

(28)

8 SAIPPUAA LUONNON RAAKA-AINEISTA

kypsyttää. Saippuantekoon on tarjolla myös val- mismassaa. Sitä käytettäessä voidaan puhua ”ei- nessaippuasta”, sillä sen raaka-aineiden laatuun ei tekijällä ole mahdollisuutta vaikuttaa.

Iholle hyvässä saippuassa on kovia ja pehmeitä rasvoja. Seossuhteen nyrkkisääntönä voi pitää 50–

Teollisten saippuoiden valikoima on valtava, mutta niistä löytyy lukematon määrä erilaisia synteettisiä kemikaaleja ja hajusteita, jotka voivat aiheuttaa iho- ärsytystä. Ympäristö- ja terveystietoiset kuluttajat haluavat minimoida kemikaalikuormitusta myös kosmetiikkatuotteissa ja käsintehtyjen saippuoiden kysyntä kasvaa. Hankkeen koulutuksessa saippuan valmistamiseen kylmäprosessimenelmällä opasti Mari Mörö, jolla on takanaan pitkä kokemus saip- puanvalmistuksesta ja lukuisia kokeilua eri raaka- aineiden käytöstä. Marin omat saippuat tunnetaan Mörönperän Saiput -tuotenimellä.

Kylmäprosessimenetelmässä kestää noin viikon, että saippua on kiinteytynyt. Saippua leikataan noin viikon kuluttua siitä, kun sen otetaan muotis- ta. Silloin se on sopivan pehmeää vielä leikattavak- si. Suolasaippua on poikkeus, se pitää leikata 40 minuutin kuluttua muotittamisesta. Valmistuksen jälkeen saippuaa tulee säilyttää muutama kuukausi kuivassa, suojassa auringonvalolta.

Saippuaa voi valmistaa myös lämminproses- simenetelmällä, jossa lipeä haihdutetaan uunissa 10–12 tuntia 100 asteessa. Saippua on silloin valmis käytettäväksi, mutta sitäkin kannattaa viikko

Mari Mörö opasti saippuanteon saloihin. Kuva Birgitta Partanen.

Suojakäsineet ovat lipeän vuoksi tarpeen vielä saippuaa paloiteltaessa. Kuva Birgitta Partanen.

(29)

50. Kovia rasvoja ovat palmuöljyt, kookosrasvat, kaakaovoi ja karitevoi. Niitä tarvitaan, jotta saip- puaan tulee ryhtiä, ja kookos on tarpeen sen pesuo- minaisuuksien vuoksi. Kaikki kasviöljyt lasketaan aina pehmeiksi rasvoiksi. Mitä enemmän kovaa rasvaa laittaa, sitä pesevämpi saippuasta tulee.. Ri- siiniöljyä käytetään, kun halutaan pieni- ja pehmeä- vaahtoista saippuaa, mutta korkeintaan 2–4 %. Osa kasviöljyistä saattaa alkaa härskiintyä, kuten aurin- gonkukkaöljy. Hamppuöljy on iholle hyväksi ja toimii hyvin saippuassa, mutta sen tuoksu on kitkerä.

Jokaisella rasvalla on oma ”saippuointilukunsa”, eli miten monta grammaa lipeää tarvitaan ko. rasvaan, jotta saponifikaatio onnistuu. Saippuareseptilasku- rilla (ks. vinkkejä) voi laskea sopivat suhteet.

Lipeä kaadetaan veteen, ei vesi lipeään. Eli vesi ensin astiaan, sitten lipeä rauhallisesti sekoittaen. Kun lipeä ja vesi on sekoitettu, lämpötila nousee nopeasti ja keitos on vaarallista hengitettäväksi. Nesteen on oltava jääkylmää ennen sekoitusta. Kun lipeä alkaa jäähtymään, se ei enää höyryä niin aktiivises- ti. Kun lipeä on täysin liuennut, se muuttuu täysin kirkkaaksi.

Ennen kuin lipeä sekoitetaan öljyyn, on mo- lempien oltava jäähtyneitä noin 40–50 asteeseen.

Sekoituksen jälkeen tarvitaan vatkausta. Saippuoi- tumisvaihe kestää minuutista varttituntiin. Kun massa on kiisselöitynyt riittävästi, siitä tulee kak- kutaikinan kaltaisesti kiinteää. Sitten se muotite- taan nopeasti, muotit on oltava laitettuna valmiiksi.

Raaka-ainevalinnat vaikuttavat massan käyttäy- tymiseen. Esimerkiksi ruusuöljy kovettaa massan hyvin nopeasti.

Muotteja voi tehdä vaikkapa filmivanerista.

Suurella muotilla voi yhdellä kertaa tehdä noin 100 saippuaa. On olemassa myös muovisia muotteja tai silikonisia muotteja. Missään nimessä ei saa käyttää metallisia muotteja kemiallisen reaktio takia. Myös esimerkiksi puhtaita, ehjiä maitopurkkeja voi hyö- dyntää muotteina.

Aidot eteeriset öljyt haihtuvat saippuasta saippuan kypsymisen aikana, jolloin ne menevät huk- kaan. Sitruunatuoksuissa tuoksu säilyy parhaiten.

Tuoksuöljyä laitetaan yleensä vain max. 5 %. Kaikki sokeri palaa ja värjää massan ruskeaksi.

Raidallisia saippuoita voi tehdä eri värisistä massoista, kunhan lisämassa laitetaan 12 tunnin sisällä ensimmäisen massa laittamisesta. Jos halutaan selkeitä raitoja, massan kannattaa antaa kiinteytyä kuusi tuntia ennen seuraavan kerroksen lisäämistä.

Huomioi, että saippuaa myyntiin valmistetta- essa, on noudatettava kosmetiikkalainsäädäntöä.

Katso siitä lisää tämän raportin kohdasta 4.2.

Vinkkejä ja linkkejä:

Saippuaa ei kannata heittää pois, sillä esim. leika- tessa syntyneen hukkapalat voi käyttää uudelleen.

http://candleandsoap.about.com/od/soapma- kingbasics/ss/rebatchingsoap.htm

Muista saippuanvalmistuksessa:

 kunnon tuuletus

 lipeä on vaarallinen ja syövyttävä aine: käytä aina suojalaseja ja -essua sekä pitkävartisia suojahanskoja

 Jos lipeää kaatuu johonkin, sen voi neutralisoi- da etikalla. Hätätilassa käytä maitoa, jos muu- ta ei ole.

Saippua-aiheisia linkkejä ja raaka-aineen hankin- tapaikkoja:

Käsintehty saippua

http://www.saippua.net/linkit.html Pieni Tuoksukauppa:

http://www.paperiarkki.net/zencart/

Lahtisen vahavalimo:

http://www.lahtisenvahavalimo.fi Saippuareseptilaskuri ym.

https://www.thesage.com/calcs/LyeCalc.html Soap Kitchen http://www.thesoapkitchen.co.u Soap Queen http://www.soapqueen.com Soap Making Recipes

http://www.pinterest.com/aspirecreations/soap- making-recipes/

Island Artisan Supply

http://essencesupply.com/soapmaking/instructi- on.html

Soap Making Essentials

http://www.soap-making-essentials.com Bramble Berry

http://www.brambleberry.com Handcrafted Soap & Cosmetics Guild http://www.soapguild.org

Miller’s Homemade Soap Pages http://www.mil- lersoap.com/pennwaltetc.html

(30)

9 PAJUA JA HUOVUTUSTA

Pajua ja huovutusta -kurssilla yhdistettiin pajua ja huovuttamista. Tekniikka mahdollistaa kolmiulot- teiset työt; paju on tukirakenteena ja huopa kiinni- tetään tai huovutetaan tukirakenteeseen. Koulutuk- sen aluksi vierailtiin Hiirolassa Pirtin Kehräämöllä, ja itse koulutus toteutettiin Etelä-Savon ammatti- opistolla. Kouluttajana toimi Anelma Savolainen.

Kurssilla oli mahdollisuus valmistaa töitä omien en- nakkosuunnitelmien mukaan. Osa valmisti pienen kirjahyllyn tai hyllykön, jossa oli pajunpunontaa tai pajua tukirakenteena ja huovasta tehtyjä seiniä tai hyllyjä sekä koristeena villaa. Osa valmisti kolmiulotteisen taidetekstiilin, korin tai käyttöesineen.

Paju on kuivaa ja suoraa tai muotoon kuivatettua paksua pajua. Pajulla ja pajunpunomisella saa ennen kaikkea ohueen huopaan kolmiulotteisen muodon, kun paju toimii tukirakenteena ja muodon antajana.

Pirtin Kehräämön toimintaa esitteli Kari Anttonen. Kuva Birgitta Partanen.

Paju-huopa myyntiteline valmistumassa pientuotteiden esillepanoa varten. Kuva Birgitta Partanen.

(31)

Huopa voi olla ohutta tai paksua, ja erimuotoisia huopalevyjä voi yhdistellä eri tekniikoilla. Huopaa voi myös taitella, laskostella, muotoilla ja tukea pa- jutikuilla ja pajupunoksella tai -sidoksella ja saada aikaan kolmiulotteinen muoto. Tekemistä nopeut- taa valmiiksi huovutettu teollinen huopa.

Rullahuovutukseen tarvitaan viemäriputki, mäntynestesaippuaa, ruokomatto, kuplamuovia ruokomaton verran, paksu froteepyyhe putken peh- mentämiseen ja trikookudetta sitomiseen. Pesuvati ja tiskiharja auttavat saippuaveden levittämisessä.

Vinkki:

Huovutukseen voi yhdistää myös silkkikuituja, pellavakuitua tai muuta materiaalia, jolla huovan pintaa voi elävöittää. Huovutusneula auttaa huo- van pinnan kuvioimisessa. Tukirakenteen, vaik- kapa pajun oksat, voi huovuttaa myös kokonaan työn sisään.

Ison työn rullaaminen käsin voi olla raskasta, jolloin jalat voi ottaa apuun. Kuva Birgitta Partanen.

Rullahuovutuksessa huovutettavien villojen päälle laitetaan kuplamuovia ennen ruokomaton käärimistä rullalle, ettei villa huovutu kiinni ruokomattoon. Kuva Birgitta Partanen.

(32)

10 OPINTOMATKAT

Messuilla oli esillä tuotteita ympäri maailman:

tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, puolivalmisteita, kuten pilkottuja vihanneksia, pakkauskoneita ja -laitteita sekä muita vihannesten prosessoinnissa tarvittavia laitteita kuten erilaiset leikkurit, pesurit ja erottelijat.

Käytännössä messut alkavat yleensä jo päi- vää aiemmin Fresh Produce Forum -seminaarilla, missä alan asiantuntijat luotaavat tulevia trendejä ja suuntauksia vihannes- ja hedelmäalalla maail- manlaajuisesti. Vuoden 2013 seminaarissa Dieter Krauss German Fruit Trade Associationista totesi esityksessään, että useimmat kuluttajat tietä- vät vihannesten ja hedelmien olevan terveellisiä, mutta heillä ei ole enää tunneperäistä suhdetta niihin. Tämä johtuu siitä, että kauppa mainostaa vihanneksia ja hedelmiä vain hinnalla. Kuluttaji- en kiinnostusta voi olla vaikea säilyttää, kun ainoa

10.1 FRUIT LOGISTICA -MESSUT BERLIINISSÄ 2013

Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hankkeen elintarvikeyrittäjien ulkomaan opintomatka toteutettiin osallistujien toiveiden mukaisesti Fruit Logistica -messuille Berliiniin. Hanke organisoi messujen yhteyteen yritystapaamisia, joiden avulla osallistujat saivat tarkempaa tuotetietoa proses- sointilaitteistoista.

Fruit Logistica -messut ovat maailman laajim- mat vain vihanneksiin ja hedelmiin painottuvat ostajille ja myyjille suunnatut ammattilaismessut.

Vuonna 2013 messuilla oli mukana yli 2 543 näyt- teilleasettajaa 76 eri maasta. Eniten näytteilleaset- tajia, eli 456, oli Italialla. Messuilla oli yli 55 000 kävijää 120 eri maasta.

Fruit Logistica -messut Berliinissä. Kuva Marjo Särkkä-Tirkkonen.

(33)

FLIA 2013 voittaja, “City Farming” kaupunkiviljelyjärjestelmä. Kuva Marjo Särkkä-Tirkkonen.

valintaperuste, jota tarjotaan, on hinta. Ratkaisuk- si hän ehdotti ”Fruit and vegetable retail industry specialist”-koulutusta. Kauppojen vihannes- ja he- delmäasiantuntijat eivät vain maistata vaan myös antavat kuluttajille tietoa lajikkeista ja oikeista säilytysolosuhteista. ”Kun nuoriso alkaa kanniskel- la omenia vesipullojen sijaan ja tykkää, että se on

”cool”, olemme oikeilla jäljillä”, totesi hän lopuksi.

Dr. Christian Göken mukaan keskittyminen näyttäisi jatkuvan niin kaupan kuin teollisuuden osalta muuallakin kuin Suomessa. Esim. v. 1999 Saksan kahdeksan suurinta kauppaketjua hallitsi 70 %:a markkinoista, v. 2011 neljä suurinta yksis- tään 85 %. Vähittäiskaupan ostovoima jatkaa siis vahvistumistaan suhteessa tuottajiin, ja tämä voi merkitä voimistuvaa hintasotaa.

FRUIT LOGISTICA INNOVATION AWARD, FLIA Messujen yhteydessä jaetaan vuosittain Fruit Lo- gistica Innovation Award (FLIA). Vuonna 2013 ensimmäinen palkinto annettiin hollantilaiselle Staay Food Groupin ”City Farming” järjestelmälle.

Kaupunkioloihin soveltuvassa kasvihuoneessa pys- tytään kasvit kasvattamaan siemenistä taimiksi 35 päivässä, riippumatta kasvien luonnollisesta kasvu- kaudesta. Tämän mahdollistaa LED-valoon perustuva valaistussysteemi. Optimaaliset kasvuolosuh- teet turvataan seuraamalla lämpötilaa, kastelua/

kosteutta ja lannoitusta automaattisesti. Kasvatuk- sessa ei tarvita torjunta-aineita lainkaan. Järjestel- mää kuvataan kestäväksi, ympäristöystävälliseksi menetelmäksi, jonka avulla voidaan tuottaa terveel- listä ja turvallista ruokaa nopeasti kasvavalle ihmis- määrälle maailmassa.

Toisen palkinnon sai saksalainen ”Apfel-Schif- fchen®” eli kuivatut omenasnacksit. Kolmas palkinto meni brittiläiselle Tozer Seeds Ltd ruusukaa- lin ja kaalin risteytykselle ”Flower Sprout TM”.

FlowerSprout Briteistä. Kuva Marjo Särkkä-Tirkkonen.

(34)

HUOMIOITA HEDELMÄ- JA VIHANNESMARKKINOISTA

Minivihanneksia oli esillä paljon ja uusia lajikkeita on tullut tähän kategoriaan jatkuvasti. Vanhastaan tuttujen miniporkkanoiden, -kurkkujen ja -papri- koiden lisäksi miniversioita näkyi ainakin kesäkur- pitsasta ja eri kaaleista (valko-, kukka-, parsa- jne.).

Minivihanneksista oli tehty myös sekoituksia val- mispakkauksiin. Vihannesten ja hedelmien kulutusta haluttiin siis selvästi lisätä myös siten, että jalostetaan kuluttajien saataville helppoja ja sopi- vassa koossa olevia ”ready-to-go” vihanneksia ja hedelmiä.

Hyvin säilyviä hedelmä- ja vihannestuoreme- huja esitteli PurePulse-teknologiaa hyödyntävä hol- lantilainen CoolWave Processing -yritys. Helläva- raisella menetelmällä saavutetaan 21 vuorokauden säilyvyysaika ilman, että menetetään vitamiineja, aromeja tai makua. Menetelmän etuina on pidem- män säilyvyysajan suoma jousto toimitusketjussa tuottajalta kauppaan, mikä vähentää myös hävikkiä kaupan päässä. Menetelmä soveltuu pumpattaville nestemäisille, partikkelikooltaan alle kahden milli- metrin tuotteille.

Pakkauksissa ja väreissä tavoiteltua ”karkkimaista” ilmettä. Kuva Marjo Särkkä-Tirkkonen.

Apfelschiffcen snacksit Saksasta. Kuva Marjo Särkkä-Tirk- konen.

(35)

Kanadalaisen FruitSymbiose-yrityksen Pürbloom- leväuutekalvo pidentää tuorehedelmien ja -vihannesten säilyvyysaikaa kolminkertaiseksi. Halut- taessa tuotteen pinnalle spreijattavaan kalvoon voidaan lisätä luonnollisia aromeja tai mausteita tai luonnollisia antimikrobisia ainesosia. Israel Export Institute Israelista esitteli luumun ja sitruunan ris- teytyksen lamoonin. Yritys oli kehitellyt myös väril- lisiä aprikooseja.

Ensimmäistä kertaa messujen historiassa luo- mutuotteet ja jatkojalostetut tuotteet oli tuotu erikseen esille mm. siten, että messusivuilla pystyi suunnittelemaan itselleen ”luomureitin” tai ”jalos- tereitin”. Myös messuosastojen opastetauluissa oli luomutuotteita esittelevät osastot merkitty vihreäl- lä lehtimerkillä ja siten helpotettu osastojen löyty- mistä. Useiden luomutuottajien kanssa messuilla käydyissä keskusteluissa luomuvihannesten mark- kinatilanteesta Euroopassa tuli selväksi, että suuri osa suurista tuottajista on verkostoitunut hyvin ja he tuottavat kasviksia sekä kotimaan markkinoille että vientiin. Suomi nähtiin potentiaalisena vienti- kohteena, mikäli luomutuotteiden kysyntä vahvis- tuu Suomessa. Tämä on huomioitava kotimaisen luomutuotannon kehittämisessä.

MUITA HUOMIOITA

Hedelmien ja kasvisten käyttöä voi edistää tekemäl- lä tilaaminen tai itse kasvattaminen helpoksi. “Ne, jotka pääsevät helpommin käsiksi hedelmiin ja vihanneksiin, syövät niitä myös enemmän”. Tällä pe- riaatteella esiteltiin ”5 a Day”-ohjelmaa, jota toteu- tetaan jo monissa maissa eli kannustetaan syömään viisi annosta tai vähintään 400 g vihanneksia ja hedelmiä päivässä. Esimerkiksi Saksassa on perus- tettu EU-tuella sivusto www.frucht-arbeitsplatz.de, joka auttaa yrityksiä löytämään työpaikalle hedelmien ja vihannesten toimittajia nopeasti ja helposti.

Kouluikäisille ja kouluille on suunniteltu oma kaupunkiviljelyyn perustuva malli, jolla kannustetaan lapsia tutustumaan vihannesten viljelyyn innostavalla ja konkreettisella tavalla. Sosiaalista mediaa hyödynnetään myös vihannesten markki- noinnissa.

10.2 YRTTI- JA ERIKOISKASVIMATKA ITÄVALTAAN

Hankkeen luontoyrittäjille järjestettiin yrtteihin ja erikoiskasveihin painottava opintomatka Itävaltaan 13.–17.5.2013.

MAANANTAI 13.5. MATKUSTUSPÄIVÄ JA LUONTOHOTELLI JA -RAVINTOLA

Opintomatka alkoi lennolla Wieniin ja jatkui bussil- la kohti Rabensteinia, jonne on Wienin lentokentäl- tä reilu 100 km matkaa. Rabenstainissa oli ensim- mäinen kohteemme, yritys nimeltään Steinschaler, www.steinschaler.at. Yritykseen kuuluu kaksi hotel- lia, joista toinen on siitä 15 kilometrin päässä sekä puutarha ja ravintola. Jo 20 vuotta sitten peruste- tun yrityksen perusajatus on vihreä, kestävä toiminta. Toiminta perustuu luonnon kestävään käyttöön ja lähituotantoon. Ravintolassa käytetään luomua ja myös villiyrttejä. Raaka-aineita tuotetaan omassa puutarhassa, jossa on yli 1000 kasvilajia, joukossa myös vanhoja lajeja.

Majoituttuamme yrityksen hotelliin, tutustuimme monipuoliseen toimintaan ja ympäristöön.

Kuulimme tuotannosta, villiyrteistä, puutarhasta ja viljelmistä sekä teimme perusteellinen kierroksen puutarhassa ja viljelmillä. Steinschaler on Itävallas- sa ensimmäisiä paikkoja, jossa villiyrttejä ja kasveja on alettu käyttää kaupallisesti.

Villiyrttitarjoilua. Kuva Birgitta Partanen.

(36)

Villiyrttien käyttöä isäntämme Johann Weiss pe- rusteli monin eri tavoin. Hänen mukaansa villiyrtit ovat mielenkiintoisia, aitoja, yksilöllisiä, niistä löy- tyy todella laaja valikoima erilaisia ja erikoisiakin makuja. Ne helpottavat puutarhatyötä, kasvavat helposti ja ovat terveellisiä. Itävallassa suoraan luonnosta kerättäviä ei ole kovin paljon. Voikukkaa ja karhunlaukkaa löytyy runsaasti.

Villikasvien käyttöön ja tutuksi tekemiseen Weiss antoi seuraavia vinkkejä:

 on mietittävä, mistä villikasveja saa

 kokkeja on koulutettava

 tarjoilijan pitää osata kertoa asiakkaalle raaka- aineista

 asiakkaan on oltava valmis syömään – pitää varmistaa, että asiakas on ymmärtänyt

 kasvit on tunnettava – jos tunnet viisi kasvia, käytät vain niitä viittä kasvia

Saimme nauttia runsaasta ja monipuolisesta villi- yrttitarjoilusta, jossa villiyrttejä oli käytetty lähes ruokaan kuin ruokaan. Illalla tutustuimme vielä lä- hiympäristöön ja sen kasvilajistoon.

TIISTAI 14.5. HAMPPUTILA,

LUOSTARIPUUTARHA JA PÄÄRYNÄTILA

Villiyrttipitoisen aamiaisen jälkeen siirryimme päivän ensimmäiseen kohteeseen. Hanfwelt Rieg- ler-Nurscheriin www.hanfwelt.at oli noin puolen tunnin ajomatka. Tutustuimme yrityksessä aamu- päivän hampunviljelyyn ja jatkojalostukseen ja saimme myös maistaa hampputuotteita.

Kilpisuolaheinä (Rumex scutatus) oli monille uusi tutta- vuus. Kuva Birgitta Partanen.

Villi puutarha, josta raaka-aineet taustalla näkyvään hotelliin löytyvät todella läheltä. Kuva Birgitta Partanen.