Elintarvikelainsäädäntö

Lainsäädännön muutokset ja niissä ajan tasalla pysyminen on haasteellista. Tämä korostuu pie-nissä yrityksissä, joissa on vähän henkilökuntaa ja rajallisesti aikaa käytettäväksi toimintaympäristön muutosten seuraamiseen. Lainsäädännön tulkin-noissa saattaa tulla yllätyksiä myös pitkään alalla toimineille, kuten kävi uuselintarvikeasetuksen kanssa selvitettäessä elintarvikekäyttöön hyväk-syttyjä luonnonkasveja. Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hankkeessa lainsäädäntöön liittyviä koulutuspäiviä ja tietoiskuja järjestettiin viisi ker-taa. Tähän kappaleeseen on poimittu tärkeimpiä huomioitavia asioita sekä linkkejä lisätietoihin.

ASETUS ELINTARVIKKEIDEN ALKUTUOTAN-NON ELINTARVIKEHYGIENIASTA 1368/2011 Maa- ja metsätalousministeriön asetus elintarvik-keiden alkutuotannon elintarvikehygieniasta eli al-kutuotantoasetus tuli voimaan 1.1.2012. Huomioi-tava uudistus asetuksessa oli, että siinä määriteltiin vähäriskinen toiminta. PK-toimijalle vähäriskiseksi luokitteleminen tarkoittaa käytännössä vähem-män byrokratiaa ja harvempia viranomaiskäyntejä.

Uutta oli, että alkutuotannon toimija voi luovuttaa vähäisen määrän alkutuotannon tuotteita suoraan lopulliselle kuluttajalle ilman, että hänen tarvitsee tehdä ilmoitusta elintarvikehuoneistosta. Vähäri-skisistä toiminnoista annetussa asetuksessa (3§) kerrotaan, mitkä määrät kussakin tuotteessa kat-sotaan vähäisiksi ja missä tuotteita voi luovuttaa.

Ruoka-Suomi –teemaryhmä on tehnyt aiheesta op-paan ”Elintarvikkeiden hygieniasäännökset uudis-tuivat 1.1.2012 ja se on ladattavissa Ruoka-Suomi -sivuilta: http://www.ruokasuomi.fi/oppaat/op-paat_elintarvikehygieniasaannokset_2012.pdf Vinkit ja lisätietoja: Ajantasainen lainsää-däntö kannattaa tarkistaa Finlexin sivuilta. Siellä näkyy myös muutokset: https://www.finlex.fi/fi/

laki/smur/2011/20111368

Esimerkkejä luonnontuotteiden käytöstä tuoteni-missä:

 Villiyrttitee: jos elintarvikkeessa käytetään raaka-aineena viljeltyjä yrttejä, tuotetta ei tule nimetä villiyrttiteeksi, koska nimi ei ole silloin riittävän kuvaava kuvamaan elintarviketta.

 Mustikkakeksi: pakkausmerkintälainsää-däntö ei suoraan säädä sitä, kuinka paljon mus-tikkaa tulee olla keksissä, jotta sen nimessä saa käyttää mustikka-sanaa. Mustikka on silloin kuitenkin olennainen ainesosa tuotteessa. Mut-ta, jos maku tulee vain aromeisMut-ta, tulee käyttää nimeä ”mustikanmakuinen keksi”.

 Metsäsienisalaatti: metsäsienistä valmiste-tusta salaatista voi käyttää nimiä sienisalaatti tai metsäsienisalaatti, mutta jos mukana on myös viljeltyä herkkusientä, ei tuotetta voi silloin ni-metä metsäsienisalaatiksi. Nimi voi olla tällöin sienisalaatti tai metsäsieni-herkkusienisalaatti.

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran sivuilla on asiasta kattava tietopaketti ja linkkejä lisätiedon-lähteisiin:

http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/

valmistus+ja+myynti/pakkausmerkinnat/elintar-viketietoasetus

Evira on julkaissut myös Elintarviketieto-oppaan elintarvikevalvojille ja elintarvikealan toimijoille:

http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/

julkaisut/?a=view&productId=385

UUSELINTARVIKEASETUS (EY) N:O 258/97 Kiinnostuksen luonnonkasvien elintarvikekäyttöön laajentuessa hankkeen aikana oli tarpeen selvittää, mitä lainsäädännössä on huomioitava kaupallises-sa käytössä. Alun alkaen selvitystarve lähti siitä, että lääkeluettelon kasvien käytöstä elintarvikkeis-sa esiintyi epätietoisuutta toimijoiden keskuudes-sa. Kasvin esiintyminen lääkeluettelossa ei estä elintarvikekäyttöä, mikäli se muun lainsäädännön mukaan on sallittua eikä siitä esitetä lääkkeellisiä väitteitä, eli sairauden ennalta ehkäisyyn, hoitoon ja parantamiseen viittaavia väitteitä. Asetus koskee pakkausten ja markkinoinnin lisäksi myös elintar-vikkeita koskevaa suullista viestintää. Lääkeluette-loon kuuluminen ei siis ollut ongelma, mutta sen sijaan yllätyksenä tuli viranomaisten tulkinta uu-selintarvikeasetuksesta, jonka alan toimijat eivät missään vaiheessa katsoneet koskettavan vuosi-kymmeniä kaupallisessa käytössä ja koulutuksissa olleita luonnonkasvejamme.

Vuonna 1997 voimaan tulleen uuselintarvi-keasetuksen mukaan kasvilla tai kasvin osalla on

oltava merkittävää elintarvikekäyttöä ennen vuot-ta 1997 Suomessa vuot-tai muualla EU:n alueella, jotvuot-ta sitä voisi vapaasti käyttää elintarvikkeena. Muussa tapauksessa sille on haettava uuselintarvikelupa.

Tällä hetkellä tavanomaiseen elintarvikekäyttöön on hyväksytty vain muutamia kasveja tai kasvino-sia: kangasajuruohon, niittysuolaheinän, voiku-kan, nokkosen, vuohenputken sekä väinönputken lehdet, kuusen kerkät, humalan kävyt, kuminan siemenet, metsälehmuksen ja ruiskaunokin kukat sekä väinönputken ruodit ja varret sekä nokkosen, vuohenputken ja maitohorsman nuoret versot ovat sallittuja elintarvikekäyttöön.

Ravintolisä- ja pienimuotoisessa käytössä kas-vivalikoima on suurempi. Mikäli kasvi tai kasvin-osa on ollut todistetusti ravintolisäkäytössä ennen vuotta 1997, sen käyttö on sallittua ravintolisissä edelleen. Ravintolisäkäyttö ei kuitenkaan oikeuta laajentamaan käyttöä muihin elintarvikeryhmiin.

Suomessa Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on ottanut huomioon käyttöhistorian yrttiteenä, maus-teena tai annoskorismaus-teena arvioitaessa ainesosan uuselintarvikestatusta samassa elintarvikeryhmäs-sä, vaikka se ei riitäkään osoittamaan merkittävää käyttöhistoriaa yleisesti. Evira julkaisi 18.6.2014 listan kasveista, joista dokumentaatiota on koottu.

Toisin kuin komission uuselintarvikeluettelossa olevat tulkinnat, Eviran tulkinnat pienimuotoisesta käytöstä ovat voimassa vain Suomessa ja käytännöt eri jäsenmaissa saattavat vaihdella. Käyttöhistoria-tietoja kootaan edelleen ja Käyttöhistoria-tietoja kannattaa tarkis-taa ajoittain Eviran tai komission sivuilta.

Muista keruutuotteista koivun mahla on hyväk-sytty elintarvikekäyttöön. Sitä käytettäessä on huo-mioitava kuitenkin talteenotossa ja säilytyksessä on hyvä hygienia ja lyhyt käyttöaika, sillä se pilaantuu nopeasti. Petun osalta selvitystä tehdään edelleen.

Pakurin käyttö on sallittu ravintolisissä ja teekäy-tössä, mutta sitä ei saa käyttää tavanomaisessa elintarvikekäytössä. Marjoista perinteisesti kaupal-lisesti hyödynnettyjen marjojen, kuten puolukan, mustikan, lakan, mesimarjan, vadelman ja karpa-lon lisäksi on tavanomaiseen elintarvikekäyttöön on hyväksytty ahomansikan, juolukan, kaarnikan, katajan, koiranruusun ja pihlajan marjat. Sienien osalta aikaisemmin kauppasieninä tunnetut sienet ovat tällä nykyisin suositeltavia ruokasieniä ja nii-den käyttö on sallittu kuten aiemminkin. Halutta-essa ottaa uusia sienilajeja kaupalliseen käyttöön koskee uuselintarvikeasetus ja käyttöhistorian osoittamisvaatimus myös niitä.

Vinkkejä ja lisätietoja:

Muista, että toimija on aina vastuussa tuotteiden ja palveluiden turvallisuudesta. Kerättäessä

kasve-ja tai sieniä elintarvikekäyttöön on lajit tunnettava varmuudella. Parhaiten kasvit oppii maastossa asi-antuntijan ohjauksessa, mutta tukena lajintunnis-tukseen voi käyttää Luontoportin lajintunnistussi-vuja:

http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kasvit/

Elintarvikevirasto Evira, uuselintarvikkeet:

http://www.evira.fi/portal/31350

Evira, taulukko joidenkin kotimaisten luonnonkas-vien uuselintarvikestatuksista: http://www.evira.

fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus+ja+myynti/

uuselintarvikkeet/suomalaisten+luonnonvaraisten +kasvien+elintarvikekaytto/

Johanna Kinnunen, Luonnonkasvien elintarvike-käyttöselvitys ja kasvien status uuselintarvikease-tuksen kannalta:

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/

64761/Kinnunen_Johanna.pdf?sequence=1 Kasvien uuselintarvikestatuksen voi tarkistaa ko-mission uuselintarvikeluettelosta (Novel Food Ca-talogue).

http://ec.europa.eu/food/food/biotechnology/no-velfood/novel_food_catalogue_en.htm

Jos jokin luonnonkasvi on hyväksytty jossain EU-maassa elintarvikekäyttöön, se pitäisi saada hyväksytyksi myös Suomessa. Sallittavuus on var-mistettava viranomaistaholta. Pidä siis silmät auki matkustaessasi ja dokumentoi luonnonkasvien käyttöä!

RAVITSEMUS- JA TERVEYSVÄITEASETUS (EY) N:O 1924/2006

Ravitsemus- ja terveysväiteasetusta sovelletaan kaupallisessa viestinnässä lopulliselle kuluttajalle tarkoitettujen elintarvikkeiden pakkausmerkin-nöissä, esillepanossa tai mainonnassa esitettäviin väitteisiin. Väitteet toteavat, esittävät tai antavat ymmärtää, että elintarvikkeella on erityisominai-suuksia. Ne ovat vapaaehtoisia esityksiä tai kuvauk-sia, eivät lainsäädännön mukaan pakollisia. Väitteet voivat tekstin lisäksi olla myös kuvia, symboleja, graafisia esityksiä tai tavaramerkkejä, tuotenimiä tai kuvitteellisia nimiä.

Väitteitä koskee Euroopan parlamentin ja neu-voston asetus (EY) N:o 1924/2006 elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä. Väitteen perustuttava yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen näyttöön, jonka EFSA on arvioinut. Vain hyväksyt-tyjä väitteitä saa käyttää - väitteet hyväksyy asetuk-sellaan käyttöön Euroopan komissio. Väitteillä on

tietyt käytön ehdot ja pakkausmerkintävaatimukset.

Ravitsemusväitteitä ovat elintarvikkeen hyödyllisiä ravitsemuksellisia ominaisuuksia kuvaavat väitteet:

 Vain asetuksessa luetellut ravitsemusväitteet sallittuja

 Energiamäärä, jota se tuottaa, tuottaa lisättynä tai vähennettynä määränä tai jota se ei tuota

 Ravintoaine tai muu aine, joita se sisältää, sisäl-tää lisättyinä tai vähennettyinä määrinä tai joita se ei sisällä

 Ajantasainen lista ravitsemusväitteistä löytyy Euroopan komission internetsivuilta: http://

ec.europa.eu/food/food/labellingnutrition/

claims/community_register/nutrition_claims _en.htm

 Komission julkaisema soveltamisohje väitease-tuksen toimeenpanosta: http://www.evira.fi/

attachments/elintarvikkeet/valvonta_ja_yrit- tajat/terveysvaitteet/komission_soveltamisoh-je_vaitteista_141207_fi.pdf

Terveysväitteitä ovat väitteet, jotka antavat ymmär-tää, että elintarvikeryhmän, elintarvikkeen tai sen ainesosan ja terveyden välillä on yhteys

 Artikla 13 = toiminnalliset väitteet, esim. kas-vuun, kehitykseen ja elimistön toimintaan, laih-tumiseen, painon kontrollointiin jne. liittyvät väitteet

 Artikla 14, Sairauden riski-tekijän vähentämistä koskevat väitteet ja lasten kehitykseen ja tervey-teen viittaavat väitteet

 Hyväksytyt artiklan 13.1 terveysväitteet (222 kpl) sekä ei-hyväksytyt (1719 kpl) löytyvät ase-tuksen (EU) 432/2012 liitteestä sekä komission rekisteristä: http://ec.europa.eu/nuhclaims

 Ei-hyväksytyt väitteet oli poistettava elintarvik-keiden markkinoinnista 14.12.2014 mennessä

 Arviointia/lopullista päätöstä odottaa n. 2000 kasviperäistä ainetta koskevaa väitettä

Väitteiksi katsottavia kuvia, symboleja ja graafisia ilmaisuja tulee täydentää yksittäisellä hyväksytyllä ravitsemus- tai terveysväitteellä, samoin ilmaisu-ja superfood, superruoka, adaptogeeni jne. Myös antioksidantti-sana katsotaan terveysväitteeksi ja aineen, josta antioksidantti-nimitystä käytetään tu-lee olla hyväksytty antioksidantiksi.

Esimerkkejä sallituista ravitsemusväitteistä (n. 30 kpl) Kuidun lähde: tuote sisältää ravintokuituja

vä-hintään 3 g/100 g tai 1,5 g/ 100 kcal

 Runsaskuituinen: tuote sisältää ravintokuituja vähintään 6 g/100 g tai 3 g/ 100 kcal

 Proteiinin lähde: vähintään 12 prosenttia elin-tarvikkeen energiasisällöstä muodostuu prote-iinista

 Runsaasti proteiinia sisältävä: vähintään 20 prosenttia elintarvikkeen energiasisällöstä muodostuu proteiinista

 Rasvaton: tuote sisältää rasvaa enintään 0,5 g/

100 g tai 0,5 g/ 100 ml

Esimerkkejä sallituista terveysväitteistä

 C-vitamiini: C-vitamiini edistää immuunijärjes-telmän normaalia toimintaa

 Kalsium: Kalsium edistää normaalia energia-aineenvaihduntaa

 Kalium: Kalium edistää verenpaineen pysymis-tä normaalina

 Vesi: Vesi edistää normaalin fyysisen ja kog-nitiivisen toiminnan ylläpitämistä (Jotta väite voidaan esittää, on ilmoitettava, että väitetyn vaikutuksen saavuttamiseksi on nautittava vä-hintään 2 l/pv vettä kaikista lähteistä.)

Ravitsemus- ja terveysväiteopas elintarvikeval-vojille ja elintarvikealan toimijoille (Eviran ohje 17052/3, käyttöönotto 3.9.2014)

http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/julka isut/?a=view&productId=393

Luettelo sallituista terveysväitteistä:

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.

do?uri=OJ:L:2012:136:0001:0040:FI:PDF Varoitusmerkintöjä saa ja pitää käyttää, mikäli on tarvetta ohjata tuote pois riskiryhmien käytöstä.

Voi kertoa esim. ”Ei suositella alhaisesta verenpai-neesta kärsiville”. Mutta jos kertoo ”verenpainetta alentava vaikutus”, on se väitteen käyttämistä ja vaatii väitteen hyväksyntää.

In document Laadukasta liiketoimintaa luonnosta (sivua 19-22)