APAJA Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen asiakaslehti 1/2006
Yrittäjä menestyy erikoistumalla
Tutkimusohjelmat käyntiin
Virusinfektiot
haahkojen harmina
K
oska tutkimus on ongelmien rat- kaisukeinona varsin hidas, on erittäin tärkeää, että yhteiskun- nan muutokset havaitaan ajoissa ja nii- hin reagoidaan ripeästi. Tutkitun tiedon tai vankan asiantuntemuksen tulisi olla val- miina mieluiten siinä vaiheessa, kun nii- tä tarvitaan.Työtämme on arvioitava jatkuvasti:
teemmekö oikeita asioita, palvelemmeko yhteiskuntaa oikealla ja tehokkaalla tavalla?
Tutkimuslaitos onkin äskettäin taas kar- toittanut asiakkaidensa ja sidostahojensa käsityksiä ja tarkentanut pitkän tähtäyksen toimintatavoitteensa. Relevanssin ja tärke- ysjärjestyksen merkitys korostuu nyt aivan
Koulutuksen ja tutkimuslaitoksen yhteistyö hyödyttää molempia
tehtävänä. Mutta toki hyödymme itsekin monin tavoin koulutuksen edistämisestä.
Harjoittelijat ja opinnäytetyöntekijät ovat tutkimuslaitokselle motivoitunutta työvoi- maa, ja opiskelijoiden ohjaaminen – samoin kuin varsinainen opettaminen – auttaa ja pakottaa henkilökuntaamme pysymään ajan tasalla alan kehityksessä. Monet tutkimuslai- toksen työntekijät jatko- ja täydennyskou- luttautuvat itse alan oppilaitoksissa. Opis- kelijoiden kautta syntyy myös muuta tut- kimusyhteistyötä oppilaitosten tutkijoiden kanssa. Lisäksi tutkimuslaitos voi hyödyntää rekrytoinnissaan tiivistä yhteistyötä oppi- laitosten kanssa. Kaiken kaikkiaan yhteiselo on molemmin puolin hyvin hyödyllistä.
Vaikka toimialamme perinteisen alku- tuotannon suhteellinen merkitys pienenee, sen tuotteilla on kasvava arvostus. Lisäksi perinteisen yritystoiminnan täydennyksek- si syntyy jatkuvasti uusia mahdollisuuksia tai alalle syntyy kokonaan uusia ammatteja.
Kala-, poro- ja riistatalous tarvitsevat tule- vaisuudessa etenkin vankkaa osaamista ja tulevaisuususkoa – niihin haluamme mekin olla vaikuttamassa! ■
Eero Helle Ylijohtaja
Yksi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen perustehtävistä on kala-, poro- ja riistata- louden elinkeinojen ja yritystoiminnan edellytysten parantaminen ja menestymisen tuke- minen tiedontuotannolla ja asiantuntemuksella. Työmme tulokset hyödyttävät yrityksiä joko suoraan tai välillisesti alan koulutuksen sekä viranomaisten ja muiden ohjaavien tahojen kautta.
erityisesti. Valtionhallinnon tuottavuustal- koot tiukentavat rahoitusta ja samanai- kaisesti tulee uusia tehtäviä yhteiskunnan muutosten myötä.
Toimialan koulutuksen tukeminen on yksi keskeisistä keinoistamme auttaa elinkeinoja selviytymään tulevaisuuden haasteista. Tutkimustuloksiamme ja asian- tuntijatuotteitamme käytetään oppimate- riaalina kaikilla toimialamme koulutuksen tasoilla. Vaikeasti avautuvia tutkimustulok- sia jalostetaan ja kootaan helposti käytet- täviksi oppaiksi, kirjoiksi ja yleistajuisiksi kirjoituksiksi.
Tutkimushankkeissamme ja vesivilje- lytuotannossamme tarjoamme opiske- lijoille tilaisuuksia harjoitteluun ja opin- näytetöiden tekemiseen. Näille mahdol- lisuuksille on yleisesti kysyntää, sillä tut- kimuslaitos tarjoaa mielekkäitä tehtäviä ja haasteita.
Lisäksi tutkimuslaitoksen työntekijät opettavat monissa oppilaitoksissa. Alan yliopisto-opetuksessa panoksemme on erityisen merkittävä.
Tästä kaikesta hyötyvät oppilaitokset ja viime kädessä opiskelijat – alan tu- levat ammattilaiset. Tutkimuslaitos pitää panostustaan tärkeänä yhteiskunnallisena
Alkutuotannosta asiakaspalveluun ja
luonnonvarojen hoitoon! ... 3
Kalatalouden elinkeinot muutoksessa ... 8
Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutti uudistunut ... 9
Iktyomitutkinto (AMK) antaa hyvät työelämävalmiudet myös kalatalousalan ulkopuolelle ... 10
Kalatalousalan näkymiä yliopisto-opettajan näkökulmasta ... 11
Kalataloudesta kunnon eväät ympäristöalalle ... 12
Uutiset ... 13
12 vuotta riistan- ja kalantutkimuksen parissa ... 17
Laaja-alaiset ja monitieteiset hankkeet koottiin tutkimusohjelmiksi ... 20
Elintarvike-, istutus- ja raputalousohjelmat käynnistyvät ... 20
Raputalousohjelma edistämään alan elinkeinotoimintaa ... 21
Lohen ja meritaimenen istutus kannattavaksi ... 22
Elintarvikkeita kalasta, riistasta ja porosta ... 23
Vesiviljely ... 24
Turussa opiskeltiin älykkäiden kokeiden tekoa ... 26
Virusinfektiot aina olleet haahkojen harmina ... 27
Tallentava kalanmittaus ... 31
Tapahtumia ... 32
Julkaisuja ... 35 SISÄLTÖ
Kala- ja riistaelinkeinot muutoksessa Alkutuotannosta asiakaspalveluun
ja luonnonvarojen hoitoon!
Jari Setälä ja Juhani Kettunen
V
ielä kolme-, neljäkymmentä vuotta sitten suuri osa suoma- laisista kalasti ja metsästi it- se. Saaliilla oli tärkeä merkitys kotitalo- uksien toimeentulolle. Se oli keskeinen osa suomalaisten ruokahuoltoa. Useim- milla suomalaisilla oli hyvin henkilökoh- tainen suhde kalaan ja riistaan. Myös ka- la- ja porotalouselinkeinojen painoar- vo oli merkittävä ja yhteiskunta piti tär- keänä tukea kotimaisiin uusiutuviin luon-nonvaroihin perustuvien elinkeinojen ke- hittämistä.
Viimeisen vuosikymmenen aikana sekä suomalainen kala-, riista- ja porota- lous että suomalaisten suhde luonnonva- roihin ovat monella tavalla muuttuneet.
Elinkeinojen rakenteet ovat kaupan va- pautumisen myötä kokeneet mullistuk- sen. Ammattikalastajien määrä vähenee ja metsästäjät ikääntyvät ja muuttavat kaupunkeihin. Elintarvikekalan tuotan-
nossa kalastuksen ja kalanviljelyn osuus kokonaistuotannosta laskee samalla, kun uusia työpaikkoja syntyy jalostukseen ja palvelusektorille. Toimialat alkutuotan- nosta vähittäiskauppaan asti ovat kes- kittyneet elinkeinojen sopeutuessa kiris- tyneeseen kilpailuun. Ulkomaisen kalan osuus on kasvanut kahteen kolmasosaan kotimarkkinoiden kokonaistarjonnasta.
Maaseudun kotitarvekalastajista ja metsästäjistä on tullut kaupungissa asu-
Kalataloudessa on paljon uusia mahdollisuuksia, joiden hyödyntämiseen tarvitaan
ennakkoluulotonta mieltä ja rohkeutta.
via kuluttajia, jotka ostavat ruokansa va- lintamyymälästä. He arvostavat helposti valmistettavia tuotteita. Kala, riista ja poro syödään entistä useammin kodin ulkopuo- lella. Arkiruoan valmistus ja tuoreen raa- ka-aineen käsittelytaidot ovat siirtymässä kodista teollisuuteen ja suurkeittiöihin.
Omatoimisesta kala- ja riistaruokien val- mistamisesta samoin kuin saaliin pyytämi- sestäkin haetaan ensisijaisesti elämyksiä.
Tämä tarjoaa mahdollisuuksia uudenlai- selle elinkeinotoiminnalle, jota syntyy elä- mysten tuotteistamisen ympärille, matkai- luun ja muihin palveluelinkeinoihin.
vät entistä enemmän kala- ja riistatuot- teita ulkomaille. Suomessa panostetaan erityisesti kotimarkkinoille räätälöityihin tuotteisiin, asiakaspalveluun ja markki- nointiin.
Kotimainen alkutuotanto sopeutuu kiristyneeseen kansainväliseen kilpailuun ja voimakkaaseen ympäristösäätelyyn erikoistumalla. Esimerkiksi kalankasva- tuksessa kehitetään uusia tuotantotek- nologioita, jotta Suomen olosuhteissa voidaan kilpailukykyisesti ja ympäris- töystävällisesti tuottaa markkinoiden tarpeita vastaavia erikoistuotteita. Yhä suurempi osa kasvatustuotannosta siir- tynee lähes suljettuun kiertovesiviljelyyn.
Tuotantotapa vähentää merkittävästi ra- vinnekuormitusta ja luo samalla mahdol- lisuuden kasvattaa uusia viljelylajeja op- timaalisissa olosuhteissa markkinoiden kysynnän mukaan.
Luonnonvarojen hyödyntämistä saa- tetaan entistä selkeämmin yhdistää nii- den hoitoon. Tällöin ammattikalastajien rooli laajenee. Perinteisen elintarvikeka- lan kalastuksen lisäksi he osallistuisivat myös alikalastettujen kalakantojen hoi- topyyntiin.
Palveluja maksukykyisille asiakkaille
Metsästäjien ikääntyminen on haaste hir- vikantojen säätelylle. Metsästyksen yllä- pitämiseksi tarvittaneen uusia palveluja kaupunkilaistuvien metsänomistajien ja metsästäjien käyttöön, vastaavasti kuin kesämökin omistajille palveluita tuotta- vat maaseudun huoltoyhtiöt. Edellytyksiä saaliin kuljetukseen, lihan leikkaukseen, jalostukseen ja pakkaukseen erikoistu- neille yrityksiltä on jo nyt olemassa.
Maksukykyisiä asiakkaita löytynee jat- kossa nykyistä huomattavasti enemmän, mikäli tarvittavat palvelut osataan oikein tuotteistaa.
Sekä kalataloudessa että metsästyk- sessä on paljon uusia mahdollisuuksia niille, jotka osaavat toimintaympäristön muutokset ennakoivasti yhdistää vahvan toimialaosaamisen luovaan liiketoimin- taosaamiseen. Tulevaisuuden yrittäjiltä vaaditaan kielitaitoa, tuotekehityskykyä, markkinointiosaamista, uusien tekno- logioiden hallintaa sekä ekologian ja luonnon tuntemusta. Tietämyksen ja monipuolisen osaamisen lisäksi menes- tykseen tarvitaan uskallusta ja innovaa- tiokykyä. ■
Uudet tuotantoteknologiat lisäävät kilpailukykyä
Elintarvikkeena kala- ja riistatuotteet ovat keveitä ja terveellisiä, joten nii- den kysyntä tulee suomalaisen kuluttajan ikääntyessä ja yleisen terveystietoisuu- den kasvaessa lisääntymään. Kuluttajat ovat entistä vaativampia ja elintarvike- ketju toimii entistä ammattitaitoisemmin.
Tuotekehityksen merkitys toiminnassa kasvaa. Elintarviketuotanto myös kan- sainvälistyy nopeasti. Tärkeimmät yrityk- set tuovat paljon raaka-aineita, jalostavat tuotteittaan osin naapurimaissakin ja vie-
Kuva: Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos
Kuluttajat ovat entistä vaativampia ja tietoisempia siitä, mitä suuhunsa pistävät
Kalatalous ei ole auringonlaskun ala, sillä kalan kulutus kasvaa ja yhä useam- man loman kohokohta on itse pyydetty saalis.
Yrittäjä menestyy erikoistumalla
S
ushi ja äyriäiset ovat olleet muo- tiherkkuja jo jonkin aikaa. Uusim- maksi trendiksi veikataan koti- ruokaa, sillä länsinaapurissa husmans- kost houkuttelee bisneslounastajia san- koin joukoin. Mikä olisikaan aidompaa kotiruokaa kuin voissapaistetut silakka- pihvit tai madekeitto.”Kala on muotia”, vahvistaa pitkään alalla toiminut kalakauppias Juha Nurmi.
Fishteam J. Nurmi Oy:n kymmenen hen- gen kalakauppa on toiminut pääkaupun- kiseudulla kymmenen vuotta. Tällä het- kellä fisut kääräistään pakettiin Porvoon ja Espoon Sellon Citymarketeissa.
Nurmi uskoo vahvasti palvelevaan ka- latiskiin. Fishteamin henkilökuntaan kuu- luu myyjien ohella kokki ja varustukseen muun muassa savustusuuni. Tarjolla on vuoden mittaan yli 600 tuotenimikettä.
Pyöreää kalaa kysytään aina vain vähem- män, ja mieluiten Nurmi myykin kalat ainakin avattuina. Moni päätyy kalansyö- jäksi jalosteiden kautta, joten tarjolla täytyy olla friteerattuja ja marinoituja pikkuherkkuja hummerikeittoon asti.
Kalan ympärivuotinen saatavuus on kauppiaalle tärkeää. Tarjolla pitää aina olla useita lajeja. Sisäänheittotuotteena käytet- ty tarjouslohi tosin vääristää hintakilpailua.
Alus on iso investointi
Kalastajalle ympärivuotisuus tarkoittaa isompia aluksia, sillä pienet paatit jäävät huonolla säällä satamaan. ”Troolikalas- tuksessa on samat ongelmat kuin maan- viljelyksessä: pienimuotoisuus ei kannata, on oltava aina vain isompia yksiköitä”, toteaa kalastusyrittäjä Tommi Lindroth Uudestakaupungista.
Nuori kalastaja ei pysty hankkimaan riittävän suurta alusta, joten kynnys alalle tuloon on kasvanut ja kalastajien keski- ikä noussut. Lindroth esittää ratkaisuksi aluksen yhteishankintaa, mutta siihen ei suomalainen luonne tunnu taipuvan.
Tommi Lindroth aloitti isänsä paa- tissa ja siirtyi osakkuuden kautta omaan tankkipaattiin. Isä oli saaristosta kotoisin ja kalastaja kuten isoisäkin. Lindrothin Troolari Olympos Oy:n neljän hengen miehistö on merellä yleensä viikon ker- rallaan. Saalis menee Suomeen, Viroon tai Venäjälle.
Ammattitaitoista henkilökuntaa, jolla olisi tarvittavat lupakirjat esimerkiksi koneenkäyttöön, ei ole helppo löytää.
”Moni ei tiedä, että työ kalastusaluksilla on helpottunut todella paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana. Isoilla aluk- silla on aivan erilaiset olot kuin pienissä
alkeellisissa purkeissa”, Lindroth roh- kaisee.
Kylmäketju ei saa katketa
Koosta seuraa myös omat ongelmansa.
Kun Olympos tuo 100-150 tonnia silak- kaa kerralla, kaikki eivät pysty vastaan- ottamaan moista määrää. Kalankäsittely- laitosten pitäisi kasvaa samaa tahtia kuin saaliskoon.
Lindroth ja Nurmi ovat samaa mieltä siitä, että kaikkein tärkeintä on rikkoutu- maton ketju kalastajalta ruokapöytään.
Viimeinen lenkki voi olla heikoin:
kesämökille hankittu file ei olekaan tuo- retta, kun se nostetaan neljän tunnin automatkan jälkeen takakontista gril- lihiilille. Eineksiin tottuneet kuluttajat ihmettelevät kuullessaan, ettei jääkaappi- lämpökään ole riittävän kylmä kalalle.
Matkailuala verkottuu
Samaan aikaan, kun inkiväärigraavattu tonnikala valtaa marketin tiskiä, itse pyy- detyn saaliin arvo kasvaa. Perhokalastus merellä tai yöttömän yön järvimaisemas- sa houkuttelee niin lomanviettäjiä kuin yritysvieraitakin.
Katri Isotalo
Kalastusmatkailu on noussut yri- tysmuodoksi, joka kiinnostaa erityisesti nuoria kalastuksen harrastajia. Suomen kalastusmatkailu sai sertifiointijärjestel- män vuonna 2003, ja ensimmäiset kalas- tusoppaan ammattitutkinnon suoritta- neet kalastusoppaat valmistuvat kuluvan vuoden aikana.
Tuomas Ollikainen haistoi matkailu- alan tarpeet tehdessään verkkoportaalia kalastuksen harrastajille ja alan palvelui- den tarjoajille. Nuori kalataloustieteen maisteri päätti opiskella rahoitusta kaup- pakorkeakoulussa, ja lopputuloksena on kahden muun osakkaan kanssa perus- tettu Fishing Lords Oy. Kunnianhimoi- nen tavoite on toimia kalastusmatkailun osaamiskeskuksena, joka järjestää muun muassa sertifiointikoulutusta ja konsul- tointia sekä välittää kalastuspalveluita.
Kalastajanmaailma.com-sivustolla on esillä 300 alan organisaatiota, ja sivuille tehdään noin 150 000 vierailua kuukau- dessa.
Tyypillinen asiakas on saksalainen tai venäläinen perhe, joka tulee Suomeen kesäloman viettoon ja haluaa tehdä muu- takin kuin käydä puuhamaassa. Myös suomalaiset osaavat jo kysyä ja maksaa asiantuntevista palveluista.
Fishing Lords tarjoaa ja tuottaa pal- veluita verkostomaisesti. ”Pääasiassa vä- litämme muiden palveluita, mutta tuntu- man ylläpitämiseksi järjestämme reissuja myös itse”, kertoo ensimmäisen oman yrityksensä jo 22-vuotiaana perustanut Ollikainen.
Suurin ongelma alalla on ollut tarjon- nan hajanaisuus ja aluksi myös laatuon- gelmat. Sertifiointijärjestelmällä pyritään takaamaan, että palvelun tarjoajalla on laatujärjestelmä, turvallisuusasiakirjat ja toimintasuunnitelmat kunnossa.
Naisoppaille kysyntää
Kalastusoppaan koulutus on Suomessa vielä uutta, mutta suosittua. Kolmivuoti- seen koulutukseen hakee lähinnä nuoria.
Uuden ammattitutkinnon suorittajiksi odotetaan kokeneempia alan harrastajia.
”Kalastusosaaminen on oppaan amma- tissa kaikkein tärkeintä, mutta melkein yhtä tärkeää on asiakaspalvelu ja sosiaaliset tai-
Kalastajalle työ on elämäntapa, mutta siinäkin on erikoistuttava.
Tommi Lindroth troolaa silakkaa.
Perhokalastuksen kehittäneiltä englantilaislordeilta nimensä lainannut Fishing Lords uskoo kalastusmatkailun lisääntyvän niin merellä kuin Järvi-Suomessakin.
Kuvassa Tuomas Ollikainen
Kuva: Fishing LordsKuva: Tommi Lindroth
”Asiakkaat ovat kiinnostuneita yhä eksoottisimmista kaloista ja odottavat myyjältä asiantuntevia ohjeita”, kertoo Juha Nurmi, jonka kalatiski palvelee yrittäjävetoisesti Leppävaaran City-marketissa.
Kuva: Jouni Kempas
dot”, Tuomas Ollikainen korostaa. ”Opastus on kovaa työtä, ei siinä ehdi itse kalastamaan.
Vain pieni osa työstä on vesillä olemista ja suurin osa valmistelua ja jälkityötä.”
Ollikainen toivottaa naiset erityisen tervetulleeksi alalle. Kalastusmatkan huip- pukohta voi olla esimerkiksi gourmet- aterian valmistaminen omasta saaliista.
Harvoin saaliiksi niin valtavia vonkaleita saadaan, että virkistyskalastuksessa tarvit- taisiin fyysistä voimaa.
Matkailualan haasteena on kausiluon- teisuus; pilkkikalastuksen salat eivät aivan helposti ainakaan ulkomaalaiselle auke- ne. Talvisin Fishing Lordsin henkilökunta toimii kouluttajana esimerkiksi kuntien matkailuhenkilöstölle ja tekee yhteistyö- tä oppilaitosten kanssa.
Jalostus on tulevaisuutta
Kalastaja, kalakauppias ja kalastusmatkai- luyrittäjä ovat kaikki samaa mieltä siitä, että alalla menestyminen edellyttää eri- koistumista ja kuluttajan kuuntelemista.
Tarvitaan yhä jalostetumpia palveluita olipa kyse sitten virvelöinnistä tai illal- lisesta.
Juha Nurmi toivoo kalastajien osallis- tuvan jalostukseen. Vähintäänkin kalojen pitäisi olla verestettyjä. Mitä pitemmälle jalostettua tuotetta kauppa saa, sen pa- rempi. Kalakouluilta hän toivoisi enem- män myynnin ja kaupallisten taitojen opetusta. Kauppojen puolestaan on us- kottava, että asiakkaat haluavat palvelua.
Myyjän pitää osata paitsi käsitellä kalaa, myös antaa valmistusohjeita.
Tommi Lindrothkin myöntää laitta- vansa mielellään valmiin kalafileen uuniin.
Kalastaja ei kuitenkaan voi keskittyä liian moneen asiaan. ”Osa suomu- ja verk- kokalastajista fileoi ja purkittaakin itse tuotteitaan ja myy niitä sitten torilla tai halleissa, mutta troolikalastaja ei siihen pysty. Markkinoinnissa on kalastuksen päälle ihan riittävästi työtä”, hän pohtii.
Kalastajan ammatin viehätys on ni- menomaan merellä olemisessa. Siinä, että saa olla oman itsensä herra eikä tarvitse leimata kellokortteja. Tommi Lindroth viettää vapaa-aikansakin vesillä ja myös asunto on meren äärellä. ■
Kalatalouden elinkeinot muutoksessa – miten tutkimus ja opetus vastaavat
uusiin haasteisiin?
Kalatalouden ammatteihin voi hakeutua montaa eri reittiä: ammattikoulun, ammattikor-
keakoulun tai yliopiston kautta. Myös aikuis- ja täydennyskoulutus sekä työelämän tar-
peisiin räätälöidyt kurssit antavat valmiuksia alan ammatteihin. Mutta mikä saa nuoren
hakeutumaan alalle? Ja miten oppilaitokset ovat huomioineet elinkeinojen muutokset
ja uudet tarpeet opetuksessaan? Tähän vastaavat Kari Penttinen, Raisa Kääriä ja Hannu
Lehtonen opetuksen näkökulmasta sekä heidän oppilaansa Vesa Aalto, Ville Kangasniemi
ja Hannamari Luukkanen.
Suomen kalatalous- ja ympäristö- instituutti uudistunut
S
uomen kalatalous- ja ympäristö- instituutti on toiminut Paraisilla vuodesta 1979 lähtien. Oppilai- tos on nykyisin Kalatalouden ja meren- kulun koulutussäätiön ylläpitämä. Yksi- tyisen säätiön perustajien joukosta löy- tyvät mm. Kalatalouden Keskusliitto ja Suomen Kalankasvattajaliitto.Suomen kalatalous- ja ympäristö- instituutissa voi erikoistua kalastajaksi, kalanjalostajaksi, kalanviljelijäksi ja uute- na vaihtoehtona kalastuksenohjaajaksi.
Tämä matkailukalastuksen suuntautu- misvaihtoehto on jo osoittautunut nuo- ria eniten kiinnostavaksi. Alkuperäisistä erikoistumislinjoista suosituin oli kala- vedenhoitaja, mutta tämä poistui vali- koimasta edellisen opetussuunnitelman uudistuksen yhteydessä.
Opetusjärjestelyillä helpote- taan työelämään siirtymistä
Yhteistyötä työelämän kanssa on voi- makkaasti lisätty. Opetukseen sisälty- vä 20 opintoviikon työssäoppimisjakso suoritetaan useissa työpaikoissa, joista pisin jakso opiskelijan valitseman erikois- tumisalan työpaikalla. Oppilaitoksella on yhteistyösopimuksia kalanviljelylaitosten, jalostuslaitosten, kalakauppojen, kalas- tusmatkailuyrittäjien ja ammattikalasta- jien kanssa. Opiskelijoiden ohjaamista varten työpaikoille on koulutettu työ- paikkaohjaajia. Osa nuorisoasteen näy- töistä toteutetaan työpaikoilla syksystä 2006 lähtien.
Kalastusopas – uusin aikuis- koulutustutkinto
Tammikuussa 2006 käynnistyi ensimmäi- nen vuoden mittainen kurssi, josta val- mistuu kalastusoppaita. Tällä hetkellä jo
22 opiskelijaa on suorittamassa tätä uutta ammattitutkintoa. Tutkinto rakentuu nel- jästä moduulista, joihin tarjotaan valmen- tavaa koulutusta. Tutkinto suoritetaan an- tamalla käytännön työnäyttöja riippumat- tomalle arviointiryhmälle, jossa työelämän edustajat ovat vahvasti mukana.
Luonto- ja ympäristöala uutena suuntautumisvaihto- ehtona
Oppilaitoksessa on myös aloitettu luon- to- ja ympäristöalan perustutkintoon tähtäävä koulutus nuorille. Suuntautua voi ympäristönhoitajaksi tai luontoyrit- täjäksi. Opetukseen sisältyy laajasti se- kä maapuolen että vesistöjen ekologia.
Perusosaamiseen kuuluuvat kasvien ja eläinten peruslajintuntemus.
Luonnon tarjoamia monia mahdol- lisuuksia elämysten tuottamiseen hyö- dynnetään luontoyrittäjyyden resurssina.
Opetus antaa myös hyvän perusosaami- sen vesinäytteiden ottamiseen, vesistö- jen kunnostustöihin ja saariston perinne- maisemien hoitoon.
Yhteistyö ammattikorkea- koulun kanssa
Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituu- tin opiskelijat voivat jatkaa opiskeluaan Paraisilla Turun ammattikorkeakoulun kala- ja ympäristötalouden koulutusoh- jelmassa. Ammattikorkeakoulun ja insti- tuutin yhteistyö antaa huomattavia sy- nergiaetuja, kun kumpikin osapuoli pystyy käyttämään samoja tiloja, samoja koneita ja laitteita ja myös samoja opettajia. ■
Kari Penttinen
Kuva: Kari Penttinen
K
ala- ja ympäristötalouden kou- lutus tarjoaa Suomessa ainut- laatuisen mahdollisuuden ym- päristöasioista, kalataloudesta ja luon- nosta kiinnostuneille. Perusopinnoissa perehdytään laajasti kalatalouden ja ym- päristönhoidon perusteisiin, joita ovat mm. kalastus, vesiviljely, kalanjalostus, kalabiologia, vesikemia, ja -ekologia, ym- päristönsuojelu sekä kalatalouden eko- nomia ja markkinointi. Lisäksi opiskel- laan mm. kieliä, matematiikkaa, kemiaa ja tietotekniikkaa.Perusopintojen jälkeen on mahdol- lisuus valita opintokokonaisuuksia sekä elinkeinokalatalouden että ympäristön- hoidon alalta. Opiskeluun liittyy pa- kollinen, työelämälähtöinen noin viiden kuukauden mittainen harjoittelu, jonka opiskelija suorittaa yleensä kahdessa tai kolmessa osassa. Opiskelija valitsee harjoittelupaikkansa oman henkilökoh- taisen opetussuunnitelmansa mukaan.
Iktyonomit sijoittuvat valmistuttuaan esim. ympäristökeskuksiin, -toimistoihin, TE-keskuksiin, neuvontajärjestöihin tai ympäristötutkimukseen lähinnä kalata- louden ja vesiensuojelun tehtäviin tai he ryhtyvät yrittäjiksi. Opiskelijat ovat aikaisempaa selvästi kiinnostuneempia ympäristönsuojelusta ja hoidosta kuin perinteisistä elinkeinokalatalouden alan ammateista.
Jotta opetus vastaisi tulevaisuuden haasteisiin, keskeisiä kehittämiskohteita ovat muun muassa kansainvälistyminen,
Turun ammattikorkeakoulun Kala- ja ympäristötalouden koulutusohjelmassa on koulutettu iktyonomeja (AMK) vuodesta 1998 saakka. Opinnot johtavat luonnonvara- ja ympäristöalan ammattikorkeakoulututkintoon. Koulutus- ohjelma toimii Paraisilla Suomen kalatalous- ja ympäris- töinstituutin tiloissa.
kannustaminen ja valmentaminen yrittä- jyyteen ja oppimismenetelmien kehittä- minen. Kansainvälisen toiminnan pääta- voite on lisätä opiskelijoiden valmiuksia toimia kansainvälisessä ja monikulttuuri- sessa työelämässä. Vuonna 2005 kolme opiskelijaamme oli Turkissa kolmen kuu- kauden vaihdossa ja vastaavasti kolme turkkilaista opiskelijaa opiskeli Paraisilla.
Opiskelijat voivat valmistuttuaan hakeu- tua Master-tason koulutuksen EU-mai- hin. Moni iktyonomiopiskelija on jatka- nut opintojaan mm. Jyväskylän ja Turun yliopistoissa.
Iktyomitutkinto (AMK) antaa hyvät työelämävalmiudet myös kalatalousalan
ulkopuolelle
Tutkimus- ja kehitystyö antavat sisältöä opintoihin
Ammattikorkeakoulun nykypäivään kuu- luu aktiivinen soveltava tutkimus- ja ke- hitystoiminta, joka nivoutuu lähes jokai- sen opiskelijan ja opettajan arkipäivään.
Opiskelun elinkaareen kytkeytyy opinto- pisteitä tuottavaa projektityöskentelyä, palkattuna opiskelija-assistenttina projek- teissa toimimista ja useilla myös opinnäy- tetyön laatiminen AMK:n T&K-tehtävissä.
Kevään 2005 hankesalkkuun kuuluivat mm. silakan mädin tuotekehitys- ja vien- tihanke Japanin markkinoille, rannikko- kalaston seurantatutkimus, järviruo’on vesiensuojelulliset tutkimukset, Aurajoen vesiensuojelullinen kunnostushanke ja merilohien Carlin-merkintätutkimukset.
Hankkeet ovat kaikki yhteistyöhankkei- ta alan tutkimuslaitosten (mm. RKTL), neuvontajärjestöjen, kalastusalueiden ja kalatalousviranomaisen kanssa. Ulkopuo- linen rahoitus tulee monesti EU:n eri rahastoista. ■
Raisa Kääriä
L
uonnonvarojen kestävästä käy- töstä on tullut yleisesti hyväksyt- ty periaate. Suomessa kalastus ja kalavarojen käyttö koetaan koko kan- san asiaksi. Asetetut tavoitteet yhdessä toimintaympäristön muuttumisen kans- sa asettavatkin suuria odotuksia kalata- louskentälle sekä alaa koskevalle ope- tukselle ja tutkimukselle. Niiden on pys- tyttävä vastaamaan haasteisiin ja pystyt- tävä uusiutumaan odotuksien ja tarpei- den mukana.Muutokset kalatalouskentässä ovat olleet viime aikoina nopeita ja osin yllättäviäkin. Taloudellinen ja yhteiskun- nallinen rakennemuutos, luontosuhteen muuttuminen, mm. eettisten ja eläinsuo- jelullisten asioiden esiinnousu, ympäris- tön tilan kehittyminen, vapaa-ajankalas- tuksen suhteellisen painoarvon voimakas kasvu, uudet viljelylajit, huoli saalisvaro- jen riittävyydestä ja kalamarkkinoiden muutokset ovat tosiasioita, jotka vaikut- tavat siihen, millaisia ihmisiä ala tarvitsee nyt ja tulevaisuudessa.
Helsingin yliopistossa kalataloustie- teen pääainetasoinen opetus alkoi 1970- luvun lopulla. Kurssirakenne suunniteltiin alussa pääosin RKTL:n tarpeita silmällä- pitäen. Tiedolliset ja taidolliset tarpeet kalatalousalalla eivät kuitenkaan enää ole kaikilta osin samoja kuin kolme vuosi- kymmentä sitten. Jotta alaa opiskelleiden työllistyminen voitaisiin turvata, on ope- tustarjonnankin seurattava aikaansa.
Kalatalousopetuksen pääpaino on ol- lut tuotantobiologiassa, mutta opintoihin on sisältynyt paljon muutakin, esimerkik- si taloustieteellisiä ja tilastomenetelmäl- lisiä kursseja. Opiskelijoille on haluttu antaa paljon valinnan varaa kiinnostuk- sen mukaan. Vastaavasti kalataloustieteen kurssit ovat houkutelleet runsaasti myös muiden aineiden opiskelijoita.
Vuoropuhelua alan toimijoiden kans- sa käydään jatkuvasti ja opetuksen si- sältöjä kehitetään palautteen mukaan.
Kalatalousalan näkymiä yliopisto- opettajan näkökulmasta
Tavoitteena on kouluttaa osaajia, joilla on paitsi kalatalousalan tuntemus myös monipuoliset tiedolliset ja taidolliset val- miudet suoriutua vastaantulevista työ- tehtävistä. Pääpainoa opetuksessa on tietoisesti siirretty menetelmällisten, niin kenttävaiheen kuin laskennallisten, kehit- tämiseen sekä kalojen biologian, kalakan- tojen hoidon ja koko kalatalouskentän tuntemisen suuntaan.
Edellytykset opetustyön laaja-alaisel- le hoitamiselle paranivat, kun Kotkan kaupunki lahjoitti viisivuotisen kalastus- biologian professuurin aikaisemmin ole- vien opetusvirkojen rinnalle. Hyvin mer- kittävän opetuspanoksen antavat myös dosentit, joista valtaosa on RKTL:sta.
Samalla he pitävät yllä läheisiä kontakteja
tutkimuksen ja opetuksen välillä ja estä- vät opetushenkilökuntaa vieraantumasta todellisuudesta.
RKTL on aktiivisesti hakeutunut yli- opistojen yhteyteen. Vaikka Viikin kala- talousopetuksella ja RKTL:lla on aina ollut läheinen yhteistyösuhde, on si- jainti naapureina yliopistokampuksella erinomainen asia. Yhteydet tutkimukseen ovat avainasemassa koko kalataloustie- teen opetuksessa. Samanlaista aktiivista vuorovaikutusta on pyritty ylläpitämään myös muun kalatalouskentän kanssa. Tu- levaisuus on valoisa, jos vain pystymme vastaamaan alan muutospaineisiin ope- tuksen ja tutkimuksen suuntaamisella nykytarpeiden mukaisesti. ■
Hannu Lehtonen Kuva: Taija Pöntinen
Varavaihtoehto vei Villen
Luonto oli kiinnostanut Ville Kangasniemeä pienestä pojasta lähtien. Hän haki opiskele- maan biologiaa yliopistoon, mutta ovet eivät heti avautuneet. Varasuunnitelmana ollut ka- la- ja ympäristötalous tärppäsi.
Porissa asuneelle Villelle kalastus ja ve- sien tilakaan eivät olleet vieraita asioita.
”Kiinnostukseni kala- ja ympäristötalouden koulutusohjelmaa kohtaan lähti monista eri asioista: kalabiologiasta, vesistönsuojelusta, ekologiasta ja mikrobiologiasta.”
Koulutuksessa on hänen mielestään ollut laadukasta teoriaa tarpeeksi. Pettymyksiä on aiheuttanut maasto- ja laboratoriotyösken- telyn karsiminen määrärahojen puutteessa.
”Todellisena ongelmana pidän suunnitelmia siirtää kala- ja ympäristötalouden koulutus- ohjelma säästösyistä Paraisilta Turkuun. Jos ala siirtyy luentosaliin, ei opetus ole enää kestävällä pohjalla.”
Ville arvelee monen muunkin ajautu- neen kala- ja ympäristötalouden koulutus- ohjelmaan hieman vahingossa. Kala- ja ym- päristötalous ei ehkä nimenä houkuttele, vaikka koulutus on hyvä pohja monenlaisiin ympäristöalan tehtäviin.
Iktyonomi AMK-nimikkeen saaminen kes- tää 3,5 vuotta, jonka lisäksi opintoihin kuuluu omalla ajalla suoritettavaa harjoittelua.
Tulevassa työssä Villeä kiehtoo se, että pääsee tekemään työtä, joka edesauttaa luonnon ja ihmisten hyvinvointia. Samalla saa olla tekemisissä itseä kiinnostavien aiheiden kanssa. ■
”Toivon, ettei työ ole pelkkää siistiä sisähom- maa, vaan myös maastotyöskentelyä ja ulkona oloa. Vakinaiseen virkaan pääseminen on tosin alalla vaikeaa. Ehkäpä EU:n vesipuitedirektiivi tuo uusia työmahdollisuuksia.”
Hait houkuttelivat Hannamarin
”Innostuin kovasti haista ja valaista jo lapsena luontodokumentteja katsellessa”, kertoo Hannamari Luukkanen, joka opis- kelee kalataloustiedettä neljättä vuotta Helsingin yliopistossa. Alunperin hän aikoi lukea pääaineena limnologiaa, mutta opin- tojen myötä kalatalousala alkoikin tuntua omimmalta.
Kalataloustieteen vahvuutena Han- namari pitää opintojen monipuolisuutta, jonka ansiosta valmistumisen jälkeen voi toimia monissa eri ammateissa.
”En vielä ole paljonkaan miettinyt mil- laiseen työhön haen valmistumisen jälkeen.
Helpointa lienee saada töitä ympäristöalan virastoista tutkijana. Ehkä eniten minua kiinnostaa ympäristötoimittajan ammatti, ja olenkin tehnyt toimittajan töitä opiske- lujen ohessa.”
Hannamarin mielestään alaa voisi markkinoida ympäristöalan koulutuksena, josta pääsee hyvin erilaisiin ammatteihin.
”Talous-sana saattaa pelottaa monia ha- kijoita. Tärkeämpää olisi painottaa, että jo opiskeluaikana voi erikoistua opiskele- maan niitä aihealueita, jotka itseä eniten kiinnostavat.”
Kalataloustiede on juuri siirtynyt Hel- singin yliopistossa biotieteelliseen tiede- kuntaan, joten Hannamari ei ole aivan varma tuleeko hänestä maa- ja metsätalo- ustieteiden vai filosofian maisteri. Tällä het- kellä Rääkkylästä kotoisin oleva Hannama- ri tutustuu eksoottisempiin mereneläviin vaihto-opiskelijana Australiassa. ■
Kalatalouden opiskelijat kehuvat opintojen monipuolisuutta ja arvelevat koulutuksen nimen karkoittavan turhaan hakijoita.
Kalataloudesta kunnon eväät ympäristöalalle
Kalatalous tuttu ala Vesalle
Vesa Aallolle kalatalous oli itsestään selvä vaihtoehto. Verkkokalastus on rakas har- rastus ja setäkin ammattikalastaja. Lukion jälkeen Vesa suoritti ensin luontoyrittäjän tutkinnon ja siirtyi sitten Suomen kalata- lous- ja ympäristöinstituutin Kalakouluun kalanjalostusta opiskelemaan.
Keväällä valmistuvalla Vesalla on työ- paikka tiedossa Uudessakaupungissa. ”Töi- tä tuntuu olevan tarjolla hyvin. Varsinkin koulutetuille kalankäsittelijöille ja –jalos- tajille on kysyntää, sillä alalla toimii myös paljon sellaisia, joilla ei alan koulutusta ole”, Vesa kertoo. Töitä tarjoavat ainakin kalatu- kut ja elintarviketeollisuus.
Vesan työ tulee olemaan lähinnä per- kaamista ja fileointia, mutta muihinkin teh- täviin koulutus antaisi hänen mukaansa val- miuksia. Tällä kertaa työpaikan valinnassa ratkaisi sijainti kotikaupungissa ja mukava työilmapiiri. Myös säännölliset työajat miel- lyttävät. Tärkeää on tietenkin työpaikan säilyvyys ja hyvä työnantaja.
Valoisa työtilanne ei kuitenkaan ole houkutellut opiskelijoita, sillä Vesa Aalto on linjansa ainoa oppilas. Suurin osa Kalakou- lun oppilaista haluaa kalastuksen ohjaajaksi.
Vesa arvelee, että alhainen palkkataso ja työn fyysisyys karkoittaa tulijat. Hän myös epäilee, että moni kalastuksen ohjaa- jaksi havitteleva nuori ei ehkä ymmärrä mi- tä kaikkea yrittäjyys vaatii. Kalanjalostajana pääsee touhuamaan kalojen kanssa ilman omia investointeja. ■
Kuva: Esa Lehtonen
Katri Isotalo
Kuva: Antero Hakala
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos asensi lähetinpannan ensimmäiselle ahmalle Suomessa viime syyskuussa.
Nuori, 13,5 kg painanut uros pannoi- tettiin Pohjois-Savossa Sonkajärvellä.
Pannoituksen tarkoituksena on tut- kia ahman elintapoja poronhoitoalu- een ulkopuolella. Tutkimus on ajan- kohtainen muun muassa siksi, että maa- ja metsätalousministeriössä on aloitettu ahmakannan hoitosuunni- telman valmistelu.
Tunturialueen ulkopuolella elä- vän matsäahman elintapoja tunne- taan huonosti. Ahmojen elinoloja ja ravinnonhankintaa on viime vuosina tutkittu lähettimien avulla Ruotsissa ja Norjassa, mutta ainoastaan tun- turialueilla.
Suomen noin 130–140 yksilön ahmakannasta lähes puolet elää po- ronhoitoalueen ulkopuolella, etu- päässä Kainuussa ja Pohjois-Kar- jalassa. Ahma on Euroopan suurin näätäeläin, joka erityisen mielellään käyttää haaskoja ravintonaan. Poron-
hoitoalueella se tappaa poroja, mutta on poronhoitoalueen ulkopuolella osoittautunut ihmisen kannalta lähes harmittomaksi.
Ahma on Euroopassa elävistä suurpedoista vähälukuisin. Lajia esiin- tyy vain Pohjoismaissa ja Venäjällä.
Ruotsissa elää noin 350, Norjassa 250 ja Euroopan puoleisessa osassa Venäjää 1500–2000 ahmaa.
Seurannan tuloksia aletaan analy- soida loppusyksystä, jolloin panta on ajoitettu “putoamaan” ahman kaulas- ta. Panta etsitään VHF-tutkalla. Run- saan vuoden aikana kertyneet tiedot puretaan suoraan tietokoneelle. Ah- man panta on eri tyyppiä kuin mitä on käytetty esim. susien seurannassa.
Ensimmäisenä pannoitettu ahma on liikuskellut susien reviirillä Son- kajärven ja Kajaanin alueella. Revii- rillä elelee myös pannoitettu susipari (”Samu” ja ”Siro”), jolla oli 3–4 pen- tua. Kahden paikannuspisteen välinen maksimietäisyys oli 35 km. ■
Ensimmäinen ahma sai lähettimen viime syksynä
Kuva: Taija Pöntinen
Itämeren lohille lisääntymis-
häiriötä hidas- kasvuisen silakan syömisestä?
M74-oireyhtymä on Itämeren lohien lisääntymishäiriö, jossa kaikki tai osa naaraan jälkeläisistä kuolee jo ruskuaispussivaiheessa.
Sitä on tavattu Ruotsin ja Suomen kalanviljelylaitoksilla sellaisten lohien jälkeläisissä, jotka ovat olleet syönnösvaelluksella Itämeressä. Tutkija Erkki Ikonen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta on päätellyt Helsingin yliopistossa tammikuun lopulla tarkastetussa väitöstutkimuksessaan, että M74:
stä kärsivät nimenomaan Itämeren pohjoisosissa syönnöstäneiden emolohien poikaset. Tulos yhdistää oireyhtymän silakkaan, lohen tärkeimpään ravintokalaan näillä alueilla. ■
Tutkija Erkki Ikonen väitteli aiheesta tammikuun lopulla.
Uutiset
Itämeren
harmaahyljekanta edelleen
kasvussa
Ruotsin, Suomen, Viron ja Venäjän hallitutkijat ovat laatineet yhteen- vedon viime vuoden kansallisten laskentojen tuloksista. Suomesta laskentoihin osallistuivat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos sekä Suomen WWF. Tulosten perusteella Itämeren harmaahylkeen päälevin- neisyysalueella nähtiin vuonna 2005 lähes 18300 harmaahyljettä. Näh- dyt harmaahylkeet jakautuivat me- rialueittain seuraavasti: Perämeri ja Merenkurkku 1270, Selkämeri 610, Ahvenanmaa ja Saaristomeri 8040, Ruotsin merialue Selkämeren ja Gotlannin pohjoiskärjen tason välillä 4460, Suomenlahti 880, Länsi-Viro 2660 ja Ruotsi Gotlannin pohjois- kärjestä etelään 350 yksilöä. ■
Suomalaiset ammattikalastajat ka- lastivat merialueelta vuonna 2005 ennakkoarvion mukaan noin 90 miljoonaa kiloa kalaa. Saalis- määrä oli samalla tasolla kuin vuonna 2004. Kokonaissaaliis- ta 95 % oli silakkaa ja kilohailia.
Silakka oli edelleen selvästi merialu- een tärkein saalislaji. Ennakkoarvion mukaan silakkaa kalastettiin vuonna 2005 noin 68 miljoonaa kiloa. Mää- rällisesti toiseksi tärkein saalislaji oli kilohaili, jota kalastettiin noin 18 miljoonaa kiloa. Silakkasaalis pieneni edellisestä vuodesta noin kaksi mil- joonaa kiloa ja kilohailisaalis kasvoi puolitoista miljoonaa kiloa. Silakka ja kilohailisaalis kalastetaan lähes ko- konaan trooleilla avomereltä. Niiden saalistaso määräytyy pitkälti vuotuis- ten kalastuskiintiöiden mukaan.
Rannikon läheisyydestä kalastet- tiin eniten ahventa ja siikaa, ennak- koarvion mukaan molempia noin 0,8 milj. kiloa. Seuraavaksi suurimmat saaliit saatiin lohesta, 0,5 miljoonaa kiloa ja kuhasta, 0,4 miljoonaa kiloa.
Ahvensaalis kasvoi edellisestä vuo- desta tuntuvasti, siika- ja lohisaalis pysyivät samalla tasolla ja kuhasaa- lis pieneni viidenneksellä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tärkeim- pien rannikkolajien saaliit ovat ah- venta ja kuhaa lukuun ottamatta pie- nentyneet. Saaliiden heikentymistä selittää mm. hylkeiden aiheuttamat saalismenetykset.
Ennakkoarviota käytetään mm.
silakan, kilohailin ja turskan kan- ta-arvioiden laadinnassa. Lopullinen saalistilasto valmistuu toukokuussa.
■
uva: Eero Helle
Ammattikalastajien saalis merialueelta ennallaan
lisää uutisia: www.rktl.fi
V
ELMU-ohjelmassa on mukana useita ministeriöitä. Ohjelmaa koordinoi Suomen ympäristö- keskus ja mukana käytännön toteutuk- sessa ovat mm. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Geologian tutkimuskes- kus, Metsähallitus, Merentutkimuslaitos, alueellisia ympäristökeskuksia sekä yli- opistoja.Suomi on ratifioinut tai sitoutunut toteuttamaan useita kansainvälisiä so- pimuksia, joiden toteutuksessa voidaan hyödyntää tai joihin tarvitaan luonto- tyyppi- ja laji-inventointitietoa rannik- koalueilta. VELMU:ssa kerättyä tietoa hyödynnetään myös Itämeren monimuo- toisuuden ja kestävän käytön tavoittei- den saavuttamiseksi. Tietoja käytetään myös EU:n rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon suunnittelussa sekä
ympäristövaikutusten arvioinneissa. Tie- toa arvokkaista luontoalueista tarvitaan myös öljy- ja kemikaalionnettomuuksien vahinkojen torjunnassa.
Inventointiohjelmaa toteutetaan me- rialueittain. Inventoinnit aloitettiin Saa- ristomerellä 2004, Merenkurkun alueella suunnittelutyö on käynnistynyt 2006 ja Suomenlahdella suunnittelutyö käynnis- tetään 2007. Myöhemmin vuorossa ovat Perämeri ja Selkämeri.
RKTL vastaa kalastotiedon kartoittamisesta
Kaloilla vaatimukset elinympäristön suh- teen ovat yleensä suurimmat lisäänty- misvaiheessa, jolloin myös syntyvän vuo- siluokan vahvuus tavallisesti määräytyy.
Tästä syystä VELMU:n kalakartoituksissa
Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventoin- tiohjelman (VELMU) tavoitteena on määrittää ja kartoit- taa vuoteen 2014 mennessä Suomen rannikon vedenalai- set luontotyypit, luoda yleiskuva lajien esiintymisistä sekä toteuttaa vedenalaisen luontotiedon hallintajärjestelmä.
Hanke on osa valtioneuvoston Suomen Itämeren suoje- luohjelmaa (2002), joka tähtää alueen ympäristön hyvän tilan vaalimiseen
VELMU kartoittaa vedenalaiset luontotyypit
Hankoniemen hiekkapohjilla keväällä 2005 tehtyjen nuottausten yhteydessä havaittiin lukuisia nokkakalan poikasia.
Tämä antaa viitteitä siitä, että laji aiem- mista tiedoista poiketen myös mahdolli- sesti lisääntyisi Suomen rannikolla.
Kuva: Mats Westerbom
keskitytään kalojen lisääntymisalueisiin, joilla tarkoitetaan sekä kutu- että poi- kasalueita. Pääasiallisena kohteena ovat rannikolla lisääntyvät talouskalalajit.
Rannikon kalojen lisääntymisalueista on olemassa vain vähän tutkimus- ja kar- toitustietoja. Osasyynä tähän on se, että rannikon laajamittaiseen kartoitukseen soveltuvien näytteenottomenetelmien kehittäminen ja testaus on ollut melko vähäistä. VELMU:n yhteydessä kartoitus- työ ja menetelmien kehittäminen on aloitettu yleisimmistä rannikkolajeista, joiden lisääntyminen on jossain vaihees- sa riippuvainen jostain selkeästi havaitta- vasta ja rajattavasta elinympäristöstä. Ka- lojen lisääntymisalueiden inventoinneissa ja erityisesti maastonäytteenoton koh- dentamisessa pyritään mahdollisimman paljon hyödyntämään myös kaukokartoi- tusmenetelmillä kerättyjä aineistoja.
Esimerkiksi hauki, särki ja myös ma- de ovat lajeja, joille ruovikkorannat ovat tärkeitä lisääntymisalueita. Ruovikkoran- tojen kartoitus onnistuu satelliittikuvien ja ilmakuvien perusteella. Maastossa näi- den lajien pienpoikasten etsiminen to- teutetaan yksinkertaisesti valkolevyn tai vaalean muovikauhan avulla havainnoi- malla. Kaikki rannikon ruovikkorannat eivät kuitenkaan toimi näiden lajien li- sääntymisalueina. Esimerkiksi eteläranni- kolla särjen lisääntyminen onnistuu vain niillä ruovikkorannoilla, joissa kutuaikai- nen suolapitoisuus on alle 3,5 ‰. Hauen, särjen ja mateen poikaskartoituksia on tehty Hangon ja Tammisaaren alueella vuosina 2004 ja 2005 ja menetelmä on kehitetty hyvin toimivaksi. Keväällä 2006 menetelmää sovelletaan laajemmassa mi- tassa Saaristomerelle. Keväällä ja alku- kesällä 2006 jatketaan Saaristomerellä myös karisiian poikasten etsimistä nuot- taamalla alueen matalia hiekkapohjia. ■
Uutiset
V
iime vuonna päättynyt PROG- RESS-hanke on tuottanut perus- tietoa kasvatettujen lohikalojen rehunkäytön, lihaskasvun ja lihaslaadun geneettisistä yhteyksistä ja mittausmene- telmistä, jotta näitä ominaisuuksia voitai- siin ottaa valintajalostusohjelmissa käyt- töön. Tällaisia ovat mm. RKTL:n kirjolo- hen ja siian valintajalostusohjelmat. Rehu on suurin kalankasvatuksen yksittäinen kustannustekijä sekä kuormittavien ravin- teiden lähde ja laatu toisaalta tärkeä tuot- teesta saatavalle hinnalle. Rehun valkuais- aineiden käyttötehokkuus on taas tärkeä, koska lihaksen kasvu muodostuu valku- aisaineista. Hanke rahoitettiin EU:n tutki- muksen 5. puiteohjelmasta ja sen kansain- välinen koordinointivastuu oli Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa.Tutkimuksen mukaan ravinnonkulutuksen pienentäminen jalostamalla on mahdollis- ta, mutta käytännössä verrattain vaikeaa, koska ravinnonkulutuksen yksilöllinen mittaaminen suuresta kalamäärästä on vielä perin hankalaa. Kasvun ja ravin- nonkulutuksen avulla voidaan kuitenkin määrittää rehutehokkuuden periytyvyys.
Tutkimuksessa havaittiin, että nopea kas- vu ja hyvä rehutehokkuus ovat kytkeyty- neet geneettisesti toisiinsa ja että kasvun valitseminen parantaa myös rehun hyö- dyntämistä. Rehun käyttöä voitaisiin te- hostaa edelleen valitsemalla kaloja, joiden ravinnonkulutus on pienempi.
Kirjolohen nopea kasvu ja rehun tehokas käyttö geneettisesti periytyviä
Tutkimus toi eväitä rehunkäytön tehostamiseen
Tutkimus onnistui hyvin ja saavutti suunnitellut tavoitteet. Tuloksia voidaan käyttää sekä nykyisten kalojen valin- tajalostusohjelmien tehostamiseen että uusien suunnitteluun. Uusien ohjelmien tulisi tuottaa perimältään sellaisia ka- lanpoikasia, joiden kasvatus on nykyistä ympäristöystavällisempää, tuotantokus- tannuksiltaan edullisempaa ja paremmin kuluttajien laatuodotuksia vastaavaa.
Tutkimukseen osallistuivat RKTL:n lisäksi Maa- ja elintarviketalouden tut- kimuskeskus (MTT Eläinjalostus) Suo- mesta, Aberdeenin yliopiston Eläintie- teen laitos Skotlannista sekä Norjan merentutkimuslaitos (Havsforskning- sinstituttet) Bergenistä. Tutkimuksessa käytettiin RKTL:n kirjolohen valintaja- lostusohjelman suomia mahdollisuuksia geneettiseltä alkuperältään tunnetun tut- kimuspopulaation luomiseksi. Kaikkiaan tuotettiin 200 kirjolohiperhettä, joiden sukulaisuussuhteet tunnettiin 4. sukupol- ven taakse. Tämä mahdollisti geneettis- ten tunnuslukujen tehokkaan laskennan MTT:n kehittämien menetelmien avulla.
Kaloja kasvatettiin Tervossa vastakuoriu- tuneista teuraskokoon kolmen vuoden aikana ja seurattiin säännöllisillä pun- nituksilla ja biologisilla näytteenotoilla.
Mitattuja suureita olivat mm. kalojen kasvu ja sen koostumus, ravinnonkulutus, valkuaissynteesi, rasvojen määrä ja koko sekä lihaksen väri. ■
Kari Ruohonen
Villi taimen on maakunnan koskivesien paras houkutin, mutta kalastajat arvos- tavat myös saalisvarmuutta, ruuhkatto- muutta sekä helposti saavutettavia majoi- tuspalveluja, ilmenee Riista- ja kalatalou- den tutkimuslaitoksen keskisuomaisten koskikalastuskohteiden asiakasprofiileja kartoittavasta selvityksestä
Villi taimen on vahva houkutin koski- kalastajille. Villin taimenen kalastuksesta ollaan myös valmiita maksamaan enem- män kuin istukkaiden kalastuksesta. Ka- lapaikan kalaston laatuun kohdistetaan suuria odotuksia, eikä vaativien kalas- tajien toiveita pystytä aina täyttämään pelkästään pyyntikokoisella istukaska- lalla. Koskikalastajat kannattivat laajasti luonnontaimenten vapauttamista sekä istukkaiden rasvaeväleikkauksia ja vain merkittyjen kalojen ottamista saaliiksi.
Luonnontaimenen perässä ollaan val- miita matkustamaan kauempaakin, sillä suosituimmilla kohteilla ulkopaikkakunta- laisten kalastajien osuus oli jopa 80 pro- senttia. Tämä luo kysyntää oheispalveluille, varsinkin majoituspalveluille Osittain vä- häinen oheispalvelujen käyttö tällä hetkel- lä johtuu tarjonnan puutteesta.
Keski-Suomen koskilla kalastava hen- kilö on tyypillisesti noin 30-vuotias mies, jolle kertyy vuodessa 30-40 vapakalas- tusvuorokautta. Hän harrastaa lähes yk- sinomaan perhokalastusta koski- ja virta- vesillä. Yli 50-vuotiaat vastaajat viihtyivät myös järvillä harrastaen vapapyynnin ohella myös verkkokalastusta, ongintaa,
Villi taimen
houkuttelee koski- kalastajia Keski- Suomeen
Uutiset
Kuva: Kari Ruohonen Kuva: Pentti Valkeajärvi
12 vuotta riistan- ja kalan- tutkimuksen parissa
Kare Turtiainen jäi eläkkeelle
Jotkut aikanaan ihmettelivät, mitä tekemistä valtiovarainministeriön virkamiehellä on kalan- ja riistantutkimuksen kanssa. Voiko talousmies johtaa tutkimuslaitosta? Eikö hom- maan olisi pitänyt valita tiedemies? Asiaa voi tarkastella toisinkin. Onko mitään johdetta- vaa ilman toimivaa ja taloudellisesti menestyvää organisaatiota?
K
are Turtiainen tuli Riista- ja ka- latalouden tutkimuslaitoksen ylijohtajaksi vuonna 1992. Or- ganisaation kehittämis- ja johtamiskoke- musta hän oli hankkinut siihen mennes- sä jo monessa tehtävässä, muun muas- sa Valtiokonttorissa, valtion kalastustu- loneuvottelijana sekä suuressa joukos- sa eri hallintoelimiä. Hyvät yhteiskunnal- liset suhteet ja laaja-alainen näkemys val- tionhallinnon kehittämisestä tulivat myö- hemmin hyödyttämään tutkimuslaitosta.”Tulin tutkimuslaitokseen valtiovarain- ministeriöstä silloisen ministerin Mart- ti Puran pyynnöstä. Tutkimuslaitoksen ta- lous oli pahassa jamassa ja myös organi- saatiossa tarvittiin muutoksia, sillä hen- kilöstö oli kasvanut vauhdilla”, muiste- lee Turtiainen.
Alku aina hankalaa…
Vaikka aluksi olikin työlästä samaan ai- kaan rakentaa organisaatiota ja laittaa taloutta, hallintoa ja tietojärjestelmiä kuntoon, moni asia valoi uskoa menes- tymiseen. Yksi suurimmista ilonaiheista Turtiaiselle oli pieni riistantutkimuksen tutkimusyksikkö. ”Riistantutkimus oli osoittanut, että pienellä porukalla saa- daan aikaan sekä käytännön päätök- sentekoa palvelevaa että korkeatasoista tieteellistä tutkimusta. Voimavarat olivat vähäiset, mutta työnteko laadukasta ja yritteliästä. Minua rohkaisi myös useim- pien aloittelevienkin kalantutkijoiden vahva antautuminen alalle sekä monet tutkijalahjakkuudet, joista osa siirtyikin pian professorikuntaan.”
Merkittävä askel tutkimuslaitoksen kehittämisessä Turtiaisen aikana otettiin, kun päätettiin järjestelmällisesti kasvat- taa omaa osaamista. ”Tärkeimpänä teh- tävänäni koin kalantutkimuksen tason nostamisen. Perustimme yliopistojen
Johanna Torkkel Kuva: Taija Pöntinen
kanssa tohtorikoulutusohjelmia. Kaikille halukkaille luotiin suotuisat olosuhteet jatko-opintoihin. Lähes 30 tutkijaa väitte- li tohtoriksi. Tulokset olivat huikeat ja ne hyödyttivät kaikkia osapuolia.”
Vesiviljely uuteen nousuun
Muutokset poro-, riista- ja kalatalou- dessa olivat melkoisia koko Turtiaisen toimikauden aikana. Eniten Kare tuntee onnistuneensa Suomen vesiviljelyn kehi- tyksen tukemisessa. Uudelle kasvu-uralle haettiin suuntaa yhdessä kalankasvatuk- sen, kalan jalostuksen, kalakaupan, re- hutehtaiden ja hallinnon kanssa. ”Enna- koimme jo 1990-luvulla, ettei vesiviljely sellaisenaan voi jatkua Suomessa. Pa- nostimme viljelyn ympäristövaikutusten vähentämiseen mm. kehittämällä rehuja ja ruokintatekniikoita, jalostimme kir-
jolohta viljelyn tarpeita vastaaviksi sekä kehitimme uusia viljelylajeja. Näin pys- tyimme parhaiten auttamaan elinkeinoa”, uskoo Turtiainen.
Kalankasvattajat olivat jo pitkään vaatineet omaa kalankasvatusasioihin perehtynyttä virkamiestä, mutta ratkai- su löytyikin toisaalta. Uusia arvokkaita näkökulmia ja työkaluja kalatalouden kehittämiseen toi elinkeinokalatalouden tutkimusyksikkö, joka perustettiin tutki- muslaitokseen. Kalakaupasta tuli jo reilun vuoden kuluttua myönteistä palautetta ja pian muualtakin.
Myös tutkimuslaitoksen oma ve- siviljelytoiminta oli haasteiden edessä.
Valtavan kalliit laitokset oli rakennettu lähinnä aluepoliittisiin tarpeisiin. ”Aika useat odottivat, että tekisin tutkimus- laitoksen kalankasvatuksen yksityistämi- sestä esityksen. Näin kuitenkin, ettei
se onnistuisi, joten päädyimme ratio- nalisoimaan toimintaa ja tiivistämään yhteistyötä yksityisen kalanviljelyelinkei- non kanssa. Kolme kalanviljelylaitosta lopetettiin ja henkilöstöä vähennettiin.
Työn tuottavuus nousi 40 % ja tuotan- to pysyi entisellä tasolla. Tämä oli kova paikka henkilöstölle, mutta sen ansiosta tutkimuslaitosta pystyttiin kehittämään ankeissakin taloudellisissa olosuhteissa.
Säästyneet varat ohjattiin tutkimukseen”, muistelee Kare kritiikkiä talon sisältä ja on edelleenkin iloinen siitä, että vesi- viljelyn johto ymmärsi asian tärkeyden ja välttämättömyyden. Valtionhallinnossa voidaan rationalisoida muullakin tavoin kuin yksityistämällä.
Nyt vesiviljelyssä ovat edessä uudet haasteet. Tulevaisuudessa menestyminen edellyttää uusien tuotteiden kehittämistä ja asiantuntijaosaamisen myymistä Suo- Kare Turtiainen osallistui aktiivisesti asiakas- ja sidosryhmätilaisuuksiin.
Kuva: Taija Pöntinen
men rajojen ulkopuolellekin. Tässä on jo edistytty monessa maassa, muun muassa Chilessä, Vietnamissa ja Venäjällä.
Porontutkimukseen vauhtia
Tutkimuslaitoksen porontutkimusasema valmistui 1990-luvun alussa. Asema suun- niteltiin ennen lamaa ja sen rakentami- seen sai ajan tapaan helposti rahoituk- sen. Mitoitukseltaan siitä kaavailtiin mel- koista, 16 hengen tutkimusasemaa, mutta toisin kävi. Rahaa ei lopulta saatu edes kalustukseen, kaikki piti säästää muusta toiminnasta. Suuntaa oli muutettava ja siinä onnistuttiin. ”Teimme pitkäjäntei- sesti työtä yhdessä henkilökunnan kans- sa. Aseman henkilöstön ponnistelujen ansiosta poroasemasta kehittyi kansain- välisen porontutkimuksen keskus, jolla varmistimme riittävän resursoinnin ja laadukkaan porontutkimuksen”, iloitsee Turtiainen. Laidunkysymyksistä tuli poro- taloudelle elinehto ja laiduntutkimuksista pysyvä tutkimuslaitoksen tehtävä.
Tutkimustiedon tuottajasta asiantuntijaksi
Tutkimuslaitoksessa havahduttiin Turtiai- sen toimikaudella siihen, että päätöksen- tekijät tarvitsevat laaja-alaisempaa tietoa, pelkkä biologinen tieto ei yksin riitä.
Esimerkkejä tästä on monia. Porotut- kimus on laajentunut poron biologian tutkimuksesta elinympäristöjen kautta poron taloustutkimukseen. Suurpetojen tutkimuksessa yhä enemmän ovat muka- na sosiaaliset ja taloudelliset kysymykset.
Yhdistämällä hylkeen- ja kalantutkimusta pääsimme käsiksi kalastajien ongelmaan, joka on tällä hetkellä yksi suurimmis-
rehellisenä ja rehellisyyttä arvostavana johtajana, mutta ei ehkä kovin helpos- ti lähestyttävänä. Myös Karen visiointi- kykyä, kokonaisuuksien hahmottamista ja strategista ajattelutapaa kiiteltiin lai- toksen eteenpäinviemisessä, erityises- ti toimipaikkaverkoston kehittämisessä.
”Olemme tietoisesti rakentaneet toi- mipaikkaverkostomme muiden osaajien yhteyteen ja lisänneet yhteistyötä ja verkostoitumista eri alojen tutkijoiden ja asiantuntijoiden kanssa. Nyt on edessä sama, mutta laajemmissa ympyröissä. Tut- kimuslaitoksen on aika ottaa iso kansain- välisyysharppaus”, luotsaa Kare tulevaa ylijohtajaa ja kertoo jatkossa siirtyvänsä tutkimusasioista luonnonvarojen kestä- vän hyödyntämisen puolelle – lähinnä kokemaan katiskaa ja kalastamaan per- holla. ■
ta rannikkokalastuksen uhkatekijöistä.
”Mielestäni olemme onnistuneet enna- koimaan tulevat asiat hyvin, kun nostim- me proaktiivisuuden yhdeksi tärkeäksi toimintatavaksemme,” summaa Turtiai- nen.
Tutkimustiedon merkityksestä pää- töksen tekoon on malliesimerkkinä lo- hikysymys, joka oli nostettu jo 80-lu- vulla tutkimuslaitoksen painopisteeksi.
1980-luvulla lohikantojen tila huononi.
Eläville geenipankeille tuli käyttöä sekä häviämisuhan torjunnassa että kantojen elvyttämisessä. ”Rohkenen sanoa, että toimintamme ansiosta loimme edellytyk- set viimeisten lohi- ja meritaimenkanto- jen pelastamiselle. Kaikki kunnia Kalevi Hemilälle ja muille päättäjille. Tutkimus- tiedostamme vedettiin oikeat johtopää- tökset. Ministeriön tuki ja yhteistyön sujuminen oli ensiarvoisen tärkeää ja koko sektoritutkimuksen elinehto.”
Laaja-alaista yhteistyötä ja kansainvälistymisen
haastetta
Kare toi tutkimuslaitokseen mukanaan yhteistyötaidot ja päättäjäsuhteet, joilla tutkimuslaitoksen asemaa vahvistettiin.
Suhteita pidettiin yllä muun muassa jo
”brandiksi” muodostuneilla joka vuoti- silla made-keitoilla, jonne on kutsuttu päättäjiä ja alan ihmisiä. Vieraiden jou- kossa on voinut törmätä poroisäntään, tutkijaan, kalankasvattajaan, valtiosihtee- riin, kunnanjohtajaan, kansanedustajaan tai ministeriin. Yhteistä heille on kiin- nostus metsästykseen, kalatalouteen tai poronhoitoon.
Henkilöstön ja lähimpien työkave- reittensa keskuudessa Kare tuli tutuksi
Valtioneuvosto nimitti 16.3. filoso- fian tohtori Eero Helteen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ylijohtajaksi 1.4. alkaen.
Laaja-alaiset ja monitieteiset hankkeet koottiin tutkimusohjelmiksi
Elintarvike-, istutus- ja raputalousohjelmat käynnistyvät
Raputalous on kehittynyt voimakkaasti täpläravun osoittauduttua merkittäväksi pyyntiä ja hyödyntämistä kestäväksi tulokaslajiksi. Samalla on kasvanut huoli jokiravun säilymi- sestä. Lohi- ja meritaimenistutusten tulokset ovat taas heikenneet voimakkaasti 1990- alun jälkeen. Meritaimenistutuksissa kehitys on ollut samankaltaista. Kala- ja riistaelin- tarvikkeiden tutkimus on Suomessa hajanaista. Hajanaisuus haittaa alan tuotekehitystä.
Nykytila ei myöskään anna kattavaa kokonaiskäsitystä koko arvoketjun toiminnasta ja siinä tapahtuvista muutoksista ”pellosta pöytään” -ajatuksen mukaisesti. Nämä kolme laajaa ja monitieteistä lähestymistapaa vaativaa tutkimusongelmaa koottiin tutkimus- ohjelmiksi, jotka tulevat sitomaan tutkimuslaitoksen voimavaroja useaksi vuodeksi ja niistä odotetaan toimialaa merkittävästi hyödyntävää käytännön tietoa.
Teksi: Johanna Torkkel, Markku Pursiainen, Matti Salminen, Asmo Honkanen, Kuvat: ProKala
Suomen raputalous kasvoi huikeasti 1800-luvun lopulla, mutta käytännössä romahti 1906, kun Kokemäenjoen ve- sistön suurten järvien ja virtojen ravut kuolivat rapuruttoon. Kun rapukantojen palautustoimet eivät tuottaneet tuloksia, jäi koko ravustus muun sisävesikalatalou- temme sivujuonteeksi. Viimeisten parin kolmen vuosikymmenen aikana rapuve- sien hoitoon ja tutkimukseen on ohjattu resursseja ja panostus on tuottamassa tuloksia.
RKTL:ssa raputalouden kasvuun rea- goitiin käynnistämällä monista hankkeista koostuva määräaikainen, vuoteen 2012 ulottuva Raputalousohjelma. Päämäärät ovat selkeät. Ohjelmassa halutaan ensi sijassa vastauksia kysymyksiin ”missä” ja
”kuinka paljon”. On tärkeää tietää, missä jokirapu on vahvimmillaan, ja missä taas raputaloutta edistetään parhaiten täplä- ravun varassa. Vaikka rapujemme biologi- asta tiedetään paljon, emme tarkasti tun- ne miten lajien väliset erot vaikuttavat menestykseen luonnon ääriolosuhteissa, mitkä tekijät siis määräävät joki- ja täp- läravun levinneisyyden rajoja maassam- me. Toinen päämäärä on arvioida, miten maamme rapusaalis ja -tuotanto kehit- tyvät lähivuosina ja -vuosikymmeninä;
Tutkimusohjelman tavoitteet:
● Ennakoidaan Suomen raputalouden kehittymistä
● Kehitetään keinoja raputalouden muutoksiin sopeutumiseksi
● Varmistetaan edellytykset jokiravun säilymiselle
taloudellisesti hyödynnettävänä lajina
● Tuetaan raputalousosaamisen kehitystä Suomessa
koittaako tulevaisuudessa aika, jolloin maamme raputuotanto ja -saalis ylittävät kotimaisen kysynnän?
Ohjelman yleissuunnitelma valmis- tui viime talvena ja kolme ulkopuolista asiantuntijaa evaluoi suunnitelman. Ra- putalousohjelman suunnitteluvaiheen si- dosryhmäkierros ja suunnitteluseminaari auttoivat tulevien vuosien raputiedon tarpeiden hahmottamisessa ja arvioin- nissa. Ohjelman määräaikaisuus pakottaa keskittymään oleelliseen, siis selkeiden kysymyksenasetteluiden ja perusteel- lisesti suunniteltujen kokeiden kautta tuloksiin. Pitkiä aikasarjoja vaativia hank- keita ja seurantoja tarvitaan, mutta oh- jelmaan niitä sisällytetään harkiten.
Kun Raputalousohjelman suunnittelu alkoi 2004, täplärapusaalis ylitti virkistys- kalastustilaston mukaan jokirapusaaliin.
Täplärapua oli istutettu jo yli 400 eri järveen, joiden yhteenlaskettu vesiala oli 5 500 km2, enemmän kuin viisi Päijänteen kokoista järveä. Ravustettavaa rantaa tä- hän sisältyy jo 25 000 km. Kasvupotenti- aalia siis on. Jokirapukantojen elpyminen on yrityksistä huolimatta hidasta ja kroo- nisen rapuruton vuoksi monissa vesissä jopa tuloksetonta. Missään välittömässä vaarassa jokirapukaan tuskin on, sadoissa
Raputalousohjelma edistämään alan elinkeinotoimintaa
tai tuhansissa erillispopulaatioissa ja -ve- sissä elelee tälläkin hetkellä miljoonittain jokirapuyksilöitä. Meillä on siis onneksi aikaa varmistaa jokiravun säilyminen ja samalla sopeutua kasvaviin rapusaaliisiin, ravustukseen ja rapukulttuurin elvyttä- miseen ja kasvattamiseen.
Kuva: Taija Pöntinen Kuva: Taija Pöntinen
Tutkimusohjelman tavoitteet:
● selvittää lohi- ja meritaimenistu- tusten tulosten heikkenemiseen vaikuttaneet tekijät
● löytää keinoja, joilla istutusten tuloksellisuutta voidaan parantaa Istutuksista peräisin olevien lohien määrä
on viime vuosina voimakkaasti vähenty- nyt Itämeressä. Tähän on todennäköisim- min syynä istutettujen lohien lisääntynyt kuolleisuus merivaelluksen aikana, sillä lohi-istutukset eivät ole vähentyneet.
Istutustulosten heikentyessä lohisaa- liit ovat pienentyneet. Kun suomalaisten kalastajien lohisaalis vuosina 1990-1992 oli yli kaksi miljoonaa kiloa vuodessa, oli se 1990-luvun lopulla enää runsaat 0,5 miljoonaa kiloa. Lohenkalastuksen säätely on kiristynyt, mutta se ei riitä selittämään näin suurta muutosta. Viime vuosina kan- sallinen saaliskiintiö on jäänyt täyttymättä niin Suomenlahdella kuin Pohjanlahti-pää- allasalueellakin. Suomenlahdella kiintiöstä on pystytty kalastamaan alle puolet.
Samanaikaisesti luonnonlohikannat ovat vahvistuneet, ja luonnonpoikastuo- tanto on nykyisin koko Itämeren lohenka- lastusmahdollisuuksia olennaisesti sääte- levä tekijä. Luonnonlohen kasvanut määrä saaliissa ei kuitenkaan ole kokonaan kom- pensoinut istutuskalojen vajetta.
Saaliiden pienentyessä lohi-istutukset ovat kääntyneet taloudellisesti tappiol- lisiksi. 1990-luvun alussa sekä Suomen- lahden että Pohjanlahden lohi-istutuksiin käytettiin yhtä saaliskiloa (tilastoitu ko- konaissaalis) kohti 1-2 euroa. 1990-luvun lopussa vastaava summa oli molemmilla alueilla jo 5-6 euroa. Kalastajan lohiki- losta saama hinta on samaan aikaan ollut noin 3 euroa kilolta.
Suomenlahdella lähes koko lohisaalis on istutusperäistä, joten edellä mainittuja lukuja voidaan suoraan käyttää istutusten tuloksellisuuden arviointiin. Pohjanlahden istutuksissa tilanne sen sijaan synkkenee vielä huomattavasti, kun otetaan huomi- oon, että viime vuosina yhä vähäisempi osa Pohjanlahden ja Itämeren pääaltaan lohisaaliista on ollut istutuksista peräisin.
Pohjanlahden saalisnäytteissä istutuslohia oli vielä 1990-luvulla 70-80 %, mutta pieneni 2000-luvun alussa alle 50 %:n.
Näiden lukujen perusteella yhden saalis- kilon tuottamiseen on Pohjanlahti-pääal- lasalueella viime vuosina tarvittu jo yli 10 euron istutukset.
Jos istutukset saadaan taas tuottamaan, edunsaajien joukko on suuri
Tutkimusohjelman tavoitteena on etsiä istutustulosten huononemisen todennä- köisimmät syyt ja kehittää ratkaisumalle- ja, jotka edistävät istutusten, kalastuksen ja suojelun yhteensovittamista ja paran- tavat istutusten tuloksellisuutta. Ensi- vaiheessa keskitytään Itämeren lohen ja meritaimenen kompensaatioistutuksiin.
Lohi- ja meritaimenistutusten tulos- ten heikkeneminen on pelkästään talou- dellisesti niin suuri kysymys, että sen sel- vittämiseen kannattaa panostaa. Lohi- ja meritaimenistutusten vuotuinen arvo on noin 4,5 miljoonaa euroa. Niistä saatavan saaliin arvo on nykyisin huomattavasti pienempi. Jos tutkimusohjelman tavoit- teessa onnistutaan ja istutukset alkavat taas tuottaa entiseen malliin, kokonais- summa ei ole hyötyyn nähden kohtuu- ton. Hyödynsaajien joukko on suuri.
Niitä olisivat velvoiteistuttajat, ammatti- kalastajat, paikalliset istutusta rahoittavat yhteisöt, kuten kunnat, kaupungit ja me- ritaimentoimikunnat, kalanviljely-yrityk- set, jotka tuottavat poikasia istutuksiin ja ennen kaikkea vapaa-ajankalastajat sekä matkailu- ja muut yrittäjät, sillä pääosa meritaimensaaliista on vapaa-ajankalas- tuksen saalista.
Ohjelmassa on mukana useita RKTL:n tulosyksiköitä ja ulkopuolisia yhteistyö- kumppaneita. Tutkimusohjelma käynnistyy 2006 ja päättyy 2112.
Lohen ja meritaimenen istutus kannattavaksi
Kuvat: Jukka Mikkola
Kuva: Taija Pöntinen
Tutkimusohjelman tavoitteet:
● auttaa tuottamaan kuluttajien tarpeita vastaavia riista-, poro- ja kalaelintarvikkeita kotimaisille ja kansainvälisille markkinoille
● auttaa tuottamaan laadukkaita ja terveellisiä elintarvikkeita
● auttaa monipuolistamaan tuotantoa
● tuottaa tietoa muutoksista kilpai- lukyvyn parantamiseksi
Kansainvälistyminen muokkaa hyvin voi- makkaasti myös riista-, kala- ja poro- elintarviketuotannon toimintaedellytyk- siä ja toimialarakenteita. Tämän vuoksi kansainvälistymisen vaikutuksia elinkei- nojen rakenteisiin, yritystoimintaan ja markkinoihin on seurattava ja tutkittava, jotta kehitystä voidaan ennustaa ja yri- tystoimintaa sekä toimialojen rakenteita kehittää menestyksellisesti. Markkinaoh- jautuvassa tuotannossa tarvitaan tietoa kuluttajan tarpeista, hankintapäätöksiin vaikuttavista tekijöistä sekä arvostuksis- ta sekä markkinatoimijoiden vaatimuk- sista, jotta voidaan tuottaa kulutusky- syntää vastaavia tuotteita.
Suomalaiset elinkeinot eivät me- nesty massatuotteiden kansainvälisillä markkinoilla, vaan laadukkailla mark- kinoille räätälöidyillä erikoistuotteilla.
Tuotteiden laatu, erityisesti terveellisyys, turvallisuus ja maku, on tärkeä elintar- vikkeiden kilpailutekijä tulevaisuudessa.
Kilpailun kiristyminen edellyttää yhteis- työn lisäämistä ja tuotannon tehosta- mista koko arvoketjussa.
Elintarvikkeita kalasta, riistasta ja porosta
Tutkimuksissa huomioidaan koko arvoketju
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen elintarviketalouden tutkimusohjelmassa tutkitaan kala-, riista- ja poroelintarvik- keita sekä niiden tuotantoa, kauppaa ja markkinoita. Tutkimusohjelman keskei- set teemat liittyvät kuluttajien tarpeisiin, tuotteiden laatuun, kestävään tuotan- toon ja elinkeinojen kilpailukykyyn.
Ohjelmassa analysoidaan markkinoi- den vaatimuksia ja kuluttajien asenteita, toimialarakenteiden ja yritystoiminnan muutoksia sekä ennakoidaan elinkeino- jen kehittymistä. Ohjelmassa parannetaan elinkeinojen toimintaedellytyksiä tuotta- malla uutta tietoa tuotannon ja tuottei- den kehittämiseksi. Erityisesti edistetään tuotannon laadun ja kestävän tuotannon kehittämistä. Elintarviketaloutta tutkitaan koko arvoketjussa alkutuotannosta ku- luttajalle asti.
Elintarviketalouden tutkimusohjelma on viisivuotinen ja siinä koordinoidaan
elintarviketalouteen liittyviä tutkimus- projekteja. Mukana on sekä RKTL:n omia tutkimusyksiköitä että laaja joukko ulkopuolisia yhteistyökumppaneita. ■
R
KTL:n vesiviljely uudisti orga- nisaationsa vuoden 2005 aika- na. Yksikön johdon sijaintipaikka siirtyi Helsingistä Laukaaseen. Palvelut ja viljelytuotanto ryhmitettiin kolmeen tii- miin toiminnan tehostamiseksi sekä asia- kaspalvelun ja uusien tuotteiden ja palve- luiden kehittämiseksi.Asiakkuustiimin vetäjäksi valittiin Otso Järvisalo, joka muutti perheineen Lau- kaaseen Tervosta, jossa hän toimi kalan- viljelylaitoksen päällikkönä. Otson vetä- män tiimin vastuulla ovat asiakaspalvelu ja sidosryhmäsuhteet sekä laadunhallinta ja investoinnit.
Viljelytiimin toiminnasta vastaa Jar- mo Makkonen, jonka toimipaikka on Saimaan vesiviljelylaitos Enonkoskella.
Jarmon ja hänen tiiminsä vastuulla ovat viljelytuotanto ja siihen liittyvät palvelut sekä toimiluvat ja muu laitosten ylläpito.
Kehitystiimin vetäjä Tapio Kiuru tuli taloon ja tarkemmin Laukaan toimipaik-
Parempaa palvelua
uudella toimintamallilla
V
iime vuoden alkupuoli oli vilje- lyolosuhteiltaan keskimääräistä parempi. Vaikka kevät ja alkuke- sä olivat viileitä, ei kevätkutuisille kaloil- le haitallista vesien uudelleenjäähtymis- tä tapahtunut. Koska kesälle ei myöskään osunut pitkiä hellejaksoja, ei liiaksi läm- minneistä vesistäkään ollut haittaa. Syk- sy jatkui pitkään poikkeuksellisen lämpi- mänä mutta kylmeni sitten nopeasti. Täs- tä oli jonkin verran haittaa syyskutuis- ten kalojen kudulle. Keväällä Inarissa ko- ettiin jännittäviä hetkiä. Poikkeuksellinen kevättulva Lapissa aiheutti tarpeen ko- rottaa Inarin laitoksen yläpatoa. Vesi tul- vi kellarihautomoon, mutta omaisuus- tai kalavahingoilta onneksi vältyttiin.Mädintuotanto ja haudonta toteutuivat suunnitelmien mukaan
Vesiviljelylaitoksilla oli viime vuonna emokalanviljelyssä kaikkiaan 12 koti- maista kalalajia tai -muotoa, yhteen- sä 53 kantaa. Lisäksi viljeltiin yhdeksää tuontilajia tai -kantaa sekä täplärapua.
Emokalaston määrä oli vuoden lopussa 80 tonnia, mikä on 5 tonnia vähemmän kuin vuonna 2004.
Luonnonmädinhankinta onnistui pää- osin hyvin, varsinkin Kymijoen lohi-, tai- men- ja siikapyynneissä, jotka pitkään oli- vat jäissä VHS-rajoitusten vuoksi. Inarin karikutuinen pohjasiika otettiin uutena lajina viljelyyn.
Mädintuotanto ja haudonta toteu- tuivat myös suunnitelmien mukaisesti.
Tuotanto, 4 800 litraa silmäpisteasteista mätiä, oli suunnitellusti pienempi kuin edellisinä vuosina. Mädintuotannossa ongelmia aiheutti järvilohen mädin joi- denkin erien suurehko kuolleisuus Sai- maan laitoksella, Nevan kannan lohen mätitappiot Laukaassa ja siikojen mädin laatu monissa laitoksissa. Kysyntä pys- tyttiin kuitenkin pääosin tyydyttämään ja muun muassa nevanlohen mätivajeen ongelmia vähennettiin muuttamalla so- pimuskasvatuksen lohikantojen määrä- kaan Kalatietokeskuksesta, jossa hänen
vastuullaan olivat tutkimus- ja kehitys- hankkeet. Tapion tiimi huolehtii tuoteke- hityksestä ja asiantuntijapalveluista sekä kansainvälisistä hankkeista.
Kaikki kolme tiimiä toimivat keske- nään verkostomaisesti. Tiimit vastaavat oman alueensa kehityksestä mutta vilje- lylaitosten vetäjät ovat jatkossakin pai- kallisia avainhenkilöitä ja kontakteja sekä asiakaspalvelussa että tuotantotehtävis- sä. Uusitulla toimintamallilla vesiviljely pystyy aiempaa tiiviimmin ja yhtenäisem- min palvelemaan asiakkaitaan ja muita sidosryhmiä.
Vesiviljelyn aiempi organisaatio ra- kentui viljeltävien kalakantojen ja suur- vesistöjen mukaan muodostetuille toimi- alueille. Mallin vahvuus oli kalakantojen hoitotarpeita koskeva paikallistuntemus.
Tämä vahvuus perustuu lähialueensa hy- vin tunteviin viljelylaitoksiin, joten tilanne säilyy jatkossakin hyvänä tältä osin. ■
Vesiviljelyn vuosi 2005
Jarmo Makkonen Tapio Kiuru
