629 virittäjä 4/2003
uija Lehtisen kvalitatiivinen toimin- tatutkimus Oppia kieli kaikki kar- toittaa maahanmuuttajalasten suomen kie- len kehitystä ja kaksikielisyyden ilmene- mistä peruskoulun ensimmäisellä luokalla.
Kasvatustieteellisessä väitöskirjassa seura- taan Turun normaalikoulun 20 ensiluokka- laisen maahanmuuttajataustaisen1 oppilaan puhumisen, kuullun ymmärtämisen, kielel- lisen tietoisuuden, lukemisen ja kirjoittami- sen taitojen kehittymistä lukuvuonna 2000–
2001. Ensiluokkalaisten valinta tutkimuk- sen kohderyhmäksi on merkittävä, sillä kie- lellinen kehitys on tässä vaiheessa erityisen keskeistä muun muassa lukemisen ja kir- joittamisen oppimistavoitteiden kannalta.
Vaikka joitakin suomi toisena kielenä (S2) -tutkimuksia on julkaistu viime vuosina, lapset ovat harvoin olleet tutkimusten kohderyhmänä. Maahanmuuttajataustais- ten oppilaiden oman äidinkielen huomion ottava tutkimus on vielä tätäkin harvinai- sempaa, joten tälle perinpohjaiselle tutki- mukselle on todellinen tarve. Lehtinen to- teaa, että kyseessä on suomen kielen kehi- tyksen arviointia ja kaksikielisyyttä kartoit-
tava pohjatyö. Tarkastelen tässä arviossa väitöskirjaa pääosin sen lukujen mukaisessa järjestyksessä.
Väitöskirjan alkuluvuissa Lehtinen esit- telee tiiviisti kaksikielisyyden ja kielen oppimisen sekä kielitaidon arvioinnin ja kielellisen kehityksen teorioita ja määritel- miä. Tutkimuksen teoriaosuuteen kuuluvat myös uuden kulttuurin omaksumisen ja maahanmuuttajalapsen elämään vaikutta- van suomalaisen lainsäädännön kuvaukset.
On virkistävää, että tutkimuksessa käyte- tään paljon myös saksankielisen alueen läh- teitä, sillä kaksikielisyystutkimuksessa vii- tataan usein vain englanninkielisen alueen lähteisiin. Lehtisen tutkimus perustuu vuo- den 1994 peruskoulun opetussuunnitelman perusteisiin, mutta hän sivuaa myös uuden opetussuunnitelman perusteiden työversio- ta (Perusopetuksen opetussuunnitelman pe- rusteet 2002). Hän käsittelee laajoja teorioi- ta sujuvasti ja esittelee kunkin tutkimukses- sa käyttämänsä määritelmän lukijaystäväl- lisesti.
Tutkimuksen teoriaosassa Lehtinen tuo myös esiin maahanmuuttajataustaisten op- Tuija Lehtinen Oppia kieli kaikki. Maahanmuuttajalasten suomen kielen kehitys ja kaksikie- lisyys peruskoulun ensimmäisellä luokalla. Turku: Turun yliopisto 2002. 235 s., 11 liites. ISBN 951-29-2101-4.
MAAHANMUUTTAJATAUSTAISTEN LASTEN SUOMI JA OMA ÄIDINKIELI
T
––––––––––
1 Lehtinen käyttää maahanmuuttajataustaisista oppilaista nimitystä maahanmuuttajalapsi ja joskus kenttämuis- tiinpanoissa lyhennettä mamu. Hän pitäisi kaksikielinen-nimitystä osuvimpana, mutta hylkää sen suomen- ruotsalaisiin liittyvien konnotaatioiden vuoksi tässä tutkimuksessa. Termin maahanmuuttotaustainen lapsi Leh- tinen hylkää sen kankeuden vuoksi. Itse käytän tässä arviossa käsitteitä maahanmuuttajataustainen lapsi ja oppilas niiden pituudesta huolimatta, sillä Lehtisen tutkimuksen tutkimusryhmään kuuluu monia Suomessa syntyneitä ja siten oletettavasti Suomen kansalaisuuden saaneita lapsia. Käsitettä maahanmuuttajataustainen oppilas käytetään nykyään hyvin yleisesti.
630 pilaiden opetusta koskevan lainsäädännön suurimman ongelman: lainsäädäntö ei edel- leenkään velvoita kuntia juuri mihinkään.
Nykylainsäädäntö tarjoaa mahdollisuuksia S2-opetuksen järjestämiseen, mutta huolta- jien pitää osata vaatia kunnollista suomen kielen tai oman uskonnon opetusta. Lehti- nen esittelee selkeästi myös kielellisiä ihmis- oikeuksia (linguistic human rights, ks. esim.
Skutnabb-Kangas ja Phillipson 1995). Tut- kimus korostaa opettajan roolia oppilaan taustan tuntemisessa, sillä vain taustaa tun- teva opettaja voi täysipainoisesti tukea op- pilaan opintoja. Useimmat maahanmuuttaja- taustaisten oppilaiden opettajat yhtynevät Lehtisen tiivistykseen (s. 58) ammattilaisten kohtaamasta tilanteesta: »(Perusopetus)lain henkeä on vaikea toteuttaa, jollei opetusta ole resurssoitu niin, että siihen on aito mah- dollisuus.»
Päätutkimusongelmat on muotoiltu sel- keästi. Lehtinen tutkii ensinnäkin sitä, mi- ten maahanmuuttajalapsen kielellinen ke- hitys etenee peruskoulun ensimmäisellä luokalla. Tähän kuuluvat puhumiseen ja kuuntelemiseen liittyvien taitojen, kielelli- sen tietoisuuden, lukutaidon ja kirjoitustai- don kehitys. Toiseksi häntä kiinnostaa, mil- lainen suhde maahanmuuttajalapsella on eri kieliin (oma äidinkieli ja suomi toisena kie- lenä) ja miten tämä suhde kehittyy perus- koulun ensimmäisen luokan aikana.
Tutkimus soveltaa periaatetta, jonka mukaan aineiston kerääminen, sen analy- sointi ja teoria ovat tavallista kiinteämmäs- sä vuorovaikutuksessa toistensa kanssa (grounded theory). Se, että kyseessä on toi- mintatutkimus (action research), taas tar- koittaa sitä, että Lehtinen on kerännyt tut- kimusaineiston maahanmuuttajataustaisten lasten ja heidän opettajiensa parissa ja että hänen tavoitteenaan on käytännön opetus- toiminnan kehittäminen paremmin tarkoi- tustaan vastaavaksi. Tutkimukseen osallis- tuneista 20 maahanmuuttajataustaisesta
lapsesta 11 on syntynyt Suomessa ja muut olivat olleet tutkimusaikana Suomessa yh- destä kuuteen vuotta. Oppilaat edustavat Suomessa tyypillistä maahanmuuttajataus- taisten oppilaiden jakaumaa myös siinä mielessä, että kahdeksan lasta puhuu äidin- kielenään venäjää, kaksi viroa; muiden op- pilaiden äidinkieliä oli yhteensä kahdek- san.
Suurin osa Lehtisen tutkimusaineistos- ta kerättiin Turun oppimistutkimuksen kes- kuksessa kehitettyjen diagnostisten testien avulla. Lisäksi tutkimuksessa on käytetty aineistona lasten haastatteluja, tavallisen luokkatilanteen ja oman äidinkielen tuntien havainnointia, luokanopettajan, erityisopet- tajan ja oman äidinkielen opettajan arvioi- ta kunkin lapsen kielitaidosta sekä lasten vanhemmilta kerättyjä tietoja lapsen kielel- lisestä ja kulttuurisesta taustasta. Lehtinen on käyttänyt myös erityisopettajan tekemiä alkutestejä ja kirjoittanut omaa oppimispäi- väkirjaansa tutkimusaikana.
Tutkimuksessa käytettyjä diagnostisia menetelmiä Lehtinen tarkastelee kriittisesti ja toteaa, että testistön tekijät eivät ehkä tunne opetussuunnitelmaa tarpeeksi perus- teellisesti. Koska aiempia maahanmuuttaja- taustaisten lasten suomen kielen kehitystä kartoittavia tutkimuksia ei ole ollut, on kuitenkin ollut mielekkäämpää käyttää ylei- siä olemassa olevia testejä kuin lähteä luo- maan kaikkea alusta.
Tutkimuksen analyysiosassa Lehtinen kuvaa kielitaidon eri osa-alueiden kehitty- mistä kutakin omana lukunaan. Lapset ke- hittyivät kaikilla osa-alueilla kouluvuoden aikana selvästi, mikä ilmeni arvioista ja tes- tituloksista yhdenmukaisesti. Useiden las- ten sosiaalinen kielitaito (BICS eli basic in- terpersonal communication skills) oli var- sin hyvä jo kouluvuoden alussa, mutta monen oppilaan akateemisessa kielitaidos- sa (CALP eli cognitive/academic language proficiency) oli puutteita vielä keväälläkin.
631 Oppilaiden äänne- ja tavutietoisuus sekä luku- ja kirjoitustaito kehittyivät selvästi ensimmäisen vuoden aikana, mutta ymmär- tämistä vaativissa tehtävissä useat oppilaat tarvitsivat selkokieltä jatkuvasti. On oletet- tavaa, että akateemisen suomentaidon saa- vuttaminen vaatii monelta lapselta vielä paljon työtä kouluvuosien aikana.
Lehtinen käsittelee kokonaiskuvaa op- pilaiden kielellisestä kehityksestä seuraa- vien teemojen kautta: kielitaidon yleistaso, kielitaidon vaikutus lapsen tuntiaktiivisuu- teen, maahanmuuttajalapset ja erityisope- tus, koti, perhe ja lapsen kielitaito sekä maahanmuuttajalapsi kahden kielen taita- jana. Tutkimukseen osallistuneiden lasten suomen kielen taitoa hän arvioi suhteessa suomi toisena kielenä -opetuksen tasoihin (vasta-alkajan taso, keskitaso ja edistyneen taso), jotka on esitetty Perusopetuksen ope- tussuunnitelman perusteet 2002 -luonnok- sessa. Näistä tasoista luovuttiin opetus- suunnitelman myöhemmissä versioissa, koska tasojen määrittely vaikutti mielival- taiselta. Tasojen käyttäminen analyysissa onkin ongelmallista, koska niitä ei lopulta ole käytetty opetuksen suuntaviivoina val- takunnallisesti. Vaikka tasoista luopuminen ei ollut vielä Lehtisen tutkimusaikana tie- dossa, hän käsittelee itsekin tasojen käyttä- miseen liittyviä ongelmia analyysissaan.
Kertoessaan kielitaidon vaikutuksesta lasten tuntiaktiivisuuteen ja toimintastrate- gioihin Lehtinen kiinnittää huomiota pinta- sujuvien selviämisstrategioiden määrään:
oppilaat katsoivat mallia luokkatovereil- taan, lukivat tehtävänantoja moneen ker- taan ja olivat hiljaa, kysymättä lisäohjeita.
Tutkimus nostaa esiin myös maahanmuut- tajataustaisten oppilaiden erityisopetuksen tarpeen, sillä kouluvuoden puolivälissä kaikilla tutkituilla lapsilla olisi ollut tarvetta erityisopetuksen kaltaiseen S2-opetukseen.
Keskitasoisille maahanmuuttajataustaisille lapsille ei kuitenkaan riittänyt tukea, kos-
ka jokaisella luokalla oli heitäkin heikom- pia oppilaita. Lehtinen kysyy aiheellisesti, saavuttavatko kaikki lapset sellaisen taito- tason, johon heillä olisi mahdollisuudet, jos heitä tuettaisiin paremmin. Toisaalta on hyvä muistaa, että maahanmuuttajataustai- sia lapsia on siirretty erityisopetukseen monin paikoin liiankin innokkaasti.
Kielellisen tietoisuuden Lehtinen mää- rittelee kyvyksi tarkastella tietoisesti kielen muotoa ja merkitystä, mihin liittyy prag- maattinen tietoisuus kielen käytöstä eri ti- lanteissa sekä kyky pohtia ja ohjata omaa kielellistä toimintaa eri konteksteissa. Ku- vatessaan maahanmuuttajataustaisia oppi- laita kahden kielen taitajina Lehtinen ha- vaitsee, että oman äidinkielensä opetukseen osallistuneiden lasten suomen kielen tietoi- suus oli kouluvuoden lopussa hyvä. Sen sijaan oppilaat, jotka eivät olleet saaneet lainkaan oman äidinkielensä opetusta, oli- vat myös suomen kielen taidoiltaan heikko- ja. Kun oppilas saa oman äidinkielensä ope- tusta, hänen kaksi kieltänsä näyttävät siis tu- kevan toisiaan. Oman äidinkielen tunnit ovat lapsille paitsi suomen oppimisen kan- nalta tärkeitä myös muuten merkitykselli- siä ja mieluisia, mutta opetuksen käytännön järjestelyjen ongelmiin tulisi löytää uusia ratkaisuja.
Lehtisen tutkimusaineiston käsittely on perinpohjaista ja sisällönanalyysi huolellis- ta. Analyysilukuihin kaipasin kuitenkin tut- kittujen lasten hieman perusteellisempaa esittelyä, sillä se olisi voinut tehdä monipol- visesta esityksestä helpommin luettavan.
Lehtisen tutkimuksesta heijastuu syväl- linen maahanmuuttajataustaisten oppilai- den tilanteen ymmärtäminen, ja hän nostaa hyvin esiin oppilaiden kohtaamia varsin suuria kielellisiä haasteita. Tutkimuksen tulokset tukevat myös monien maahan- muuttajataustaisten oppilaiden opettajien kokemusta: opettajat tarvitsevat tietoa sekä oppilaan oman äidinkielen että suomen kie-
632 len taidon kehityksestä voidakseen arvioi- da oppilaan kaksikielisyyttä. Opetustyön tueksi tarvitaan opetussuunnitelmaan liit- tyviä niin sanottuja kriteeriviitteisiä teste- jä ja muita arviointimetodeja, joilla verra- taan oppilaan suoritusta ulkopuoliseen kri- teeriin eikä muihin testattaviin. Näissä tes- teissä tulee ottaa huomioon toista kieltä opiskelevan kaksikielisen lapsen ainutlaa- tuinen tilanne.
Maahanmuuttajataustaisten perusope- tuksen oppilaiden tutkimus on maassamme vasta alussa. On toivottavaa, että Lehtisen ansiokas väitöskirja innostaa muitakin kah- den kielen taidosta ja kaksikielisyyden ke- hityksestä kiinnostuneita tutkijoita maahan- muuttajataustaisia lapsia ja nuoria käsitte- levien tutkimusten pariin.
SANNA VOIPIO
Sähköposti: sanna.voipio@helsinki.fi LÄHTEET
Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994. Neljäs korjattu painos. Helsin- ki: Opetushallitus 2000.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perus- teet 2002. Vuosiluokat 1–2. Helsinki:
Opetushallitus 27.3.2002.
SKUTNABB-KANGAS, TOVE – PHILLIPSON, RO-
BERT 1995: Linguistic human rights:
Overcoming linguistic discrimina- tion. Berlin: Mouton de Gruyter.
