Arvostelut
Napakka teos suomalaisista tyttökirjoista päästää lukijat ääneen
Sari Miettinen
Kokkonen, Sara 2013. Rasavillejä ja romantikkoja. Rakkaat suomalaiset tyt- tökirjat. Helsinki: Avain. 261 s.
Tyttökirjojen lukukokemuksista on aiemmin ilmestynyt Suvi Aholan ja Satu Koskimiehen toimittama Uuden Kuun ja Vihervaaran tytöt (2005), joka käsittelee L. M. Montgomeryn kirjoittamia tyttökirjoja. Rasavillejä ja romantikkoja on kuitenkin ensimmäinen suomalais- ten tyttökirjojen lukukokemuksista kirjoitettu yleistajuinen teos. Materiaalia kirjaan on saa- tu pyytämällä lukijoita kirjoittamaan heille tärkeistä suomalaisista tyttökirjoista ja lukuko- kemuksistaan. Lisäksi Kokkonen on haastatellut kirjailijoita sekä hyödyntänyt hienosti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoista löytämäänsä materiaalia, kuten jo edesmen- neiden kirjailijoiden haastatteluja.
Rasavillejä ja romantikkoja pyrkii vastaamaan kysymyksiin, mitkä suomalaiset tyttökir- jat ovat olleet suosittuja vuodesta toiseen sekä ketkä tyttökirjoja lukevat ja miksi. Kirjoitus- kutsuun vastasi 83 eri-ikäistä naista. Erikseen pyytämällä mukaan saatiin myös muutaman mieslukijan mielipide.
Kirjassa esitellään kymmenen kirjailijaa sekä heidän tuotantonsa. Valinta on tehty kir- joituskutsun vastausten perusteella. Mukana olevat edustavat jo kanonisoituneita lasten- ja nuortenkirjailijoita suomalaisen tyttökirjatradition aloittaneesta Anni Swanista nykysuosik- keihin Tuija Lehtiseen ja Merja Jaloon. Luvut rakentuvat siten, että ensin luodaan lyhyt katsaus kunkin kirjailijan henkilöhistoriaan ja tuotantoon. Tämän jälkeen Kokkonen pääs- tää ääneen kirjoituskutsuun vastanneet lukijat, jotka kertovat lukukokemuksistaan. Teoksen lopussa käsitellään lyhyesti myös muita vastauksissa esille tulleita tyttökirjasuosikkeja.
Lukijoille tyttökirjat ovat merkinneet keskustelukumppania, pakoa tylsästä arjesta ja ikävistä lapsuuden kokemuksista sekä uusiin maailmoihin tutustumista. Osalle kirjojen päähenkilöt ovat tarjonneet samastumiskohteen tai jopa paikanneet ystävän puutetta. Luki- joiden kirjoituksista käy ilmi, että tärkeät kirjat ovat kulkeneet mukana matkalla tytöstä naiseksi. Usea vastaaja haluaa palata kirjoihin aina uudestaan sekä tutustuttaan lapsensa tai lapsenlapsensa suosikkeihinsa. Tyttökirjat muodostavatkin jatkumon eri sukupolvien välil- le.
Sara Kokkonen on omien sanojensa mukaan hurahtanut aikuisiällä tyttökirjoihin uudel- leen. Kokkonen on pitänyt useita vuosia omaa blogia tyttökirjoista sekä perustanut käytet- tyjen tyttökirjojen verkkokaupan. Tällä hetkellä Kokkonen tekee väitöskirjaa suomalaisista tyttökirjoista Turun yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Rasavillejä ja roman- tikkoja on syntynyt pitkällisen harrastuksen innoittamana, mutta myös tutkimuksellisista intresseistä.
Teoksen alussa on lyhyt luku tyttökirjallisuuden historiasta. Vaikka kyseessä onkin luki- joiden kokemuksiin painottuva tietoteos, olisi historiasta voinut kertoa vähän laveammin- 80
Kasvatus & Aika 8 (4) 2014, 80–81 kin. Esimerkiksi siitä, että lasten- ja nuortenkirjallisuudella, ja myös tyttökirjallisuudella, on ollut historian saatossa pedagoginen ja yhteiskuntaan sosiaalistava tehtävä. Myöskään tyttökirjallisuuden tutkimusta ei käsitellä lukuun ottamatta viittausta Mary Ørvigiin, ja tyt- tökirjan käsite jää problematisoimatta.
Myös tyttökirjojen ja yhteiskunnan suhdetta olisi voitu tuoda esille enemmän. Kriitti- syyttä löytyy onneksi joidenkin lukijoiden lukukokemuksista. Lapsuutensa kirjojen pariin palaaville tyttökirjojen maailma näyttäytyy aikuisen silmin monesti naiivina ja epärealisti- sena. Silti jokin tyttökirjoissa viehättää ja vetoaa, koska sukupolvi toisensa jälkeen tarttuu niihin. Useaan lukijaan näyttää vetoavan hyvän ja pahan käytöksen välisen rajan etsintä ja kokeilu. Moni lukijoista samastui tyttöpäähenkilöihin (kuten Anni Polvan Tiinaan), jotka kyllä yrittävät olla kunnollisia ja kilttejä tyttöjä, mutta epäonnistuivat siinä toisinaan. Tyttö- kirjat ovatkin aina välittäneet kulloisenkin aikakauden ihanteita ja normeja, mutta myös tar- jonneet mahdollisuuksia ja paikkoja normien vastustamiseen. Kirjoituskutsuun vastannut Vappu Kannas pohti Tuija Lehtisen tuotantoon liittyviä lukukokemuksiaan seuraavasti:
Kirjojen tärkein anti on kuitenkin ollut hienovarainen sosialisointi suomalai- seen elämäntapaan — ja tätä on vähän pelottava tajuta — siihen mitä “nor- maalin” nuoren ihmisen kuuluu kokea ja milloin, minkälaista on perhe-elämä ja elämän oletettu kulku, ja ennen kaikkea mitä nuoreksi naiseksi kasvami- seen kuuluu. Siinä mielessä Lehtisen kirjat ovat saaneet aikaan myös ahdis- tusta, kuten kaikki tyttökirjat omalla tavallaan. (Kokkonen 2013, 217.)
Rasavillejä ja romantikkoja antaa äänen lukijoille ja kirjojen merkitykselle heidän elämäs- sään, ja tallentaa siten tärkeää kirjallista kulttuuria. Teoksessa näkyy Kokkosen laaja tyttö- kirjallisuuden tuntemus. Jään mielenkiinnolla odottamaan Kokkosen tutkimustyön tuloksia aiheen parissa.
Lähteet
Saran Kirjat [www-lähde]. < www.sarankirjat.blogspot.fi > (Luettu 22.11.2014).
Sara Kokkosen haastattelu YLE Puheen iltapäivä 13.3.2013: “Kasvattitytön tarinasta tyttö- jen väliseen rakkauteen” [www-lähde]. < http://areena.yle.fi/radio/1863282 > (Luettu 22.11.2014).
FM Sari Miettinen työskentelee tohtorikoulutettavana Turun yliopiston suku- puolentutkimuksen oppiaineen projektissa Akateemisen feminismin aikajanat Suomessa (TAFF).
81
