Karmaksesta ampumaviikkoon · DIGI

Anssi Kojo

Karmaksesta

ampuma viikkoon

Karstulaa ajatellen lienee onnelli­

nen sattuma, että ampumaurheilun harrastuksen lisääntyessä viisikym­

menluvun loppupuolella syntyi aja­

tus oman ampumaseuran perustami­

sesta. Perustamisasiakirjan allekir- joittivatkin eläinlääkäri Esa Männik­

kö sekä pankinjohtajat Erkki Iso- Ahola ja Matti Kangas 20. pnä kesä­

kuuta 1958. Neljä päivää myöhem­

min kokoontunut yleinen kokous päättikin seuran perustamisesta ja sa­

malla sai seura nimekseen Karstulan seudun Metsästys- ja Ampumaseura.

Seuran ensimmäiseksi puheenjoh­

tajaksi valittiin pankinjohtaja Veli Antila, sekä johtokuntaan lisäksi kahdeksan jäsentä. Kun käytettävissä oli Reserviupseerikerhon ampumara­

ta, saattoi toiminta alkaakin. Vuosi­

na 1959— 60 toimi seuran puheen­

johtajana työnjohtaja Max Remo.

Tänä aikana osti seura ampumaradan omakseen suorittaen myös radan ra­

kennustöitä. Varsinaiset radan ava- jaiskilpailut pidettiin kesällä 1960.

Vuonna 1961 valittiin puheenjohta­

jaksi eläinlääkäri Esa Männikkö, joka toimikin tässä tehtävässä aina vuo­

den 1978 loppuun, jolloin puheen­

johtajuus siirtyi lehtori Anssi K ojol­

le. Hän johti puhetta seuraa vien seit­

semän vuoden ajan seuran johtokun­

nassa ja tämän vuoden alusta on teh­

tävää jatkanut lehtori Eila Sallinen.

Ampumarata laajennettiin vähitel­

len nykyiseen laajuuteensa ja maa­

pohjan kaikki neliömetrit ovatkin tällä hetkellä käytössä.

Ajatuksen ampumaviikon järjestä­

miseksi herätti Esa Männikkö, ilmei­

sesti Keski-Eurooppalaisen mallin mukaisesti. Ensimmäinen ampuma- viikko järjestettiinkin 3 .— 10.7.1966 tunnuksella "am pujien lomasuunta-

na Karstula” . Tuosta pienestä alusta on ampumaviikko kasvanut vähitel­

len nykyisiin mittoihinsa huomatta­

vaksi ampumatapahtumaksi. Tässä laajuudessaan on viikkoja järjestetty likimain viidentoista vuoden ajan.

Mitään suurempaa tarvetta paisuttaa viikko näistä mitoista ei seuralla ole ollutkaan ainakaan toistaiseksi. Pää­

huomio on kiinnitetty ampumavii­

kon järjestämisessä viime vuosina enemmänkin laatuun eikä niinkään määrään. Tapahtumaa on koetettu kehittää siihen suuntaan, että viikon vieraat voivat tuntea viihtyvänsä yh­

deksän päivää Karstulassa samaa lajia harrastavien seurassa ja kokevat sen ajan todella lomana. Tämän ohessa ei viikon varsinainen kilpailullisuus saa tietenkään kärsiä.

Tänä vuonna, kun viikkoa järjes­

tettiin 21. kerran, oli kilpailujakso- jen määrää vähennetty yhdellä, jotta säästettäisiin palkintomenoissa ja toi­

saalta annettaisiin kilpailijoille

enemmän aikaa hyvän suorituksen aikaansaamiseksi. Tyytyväisyys rat­

kaisuun oli ilmeisesti molemmin­

puolinen. Palkintoina ampumavii- koilla on jaettu hopealusikoita, al- pakkalusikoita, puuesineitä ja savie­

sineitä, mutta jo likimain kymme­

nen vuoden ajan ovat jaksojen pal­

kinnot muodostuneet Iittalan lasiesi­

neistä ampumaviikon polttomerkillä varustettuina. Näihin palkintoihin on ollut vuosittain havaittavissa mieltymystä, sillä voihan niitä käyt­

tää sekä koriste- että käyttöesineinä.

Vaikka ampumaviikon järjestämi­

sestä päätetäänkin aina vuosittain, ei seuran aktiiveilla liene aikomusta­

kaan ainakaan lähitulevaisuudessa lopettaa niitä. Ampumaviikon kai­

kinpuolinen kehittäminen ja yhteis­

kunnan saaminen enemmän mukaan sekä toiminnallisesti että taloudelli­

sesti sensijaan puhuttaa aina niitä, jotka ovat mukana järjestelytoimin- nassa.

Anssi Kojo järjestämässä ampumaviikon palkintopöytää.

30