Mitä on organisaatioekologinen tutkimus? näkymä

ARTIKKELIT• MATTI MÄLKIÄ 81

Mitä on organisaatioekologinen tutkimus?

Arvioiva katsaus uuden tutkimusalueen perusteisiin sekä eräisiin sen tarjoamiin tutkimusmahdollisuuksiin

Matti Mälkiä

WHAT IS ORGANIZATION ECOLOGICAL RESEARCH?

Article is an introduction to the basic ideas, concepts and themes developed among the current research on organizational ecology. The main body of discussion is divided in three parts. ln the first part (ch. 3) the basic characteristics by which the research area can be differentiated out of the larger body of organization science literature are identified and discussed. ln the second part (ch. 4) the main levels of analysis - demographic, population ecological and community ecological - and soma of their most important research themes are discussed.

The third major part of the article (ch. 5) deals with emerging schools of thought among

organization ecological research. Four major schools are identified:

- population dynamics school (Hannan, Freeman and Carroll), which is trying to use and develop mathematical models to analyze the dynamics of intra- and interpopulational interactions;

- taxonomic school (McKelvey), which is trying to develop organization science through formation and use of empirical taxonomies of organizations;

- historic-genetic school (Aldrich), which is stressing the need for evolutionary analysis to understand the development and change of organizational populations and their relationships with environmental factors; and

- community ecological school (Astley and Fombrun), which is promoting the need for community ecological analysis of organizations.

ln summary, it is claimed that all of these schools hava important messages towards the development of organization science as an independent field of study. lt is assumed that in future these schools of thought will continue to promote both theoretical and empirical analysis of organizations.

Key words: organizational ecology; organizational analysis; population perspective; theory formation in organizational sciences

• Kirjoitus perustuu Hallinnon Tutkimuksen Seuran Or­

ganisaatioteoria -työryhmän kokouksessa Tampereella 13.6.1991 esitettyyn työpaperiin. Kiitän seminaarin osal­

listujia sekä Hallinnon Tutkimus -lehden anonyymiä refe­

reetä aiempiin käsikirjoituksiin saamistani kommenteista.

Bioekologian osalta olen saanut rakentavia kommentteja varsinkin Anneli ja Mikko Hoikkalalta. Kiitos myös heille.

1 JOHDANTO

Käsillä oleva kirjoitus muodostaa yleiskatsauk­

sen organisaatioekologisen tutkimuksen teoreet­

tisiin lähtökohtiin ja tavoitteisiin, sen tarjoamiin tut­

kimusmahdollisuuksiin sekä tutkimusalueen pii­

rissä käytettyihin menetelmiin. Asiaa koskeva tarkastelu etenee siten, että luvussa 2 kuvataan lyhyesti tutkimusalueen teoreettisia ja teoriahis­

toriallisia perusteita, luvussa 3 esitellään tutki­

musalueen keskeisiä ominaispiirteitä ja eroja muuhun organisaatiotutkimukseen verrattuna.

Luvussa 4 nostetaan esille organisaatioekologi­

sen tutkimuksen tutkimustasot - demografinen, populaatioekologinen ja yhteisöekologinen tutki­

mus. Ja lopuksi, luvussa 5 tuodaan esille eräitä keskeisiä tutkimusalueen sisällä vaikuttavia kou­

lukuntia.

Kaiken kaikkiaan kirjoituksen perustavoitteena on välittää tutkimusaluetta koskevaa tietoa suo­

malaisille lukijoille sekä herättää alan suomalai­

sessa tiedeyhteisössä nykyistä laajempaa kiin­

nostusta ja keskustelua organisaatioekologisen tutkimuksen tarjoamista mahdollisuuksista. Erityi­

sesti keskustelua toivotaan syntyvän tutkimusalu­

een teoreettisista ja metodisista perusideoista sekä niihin kytkeytyvistä ongelmista. Tällöin voi­

taisiin pohtia myös sitä, missä määrin organisaa­

tioekologinen tutkimus voisi tarjota virikkeitä kai­

ken aikaa vahvistuvalle suomalaiselle organisaa­

tiotutki mukselle.

2 YLEISKATSAUS

2.1 Teoreettiset ja teoriahistorialllset lähtökohdat

Organisaatioekologinen tutkimus on eräs alati pyörteisen ja uusia tutkimusalueita lähes liuku­

hihnan omaisesti tuottaneen organisaatiotutki-

82

muksen uusimmista aluevaltauksista. Tutkimus­

suuntausta on kehitetty 1970-luvun puolivälistä lähtien lähinnä amerikkalaisen organisaatiososio­

logisen tutkimusperinteen piirissä. Teoreettisilta lähtökohdiltaan organisaatioekologinen tutkimus on nojautunut yleisiin ekologisiin ja evolutionaa­

risiin malleihin sekä varsinkin Amos H. Hawleyn (1950; 1968) sosioekologisiin kirjoituksiin.

Perinteisen organisaatiotutkimuksen piiristä virikkeitä on saatu erityisesti Arthur Stinchcom­

belta. Hänen vuonna 1965 ilmestyneestä klassi­

sesta kirjoituksestaan "Social Structure and Or­

ganizations" (Stinchcombe 1965) voidaan löytää esiasteella monet tutkimusalueen keskeiset pe­

ruskäsitteet sekä monet sen nykyiset perustee­

mat. Tämän johdosta häntä voidaan pitää tutki­

musalueen keskeisenä taustavaikuttajana.

2.2 Stinchcomben vaikutus

Myöhemmin esille tulevista peruskäsitteistä Stinchcombelta voidaan löytää esiasteisina mm.

käsitteet organisaatiotyyppi, organisaatiopopulaa­

tio, populaation tiheys ja perustamisluku. Erona nykyiseen on kuitenkin se, että käsitteiden mer­

kitys ei Stinchcombella ollut yleensä kovin sel­

keä. Usein ne esiintyvät tekstissä selvästi toisar­

voisina apukäsitteinä, ilman täsmällistä sisällöl­

listä tai teoreettista merkitystä. Täysin nykyisen kaltaisessa ja jäljempänä tarkemmin esille tule­

vassa merkityksessä mainittuja käsitteitä ei siis häneltä voida vielä välttämättä löytää.

Sama pitää paikkansa myös monien Stinch­

comben esille nostamien tutkimusteemojen koh­

dalla. Esiasteisina häneltä voidaan löytää varsin­

kin useat organisaatioiden syntyvyysluvun kehi­

tykseen kytkeytyvät tutkimusteemat ja -ongelmat.

Jo hän oli kiinnostunut organisaatioiden perus­

tamisluvuista, niiden kehityksestä sekä niiden vaihteluihin vaikuttavista tekijöistä. Asiaa koske­

van tarkastelun yhteydessä Stinchcombe nostaa esille mm. populaatioiden välisen kilpailusuhteen sekä populaation tiheyden vaikutuksen. Samoin Stinchcombelta voidaan löytää organisaatioeko­

logisessa tutkimuksessa myöhemmin keskeiseksi kohonnut organisaation iän ja kuolleisuuden vä­

lisen relaation tutkiminen. Hänen tässä yhteydes­

sä esille nostamaansa uutuuden rasituksen hy­

poteesiin ("liability of newness"; emt 148-150) palataan jäljempänä luvussa 4.2.

Stinchcomben organisaatioekologisen tutki­

muksen piirissä saaman klassikkoaseman kan­

nalta merkittävää on myös se, että organisaatio­

tyyppien suhteellinen pysyvyys ja tästä johtuva

HALLINNON TUTKIMUS 2 • 1993

organisaatiotyypin käsitteen relevanssi organi­

saatiotutkimuksen kohteena selitetään tutkimus­

alueella juuri Stinchcomben esittämään raken­

teellisen inertian ideaan nojautuen

Organisaa­

tioiden oletettu rakenteellinen jäykkyys antaa oi­

keutuksen sille, että tutkimuksessa pyritään löy­

tämään joitakin organisaatiotyyppikohtaisia omi­

naispiirteitä. Teoreettisten lauseiden ja empiiris­

ten hypoteesien muodossa nämä voidaan sitten kytkeä juuri tietyn organisaatiotyypin ominaisuuk­

siksi. Ja tällainen menettely on tietystikin mah­

dollista ja järkevää vain siinä tapauksessa, että organisaatiotyypin voidaan olettaa olevan tietyl­

le organisaatiolle pysyvä tai ainakin suhteellisen pysyvä ominaisuus. Jos organisaatiotyypit olisi­

vat helposti ja jatkuvasti muuntuvia ei niiden ra­

jaukseen ja analyysiin keskittyvää tutkimusta voitaisi organisaatioekologienkaan mukaan pitää erityisemmin perusteltuna (ks. esim. Hannan &

Freeman 1984; Hannan & Freeman 1989, pää­

luku 4). Tällä tavalla tulkittuna rakenteellisen iner­

tian idea antaa siis oikeutuksen koko tutkimus­

alueelle.

2.3 Tutkimusalueen nykyiset voimahahmot ja julkaisukanavat

Organisaatiotutkimuksen piirissä ekologista lähestymistapaa ovat erityisesti kehittäneet Cor­

nellin yliopiston nykyiset professorit Michael T.

Hannan ja John Freeman (ks. erit. Hannan &

Freeman 1977; 1984 ja 1989; Freeman & Han­

nan 1983; Hannan & Carroll 1992). Heidän ohel­

laan muita tutkimusalueen keskeisimpiä vaikut­

tajia ovat olleet lähinnä Howard E. Aldrich (1979; Aldrich & Mueller 1982; Aldrich & Auster 1986), Bill McKelvey (1975; 1978; 1982; McKel­

vey & Aldrich 1983) sekä Glenn R. Carro/1 (ks.

erit. Carroll 1981; 1987; Carroll & Delacroix 1982;

Delacroix & Carroll 1983; Carroll & Hannan 1989a ja b). Viime vuosien aikana alueen tunnetuimpien tutkijoiden joukkoon ovat nopeasti nousseet myös W. Graham Astley (Astley 1985; Astley & Fom­

brun 1987) ja Jitendra V. Singh (esim. Singh, Tucker & House 1986; Singh, House & Tucker 1986; Singh 1990; Tucker, Singh & Meinhard 1990).

Aihepiiriä koskettelevien kirjoitusten keskeisim­

pinä julkaisukanavina ovat olleet lehdet Ameri­

can Sociological Review ja American Journal of Soclology. Enenevässä määrin aihetta on alettu käsitellä myös hallinto- ja organisaatiotie­

teellisten julkaisujen sivuilla. Aikakauslehdistä

varsinkin jo edellä mainitun John Freemanin pää-

ARTIKKELIT• MATTI MÄLKIÄ

toimittajakauteen vuonna 1986 siirtynyt Admi­

nistratlve Scfence Quarterly

on ollut tässä suh­

teessa aktiivinen. Organisaatioekologisia kirjoi­

tuksia on julkaistu lehden lähes kaikissa vuoden 1985 jälkeen ilmestyneissä numeroissa. Ero on silmiin pistävä, sillä John Freemania lehden pää­

toimittajana edeltäneen Karl E. Weickin kaudella (1978-1985) organisaatioekologisia kirjoituksia ei ASQ:ssa juuri julkaistu.

Suhteellisen lyhyen ajanjakson kuluessa (vuo­

det 1977-1991) organisaatioekologian piirissä tuotettujen kirjoitusten määrä on ollut huomatta­

va. Alun positiivisen (ks. esim. Meyer 1978; Scott 1981, 418; Pfeffer 1982, luku 5) ja enimmillään­

kin neutraalin suhtautumisen rinnalla tutkimusalu- etta on viime vuosien aikana alettu yhä useam­

min myös arvostella. Tämän suuntaisia, osin tut­

kimusalueen sisältäkin kohonneita lausuntoja ovat esittäneet mm.

- Charles Perrow (1979; 1985; 1986),

- John Betton ja Gregory Dess (Betton

Dess

- W. Graham Astley (1985), - Dave Ulrich (1987),

- Charles J. Fombrun (1988) sekä - Ruth C. Young (1988).

3

3.1 Tutkimusaluetta koskevat yleisesitykset

Organisaatioekologista tutkimusta koskevia yleisesityksiä on viimevuosien aikana julkaistu useita. Eri esityksistä ehdottomasti laajin ja yksi­

tyiskohtaisin on Michael T. Hannanin ja John Freemanin vuonna 1989 ilmestynyt teos "Orga­

nizational Ecology". Vastaavan kaltaisia, joskin huomattavasti suppeampia yhteenvetoja ovat julkaisseet myös monet muut tutkimusalueen edustajat. Suositeltavia ovat ainakin Bill McKel­

veyn ja Howard Aldrich'in (1983), Glenn Carrol­

lin (1984), Douglas Wholeyn ja Jack Brittainin (1986), Dave Ulrichin (1987) sekä Jitendra V.

Singhin ja Charles J. Lumsdenin (1990) kirjoituk­

set. Tiiviin yhteenvedon alueen tutkimuksesta ja sen tavoitteista tarjoaa myös Freemanin ja Han­

nanin (1989) joitakin vuosia sitten julkaisema ly­

hyt kommenttipuheenvuoro.

Edellä kuvattujen, tutkimusalueen sisältä nous­

seiden ja alueella harjoitettuun tutkimukseen myönteisesti suhtautuvien kirjoitusten lisäksi aluetta käsitteleviä kriittisiä arvioitaan ovat esit-

83

täneet myös monet tutkimusaluetta sen ulkopuo­

lelta tarkastelleet tutkijat. Tällaisia ovat olleet mm.

John Bettonin ja Gregory Dessin ( 1985) sekä Ruth C. Young'in (1988) kirjoitukset. Tutkimus­

aluetta koskevia, usein erittäin lyhyitä ja tästä johtuen osin sattumanvaraisiakin yhteenvetoja tarjoavat myös monet organisaatiotutkimuksen uudet oppikirjat ja kriittiset yleisesitykset. Esi­

merkkeinä mainittakoon vaikkapa Charles Per­

rowin (1986, 208-218), Gareth Morganin (1986) ja Steward Clegg'in (1990, 75-80) teokset.

Seuraava organisaatioekologista tutkimusta koskeva esitys perustuu tutkimusaluetta koske­

vista kirjoituksista muodostettuun synteesiin.

Yhteenvetoa muodostettaessa apuna on käytet­

ty myös eräitä suomenkielisiä bioekologiaa (Kor­

mondy 1971; Sisula 1980), evoluutioteoriaa (Lai­

honen, Salo

Vuorisalo 1986) ja populaatioge­

netiikkaa (Lokki, Saura

Tigerstedt 1986) kos­

kevia esityksiä. Näiden teosten avulla on haettu rinnastuksia organisaatioekologisen ja bioekolo­

gisen tutkimuksen välille. Samalla on etsitty aluei­

ta, joille organisaatioekologista tutkimusta voitai­

siin tulevaisuudessa nykyistä vahvemmin suun­

nata.

Varsinkin Heikki Sisulan teosta »Ekologian pe­

rusteet» (Sisula 1980, erit. pääluvut 1-4) ja Pasi Laihosen, Jukka Salon ja Timo Vuorisalon teos­

ta

Evoluutio» (Laihonen, Salo

Vuorisalo 1986, erit. pääluku 4) on helppo suositella kaikille or­

ganisaatioekologiasta syvemmin kiinnostuneille.

Nämä, samoin kuin muut edellisessä kappalees­

sa mainitut teokset antavat käyttökelpoisia viit­

teitä siitä, millaisiin suuntiin organisaatioekologis­

ta tutkimusta voitaisiin tulevaisuudessa kehittää.

Omalta osaltaan ne auttavat myös ymmärtämään tutkimusalueella käydyn keskustelun rajoja. Konk­

reettisella tavalla ne osoittavat, miten kehittymä­

töntä ja jäsentymätöntä organisaatioekologinen tutkimus vielä tänä päivänä on kun sitä verrataan vastaavaan bioekologiseen keskusteluun. Paljon on siis vielä tehtävää; Toivokaamme, että alan tutkijoiden kiinnostus riittää käynnistyneen tutki­

musohjelman läpivientiin myös sitten kun vaikeu­

det ja paineet alkavat kasaantua.

3.2 Tutkimusalueen erityispiirteet

Perinteisen organisaatiotutkimuksen kentässä organisaatioekologinen tutkimus voidaan käsityk­

seni mukaan rajata omaksi lohkokseen lähinnä kolmen tutkimusalueeseen liittyvän yleisen omi­

naispiirteen avulla:

84

1) Organisaatioekologisen tutkimuksen

muskohteena on

yksittäisen organisaation tai organisaation osan sijasta

(Orga­

nisaatiopopulaation käsitettä selvennetään jäljempänä.)

2) Organisaatioekologisen

reettisena tavoitteena

on

nisaatiopopulaation

tai -populaatioiden

kän aikavälin kehitystä ja niiden kehitys­

logiikkaa.

3) Organisaatioekologisessa tutkimuksessa

litystä organisaatiopopulaatioiden kehityk­

sessä havaittaville vaihteluille etsitään

eri­

laisista

Selitystä etsi­

tään varsinkin sellaisista evolutionaarisista prosesseista kuten organisaatiopopulaatioi­

den välisistä vuorovaikutussuhteista ja uusi­

en ekologisten lokeroiden synnystä.

Lisäksi jonkinlaisena neljäntenä, tutkimusalu­

een nykyistä ydintä rajaavana ja luonnehtivana ominaispiirteenä voitaisiin pitää

tetun empiirisen tutkimuksen sitoutumista

lähinnä

temaattisiin analyysimenetelmiin ja -malleihin.

Tältä osin tilanne on kuitenkin sikäli ongelmalli­

nen, että tiukasti sovellettuna kriteeri sopii aino­

astaan alueella harjoitetun empiirisen tutkimuk­

sen ytimeksi muotoutuneeseen Hannanin, Free­

manin ja Carrollin johtamaan populaatiodynaami­

seen koulukuntaan. Esim. Aldrichin ajatuksiin pohjautuva historiallis-geneettinen suuntaus ei tätä kriteeriä täytä. Tältä osin tilannetta käsitel­

lään laajemmin pääluvussa 5 (ks. erit. alalukuja

ja

3.3 Tutkimuskohteena vähintään yksi kokonainen organiaatiopopulaatio

3.3.1 Perusongelmana organisaatiotyypin rajaus

Perinteisestä organisaatiotutkimuksesta poike­

ten organisaatioekologinen tutkimus on kiinnos­

tunut suurten organisaatiojoukkojen tasolla esil­

le tulevista ilmiöistä. Tällaisessa tarkastelussa keskeiselle sijalle kohoavat organisaatiotyypin ja organisaatiopopulaation käsitteet.

Tutkimuskohteena olevan

(engl. organizational form; joskus käytetään myös käsitettä organisaatiolaji; engl. organizational species) valinta ja rajaus muodostaa organisaa­

tioekologisen tutkimuksen keskeisen lähtökoh­

dan. Samalla se muodostaa myös tutkimusalueen keskeisen ratkaisemattoman ongelman.

HALLINNON TUTKIMUS 2 • 1993

Korostetusti organisaatioekologisessa tutki­

muksessa tutkimuskohteena eivät ole »kaikki or­

ganisaatiot» tai »organisaatiot yleensä». Erilais­

ten organisaatioiden arvellaan olevan oleellises­

ti toinen toisistaan poikkeavia; samoin niiden arvellaan käyttäytyvän toisistaan poikkeavalla ta­

valla. Täten organisaatioekologisessa tutkimuk­

sessa ei pidetä perusteltuna olettaa, että organi­

saatiot tyyppiä A käyttäytyisivät välttämättä sa­

malla tavalla kuin organisaatiot tyyppiä B.

Edellä kuvattua perusajatusta voitaisiin tänä päivänä pitää monessa suhteessa jopa itsestään selvänä. Niin vahvasti se kytkeytyy alan teoreet­

tista keskustelua jo pitkään hallinneeseen kon­

tingenssiteoreettiseen ajatteluun, ja sille ominai­

seen pyrkimykseen kehittää suhteellisen yksin­

kertaisia organisaatiotypologioita.

Organisaatio­

tutkimusta koskevan sekundaarianalyysin valos­

sa tilanne on kuitenkin toinen. Ongelmaan ovat kiinnittäneet huomiota erityisesti Bill McKelvey ja Howard Aldrich (1983, 102-107).

3.3.2 McKelveyn ja Aldrichin analyysi

Erästä kirjoitustaan varten McKelvey ja Aldrich kävivät läpi kaikki ASQ:ssa vuosina 1979-1981 julkaistut empiiriset artikkelit

kpl). Artikkelei­

ta he analysoivat mm. sen suhteen:

1) missä määrin kirjoituksissa oli kiinnitetty huo­

miota tutkimuskohteena olleiden organisaa­

tioiden luokitteluun tai tyypittelyyn tai kohtee­

na olleen organisaatiotyypin rajaukseen, 2) missä määrin artikkeleissa oli kiinnitetty huo­

miota empiirisen analyysin kohteena olleiden organisaatioiden luonteenpiirteiden, kuten analysoitujen organisaatioiden koon tai orga­

nisaatioissa käytetyn teknologian kuvauk­

seen, ja

3) missä määrin tutkimusten johtopäätöksiä teh­

täessä oli kiinnitetty huomiota tutkimustulos­

ten yleistämiseen liittyviin erityiskysymyksiin - lähinnä tehtyjen yleistysten rajojen ekspli­

siittiseen määrittelyyn.

McKelveyn ja Aldrichin saamat tulokset olivat monin paikoin sekä hälyttäviä että hämmästyttä­

viä. Tutkimuskohteena olleiden organisaatioiden tyypittelyyn ja/tai kuvailuun sekä tehtyjen yleis­

tysten rajojen määrittelyyn kiinnitettiin huomiota vain harvoissa analysoiduissa artikkeleissa. Täl­

tä pohjalta McKelvey ja Aldrich päätyivät johto­

päätökseen, jonka mukaan organisaatiotutkijoil­

la on taipumus kohdella organisaatioita lähinnä

kahdella tavalla:

ARTIKKELIT • MATTI MÄLKIÄ

Ensimmäisen käsityskannan mukaan

Tällaiseen kä­

sitykseen nojautuvissa tutkimuksissa tulokset raportoidaan ikäänkuin ne voitaisiin yleistää kaik­

kiin organisaatioihin. Puhutaan yleisesti organi­

saatioista: organisaatiot ovat sitä tai tätä, orga­

nisaatiot toimivat siten tai täten, tai organisaa­

tioille on ominaista se tai tämä (jne.). Tällä taval­

la menetellen kirjoittajat antavat ymmärtää, että sillä ei ole väliä, millaisesta organisaatiosta on milloinkin kyse. Yleistysten oletetaan sopivan yhtä hyvin vaikkapa kirkkoihin, kauppoihin ja kou­

luihin (tms.).

Toisen, aivan yhtä ongelmallisen käsityskan­

nan mukaan

Tutkimustulokset raportoidaan ikäänkuin kaikki raportoidut tulokset olisivat ainutkertaisia, uniik­

keja. Tutkimustulosten yleistämisen ongelmaan ei raporteissa puututa. Näin menetellen kirjoitta­

jat välittävät viestiä, että empiiriset tulokset pitä­

vät paikkaansa vain tutkimuksen kohteena ollees­

sa yksittäisessä organisaatiossa ja siinäkin vain tietyllä tutkimushetkellä. Muihin organisaatioihin tuloksia ei katsota voitavan yleistää.

3.3.3 Tutkimustulosten yleistykseen liittyvät rajaukset organisaatioekologisessa tutkimuksessa

Organisaatioekologisessa tutkimuksessa rat­

kaisu edellä kuvattuun tutkimustulosten yleistyk­

sen ongelmaan pyritään löytämään esitettyjen ääripäiden väliltä. Tavalla tai toisella kaikkien or­

ganisaatioiden joukosta tutkimuskohteeksi, kuten myös tavoiteltavien yleistysten kohdealueeksi, eristetään joko yksi tai useampia erillisiä organi­

saatiotyyppejä

. Samaan organisaatiotyyppiin ryhmitellään organisaatiot, jotka ovat joidenkin, tarkastelun kohteena olevan tutkimusongelman näkökulmasta keskeisten, määritelmällisten piir­

teidensä osalta toistensa kaltaisia. Näiden orga­

nisaatioiden katsotaan sitten muodostavan bio­

logian tai bioekologian lajin käsitteeseen rinnas­

tuvan tutkimuksellisen perusyksikön.

Organisaatioekologian piirissä tehdyissä empii­

risissä tutkimuksissa organisaatiotyypin käsite, sille ajateltu teoreettinen status sekä yksittäises­

sä tutkimuksessa käytetty organisaatiotyypin eris­

tämisen menetelmä jäävät usein epäselviksi (vrt.

alaviite 4). Joka tapauksessa alueella käydyssä keskustelussa esille tulleita organisaatiotyyppe­

jä ovat olleet esim.:

- sanomalehdet (Carroll & Delacroix 1982;

Delacroix & Carroll 1983; Carroll 1987; Car-

85

roll & Hannan 1989b; Amburgey, Lehtisalo &

Kelly 1988; Miner, Amburgey & Stearns 1989),

- tietyn tyyppiset sanomalehdet (joitakin eri ala­

tyyppejä löytyy esim. teoksesta Carroll 1987, pääluvut 3, 6 ja 7; ks myös asiaa koskeva kes­

kustelu emt., 22-25),

- sanomalehtiä julkaisevat kustannusyhtiöt (Freeman, Carroll & Hannan 1983; Carroll &

Huo 1986),

- valtakunnalliset ammattijärjestöt (Freeman, Carroll & Hannan 1983; Hannan & Freeman 1987; 1988a),

- ravintolat (Freeman & Hannan 1983), - keramiikkatehtaat (Langton 1984), - rautatieyhtiöt (Marple 1982),

- olutpanimot (Swaminathan & Wiedermeyer

- viinin tuottajat (Delacroix & Soit 1988; Dela­

croix, Swaminathan & Soit 1989),

- puolijohteiden valmistajat (Freeman, Carroll &

Hannan 1983; Schoonhoven, Eisenhardt &

Lyman 1990; Eisenhardt & Schoonhoven 1990),

- elektroniikkateollisuuden komponenttien val­

mistajat (Brittain & Wholey 1988),

- pankit (Banaszak-Holl 1991; Ranger-Moore, Banaszak-Holl & Hannan 1991 ),

- henkivakuutuslaitokset (Ranger-Moore 1990;

Ranger-Moore, Banaszak-Holl & Hannan 1991 ),

- puhelinlaitokset (Barnett & Carroll 1987; Bar­

nett 1990; Barnett & Amburgey 1990), - rattijuoppoutta vastaan taistelevat vapaaeh­

toisorganisaatiot (McCarthy et al. 1988), - osuuskunnat (Staber 1989b),

- tuotannolliset osuuskunnat (Aldrich & Stern 1983; Staber 1989a),

- osavaltiotasolla toimivat asianajajayhdistykset (Halliday, Powell & Granfors 1987),

- kaupan valtakunnalliset etujärjestöt (Staber 1985; Aldrich et al. 1990) tai vaikkapa - sosiaalityötä harjoittavat organisaatiot (Singh,

Tucker & House 1986; Singh, House & Tucker 1986; Tucker, Singh & Meinhard 1990).

Kuten yllä olevista esimerkeistä voidaan hel­

posti havaita, tutkimuskohteeksi poimittujen or­

ganisaatiotyyppien kirjo on ollut laaja. Esille on tullut yhtä hyvin voittoa tavoittelevia yritysorga­

nisaatioita sekä yleishyödyllisiä yhteisöjä ja jär­

jestöjä. Samoin tarkasteltujen organisaatioiden koko ja rakenne ovat vaihdelleet voimakkaasti.

Suurten tai keskisuurten ja hyvin organisoitunei­

den organisaatioiden ohella kohteena ovat olleet

86

myös eräät pienet ja löyhästi organisoituneet yhteisöt, kuten asianajajayhdistykset.

Esitetyn luettelon pohjalta voidaan edelleen kiinnittää huomiota ainakin kahteen seikkaan.

Ensinnäkin luettelo tuo konkreettisesti esille aja­

tuksen erilaisten organisaatiotyyppien monilukui­

suudesta. Jos organisaatiotyyppien rajausta jat­

ketaan luettelossa esille tulevien mallien mukai­

sesti, päädytään helpostikin satoihin, mahdolli­

sesti jopa tuhansiin eri organisaatiotyyppeihin.

Huomatkaa, että täten syntyvä organisaatiotypo­

logia (tai -taksonomia) olisi perusluonteeltaan jo­

takin aivan muuta kuin ne suhteellisen yksinker­

taiset - yleensä vain muutamia ja lähes poik­

keuksetta vähemmän kuin kymmenen luokkaa sisältävät typologiat, joita perinteisen organisaa­

tioteorian piirissä on tähän asti kehitetty.

Toinen keskeinen esille nouseva kysymys liit­

tyy tapaan, jolla organisaatiotyypit on rajattu.

Esimerkkien pohjalta on helppo havaita, että lis­

talla esille tulevat organisaatiotyypit on rajattu pitkälti niiden toimialaan liittyvien, helposti havain­

noitavissa ja rajattavissa olevien ilmipiirteiden pohjalta. Samalla tulee esille eräs organisaatio­

tyypin käsitteeseen kytkeytyvä perusongelma:

Missä määrin organisaatiotyyppi on näin tulkittu­

na synonyyminen organisaatiotutkimuksessa jo pitkään käytetylle toimialan käsitteelle? Onko organisaatioekologisessa tutkimuksessa se vaa­

ra, että suhteellisen vakiintunut ja yksinkertainen toimialan käsite peitetään vaikeammin ymmärret­

tävissä olevalla ja monia tulkinnallisia vaihtoeh­

toja esille nostavalla organisaatiotyypin käsitteel­

lä? Onko kyseessä pelkkä kielellinen metafora (vrt. Pinder & Bourgeous 1982), jolla raakaem­

piiriselle tutkimukselle halutaan antaa tutkijayh­

teisössä korkeammalle arvostettu teoreettisen tutkimuksen status? Samalla voidaan kysyä:

esiintyykö vastaavia ongelmia myös muiden or­

ganisaatioekologisen tutkimuksen peruskäsittei­

den kohdalla. Joitakin tämänsuuntaisia esimerk­

kejä tuodaan esille esim. alaviitteissä 6 ja 12.

Tutkimusalueella käydyn keskustelun pohjalta voidaan todeta, että juuri käsitemäärittelyyn liit­

tyvät ongelmat ovat nousseet vahvasti esille or­

ganisaatioekologiaan kohdistuvassa kritiikissä.

Varsinkin ajautumista kehämääritelmiin ja kehä­

päätelmiin on pidetty alueen jonkinlaisena perus­

ongelmana. Tämän suuntaista, joskin osittain suhteellisen huonosti argumentoitua kritiikkiä on tutkimussuuntausta kohtaa esittänyt varsinkin Ruth C. Young (ks. Young 1988 sekä sen poh­

jalta käyty keskustelu: Brittain & Wholey 1989;

Freeman & Hannan 1989; Young 1989). Youngin kannalle on myöhemmin asettunut myös Stewart

HALLINNON TUTKIMUS 2 • 1993

R. Clegg 1990, 75-80).

Sinänsä tämän suun­

tainen kritiikki ei ole uutta. Organisaatioekologian sisällä mahdollisen kehäpäättelyn ongelmiin on - tasan kymmenen vuotta aiemmin - kiinnittä­

nyt huomiota mm. Howard E. Aldrich (1979, 51- 54).

3.3.4 Organisaatiopopulaation käsite

Organisaatiotyypin valinnan, tai sen jonkinlai­

sen teoreettisen eristämisen, jälkeen ekologises­

sa tutkimuksessa kiinnitetään huomio valitun or­

ganisaatiotyypin tietyllä maantieteellisellä alueella (esim. Tampereen kaupungissa, Suomessa, USA:ssa) tiettynä ajankohtana elävien jäsenten muodostamaan joukkoon eli organisaatiopopu­

laatioon (engl. organizational population). Tällai­

sen populaation voisi muodostaa vaikkapa vuon­

na 1989 Tampereen kaupungissa toimivien kuk­

kakauppojen joukko. Esimerkissä kukkakauppa on siis tulkittu organisaatiotyypiksi.

Huomatkaa, että organisaatioekologisessa tut­

kimuksessa organisaatiotyypin yksittäisistä edus­

tajista - esim. yksittäisistä kukkakaupoista - ollaan kiinnostuneita ainoastaan kohteena olevan organisaatiotyypin (tai -lajin) edustajina. Koko populaation tasolla tarkasteltuina kukkakauppo­

jen välisten yksilöllisten erojen oletetaan tasoit­

tuvan ja esille oletetaan kohoavan kukkakaupoille lajityypilliset ominaispiirteet. Tältä pohjalta on helppo ymmärtää, että organisaatioekologian ta­

voitteena ei ole selittää yksittäisen organisaa­

tion vaan kokonaisen organisaatiojoukon toimin­

taa. Organisaatioekologian piirissä kehitetyt aja­

tusmallit ovat luonteeltaan lähinnä stokastisia.

3.4 Tavoitteena populaatiotasolla esiintyvien muutosten kuvailu ja ymmärtäminen

Perinteiseen organisaatiotutkimukseen organi­

saatioekologinen tutkimus rajautuu myös tutki­

mukselle asetettujen teoreettisten tavoitteiden osalta. Tutkimusalueen esikuvana olevien yleis­

ten ekologisten teorioiden tapaan myös organi­

saatioekologisen tutkimuksen perustavoitteena on ymmärtää tarkastelun kohteena olevaa ilmiö­

kenttää pitkällä aikavälillä muovaavia ekologisia voimia: niiden luonnetta, vaikutusta ja välitysme­

kanismeja. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi voimakasta huomiota on jouduttu kiinnittämään myös tutkimuksen kohteena olevan ilmiön kehi­

tyksen kuvailuun soveltuvan kuvausjärjestelmän

ARTIKKELIT• MATTI MÄLKIÄ

kehittämiseen. Teoreettinen tavoite edellyttää sitä tukevien metodisten välineiden kehitystä.

Organisaatioekologisessa tutkimuksessa ku­

vauksen ja ymmärtämisen kohteena ovat erityi­

sesti organisaatioita ja niiden rakenteita muovaa­

vat voimat. Alueella tehty tutkimus on ollut pää­

asiassa historiallista, pitkän aikavälin muutoksiin keskittyvää. Erityistä huomiota on kiinnitetty sel­

laisiin populaation kehitystä kuvaaviin tekijöihin kuten uusien organisaatioiden syntymiseen sekä vanhojen organisaatioiden muuntumiseen ja hä­

viämiseen. Organisaatioekologisessa tutkimuk­

sessa tällaisia kysymyksiä on selvitetty varsinkin organisaatiopopulaatioiden tasolta kerättyjä vi­

taalisia tunnuslukuja (engl. vital rates) apuna käyttäen.

Eräitä tutkimusalueella tehdyissä empiirisissä tutkimuksissa keskeisimmin käytettyjä vitaalisia tunnuslukuja (ks. esim. Hannan & Freeman 1989, 131-139) ovat toistaiseksi olleet:

- tutkimuskohteena olevan organisaatiotyypin lisääntymisnopeutta kuvaava perustamis­

/uku (engl. founding rate; vrt. bioekologian syntyvyysluku; suomenkielisessä esityksessä voitaneen käyttää myös termiä uusiutumis­

luku),

- organisaatiotyypin hajautumista (so. organi­

saatioiden toiminnan lopettamista) kuvaava hajautumlsluku (engl. disbanding rate; vrt.

bioekologian kuolleisuusluku) sekä lähinnä - organisaatioiden fuusioitumisnopeutta kuvaa­

va sulautumisluku (engl. merger rate).

Näiden sekä eräiden muiden vastaavan kaltais­

ten tunnuslukujen

avulla tutkimuksissa on pyrit­

ty selvittämään tietylle organisaatiotyypille omi­

naisia demografisia ominaispiirteitä. Lisäksi luku­

jen avulla voidaan laskea organisaatiopopulaati­

oiden suhteellista tiheyttä kuvaavia lukuja sekä ajoittaa populaation tiheyden muutoksia.

Kuvatun kaltaisten tunnuslukujen avulla voitai­

siin selvittää vaikkapa kukkakauppojen lukumää­

rän ajallista vaihtelua Tampereen kaupungissa vuosina 1948-1990. Empiiristä aineistoa voitai­

siin kerätä kukkakauppojen perustamisesta, lak­

kauttamisesta ja yhdistymisestä. Lisäksi tietoa voitaisiin kerätä esim. kukkakauppojen piirissä ta­

pahtuvista muodonmuutoksista - siis niiden

»mutaatioista». Viimemainittuja voisivat olla vaik­

kapa kukkakauppojen muuntuminen elintarvike­

kaupoiksi tai videovuokraamoiksi.

Kukkakauppoja koskevan analyysin tuloksena saataisiin joukko historiallisia aikasarjoja, joiden avulla voitaisiin ajoittaa tamperelaisten kukka­

kauppojen muodostaman organisaatiopopulaa-

87

tion tiheyden vaihteluita sekä populaation kasvu­

ja kriisivaiheita.

3.5 Evolutionaariset prosessit havaittujen muutosten selittäjinä

3.5.1 Ympäristönvalinta ja organisaatioiden välinen kilpailu

Kuten jo edellä todettiin organisaatioekologisel­

le tutkimukselle on tärkeää ymmärtää organisaa­

tioiden muuntumiseen, kehittymiseen ja kuolemi­

seen vaikuttavia evolutionaarisia voimia ja niiden välitysmekanismeja. Pelkkä populaatiotasolla havaittujen muutosten kuvailu ei siis vielä riitä.

Havaituille muutoksille tulee löytää myös selitys.

Organisaatiopopulaatioiden vitaalisissa tunnus­

luvuissa havaittavien empiiristen muutosten seli­

tyksiä organisaatioekologisessa tutkimuksessa etsitään lähinnä organisaatioiden ympäristössä tapahtuneista muutoksista. Korostetusti esille tulee eräänlainen evolutionäärinen ajatustapa.

Organisaatiopopulaatioiden historiallisessa kehi­

tyksessä havaittavat vaihtelut selitetään ympäris­

tön muutosten ja niiden aikaansaaman ympäris­

tönvalinnan (engl. environmental selection; vrt.

bioekologian luonnonvalintaan; engl. natural se­

lection) avulla. Tässä suhteessa organisaatiot nähdään ympäristönmuutoksiin mukautuvina, avoimina järjestelminä. Ja vaikka näkemys ko­

rostaakin eräänlaista ympäristödeterminismiä, ei se välttämättä eroa juuri lainkaan esimerkiksi kontingenssiteorian tai strategisen valinnan teo­

rioissa esitetyistä vastaavista näkemyksistä.

Ympäristöön sopeutuessaan organisaatio saat­

taa näet muuntua (mutatoitua) ja vaihtaa koko organisaatiotyyppiä: Kukkakauppa voi muuntua ympäristössään paremmin toimeen tulevaksi elin­

tarvikekioskiksi tai vaikkapa videovuokraamoksi.

Tässä suhteessa alan oppikirjoissa usein koros­

tettu perusero organisaatioekologian ja kontin­

genssiteorian välillä saattaa olla paitsi virheellinen myös lukijan ymmärrystä vahvasti rajoittava.

Organisaatioekologisessa tutkimuksessa ym­

päristötekijöistä keskeiselle sijalle nostetaan toi­

set organisaatiot ja niiden toiminnan vaikutus tarkastelun kohteena olevan organisaatiotyypin kehitykseen. Keskeistä huomiota on saanut var­

sinkin organisaatioiden välinen kilpailu niiden tavoitellessa ympäristön tarjoamia niukkoja re­

sursseja (ks. esim. Hannan & Freeman 1989, luku 5).

Bioekologisten esikuvien tapaan myös organi­

saatioekologisessa tutkimuksessa organisaatioi-

88

den välistä kilpailua voidaan tarkastella ainakin kahdella eri tasolla (ks. Carroll & Hannan 1992, 29). Tarkastelun kohteena voi olla joko samaan organisaatiopopulaatioon kuuluvien yksilöiden välinen keskinäinen kilpailu - siis populaation­

sisäinen kilpailu (engl. intrapopulation compe­

tition; vrt. bioekologian lajinsisäinen kilpailu; Si­

sula 1980, 38). Tai sitten tarkastelun kohteena voi olla kahden tai useamman, eri organisaatio­

populaation välillä esille tuleva populaatioiden­

välinen kilpailu (engl. interpopulation competi­

tion; vrt. bioekologian lajienvälinen kilpailu; emt.,

3.5.2 Populaationsisäinen kilpailu

Tarkasteltaessa samaan organisaatiotyyppiin kuuluvien yksilöiden välistä kilpailua, organisaa­

tioekologinen tutkimus kohdistuu lähinnä organi­

saatiopopulaation vitaalisiin tunnuslukuihin ja nii­

den välisiin keskinäissuhteisiin. Tutkimuskohtee­

na voi olla siis esim. se, missä määrin, millaisin edellytyksin ja miten nopeasti korkeana pysyvä perustamisluku kohottaa hajautumislukua tai mis­

sä määrin, millaisin edellytyksin ja miten nopeasti korkealle kohoava hajautumisluku nostaa perus­

tamislukua.

Alueella tehtyihin empiirisiin tutkimuksiin (ks.

esim. Delacroiz & Carroll 1983; Carroll & Huo 1986; Carroll & Hannan 1989a ja b; Hannan, Ranger-Moore & Banaszak-Holl 1990; Ranger­

Moore, Banaszak-Holl & Hannan 1991; Swami­

nathan & Wiedermayer 1991) sisältyy usein olet­

tamus siitä, että organisaation ympäristö kyke­

nee »elättämään» vain tiettyä, ympäristön luon­

teesta sekä kyseessä olevasta organisaatiotyy­

pistä riippuvaa yksilömäärää. Puhutaan ympäris­

tön kantokyvystä (engl. carrying capacity) ja sen tutkimuksesta. Samalla populaation tiheyskas­

vuun oletetaan sisältyvän jonkinlaisia populaa­

tionsisäisiä itsesääntelymekanismeja (vrt.

bioekologian lajinsisäinen itsesääntely; esim. Si­

sula 1980, luku 3.3). Yksinkertaisimmillaan aja­

tus voisi olla esim. seuraava: Kun populaation tiheys kasvaa ympäristön kantokykyä suurem­

maksi, kaikkien keskenään kilpailevien organisaa­

tioiden elämä vaikeutuu. Niukkuus rajallisista re­

sursseista - kuten raaka-aineet, työvoima, pää­

oma, asiakaskunta jne. - lisää populaationsi­

säistä kilpailua ja stressiä sekä palauttaa popu­

laation tiheyden takaisin ympäristöolosuhteiden sallimalla optimaaliselle tasolle. Liian lähekkäin sijaitsevat kukkakaupat kuolevat tai yhdistyvät taikka sitten ne siirtyvät muualle, koska niiden toimialue ei yksinkertaisesti kykene elättämään

HALLINNON TUTKIMUS 2 • 1993

niitä kaikkia. Samalla ympäristöön leviävä tieto alueella jo toimivien kukkakauppojen kasvavas­

ta kilpailusta ja sitä seuraavista taloudellisista vaikeuksista hidastaa uusien yrittäjien intoa pe­

rustaa lisää kilpailevia organisaatioita.

Edellä kuvattuihin yleisiin ideoihin perustuva empiirinen tutkimus tuntuu tarjoavan monia tois­

taiseksi vasta kehitysasteella olevia tai käydys­

sä keskustelussa vielä kokonaan huomiotta jää­

neitä mahdollisuuksia. Esim. tiheysviivettä (engl.

density delay) - eli nopeutta, jolla organisaatio­

tyyppi kykenee sopeuttamaan populaationsa ti­

heyden ympäristöolosuhteiden sallimalla opti­

maaliselle tasolle - on alettu tutkia vasta aivan viime aikoina (ks. Carroll & Hannan 1989b). Lä­

hes kokonaan hyödyntämättömiä teema-alueita ovat vielä toistaiseksi olleet mm. seuraavat:

- Eri organisaatioille Ja eri organisaatlotyy­

pei//e ominaisen sietokyvyn analyysi: Mis­

sä määrin eri organisaatiotyypit kykenevät sie­

tämään epäsuotuisan ympäristön (esim. po­

pulaation liiallisen tiheyden) aiheuttamaa pai­

netta? Millaiset organisaatiot (esim. vanhat vai nuoret; pienet vai suuret jne.) kykenevät par­

haiten sietämään ympäristöpainetta ja millais­

ten mekanismien avulla eri organisaatiot ja eri organisaatiotyypit kykenevät suojaamaan it­

sensä epäsuotuisia ympäristötekijöitä vas­

taan?

- Eri organisaatioille Ja eri organisaatiotyy­

pei//e ominaisten itsesääntelymekanismi­

en analyysi: Millaisten mekanismien kautta populaationsisäinen itsesääntely tapahtuu?

Johtaako kantokyvyn ylitys esimerkiksi orga­

nisaatiotyypille ominaisen hajautumisluvun kasvuun, johtaako se organisaatiotyypille ominaisen perustamisluvun laskuun vai joh­

taako se ylijäämän poistumiseen esim. fuu­

sioitumisen tai muuttoliikkeen avulla. Se, että tiedämme itsesääntelymekanismien olemas­

saolosta muodostaa vasta ensiaskeleen yri­

tyksissä ymmärtää itsesääntelyprosessien täsmällinen - ja ainakin potentiaalisesti laji­

tyypillinen - perusluonne ja vaikutusmeka­

nismi.

Tutkimuksen edetessä mielenkiintoista saattaisi olla esim. testata, voidaanko edellä mainittuihin kysymyksiin löytää joitakin yleisiä, organisaatio­

tyypistä riippumattomia, tai erityisiä, vain tietylle tai tietyille organisaatiotyypeille ominaisia sään­

nönmukaisuuksia? Samalla voitaisiin koota tie­

toa siitä, millaisista rakenteellisista ja toiminnalli­

sista ominaispiirteistä eri organisaatiotyyppien

välillä havaitut erot voisivat johtua, ja miten nii-

ARTIKKELIT• MATTI MÄLKIÄ

hin voitaisiin vaikuttaa esim. organisaatiosuunnit­

telun tai organisaatioiden ohjatun kehittämisen keinoin. Tulevaisuudessa tämänkaltainen tutki­

mus voisi rakentaa siltaa organisaatioekologian ja perinteisen design orientoituneen organisaa­

tioanalyysin välille. Joitakin suuntaviivoja tämän­

kaltaiselle ajattelulle ovat hahmottaneet esim.

Aldrich, McKelvey ja Ulrich (1984, erit. 81-83;

ks. myös Aldrich 1979 ja Burgelman 1990).

3.5.3 Populaatioidenvälinen kilpailu

Organisaatiotyyppien välinen kilpailu (eli popu­

laatioidenvälinen kilpailu) ilmenee tilanteissa, jois­

sa kaksi tai useampia eri organisaatiotyyppejä kilpailevat joko kokonaan tai osittain samoista re­

sursseista. Tällaisissa tapauksissa organisaatio­

tyyppien sanotaan toimivan joko kokonaan tai osittain samassa

(engl.

niche; ecological niche; käsitteen merkityksestä ja eräistä siihen liittyvistä ongelmista ks. esim.

Aldrich 1979, 28 ja 112; Hannan & Freeman 1989, erit. 95-97 ja 50-51 ; Hannan & Carroll 1992, 28-29; ks. myös alaviite 6).

Puhuttaessa ekologisesta lokerosta käsitteellä viitataan tavallisesti organisaatiotyypin jäsenten n-dimensionaalisessa resurssiavaruudessa tietyl­

lä hetkellä hyväkseen käyttämien resurssilohko­

jen muodostamaan joukkoon eli

seen ekologiseen lokeroon

(engl. realized niche). Tämän ohella voidaan puhua myös orga­

nisaatiotyypille ominaisesta

ta ekologisesta lokerosta

(engl. fundamental niche). Fundamentaalinen ekologinen lokero ku­

vaa sitä resurssilokeroiden aluetta, jossa organi­

saatiotyyppi kykenee potentiaalisesti menesty­

mään. Tämän potentiaalin hyväksikäyttöä rajoit­

taa esim. yksilöiden vähälukuisuus tai populaati­

oiden välinen kilpailu, joka pakottaa organisaa­

tiotyypin hyödyntämään vain osaa sille potenti­

aalisesta ekologisesta lokerosta. (Ks. esim. Han­

nan & Freeman 1989, 96-97; Hannan & Carroll

Mikäli eri organisaatiotyyppien väliset realisoi­

tuneet ekologiset lokerot ovat päällekkäisiä, sa­

notaan organisaatiotyyppien välillä vallitsevan kilpailusuhteen. Organisaatiotyyppien välisen

pailun intensiteetti

on riippuvainen siitä, missä määrin niiden ekologiset lokerot ovat toisiinsa nähden päällekkäisiä. Samasta asiasta riippuvai­

sia ovat myös kilpailun mahdolliset seuraukset erityisesti kilpailutilanteessa häviölle jäävälle or­

ganisaatiotyypille. Epäselvää tosin on se, missä määrin bioekologian keskeisiin periaatteisiin kuu­

luvaa

(ks.

2

89

esim. Sisula 1980, 38-39; organisaatioekologian osalta esim. Hannan & Freeman 1989, pääluku 5)

voidaan tai missä määrin sitä tulisi sellaise­

naan soveltaa organisaatioekologiseen tutkimuk­

seen.

Riippumatta siitä, miten tiukasti tai miten pit­

källe syrjäyttävän kilpailun periaatetta pyritään noudattamaan, organisaatiotyyppien välinen kil­

pailu vaikuttaa pitkällä aikavälillä kaikkien kilpai­

lutilanteessa mukana olevien organisaatiotyyp­

pien elinmahdollisuuksiin. Samalla se pakottaa varsinkin kilpailussa häviölle jääneet organisaa­

tiotyypit muuntumaan ja etsimään itselleen uusia, organisaatiotyypille paremmin sopivia elinaluei­

ta. Seurauksena on ensinnäkin populaatioiden välinen muuttoliike, johon organisaatioekologian piirissä ei ole vielä juuri lainkaan kiinnitetty huo­

miota.

Muuttoliikkeen ohella organisaatiotyyppien vä­

linen kilpailu voi johtaa myös muihin seurauksiin.

Kilpailu voi pakottaa häviölle jääneen organisaa­

tiotyypin etsimään itselleen uusia, organisaatio­

tyypille paremmin sopivia ekologisia lokeroita.

Tältä pohjalta tutkimuskohteeksi voidaan nostaa ympäristöedellytysten (so. ekologisen lokeron) ja organisaatiotyypin kilpailullisten edellytysten vä­

listen relaatioiden tutkiminen. Alue tarjoaa mo­

nia keskeisiä tutkimuksellisia perusideoita, joista vasta muutamiin on kirjallisuudessa ehditty kiin­

nittää huomiota. Empiiristä tutkimusta on herät­

tänyt varsinkin kysymys

logisen lokeron laajuuden

(engl. niche-width) tuottamasta kilpailuedusta erilaisissa ympäristö­

olosuhteissa (ns. niche-width theory; ks. erit. Han­

nan & Freeman 1977; Freeman & Hannan 1983;

Carroll 1985). Asiaa koskettelevassa empiirises­

sä tutkimuksessa on pyritty todentamaan eräitä generalisti- ja spesialistiorganisaatioiden elin­

voimaisuuteen liittyviä hypoteeseja eräissä tätä varten kehitetyn ympäristötypologian luokissa (ks. erit. Freeman & Hannan 1983 ja 1989; toi­

senlaisen näkökulman asiaan tarjoaa Carroll 1985).

Organisaatiotyyppien välisen kilpailun pohjalta voidaan organisaatioekologiassa selittää myös organisaatiotyyppien kasvava muuntuminen, nii­

den erikoistuminen sekä uusien organisaatiotyyp­

pien synty eli

(engl. organizational speciation; ks. erit. McKel­

vey 1980; 1982; Hannan & Freeman 1986; Lums­

den & Singh 1990; Romanelli 1991 ja siinä mai­

nittu kirjallisuus). Kilpailun vaikutuksesta eri or­

ganisaatiotyyppien välinen työnjako täsmentyy,

organisaatiotyypit eriytyvät yhä selvemmin toinen

toisistaan ja samalla ne erikoistuvat yhä ka-

90

peampiin ja kapeampiin ekologisiin lokeroihin.

Tältä pohjalta voidaan selittää paitsi uusien or­

ganisaatiotyyppien syntyminen myös uusien eko­

logisten lokeroiden eriytyminen - siis uusien re­

surssidimensioiden syntyminen.

Edellä mainituista esimerkeistä huolimatta or­

ganisaatiotyyppien välisen kilpailun vaikutuksia koskeva empiirinen tutkimus on organisaatioeko­

logian piirissä vasta alussa. Potentiaalisista tut­

kimusongelmista on ollut esillä vain muutamia;

samalla alueella tehty tutkimus on ollut luonteel­

taan pikemminkin teoreettista kuin empiiristä.

Miksi sitten näin?

Keskeisenä empiiristä tutkimusta haittaavana ongelmana on ollut keskenään kilpailevien orga­

nisaatiotyyppien rajaus - siis kysymys siitä, mi­

ten erotetaan keskenään kilpailevat organisaa­

tiotyypit toisistaan - sekä empiirisen tiedon ke­

räys kilpailevista organisaatiotyypeistä. Varsinkin käytettävissä olleiden empiiristen aineistojen ra­

joittuneisuus on pitänyt tutkimusta lähinnä popu­

laationsisäiseen kilpailuun tai yhden organisaa­

tiopopulaation historiallisen kehityksen analyysiin keskittyneenä.

Tutkimuksen edetessä ja kerättyjen tietokan­

tojen laajetessa tilanne on kuitenkin vähitellen muuttumassa. Viitteitä edellä kuvattua monimuo­

toisemman organisaatiotyyppien välistä kilpailua koskevan tutkimuksen mahdollisuuksista tarjoa­

vat esim. Hannan ja Carroll (1992, erit. pääluku 5). Esimerkkeinä organisaatiotyyppien välisistä kilpailutilanteista Hannan ja Carroll käyttävät kil­

pailua teollisuudenalapohjaisesti ja ammattipoh­

jaisesti organisoitujen ammattiliittojen, liikepank­

kien ja säästöpankkien sekä vakuutusosakeyhti­

öiden ja vakuutusosuuskuntien välillä.

4 ORGANISAATIOEKOLOGISEN TUTKIMUKSEN TASOT 4.1 Tutkimustasojen kolmijako

Edellä esitettyjä yleisiä periaatteita noudatta­

en organisaatioekologista tutkimusta voidaan harjoittaa monella eri tavalla. Muotoutuneen tut­

kimusperinteen piirissä erilaisia organisaatioeko­

logisen tutkimuksen sisäisiä tutkimusalueita tai -tasoja on alettu suhteellisen yleisesti jäsentää kolmeen eri ryhmään. Toisistaan on erotettu:

- demografinen,

- populaatioekologinen ja

- yhteisöekologinen tutkimustaso (ks. tauluk- ko 1).

HALLINNON TUTKIMUS 2 • 1993

Seuraava, asiaa koskeva jäsennys nojautuu lähinnä Carrollin (1984, 72 ja 81-90) sekä Han­

nanin ja Freemanin ( 1989, 13-15) asiaa koske­

viin esityksiin. Eri tasojen välisten rajausten osalta päälähteenä on käytetty viimeksi mainittua.

4.2 Demografinen taso

Demografisella tasolla organisaatioekologinen tutkimus keskittyy lähinnä yksittäisten organisaa­

tiopopulaatioiden analyysiin. Tarkastellaan koh­

teeksi valitun organisaatiopopulaation syntyä, leviämistä, muuntumista ja häviämistä sekä las­

ketaan esim. edellä mainittuja vitaalisia tunnus­

lukuja ja ajoitetaan niissä tapahtuneita muutok­

sia. Tunnusluvuissa havaittujen muutosten syitä voidaan etsiä yhtä hyvin erilaisista ympäristön muutoksista kuin myös populaation sisäisistä it­

sesääntelyprosesseista.

Ympäristömuutosten osalta demokrafisella tut­

kimustasolla voidaan selvittää esim. poliittisen kuohunnan ja yhteiskunnallisten levottomuuksi­

en vaikutusta sanomalehtipopulaatioiden kehityk­

seen (ks. esim. Carroll & Delacroix 1982; De­

lacroix & Carroll 1983; Carroll & Huo 1986; Car­

roll 1987, pääluku 6; Amburgey, Lehtisalo & Kel­

ly 1988). Samoin voidaan selvittää mm. ammat­

tiyhdistysten asemaa koskevan lainsäädäntöuu­

distuksen vaikutusta (Hannan & Freeman 1987 ja 1988a), vapaaehtoisorganisaatioiden rahoituk­

sessa tapahtuneiden muutosten vaikutusta (Singh, House & Tucker 1986; Singh, Tucker &

House 1986) sekä puhelinlaitoksia koskevien lainsäädäntöuudistusten vaikutusta (Barnett &

Carroll 1987; Barnett 1990). Demokrafisella ta­

solla tutkimuksessa pysytään niin kauan kun or­

ganisaatiotyypin vuorovaikutusta suhteessa sen ympäristöön mallinnetaan irroittamalla tutki­

muskohteena oleva organisaatiotyyppi muis­

ta sen kanssa vuorovaikutussuhteessa olevis­

ta organisaatiotyypelstä. Siis tällä tasolla py­

sytään niin kauan, kun organisaatiotyypin ajatel­

laan kohtaavan ympäristön paineet yksin, jonkin­

laisessa muista organisaatiotyypeistä ja näiden vaikutuksesta irroitetussa tyhjiössä. Jos näin ei menetellä siirrytään tutkimuksessa joko populaa­

tioekologiselle tai yhteisöekologiselle tasolle (vrt.

jäljempänä luvut 4.3 ja 4.4).

Edellä kuvatun kaltaisten populaatiolle ulkois­

ten tekijöiden ohella vitaalisten tunnuslukujen muutoksia voidaan demokrafisella tutkimustasolla selittää myös jo aiemmin esille tulleilla populaa­

tion tiheyden muutoksilla ja niiden aikaansaamil­

la populaation sisäiseen itsesääntelyyn liittyvillä

ARTIKKELIT• MATTI MÄLKIÄ 91

Taulukko 1. Organisaatioekologisen tutkimuksen tutkimustasot.

Tutkimustaso Luonnehdinta Esimerkkejä

Demokraflnen

tutkimustaso Tutkimuskohteena on yksi yksittäinen organisaatiopopulaatio ja sen suhde ympäristön muutoksiin. Organisaatio­

tyypin ajatellaan kohtaavan ympä­

ristöpaineet yksin, muista organisaa­

tiotyypeistä ja niiden vaikutuksesta irroitettuna.

Suomalaisten sanomalehtien kehitys vuosina 1948-1990 (analyysikohteena sanomalehti­

populaation vitaaliset tunnusluvut ja niiden kehitys)

Suomalaisten sanomalehtien kehitys vuosina 1948-1990 suhteessa taloudellisen ja poliit­

tisen tilanteen kehitykseen Suomessa (analyysikohteena vitaalisten tunnuslukujen kehitys suhteutettuna ympäristömuutoksiin)

Populaatioekologinen Tutkimuskohteena on kaksi tai

Suomalaisten sanomalehtien kehitys vuosina 1948-1990 verrattuna Ruotsia koskeviin vastaaviin tietoihin (kahden toisistaan riip­

pumattoman organisaatiopopulaation kehi­

tyksen vertailu) tutkimustaso useampia keskenään vuorovaikutus­

suhteessa olevia organisaatiopopu­

laatioita. Tutkimuksen keskiöön kohoaa organisaatiotyyppien välisen vuorovaikutteisen yhteiskehityksen idea.

Suomalaisten sanomalehtien kehitys vuosina 1948-1990 suhteessa kaupallisen radio- ja tv-toiminnan kehitykseen (analyysikohteena on populaatioiden välinen kilpailusuhde) Suomalaisten sanomalehtien kehitys vuosina 1948-1990 suhteessa mainostoimistojen ja sanomalehtien myyntiorganisaatioiden kehi­

tykseen (analyysikohteena on populaatioi­

den välinen symbioottinen suhde) Yhtelsöekologinen Tutkimuskohteena on keskenään Sanomalehtialalla toimivien organisaatioi­

den kehitys Suomessa vuosina 1948-1990 (analyysikohteena on koko toimiala - kattaen esim. sanomalehdet, painotalot, mainostoimistot sekä alan ammattiliitot ja koulutusyksiköt)

tutkimustaso vuorovaikutuksessa olevien organi­

saatiopopulaatioiden muodostama ryhmä eli organisaatioyhteisö.

prosesseilla. Tällainen, populaation sisäisen ke­

hityksen dynamiikkaan kohdistuva tutkimus on vii­

mevuosien aikana ollut nopeasti kasvussa.

Demografisella tutkimustasolla pysytään myös silloin, kun yksittäisistä organisaatiopopulaatioista koottuja tietoja yhdistämällä pyritään löytämään organisaatiotyyppien yli laskettavia yleisiä (popu­

laatiodemografisia) säännönmukaisuuksia. Tä­

män kaltaisessa tutkimusasetelmassa vitaalisis­

ta tunnusluvuista muodostettuja aikasarjoja ver­

taillaan toisista organisaatiopopulaatioista kerät­

tyihin rinnasteisiin tietoihin. Näin menetellen voi­

daan etsiä esim. vitaalisten tunnuslukujen muu­

toksiin liittyviä yleisiä säännönmukaisuuksia - kuten organisaatiopopulaatioiden elämänkaaren kehitystä - kuvaavia yleisiä matemaattisia mal­

leja.

Edellä kuvatun kaltaisessa tutkimuksessa on tarkasteltu varsinkin organisaation iän vaikutus­

ta organisaatioiden hajautumislukuihin. Tämä onkin ollut pitkään eräs organisaatioekologisen tutkimuksen kaikkein yleisimmin tutkituista kysy­

myksistä. Asiaa koskevissa tutkimuksissa on tois-

tuvasti osoitettu nuorten organisaatioiden kuole­

van vanhoja organisaatioita useammin (ks. esim.

Carroll & Delacroix 1982; Carroll 1983; Freeman, Carroll & Hannan 1983; Hannan & Tuma 1985;

Hannan 1988 ja Singh, Tucker & House 1986).

Löydös tukee useimpien asiaa selvitelleiden tut­

kimusten lähtökohdaksi otettua Arthur Stinchcom­

ben (1965, 148-150) muotoilemaa uutuuden ra­

situksen hypoteesia (engl. liability of newness).

Toinen, keskeinen, lukuisia testejä herättänyt hypoteesi liittyy organisaatioiden koon ja hajau­

tumisluvun väliseen suhteeseen. Tämän kaltai­

sessa tutkimuksessa on pyritty osoittamaan pien­

ten organisaatioiden kuolevan suuria organisaa­

tioita useammin (ks. esim. Freeman, Carroll &

Hannan 1983; Freeman & Hannan 1983; Singh, Tucker & House 1986; Barnett & Carroll 1987;

Barnett 1989; Delacroiz, Swaminathan & Soit 1989). Yleisesti ottaen saadut tulokset ovat tu­

keneet esitettyä hypoteesia. Tutkimusparadigman kannalta ongelmallista on kuitenkin se, että teh­

dyissä tutkimuksissa organisaation koolla on voitu

tarkoittaa kovin erilaisia asioita. Eri tutkimuksis-

92

sa organisaation kokoa on mitattu esim. työnte­

kijöiden lukumääränä (Halliday, Powell & Gran­

fors 1987), myynnin volyyminä rahassa (Freeman

& Hannan 1983), viinitilojen varastointikapasiteet­

tina (Delacroiz, Swaminathan & Soit 1989) ja puhelinlaitokselta palveluita tilanneiden asiakkai­

den määränä (Barnett & Carroll 1987; Barnett 1989). Epäselväksi on jäänyt se, voiko organi­

saation koon käsitteellä olla mitään järkevää teo­

reettista sisältöä jos se ymmärretään näin mo­

nella tavalla mitattujen rakennedimensioiden (as­

pektien) yläkäsitteeksi. Tähän ongelmaan on or­

ganisaatiorakenteiden tutkimuksen osalta kiinnit­

tänyt huomiota mm. John R. Kimberly (1976).

Mahdollisia teoreettisia syitä pienten organisaa­

tioiden suuria organisaatioita heikompaan elinvoi­

maisuuteen ovat esittäneet mm. Freeman, Car­

roll ja Hannan (1983), Hannan ja Freeman (1984) sekä Aldrich ja Auster (1986). Varsinkin viimeksi mainittua kirjoitusta voidaan pitää keskeisena tätä tutkimushypoteesia täsmentävänä esityksenä.

4.3 Populaatioekologinen taso

4.3.1 Populaatioiden välisten suhteiden

perustyypit

Populaatioekologisella tasolla organisaatioeko­

logisen tutkimuksen keskiöön kohoaa populaati­

oiden välisen vuorovaikutteisen yhteiskehityk­

sen idea. Analyysin kohteena ei ole enää yksi yksittäinen organisaatiopopulaatio ja sen histo­

riallinen kehitys, vaan joukko toisistaan riippuvia tai käyttäytymisellään toinen toisiinsa vaikuttavia populaatioita. Keskenään vuorovaikutuksessa olevien organisaatiopopulaatioiden yhteiskehitys­

tä analysoimalla pyritään ymmärtämään sitä, miten yhden populaation kehitys riippuu sen kanssa vuorovaikutuksessa olevien muiden or­

ganisaatiopopulaatioiden kehityksestä.

Käydyssä keskustelussa organisaatiopopulaa­

tioiden välisistä vuorovaikutussuhteista keskei­

simmin huomiota on saanut kahden tai useam­

man eri organisaatiotyyppiä edustavan populaa­

tion välinen kilpailusuhde. Vaikka populaatio­

ekologisessa tutkimuksessa onkin toistaiseksi keskitytty lähes yksinomaan organisaatiotyyppien välisen kilpailusuhteen analyysiin, on toki voimak­

kaasti korostettava, ettei kilpailusuhde ole suin­

kaan ainoa organisaatiotyyppien välillä esiintyvä vuorovaikutussuhde. Kilpailusuhteen ohella mui­

ta organisaatiopopulaatioiden kehitykseen vaikut­

tavia vuorovaikutussuhteita ovat populaatioiden väliset symbioottiset suhteet, saalistussuhteet

HALLINNON TUTKIMUS 2 • 1993

sekä ammensaalisuhteet (vrt. Sisula 1980, luku 2.3; Laihonen, Salo & Vuorisalo 1986, 269-306).

Koska eri suhdetyyppejä koskeva teoreettinen keskustelu on organisaatioekologian piirissä vas­

ta alussa, nojautuu seuraava katsaus pääasias­

sa asiaa koskevaan bioekologiseen keskuste­

luun. Organisaatioekologiaan bioekologiasta lai­

nattuja käsitteitä sidotaan kirjoittajan keksimin esimerkein.

Taulukon muodossa eri suhdetyypit esitellään taulukossa 2.

4.3.2 Kilpailusuhteet

Ekologisessa tutkimuksessa kilpailusuhteella tarkoitetaan yleensä suhdetta, jossa kahden or­

ganisaatiotyypin välinen vuorovaikutus vaikuttaa laskevasti molempien vuorovaikutuksessa olevi­

en organisaatiopopulaatioiden tiheyteen (Hannan

& Freeman 1989, 97; bioekologian osalta ks.

esim. Sisula 1980, 38-44; Laihonen, Salo &

Vuorisalo 1986, 269-286). Täten määriteltynä kilpailusuhteelle on ominaista se, että kumpikaan organisaatiotyyppi ei hyödy tilanteesta. Päin vas­

toin: Niin kauan kun kilpailusuhde vallitsee, mo­

lemmat organisaatiopopulaation kärsivät; ja kun kilpailusuhde katkeaa ne molemmat hyötyvät ti­

lanteesta.

Organisaatiotyyppien välisen kilpailun seurauk­

sena voi olla heikompaan asemaan jääneen or­

ganisaatiotyypin heikkeneminen ja häviäminen (vrt. jo aiemmin esille nostettu bioekologian syr­

jäyttävän kilpailun periaate). Toisaalta organisaa­

tiotyyppien välinen kilpailu voi johtaa myös sii­

hen, että heikompaan asemaan jäänyt organisaa­

tiotyyppi siirtyy uuteen ekologiseen lokeroon.

Ja mahdollista on myös se, että pitkään jatkuva tasainen kilpailu johtaa kahden tai useamman, aiempaa kapeamman ekologisen lokeron muo­

toutumiseen - siis uusien ekologisten lokeroi­

den syntymiseen tai aiempien lokeroiden eriyty­

miseen - sekä organisaatiotyyppien välisen työnjaon täsmentymiseen niiden erikoistuessa omiin, aiempaa kapeampiin ekologisiin lokeroihin­

sa.12 Myös monia muita mahdollisia seurausvaih­

toehtoja voitaisiin löytää.

Vaikka organisaatioekologista tutkimusta on ilmestynyt jo suhteellisen paljon, on tutkimus keskittynyt pääasiassa demografiselle tasolle.

Populaatioiden välistä kilpailua tai muita popu­

laatioiden välisiä vuorovaikutussuhteita on alueen tutkimuksessa tarkasteltu sittenkin yllättävän vä­

hän. Lisäksi on todettava, että lähes kaikki aihe­

piiriä koskevat merkittävimmät tutkimukset sovel­

tavat Alfred Lotkan (1925) ja Vito Volterran (1927)