Väinö Wallinin ja Z. Topeliuksen kuvauksia
Uudestakaupungista
H elm er W in ter
Mitä Väinö Wallin kertoi Uudestakaupungista 1901
Kirjoittanut Helmer W inter
'Useissa yhteyksissä on uuskaupun- kilaisten m ieleen p alau tettu o tteita G abriel Joosepinpoika L e p u k s e n
"O ratiuncula Neost adi”-nim isestä y li
opistollisesta ylistyspuheesta vuodel
ta 1663. Kotiseudun historian h a rra s
ta ja t tietäv ät myös m ainita Olof H e r im e 1 i n i n, Joh an H o e c k e r- t i n, Jo n ath an S u n d e l i n i n„
Nils A e j m e d a u k s e n, Sakari T o- p e 1 i u i k s e n, K. A. C a j a n d e r i n , J. A. C e d e r b e r g i n , F red rik A a 1 km, Kyösti K a u ik o v a 1 !1 a n, F. :M. K a r r a k o s k e n ynnä m oni
en m uiden yrity k sistä U udenkaupun
gin m enneisyyden valaisem iseksi.
Sensijaan tu n tu u professori Väinö V o i o n m a a n (ent. W allin) haus- kanlainen ”U usika^punki,',-kuvaus, joka sisältyy ” Varsinais-Suom i ja
Aih ve n a ruma a ’ ’ -t eoks e en 1901i, ti ä ä neen m onien m eikäläisten huoimaa- maitta, joten sillä näin k u uden vuosi
kym m enen k u lu ttu a dienee sy y tä (päästä uudestaan ihm isten ilm oille eräänlaisena (lyhyenä yhteen/vetona kaupungin 300-vuotisesita k e h ity k sestä, joka onnellisten täh tie n alla toivottavasti edelleenkin jatk u u .
Näin k u u lu u m aisteri W allinin (ker
tomus:
M ännäisten kylässä Uudenikiiiikon joen v a rrella oli m uinoin ” v a k k a - suom alaisten” kauppapaikka. T äällä ostivat m erenkulkijat,, k au p p iaat m aak u n n an tuotteita, jo ita sitten p it
kin Soikea k u lje ttiv a t m erelle. T änne rauhalliseen m aansydäm een löysivät S aksankin kauppien ja kestien haalh- det tien, tuoden terv etu lleita tu o m i
sia. Ei historia m uista noita aikoja, m u tta pappilan Niem istön n iity n re u n a lla on o llu t ra u ta re n k aita lai- v ain k ytkem istä v a rte n ja joen su u s
sa T ourlahden (!) k a rtan o n lähe-Eä on m aalla "Saksan k a r i’' ja P ap in
kalliossa Tam m isaaren syrjässä taas irauitarenkaita. (L atojan huom autus:
Saaneeko sam aan y h teyteen liittää U udenkaupungin saarennim et ”'Sak- sa n taaleri”, "IRuotiluoto”, ,,!Niihja,,>
"iHaniko”, ’’K ouk (ku >la inen’*, HPäfh- ikinäinen”, ”!Seikonmaa” ja salm en- nim et P u n tari ja Ruotivesi, jo tk a vilkas m ielikuvitus helposti voinee y hdistää ikivanhaan kaupantekoon, p u u tav arain valm istukseen ja m eren
kulk u u n ?) A ikain kuluessa vedet (maatuivat ja haaksiliike joella lak kasi, m u tta Männädsten m a rk k in at pysyivät. K ätevät vakkasuomalaiseft olivat täällä kaupanteossa jioka lau antai ja m äärätty in ä imarikkinapäi- v in ä kokoontui M ännäisiin kansaa
•monesta m aakunnasta, varsinkin H ä
m eestä.
K erran, lienee tap ah tu n u t talvella 1616, saapui näille m arkkinoille T u
ru sta nuori, rohkea ruhtinas, jota koko m arkinaväki riensi katsom aan ijia kunnioittam aan. Se oli itse k u n in gas K ustaa II Aadolf.
H än nälki omin silm in m aakunnan liikkeen ja sääsi, että k au p u n k i oli peru stettav a tälle paikalle. K au p u n k i perustettiin, m u tta ei tänne, v a a n m erenrannalle, kolm en k a la sta ja k y län m aalle. M ännäisissä on "p o r
m estarin m äk i”, m utta k au p u n k ia ei sillä p o rm estarilla ole ollut.
!Se oli U udenkaupungin synty.
P uuliikkeestä oli luonnollisesti tu le va U udenkaupungin tärk ein elinkei
no. K aupunki ei o llu t vuodankaan
•vantha ‘kun sen porm estarilla jo oli fkuniateftitävänään h a n k k ia K ustaa Aadolfin k ru u n au k sen p u u tav arat,
”m u u tam a sata kannua, haarikkaa, korvatuoppia, (L at huom. M iten olisi
k aan m ieluista ajatella, että varm asti (vanhojen m allien m ukaisia "kannuja, haarikkoja, korvatuoppia ja k a taja- k an n u ja” n y tkin voitaisiin valm istaa U udenkaupungin ja fvakkasuomalais- ifcen muistoksi, k u n n iak si ja m a tk a m uistoiksi ja -m ainokseksi!) katajia- kannua, vatia, lautaiskim ppua, isoa m aljaa ja k eit tiöl auta sta”. K aikki ai
ta ym päristöiltä rupesivat U uden
kaupungin p o rv arit ostam aan p u u tavaroita: lankkuja, ruoteita, leihte- reitä, lautoja, puuastioita, jo tk a las
tattiin ja vietiin ulkom aille, T ukhol
m aan, Saksaan ja K ööpenham inaan.
'K aupungilla on niin hy v ä p u rje h duksen tilaisuus”, sanotaan vanhassa Hatinarakielisessä kaupungin kerto
muksessa, ”että sen laivat yhdellä tuulella pääsevät S aksaan”.
E räässä toisessa teoksessa k e rro taan, e ttä uuskaupunikilaiset osasivat h arjo ittaa vakkas u om a 1 a i st en vanhaa elinkeinoa suurella voitolla. K un u l
kom aille läh tev än 'laivan ru u m a jo oli täy n n ä puuastioita, ladottiin k a n nellekin vielä p y tty jä, korvoja ja sankoja aina puoliväliin laivan m as
toa ja k iin n itettiin siihen 'konstik- kaasti köysillä. V astaantulijan sil
m issä n ä y tti siis tuom m oinen U u
denkaupungin laiva ensin, k au em paa nähden, ikäänkuin uivalta vuo
relta. E ikä ta rv in n u t näissä aluksis
sa uppoam ista pelätä, koska lastina
oli -niin paljon ontelolta. T ullim iehet k u iten k in v alittiv at, että nuo onte
lot pahjanpuolisissa astioissa v a r
sin usein sisälsivät m u u tak in ku in ilm aa, 'nim ittäin voita tai m u ita h y viä syöm ää in e itä, joita ei ollu t lupa viediä ulkom aille, ettei kotim aassa kuoltaisi nälkään.
Satam a oli U udenkaupungin y l
peys. Se oli syvyydestään m ainio ja k aup u n k ilaiset laskivat aluksensa aivan k iin n i rantapuoteihinsa, jo tk a seisoivat ku m m allak in puolella sa- tam alahtea. M utta ilm an k a tk e ru u tta eivät k au p u n k ilaiset saaneet p ien tä onneansa nauttia. Jo ensi vuosina sen erioikeusia tu ntuvasti su p istet
tiin ja rajoitettiin. P ahansuovat naapurikaupungit, T u rk u ja Rauma, ko ettiv at (kaikin tavoin sortaa ja pol
k ea u u tta nousukasta kaupunkien joukossa. H enkensä edestä tä y ty i U udenkaupungin taistella oikeuk
siensa ija vapautensa puolesta toisia k au p u n k eja ja läheisiä rannikko- pitätjiäkin vastaan, joilla oli p u rjeh -
d-uksen ikivanhat oikeudet ja jo tk a saivat oikeutensa pitää kun k a u p u n gilta oikeudet otettiin. Ei sovi k u m m eksia, e ttä kaupunkilaiset siitä vim m astuivat. He olisivat tahtoneet so r
taa ja kerrassaan lopettaa vih atu n m aalaiskaupan. H allitus telki v ä ä ry y ttä kaupungille ja k aupunki ta h toi sam alla m italla antaa m aalaisille, sellainen oli ajan tapa.
S uurem paan kukoistukseen ei Uu
sikaupunki päässyt, vaan jäi pieneksi nurklkakaupungiksi n iinkuin m el
kein kaikki m uutkin Suom en k a u pungit entisaikaan. U usikaupunki eli omissa pienissä oloissaan ja asu k k a a t saivat otsansa hiessä ansaita leipäänsä. Yksitoikkoista ei eläm ä k u iten k aan ollut, sillä se oli lak k aa
m atonta taistelua läheisten ja k a u kaisem pien naapurien, tulipalojen ja järjesty sv allan kanssa, eikä ra a stu vanoikeudessa koskaan p u u ttu n u t jän n ittäv iä ju ttu ja.
K aupunki oli p eru stettu vuorisel
le seudulle m eren reunalle, jo ta seu
tua ennen (kutsuttiin ”Ka,loisiksi”
(K alaisiksi?) Tuon niimen arveltiin joh tu v an kaloista ja sen vuoksi p iir
re ttiin kaup u n g in v aak u n aan kaksi haukea seppeleen ta p a a n (?), p ä ä t ylöspäin. A jatu s ei oEut kehnom pi, sillä kaupunkilaisilla oli alkuaikoina m ainio haukivesi k aupungin itäpuo
lella olevassa Ruoka lahdessa (!
\
jo sta 'oli sananparsi ”Laaxi tjoka m ie helle ruoan an d a”, n iin k u in m ain ittu latinalainen kaupungin k ertom us todistaa. K aupungin rak en n u k set olivat ensi aikoina k a u tta a lta a n p u i
sia, m alkakattoisia, a id a ttu ja ta lo ja ja k ad u t olivat alun p itäen su o rat ja k iv itety t. Se oli k u iten k in m ones
sa paikassa vain k o reata k u o rta sillä vanhoista oikeuden pöytäJkir joista näemme, e ttä kaupungin saunoissa puitiin eloja {ja tu n k io t »mädättivät asuntojen seiniä.
Tulipalot ja Isonvihan venäläiset h ä v ittiv ät suurim m an osan tä tä alk u peräistä kaupunkia. K un asukkaat sodan jälk een p alasiv at kaupunkiin,
oli siellä ainoastaan 24 'taloa jo ta kuinkin käytettävässä kunnossa. V ie
raille herroille, jo tk a kokoontuivat tänne rau h asta keskustelem aan, ei o llu t kaupungilla «tarjota sopivaa m ajaa, vaan teh tiin raskas -Uuden
kaupungin ra u h a v. 1721 keskelle toria rakennetussa talossa, joka oli v edätetty tän n e Lokalahdelta. P ian kuitenkin toipui kaupunki, v. 1730 rak en n ettiin kaksikerroksinen ra a s
tupa to rin länsilaidalle (!) uudes
taan ja jonkin aikaa myöhem m in oli kaupungissa y li 180 asuttua taloa, kaikki puisia ja kaikki punaiseksi siveltyjä. K aupungin hauskaa ulko
näköä v ilk astu tti 18 tuulim yllyä, jotka pyörivät lähim äillä. Moni asu
kas koristi taloansa m iten parh aiten taisi ja se taipum us on pysynyt uus- kaupunkilaisissa aina, sillä k o ream pia portinpäällyksiä, k u in U udessa
kaupungissa, saapi m u u alta tu rh aan etsiä.
K aupungin vanhin rakennus on epäilem ättä sen kivikirkko, joka r a
— 10 —
kennettiin pian kau p u n g in p e ru sta m isen jälkeen. V anha k irk k o on n y t
•kylmillä ja uusi uihkeampi tiilikirkko seisoo torin ylälaidalla.
N ykyisenä kou lu jen aikana on om ituista lu k ea m iten näiden asiain laita m uinoin oli. N iinpä k e rro ta a n U udenkaupungin vanlhassa h isto rias
sa, että k aupungin lapsille ei m itään opetusta an n ettu (!), vaan opetettiin poikalapsia jo nu o ren a tekem ään k au p p aa ja käym ään isäinsä kanssa m e riretk illä ja ty ttö jä jum alanpelon jälkeen ainoastaan sukkaa kutom aan, kehrääm ään, neulom aan, lankoja v ä rjä ä m ä än ja sittem m in kutom aan, m itä v arten jokaisessa talossa 'löytyi kangaspuut.
U udessakaupungissa on nykyisin (v. 1901) yli 4000 asukasta, v a lta vaksi osaksi suom alaisia. K aupunki h a rjo itta a vanhaa elinkeinoansa, p u u tav araliik että, n u o rtu n eilla voim illa.
K aikilla teillä kaupungin ym päristö- pitäljissä näikee talvisin ehtim iseen lautakuonm ia ja m atk u stav ia U uden
— 11 —
kaupungin porvareja. U udenkaupun
gin oivallinen satam a tarjo aa edel
leen hyvän tilaisuuden ulkom aiselle k aupalle jja liikkeelle. iMutta liikkee
seen, teollisuuteen, kulkuneuvoihin ja korkeam piin sivistyslaitoksiin nähden on U usikaupunki jään y t lapsipuolen asemaan. K aupungin ainoa m erkillisyys on suuri säihkö- sanom akonttori, josta kaksi (!) m e
ren alaista johtoa m enee Ruotsiin.
Jofhdot ja sähkösanom a-asem an on peru stan u t Kööpenhaminan- su u ri pohjoism ainen telegrafiseura vv.
18-69 ja 1873, joten sekään laitos ei ole kotim ainen. Ä skettäin on suo
m alainen ylhtiö ru v e n n u t h a rjo itta m aan suurehkoa kiviteollisuutta U udenkaupungin lähistöillä. Nyt on m yöskin rautatiekysym yksestä tu llu t p äivän p olttava kysym ys U udelle- kaupungille, joten uusi aika n äy ttää sillekin olevan tulossa”.
— 12 —
Sakari Topeliuksen kuvaus Uudestakaupungista 1845
Teoksessaan "Finland fram- stäldt i teckningar” (1845 Sakari Topelius kirjoittaa Uudestakau
pungista seuraavasti:
U udenkirkon p itäjässä sijaitsee m erenlahden ran n alla Uusiikaupun- 'ki, jossa on erinom ainen, 12;—20 ja lan syvyinen, hyvällä ankkuroim is- pothjjalLa v aru stettu tuulensuoja sa tam a. K ustaa II Aadolf Suomessa käydessään vuonna 1616 k iin n itti huom iota niihin vilkkaisiin viikko- m arkkinoihin, jo ita joka lau an tai p i
d ettiin U udenkirkon p itä jä n iMän- näisten kylässä ja vuonna 16117 h än m ääräsi U udenkaupungin p e ru ste t
tavaksi M äihälän (!) kylän alueille, jo tk a h ä n sam oin kuin Ruolkalahden (!) ija Pietolan k y lät lahjoitti kau-
— 13 —
ipungille. Hän ei 'voinut kuvitella, että ju u ri tässä vähäpätöisessä k a u pungissa, jo k a oli hän en aikaansaa
m ansa, sata vuotta m yöhem m in h ä nen valloitustensa hedelm ät ja R uot
sin ylivalta pohjolassa m enisivät hukkaan. Siellä näet tehtiin tuo Ruotsin ja V enäjän historiassa yhtä m erkittävä ra u h a elokuun 30 p äi
vänä 17211. (Lat. huom: H auska p ai
novirhe v äittää edelleen!) Vuodesta 1630 vuoteen 1683 T urun hovioikeus p iti siellä istuntonsa peläten ru tto a om alla paikkakunnallaan. Elokuun 14 päivänä 1830 kaupunki sai täydet tapulioikeudet ja siitä alkaen on sen tu n n ettu puuastia-, suikka- ja kudon- naiskauppa Tanskaan, Tukholm aan jja L yypekkiin suurim m aksi osaksi väistynyt m onipuolisem m an kaupan tieltä niin että tullitulot kaupungin tuonnista v. 1847 nousivat 212.331 hopearuplaan ja sen viennistä 5299 ruplaan. M erenkulkua h arjo itettiin 1841 52 aluksella, joiden kantoisuus oli yhteensä 2722. K aupungin alue
— 14 _
on 2697 ty n n y rin alaa; sen väkiluku 2197. U udessakaupungissa on ala alkeiskoulu, tu llik am ari, p o stikont
tori ja p iirilääk äri. Useita k e rto ja k uten 1685 ja 1793 ovat tulipalot p o lttan eet kaupunkia. H ävittävin palo sa ttu i k u iten k in elokuun 23 p ä i
vän v astaisena yönä (1846), jolloin salam a iski kaupunkiin. S u u rin osa kaupungin suojaiväkeä oli siihen ai
kaan ulkona m erellä, jonka takia 87 taloa, eli enem m än kuin kaksi kol
m annesta jo u tu i tulen saaliiksi. P a it
si lukuisia yksityisiä avustuksia sa i
v a t palosta k ärsin eet k eisarilta 7000 hopearuplan suuruisen lahjoituksen.
U usikaupunki kohoaa jälleen k a u n iina j a säännöllisenä tiuhasta ja raunioista. K aupungin vaakunassa on kaksi h au k ea pystyasennossa hopeapohjjalla, jo ta seppele y m p ä
röi.
(ILat. huom.: L eikkisänä lisäyksenä Topelius on kirjoitelm assansa m ai
n in n u t seuraa van ehkä U udenkau
pungin senaikaiseen m urteeseen ver-
— 15 —
•rattavaksi sopivan ju tu n :) Renvall suom en kieliopissa leikillisesti esit
tää T urun suom en esim erkkeinä lauseet: ”On,ko systeri ollut visiitin p ä ä ll? ” ja- ”Se on v aarli kulkea
tu-rmilla yli haavin”.
Suomensi Helm er W i n t e r .
Uudenkaup. Sanomal. ja Kirjapaino Oy.
1959
