266 uKIRJA-ARVIOITAuAIKUISKASVATUSu3/2006
Keskusteleva kirja polveilee ja provosoi
Juha Suoranta (2003).Kasvatus mediakulttuurissa. Vastapaino.
Aikuiskasvatuksen professori Juha Suorannan teosKasvatus mediakulttuurissa (Vastapaino 2003) on rohkean kriittinen kannanotto nykykulttuuriimme
sekä median ja kasvatuksen teh- täviin. Kirjassa puhutaan paljon mediakasvatuksesta, mutta sitä voi lukea myös johdatuksena kriittiseen pedagogiikkaan ja sen kirjallisuuteen.Freiren, Alt- husserin jaGramscin tapaiset klassiset vasta-ajattelijat lomit-
tuvat Suorannan esseetyylises- sä tekstissä tuoreeseen tutki- muskirjallisuuteen ja lehdistä poimittuihin esimerkkeihin.
Kriittisen pedagogiikan suun- nannäyttäjätGirouxjaMcLaren mainitaan kirjassa usein, ovat- han nämä olleet nostamassa po-
267 pulaarikulttuurin ja kasvatus-
instituutioiden suhdetta keskus- telunaiheeksi.
Suoranta kirjoittaa ihailtavan selväjärkisesti ja selkärankai- sesti nykymaailman menosta.
Kodeissa ja kouluissa tapahtu- van kasvatuksen hän näkee me- diakulttuurin aikakaudellamme edelleen tarpeellisena ja suuria mahdollisuuksia sisäänsä kätke- vänä. Lumovoimainen, kulutta- misperustaiseen viihtymiseen houkuttava media on otettava Suorannan mukaan kouluissa vakavasti, jos koulun halutaan jatkossa olevan merkitykselli- nen oppilaiden elämässä. Niin lapset, nuoret kuin vanhemmat ja opettajatkin ovat sisällä me- diakulttuurissa, joka kasvattaa ihmisiä omalla pedagogiikal- laan, yleensä uusliberalistisen markkina-ajattelun myötäisesti.
Suorannan mielestä populaa- rikulttuuria ei tarvitse ”juhlia”
luokkahuoneissa, vaan sen tar- joamaa maailmankuvaa tulisi ruotia yhdessä lasten ja nuorten kanssa. Puhuessaan älyllisestä vastarinnasta opettajan tehtävä- nä Suoranta kuvaa koulun ja mediakulttuurin suhdetta näin (s. 134): ”Mediakulttuurisessa tilanteessa koulun tehtävä ei voi olla pelkkä sopeuttaminen tai kasvattaminen vaan asettu- minen vastavoimaksi niille kas- vatusvaikutuksille, joita popu- laarikulttuuri ja mainonta tuot- tavat.” Koulu voisi Suorannan mielestä tarjota vaihtoehdon valtamedian itsestään selvänä esittämälle kilpailun ja talou- dellisen hyödyn maksimoinnin maailmalle. Parhaimmillaan koulu voisi totuttaa kaikki kan- salaiset jo pienestä pitäen osal- listumiseen, yhteistyöhön ja toisista välittämiseenDeweyn ihanteiden mukaisesti.
Suorannan kirjassa keskuste-
lu mediakasvatuksesta näyttäy- tyy luontevana osana laajem- paa koulu- ja kasvatuskeskus- telua. Ihmiselämän medioitu- mista, mediavälitteisyyden li- sääntymistä, suurempana ongel- mana teoksessa nostetaan esille eriarvoisuuden lisääntyminen ja sitä tukeva mediasisältöjen ide- ologinen yhdenmukaisuus.
Myös suomalaiseen koulutusjär- jestelmään on Suorannan mu- kaan kasautunut eriarvoisuutta tukevia käytäntöjä, jotka estä- vät uudistavaa ajattelua ja oman elämän ottamista omiin käsiin.
Tilalle Suoranta tarjoaa ”kriit- tistä ja elämänmyönteistä peda- gogiikkaa”, joka ammentaa pal- jossa Freiren toivon pedagogii- kasta. Siinä ei sanota ainoastaan ei, vaan myös kuuluvalla äänel- lä kyllä, kun näkyviin ilmestyy aiempaa parempia käytäntöjä ja eettisesti kestävämpiä polkuja kasvaa, oppia ja olla ihminen.
”Keskustelu- kirjallisuutta”
Suoranta kutsuu kirjansa tyyliä
”keskustelukirjallisuudeksi”, mikä onkin hyvä termi kuvaa- maan sekä tekstin vapaata ja lii- asta akateemisesta kiertelystä riisuttua kieltä että sen kärke- viä kannanottoja ja harkittua provosoivuutta. Välillä ajatus soljuu vähän liiankin kerkeästi niin, että peräkkäisten kappalei- den yhteen liittymisen tapaa ei oikein tahdo oivaltaa.
Monipolvisuus kääntyy kui- tenkin lopulta kirjan vahvuu- deksi: aiheet vaihtelevat opet- tajankoulutuksesta median vai- kuttavuuteen ja talousuutisoin- nista työelämän kiihtyvään pakkotahtiin. Suositeltavaa rin- nakkaislukemistoa kirjalle voi- si ollaTomi Kiilakosken, Tuuk- ka Tomperin jaMarjo Vuorikos-
ken toimittama teos Kenen kas- vatus? (Vastapaino 2005), jossa kotimaiset kasvatustieteen tut- kijat käsittelevät vielä monia muitakin ajankohtaisia aihepii- rejä samaan kriittiseen henkeen.
Verrattuna Suorannan kolme vuotta aiemmin yhdessäMauri Ylä-Kotolan kanssa kirjoitta- maan teokseen Mediakasvatus simulaatiokulttuurissa (WSOY 2000) tämän kirjan teksti on paljon käytännönläheisempää ja selkeämpää, vaikka aiemman teoksen tieteenrajoja murtavat tulevaisuudenvisiot olivatkin sinänsä kiinnostavia.
Kasvatus mediakulttuurissa - kirja on tiukasti kiinni todelli- suudessa ja tässä ajassa. Media- kasvatuksella on lupauksensa, mutta Suorannalla ei ole epäre- alistisia kuvitelmia mediakas- vatuksen kaikkivoipuudesta koulun tai suomalaisen ”tieto- yhteiskunnan” kehittämisen vä- lineenä. Mediakulttuurin syn- nyttämistä uusista haasteista ja mahdollisuuksista huolimatta kasvatus perustuu Suorannan näkökannassa edelleen välittä- miseen, huolehtimiseen ja jopa kutsumukseen.
ANTTO ILVONEN 3/2006 u KIRJA-ARVIOITAu AIKUISKASVATUSu
