244
Debrecenissä on Unkarin toiseksi suurin yliopisto.
PEKKA p iifi
AIKUISKOULUTUS YHTEISKUNNAN MURROKSEN OLOISSA
Kolmas suomalais-unkarilainen aikuiskasvatussymposium kokoontui e~ Ä syyskuussa ä ~=
Kolmas suomalais-unkarilainen aikuiskasvatus- symposium pidettiin Unkarin Hajduszoboszl6ssa, lähellä Debreceniä, 12.-20.9.1992. Noin 40 osan- ottajan voimin tarkasteltiin kahden maan aikuis- koulutuksen tilannetta ja näkymiä. Erityisesti oli- vat esillä aikuiskoulutuksen tehtävät ja mahdolli- suudet paikallishallinnon kehittämisen, vapaiden kansalaisjärjestöjen toiminnan ja työllisyyden hoi- tamisen kannalta.
Symposium järjestettiin maiden välisen kulttuu- rivaihtosopimuksen puitteissa. Järjestelyistä vasta- sivat Unkarin kansanopistoyhdistys, Debrecenin yliopisto ja Kansanvalistusseura.
Unkarin aikuiskasvatuksen tilanteesta syntyi vii- kon aikana käydyissä keskusteluissa kaksijakoinen kuva. Yhtäältä työn lähtökohdat ja perusedelly-
tykset ovat kehnot. Perinteet ovat ohuet, osaamis- ta on harvoilla ja rahoitusmahdollisuudet ovat hy- vin huonot. Siirtyminen suunnitelmataloudesta markkinatalouteen on ollut unkarilaisille shokki.
Keskushallinnolta ei riitä tukea aikuiskasvatuk- seen, ja alue- ja paikaiHshallinto ovat vielä uudel- leen järjestelyjen alla.
Toisaalta aikuiskasvatukselle on annettu merkit- tävä tehtävä yhteiskunnan uudelleen rakentami- sessa 1990-luvulla. Odotukset sen mahdollisuuk- sista muutoksen ohjaamisessa ja toteuttamisessa ovat korkealla.
Erityisesti paikallishallintoalueiden ja järjestöjen toimesta on syntynyt suuri joukko kansanopistoja.
Niiden toimintamuodot vastaavat lähinnä meidän
MAAILMALTA
kansalais- ja työväenopistojen ja sivistysjärjestöjen toimintaa. Niiden toiminnassa on mukana aktiivis- ta ja aloitteellista sivistyneistöä ja niillä on myös merkittävää valtakunnallista yhteistyötä. Niiden työ on lupaavalla alulla, vaikka se ei rahoitusvai- keuksien takia olekaan vielä säännönmukaista.
Alamaisista kansalaisiksi
Unkarin aikuiskasvatuksen tavoitteita on luoda sivistyksellistä tasa-arvoa, vahvistaa itsetuntoa, kasvaa moniarvoisuuteen sekä kehittää kansalais- yhteiskunnan edellyttämiä valmiuksia. Tämä kaik- ki liittyy pyrkimyksiin kasvaa ja kasvattaa alamai- suudesta kansalaisuuteen. Aivan erityisesti koros- tuvat maan ja kansan historiaan, kulttuuriin ja kan- salliseen identiteettiin liittyvät koulutustavoitteet.
Unkarilaiset lähtivät näistä tavoitteista käsin symposiumin keskusteluihin siitä, miten aikuis- koulutus voi palvella paikallishallinnon kehittä- mistä ja kansalaisjärjestöjen toimintaa. Heidän ta- hollaan odotettiin ehkä juuri tällä alueella oppia suomalaisten kokemuksista, oppia demokratiasta.
Kävi ilmi, että ruotsalaisilta tätä oppia oli jo saatu laajan koulutusprojektin avulla nimenomaan toi- mintaansa aloittaville kansanopistoille. Unkarilais- ten ajankohtaisten tavoitteiden pohjalta arvioitiin kriittisesti myös suomalaisen kansalaiskasvatuk- sen saavutuksia. Asiasta alustanut Työväen Sivis- tysliiton pedagoginen sihteeri Ulla Puro korosti järjestötoiminnan ja siihen liittyvän koulutuksen merkitystä kansalaistoiminnan ja yhteiskunnalli- sen osallistumisen kannalta. Monet asiat puhuvat hänenkin mukaansa kuitenkin sen puolesta, että käytännön järjestötyössä ja koulutuksessa kasvu alamaisesta kansalaiseksi on utopia ja järjestel- mään sopeuttaminen realiteetti.
Yksi ja toinen yhteiskunnallista koulutusta suun- nitteleva sivistystyön tekijä totesi, että kansalai- saktiivisuus on meillä hyvin vähäistä, osallistumi- nen järjestötoimintaan alhaista ja keskittynyttä ja poliittisen toiminnan arvostus matalalla. Moni toi- voi suomalaiseen järjestöelämään uudenlaista toi- mintakulttuuria sekä uudenlaista lähi- ja työpaik- kademokratiaa. Tältä pohjalta päädyttiin arveluun, että perustason demokratian koulutusprojektin to- teuttaminen Unkarissa voisi olla ainutlaatuinen op- pimismahdollisuus itselle.
Symposiumin loppuraporttiin sisältyy mielen- kiintoinen ehdotus paikallishallinnon ja paikalli- sen kansalaistoiminnan koulutus- ja kehittämis-
projektin toteuttamisesta aikuiskoulutusorgani- saatioiden tukemana kahden kaupungin tai kun- nan välisenä hankkeena. Symposiumissa alustaja- na mukana olleen Kunnallisopiston johtajan Simo Hakamäen johdolla ehdotuksesta hahmoteltiin realistinen pohja asian jatkovalmistelulle.
Unkarilaisilla oli erityisen suuri intressi saada suomalaista tietoa työvoimapoliittisesta aikuiskou- lutuksesta. Joukkotyöttömyys on unkarilaisille uusi asia, eikä maassa ole vielä pitäviä sosiaalisia suojaverkkoja. Uudelleenkoulutusta on kehitetty vasta muutaman vuoden ajan.
Suunnittelija Juha Karppinen Helsingin yli- opiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskuksesta saattoi esittää hyviä tuloksia työvoimakoulutuksen tehostumisesta ostopalvelujärjestelmän aikana.
Toisaalta hän toi esille koulutuksen riittämättö- myyden massatyöttömyyden oloissa. Erityistä kiin- nostusta herätti alustajan arvio, että akateeminen työttömyys on meillä jo lähitulevaisuudessa yhä vaikeampi ongelma.
Unkarilainen alustaja yhtyi siihen, että työvoi- mapoliittisessa aikuiskoulutuksessa tarvitaan pää- tösvallan hajauttamista, joustavuutta, nopeutta ja räätälöintiä. Epävirallisessa keskustelussa unkari- lainen aikuiskouluttaja huokaili tämän johdosta, että nämä ovat juuri sellaisia vaatimuksia, jotka ovat maan viime vuosikymmenien perinne huo- mioon ottaen täysin kohtuuttomia.
Suomalaiset osallistujat esittivät symposiumista yhdensuuntaisia arvioita jatkon suunnittelua var- ten. Käännöksiä ja tulkkauksia pidettiin puutteel- lisina. Unkarilaisten esittämä toivomus alan suo- malais-unkarilaisen perussanaston monistamisesta sai kannatusta. Edelleen toivottiin keskitetympiä keskustelun aiheita sekä enemmän asiantuntijoi- den yhteistä, keskinäistä pohdintaa ja kokemusten vaihtoa.
Uusi kulttuurivaihtosopimus
Aikuiskasvatusalan yhteistyöllä on pitkät perin- teet suomalais-unkarilaisessa kulttuurivaihdossa.
Kesällä maiden välillä hyväksyttiin uusi kulttuuri- vaihtosopimus kolmeksi seuraavaksi vuodeksi. Ai- kuiskasvatuksen osalta sopimusteksti on muotoil- tu väljemmin kuin aikaisemmin. Se saattaa merki- tä käytännössä aikuiskasvatuksen aseman heiken- tymistä maiden välisessä yhteistyössä. Se olisi va- hinko, sillä Unkarin yhteiskunnallisen muutoksen jälkeen alan yhteistyön tarve on molemmin puo- lin entistä suurempi.
245
