78 TIETEESSÄ TAPAHTUU 6 2017 KIRJALLISUUS
Uskomukset suurennuslasin alla
Tiina Raevaara (toim.): Voiko se olla totta? – Skeptisiä näkökul- mia nykymenoon. Skepsis ja Ursa 2017.Tiina Raevaaran toimittama Voi- ko se olla totta? – Skeptisiä näkö- kulmia nykymenoon on tärkeä ja ajankohtainen suomalaisten asian- tuntijoiden puheenvuoro ja ulostu- lo hetkellä, jolloin tieteellinen tie- to ja uskomusten koettelu vaativat puolustajaansa.
Kirja koostuu lyhyistä puheen- vuoroista, jotka käsittelevät mm.
tieteellisen tiedon luonnetta, kou- lua kriittisen ajattelun kehittäjänä, lääketiedettä ja uskomushoitoja, ravinnon sisältämiä kemikaaleja, psyykkisen manipuloinnin ongel- mia, taikurin etiikkaa sekä uskoa yliluonnolliseen. Kirjoittajina toi- mii Raevaaran (kirjailija, tiedetoi- mittaja ja filosofian tohtori ) lisäksi 11 tieteentekijää tai muuta asian- tuntijaa kosmologi Kari Enqvististä opettaja Arno Kotroon ja ylilääkä- ri Hannu Lauermasta Skeptikko- lehden päätoimittaja Risto K. Jär- viseen.
Erityisen paljon painoarvoa kir- jassa saavat uskomushoidot ja muut terveyteen liittyvät uskomuk- set tai väitteet. Tämä on perustel- tua, sillä suomalaisten uskomus- ten ja harhakäsitysten kohteeet ovat muuttuneet paitsi vuosisato- jen, myös viime vuosikymmenien saatossa. Enää ei uskota tonttui- hin, ufoihin tai Uri Gelleriin, vaan pääosa suomalaisten uskomuk- sista kohdistuu terveyteen liitty-
muassa yleislääketieteen erikois- lääkäri Raimo Puustinen sekä ym- päristöasiantuntija Anja Nystén.
Erityisen kiinnostava on dosentti, psykologian alan tutkija Marjaana Lindemanin teksti ”Miksi ihmiset uskovat yliluonnolliseen?”, jossa lopulta päädytään kysymään, mik- si kaikki ihmiset eivät usko.
Suurennuslasin alle kriittisen tarkastelun kohteeksi joutuvat myös psyykkinen manipulointi ja muut mielenhallinnan keinot (kir- joittajana Hannu Lauerma) sekä samaa aihepiiriä viihteen puolelta koskettava mentalismi-taikuruus (kirjoittajana taikuri Heikki Nevala).
Skeptikko-lehden pitkäaikai- sen päätoimittajan Risto K. Jär- visen lopetuspuheenvuorona toimiva katsaus suomalaisten us- komusten lähihistoriaan niin sa- notun Skepsiksen haasteen kaut- ta on sekä huvittavaa että osittain surullista luettavaa. Mikäli henkilö osoittaa pystyvänsä suorittamaan
”paranormaalin teon” valvotuissa olosuhteissa, voittaa hän Skepsik- sen haasteen ja yhdistyksen tästä palkinnoksi lupaaman 20 000 eu- ron summan. Vuodesta 1989 läh- tien voimassa ollutta haastetta ei ole kukaan toistaiseksi päihittänyt, mutta yrittäjiä on riittänyt. Väitetty- jen yliluonnollisten kykyjen teemat ovat vaihdelleet aikamatkustuk- sesta psykokinesiaan ja ajatusten- luvusta vesisuonten etsimiseen taikavarpujen avulla.
Kirjoitusten väliin on sijoiteltu lyhyitä eri aiheita käsitteleviä tie- toiskuja, jotka rytmittävät tekstiä ja osioiden vaihtumista. Näiden tyyli ja laatu tosin vaihtelevat, sillä siinä missä osa on nimensä mukaisesti lyhyitä ja tyyliltään neutraaleja tie- toiskuja, ovat erityisesti dosentti Markku Myllykankaan tekstit rävä- kämpiä kannanottoja eri aiheista.
Terveydenhoitoon liittyvien us- komusten ohella sosiaalinen me- dia eli tuttavallisemmin some nousee useissa teksteissä esille.
Somekupla ja somen nopeasti le- vittämä virheellinen tieto, jonka korjausyritykset eivät tavoita koko laajaa virheellisen tiedon omak- sunutta joukkiota, saavat kirjassa viin seikkoihin, kuten kuviteltui-
hin energiakenttiin tai kemikaalien terveysvaikutuksiin. Tähän viittaa myös Raevaara avatessaan kir- jan tiedon hankkimisen ja tietä- mättömyyden houkutuksen suh- detta käsittelevällä esipuheellaan ja johdatuksella kirjan sisältöön.
Rae vaara kertoo kirjan saaneen alkunsa kahdesta ajatuksesta, sii- tä miten
”humpuukin maisema on muuttu- nut vuosien varrella [...] ja monesta aiemmin pinnalla olleesta ilmiöstä ei enää juuri puhuta. Ufot eivät enää sieppaa ketään, eikä grafologiaa enää juuri tarjota ihmisen persoonallisuu- den tutkimuskeinoksi.
Huuhaan kentällä korostuvat nyt ennen kaikkea terveyden ympärillä pyörivät asiat: uskomushoidot, eri- laiset rokotteista tai kemikaaleista levitettävät väitteet, ravitsemukseen ja ruoka-aineisiin liittyvät uskomuk- set.”
Toinen kirjan perustavanlaatui- nen ajatus kiteytyy siihen, kuinka
”kaikessa humpuukissa on oikeas- taan kyse suhteesta tietoon, ja että verkkomaailman ottaessa yhä suu- rempaa otetta elämästämme tie- toa ja kaikkea sen tapaista on tarjol- la aina vain enemmän. Skeptisyys ja kriittinen suhde annettuun tietoon on siis tärkeää, ehkä tärkeämpää kuin ennen.”
Esipuhetta seuraa Enqvistin katsaus tieteellisen tiedon luon- teesta ja tunnistamisesta. Kirjoi- tus on paitsi hyvin tarpeellinen sellaisenaan, myös valmentaa lu- kijaa kohtaamaan tätä seuraa- vat tekstit ja on siksi hyvä sijoitus kirjan ensimmäiseksi varsinai- seksi puheenvuoroksi. Seuraa- vat luvut koostuvat muun muassa Kotron puheenvuorosta ”Koulun pitää valmentaa kriittiseen ajat- teluun” sekä useista vaihtoehto- hoitoja, lääketiedettä, kemikaali- keskustelua ja terveydenhoidon
”humpuuki tekniikkaa” käsittelevis- tä teksteistä. Kirjoittajia ovat muun
TIETEESSÄ TAPAHTUU 6 2017 79 KIRJALLISUUS
ajankohtaisuutensakin vuoksi an- saitusti paljon huomiota. Sen si- jaan aiheeseen liittyvät työkalut väärän tiedon tai sen levittäjien kohtaamiseksi tai väärän tiedon syntymisen estämiseksi jäävät vaillinaisemmiksi kuin olisin toivo- nut. Ainoastaan Enqvistin kirjoitus
”Miten tunnistaa tieteellinen tie- to” ja erityisesti lehtori Vesa Lin- ja-ahon tietoisku ”Mistä teknisen terveyshumpuukin tunnistaa?”
tarttuvat kunnolla aiheeseen ja opastavat lukijaa kädestä pitäen, kuinka tunnistaa huuhaa tai kuin- ka kirjoittaa toimittajana juttu esi- merkiksi vaihtoehtoisina markki- noiduista terveystuotteista.
Toisena huomautuksena mai- nittakoon, että muuten ansiok- kaasta kirjasta puuttuu kunnol- linen lähdeluettelo. Viittaukset kirjallisuuteen tai muihin lähtei- siin olisivat vaatineet enemmän editointia, sillä nyt viittauskäytän- nöt vaihtelevat tekstistä toiseen.
Osassa viitteitä ei ole lainkaan, osassa ne ovat hyvinkin täsmälli- siä ja joidenkin tekstien perään on koottu lähdeluettelo. Viittaustapa vaihtelee numerosarjasta kirjoit- tajaluetteloon ja pelkästä julkai- sijan nimestä yksityiskohtaisem- piin artikkelitietoihin, mikä tekee kokonaisuudesta huolimattoman oloisen.
Sen sijaan kirjan lopussa sijait- seva hakemisto on hyvä ja kat- tava. Jäin kuitenkin kaipaamaan lisälukemista esittelevää kirjalli- suusosiota – kenties mahdollinen toinen painos voisi saada tällaisen täydennyksen osakseen. Piene- nä yksityiskohtana silmään osuu myös kirjoittajajoukon miesvaltai- suus. Kirjoittajista (12) vain kolme on naisia, mikä tuskin heijastaa suomalaisten asiantuntijoiden to- dellista sukupuolijakaumaa.
Kirjan suurin lukijakunta koos- tunee julkaisija Skepsiksen tai kustantaja Ursan jäsenistöstä, eikä pääosin kuivan asiallisten tai jopa tylyn toteavien tekstien pol- jento luultavasti houkuta kaikkia.
Kirjan muoto saa pohtimaan, onko
”postfaktuaaliseen aikakauteen”
siirtymisen osasyynä se, että suu-
rimman osan tieteellisestä tiedos- ta tuottava akateeminen yhteisö kirjoittaa myös tietämättömyy- destä lähinnä toisilleen. Suurempi määrä maanläheisiä ja havainnol- listavia esimerkkejä siitä, kuinka toimia virheellisen tiedon tai suo- ranaisen humpuukin äärellä voi- si houkutella lukijakuntaa laajem- maltakin ja saada sekä heidät että muun akateemisen yhteisön ole- maan osa sitä muutosta, jota kirja on hakemassa. Näistä puutteista huolimatta teos on omiaan ennen kaikkea nuorelle, jonka maailman- kuva vielä hakee muotoaan. Toi-
saalta pohdintoja tiedon luontees- ta, oman tietämyksen rajoista ja omien uskomusten perustasta ei ole koskaan liian myöhäistä aloit- taa tai syventää. Siinä mielessä teos on erinomainen hankinta ke- nelle tahansa muullekin.
TOMMI TENKANEN
Kirjoittaja on teoreettisen fysiikan tutki- jatohtori Queen Mary University of Lon- donissa. Hän kirjoittaa tieteenteon arkea kuvaavaa Akate mian jalkaväki -nettiblo- gia osoitte essa ww.akatemianjalkavaki.
fi.
LUONNONFILOSOFIAN SEURAN TAPAHTUMIA
Tieteiden talo, Kirkko katu 6, 00170 Helsinki.
12.12. 17.45–20.00. Sali 104. Ilmastomallit ja ilmastonmuutos.
