OPETUSALAN AMMATTILAISET LASTEN MIELENTERVEYDEN TUKIJOINA POHJOIS-SAVOSSA
Sanna Roiha Pro gradu -tutkielma Hoitotiede Preventiivinen hoitotiede Itä-Suomen yliopisto Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos Huhtikuu 2018
SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ ABSTRACT
1 JOHDANTO ... 1
2 ALAKOULUIKÄISTEN LASTEN MIELENTERVEYDEN TUKEMINEN ... 3
2.1 Tiedonhaun kuvaus ... 3
2.2 Lasten mielenterveys ja yleisimmät lasten mielenterveyden häiriöt ... 4
2.2.1 Lasten mielenterveys ... 4
2.2.2 Lasten mielenterveyden häiriöt ... 5
2.3 Mielenterveyden häiriöiden vaikutus lasten koulunkäyntiin ... 8
2.4 Kouluyhteisön merkitys lasten mielenterveyden edistämisessä ... 9
2.4.1 Koulun rooli lapsen mielenterveydelle ... 9
2.4.2 Oppilashuolto osana lapsen mielenterveyden tukemista ... 10
2.4.3 Kouluterveydenhuollon merkitys lapsen mielenterveyden tukemisessa ... 12
2.5 Luokanopettajan mahdollisuudet lasten mielenterveyden tukemisessa alakoulussa ... 13
2.6 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista ... 14
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 16
4 AINEISTO JA MENETELMÄT ... 17
4.1 Tutkimuksen kohderyhmä ... 17
4.2 Mittari ja aineistonkeruu ... 17
4.3 Aineiston analysointi ... 20
5 TULOKSET ... 21
5.1 Opetusalan ammattilaisten taustatiedot ... 21
5.2 Lasten psyykkinen oireilu ja mielenterveyden tukeminen ... 22
5.3 Lasten mielenterveyspalvelut ja mielenterveyden edistäminen kunnassani ... 29
5.4 Perusopetuksen ja sosiaali- ja terveystoimen välinen moniammatillinen yhteistyö kunnissa ... 30
5.5.1 Vastaajien iän yhteys valmiuksiin lasten psyykkisten häiriöiden tunnistamisessa ... 34
5.2.2 Vastaajien työkokemuksen yhteys valmiuksiin lasten psyykkisten häiriöiden tunnistamisessa ... 36
6 POHDINTA ... 39
6.1. Tutkimustulosten tarkastelua ... 39
6.2. Tutkimuksen luotettavuus ... 44
6.3 Tutkimuksen eettisyys ... 45
6.4 Johtopäätökset ja jatkotutkimusehdotukset ... 47
LÄHTEET ... 49
LIITTEET
Liite 1. Tiedonhaun kuvaus
Liite 2. Taulukko keskeisistä tutkimuksista Liite 3. Muuttujaluettelo
Liite 4. Esimerkki avoimen kysymyksen sisällön erittelystä Liitetaulukko 1. Lasten psyykkisen oireilun ilmeneminen
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO TIIVISTELMÄ Terveystieteiden tiedekunta
Hoitotieteen laitos Hoitotiede
Preventiivinen hoitotiede
Roiha, Sanna Opetusalan ammattilaiset lasten mielenterveyden tukijoina Pohjois-Savossa
Pro gradu -tutkielma 54 sivua, 5 liitettä (74 sivua)
Ohjaajat Yliopistotutkija TtT Marjorita Sormunen
Professori TtT Hannele Turunen KM Jaana Jerkku
Huhtikuu 2018
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata opetusalan ammattilaisten näkemyksiä lasten psyykkisestä oireilusta, mielenterveyden tukemisesta ja moniammatillisesta yhteistyöstä lasten mielenterveyteen liittyen. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla lasten mielenterveyspalveluita voidaan kehittää Pohjois-Savossa. Tutkimus oli osa ”eHealth Services for Child and Adolescent Psychiatry” (eCAP) -hanketta.
Aineisto kerättiin syksyllä 2016 sähköisellä kyselylomakkeella alle 14 -vuotiaiden lasten parissa työskenteleviltä perusopetuksen ammattilaisilta Pohjois-Savon alueelta (N=256).
Aineisto analysoitiin SPSS-tilasto-ohjelmalla. Aineisto analysoitiin käyttäen kuvailevina tunnuslukuina frekvenssi -ja prosenttijakaumia sekä hajontalukuja. Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin ristiintaulukoinnin ja Khiin neliön testin avulla.
Tulosten mukaan lasten psyykkistä oireilua ilmeni koulussa päivittäin ja se näkyi lasten keskuudessa keskittymättömyytenä, levottomuutena, häiriöherkkyytenä ja väsymyksenä.
Lasten oli vaikea asettua aikuisen määrittämiin rajoihin. Opetusalan ammattilaiset eivät olleet mielestään saaneet riittävästi tietoa lasten mielenterveydestä peruskoulutuksessaan vaan olivat itsenäisesti perehtyneet lasten mielenterveyskysymyksiin. Opetusalan ammattilaiset kokivat koulun ja kodin välisen yhteistyösuhteen tärkeäksi ja sujuvaksi. He kuvasivat saaneensa apua lasten mielenterveyden tukemiseen liittyvissä asioissa pääasiassa koulun omalta henkilökunnalta esimerkiksi kouluterveydenhuollosta.
Yhteistyö toimi koulun sisäisten toimijoiden kesken paremmin kuin ulkopuolisten tahojen kanssa. Tutkimuksen perusteella opetusalan ammattilaisilla ei ollut selkeää kuvaa oman kuntansa perus- ja erityistason lasten mielenterveyspalveluista ja niiden toimivuudesta.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että opetusalan ammattilaiset saavat harvoin erityistasolta konsultaatiotukea. Opetusalan ammattilaiset kaipasivat enemmän moniammatillista yhteistyötä, lisää uusia toimintamalleja koulun arkeen sekä konkreettisia neuvoja toimimiseen lasten kanssa, joilla on mielenterveyden häiriöitä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää lasten mielenterveyspalveluiden ja moniammatillisen yhteistyön kehittämisessä Pohjois- Savossa.
Asiasanat: Mielenterveyden tukeminen, opettaja, alakoulu, lapsi
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND ABSTRACT Faculty of Health Science
Department of Nursing Science Nursing Science
Preventive Nursing
Sanna, Roiha Teachers supporting children’s mental health in Nort–Savo Region
Master’s Thesis, 54 pages, 5 appendices (74 pages) Supervisors: University Researcher, PhD Marjorita Sormunen
Professor, PhD Hannele Turunen MEd Jaana Jerkku
April 2018
The aim of this study was to describe teachers’ and other educational personnel perspectives of children with signs of mental health problems. Moreover, educational personnel’s opinions of supporting mental health in children, and their attitudes toward multi-professional collaboration in supporting children’s mental health, were examined. The objective of this study was to generate knowledge that can be used in developing mental health services for children in North Savo region. The study is a part of “eHealth Services for Child and Adolescent Psychiatry”
(eCAP) –project.
The data were collected in autumn 2016 from educational personnel working with children under 14 years in North Savo region (N=256) by using an electronic questionnaire. The data were analysed with SPSS statistical software. In the data analysis, methods of descriptive statistical analysis such as frequencies and percentages were used. Intervariable relations were examined with cross-tabulation and χ 2 –test.
Based on the results, children’s signs of mental health problems were shown daily. The symptoms occurred as problems with concentration, distraction, anxiousness and fatigue.
Children had also difficulties in accepting the limits set by the adult. The results revealed that educational personnel’s education had not provided them with adequate competence of children’s mental health. They had independently acquainted themselves with children’s mental health disorders during their working years. The collaboration between school and home was important and well-functioning in educational personnel’s perspective. Their main source for help was the schools’ own personnel. For example, the school healthcare was mentioned to help educational personnel in supporting the children’s mental health. Educational personnel considered the collaboration to be better inside the school than with outside partners. According to the results, educational personnel had no thorough understanding of the mental health services directed for children in their municipality.
Based on the results, educational personnel rarely had the opportunity to consult with a specialist in children mental health issues. The need for multi-professional collaboration was apparent. New procedures in the schools’ everyday life and concrete advice in working with children who have mental disorders were also needed. The results of this study can be utilized in developing the mental health services directed to children and the multi-professional collaboration in North Savo region.
Keywords: mental health support, teacher, primary school, child
1 JOHDANTO
Lasten ja nuorten hyvinvointi ja mielenterveys ovat olleet laajasti esillä viime vuosina sekä valtakunnallisesti että kansainvälisesti. (WHO 2013, Valtioneuvosto 2015, STM 2015, STM 2016.) Kodin ohella koululla on todettu olevan suuri merkitys lasten mielenterveyden edistämisessä, mielenterveyden ongelmien ehkäisyssä ja varhaisessa tunnistamisessa., koska lähes kaikki lapset ja nuoret käyvät koulua (Honkanen ym. 2010). Maailman terveysjärjestö WHO (World Health Organization) tekee kansainvälistä yhteistyötä eri organisaatioiden kanssa edistääkseen lasten ja nuorten terveyttä kouluissa. EU-tasollakin terveyden edistäminen kouluissa nähdään tärkeänä. Vuonna 2013 käynnistettiin EU:ssa kolmivuotinen hanke edistämään mielenterveyden asemaa. Tämän Joint Action on Mental Health and Wellbeing - hankkeen yksi osa-alue on mielenterveyden edistäminen kouluissa. (Joint Action on Mental Health and Wellbeing 2013, WHO 2018.) Valtakunnallisesti lasten ja perheiden hyvinvointi on yksi Sipilän hallituksen (2015–2019) kärkihankkeista. Tavoitteena on toteuttaa lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma (LAPE). Muutosohjelmassa pyritään kehittämään ennaltaehkäiseviä palveluita sekä varhaista tukea ja hoitoa. Muutosohjelman myötä uudistetaan lapsi- ja perhepalveluita järjestämällä matalankynnyksen palveluja, lapsi- ja perhelähtöisesti hallintorajat ylittäen sekä kehitetään varhaiskasvatusta ja koulua tukemaan lapsen hyvinvointia.
(Valtioneuvosto 2015, STM 2016.)
Lasten psyykkinen hyvinvointi koulussa on tärkeää. Lasten psyykkiset häiriöt voivat johtaa esimerkiksi alisuoriutumiseen tai kyvyttömyyteen työskennellä koulussa. (Honkanen ym.
2010.) Tutkimusten mukaan kouluilla on hyvät mahdollisuudet lasten mielenterveyshäiriöiden varhaiseen tunnistamiseen ja hoitoon ohjaamiseen, mutta opettajat tarvitsevat lisää keinoja ja lisäkoulutusta näiden lasten kanssa toimimiseen. (Walter ym. 2006, Rothi ym. 2008, Reinke ym. 2011.) Jatkossa myös moniammatillista yhteistyötä eri toimijoiden välillä tulee tiivistää.
(Weare & Nind 2011, Mellin ym 2017.)
Tämä pro gradu -tutkielma on osa ”eHealth Services for Child and Adolescent Psychiatry”
(eCAP) -hanketta. Hankkeen tavoitteena on kehittää informaatioteknologian avulla lasten ja nuorten mielenterveyspalveluja periferia -alueilla. Suomessa Pohjois-Savon alue kuuluu Pohjoinen
Periferia ja Arktis 2014–2020 ohjelman alueeseen. Hankkeessa kehitetään erilaisia konsultaatioita, työnohjausta, hoitoa ja moniammatillista yhteistyötä perustason, kuten terveydenhuollon, päivähoidon, koulutoimen ja sosiaalipalveluiden ja erikoissairaanhoidon välillä. Tavoitteena on, että edellä mainittujen avulla psyykkisesti oireilevien lasten kanssa työskentelevät tahot saavat riittävästi tukea ja tietoa lasten ja nuorten mielenterveydestä ja mielenterveyden ongelmista. Näin pyritään tukemaan ennaltaehkäisevää työtä sekä hoidon toteutumista lapsen luontaisessa ympäristössä ja parantamaan lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen laatua ja saatavuutta Pohjois-Savon alueella. (eCAP 2016.)
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata opetusalan ammattilaisten näkemyksiä lasten mielenterveyden tukemisesta, psyykkisestä oireilusta ja moniammatillisesta yhteistyöstä lasten mielenterveyteen liittyen. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa Pohjois-Savon alueen lasten mielenterveyspalveluiden kehittämiseksi esimerkiksi yhteistyön kehittämiseksi koulun ja terveydenhuollon välillä, opettajien tietämyksen lisääminen lasten mielenterveyteen liittyvissä asioissa sekä opettajien tukeminen näiden lasten kanssa toimimiseen.
2 ALAKOULUIKÄISTEN LASTEN MIELENTERVEYDEN TUKEMINEN 2.1 Tiedonhaun kuvaus
Tutkimusta varten tehty tiedonhaku suoritettiin CINAHL- , ERIC- , Medic- ja PsycINFO- tietokannoissa keväällä 2016. Tiedonhakua täydennettiin syksyllä 2017 CINAHL-, ERIC- ja Medic-tietokannoista. Tiedonhaku rajattiin kahdelle viimeiselle vuodelle, käytettiin samoja hakusanoja ja saatiin 3 tutkimusta lisää. Kotimaisessa Medic-tietokannassa käytettiin sekä suomenkielisiä että englanninkielisiä hakutermejä. Ennen tiedonhakua valittiin tietokantojen sanastosta oikeat asiasanat. Kansainvälisissä tietokannoissa haut rajattiin aikavälille 2006–2016 sekä käytettiin peer reviewed rajausta ja englannin kieltä. Medicissä rajauksena käytettiin aikaväliä 2006–2016 ja käytettiin sekä suomenkielisiä että englanninkielisiä hakutermejä.
Tiedonhaussa oli tutkijan apuna Helsingin yliopiston terveystieteellisen keskuskirjaston Terkon informaatikko.
Tarkat hakusanat, haun rajaukset ja hakutulokset on kuvattu liitteessä 1. Tutkimukseen valittiin mukaan empiirinen tutkimusartikkeli tai kirjallisuuskatsaus, jos tutkimus tai katsaus koski lasten mielenterveyden tukemista alakoulussa. Tutkimuksista haettiin tietoa siitä, millaisia huolia opettajilla on lasten käyttäytymiseen liittyen, miten lasten käyttäytymisen vaikeudet näkyvät koulussa ja mitä eri interventioita kouluissa on käytössä. Tutkimusartikkelien poissulkukriteerejä olivat: 1) tutkimus oli tehty esikoulussa (preschool) tai yläkoulussa (secondary school) 2) tutkimus kohdistui opettajien stressiin/jaksamiseen 3) tutkimuksen kohteena oli lapset, joilla oli vakava somaattinen sairaus ja siihen liittyviä mielenterveyshäiriöitä 4) tutkimus ei ollut länsimaalainen. Tietokantahakujen lisäksi tehtiin manuaalista tiedonhakua. Tietokantahakujen kautta valittujen tutkimusartikkelien lähdeluettelot käytiin läpi. Manuaalisen tiedonhaun tuloksena mukaan valittiin yksi (1) tutkimusartikkeli ja kaksi (2) systemaattista kirjallisuuskatsausta.
2.2 Lasten mielenterveys ja yleisimmät lasten mielenterveyden häiriöt 2.2.1 Lasten mielenterveys
Mielenterveys on ihmisen tärkeä voimavara. Hyvä mielenterveys mahdollistaa iänmukaisten haasteiden kanssa selviytymisen, muiden ihmisten kanssa myönteisessä vuorovaikutuksessa olemisen ja itsensä hyväksymisen sellaisena kuin on. Mielenterveys on yhteydessä fyysiseen terveyteen. (Santalahti & Marttunen 2014.) WHO:n (2014) määritelmän mukaan mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy toteuttamaan omia kykyjään ja selviytymään elämän normaaleista stressitilanteista. Hän voi työskennellä tuottavasti ja tuloksekkaasti ja osallistua mielekkäästi yhteisönsä toimintaan.
Monet tekijät ovat yhteydessä lasten mielenterveyteen. Lapsi tarvitsee kasvunsa tueksi aikuisen turvaa, aikaa, läsnäoloa, välittämistä, huolenpitoa ja kannustusta. Tämä tarkoittaa johdonmukaisuutta, turvallisuutta, rajojen asettamista ja mahdollisuutta testata niitä ilman pelkoa hylätyksi tulemisesta. Tietynlainen säännönmukaisuus ja tavanomaisuus ovat lapselle vahva turvallisuuden verkko. Aikuisten tuki ja ymmärrys sekä tarpeellinen auktoriteetti ovat tärkeitä lapselle. Lapsen on arvokasta saada kokea, että on toivottu, odotettu ja arvostettu perheessä ainutlaatuisena. Luovat ja hauskat yhteiset tekemiset koko perheen kesken rakentavat tunneyhteyttä. (Hannukkala & Salonen 2005, Nurmi ym. 2014.)
Lapsuudessa ja nuoruudessa tapahtuu voimakasta fyysistä ja psyykkistä kehitystä. Tähän kehitykseen vaikuttaa yksilöllisten tekijöiden lisäksi myös ympäristö ja kulttuuri. Lapsuuden perheen lisäksi koulu on tärkeä kehitysympäristö lapselle. Myös koulun yhteisöllisyys on merkittävä voimavara lasten arjessa. Nuoruuden hyvinvoinnille luo pohjaa fyysisen ja psyykkisen kehityksen lisäksi lapsuuden tapahtumat ja sosiaaliset suhteet. Näillä kehitysvaiheilla on myös tärkeä merkitys aikuisuuden hyvän mielenterveyden kannalta.
(Hannukkala & Salonen 2005, Santalahti & Marttunen 2014, THL 2014.) Koulussa voidaan tukea ja edistää lasten hyvää mielenterveyttä (Weare & Nind 2011).
Samalla tavoin kuin pidetään huolta fyysisestä kunnosta myös mielenterveyttä voi vahvistaa ja ylläpitää. Mielen hyvinvointi on oppimisen perusta ja sen vahvistaminen on tärkeää.
Mielenterveyttä vahvistetaan mielenterveystaidoilla. Koulut voivat edistää lasten positiivista mielenterveyttä ja tarjota lapsille mahdollisuuksia menestyä ja selviytyä vaikeissa olosuhteissa stressaavistakin tilanteista. (Opetushallitus 2014b, Weare & Nind 2011.) 1.8.2016 voimaan astuneen uuden perusopetuksen opetussuunnitelman myötä mielenterveystaidot tulivat mukaan opetukseen myös alakouluissa. Mielenterveystaitoja opiskellaan alakouluissa osana terveystietoa. Terveystiedon opetussuunnitelmaan on sisällytetty lasten ja nuorten mielenterveyttä vahvistavia sisältöjä. Yläkouluissa mielenterveystaitoja on harjoiteltu jo aiemminkin. Mielenterveystaitojen opetuksen tavoitteena on tukea koululaisten elämäntaitoja.
(Opetushallitus 2014b, THL 2014.)
2.2.2 Lasten mielenterveyden häiriöt
Mielenterveyden häiriö on yleisnimike erilaisille psykiatrisille häiriöille. Mielenterveyden häiriöt voi ilmetä monella eri tavalla. Kaikille yhteistä oiretta ei ole. Mielenterveyden häiriössä henkilön mieliala, tunteet, ajatukset tai käytös haittaavat hänen toimintakykyään, ihmissuhteitaan ja aiheuttavat kärsimystä hänelle itselleen. Mielenterveyden häiriöt luokitellaan oireiden ja vaikeusasteiden mukaan. Joka viides suomalainen kärsii jostakin mielenterveyden häiriöstä. (Huttunen 2017.) Noin puolet aikuisuuden mielenterveyshäiriöistä alkaa ennen 14 vuoden ikää (Marttunen & Kaltiala-Heino 2007).
Lasten mielenterveyden häiriöt ovat yleisiä. Lasten mielenterveyshäiriöihin kuuluvat neuropsykiatriset häiriöt sekä tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöt. Polanczykin ym. (2015) mukaan maailmanlaajuisesti reilu 13 % lapsista ja nuorista kärsii jonkinlaisista mielenterveyshäiriöistä. WHO:n mukaan tämä luku on 10-20 %. Ahdistuneisuushäiriö on lapsilla ja nuorilla yleisin mielenterveyshäiriö. Sen yleisyys on 6,5 %. Käytöshäiriöt (5,7 %), aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD) (3,4 %) ja masennusoireet (2,6 %) olivat seuraavaksi yleisempiä. (WHO 2014, Polanczyk ym 2015.) Quach ym. (2012) tutkimuksen mukaan 38,6 %:lla lapsista (1. luokkalaisia, 5-vuotiaita) on jonkinlaisia uniongelmia.
Tutkimustulosten mukaan nämä yleiset uniongelmat liittyvät lasten huonoon mielenterveyteen, alhaiseen elämänlaatuun ja vanhempien mielenterveyshäiriöihin. Simola (2014) on tutkinut alle kouluikäisten lasten unihäiriöitä. Tutkimuksessa vanhemmat toivat esille erilaisia uniongelmia melkein puolella tutkimukseen osallistuneilla lapsilla. Kouluiässä uniongelmat vähenivät.
Tämän tutkimuksen tulosten mukaan reilulla kolmanneksella lapsista uniongelmat jatkuivat
vielä kouluiässäkin, jos uniongelmia oli ollut alle kouluikäisenä.Näillä lapsilla oli univaikeuksien lisäksi erittäin suuri riski siihen, että he kärsivät myös tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmista.
Ahdistuneisuushäiriöt aiheuttavat huomattavaa toimintakyvyn haittaa lapselle. Tytöillä ahdistuneisuushäiriö on yleisempää kuin pojilla. Lapsen ahdistuneisuushäiriöt vaikuttavat usein koulumenestykseen. (Moilanen 2004, Kaltiala-Heino 2010.) Ahdistuneisuushäiriöön luetaan DSM-IV:ssa (American Psychiatric Association 1994) pelko-oireiset häiriöt esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelko, paniikkihäiriö, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, pakko-oireiset häiriöt, traumaperäiset häiriöt sekä eroahdistushäiriö. Tutkimuksen mukaan opettajilla on tietoa, mitä lasten ahdistuneisuus yleensä on, mutta ei ymmärrystä siitä, miten erottaa lasten normaali ahdistuneisuus liiallisesta ahdistuneisuudesta (Headley & Campdell 2013).
Käytöshäiriöille ominaista on toistuva, pitkäkestoinen uhmakas, epäsosiaalinen tai aggressiivinen käyttäytyminen, joka poikkeaa ikätasoisista sosiaalisista odotuksista (Käypä hoitosuositus 2011). Lapsella, jolla on käytöshäiriö on usein heikko koulumenestys. Vaikka käytöshäiriöisen lapsen älykkyys ei poikkeaisi keskimääräisestä älykkyydestä. Koulussa tarvitaan tukitoimia ja mahdolliset oppimisvaikeudet tulee huomioida. (Moilanen 2004, Kaltiala-Heino ym. 2010.) ADHD (attention deficit hyperactivity disorder) eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö on toimintakykyä heikentävä häiriö. Sen keskeiset oireet ovat keskittymisvaikeudet, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. ADHD:n liitännäisoireina on usein samanaikaisesti tunne-elämän ja käytöksen ongelmia. Nämä on tärkeää tunnistaa ja ottaa huomioon hoidossa. Tällöin lapsen hoito tulee suunnitella aina lapsen yksilöllisten tarpeiden ja tavoitteiden mukaan. ADHD:n hoidon on oltava pitkäkestoista. Keskeisiä keinoja lapsen ADHD:n hoidossa ovat ympäristöön kuten kouluun kohdistuvat tukitoimet, psykososiaaliset hoitomuodot ja lääkehoito. (Käypä hoito-suositus 2017.)
Masennuksen ilmiasu on samanlainen lapsilla kuin aikuisilla. Lapsillakin ydinoireena on pitkäkestoinen surullisuus, ilottomuus, alavireisyys tai ärtymyksen tunne. Tämä haittaa lapsen toimintakykyä eikä olo helpotu mieluistenkaan kokemusten yhteydessä. Lapsen masennuksen oireet voivat kuitenkin ilmetä hyvin erilaisina. Lapsi voi olla väsynyt, vetäytyvä, hänellä voi olla syömis- tai univaikeuksia, suoritustaso voi laskea esimerkiksi koulussa koulumenestys
heikkenee. Oireet voivat ilmetä myös somaattisina vaivoina, epämääräisenä levottomuutena ja keskittymisvaikeuksina tai impulsiivisina raivokohtauksina. Masennus on lapsilla alidiagnosoitu ja alihoidettu sairaus varsinkin, jos lapsi oireilee internalisoivasti eli kohdistaa pahan olon itseensä. (Räsänen 2004.)
Lastenpsykiatrinen tutkimus on kehittynyt vasta viimeisten vuosikymmenten aikana ja tämän myötä lasten mielenterveyden häiriöihin on alettu kiinnittämään enemmän. Tutkimusta lasten psyykkisten oireiden esiintyvyyksien muutoksista on tehty vähän. (Sourander & Santalahti 2008.) Toistaiseksi laajin ja perusteellisin aineisto lasten mielenterveyden häiriöiden esiintyvyydestä Suomessa kerättiin vuonna 1989 yli 6000 8-9-vuotiasta lapsesta. Tässä tutkimuksessa tiedot lasten psyykkisistä oireista kerättiin vanhemman ja opettajan arvioina oirekyselylomakkeella sekä lapsen itsearvioinnilla omasta psyykkisestä tilastaan. Tämän tutkimuksen mukaan 7,5 % lapsista kärsi mielenterveyshäiriöistä, jotka oli kestänyt vähintään kolme vuotta. Tämän tutkimuksen mukaan lasten yleisimpiä mielenterveyshäiriöitä olivat masennus, ahdistuneisuushäiriöt, käytöshäiriöt ja aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö.
(Almqvist ym. 1999.) Tämä tutkimus on ollut pohjana myöhemmälle suomalaiselle lastenpsykiatriselle tutkimukselle. Sourander ym. (2016) on jatkanut tätä tutkimusta ja kerännyt poikkileikkaustutkimuksena vuosina 1999, 2005 ja 2013 vastaavat otokset 8-9-vuotiaista lapsista. Tietoa kerättiin lapsilta, vanhemmilta ja opettajilta kyselylomakkeen avulla. Opettajien ja vanhempien arvioissa ei ollut merkittäviä muutoksia tapahtunut lasten hyperaktiivisuuden, tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmien osalta vuosien 1989–2013 aikana. Lasten omien arvioiden perusteella tyttöjen masennusoireet olivat lisääntyneet vuoteen 2005 asti, mutta tasoittuneet vuoteen 2013. Tutkimuksen tulosten mukaan lasten psyykkiset oireet eivät ole lisääntyneet, mutta lasten mielenterveyspalveluiden käyttö on kasvanut jatkuvasti vuodesta 1989 vuoteen 2013. Vuonna 1989 4,2 %:lla pojista ja 0,9 %:lla työistä oli kontakti mielenterveyspalveluihin ja vuonna 2013 vastaavat luvut olivat 15,1 % ja 6,1 %. (Sourander ym. 2016).
Viime vuosina lastenpsykiatrinen hoito on muuttunut avohoitopainotteisemmaksi. Vuoden 2010 jälkeen lastenpsykiatrian laitoshoidon hoitopäivien osuus on vähentynyt. Vuonna 2010 lastenpsykiatrian laitoshoidon hoitopäiviä 0-16-vuotiailla oli 142,6/1000 vastaavan ikäistä, kun taas vuonna 2014 hoitopäiviä oli 110,9/1000 0-16-vuotiasta. Avohoitokäyntien määrä on
vastaavasti kasvanut. Vuonna 2010 lastenpsykiatrian avohoitokäyntejä oli 209/1000 0-12- vuotiasta kohden ja vuonna 2014 sama luku oli 249. (Sotkanet 2016.)
Lasten mielenterveyden häiriöiden tunnistaminen on tärkeää ja se on perusterveydenhuollon tehtävä. Jos lasten mielenterveyshäiriöt tunnistetaan riittävän varhain, voidaan mahdollisesti estää lasten psyykkisten ongelmien vaikeutuminen entisestään. Ongelmien varhainen tunnistaminen mahdollistaa myös lapselle ajankohtaisen avun. (Borg 2015.) Lapsen psyykkistä tilaa voidaan kartoittaa erilaisten menetelmin avulla haastattelemalla, havainnoimalla ja erilaisten kyselylomakkeiden avulla. Tässä lapsen psyykkisen tilan kartoituksessa tulee huomioida eri tahojen arviot lapsen tilanteesta. (Honkanen ym. 2010.) Borg (2015) on väitöstutkimuksessaan tutkinut lasten mielenterveysongelmien varhaista tunnistamista ja analysoinut sekä arvioinut lasten mielenterveysongelmien tunnistamiseen soveltuvia menetelmiä. Tutkimus osoitti, että opettajan arvio lapsesta strukturoidulla kyselylomakkeella Strengths and Difficulties Questionnaire (SDQ) on riittävän luotettava, pätevä sekä käyttökelpoinen lasten mielenterveysongelmien tunnistamisessa terveystarkastuksessa. Van der Heuvel ym. (2017) tuovat myös esille tutkimuksessaan, että opettajien täyttämällä SDQ:lla saadaan helposti tietoa lasten tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmista. Borg (2015) painotti myös lapsen oman arvion tärkeyttä hänen voinnistaan ja tilanteestaan.
2.3 Mielenterveyden häiriöiden vaikutus lasten koulunkäyntiin
Lapsuuden hyvä mielenterveys luo suotuisat edellytykset koulussa oppimiselle, harrastuksissa ja kaverisuhteissa pärjäämiselle. Lasten mielenterveyden häiriöt heikentävät toimintakykyä vaikeuttaen siten lasten oppimista ja koulunkäyntiä. Erilaiset oppimisvaikeudet ja neuropsykiatriset häiriöt muun muassa aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD) ja eriasteiset autismikirjon ongelmat vaikuttavat oppimiseen ja sitä kautta koulumenestykseen.
Heikko koulumenestys voi olla yksi mielenterveyden riskitekijä. Tämän vuoksi oppimisvaikeuksien ja muiden neuropsykiatristen häiriöiden varhainen tunnistaminen on tärkeää. Oikeanlaiset tukitoimet näille lapsille saattavat ehkäistä mielenterveyshäiriöiden kehittymistä. Ilman tukitoimia pitkäkestoiset ongelmat, kuten lapsuudessa alkanut käytöshäiriö, masennus tai neuropsykiatriset häiriöt, voivat pitää lapsen koulumenestyksen huonona koko kouluiän. (Kaltiala-Heino ym. 2010 Santalahti & Marttunen 2014.)
Lasten mielenterveyshäiriöt vaikuttavat lähes aina lapsen sosiaalisiin suhteisiin sekä koulussa että vapaa-ajalla. Lapsi voi jäädä sosiaalisen verkoston ulkopuolelle esimerkiksi sosiaalisten taitojen puuttuessa tai häiriökäyttäytymisensä vuoksi. (Marttunen & von der Pahlen 2013, Santalahti & Marttunen 2014.) Tämä saattaa aiheuttaa lapselle lisää psyykkistä kuormaa ja voi pahentaa usein lapsen kokonaistilannetta entisestään. Lisäksi lapsen iänmukainen kehitys voi hidastua tai estyä. Huono selviytyminen koulussa voi vaikuttaa lapsen käsitykseen itsestään. Se voi vaikuttaa haitallisesti myös lapsen tulevaisuutta koskeviin valintoihin. Tärkeää koulussa on edistää lasten mielenterveyttä vahvistamalla mielenterveyttä suojaavia tekijöitä esimerkiksi sosiaalista tukea ja positiivista ilmapiiriä luokassa. Koulussa on merkittävää yrittää vähentää mielenterveysongelmien riskejä lisääviä tekijöitä esimerkiksi väkivaltaa ja kiusaamista. Jos lapsella on elämässään vain vähän suojaavia tekijöitä ja ennestään jo paljon elämää kuormittavia asioita, voivat ennakoimattomat tilanteet koulussa, esimerkiksi luokan muutos, aiheuttaa ylivoimaisesti vaikean tilanteen. (THL 2013, Santalahti & Marttunen 2014.)
Psyykkisesti oireilevalla lapsella on samat oikeudet kuin muillakin lapsilla erilaisten tukipalveluiden saamiseksi. Oppilailla on oikeus saada oppimiseen ja koulunkäyntiin riittävästi tukea heti, kun tuen tarve ilmenee. Tuen tulee olla lapsen kehitystason ja yksilöllisten tarpeiden mukaista sekä laadultaan että määrältään. (Opetushallitus 2014a, Ojala 2017, Parikka ym.
2017.) Myös psyykkisesti oireilevalla lapsella tulee olla mahdollisuus onnistua oppimisessaan, ja kehittyä oppijana (OPH 2011).
2.4 Kouluyhteisön merkitys lasten mielenterveyden edistämisessä
2.4.1 Koulun rooli lapsen mielenterveydelle
Monissa aiemmissa tutkimuksissa korostuu vanhempien ja koulun välinen yhteistyösuhde ja sen merkittävyys. (Williams ym. 2007, Kratochwill ym. 2009, Sormunen ym. 2011, Weare &
Nind 2011.) Kratochwill ym. (2009) on tutkimuksessaan todennut, että kodin ja koulun välisellä tiiviillä yhteistyöllä on suojaavia tekijöitä muun muassa lapsen käytöshäiriöitä vastaan.
Yhteistyö kodin ja koulun välillä lapsen akateemiseen menestykseen liittyen on vakiintuneempaa kuin lapsen terveeseen kasvuun, kehitykseen ja hyvinvointiin liittyvissä asioissa (Sormunen ym. 2011).
Koulu on kodin ohella alakouluikäisen lapsen keskeinen kasvuympäristö. Koulun rooli on merkittävä lasten mielenterveystyössä. Koululuokan ilmapiirillä on todettu olevan myös vaikutusta lasten käyttäytymiseen koulussa (Somersalo 2002, Cappella ym. 2012, O’Brennan ym. 2014). Aikaisempien tutkimusten mukaan opettajat kykenevät havaitsemaan ja tunnistamaan lasten mielenterveyshäiriöitä, mutta heillä ei välttämättä ole keinoja toimia näiden lasten kanssa. Jatkossa opettajien mielenterveystietoutta tulisi lisätä ja yhteistyötä opettajien ja terveydenhuollon välillä tiivistää. (Walter ym. 2006, Rothi ym. 2008, Honkanen ym. 2010, Reinke ym. 2011, Weare & Nind 2011, Marttunen & von der Pahlen 2013, Mellin ym. 2017.)
Koulun merkitys oppilaiden kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa on kasvanut. Koululla on merkittävä rooli lasten mielen hyvinvoinnin tukemissa ja hyvät mahdollisuudet lasten mielenterveyshäiriöiden varhaiseen tunnistamiseen ja hoitoon ohjaamiseen. (Marttunen & von der Pahlen 2013, Danby & Hamilton 2016, van den Heuvel ym. 2017.) Lapset viettävät ison ajan päivästään koulussa. Luokanopettajat ovat lähes koko koulupäivän lasten kanssa.
Opettajilla on tilaisuus verrata lapsen käyttäytymistä saman ikäisiin päivittäin ja arvioida samalla lapsen tunne- ja käyttäytymisen ongelmien laajuutta. (Loades & Mastroyannopoulou 2010, van den Heuvel ym. 2017.) Tämän vuoksi lapsen opettajan ja kouluterveydenhuollon arvioilla on suuri merkitys lapsen mielenterveyshäiriöiden tunnistamisessa ja hoidossa.
(Marttunen & von der Pahlen 2013, Mellin ym. 2017.)
Aiemman tutkimuksen mukaan koulun kaikkien ammattiryhmien koulutusta tulee kehittää sekä peruskoulutuksen että erikoistumis- ja täydennyskoulutuksen osalta, jotta työntekijöiden tietämys lasten mielenterveydenongelmista olisi riittävää. (Rothi ym. 2008, Loades &
Mastroyannopuolou 2010.) Reinke ym. (2011) tutkimuksen mukaan koulupsykologin ja koululääkärin asiantuntijuutta tulee hyödyntää enemmän. Koulut tarvitsevat selkeät toimintaohjeet, miten toimia, kun huoli lapsen psyykkisestä voinnista herää. Hyvä yhteistyö eri tahojen välillä on tärkeää ja sen avulla voidaan vaikuttaa mielenterveys häiriöiden tunnistamisen kynnykseen. (Honkanen ym. 2010, Mellin ym 2017.)
2.4.2 Oppilashuolto osana lapsen mielenterveyden tukemista
Koulussa lasten opettamisen ja kasvattamisen ohella opettajan ja koko koulun henkilökunnan tehtävänä on huolehtia myös lapsen kaikenpuolisesta hyvinvoinnista (Opetushallitus 2014a.)
Tässä tutkielmassa opiskeluhuollosta käytetään termiä oppilashuolto. Oppilashuollosta säädetään oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa (1287/2013), joka astui Suomessa voimaan 1.8.2014. Laki turvaa tarvittavan tuen ja yhdenvertaiset opiskeluhuollonpalvelut kaikille koulussa. Tämän oppilas- ja opiskelijahuoltolain tavoitteena on ollut yhdistää yhdeksi lakikokonaisuudeksi aiemmin toisistaan irrallaan oleva lainsäädäntö koulujen ja oppilaitosten oppilas- ja opiskelijahuollosta. Tässä laissa korostetaan yhteistyön merkitystä. Koulun sisällä henkilökunnan yhteistyöhön panostetaan nykyään entistä enemmän. (Opetushallitus 2014a.)
Oppilashuolto kuuluu kaikille kouluyhteisössä työskenteleville. Oppilashuolto kohdistuu sekä koko kouluyhteisöön että yksittäiseen oppilaaseen. Oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa korostuu ensiarvoisen tärkeänä kodin ja koulun yhteistyö sekä vanhempien asiantuntijuus lapsensa asioissa. Oppilashuollon tavoitteena on luoda turvallinen ja terve oppimisympäristö.
Tavoitteena on myös edistää kouluyhteisön hyvinvointia, lasten mielenterveyttä ja ehkäistä syrjäytymistä. Oppilashuollon avulla on tarkoitus myös tunnistaa lasten oppimisvaikeuksia ja muita ongelmia ja puuttua niihin riittävän varhain. Oppilashuoltotyöstä vastaa kouluilla rehtori moniammatillisen oppilashuoltoryhmän kanssa. (Hietanen-Peltola 2013, OPH 2014.)
Ahtola on tutkinut (2012) edistävän ja ennaltaehkäisevän oppilashuollon käytäntöjä suomalaisessa esi- ja peruskoulussa. Tämän tutkimuksen mukaan peruskoulun oppilashuollossa tulee keskittyä enemmän edistävään ja ennaltaehkäisevään työhön ongelmien sijaan. Tärkeää on myös paneutua siihen, mitä opettajat ja muut koulun aikuiset voivat tehdä lasten hyväksi koulussa. Tämä tutkimus osoittaa, että toimintamahdollisuuksia oppilaiden hyvinvoinnin lisäämiseksi ei ole aiemmin suomalaisessa koulussa hyödynnetty riittävästi. Tutkimuksen mukaan oppilashuoltotyön painopistettä tulisi siirtää ennakoivammaksi ja näin tehokkaammaksi. Nykyisen oppilas- ja opiskelijahuoltolain myötä oppilashuollosta on tullutkin ensisijaisesti ennaltaehkäisevää toimintaa. Ahtolan tutkimus antaa myös viitteitä siitä, mitkä tekijät vaikuttavat hyvinvointia edistävän ja ongelmia ennaltaehkäisevän työn toteutumiseen kouluissa. Tällaisia olivat tutkimuksen mukaan muun muassa koulukiusaamiseen puuttuminen.
2.4.3 Kouluterveydenhuollon merkitys lapsen mielenterveyden tukemisessa
Kouluterveydenhuolto on osa oppilashuoltoa. Koulu- ja opiskeluterveydenhuollon järjestämisestä sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyöstä säädetään terveydenhuoltolaissa (1326/2010). Kouluterveydenhuollossa jatketaan lapsen kasvun, kehityksen seurantaa ja hyvinvoinnin tukemista, joka on lastenneuvolassa aloitettu (Mikkonen ym. 2015). Kouluterveydenhuolto on kaikille lapsille maksutonta perusterveydenhuollon palvelua. Siinä korostuu voimakkaasti ennalta ehkäisevä toiminta. Kouluterveydenhuolto tekee yhteistyötä opettajien ja muun oppilashuollon henkilöstön kanssa. (Terho 2002.) Kouluterveydenhuollon tehtävänä on tarvittaessa ohjata oppilas jatkotutkimuksiin ja – hoitoon (Mikkonen ym. 2015).
Asetuksella koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta (338/2011) varmistetaan valtakunnallisesti yhtenäinen laatu- ja palvelutaso kouluterveydenhuollossa. Asetuksessa säädetään myös terveystarkastuksista, jotka on järjestettävä jokaisella vuosiluokalla. Ensimmäisellä, viidennellä ja kahdeksannella luokalla tehdään lapselle laaja terveystarkastus. Tällöin tarkastukseen osallistuu myös koululääkäri terveydenhoitajan lisäksi. Laajaan terveystarkastukseen toivotaan osallistuvan sekä oppilas että hänen huoltajansa. Laajaan terveystarkastukseen kuuluu oppilaan oma arvio omasta terveydentilastaan ja hyvinvoinnistaan sekä koko perheen hyvinvoinnin arvioiminen. Myös opettajan arviota lapsen koulutyöstä ja hyvinvoinnista käytetään, jos huoltaja antaa siihen suostumuksensa. Tarvittaessa tehdään yhteistyötä muiden oppilashuollon toimijoiden kanssa. (Mikkonen ym. 2015.) Lapsen ollessa terapiassa tai muun hoidon piirissä tai jos hänellä on koulussa erityinen tuki, on tärkeää huomioida näiden eri tahojen ammattilaisten näkemykset lapsen kokonaisarvion ja jatkosuunnitelman laatimisessa. Laajan terveystarkastuksen avulla on tarkoitus saada kokonaiskuva lapsen, ja koko perheen tilanteesta.
Tarkastuksista poisjäävien lasten tuen tarve on myös tärkeää selvittää. Aiemman tiedon mukaan terveystarkastuksista poisjäänneillä lapsilla on suurempi riski syrjäytymiseen kuin niihin osallistuneilla. (Hakulinen-Viitanen ym. 2012, Mikkonen ym. 2015.) Kodin ohella koulu luo pohjaa lapsen hyvinvoinnille. Koulussa on tärkeää turvata lapselle mahdollisimman terve kasvu ja kehitys. Tärkeää on korostaa terveyttä edistäviä elämäntapoja myös koulussa.
Kouluterveydenhuolto ja koulun mielenterveyttä tukevat toimintamuodot ovat avainasemassa tässä lapsen hyvän kehityksen ja kasvun tukemisessa. Merkittävä osa tästä koulun
mielenterveystyöstä toteutuu arkissa koulutyössä, jolloin opettajan roolin merkitys korostuu.
(Terho 2002, Honkanen ym. 2010.)
2.5 Luokanopettajan mahdollisuudet lasten mielenterveyden tukemisessa alakoulussa
Opettajien roolia lasten mielenterveyshäiriöiden tunnistamisessa ja tukemisessa on tutkittu paljon. Monien tutkimusten tuloksena on todettu, että opettajilla on merkittävä rooli lasten mielenterveysongelmien tunnistamisessa ja opettajien arvio lapsen psyykkisestä hyvinvoinnista on tärkeä. Opettajat kykenevät havaitsemaan ja tunnistamaan alakouluikäisten lasten psyykkistä oireilua jo varhaisessa vaiheessa. (Somersalo 2002, Williams ym. 2007, Rothi ym.
2008, Loades & Mastroyannopoulou 2010, Borg 2015.) Opettajille saattaa kuitenkin olla vaikeaa erottaa toisistaan lapsen tavanomainen, ikätasoinen käyttäytyminen, joka on vähäistä tai ohimenevää eikä vaadi erityisiä toiminpiteitä ja vakava lapsen psyykkinen oireilu, johon on syytä puuttua (Ojala 2017).
Loadesin ja Mastroyannopouloun (2010) tutkimuksessa opettajat kykenivät tunnistamaan ongelmien olemassaoloa ja arvioimaan niiden vakavuutta. Ongelmien tunnistamiseen kuitenkin vaikutti sekä lapsen sukupuoli että se, millä tavalla oireet näyttäytyivät. Tutkimuksen mukaan opettajat olivat merkittävästi enemmän huolissaan lasten käyttäytymisen häiriöistä kuin tunne- elämän häiriöistä. Walter ym. (2006) tutkimuksen mukaan puolet opettajista kokivat lasten häiritsevän käytöksen suurimpana mielenterveyshäiriönä koulussa. Ojalan (2017) tutkimuksessa nousi esille erityisesti lasten ulospäin impulsiivisesti suuntautunut oireilu muun muassa aggressiivisuus, impulsiivisuus, levottomuus ja epäasiallinen kielenkäyttö. Sisäänpäin kääntynyt oireilu ei tullut esille niin vahvasti tässä tutkimuksessa.
Opettajien vastuu oppilaiden hyvinvoinnista on kasvanut. Opettajalta odotetaan käytännön koulutyössä monenlaisia valmiuksia. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014b) mukaan oppilashuolto kuuluu koulun kaikkien työntekijöiden tehtäviin. Lasten hyvinvoinnin tukeminen edellyttää opettajalta huolestuttavien asioiden esille nostamista oppilaan hyvinvointiin liittyvissä keskusteluissa. Opettajien koulutuksessa oppilaiden hyvinvointi ja siihen liittyvä oppilashuoltotyö ovat jääneet liian vähälle huomiolle. (Koskela 2009.) Rothi
ym. (2008) on todennut tutkimuksessaan, että opettajan roolin tulee muuttua. Tällä hetkellä opettajat hallitsevat puutteellisesti lapsia, joilla on mielenterveyshäiriöitä. Aiemman tutkimuksen mukaan opettajat tarvitsevat lisää koulutusta lasten mielenterveydestä muun muassa psyykkisestä oireilusta, psykiatriasta ja käytöshäiriöistä. (Walter ym. 2006, Rothi ym 2008, Loades & Mastroyannopoulou 2010.) Kouluun tarvitaan myös uusia toimintatapoja.
Opettajat kokivat, että yhtenäinen toimintamalli puuttuu usein, kun lapsi oireilee psyykkisesti.
Tutkimuksen mukaan opettajilla ei ole riittävästi tietoa siitä, milloin ja miten lapsen tilanteeseen tulisi puuttua. Epäselvää on monesti myös mihin tahoon opettaja voi olla yhteydessä, kun huoli lapsesta opettajalla herää. Tiedon ja koulutuksen puute koetaan suurimpana esteenä selvitä lasten mielenterveyshäiriöistä. (Cappella ym. 2012, Mellin ym. 2017, Ojala 2017.)
2.6 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista
Tämän tutkimuksen lähtökohdat liittyvät lasten mielenterveyteen ja mielenterveyden tukemiseen koulussa. Alakouluikäisten lasten mielenterveyden tukemiseen liittyvää tutkimusta on tehty runsaasti. Aihe on ajankohtainen sekä maailmanlaajuisesti että valtakunnallisesti (WHO 2013, Valtioneuvosto 2015, STM 2016). Lasten mielenterveyden tukemista on tutkittu paljon USA:ssa (esimerkiksi Polanczyk ym. 2015, Mellin ym. 2017), mutta kirjallisuushaun perusteella sitä on tutkittu myös esimerkiksi Englannissa, Australiassa ja Pohjoismaissa (esimerkiksi Kjöbli & Sörlie 2008, Loades & Mastroyannopoul 2010, Reinke ym. 2014, Iizuka ym. 2015.) Suomessa aihetta on tutkittu lähinnä kasvatustieteen, lääketieteen ja psykologian alalla (Borg 2015, Ojala 2017). Hoitotieteen alalla aihetta on tutkittu esimerkiksi kodin ja koulun yhteistyön, opettajien ja oppilaiden näkökulmasta (Jakonen 2005, Tetri 2009, Sormunen 2012, Markkanen 2014). Lisäksi Suomessa on meneillään tutkimus- ja koulutusyhteistyö, jonka tavoitteena on kuvata opettajien kohtaamia arkipäivän haasteita levottomien ja aggressiivisesti käyttäytyvien koululaisten kanssa. (Hyytinen & Välimäki 2013.)
Koulu on lapselle tärkeä ympäristö kodin ohella, koska lähes kaikki lapset käyvät koulua (Honkanen ym. 2010). Koulun toimintaa säätelee erilaiset lait, asetukset ja säädökset (Perusopetuslaki 1998, Opetushallitus 2011, Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki 2013). Lasten mielenterveyden tukeminen on osana opetussuunnitelmaa (Opetushallitus 2014b). Lasten ja perheiden hyvinvoinnin tukeminen on myös yksin Sipilän hallituksen (2015-2019) kärkihankkeista ja osana lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaa (LAPE), jossa korostetaan
koulun vastuuta lapsen hyvinvoinnin tukijana. (Valtioneuvosto 2015, STM 2016.) Maailmanlaajuisesti korostetaan yhteistyön tärkeyttä eri organisaatioiden välillä lasten hyvinvoinnin tukemiseksi kouluissa (WHO 2018). Euroopan mielenterveyden toimintasuunnitelman mukaan koko EU-tasolla perustason työntekijöiden koulutustarpeet lasten mielenterveysasioista tulee kartoittaa ja tarjota lisää koulutusta tästä aiheesta muun muassa opettajille. Toimintasuunnitelman mukaan tärkeää on kartoittaa kaikki mielenterveyden edistämisen menetelmistä, jotka ovat käytössä. Näiden menetelmien vaikuttavuutta ja kustannuksia tulee myös arvioida. (Joint Action on Mental Health and Wellbeing 2013) Suomessa on kartoitettu preventiivisiä ja varhaisen hoidon menetelmiä, joiden vaikuttavuudesta on tieteellistä näyttöä ja jotka soveltuvat suomalaisen lasten mielenterveystyön käyttöön perustasolla kuten koulussa (STM 2015). Muun muassa Iizuka ym. (2015) on tutkinut FRIENDS-ohjelman vaikutusta oppilaiden ja opettajien tunnetaitojen kehittymisen tuloksiin.
Tutkimustulosten mukaan interventio on käyttökelpoinen, tehokas ja mahdollinen käyttää kouluissa. Reinke ym. (2014) on tutkinut IYTCM-ohjelman (The Incredible Years Teacher Classroom Management program) tehokkuutta tukea opettajia hallitsemaan luokkaa.
Tutkimuksen tulosten mukaan ohjelma on käyttökelpoinen ja tehokas ehkäisevä interventio opettajalle luokan hallitsemiseksi edistämiseen. Aiemmin tutkimuksen mukaan näillä erilaisilla lasten mielenterveyttä tukevilla interventioilla on merkittävä vaikutus lasten psyykkiseen hyvinvointiin (Köbli & Sörlie 2008, Björklund ym. 2014, Costello & Lawler 2014, Pricthett ym. 2014, Reinke ym. 2014, Atkins ym. 2015, Iizuka ym. 2015, Pereira ym. 2015).
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata opetusalan ammattilaisten näkemyksiä lasten psyykkisestä oireilusta, mielenterveyden tukemisesta ja moniammatillisesta yhteistyöstä lasten mielenterveyteen liittyen. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa lasten mielenterveyspalveluiden kehittämiseen Pohjois-Savossa.
Tutkimuskysymykset ovat:
1. Miten lasten psyykkinen oireilu näyttäytyy opetusalan ammattilaisille alakoulussa?
2. Miten opetusalan ammattilaiset toimivat, kun heille herää huoli lapsen poikkeavasta käytöksestä?
3. Millaiset valmiudet opetusalan ammattilaisilla on tunnistaa lasten psyykkisiä häiriöitä?
4. Mitä mieltä opetusalan ammattilaiset ovat kunnan moniammatillisesta yhteistyöstä lasten mielenterveyteen liittyvissä asioissa?
5. Millaista tukea opetusalan ammattilaiset toivovat saavansa lisää toimimiseen lasten kanssa, joilla on mielenterveyshäiriöitä?
4 AINEISTO JA MENETELMÄT
4.1 Tutkimuksen kohderyhmä
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Pohjois-Savon 18 kunnan alakoulujen opetusalan ammattilaiset. Tutkimus oli osa eCAP- hankkeen alkukartoitusta, joka lähetettiin sähköisenä kyselynä kaikille Pohjois-Savon perusopetuksen- ja varhaiskasvatuksen ammatissa toimiville marraskuussa 2016. Tähän tutkimukseen mukaan otettiin ainoastaan perusopetuksen ammattilaiset. Kyselyyn vastasi 256 opetusalan ammattilaista. Tutkittavien yhteistiedot koottiin kuntien julkisilta internet-sivuilta tai kuntien vaihteesta Henkilöstötietolain (523/1999) ja tietosuojavaltuutetun ohjeita noudattaen. Organisaation kanssa sovitulla tavalla tutkimukseen kutsuttaville työntekijöille lähetettiin työsähköpostiin linkki kyselyyn. Pohjois- Savon alueella Itä-Suomessa asuu noin 250 000 ihmistä. Pohjois-Savo on asukasluvultaan maan kuudenneksi suurin maakunta. Suurimmat kaupungit ovat Kuopio (117 740 asukasta), Siilinjärvi (21 768 asukasta), Iisalmi (21 767 asukasta) ja Varkaus (21 468 asukasta) (Pohjois- Savon liitto 2017.) Vuonna 2015 alueella oli 120 toimivaa peruskoulua. Alakouluissa (1.-6. lk) oppilaita oli 15 178. (Tilastokeskus 2015.)
4.2 Mittari ja aineistonkeruu
Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella (eLomake), joka laadittiin tätä tutkimusta varten. Sähköisen kyselytutkimuksen etuna on, että sen avulla pystytään saavuttamaan suuri kohdejoukko ja jokaiselle tutkittavalle esitetään kysymykset yhdenmukaisesti täysin samassa muodossa. (Grove ym. 2013.) Kyselylomake sisälsi taustatieto-osion (työskentelykunta, työskentelyorganisaatio, ammatti, sukupuoli, työkokemus, ikä) sen lisäksi kyselylomake sisälsi strukturoituja väittämiä, joihin vastattiin 6-portaisella Likert-asteikolla sekä tarkentavia avoimia kysymyksiä. Koska kyselylomake oli uusi, se esitestattiin (n=19). Esitestauksen jälkeen tehtiin tarvittavat muutokset lomakkeen rakenteeseen, kysymysten järjestykseen ja vastausvaihtoehtoihin.
Taustatietoina lomakkeessa kysyttiin vastaajien työskentelykuntaa, työskentelyorganisaatiota, ammattia/työtehtävää, sukupuolta, työkokemusta vuosina ja kuukausina sekä ikää.
Työskentelykunta vaihtoehdot olivat Iisalmi, Juankoski, Kaavi, Keitele, Kiuruvesi, Kuopio, Lapinlahti, Leppävirta, Pielavesi, Rautalampi, Siilinjärvi, Sonkajärvi, Suonenjoki, Tervo, Tuusniemi, Varkaus, Vesanto ja Vieremä. Tutkimuksessa kunnat uudelleen luokiteltiin asukasluvun mukaan pieniin (alle 10 000 asukasta), keskikokoisiin (10 000- 50 000 asukasta) ja suuriin kuntiin (yli 50 000 asukasta). Työskentelyorganisaatio sisälsi 5 vaihtoehtoa, jotka olivat: varhaiskasvatus, perusopetus vuosiluokat 1-6, perusopetus vuosiluokat 7–9, perusopetus vuosiluokat 1–9 ja joku muu. Ammatti/työtehtävä sisälsi 13 vaihtoehtoa. Vaihtoehdot olivat luokanopettaja, aineenopettaja, erityisopettaja, opinto-ohjaaja, koulunkäyntiavustaja/koulunkäynninohjaaja, rehtori/koulunjohtaja, apulaisrehtori, koulupsykologi, koulukuraattori, päiväkodinjohtaja, lastentarhanopettaja, lastenhoitaja ja jokin muu. Tässä tutkimuksessa vastaajista käytetään nimitystä opetusalan ammattilaiset, johon sisältyy kaikki vastaajat. Suokupuolivaihtoehdot olivat ”nainen” tai ”mies”. Vastaajien ikää kysyttiin vuosina ja työkokemusta kysyttiin vuosina ja kuukausina.
Lasten psyykkistä oireilua ja mielenterveyden tukemista arvioiva osio sisälsi 7 Likert- asteikollista kysymystä ja tarkentavia avoimia kysymyksiä. Näillä kartoitettiin, miten lasten psyykkinen oireilu ja mielenterveyden tukeminen näkyi kasvatus- ja opetusalan ammattilaisen työssä. Ensimmäisessä kysymyksessä arvioitiin 6-portaisilla Likert-asteikkoisilla (päivittäin – ei koskaan, en osaa sanoa) väittämillä lasten psyykkistä oireilua luokassa / opetus- tai ohjausryhmässä. Lasten psyykkistä oireilua arvioivan osion sisäinen johdonmukaisuus Cronbachin alpha – kertoimella oli 0,92. Lasten psyykkisen oireilun muuttumista viime vuosina arvioitiin 6-portaisilla Likert-asteikkoisilla väittämillä (vähentynyt selvästi – lisääntynyt selvästi, en osaa sanoa). Tässä sisäinen johdonmukaisuus Cronbachin alpha – kertoimella oli 0,72. Luokan / opetus- tai ohjausryhmän ilmapiiriä arvioitiin kyllä ja ei väittämien avulla.
Kysymystä kenen kanssa työntekijät keskustelevat, kun heillä herää huoli lapsen poikkeavasta käyttäytymisestä ja / tai oireilusta arvioitiin 6-portaisilla Likert-asteikkoisilla (aina – en koskaan, ei koske työtäni) väittämillä. Tässä sisäinen johdonmukaisuus oli Cronbachin alpha – kertoimella 0,60. Kysymystä keneen työntekijät ottavat yhteyttä huolen herätessä lapsen poikkeavasta käyttäytymisestä ja / tai oireilusta arvioitiin 6-portaisilla Likert-asteikkoisilla (aina – en koskaan, ei koske työtäni) väittämillä. Tämän osion sisäinen johdonmukaisuus oli Cronbachin alpha – kertoimella 0,81. Kysymystä, jossa kartoitettiin hyödynnettyjä toimintamalleja/menetelmiä psyykkisesti oireilevien lasten kanssa arvioitiin 6-portaisilla Likert-asteikkoisilla (aina – en koskaan, ei koske työtäni) väittämillä. Tässä sisäinen
johdonmukaisuus oli Cronbachin alpha – kertoimella 0,50. Omien valmiuksien arvioimista lasten psyykkisten häiriöiden varhaisessa tunnistamisessa arvioitiin 6-portaisilla Likert- asteikkoisilla (aina – en koskaan, ei koske työtäni) väittämillä. Tämän osion sisäinen johdonmukaisuus oli Cronbachin alpha – kertoimella 0,80. Vapaamuotoisella kysymyksellä kysyttiin keneltä asiantuntijalta / kollegalta / muulta henkilöltä tai taholta työntekijä toivoisi neuvoja tai opastusta lasten mielenterveyden tukemiseen. Tähän oli lisäksi vapaamuotoinen tarkentava kysymys avun laadusta.
Lasten mielenterveyspalveluiden ja mielenterveyden edistämisen toteutumista kunnissa arvioitiin 6-portaisella Likert-asteikkoisella (täysin samaa mieltä – täysin eri mieltä, en osaa sanoa) kysymyksellä. Lopussa oli yksi tarkentava avoin kysymys. Tämän osion sisäinen johdonmukaisuus Cronbachin alpha – kertoimella oli 0,84.
Perusopetuksen ja sosiaali- sekä terveystoimen välistä moniammatillista yhteistyötä kunnassa arvioiva osio sisälsi neljä Likert-asteikollista kysymystä ja tarkentavia avoimia kysymyksiä.
Ensimmäisessä kysymyksessä arvioitiin, kuinka perus- ja erityispalvelut toimivat kunnassa.
Tätä arvioitiin 6-portaisilla Likert-asteikkoisilla (erittäin hyvin – erittäin huonosti, en osaa sanoa) väittämillä. Tämän osion sisäinen johdonmukaisuus Cronbachin alpha – kertoimella oli 0,85. Yhteistyön toimivuutta kunnassa lasten mielenterveyteen liittyvissä kysymyksissä arvioitiin 6 portaisilla Likert-asteikkoisilla (erittäin hyvin – erittäin huonosti, en osaa sanoa) väittämillä. Sisäinen johdonmukaisuus oli Cronbachin alpha – kertoimella 0,78. Haasteita kunnan moniammatilliselle yhteistyölle lasten mielenterveyteen liittyvissä kysymyksissä arvioitiin 6-portaisilla Likert – asteikkoisilla (täysin samaa mieltä – täysin eri mieltä, en osaa sanoa) väittämillä. Sisäinen johdonmukaisuus Cronbachin alpha – kertoimella oli 0,89.
Opetusalan ammattilaisten saamaa konsultaatiotukea erikoissairaanhoidosta arvioitiin 6- portaisilla Likert – asteikkoisilla (aina – en koskaan, en ole tarvinnut kyseistä tukea) väittämillä.
Konsultaatiotukea kuvaavan osion sisäinen johdonmukaisuus Cronbachin alpha – kertoimella oli 0,78.
4.3 Aineiston analysointi
Tässä tutkimuksessa aineiston tilastolliseen analysointiin käytettiin SPSS Statistics for Windows 21.0 tilasto-ohjelmaa. Aineiston analyysissa käytettiin kuvailevina tunnuslukuina frekvenssi ja prosenttijakaumia sekä hajontalukuja. Taustamuuttujien välisiä yhteyksiä opetusalan ammattilaisten valmiuksiin lasten psyykkisten häiriöiden varhaisessa tunnistamisessa tarkasteltiin ristiintaulukoinnin ja Khiin neliötestin avulla. Jotta Khiin neliötestin ehdot täyttyivät, muuttujia jouduttiin uudelleen luokittelemaan aineiston tiivistämiseksi. Vastaajien ikä luokiteltiin uudelleen kolmeen luokkaan; alle 39 -vuotiaat, 40–
49 -vuotiaat ja yli 49 -vuotiaat. Työkokemus uudelleen luokiteltiin neljään luokkaan; alle 5 vuotta, 5–14 vuotta, 15–24 vuotta ja yli 24 vuotta. Opetusalan ammattilaisten valmiuksia lasten psyykkisten häiriöiden tunnistamisessa selvitettiin kuudella vaihtoehdolla (täysin samaa mieltä, jokseenkin samaa mieltä, en samaa enkä eri mieltä, jokseenkin eri mieltä, täysin eri mieltä, en osaa sanoa). Valmiudet luokiteltiin uudelleen samaa mieltä, en osaa sanoa ja eri mieltä. Uudelleen luokiteltuun samaa mieltä vaihtoehtoon lisättiin jokseenkin samaa mieltä ja eri mieltä vaihtoehtoon lisättiin jokseenkin eri mieltä. En osaa sanoa luokiteltiin puuttuvaksi arvoksi. Tilastollisissa testeissä merkitsevyyden raja-arvoksi määriteltiin hoitotieteessä yleisesti käytetty p-arvo ≤0,05 (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013).
Avoimet kysymykset analysoitiin sisällön erittelyn avulla. Sisällön erittely sopii tällaiseen niukan tekstiaineiston analysointiin. Niukka aineisto voidaan ryhmitellä sisällön analyysin periaatteiden mukaisesti. Sen jälkeen erittelyn tulos voidaan laskea eli kvantifioida. Tällöin lasketaan, kuinka monta kertaa asia ilmenee aineistossa. (Kyngäs ym. 2011, Kankkunen &
Vehviläinen-Julkunen 2013.) Sisällön erittelyssä opetusalan ammattilaisten näkemykset ja toiveet siitä, millaista apua he toivoivat saavansa lisää lasten mielenterveyden tukemiseen luokiteltiin sisällön analyysin periaatteiden mukaisesti. Vastaukset luettiin huolellisesti läpi.
Tämän jälkeen saman sisältöiset vastaukset ryhmiteltiin omiksi luokikseen ja jokaiselle luokalle annettiin luokan sisältöä kuvaava nimi. Aineistoa kvantifioitiin laskemalla SPSS-ohjelman avulla kunkin luokan frekvenssit. (Liite 5.)
5 TULOKSET
5.1 Opetusalan ammattilaisten taustatiedot
Tutkimukseen vastasi 256 perusopetuksen ammattilaista. Vastausprosentti oli 10,5. Vastaajista reilu puolet (55 %) työskenteli alle 10 000 asukkaan kunnassa. Reilulla puolella (59 %) opetusalan ammattilaisista työskentelyorganisaatio oli perusopetus, vuosiluokat 1-6.
Vastaajista runsas kolmannes (34 %) oli koulutukseltaan luokanopettajia. Vajaa neljäsosa vastaajista (22 %) oli aineenopettajia ja erityisopettajia vastaajista oli 14 %. Valtaosa vastaajista oli naisia (77 %). Vastaajien ikä jakaantui 23–63 vuoden välille. Iän keskiarvo oli 44 vuotta.
Vastaajista reilu kolmasosa (34 %) oli 40–49-vuotiaita. Reilulla kolmanneksella vastaajista (36
%) työkokemusta oli 15–24 vuotta. Työkokemuksen keskiarvo oli 17 vuotta. (Taulukko 1.)
Taulukko 1. Vastaajien taustatiedot (N=256).
Taustamuuttujat n % M
Työskentelykunnan koko (n=255)
alle 10 000 asukasta 141 55
10 000-50 000 asukasta 74 29
yli 50 000 asukasta 40 16
Työskentelyorganisaatio (n=255)
Perusopetus, 1-6vl 151 59
Perusopetus, 7-9 vl 66 26
Perusopetus, 1-9vl 34 13
Jokin muu 4 2
Ammatti/työtehtävä (n=254)
Luokanopettaja 87 34
Aineenopettaja 58 22
Erityisopettaja 35 14
Koulunkäyntiavustaja/koulunkäynninohjaaja 30 12
Rehtori/koulunjohtaja 27 11
Opinto-ohjaaja 6 2
Koulukuraattori 2 1
Apulaisrehtori 2 1
Koulupsykologi 1 1
Jokin muu* 6 2
Sukupuoli (n=254)
Nainen 195 77
Mies 59 23
Ikä (n=256) 44
Alle 30 22 9
30–39 61 24
40–49 86 34
50–59 77 30
Työkokemus vuosina (n=253) 17
Alle 5 vuotta 31 12
5–14 vuotta 83 33
15–24 vuotta 90 36
25–34 vuotta 38 15
35 vuotta tai yli 11 4
M=Keskiarvo
*=Esimerkiksi sivistysjohtaja, rehtori ja varhaiskasvatuspalveluiden esimies, kasvatusohjaaja, venäjän kielen opettaja
5.2 Lasten psyykkinen oireilu ja mielenterveyden tukeminen
Vastaajien mukaan lasten psyykkistä oireilua ilmeni koulussa päivittäin. Reilusti yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että lasten psyykkinen oireilu ilmenee päivittäin keskittymättömyytenä (71 %), levottomuutena (62 %) ja häiriöherkkyytenä (63 %). Vajaa puolet (41 %) vastaajista toi esille, että lapset ovat päivittäin väsyneitä. Reilu kolmannes (36
%) koki, että lasten keskuudessa esiintyi päivittäin sääntöjen rikkomista. Lasten psyykkistä oireilua on kuvattu liitetaulukossa 1.
Taulukossa 2 on kuvattu lasten psyykkisen oireilun muutos viime vuosina. Vastaajista 44 % oli sitä mieltä, että tyttöjen psyykkinen oireilu on lisääntynyt jonkin verran viime vuosina.
Neljänneksen mukaan tyttöjen psyykkinen oireilu on lisääntynyt selvästi. Viidennes (20 %) vastaajista oli sitä mieltä, että tyttöjen psyykkisessä oireilussa ei ole tapahtunut viime vuosina muutosta. Suurin osa (76 %) vastaajista koki, että poikien psyykkinen oireilu on lisääntynyt jonkin verran tai lisääntynyt selvästi. Vain kaksi vastaajaa oli sitä mieltä, että poikien psyykkinen oireilu on vähentynyt.
Taulukko 2. Lasten psyykkisen oireilun muutos viime vuosina (N=256).
Lasten psyykkisen oireilun muutos
Vähentynyt selvästi n (%)
Vähentynyt jonkin verran n (%)
Pysynyt ennallaan n (%)
Lisääntynyt jonkin verran n (%)
Lisääntynyt selvästi n (%)
En osaa sanoa n (%)
Tyttöjen oireet 0(0) 7(3) 51(20) 110(44) 62(25) 20(8)
Poikien oireet 1(1) 1(1) 40(16) 98 (38) 96(38) 15(6)
Vastaajista valtaosa (91 %) koki luokan / opetusryhmän ilmapiirin hyväksi. Kun opetusalan ammattilaisella herää huoli lapsen poikkeavasta käyttäytymisestä ja / tai oireilusta yli puolet (60 %) vastaajista keskustelee aina lapsen kanssa kahden kesken asiasta. Puolet (50 %) vastaajista keskustelee asiasta aina toisen opettajan kanssa. Kolmannes vastaajista (31 %) keskustelee aina vanhemman kanssa asiasta. Reilu kolmannes opetusalan ammattilaisista (39
%) keskustelee huolestaan lapsen poikkeavasta käytöksestä ja / tai oireilusta melko usein yhdessä lapsen ja vanhemman kanssa. Rehtorin tai koulun johtajan kanssa keskusteli vain reilu viidennes (21 %) vastaajista lapsen käyttäytymiseen liittyvästä huolesta. (Taulukko 3.)
Taulukko 3. Keskustelu huolen herätessä lapsen poikkeavasta käyttäytymisestä ja / oireilusta (N=256).
Keskustelu Aina n (%)
Melko usein n (%)
Silloin tällöin n (%)
Melko harvoin n (%)
En koskaan n (%)
Ei koske työtäni n (%) Lapsen kanssa
kahden kesken (n=253)
151(60) 73(29) 23(9) 5(2) 0(0) 1(0)
Opettajan kanssa (n=246)
122(50) 80(33) 20(8) 3(1) 1(0) 20(8)
Erityisopettajan kanssa (n=249)
102(41) 104(42) 31(12) 3(1) 2(1) 7(3)
Vanhemman kanssa (n=252)
79(31) 100(40) 45(18) 20(8) 1(0) 7(3)
Rehtorin/koulun johtajan kanssa (n=252)
54(21) 89(35) 67(27) 18(7) 7(3) 17(7)
Lapsen ja vanhemman kanssa (n=252)
25(10) 99(39) 77(31) 38(15) 5(2) 8(3)
Apulaisrehtorin kanssa (n=24/)
15(6) 72(29) 62(25) 38(15) 19(8) 41(17)
Kun vastaajilla herää huoli lapsen poikkeavasta käyttäytymisestä ja / tai oireilusta koulussa vastaajat ovat yhteydessä melko usein koulukuraattoriin (38 %) ja kouluterveydenhoitajaan (34 %) ja vajaa kolmannes (27 %) on yhteydessä koulupsykologiin. Sen sijaan koulun ulkopuolisiin toimijoihin opetusalan ammattilaiset ovat yhteydessä harvemmin. Reilu kolmannes (36 %) vastaajista on yhteydessä melko harvoin kunnan sosiaalitoimen työntekijään ja erikoissairaanhoidon henkilöstöön 43 % vastaajista ei ole yhteydessä koskaan. (Taulukko 4.)
Taulukko 4. Yhteydenotto huolen herätessä lapsen poikkeavasta käyttäytymisestä ja / oireilusta (N=256).
Yhteydenottotaho Aina n (%)
Melko usein n (%)
Silloin tällöin n (%)
Melko harvoin n (%)
En koskaan n( %)
Ei koske työtäni n (%) Koulukuraattori
(n=250)
59(23) 94(38) 60(24) 23(9) 7(3) 7(3)
Kouluterveydenhoitaja (n=251)
41(16) 85(34) 73(29) 36(15) 8(3) 8(3)
Koulupsykologi (n=249)
28(11) 67(27) 73(29) 42(17) 25(10) 14(6)
Koululääkäri (n=247) 4(2) 13(5) 44(18) 69(28) 97(39) 20(8) Puheterapeutti
(n=246)
2(1) 6(2) 13(5) 53(22) 93(38) 79(32)
Erikoissairaanhoidon henkilöstö (n=244)
2(1) 11(5) 30(12) 61(25) 106(43) 34(14)
Sosiaalitoimen työntekijä (n=246)
4(2) 25(10) 56(23) 88(36) 52(21) 21(8)
Erikoissairaanhoidon henkilöstö (n=244)
2(1) 11(5) 30(12) 61(25) 106(43) 34(14)
Yli puolet vastaajista (63 %) hyödynsivät koulujen omia sovittuja toimintamalleja, aina kun heillä heräsi huoli lapsen poikkeavasta käyttäytymisestä ja/tai oireilusta. Kiusaamisen vastaisia menetelmiä hyödynsi reilu kolmannes (32 %) vastaajista melko usein. Reilu puolet (55 %) vastaajista ei hyödyntänyt muita käytössä olevia psyykkisesti oireilevia lapsia tukevia menetelmiä koskaan. Vain reilu kymmenesosa (12 %) vastaajista hyödynsi näitä psyykkisesti oireilevia lapsia tukevia menetelmiä silloin tällöin. Jotain muita menetelmiä hyödynsi vajaa neljännes (24 %) vastaajista. (Taulukko 5.) Avoimessa kysymyksessä jostain muusta menetelmästä nousi esille seuraavia vastauksia:
”koetan etsiä ko. lasta auttavia menetelmiä, joko mutu-tuntumalla tai kyselemällä kollegoilta (yleensä erkkaopeja) neuvoja ja mielipiteitä.”
”hyödynnän moniammatillista yhteistyötä eli erityisopettajan, rehtorin, kuraattorin, terveydenhoitajan ym. ja aina myös huoltajan asiantuntemusta.”
”omaa maalaisjärkeä”
