Ruutuaika ja uni viidesluokkalaisten lasten arjessa: Kyselytutkimus vanhemmille

(1)

RUUTUAIKA JA UNI VIIDESLUOKKALAISTEN LASTEN ARJESSA Kyselytutkimus vanhemmille

Laura Valjus

Pro gradu -tutkielma Hoitotiede

Preventiivinen hoitotiede Itä-Suomen yliopisto Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos

Joulukuu 2018

(2)

SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ ABSTRACT

1 JOHDANTO ...1

2 KOULUIKÄISEN LAPSEN RUUTUAIKA JA UNI ...3

2.1 Tiedonhaun kuvaus ...3

2.2 Ruutuaika ja uni koululaisten hyvinvointia edistävänä ja heikentävänä tekijänä ...6

2.3 Ruutuaika osana kouluikäisten lasten arkea ...8

2.3.1 Vanhempien rooli mediakasvatuksessa ...9

2.3.2 Koulu mediakasvattajana... 11

2.4 Kouluikäisten lasten uni ... 12

2.5 Vanhemmat riittävän unen turvaajana... 14

2.6 Kodin ja koulun yhteistyö terveyskasvatuksessa ... 15

2.7 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista ... 17

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET... 20

4 AINEISTO JA MENETELMÄT... 21

4.1 Mittari ja aineiston hankinta ... 21

4.2 Aineiston analyysi ... 22

5 TULOKSET ... 24

5.1 Taustatiedot... 24

5.2 Nukkumaanmenoaikaan liittyvät käytännöt arkisin ja viikonloppuisin ... 27

5.3 Ruutuaikaan liittyvät käytännöt arkisin ja viikonloppuisin ... 29

5.4 Nukkumaanmenoajan ja ruutuajan yhteydet ... 32

5.5 Koulun rooli lasten uneen ja ruutuaikaan liittyvissä tekijöissä ... 33

6 POHDINTA ... 35

6.1 Tutkimuksen luotettavuus ... 35

6.2 Tutkimuksen etiikka ... 35

6.3 Tulosten tarkastelu ... 36

6.4 Johtopäätökset ja jatkotutkimusehdotukset ... 38

LÄHTEET... 40

(3)

LIITTEET

Liite 1. Taulukko teoriaosan tutkimusartikkeleista Liite 2. Saatekirje

Liite 3. Taulukko kyselylomakkeen kysymyksistä jaoteltuna tutkimuskysymyksittäin

(4)

Hoitotieteen laitos Hoitotiede

Preventiivinen hoitotiede

Valjus, Laura Ruutuaika ja uni viidesluokkalaisten lasten arjessa – kyselytutkimus vanhemmille

Pro gradu -tutkielma, 45 sivua, 3 liitettä (58 sivua) Ohjaajat: Yliopistotutkija, TtT Marjorita Sormunen

Professori, TtT Hannele Turunen

Nuorempi tutkija, TtM Hanna Rouvinen Joulukuu 2018

Teknologian nopea kehitys on tuonut erilaiset ruudut tiiviiksi osaksi ihmisten arkea. Ruutuajan, eli elektronisten näyttöjen äärellä vietetyn ajan, on todettu vaikuttavan unen kestoon sitä vä- hentäen ja laatua heikentäen. Suositusten mukaan viihdemedian parissa vietettyä ruutuaikaa saisi sisältyä kouluikäisen arkeen korkeintaan kaksi tuntia vuorokaudessa. Vanhemmat kokevat ruutuajan rajoittamisen tarpeellisena, mutta näkevät siinä myös haasteita. Heidän tietämys lastensa käyttämästä ruutuajasta vaihtelee ja he arvioivatkin yleisesti lastensa käyttämän ruutuajan pienemmäksi kuin lapset itse. Aikaisempi tutkimus korostaa vanhempien merkittävää roolia lapsen riittävässä unen saannissa. Vanhempien asettamiin rajoituksiin vaikuttavat muun muassa lapsen ikä, kulttuuri ja heidän omat ajankäyttötottumuksensa.

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata vanhempien näkemyksiä viidesluokkalaisten lasten unesta ja ruutuajasta sekä koulun roolista lasten uneen ja ruutuaikaan liittyvissä tekijöissä. Tut- kimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella viidesluokkalaisten lasten vanhemmilta (N=447) vuonna 2015. Aineisto kerättiin osana Lasten ja heidän perheidensä kasvavaan eriarvoisuuteen vaikuttaminen kodin ja koulun terveyskumppanuuden avulla (AHEPA) -tutkimushanketta. Mukana oli 51 koulua jakautuneena kaikille Suomen suuralueille (NUTS-alue). Kou- lujen valinta suuralueittain suoritettiin satunnaisotantana. Aineisto analysoitiin tilastollisesti kuvailevin menetelmin käyttäen frekvenssejä, prosentteja, keskilukuja ja ristiintaulukointia.

Avoimet vastaukset analysoitiin sisällönanalyysillä.

Vanhempien mukaan heidän lapsellaan oli ennalta määritetty nukkumaanmenoaika koulupäi- vää edeltävinä iltoina (93 %) ja viikonloppuisin (60 %). Syiksi nukkumaanmenoajan määrittä- mättömyydelle esitettiin muun muassa harrastukset ja arkirytmin vaihtelu, nukkumaanmenoajasta aiheutuvat riidat sekä nukkumaanmenoajan tarpeettomuus. Yleisin nukkumaanmenoaika oli arkisin klo 21-21.30 ja viikonloppuisin 22-22.30. Ruutuajan kasvaessa myös myöhäisempi nukkumaanmenoaika yleistyi. Ruutuaika oli ennalta määritelty arkisin 50 %:lle ja viikonloppuisin 43 %:lle viidesluokkalaisista. Vanhemmat toivat esiin vaikeuden valvoa ruutuaikaa, vanhempien toisistaan eroavat näkemykset ja kohtuullisen omaehtoisen ruutuajan käytön. Vajaa puolet vanhemmista koki, että kouluterveydenhoitajan ja vanhemman välisissä keskusteluissa oli huomioitu lapsen uneen (47 %) ja ruutuaikaan (40 %) liittyviä asioita. Kodin ja koulun vä- liseen terveyteen liittyvään yhteistyöhön oli tyytyväisiä reilu puolet (55 %) vastaajista.

Jatkotutkimusehdotuksena on selvittää kouluikäisten omia näkemyksiä ruutuajan ja unen yh- teyksistä sekä kodin ja koulun terveyteen liittyvästä yhteistyöstä.

Asiasanat: Lapset, vanhemmat, ruutuaika ja uni.

(5)

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND ABSTRACT Faculty of Health Sciences

Department of Nursing Science Nursing Science

Preventive Nursing

Valjus, Laura: Fifth-graders’ screen time and sleep – survey for parents

Master’s Thesis, 45 pages, 3 appendices (58 pages) Supervisors: University researcher, PhD Marjorita Sormunen

Professor, PhD Hannele Turunen

Early stage researcher, MSc Hanna Rouvinen December 2018

Fast development of technologies has brought different types of screens as a firm part of peo- ple’s lives. Screen time (meaning the time spent in front of electronical screens) has an effect to sleep by shortening the time sleeping and weakening the quality of sleep. According to the recommendations school aged children’s screen time should not exceed two hours per day.

Parents feel that limiting the screen time is necessary, but they also see challenges. Their knowledge about their children’s screen time varies and they usually estimate it lower than children themselves. Earlier research underlines parents’ important role to children’s sufficient sleep. Parental restrictions are influenced, among other things, by the age of the child, their culture and their own time-consuming habits.

The purpose of this study is to describe parents’ views about fifth-graders’ (age 10-11 years) screen time, sleep and the role of the school regarding screen time and sleep. The survey data were collected by an electronical questionnaire from fifth graders’ parents (N=447) in 2015.

The data was collected as part of the AHEPA (Influencing the growing inequality of children and their families through the home and school health partnerships) research project. There were 51 schools participating the study in all major regions in Finland. The schools were se- lected by random sampling. The responses were analyzed statistically using frequencies, per- centages, averages and cross-tabulation. Open questions were analyzed using content analysis.

According to parents their children had a pre-defined bedtime during weekdays (93 %) and weekends (60 %). Hobbies, changes in daily routines, disagreements and redundancy of bedtime was the reasons to not pre-define the bedtime. The most common bedtime was at 9-9.30 pm at weekdays and at 10-10.30 pm at weekends. When screen time was higher also bedtime was later. Screen time was pre-defined for 50 % during weekdays and for 43 % during weekends. Parents highlighted the difficulty of controlling the screen time, the differences between the parents and low enough screen time for the reasons not to pre-define the screen time. Less than half felt that they had discussed about sleep (47 %) and screen time (40 %) with school health nurse. More than half (55 %) of the parents were pleased with the home and school health collaboration.

Suggestion for further research is to describe school-aged children’s views on connection between screen time, sleep and home and school health partnership.

Keywords: Children, parents, screen time and sleep.

(6)

Yli puolet viidesluokkalaisista lapsista käyttää ruutuaikaa koulupäivinä enintään kaksi tuntia – pojat tyttöjä enemmän (Kanste ym. 2017). Suositusten mukaan, viihdemedian parissa vietettyä, ruutuaikaa saisikin sisältyä kouluikäisen päivään korkeintaan kaksi tuntia (Opetusministeriö &

Nuori Suomi ry 2008, Mäkinen ym. 2017). Suomalainen suositus noudattaa kansainvälistä lin- jaa (Evans ym. 2011, Ham ym. 2013, Sampasa-Kanyinga ym. 2017). Ruutuajalla tarkoitetaan aikaa, joka vietetään erilaisten elektronisten näyttöjen, kuten television, videopelien, tietokoneen, älypuhelinten ja tablettien, äärellä (Top 2016). Kouluikäisillä lapsilla tarkoitetaan tässä tutkielmassa ala- ja yläkoululaisia, eli 7-16-vuotiaita lapsia.

Riittävä uni on tärkeää lapsen ja nuoren kasvun ja kehityksen kannalta. Kasvava lapsi ja nuori tarvitsee unta 8-10 tuntia vuorokaudessa. Merkittävää on säännöllisyys ja riittävän pitkä yöuni.

(Opetusministeriö & Nuori Suomi ry 2008, Paavonen & Saarenpää-Heikkilä 2017.) Viidesluok- kalaisten lasten unen pituus Suomessa on heidän itsensä kuvaamana arkisin noin yhdeksän ja puoli tuntia sekä viikonloppuisin noin kymmenen tuntia vuorokaudessa (Kanste ym. 2017).

Kansainväliseen tasoon nähden Suomessa nukutaan pidempiä yöunia: 9-11-vuotiaat nukkuvat keskimäärin hieman alle yhdeksän tuntia vuorokaudessa (Chaput ym. 2015, Kanste ym. 2017).

Vaikeuksia nukahtaa tai heräilemistä öisin kokee usein kymmenesosa neljäs- ja viidesluokkalaisista (THL 2017).

Kouluikäisten lasten ruutuajan ja unen yhteyttä on tutkittu viime vuosina yhä enemmän (Chaput ym. 2015, Ogunleye ym. 2015, Muller ym. 2017, Yland ym. 2015, Schweizer ym. 2016, Sor- munen ym. 2016, Aishworiya ym. 2018). Ruutuaika vaikuttaa unen kestoon sitä vähentäen ja laatua heikentäen (Chaput ym. 2015, Ogunleye 2015, Yland ym. 2016, Muller ym. 2017, Aishworiya ym. 2018). Vanhemmilla on merkittävä rooli lapsen riittävässä unen saannissa.

Nukkumaanmenoajoista asetetut säännöt ennustavat etenkin arkisin suositusten mukaista unimäärää (Pyper ym. 2017). Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta (338/2011) määrittää, että terveysneuvonnassa on otettava huomioon lepo, ja median merkitys terveyden ja turvallisuuden näkökulmasta. Suurin osa vanhemmista pitää kuitenkin uneen ja ruutuaikaan liittyvää terveyskasvatusta pääosin kodin vastuulla (Sormunen ym. 2012).

(7)

Tämä pro gradu -tutkielma on osa Itä-Suomen yliopiston, Hoitotieteen laitoksen, Lasten ja hei- dän perheidensä kasvavaan eriarvoisuuteen vaikuttaminen kodin ja koulun terveyskumppanuuden avulla (AHEPA 2013-2016) -tutkimushanketta. Tutkielman tarkoitus on kuvata vanhempien näkemyksiä viidesluokkalaisten lasten unesta ja ruutuajasta sekä koulun roolista lasten uneen ja ruutuaikaan liittyvissä tekijöissä. Aineisto on kerätty viidesluokkalaisten lasten vanhemmilta (N=447) sähköisellä kyselylomakkeella vuonna 2015. Tutkimukseen osallistui 51 koulua Suomessa – tavoitteena saada kattava kuvaus tilanteesta. Vastaava aineistonkeruu suoritettiin AHEPA-hankkeessa myös Ranskassa; tässä pro gradu -tutkielmassa analysoidaan Suo- messa kerättyä aineistoa.

Tutkielman tavoitteena on tuottaa vanhempien kuvaamaa tietoa viidesluokkalaisten lasten ruutuajasta ja unesta. Tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa lasten ja perheiden terveyttä ja hyvinvointia edistävää toimintaa ja palveluita sekä kehitettäessä kodin ja koulun yhteistyötä ruutuaikaan ja uneen liittyen. Tutkielman tuottamaa tietoa voivat hyödyntää myös kouluikäisten parissa työskentelevät ammattilaiset, kuten opettajat ja sosiaali- ja terveydenhuol- lon henkilöstö, alan opiskelijat sekä lapsiperheet.

(8)

2 KOULUIKÄISEN LAPSEN RUUTUAIKA JA UNI 2.1 Tiedonhaun kuvaus

Tiedonhaku suoritettiin kolmesta kansainvälisestä tietokannasta: EBSCOhost, PubMed ja Eric.

Hakusanoina käytettiin: child, school-age, preadolescence, adolescence, preteen, tween, pa- rent, mother, father, caretaker, care-giver, guardian, custodian, sedentary, screen time, digital media, electronic media, sleep, rest ja bedtime, joista muodostettiin erilaisia hakulausekkeita.

Hakulausekkeita käytettiin eri tietokannoissa erilaisilla yhdistelmillä, mutta lopulta hakulau- seke muotoutui eri tietokannoissa samanlaiseksi. Valitun hakulausekkeen oikeellisuus ja riit- tävä kattavuus varmistettiin Itä-Suomen yliopiston kirjaston opetus- ja tietopalveluiden tieto- asiantuntijalta.

Aikarajaukseksi asetettiin vuosina 2007-2018 julkaistut tutkimukset. Rajaukseksi asetettiin myös vertaisarviointi ja englannin kieli. Eri tietokannoista hakutuloksina saatiin osittain samoja tutkimuksia. Tutkimukset arvioitiin ensin otsikkotasoisesti, jonka jälkeen relevanteista tutki- muksista luettiin tiivistelmät. Tiivistelmien perusteella valitut tutkimukset luettiin kokonaisuu- dessaan ja mukaan valittiin tutkimukset, jotka käsittelivät kouluikäisen lapsen ruutuaikaa ja/tai unta ja joissa oli huomioitu vanhempien tai huoltajien rooli. Pelkästään ruutuajan ja ylipainon suhdetta käsittelevät tutkimukset rajattiin pois, koska ne eivät liittyneet tämän pro gradu -tutkielman näkökulmaan. Kuitenkin tutkimukset, joissa tämän lisäksi käsiteltiin unen ja ruutuajan suhdetta valittiin mukaan.

Tiedonhaku suoritettiin ensimmäisen kerran marraskuussa 2016, jonka jälkeen se päivitettiin kesäkuussa 2017 ja vielä marraskuussa 2018. Tiedonhaun päivittämisen yhteydessä myös ha- kulauseketta päivitettiin hieman. Hakutulos laajeni, koska aiheesta on viime aikoina julkaistu runsaasti uusia tutkimuksia. Valittuihin tutkimuksiin sisällytettiin myös manuaalisella tiedon- haulla löytyneet tutkimukset. Manuaalista tiedonhakua suoritettiin hyödyntämällä valittujen tutkimusten lähdeluetteloita.

Kirjallisuuskatsaukseen hyväksyttiin kriteerien perusteella lopulta 20 tieteellistä artikkelia. Tie- donhaku hakusanoineen on kuvattu oheisessa taulukossa 1. Kirjallisuuskatsaukseen valitut artikkelit ovat julkaistu vuosina 2009-2018. Mukaan valittiin tutkimusartikkeleita laajasti ympäri

(9)

maailmaa: neljä Yhdysvalloista, kolme Suomesta, kolme Australiasta, kaksi Uudesta-Seelan- nista, yksi Isosta-Britanniasta, yksi Etelä-Koreasta, yksi Kanadasta, yksi Sveitsistä, yksi Singa- poresta, yksi Alankomaista ja lisäksi kaksi artikkelia oli tehty monikansallisessa yhteistyössä.

Kirjallisuuskatsaukseen mukaan valitut artikkelit on kuvattu liitteessä 1.

Vertaisarvioitujen tutkimusartikkeleiden lisäksi tutkimuksen taustassa on käytetty lähteinä il- miötä kuvaamaan aiheeseen liittyviä kansallisia dokumentteja, kuten Opetus- ja kulttuuriminis- teriön ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen materiaaleja sekä järjestöjen, kuten MLL:n ja Pelastakaa lapset ry:n tuottamia julkaisuja.

(10)

Taulukko 1. Tiedonhaku tietokannoista

Tietokanta Hakusanat Rajaukset Hakutu-

los

Valittu

EBSCOhost (30.11.2018) (4.6.2017)

((((child* OR preadolescen* OR adolescen*

OR preteen* OR tween*)) AND (parent* OR mother* OR father* OR caretaker* OR care- giver* OR guardian* OR custodian*)) AND (sedentary OR "screen time" OR "digital media" OR "electronic media")) AND (sleep* OR rest* OR bedtim*)

years:

2007-2018 peer rewieved english lan- guage

218 12

PubMed (14.6.2017)

years:

167 2

Eric (14.6.2017)

years:

6 1

EBSCOhost (4.11.2016)

OR preteen* OR tween*)) AND (sedentary OR "screen time" OR "digital media" OR de- vice*)) AND (sleep* OR rest* OR bedtim*)) AND (parent* OR mother* OR father* OR caretaker* OR custodian*)

years:

114 3

Manuaalinen haku

2

Yhteensä 581 20

(11)

2.2 Ruutuaika ja uni koululaisten hyvinvointia edistävänä ja heikentävänä tekijänä

Laaja monikansallinen tutkimus selvitti 9–11-vuotiaiden terveyteen liittyvää elämänlaatua.

Tutkimuksessa seurattiin, vaikuttaako terveyssuositusten mukainen toiminta terveyteen liitty- vään elämänlaatuun. Suositukset olivat: vähintään 60 minuuttia kohtalaista tai rasittavaa fyy- sistä aktiivisuutta, enintään 2 tuntia ruutuaikaa ja 9-11 tuntia unta vuorokaudessa. (Sampasa- Kanyinga ym. 2017.) Suomessa kouluikäisille on laadittu vastaavat suositukset (Opetusminis- teriö & Nuori Suomi ry 2008). Terveyssuositusten noudattaminen vaikutti positiivisesti terveyteen liittyvään elämänlaatuun: lapsilla, jotka noudattivat terveyssuosituksia, oli merkitsevästi parempi terveyteen liittyvä elämänlaatu kuin lapsilla, joiden elämäntyyli ei vastannut suosituk- sia (Sampasa-Kanyinga ym. 2017).

Terveyteen liittyvää elämänlaatua ja 10–13-vuotiaiden lasten ajankäytön yhteyttä on tutkittu myös australialaisessa tutkimuksessa. Tytöillä liikunta oli positiivisesti terveyteen liittyvään elämänlaatuun vaikuttava tekijä, kun taas television katselu heikensi sitä. Myös pojilla terveyteen liittyvää elämänlaatua paransi liikuntaharrastus ja heikentävänä tekijänä olivat videopelit.

Sekä tyttöjen että poikien terveyteen liittyvää elämänlaatua heikensi eniten ylipaino, mutta sillä, kuinka lapset käyttivät aikansa, oli myös selvä vaikutus hyvinvointiin. Ylipainon merkitystä elämänlaatua heikentävänä tekijänä lievensivät aktiiviset elämäntavat. (Tsiros ym. 2017.) Kouluikäisten lasten ruutuajan ja unen yhteys on ollut viime vuosina suosittu tutkimusaihe (Chaput ym. 2015, Ogunleye ym. 2015, Muller ym. 2017, Yland ym. 2015, Schweizer ym.

2016, Sormunen ym. 2016, Aishworiya ym. 2018). Ruutuajan on todettu vaikuttavan uneen vähentäen unen kestoa ja samalla myös heikentäen sen laatua (Chaput ym. 2015, Ogunleye 2015, Yland ym. 2016, Muller ym. 2017, Aishworiya ym. 2018). Ruutuajan ja unen yhteyttä on selvitetty vanhempien näkökulmasta myös kehityshäiriöisillä lapsilla, joiden on todettu olevan muita alttiimpia liialliselle ruutuajalle ja uniongelmille. Kuten muidenkin lasten, myös hei- dän kohdallaan ruutuaika vaikutti unen kestoon sitä vähentäen: tutkimuksen mukaan yhdeksän minuuttia lisää ruutuaikaa päivässä vähensi unen kestoa aina yhdellä minuutilla. Lisäksi lapsen korkeampi ikä ja perhemuotona yksinhuoltajuus olivat yhteydessä pienempään unen määrään.

(Aishworiya ym. 2018.)

Runsas ruutuaika voi altistaa lapsen liikkumattomuudelle ja aiheuttaa lihasjännitystä tai virhe- asentoja. Usein runsaaseen ruutuaikaan voi liittyä myös napostelua, joka lisää energiansaantia

(12)

aiheuttaen ylimääräistä painon nousua. (Terve koululainen 2018a.) Vastaavasti myös univajeen on todettu aiheuttavan terveyteen liittyviä oireita, kuten päänsärkyä ja ylipainoa väsymyksen kasvattaessa ruokahalua. (MLL 2018c, Terve koululainen 2018b.) Jo 1-2 tunnin päivittäinen ruutuaika voi aiheuttaa niska-hartiakipuja. 4-5 tuntia ruutuaikaa päivässä altistaa alaselkäki- vuille, päänsärylle ja silmäoireille. (Terve koululainen 2018a.) Myös nuoret itse ovat raportoi- neet tietokoneen käytön aiheuttaneen eniten oireita silmiin, päähän ja niska-hartiaseudulle.

Ruutuajasta aiheutuvia fyysisiä oireita lievittävät hyvä istumisergonomia ja asianmukainen va- laistus. Huomioitavaa kuitenkin on, että selvitettäessä nuorten saamien ergonomiaohjeiden vaikutusta tietokoneen käytöstä aiheutuneisiin oireisiin on todettu, että saaduilla ohjeilla ei ollut vaikutusta koettuihin oireisiin. Sen sijaan nuoret, jotka olivat saaneet ohjeeksi pitää taukoja tietokoneen käyttämisestä, kokivat hieman muita enemmän silmäoireita. (Hakala 2012.) Ruutuajalla on todettu olevan yhteyttä koulumenestykseen: lapset, joille kertyi ruutuaikaa yli kolme tuntia päivässä, saivat heikompia arvosanoja verrattuna lapsiin, jotka käyttivät ruutuaikaa korkeintaan kaksi tuntia päivässä. Selittävänä tekijänä heikompaan koulumenestykseen on esitetty ruutuajan kuluttavan vapaa-aikaa läksyjen teon, lukemisen ja nukkumisen kustannuk- sella. (Syväoja ym. 2013.) Ruutuaika voi vaikuttaa myös käyttäytymismalleihin. Runsaasti ruutuaikaa käyttävät lapset käyttäytyivät muita todennäköisemmin aggressiivisesti. Runsas ruutuaika oli yhteydessä myös yleisesti heikompaan sosiaaliseen käyttäytymiseen. (Padilla-Walker ym. 2017.)

Viime vuosina suosiotaan nostaneeseen digitaaliseen pelaamiseen liitetään sekä positiivisia että haitallisia vaikutuksia. Yksi pelaamisen konkreettisimmista hyödyistä on kielitaidon vahvistu- minen – pelit ja niiden ympärille rakentunut kulttuuri ovat edelleen vahvasti englanninkielisiä.

Nuoret kohtaavat pelatessaan paljon englannin kieltä ja lisäksi käyttävät sitä itse kommuni- koidessaan peliyhteisön kanssa. Pelaaminen parantaa kognitiivisia kykyjä, kuten tarkkaavai- suutta, tilan hahmottamista ja huomiokykyä. Nämä taidot kehittyvät erityisesti kolmiulottei- sessa toimintapeliympäristössä. Pelaamisen on todettu kehittävän myös tunne- ja sosiaalisia taitoja. Esimerkiksi pettymysten sietämisen harjoittelu on helpompaa pelissä kuin todellisessa tilanteessa. Lisäksi pelaaminen on viihdyttävää ja voi helpottaa stressiä tarjoten miellyttäviä kokemuksia. Pelien luonne on kehittynyt sosiaalisemmaksi kannustaen pelaajia yhteistyöhön, joka tukee sosiaalisten taitojen kehittymistä ja voi lisätä myönteistä käytöstä. (MLL 2018d.)

(13)

Sähköinen media voi altistaa lapsen pelkoja aiheuttaville kokemuksille, joita hän ei ole muuten elämässään kohdannut. Media voi myös luoda turvattomuuden tunnetta muistuttamalla lasta aiemmasta pelottavasta kokemuksesta. (MLL 2018b.) Fiktiivisiä kauhuelokuvia tai jännityssar- joja enemmän 11-vuotiaat kokevat ahdistusta faktaohjelmista, kuten uutisista, joissa kerrotaan erilaisista kriiseistä, rikoksista ja katastrofeista (Noppari 2014). Mediasisällön tulkitseminen ja ymmärtäminen voi aiheuttaa lapselle ristiriitaisia ajatuksia. Erityisen vaikeaa on kohdata ja kä- sitellä haitallista mediasisältöä, kuten väkivaltaista, kuolemaan liittyvää ja pornografista sisäl- töä. (MLL 2017a, MLL 2017b.) Lapsista ja nuorista kolmannes on kertonut nähneensä toisten lasten ja nuorten toteuttamaa seksuaalista häirintää verkossa. Seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutuminen on lasten ja nuorten kuvaamana harvinaisempaa, mutta kuitenkin tytöistä yli kymmenen prosenttia ja pojista alle viisi prosenttia on joutunut muiden nuorten taholta seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Lapset ja nuoret ovatkin kuvanneet ilmiön koskettavan useammin tyttöjä kuin poikia. Tyypillistä on, että seksuaalisesta häirinnästä ei kerrota aikuisille, vaan ennemminkin esimerkiksi kaverille. (Pelastakaa Lapset ry 2018.)

2.3 Ruutuaika osana kouluikäisten lasten arkea

Digitaalinen media on vakiinnuttanut asemansa kiinteäksi osaksi lasten ja nuorten arkea 2010- luvulla (MLL 2018a). Viime vuosina lasten ja nuorten mediaympäristössä on tapahtunut muu- toksia: mobiililaitteet ovat kasvattaneet merkitystään ja niitä käytetään aiempaa aktiivisemmin.

Sosiaalisen median käytössä ja verkkoelämässä muutenkin on lasten ja nuorten välillä kuitenkin suuriakin eroja. Osa käyttää aikaa sosiaalisissa verkostopalveluissa, kun taas toiset keskittyvät esimerkiksi pelaamiseen. Omasta huoneestaan käsin internetiin pääsee jollakin laitteella 11- vuotiaista jopa yhdeksän lasta kymmenestä. (Noppari 2014.)

9–11-vuotiaiden keskimääräinen ruutuaika vuorokaudessa on kansainvälisesti tarkasteltuna 2,9 tuntia ja vastaavasti Suomessa 3 tuntia (Sampasa-Kanyinga ym. 2017). Tuoreimman kouluterveyskyselyn mukaan 37,5 prosenttia 4.- ja 5.-luokkalaisista kokee itsensä tärkeäksi osaksi net- tiyhteisöä. Kouluterveyskysely selvitti myös neljäs- ja viidesluokkalaisten nettiriippuvuutta: lä- hes kolmannes (31,6 %) kuvasi, että on yrittänyt usein viettää vähemmän aikaa netissä, mutta on epäonnistunut ja reilu viidesosa (21,2 %) oli huomannut usein olevansa netissä, vaikka ei olisi huvittanut. (THL 2017.)

(14)

Digitaaliset pelit ovat tänä päivänä keskeisessä roolissa kouluikäisten arjessa. Pelaaminen näh- dään ajanvietteen lisäksi myös tärkeänä harrastuksena, joka voi rinnastua merkittävyydellään esimerkiksi musiikki- tai liikuntaharrastukseen. (MLL 2018a.) Pelaajabarometrin (2018) mukaan koko väestöstä juuri lapset ja nuoret pelaavat digitaalisia viihdepelejä eniten. Edeltävään Pelaajabarometriin (2015) verrattuna niin lasten ja nuorten kuin koko väestön pelaaminen on tilastollisesti merkitsevästi laskenut. Kuitenkin viikoittain jotakin viihdepeliä ilmoitti pelaa- vansa lähes 70 prosenttia lapsista ja nuorista (Pelaajabarometri 2018).

Mediavälineitä käytetään usein samanaikaisesti, eikä käyttö ole aina keskittynyttä. Koululainen voi yksin kotona ollessaan avata television taustahälinäksi, ilman tarkoitusta katsella sitä. Kos- ketusnäytölliset laitteet ovat yleistyneet. Kännykkä nähdään henkilökohtaisena laitteena, joka lisää lapsen itsenäisyyttä. Lasten nettiyhteydellisten puhelinten myötä mediakäytön valvonta perheissä on vaikeutunut ja siten herättänyt huolta etenkin nuorempien lasten kohdalla. (Nop- pari 2014.)

2.3.1 Vanhempien rooli mediakasvatuksessa

Suomalaisessa Lasten ja nuorten terveysseurannan kehittäminen -hankkeessa (LATE) on selvitetty huoltajien arviota viidesluokkalaisen lapsensa vuorokausittaisesta ruutuajasta: vanhempien mukaan suurin osa (64 %) viidesluokkalaisista katsoi televisiota tai käytti tietokonetta arkisin 1-2 tuntia päivässä, pojat tyttöjä enemmän. Viikonloppuisin ruutuaika oli runsaampaa, suosituksen mukaisen alle kahden tunnin ruutuajan rajoissa oli vanhempien mukaan 20 prosenttia pojista ja 30 prosenttia tytöistä (Mäki 2010.) Vanhemmat arvioivat lastensa käyttämän ruutuajan pienemmäksi kuin lapset itse (Granich ym. 2010).

Vanhempien tietämys lastensa käyttämästä ruutuajasta vaihtelee, mutta ruutuajan rajoittaminen on yleistä (Dorey ym. 2009). Ruutuaika kuuluu oleellisena osana lasten vapaa-aikaan, etenkin viikonloppuisin. Ruutuajan määrään vaikuttavat vanhempien ja sisarusten esimerkki ja tuki, kotiympäristö ja ruutuaikaan liittyvät rajoitukset (Granich ym. 2010.) Vanhempien suhtautumi- nen esimerkiksi lapsen pelaamiseen riippuu oleellisesti siitä, pitääkö vanhempi pelaamista ter- veydellisenä riskinä vai viihteenä ja harrastuksena. Vanhemmat, joille pelimaailma on tuttu, suhtautuvat pelaamiseen todennäköisesti myönteisemmin pelejä heikosti tunteviin verrattuna.

(MLL 2018a.) Erilaiset näkökulmat ja tulkinnat vaikuttavat vanhempien tapoihin säädellä lastensa median käyttöä. (MLL 2018a, Nikken & Opree 2018.)

(15)

Vanhemmat kokevat ruutuajan rajoittamisen tarpeellisena, mutta näkevät siinä myös haasteita (Dorey ym. 2009, Evans ym. 2011). Esimerkiksi television katselun rajoittaminen suositusten mukaiseen kahteen tuntiin koettiin yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan haasteelliseksi, koska lapset suhtautuivat negatiivisesti rajoituksiin, vanhempien mahdollisuus rajoittaa ruutuaikaa oli rajallista ja he saivat television katselusta positiivisia hyötyjä ajankäytöllisiin haasteisiin (Evans ym. 2011). Televisio toimi arjessa usein lapsenvahtina ja viihdykkeenä (Dorey ym. 2009, Evans ym. 2011). Vanhemmat toivat esiin, että media pitää heidän lapsensa turvallisesti varattuina, kun he itse tekivät esimerkiksi kotitöitä (Evans ym. 2011). Liiallinen ruutuaika ei ole ainoa ongelma television katselussa ja muun elektronisen median käytössä, jonka vanhemmat kokevat: suurena haasteena koettiin myös lapsille sopimaton ohjelmasisältö. (Dorey ym. 2009.) Ruutuajan rajoittamisessa ja valvonnassa on todettu olevan sosiodemografisia eroja (Schoeppe ym. 2016, Top 2016, Nikken & Opree 2018). Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan aasialaista taustaa olevat vanhemmat rajoittivat ruutuaikaa tehokkaimmin, kun taas latinalaisamerikkalai- silla vanhemmilla oli vähiten sääntöjä ruutuaikaan liittyen (Top 2016). Suurempituloisissa per- heissä valvonta oli tarkempaa verrattuna vähemmän ansaitseviin perheisiin (Top 2016, Nikken

& Opree 2018). Perheissä, jossa oli alhainen tulotaso, matala koulutustaso ja/tai yksinhuoltaja- perheissä oli vähemmän kosketusnäytöllistä elektroniikkaa verrattuna korkeamman tulotason ja ylemmän koulutustason perheisiin sekä ydinperheisiin. Yksinhuoltajaperheiden lapset käyt- tivät muita enemmän sekä sosiaalista mediaa, viihdemediaa että kognitiivisia ja luovia sähköi- sen median muotoja. Alhaisempi koulutustaso vaikutti heikentävästi vanhemman kykyyn omaksua uusia mediateknologioita, kun taas tulotasolla ja perhemuodolla ei ollut vaikutusta teknologioiden omaksumiseen. Vanhemman heikko kyky omaksua uusia teknologioita aiheutti enemmän huolenaiheita lapsen mediankäyttöön liittyen. (Nikken & Opree 2018).

Lapsen sukupuoleen liittyviä eroja valvonnan laadussa ja määrässä ei todettu olevan, kun taas lapsen iällä oli selvä vaikutus; nuorempia lapsia valvottiin tehokkaammin ja vanhemmat lapset saivat enemmän vapauksia ruutuaikaan liittyen. (Top 2016.) Vastaava tulos oli nähtävissä myös suomalaisessa tutkimuksessa, jonka mukaan vanhemmat suhtautuivat sallivammin lastensa television katseluun lapsen ollessa 12–13-vuotias kuin kaksi vuotta aikaisemmin lapsen ollessa 10–11-vuotias (Sormunen ym. 2016). Myös aikuisen omalla ruutuajalla on vaikutusta: aikuiset, jotka itse käyttivät ruutuaikaa alle kaksi tuntia päivässä, eivät sallineet kahta tuntia enempää ruutuaikaa 5–12-vuotiaille lapsillekaan. Aikuisista suurimman osan mielestä lapsille ei tulisi

(16)

sallia ruutuaikaa yli kahta tuntia vuorokaudessa. Naiset suhtautuivat ruutuajan rajoittamiseen miehiä tiukemmin. (Schoeppe ym. 2016.)

Aiemmissa tutkimuksissa on tunnistettu, että vanhemmat käyttävät erilaisia tyylejä lapsensa ruutuajan rajoittamisessa ja median käytön seurannassa. Yhdysvalloissa tutkittiin äitien käyttä- miä tyylejä ja niiden vaikutuksia. Aktiivisella valvonnalla vanhemmat opettivat lapsensa käyt- tämään mediakritiikkiä; vanhemmat esimerkiksi keskustelivat lastensa kanssa väkivaltaisen oh- jelman jälkeen, millaisia seuraamuksia väkivallalla on todellisessa elämässä. Huomattavaa oli, että rajoittavalla tyylillä oli yhteys suurempaan ruutuaikaan, kun taas aktiivinen valvonta ennusti vähäisempää median käyttöä. Lisäksi, jos äiti käytti itse samoja media-alustoja lapsen kanssa, lapsen median käyttö oli todennäköisesti vähäisempää. (Padilla-Walker ym. 2017.) Lähes 50 prosenttia alakoululaisten vanhemmista kokee huolta lapsen digilaitteiden parissa viettämästä ajasta. Huolta lapsen netissä ja peleissä näkemästä sisällöstä kantoi 25 prosenttia vanhemmista ja vähäisestä fyysisestä aktiivisuudesta 17 prosenttia. Poikien vanhemmat olivat tyttöjen vanhempia hieman useammin huolissaan lapsensa digilaitteiden käytöstä. (Vanhem- pien barometri 2018.)

2.3.2 Koulu mediakasvattajana

Suomi on modernin oppimisen huipulla. Tätä ansiota tukemaan hallitus on asettanut Uudet op- pimisympäristöt ja digitaaliset materiaalit peruskouluihin -kärkihankkeen (2015-2019). Kärki- hankkeen myötä sähköiset oppimateriaalit ja verkko-oppimisympäristöt vakiintuvat myös pe- ruskoulujen käyttöön. Ne monipuolistavat oppimisen ja opetuksen tapoja tarjoten mahdollisuu- den oppijalähtöisyyteen. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015, Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016.) Uuden opetussuunnitelman perusteissa tieto- ja viestintäteknologian käyttö nimetäänkin luontevaksi osaksi oppilaan omaa ja yhteisön oppimista. Tieto- ja viestintäteknologiaa kannustetaan hyödyntämään oma-aloitteisesti erilaisissa oppimistehtävissä. Perusteissa tuodaan esiin myös vastuullinen ja turvallinen toiminta; oppilaita ohjataan turvalliseen ja eettiseen tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämiseen ja myös lähdekriittisyyteen kiinnitetään huomiota. Li- säksi teknologiaa hyödynnetään vuorovaikutuksessa ja verkostoitumisessa ja tavoitteeksi on nostettu erityisesti kansainvälinen vuorovaikutus, sen merkityksen, riskien ja mahdollisuuksien hahmottaminen globaalissa maailmassa. (Opetushallitus 2014.)

(17)

Vanhempien barometri (2018) selvitti vanhempien näkemyksiä uudesta opetussuunnitelmasta.

Vanhempien mukaan digilaitteiden käyttö opetuksessa oli lisääntynyt vuonna 2016 uudistuneen opetussuunnitelman myötä. Kolme neljästä vanhemmasta oli samaa mieltä siitä, että opetuksessa oli lisätty digitaalisten laitteiden käyttöä. Vanhemmat arvioivat digilaitteita käytettävän opetuksen apuvälineenä yhtä paljon sekä ala- että yläkoulussa ja noin 70 prosenttia vanhemmista vastasi, että oppimateriaaleja käytetään digitaalisessa muodossa oppikirjojen rinnalla.

Alakoulun oppilaiden vanhemmista 40 prosenttia ilmoitti, että heidän lapsensa saavat käyttää omia laitteitaan, kuten kännyköitä, tietokoneita ja tabletteja, oppitunneilla. Omien laitteiden käytöstä oli sovittu vanhempien kanssa reilun kolmanneksen mielestä. Vanhemmista 60 prosenttia arvioi, että koulussa oli laadittu pelisäännöt digitaalisten laitteiden käytöstä. Suomen- kielisissä kouluissa pelisäännöistä sopiminen oli yleisempää kuin ruotsinkielisissä kouluissa:

suomenkielisten koulujen vanhemmista 66 prosenttia ja ruotsinkielisten koulujen vanhemmista 54,6 prosenttia oli sitä mieltä, että pelisäännöt digilaitteiden käyttöön oli laadittu koulussa.

(Vanhempien barometri 2018.)

Sosiaalinen media on lyhyessä ajassa vakiinnuttanut asemansa merkittäväksi osaksi yhteiskun- taa ja niinpä myös Opetushallitus (2012) on antanut suosituksensa sosiaalisen median opetus- käytöstä. Linjausten tavoitteena on edistää toimintatapoja, jotka luovat oppilaille tasavertaiset mahdollisuudet oppia hyödyntämään sosiaalista mediaa ja ymmärtämään sen roolia yhteiskun- nassa. Keskeisessä osassa on turvallisen oppimisympäristön takaaminen myös verkossa, josta huolehditaan luomalla yhteinen toimintamalli, säädösten ja määräysten tuntemisella ja noudat- tamisella. Tietoyhteiskunnassa mediataidot ovat osa kansalaistaitoja; oppilaita kannustetaan vastuulliseen aktiivisuuteen ja osallisuuteen verkkokeskusteluissa. (Opetushallitus 2012.)

2.4 Kouluikäisten lasten uni

Riittävällä unella on merkittäviä hyötyjä kasvavalle ja kehittyvälle nuorelle. Aivojen palautu- minen päivän virikkeistä ja asioiden siirtyminen pitkäkestoiseen muistiin vaativat unta. Unella on merkitystä luovuuden edistämisessä ja päättelykyvyn helpottumisessa. Unen aikana erittyy kasvuhormonia, joka vaikuttaa kasvuun ja kehitykseen. (MLL 2018c.) Univaje on haitallista terveydelle ja voi aiheuttaa alttiutta tiettyjen sairauksien, kuten diabeteksen ja masennuksen, puhkeamiselle. (Käypä hoito 2018, MLL 2018c, Terve koululainen 2018b.) Unen puute aiheut-

(18)

taa usein oireita, kuten väsymystä, mielialaongelmia, keskittymisvaikeuksia, sosiaalisten suh- teiden ongelmia ja vetämättömyyttä (Paavonen & Saarenpää-Heikkilä 2017). Univaje voi esiin- tyä myös esimerkiksi päänsärkynä tai ylipainona väsymyksen kasvattaessa ruokahalua. (MLL 2018c, Terve koululainen 2018b.)

Kouluikäisten tarpeellinen unen määrä on jokseenkin yksilöllistä, mutta sen ajatellaan olevan noin 8-10 tuntia vuorokaudessa. (Opetusministeriö & Nuori Suomi ry 2008, Paavonen & Saa- renpää-Heikkilä 2017.) 11–12-vuotiaiden tarpeellisen yöunen keskiarvoksi on määritelty 9,3–

9,6 tuntia vuorokaudessa (THL 2018). Australialaisen tutkimuksen mukaan suurin osa 11–12- vuotiaista lapsista menee arkisin nukkumaan kello 20.30-21.30 välillä ja viikonloppuisin myö- hempään (Granich ym. 2010). Laaja, monikansallinen tutkimus osoitti 9–11-vuotiaiden lasten nukkuvan keskimäärin hieman alle yhdeksän tuntia vuorokaudessa ja nukkumaanmenoajan olevan keskimäärin klo 22.18. (Chaput ym. 2015.) Myös Etelä-Korealaisessa tutkimuksessa todettiin alakouluikäisten lasten nukkuvan keskimäärin reilun kahdeksan ja puolen tunnin yöunet (Ham ym. 2013). Suomessa nukutaan keskimäärin pidempiä yöunia: viidesluokkalaisten lasten unen pituus on heidän itsensä kuvaamana arkisin noin yhdeksän ja puoli tuntia sekä viikonloppuisin noin kymmenen tuntia (Kanste ym. 2017).

Uni voi häiriintyä runsaasta ruutuajasta sekä laadun heikentymisenä että keston vähenemisenä (Chaput ym. 2015, Ogunleye 2015, Yland ym. 2016, Muller ym. 2017, Aishworiya ym. 2018).

Häiriöistä selvästi kärsivä unen määrä ja laatu vaikuttavat lapsen vointiin myös päivällä. Pie- nillä lapsilla se ilmenee usein rauhattomuutena tai itsesäätelyn vaikeutena ja isommilla lapsilla sosiaalisina ongelmina tai keskittymisvaikeuksina. (Paavonen & Saarenpää-Heikkilä 2017.) Kouluterveyskyselyn mukaan 4.-5.-luokkalaisista suomalaislapsista nukahtamisvaikeuksia tai heräilemistä öisin kokee joskus 33,5 prosenttia ja usein 10,3 prosenttia (THL 2017).

14–17-vuotiaat nuoret, jotka omistivat älypuhelimen, nukkuivat vähemmän muihin verrattuna sekä arkena että viikonloppuisin. Älypuhelimen omistavilla todettiin myös olevan muita enem- män univaikeuksia. Älypuhelimen omistavien keskimääräinen unen pituus jäi alle 14–17-vuotiaille suositellun 8-10 tunnin unen pituudesta, kun taas nuoret, jotka eivät omistaneet älypuhe- linta nukkuivat keskimäärin suositellun määrän. (Schweizer 2016.) Ruutuajalla oli merkitystä myös nuorempien, 6–8-vuotiaiden, lasten uneen. Paljon ruutuaikaa käyttävät ja ne, joilla oli omassa huoneessaan elektronista mediaa, menivät muita myöhemmin nukkumaan ja nukkuivat vähemmän kuin muut arkena. (Ogunleye 2015, Muller ym. 2017.) Jos lapsen omassa huoneessa

(19)

oli elektronista mediaa, sitä käytettiin ennen nukahtamista. Vanhemmat raportoivat, että televisio lapsen huoneessa saattoi aiheuttaa myös nukkumaanmenokehotuksista kieltäytymistä (Gra- nich ym. 2010). THL (2018) suositteleekin yöunen laadun parantamiseksi hallitsemaan ärsyke- tulvaa jättämällä television katselun, puhelimessa puhumisen, internetin selailun ja tietoko- neella työskentelyn pois vuoteesta.

Myöhäiseen nukkumaanmenoon vaikuttaa myös alueellinen huono-osaisuus: 11–15-vuotiaista pojista 42 prosenttia ja tytöistä 37 prosenttia menivät myöhään nukkumaan. Korkea ruutuaika selitti osaltaan myöhäistä nukkumaanmenoaikaa. Lapset, jotka käyttivät ruutuaikaa alle kaksi tuntia vuorokaudessa, menivät nukkumaan aikaisemmin kuin ne, jotka käyttivät ruutuaikaa 2- 4 tuntia vuorokaudessa. Kaikkein myöhimpään nukkumaan menivät ne, jotka käyttivät ruutuaikaa yli 4 tuntia vuorokaudessa. (Ogunleye 2015.) Yli kahden tunnin vuorokausittainen ruutuajan käyttö vähensi keskimääräistä uniaikaa 9-vuotiailla lapsilla 11 minuuttia (Yland ym.

2016). Ruutuajan yhteys uneen havaittiin myös kehityshäiriöisten lasten ruutuajan ja unen yh- teyttä selvittävässä tutkimuksessa, jossa todettiin jokaisen yhdeksän minuutin ruutuaikajakson vähentävän unen määrää yhdellä minuutilla (Aishworiya ym. 2018). Myös lasten, jotka nautti- vat kofeiinipitoisia juomia todettiin menevän myöhemmin nukkumaan ja heräsivät myöhem- min verrattuna lapsiin, jotka eivät koskaan juoneet kofeiinipitoisia juomia (Muller ym. 2017).

2.5 Vanhemmat riittävän unen turvaajana

Vanhemmilla on merkittävä rooli kouluikäisen lapsen riittävässä unen saannissa (Pyper ym.

2017). Vanhemmat eivät kuitenkaan aina ole tietoisia lapsensa laadullisista uniongelmista, kuten nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilyistä (Paavonen & Saarenpää-Heikkilä 2017). Vanhem- mat käyttävät erilaisia menetelmiä lastensa unen turvaamiseen. Kanadalaisen tutkimuksen mukaan 93,9 % vanhemmista kehottivat lastansa menemään nukkumaan tiettyyn aikaan; 89,6 % vanhemmista kehottivat rajoittamaan ruutuaikaa makuuhuoneessa; 84,4 % vanhemmista olivat asettaneet säännön nukkumaanmenoajasta ja 77,4 % vanhemmista olivat asettaneet säännön ruutuajasta makuuhuoneessa. (Pyper ym. 2017).

Nukkumaanmenosta asetetut säännöt ennustivat etenkin arkisin sitä, nukkuuko lapsi suositellun määrän. Nukkumaanmenoon kehottamisella ja selkeällä nukkumaanmenoajasta asetetulla sään- nöllä todettiin olevan merkittävä ero. Pelkkä kehottaminen ennusti ennemminkin sitä, että lapsi

(20)

ei nuku suositusten mukaisesti, kun taas asetettu sääntö ennusti suositusten mukaista nukku- mista. Viikonloppuisin vastaavaa merkitystä vanhempien käyttämillä tukimenetelmillä ei todettu olevan. (Pyper ym. 2017.)

Vanhemmat arvioivat lapsensa unen määrän suuremmaksi kuin todellinen, mitattu uniaika.

Vanhempien arvio unen määrästä oli lähempänä todellista lepoon käytettyä aikaa kuin unta.

(Muller ym. 2017.) Nukkumaanmenoajan määrittely koettiin hankalaksi, koska lapsi saattoi käyttää aikaansa esimerkiksi kokeeseen lukemiseen. Vanhemmat saattoivat myös itse työsken- nellä myöhään tai mennä itse ennen lasta nukkumaan, jolloin nukkumaanmenon valvonta ei ollut mahdollista. (Ogunleye ym. 2015.) Lapsiperheissä vanhempien työvuoron sijoittuminen iltaan voi aiheuttaa perheelle jopa enemmän haasteita kuin pitkät työvuorot. Pitkä työaika, 41- 45 tuntia viikossa tai jopa yli 45-tuntinen työviikko, oli yleisempi miehillä kuin naisilla. Lapsi- perheiden isät tekivät lapsettomiin miehiin verrattuna useammin pitkää työviikkoa. Kouluikäis- ten lasten isistä jopa 17 prosenttia ilmoitti säännölliseksi viikoittaiseksi työajakseen yli 45 tuntia. Kouluikäisten lasten äideistä puolestaan 5 prosenttia raportoi säännölliseksi viikkotyöajak- seen yli 45 tuntia. Lapsiperheiden vanhempien yleisin työaikamuoto oli säännöllinen päivätyö, mutta kuitenkin isistä 30 prosenttia ja äideistä joka viides ilmoitti käyttävänsä edes jonkin ver- ran aikaa ansiotyöhön iltaisin. (Miettinen & Rotkirch 2012.)

Vanhempien keskinäistä vastuunjakoa tarkasteltaessa edelleen oli nähtävissä, että naiset kokivat hoitavansa enemmän lapsia ja heidän asioitaan miehiä useammin, mutta myös jaettu vastuu oli yleistä. Vastuun jakaminen lasten kanssa seurustelussa oli melko tasaista puolisoiden välillä:

70 prosenttia raportoi jakavansa vastuun tältä osin. (Pietiläinen & Attila 2018.) Vanhempien näkemyksiä terveyskasvatukseen liittyvästä vastuunjaosta koulun kanssa selvittävän tutkimuksen mukaan vanhemmista valtaosa (85,8 %) koki uneen ja lepoon liittyvän terveyskasvatuksen kuuluvan kodin vastuualueisiin (Sormunen ym. 2012).

2.6 Kodin ja koulun yhteistyö terveyskasvatuksessa

Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta (338/2011) määrittää, että terveysneuvonnan on tuettava yksilön ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä, ottaen huomioon levon, ja median merkityksen terveyden ja turvallisuuden näkökulmasta. Uni ja ruutuaika huo-

(21)

mioidaankin laajoissa terveystarkastuksissa, jotka ovat kansallisesti linjattu järjestettävän kaikille viidesluokkalaisille kouluterveydenhuollossa (Sosiaali- ja terveysministeriö 2009, Haku- linen-Viitanen ym. 2012). Näitä teemoja käsitellään jo sekä vanhempien että viidesluokkalaisen omassa esitietolomakkeessa laajaan terveystarkastuksen liittyen (THL 2013, THL 2014). Laa- joissa terveystarkastuksissa huomioidaan lapsen terveyden lisäksi koko perheen hyvinvointi (Sosiaali- ja terveysministeriö 2009).

Kouluterveydenhuollossa laajoja terveystarkastuksia tulee järjestää yhteensä kolme: vuosiluokilla 1, 5 ja 8. Laajaan terveystarkastukseen kuuluu aina sekä terveydenhoitajan että lääkärin tarkastus tai se voidaan järjestää myös samalla vastaanottokäynnillä. Ohjeistusten mukaan ter- veystarkastus tilastoidaan laajaksi, kun ainakin yksi vanhempi osallistuu vähintään toiseen laa- jan terveystarkastuksen osioon. (Hakulinen ym. 2018.) Laajat terveystarkastukset tavoittavat oppilaat hyvin: sekä vuonna 2013 että vuonna 2015 tarkastus toteutui koko maassa 97 prosen- tille viidesluokkalaisista (Wiss ym. 2014, Hakulinen ym. 2018). Laajojen terveystarkastusten kattava järjestäminen kuitenkin vaihteli maakunnittain. Luokkatasosta riippuen laajasta ter- veystarkastuksesta puuttui tavallisimmin lääkärintarkastus (3-5 %), mutta myös terveydenhoitajan tarkastusten järjestämisessä oli puutteita (1-3 %). (Hakulinen ym. 2018.) Kouluterveyden- huollon lääkäreiden henkilöstömitoitus täyttyikin vain 8 % terveyskeskuksista valtakunnallisen suosituksen mukaisesti vuonna 2017. Samana vuonna kouluterveydenhoitajien suositeltu hen- kilöstömitoitus sen sijaan täyttyi 88 prosentissa terveyskeskuksista. (Wiss ym. 2018.)

Ruutuaika ja uni suositellaan huomioitavan laajojen terveystarkastusten lisäksi jokaisessa kou- luikäisen määräaikaisessa terveystarkastuksessa (Mäkinen ym. 2017, Paavonen & Saarenpää- Heikkilä 2017). Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Menetelmäkäsikirja (2017) ohjaa selvit- tämään kouluikäisen unirytmiä, nukkumistottumuksia ja unihäiriöitä suhteuttaen unen lapsen kehitystasoon. Uni voi olla riittämätöntä, vaikka unen laadussa ei sinällään olisi häiriöitä ja toisaalta unihäiriöt voivat olla merkittävä ongelma lapselle, vaikka unen pituus olisikin hyvällä tasolla. Unen määrän ja laadun arvioimiseksi kouluikäiseltä suositellaan terveystarkastuksissa tiedustelemaan uneen puutteeseen viittaavia oireita, nukahtamiseen ja unen laatuun liittyviä ongelmia, nukkumaanmeno- ja heräämisaikaa ja vuorokausirytmin säännöllisyyttä. Vanhempien ja kouluikäisen omaa roolia suositellaan korostettavan liian vähäiseen uneen liittyvien oireiden tunnistamisessa. (Paavonen & Saarenpää-Heikkilä 2017.)

(22)

Terveyskasvatus huomioidaan kouluterveydenhuollon lisäksi myös opetuksessa. Ympäristö- oppi on integroitu oppiaine, joka koostuu biologian, maantiedon, fysiikan, kemian ja terveystiedon tiedonaloista. Ympäristöoppi yhdistää luonnon- ja ihmistieteellisiä näkökulmia. Yhtenä ympäristöopin tavoitteena on ohjata oppilaita tuntemaan ja ymmärtämään itseään, muita ihmi- siä ja terveyden ja hyvinvoinnin merkitystä. Ympäristöoppiin sisältyvän terveystiedon näkö- kulmasta merkityksellistä on terveyttä tukevien ja suojaavien tekijöiden ymmärtäminen ympä- ristössä ja ihmisten toiminnassa. Lisäksi terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta edistävä osaaminen nostetaan tärkeäksi oppimistavoitteeksi 3.-6. vuosiluokilla korostamalla esimerkiksi arjen terveystottumuksia. (Opetushallitus 2014.)

Vanhempien näkemyksen mukaan terveyskasvatus oli joko täysin heidän omalla vastuullaan tai koulun ja vanhempien jaettu vastuualue. Iältään nuoremmat ja maaseudulla asuvat vanhemmat kokivat iäkkäämpiä ja kaupungissa asuvia vanhempia todennäköisemmin, että terveyskasvatuksen tulisi olla yhteinen tehtävä koulun kanssa. Vanhemmista suurimman osan mielestä uneen ja lepoon liittyvä terveyskasvatus oli joko kokonaan tai pääasiassa kodin vastuulla. Yli puolet vanhemmista ajatteli myös internetin käyttöön liittyvän terveyskasvatuksen kuuluvan pääasiassa tai kokonaan kodin vastuulle. (Sormunen ym. 2012.)

Perusopetuslain 1. luvun 3. §:n mukaan opetuksen tulee tapahtua yhteistyössä kotien kanssa.

Huoltajan velvollisuuksiin kuuluu huolehtia siitä, että oppivelvollisuus tulee suoritettua (Perus- opetuslaki 628/1998). Koulun tehtävä on tukea huoltajien kasvatustehtävää sekä vastata ope- tuksesta ja kasvatuksesta kouluyhteisön jäsenenä. Kodin ja koulun yhteistyö edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä. Jaettu kasvatusyhteistyö lisää paitsi oppilaan, myös luokan ja koko kouluyhteisön hyvinvointia ja turvallisuutta. (Opetushallitus 2014.)

2.7 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista

Tutkimuksen lähtökohdat liittyvät lasten ruutuaikaan, uneen sekä vanhempien ja koulun rooliin ja yhteistyöhön niihin liittyvissä tekijöissä. Ruutuaika on oleellinen osa lasten vapaa-aikaa ja sen määrä on suurempi viikonloppuisin kuin arkena (Granich ym. 2010). Suositusten mukaan kouluikäisen ruutuajan määrän olisi hyvä rajoittua kahteen tuntiin vuorokaudessa (Opetusmi- nisteriö & Nuori Suomi ry 2008, Mäkinen ym. 2017). Aikaisemman tutkimustiedon mukaan

(23)

kouluikäisten ruutuaika on kuitenkin ylittänyt suositukset niin Suomessa kuin kansainvälisesti- kin (Sampasa-Kanyinga ym. 2017). Runsaan ruutuajan on todettu aiheuttavan terveydellisiä ongelmia, kuten unen lyhentymistä ja laadun heikkenemistä (Chaput ym. 2015, Ogunleye 2015, Yland ym. 2016, Muller ym. 2017, Aishworiya ym. 2018), koetun terveyteen liittyvän elämän- laadun heikkenemistä (Tsiros ym. 2017) ja oireita silmiin, päähän ja niska-hartiaseudulle (Ha- kala 2012). Suositukset ylittävä ruutuaika on ollut yhteydessä myös heikompaan koulumenestykseen (Syväoja ym. 2013), aggressiivisuuteen ja yleisesti heikompaan sosiaaliseen käyttäy- tymiseen (Padilla-Walker ym. 2017).

Vanhemmat arvioivat lastensa käyttämän ruutuajan pienemmäksi kuin lapset itse. (Granich ym.

2010.) Vanhemmat näkevät tärkeänä rajoittaa ruutuaikaa, mutta kokevat siinä myös haasteita (Dorey ym. 2009, Evans ym. 2011). Ruutuajan rajoittamisen lisäksi haasteena koetaan lapsille sopimaton ohjelmasisältö (Dorey ym. 2009). Ruutuajan rajoittamisessa ja valvonnassa on todettu olevan sosiodemografisia (Schoeppe ym. 2016, Top 2016) sekä lapsen ikään liittyviä eroja (Sormunen ym. 2016, Top 2016). Lisäksi erilaiset näkökulmat ja tulkinnat vaikuttavat vanhempien tapoihin säädellä lastensa median käyttöä. (MLL 2018a, Nikken & Opree 2018).

Kouluikäisten tarpeellinen unen määrä on noin 8-10 tuntia vuorokaudessa. (Opetusministeriö

& Nuori Suomi ry 2008, Paavonen & Saarenpää-Heikkilä 2017.) Viidesluokkalaisten, eli 11–

12-vuotiaiden lasten tarpeellisen unen keskiarvoksi on määritelty 9,3–9,6 tuntia vuorokaudessa (THL 2018). Suomalaiset lapset nukkuvat kansainväliseen tasoon nähden hieman pidempiä yö- unia (Ham ym. 2013, Chaput ym. 2015, Kanste ym. 2017). Kuten ruutuajalla muutenkin, myös älypuhelimilla on todettu olevan vaikutusta unihäiriöihin (Schweizer 2016). Vanhempien rooli on merkittävä kouluikäisen riittävässä unensaannissa (Pyper ym. 2017). Kuitenkin, vanhemmat arvioivat lapsensa unen määrän suuremmaksi kuin todellinen, mitattu uniaika (Muller ym.

2017). Säännöt nukkumaanmenoon liittyen ennustivat etenkin arkisin suositeltua unimäärää.

Viikonloppuisin samanlaista yhteyttä vanhempien tukimenetelmillä ei ole todettu olevan. (Py- per ym. 2017.)

Valtakunnallisesti lasten ruutuaika ja uni on huomioitu Valtioneuvoston asetuksessa neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta (338/2011), joka määrittää ne yhdeksi terveysneuvonnassa huomioitavaksi osa-alueeksi. Uni ja ruutuaika ovat teemoja, jotka on määritelty käsiteltäviksi asioiksi sekä laa-

(24)

joissa että määräaikaisissa terveystarkastuksissa kouluterveydenhuollossa (Sosiaali- ja terveys- ministeriö 2009, Hakulinen-Viitanen ym. 2012, Mäkinen ym. 2017, Paavonen & Saarenpää- Heikkilä 2017). Kouluterveydenhuollon lisäksi unta ja ruutuaikaa käsitellään opetuksessa osana arjen terveystottumuksia. Vuosiluokilla 3-6 tärkeänä oppimistavoitteena on terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta edistävä osaaminen (Opetushallitus 2014). Aiempi tutkimustieto kuitenkin osoittaa, että vanhemmista suurimman osan mielestä uneen ja lepoon liittyvä terveyskasvatus kuuluu joko kokonaan tai pääasiassa kodin vastuulle. Yli puolet vanhemmista ajatteli myös, että internetin käyttöön liittyvä terveyskasvatus on pääasiassa tai kokonaan kodin vas- tuualuetta. (Sormunen ym. 2012.) Opetushallituksen (2014) mukaan jaettu kasvatusyhteistyö kouluyhteisön hyvinvointia ja turvallisuutta.

(25)

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata vanhempien näkemyksiä viidesluokkalaisten lasten unesta ja ruutuajasta sekä koulun roolista lasten uneen ja ruutuaikaan liittyvissä tekijöissä.

Tavoitteena on tuottaa vanhempien kuvaamaa tietoa viidesluokkalaisten lasten ruutuajasta ja unesta.

Tutkimuskysymykset ovat:

1. Millaisia käytäntöjä perheillä on viidesluokkalaisten lasten nukkumaanmenoaikaan liittyen arkisin ja viikonloppuisin?

2. Millaisia käytäntöjä perheillä on viidesluokkalaisten lasten ruutuaikaan liittyen arkisin ja viikonloppuisin?

3. Millaisia yhteyksiä viidesluokkalaisten lasten nukkumaanmenoajalla ja ruutuajalla on?

4. Miten koulu on vanhempien näkemysten mukaan huomioinut lasten uneen ja ruutuaikaan liittyviä tekijöitä?

(26)

4 AINEISTO JA MENETELMÄT

4.1 Mittari ja aineiston hankinta

Tämän tutkimuksen aineisto on kerätty Lasten ja heidän perheidensä kasvavaan eriarvoisuuteen vaikuttaminen kodin ja koulun terveyskumppanuuden avulla (AHEPA) -tutkimushankkeessa tammi-helmikuussa 2015. Aineisto on kerätty viidesluokkalaisten lasten vanhemmilta (n=447) sähköisellä kyselylomakkeella, joka on kehitetty AHEPA-tutkimushankkeessa pohjautuen tut- kimuskirjallisuuteen ja kansallisiin dokumentteihin. Kyselylomake on testattu ja validoitu (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013). Testaamiseen käytettiin test-retest-menetelmää, joista ensimmäiseen testivaiheeseen osallistui 51 vanhempaa. Osa (n=7) ensimmäiseen testiky- selyyn vastanneista vanhemmista kutsuttiin puhelinhaastatteluun ja osa (n=31) vastasi kyselyyn toistamiseen. Esitestausvaiheessa saadun palautteen perusteella kyselylomaketta muokattiin hieman.

Kyselylomake sisälsi vanhempien taustatietoihin liittyviä kysymyksiä ja lisäksi kyselylomak- keesta analysoitiin ruutuaikaan, uneen sekä koulun rooliin näissä tekijöissä liittyvät kysymykset. Tämän pro gradu -tutkielman muuttujaluettelo on kuvattu liitteessä 3. Kyselylomakkeen taustatietokysymyksissä kysyttiin vanhempien taustatiedoista maantieteellistä sijaintia, äidin- kieltä, vanhemmuussuhdetta lapseen, syntymävuosikymmentä, koulutustaustaa ja työtilannetta.

Lapseen ja perheeseen liittyvät taustatiedot koskivat lapsen sukupuolta, perhemuotoa, lasten lukumäärää ja sukulaisten asumista lähietäisyydellä. Monivalinta- ja avoimet kysymykset koskivat sähköistä mediaa lapsen arjessa, unta ja lepoa lapsen arjessa, ruutuaikaa ja unta lasten terveyttä ja hyvinvointia uhkaavina tekijöinä ja kouluun liittyvää terveysoppimista, terveyteen ohjaamista ja terveysyhteistyötä.

Tutkimukseen osallistui 51 koulua Suomessa, suomenkielisten koulujen lisäksi mukana oli kou- luja myös ruotsinkielisiltä alueilta. Tutkimukseen osallistui 22 kuntaa ja mukana oli kuntia kai- kilta Suomen NUTS-alueilta. NUTS-alueet Suomessa ovat Helsinki-Uusimaa, Etelä-Suomi, Länsi-Suomi, Pohjois- ja Itä-Suomi sekä Ahvenanmaa (Tilastokeskus 2016). Koulujen valin- nassa käytettiin satunnaisotosta (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013). Vastaava aineistonkeruu suoritettiin AHEPA-hankkeessa myös Ranskassa. Tässä pro gradu -tutkielmassa analysoidaan Suomessa kerättyä aineistoa.

(27)

4.2 Aineiston analyysi

Tutkimusaineisto sisälsi sekä monivalinta- että avoimia kysymyksiä. Aineiston monivalintaky- symykset analysoitiin tilastollisin menetelmin käyttäen SPSS for Windows 24 -ohjelmaa.

Avointen kysymysten analyysiin käytettiin induktiivista sisällönanalyysiä. Monivalintakysy- mysten analyysiprosessissa muuttujille määritettiin oikea mitta-asteikko. Muuttujia luokiteltiin uudelleen tarpeen mukaan. Kuvailevina tunnuslukuina käytettiin frekvenssiä (kuhunkin luok- kaan kuuluvien tilastoyksiköiden lukumäärä) ja prosenttijakaumaa, keskiarvoa, moodia (ja- kauman tyypillisin arvo) ja mediaania (suuruusjärjestyksessä olevan aineiston keskimmäinen arvo). (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013.) Tulosten havainnollistamiseen käytettiin taulukoita ja graafisia kuvioita (Heikkilä 2008).

Muuttujien välistä riippuvuutta tarkasteltiin ristiintaulukoinnin avulla, joka mahdollisti kaksi- ulotteisen frekvenssijakauman. Ristiintaulukoinnilla havainnollistettiin kahden muuttujan väli- siä yhteyksiä luotettavin tuloksin. (Heikkilä 2008, Metsämuuronen 2006.) Muuttujien välinen riippuvuus varmistettiin tilastollisten testien avulla. Tässä tutkimuksessa käytettiin Khiin neliö -testiä, jolla saatiin tietoa siitä, oliko ryhmien välillä todellista eroa vai oliko kyse sattumasta.

Khiin neliö -testi soveltui käytettäväksi tässä tutkimuksessa, koska aineisto oli riittävän suuri (N = 447). (Metsämuuronen 2006.) Tilastollisen merkitsevyyden rajana käytettiin hoitotieteel- lisessä tutkimuksessa yleisimmin käytettyä p-arvoa ≤ 0.05, joka tarkoittaa viiden prosentin vir- hemarginaalia yleistettäessä tuloksia perusjoukkoon (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013).

Analyysivaiheessa päädyttiin liittämään Ahvenanmaan vastaukset (n=1) pienen vastaajamäärän vuoksi osaksi Länsi-Suomen suuraluetta. Sijaisäidit (n=3) ja isoäidit (n=1) liitettiin naispuolis- ten huoltajien ryhmään, joita nimitetään tässä tutkimuksessa äideiksi. Osa vanhemmista (n=4) ilmoitti ruutuaikaa kuluvan viikonloppuisin yli 10 tuntia vuorokaudessa; nämä vastaukset kor- vattiin 11 tunnilla, jotta muuttujasta saatiin laskettua kuvailevat tunnusluvut. Muuttujat ruutuajan määrä arkisin ja viikonloppuisin luokiteltiin ristiintaulukointia varten. Likert-asteikolliset muuttujat luokiteltiin pienempiin ryhmiin.

(28)

Aineiston avoimet kysymykset analysoitiin induktiivisen eli aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Sisällönanalyysissä luokiteltiin sanoja niiden teoreettisen merkityksen perusteella. Tut- kimuskysymykset ohjasivat induktiivista päättelyä. Analyysiprosessissa avointen kysymysten aineisto pelkistettiin ja luokiteltiin. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013.)

(29)

5 TULOKSET

5.1 Taustatiedot

Kyselyyn vastasi 447 vanhempaa eri puolilta Suomea, suurin osa Uudeltamaalta (32 %) ja Länsi-Suomesta (30 %) (Kuvio 1).

Kuvio 1. Vastaajien jakautuminen maantieteellisesti (N=447).

32 %

30 % 16 %

22 %

Uusimaa (n=139) Länsi-Suomi (n=135) Etelä-Suomi (n=71) Pohjois- ja Itä-Suomi (n=98)

(30)

Vastaajista 97 % oli suomenkielisiä ja loput (3 %) ruotsinkielisiä. Suurin osa (87 %) vastaajista oli äitejä tai naispuolisia huoltajia, isiä tai miespuolisia huoltajia vastaajista oli 13 %. Enem- mistö (65 %) vanhemmista oli syntynyt 1970-luvulla, neljännes (26 %) 1960-luvulla tai aiemmin ja loput (9 %) 1980-luvulla tai myöhemmin. Koulutustaustaltaan hieman yli puolet (56 %) oli keskiasteen koulutuksen saaneita, 39 % korkeakoulutettuja ja vähemmistö (5 %) perusasteen koulutuksen käyneitä. Selvä enemmistö (85 %) vastaajista oli työssä, kymmenesosa (10 %) ei ollut työelämässä työttömyyden, opiskelun tai eläkkeen vuoksi ja 5 % oli perhevapaalla, koti- äitinä tai -isänä. (Taulukko 2.)

Taulukko 2. Vanhempien taustatiedot (N=447).

Taustatiedot n %

Äidinkieli (n=447)

suomi 434 97

ruotsi 13 3

Suhde lapseen (n=447)

äiti tai naispuolinen huoltaja 389 87

isä tai miespuolinen huoltaja 58 13

Syntymävuosikymmen (n= 437)

1950 5 1

1960 112 25

1970 283 65

1980 30 7

1990 7 2

Koulutustausta (n=447)

korkeakoulu 174 39

keskiaste 251 56

perusaste 22 5

Työtilanne (n=442)

kokoaika- tai osa-aikatyö 377 85

perhevapaa, kotiäiti tai -isä 21 5

ei työssä (opiskelu, työttömyys tai eläke) 44 10

(31)

Kyselyyn vastanneiden vanhempien lasten sukupuolet jakaantuivat lähes tasaisesti tyttöihin (n=210) ja poikiin (n=230). Valtaosa vastaajista (82%) oli avio- tai avoliitossa, 12 % oli yhteis- huoltajuudessa ja 6 % oli yksinhuoltajia. Suurin osa perheistä oli kaksi- tai kolmilapsisia. Sa- malla paikkakunnalla tai lähietäisyydellä asuvia sukulaisia oli 74 % vastaajista. Perheeseen ja lapseen liittyviä taustatietoja on havainnollistettu taulukossa 3.

Taulukko 3. Perheeseen ja lapseen liittyvät taustatiedot (N=443).

Taustatiedot n %

Lapsen sukupuoli (n=440)

tyttö 210 48

poika 230 52

Perhemuoto (n= 443)

avioliitto 306 69

avoliitto 58 13

yhteishuoltajuus 51 12

yksinhuoltajuus 28 6

Lasten lukumäärä (n=416)

1 55 13

2 173 42

3 109 26

4 50 12

5 tai enemmän 29 7

Sukulaisia samalla paikkakunnalla tai lähietäisyydellä (n=434)

kyllä 330 76

ei 104 24

(32)

5.2 Nukkumaanmenoaikaan liittyvät käytännöt arkisin ja viikonloppuisin

Suurin osa vanhemmista (93 %) ilmoitti, että viidesluokkalaisilla oli ennalta määritelty nukkumaanmenoaika koulupäivää edeltävinä iltoina, sunnuntaista torstaihin. Isät (16 %) ilmoittivat hieman äitejä (6 %) useammin, ettei heidän lapsellaan ollut arkisin ennalta määritettyä nukkumaanmenoaikaa. Ne vanhemmat, jotka eivät olleet määrittäneet nukkumaanmenoaikaa arkisin, kuvasivat syiksi muun muassa harrastukset ja arkirytmin vaihtelun, nukkumaanmenoajasta aiheutuvat riidat sekä nukkumaanmenoajan tarpeettomuuden.

”Lapseni menee omatoimisesti nukkumaan ennenkuin on edes nukkumaanmeno- aika. Joskus myöhemmin johtuen esim. harrastuksista kotiintuloajasta”

”Ei jaksa aina riidellä”

”Koska sillon mennään nukkumaan kun väsyttää”

Viikonloppuisin (perjantai- ja lauantai-ilta) 60 %:lla lapsista oli ennalta määritelty nukkumaanmenoaika. Samoin kuin arkena, myös viikonloppuisin isät (43 %) kuvasivat äitejä (39 %) useammin, ettei heidän lapsellaan ollut ennalta määritettyä ruutuaikaa. Riittävän aikainen omaeh- toinen nukkumaanmeno, mahdollisuus nukkua pidempään seuraavana aamuna, perheen ja ka- vereiden yhteinen aika sekä lupa valvoa nousivat yleisiksi syiksi nukkumaanmenoajan määrit- tämättömyydelle viikonloppuisin.

”Koska valvomme muutkin viikonloppuna pidempään, voi lapsikin valvoa hieman pidempään.”

”Silloin on lupa valvoa vähän pidempään, yökyläilyihin "kuuluu" valvominen :)”

”Perjantai- tai lauantai-iltana saa joskus valvoa hieman myöhempään jos katso- taan yhdessä esim. elokuvaa tai pelataan lautapelejä.”

(33)

Vanhempien mukaan viidesluokkalaisten nukkumaanmenoaika arki-iltoina oli tyypillisesti (68

%) klo 21-21.30. Viidenneksen nukkumaanmenoaika oli klo 22-22.30. Vain 1 % (n=6) lapsista meni nukkumaan arkisin klo 23 jälkeen. Viikonloppuisin nukkumaanmenoaika oli myöhäi- sempi: vajaa viidennes meni nukkumaan klo 21-21.30, lähes puolet klo 22-22.30 ja reilu kolmannes klo 23 tai myöhemmin. (Kuvio 2.) Tyttöjen ja poikien nukkumaanmenoajassa ei ollut suuria eroja. Arkisin tytöistä 64 % ja pojista 61 % meni nukkumaan klo 21-21.30. Viikonlop- puisin tavallisin nukkumaanmenoaika oli klo 22-22.30 sekä tytöillä (51 %) että pojilla (45 %).

Kuvio 2. Nukkumaanmenoaika arkisin ja viikonloppuisin (N=443).

Alle viidennes (17 %) vanhemmista näki liiallisen valvomisen tämän hetkisenä uhkana terveydelle. Tulevaisuudessa sen ajateltiin olevan terveysuhka 44 %:n mielestä.

9%

68%

22%

0% 1%

18%

47%

35%

0%

10%

20%

30%

40%

50%

60%

70%

80%

klo 20.00-20.30 klo 21.00-21.30 klo 22.00-22.30 klo 23.00 tai myöhemmin arkisin viikonloppuisin

(34)

5.3 Ruutuaikaan liittyvät käytännöt arkisin ja viikonloppuisin

Ruutuaika arkisin oli ennalta määritelty puolella (50 %) viidesluokkalaisista. Viikonloppuisin jopa hieman suuremmalla osuudella (57 %) ei ollut ennalta määriteltyä ruutuaikaa. Äideistä 49

% ja isistä hieman suurempi osuus (55 %) ilmoitti ruutuajan olevan ennalta määritetty arkisin, näiden muuttujien välillä ei kuitenkaan ollut tilastollista merkitsevyyttä (p-arvo 0,368). Viikon- loppuisin ruutuaika oli ennalta määritetty äitien mukaan 43 %:lle ja isien kuvaamana 46 %:lle viidesluokkalaisista, tilastollista merkitsevyyttä ei kuitenkaan ollut (p-arvo 0,687). Syiksi ruutuajan määrittämättömyydelle esitettiin: ei tarvetta ruutuajan rajoittamiselle, kohtuullinen ruutuajan käyttö, vanhempien toisistaan eroavat näkemykset, vaikeus valvoa ruutuaikaa sekä kou- lutehtävät. Ruutuaikaa pidettiin myös vanhentuneena käsitteenä.

”Sitä ei ole kukaan vahtimassa koulun jälkeen.”

”Sille ei ole aiemmin ollut tarvetta, mutta älypuhelimen saamisen myötä asiaa joudutaan harkitsemaan uudestaan.”

”Det varierar beroende på hobbyna - nån dag mera tid - nån dag ingen alls.”

Vastaavia syitä ruutuajan määrittämättömyydelle oli kuvattu sekä arkisin että viikonloppuisin, mutta lisäksi korostui, ettei viikonloppuna tarvitse olla samanlaisia rajoituksia kuin arkena.

”Silloin voi hieman rentoutua ja annan ruutuaikaa enemmän, koska koulupäivinä puolet vähemmän.”

(35)

Vanhemmat kuvasivat, että viidesluokkalaisten käyttämä ruutuaika arkena oli vuorokaudessa keskimäärin 3 tuntia 10 minuuttia (Md 3 t, Mo 3 t). Viikonloppuisin ruutuaika oli runsaampaa;

ruutuaikaa kului keskimäärin 4 tuntia 17 minuuttia (Md 4 t, Mo 4 t) vuorokaudessa. Vanhem- pien mukaan 4 % viidesluokkalaisista käytti viikonloppuisin ruutuaikaa 2 tuntia tai vähemmän, kun taas arkena 18 % heistä käytti vastaavan määrän ruutuaikaa. Lähes puolet (47 %) käytti arkena ruutuaikaa yli 2-3 tuntia, viikonloppuisin vastaavasti reilu neljännes (27 %). Yli viidestä tunnista seitsemään tuntiin ruutuaikaa kului arkisin 3 %:lla lapsista, mutta viikonloppuisin hei- dän osuus oli 14 %. (Kuvio 3).

Kuvio 3. Ruutuajan määrä arkisin ja viikonloppuisin (N=441).

18%

47%

25%

7%

3%

0%

4%

27%

31%

21%

14%

3%

0%

5%

10%

15%

20%

25%

30%

35%

40%

45%

50%

0-2 tuntia > 2-3 tuntia > 3-4 tuntia > 4-5 tuntia > 5-7 tuntia > 7 tuntia arkisin viikonloppuisin