• Ei tuloksia

SOSIAALI- LÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSLEHTI

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "SOSIAALI- LÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSLEHTI"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

213

Journalof Social Medicine

Päätoimittaja

Riikka Lämsä riikka.lamsa@helsinki.fi

Toimitussihteeri

Suvi Määttä Puh. 040 5937 048

toimitussihteeri@socialmedicine.fi

Lehden internetsivut

http://journal.fi/sla

Julkaisija

Sosiaalilääketieteen yhdistys ry Socialmedicinska föreningen rf

Julkaisijan osoite

Sosiaalilääketieteen yhdistys c/o Paula Jääskeläinen PL 9 (Siltavuorenpenger 1A) 00014 Helsingin yliopisto

Yhdistyksen puheenjohtaja

Hannamaria Kuusio

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos PL 30

00271 Helsinki

Yhdistyksen sihteeri

Laura Pääkkö

sihteeri@socialmedicine.fi

Ilmestymisaikataulu

Neljä numeroa vuodessa (helmikuu, toukokuu, syyskuu ja joulukuu)

Kirjapaino ja taitto

Kirjapaino Hermes Oy

Tämä julkaisu on saanut TSV:n kautta tieteellisen julkaisutoiminnan avustusta, jota opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää Veikkauksen tuotoista

ISSN 0355-5097

Kirjapaino Hermes Oy 2020

SOSIAALI-

LÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSLEHTI

P ä ä k i r j o i t u s

3/2020

5 7 . v u o s i k e rta

Tutkimukseen

perustuvia näkökulmia rokotekeskusteluun

Vuonna 2019 WHO nimesi rokote-epäröinnin yh - deksi globaaliksi terveysuhaksi muiden uhkien, ku - ten ilmastonmuutoksen, antibioottiresistenssin ja globaalin influenssapandemian ohella. Suomessa- kin rokotukset puhuttavat ja herättävät ajoittain voimakkaita mielipiteitä ja kannanottoja. Rokot- tamisessa kietoutuvat yhteen globaali ja kansalli- nen terveyspolitiikka, yksilön vapauden ja vastuun kysymykset, erilaiset sairautta ja terveyttä koske- vat ymmärrykset ja kokemukset, ammattilaisten ja terveysviranomaisten yhteiskunnallinen asema sekä kulttuuriset arvot ja maailmankatsomukset.

Toisinaan yksittäisten kansalaisten, eri kansa - laisryhmien, päättäjien, ammattilaisten ja viran- omaisten näkemykset rokotuksista joutuvat tör- mäyskurssille ja keskustelu polarisoituu. Tämä teemanumero tuo keskusteluun tutkimusperustai - sia aineksia, jotka voivat vähentää polarisoitumis- ta ja auttaa eri tahoja ymmärtämään toisiaan pa - remmin. Artikkelit valottavat aihetta niin histo- riantutkimuksen, sosiologian kuin terveystietei- denkin näkökulmista.

Suomessa on jo pitkään ollut moniin muihin maihin verrattuna korkea rokotekattavuus. Toi- saalta viimeiseen kymmeneen vuoteen mahtuu Suomessakin kansalaisten rokoteluottamusta hor - juttaneita tapauksia, kuten Pandemrix-rokottee- seen liittyneet narkolepsiatapaukset tai mediassa esiintyneet huolet HPV-rokotteen epäillyistä hai- toista. Tässä numerossa Esa Väliverronen, Jonas Sivelä ja Hanna Nohynek tarkastelevat katsausar- tikkelissaan suomalaisten rokoteasenteita viime- aikaisten kyselytutkimusten valossa. Näiden sel - vitysten perusteella valtaosa suomalaisista luot- taa vahvasti rokotteiden tehokkuuteen ja turval li-

(2)

214

suuteen. Myöskään rokotekriittisyys ei tutki mus - ten valossa näytä kasvaneen, toisin kuin julkisuu- dessa toisinaan väitetään.

Rokoteasenteista ja -luottamuksesta keskus- teltaessa tulisi huomioida, että rokotteiden kyseen- alaistaminen ei ole vain nykypäivän ilmiö. Ro kot- tamista ja rokotteita on haastettu, epäilty ja vas tus - tettu jo ensimmäisen isorokkorokotteen käyttöön- otosta lähtien. Suvi Rytty kuvaa artikkelis saan ro- kotusvastaista liikehdintää Suomessa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Tuolloin isorok korokot- teen pakollisuus herätti yhteis kun nal lisen vas ta - reak tion. Rokotuspakkolakia vastustettiin, koska sitä kautta lääketiedeinstituution ja valtiovallan katsottiin polkevan yksilön itsemääräämisoikeut- ta. Lisäksi rokottamista vastustettiin Rytyn mu- kaan terveydellisistä ja aatteellisista syistä.

Uusien rokotteiden kehittäminen herättää epä - röintiä ja keskustelua myös nykyään. Juuri nyt monet panevat toivonsa uuteen rokotteeseen, jo - ka ratkaisisi koronaviruspandemian yhteiskun- nalle asettamat haasteet ja mahdollistaisi paluun ”normaaliin” elämään. Samaan aikaan osa kansa - laisista suhtautuu varauksellisesti nopeasti kehi- tetyn rokotteen turvallisuuteen. Mahdollisen ko- ronavirusrokotteen suhteen tuleekin pohtia, mi- ten Pandemrix-rokotteen hankinta, käyttöönotto ja siitä aiheutuneiden haittojen tunnistaminen ja hoitaminen vaikuttivat kansalaisten rokoteluot- tamukseen. Esimerkiksi lastenneuvoloissa ja kou - luterveydenhuollossa Pandemrixin vaikutukset saattavat edelleen näkyä vanhempien varauksel- lisena suhtautumisena uudempiin rokotteisiin.

Yksi uudemmista rokotteista on HPV-roko te, jonka kattavuus ei ole Suomessa noussut mui- den lasten rokotusohjelman rokotteiden tasolle, vaikka rokotetta on tarjottu tytöille osana kan- sallista rokotusohjelmaa jo vuodesta 2013. HPV- rokotteen ottamiseen liittyvään päätöksentekoon keskittyykin tässä numerossa kaksi artikkelia.

Noora Hirvonen tarkastelee artikkelissaan HPV- rokotteeseen liittyviä uutisartikkeleita ja verkko- keskusteluja. Hän analysoi nuorten, vanhempien ja terveysviranomaisten näkökulmia HPV-roko - tekekusteluissa tuoden esiin keskustelun moni- ulot teisuutta. Hirvosen mukaan nuorten omissa verkkokeskusteluissa korostui tyttöjen itsenäi- sen päätöksentekijän asema, kun taas aikuisten verkko keskusteluissa nuoret nähtiin päätöksen- teon kohteina. Uutisteksteissä keskeisiksi nousi- vat terveydenhuollon ammattilaiset ja instituu- tiot sekä tutkimustieto.

Mikko Virtasen ja Saara Salmivaaran artikke- li puolestaan käsittelee HPV-rokotetta kouluter- veydenhoitajien ja tyttöjen haastattelujen avulla.

He peilaavat myös rokotekampanjan materiaale- ja haastatteluihin. HPV-rokote kehystyi rokote- ikäisille tytöille ensisijaisesti oman ikäryhmän sukupuolittuneena tapahtumana, kun taas koulu - terveydenhoitajille rokote näyttäytyi arkisena osa - na käytännön terveystyötä kouluissa. Kouluter- veydenhoitajien ja tyttöjen näkemykset eivät ase- tu suoraan rationaalista yksilöllistä päätöksen- tekoa painottavaan kampanjakehykseen, mikä Virtasen ja Salmivaaran mukaan haastaa terveys- tieteellistä lähtökohtaa tietoperustaisesta rokote- suostumuksesta.

Teemanumeron puheenvuoroartikkelit laajen - tavat tutkimusartikkeleiden näkökulmia. Anne Nikula, Annukka Armanto, Heli Thomander ja Ulpu Elonsalo erittelevät kokemuksia valtakun- nal lisesta koulutuskokonaisuudesta, joka on yhte - näistänyt terveydenhoitajiksi ja muiksi hoitoalan ammattilaisiksi opiskelevien rokotusosaamista.

Jonas Sivelä, Sari Ekholm, Taneli Puumalainen ja Hanna Nohynek puolestaan johdattelevat lu- kijan ajankohtaisiin keskusteluihin ja toimenpi- teisiin, joilla pyritään nostamaan rokotuskatta- vuutta Euroopassa.

Teemanumeron artikkelit tuovat esiin, että ro- kotekeskusteluihin liittyviä hienovaraisia tekijöi- tä kannattaa selvittää kyselytutkimusten lisäksi myös laadullisiin haastattelu- tai media-aineistoi- hin pohjaavien tutkimusten kautta historiallista perspektiiviä unohtamatta. Monitieteinen ja -me - netelmällinen tutkimustieto voi auttaa vähentä- mään julkisen keskustelun kärjistymistä, sekä tuottaa hyödyllisiä näkökulmia myös uudenlai- sissa rokotuksiin liittyvissä tilanteissa, kuten ko - ronavirusrokotteen käyttöönotossa. Julkisen kes

-

kustelun ja päätöksenteon olisi toivottavaa tu- keutua tutkittuun tietoon esimerkiksi siitä, mil- laisten kokemusten ja käsitysten pohjalta ihmiset arvioivat rokotteiden ja niihin liittyvien toimijoi- den luotettavuutta sekä tekevät rokotuspäätök- siä. Toivomme teemanumeron artikkelien kiin- nostavan laajaa lukijajoukkoa ja avaavan uusia suuntia tulevalle rokotteiden yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin ulottuvuuksiin liittyvälle tutkimuk - selle Suomessa.

Johanna Nurmi Pia Vuolanto

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Kun yleinen ratkaisu on löydetty, kannattaa varmistaa, että se toimii myös erikoistapauksissa; tä- mä tavallaan takaa ratkaisun oikeellisuuden.. Ratkaisu kannattaa myös analysoida

He tuovat esiin, että kuunteleminen on myös erittäin tehokas kei­. no haastaa omaa ajatteluaan ja löytää uusia

On kaiken kaikkiaan enemmän kuin tervetullut- ta, että tutkijat tuovat tuloksiaan julki myös suomalaiselle yleisölle.. Artikkelit pohjaavat pääsääntöisesti hankkeisiin, joiden

Artikkelit keskustelevat paitsi luonnollisesti Anna-Leena Siikalan kanssa reflektoiden hänen uraansa ja tutkimusintressejään, myös monissa kohdin keskenään tuoden esiin

Teemanumeron artikkelit käsittelevät omalla tavallaan kysymyksiä siitä, miten arviointitietoa tuotetaan kehitysyhteistyön hallinnointitarpeisiin niin valtioiden kuin

Koko- naisuutena artikkelit tuovat selvästi ilmi sen, että tietyt lauseopin ongelmat askarruttivat Siroa koko hänen tutkijanuransa ajan, ja toisaalta myös sen, että hän oli loppuun

Julkaisufoorumin ylimmälle eli kolmannelle tasolle hyväksytyistä lehdistä ja sarjoista noin 99 prosenttia on englanninkielisiä: systeemi siis viestii, että arvokkainta

Hujala ja Niikko (2011, 22–23) tuovat esiin, että uuden tieteen syntyminen on tieteen sisäisen kehityksen lisäksi kytköksissä yhteiskunnan arvoihin ja