142
Koulutuksen voi ajatella ole- van kansallinen projekti, jonka avulla kasvatetaan tulevia kansa- laisia. Ammatillisen koulutuksen ja työelämän välinen kytkös on vahva, joten onkin luontevaa, että Ammatillinen koulutus ja yhteiskun- nalliset eronteot on valinnut työnte- kijäkansalaisuuden rakentumisen tulokulmakseen ammatilliseen koulutukseen.
Teos tarkastelee työntekijä- kansalaisuuden rakentumista työ- elämään ja koulutuspolitiikkaan vaikuttavien yleisempien yhteis- kunnallisten muutosten konteks- tissa. Erityisen huomion kohtee- na on uusliberalistinen markki- nataloutta ja yksilöllistä kilpailua korostava koulutuspuhe ja sen kytkeytyminen yhteiskunnallisiin erontekoihin ja eriarvoisuuteen.
Ammatillinen koulutus
työntekijäkansalaisuuden rakentajana
Kristiina Brunila, Katariina Hakala, elina Lahelma & Antti Teittinen (toim.) (2013).
Ammatillinen koulutus ja yhteiskunnalliset eronteot. Helsinki: Gaudeamus. 305 s.
ISBn 978-952-495-279-8
Kirjan toimittajat ja kirjoittajat työskentelevät erilaisissa tutki- mustehtävissä pääasiassa Helsin- gin yliopiston Käyttäytymistietei- den laitoksella tai Kehitysvamma- liitossa. Heitä yhdistää kriittinen yhteiskuntatieteellinen näkökul- ma koulutuksen tutkimukseen.
ULOSSULKEMISEN KÄYTÄNTöJÄ
Teos jakautuu viiteen osaan. En- simmäisessä, Ammatillisen koulu- tuksen paikannus, toimittajat avaa- vat kirjan teoreettisia ja metodolo- gisia näkökulmia. Avainkäsitteitä ovat työntekijäkansalaisuus ja yh- teiskunnalliset eronteot.
Työntekijäkansalaisuus viittaa statukseen, joka saavutetaan työelä- mään ja työyhteiskuntaan osallistu- misen kautta. Eronteoissa on kyse
siitä, miten ihmisten väliset erot, kuten yhteiskuntaluokka, suku- puoli tai vammaisuus, rakentuvat ja kuinka ne rakennetaan perusteeksi erilaiselle arvostukselle ja kohtelulle.
Käsitteiden rinnakkainen tar- kastelu piirtää ammatillisesta kou- lutuksesta ja ylipäätään suomalai- sesta, tasa-arvoiseksi oletetusta koulutusjärjestelmästä toisenlai- sen kuvan kuin minkä olemme tottuneet näkemään julkisessa koulutuspuheessa. Ammatillinen koulutus ja siinä rakentuva työn- tekijäkansalaisuus sisältävät mo- nia ulossulkemisen käytäntöjä, jotka voivat syventää erontekoja ja eriarvoisuutta.
TIETÄMINEN VÄLINEELLISTYY
Kirjan toisessa osassa, Tieto, taito ja tasa-arvo koulutusmarkkinoilla,
kirja-arviot
KIRJA-ARvIot
143 AikuiskAsvAtus 2’2014
pohditaan, mitä seuraa, kun am- matillisen koulutuksen tavoittee- na on tuottaa hyviä työntekijäkan- salaisia työelämän tarpeisiin.
Leila Pehkosen mukaan sivis- tykselle ei enää tahdo löytyä sijaa ja samalla sille annetaan näper- telyn ja hyödyttömyyden leima.
Ammattiosaamisen näyttöjä tar- kasteleva Ulpukka Isopahkala- Bouret tuo esiin toisen seurauk- sen: tieto ja tietäminen välineel- listyvät ja niiden käyttöarvo ja sovellettavuus korostuvat.
Suoraan yksilöihin kohdistu- va seuraus on, että ammatillisen koulutuksen tavoitteissa keskity- tään yhä enemmän yksilön hen- kilökohtaisiin ominaisuuksiin ja oikeanlaiseen asenteeseen tavoit- teena muokata työelämän tarpei- siin soveltuvaa persoonallisuutta.
Samalla oma tiedonhalu ohjataan tiukasti työelämän asettamille vaa- timuksille alisteiseksi.
Elina Ikävalko kiteyttääkin, että tulevan työntekijäkansalaisen ihanne on ”vastuullinen ja sopeu- tumiskykyinen subjekti, joka ei kuitenkaan ole asettumassa aja- maan yhteiskunnallisia muutok- sia” (s. 84).
KUKA TÄYTTÄÄ
TYöNTEKIJÄKANSALAISEN IDEAALIN?
Teoksen kolmas osa, Ammattialo- jen segregaatio ja työllistymisen esteet, keskittyy ammatillisessa koulutuk- sessa näyttäytyviin erontekoihin:
sukupuoleen, luokkaan, seksuaa- lisuuteen ja etnisyyteen.
Kolme ensimmäistä lukua tuottavat kiinnostavan kuvan ammatillisesta koulutuksesta monenlaisten yhteiskunnallisten erontekojen tuottajana, uusinta- jana ja toisinaan purkajanakin.
Eroja tarkastellaan erillään, vaik- ka käytännössä ne usein kietou- tuvat yhteen: esimerkiksi luok- ka-asema ja sen muotoutuminen on myös sukupuolittunut ilmiö.
Erillinen tarkastelu mahdollistaa kuitenkin erontekojen ja eriar- voisuuden moninaisuuden nä- kyväksi tekemisen. Samalla käy ilmeiseksi, että myös tasa-arvon edistäminen edellyttää monen- laisia toimia.
Eroja käsittelevien artikkeli- en yhtymäkohta löytyy suhteesta työntekijäkansalaisuuteen. Uusli- beralistiseen koulutuspolitiikkaan ei sovi ajatus yksilöiden epätasa- arvoisista lähtökohdista, vaan kai- killa oletetaan olevan yhtäläiset mahdollisuudet tehdä valintoja vapailla koulutusmarkkinoilla.
Tällöin ne, jotka eivät osaa tai joilla ei ole mahdollisuutta valita, käsitteellistyvät herkästi epäon- nistujiksi, kuten Sanna Aaltonen ja Sirpa Lappalainen kirjoittavat.
Tämä jättää kuitenkin avoi- men kysymyksen, jota oikeastaan kukaan teoksen kirjoittajista ei käsittele: kuka täyttää työntekijä- kansalaisen ideaalin ‒ keitä ovat ne, joilla on täydet mahdollisuu- det tehdä valintoja?
Erontekojen ohella olisi tär- keää tarkastella sitä, mihin suh- teutettuna erontekoja rakenne- taan. Onko työntekijäkansalaisen ideaali kaikille saavuttamaton, vai voivatko tietyin resurssein varus- tetut yksilöt tuon ihanteen täyttää, ja mitä nuo resurssit ovat?
ERILLISET KOULUTUSPOLUT VAHVISTAVAT TOISEUTTA
Neljännen osan, Elinikäinen kou- lutus ja yhteiskunnan ”ulkopuoli”:
toiseus markkinoilla, artikkelit tar- kastelevat työntekijäkansalaisuu- den portinvartiointia. Kohteena ovat esimerkiksi vammaiset ja rikostaustaiset nuoret, joiden pe- ruskoulun jälkeinen koulutukseen valikoituminen ja usein myös palk- katyöhön työllistyminen nähdään tavalla tai toisella ongelmalliseksi.
Inkluusion eli mukaan ot- tamisen käsite yhdistää luvun artikkeleita: vaikka koulutusjär- jestelmäämme kuuluva inkluu- sioideologia asettaa ihanteeksi opetusjärjestelyt, joissa opetus py- ritään järjestämään mahdollisim- man tavanomaiseksi riippumatta oppilaiden sosiaalisista eroista, ovat erityisoppilaiden koulutus- polut käytännössä erillisiä ja vah- vistavat erottelua entisestään.
Kristiina Brunila tuo artikkelis- saan esiin myös sen, miten yhteis- kunnalliset ongelmat käännetään yksilöiden ongelmiksi. Ratkai- suksi tarjotaan yksilön mielenti- lan muokkaamista joustavaksi ja omaan keskeneräisyyteensä alis-
144
tuvaksi ja näin työmarkkinoiden tarpeita palvelevaksi.
RISTIRIITAISUUS LISÄISI KIINNOSTAVUUTTA
Kirjan viides ja viimeinen osio on epilogi, joka sisältää toimittajien kirjoittaman yhteenvedon. Luku ei aivan lunasta lupaustaan kehit- tää eteenpäin työntekijäkansalai- suuteen ja erontekoihin liittyvää analyysiä, sillä se ei tuo juurikaan uutta aiempiin kirjassa käytyihin keskusteluihin.
Teoksen keskeinen sanoma kuitenkin kirkastuu: markkinoitu- neessa (ammatillisen) koulutuk- sen ilmapiirissä ei oteta riittävästi huomioon työntekijäkansalaisuu- desta syrjäyttäviä tilanteita.
Teoreettisten ja metodologis- ten valintojen osalta teoksen ar- tikkelit toistavat hieman itseään.
Uusliberalismin käsite ja subjek- tifikaation prosessien tarkastelu ovat relevantteja valintoja, mut- ta odotin artikkelikokoelmalta hieman laajempaa käsitteellistä valikoimaa. Yhtenäinen lähesty- mistapa mahdollistaa vuoropu- helun artikkelien välillä, mutta ei keskustelun tarvitsisi olla niin yk- simielistä.
Myös erilaisten lähestymista- pojen tuomat mahdolliset ristirii- taisuudet ja säröt olisivat kiinnos- tavia. Lisäksi vastarinnan paikat ja toisin tekemisen tavat jäivät vali- tettavan pieneen rooliin.
Ammatillinen koulutus ja yhteis- kunnalliset eronteot on tärkeä ja kriittinen puheenvuoro ammatil- lisen koulutuksen ja laajemmin uusliberalistisen koulutuspolitii- kan tuottamasta eriarvoisuudesta.
Artikkelit tuovat ansiokkaasti esiin sekä ammatillisen koulutuksen että yhteiskunnallisten eronteko- jen moninaisuuden, usein juuri niiden näkökulmasta, joiden ar- keen eronteot eniten vaikuttavat.
Tekstit muodostavat artikkeli- kokoelmaksi harvinaisen yhtenäi- sen kokonaisuuden, ja artikkelit keskustelevat hyvin keskenään.
Teoksen tarjoama näkökulma työntekijäkansalaisuuteen antaa vastauksia myös koulutusta kos- kevaan ikuisuuskysymykseen:
miksi tasa-arvoisista koulutus- mahdollisuuksista huolimatta so- siaaliset asemat usein periytyvät.
Hanna ylöstalo YTT, aikuiskasvatuksen yliopistonlehtori
Kasvatustieteiden yksikkö Tampereen yliopisto
