Arjen kansalaistaitojen osaamismerkit aikuisten maahanmuuttajien lukutaitokoulutuksessa: Osaamismerkit osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen välineenä.

(1)

Opinnäytetyö

Arjen kansalaistaitojen osaamismerkit aikuis- ten maahanmuuttajien lukutaitokoulutuk-

sessa

Osaamismerkit osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen väli- neenä

Lyyli Raatikainen

Yhteisöpedagogi (YAMK) (90 op)

Arvioitavaksi jättämisaika (4/2021)

(2)

Yhteisöpedagogi YAMK

Tekijät: Lyyli Raatikainen

Opinnäytetyön nimi: Arjen kansalaistaitojen osaamismerkit aikuisten maahanmuuttajien lukutaitokoulutuksessa - Osaamismerkit osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen välineenä Sivumäärä: 87 ja 5 liitesivua

Työn ohjaaja(t): Tarja Nyman

Työn tilaaja(t): Työväen Sivistysliitto TSL ry

Opinnäytetyö käsittelee aikuisten maahanmuuttajien luku- ja kirjoitustaidon koulutuksessa myönnettäviä Arjen kansalaistaitojen osaamismerkkejä. Osaamismerkkiperheeseen kuuluu viisi osaamismerkkiä: osallistuva oppija, osaava oppija, paikallistuntija, kulttuurintuntija ja arjen kansalaistaitaja. Osaamismerkkejä myönnetään vapaan sivistystyön koulutuksissa. Niitä on myönnetty vuosina 2018–2020 kansanopistojen ja opintokeskusten järjestämissä koulutuksissa eri puolilla Suomea.

Osaamismerkit ovat yksi tapa tunnustaa ja tunnistaa erityisesti non- ja informaalissa oppimisessa syntyvää osaamista, mutta niitä voidaan käyttää myös formaalissa koulutuksessa. Aikuisten maahanmuuttajien lukutaitokoulutuksessa luku- ja kirjoitustaidon osaamisesta annetaan koulutuksen lopussa virallinen todistus. Osaamismerkeillä tehdään näkyväksi koulutuksen aikana kertyvää muuta osaamista.

Teoreettisena viitekehyksenä opinnäytetyössä on käytetty vapaan sivistystyön, toiminnallisen lukutaitokoulutuksen, osaamisen tunnustamisen ja tunnistamisen sekä osaamismerkkien käsitteistöä. Opinnäytetyössä pohditaan Arjen kansalaistaitojen osaamismerkkien käytettävyyttä aikuisten maahanmuuttajien lukutaitokoulutuksessa. Keskeisimmät tutkimuskysymykset ovat:

tukevatko osaamismerkit lukutaitokoulutusta, mitkä ovat onnistumiset ja haasteet osaamismerkkien käytössä ja kuinka paljon osaamismerkkejä on myönnetty. Lähdekirjallisuuden lisäksi merkittävänä aineistonhankintamenetelmänä olivat lukutaitokoulutusten opettajien ja kansanopistojen ja opintokeskusten asiantuntijoiden haastattelut.

Tutkimustulosten perusteella voi sanoa, että Arjen kansalaistaitojen osaamismerkit on hyvin suunniteltu kokonaisuus, ja niiden osaamissisällöt tukevat lukutaitokoulutusta ja sen käytännön suunnittelua. Merkkien käytettävyydessä osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen välineenä on kuitenkin haasteita. Opettajien näkemyksen mukaan opiskelijat eivät aina ymmärrä mistä merkeissä on kyse. Merkeistä suurin osa on myönnetty paperisina todistuksina, sillä koulutukseen osallistuvilla maahanmuuttajilla on puutteita digitaalisessa osaamisessa. Opettajat ja asiantuntijat näkivät kuitenkin osaamismerkeissä yleisesti oleva potentiaalia, vaikka lukutaitokoulutukseen suunnitellut merkit eivät toimineetkaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Opinnäytetyö on tutkimuksellinen kehittämistehtävä. Opinnäytetyön lopussa pohditaan näiden osaamismerkkien kehittämistä sekä yleisemmin osaamisen tunnustamista ja tunnistamista sekä osaamismerkkien potentiaalia. Opinnäytetyön tuloksia on mahdollisuus hyödyntää erilaisten osaamisismerkkien suunnittelussa.

Asiasanat: luku- ja kirjoitustaito, osaamismerkki, digitaalinen osaamismerkki, osaamisperusteisuus, osaamisen tunnistaminen ja tunnustamien, vapaa sivistystyö

(3)

Master of humanities, Community Educator

Author: Lyyli Raatikainen

Title: Educational Badges for Everyday Citizenship in literacy teaching for Adult Immigrants - Educational Badges as a Tool for Validation

Number of Pages: 87 and 5 attachment pages Supervisor(s): Tarja Nyman

Subscriber(s): Workers' Educational Association WEA Finland

The thesis deals with the educational badges of everyday civic skills awarded in the education of adult immigrants' literacy education. This educational badge family includes five educational badges: a participating learner, a competent learner, a local expert, a cultural expert and an everyday civic expert. Educational badges are awarded in liberal adult education. They have been awarded between 2018–2020 in education that took place in folk high schools and learning centers in various parts of Finland.

Educational badges are one of the ways to validate learning especially from nonformal learning and informal learning, but it can also be used in formal education. At the end of their literacy education, the immigrants receive a certification confirming their proficiency in reading and writing.

Educational badges also include notifications of other skills they have accumulated during their education.

Theoritical framework of this thesis uses concepts from liberal adult education, practical literacy education, validation and educational badges. This thesis contemplates the usability of educational badges in literacy education of adult immigrants. The main questions this thesis answers are: do educational badges support literacy education, what are the successes and difficulties in the use of educational badges and how many educational badges have been awarded. In addition of the written source material, the other major source material were the interviews conducted to literacy teachers and experts from folk high schools and learning centers.

Results of the research of this thesis show that the educational badges for everyday civic skills is a well planned system and its educational contents support literacy education and its practical planning.

There are however some challenges in the usability of these badges conserning validation. From the teachers’ perspective, students don’t always know what educational badges are about. The majority of educational badges are awarded in paper form, as most of the participating immigrants have difficulties with digital skills. Teachers and experts both saw the potential of the educational badges even though the badges designed for literacy education didn’t work optimally.

The end of this thesis contemplates the further development of these badges and also the broader potential of validation and educational badges. The results from this thesis can be used in the planning of different educational badges.

Keywords: reading and writing skills, educational badge, digital open badge, competence-based approach, validation, liberal adult education

(4)

TIIVISTELMÄ ABSTRACT

1 JOHDANTO ... 5

2 TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 11

3 VAPAA SIVISTYSTYÖ JA AIKUISTEN MAAHANMUUTTAJIEN LUKUTAITOKOULUTUS ... 14

3.1 Vapaa sivistystyö ja sen sivistyspedagogiikka ... 14

3.2 Lukutaitokoulutus vapaa sivistystyön uutena sivistystehtävänä ... 17

3.3 Vapaan sivistystyön toiminnallinen lukutaitokoulutus ... 20

4 OSAAMISEN TUNNUTAMINEN JA TUNNUSTAMINEN ... 27

4.1 Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen ... 28

4.2 Osaamismerkit ja niiden käyttö ...35

4.3 Arjen kansalaistaitojen osaamismerkit ... 41

5 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ... 46

5.1 Laadullinen tutkimus ... 46

5.2 Haastattelut ... 48

5.3 Havainnointi ... 50

5.4 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus ... 51

5.5 Tutkimuksen toteutus ... 54

5.6 Aineiston analyysi ... 58

6 TUTKIMUSTULOKSET ... 61

6.1 Osaamismerkkien määrät ... 62

6.2 Osaamismerkit osana lukutaitokoulutusta ... 65

6.3 Osaamismerkkien kehittäminen ... 70

7 JOHTOPÄÄTÖKSET JA TULEVAISUUS ... 75

LÄHTEET ... 88

LIITTEET ... 94

(5)

1 JOHDANTO

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää Arjen kansalaistaitojen osaamismerkkien käytettävyyttä vapaan sivistystyön piirissä toteutettavan aikuisten maahanmuuttajien luku- ja kirjoitustaidon koulutuksessa. Opinnäytetyössä selvitetään, tukevatko osaamismerkit lukutaitokoulutusta, mitkä ovat onnistumiset ja haasteet osaamismerkkien käytössä sekä kuinka paljon osaamismerkkejä on myönnetty osana koulutusta. Lopuksi tutkimustulosten perusteella pohdin osaamismerkkien kehittämistä, ja mitä näiden osaamismerkkien luomisesta sekä käytössä havaituista onnistumisista ja haasteista on mahdollista oppia vastaavanlaisten osaamismerkkien kehittämistyö- hön. Opinnäytetyössä keskitytään niihin kansanopistoihin ja opintokeskuksiin, joissa toteutetaan vapaan sivistystyön toiminnallista luku- ja kirjoitustaidon koulutusta.

Opinnäytetyön tarkoituksena on myös lisätä osaamismerkkien tunnettuutta yleisesti, ja kertoa mitä mahdollisuuksia osaamismerkeillä on.

Opinnäytetyön tilaaja on Työväen Sivistysliitto TSL, joka on yksi kahdestatoista suomalaisesta opintokeskuksesta. TSL on työväenliikkeen arvopohjaan sitoutunut järjes- töjen oppilaitos, joka rohkaisee ihmisiä vaikuttamiseen yhteiskunnassa. Osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen kehittäminen vapaan sivistystyön kentällä on tällä hetkellä merkittävä osa TSL:n toimintaa.

Arjen kansalaistaitojen osaamismerkkiperhe on kehitetty osana Suomen Kansanopis- toyhdistyksen ja Opintokeskusten Kotoutumisvalmiuksien tukeminen ja osallistavat opintopolut yhteishanketta (2017–2019). Merkit on suunniteltu käytettäväksi vapaan sivistystyön piirissä järjestettävässä aikuisten maahanmuuttajien lukutaitokoulutuksessa. Merkkien tarkoituksena on tuoda osaaminen näkyväksi opiskelijalle ja muille, auttaa opiskelijaa voimaantumaan ja motivoitumaan opiskeluun sekä toimia opetuksen ja jatkuvan arvioinnin työkaluina. Merkkien tavoitteena on tukea lukutaitokoulutuksessa kertyvää osaamista ja sen tunnistamista. Arjen kansalaistaitojen osaamis- merkkejä on viisi: osallistuva oppija, osaava oppija, paikallistuntija, kulttuurituntija sekä arjen kansalaistaitaja. Kaksi ensimmäistä merkkiä liittyvät opetukseen osallistumiseen sekä opiskelu- ja itsearviointitaitojen oppimiseen. Paikallistuntija ja kulttuurituntija osaamismerkit liittyvät yhteiskuntataitoihin ja kulttuurituntemukseen. Näiden merkkien osaamissisällöt liittyvät vahvasti kotoutumiseen. Arjen kansalaistaitaja

(6)

osaamismerkin voi saada, kun on saanut kaikki muut merkit. Osaamismerkeille laadi- tut osaamistavoitteet pohjaavat Opetushallituksen vuonna 2017 julkaisemaan Vapaan sivistystyön lukutaitokoulutuksen opetussuunnitelmasuositukseen. Osaamismerkit liittyvät osaamisen tunnustamiseen ja tunnistamiseen ja usein niiden selittäminen opiskelijoille vaatii osata -verbin avaamista. (Arjen kansalaistaitojen osaamismerkit N.d., 2–8.)

Opinnäytetyöni viitekehys muodostuu neljästä lähtökohdasta: vapaa sivistystyö, toiminnallinen lukutaitokoulutus, osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen sekä osaamismerkit. Tietoperustana ovat opetushallituksen, ministeriöiden, valtioneuvoston ja Euroopan unionin erilaiset julkaisut, joita on viimeisen viiden vuoden aikana julkaistu useita, tuorein huhtikuussa 2021. Lisäksi tutustuin maahanmuuttajien ko- toutumisista ja koulutusta käsittelevään kirjallisuuteen sekä sivistystä ja vapaata sivis- tystyötä käsittelevään kirjallisuuteen. Koska osaamismerkit ovat yksi osaamisen tunnustamisen ja tunnistamisen muodoista, oli tärkeä perehtyä syvällisemmin tähän tee- makokonaisuuteen. Myös vapaan sivistystyön oppilaitosten julkaisuista sain tutkimuksen kannalta tarpeellista tietoa.

Osaamismerkit ovat vielä melko tuntemattomia Suomessa ja Arjen kansalaistaitojen osaamismerkkejä myönnetään vain muutamissa vapaan sivistystyön oppilaitosten jär- jestämissä aikuisten maahanmuuttajien lukutaitokoulutuksissa. Osaamismerkeistä yleisesti löytyi lähdekirjallisuutta ja niiden käytöstä on julkaistu muutama tutkimus- kin, mutta varsinaisesta tutkimuskohteesta Arjen kansalaistaitojen osaamismerkeistä sain pohjatietoa vain muutamasta lähteestä, joista merkittävin oli Suomen Kansan- opistoyhdistyksen ja Opintokeskusten julkaisu Arjen kansalaistaitojen osaamismerkit - osaaminen näkyväksi vapaan sivistystyön lukutaitokoulutuksessa sekä näihin osaa- mismerkkeihin liittyvä video. (ks. Opintokeskukset 2021)

Kirjalliseen lähdeaineistoon tutustuminen auttoi minua hahmottamaan, mitä opin- näytetyöni kannalta oleellisista teemoista ovat viime aikoina kirjoittaneet viranomaiset, järjestöt ja alan tutkijat. Tärkein tietolähde opinnäytetyön tekemiseen olivat kuitenkin lukutaitokoulutuksen opettajat sekä kansanopistojen ja opintokeskusten asiantuntijat. Haastattelujen ja kyselyiden avulla sain selvitettyä, kuinka lukutaitokoulutusta käytännössä järjestetään ja kuinka paljon Arjen kansalaistaitojen osaamismerk- kejä on myönnetty, ja mitkä ovat olleet opettajien mielestä haasteita ja onnistumisia

(7)

merkkien myöntämisissä sekä mitä opettajat ajattelevat merkkien myöntämisestä tulevaisuudessa. Sain mielestäni kerättyä haastatteluilla riittävän laajan aineiston, jossa erilaiset näkemykset tukivat toisiaan, mutta myös erilaiset näkemykset ja kehittämis- ehdotukset pääsivät esille.

Opinnäytetyöni on laadullinen tutkimus. Se on tähän opinnäytetyöhön sopiva lähesty- mistapa, sillä tarkoituksena oli tuoda esiin, miten lukutaitokoulutuksen opettajat ja kansanopistojen ja opintokeskusten asiantuntijat kokevat ja merkityksellistävät ilmiön nimeltä Arjen kansalaistaitojen osaamismerkit. Tutkimusta tehdessäni pidin koko ajan mielessäni hyvän tieteellisen käytännön ja tutkimuseettiset kysymykset. Tein tutkimusta rehellisesti ja huolellisesti tiedostaen, että laadullisen tutkimuksen pääasiallisin luotettavuuden kriteeri on tutkija itse (Eskola & Suoranta 1998, 211).

Osaamismerkeissä voidaan nähdä olevan perinteinen muna vai kana -ongelma. Mer- keissä on potentiaalia, mutta koska ne eivät ole tunnettuja, niitä ei myönnetä kovin merkittäviä määriä ja merkit jäävät edelleen melko tuntemattomiksi. Ja käännettynä, merkkien tunnettuutta lisäisi se, että niitä myönnettäisiin enemmän, jolloin positiivi- sen kehän myötä merkkien tunnettuus lisääntyisi, ja niitä mahdollisesti myönnettäi- siin enemmän. Tunnettuuden laajenemiseen ei riitä, että Suomessa vain muutama iso toimija, kuten Helsingin kaupunki ja Hämeenlinnan ammattikorkeakoulu, myöntävät paljon osaamismerkkejä.

Maahanmuuttajien osallistuminen koulutukseen tukee aina heidän kotoutumistaan.

Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa on pitkään tuotettu erityistä maahanmuuttajakou- lutusta, mutta maahanmuuttajat ovat osallistuneet myös yleisiin, kaikille tarkoitettuihin opintoihin kaikissa vapaan sivistystyön oppilaitosmuodoissa. Erityisesti maahanmuuttajille tarkoitettu koulutus voidaan jaotella kotouttamiskoulutukseen ja yleisemmin kotoutumista tukevaan kotouttavaan koulutukseen. (Opetus- ja kulttuuriministe- riö 2017, 11–12.)

Opetushallituksen (2018, 14–15) Vapaan sivistystyön lukutaitokoulutuksen opetussuunnitelmasuosituksessa korostetaan toiminnallisuuden merkitystä ja monipuolisten oppimisympäristöjen hyödyntämistä aikuisten maahanmuuttajien lukutaitokoulutuksessa. Varsinainen luku- ja kirjoitustaidon opetus on vain osa koulutusta. Oppimista tapahtuu paljon luokkahuoneen ulkopuolella aidoissa vuorovaikutustilanteissa. Kan- sanopistoissa ja opintokeskuksissa järjestettävä lukutaitokoulutus on toiminnallista ja

(8)

se sopii niille, koska ne tukevat muutenkin aktiivista kansalaisuutta ja yhteiskunnal- lista osallisuutta. Toiminnallisuus auttaa erityisesti hitaammin oppivia ja heitä, joilla on oppimisvaikeuksia tai ei lukutaitoa lainkaan sekä kotona lapsia hoitavia, joiden integroituminen yhteiskuntaan on vähäistä.

Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen, validointi, jatkuva tai elinikäinen oppiminen sekä työn murros ja sen vaatimukset uudelleen- ja täydennyskoulutuksesta ovat ajankohtaisia teemoja. Opetus- ja kulttuuriministeriössä on teemaan liittyen työsken- nellyt viime vuosina useita työryhmiä, kuten Vapaan sivistystyön kautta hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista valmisteleva työryhmä, Jatkuvan oppimisen kehittäminen -työryhmä ja Elinikäisen oppimisen kehittämistarpeita selvittävä työryhmä sekä Osaamisen ennakointifoorumi, joka on opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Opetushallituksen organisoima ja koordinoima ennakoinnin asiantuntijaelin.

Työ- ja elinkeinoministeriö on teettänyt kartoituksen osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen rakenteista ja käytännöistä. Lisäksi Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitrassa on meneillään kolmevuotinen Osaamisen aika – Elinikäisestä oppimisesta kil- pailukykyä ja hyvinvointia -projekti (2018–2021), jonka tarkoituksena on vauhdittaa siirtymistä elinikäisen oppimisen politiikkaan ja taata jokaiselle suomalaiselle mah- dollisuudet jatkuvaan oppimiseen ja itsensä kehittämiseen (Sitra 2021). Ministeriöi- den työryhmät, Osaamisen ennakointifoorumi ja Sitra ovat tuottaneet julkaisuja, joita olen hyödyntänyt opinnäytetyöni viitekehyksen rakentamisessa.

Viime vuosina suomalaisessa yhteiskunnassa on panostettu osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen muussakin kuin tutkintoon johtavassa koulutuksessa. Opetus- ja kulttuuriministeriössä työskenteli vuonna 2019 osaamisen tunnistamista ja tunnustamista valmisteleva työryhmä, joka muistiossaan esitti yksimielisesti, että vapaan sivis- tystyön koulutuksen tuottama osaaminen voitaisiin viedä Koski-tietovarantoon (Ope- tus- ja kulttuuriministeriö 2019b, 36).

Koski-tietovaranto on Opetushallituksen ylläpitämä kansallinen opintosuoritusten ja tutkintotietojen tietovaranto, joka kokoaa eri tietovarannoissa olevat opintosuoritus- ja tutkintotiedot kaikilta koulutusasteilta. Palvelusta kansalaiset ja viranomaiset saa- vat keskitetysti tarvitsemansa tiedot yhdestä paikasta luotettavasti ja kustannustehok- kaasti. Koski-tietovaranto edistää elinikäistä oppimista tukemalla kansalaisia opintoihin hakeutumisessa, opintojen suorittamisessa, työmarkkinoille sijoittumisessa ja

(9)

työnhaussa. Se otettiin käyttöön helmikuussa 2018 ja sitä kehitetään ja laajennetaan edelleen. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2019b, 12.)

Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen on eri tavoilla hankitun osaamisen muo- dollista tunnustamista. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi vapaan sivistystyön koulutusten on oltava osaamisperusteisesti kuvattuja ja arvioituja. Suurin osa vapaan sivis- tystyön piirissä tapahtuvasta koulutuksesta ei ole ollut arvioituja. Tulevaisuudessa koulutukset, jotka on tarkoitus viedä Koski-tietovarantoon, on määriteltävä opintopis- teinä ja opiskelijan osaaminen on arvioitava numeerisella asteikolla tai vähintään hy- väksytty / hylätty.

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa kerrotaan suunnitelmista toteuttaa parlamentaarinen jatkuvan oppimisen uudistus, jolla vastataan läpi elämän jatkuvaan tarpeeseen kehittää ja uudistaa omaa osaamista sekä laatia kansalliset osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen periaatteet, joiden tavoitteena on tehdä eri tavoin hankittu yksilön osaaminen näkyväksi työelämässä ja koulutusjärjestelmässä (Pääminis- teri Sanna Marinin hallituksen ohjelma, 166). Osaaminen turvaa tulevaisuuden: Jat- kuvan oppimisen parlamentaarisen uudistuksen linjaukset (Valtioneuvoston julkaisuja 2020:38) julkaistiin joulukuussa 2020. Konkreettisena jatkumona osaamisen nä- kyväksi tekemistä on eduskunnan käsittelyyn keväällä 2021 tulevat lainmuutokset, jossa muutetaan lakia valtakunnallisista opintoja tutkintorekistereistä (884/2017) sekä lakia vapaasta sivistystyöstä (632/1998), jotta vapaan sivistystyön oppilaitoksille on mahdollista tallentaa vapaan sivistystyön vapaatavoitteisen koulutusten suoritus- tietoja Koski-tietovarantoon 1.8.2021 alkaen. (Tätä opinnäytetyötä kirjoittaessa hallituksen esitys on annettu ja lakimuutokset ovat valiokuntakäsittelyssä.)

Huhtikuussa 2021 julkistettiin Valtioneuvoston koulutuspoliittinen selonteko (Valtio- neuvoston julkaisuja 2021:24), jossa esitetään kohti 2040-lukua ulottuvia pitkäjäntei- siä linjauksia ja toimenpiteitä koulutuksen ja tutkimuksen suuntaamiseksi yhteiskunnan ja kansalaisten hyvinvoinnin tarpeiden mukaisesti. Tarkastelu kohdistuu koko koulutusjärjestelmän ja tutkimuksen kehittämiseen. Keväällä 2021 valtioneuvosto antaa eduskunnalle selonteon kotoutumisen edistämisen uudistamistarpeista, tällä se- lonteolla on yhtymäkohtia koulutuspoliittiseen selontekoon. (Valtioneuvosto 2021, 7–

8.)

(10)

Valtioneuvoston koulutuspoliittisen selonteossa todetaan, että osaamiseen liittyvä eriarvoistumisen uhka on suomalaisen yhteiskunnan kannalta erityisen merkittävä.

Koulutuksen eriarvoistuminen tuottaa eriarvoisuutta kaikilla yhteiskunnan osa-alu- eilla. Eriarvoisissa yhteiskunnissa heikoimmassa asemassa olevat joutuvat eniten kamppailemaan pääsystä laadukkaaseen koulutukseen. Tämä johtaa hukattuun poten- tiaaliin ja vähäiseen sosiaaliseen liikkuvuuteen. Paitsi kansalaisille, niin myös yhteiskunnan talouden kehitykselle eriarvoistuminen on haitallista. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa on toimivat kannustinrakenteet, jotka tukevat kansalaisien osallisuutta ja toimijuutta. (Valtioneuvosto 2021, 73.)

Suomi on Euroopan kärkimaita koulutuksessa. Väestön koulutustaso on verrattain korkea. Tasa-arvon kannalta ongelmallista on se, että työikäisen väestön osallistuminen koulutukseen kasaantuu jo ennestään koulutetuille ja työssäkäyville. Heikkojen perustaitojen varassa olevien osallistuminen on kansainvälisestikin vertaillen vä- häistä. Aikuisväestön koulutuksellisen eriarvoistumisen parantamiseen tarvitaan laa- jaa yhteistyötä yhteiskunnan eri toimijoiden välillä. Koulutusjärjestelmän uudistami- sen lisäksi on kokonaisvaltaisesti mietittävä ja uudistettava muun muassa koulutuksen tarjonnan ja rahoituksen, sosiaaliturvan ja työvoimapoliittisen koulutuksen yhteispe- liä. Hyvää suomalaisessa yhteiskunnassa on, että koulutuksen periytyminen on vähäi- sempää kuin monessa muussa maassa, mutta uhkakuvana on, että tämä on noussut viime vuosina. (Kailaheimo-Lönnqvist, Kilpi-Jakonen, Niemelä & Prix 2020, 93, 122–

123; Valtioneuvosto 2021, 76.)

Tutkin opinnäytetyössäni osaamismerkkejä, joita annetaan aikuisten maahanmuuttajien lukutaitokoulutuksessa. Osaamismerkeillä pyritään vahvistamaan opiskelijan osaamisen tunnustamista ja tunnistamista muissa taidoissa kuin varsinaisessa luku- ja kirjoitustaidon oppimisessa. Maahanmuuttajat saapuvat Suomeen hyvin erilaisista lähtökohdista ja omaavat hyvin erilaiset perustaidot. Vapaan sivistystyön toiminnallista lukutaitokoulutusta annetaan osana kotoutumista niille maahanmuuttajille, joilla ei ole luku- ja kirjoitustaitoa lainkaan tai joiden taidot ovat hyvin puutteelliset. Koulu- tukselle on aidosti tarvetta, sillä seitsemällä prosentilla maahanmuuttajista ei ole lainkaan luku- ja kirjoitustaitoa ja lukutaidottomia omalla äidinkielellään oli kaksitoista prosenttia (Sandberg & Stordell 2016, 27).

(11)

Sandberg ja Sordell tarkoittavat lukutaidottomilla henkilöitä, jotka eivät osaa lukea tekstiä esimerkiksi perinteisestä kirjaimin kirjoitetusta kirjasta. Laura Kananen (2019, 6) Kieliverkoston verkkolehdessä kirjoittaa, että ilmausta luku- ja kirjoitustaidoton voidaan pitää totaalisuutensa vuoksi kömpelönä ja jopa loukkaavana. Yhteiskunta mo- nimuotoistuu, multimodaalistuu ja digitaalistuu jatkuvasti. Muutokset yhteiskunnassa muokkaavat myös käsitystä luku- ja kirjoitustaidosta. Muutoksen myötä monilukutaidon käsite on vakiintunut paikkansa lukutaitokeskustelussa. Jokainen lukutaitokoulutukseen osallistuva henkilö omaa jonkinlaista lukutaitoa, ja opiskelijan olemassa oleva osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen on tärkeää, jotta opetusta ja tukea voidaan suunnata yksilöllisesti. Opetushallituksen (2018,14) Vapaan sivistystyön opetussuunnitelmasuosituksen mukaan monilukutaito perustuu laaja-alaiseen käsitykseen tekstistä, jolla tarkoitetaan sanallisten, kuvallisten, auditiivisten, numeeristen ja kinesteettisten symbolijärjestelmien ja niiden yhdistelmien avulla ilmaistua tietoa. Tekstejä voidaan tulkita ja tuottaa kirjoitetussa, puhutussa, painetussa, audiovisuaalisessa tai digitaalisessa muodossa.

Kohdennan opinnäytetyöni vapaan sivistystyön piirissä tapahtuvaan aikuisten maahanmuuttajien lukutaitokoulutukseen ja siinä tapahtuvaan osaamisen tunnustamiseen ja tunnistamiseen. Useissa lukemissani ministeriöiden julkaisuissa painotetaan formaalia koulutusta ja koulutuksen työelämäsidonnaisuutta. Toki niissä käsitellään hieman myös vapaan sivistystyön koulutuksia ja niissä syntyvää osaamista ja sen nä- kyväksi tekemistä. Osaamisen tunnustaminen, jatkuva oppiminen ja työn murrokseen liittyvä kouluttautuminen nähdään usein kovin työelämälähtöisenä, eikä osaamisen li- sääntymistä nähdä sivistyksellisenä ja voimaannuttavana henkilökohtaisena element- tinä. Näitä osaamisalueita on vaikeampi määritellä ja arvioida, eivätkä kaikki edes kai- paa oman osaamisensa arviointia.

2 TUTKIMUSKYSYMYKSET

Tässä luvussa esittelen tutkimuskysymyksen ja alakysymykset sekä mihin näillä kysy- myksillä haetaan vastauksia. Lisäksi selvitän, miksi tutkimus on rajattu koskemaan vain kansanopistoja ja opintokeskuksia.

(12)

Tutkimuskysymys on Arjen kansalaistaitojen osaamismerkkien käytettävyys aikuisten maahanmuuttajien luku- ja kirjoitustaidon koulutuksessa? Tutkimuskysymyksen ala- kysymyksinä, joiden kautta vastauksia haetaan, ovat:

• Tukevatko osaamismerkit lukutaitokoulutusta?

• Mitkä ovat onnistumiset ja haasteet osaamismerkkien käytössä lukutaitokoulutuksen opettajien ja oppilaitosten asiantuntijoiden kokemana?

• Kuinka paljon osaamismerkkejä on myönnetty osana koulutusta?

Ensimmäisellä alakysymyksellä haen vastauksia siihen, miten osaamismerkit konk- reettisesti ovat mukana opetussuunnitelman ja opetuksen suunnittelussa sekä itse opetuksessa; onko osaamismerkeistä apua opetuksen suunnittelu- ja toteutusvai- heessa. Osaamismerkeillä tunnustetaan muuta kuin luku- ja kirjoitustaidon osaamista.

Toisella alakysymyksellä haen vastauksia millaisia onnistumisia ja haasteita osaamismerkkien käyttöön liittyy, ja miten opiskelijat ovat osaamismerkit kokeneet. Tähän alakysymykseen liittyy vahvasti opinnäytetyön kehittämisosuus; miten Arjen kansalaistaitojen osaamismerkkejä tulisi kehittää ja muokata, jotta ne olisivat toimivampia ja tukisivat lukutaitokoulutusta sekä mitä kannattaa ottaa huomioon, kun vastaavan- laisia osaamismerkkejä tulevaisuudessa suunnitellaan.

Kolmannella alakysymyksellä haen vastauksia, ovatko osaamismerkit olleet käytössä oppilaitoksissa, ja jos ovat, kuinka paljon kutakin viidestä osaamismerkistä on myön- netty. Arjen kansalaistaitojen osaamismerkkejä on myönnetty vasta vähän aikaa, mutta tästä huolimatta haen vastauksia myös siihen, kuinka paljon osaamismerkkejä on eri vuosina myönnetty. Tarkoitus on tarkastella, onko osaamismerkkien käyttö li- sääntynyt, vähentynyt vai pysynyt suunnilleen samansuuruisena, ja miksi näin on ta- pahtunut. Lisäksi kysyn suunnitelmista käyttää osaamismerkkejä tulevaisuudessa.

Koska opinnäytetyö tehdään koronapandemian aikana, tarkastelen myös koronan vaikutusta opetuksen järjestämiseen, miten opetuksen järjestäminen on muuttunut ja mitä vaikutuksia sillä on ollut osaamismerkkien myöntämiseen.

Opinnäytetyön viitekehys muodostuu neljästä lähtökohdasta: vapaa sivistystyö, toiminnallinen lukutaitokoulutus, osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen sekä osaamismerkit.

(13)

Kuvio 1: Opinnäytetyön lähtökohdat

Opinnäytetyön laajana viitekehyksenä on vapaa sivistystyö, josta kirjoitan luvussa 3.1.

Aikuisten maahanmuuttajien toiminnallinen lukutaitokoulutus on osa vapaata sivis- tystyön koulutustarjontaa, ja vuodesta 2018 alkaen se on ollut vapaan sivistystyön uusi koulutus- ja sivistystehtävä. Näistä kirjoitan luvuissa 3.2 ja 3.3. Osana toiminnallista aikuisten maahanmuuttajien luku- ja kirjoitustaitokoulutusta myönnetään Arjen kansalaistaitojen osaamismerkkejä. Tarkastelen osaamismerkkejä yleisesti luvussa 4.2 ja Arjen kansalaistaitojen osaamismerkkiperhettä luvussa 4.3. Osaamismerkit liittyvät yhtenä osana laajaan osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen kokonaisuuteen ollen yksi muoto osaamisen näkyväksi tekemistä. Osaamisen tunnustamista ja tunnistamista käsittelen luvussa 4.1.

Opinnäytetyö rajautuu kansanopistoihin ja opintokeskuksiin. Tähän on kaksi syytä.

Ensiksi Arjen kansalaistaitojen osaamismerkit luotiin osana Suomen Kansanopinto- yhdistyksen ja Opintokeskusten Kotoutumisvalmiuksien tukeminen ja osallistavat opintopolut yhteishanketta ja toiseksi Suomessa oli vuonna 2020 177 kansalaisopistoa, 76 kansanopistoa, 20 kesäyliopistoa, 12 opintokeskusta sekä 11 valtakunnallista ja 3 alueellista liikunnan koulutuskeskusta (Valtioneuvosto 2021, 42). Maahanmuuttajien koulutusta annetaan kansanopistojen ja opintokeskusten lisäksi ainakin kansalais- opistoissa ja kesäyliopistoissa. Työn tilaajan arvioon perustuen on epätodennäköistä,

(14)

että muissa oppilaitosmuodoissa kuin kansanopistoissa ja opintokeskuksissa annettaisiin sellaista toiminnallista lukutaitokoulutusta, jonka osana Arjen kansalaistaitojen osaamismerkkejä myönnettäisiin. Lisäksi rajausta perustelee kansalaisopistojen suuri määrä. Opinnäytetyön lähtökohtana oli selvittää, missä kansanopistoissa ja opintokeskuksissa järjestetään toiminnallista lukutaitokoulutusta, ja joissa näin ollen olisi mahdollista myöntää Arjen kansalaistaitojen osaamismerkkejä. Selvittämisen jälkeen tavoitteena oli olla yhteydessä kaikkien näiden oppilaitosten henkilökuntaan ja kysyä lukutaitokoulutuksen järjestämisestä ja osaamismerkkien käytöstä.

Kansalaisopistojen liitto on julkaissut vuonna 2018 suosituksen kansalaisopistojen lukutaitokoulutuksen opetussuunnitelmaksi. Vaikka kansalaisopistot eivät kuuluneet opinnäytetyön piiriin, niin osana tutkimusta kuitenkin tutustuin niiden opetussuunnitelmasuositukseen.

3 VAPAA SIVISTYSTYÖ JA AIKUISTEN MAAHANMUUTTAJIEN LUKUTAITO- KOULUTUS

Tässä luvussa käsittelen vapaata sivistystyötä sekä muutosta aikuisten maahanmuuttajien lukutaitokoulutuksen järjestämisessä ja sen tulemista vapaan sivistystyön uu- deksi sivistystehtäväksi, sekä mitä on toiminnallinen lukutaitokoulutus.

Käytän tässä opinnäytetyössäni sekä termiä luku- ja kirjoitustaito että lyhyempää muotoa lukutaito. Molemmilla termeillä viitataan samaan asiaan.

3.1 Vapaa sivistystyö ja sen sivistyspedagogiikka

Laki vapaasta sivistystyöstä määrittelee vapaan sivistystyön tarkoitukseksi järjestää elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta yhteiskunnan eheyttä, tasa-arvoa ja aktiivista kansalaisuutta tukevaa koulutusta. Saman lain mukaan kansanopistot ovat koko- päiväistä opetusta antavia sisäoppilaitoksia, jotka järjestävät nuorille ja aikuisille oma- ehtoisia opintoja, edistävät opiskelijoiden opiskeluvalmiuksia sekä kasvattavat heitä yksilöinä ja yhteiskunnan jäseninä. Lain mukaan opintokeskukset toimivat valtakun- nallisina oppilaitoksina järjestämällä opintoja itse sekä yhdessä kansalais- ja kulttuu- rijärjestöjen kanssa elinikäisen oppimisen, hyvinvoinnin ja aktiivisen kansalaisuuden

(15)

sekä demokratian ja kansalaisyhteiskunnan toiminnan edistämiseksi. Vapaana sivis- tystyönä järjestettävän koulutuksen tavoitteena on edistää ihmisten monipuolista ke- hittymistä, hyvinvointia sekä kansanvaltaisuuden, moniarvoisuuden, kestävän kehi- tyksen, monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden toteutumista. Maahanmuuttajille annettava koulutus sopii hyvin lain ajatukseen. Kotoutumiskoulutuksen tulee tukea aktiivista kansalaisuutta ja kansalaisyhteiskuntaan kuulumista. (Laki vapaasta sivis- tystyöstä 632/1998.)

Vapaa sivistystyö on merkittävä kouluttaja Suomessa. Vuonna 2020 Suomessa oli 177 kansalaisopistoa, 76 kansanopistoa, 20 kesäyliopistoa, 12 opintokeskusta sekä 11 valtakunnallista ja 3 alueellista liikunnan koulutuskeskusta. Nämä vapaan sivistystyön oppilaitokset olivat hyvin eri kokoisia ja järjestivät koulutusta eri tavoin. Oppilaitosten järjestämiin erilaisiin koulutuksiin osallistui vuonna 2019 noin 900 000 opiskelijaa.

Yhteensä koulutuksiin osallistumisia oli noin 1,6 miljoonaa, koska sama opiskelija on voinut osallistua useampaan koulutukseen. (Valtioneuvosto 2021, 42.)

Vapaan sivistystyössä annettavaan koulutukseen sisältyy ajatus koulutuksen vapaaeh- toisuudesta ja opiskelijalähtöisyydestä. Luku- ja kirjoitustaidon koulutus on maahanmuuttajille pakollinen osana kotouttamissuunnitelmaa. Maahanmuuttajien lukutaitokoulutus ei ole vapaata sivistystyötä siinä mielessä, että opiskelijalla on oltava kotouttamissuunnitelma voimassa eikä hän voi valita, missä hän saa opetusta vaan hänet ohjataan opintojen pariin. Asia on hyvä tunnistaa, mutta sen ei pidä haitata lukutaidon opetusta käytännössä. Ajatus yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien opetuksesta sekä koulutukseen sisältyvä yhteiskunnallisen osallisuuden vahvistaminen sopii hyvin vapaan sivistystyön oppilaitosten tehtäväksi. Se on aina sopinut. Samaa ristirii- taa olivat pohtineet myös Valkendorffin haastattelemat opettajat. Vapaan sivistystyön arvot ja näkökulma soveltuvat maahanmuuttajien koulutukseen, mutta ristiriita ilme- nee vapaan sivistystyön ajatuksellisen vapauden kanssa (Valkendorff 2019, 57–58).

Vapaaseen sivistystyöhön liittyy vahvasti sivistyksen ja sivistymisen käsitteet. Yksilön kannalta sivistystä on ihmisen potentiaalien monipuolinen kehittyneisyys, joiden tu- kemana ihminen kehittyy omaehtoisesti yhteiskunnallisesti toimintakykyiseksi sub- jektiksi samalla kun ihminen rakentaa yksilöllistä identiteettiään. Seppo Niemelä nä- kee sivistyksen olevan kolmivaiheinen prosessi, jossa ihminen oppii itselleen uusia tietoja ja taitoja ja muodostaa niistä oman harkintaansa perustuvan itsenäisen ja luovan

(16)

suhteen ja alkaa käyttää oppimiansa uusia tietoja ja taitoja yhteisön hyväksi kansalaisena. (Niemelä 2011, 187.)

Ruotsalainen kansansivistystutkija Bengt Gustavssonin mukaan sivistymisen proses- sin ydin on tutun ja tuntemattoman välinen suhde ja vuorovaikutus. Sivistyksen voidaan ajatella oleva hermeneuttisen kehän tavoin liikettä, jossa ihminen irrottautuu jo- kapäiväisestä tutusta tunnetusta elämismaailmastaan. Ihminen suuntautuu rohkeasti kohti uutta ja tuntematonta, joskus jopa pelottavaakin. Rohkeasti uutta kohti suuntau- tumalla ihminen kerää uusia kokemuksia ja muokkaa tiedosta persoonallista, kun uusi kokemus liittyy osaksi aikaisempaa maailmankuvaa. Tietäminen ja oppiminen alkavat ihmisestä itsestään, kulkevat ulos maailmaan ja palaavat takaisin ihmiseen jalostu- neina. Ihmisen sivistyminen on jatkuva uudistumisprosessi. (Niemelä 2011, 133.) Ideaalissa tilanteessa vapaan sivistystyön nonformaaliin luoteeseen kuuluu sen lisäksi, että opintoihin osallistuminen on vapaaehtoista, niin myös se, että opiskelijat voivat vaikuttaa opintojen sisältöön, tietoja taitolähteisiin, oppimismenetelmiin sekä tutus- tumiskohteisiin ja vastaaviin. Opettaja tai ohjaaja on dialogisen oppimisen organisoija ja avustaja. Hän ohjaa ryhmäprosesseja, herättelee keskusteluihin ja auttaa löytämään tietoa oppimisen tueksi. Sivistystyön oppiminen on arjen demokratiaa. (Niemelä 2008, 29.)

Kansanopistoja ja opintokeskuksia oppilaitosmuotoina yhdistää yhteinen sivistyspedagogiikka, jonka mukaan ihminen ymmärretään holistisena kokonaisuutena. Sivis- tyspedagogiikan toteuttaminen tarkoittaa erilaisten opiskelijoiden ja heidän elämänti- lanteidensa ymmärrystä ja kohtaamista ihmistä kunnioittaen. Opiskelijoita lähesty- tään oppijalähtöisesti, oppijat kohdataan yksilöinä, jolloin voidaan huomioida yksilöl- liset oppimistarpeet. Jokaista tuetaan monipuolisesti kasvussa ja kehittymisessä. Si- vistys vaatii lähtökohtaisesti tietoja, taitoja ja kriittistä lukutaitoa. Sivistyspedago- giikka tarkoittaa myös jatkuvaa ihmisenä kasvamista aktiiviseksi kansalaiseksi ja kans- salaiseksi. (Suomen Kansanopistoyhdistys & Opintokeskukset 2019, 14.)

Niemelän mukaan sivistyspedagogiikan ydinasioita ovat ihmisen yksilöllisten ja ainut- laatuisten, mutta maailmansuhteessa kehittyvien potentiaalien, kuten taipumus, lah- jat ja kyvyt, omaehtoinen toteuttaminen sekä sivistymistä tukevat dialogiset suhteet, erityisesti vastavuoroisuus ja vuorovaikutus. Sivistymisessä kehittyy potentiaalien mu-

(17)

kaisesti monipuolinen persoonallisuus, yksilöllinen identiteetti ja omaehtoinen toimintakyky. Manninen, ym. näkevät tavoitteiltaan ja näkemyksiltään yhtenäisen sivistyspedagogiikan olevan nähtävissä ainoastaan vapaan sivistystyön institutionalisoitu- misen alkuvaiheessa. He näkevät kuitenkin, että noin sadan vuoden takaisista lähtö- kohdista sivistystyön pedagogisista erityispiirteistä on jäljellä, erityisesti kansanopistoissa ja opintokeskuksissa, aktiivinen kansalaisuus, osallistujalähtöisyys, omaehtoi- suus, ryhmän merkitys, yhteisöllisyys sekä tukeva ja kannustava palaute oppimistulosten mittaamisen sijaan. (Niemelä 2011, 191; Manninen, Ojakangas, Fields & Teräsahde 2019, 196.)

3.2 Lukutaitokoulutus vapaan sivistystyön uutena sivistystehtävänä

Vuonna 2017 valtioneuvosto linjasi, että maahanmuuttajien koulutustarpeisiin luodaan uusi malli vapaan sivistystyön toimintana. Osana tämän toteutusta koulutuksen rahoitus siirtyi työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalta opetus- ja kulttuuriminis- teriön toimialalle vuoden 2018 alussa. Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti työryhmän valmistelemaan uutta järjestämis- ja rahoitusmallia vuonna 2017. Työryhmän tuotok- sena syntyi linjaus Vapaan sivistystyön uudesta sivistystehtävästä (Opetus- ja kulttuu- riministeriön julkaisuja 2017:33). Samoihin aikoihin Opetushallituksessa valmistui Vapaan sivistystyön lukutaitokoulutuksen opetussuunnitelmasuositus 2017 (Opetus- hallituksen määräykset ja ohjeet 2018:2a). Lakia vapaasta sivistystyöstä (632/1998) muutettiin, kansanopistot ja opintokeskukset voivat jatkossa saada sadan prosentin valtionosuusrahoituksen luku- ja kirjoitustaidon koulutukselle, joka on hyväksytty kotoutumisen edistämisestä annetun lain (1386/2010) 11 §:ssä tarkoitettuun opiskelijan kotoutumissuunnitelmaan. Tällöin koulutus on osallistujalle maksutonta. Tämä sopii perustuslain henkeen. Perustuslain 16 pykälän mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estä- mättä (Suomen perustuslaki 1999/731).

Ennen lukutaitokoulutuksen siirtymistä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnon- alalle, Opetushallitus selvitti vuonna 2016 maahanmuuttajien koulutusta vapaan sivis- tystyön piirissä. Selvityksen tarkasteluvuosi oli 2014, ja osittain vuosi 2015 liittyen turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten koulutukseen. Kysely lähetettiin kansalais- ja

(18)

kansanopistoille, kesäyliopistoille, liikunnan koulutuskeskuksiin ja opintokeskuksille.

Selvityksen mukaan 80 prosentilla vapaan sivistystyön oppilaitoksista oli maahanmuuttajia opiskelijoina. Osa oppilaitoksista järjesti eritystä maahanmuuttajakoulu- tusta, osassa oppilaitoksia maahanmuuttajat osallistuivat kaikille tarkoitettuihin yleisiin opintoihin. Suhteellisesti eniten maahanmuuttajia opiskeli kansanopistoissa ja ke- säyliopistoissa. Selvityksessä todettiin, että vapaan sivistystyön oppilaitoksissa on paljon monikulttuurista opetus- ja ohjausasiantuntemusta. Niissä suhtaudutaan myön- teisesti maahanmuuttajien kotoutumiseen osallistumiseen, ja ollaan kiinnostuneita kehittämään menetelmiä ja toimintatapoja. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017, 11–

13.)

Työ- ja elinkeinotoimistot (TE-toimistot) ja kunnat ovat vastuussa kotoutumislain mu- kaisen alkukartoituksen järjestämisestä ja kotoutumissuunnitelman laatimisesta. Va- paan sivistystyön oppilaitosten on tehtävä tiivistä yhteistyötä koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa TE-toimistojen ja kuntien kanssa. (Opetus- ja kulttuuriministe- riö 2017, 28.)

Vapaalle sivistystyölle määritellyn uuden sivistystehtävän mukaan maahanmuuttajille kohdennettava koulutus ei ole vain luku- ja kirjoitustaidon sekä suomen tai ruotsin kielen opettamista vaan siihen sisältyy myös muut kotouttamislain mukaiset sisällöt.

Opintoja voidaan yhdistää toiminnallisiin sisältöihin. Vapaan sivistystyön maahanmuuttajien lukutaitokoulutuksen kohderyhmänä olisivat erityisesti henkilöt, jotka tarvitsevat joustavia ja/tai osa-aikaisia mahdollisuuksia opiskeluun. Joustavuutta opintoihin tarvitsevat usein esimerkiksi kotona lapsia hoitavat ja osa-aikaisessa työssä käy- vät henkilöt. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017, 21.)

Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan vapaan sivistystyön uudessa sivistystehtä- vässä kansanopistoilla ja opintokeskuksilla yhdessä oli tavoitteena vuosien 2017–2018 aikana kehittää kotoutumiskoulutukseen soveltuva opetussuunnitelma. Sen mukaisesti maahanmuuttajille annettaisiin laajasti tukevaa, kokopäiväistä opetusta. Opinto- keskusten ja kansanopistojen yhteishankkeella ajateltiin kehitettävän luku- ja kirjoitustaidon koulutusta primaari- ja sekundaarilukutaidottomille sekä semilukutaitoi- sille. Primaarilukutaidottomilla tarkoitetaan maahanmuuttajia, jotka eivät osaa lukea millään kielellä, ja joilla ei ole lainkaan tai hyvin vähän kokemusta koulunkäynnistä.

Sekundaarilukutaitoisilla tarkoitetaan maahanmuuttajia, jotka osaavat lukea muilla

(19)

kuin latinalaisella kirjaimistolla. Heidän lukutaitonsa ja kokemus koulunkäynnistä on vaihteleva. Semilukutaitoisilla tarkoitetaan maahanmuuttajia, joilla on jonkin verran kirjallista taitoa latinalaisella kirjaimistolla, ja he ovat mahdollisesti käyneet jonkin aikaa koulua, mutta lukutaito ja usein myös opiskelutaidot ovat puutteelliset. Tavoit- teena olisi tukea kaikkien maahanmuuttajien kotoutumista. Koulutukseen sisältyisi kansalaiseksi kasvamisen ja yhteiskuntaan integroitumisen osuus. Opetusta annettaisiin kotoutumissuunnitelman edellyttämät 25 tuntia viikossa. (Opetus- ja kulttuurimi- nisteriö 2017, 15, 56.)

Vapaan sivistystyön lukutaitokoulutuksen opetussuunnitelmasuositus perustuu sosio- konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen ja sivistyspedagogiikkaan. Oppiminen näh- dään sosiokulttuurisena ilmiönä, jota ei voida erottaa sosiaalisesta, historiallisesta ja kulttuurisesta kontekstista. Sosiokonstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan yksi- lön oppiminen on yhteisöllistä ja rakentuu vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Oppi- mistilanteissa opiskelijoille kehittyy yhteistä tietoisuutta. Oppimiseen vaikuttaa se, miten tietoa jaetaan, miten tietoa tulkitaan ja miten yhteisöllistä tietoa luodaan. Ryhmän on opittava oppimaan yhdessä. Tarvittaessa ryhmää on autettava sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja yhdessä oppimisen prosessissa. Aikuisten maahanmuuttajien luku- ja kirjoitustaidon oppimista helpottaa, kun hän voi liittää opiskeltavat asiat aikaisem- paan osaamiseen tai oman arkielämän tilanteisiin. Opetuksessa pyritään eheyttävään opetukseen, jolloin kielen tai luku- ja kirjoitustaidon opetusta ei eroteta muusta opetuksesta omiksi kokonaisuuksiksi. Tämä haastaa opettajan tunnistamaan opiskelijan ja ymmärtämään hänen vahvuuksiaan. Opiskelija hyötyy usein myös toisilta oppimisesta. (Kupias 2007, 162–163; Opetushallitus 2018, 19.)

Sivistystehtävä on vapaalle sivistystyölle sekä uusi että vanha. Useissa vapaan sivistys- työn oppilaitoksissa on ollut aikaisemminkin maahanmuuttajien luku- ja kirjoitustaidon koulutusta. Nykyisen muotoisena lukutaitokoulutuksena, jossa opiskelijat ohjau- tuvat koulutukseen kuntien ja työ- ja elinkeinotoimistojen kautta osana kotouttamissuunnitelmaa, sivistystehtävä on opintokeskuksille uusi. Valkendorffin (2019, 70) mukaan nykyisen luku- ja kirjoitustaidon koulutuksen voi jossain määrin nähdä paluuna vapaan sivistystyön alkujuurille. Kuten sivistystyön alkuvuosina katsottiin, että kansaa tulee sivistää ja kouluttaa, eikä kansa pysty välttämättä itse tunnistamaan koulutustar- vetta, niin myös maahanmuuttajat ohjataan koulutukseen.

(20)

3.3 Vapaan sivistystyön toiminnallinen lukutaitokoulutus

Suomen Kansanopistoyhdistys ja Opintokeskukset ovat yhdessä luoneet toteutusmal- lin oppilaitoksissaan yhteistyössä järjestettävästä lukutaitokoulutuksesta. Toteutus- malli julkaistiin vuonna 2019.

Kotoutumisvalmiuksien tukeminen ja osallistavat koulutuspolut (KOTOS) hankkeessa 1.8.2017-31.5.2019 kehitettiin aikuisten maahanmuuttajien vapaassa sivistystyössä to- teutettavaa toiminnallista luku- ja kirjoitustaidon koulutusta. Hanke oli Suomen Kan- sanopistoyhdistyksen hallinnoima ja hankekumppaneina olivat Opintokeskukset ja Humanistinen ammattikorkeakoulu. Mukana oli viisi kansanopistoa ja yhdeksän opintokeskusta. Tavoiteltavassa mallissa luku- ja kirjoitustaitoon edetään puhutun kielen kautta. Tukena opiskelussa on erilaiset toiminnalliset menetelmät sekä yhteistyö lähi- alueen järjestöjen ja yhteisöjen kanssa. (Suomen Kansanopistoyhdistys & Opintokes- kukset 2019, 3.)

Aikuisten maahanmuuttajien lukutaitokoulutukseen osallistuvien joukko on hyvin he- terogeeninen. Opiskelijat ovat eri-ikäisiä ja tulevat eri kulttuureista ja maista, heillä on erilaisia koulutus- ja työelämätaustoja. Luku- ja kirjoitustaidon osaaminen hyvin vaih- televaa. On mahdollista, että lukutaitokoulutukseen osallistuva on kotoisin kulttuu- rista, jonka kielellä ei ole lainkaan kirjoitettua muotoa. Myös Suomeen muuttamisen syyt ovat erilaisia. Ympäröivä yhteiskunta määrittelee luku- ja kirjoitustaidon merki- tyksen, millaisen tason henkilö tarvitsee pärjätäkseen yhteiskunnassa ja mihin kaik- keen lukutaitoa tarvitaan; monissa länsimaisissa kulttuureissa lukutaito on välttämä- töntä, jos haluaa toimia aktiivisena kansalaisena, mutta suulliseen perinteeseen poh- jautuvissa yhteiskunnissa taidot eivät ole välttämättömiä (Valkendorff 2019, 18). Suo- malainen yhteiskunta on tekstikeskeinen, ja täällä asuvalta maahanmuuttajalta vaaditaan hyvää kielitaitoa, vaikka erilaisia oppaita olisi tarjolla henkilön omalla kielellä (Vuori 2015, 401).

Kotoutumisen mittareita ovat muun muassa työllisyys, suomen tai ruotsin kielen taito, riippumattomuus sosiaaliturvasta, ja yhteisöön kuuluminen. Arjen kansalaisuutta on aktiivinen kansalaisuus, joka on myös yksi kotoutumisen mittareita. Aktiivinen kansalaisuus on mahdollisuuksia, vaikuttamista, toimimista yhteiseksi hyväksi sekä vastuun

(21)

ottamista itsestään ja yhteisistä asioista sekä esimerkiksi toimimista järjestöissä. Yh- teisössä toimiminen lisää ihmisen osallisuuden tunnetta, joka tuottaa sitoutumista ja juurtumista eli kotoutumista. (Rasilainen 2016, 21, 24.)

Vapaassa sivistystyössä järjestettävä lukutaitokoulutus on tarkoitettu kotoutumisen tueksi sellaisille maahanmuuttajille, joilla ei ole ollut omassa kotimaassaan tai muualla mahdollisuutta saada riittävästi koulutusta ja yleissivistystä, jotta he voisivat selviytyä suomalaisen yhteiskunnan asettamista haasteista opiskelulle, työssäkäynnille sekä käytännön arjen toiminnoille. (Opetushallitus 2018, 12.)

Lukutaidon oppiminen on aikuisena erilaista kuin lapsena. Valkendorffin ja Luukkai- sen (2019, 12) mukaan aikuisten luku- ja kirjoitustaidon oppimisesta ei ole riittävästi tietoa. Monet Suomeen tulevat maahanmuuttajat, joilla ei ole lukutaitoa lainkaan tai se on hyvin puutteellinen, joutuvat opettelemaan lukutaidon vieraalla kielellä. Monilla kotoutuminen on vasta alkamassa, jolloin myös ympäröivä yhteiskunta ja uuden koti- maan kulttuuri on vieras.

Luku- ja kirjoitustaito voidaan määritellä useammalla eri tavalla. OECD:n mukaan se tarkoittaa kysyä ymmärtää ja hyödyntää kirjoitettua tietoa. Luku- ja kirjoitustaidon voidaan esimerkiksi sanoa olevan arkipäivän lukutaitoa (proce literacy), asiakirjojen lukutaitoa (document literacy) tai numerotietojen lukutaitoa (quantitative literacy).

Opetushallituksen Vapaan sivistystyön lukutaitokoulutuksen opetussuunnitelmasuosituksessa lukutaito määriteltiin kuuteen osaamistasoon: suullinen taito (oppijan omassa äidinkielessä ei ole lainkaan kirjoitettua muotoa), alkava lukutaito (äidinkie- lessä on kirjoitettu muoto, oppija ei kuitenkaan osaa lukea tai kirjoittaa), kehittyvä lukutaito (oppijalla jonkin verran teknistä luku- ja kirjoitustaitoa), lukutaito ei-aakkosel- lisella kirjoitusjärjestelmällä (oppija osaa lukea ja kirjoittaa esimerkiksi mandariinin- kiinan kielellä), lukutaito ei-latinalaisilla kirjaimistolla (oppija osaa lukea ja kirjoittaa esimerkiksi venäjää, kreikkaa, arabiaa tai koreaa) sekä lukutaito latinalaisilla kirjaimistolla. Joissain tilanteissa oppija osaa lukea koulukielellään, mutta ei äidinkielel- lään. (Opetushallitus 2018, 12–13; Valkendorff 2019, 16.)

Laki kotouttamisen edistämisestä määrittelee kotoutumisen tarkoittavan maahanmuuttajan ja yhteiskunnan vuorovaikutteista kehitystä, jonka tavoitteena on antaa maahanmuuttajalle yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja samalla

(22)

kun tuetaan hänen mahdollisuuksiaan oman kielen ja kulttuurin ylläpitämiseen ja kotouttamisen tarkoittavan kotoutumisen monialaista edistämistä ja tukemista viran- omaisten ja muiden tahojen toimenpiteillä ja palveluilla. Saman lain mukaan maahanmuuttajalle tehdään kotouttamissuunnitelma, joka on maahanmuuttajan yksilöllinen suunnitelma niistä toimenpiteistä ja palveluista, joiden tarkoituksena on tukea maahanmuuttajan mahdollisuuksia hankkia riittävä suomen tai ruotsin kielen taito sekä muita yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja sekä edistää hänen mahdollisuuksiaan osallistua yhdenvertaisena jäsenenä yhteiskunnan toimintaan.

(Laki kotoutumisen edistämisestä 1386/2010.)

Kotoutumiskoulutuksena oppivelvollisuusiän ylittäneelle maahanmuuttajalle järjeste- tään suomen tai ruotsin kielen opetusta ja tarvittaessa luku- ja kirjoitustaidon opetusta sekä muuta opetusta, joka edistää työelämään ja jatkokoulutukseen pääsyä sekä yh- teiskunnallisia, kulttuurisia ja elämänhallintaan liittyviä valmiuksia. Kotoutumiskou- lutukseen voi sisältyä myös aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tutkinnon tunnustamista sekä ammatillista suunnittelua ja uraohjausta. Suomen tai ruotsin kielen opetusta annetaan Opetushallituksen aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti. Luku- ja kirjoitustaidon opetusta annetaan Opetushallituksen luku- ja kirjoitustaidottomien aikuisten maahanmuuttajien opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti. Kotoutumiskoulutuksen kielellisenä tavoitteena on, että maahanmuuttaja saavuttaa suomen tai ruotsin kielessä toimivan peruskielitaidon. (Laki kotoutumisen edistämisestä 1386/2010.)

Aikuisten lukutaitokoulutuksessa puhutaan monilukutaidosta. Se perustuu laaja-alaiseen käsitykseen tekstistä, jolla tarkoitetaan sanallisten, kuvallisten, auditiivisten, numeeristen ja kinesteettisten symbolijärjestelmien ja muiden yhdistelmien avulla ilmaistua tietoa. Tekstejä voidaan tulkita kirjoitetussa, puhutussa, painetussa, audiovisuaalisessa tai digitaalisessa muodossa. Monilukutaidon avulla opiskelija voi tulkita ympärillään olevaa maailmaa ja hahmottaa sen monimuotoisuutta. Aikuisten lukutaitokoulutuksessa käytetään erilaisia toiminnallisia menetelmiä monilukutaidon saavut- tamiseksi. Luku- ja kirjoitustaidon opiskelu sisältää paljon muutakin kuin vain kirjain- ten ja sanojen opiskelua. (Opetushallitus 2018, 24.)

(23)

Kansanopistojen ja opintokeskusten lukutaitokoulutuksen keskeisiä opintosisältöjä ovat kielen ja lukutaidon opettamisen lisäksi monilukutaidon opettaminen ja opiskelijoiden osallisuuden monipuolisen kehittymisen tukeminen. Monilukutaidon osa-alu- eet ja yhteiskunta- ja kulttuurintuntemuksen taidot muodostavat parhaimmillaan yh- teisen kokonaisuuden, tällöin lukemisen ja kirjoittamisen opetuksessa käytetään ma- teriaaleja, jotka lisäävät opiskelijoiden tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta ja kulttuu- rista, ja kääntäen yhteiskunta- ja kulttuuritaitojen opiskelu vahvistaa luku- ja kirjoitustaidon oppimista. Lisäksi opintosisältöön kuuluu opiskelu- ja itsearviointitaitojen oppiminen. (Suomen Kansanopistoyhdistys ja Opintokeskukset 2019, 21.)

Vapaan sivistystyön lukutaitokoulutuksen tavoitteena on monilukutaidon kehittyminen. Erilaisia tekstejä opitaan tulkitsemaan ja arvottamaan. Käytännön opetustyössä monilukutaidon opiskelu tarkoittaa erilaisten lukutaitojen harjaannuttamista sekä toi- minnallisten menetelmien ja aistien käyttöä. Oppimisympäristöinä käytetään muita- kin tiloja kuin luokkahuonetta. Suomen tai ruotsin kielen ja luku- ja kirjoitustaidon opiskelua ei eroteta muusta opetuksesta erillisiksi kokonaisuuksiksi. Kielitietoisessa opetuksessa kielen oppiminen on osa suurempaa kokonaisuutta; kun opitaan kieltä, niin opitaan asioita ympäröivästä yhteiskunnasta ja arjesta, opitaan arjen kansalaistai- toja. (Valkendorff 2019, 17.)

Opiskelijoiden erilaiset taustat ja usein matala lähtötaso lukemisessa ja kirjoittami- sessa muokkaavat opetusta ja opetustapoja. Lukutaidon perustana on suullinen kielitaito. Jos uuden kielen suullinen taito on heikko, koulutustausta on vähäinen tai sitä ei ole ollenkaan, oppilaalla on oppimisvaikeuksia ja turvallisuuden tunnekin on kaik- kea muuta kuin luottavainen, ollaan haastavassa opetustilanteessa. Puutteelliset pe- rustiedot ja -taidot voivat alentaa opiskelijan itsetuntoa ja kykyä hallita omaa elä- määnsä ja oppia uutta.

Luku- ja kirjoitustaidottoman vahvuudet ja selviytymisstrategiat, kuten kyky tulkita ja hahmottaa tilanteita ja viestintää, voivat olla erinomaisia. Luku- ja kirjoitustaitoa ei tulekaan opettaa toiminnoista ja merkityksellisistä tilanteista erillisenä taitona. Luku- ja kirjoitustaito kehittyvät suullisen, kehollisen ja kuvallisen viestinnän rinnalla. Kieli- taito on aina dynaamista ja tilanteista eikä sen kehittyminen lakkaa vaan kehittyy käy- tössä ei-lineaarisesti. (Mustonen & Reiman 2018.)

(24)

Vapaan sivistystyön lukutaitokoulutuksissa luku- ja kirjoitustaidon opetus sekä arkis- ten ja yhteiskunnallisten taitojen opiskelu liitetään yhteen. Lukemisen opiskelu aloite- taan suullisen kielitaidon opiskelulla. Suullisten taitojen opiskelu on tärkeää, sillä opiskelija on oppimassa lukemaan uuden kotimaansa kielellä. Suullisen taitojen harjoitta- minen erilaisissa tilanteissa on tärkeää myös, koska lukutaidottomien opiskelijoiden suullinen kielitaito kehittyy nopeammin kuin kirjalliset taidot. Suullisen kielitaidon oppiminen on tärkeää, sillä toisella kielellä lukemaan oppiminen edellyttää riittävää kohdekielistä suullista kielitaitoa. Lukutaitokoulutuksissa käytetään opetusmenetel- minä analyyttistä LPP eli lukemaan puhumisen perusteella -menetelmää sekä synteet- tistä KÄTS eli kirjain, äänne, tavu, sana -menetelmää, jossa tavutus luo vahvan pohjan suomen kielen oppimiselle. Tavutajun kehittyessä opitaan lukemaan lyhyitä tavuja, joita yhdistetään sanoiksi ja lopulta lauseiksi. Koulutuksissa käytetään myös toistome- netelmää, jossa toiston kautta opitaan arjen sanastoja ja fraaseja. Oppimista vahvistaa opiskelijalähtöisyys ja kokemuksellisuus, opittavat aihepiirit liittyvät arkeen. Sanat tulee ymmärretyksi ja ne kiinnittyvät helpommin, kun ne ovat osa tuttua, arkista kokonaisuutta. Tietotekniikan opiskelu on tätä päivää, ja se on otettu mahdollisuuksien mukaan osaksi aikuisten maahanmuuttajien lukutaitokoulutusta. (Ylikahri & Tennilä 2018, 15; Suomen Kansanopistoyhdistys & Opintokeskukset 2019, 16–18; Kananen, 2019, 2; Valkendorff 2019, 27–28.)

Opintokeskus Vision Järjestöpohjaisen lukutaitokoulutuksen opetussuunnitelmassa esitellään kolme lähestymistapaa opetukseen. Teemalähtöisessä opetuksessa eri teemoja tarkastellaan kielenoppimisen, numeerisen osaamisen ja arjen taitojen näkökul- masta. Kielen opiskelu on helpompaa, kun se liitetään aikuisen oman arjen kannalta relevantteihin teemoihin. Teemoitettu opetus helpottaa opiskelijaa sanaston muista- misessa. Opiskelijan omaan arkeen nivelletty kielen opiskelu motivoi ja tukee oppimista. KÄTS-didaktiikka muodostaa aikuisten maahanmuuttajien lukutaitokoulutuksen opetussuunnitelman rungon. Ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa hyödynnetään opetuksessa. Monipuolisia opetusmenetelmiä käyttämällä opiskelijoiden erilaiset vahvuudet pääsevät esiin. Opiskeluun liittyvä yhteinen toiminta lisää osallisuuden tunnetta. (Ylikahri & Tennilä 2018, 13–16.)

Osallisuudella on erilaisia määritelmiä, mutta yhdistävänä elementtinä on kuuluminen johonkin. Kotoutumiskoulutuksen tavoitteena on osallisuus yhteiskunnassa. Erilai- sissa kotoutumiskoulutusta ohjaavissa asiakirjoissa toistuu merkittävänä ajatus siitä,

(25)

että riittävä kielitaito avaa yhteiskunnallisen osallisuuden ovia ja mahdollistaa yhteis- kunnalliseen toimintaan osallistumisen, ja integroituminen Suomeen on osallisuuden kasvuprosessi. Kun osallisuutta mallinnetaan, sitä voidaan lähestyä kahdella akselilla:

sisäisen tai ulkoisen motivaation tai toiminnan omaehtoisuuden akselilla. (Ronkainen

& Suni 2019, 81–85.)

Opetushallituksen aikuisten maahanmuuttajien lukutaitokoulutusta varten laaditussa opetussuunnitelmasuosituksessa korostetaan toiminnallisuuden merkitystä, mutta toiminnallisuutta ei tarkemmin määritellä (Valkendorff 2019, 66). Vaikka toiminnallisuus on läpileikkaavana teemana kaikissa lukemissani toiminnallista lukutaitokoulutusta kuvaavissa lähteissä ja ymmärrän mitä sillä tarkoitetaan, niin yhdyn Valkendorf- fin näkemykseen, ettei sitä yksiselitteisesti määritellä missään.

Toiminnallisuus luku- ja kirjoitustaidon koulutuksessa tarkoittaa esimerkiksi oppimis- ympäristön laajentamista luokkahuoneista ympäröivään yhteiskuntaan. Kieltä, kult- tuuria ja yhteiskuntaa opitaan tekemällä ja yhdessä pohtimalla. Opittavat asiat kiinni- tetään osaksi kokonaisuutta, tällöin ne on helpompi hahmottaa ja muistaa kuin irral- lisesti opittuina. Toiminnallisuuteen liittyy elämyksellisyys sekä opiskelumenetelmien ja oppimistyylien vaihteleva käyttäminen. Opetuksessa voidaan hyödyntää taitoja tai- deaineita, ja esimerkiksi laittaa ruokaa yhdessä. Myös digitaalisten taitojen oppiminen on osa toiminnallisuutta. Vapaan sivistystyön lukutaitokoulutuksen opetussuunnitelmasuosituksessa (Opetushallitus 2018, 14) mainitaan toiminnallisiksi menetelmiksi kuvien, liikkuvan kuvan, musiikin, pelien ja draaman käyttö sekä erilaisten kädentai- tojen ja muiden arjen taitojen kehittäminen osana opetusta.

Laajasti ajatellen toiminnallisuuteen liittyy myös opiskelijan tukeminen ja ohjaus.

Koulutuksessa ei opeteta vain luku- ja kirjoitustaitoa ja numeerisia taitoja, vaan huo- lehditaan opiskelijasta laajemmin. Opiskelijan tukeminen alkaa koulutukseen hakeu- tumisvaiheessa ja jatkuu koko opiskelujen ajan päättyen jatko-ohjaukseen. Opiskelija on ohjauksen keskiössä oman opiskelunsa ja kotoutumisensa edistymisen aktiivisena toimijana. Ohjausprosessin lähtökohtana on kokemuksellisen oppimisen viitekehyk- sestä nouseva ohjauksellinen malli; uudessa oppimistilanteessa toteutuvaan kokemuk- sellisuuteen yhdistyy aikaisemmin koettu ja opittu. Koulutuksen ohjauksen tavoitteena on tukea opiskelijaa ottamaan vastuuta omasta opiskelusta, opintojen suunnittelusta

(26)

ja tavoitteiden asettamisesta sekä opiskeluun liittyvästä itsearvioinnista. (Suomen Kansanopistoyhdistys ja Opintokeskukset 2019, 25.)

Toiminnallisuus tarkoittaa tekemällä oppimista. Havainnointipäivän aikana muun muassa kuljin opettajan ja oppilaiden kanssa rappuja ylös ja alas sekä ovesta sisään ja ulos. Fyysinen liikkuminen ja jossain oleminen yhdistettiin käsitteiden oppimiseen, ja näin oppilaille jäi muistijälki tekemisestä ja miten tekeminen suomen kielellä sanot- tiin. Toiminnallisuuteen ja oppimisympäristön laajentamiseen liittyvät osana opiskelua toteutettavat vierailut sekä vapaaehtoistyö.

Vapaan sivistystyön lukutaitokoulutuksen opetussuunnitelmasuosituksen mukaan opetuksessa on oleellista monipuolisten oppimisympäristöjen hyödyntäminen, ja op- pimisympäristö onkin aina oppilaitosympäristöä laajempi, koska koulutuksessa opis- kellaan muutakin kuin varsinaista luku- ja kirjoitustaitoa ja opiskeluun kuuluu oleelli- sena osana erilaiset vierailut ja yhteistyö järjestöjen ja yhteisöjen kanssa (Suomen Kan- sanopistoyhdistys & Opintokeskukset 2019, 15; Opetushallitus 2018, 21). Toiminnalli- suus ja yhteistyö järjestöjen kanssa haastaa opettajan. Oppilaitoksen ulkopuolelle siir- tyminen edellyttää opettajalta valmiutta siirtyä perinteisen oppiainedidaktisen osaa- misalueen reuna-alueille ja yhteistyökumppaneiden kanssa toimiminen uusien moni- äänisten vuorovaikutustapojen omaksumista (Koskela, Rosenius & Kärkkäinen 2020, 200).

Koskelan, Roseniuksen ja Kärkkäisen mukaan oppimisympäristön käsitteellä on myös sosiaalinen ulottuvuus. Luokkaa ja koulurakennusta ympäröivät lähialueet ja yhteiskunta tulisi ymmärtää opiskelua tukevana sosiaalisena oppimisympäristönä. Oppijaa kannustavassa oppimisympäristössä huomioidaan sosiaaliset ja psykologiset ulottu- vuudet ja opiskelijoiden näkökulma korostaa sosiaalisen ympäristön merkitystä ja suhteet toisiin opiskelijoihin ja opettajiin koetaan fyysistä oppimisympäristöä merkityk- sellisemmiksi. Koska oppiminen voidaan ymmärtää uudistuvan työelämän ja aktiivi- seen kansalaisuuteen tähtäävänä välinearvona, niin opettajien tulee mahdollistaa oppilaitoksen ja ympäröivän yhteisön keskinäistä ja vastavuoroista vuorovaikutusta. Va- paan sivistystyön lukutaitokoulutuksessa tämä tarkoittaa opetuksen toiminnallisuutta.

(mt., 197–201.)

Toimintakykyä uudessa kotimaassa rakentavat konkreettiset kokemukset huolenpi- dosta sekä oikeuksien kunnioittamisesta ja sosiaalisesta arvostuksesta, ne ehkäisevät

(27)

pitkittyvää riippuvuutta avusta, syrjityksen tulemisisen kokemusta ja rakentavat luot- tamusta ympäröivään yhteiskuntaan ja viranomaisiin (Vuori 2015, 397). Toiminnalli- suuden ja esimerkiksi vierailujen ja vapaaehtoistyön kautta rakennetaan lukutaitokoulutuksessa yhteisöllisyyttä ja edistetään kiinnittymistä yhteiskuntaan. Lukutaitokoulu- tus on maahanmuuttajan elämässä välivaihe. Kotoutumistyötä luonnehtivat erilaiset lyhytaikaiset projektit (mt., 397).

Osana lukutaitokoulutusta toteutettavat vierailut ja vapaaehtoistyöt järjestöissä tukevat kielen oppimista ja kaksisuuntaista kotoutumista sekä arjen kansalaisuutta. Osal- listuminen vapaaehtoistyöhön ja harrastuksiin tukee kaksisuuntaista kotoutumista, kun maahanmuuttajat ja kantaväestö kohtaavat luonnollisissa tilanteissa. Samalla kehittyy kielitaito ja ymmärrys suomalaisessa yhteiskunnassa toimimisesta. Parhaimmil- laan kokonaisvaltainen kotoutuminen tarkoittaa myös koulutuksessa olevan opiskelijan lisäksi koko hänen perheensä kotoutumisen edistymistä. Vapaaehtoistyö järjes- töissä voi olla osa elämää pitkän aikaa. (Luukkainen 2019, 45.)

4 OSAAMISEN TUNNISTAMINEN JA TUNNUSTAMINEN

Tässä luvussa käsittelen osaamisen tunnistamista ja tunnustamista sekä osaamismerk- kejä; niiden käyttöä yleisesti sekä aikuisten maahanmuuttajien lukutaitokoulutuksessa myönnettäviä Arjen kansalaistaitojen osaamismerkkejä.

Osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta käytetään myös käsitettä validointi. Ai- kaisemmin hankitun osaamisen tunnustamisella, validoinnilla, tavoitellaan sitä, että yksilö voi halutessaan saada osaamisensa tunnustettua riippumatta oppimisen paikasta ja ajasta (Saloheimo 2016, 4). Tässä opinnäytetyössä olen kuitenkin päätynyt käyttämään validoinnin sijaa ilmaisua tunnistaminen ja tunnustaminen, koska se ku- vaa mielestäni paremmin tapahtuvaa kokonaisuutta. Aikaisemmin hankitun osaamisen tunnustaminen on prosessi, jossa eri tavoin hankittu osaaminen tehdään näky- väksi, tunnistetaan, arvioidaan ja hyväksytään ja sille annetaan virallinen tunnustus.

(Saloheimo 2016, 3). Osaamisen näkyväksi tekeminen on tärkeää sekä oppijalle itselleen että muille. Jos lähteessä on käytetty termiä validointi, niin olen sitä myös käyttä- nyt. Erilaisista oppimisen muodoista käytän suomenkieliseen alan kirjallisuuteen va- kiintuneita termejä formaali, nonformaali ja informaali oppiminen.

(28)

Oppimista ja oppimisympäristöjä jäsennetään formaalin, nonformaalin ja informaalin oppimisen kautta. Formaalilla, virallisella oppimisella, tarkoitetaan oppimista, joka sijoittuu kontrolloituun, institutionaaliseen ympäristöön, oppiminen tapahtuu nimen- omaan oppimista varten suunnitelluissa ympäristössä opetussuunnitelman mukai- sena ja didaktisesti suunniteltuna kokonaisuutena. Oppiminen on intentionaalista ja mitattavissa, ja se on symbolisesti tai rituaalisesti tunnustettua, esimerkiksi todistuk- sella. Nonformaalilla, epävirallisella oppimisella tarkoitetaan oppimista, joka on intentionaalista ja oppimistavoitteiden ja oppimiseen käytetyn ajan osalta suunniteltua. Se ei ole tutkintoon johtavaa koulutusta, mutta siitä voi saada erillisen todistuksen. Non- formaalia koulutusta on muun muassa työnantajan tai kansalaisjärjestöjen jäsenilleen järjestämä koulutus sekä monet vapaan sivistystyön koulutukset. Nonformaali oppiminen muodostuu formaalia oppimista täydentävästä tai sille vaihtoehtoisesta koulutuksesta. Informaalilla, arkioppimisella, tarkoitetaan oppimista arkipäivän toimissa esimerkiksi työssä, harrastuksissa ja vapaa-ajalla. Se ei ole intentionaalista eli tavoitteiden, ajankäytön tai oppimistulosten osalta organisoitua, ja se sijoittuu fyysisestikin koulutusjärjestelmän ulkopuolelle. Informaalia oppimista tapahtuu arjessa eikä se välttämättä ole oppijan näkökulmasta tarkoituksellista. Sekä työssä että vapaa-ajalla voi kerryttää valtavasti tietoja ja taitoja, informaalisesta oppimisesta on oppijalle hyö- tyä ja iloa. Mainitut oppimisen muodot nähdään usein toistensa vastakohtina, mutta ne voidaan ajatella myös toisiaan täydentävinä ja yhtäaikaisina jatkumoina. Koskelan, ym. mukaan tätä perinteistä oppimisen ja oppimisympäristön jakoa haastavat esimerkiksi ubiikki oppiminen (tietotekniikka kaikkialla näkymättömäksi integroituneena) ja lisättyyn todellisuuden (augmented reality) perustuvat oppimisympäristöt. (Euroopan unionin neuvosto 2012, 5; Koskela, Rosenius & Kärkkäinen 2020, 198–199; Rautiai- nen & Korhonen 2020, 20.)

4.1 Osaaminen näkyväksi tunnistamalla ja tunnustamalla

Osaamisen tunnustamisella ja tunnistamisella tehdään olemassa oleva osaaminen nä- kyväksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön Jatkuvan oppimisen kehittäminen -työryh- män väliraportin toimenpide-ehdotuksissa todetaan: tavoitteena on lisätä osaamisen kehittämisen suunnitelmallisuutta vahvistamalla työelämässä tapahtuvan oppimisen ja arkioppimisen tunnistamista ja dokumentointia eri tavoin. Käytännön menetelmiksi

(29)

nostetaan tutkintojen viitekehysten laajentaminen, tehostettu tiedottaminen sekä osaamismerkit ja muut osaamiskuvaukset. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2019a, 19.) Osaamisen tunnustaminen ja tunnistaminen on prosessi, jossa yksilön aiempi osaaminen tunnistetaan, dokumentoidaan, arvioidaan ja tunnustetaan. Tunnistamista ja tunnustamista voidaan tehdä monenlaisesta oppimisesta; formaalista, nonformaalista ja informaalista. Vakiintuneet käytännöt toimivat tärkeinä yhdistäjinä yksilön ja yhteiskunnan sekä oppimisen ja työelämän välillä. Kolmannen VPL (Validation of Prior Learning) Biennalen julistuksessa osaamisen validoinnista vaaditaan muun muassa validoinnin selkeyttä, sen saatavuutta kaikille ilman aiempaa formaalia koulutusta ja varallisuudesta riippumatta, rahoituksen kestävyyttä ja läpinäkyvyyttä, arviointityöka- lujen luotettavuutta, oppimispolkujen yksilöllistä muokkausta sekä validoinnin kirjaa- mista lakeihin. (Duvekot, Karttunen, Noack & Van den Brande 2020, 15–16.)

Euroopan unionin neuvosto antoi vuonna 2012 suosituksen epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista. Suosituksen mukaan validoinnilla on merkitystä työllisyyden ja liikkuvuuden parantamisessa, ja sen nähdään lisäävän motivaatiota elinikäiseen oppimiseen erityisesti matalasti koulutettujen ja sosioekonomisesti epäsuotuisassa asemassa olevien osalta. Validoinnilla on vaikutusta työmarkkinoiden toiminnan parantamisessa, liikkuvuuden lisääntymisessä sekä kilpailukyvyn ja talouskasvun lisäämi- sessä. Suosituksessa luetellaan laajasti erilaisia toimijoita formaalin koulutuksen jär- jestäjistä työnantajajärjestöihin ja erilaisiin kansalaisjärjestöihin, joilla kaikilla on rooli validoinnissa. Nuoret nostetaan vahvasti esiin ja suosituksissa viitataan muun muassa Euroopan Unionin nuorisostrategiaan. Myös vapaaehtoistyössä hankittujen oppimistulosten kartoittamista ja dokumentointia on edistettävä työnantajien ja erilaisten kansalaisjärjestöjen toimesta. (Euroopan unionin neuvosto 2012, 1–4.)

Epävirallisen ja arkioppimisen suosituksessa osaamisen validointi erotetaan neljäksi erilliseksi osioksi, joista henkilöt voivat tarpeiden mukaan hyödyntää mitä tahansa joko erikseen tai yhdistäen. Validoinnin vaiheet ovat: oppimistulosten kartoittaminen, dokumentointi ja arviointi sekä arvioinnin tulosten merkitseminen todistusasiakirjaan koko tutkinnon tai sen osan suoritusmerkintänä tai tutkintoon johtavana opintosuori- tuksena tai muulla asianmukaisella tavalla. Epäsuotuisassa asemassa olevat ryhmät