Tärkeä johdantoteos muuttoliikkeistä näkymä

T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 4 / 2 0 1 4

67

pukuunsa, kasvuiässä olleet lapset parhaimpiinsa, pienet lapset varus- tettiin lapasin ja villasukin, jotta he eivät jäisi niiden puutetta itkemään.

Kultasormukset poistettiin, koska ne sormessaan vainaja ei voinut le- vätä rauhassa arkussaan. Huone, jo- hon vainajan arkku tuotiin, koris- teltiin. Kun vainaja oli laskettu ark- kuun, vietettiin rituaalinen erojuhla laulaen ja rukoillen. Vainaja oli juh- lan keskipisteenä. Erojuhlan jälkeen vainaja kuljetettiin haudattavaksi, mikä yleensä tapahtui noin viikon kuluttua kuolemasta. Kirkkomaalla kuollut luovutettiin kirkon valtaan, eikä vainajalla haluttu enää olevan paluuta kotiinsa. Lönnqvistin tul- kinnan mukaan erojuhla oli hauta- jaisia merkittävämpi.

Kirkkomaalta palattua järjestet- tiin rituaalinen muistojuhla, hau- tajaispidot, runsaine juomineen ja ruokineen. Maaseudulla juhla oli kollektiivinen ja yhteisöllinen, yleensä koko kylä osallistui vaina- jan muistamiseen. Tunnelma oli jo keveämpi kuin ennen vainajan hautaamista. Pidot saattoivat kes- tää useita päiviä, ja ne vieraat, joil- la oli karjaa huollettavana, palasi- vat juhliin työnsä tehtyään tai seu- raavana päivänä. Varallisuus sääteli muistojuhlan luonnetta ja tarjoi- lua, köyhimmillä niihin ei ollut juu- ri mahdollisuutta. Muistojuhlassa palattiin rituaalisesti takaisin elä- mään, johon vainajalla ei enää ol- lut osuutta. Juhla oli elossa ole vien juhla, vaikka kuollutta muisteltiin ja hänen kunniakseen pidettiin pu- heita ja juotiin maljoja.

Pelko kuolleen palaamises- ta elävien pariin vaati rituaalinsa, joilla sitä pyrittiin estämään. Varo- toimiin ryhdyttiin heti kuoleman tapahduttua. Vainajan silmät esi-

merkiksi suljettiin, ettei hän pääsisi katsomaan itselleen seuraajaa, seu- raavaksi kuolevaa. Jos jotain tarjot- tavaa jäi muistojuhlista, se oli piilo- tettava, ettei talossa pian vietettäisi seuraavia hautajaispitoja. Toisaal- ta aina eivät kuolemansa jälkeen näyttäytyneet vainajat olleet pelät- täviä tai pahoja. Teoksen mukaan aika yleisesti oli uskottu, että vaina- jat vierailevat kodeissaan joulun ai- kaan. Jouluyönä oli jätettävä kyntti- lä palamaan ikkunalle, jotta vaina- ja löytäisi perille. Jos kynttilä sat- tui sammumaan kesken yötä, joku perheen jäsenistä tulisi kuolemaan seuraavana vuonna

Kuolemaan liittyneitä rituaale- ja ja niiden toteuttamista sääteli- vät valta, kunnia, status ja talou- dellinen tilanne. Rahvaan vainajat saatettiin hautaan yksinkertaisesti, kuitenkin mahdollisimman run- saan pitotarjoilun myötä. Kaikkein köyhimmillä ei ollut edes hauta- paikkaa, vaan heidät peiteltiin yh- teishautaan. Porvareilla oli mah- dollisuus jo näyttävämpiin juhlal- lisuuksiin ja aateliset ottivat mal- lia kuninkaallisista hautajaisista.

Kuoleman, hautajaisten ja muisto- juhlien rituaalien tarkoituksena oli pitää koossa elämää, jonka kuole- ma oli keskeyttänyt. Kuolema koet- tiin kollektiivisesti, rituaalien avul- la asetettiin raja elämän ja kuole- man välille sekä palautettiin yhtei- sön tasapaino.

Teoksessa kertojille on annettu heidän ansaitsemansa ääni, run- saat aineistoesimerkit tekevät kuo- leman lukijalle eläväksi, rakenta- vat sille ”kasvot”. Kirjoittajan ana- lyysit ja tulkinnat liittävät kertojien ja historiallisten lähteiden kuvauk- set yleisempiin teoreettisanalyytti- siin kehyksiin. Teos osoittaa, kuin- ka tärkeää on tallentaa perinne-

tieteellistä muisteluaineistoa. Tra- ditioihin ja menneisiin aikoihin liittyvät aineistot eivät ole kerta- käyttöisiä ja vain keruuaikaansa ja -yhteyteensä sitoutuneita. Niiden analysointi vuosikymmenien jäl- keen uusin silmin ja menetelmin voi olla ajatuksia herättävää ja tut- kimuksellisesti uutta luovaa, kuten kirjoittaja itsekin toteaa. Kyselyi- hin vastaajat eivät tuota historial- lista dokumenttitietoa, heidän ker- tomuksensa ovat kokemuksellisia

”matkoja elämään”, elämänkoke- muksen myötä kuultua ja omaksut- tua, oman kotiseudun tai paikallis- yhteisön tuntemukseen perustuvaa ja jo kerrottaessa tulkittua. Kuiten- kaan ilman niitä sekä niiden taido- kasta analyysia ja tulkintaa ei tätä- kään teosta olisi kirjoitettu.

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston etnologian professori.

Tärkeä johdantoteos muuttoliikkeistä

Ismo Söderling

Tuomas Martikainen, Pasi Saukkonen ja Minna Säävälä (toim.): Muuttajat.

Kansainvälinen muuttoliike ja suoma- lainen yhteiskunta. Gaudeamus 2013.

Esipuheessa tekijät toteavat, että

”Tarve suomalaiseen yhteiskun- taan keskittyvälle muuttoliikkeen ja sen seurausten johdantoteoksel- le on ollut ilmeinen jo pidemmän aikaa. Koska alan tutkimus on ha- jaantunut eri oppiaineisiin, on sel- vää, että myös johdantoteos heijas- taa tätä moninaisuutta”. Kirjan läh- tökohta on hyvä, sillä maastamme on todella puuttunut kokoomateos, joka huomioisi siirtolaisuuden eri

68

tuminen, josta ovat kirjoittaneet Marjukka Weide ja Pasi Saukko- nen. Maahanmuuttajilla – kuten ei kantaväestöönkään kuuluvilla – ole monia yhteiskunnallisen vaikutta- misen kanavia. Esimerkiksi ruot- sinsuomalaisten kehnoa kielista- tusta on valiteltu vuosikymmeniä.

Olisikohan läntisessä naapuris- samme uudistusvauhti tältä osin parantunut, jos maanmiehemme olisivat innostuneet äänestämään esimerkiksi paikallisvaaleissa kan- taväestön tapaan. Uskon niin. Sama toistuu monessa muussakin maas- sa – nyt täällä Suomessa. Tekijät to- teavat lukunsa lopussa, että ”odo- tettavissa on, että maahanmuut- tajat aktivoituvat äänestämään entistä enemmän etenkin kunnal- lisvaaleissa, mutta myös kansalli- sesti”. Toiveeseen on helppo yhtyä.

Kirjassa on niin sanottujen teo- reettisten ja tutkimusaineistoi- hin liittyvien artikkeleiden ohella myös kirjoituksia, jotka painottavat muuttoliikkeen käytäntöjä. Tässä suhteessa esimerkiksi ”Turun kou- lukunnan” (kaikki väitelleet Tu- russa) edustajien Jarkko Rasinkan- kaan, Merja Aniksen (yhdessä Mai- la Malinin kanssa) ja Annika For- sanderin kirjoitukset käsittelevät maahanmuuttajien kotoutumiseen liittyviä käytäntöjä ja kipupisteitä.

Maailma muuttuu nopeasti myös muuttoliike- ja vähemmis- tökysymysten saralla. Tätä kirjoi- tettaessa (10.3.2014) Suomi poh- tii Syyriasta tulevien pakolaisten sijoittamista. Samoin Venäjän in- vaasio Krimillä tuo kysymyksiä siitä, miten Venäjä suhtautuu Suo- messa asuvien venäläisten integroi- tumiseen ja yleensäkin venäläisiin liittyviin vähemmistökysymyksiin.

Maassamme on yli 60  000 Venä- jältä muuttanutta. Itse kullakin on

hyvässä muistissa parin vuoden ta- kaiset lapsikiistat venäläisten kans- sa. Muutamasta huostaanotetus- ta maahanmuuttajalapsesta saa- tiin melkoinen rähinä ja ainakin Suomen puolella paha mieli. Tässä suhteessa on tärkeää perehtyä Tuu- li Anna Mähösen ja Inga Jasinskaja- Lahden artikkeliin, joka antaa väli- neitä etnisten ryhmäsuhteiden hal- linnalle ja parantamiselle.

Muuttajat-teos on laaja koko- naisuus, jossa on lähes 400 sivua.

Kirjan artikkelit on erinomaisesti kirjoitettu ja toimitettu, eli sellai- senaan kirja on mitä mainion op- pikirja sekä lukioille että korkea- kouluihin. Kirjaa on esipuheen mukaan tehty vuodesta 2009, eli kyseessä on ollut varsin pitkä pro- sessi. Johtuuko sitten hankkeen pit- kästä toteutuksesta, mutta kirjas- sa esitettävä tilastomateriaali olisi kannattanut päivittää toimitustyön viime vaiheilla. Nyt tilastojen vii- meiset vuodet ovat jo 3–4 vuoden takaa, eli sellaisenaan ne eivät tar- joa ajankohtaista tietoa tässä kiirei- sessä maailmassa.

Kirjassa on kaksi lukemista hel- pottaa kokonaisuutta. Hakusanasto helpottaa asioiden löytymistä kirjan sivuilta. Sanasto on kattava ja hyvin toteutettu. Lisäksi kirjassa on kunkin luvun perässä kokoomalaatikko, jos- sa esitellään otsikolla ”Enemmän ai- heesta” alan lisäkirjallisuutta. Kum- mankin menettelyn soisi leviävän tieteellisissä julkaisuissa.

Martikaisen, Saukkosen ja Sää- välän toimittaja kirja on tärkeä lisä suomalaiseen muuttoliikekirjalli- suuteen. Lisää tietoa toki tarvitaan, sillä kirjoittajien joukosta puuttu- vat esimerkiksi historioitsijat, joil- la on erinomainen kyky yhdistää mennyttä ja nykyisyyttä. Siten jo- kin nuoria tutkijoita nyt ihmetyttä- näkökulmat, toisin sanoen lähtö-

ja tulomuuton ohella myös integ- roitumiseen liittyvät kysymykset.

Kirjan toimittajakolmikko edus- taa alallaan maamme kärkeä. Kulla- kin toimituskuntaan kuuluvalla on oma muuttoliikkeen erikoistumis- alansa. Kirjan monipuolisuuteen liittyen yksittäisten artikkeleiden kirjoittajat edustavat antropolo- giaa, kasvatustiedettä, kielitiedettä, kulttuuripolitiikkaa, maantiedet- tä, oikeustiedettä sekä seitsemää muuta tieteenalaa. Tämä on kirjan vahvuus – mutta myös sen heikko- us. Kirjoittajien edustaessa omaa alaansa, päätyvät tekstit usein vain raapaisemaan kunkin kirjoittajan tieteenalan pintaa. Vahvuus on toi- saalta siinä, että näin sellaisetkin tie- teenalat, jotka muuten jäisivät siir- tolaisuuskeskustelussa taka-alalle tai huomiotta, saavat tässä suhtees- sa hyvän foorumin.

Erityisen ilahtunut olen juuri tästä vähemmän tunnettujen tie- teenalojen kirjoittajien esiinmars- sista. Esimerkiksi Sirkku Latomaa kollegoineen tuo esille mielenkiin- toisella tavalla kielikysymykset muuttoliikkeessä. Suomessa pu- hutaan yli sataa kieltä. Tekijät to- teavat (s. 171), että ”yhteiseksi kie- leksi ei välttämättä valikoidu eng- lanti tai mikään muu niin sanottu maailmankieli, vaan suomi on se- kä perheissä että laajemmin maa- hanmuuttajayhteisöissä yleisesti käytetty lingua franca eli kieli, jo- ta käytetään vuorovaikutuksessa, vaikka se ei välttämättä ole yhden- kään osapuolen ensimmäisenä op- pimana kieli”. On hienoa, että Suo- messakin vähitellen pääkansallis- kielemme asemaa korostetaan yh- teisenä kommunikaatiovälineenä.

Toinen tärkeä teema on maa- hanmuuttajien poliittinen osallis-

T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 4 / 2 0 1 4

69

historioitsijoiden toimesta saatettu selvittää jo kauan sitten. Joka ta- pauksessa kyseessä on tarpeellinen ja huolellisesti tehty teos, jonka toi- voo kuluvan opiskelijoiden ja alan ammattilaisten käsissä.

Kirjoittaja on Siirtolaisinstituutin joh- taja.

Teknologian

tulevaisuuden näkymiä

Elina Hiltunen ja Kari Hiltunen: Teknoelämää 2035.

Miten teknologia muuttaa tulevaisuuttamme? Talentum 2014.

Teknoelämää 2035 -kirja on laaja- alainen analyysi siitä, millaisia uu- sia innovaatioita teknologian eri alueilla ollaan kehitetty ja ollaan kehittämässä. Kirjassa käsitellään energian, liikenteen, nanoteknolo- gian, materiaatekniikan, biotietei- den, vihreän teknologian, robotii- kan, tietotekniikan, lääketieteen ja avaruustekniikan nykytilannetta ja tulevaisuutta. Kirjan tekijöiden mukaan kirjan teknologiat ovat va- likoituneet heidän mielenkiinton- sa, taustamateriaalin sekä teknolo- gioiden potentiaalisen yhteiskun- nallisen merkityksen perusteella.

Kirjan ovat laatineet aviopari Elina ja Kari Hiltunen. Elina Hil- tunen on koulutukseltaan diplo- mi-insinööri ja Kari Hiltunen tek- niikan tohtori. Kumpikin on kou- luttautunut Teknillisen korkea- koulun, nykyisen Aalto- yliopiston Kemian tekniikan korkeakoulussa ja tehnyt tieteellistä tutkimusta bio- muovien parissa. Teknologian ke- hittämisen lisäksi molemmat ovat

metallia ja ihmisen varaosia.

Muista teknologioista suuria odotuksia liittyy muun muassa gee- nitesteihin ja kvanttitietokoneisiin.

Tällä hetkellä kaukaiselta tuntuviin teknologisiin visioihin lukeutuu esi- merkiksi avaruusturismi. Ajatukse- na on asuttaa jatkossa Marsia ja saa- da nanoteknologian avulla aikaan hissi, joka vie ihmisiä avaruuteen.

Kirjassa avataan teknologian ennusteiden laatimisen periaattei- ta sekä pohditaan teknologiakehi- tyksen voimia ja vastavoimia. Tek- nologian kehityksen muistutetaan olevan usein aikaa vievää ja vai- heittaista. Tämän päivän labora- torioissa työstettävät uudet tekno- logiat tulevat markkinoille vuosi- en tai kymmenien vuosien päästä, jos tulevat ollenkaan. Teknologia ei kehity tyhjiössä, vaan se on moni- en eri tekijöiden vuoropuhelua. Sii- nä ovat mukana esimerkiksi yhteis- kunta, kuluttajien asenteet, mark- kinat, lainsäädäntö ja politiikka.

Kirjan lopussa sekoitetaan fak- taa ja fiktiota. Vanha tuttu Romeo ja Julia päivitetään vuoteen 2035 kolmen vaihtoehtoisen skenaarion kautta tieteisromaanin hengessä.

Ensimmäisessä vaihtoehdossa tek- nologia on pettänyt. Toisessa tek- nologia on kehittynyt lineaarisesti ja on melkein jokaisen ihmisen ar- kielämän tärkeä osa. Kolmannes- sa teknologian kehitys on jatkunut eksponentiaalista vauhtia. Tekno- logia on kaikkialla ja auttanut rat- kaisemaan monia ihmisen ongel- mia, kuten vanhenemisen, use- at sairaudet ja ilmasto-ongelmat.

Osio korostaa inhimillisyyden ja ihmisläheisyyden ensisijaisuutta, vaikka teknologiat kehittyvät.

Kirjoittaja on teologian maisteri ja vapaa toimittaja.

työskennelleet tuotannon, kaupal- listamisen, hankinnan ja teknolo- giastrategian saralla. Futuristi eli tulevaisuuden tutkija Elina Hiltu- nen sai vuonna 2011 Tulevaisuu- den tutkimuksen seuran Tulevai- suuspalkinnon työstään heikkojen signaalien ja ennakoinnin parissa.

Teknoelämää 2035 on tehty kun- nianhimoisesti ja siinä on hyödyn- netty laajaa lähdemateriaalia. Kir- joittajat ovat käyneet läpi satoja eri- laisia lehtiartikkeleita ja internet-läh- teitä, perehtyneet lukuisiin kirjoihin ja dokumenttifilmeihin sekä teh- neet runsaasti asiantuntijahaastat- teluja. Yli 300-sivuisessa kirjassa on yli 1 100 lähdeviitettä. Lähdemate- riaalin ansiokkaan referoinnin lisäk- si tekijät ovat käyttäneet omaa luo- vaa otettaan hahmottaessaan tekno- logian tulevaisuuden näkymiä.

Teknologioita avataan täsmälli- sesti, mutta kirja on kuitenkin riit- tävän helppolukuinen myös tek- nologiaan vähemmän perehtyneil- le. Monissa teemoissa käytännön arkipäivän taso on vahvasti esillä.

Kirjoittajien innostus uuteen tek- nologiaan välittyy, mutta ote on sa- malla riittävän objektiivinen.

Kirjassa muistutetaan ympäril- lämme olevan korkeaa teknologiaa, jota emme sellaiseksi edes miellä.

Esimerkkeinä voi mainita autojen jarrujen, sensoreiden ja muiden teknisten elementtien yhteentoi- mivuuden, ruuanvalmistuksen prosessit sekä ompelukoneet neu- loineen ja lankoineen.

Lähitulevaisuudessa mahdolli- sesti voimakkaammin esiin nouse- via teknologioita ovat muun muassa sähköautot ja 3D-tulostus. Sähkö- autojen tämänhetkisenä keskeisenä haasteena on akkujen toimivuus.

3D-tekniikan avulla saatetaan jat- kossa tulostaa esimerkiksi ruokaa,