I T ET E E S
SÄ
TA
PAHT UU
77
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 1 / 2 0 0 6
ti saada Nordenskiöldille virallisen maastakar- koituksen. Perusteeksi hän esitti, että Norden- skiöld on lupaa kysymättä ottanut vastaan ul- komaisen viran. Senaatti ei suostunut maas- takarkoitukseen, sillä Nordenskiöld ”oli vain käyttänyt hyväkseen Suomessa voimassa ollei- ta aateliston säätyoikeuksia”.
Pikkuvirheitä kirjassa on jokunen. Löytönen sanoo Vegan matkan kestäneen 2 vuotta 10 kuu- kautta. Siinä on yksi vuosi liikaa. Lähdeluette- lossa kansalliskirjaston toissavuotisen Aarteet- näyttelyn komean julkaisun Muistiin painettua mainitaan ilmestyneen jo vuonna 1994. Lähde- luettelossa on toinenkin virhe: siinä mainitaan John Nurmisen kirjoitus, kyseessä on kuiten- kin Juha Nurminen – kirjan kustantaja on John Nurmisen säätiö. Löytönen lähettää apulaivat Fraserin ja Expressin Jenisein suulta kotiin. Sin- ne hän lähettää myös höyrylaiva Lenan Lena- joen suulta. Lena-laiva nousi Lena-joelle, mutta jäi sinne. Muut apulaivat veivät tavaroita Jeni- sei-joelle ja toivat kotiin sikäläisiä tuotteita.
*
Löytönen kertoo hyvin Nordenskiöldin ta- van valmistella ja suunnitella tutkimusmatko- ja. Valmisteluun kuului mm. aluetta koskevan kirjallisuuden ja karttojen perinpohjainen tut- kiminen. Höyrylaiva Vegasta, sen varustelusta ja mukaan otetuista tieteellisistä välineistä teh- dään tarkasti selkoa. Niihin liittyvät Riikka Jän- tin hyvät kuvat. Sen sijaan itse Nordenskiöld, joka oli hyvin kaunis, kookas mies, ei näytä it- seltään.
Koillisväylän purjehdus alkoi kesäkuussa 1878. Laiva jäätyi paikalleen syyskuun lopul-
la vain parin päivämatkan päässä Beringin sal- mesta. Pitkä matka vanhan maailman ympäri kerrotaan elävästi kuvien säestäessä matkante- koa. Kymmenen kuukautta jäihin juuttuneena on hyvin kuvattu. Se oli kova koettelemus koko retkikunnalle. Retken johtajalta vaadittiin kek- seliäisyyttä pitää tiedemiesjoukon ja miehistön mieliala hyvänä koko pitkän talven. Yksi kirjan luvuista on ”Maailman pohjoisin ravintola”.
Paikalliset asukkaat tšuktšit tekivät nimittäin ahkerasti vierailuja Vegalle ja yleensä heille tar- jottiin syötävää. Tiedemiehet jatkoivat töitään ja tekivät pitkiäkin matkoja maan sisäosiin.
Vegalla juhlittiin kaikki merkkipäivät, ku- ten oman väen syntymä- ja nimipäivät, Ruotsin kuninkaan ja jopa Venäjän tsaarin syntymäpäi- viä. Joulua vietettiin perinteisellä tavalla. Nor- denskiöld oli unohtanut ottaa joulukuusen mu- kaan, mutta sellainen tehtiin ajopuusta ja pape- riliuskoista sekä tšuktšien tuomista pajunoksis- ta. Nordenskiöld oli ostanut Tukholmassa sa- nomalehden vanhan vuosikerran ja nyt lehti il- mestyi Vegalla joka päivä. Ei haitannut, vaikka lehti olikin vanha, se luettiin läpi moneen ker- taan. Laivan tiedemiehet pitivät sunnuntai-il- taisin esitelmiä miehistölle tutkimusmatkojen historiasta, kasvitieteestä ja muista aiheista.
*
Viime vuonna Vegan paluusta Tukholmaan oli kulunut 125 vuotta. Tämä on hauska juhlakirja.
Yhä edelleen kertomus Vegan matkasta on hy- vää luettavaa varttuneemmallekin nuorisolle.
Kirjoittaja on FM ja vapaa Nordenskiöld-tutkija.
Joel Kotkin: The City. A Global History. The Modern Library. New York 2005.
Toisin kuin taloustieteilijät, jotka eivät ole saa- vuttaneet yksimielisyyttä siitä kilpailevatko kansakunnat (Porter), yritykset (Krugman) vai kaupunkialueet (Scott ja Markusen), kaupun- kien päättäjät näyttävät olevan vakuuttunei- ta siitä, että kaupunkien kannattaa edistää kil-
pailukykyään. Kaupungit järjestävät kulttuuri- tapahtumia houkutellakseen turisteja, rakenta- vat maamerkkirakennuksia erottuakseen muis- ta kaupungeista, kouluttavat työvoimaa kan- sainvälisille yrityksille ja jalostavat kaupunkiti- laa ulkomaisten investointien houkuttelemisek- si. Kaupunkeja ei enää rakenneta yksinkertai- sesti kaupunkilaisten asuinpaikaksi, vaan jotta kaupunki menestyisi globaalissa taloudessa.
Menestyvät ja taantuvat kaupungit
Anne Haila
T I ET EE
S S
ÄTA
P H A U T U
78
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 1 / 2 0 0 6
Mikä saa kaupungin menestymään? Kau- punkien päättäjien lisäksi tämä kysymys on as- karruttanut kaupunkitutkijoita jo vuosien ajan.
New American Foundationin tutkija Joel Kotkin etsii uudessa teoksessaan vastausta tähän kysy- mykseen. Hän käy läpi suuren määrän kaupun- kien nousuja ja tuhoja aloittaen Mesopotamias- ta ja päätyen terrorismin uhkaamiin kaupun- keihin.
Pyhä kaupunki
Kaupungit ovat Kotkinin mukaan ihmiskunnan suurin saavutus. Tuhoutuneen kaupungin tilal- le rakennetaan uusi kaupunki, jopa useita ker- toja. Kaupungeille onkin ominaista, että ne ovat sitkeitä ja pyhiä paikkoja. Kaupungin ensim- mäinen menestystekijä syntyykin kaupungin ja uskonnon hedelmällisestä vuorovaikutuksesta.
Mesopotamiaa saamme kiittää pappisluo- kasta, joka alkoi järjestellä asioita kaupungis- sa. Papit johtivat uskonnollisia menoja, kontrol- loivat maankäyttöä ja hoitivat temppeleitä, ai- kansa ruokavarastoja. Uskonto, ei taloudellinen hyöty, perusteli uusien kaupunki-instituutioi- den käyttöönoton.
Islam urbaanina uskontona jatkoi Mesopota- mian pappien työtä ja kehitti hienostuneen kau- punkikulttuurin. Moskeijat rakennettiin kau- punkien keskelle ja kaupungeista tehtiin paik- koja, joissa miehet saattoivat rukoilla yhdessä.
Rakkaus kaupunkiin myös erotti muslimival- loittajat muista tunkeutujista. Kun germaanit ja hunnit valtasivat Rooman, Persian ja Bysantin, he jättivät jälkeensä raunioita ja tuhkaa. Musli- mit sitä vastoin toivat Damaskokseen, Jerusale- miin ja Karthagoon henkisesti parempana pitä- mänsä kaupunkisivistyksen.
Myös kristinusko antoi oman panoksensa kaupunkikulttuurin kehitykseen. Kristityt hyl- käsivät pakanallisen ajatuksen uskonnon liitty- misestä yhteen palvontapaikkaan ja Matteuk- sen siteeraamat Jeesuksen sanat ohjeenaan ”jät- tivät kaupungin, jossa heitä vainottiin, ja pake- nivat toiseen kaupunkiin”.
Kaupungin toinen menestystekijä on kaup- pa. Foinikiassa syntyi vaikutusvaltainen kaup- piasluokka, joka kehitti aakkoset kauppojen kirjaamiseksi. Kauppiaat olivat kiinnostunei- ta markkina-alueen laajentamisesta ja perusti- vat kaupungin löytämälleen markkinapaikal- le. Kaupunkien lukumäärä kasvoi ja kauppiaat vaurastuivat. Kauppiasluokan voiton tavoitte- lu kuitenkin rajoitti foinikialaisten kaupunki-
järjestelmän rakentamista. Uusien kaupunki- en perustaminen heikensi vanhoja kaupunkeja eikä kaupankäynti ollut riittävä edellytys kau- punkiverkon säilymiselle. Olisi tarvittu visio ja strategia; sellainen syntyi myöhemmin impe- riumien kaupungeissa.
Kaupunkien kolmas menestystekijä on suo- jan antaminen. Euroopan pienet kaupunkiyh- teisöt joutuivat tulemaan toimeen omillaan ja suojautumaan maaseudun vaeltavia ja ryöstele- viä rosvoja vastaan. Kaupungit onnistuivat täs- sä ja alkoivat vaurastua. Euroopassa kaupunki- laisten vaurastumista ei rajoittanut keisari, ka- lifi tai sulttaani kuten idässä. Venetsiasta kehit- tyi maailman rikkain ja kosmopoliittisin kau- punkivaltio, jonka kykeni haastamaan ainoas- taan Firenze, jossa kaupungin omat mesenaatit, Medicit, investoivat rahojaan kaupunkiraken- nuksiin. Materiaalisen vaurauden karttumiseen kätkeytyi kuitenkin kaupungin tuho. Kaupun- gin vaurastuminen merkitsi sisäisen koheesion ja yhteisöllisyyden rappeutumista. Ei vain Fi- renzestä vaan myös muista kaupunkivaltioista katosivat hyve ja moraalinen yhtenäisyys, min- kä seurauksena kaupunkivaltiot heikkenivät juuri kun ne kohtasivat uusien nousevien kau- punkien haasteen.
Olisi luullut, että seuraavat maailmankau- pungit olisivat olleet merenkävijäkansojen kan- sojen kaupungit, Lissabon ja Sevilla. Hernan Cortes ja Bernal Diaz kuitenkin muistuttivat enemmän keskiajan ritareita kuin kaupunkien rakentajia, eivätkä he eivätkä heidän maamie- hensä onnistuneet kehittämään kaupungeis- taan kauppareittien keskuksia.
Kaupunkivaltioiden menestyksekkäät haas- tajat olivat Lontoo, Amsterdam ja Wien ja ennen kaikkea uusi menestystarina, Pariisi. Vaikka Pa- riisilta puuttui italialaisten kilpailijoidensa kau- pallinen elinvoima (jota oli myös sen kansalli- sella kilpailijalla Lyonilla), Pariisin etu oli mo- narkian laajeneva valta ja kukoistava yliopisto.
Pariisista kehittyi merkittävä ajattelun keskus ja se menestyi opiskelijoiden ja oppineiden kau- punkina. Ranskan hallitsijat olivat vakuuttunei- ta siitä, että Pariisista on tehtävä suuren impe- riumin arvokas pääkaupunki. Ja mikä kertoisi- kaan hallitsijan ja imperiumin suuruudesta pa- remmin kuin mahtipontiset rakennukset.
Antikaupungit ja moraaliset arvot
Amerikan kontribuutio maailman kaupunki- kulttuuriin, pilvenpiirtäjien lisäksi, on esikau-
I T ET E E S
SÄ
TA
PAHT UU
79
T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 1 / 2 0 0 6
punki. Lewis Mumfordin tavoin Kotkin pitää esikaupunkeja anti-kaupunkeina. Ne ovat kat- kos kaupunkien evolutiivisessa kehityksessä.
Esikaupungit muuttivat Amerikan tilkkutäk- kipalstojen paikattomaksi erämaaksi, pirstaloi- vat kansakunnan identiteetin ja sammuttivat luovuuden. Kotkin myös arvostelee uusia ur- banisteja, jotka yrittävät tuoda kaupunkilaisuu- den esikaupunkeihin, puhuvat puistojen, viher- alueiden ja vanhojen rakennusten säilyttämisen puolesta, mutta eivät ole kiinnostuneita moraa- lisista visioista, jotka pitäisivät kaupungin yh- tenäisenä.
Kotkinin teos ei ole varsinainen tutkimus, vaan populaari katsaus kaupunkihistoriaan ja
lohduttanee kaupunkien päättäjiä kertoessaan, että menestystekijöitä on yhtä monta kuin kau- punkeja: uskonto, voiton tavoittelu, kulttuuri, materiaalinen vauraus, visio, monarkian valta ja tiede. Kotkin näyttää kuitenkin ajattelevan, että on yksi tekijä, joka on tärkein ja välttämä- tön menestystekijä kaupungeille. Se on arvos- tus, jonka ihmiset liittävät kaupunkiinsa. Kau- punki on mielentila, kuten jo kaupunkisosio- logian oppi-isä Robert Park totesi. Moraalisis- sa arvoissa ja rakkaudessa kaupunkiin Kotkinin mukaan onkin ratkaiseva menestystekijä kaikil- le kaupungeille.
Kirjoittaja on professori Helsingin yliopiston yhteis- kuntapolitiikan laitoksella.
Totuus gnostilaisuudesta
Ilkka Pyysiäinen
Antti Marjanen (Ed.): Was there a Gnostic re- ligion? Finnish Exegetical Society, Vanden- hoeck & Ruprecht. 2005, 151 s.
Rakastamme salaliittoteorioita, koska muiden tekoja ja motiiveja koskeva salattu tieto kiehtoo.
Kuka tappoi Kennedyn? Oliko George Bush etukäteen tietoinen syyskuun yhdennentoista päivän iskuista? Kuka oli syyllinen Bodomjär- ven murhiin? Salaliittoteoriat uhmaavat tällai- sissa tapauksissa usein rationaalista ajattelua ja todistusaineistoa.
Salamyhkäisyys kohoaa vähintään toiseen potenssiin, kun kuvioon lisätään uskonto. Tä- män tietää Dan Brown, jonka Enkelit ja demonit - romaanissa kuvattu illuminaattien salaliitto on kaikessa epäuskottavuudessaan huikea. Seu- raavassa kirjassaan da Vinci koodi Brown kek- si vielä rajumman salaisuuden: Jeesuksella oli Maria Magdaleenan kanssa lapsi, ja Nasareti- laisen jälkeläisiä elää vieläkin keskuudessam- me. ”Alkuperäinen” kristinusko ei ollutkaan sitä, mitä kirkot ovat meille opettaneet vaan en- nemminkin gnostilaisuutta (kreikan sanasta gnô- sis, ’tieto’). Sen tärkein apostoli oli Maria Mag- daleena, nainen, joka ymmärsi Jeesuksen ope- tukset ”täydellisesti”. Katolinen kirkko edustaa suurta salaliittoa, joka on pyrkinyt tukahdutta- man totuuden Jeesuksesta ja gnostilaisuudes- ta. Akatemiatutkija Antti Marjasen toimittama
pieni artikkelikokoelma tarjoaa ”gnostilaisuu- desta” kuitenkin kiinnostavaa ja asiallista tut- kimustietoa, kuten jo Marjasen väitöskirja Ma- ria Magdaleenasta Nag Hammadin teksteissä (Brill 1996).
*
”Gnostilaisuuden” määritteleminen ja itse ilmi- ön rajaaminen on tuottanut tutkijoille vaikeuk- sia. Michael Williams esitti 1996 ilmestynees- sä teoksessaan, että koko käsitteestä tulisi luo- pua. Antti Marjasen toimittama teos Was the- re a Gnostic religion? on reaktio Williamsin kir- jaan, ja sen avaa Marjasen johdannon jälkeen Williamsin artikkeli. Williamsin mukaan ”gnos- tilaisuus” on tutkijoiden antiikin tekstilähteistä tekemä rekonstruktio, jolla ei ole riittävää histo- riallista pohjaa. Gnostilaisuutta on pyritty mää- rittelemään opiksi tai mytologiaksi, joka kään- si vallitsevat käsitykset ylösalaisin, jossa maa- ilma ja ihmisruumis olivat jotakin alemman ju- maluuden (demiurgin) luomaa pahaa, yksittäi- nen ihminen saattoi ”pelastua” saavuttamal- la tiedon omasta jumalallisesta alkuperästään, ja kaikki oli silti ennalta määrättyä. Eri lähteistä rekonstruoitu myytti ei kuitenkaan välttämättä edellytä, että oli olemassa erityinen ”gnostilai- nen” liike ja ryhmäidentiteetti.
”Gnostilaisuutta” on myös pidetty parasiit-
