1 Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 10 (1) – 2012
PÄÄKIRJOITUS PÄÄKIRJOITUS
Silpputöistä, nuorisotyöttömyydestä ja prekaarista työvoimasta
Jo pidemmän aikaa julkisessa keskustelussa on kannettu huolta työn muuttumisesta aikai- sempaa epävarmemmaksi ja hauraammaksi.
Uutisten valtavirran mukaan työurat ovat pirstaloituneet, silpputyöstä on tullut uusi normi ja työttömyyskin uhkaa syrjäyttää yhä useamman nuoren yhteiskunnan ulkopuolel- le. Työn sanotaan prekarisoituneen.
Tutkimukset eivät kuitenkaan yksiselit- teisesti puolla kuvaa tämän kaltaisesta kiel- teisestä muutoksesta. Pitkällä aikavälillä työ- suhteiden kestossa tai niiden päättymisris- kissä ei ole tapahtunut merkittävää muutos- ta. Epätyypilliset työsuhteet ovat yleistyneet, joskin maltillisesti. Lähinnä vastentahtoinen määräaikaisuus ja vastentahtoinen vuokra- työ aiheuttavat ongelmia. Näistä teemois- ta Työelämän tutkimus -lehdessäkin on jul- kaistu tutkittua tietoa, kuten tässä numerossa Katri Siposen ja Joonas Miettisen sekä Antti Tanskasen työvoiman vuokrausta käsittele- vissä artikkeleissa.
Nuorisotyöttömyydestä puhuttaessa vii- tataan alle 25-vuotiaiden työttömyysastee- seen, joka viime vuonna oli tasan 20 prosent- tia. Virallisten tilastojen suoraviivainen luen- ta tosin antaa turhan karun kuvan Suomen ti- lanteesta. Etenkin työtä aktiivisesti hakevien opiskelijoiden tilastointi työttömiksi synnyt- tää helposti harhakuvan ilmiön laajuudesta.
Nuorisotyöttömyyden luonne poikkeaa ai- kuisväestön työttömyydestä. Nuoruus on et- sikkoaikaa, jota luonnehtivat keskimääräis- tä useammat mutta lyhyet työttömyysjaksot.
Pääsääntöisesti suomalaisnuorten työttö-
myys on väliaikaista ja harva ajautuu pitkä- aikaistyöttömäksi. Työttömyysjakson aika- na saatetaan valmistautua pääsykokeisiin tai vietetään välivuotta. Heikoille jäävät lähinnä ne, joiden koulutus katkeaa perusasteeseen.
Varsinaisessa vaaravyöhykkeessä ovat nuo- ret (varsinkin nuoret miehet), jotka vähäisen koulutuksen lisäksi sosialisoituvat ajatukseen työttömyyden luonnollisuudesta esimerkiksi vanhempien työttömyyden, huostaanoton tai rikos- ja laitoskierteen takia.
Keskustelussa työn prekarisoitumisesta vähemmälle huomiolle on jäänyt kysymys freelancereiden ja muiden yksinyrittäjien asemasta. Huomion kiinnittäminen näihin ryhmiin on tärkeää, koska heidän työmark- kina-asemansa on erityisen haavoittuvainen.
Merkittävin ero palkansaajiin on toimeentu- lon epävarmuus ja sosiaaliturva, joka on ra- hoitettava itse. Vaikka yksinyrittäjyys sinänsä on vakiintunut työnteon muoto, ongelmaksi tämä muodostuu silloin, kun kyse on vasten- tahtoisesta valinnasta.
Freelance-työ ja mikroyrittäjyys sisältä- vät monia ongelmia, joista tutkimustietoa on toistaiseksi niukasti saatavilla. Suurin ongel- ma syntyy tilanteessa, jossa työntekijöitä irti- sanotaan ja poispotkituille tarjotaan mahdol- lisuutta jatkaa entisen kaltaisissa tehtävissä itsenäisinä ammatinharjoittajina. Tällöin ai- don ja vapaaehtoisen itsensä työllistämisen sijaan kyse on näennäisyrittäjyydestä.
Pakkoyrittäjyydessä työn teettäjä siir- tää riskinsä työn suorittavalle taholle, jonka asema muistuttaa palkkatyösuhdetta ilman
2
Pääkirjoitus
Silpputöistä, nuorisotyö ömyydestä ja prekaarista työvoimasta
Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 10 (1) – 2012 vakituisen työsuhteen etuja ja turvaa. Kun
vaihtoehtoja ei ole, yrittäjyyden vapauskin jää usein haaveeksi. Ilmiö on tuttu erityises- ti media-alalta, mutta se on levinnyt myös ra- kennus- ja kuljetusalalle ja jopa kunnalliseen lastenhoitoon. Samoin kuin muissa epätyy- pillisen työn muodoissa, se ratkaisee, onko kyse omasta valinnasta vai olosuhteiden pa- kosta.
Työnantajille freelancereiden käyttö tu- lee edulliseksi, koska yksinyrittäjät vastaa- vat omista sosiaaliturva-, eläke- ja työter- veyskuluistaan sekä lomistaan. Työn tilaajan ei myöskään tarvitse välittää yksinyrittäjän työsuojelusta eikä freelancerilla ole kon lik- titilanteissa luottamusmiehen tai ammattilii- ton tukea turvanaan.
Freelancer taas saattaa ajautua köyhyys- loukkuun silloin, kun hän on riippuvainen yhdestä tai muutamasta toimeksiantajasta tai silloin, kun hänellä ei ole mahdollisuut-
ta hinnoitella työtään todellisten kustannus- ten mukaan. Keskimääräinen ansiotaso free- lancereilla jääkin huomattavasti alle palkan- saajien keskiarvon. Tästä kertoo se, että koko 2000-luvun ajan jopa 17 prosenttia yksinyrit- täjistä on jäänyt virallisen köyhyysrajan alle.
Ylipäätään yrittäjyydelle suotuisten olo- suhteiden kehittämisessä riittää työsarkaa.
Kun työmuodot moninaistuvat, olisi entistä tärkeämpää tarkastella sosiaaliturvan perus- teita kriittisesti. Sosiaaliturvan ei tulisi es- tää työntekoa tai tehdä yrittäjäksi siirtymistä kohtuuttoman vaikeaksi tai byrokraattiseksi.
Etenkin silloin, kun työ ja työttömyys vuorot- televat tai yksilö joutuu koostamaan elanton- sa monista palasista, sosiaaliturvan puutteet paljastuvat.
Näissä ongelmissa riittää purtavaa myös työelämän tutkijoille.
Pasi Pyöriä
