T y ö l ä i s n a i n e n 155
jotka eivät o le »m iespu olisten sosialistien» vaiku tu ksien a lai
sena, joten näistä m uka y lä lu o k a lle on väh em m än vaaraa.
K äsitettäväsi tällainen im arrus työ lä isn a isille y lä lu o k a n ta
holta, ei o le m iellyttävää.
T o h to ri L yd ia W a h lströ m va staa1 kieräillen ja yrittää puhdistella itseään, selvitellen ei k u u lu van sa m ihin kään p u o lueeseen. T äh än vastaa R. G . että h änen sy ytö k se n sä ovat tosia ja ellei parannusta naisten ään ioikeu sliitosta tu le ero a vat työläisnaiset k o k o jou kosta.
L u u ltavaa on, että R uotsin työläisnaiset ennen pitkää näkevät tavotelleensa varjoa, kun o vat kuvitelleet, että y h teistyö m uka »naisten yhteisten» etujen vu o k si olisi m ah
dollista. H. P.
Sam muta sinä, minä sytytän.
T ä m ä sattuva lau selm a m uistui m ieleeni lukiessan i J.
K — la kirjoitusta n aisosastojen tarpeettom m ud esta. K irjo it
taja tah to o sam m uttaa sen innostuksen liekin, m ikä on saatu syttym ään naisten rin n o issa ja jo k a pakoittaa heitä to im i
maan n iiden naisten herättäm iseksi, jo tk a eivät vielä ym m ärrä sosialism i v a lo n m erkitystä.
K irjoittaja tuo naisosastojen tarp eettom u u d en tueksi sen, että n aisosastojen jäsenet erillään to im ien eivät koskaan tule ym m ärtäm ään m iehiä, ja että naisosastot m u ka käsittävät tärkeisum äksi tehtäväkseen »taisteluu m ieh iä vastaan».
En tiedä sanoa, m issä m äärin täm ä viim ein en väite pitää paikkansa, m utta sillä a sio lla 011 sy ve m m ät ju u ren sa, ja tosiasina p y sy y sekin, että sillä alalla pitäisi p aljo kin kä
sitteitä selvittää, ei ainoastaan naisten, m utta m y ö sk in m ies
ten kesku u d essa, sillä p erso o n alliset panettelut ei n äy k u u lu van yk sin om aan naisille, vaan 011 n iillä ru nsas m aaperä m yö skin m iesten keskuu dessa. Että n aisosastoissa toisin aan ilm enee kapinan henki o lev ia o lo ja vastaan ja jo k a sam alla vai ko h d istu a o m ia m ieh iä vastaan, on lu o n n o llin en seu raus naisten herääm isestä itsetietoisuuteen. N aiset ei vo i o lla sen laisia enkeleitä, että h e nurkum atta n äkevät ehkä om an m iehen sä ivaavan kaikkea sitä, m itä nainen tah too om istaa sosialism ista om aan k o h talo o n sa, sillä täytyy kai J. K — lan m yöntää, että useat m eidän m iehet hu olim atta siitä, että he lu k eu tu vat järjestyneisiin työläisiin , o vat valm iita om issa kodeissaan häikäilem ättä väittäm ään, että va im o on luotu m iestä varten, ja että m ies on va im o n pää. A u g u s t B ebel san o o kin tästä: »M iesten tyrann ius n aissu k u p u o le n suhteen on sam anlaista, kun p o rvaristo n tyran n iu s kö yh ä listö n s u h teen; m on essa ko h d en on ensinm ainittu vielä p ah em p ik in . K ö y h ä listö lä in e n on m y y n y t ty ö v o im a n sa työn an tajalle vaan ajaksi, ellei se häntä m iellytä, vo i hän useim m issa tap a u k
sissa etsiä itselleen toisen parem m an työn antajan . V a im o sitä vastoin ainiaaksi m ieheensä sid ottu ja vaikka hän eläisi- kin jo k a päivä ja tunti e p ä sovu ssa m ieh en sä kanssa, täytyy h änen kantaa kahleensa hautaan saakka. K ö yh ä listö lä in en on m ieh en ä m iestä vastaan p aljo n riip p u m atto m am p i, hän vo i h e lp o m m in han kkia itselleen ku nn oitu sta ja oikeutta, m o lem p ia tarpeen vaatiessa liittou tu m alla toisien sam assa ase
m assa o len ien kanssa. A ivan toisin on naisten laita. H ä
nen täytyy sulattaa kaikkia lou kk au k sia, laki su o jele e häntä p aljo n epätäyd ellisem m in kuin kö yh älistö n iiestä, ja ainoastaan vaikeim m issa tapauksissa. Jos se silloin käy käsiksi, tarjoo se tosin eron, m utta ero saattaa va im o n ku rju u teen ja a vu t
tom u u teen , m iehen sitä vastoin siihen m ieluisaan asem aan, että se vo i ottaa itselleen toisen vaim on .»
K irjoittaja m yöntää, että tässä k o h d in lien ee aihetta vakaviin m u istu tu ksiin , hänkin on siis h u om an n u t, että m ieh et katselevat »naista itseään alem p an a o len to n a . M utta kirjoittoja lu u lee, että täm ä epäkohta ko rjau tu isi y k sin om aa n sillä, että n aisosastot lopetettaisi ja että näistä asioista kes
kusteltaisi yh teisissä osastoissa. T ä m ä eh d otu s on kyllä hyvä siinä suhteessa, että keskusteltaisi eri su k u p u o lie n suhteesta toisiin sa, m iehen ja naisen tasaarvaisuudesta ja enn en kaik
kia siitä, o n k o naisen ty ö llä k o d in h oitojana m itään rahallista arvoa, vaan o n k o hän m iehen arm osta elävä o len to, jo k a ei itse m itään ansaitse. T ied än , että h yvin suuressa m äärin vielä on vallalla se käsite, että naisen työllä kod issa ei o le m itään m erkitystä, ko ska siitä ei tu le rahaa kotiin. Ja että m ies jo k a yksin ään ansaitsee, m y ö s katsoo olevan sa o ik e u tettu siitä ku nn ian kantam aan. J. K la väittää »että m ies ei parhaalla tah dollakaan vai y k silö llistä tietä vapauttaa naista talaudellisesta orjuu desta-'. Ja eihän naiset sitä siinä m e r
kityksessä kun J. K — la n äk yy olettavan, o le vaatineetkaan, m utta jo s kaikki y k silö llin e n käyttäytym inen ja edesvastuu sysätään tu levaisu u teen, niin silloin kaan ei päästä tu u m aa p id em m älle toim inn assa. M itä san o o J. K — la esim erkiksi tällaisesta alasta: M ies ja v a im o käyvät y h d essä tehtaassa, m o lem m illa on yh tä pitkä työaika. M utta va im o lla on sitä paitsi koti h oidettavan a. A a m u lla saa vaim o nou sta tuntia aikasem m in kah via laittam aan, ru okaaikan a häärää keittotou- hussa, ja illalla on h u on een siivo o m in en , läm m ittäm inen ja illallisen laitta. M ies kun tulee työstä, p eseytyy ja p u k e u tuu sekä istuutuu lukem aan tai lähtee kävelem ään, o d o te l
lessa ru uan valm istum ista, sy ö ty ä lähtee hän, m ies k o k o u k seen, m utta va im o lla o n k o to n a k o k o illaksi työtä, jo n k a perästä hän on niin vä syn yt, että ei jaksa ei lu kea eikä aja
tella. T a i ajatelkaam m e vaim o a, jo k a ei käy työssä. H ä nellä vo i o lla pari pientä lasta, jo id en h o id o sta on kädet niin täynnä, että ei edes k o to n a ehdi kirjaa aukaista, p u h u m attakaan, että ehtisi m ennä ko k ou kseen . Jos va im o lla o lis i
kin p yrkim yk siä, niin ne ku oleu tu vat, koska m ies pitää sitä m ieh elliselle arvalleen alentavaisena, jääd ä kotiin lapsia h o i
tam aan, sillä lasten h o ito on — naisten tehtävätä. N äm ä ovat tosiasioita, jo ita tunnetaan m iltei jo k a paikkakunnassa.
M utta k yk en eekö naiset näissä asioissa pitäm ään p u o liaan yleisissä ko k o u k sissa on toinen asia, ja u seim m issa tap a u k sissa täytyy sanoa, että naiset eivät kyk en e jo s eivät saa apu a u lk o a päin. Sen varalta, että täm ä asia naisia rupeaa en em m än innostuttaa, kehoittaisin naisia hankkim aan itselleen B eb elin naisen, ja »N aisen asem a p o rvarillisessa ja soeialis- tisessa valtiossa», m yö skin Bebelilta.
N aisosastot o vat ainakin toistaiseksi välttäm ätön järjes
täytym ism u o to , jo h o n koitetaan vetää »kehittym ättöm iä n ai
sia» — kehitettäväksi. J. K — la ei edes koitakaan p eru s
tella sitä ilkeäm ie listä syytöstään , että n aisosasto, jo h o n ke
hittym ätön nain en vo i yh tyä, vaikka ei katsokaan vaivan sa y h ty ä ty ö v ä en yh d istykseen tai am m attiosastoon, ehkä sen- vu o k si, että hän ei ym m ärrä n iiden m enettelytapaa, »lepäisi p o rva rillisille laakereilla ja olisi siis so sialism ia vastaan».
T äm ä syytö ksen vo isi ym m ärtää, jo s n aisosastot o lisiva t ju u ri n yt syntyn eitä, ja että n iillä ei olisi m aaperää p u o lu eessa, m utta kun tiedetään että p u o lu e en n. s. jo h to h en k ilö t, (ei naiset) o va t itse o lleet m ukan a n aisosastoja perustam assa, koska h e o vat havainneet, että se järjestäytym ism u o to lisää p u o lu e en v o im ia su u ressa m äärässä. Sitäpaitsi on jo k a m aassa m issä so sia lism illa on toim intaa, m y ö sk in naisilla eri osastoja.
N aisin a e m m e ollen kaan kiellä, että naiset o vat jälellä kehityksessä, ja että täm ä ly h y t aika, jo n a so sialism in o p p eja m eillä o n opetettu, vaik k ak in se tunnustaa naisen tasaarvoi- su u d en , ei o le v o in u t eikä k yen n yt lu om aan ihm isiä u u d es
taan. Että m uu tam issa naisosastoissa, kuten J. K — la san o o keskustellaan »että m ieh et heitä sortaa» niin lien ee siinä ehkä to sio lo ja pah jana, ja jo s to sio lo ista keskustellaan, pitää ne p u h eet jaksaa kärsiä, jo sk in ne ko skevat kipeään kohtaan.
Ja jo ta p id em m ä lle kesku stelem m e ja ennenkaikkia kun näitä kesku stelem m e järjestyneid en k o k ou ksessa eikä ainoastaan kotona, niin o p im m e m y ö s ym m ärtäm ään, että p eru ssyyn ä o leviin o lo ih in on m äd än n yt yhteiskuntajärjestelm ä, ja että sosialism in a vu lla lu od aan u u si m ailm an katsom u s, jota nais
156 T y ö l & i s n a i n e n
ten, tulevan s u k u p o lv en kasvattajana en n en kaikkia on itse opittava ym m ärtäm ään. Ja siksi perustakaam m e y h ä uu sia n aisosastoja ja han kkikaam m e itsellem m e kirjallisuutta, jo n k a a vu lla k yk en em m e ohjaam aan to im intam m e terveelliselle poh jalle.
Miina S.
M ikä ero on herrasväen ja työväen ruokapöydän välillä.
9?ifas, a in a Iapfuubesta ja a ffa pltäfp lläijp p b esjä elänpt porroarisrouroa, jo ta on a in a ja a n u t istu a k ertu ista notfu*
toaan, m a u lla ja Ijuolellijuubella roalm ttfji toteltuun pöp=
tä än , fjäm m ästpp jo u tu e sja an jollain ta to o in tpöläijen to*
tiin ja ja n äl)ti)ään jiellä perheen istu m a sja aterialla, jofa l)änen tällaijcen tottum attom alle jilm älleen n ä p ttä ä taitelle muulle, m a a n ei „t)uoIelIijesti" fatetulle ruofapöpbälle.
3!ällaijen ro u to an järjen ju o tju sta ja a täjitpfjen tu n lu=
tee „9laisten ä ä n e s tä " tirjotutjen ru o ta p ö p b ä n tattam ijesta.
6 e a ita a :
„ R a itti om at tunteneet miten m ielpttäroän roaitututjen ta u n iisti ta tettu ru o ta p ö p tä tefee, tu in ta ru o ta jen ää resfä m aistuu p aljo a p are m m alta tu in m uulloin, tu in ta mieli tä p iloijetfi ja festustelu roilftaatji. 9tiin tä m ä n om at Iuul=
ta ro a sti faitfi roaistom aijesti tunteneet, m utta eitoät jilti fui=
te n ta a n ole ta rtem m in tuum ineet m itentä tä m ä tja u sta roat=
tu tu s oliji faaaroutettacoisfa."
2 ä s t ä jo ih a stu u lutija ja artoelee no n p tp ä on Ijptoä että ja a tietää, m illä teinoin jaiji nälfäijeen ro a tja a n ja roä=
f)än »m ielpttäroän ate ria n " Iieroentäroää roaifutusta.
Ulouroam neuioo tu u lu u :
„!Xal)bomme jiffi m a in ita m u u ta m ia jeiftoja, jo tta om at p ö p tä ä ta tta e sja fyuomioonotettaroat. S tje s tä ä n on jeltoä että p o p tä liin a n tä p tp p olla puljb as ja fileä. 3 o s tahtoo roalm istaa oifein juljlam terian on h a u s ta ta p a to ris ta a p ö p tä ä ta ita liin a lla . (Ellei ote om m eltuja — ja m istä n iitä a in a — niin o sta a ejim. tu m m a n p u n a ista ta i telto ista n.
t. frepeerattua jtlfftpaperia, jota m p p b ä än fä ä rö ttä in ja Ie=
n iittää {itä tesfelle p ö p tä ä toijesta p ä ä s tä toijeen. Sellai*
nen tefee niin iloijen, pirteän ro aitututjen"
„9to istu ja p a la " , tuum ii n älfä in e n „ (Siljan jitä jiltti*
p ap e ria jpöbä moi, je je on ifjan ta lja n fjaasfiota, m otom a".
lUtuita „ iltaisten ää n ie n " ro u m a ja tfa a neuroojaan:
„2)Ijtä t a u s t a t om at futat. R ejällä ei tarm itje tu in ajettaa m u u ta m ia n urm ifuffia m a lja a n ta i lajiin, jpfjpllä ta a s moi tu ttien ajem esta o tta a ejim. p iljlajam a rjate rttu ja ja otjia ja taim ella m a itta Ijarounotjia, ei tu ite n ta a n niin juuria ja niin paljon, että ne estäijiroät pöp täro ieraita toi*
jiaan näfenrästä. 3 0S jattuu o lem aan pljbenfofoijia pieniä fuffalajeja on l)pmin ^ a u sfa ta p a ajettaa ptfi fellaineit fu=
lilla täptettpnä, lu n tin lautojen eteen.
3 o s on oppinut la u ta liin o ja ta itta m a a n ja [e ei itje teosja ole m aifeata — lijä ä niiben jiem ästi asettelem inen toto lailla ru o ta p ö p b ä n m ielpttäroöä ulfom uotoa".
9io eitö jiinä ru o fa a ta rm ita fa a n , fpjpp färjim ä tö n Iu=
fija.
9Jtutta firjo itta ja ja tta a :
„2:ietpsti om at meitjet ja taf)roelit fiilotettam at: eritpi=
nen roeitji juustoa ja rooita roarten om at jtistepben ta n n a lta Ijproin tarp een ".
S pöläisroaim o, jo ta lufee jo fim m astu u ja fanoo: eifjän ole juustoa ja m o ita ta a n m itä jitten roeitfellä on m irta a .
tututta l)ertasroum an roiifaan (!) neum ot tu u lu ro at ebel=
leen n ä in :
„ S u o la a p itä ä olla jaataro isja. tUtufam inta on, jos fn tatin aterioitjeroaa roarten on pieni lajinen juoIa=astia.
Stäiben puutteesja riittä ä m pösfin pljteinen R iutan juurem pi juoIa=astia.
R a itti ru u a t om at niin jiististi ja a istiffa a s ti tu in {uin*
fin ajetettaroat tarjoiluroabeille.
fieipäforin pohjalle ejim. on p a n ta m a pieni puljbas liina, eitä leipäroiipaleet m illä ä n m uotoa ja a olla liian paf*
jut. SBoin m oi ajettaa l)pm infin m onella ta m a lla , m utta ta itte in fjelpointa ja miltei jierointä on Iaf)ben puijen ro oh lu jita n am u lla tieritellä pieniä pöpreitä paltojia, jo tta jie
m ästi jä rje ste tä ä n rooilautajelle. R ejällä, jolloin on tuo retta perjiljaa, on p a tta lla a n ajettaa jinne tä n n e rooipallojen mä*
Ittn jotunen perjiljaleljti ja jam aten to ris ta a fa la la u ta n e n billin otjilla. R u n on Ijebeltniä ejim. I)pötp= ta i metjam an*
jitoito, roaberm ia, roiinim arjoja j. n. e. on fjpm in jiem ää otta a juuria, pljbentotoijia roaat)teranlef)tiä ja to ris ta a niillä m äti jetä jitten ro asta ta a ta a m a rja t jiiljen.
p a isti* ja ta la m a b in reunoja jopii ta a s to ris ta a tuoreilla [allatin Iefjbillä ta i roielä parem m in fa a lin Iel)billä, to sfa ebellifet la ta s tu m a t n iin p ia n ."
3 o l)a n jitte n tulitin p aljo n fom eutta, m utta, en täs jos ei ole p aistia , ei perunoita, ei perjiljan otjia. 3 o s leipä on tu im u n u tta ta n n itfa a , miten jen m iipaleifji Ieiffaa. 3 o s p a on n iin m ä ^ ä n r u o f a a , että je lu is ta a tu rtu s ta a la s liia n tin m a u ffaa sti, roaittei ole m an jifo ita p. m.
9tiinpä niin! Uioin firjo tta m at porroarillifet naisleb*
bet — n iin ro ie r a a t ne o m at fa n ja n fjäbälle ja toji elä=
m älle. tututta jittenfin n iitä Ieroiää enempi tu in „3tpöläis=
n a is ta " . S u u rin oja tp ö lä isn a ifia nuffuu.
Työttöm äin tuumia herrain lakosta.
N yth än on taas lakko tu lossa. H errat senaattorit o vat n äh neet h yväk seen streikata. M itä näm ät tällaiset lako t m er
kitsevät k ö y h ä lle m aallem m e? V u o d e n ja p arinkin p e rästä erotaan ja ruvetaan eläkkeille. N e m erkitsevät eräänlaista ryöstäm istä kansalta, verojen m u o d o ssa k ylläk in , sillä kan salta otetaan ne 10,000 m k. eläkkeet. Ja herrat ottavat taas siv u v irk o ja ja niin o llen kelpaa sam anlaista järjestel
m ää jatkaa edelleen kin vu osi vu o d elta. E ik ö s h yvät kan sa
laiset tätä tällaista esim erkkiä kannata seurata. M e kansan p o h jak erro k set tu lem m e kiskotuksi niin m onelta puolelta.
R yssä k isk o o , m eidän om at h allitu sh erram m e k isk o vat ja m eidän työn an tajam m e riistävät m eitä. O n k o siis ihm e, jo s em m e sen p id em m älle pääse. K un tänään saan sen n iu kan palkan ja m aksan velkani, niin h u o m en a olen taas niin kö yh ä, että saan lainata, ja sillä tavalla jatkuu työläisen eläm ä taistelussa o lem a ssao lo n sa puolesta. T u le e van h u u s, täytyy pakosta ottaa virkaero, sillä työan taja ei hänestä h u o li enään, työm ies ei jak sa kylliksi h yö d yttää työn antajaansa. Sitten seuraa se ty ö m ieh e n p an k sio o n i eli eläke, se ku rja va iv a is
h u on e. S y ö silakkaa, leipää, kaljaa ja jo n k in laista v e lliä eli p u u ro a. T e e työtä vaikka et jaksaisi, o le orja, ja kanna se orjanm erkki p äälläsikin, nim ittäin harm aa p u ku , että tunet- taisiin sinu n o levan vaivaish u o n een asukkaita. Jos ty ö m ies tekee lako n , niin b oikoteerataan häntä, ei saa tu o työm aa, eli teh d as ottaa tö ih in niitä lakkolaisia, n iinku in tänäkin tal
ven a on näh ty m etallisulkulaisten kanssa tehtävän. H errat ilkenevät vie lä tu o d a m etallityöalalle lako n rikku reita V en ä jältä. S e o n »isänm aallista». P itäisikö h än m eid än kin m enn ä V en äjältä työn tek ijö itä hakem aan lakkolais-senaattorien tilalle.
K y llä taitaisi h erroilta h ätäm ö ly päästä, jo m e o lisim m e niin epäisän m aallisia kuin he — herrat puristuslailliset.
H y v ät herrat ja senaattorit, m iten vo itte aikana sellaisena, kun m eillä nytkin on, ottaa vastaan eläkkeitä ja p alkkioita, sam alla kun tuhannet kansastam m e kärsivät nälkää ja ku r
juutta, kun m eidän työn tek ijö iltäm m e kielletään pienim m ät-
