Punainen kaartiko vai sosialidemokraattinen puolue? : anarkistiset ainekset pois puolueesta : sosialistien puolueagitatsioni ja porvarilliset

r

)

€■ K-

/ ^JhcttZÍ

ya

i

- ^

PUNAINEN K A A R TO VAI S08IALI- DEMOKRAATTINEN PUOLUE?

ANARKISTISET AINEKSET POIS PUOLUEESTA.

SOSIALISTIEN PUOLUEAGITATSIONI JA PORVARILLISET.

K A M S A N Y S T Ä V Ä N K U S T A N N U K S E L L A .

/

;

Punainen kaartiko vai sosialidemo kraattinen puolue?

H uolella ja levottom u u della ajattelee jokainen vakavam ielinen kan­

salainen tässä maassa sitä lähintä tulevaisuutta, m ikä on m aam m e sisäi­

sessä elämässä odotettavissa. K äsityksen siitä, millaiseksi vastaisuus tulee ehkä m uodostum aan, saa helposti kun muistaa n iitä surullisia tapauksia, jo ita sattui eri osilla m aatam m e äskeisen suurlakon aikoina ja sen jälkeen. A se-etsintöjen yhteydessä sattuneet murhatapaukset olivat tek oja, jo illa työväen liik että vah in goittaa ta h tova t ainekset tule­

v a t vielä pitkän aikaa käym ään työväenliikkeen kim ppuun maassamme, vaikkei noilla teoilla ollu t minkäänlaista tekem istä luokkatietoisen t y ö ­ väenliikkeen kanssa, jok a kokonaan toisenlaisilla kein oilla pyrki asetta­

miinsa päämääriin.

Suoranaisena syynä m oniin niihin surullisiin tapauksiin, jo ita suur­

lakon aikoina ja sen jälkeen tapahtui, o liv a t suureksi osaksi ne puna- k aartilaisjoukot, jo ita vähää ennen suurlakkoa oli m u odostettu. N oihin kaarteihin joutui aineksia, jo tk a oliva t liitty n e e t puolueeseen vasta viim e vallankum ouksen jälkeen. Osiksi lienee niihin otettu jäseniä ilm an tarkempaa tutkim usta siitä, missä m äärin ne ovat lu otettavia ja m ikä käsitys heillä on sosialidem okratian tehtävistä. Siten jou tu i­

kin kaarteihin aineksia, joista m onet parem m in tu n tevat kiväärien me- kanikan kuin sosialidem okraattisen puolueen ohjelm an. E ttä toim in ta on m yöskin saattanut olla sitten sen m ukainen, se on sanom attakin sel­

vää ja siitä ovat parhaim pana todistuksena ne kurinpidolliset toim en ­ piteet, joihin erinäisissä järjestöissä on ry h d y tty sellaisiin henkilöihin nähden, jo tk a ov a t sivuuttaneet puoluejärjestojen määräyksiä ja toim een ­ panneet vallattom uuksia.

V alitettavasti kurinpidolliset toim enpiteet ovat olleet liian laim eat.

Seurauksena siitä on ollut, että kaartiin on jä ä n y t aineksia, jotk a ovat v a lm iit sivuuttam aan puolueen järjestöjen päätöksiä ja toim eenpane­

maan tekoja, joih in heille ei ole annettu m inkäänlaista lupaa. M uuta­

mat kaartin osastot m enettelevät aivan kuin pu olu etta ei olisi olemassa­

kaan. Sellaisia tapauksia on sattunut aivan viim e päivinä ja saattavat ne ajattelem aan suurella huolella lähintä tulevaisuutta. Asem a käy

^ sitä ikäväm m äksi, kun V enäjältä käsin k iihoitetaan puolueen periaat­

4

teisiin ja m enettelytapoihin sangen vähän p erehtyneitä kaartilaisia suorasukaisempaan toim intaan. Pietarissa on m o itittu puolueem m e jo h to a »opportunistiseksi» ja porvarilliseksi. Samanlaisen väitteen o v a t m on et täälläkin olevat venäläisen sotaväen keskuudessa toim iva t h e n k ilö t' lausuneet. Samalla on annettu ym m ärtää, ettei nykyinen valtiollin en pu olu ejoh to kelpaa mihinkään, vaan olisi jou k k ojen sitä jon k u n verran siivottava. N ähtävästi lev ottom im m a t ainekset puna­

kaartilaisten keskuudessa o v a t yh tyn eet tu oh on käsitykseen ja alka­

neet itse teossa osoittaa, etteiv ä t he anna n ykyiselle p uoluejohdolle ja puoluejärjestoille m itään m erkitystä, vaan sivuuttaen ne, to im iv a t om in päin niinkuin itse näkevät hyväksi.

M itkä vaarat tuollaisesta katsantokannasta ov a t olemassa, käsit­

tänee helposti. Jos nykyinen asiantila saa jatkua, on va lla lla ennenpit­

kää täysi anarkia ei ainoastaan puolueessam m e vaan koko maassa.

Sellainen voi saattaa kaiken muun ohella, häviöön m yöskin meidän nuo­

ren valtiollisen vapautemme ja itsenäisyytemme, jonka lujittamiseksi nyt olisi toimittava.

Sallitaanko kaiken täm än tapahtua ilm an, että ryh d ytään m inkään­

laisiin toim enpiteisiin? Ei! Tuhatkertaa ei! Puolueem m e on otettava kertakaikkiaan ratkaiseva askel. P uoluejärjestöjem m e on päättävästi asetuttava sitä terrorismia vastaan, jo ta punaisen kaartin erinäiset osas­

t o t nähtävästi h arjoittavat puolueeseen nähden. On ratkaistava siitä, jo k o punainen kaarti m äärää työväen liikkeen m en ettelytavoista tai sosialidem okraattinen puolue. Ennenkaikkea puoluetoim ikunnan on tässä suhteessa teh tävä jotakin ja — v iip y m ä ttä . Tai m uuten jä ä p u o ­ luetoim ikunta sivustakatselijaksi punaisen kaartin johtaessa puolue- jä rje stö jä ja määrätessä n iille m enettelytapansa.

Samalla kun täm än lausumme puoluetoim ikuntaan nähden, olem m e pak otetu t lausumaan m yöskin venäläisille sosialisteille vakavan sanan:

älkää sekautuko meidän sisäisiin asioihimme, vaan antakaa meidän hoi­

taa ne itse. H arkitkoon Suomen sosialidem okraattinen puolue itse aseman vaatim ukset ja päättäköön ilm an painostusta m en ettelytavoista, jo ita se katsoo nykyhetken vaatim iksi. Tällainen toivom u s m ielestäm me on jo senkin vuoksi oikeutettu, etteivä t suomalaisetkaan puolestaan ole pyrkineet viisailla neuvoillaan ohjaam aan Venäjän sosialidem o­

kraattisten puolueitten m enettelytapoja.

Helsingissä 9. 1. 1918.

E. Huttunen. (»Työ» 11. 1. 18.)

Anarkistiset ainekset pois puolueesta.

Väkivallan työt estettävä, järjestys palautettava! — Puoluejohto tehköön tehtävänsä puoluekurin noudattamiseksi.

V allankum ous ei tapahdu koskaan laillisesti. V allankum ous syn­

t y y juuri siitä, että lait eivät m uutu tai k eh ity kansan oikeudentunnon m ukaisesti, että n iitten vä lille sy n ty y ristiriita, jo ta ei void a rauhallisin, norm aalisin keinoin sovittaa. Kansa, jo k a tuntee voim ansa ja keinonsa, nousee silloin »laillista järjestystä» vastaan, kum oaa väk ivalloin y llä ­ pidetyn »laillisen järjestyksen» keinoilla m illä tahansa ja saattaa la itto ­ m asti uuden järjestyksen voim aan, jo k a taas on »laillinen» ja jo ta n ou ­ datetaankin niin kauan kuin se vastaa kansan enem m istön tarpeita ja k eh ittyy kansan om an lainsäädännön k autta n iiden mukaisesti.

Suomi 011 ollu t puolittaisessa vallankum oustilassa romanotvilaisen järjestelm än kukistam isesta saakka. V allankum ousliikkeet yleensä Suomessa tapahtuvat kuitenkin siksi rauhallisesti, etteivä t kaikki edes huom aakaan koko vallankum ousta, vaan luulevat elävänsä norm aali­

sissa, rauhallisissa oloissa, Siten on ollu t nytkin . Suuri osa porvaristoa on k u vitellu t itselleen, ettei m eillä ole ollutkaan vallankum ousta, on p a­

han vain ollut lakkoja ja hulikaanim ellastuksia ja »sosialistista pak k o­

valtaa». Sosialistisen pakkovallan ov a t ehkä kaikki p orv a rit huom an­

neet, m utta eivät kerenskiläistä pakkovaltaa, jo k a h a jo itti eduskun­

nan; sen he p itiv ä t luonnollisena ja laillisena, vaikkakin se oli jyrkässä ristiriidassa maan perustuslakien kanssa.

T y öv ä en keskuudessa on oltu parem m in selvillä maan y le isp o liitti­

sesta asemasta, vallinneesta vallankum oustilanteesta. M utta osa t y ö ­ väkeä, varsinkin eräät punakaartilaispiirit, n ä yttä vä t olevan siinä luu­

lossa, että väk ivaltain en vallankum ouskausi kestää iankaikkisesti tahi ainakin niin kauan, kunnes porvaristo saa haltuunsa siksi voim a k ­ kaan asevoim an, että se p y sty y asettam aan väkivallan väkivaltaa vas­

taan ja sillä keinolla palauttam aan järjestyksen ja rauhallisuuden m aa­

han. V ieläpä n äyttää olevan siksi sekapäisiä työläisiä, jo tk a k u vittele- vat kaikenlaisia y k sityisiä väkivallan töitä , ehkäpä ryöstöjäkin, va i-

6

lankum oukselliseksi toim innaksi, ym m ärtäm ättä, että vallankum ouk­

sellinen toim in ta edellyttää koko työväen lu okan yhtäaikaista, suunni­

teltua, jä rjestettyä ja päämäärästään tietoista jou k k otoim in ta a ja että täm än toim innan järjestää ja olijaa jä rjestä y ty n y t ty öv ä k i, sosialidem o­

kraattinen puolue, m äärätyllä tavalla elim iensä kautta. Kaikki muu laittom uuksiin m enevä toim in ta on rikollista ja tuom ittavaa sosiali­

dem okraattisen puolueenkin kannalta, puhum attakaan porvarillisesta yhteiskunnasta, jon k a määräyksiä ja sääntöjä mekin olem m e ei ainoas­

taan p akotetu t vaan vieläpä velvollisetkin, om an etum m ekin kannalta, noudattam aan. K aikki hajanainen toim in ta on siis jyrkästi tu om ittava, estettävä ja rangaistava, yhdentekevää, onko syyllisiä enemmän tai vähem m än, vaik k apa sitten täy ty isi erottaa puolueesta kokonaisia p a i­

kallisosastoja.

Punakäartiterroria vastaan 011 noustava koko sosialidem okraattisen puolueen m a h d illa ja v oim alla. Siitä on teh tävä loppu , tarm okkaasti ja nopeasti. R y ö stöt, virkam iesten p idättäm iset ja om avaltaiset anas­

tukset eivät ole vallankum ousta, kaikista vähim m in silloin, jos n iitä harjoitetaan jon k u n yk sityisen asestetun koplakunnan nimessä sy rjä y t­

täm ällä puolueen p oliittiset m äärääjät. Sellaiset esiintym iset jä isillä tavalla esitetyt vaatim ukset ov a t anarkistisia ilm iöitä ja n iitä ei saa sosialidem okraattisen puolueen keskuudessa sallia. Aseelliset jo u k ot tai m itkään kaartit eivät saa sellaisina ajaa m inkäänlaista politiik kaa, ku ­ ten ty öv ä en järjestyskaartien säännöissä selvästi sanotaan. Sellaiset järjestyskaartit tai niiden osastot, jotka eivät noudata omia sääntöjään tai puolueen päätöksiä, vaan esiintyvät omavaltaisesti, on heti riisuttava aseista ja niiden jäsenet erotettava puolueesta, sillä mitään vallankumous- leikkiä ei ole sallittava. V allankum ous 011 k ovin vakava asia, sillä ei ole leik ittävä, eikä m yöskään sen nim ellä verh ottava anarkistista p o litiik ­

kaa ja anarkistisia tekoja. A narkistiset ainekset m uistakoot ja tietä- k ö ö t, että sosialidem okratia on anarkismin tiukka vastustaja ja ettei anarkismilla ja sosialidem okratialla ole m itään yhteistä; ne eivät sovi saman katon alle eivätkä taistele saman lipun joh d olla . P uoluejärjes- tö t ja ylinnä p u olu ejoh to v a lv ok oot, että anarkistisilta aineksilta ote­

taan aseet pois; täm ä sanottuna erikseen H elsingin järjestyskaartin v ii­

meisen u rotyön joh d osta, kun se 011 aikonut väkivaltaisesti vallata en ti­

sen kenraalikuvernöörin talon ja eräitten toisten sam antapaisten il­

m iöitten joh dosta.

Tässä lienee syytä sam alla huom auttaa, että H elsingin työvä k i p y r­

kii usein esiintym ään koko maan työväen nimessä ja valtuuksilla. N iin ­ pä jo k u helsinkiläinen työväen kokous marraskuun suurlakko v iik olla o tti määrätäksensä aiotun sosialistisen senaatin jäsenet ja k ok oon ­ panon, m uodostaen om an erikoisen listansa. Sellaisten asiain jä rjes­

te ly ja niistä päättäm inen ei kuitenkaan kuulu m illekään yksityisen paikkakunnan tilapäiselle työvä en kokoukselle, k ok o m aata koskevat asiat päätetään ja järjestetään koko m aan työv ä k eä edustavissa työläis- järjestöissä, puoluetoim ikunnassa ja sosialidem okraattisessa eduskunta­

ryhmässä. Puoluetoim ikunnallakin on syytä varoa, ettei se anna hei-

7 sinkiläisen työväen tilapäisten kokousten ja niissä vallitsevien m ieli­

alojen itseensä ja toim iinsa vaikuttaa.

V allankum ousliikkeet eivät lopu käskem ällä tai kom entam alla, ne sam m uvat vasta päämääränsä saavutettuaan, jollei niitä sitä ennen asevoim in kukisteta. Suomen keväällä alkanut vallankum ousliike 011 n yt jo saavuttanut, m eidän ym m ärtääksem m e, päämääränsä, kaiken sen, m inkä se tä llä kertaa v oi saavuttaa. Suomen itsenäisyys, Venäjän ja toisten valtojen tunnustamana, riittä ä mielestäm me sen vallanku- mouskauden päätepisteeksi. N ythän Suomen kansalla on tilaisuus itse järjestää om at asiansa. Kansanvallan pahin este, venäläisvalta, on poistunut. T ietysti voidaan ajatella ja kaiketi jollain taholla ajatel- laankin, että n yt, kun porvaristolla ei ole sotaväkeä eikä suuria poliisi- joukkojakaan käytettävissään, nyt olisi tilaisuus puristaa siltä m itä tahansa, pakottaa se suostumaan sellaisiin uudistuksiin, joihin se ei m uuten suostuisi. Saattaahan asia siltä tuntua, m utta meidän mieles­

täm m e 011 varm aa, on selvä tosiasia, että n iitä kansanvaltaisia uudis­

tuksia, jo ita emm e p y sty saavuttam aan rauhallisen ja laillisen luokka­

taistelun, eduskunnallisen toim innan kautta, niitä emme p ysty m illään muullakaan keinoin p ysyvästi saavuttam aan. Kansan enem m istön p itä ä olla meidän puolellam m e, jos aiom m e onnistua. Et vähem m istö k ivää­

rienkään avulla v o i sellaisena kauan vallassa pysyä. K u n kerran ta r­

vitsem m e enem m istön puolellem m e, niin sitä taas ei saavuteta, ei aina­

kaan Suomessa, väkivallan avulla, vaan rauhallisen ja voim akkaan kansanvalistus- ja järjestäm istoim innan kautta. Ja kerran enemmis­

tö ön päästyäm m e emm e enää tarvitse m uuta vallankum ouksellista to i­

m intaa kuin sen, m itä vaaditaan sen eduskunnan arvon ja vallan p y s­

t y ssäpitämiseksi, missä meillä on enemmistö. M utta silloinhan me olem m ekin joutuneet laillisuuden ja järjestyksen ja rauhallisen kehi­

tyksen puolustajiksi niiden m ahdollisia vihollisia ja vastustajia vastaan.

Me olem m e silloin joutuneet siinä suhteessa porvariston nykyiseen ase­

maan.

Suomen enempää kuin m inkään m uunkaan maan ty öv ä k i ei ole kypsä valtiolliseen valtaan, ennenkuin se p y sty y sen rauhallisin keinoin valloittam aan äänioikeuden ollessa siksikin yleinen kuin se m eillä on.

Sentähden ei ole pyrittäväkään korkeam m alle kuin siivet kantavat.

Suomi ei sitäpaitsi ole samassa asemassa kuin esim. Venäjä. V enäjä on suuri ja m ahtava, vaikka sitä sisäiset lev ottom u u det järk yttäisivätk in , ja niiden ohi m entyä se v oi olla entistä m ahtavam pi; Suomi on pieni ja heikko vaikkapa maassa vallitsisi lujakin hallitus ja kuri; vielä hei

köm pi 011 asemamme, jos täällä vallitsee epäjärjestys ja sisällissota.

Niin lu ja ei itsenäinen asemamme kuitenkaan ole, ettei meidän ta r v it­

sisi k iinn ittää huom iota niiden maiden porvarihallituksiin, jo tk a n yt o v a t Suonien itsenäisyyden tunnustaneet. N iillä saattaa m uuten pian olla täällä »etuja valvottavana», kuten diplom aattinen term i kuuluu.

Suom ella ei ole varaa samanlaisiin levottom u u ksiin kuin V enäjällä.

Sen vuoksi on m eidän ty y d y ttä v ä rauhalliseen luokkataisteluun, vä ltettä v ä kaikkia epäjärjestyksiä ja m eidänkin 011 osaltam m e vastattava'

laillisuuden ja järjestyksen säilym isestä, vastustettava kaikkia niitä, jo tk a n iitä rik k ovat tai uhkaavat rikkoa ja p id että v ä y llä ankaraa kuria om an puolueem m e keskuudessa, va a d itta v a kunnioitusta p u o­

lueem m e päätöksille ja sosialidem okraattisille m enettelytavoille.

Taavi Tainio. (»Savon Työm ies» 11. 1. 18.)

Sosialistien puolueagitatsioni ja porvarilliset.

I.

Saattaa tuntua om ituiselta, että sosialism i on m eillä levinn yt laa­

jem m alle kuin muissa kulttuurim aissa huolim atta teollisuustyöläistem - m e harvalukuisuudesta ja siitä, että teollisuutem m e on nuorem paa kuin useim pien m uiden m aiden. Täm ä asia voin ee joh tu a kuitenkin juuri viim eksim ainitusta seikasta ja siitä että yleinen äänioikeus niin äkkiä saatettiin voim aan m eillä. K un äänioikeus oli aikaisem m in ollu t sangen ra joitettu , suotiin se v. 1906 jokaiselle kansalaiselle sekä m iehille että naisille, ja se käsitys sai sijaa, että kaikkien, jo tk a lukeutuivat n.s.

työtätek evään luokkaan, oli äänestettävä yhdessä sosialistien kanssa.

M yöskin p ie n v ilje lijä t sekä m uut jou tu iv a t dem okraattisen virtauk­

sen valtaan ja äänestivät näiden kanssa »herroja» vastaan. Ja jo silloin jokseenkin h yvin jä rjestetty sosialidem okraattinen puolue piti huolta siitä, ettei kiihoitu sk ein oja puuttunut.

P aitsi kaiken m aailm an autuuden lupailua, m ikä evankelium i uutuu­

den kaikella vieh ätysvoim alla vaik u tti herääviin kansalaisiin (ja kansa- laisettariin), oli vastustajan m ustaam inen luonnollisesti sangen tärkeä agitatsionikeino. K u n m inut v. 1908 v a littiin eduskuntaan, missä olin kuusi v u otta jäsenenä, m uistan alussa ihm etelleeni sitä ty y n e y ttä ja v ä lin p itä m ä ttöm yyttä , jolla porvarilliset kuuntelivat sosialidem okraat­

tien m eihin kohdistam ia fantastisia h uu toja ja soimauksia. N iihin to t­

tuu pian. E i ansaitse vastata heille, tulee vain lisää samanlaista.

H e puhuvat »lehtereille» sanottiin minulle. Ja aivan oikein, minäkin totuin pian kyllä näihin mustaamisiin.

Täm ä taktiikka on kuitenkin ajan pitkään vaikuttanut sangen kii- h oittavasti sosialistisiin joukkoihin. Eduskunnan puhujalava tuli hei­

dän puolueagitatsioninsa tärkeäksi asemaksi. A gitatsionikokouksissa m aaseudulla, missä ei ollu t m itään arvostelua odotettavissa, kävi se vielä kiihkeäm m in, kuten minäkin sain agitatsionim atkoillani kokea, ja heidän sanomalehdistöstäänhän olem m e nähneet, m itä p ä ä ttöm yyk - siä voidaan tarjota.

10

Sosialidem okraattinen puolueem m e ja sen joh ta ja t ovat huom atta­

van niukasti selvitelleet sosiaalisia kysym yksiä sekä valaisseet yhteis­

kunnallisten uudistusten v ä lttä m ä ttöm y y ttä ja h y öty ä ; pääasiana on ollu t jou k k ojen yllyttäm inen ja ajo vaaliuurnille niin tiheään toisiaan , seuraavissa eduskuntavaaleissa.-Ja siinä k ä y tettiin m itä keinoja hyvänsä.

Minä rohkenen kuitenkin yh ä vielä uskoa, että ihminen tavallaan I on m ainettaan parem pi. K ansanjoukot eivät halua mennä taisteluun asian puolesta, jo ta he p itä vä t vääränä, varm asti eivät, m utta heitä „ voidaan joh ta a ja vähitellen y lly ttä ä mihin ku vitelm iin ja mihin rikok­

siin tahansa, kunhan vain esine on ensin m aalattu k y llin mustaksi. Si­

tähän historia todistaa jatku vasti. N iin on ollut uskonnonvainojen, n oita ju ttu jen ja m onien m uiden raakuuksien laita, jo ita on suoritettu.

Eduskunnassa otettiin pu hu jalavalta p id ety t palopuheet v ä lttä ­ m ättöm änä pahana vastaan. Valiokunnissa, ainakin useimmissa niistä, tu ltiin parem m in toim een ja jo s eduskunnan istunnot olisivat saaneet jatkua kolm e v u otta peräkkäin, niin olisivat olosuhteet monessa suh­

teessa parantuneet. Ainaiset h ajoitukset ja v a a lit kärjistivät v illin agitatsionin jok a keriä uudelleen.

Tapahtui sitten v iim e keväänä Venäjän vallankum ous, ja eduskun­

tam m e, joh on sosialistit toisen kesän vaaleissa olivat saaneet enemmis­

tön, kokoutui uudelleen. Porvarilliset esiintyivät täysin m o itteetto­

m asti ja lojaalisesti, niinkuin p itikin , ja kaikki n äytti alussa käyvän o i­

kein hyvin. Tunne siitä, että oltiin eduskunnan ja hallituksen enem­

m istönä, n äytti jon k u n verran velvoittavan . H allituksen päällikkönä eduskunnalle pitäm ässään suuressa puheessa T o ik o i puhui isänm aalli- sesti ja ylevästi Suomen itsenäisyydestä sekä lausui läm pim iä sanoja nuorukaisista, jo tk a saksalaisten riveissä oliva t alkaneet taistelun täm än itsenäisyyden puolesta. K ok o eduskunnassa oloajaltan i en m uista y h ­

tään puhetta, jo lle kansanedustajat olisivat paukuttaneet käsiään, vaan tällöin nousi yksim ielinen suosionosoitusten m yrsky.

M utta tilanne m uuttui pian ja niin täydellisesti kuin mahdollista.

Se tapahtui silloin, kun bolshevikit alkoivat saada vallan käsiinsä V e­

näjällä. N y t meni vallanpaholaineh kaikessa iljettävyydessään meidän sosialistiem m e joh tajiin . N yt, n yt oli porvarilliset nujerrettava, heidän vaikutuksensa kerta kaikkiaan teh tävä tyhjäksi. H eidät oli saatava

»polvilleen». Ja se oli teh tävä venäläisten pistim ien avulla. K un sosia­

listit sitten uusissa eduskuntavaaleissa lokakuulla m enettivät enemmis­

tönsä, nousi raivo ja kiihko yh ä suuremmaksi. J olleivä t porvarilliset vapaaehtoisesti n öyrtyisi, käytettäisiin poikkeusparlamenttaarisia k ei­

noja. Olivathan porvarilliset vallankum ouksen alussa m elkein kaik k i­

alla kuulum attom assa yksinkertaisuudessaan lu ovu ttan eet järjestys- vallan, sen ainoan vähäisen voim atek ijän , m ikä yhteiskunnalla itsel­

lään oli käytettävissään, jyrk im m ille sosialistijärjestöille, ja T ok oi oli m yöhem m in hallituksessa h oitanut asiat niin h y v in , että siten jä iv ä t ne edelleenkin. Maaseudulla taasen m on ivu otinen agitatsion ik ylvö, josta

11 edellä olem ille puhuneet, oli m yöskin kantanut h y v iä hedelm iä; joukot o liv a t uskollisia ja valm iita mihin hyvänsä, kunhan merkki vain annettiin.

Jo ennen oliva t sosialistit suurempia tekosia valm isteltaessa seu­

ranneet sitä m enettelytapaa, että porvareita syytettiin juuri sellaisista salahankkeista, jo ita he itse suunnittelivat. Niin kävi (esim. vuonna 1906, jo llo in m. m. »lahtarikaartin» nim i keksittiin kaupunkien rauhalli­

sille suojeluskunnille, vähäistä ennen kuin salakavala attentaatti venä- Iäisten m atruusien avulla tapahtui Helsingin soreaa suojeluskuntaa vas­

taan Hakaniem entorilla. Samoin m eneteltiin nytkin. H u olim atta siitä, että porvarilliset, kuten sanottu, oliva t suhtautuneet sosialisteihin niin lojaalisesti kuin inhim illisesti katsoen oli m ahdollista, syytettiin heitä n yt jälleen m itä törkeim m istä ju on ista työläisiä ja »kansaa» vastaan.

R akkaaksi k äyn yttä »lahtarikaartin» nim eä k äy tettiin uudestaan m uu­

tam ista suojeluskunnista, jo ita siellä ja täällä puuhattiin, ei tosiaankaan liian varhain, kun koko kevään ja siitä alkaen jok a p äivä oli saatu lu- \ kea, m itä väkivaltaisuuksia yhtäm ittaa huligaanit ja sotam iehet teki- * v ä t rauhallisille kansalaisille. J ollei .suorastaan luettu itseään tai »työ­

läisiä» näiksi roistojoukoiksi ei ollut vähäistäkään aihetta katsoa näitä aseettom ia jä rjestöjä suunnitelluiksi sosialisteja tai »kansaa» vastaan.

P äinvastoin oli, kuten tunnettua, od otettu , että sosialistienkin taholta/ niihin liityttäisiin . Täm ä on sosialistien tä y ty n y t tietää, m utta kiihoitustyössä ta rv ittiin tä tä kuulum attom an valheellista solvausta ja sen vuoksi ta ottiin se uskovaisten päihin. Suurta kum ousta varten ta rv ittiin lu jia keinoja.

Eikä ollutkaan pikkuasioista kysym ys. »Työmiehessä» esim. seli­

tettiin, ettei n yt pitäisi ryhtyä lakkoihin niin tyh jien asioiden kuin pal- kankoroitusten y. m. s. vuoksi, parem m asta olisi kysym ys. T ätä lau­

setta m uunneltiin m onella tavalla eikä valheita säästetty. Vieläpä T o - koi m yöhem m in eduskunnassa vä itti ja selitti maailm an viattom im m alla naamalla, että vuoden 1905 suurlakon jälkeinen taantum us oli teh n yt tyh jik si kaikki toiveet sosialidem okraattien taholla, m utta ettei n yt saanut käydä samoin. Tosiasia kuitenkin on, että meidän vanhat s ä ä ty -I valtiopäiväm m e v. 1906 hyväksyivät eduskuntam uodon, jo k a on radi- kaalisempi ja kansanvaltaisem pi kuin m inkään muun maan maailmassa.

Se, m itä ei suuremmissa sivistysmaissa oltu suoritettu pitkällä, osittain vu osisatoja kestäneellä uudistustyöllä, suoritettiin täällä juuri silloin m elkein kädenkäänteessä. E uroopan vanhanaikaisim m asta eduskunnas­

tam m e tuli n yt, kuten sanottu, kansanvaltaisin. Ei riippunut tod ella ­ kaan m eistä, ettei eduskunnan valta suhteessa hallitsijaan tullut suu­

remmaksi. E ttä siten tulos vuoden 1905 suurlakosta, joh on kaikki tässä maassa ottiv a t osaa, olisi porvarillisen taantumuksen kautta pilattu, on täysin om avaltaista m ielikuvitusta, jo k a ei vastaa todellisuutta, ja on niin huutavaa valhetta kuin suinkin. M yöskin erittäin uudistusm ie­

linen Mechelinin senaatti teki tavattom an ty ö n suorittaessaan kansan- 1 valtaisia uudistuksia ja eduskunnan porvarilliset puolueet k ilpailivat keskenään kansanvaltaisissa pyrkim yksissään. E ttei eduskunta ku iten - • kaan saanut enempää’ valm iiksi, riippui paitsi kokem attom uudesta ja pu-

12

heliaisuudesta, etenkin sosialistien taholla, etupäässä venäläisestä taantu­

muksesta, jo k a alituisten eduskunnan h ajoitusten ja m uun kautta m el­

kein teki hedelm öittävän eduskuntatyön m ahdottom aksi. V oisi sen sijaan kysyä, m itä suurtekoja v iim e eduskunta sosialistisina enemmis- töineen sai aikaan, vaikka täällä silloin oli suurimpia mahdollisuuksia m itä ajatella v oi suurten tulosten saavuttamiseksi, etenkin kun vähem ­ m istö m yöskin oli erittäin lojaali. M asentava vastaus on tunnettu.

Sellaisia o v a t todelliset olosuhteet. Ja lyh yesti sanoen: ihmiset ja olo t maassam me ov a t kansanvaltaisem pia kuin missään muussa E uro- pan maassa,

M utta kiihoitus porvarillisia vastaan jatku i kaikkialla ja kohosi vain (u sk om attom iin ja niin puhkesi n. s. suurlakko — ilm an vähäistäkään (asiallista aihetta. Tiedettiinhän varm asti, että eduskunta vahvistaisi m yöskin kunnallislain ja 8 tunnin lain, jo k a tapahtuikin ennenkuin kauliutyöt alkoivat.

Punakaartien tekem iä kam alia konnantöitä k yllä m yöhem m in useat sosialistit itsekin paheksuivat, m u tta kaiken pohjim m aisim pana syynä selitettiin olevan porvarillisten rikollinen, yksipäinen, kaikkien uudis­

tusten vastustus ja haluttom uus taipua »kansan» toivom uksiin. T ällä tavalla on yh tä m ukavasti kuin häikäilem ättöm ästi v e tä y d y tty kaikesta vastuusta. M utta sellainen ei k ä y enää päinsä. Juhani A hon, tri Fabri- tiuksen ja P aavo Virkkusen selvitykset asiaintilasta ja siitä, kuinka alituinen kiihoitus v oi saattaa ihm iset raivotilaan, jossa eivät tied ä m itä tekevät, ov a t sitovia. Olen itse nähnyt, m ikä rikkim urtava vaikutus kaikkeen ihmisessä löy ty vä ä n parem paan on sosialistilehtien agitatsionilla ollu t m oneen yk silöön, joskin toiset, onnellista kyllä, ovat siitä vähem m än kärsineet. Syyllisim piä eivät sentähden varm astikaan ole ne, jo tk a o v a t rikoksia tehneet, vaan ne, jo tk a valheillaan ov a t yllyttän eet n iitä raivoon ja panneet kiväärit niiden käsiin. Se on traagillista. N iille, jo tk a taasen esittävät, että tu o kaikki on sodan uhreihin nähden »viaton leikinlasku», p yydän m inä lausua, että rikoksen vääryys ei riipu sen uhrien luvusta. D reyfus- ju tu n aikana Ranskassa eli täm ä m aa tuskassa ja vaivassa useita v u o ­ sia, m inisterejä kukistettiin eikä veljeä tunnustettu veljeksi, vain yhden ainoan juutalaisraukan vuoksi — kunnes rikos saatiin sovitetuksi.

II.

L akko loppui, m utta vallankum ous jatkuu, sanottiin. V allanku­

m ous m itä vastaan?

N iin, siinäpä juuri onkin se m ystillisyys. Sillä n yt ei ole ensinkään k ysym ys Suomen itsenäiseksi julistam isesta, jo k a tapahtui olosuhteiden vuoksi ty y n esti ja hiljaisesti. M utta anarkia maassa; täm äkö onkin sitä vallankum ousta? Tuskin, yh ä useammat sosialisteista ovat ilm o it­

taneet, etteivät he hyväksy anarkiaa, eivätkä hutigaaniteot eikä tod el-

' 13 lisen järjestysvallan puute ole vielä vallankum ousta, sillä tä y ty y olla jok in tarkoitus, jota in voim assaolevaa tä y ty y sen kukistaa. Jollei tar­

koiteta sitä, että järjestysvalta poistetaan ainaiseksi. M utta siinä ta ­ pauksessa o v a t murha ja ryöstö sangen h u on oja keinoja. E ntä sitten punakaartit ja ti tulus R ahjan aseidentuonnit? Pikem m inkin ne; niissä on ainakin tietoista uhkaa yhteiskuntaa vastaan ja uhmaa viranom aisia kohtaan. M utta kaartien ja sosialistijoh tajien kesken on syntyny t j otain kaunaa — nousee ehkä liian m on ta määräämään — eikä oikein tiede- täkään, m itä edelliset tah tovat kum ota. Joka tapauksessa 011 k ysym ys porvarillisista. Pyyhkäistäänkö heidät p ois? Onhan oikeinta otaksua, että vallankum ouksella tarkoitetaan sitä terroria, jo ta sosialidem okraat­

tinen puolue tah too k ä y ttä ä pakottaakseen eduskunnan enemmistön ja hallituksen seuraamaan sen viittauksia; ja täm ä tapahtuu puhuja­

lavoilla sekä sanomalehdissä esitetyin uhkauksin ja punakaartien avulla sekä kaiken suojaksi otetuilla venäläisillä pistim illä.

M utta m iten voidaan jota k in niin m ieletöntä ja häpeällistä ajatella?

E duskuntahan edustaa vaalilain m ukaan m ahdollisim m an uskollisesti jäljitetty ä kansantahtoa. M iten v o i kansanvaltainen liike, jon a sosia­

lismi tah too esiintyä, ryh tyä sellaiseen salahankkeeseen kansantahtoa, kansanedustajia vastaan? D anielson-K alm ari leim aakin aivan täydellä syyllä jo tapahtuneen hyökkäyksen (suurlakon y. m .) yhteiskunta­

järjestystä vastaan tärkeim m äksi poliitiseksi rikokseksi, m itä Suomen ' historiassa on teh ty. T ätäkö tahdotaan jatkaa? T ätä tarkoitustako varten punakaarteja asestetaan? T ä tä vartenko p yyd etään venäläis­

ten sotam iesten apua?

M utta m iten on v oitu päästä turm eltuneisuudessa näin pitkälle?

Ennen kaikkea on valhe, kauan ja taitavasti k ä y te tty valhe saanut täm än aikaan. On kyllä nähty ennen, että sellaista v o i tapahtua. Niin k ä v i m yöskin m ainitsem assam m e D reyfus-jutussa Ranskassa. Siellä rikokseen m ahdollisen m aaperän m u odosti jesuiittakouluissa kasva­

tettu jen upseerien sokea juutalaisviha; ja sitten lö y ty i m uutam ia lurjuksia. M eilläkin on olemassa tu o suuri vih a, jon k a kauan k ä y te tty valhe on syn n yttä n yt; tulevaisuus tu om itk oon sen lu ojat.

K uitenkin on sosialistipuolue n y t teh n y t m oraalisen vararikon, ollut uskoton tehtävälleen kansanvaltaisena puolueena, rikkonut tun- nussanojaan, vapau tta, tasa-arvoisuutta ja v e lje y ttä vastaan.

Olen jonkun verran tutkinut viim ev u otisia eduskunnan p öy tä k irjoja ja havaitsen kiihkeim m issä lausunnoissa erään sävyn, voisi sanoa a v o­

naisuuden, jo k a k yllä voisi m erkitä sitä, että näm ät puhujat, ainakin hetkellisesti, pu hu vat tosimielessä. A linom aa esitetyt vääristelyt ovat ottaneet heidät valtoihinsa. V ieläpä suoranaisiin valheisiin perusta­

m atta saattaa jok u henkilö, jo k a on erikoisesti kiihkeäm ielinen, m enettää kaiken arvostelukykynsä, jos hän on tottu n u t aina olettam aan, että vastustajan tek ojen vaik u ttim et o v a t m ahdollisim m an huonot. T äm ä vastustaja loppu jen lopuksi n äyttää m elkein roistolta, vaikka hän rehelli­

sesti ja vakaasti sekä yleistä h yvää tark oittaen , olisikin k oettanut tä y t­

tää sen tehtävän, jo k a hänelle on annettu. Se v o i m yöskin olla vasta-

14

vaikutusta laum oista, jo ita aikaisemmin on y lly te tty . Rakkaudella ei pidä leikkiä, sanotaan, vaan ei vihallakaan. -

K avalim m at lausunnot, joihin tietoisesti ja ovelasti 011 sekoitettu valhetta ja vääristelyä, tekevät taas suorastaan iljettä v ä n vaikutuksen.

Niistä löytääkin itse m ädännäisyyden lähteen, josta taitavasti kaiken­

laisin teeskentelyin ja sointuvin kansanvaltaisin lauselmin luodusta verhosta huolim atta kohoaa m yrkyllin en löyhkä. K aikkea tätä, tätä valheen ja vääristelyn yhdistelm ää ja siitä syn ty n y ttä epätoivoista sisäistä tilannetta, joh on olem m e jou tu n eet, tä y ty y todellakin sanoa vctIheen riemuvoitoksi;

M utta m iten pelastautuvat p u olu ejoh ta ja t nyt m yrskystä, jonka he ov a t esiin loihtineet. Jos he haluavat pidättää jou k k o ja ja tunnus­

taa avoim esti erehdyksensä (m ikä viim eksim ainittu tuskin tapahtunee), niin k ä y heille hullusti. J olleivä t he sitä tee, tulee m ylläkkä vielä suuremmaksi. A ivan van naan he k oettavat risteillä eteenpäin kuo­

hujen keskitse koreilla sanoilla ja uusilla valheilla sekä syyttäm ällä kaikesta p orvarillisten provokatsion ia, niin kauan kuin se käy päinsä.

M utta tu levatko porvarilliset jatkuvasti auttam aan heitä pulm asta neu­

votteluilla ja sovitteluilla? Niin ei saa tapahtua. K u n m ainitut joh tajat ovat ohjanneet aluksensa karille, niin ei ole oikein, että niitä autetaan irtautum aan siitä uusia tuhoja tekemään.

N y t on porvarillisten oltava lujia ja järkkym ättöm iä. Tinkim inen ja neuvottelu näiden valhettelijain kanssa olisi rikollista. Silloin m ädä- tys leviäisi yhä edelleen, vaikka onkin juuri k ysym ys pahan ju u rim i- sesta niin syvältä kuin m ahdollista. H ierom alla kauppaa ja sovintoa sekä m yön tym ällä pahaan paisuu täm ä yk ä suuremmaksi, kun sen sijaan yhteiskunnassa lö y ty v ä m ahdollinen h yvä lö y h ty y ja hupenee sekä voi lopuksi hävitä. K uten lihakset, jo ita ei k äytetä, heikkenevät, siten kuihtuvat kaikki h yvät taipum uksetkin ja vaistot, jolle i n iitä koskaan saada jän n ittää voim akkaasti työh ön ja taisteluun. N iin, m onet kan­

salaiset, joissa elää into ja harrastus antaa apuaan, ja jo tk a olisivat v a l­

m iit uhrauksiin sekä taisteluun, k ä yvä t lopu lta jo k o v ä lin p itä m ä ttö­

miksi alituisissa tappioissa taikka y lty v ä t epätoivoon.

K u n sosialistit v y ö ry ttä v ä t kaiken porvarillisten niskoille, sanotta­

koon tässä, ettem m e m e luonnollisesti ole m itään enkeleitä emm ekä y li- ihmisiä, että olem m e tehneet raskaita syntejä ja tyh m yyk siä puolue- taisteluittem m e aikana ja että m onet tällä gulashien aikakaudella ovat vajonneet syvälle. Mehän olem m e kaikki sm älantilaisia meidän Herram ­ me edessä. M utta m itä tulee niihin seikkoihin, joista tässä on kysym ys, on minun lu ja vakaum ukseni se, että porvarilliset ov a t tehneet suurim­

man virheen siinä, että he eivät ole k yllin tehokkaasti vastustaneet so­

sialistien kieroja v ä itteitä ja että he alinom aa kotirauhan, taikka het­

ken m ukavuuden vuoksi ovat peräytyneet sosialistien, punakaartilais­

ien ja m uiden uhkauksien sekä kiristysyritysten edessä. R outavuosina k irjoitin m inä »Heikkoutem me» nimisessä kirjoituksessa (katso »Passii­

vinen vastarintam m e» poliittisia k irjoitu ksia 1899— 1904, siv. 89— 102, Helsinki 1906):

15

»Kansan kohtalo ei riipu yksistään, eikä edes ensi sijassa siitä, m inkä verran siinä on huonoutta, vaan siitä, miten voimakas siinä oleva hyvä on. H u on oja ja häm m entyneitä luonteita on aina olemassa. Suurinkaan äly ei suojele hämmennyksestä, ja sellaisina aikoina, kuin meillä ny­

kyisin on, ilm estyy tällaisia luonteita runsaasti. Pienoinenkin määrä huonoja taipum uksia v oi saattaa yksilön rappiolle, jollei hänessä ole­

valla h yvällä ole k yllin voim aa; jos sitä vastoin käsitys hyvästä 011 luja, niin voi hän uudelleen kohottautua, vaikka olisikin langennut.

Sama on kansankin laita. K ansan voiman määrääjänä ei ole se, mikä siinä 011 pahaa, vaan se, mikä siinä on hyvää. Muistettakoon aina, että tosihyvä, se on se, joka edustaa kansaa. M utta täm ä pakottaa kovin a aikoina ja lo t henkilöt sanom attom iin ponnistuksiin. Ei riitä, että ajatte- lemme oikein, p itää m yös toimia.»

N äm ä sanat kelpaavat nytkin. Surulla ja m ielikarvaudella on nähty, m iten m onet yhdyskunnat ovat antaneet perää pahalle. Pai­

nostavan häpeän tunteen herättää sekin, kun saa nähdä, ettei titulus R ahjaa void a estää aivan rautatieviranom aisten nenän editse k u ljet­

telemasta vaununlastittani kiväärejä ja kuularuiskuja punakaarteille.;

Oliko sitä todellakin m ahdotonta estää? Sitä vartenhan olisi tarvittu!

vain m uutam ia lujakätisiä, aseellisia vah teja sopivalla asemalla. Taikka jos aina pelätään venäläisiä sotilaita, niin ei kaikin m okom in pidä liio i­

tella tätä vaaraa. Silloinhan ei lopuksi uskalleta liikau ttaa sormeakaan niiden vaarojen torjum iseksi, jo ita kuitenkin selvästi näemme nousevan.

M yöskin suojeluskuntiem m e järjestelyssä lienee jotain olla hullusti, jo s n iitä enää on olemassakaan. Taaskin liiaksi arkaluontoisuutta, liian vähän yritteliästä toim intatarm oa. E ntä sitten Turun ryöstöt? Edus­

kunnassa lausuttiin yksim ielisesti, ettei siellä pitäisi m y ön ty ä rik olli­

sesti lakkoilevan m iliisin vaatim uksiin, ja eräs senaatin huom atuim - m ista jäsenistä selitti suoraan, ettei Turun m iliisin kanssa neuvotella;

Järjestyskunta, jok a tekee lakon silloin kun yhteiskuntaa uhkaa vaara, on tuom innut itsensä. Se on aivan oikein. Sellaisen m iliisin kanssa ei v oid a neuvotella, vaan se on ilm an m uuta erotettava, jututta hallitus ja tkoi kuitenkin keskusteluja, jo tk a lop p u ivat siihen, että sosialidem o­

kraattiselle puoluehallinnolle »lainattiin» 60,000 markkaa palkkojen maksamiseksi m iliisille lakkoajalta. Saattaisi kysyä, eikö olisi ollut oikeudenmukaisempaa, että olisi maksettu h y v ity stä niille, jo tk a olivat menettäneet omaisuutensa, kuin m iliisille, jo k a ryöstöjen tapahtuessa ilkkuen vangitsi niitä, jotk a halusivat estää näitä pahantekoja. Jos joulurauhan vuoksi suostuttiin tähän sovin toon eli linnarauhaan, niin oli se laiha rauha. Sillä m iten käy meidän, m eidän kansamme ja meidän maamme, jos yksinkertaisim m at velvollisuuden ja kunnian käsitteet vatvotaan ja venytetään tuntem attom iksi. T ulkoon m itä hyvänsä, näitä käsitteitä ei saa loukata eikä vääristellä.

Minä olen puhunut ainoastaan sisällisistä vaikeuksista. Samalla kun kaikkien kunniallisten kansalaisten 011 horjum atta pidettävä kiinni velvollisuuden käskyistä, on tehtävä kiinteää p ositiivista ty ötä yhteis­

16

tunnon vahvistam iseksi taikka sen herättäm iseksi siellä, missä se on samm unut. Samaten on kaikille tehtävä selväksi käsitteet kansallisuus ja isänmaa. K u ta pidem m älle kulttuuri k eh ittyy, sitä selvem pänä esiin­

ty y näiden käsitteiden suuri ja asiallinen m erkitys. Vain silloin, kun eri kansakunnat ovat v a p a ita ja v o iv a t itse m uodostaa om an kehityksensä, luonteensa ja maansa olojen mukaisesti, v oiv a t niiden taipum ukset k eh ittyä täyteen voim aansa ja tu otta a hedelm iä ihmiskunnalle, jon ka kulttuuri silloin m yöskin tulee rikkaaksi ja kauniiksi vaihtelevassa m oninaisuudessaan.

K u n y ö n pim eyden ja taistelujen perästä vapauden aurinko kohoaa y li m eidän kansamme, kun totuus jälleen pääsee v o ito lle maassamme, m inkä edestä eivät m itkään ponnistukset ole liian suuria, silloin lopullisesti k yllä p ilv e t h aihtuvat ja uusia v oim ia vapautuu hedel­

m öittä vä ä n ku lttuu rityöhön m eidän ja m uiden kansojen h yväksi.

A n ta k oon to iv o , antakoon lu ja luottam us lopulliseen v o itto o n m eille roh keutta ja voim ia kestämään ne vaikeudet ja taistelut, jo ita me n y t taistelem m e ja jo ita vielä varm asti kauan tulee jatkum aan.

Helsingissä 30. 12. 1917.

Theodor Iloinen.

1/ HELSINGIN 1!U5I KtRJAPfil 170 Sf

\\ * OSAKEYHTIÖ ° = /|