Innovation process applied to prefabricated civil engineering concrete products

Rakennusmateriaalitekniikan laboratorio

Ritva Saarinen

INNOVAATIOPROSESSI SOVELLETTUNA INFRARAKENTAMISEN BETONISIIN VALMISOSIIN

Diplomityö, joka on jätetty opinnäytteenä

tarkastettavaksi diplomi-insinöörin tutkintoa varten Espoossa 28. joulukuuta 2006.

Työn valvoja: Professori Vesa Penttala Työn ohjaaja: TkT Jouni Punkki

Diplomityö: Innovaatioprosessi sovellettuna valmisosiin

infrarakentamisen betonisiin

Päivämäärä: 28.12.2006 Sivumäärä: 69 + 36 Professuuri: Rakennusmateriaalitekniikka Koodi: Rak-82 Valvoja: Professori Vesa Penttala

Ohjaaja: TkT Jouni Punkki

Tämän diplomityön tarkoitus oli testata suomalaisen betonituoteyrityksen käyttöönsä kehittämän innovaatioprosessin alkuvaiheita. Pilotoitavat vaiheet ovat ideoiden kartoitus, ideoiden jalostus sekä ensimmäinen idea-arviointi. Testikäytön tavoitteena oli esittää suosituksia hyvistä käytännöistä prosessissa sekä tarvittaessa esittää kehitysehdotuksia prosessin vaiheisiin.

Innovaatioprosessin testaus tehtiin todellisen tapauksen kautta. Yrityksen Infrarakentaminen-yksikön kasvutavoitteiden pohjalta prosessia sovellettiin esivalmistettuihin betonisiin infratuotteisiin. Työn toisena tavoitteena olikin esittää suosituksia yksikön tuotekehityksen jatkotoimenpiteisiin sekä määritellä Suomen olosuhteet infrarakentamisen betonisille valmisosille.

Ensimmäinen vaihe työssä oli ideoiden kartoitus. Tuoteideoita kerättiin kirjallisuustutkimuksella, alan toimijoiden keskuudessa tehdyllä haastattelukierroksella sekä yrityksen sisäisellä ideointipalaverilla. Toisessa vaiheessa kerätyistä ideanimikkeistä valittiin noin kolmasosa, jotka jalostettiin tuoteideakuvauksiksi.

Lopuksi nämä kuvaukset arvioitiin innovaatioprosessiin kuuluvalla idea- arviointityökalulla.

Kirjallisuustutkimuksen ja haastattelukierroksen aikana kartoitettiin myös Suomen olosuhteiden asettamat vaatimukset betonisille infrarakenteille.

Testikäytön perusteella innovaatioprosessi toimii hyvin ja sen käyttöönottoa suositellaan. Käytöstä huomattiin olennaisimmiksi edellytyksiksi prosessin soveltamisen aloittaminen välittömästi tuoteidean synnyttyä sekä tuoteidean arviointivaiheeseen paneutuminen. Tärkeää on myös tiedostaa erilaisten idealähteiden olemassaolo sekä seurata niitä. Muuten prosessi on käytettävyydeltään hyvä, ja se ominaisuus tulee säilyttää. Tärkein kehitysehdotus on prosessiin kuuluvan ideapankki- tietokannan konkretisoiminen.

Infratuoteideoita kertyi alussa noin 150, joista potentiaalisina jalostettiin tuoteideakuvauksiksi noin 50. Nämä 50 arvioitiin prosessiin kuuluvalla idea- arviointitaulukolla. Arvioinnin analyysin perusteella valittiin lopulta tuotekehityksen jatkoon esijännitetyt paalut, meluseinäjärjestelmä, sillat kokonaisuutena, kaidejärjestelmä sekä kaapelikanaalijärjestelmä. Kaikista viidestä koottiin ideoimalla ja kirjallisuudesta jatkokehitysehdotuksia. Etenkin kahden viimeksi mainitun osalta suositellaan konkreettisen tuotekehityksen aloittamista välittömästi.

Name of the thesis:

Innovation process applied to prefabricated civil engineering concrete products

Date: 28.12.2006 Pages: 69 + 36

Professorship: Building Materials Technology Code: Rak-82 Supervisor:

Instructor:

Professor Vesa Penttala Dr. Tech. Jouni Punkki

The purpose of this Master’s Thesis was to pilot an innovation process of a Finnish concrete product company. The phases of the process which were to be tested are idea collection, idea refining and first business and technical review. The aim of the test-use was to propose good practices using the process and, if necessary, recommend further development of the innovation process.

The innovation process was tested in a real case. The Infrastructural Building unit of the company has intentions to grow by means of broadening its product range. Thus the process was applied to prefabricated civil engineering concrete products. The second aim of the Thesis was to make recommendations concerning product development in the unit. Also the requirements for different prefabricated concrete products used in the field of civil engineering in Finland were to be defined.

The first phase of the piloting was idea collection. It was carried out with a literary research, interviews of various actors in the sector and an internal ideation session in the company. In the second phase the collected ideas were reduced to one third. The most potential ones were chosen and refined. Finally these refined ideas were evaluated with the first business and technical review of the process.

During the literary research and the interviews also the environmental requirements in Finland and regulations concerning civil engineering products were collected.

On the basis of the test-use the innovation process is well functioning and its implementing in-use is recommended. The most important practices to be followed are that the process is applied right from the beginning as soon as a product idea is discovered and the idea reviewing is regarded as an important decision point in product development. In practise it is also essential to be aware of all different sources of ideas and observe them actively. In other respects usability of the process is relevant and needs to be maintained as such. Primary suggestion for development of the process is to create a functioning idea bank.

Roughly 150 ideas for a civil engineering product were found, of which about 50 most potential ones were refined. These were reviewed and evaluated with a tool belonging to the innovation process. Eventually, the products that became chosen were prestressed piles, a noise absorbing wall system, bridges as a whole, a safety barrier system and a cable duct system. Proposals for further product development were collected through ideation and from literature. Particularly the two last mentioned items are strongly recommended to be taken for further product development immediately.

tekniikan laboratoriolle. Työ on tehty Parma Oy:ssä heinäkuusta joulukuuhun 2006.

Työn on osa innovaatioprosessin implementointia yrityksessä. Käytännön testattavan tapauksen kautta työ kuuluu Infrarakentaminen-yksikön alueelle.

Kiitän Panna Oy:tä ja etenkin ohjaajaani Jouni Punkkia mahdollisuudesta näin mielen­

kiintoiseen ja antoisaan diplomityöhön. Kiitokset osoitan myös muille työn aikana minua auttaneille ja opastaneille, etenkin haastatteluihin osallistuneille, henkilöille.

Professori Vesa Penttalalle suuret kiitokset opetuksesta ja opastuksesta opiskelujeni aikana.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia rakkaita - Sakaria, perhettäni ja ystäviäni - korvaamat­

tomasta tuestaan ja olemassaolostaan.

Espoossa 28.12.2007 Ritva Saarinen

SISÄLLYSLUETTELO...5

1 JOHDANTO... 7

1.1 Tausta... 7

1.2 Tavoite... 9

1.3 Menetelmät...9

1.4 Rajaukset... 10

2 MÄÄRITELMIÄ... 11

2.1 Infrastruktuuri... 11

2.2 INFRARAKENT AMINEN... 12

2.3 T^uote...13

2.4 Innovaatio... 13

2.5 Rakennustuotemarkkinat... 14

2.6 Betoninenesivalmistettuinfratuote... 15

3 TUOTEIDEOIDEN SYNTY... 16

3.1 Tuoteideoidenlähteet...16

3.2 Valmistuoteulkomailta Suomeen... 17

4 INFRATUOTEIDEAT...18

4.1 IDEANIMIKKEISTÖ...18

4.1.1 Ratarakentaminen...19

4.1.2 Tie- ja katurohentaminen...20

4.1.3 Ranta-ja vesistörakentaminen...22

4.1.4 Vesihuolto...22

4.1.5 Maatalousrakentaminen...23

4.1.6 Energia- ja tietoliikenneverkostojen rakentaminen...23

4.1.7 Muut...24

4.2 TUOTEIDEAKUVAUS... 25

4.3 INFRARAKENTAMISEN BETONISIIN VALMISOSIIN LIITETTÄVIÄ PALVELUITA JA LISÄARVOJA ....26

5 ESIVALMISTETTU BETONINEN INFRATUOTE SUOMESSA... 28

5.1 Suomenolojenasettamatvaatimuksetinfratuotteelle...28

5.1.1 Logistiikka...28

5.1.2 Liikennehaitat...28

5.1.3 Ilmasto...29

5.1.4 Suolarasitus 30

5.1.8 Markkinan koko ja kysyntä...33

5.1.9 Muuta...35

5.2 ESIVALMISTETUN BETONISEN INFRATUOTTEEN KANNALTA MERKITSEVIÄ SÄÄDÖKSIÄ... 36

5.2.1 Suunnitteluohjeet...36

5.2.2 Ympäristö...37

5.2.3 Betoniteknologia ja säilyvyys...38

6 TUOTEIDEOIDEN KARSINTA... 40

6.1 TUOTEIDEANIMIKKEIDEN karkea SEULONTA...41

6.2 Ensimmäinenidea-arviointi (BTRO)...41

7 VALITUT TUOTTEET... 45

7.1 Kaapelikanavajärjestelmä...45

7.2 Esijännitetytpaalut... 47

7.3 Meluseinäjärjestelmä... 48

7.4 Kaidejärjestelmä...50

7.5 Sillatkokonaisuutena... 52

8 JOHTOPÄÄTÖKSET... 55

8.1 Suosituksetinfratuotteidenjatkokehitykseen Parma Oy:ssä...55

8.2 Infratuotteidenmarkkinasta... 56

8.3 INNOVAATIOPROSESSIN ALKUPÄÄN TOIMIVUUS... 57

8.3.1 Ideoiden kartoitus...57

8.3.2 Ideoiden jalostus...58

8.3.3 Ensimmäinen idea-arviointi (BTRO)...59

8.3.4 Muuta...60

9 YHTEENVETO...62

LÄHTEET... 65

LIITE 1 TUOTEIDEAKUVAUKSET... 70

LIITE 2 IDEA-ARVIOINTI -TAULUKKO (BTRO) 104

1 JOHDANTO

Innovaatiotoiminnassa sanotaan määrän tekevän laadun; sadasta ideasta syntyy yksi menestyvä tuote. Kiristyvässä ja kansainvälistyvässä kilpailussa tällaisten tähtituottei- den synnyttäminen edellyttää yritykseltä olemassa olevien liiketoimintamahdollisuuksi­

en ja asiakkaiden tarpeiden tunnistamista, keinoja tehdä oikeita valintoja, tietoa kilpaili­

joista sekä oman kehitystoiminnan päämäärätietoista ja systemaattista johtamista.

Innovaatioajattelun uranuurtajiin kuuluvan Joseph Schumpeterin mukaan innovaatiot ovat talouden kasvun keskeisin käyttövoima. Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos ETLAn useita teollisuuden aloja koskeneen tutkimuksen mukaan tutkimus- ja kehitystoiminnan ansiosta kokonaistuottavuus kasvaa, mutta vaikutukset ilmenevät merkittävällä viiveellä (Rouvinen P. 1999).

Innovaatioita syntyy, kun markkinoilla ilmenee uusia tarpeita sekä uusien teknologioi­

den kehittyessä. Jos yrityksen tavoitteena on jatkuva tasainen kasvu menestystuotteiden avulla, on innovaatioiden lähteitä haettava järjestelmällisesti ja niiden analysoimisen ja kehittämisen tulee olla looginen ja ohjattu prosessi. Kilpailluilla markkinoilla voidaan puhua menestystuotteesta, mikäli tuote on tunnettu, sen tuotanto on kannattavaa, se täyttää asiakkaan tarpeet ja, nykyisin, se täyttää kestävän kehityksen vaatimukset (Vainio, T. et AL. 1998).

Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus TEKESin INFRA-teknologiaohjelman (Infra - rakentaminen ja palvelut 2001 - 2005) visiona on suomalaisen infraosaamisen nostaminen kansainväliselle huipputasolle. Tavoitteen saavuttamiseen tarvitaan innova­

tiivista toimintaa, uusia menestystuotteita ja järjestelmällistä työtä.

1.1 TAUSTA

Consolis SAS:n yhtiöt, Suomessa Parma Oy, ovat vuonna 2006 luoneet periaatteet omalle, parhaillaan käyttöön otettavalle, innovaatioprosessilleen. Innovaatioprosessin kehityksen lähtökohtana on ollut laajasti käytetty Robert G. Cooperin luoma Stage- Gate-malli (www.stage-gate.com), joka soveltuu hyvin teollisuuden eri alojen tuoteke­

hitykseen. Consoliksen innovaatioprosessi on esitetty kuvassa 1.

Tässä prosessissa tuotekehityksen portit ovat idea-arviointeja (kuvassa BTRX), joissa joka vaiheessa tarkemmin ja paremmin lähtötiedoin arvioidaan tuoteideaa markkinan sekä teknisten ominaisuuksien kannalta (BTR on lyhenne sanoista Business and Technical Review). Prosessi on toistuva, aina uusiin konkreettisiin tapauksiin sovellettavissa oleva menetelmäkehys. Diplomityössä testataan prosessin alkupään toimivuutta todellisen tapauksen kautta.

1. IDEOINTIVAIHE

“FUZZY FRONT END1 2. TUOTEKEHITYSVAIHE

3. KAUPALLISTAMINEN

Kuva 1. Consolis SAS:n innovaatioprosessin malli. Vasemmalla tuoteideoiden lähteet ja ideamylly, josta prosessi etenee idea-arviointien (BTRX) kautta valmiiksi tuotteeksi (suomen­

nettu lähteestä Consolis Innovation Handbook, version 1.0. 2006).

Suomessa talonrakentamisessa käytettävät betoniset valmisosat ovat pitkälle kehitettyjä ja tuotteiden markkinat stabiilit. Enemmän kasvumahdollisuuksia on nähtävissä infrara- kentamisen sektorilla. Parma Oy:n Infrarakentaminen-yksiköllä on tavoitteena laajentaa toimintaansa. Taustana on 2005-2006 vuodenvaihteessa tapahtunut Consolis-konsemin laajeneminen Länsi-Eurooppaan, missä suuri osa liikevaihdosta tulee infratuotteista.

Suomessa infrarakentaminen-yksikön tuotevalikoima on suppea; tämän diplomityön tulosten avulla sitä on tarkoitus monipuolistaa.

Infrarakentamisen sektorilla on myös kokonaisuutena mahdollisuus parantaa toimin­

taansa. Tutkimus- ja kehitystoimintaan käytetään kokonaistuotannon arvosta vain noin 0,7-0,8 %, kun koko rakennusalalla vastaava osuus on kaksinkertainen (Infra - raken­

taminen ja palvelut 2001 - 2005).

1.2 TAVOITE

Tämän diplomityön tavoitteena on kartoittaa kattavasti Euroopassa jo käytössä olevia sekä Suomen markkinoilla tarpeellisiksi nähtäviä betonisia infratuotteita. Lisäksi tavoit­

teena on määritellä Suomen oloihin potentiaalisia tuotekonsepteja sekä kuvata Suomen olosuhteet infrarakentamisen betonisille valmisosille.

Lopullisena tavoitteena on analysoitujen infratuotteiden joukosta suositella 1-2 varsinai­

seen valmistukseen sekä teknisesti että taloudellisesti potentiaalista vaihtoehtoa.

Diplomityön toinen tavoite on pilotoida edellä kuvattuja vaiheita vastaavasti Consolik- sen innovaatioprosessin alkupää: ideoiden kartoitus, tuoteideoiden jalostus ja ensim­

mäinen idea-arviointi (BTRO). Koekäytön perusteella voidaan tarvittaessa kehittää prosessin työkaluja edelleen ja esittää suosituksia hyvistä käytännöistä prosessin sovel­

tamisessa.

1.3 MENETELMÄT

Tuoteideointia tehdään diplomityön alkuvaiheessa kirjallisuustutkimuksella, haastatte­

lukierroksella alan toimijoiden keskuudessa sekä Parma Oy:n sisäisellä ideointipalave­

rilla. Ideointivaiheessa hyödynnetään myös konsernin sisältä kertyvä tieto, jota hanki­

taan esitteistä sekä tutustumalla ranskalaisen sisaryhtiön Bonna Sabían infratuotevali- koimaan tehdasvierailulla.

Esille tulleista tuoteideoista kootaan nimikkeistö. Siitä tehdään ensimmäinen karsinta, joka perustuu haastatteluista ja kirjallisuudesta esille tulleisiin seikkoihin. Nämä noin 50 tuoteideaa määritellään alustavasti riittävällä tarkkuudella ja niille tehdään ensimmäinen idea-arviointi (BTRO).

Analyysin pohjalta valitaan 5-8 potentiaalisinta tuoteideaa, jotka määritellään tarkem­

min. Näille tuotteille tehdään myös jatkokehityssuunnitelma. Niistä päädytään diplomi­

työn tuloksena tekemään suositus Parma Oy:n Infrarakentaminen-yksikön tuotekehityk­

sen j atkotoimenpiteisiin.

1.4 RAJAUKSET

Diplomityö rajataan innovaatioprosessin alkupään tarkasteluun eli konkreettinen tuote- testaus ja muut lisäselvitykset tehdään diplomityössä annettujen suositusten pohjalta myöhemmin. Prosessikaaviossa (kuva 1) päädytään siis ensimmäisen (BTRO) ja mah­

dollisesti tarvittavan toisen (BTR1) idea-arvioinnin väliin.

Kartoitettavat infratuoteideat rajataan sellaisiin, jotka ovat Parma Oy:lle uusia. Olete­

taan, että yritys valmistaa ja hallitsee sovellukset tavallisista teräsbetonipaaluista, ratapölkyistä ja tasoristeyksistä.

Rajaudutaan tutkimaan infratuotteen määritelmän mukaisia tuotteita niin, että putket (jätevesi, puhdasvesi) rajataan työn sisällöstä pois johtuen Parma Oy:n strategiasta.

2 MÄÄRITELMIÄ

Tässä tutkimuksessa on tavoitteena järjestelmällisesti innovaatioprosessissa etenemällä löytää perustellusti potentiaalisia infratuotteita suomalaisen betonituoteyrityksen val­

mistettavaksi. Tuotteiden tulee olla teknisesti toteutettavissa, vaikka tuotekehityksen alkuvaiheessa ei ideointia rajoitetakaan tuotantotekniikan tai muiden teknologisten seikkojen perusteella. Tuotteen tulee olla myös Suomen rakennusalan markkinoiden kannalta järkevä eli sille tulee olla todennäköistä kysyntää.

Jotta näiden tavoitteiden sisältö olisi selkeä, on syytä määritellä termit infrastruktuuri, infrarakentaminen, tuote, innovaatio, rakennustuotemarkkinat ja betoninen esivalmistet­

tu tuote.

2.1 INFRASTRUKTUURI

Suomen kielen perussanakirjan määritelmän mukaan infrastruktuuri eli perusrakenne sisältää yhteiskunnan tuotannon ja taloudellisen kehityksen perusehdot ja järjestelyt (Suomen kielen perussanakirja 1990). Sivistyssanakirjan mukaan infrastruktuuri on yhteiskunnan toiminnalle välttämättömät palvelut kuten esimerkiksi liikenneväylät ja julkinen liikenne (Nurmi, T. & AL. 2004). Yhteiskunnan infrastruktuuria ylläpitämällä ja kehittämällä turvataan yhteisöjen jokapäiväinen toiminta sekä kansalaisten mahdolli­

suus hyvinvointiin ja viihtymiseen.

Nykyään infrastruktuuriin katsotaan kuuluvan myös globaalit verkostot, muun muassa internet ja satelliittiverkot. Rakenteellisten ja teknisten verkostojen lisäksi puhutaan usein myös sosiaalisesta infrastruktuurista, johon kuuluvat esimerkiksi koulut, terveys­

keskukset ja kaupat palveluineen (Lahti, P. 1996).

Verkostoinfrastruktuuri voidaan jakaa eri luokkiin omistajuuden perusteella:

- julkiset ja avoimet (esim. tiet, rautatiet) maksuperusteiset (vesihuoltoverkko)

yksityiset ja kilpaillut (sähkö- ja energiaverkot).

Verkostojen lisäksi tulevat pistemäiset kohteet, joiden omistusmuodot ovat vaihtelevia, kuten kaatopaikat, urheilukentät, satamat, pihat, puistot ja lentokentät (Apilo, L. 2000).

2.2 INFRARAKENTAMINEN

Erke on diplomityössään määritellyt infrarakentamisen olevan yhteiskunnan perusra­

kenteiden tekemistä, josta suurin osa on maa-, vesi- ja kalliorakentamista. Tarkemmin määritellyt infrarakentamisen osa-alueet ovat liikenneväylien, rautateiden, lentokenttien, satamarakenteiden, energiasektorin, vesihuollon, maanalaisten kalliotilojen, tietoliiken­

neyhteyksien ja sähköverkkojen rakentaminen sekä ympäristö- ja teollisuusrakentami­

nen (Erke, J. 1998). Infran verkostoja ja rakenteita rakennetaan ja ylläpidetään vuosit­

tain noin 4 miljardilla eurolla vuodessa (Infra - rakentaminen ja palvelut 2001 - 2005).

Infrarakentamiseen voidaan siis infrastruktuurin alkuperäisen teknisen toteuttamisen lisäksi sisällyttää rakenteiden elinkaaren ajan toimintojen ylläpitoa, käytön suunnittelua ja palveluja. Infrarakentamiseen sisältyy sekä uudis- että korjausrakentaminen.

Infrastruktuurin rakenteet jaotellaan TEKESin mukaan kuvassa 2 esitettyihin osa- alueisiin.

fl

tiel

Tieverkosto

sillat alikulut, tunnelit

~k

125 %]

kevyen liikenteen väylät _

Katuverkosto

f

kadut sillat, alikulut i liikennevalot

20

%

pysäköintialueet

Raideliikenneverkosto

raitatiet meiro

raitiotiet

id

Л

Yksityistiet Metsäautotiet

■

Vesiväylät Lentokentät

---1-2% Ц— "-M >% S—--- 2-3

Vesihuoltoverkosto

г

Energiahuoltoverkosto |1, l

Tietoliikenneverkosto |

maaia ilmakaapelit 1

puhdistamot maakaasu

!Üiï =J ^keskuksetTV,radio, puhelin, internet jne^{15 %j}

Kuva 2. Infraan kuuluvia rakenteita ja arvio niiden osuudesta koko infrastruktuurin arvosta (Infra - rakentaminen ja palvelut 2001 - 2005).

Edellisten määritelmien lisäksi infrarakentäminen on tässä työssä laajennettu koske­

maan maatalousrakentamista niiltä osin, joita ei lueta toimitila-, asuin- tai hallirakenta- miseen.

2.3 TUOTE

Tuote-käsite on selkeä merkitykseltään, mutta sille löytyy myös tarkka määritelmä:

tuote on tuotettu hyödyke; yleiskielessä tavallisesti maatalouden tai teollisuuden tuotta­

ma, sellaisenaan myyntiin tarkoitettu tavara (WSOY:n Pikkuj@ttilainen). Tuote on kappale, joka tyydyttää markkinan halun tai tarpeen.

Tuote-käsite sijoitetaan usein seuraavanlaiseen määritelmäketjuun: systeemi - tuote - palvelu - konsepti. Näistä systeemi voi olla esimerkiksi useampaan erilaiseen tuottee­

seen liittyvä samanlainen valmistusmenetelmä ja palvelu on esimerkiksi tuotteeseen liittyvä suunnittelu tai asennus. Rakennusalalla yleistyneen käytännön mukaisesti tässä työssä konsepti merkitsee järjestelmää, valmista tuotetta tai tuoteperhettä sekä niihin liittyviä palveluita kaikkine ominaisuuksineen; sanakirjan mukainen merkitys viittaa ennemmin alustavaan suunnitelmaan tuotteesta (Nurmi, T. & AL. 2004).

2.4 INNOVAATIO

Innovaatio voidaan ymmärtää palveluna, tekniikkana, menetelmänä, tuotteena, tuotepa- rannuksena, laitteena tai näiden yhdistelmänä, jota yksilöt pitävät uutena ja jota kohtaan osoitetaan kiinnostusta. Pelkkä tutkimustulos tai idea ei ole innovaatio, jollei sille löydy kaupallista tai käytännöllistä hyödyntämistapaa. Innovaatioprosessi alkaa ideasta ja päätyy useimmiten kaupalliseksi tuotteeksi tai palveluksi itsessään tai osana suurempaa kokonaisuutta. Innovaatiot jakautuvat karkeasti kahteen luokkaan: on radikaaleja innovaatioita ja vähittäisiin muutoksiin perustuvia inkrementaalisia innovaatioita (Tucker, R. B. 2005).

VTT:n Infrateknologiaohjelman päätösseminaariesitelmässä määritellään erityisesti infra-alan innovaation olevan (Törnqvist, J. 2006):

materiaali tuotettuna rakenneosana moni materiaalinen rakenneosa rakenneosa osana koko rakennetta.

Samassa lähteessä kootaan innovaation käyttöönoton edellytyksiä:

suhteellinen hyöty aiemmin käytössä olleeseen verrattuna

- yhteensopivuus aikaisempien kokemusten, arvojen ja tarpeiden kanssa kokeiltavuus

näkyvyys

- yksikertaisuus/monimutkaisuus suhteessa innovaation käyttöönotosta saatavaan hyötyyn.

2.5 RAKENNUSTUOTEMARKKINAT

Rakennusteollisuus RT ry tilastoi Suomen rakennustuotemarkkinoita. Vuonna 2005 rakennustuotemarkkinoiden arvo Suomessa oli 7,7 mrd. €. Markkinoiden osuudet on esitetty kuvassa 3.

a teet 10%

SâhMIuottwt 21%

Muut 16%

Toräsuhutbvyt 8%

lukot 4%

Nosto* tteet 5% Beton leías

4%

kk unet, ovet 4%

Teräsrakenteet 5%

Puuebmentt Sahatavara

Ikkunat 11%

Kuva 3. Rakennustuotemarkkinoiden arvo sekä materiaali- ja tuoteryhmäkohtainen jakauma vuonna 2005 (www.rakennusteollisuus.fi).

Rakennustuoteteollisuuden tuotanto - josta voidaan johtaa myös markkinoiden kysyntä rakennustuotteille - on 1990-luvun puolivälistä asti ollut tasaisessa kasvussa, kuten kuva 4 esittää.

1980=100

— Rakennuspuusepänteollisuus ---Seme nttiteo 11 is u us

—Betoniteollisuus

1980 19821984 19861988 1990 1992 1994 1996 19982000 2002 2004

Kuva 4. Rakennustuoteteollisuuden eri sektorien tuotanto vuodesta 1980 lähtien (www.rakennusteollisuus.fi).

2.6 BETONINEN ESIVALMISTETTU INFRATUOTE

Betoninen esivalmistettu infratuote on infrarakentamisen käyttöön sopiva betonival- misosatehtaassa tuotettu hyödyke, jolle on markkinoilla kysyntää. Laajemmin betoni­

seen infratuotteeseen voidaan katsoa kuuluvan myös palveluita.

Tutkimuksen aikana tehtävässä tuotekehityksessä keskitytään pääasiallisesti infra- tuoteinnovaatioihin, mutta niiden ohessa käsitellään myös mahdollisesti esille tulevia systeemejä, palveluita ja näistä koostuvia tuotekonsepteja koskevia ideoita.

3 TUOTEIDEOIDEN SYNTY

Tuoteideoita syntyy erilaisissa tilanteissa vaihtelevien tekijöiden laukaisemina. Diplo­

mityössä on yritetty tiivistetysti kattaa kaikki mahdolliset lähteet, joista tuoteideoita ja kehitysehdotuksia voi syntyä. Lähteet on hyvä tunnistaa, ettei niistä joitakin jätetä huomiotta ja sen vuoksi menetetä mahdollista innovaatiota. Consoliksen innovaatiopro- sessikaaviossa (kuva 1) idealähde on kuvattu eräänlaisena myllynä, joka ottaa tietoa vastaan avoimesti ja sitä käsittelemällä - yhdistelemällä, analysoimalla ja seulomalla - syöttää potentiaalista informaatiota prosessissa eteenpäin.

Normaalissa yritysten ja sen työntekijöiden jokapäiväisessä toiminnassa tuoteideoiden lähteet ovat jatkuvasti edustettuna eli myös kehitysideoiden kirjaamisen ja prosessoin­

nin tulisi olla jatkuvaa toimintaa. Passiivisesti tarjolla olevien lähteiden lisäksi voidaan järjestää yrityksen sisäisiä tai eri sidosryhmiä mukaan ottavia ideointitilaisuuksia. Niissä voidaan hyödyntää erilaisia ideangenerointimenetelmiä, joita ovat esimerkiksi Brains­

torming, OPERA ja GroupExpo (MANTERE, V. 2004 ja OPERA-quickhelp).

Tässä työssä käytettiin alkuvaiheen ideankartoitukseen OPERA- ja Brainstorming- menetelmiä.

3.1 TUOTEIDEOIDEN LÄHTEET

Tuoteideoita erilaisten virikkeiden kautta generoivat lähteet on kuvassa 5 jaettu kahteen pääryhmään: pääosin asiakkaalta tuleviin tuoteideoihin sekä teknologian kehityksen aikaansaamiin ideoihin. Useat listatuista lähteistä voivat tosin toimia molemmilla puolilla. Kaikista lähteistä tulevat ideat ovat käyttövoimana tuotevalmistajayrityksen kehitystoiminnalle.

Tuoteideoiden lähteet

Asiakas Teknologia

-Markkinoiden jatkuva analysointi -Asiakastapaamiset ja

yhteistyöprojektit

-Suuret yksittäiset projektit -Toistuvat tarjouspyynnöt -Toimialan kehitys ja ilmapiiri -Uusien asiakkaiden tunnistaminen

-Ajankohtainen tutkimus alalla ja yrityksessä -Uudet normit ja säädökset

-Vanhat tutkimuskohteet ja tuotteet (ideapankki) -Tarjolla olevat lisenssituotteet,

patenttitietokannat

-Tuoteideat muilta valmistajilta ja sisaryrityksiltä -Yrityksen sisäinen ideointi kaikilla tasoilla -Yrityksen tavoitteet ja strategia

-Jatkuva verkostojen kuunteleminen ja osallistuminen

-Avoimuus ja innostava ilmapiiri kaikessa toiminnassa

Kuva 5. Tuoteideoiden ja sitä kautta mahdollisten innovaatioiden lähteet.

3.2 VALMIS TUOTE ULKOMAILTA SUOMEEN

Consolis-konsernin hiljattain tapahtuneen laajenemisen ansiosta Parma Oy:n sisaryri­

tyksistä löytyy paljon infratuotteita, joita voitaisiin mahdollisesti alkaa valmistaa myös Suomessa. Tämä ei käy kuitenkaan suoraan tietoa ja teknologiaa siirtämällä, vaan kun tuote halutaan tuoda uusille markkinoille, se täytyy (Kiiras, J. & Huovinen, P. 1995):

sopeuttaa paikallisiin perusvaatimuksiin

erilaistaa, jotta saavutetaan kilpailuasema muihin paikallisiin nähden paikallistaa (sopimustenmukainen, riskitön ja kannattava toteutus) sekä sen paikalliset myyntiargumentit tulee määritellä.

4 INFRATUOTEIDEAT

Tähän kappaleeseen on koottu kaikki kirjallisuustutkimuksesta, konsernin sisältä, haastatteluista sekä ideointipalaverista kertyneet tuoteideat. Lisäksi on listattu mahdolli­

suuksia niihin liitettävistä palveluista ja muista lisäarvoista. Kappaleessa on myös esitetty ensimmäisen tuoteidean jalostusvaiheen kuvaustapa.

4.1 IDEANIMIKKEISTÖ

Tässä kappaleessa on esitetty ideanimikkeistö, joka on lähtökohtana innovaatioprosessin testaamiselle. Nimikkeistö on ryhmitelty Consolis SAS:n infrasektorin markkinaseg­

menttejä mukaillen. Jaottelu mukailee määritelmissä esitettyä infrastruktuurin rakentei­

den jaottelua (kuva 2) suurimpien ryhmien osalta. Toinen vaihtoehto tuoteideajaottelulle oli Rakennustiedon Infra2006 Rakennusosa- ja hankenimikkeistön mukainen jako (INFRA 2006). Sitä ei kuitenkaan päädytty tässä tapauksessa käyttämään, koska nimik­

keistö on yksinomaan betonituotteita käsitellessä liian laaja. Infra2006-nimikkeistö käytiin kuitenkin yksityiskohtaisesti läpi ja joitakin yksittäisiä rivejä poimittiin suoraan tuoteideoiksi. Lisäksi muissa yhteyksissä esille tulleita ideoita pyrittiin nimeämään mahdollisimman yhteneväisesti nimikkeistön kanssa.

Aluksi erittäin vapaamuotoisillekin tuoteideoille on pyritty löytämään mahdollisimman kuvaava yksinkertainen nimike. Joillakin jo markkinoilla olevilla tuotteilla on taas vakiintuneet nimet ja kolmantena ryhmänä muualta kuin Suomesta lähtöisin oleville tuoteideoille on sanakirjojen ja asiantuntijoiden avulla keksitty suomenkieliset nimet.

Ideanimikkeitä betonisesta esivalmistetusta tuotteesta kertyi yhteensä 134 kappaletta.

Niiden jakautuminen eri markkinasegmenteille on esitetty kuvassa 6. Jotkin tuoteideat, kuten monet sillan osat, sopivat sellaisenaan useamman infrarakentamisen osa-alueen alle. Jokainen yksittäinen idea on listattu kuitenkin vain kerran ja ideanimike on sijoitet­

tu siihen pääryhmään, jossa sillä voisi olla eniten merkitystä eli suurempi kysyntä.

Tämä arviointi on tehty täysin subjektiivisesti eli nimikkeistössä voi olla liikkuvia osia.

Ideankartoitusvaiheen tuoteideanimikkeiden jakauma noudattaa merkittävän hyvin määritelmissä esitettyä infrarakenteiden arvon jakaumaa (kuva 2). Se ei sinänsä ole

yllättävää, koska luonnollisesti etenkin kirjallisuudesta, mutta myös haastatteluista, kertyi ideoita segmenttien olemassa olevia osuuksia vastaavasti.

13%

Tuoteideanimikkeiden jakauma

%

9%

□ rata

■ tie & katu

□ rannat & vesistöt

□ vesihuolto

■ maatalous

□ energia &

tietoliikenne

■ muut

Kuva 6. Diplomityön aikana esille tulleiden tuoteideanimikkeiden jakauma markkinasegmen- teittäin.

Tuoteideat on tässä vaiheessa pidetty pääosin erillisinä, vaikka eräänlaisia kokonaiskon­

septeja olisikin nimikkeistä sujuvaa jo muodostaa. Myös joidenkin eri tuoteideoiden rakenteellinen samankaltaisuus on tässä vaiheessa vielä sivuutettu. Nämä on jätetty työn seuraavaan vaiheeseen, jossa otetaan kantaa ideoiden kannattavuuteen.

4.1.1 Ratarakentaminen

Raiteet

pengerlaattasysteemi

rautateiden kaukalomallisten siltojen kuorirakenteet tarkastus/huoltokourulinja raiteiden välissä

pikaraitiotielinjat elementteinä

putkitunnelielementti raitiotielle meren pohjaan (Helsinki) - metrotunnelikokonaisuus (Espoo)

- tärinänkatkaisuseinämä silta-ja rumpukansien laatat

Risteykset

kevyen liikenteen ylikulku ajoneuvojen ylikulku - turvakaiteet risteysalueelle Asemat

asemalaiturin alainen installaatiokäytävä, kansilaatta laiturina laiturien standardoidut reunaelementit

merkinantotolpat

metroasemien laiturit elementtinä

4.1.2 Tie-ja katurakentaminen

Meluseinät

Helmholtz-resonaattorillinen meluseinä ääntä absorboiva meluseinä puukuitubetonista

meluseinäelementit ontelolaatoista, erilaisia verhoiluja

perustusjärjestelmä meluseinille: sokkelipalkki, anturalaatta, pylväät ja paalut meluseinä jännitetyllä kiviseinällä

Rengasmelu- ja törmäyskaiteet x-muotoiset kaide-elementit L-muotoinen kaide

kuorirakenteinen hiekalla täytettävä törmäyskaide

Tiehallinnon B2-ehdotus julkaisusta Suitable concrete barriers for Finland törmäyskaide kaksikerrosbetonilla

työn aikainen turvakaide

työn aikaiset I i ikenteenohj auspalkit Kevyen liikenteen väylät

katukivet ja-laatat liukastumisestelaatat

lämmitetyn katurakenteen kanssa yhteensopivat betonilaatat merkinantolaatat näkörajoitteisille (väri ja/tai valo)

reunakivet

- jalankulun ja pyöräilyn erotusmerkintä laattana tai linjana Tien pientareet

riista-aitatolpat perustussysteemeineen

pohjavesialueen suojauslaatta

- tieltä valuvan veden keräyskouruj ärj estelmä

- tärinäviivallinen pyöräilykaista elementtinä piennarten levennykseen Tunnelit ja alikulut

alikulkuelementit väylien alitukseen penkereen läpi: sujutettavia, tankattavia tai uudisrakentamiseen

o kehämalliset yhtenäiset käytävät (kulverttielementti) o sektoreista koostuvat holvit

o kahdesta p - osasta koostuva

o kahdesta L:stä ja kansilaatasta koostuva isot kohdekohtaiset tunnelielementit

Sillat

neliörumpusilta liikenteelle ojien ylitykseen (kulverttielementti) vakiosilta kevyelle liikenteelle väylien yli

sillan reunapalkin kuorielementtinä sillan pilarin kuorielementti

sillan betoninen törmäyskaide

siltaprojektit kokonaisuutena elementeistä Tien pintarakenteet ja perustukset

kiitoradat lentokentille tai hätälaskupaikoille yleisille teille kiertoliittymän yliajo-osa

bussipysäkkilaatta

- töyssyelementti eli hidaste

suojatievärit laattana sisältäen hidasteraidan

paalulaattaperustus teiden levennyksiin ja pehmeiköille tiehen upotettavat liikenne- ja säädatan mitta-anturit laattana Teiden ja katujen varusteet

pollarit eli ajoestetolpat

osa-aikaiset pysäköintiesteet: betonilaatta ja ylös nostettavissa oleva terästolppa bussipysäkit perustuslaattoineen

bussiin nousemista helpottava luiska liikennemerkit

polkupyöräteline

suojatien keskikaistalevähdys sisältäen liikenteenjakajat - portaalit

portaalien ja muiden isojen pylväiden perustukset

4.1.3 Ranta- ja vesistörakentaminen

Avovesi- ja rantarakenteet

aallonmurtajapalkit pienvenesatamien edustalle töyräselementti eli pysyvä tulvavalli

eroosiosuojana toimiva rantaluiskien vahvistusverkko merimerkit

merenalaiset kasuunityyppiset aallonmurtajat kalaportaat

siirreltävä väliaikainen tulvavalli veneiden vesillelaskuluiska Satamarakenteet

veneiden kiinnityspisteet

pienet vakiolaiturielementit: kansilaatat ja reunaelementit - ponttoonit

isoihin projekteihin kohdekohtaiset laiturirakenteet

4.1.4 Vesihuolto

Jätevesi

vedenkäsittelylaitosten altaat j a vedenj ohtokourut vedenkäsittelytankit kuitubetonista

erilaiset kaivot

ölj yseparaattoritankit j a vedenkeräyskourut hiekanerotustankit

Ojat

hulevesikourujärjestelmä salaojien tarkastuskaivot

betoniputkirummun viistetty turvapääty Puhdasvesi

vesitornit

4.1.5 Maatalousrakentaminen

Hyötyrakennukset laakasiilot maakellari Muut

- ruokintakanavat lieteritilät

lietekanavien seinämät - jälkijännitetyt lietealtaat

tavalliset sektoreista koottavat lietealtaat

4.1.6 Energia-ja tietoliikenneverkostojen rakentaminen

Voimalaitokset ja muuntamot

installaatiokäytävät höyrylle ja vedelle (kulverttielementti) melu- ja turva-aidat voimalaitosten ja muuntamojen ympärille muuntamot ja muut laitetilat

- tuulivoimaloiden pylväät - voimalaitosten piiput

hiilisiilot Siirto

kannellinen installaatiokourujärjestelmä U tai 2*L kansineen matala kannellinen pintakouru

kaukolämpö-ja kaukokylmäputkistot installaatiokäytävät (kulverttielementti) kaapelikanavajärjestelmä kansineen kaapelikaivot

sähköpylväät harusankkurit

ratajohtimien kiristyspainot

sähkönjakokaapit ja niiden perustukset MoFix-pyl väsperustukset

- putkipainoelementti

4.1.7 Muut

Maisematuotteet - portaat rinteisiin - valaisinpylväät - lipputanko

- vesialtaat, suihkulähteet - betoniset puistokalusteet

levähdyspaikkakalusteet - kukkapurkit

- ympäristötaide o taideteokset

o lisäarvona muissa tuotteissa (esimerkiksi alikulut, meluseinät, ajoesteet) aitatolpat

Liikuntapaikat - hiihtotunneli

urheilukatsomon tukipalkki hiihtohissien pilarit ja kannattajat minigolfradat

Rakennettu ympäristö

matala-aktiivisen ydinjätteen kammiot

standardoidut merkkien ym. jalustamuotit holkkimallisena tukimuurit

o kahtena osana, jos suuri (perustus ja seinämä) o T:n muotoinen

o L:n muotoinen o osista ladottava

kuorirakenteiset massiiviseksi valettavat varastot/pommisuojat kaivantojen tukielementit

- jännitetyt ponttiseinäelementit - jännitetyt teräsbetonipaalut

leikkipaikkojen tuotteet puiden juuristosuojat maanstabilointipilarit

Jätehuollon rakenteet

- jätesäiliöt (osittain/kokonaan maan alla) - kaatopaikkojen ja läjitysalueiden vallit

4.2 TUOTEIDEAKUVAUS

Tuoteideoita on monen tasoisia: osa on jo valmiita tuotteita ja muutamat täysin uusia ideoita. Kuitenkin, jos arvioitava tuoteidea saadaan määriteltyä tarpeeksi tarkasti, jotta prosessin ensimmäinen idea-arviointi (BTRO) onnistuu, voidaan hyvinkin erilaisia ideoita vertailla keskenään.

Tuoteidean riittävään kuvaamiseen tässä vaiheessa todettiin tarvittavan 5 eri osa-aluetta, jotka on esitetty kuvassa 7 ”Betonituoteidean esitysmuoto”. Edellisen kappaleen ideanimikkeistölistasta on haastatteluiden, Suomen olojen (kappale 5) sekä Parma Oy:n sisältä pyydettyjen asiantuntijalausuntojen avulla valittu noin 50 mielenkiintoisinta tuoteideaa, jotka on määritelty tuoteideakuvausmallin mukaisesti liitteessä 1. Kuvausten tekovaiheessa on joitakin tuoteideanimikkeitä jalostettu yhdistelemällä nimikkeitä saman otsikon alle, kun se on katsottu aiheelliseksi. Näin on tehty esimerkiksi kaide- tuotteissa muodostamalla kuvaus otsikon törmäyskaidejärjestelmä alle.

Jatkossa tuoteideakuvaukset on tarkoituksenmukaista tehdä kaikista potentiaalisista tuoteideoista ja tuotteita koskevista aloitteista; diplomityössä karsintaa on tehty proses­

sin testauksen sujuvoittamiseksi jo tässä vaiheessa. Tuoteidean kuvaus tulee myös tehdä mahdollisimman nopeasti idean syntymisen jälkeen, jotta se pysyisi objektiivisena ja jotta prosessi etenisi dynaamisesti.

Tuoteideakuvauksessa määritellään objektiivisesti millaisia ominaisuuksia idealla on prosessin alkuvaiheessa, ennen kuin varsinaista kehitystyötä tai tuoteidean arviointia aloitetaan. Se on järjestelmällinen ja tarkoituksellisesti yksinkertainen tapa, jonka avulla tuoteidea esitetään jäsennellysti ja siten, että tietoa on helppo säilyttää ja tarvittaessa siirtää. Yhdenmukaisella tavalla kuvattuja tuoteideoita on myös yksinkertaisempaa arvioida ja verrata keskenään prosessin ensimmäisessä idea-arviointivaiheessa (BTRO).

Tuoteideakuvauksen tekeminen on myös ensimmäinen vaihe idean jalostuksessa. Kun kuvaus tehdään mallin mukaisesti, saadaan ideasta käytyä läpi ja kirjattua perustavan-

laatuisat tekijät. Tuoteideakuvaus ei kuitenkaan ole sitova, vaan jos kehitysprosessia päätetään jatkaa ensimmäisen idea-arvioinnin (BTRO) jälkeen, voidaan kuvattuja asioita tarvittaessa muuttaa eli tuoteideaa jalostaa edelleen. Tämänkään takia ideakuvauksessa ei tule mennä liian detaljitasolle - sopiva pituus tuoteideaesitykselle on enintään yksi sivu, jota kehitysprosessin edetessä laajennetaan. Kaikista ideoista ei myöskään ole tarpeellista tai mahdollista määrittää jokaista kuvauskohtaa prosessin alkuvaiheessa, jolloin kohta voidaan sivuuttaa. Jos tuoteidea ei pääse ensimmäisestä idea-arvioinnista

(BTRO) läpi, talletetaan esitys ideapankkiin mahdollista jatkokäyttöä varten.

Betonituoteidean esitysmuoto

•Mistä idea on lähtöisin?

•Onko tuote jo olemassa Suomessa / muualla?

•Onko joku ulkopuolinen ehdottanut ideaan liittyvää kehitystä?

•Missä tuotetta käytettäisiin?

•Mihin tarpeeseen tuote vastaa ja mikä etu sillä saavutetaan?

•Onko tuote osittain tai kokonaan vakioitavissa?

•Mistä osista ja palveluista tuote koostuu?

•Ehdotus perusdimensioiksi ja luonnoskuva.

•Mitä jää työmaalla tehtäväksi?

•Millaisiin rasitusolosuhteisiin tuote joutuu?

•Millaista betonia, raudoitteita ja muita materiaaleja käytetään?

•Onko valmistustekniikasta jotain merkillepantavaa?

•Olisiko kehitys oma projekti / yhteistyö / lisenssin hankinta?

•Tarvitaanko esiselvitys vai aloitetaanko tuotekehitys heti?

•Miten idea suhtautuu muihin tuoteideoihin / olemassa oleviin tuotteisiin / kehitysprojekteihin?

Lähde ja valmiusaste

Käyttökohde ja toimintaperiaate

Rakenne ja ominaisuudet

Teknologia

Kehitys

Kuva 7. Betonituoteidean objektiivinen esitysmuoto innovaatioprosessin alussa ideamyllyn jälkeen.

4.3 INFRARAKENTAMISEN BETONISIIN VALMISOSIIN LIITET­

TÄVIÄ PALVELUITA JA LISÄARVOJA

Rakenne- tai korjausosan valmistuksen lisäksi esivalmistetun betonituotteen arvoa ja tarpeellisuutta voidaan nostaa erilaisilla palvelu- ja muilla tekijöillä. Tällaisia haastatte­

luissa ja kirjallisuudesta esille tulleita rakenteisiin liittyviä lisäarvotekijöitä ovat:

elementin paikalleen asennus työmaalla varastointi j a kulj etus

varusteluja pintakäsittelyt tehtaalla ja työmaalla korvattavan tuotteen käsittely

vaihtoehtoiset ulkonäöt mitoitus ja suunnittelu

- elinkaarilaskelmat, käyttöikämitoitus laatujärjestelmät

takuu

- jatkokehitysmahdollisuudet varaosien saatavuustakuu.

Haastatteluissa ja kirjallisuudesta tuli esille betonisissa infratuotteissa ajankohtaisia betoniteknologisia tekijöitä, jotka tulee huomioida tuotekehitystyössä:

monitoimilinjat

o esimerkiksi erilaiset kourutuotteet valmistettavissa samalla linjalla vähäi­

sin laitemuutoksin itsetiivistyvä betoni

o lähes kaikissa infratuotteissa teräs-ja lasikuitubetoni

o esimerkiksi ohuissa säiliö- ja koururakenteissa korkealujuusbetoni

o paaluissa yhdistelmärakenteet

o esimerkiksi silloissa teräs- ja betonirakenteen yhdistelmät liukuvalu

o esimerkiksi kaidetuotteissa uudet raudoitemateriaalit

o hiili- ja lasikuituvahvikkeet teräksen asemesta esimerkiksi siltarakenteis- sa

esijännitetyt raudoitteet uusissa käyttökohteissa o esimerkiksi kaapelikanavat.

5 ESIVALMISTETTU BETONINEN INFRATUOTE SUOMESSA 5.1 SUOMEN OLOJEN ASETTAMAT VAATIMUKSET INFRA-

TUOTTEELLE

Tässä kappaleessa esitellään haastatteluissa sekä kirjallisuudesta esiin tulleita asioita, joita tulee huomioida uuden infrarakentamisen sektorille sopivan tuotteen kehittämises­

sä. Työn aiheesta johtuen keskitytään betonisista tuotteista esille tulleisiin asioihin, mutta joitakin muiden materiaalien kautta välillisesti vaikuttavia seikkoja on esitelty.

5.1.1 Logistiikka

Infrarakentamisessa käytetyt betonituotteet ovat lähes poikkeuksetta suuria tai raskaita tai molempia. Suomessa kuljetusverkosto on kohtuullisessa kunnossa, mutta etäisyydet ovat pitkiä. Parma Oy toimii kuitenkin valtakunnallisesti ja valmistusedellytyksiä on kaikkien merkittävien keskusten lähellä. Toisaalta mahdollisia uusia tuotteita valmistet­

taisiin todennäköisesti vain joillakin tietyillä tehtailla. Tavoiteltava ominaisuus kehitet­

tävälle infratuotteelle onkin helppo kuljetettavuus. Tuotekehityksessä tulee huomioida tuotteen nostomahdollisuudet, kuljetuksen aikainen pinottavuus ja normaalikuljetuksille Suomen tieverkostolla asetettavat vaatimukset (Liikenneministeriön päätös erikoiskulje­

tuksista ja erikoiskuljetusajoneuvoista).

Suomen väestömäärään nähden suuresta pinta-alasta ja keskusten hajanaisesta sijoittu­

misesta johtuen yksittäisiä suuria rakennusprojekteja on ympäri maata. Näistä hyviä esimerkkejä ovat ydinvoimalatyömaa Olkiluodossa, satamalaajennus Kotkassa ja Kittilän kaivoksen liikennejärjestelyiden rakentaminen. Tämän tyyppisissä hankkeissa voisi olla harkittavissa siirreltävän infratuotetehtaan perustaminen työmaan välittömään läheisyyteen. Tehdas koostuisi betonituotetehtaan peruskalustosta sekä periaatteellisista suunnitelmista erityyppisten elementtien tekoon.

5.1.2 Liikennehaitat

Liikennehäiriöihin ja -katkoihin suhtaudutaan Suomessa periaatteessa negatiivisesti, mutta silti yleinen käsitys on, että niitä pitää sietää. Tiehallinnon tutkimuksen mukaan liikennehaitat ovat kuitenkin suoraan kansantaloudelle tuleva merkittävä kustannus, joka tulisi huomioida hankkeita suunnitellessa (Kalliokoski, A. & AL. 2004).

Ratahallintokeskus on asettanut haittasakon radan toiminnan keskeyttävälle rakentami­

selle. Sakot ovat suuruusluokaltaan sellaisia, että ne käytännössäkin ohjaavat rakenta­

mistoimintaa ja tuotekehitystä.

Useilla kunnilla on myös rakentamisesta aiheutuvista liikennehaitoista määrättyjä sakkoja, mutta ne ovat niin nimellisiä, etteivät käytännössä vaikuttane kuin pienrakenta- jiin. Erilaisten rakentajatahojen vuoksi näitä maksuja ei voi myöskään korottaa.

Nopeaa rakentamista ja siten esivalmistettujen rakenneosien käyttöä puoltava, liikenne- haittoihin liittyvä asia, ovat kiertotiet. Kiertoteitä on melko helppo rakentaa harvaan asutuilla alueilla, muttei kasvukeskusten lähellä ja kaupungeissa. Rakentamiskustannus­

ten lisäksi kiertotiet haittaavat aina liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta.

5.1.3 Ilmasto

Suomen vaihteleva ilmasto asettaa rakenteille säilyvyysvaatimuksia. Niitä käsitellään määräysten ja ohjeiden osalta kappaleessa 5.2. Ilmaston takia infrarakenteiden suunnit­

telussa tulee ottaa huomioon myös käytännön tekijöitä.

Talvi-ilmaston vuoksi autoissa käytetään yleisesti nastarenkaita, jotka kuluttavat teiden päällysteitä toisin kuin kesärenkaat. Päällystemateriaalin kuluminen aiheuttaa tiestön säännöllisen uudelleenpäällystystarpeen, joka tulee huomioida esimerkiksi betonisissa kaiderakenteissa.

Talven ja lumen välillisiä vaikutuksia infrarakenteisiin ovat aurauksesta ja hiekoituska- lustosta aiheutuvat lisärasitukset. Etenkin tiiviisti rakennetuissa kaupunkiympäristöissä lumen auraus ja jään poisto tulee ottaa huomioon esimerkiksi kiveysten, katukalusteiden ja saarekkeiden osalta jo suunnitteluvaiheessa. Ilmaston takia joissakin kaupungeissa on myös alettu käyttää edustavimmilla paikoilla lämmitettyä jalkakäytävää, johon liittyen tarvitaan muun muassa uudenlaisia katulaattoja.

Ilmasto asettaa luonnollisesti vaatimuksia muillekin kuin betonirakenteille. Suomessa käytetään suhteellisen paljon puuta aita- ja pylväsmateriaalina sekä infrarakenteiden verhouksissa. Puu ei kuitenkaan kestä ilman suoja-aineita, joiden käyttöä rajoitetaan jatkuvasti (Arseenikyllästeiden käyttö loppuu 1.9.2006, tiedote). Tästä syystä vaihtoeh­

toisten materiaalien käyttöä kannattanee harkita jossain vaiheessa.

Laajemman ilmastonmuutoksen takia ovat tulvien korkeus ja toistumistiheys rannikolla nousseet myös Suomessa. Tämän vuoksi voidaan tarvita uudenlaisia infrarakenteita.

Rannikolle tulevassa uudisrakentamisessa täytyy tulvat ottaa huomioon muun muassa suurempina täyttökorkeuksina ja rantojen tukirakenteita käyttämällä.

5.1.4 Suolarasitus

Teiden suolauksesta sekä meriveden läheisyydestä johtuen merkittävä osa Suomen infrarakenteista joutuu alttiiksi suolarasitukselle. Kloridit ja niiden yhteisvaikutukset pakkasen kanssa on huomioitu rakenteiden säilyvyysvaatimuksissa, joista lisää kappa­

leessa 5.2.

Suolarasitukselle alttiiksi joutuvien betonisten infrarakenteiden pinnan tulee olla mah­

dollisimman tiivis ja laadukas, jotta kloriditunkeumavastus olisi riittävä. Tämä puoltaa erilaisten kuori- ja kerrosrakenteiden sekä pinnoitteiden käyttöä.

Joissakin voimakkaasti tiesuolalle alttiissa rakenteissa rasitusolosuhteet ovat niin kovat, että tarkoituksenmukaisinta on käyttää säännöllisin väliajoin helposti vaihdettavia rakenneosia, joiden itsestään selvästi tulisi olla elementtejä.

5.1.5 Ilmapiiri

Haastatteluissa tuli esille historiallisista syistä johtuva betonielementtirakenteiden huono maine. Asiantuntijoiden keskuudessa se koskee etenkin talonrakentamista ja suuren yleisön keskuudessa koko betonialaa. Samassa yhteydessä tuotiin kuitenkin poikkeuksetta esille mielipide, jonka mukaan tämä rasite on oikeutetusti jäämässä historiaan. Asiantuntijat ovat siitä jo teoriassa päässeet yli ja betonituoteteollisuuden positiivisten viestien ansiosta myös suuren yleisön negatiiviset käsitykset ovat jäämässä menneisyyteen. Siten varsinkaan itse tuotekehittäjien ei tulisi antaa historian rasitteiden haitata toimintaansa.

Asiantuntijat ja yhteiskunta edellyttävät betonisilta rakenteilta erinomaista pitkäaikais­

kestävyyttä rankoissa olosuhteissa. Betoni tunnustetaankin kestäväksi materiaaliksi rakenteensa puolesta, mutta haittana nähdään sen ulkonäön heikkeneminen käyttöiän aikana joko valmistusvirheiden tai sään rasitusten vuoksi. Sektorille kehitettävissä uusissa tuotteissa ja tuoteparannuksissa tuleekin kiinnittää huomiota saavutettavaan pitkäaikaiseen esteettisyyteen. Toisena vaihtoehtona kannattaa kehitystyössä suosia

tuotteita, joissa ulkonäön heikkenemisen vaaraa ei ole tai se ei tule näkyviin (esimerkik­

si maanalaiset rakenteet).

Haastatteluiden perusteella ajankohtaisia uusia tekijöitä rakennusalalla ovat esteettö­

myyden, työturvallisuuden ja ympäristönäkökohtien huomioiminen hankinnoissa.

Tuotetietomallit ja alan yhteiset tiedonsiirtotavat ovat tulossa lähitulevaisuudessa talonrakentamisen jälkeen myös infra-alalle koko alaa koskevaksi käytännöksi (Infra - rakentaminen ja palvelut 2001 - 2005).

Yleisenä rakentamisen vaikuttavana yhteiskuntakehityksen trendinä vauraus ja vaati­

mukset hyvään ja toimivaan ympäristöön ovat lisääntyneet verrattuna esimerkiksi 1970- luvun rakennusbuumin aikaan, jolloin kärjistäen rakennettiin vain välttämätön.

Infrarakentamisen tilaaja- ja urakoitsijapuolella suhtaudutaan positiivisesti tuotevalmis- tajalähtöiseen tuotekehitykseen. Yhteistyön merkitys eri osapuolten kesken on kuitenkin olennaista, jotta lopputulos olisi käyttökelpoinen. Infrasektorilla tuotekehitystä pidetään joskus jopa hieman outona lintuna, koska sitä ei Suomessa ole kovin näkyvästi tehty.

Lisäksi infratuotannon katsotaan olevan pääasiallisesti maa- ja vesirakentamista, missä esimerkiksi paalut ovat hankintana välttämätön paha ja aina samanlaisia. Markkinointi ja konkreettinen tuote-esittely uusissa ja vanhoissakin infratuotteissa onkin erittäin

tärkeää.

5.1.6 Rakenteiden kuntoja huoltotarve

Suomessa infrastruktuurin tulee yhteiskunnan edellytysten mukaan olla laadukasta ja toimivaa. Vesi-, energia- ja teleliikenneverkostojen samoin kuin liikkumisedellytysten tulee olla kunnossa eikä yleinen mielipide salli niissä pitkiä katkoja tai selkeästi heiken­

tynyttä kuntoa. Infrastruktuurin tilaaja- ja omistajaorganisaatiot myös kontrolloivat rakenteiden kuntoa ja huoltotarvetta esimerkiksi erilaisin kuntoluokituksin, tavoitetasoin ja korjausvelkaindeksein.

Maanalaiset installaatioverkostot ovat melko hyvässä kunnossa, koska ne eivät ole säälle alttiina, ja koska vanhojenkin verkostojen tasoa on pidetty yllä jatkuvasti. Esi­

merkiksi kaukokylmälinjat ja teleoperaattoreiden kaapelivedot ovat puolestaan niin uusia, ettei niitä tarvitse vielä järjestelmällisesti korjata. Toiminnan keskeytyksettö-

myysedellytyksen vuoksi satunnaisten häiriöiden korjauksen tulee installaatioverkos- toissa olla kuitenkin nopeaa.

Nykyään käytössä olevista Tiehallinnon tilastoimista silloista lähes 40 % on rakennettu 1960-ja 1970-luvuilla, joten niiden peruskorjausikä on käsillä juuri nyt. Tähän määrään sisältyvät myös ns. putkisillat ja alikulut (Sillat 1.1.2006, Tiehallinnon sillaston rakenne, palvelutasoja kunto).

Uudisrakentamisessa ennakoidaan infrarakenteiden huoltotarpeita määrittelemällä rakenneosille tavoitekäyttöikiä ja takuuaikoja. Joskus tuotetarjousten pisteytyksessä arvioidaan myös rakenneosien korjattavuutta ja vaihdettavuutta; tämä käytäntö saattaa olla yleistymässä.

Infrarakenteiden suunnittelussa tulee selkeästi esille myös käyttöiän optimointi, koska useat sektorin rakenteet ovat melko vähäisin toimenpitein vaihdettavissa. Esimerkiksi katukalusteissa ei välttämättä ole taloudellista maksimoida käyttöikää, vaan tähdätä riittävään jaksoon, jonka jälkeen rakenneosa vaihdetaan uuteen vastaavaan. Tällaisten tuotteiden liitostekniikassa tulee siis huomioida vaihdettavuus.

5.1.7 Rakentamiskulttuuri

Haastatteluissa kävi ilmi, että infrarakentamisen projekteja toteutetaan yhä isompina kokonaisuuksina. Infrarakentaminen on siirtymässä suunnittele ja toteuta -malliin (ST), jossa tilaaja määrittelee lopputuotteen laatuvaatimuksineen ja urakoitsija tarjoaa ja toteuttaa projektin suunnitteluineen. Tilaaja pisteyttää urakkatarjouksia aina hinnan ja usein myös laadun, rakenteiden suunnittelukäyttöiän ja muiden ominaisuuksien perus­

teella. Tämä jättää betonirakenteiden toteuttamistavan valinnan usein urakoitsijalle, joka tekee valinnan kokemuksensa ja hinnan perusteella. Urakoitsijalta päätös siirtyy joissain tapauksissa edelleen suunnittelijalle, joka valitsee yleisesti varsinkin yksinkertaisille rakenteille toteutustavan, jonka suunnittelun hallitsee kokemuksen kautta. Jos taas on kyse urakasta, jossa tilaaja on määritellyt betonirakenteen toteutustavan, urakoitsijat eivät siihen mielellään radikaaleja muutoksia esitä, koska silloin siirtyisi myös vastuu sopivimman ratkaisun valinnasta. Näillä perusteilla betonisten infratuotteiden kehitys­

työssä tulee pyrkiä kustannustehokkaaseen ja yksinkertaiseen tuotteeseen. Joissakin

rakenneosissa kannattanee harkita myös tuotteen valmiiksi suunnittelua; esimerkiksi tukimuureille voisi olla tarkoituksenmukaista laatia valmiit mitoituskäyrästöt.

ST-mallin yksi tavoite on projektien nopeutuminen, kun suunnittelua ja urakointia limitetään. Tätä tavoitetta tukee myös valmisosien käyttö työmaalla. Toteutusmallin nimen mukaisesti urakoitsija voisi olla työmaalla rakenteiden kokoonpanoa toteuttavana portaana, kun varsinainen komponenttien rakentaminen olisi ulkoistettu alihankkijoille tai yhteistyökumppaneille, kuten betonituotevalmistajille. Tässä on urakoitsijoiden puolelta nähty jarruttavana tekijänä se, että urakoitsija on tilaajalle Suomessa yleensä YSE-vastuussa (Rakennusurakan yleiset sopimusehdot YSE 1998), kun tuotevalmistaja taas on urakoitsijalle usein RYHT- (Rakennustuotteiden yleiset hankinta-ja toimituseh­

dot RYHT 2000) tai muussa erikseen sovitussa vastuussa. Siten urakoitsijan riski kasvaa, jos se ei tee rakenneosia itse. Toisaalta urakoitsijaa kannustaa valmisosien käyttöön työmaa-ajan lyhentyminen, joka on merkittävä tekijä työmaan yleiskustannus­

ten ja siten urakkakilpailuhinnan kannalta.

Urakoitsijat ja suunnittelijat pitävät uusien tuoteratkaisuiden käyttöönottoa hidastavana tekijänä sitä, että tuotevalmistajat itse eivät aktiivisesti tuotekehitä ja markkinoi käyttö­

kelpoisia ratkaisulta. Lisäksi totuttua rakentamistapaa on vaikea muuttaa, koska kaikilla osapuolilla on vahva käsitys siitä, mitä he itse ja mitä muut osaavat.

5.1.8 Markkinan kokoja kysyntä

Suomen kiviainespohjaisten rakennustuotteiden markkinan koko oli vuonna 2005 noin 1.5 mrd. €, josta elementtien, muiden betonituotteiden ja valmisbetonin osuus oli 60 % (kuva 3). Koko maa- ja vesirakennustuotannon arvo taas oli 4,3 mrd. €, joka on noin 20

% rakennustuotannon kokonaisarvosta. Rakentamisen määrän muutoksen tilaston ennusteen mukaan sekä 2006 että 2007 maa- ja vesirakennusala kokonaisuutena kasvaa 2.5 % vuodessa (www.rakennusteollisuus.fi).

Lukuja karkeasti arvioimalla vuotuinen infrarakentamisen betonituotteiden markkinan arvo Suomessa voisi olla noin 0,2 mrd. €. Vaikka tämä arvo sisältää valtaosaltaan muuta kuin betonituotetehtaan liikevaihtoa, se antaa referenssiä vertailuun.

Markkinan arvioidusta koosta päätellen Suomen infratuotemarkkinoilla ei välttämättä löydy ainakaan jatkuvaa kysyntää erikoiskohteiden elementeille tai marginaalisille

vakioiduille betonituotteille. Toisaalta Suomen suuren pinta-alan ja vähäisen asukas­

määrän vuoksi infrastruktuurin määrä on meillä suhteellisesti paljon suurempi kuin Eli­

mäissä keskimäärin: esimerkiksi teitä on kaksin- ja rautateitä kolminkertainen määrä (Infra - rakentaminen ja palvelut 2001 - 2005).

Yhteensä 22,0 mrd. €

Talonrakentaminen Maa- ja vesirakentaminen

17,7 mrd. € 4,3 mrd. €

Kuva 8. Rakennustuotannon arvo ja jakauma Suomessa vuonna 2005 (www.rakennusteollisuus.fi).

Haastatteluiden perusteella muodostui vahva käsitys, että Suomen kokoisilla markki­

noilla todennäköisimmin menestyvä betoninen infratuote olisi vakiotuote, jota voitaisiin kuitenkin joidenkin dimensioiden ja mahdollisesti myös ulkonäön suhteen modifioida.

Vakiotuotteella saavutettaisiin kustannustehokkuus, kun esimerkiksi muottikustannuk­

set ja muut investoinnit tulisivat merkittävinä vain kertaalleen ja työn arvon osuus olisi mahdollisimman pieni. Betonituotevalmistajalle kannattava vaihtoehto olisi, jos uutta tuotetta voisi tehtaalla valmistaa monitoimilinjalla, jolloin investoinnit jakautuisivat useamman tuotteen kesken. Tuotteen joustavuudella taas saataisiin varmuutta kysynnäl­

le sekä valinnan mahdollisuuksia ostajalle. Kehitettävän vakiotuotteen Suomen infra- tuotemarkkinoille tulee olla sellainen, jolle on kysyntää jatkuvasti eli tuotteen tulee sijoittua jollekin toiminnaltaan suurelle infrarakentamisen segmentille (kuva 2).

Suomen markkina on esivalmistettujen betonisten infratuotteiden suhteen melko uusi ja haastattelujen perusteella jossain määrin ennakkoluuloinen. Betonisia infratuotteita käytetään Euroopan muihin markkina-alueisiin verrattuna vähän. Tämä asettaa haasteita myös markkinoinnille ja kehitysprojektien loppuun asti viemiselle. Merkittävää uuden tuotteen menestymisen kannalta on mahdollisen pilottiprojektin tai ensimmäisten kauppojen jälkeen luoda kestävä ja jatkuva kysyntä. Tuotekehityksessä menestyneeksi tuotteeksi voidaan laskea vasta sellainen, joka on saavuttanut riittävän suuren kysynnän eli päässyt kuilun yli (kuva 9).

Edelläkävijät Aikaiset Nopeampi Hitaampi omaksujat enemmistö enemmis

Epäilijät

---5-

Kuva 9. Uuden teknologian tai tuotteen käyttöönotto ja kysynnän muodostuminen. Kuvaajan rajaama alue on markkinan koko (suomennettu lähteestä MOORE, G. A. & MCKENNA, R. 1991).

5.1.9 Muuta

Yksi esivalmistetun betonisen infratuotteen kehitykseen Suomessa hidastavasti vaikut­

tava seikka on muotti-ja rakennepuun saatavuus ja edullisuus.

Länsi-Eurooppaan verrattuna myös työmaalla tehtävä työ on suhteellisen edullista ja päteviä työntekijöitä on saatavilla, joskin koko ajan niukemmin. Jo nyt työvoimaa tuodaan ulkomailta, mutta koska Suomi ei ole palkkatasoltaan ja verotuskäytännöltään houkuttelevin maa muiden työvoimapulasta kärsivien maiden joukossa, tulee työmaatyö kallistumaan. Tämä tukee rakenneosien esivalmistusta ja tuoteteollisuuden mahdolli­

simman tasaisesti ympäri vuoden tapahtuvaa tuotantoa eli pysyviä työpaikkoja.

Myös Suomen maaperä asettaa joitain erityisvaatimuksia infrarakentamiselle. Kallio tai routimattomat usein kiviset maalajit ovat sisämaassa yleensä lähellä maanpintaa. Ran-

nikon kasvukeskuksissa taas jäljellä olevat sijainniltaan hyvät rakennuspaikat alkavat olla pehmeillä savikoilla ja osa jo täyttömaillakin.

Kasvukeskusten tiivistymisestä johtuen asutusalueet kasvavat välillä kiinni vanhoihin liikenneväyliin. Toisaalta myös liikenneväyliä joudutaan leventämään. Tehokasta melusuojausta tarvitaan yhä enemmän myös kaupunkialueilla vanhojen teiden ympäris­

tössä.

5.2 ESIVALMISTETUN BETONISEN INFRATUOTTEEN KAN­

NALTA MERKITSEVIÄ SÄÄDÖKSIÄ

Tässä kappaleessa on esitetty mahdollisimman kattavasti ne säädökset ja ohjeet, jotka tulee huomioida uutta infratuotetta suunniteltaessa. Viitteistä on lisäksi poimittu mainin­

toja, jotka voivat vaikuttaa merkittävästi betonisen infratuotteen kehitykseen.

5.2.1 Suunnitteluohjeet

Kantavien betonirakenteiden valmistamista Suomessa ohjaa Rakennusmääräyskokoel- man osa B4 Betonirakenteet ja eurostandardi EN206-1 (Suomen rakentamismääräysko­

koelma, osa B4). Niissä on annettu joitakin erityisohjeita betonielementtejä koskien, mutta niistä ei mikään ole selkeästi merkittävä valittaessa betonisen infrarakenteen valmistustapaa. Ohjeissa ei ole myöskään mainintoja mistään erillisistä tuotteista.

Siltojen suunnitteluohjeiden laatimisesta vastaavat Suomessa pääasiassa Tiehallinto ja Ratahallintokeskus. Yksityisetkin rakennuttajat edellyttävät yleensä edellä mainittujen tahojen ohjeiden noudattamista. Suunnitteluohjeet ja niihin mahdollisesti liittyvät tyyppipiirustukset ovat kokonaisuudessaan kaikkien saatavilla internet-sivujen kautta (http://alk.tiehallinto.fi/sillat/, www.rhk.fi).

Varsinaisten suunnitteluohjeiden lisäksi siIlanrakentamisessa ja niihin käytettävien elementtien valmistamisessa tulee huomioida Tiehallinnon Sillanrakentamisen yleiset laatuvaatimukset SYL 1 - 7, Rautatiesiltojen yleiset laatuvaatimukset SYL - R, sekä Siltojen korjausohjeet SILKO 1 - 4 (http://alk.tiehallinto.fi/sillat/). Tiehallinnon ohjeis­

tuksista löytyy myös pienten elementtisiltojen tyyppipiirustuksia sekä siltapilareiden ja reunapalkkien kuorirakenteiden suunnitteluohjeet.

Ratarakentamisen tuotteita koskevat Ratatekniset määräykset ja ohjeet (RAMO-sarja), jossa on esimerkiksi ratasilloille ja laitureille omat osansa

(www.rhk.fi/tietopalvelu/maarayksiaja_ohjeita/).

Siltojen lisäksi Tiehallinnolla on betonituotteisiin liittyviä suunnitteluohjeita törmäys-ja melukaiteista, meluaidoista, työn aikaisista kaiteista sekä pilariperustuksista. Ohjeissa on esitelty laajasti eri materiaaleista ja eri toteutustavoilla tehtyjä ratkaisuja. Johtopää­

töksenä useimmissa on, että hankevaatimuksissa ei tule esittää materiaali- eikä toteutus- tapamääritelmiä. Lopputuotteiden ulkonäölle sallitaan kuitenkin annettavan tarkkojakin rajoitteita.

Tiehallinnon ohjeissa viitataan myös eurostandardeihin, joihin varsinkin uudistetut ohjeet alkavat pääosin pohjautua. Esimerkkinä tästä on tiekaiteiden laatuvaatimukset määrittelevä EN 1317-2, johon viitataan ohjeessa Tiekaiteiden laatuvaatimukset ja kaidetyypin valinta. Laki julkisista hankinnoista edellyttää, että betonituotteidenkin laatuvaatimuksena käytetään EN-standardia, kun sellainen on olemassa (Tiekaiteiden laatuvaatimukset ja kaidetyypin valinta 2006); tämän mukaan tulisi Suomessa siis käyttää standardin mukaan törmäystestattuja betonikaidejärjestelmiä, joita ei tosin ole elementtivalmisteisina kotimaisilla markkinoilla tarjolla.

Betoniyhdistys on julkaissut maatalouden betonielementtirakenteita koskevan suunnitte­

luohjeen, jossa maatalousrakennusten suunnittelun lisäksi kuvataan lietesäiliöiden ja laakasiilojen suunnittelu (Maatalouden betonielementtirakenteet -suunnitteluohje 2004).

Suomessa käytettävien teräsbetonipaalujen tulee olla Lyöntipaalutusohjeen (Lyöntipaa­

lutusohje LPO-2005) mukaisia. InfraRYLin mukaan nykyään suositellaan paalujen ensisijaiseksi kelpoisuudenosoitustavaksi CE-merkintää (InfraRYL 2006 Infrarakenta- misen yleiset laatuvaatimukset s. 168).

5.2.2 Ympäristö

Asetus haja-asutusalueiden talousjätevesien käsittelyvaatimuksista tuli voimaan 1.1.2004 ja sen vuoksi esimerkiksi useille loma-asuntoalueille täytyy asentaa pienjäte- vedenkäsittelylaitoksia (Jätevesiopas, jätevesien käsittely haja-asutusalueella. 2004).