ILMA TORJUNTA

ILMA TORJUNTA

1 / 2011

TEEMANA

aselajin järjestö- ja ammattilehti

TAKTIIKKA

yksi ohjus, kaksi roolia – Ilmavoimat ja Maavoimat operatiivisessa käytössä neljässä NATO - ja EU-maassa jatkuvassa operatiivisessa käytössä

yli 35 000 tuntia

ammunnoissa laukaistu yli 100 ohjusta suunnittelussa huomioitu

edelleen kehittäminen

Lisätehoa suorituskykyyn AMRAAM Extended Range ohjuksella

AMRAAM-ilmataisteluohjukseen pohjautuva NASAMS- ilmatorjuntajärjestelmä

Vahvistaa kotimaisen teollisuuden osaamis - ja teollisuuspohjaa

Kongsberg Defence Oy

E-mail: kd.finland@kongsberg.com www.kongsberg.com

ILMATORJUNTA 1 • 2011

Ilmatorjuntayhdistyksen jäsenlehti TEEMANA

TAKTIIKKA

Kuva SA-kuva

PÄÄKIRJOITUKSET ... 4-6 TEEMA

Ilmatorjuntataktiikka – ”oppi voiman käytöstä” ...7

Venäjän maahanlaskujoukot – ylipäällikön pitkäkäsi ... 11

Puolustusdoktriini sotakokemusten valossa ...16

PERUSLUKEMAT Georgian sota - tavoitteet, suunnitelmat ja tapahtumat ...19

Pikku-uutisia Venäjältä ...22

Viron ilmapuolustuksen kehitys Talvisotaan mennessä – osa 1 ...25

Ilmatorjuntatykkejä Ruotsista 1939−1940 ...29

Suorituskykyä rakentamassa osa 2 – suorituskyvyn monet kasvot ...30

Peruslukemia herladiikastaosa 2 ...34

TAPAHTUMIA ...38

POIMINTOJA ...40

PALAUTTEITA ...41

YHDISTYS Järjestösihteeri tiedottaa ...42

Liity jäseneksi Ilmatorjuntayhdistykseen! ...42

Ilmatorjuntayhdistyksen Strategiaseminaari ...43

Markkinat ...43

IN MEMORIAM Eversti Sakari Rajas ...44

Majuri Uljas Marttinen ... 45

Kapteeni Per Erik Floman ...46

IT-MUSEO Ilmatorjuntamuseo juhlii 50-vuotistaivaltaan 29.7.2011 ...47

ARKISTON KÄTKÖISTÄ Anekdootti Joki-Pekasta ...49

KENTÄN KUULUMISIA MPK:n kurssilaiset 2000 maanpuolustajan matkassa Lohtajalla...50

Joululounas 12.12.12.12. ...53

33.ItUK jälleen koolla ...54

Ilmatorjuntaupseerien MLU ...55

Evergreen-museo (USA) ...56

94. Kadettikurssin ilmapuolustuksen opintosuunnat valmistuivat ...58

Valonheitintoiminnalle muistolaatta ...60

Ilmasotakoulun Koulutuskeskuksen johtaja vaihtui ....62

57.vsk 175. lehti JULKAISIJA Ilmatorjuntayhdistys ry PL 1, 04301 Tuusula WWWwww.ilmatorjunta.fi PÄÄTOIMITTAJA Mano-Mikael Nokelainen VIESTIK/VIESTIR PL 5 11311 Riihimäki Puh. 0500 783148

mano.nokelainen@gmail.com KUSTANTAJA JA ILMOITUKSET

Media-ammattilainen Adspace Oy Mikkolantie 20, 00640 Helsinki Puh. (09) 877 6136

ILMOITUSLASKUTUS OKO 578024-27602 TAITTO

Taittotalo PrintOne

Mekaanikonkatu 7 C, 00880 Hki Puh. 050 320 8972

OSOITE- JA JÄSENASIAT Timo Tolkki

2.OITPTRI/HELITR/PSPR PL 5 13701 Parolannummi Puh. 0299 442 568 timo.tolkki@mil.fi PANKKI

Nordea 136630-51201 VALTUUSKUNTA Antti Simola, pj.

Juha Palmujoki, varapj.

HALLITUS Ari Rautala pj Kari Kokkomäki siht PAINOPAIKKA Waasa Graphics Oy, Vaasa AINEISTON JÄTTÖAIKA 15.5.2011, ilmestyy vko 23 ISSN1797-6448

KANNEN KUVA:

It-multimedia 2010

pääToImITTAjAlTA

Ilmatorjuntayhdistyksen ensimmäinen toimintavuosi on takana. Uuden toimin- takauden aluksi järjestettiin yhdistyksen strateginen kehittämisseminaari, johon osallistuivat hallituksen ja toimihenki- löiden lisäksi myös alueellisten osasto- jen edustajat. Erinomaisen hieno osoitus yhdistyksen yhteishengestä ja halusta kehittää koko jäsenkenttää palvelevaa toimintaa. Seminaarin tuotteena laadit- tiin yhdistyksen kehittämisstrategia sekä julkaisutoiminnan 5-vuotissuunnitelma, jotka esitellään yhdistyksen vuosikoko- uksessa Tampereella. Näistä pääsen toi- vottavasti julkaisemaan ydinkohdat seu- raavassa lehdessä.

Aselajin yhdistystoiminnan ja Ilma- torjunta-lehden tavoite on säilynyt jo 70 vuotta ennallaan. Tavoitteena on edel- leen olla ”Paitsi it:ssa palvelleiden yh- dyssiteenä toimien pyrkii ”Ilmatorjunta”

sanoin ja kuvin tehostamaan ja syven- tämään aselajin tuntemusta ja levittä- mään harrastusta maanpuolustukseen.”

Ilmatorjuntalehti pyrkii jatkossakin ole- maan jäsenistöä palveleva, monipuoli- sesti aselajin ajankohtaisia asioita sekä tapahtumia käsittelevä ilmatorjunnan ammatti- ja järjestölehti. Tätä tavoitetta tukee erinomaisesti yhdistyksen julkaisu- suunnitelma, joka sisältää lehden lisäksi myös muita yhdistyksen tuotteita kuten ilmatorjunnan vuosikirjan sekä uuden il- matorjuntamiehen oppaan julkaisemisen.

Tämän numeron teemana on tak- tiikka ja etenkin ilmatorjuntataktiikan näkökulma. Ajatus teeman tarpeellisuu- desta syntyi oman työn kautta sekä kes- kusteluissa reserviläisten ja virkaveljien kanssa. Taktiikan osalta pyritään jälleen tehostamaan ja syventämään aselajin tun- temusta. Toisaalta ajatuksena on herättää

Julkaisutoimintaa ja taktiikkaa

keskustelu taktiikasta ja ennen kaikkea ilmatorjuntataktiikasta.

Ilmatorjunta on hyvin tekninen aselaji, jossa asejärjestelmät vaativat todellista eri- koisosaamista. Ei löydy enää ”yleismies- Jantusen” hallitsemia asejärjestelmiä, jo- ten vaaditaan erikoistumista ja erityisosaa- mista. Tämä on heijastunut myös taktiikan pohdiskeluun ja kehittämiseen. Paljon löy- tyy artikkeleita ja kirjoituksia asejärjestel- mistä, mutta entä ilmatorjuntataktiikasta?

Jos tutkiskelet vaikka useita maanpuolus- tuksellisia julkaisuja tämänkin julkaisun ulkopuolelta, niin milloin olet nähnyt jouk- kojen taktiikkaan liittyviä pohtivia kirjoi- tuksia? Johtuuko tämä siitä, että taktiikkaa pidetään itsestään selvänä asiana?

Ilmatorjunnan ohjesäännöt sisältävät aselajin taktiikan ja taistelutekniikan pe- rusratkaisut. Nämä ovat perusratkaisuja joukkojen käyttöperiaatteista. Mutta mitä tarkoitetaan taktiikalla? Entä mitä on tak- tikointi? Onko taktikointi perustoiminto- ja, soveltamista vai villiä toteuttamista?

Kuka taktikoi it-joukoissa? Entä mikä on taktiikan ja tst-tekniikan ero?

Tammikuussa julkaistiin yhdistyksen nettisivuilla alustus taktiikan teemaan.

Ajatus oli saada kommentteja/ajatuksia teemasta. Näitä ei juuri tullut. Näin ol- len lehdessä julkaistaan laajennettu kir- joitus ilmatorjuntataktiikasta sekä sen ajatuksista.

Ilmatorjuntalehdessä on pysyvästi julkaistu taktiikan palsta, jotta aina on avoinna foorumi keskusteluun taktiikas- ta. Otan ilomielin vastaan muidenkin kuin vakiotoimittajien ajatuksia ilmatorjunnan taktiikasta sekä sen kehittämisestä. Ei muuta kuin ”kynä käteen”.

Aurinkoisia hiihtokelejä toivottaen, Päätoimittaja

puheeNjohTAjAlTA

Ensimmäinen vuosi Ilmatorjuntayh- distyksenä (ITY) on jäänyt taak- se. Mitä sitten jäi taakse? Ensinnäkin tavoitteena oli, että Ilmatorjuntayh- distys - kuten edeltäjänsäkin - toi- mii myös äkäisesti uusien sääntöjen- sä raameissa. Ja kehittää toimintaa.

Näin on mielestäni tapahtunut. Saa- nen kuoria sipuliani.

Hallitus. Vapaaehtoistyötä teke- vien ihmisten aktiivisuus ihmetyttää minua. Mistä he löytävät sen ajan ja halun vaikka esimerkiksi ajaa satoja kilometrejä yhden kokouksen takia yhtenä iltana. Tästä aktiivisuudesta voi olla vain kiitollinen. Eikä tämä koske pelkästään hallitusta, vaan myös sen toimihenkilöitä. Hallituk- sen kokousten päätösvaltaisuus ei ole kertaakaan minun aikanani ollut vaa- kalaudalla.

 Osastot (vast).  Komea leijona- osa osastoista toimii aktiivisesti ja se on tietysti hyvä asia. Hallituksen kannalta meillä on tavoitteena tiivis- tää yhteistyötä hallituksen ja osasto- jen välillä. Yhdistyksen hallituksen osastovastaava tekee aktiivisen hy- vää työtä ja minusta on nyt olemassa oikea vuoropuhelu. ITY:n helmikui- sessa kokouksessa havaitsin jälleen kerran, että nimenomaan osastoissa on meidän vahvuutemme. Osastois- sa on ”virtaa”, joka opastaa yhteistä asiaamme eteenpäin. Raikkaita ynnä perusteltuja mielipiteitä, koska jäse- nistössämme on todella monen alan asiantuntijaa.

Osastoja pitää edelleen tukea niin henkisesti kuin ruumiillisesti. Ruu- mispuoli on pääasiassa sama kuin euro. Yhdistys on edelleen valmis ja-

Hyvät lukijat!

kamaan euroja sitä mukaan kun tulee kannatettavia esityksiä ja raha riittää.

Katselin viimevuotista toimintatilas- toa todeten, että osastot järjestivät yhteensä noin 40 tilaisuutta. Minus- ta saatiin hyvä tulos, varsinkin kun hommat on hoidettu talkoohengellä.

Henkinen puoli painottuu mielestäni vaikka esitelmätukena, palkitsemisi- na, merkkipäivien muistamisena ja perinteiden vaalimisena.

 Jäsenasiat. Yhdistyksen jäsen- määrä on nyt noin 1 400 jäsentä. Jä- senrekrytointi on yhdistyksen jo- kaisena toimintavuotena ollut ajan- kohtainen asia eikä se vuonna 2011 ole sen kummemmaksi muuttunut.

Yhdistyksen hallituksella on omia ajatuksia siitä, mitä voitaisiin tehdä asian eteen. Tehtävä ei ole mitenkään helppo, koska tänään ihmisillä on vaihtoehtoja täyttää vapaa-aikaansa lukemattomilla tavoilla. Taistelu sie- luista siis jatkuu.

Julkaisutoiminta. Ilmatorjunta- lehden asemasta ei ole riitaa. Leh- ti on näkyvin tuote ja sellaisena se myös pidettäköön. Meillä on aja- tuksena jatkaa julkaisua neljä kertaa vuodessa teemanumeroina. Päätoi- mittajalla on runkosuunnitelma ja hyvää näkemystä siitä, miten ede- tään. Julkaistavaa aineistoa on enem- män kuin yksi lehti kerrallaan vetää.

Työn alla on myös vuosikirja, joka tulee jakoon mitä ilmeisimmin vuo- sikokouksessa vuonna 2012. Ei siis perinteisesti Antinpäivänä marras- kuussa 2011. Työ etenee suunnitel- man mukaisesti.

Keskustelua on käyty myös Ilma- torjuntamiehen oppaasta ja yhdistyk-

sen esitteestä. Tai oikeammin ei vält- tämättä esitteestä, vaan todennäköi- semmin julisteesta ja käyntikortista.

Tästä asiasta on valmis näkemys, mutta opas onkin työläämpi. Se kun vaatisi ammattimiesten toimikun- nan ja sellaista ei tänään polkaista siitä vaan. Ilmatorjunnan kotisivujen suhteen (netti) näyttää asiat etenevät myönteiseen suuntaan. Kehittämisi- deoita on ja ne tulevat käyttäjien ar- vioitavaksi lähitulevaisuudessa.

Kansainvälinen toiminta. Ilma- torjunnan tarkastajaan olen ollut yh- teydessä ja jotain voi löytyä Virosta.

Mutta tämä on vielä ihan vihreällä oraalla. Ruotsin – kuten Venäjänkään – suuntaan ei ole suunnitelmia.

Lopputuloksena katson, että yh- distys ei juuri nyt mene konkurssiin.

Mutta niin kuin maailman lapset huutavat: rahaa pitäisi saada. Muu- ten yhdistykselle asetettuja tavoittei- ta on lähitulevaisuudessa mahdoton saavuttaa.

Yhdistyksen vuosikokous järjes- tetään Tampereella maaliskuun 12.

päivänä 2011. Tervetuloa kuuntele- maan hallituksen näkemyksiä, kes- kustelemaan niistä sekä antamaan oman panos toimintasuunnitelmak- si vuodelle 2011.

Tämä palsta ehtii julkisuuteen eduskuntavaalien alla. Pyydän sik- si harkitsemaan tykistönkenraali VP Nenosen mielipidettä, joka meni jo- tenkin niin, että –tulevalla kansan- edustajalla tulee olla ainakin patte- rinpäällikön kokemus”. Rukihista tekstiä, vai mitä. 

Terveisin, Ari Rautala

TARKASTAjAN pAlSTA

Ilmatorjuntataktiikkamme on ke- hittynyt aselajimme syntyvuosista lähtien vuosien saatossa varsin sys- temaattisesti. Merkittävimmät muu- tokset ovat kuitenkin tapahtuneet sy- käyksittäin ennen kaikkea uhkaym- päristön kehityksen, oman puolustus- järjestelmämme kokonaisuudistusten sekä uuden teknologian ja sen myö- tä uudentyyppisten ilmatorjuntayk- siköiden käyttöönoton tahdittamana.

Kaiken taktiikan kehityksen taustalla on tietenkin nähtävä kansainväliset kehitystrendit sekä erityisesti eri so- tien kokemukset johtopäätöksineen.

Nyt ollaan jälleen uuden muutos- syklin kynnyksellä. Maavoimissa ol- laan samalla kertaa suunnittelemassa uuden taistelutavan, joukkorakenteen ja johtamiskonseptin käyttöönottoa.

Tämän koko puolustusjärjestel- määmme koskevan muutoksen laa- juuteen ja suuntaankin liittyy vielä auki olevia tekijöitä.

Ilmatorjunnan tulevan taktisen pelikentän ”pelinappuloiden” - eri- tyyppisten ilmatorjuntayksiköiden - määrään, laatuun tai elinkaareen liittyvät lähitulevaisuuden epävar- muustekijät ovat varsin vähäiset.

Edellä mainitut yleiset auki ole- vat tekijät saataneen riittävällä var- muudella poistettua arviolta vuoden - kahden kuluttua. Sen myötä on

tarkoitus muurata parhaillaan hah- mottumassa olevan uusimuotoisen ilmatorjuntataktiikan ”peruskivi”

uuden Ilmatorjuntaoppaan muodos- sa. Tämä nykyiset Ilmatorjuntaop- paat 1 ja 2 korvaava teos määrittää ilmatorjuntataktiikan perusteet, joita sitten tarkennetaan myöhemmin uu- simalla tarvittavilta osin aselajimme yksikkötyyppikohtaisia käsikirjoja ja muuta ohjeistusta.

Muutosta toteutettaessa tulee pitää mielessä, että ilmatorjunnan taktisten periaatteiden ja johtamis- toiminnan uudistaminen koko ”kent- täarmeijan” ilmatorjuntajoukkojen osalta vaatii realistisesti arvioiden aikaa vähintään kymmenen vuotta.

Muutoksen hitauden vuoksi eivät tu- levien uudistusten epävarmuusteki- jät saa näkyä liian kauan hidastavina tekijöinä esimerkiksi uusien kalus- tojen käyttöperiaatteiden suunnitte- lussa tai koulutuksen aloittamisessa.

Uudet yksikkötyypit - kuten ITOPT- RI(12) - tuleekin siis lähtökohtaisesti kouluttaa jo alusta alkaen uuden tais- telutavan ja johtamiskonseptin mu- kaisesti. Ilmatorjuntataktiikan uu- distusten kanssa on myös järkevää yhtäaikaisesti ottaa aselajissamme käyttöön uusi operatiiviseen suunnit- teluprosessiin (FINGOP) perustuva johtamiskonsepti sisältäen samalla

tarvittavilta osin englannin kielen käytön ainakin osassa johtokeskus- temme johtamistoimintaa.

Ilmatorjuntataktiikka on puh- taimmillaan oppia ilmatorjuntavoi- man käytöstä ja periaatteessa varsin yksinkertaista - mutta toisaalta myös erittäin haastavan monitahoista. Kai- ken ilmatorjuntataktiikan kehittämi- sen keskeisenä perustana pitää edel- leenkin olla ensisijaisesti vastustajan erityisen syvällinen tuntemus ja sii- hen suhteutettuna oman suoritusky- kymme erittäin realistinen arviointi.

Pyrkimys selkeisiin johtosuhteisiin ja tehtäviin sekä yksinkertaisiin toi- mintamenetelmiin on myös edelleen jatkossakin keskeisenä ohjenuorana.

Tulee myös pitää mielessä, että ilma- torjuntajoukkojen määrän rajallisuus johtaa tulevaisuudessa entistä enem- män vaatimukseen niiden monikäyt- töisyydestä ja sen myötä ajatukseen voimien taloudellisesta mutta toi- saalta aina tarvittaessa keskitetystä käytöstä.

Ilmatorjuntataktiikkamme ke- hityksen reunaehdot ja suunta ovat kohta selvillä - ei muuta kuin ”hihat käärien hommiin”!

Terveisin ilmatorjunnan tarkasta- ja, eversti Rauno Lankila

Ilmatorjuntataktiikkamme kehitys

TEEMANA

TAKTIIKKA

Sotilasalan lehdissä on viime vuosina keskusteltu hyvin vähän taktiikasta. Näin on käynyt myös oman lehtemme osalta. Artikkelin aihe on syntynyt vuosien kulues- sa seuratessani sotilaallisen me- dian ilmentymistä – tai sen puu- tetta – taktisen ajattelun kehittä- misessä. Hiljalleen heräsi ajattelu yleisistä taktisista periaatteista ja niiden näkymisestä ilmatorjunta- taktikoiden ratkaisuissa. Tämän artikkelin tarkoitus on herättää ajatuksia ja mielellään keskus- teluakin taktisesta ajattelusta ilmatorjunta-aselajissa.

majuri mano Nokelainen

Ilmatorjuntataktiikka –

”oppi voiman käytöstä”

Mitä on taktiikka, entä ilmatorjuntataktiikka?

Taktiikka sana periytyy kreikankie- lisestä ”järjestämistä” tarkoittavasta sanasta ”taktike”. Taktiikka on tais- telun suunnittelua, valmistelua, to- teuttamista ja johtamista. ”Taktiikka on tehtävän toteuttamiseen annettu- jen resurssien ja keinojen optimaalis- ta suunnittelua, soveltamista ja käyt- töä haluttujen taistelun päämäärien saavuttamiseksi. Taktiikka edellyttää taisteluun liittyvien keinojen tunte- mista ja taitoa soveltaa niitä käy- tännössä.”

Yleisesti ottaen taktiikka on mää- ritelty opiksi sotavoimien käytöstä

taistelussa eli näin ollen ilmator- juntataktiikka voitaneen määritellä opiksi ilmatorjuntajoukkojen käytös- tä taistelussa. Ilmatorjuntataktisilla ratkaisuilla tulee kyetä vastaamaan nykyaikaisen taistelukentän haas- teisiin, kuten taistelutempon ylläpi- tämiseen sekä verkostokeskeiseen taisteluun entistä teknistyvämmässä taistelukentässä. Mitä nämä ”taktiset ratkaisut” sitten ovat? Ilmatorjunnan oppaiden mukaan ne ovat ratkaisuja ilmatorjuntajoukkojen taistelujao- tuksesta, käytöstä eri tehtäviin sekä niiden johtosuhteista. Ilmatorjun- tataktiikkaa voitaneen siis kutsua

”opiksi voiman käytöstä”.

Ero taistelutekniikkaan Taistelutekniikka voidaan määritel- lä joukkojen toiminnaksi eli ilmator- junnan taistelutoiminta on taistelu- tekniikkaa. Käytännössä siis ryhmän, joukkueen (jaoksen), komppanian (patterin), jopa pataljoonan (patte- riston) käyttö on taistelutekniikkaa.

Näin ollen yhtymän ilmatorjunta- päällikkö taktikoi ja muut ”taistelu- teknikoivat”.

Edellisessä kappaleessa ei liene monelle lukijalle juuri mitään uut- ta. Ei pitänyt ollakaan, sillä tarkoitus ei ollut ”keksiä pyörää uudelleen”, vaan herättää ajatuksia ilmatorjun- tataktiikan periaatteista sekä ilmen- tymisestä.

Kuva 1. Taktikko työn äärellä (SA-kuva) ››

TEEMANA

TAKTIIKKA

Yleisesti ymmärretään, että ase- lajin ohjesäännöt sisältävät aselajin taktiikan ja taistelutekniikan. Näin uskon olevankin. Mutta antavatko ne soveltamisen mahdollisuuden ja onko meidän taktiikkamme siis vain perusratkaisujen (lue ohjesääntörat- kaisujen) toteuttamista? Vastaus tä- hän kysymykseen löytyy mielestä- ni yleisistä taktisista periaatteista ja niiden soveltamisesta käyttöön myös ilmatorjuntataktiikassa. Päätös nii- den vaikutuksesta ja soveltamisesta on taktisen johtajan.

Yleiset taktiset periaatteet Mitä ovat yleiset taktiset periaatteet ja miten ne näkyvät ilmatorjuntatak- tiikassa? Nämä pitäisi tulla jokaisen

”taktikon” suusta välittömästi ja

myös näkemys niiden heijastumi- sesta ilmatorjuntataktiikkaan. Ylei- set taktiset periaatteet on määritelty sotateoreetikkojen ajatusten sekä nii- den heijastumisten pohjalta eri tais- teluissa. Näitä ovat:

– Päämäärä ja tehtävän selkeys – Voimien taloudellinen käyttö – Aktiivisuus ja toiminnan vapaus – Voimien vaikutuksen keskittämi-

nen

– Yksinkertaisuus (menetelmät, ei ratkaisut)

– Yllätys ja harhautus – Reservi

– Olosuhteiden hyväksikäyttö – Johtosuhteiden selkeys

– Oman ja vastustajan toimien ja suorituskyvyn arviointi

Miten edellä mainitut periaat- teet näkyvät ilmatorjuntataktiikas- sa? Osaan näistä löytyy ratkaisu hy- vinkin helposti. Kysyessäni muuta- malta aselajitaktikolta asiaa sain nopeasti vastauksen tehtävän sel- keydestä, johtosuhteiden muodos- tamisesta, yksinkertaisesta ratkai- susta. Kuitenkin monia periaatteita jäi käsittelemättä – ja ehkä niiden puute heijastui myös ratkaisuihin.

Kuitenkin näiden taktisten periaat- teiden kautta toteutuu vähäisten voi- mien entistä optimaalisempi ja te- hokkaampi käyttö.

Onko ilmatorjuntataktiikka siis sitä, että tehdään ohjesäännön mu- kainen ratkaisu joukkojen käyttöpe- riaatteista, johtosuhteista, tehtävistä sekä taistelujaotuksesta? Miten täs- sä ratkaisussa heijastuu toiminnan vapaus ja aktiivisuus, entäpä yllätys (perusratkaisu ei yllättäne ketään), voimien taloudellinen käyttö, ilma- torjuntareservi? Kuvassa 2 on esi-

Kuva 2. Yleisten taktisten periaatteiden heijastuminen ilmatorjuntajoukkojen taktiseen käyttöön

tetty ajatuksia näiden periaatteiden vaikutuksesta ilmatorjuntataktiik- kaan.

Päämäärä ja tehtävän selkeys

Ilmatorjuntajoukkojen käyttö on hyvin riippuvainen muista joukois- ta sekä alueellisen komentajan tah- totilasta. Ilmatorjuntajoukoille teh- tävän selkeys alemmalla tasolla on varsin helppo – aiheuttaa maksi- maaliset tappiot vastustajan ilma- aseelle. Mutta taktisella tasolla pää- määrän ja tehtävän selkeyttäminen ja ennen kaikkea liittäminen osaksi suurempaa kokonaisuutta on erit- täin merkittävää. Tämä edellyttää tehtävän huolellista suunnittelua ja valmistelua sekä käytettävissä ole- vien keinojen puntaroimista. Toisi- naan tämä heijastuu taktisen tason puuttumisesta taisteluteknisen tason ratkaisuihin, kuten esimerkiksi oh- justen käytön säätelynä ja maaliti- lanteiden priorisoimisena. Nykyi- sin resurssien käytön rajallisuuden vuoksi joudutaan jakamaan torjunta- vastuuta eri asejärjestelmien osalta.

Tähän liittyy myös voimien talou- dellinen käyttö.

Aktiivisuus ja toiminnan vapaus

”Joukkojen ryhmittämisessä kaik- kein tärkeintä on olla paljastamat- ta selvää kaavaa.” Ilmatorjuntajou- koilla on kyettävä takaamaan muille joukoille toiminnan vapaus. Tämä heijastuu ilmatorjunnan aktiivisena käyttönä. Joudutaan siis keskittä- mään ilmatorjuntavoimaa, jolloin auttamattomasti voima ei riitä suo- jaamaan kaikkia tarvittavia joukkoja tai kohteita. Tähän liittyy oleellisesti myös ilmatorjunta voiman vaikutuk- sen keskittäminen. Kyetäänkö torju- maan kaikki maalitilanteet vain yh- dentyyppisellä asejärjestelmällä vai saavutetaanko parempi torjuntakyky yhdistelemällä useampaa eri asejär- jestelmää käyttävää joukkoa?

Yksinkertaisuus

”Kaikki sodassa on yksinkertaista, mutta yksinkertaisinkin on vaikeaa.”

Ohjesääntöratkaisut ovat yksinker- taisia, mutta voidaan olettaa, että myös vastustajan tuntemia. Yksin- kertaisuus liittyy joukkojen johto- suhteisiin sekä käyttöperiaatteisiin.

Myös joukkojen perinteisten orga- nisaatioiden rikkominen esimerkik- si it-osastoihin voi ratkaisuna olla yksinkertainen, jos johtosuhteet ja joukkojen käyttöperiaate esimerkik- si aseistuksen ominaisuuksien osal- ta ovat selkeät. Selvillä ratkaisuil- la, yksinkertaisilla suunnitelmilla ja ajoissa annetuilla käskyillä annetaan toimeenpanijoille riittävästi aikaa to- teuttaa tehtävä.

Reservi

”Reserviä käytetään ratkaisevalla hetkellä siellä, missä vihollinen sitä vähiten odottaa.” Perinteinen reser- vin käytön ajattelu ei toimi ilmator- juntajoukkojen osalta. Ilmatorjunta- joukkoja ei riitä reserviksi, jolla ei ole varsinaista tehtävää. Reservinä ilmatorjuntajoukkojen osalta toimi- vat jokaiselle joukolle määritetyt val- mistautumistehtävät, joilla kyetään muuttamaan ilmatorjuntajoukkojen painopistettä.

Yllätys ja harhautus

”Yllätys voi nostaa toisen osapuo- len taisteluvoiman kolminkertai- seksi tai suuremmaksi.” Yllätys on menestyksen tärkein edellytys myös ilmatorjuntajoukkojen käytön osal- ta. Teknisenä aselajina yllätys edel- lyttää myös harhauttamista. Harhau- tuksessa vihollisen epävarmuus on harhautuksen onnistumisen avain- tekijä. Harhauttamista voidaan to- teuttaa passiivisina toimenpiteinä kuten valetoiminnoin tai aktiivise- na toimintana kuten asejärjestelmää kuvaavan säteilyn toteuttamisena.

Oleellinen asia harhautuksen osalta on kuitenkin sen suunnitelmallisuus

ja tarve sitoa voimaa, ainakin jos- sain määrin.

Olosuhteiden hyväksikäyttö

Tämä on perinteisesti koettu suoma- laisen taktiikan perusjalaksi. Mutta toteutuuko tämä periaate aina ilma- torjuntajoukkojen osalta? Taktiikkaa on käyttää alueella sinne soveltuvaa ilmatorjunta-aseistusta tai sitten muuttaa joukkojen käyttöperiaatteita esimerkiksi maaston asettamien vaa- timusten mukaisesti, kun maasto ei mahdollista totuttua käyttöperiaatet- ta. Tämä edellyttää organisaatiomuu- toksia, uusien toimintamallien hake- mista ja ennen kaikkea ohjesääntöjen toimintamallien soveltamista.

Omien voimien ja vastustajan oikea arviointi

”Tunne vihollinen, tunne itsesi, niin voittosi ei koskaan ole uhattuna.”

Ilmatorjunnan taktikointiin on liittynyt vahvasti vastustajan toimin- nan arviointi, joka yleensä tuottaa il- mauhka-arvion. Myös omien suori- tuskykyjen todenmukainen arviointi on onnistumisen kannalta taistelussa menestymisen oleellinen perustekijä, johon tulisi panostaa ja myös puut- teet hyväksyä. Tämän periaatteen on- nistunut mieltäminen heijastuu kaik- kien muiden taktisten periaatteiden huomioimiseen, tai niiden huomioi- matta jättämiseen.

Ilmatorjunnan taktinen tarkastelu

Ilmatorjunnan taktinen käyttö esite- tään yleensä ilmatorjunnan toimin- ta-ajatuksessa. Toiminta-ajatuksen kautta voidaan toteuttaa ilmatorjun- nan taktinen tarkastelu. Toiminta- ajatuksessa käsitellään ilmatorjun- nalla suojattavat kohteet sekä sovi- tetaan ilmatorjunnan taistelu osaksi

››

TEEMANA

TAKTIIKKA

suurempaa kokonaisuutta. Kuvassa 3 on esitettynä yksi kuvitteellinen toiminta-ajatus ilmatorjunnan tak- tiikasta. Löydätkö kuvasta yleisten taktisten periaatteiden vaikutuksen vai onko niitä löydettävissä?

Toiminta-ajatus esittää mitä joukkoja tai kohteita ilmatorjunnal- la suojataan. Se myös esittää mitä joukkoja ei kyetä suojaamaan. Tämä on painopisteytystä, koska vähillä il-

matorjuntavoimilla harvoin kyetään suojaamaan kaikki tarvittavat koh- teet. Ilmatorjunnan osalta toteutuu varsin hyvin sanonta ”Tasajako ei ole taktiikka”, mutta toteutuuko sanonta

”Taktiikka ei saa olla kaavamaista”?

Lopuksi

Ilmatorjuntataktiikka on hyvin riip- puvaista muiden joukkojen taktiikas- ta ja sen asettamista vaatimuksista

ilmatorjuntajoukkojen käytölle. Kui- tenkin taktikoinnin mahdollisuuksia on olemassa, mikäli tunnet joukot ja niiden suorituskyvyt. Reserviä ei kui- tenkaan ole, joten käytä joukkojasi optimaalisesti alusta lähtien. Taktiset ratkaisut vaikuttavat hyvin vahvasti taisteluteknisiin ratkaisuihin. Taiste- luteknisillä ratkaisuilla on hyvin vai- kea harhauttaa, yllättää tai luoda pai- nopistettä, jos niitä ei ole jo taktisella tasolla suunniteltu.

Kuva 3. Ilmatorjunnan toiminta-ajatus

TEEMANA

TAKTIIKKA

Neuvostoliiton Maahanlaskujou- koissa oli niiden voiman huippu- aikana 1980-luvun lopulla kuusi täysin miehitettyä maahanlas- kudivisioonaa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen mahdolli- suudet maahanlaskuoperaati- oihin kauas vihollisen selustaan hävisivät ja samalla syntyi tarve tarkistaa maahanlaskudivisi- oonien roolia Asevoimissa. Huo- limatta uudistuksista ja sodista Maahanlaskujoukkojen uuden roolin etsintä ei vielä ole ohi.

Asevoimien uudistuksen osana Maa- hanlaskujoukot tulevat säilyttämään itsenäisyytensä ja pysyvät ylipäälli- kön reservinä sekä työkaluna, jolla voidaan vahvistaa valitun suunnan joukkoja nopeasti. Tulevaisuudessa tullaan luomaan Maahanlaskujouk- koihin helikoptereilla varustettu lentoprikaati, jolla voidaan parantaa joukkojen taktista ja operatiivista liikkuvuutta. Maahanlaskuprikaati tullaan luomaan jokaisen operatiivi- sen sotilaspiirin komentajan liikku- vaksi reserviksi (4 kpl). Prikaatien luominen alkanee pian, sillä vain Itäisellä Sotilaspiirillä on jo olemas- sa Ussuriiskiin sijoitettu 83.Erillinen Maahanlaskuprikaati, joka ei esiin- ny Maahanlaskujoukkojen kokoon- panossa.

Venäjän maahanlaskujoukot – ylipäällikön pitkäkäsi

Neuvostoajan jälkeiset uudistukset

Luonnollisesti Venäjän Asevoimissa löytyi nopeasti tehtäviä liikkuville, hyvin koulutetulle ja miehitetyille joukoille. Niitä käytettiin lähes kai- kissa kuumissa paikoissa. Maahan- laskujoukot osallistuivat molempiin Tshetshenian sotiin, missä kaikki Maahanlaskujoukkojen yksiköt ja muodostelmat osallistuivat taiste- luihin. Tshetshenian sodissa saavu- tettu kokemus on vaikuttanut voi- makkaasti Maahanlaskujoukkojen

kohtaloon. Useana taisteluvuotena joukkojen erityistä ja kallista maa- hanlaskukoulutusta ei koettu tar- peelliseksi. Maahanlaskujoukkoja käytettiin kuten mekanisoitua eliitti jalkaväkeä. Vuonna 2005 Maahan- laskujoukot vedettiin pois Tshet- sheniasta varuskuntiinsa ja vuonna 2006 myös Maahanlaskujoukkojen erikoisjoukot vedettiin pois. Tällöin tuli mahdolliseksi aloittaa Maahan- laskujoukkojen uudistaminen, joka oli suunniteltu jo paljon aiemmin.

Kokeilu joukkojen miehittämi- sestä sopimusperusteella aloitettiin

everstiluutnantti Antti Arpiainen

››

Hyppy kuljetuskoneesta (Kuva Russiancentry.com)

TEEMANA

TAKTIIKKA

vuonna 2002 Pihkovassa 76.Maa- hanlaskudivisioonassa. Maahanlas- kujoukkojen kehittämisohjelmassa vuosille 2006 - 2010 tehtiin varaus muiden joukkojen ja yhtymien muut- tamiseksi ammattilaispohjalle. Vuo- den 2007 loppuun mennessä kaikki muut paitsi 106.Maahanlaskudivisi- oona oli miehitetty 90% sopimushen- kilöstöllä. Toinen tärkeä uudistuksen tuoma muutos oli, että vuonna 2006 divisioonat saivat omat erikoisalansa.

Kaksi divisioonaa pysyi maahanlas- kukykyisinä mukaan lukien kaluston laskuvarjopudotteisuus. Kaksi muuta divisioonaa ja yksi erillinen prikaa- ti organisoitiin uudelleen ilmaryn- näkkötehtäviin ja toinen divisioona eli 7.Kaartin Ilmarynnäkködivisi- oona sai vuoristoerikoiskoulutuk- sen, vaikkakin se tapahtui lähinnä paperilla. Näissä divisioonissa vain yksi pataljoona kustakin rykmentis- tä koulutettiin laskuvarjopudotuksiin kalustoineen. Muut pataljoonat ka- lustoineen kuljetetaan suunnitelman mukaan vallatulle lentokentälle. Tä-

män lisäksi säilytettiin mahdollisuus henkilöstön laskuvarjopudotukseen ilman kalustoa. Telatykistön liittä- minen mukaan tuli tärkeäksi eroksi ilmarynnäkköpataljoonien ja puhtai- den maahanlaskupataljoonien välille.

Neuvostoliiton hajotessa Maa- hanlaskujoukot menettivät vain yh- den viidestä divisioonastaan, jotka säilyivät Venäjän valtion alueella ja 104.Maahanlaskudivisioona organi- soitiin uudelleen 31.Erilliseksi Kaar- tin Ilmarynnäkköprikaatiksi. Jäljel- le jääneet divisioonat menettivät ku- kin yhden maahanlaskurykmentin.

Kaikesta huolimatta nykyaikaiset Maahanlaskujoukot säilyttivät isku- voimansa. Ne muodostuvat kahdes- ta maahanlasku- (98. ja 106.) sekä kahdesta (7. ja 76.) ilmarynnäkködi- visioonasta, ilmarynnäkköprikaatista (31.), kahdesta erillisestä rykmentis- tä, koulutuskeskuksesta sekä tukiyk- siköistä. Maahanlaskujoukkojen vah- vuus oli noin 35 000 henkeä.

Maahanlaskujoukot Georgian sodassa

Konfliktissa Georgian kanssa elo- kuussa 2008 alkoi uudistettujen Maa- hanlaskujoukkojen tarkastus. Muu- tama tuhat Maahanlaskujoukkojen taistelijaa neljästä sen viidestä yhty- mästä osallistui sotaan. Koko sodan aikana he eivät suorittaneet ainutta- kaan laskuvarjohyppyä, mutta toden- sivat liikkuvuutensa ja tehokkuuten- sa. Georgian aloitettua vihollisuudet 76.Ilmarynnäkködivisioonan 104. ja 234.Ilmarynnäkkörykmenttien tak- tisten pataljoonien taisteluosastojen kuljettaminen Pihkovasta, yli 2 000 kilometrin päästä, Beslanin lento- kentälle toteutui alle yhdessä vuo- rokauden. Lopputuloksena nämä pataljoonat saapuivat Etelä-Osseti- aan nopeammin kuin 42.Mekanisoi- tu Jalkaväkidivisioona Tsetseniasta, joka oli hälytetty saman aikaisesti.

Ne ohittivat jopa 19.Mekanisoidun Jalkaväkidivisioonan joukot, jotka olivat sijoitettu Pohjois-Ossetiaan.

Epäyhtenäisten rintamien olosuh- teissa Maahanlaskujoukot suorittivat onnistuneesti useita maahyökkäyksiä Georgian organisoitumattomien jouk- kojen selustaan. Maahanlaskujoukot valtasivat sotilastukikohtia Gorissa ja Senakissa sekä Georgian Merivoimien päätukikohdan Potissa. Maahanlasku- joukkojen uuden rekrytointijärjestel- män ja koulutuksen edut todistettiin Georgian sodassa kokonaisuudessaan.

Verrattuina Maavoimien kollegoihinsa saavuttivat Maahanlaskujoukkojen so- tilaat huomattavia menestyksiä, koska heidän kuntonsa oli parempi, kurinsa kovempi sekä heidän taktinen ja am- pumakoulutuksensa oli paremmin to- teutettu. Kuitenkaan Georgian sodan lyhyen ajan ja taistelun omalaatui- suuden vuoksi Maahanlaskujoukko- jen divisioonarakenne ei tullut esille.

Ainuttakaan rykmenttiä tai divisioo- naa ei lähetetty kokonaisuutena kon- fliktialueelle. Maahanlaskujoukkojen osastot toimivat erillisinä pataljoonien taktisina taisteluosastoina.

Maahanlaskujoukot Asevoimien uuden ilmeen osana

Kaikesta huolimatta Asevoimien ko- mentajan Maahanlaskujoukkoihin kohdistama korkea arvostus toimin- nassa sodan aikana mahdollisti Maa- hanlaskujoukkojen johdon puolustaa tulevaisuuden tarvetta säilyttää divisi- oonarakenne, vaikka oli suunnitelmia organisoida divisioonat prikaateiksi Maavoimien esimerkin mukaisesti.

Olemassa olleet suunnitelmat Maa- hanlaskujoukkojen supistamiseksi torjuttiin myös. Sen lisäksi päätettiin vahventaa divisioonan rakennetta liit- tämällä niihin ilmatorjuntaohjusryk- mentti. Lopputuloksen näistä sodan jälkeisistä uudistuksista kaikilla Maa- hanlaskujoukkojen divisioonilla on vahvistettu yhdenmukaistettu raken- ne, joka käsittää kaksi maahanlasku- BMD-4M laskuvarjopudotusjärjes-

telmän varassa (Kuva BTVT Narod)

tai ilmarynnäkkörykmenttiä, tykis- törykmentin, ilmatorjuntaohjusryk- mentin, taistelupioneeripataljoonan, viestipataljoonan, korjaus- ja kunnos- tuspataljoonan, huoltopataljoonan ja ilmakuljetteisen lääkintäosaston sekä muita tukiyksiköitä.

Valitettavasti oli mahdotonta säilyttää ensisijaisesti sopimussoti- lasperusteiset Maahanlaskujoukot.

Varusmiesten osuuden kokonais- kasvun osana asevelvollisia on lähe- tetty palvelukseen myös Maahanlas- kujoukkoihin. Nykyisin varusmiehet muodostavat noin 60% Maahanlas- kujoukkojen kokonaisvahvuudesta.

Tämä seurauksena on ollut taistelu- valmiuden laskeminen. Ongelman ainakin osittaiseksi tasoittamiseksi on kaikissa viidessä Maahanlasku- joukkojen yhtymässä varattu yksi pataljoona ensisijaiseen operatiivi- seen käyttöön. Nämä pataljoonat on miehitetty ensisijaisesti sopimusso- tilailla, joilla on kokemusta taistelu- operaatioista ja jotka on aseistettu tai aseistetaan uusimmalla aseistuksel- la ensimmäisenä. Neljä viidestä täl- laisesta pataljoonasta on muutaman tunnin pysyvässä valmiudessa.

Näiden suunnitelmien etujen li- säksi on tullut myös takaiskuja. Am- mattilaisten keskittäminen ensiläh- dön pataljooniin on johtanut muiden pataljoonien miehittämiseen ensisi- jaisesti varusmiehillä. Divisioonan tai prikaatin sisällä koulutustason ero pataljoonien välillä on muo-

dostunut tästä syystä merkittäväksi.

Mittavan konfliktin sattuessa, jonka kuluessa on tarpeen käyttää useam- paa kuin neljää maahanlaskupatal- joonaa samanaikaisesti, nämä erot tulevat vaikuttamaan väistämättä.

Vaikutusten vähentämiseksi koulu- tusvaatimuksia tarkistetaan ja tiu- kennetaan. Maahanlaskujoukkojen vuoden 2011 koulutusvaatimuksien mukaisesti toteutetaan 70% harjoi- tusten kovapanosammunnoista hyök- käyksessä, 30% niistä tulee järjestää yöllä ja 10% kokonaismäärästä tulee järjestää asutuskeskus ympäristössä.

Laskuvarjohypyistä 10% tulee suo- rittaa pimeällä taistelukaluston kans- sa, periaatteella ensin kalusto ja sit- ten miehistö. Myös johtajien toimin- nan vaatimuksia on kaikilla tasoilla kiristetty.

Ongelmia tiellä liikkuvaksi voimaksi

1990- luvun puolivälistä alkaen on Maahanlaskujoukot nähty yleis- maailmallisesti liikkuvien joukko- jen perustana. Kuitenkin Georgian konflikti paljasti heikkouksia Maa- hanlaskujoukkojen nykyisessä ole- muksessa. Sota muistutti, että liikku- vat joukot saattavat kohdata kevyesti aseistettujen kapinallisjoukkojen li- säksi myös säännöllisiä asevoimia.

Tämä vaatii Maahanlaskujoukoilta parempaa taistelukykyä, tulivoiman lisäämistä, panssarintorjuntakykyä ja ilmatorjuntavälineiden parantamista

liikkuvuuden säilyttämiseksi.

Nämä vaatimukset merkitsevät Maahanlaskujoukkojen uudelleen aseistamista eli vanhentuneen ja ku- luneen varustuksen korvaamista ny- kyaikaisemmilla välineillä. BMD-3 sekä BMD-4 ja niiden pohjalle pe- rustuvien muiden taisteluajoneuvo- jen sekä Sprut-SD telatykin hankin- taa on luvattu heti uudistuksen alus- ta alkaen. Kuitenkin todellisuudes- sa niiden toimitukset suuremmissa määrin ovat alkaneet vasta Georgian sodan jälkeen, jossa Maahanlasku- joukkojen oli pakko käyttää taistelu- ajoneuvoina vanhentuneita BMD-1, BMD-2 ja telatykki Nona-S kalustoa.

Standardisoidun telalavetin valinta on nyt meneillään. Valitun lavetin pohjalle tulee olemaan mahdollista kehittää, ei ainoastaan maahanlasku- joukkojen taisteluajoneuvo tai pans- saroitu miehistönkuljetusvaunu, vaan myös erilaisia tukiajoneuvoja kuten ilmakuljetteinen ilmatorjuntajärjes- telmä.

Maahanlaskujoukot todella pi- tävät modernisoiduista BMD-4M taisteluajoneuvoista ja haluavat jouk- kojen nopean uudelleen varustami- sen niillä, koska ne ovat ylivoimai- sia ominaisuuksiltaan verrattaessa BMD-2 ja BMD-3 taisteluajoneuvoi- hin. BMD-4M taisteluajoneuvojen laskuvarjopudotuskokeet seitsemän hengen miehistö sisällä suoritettiin 98.Maahanlaskudivisioonan harjoi- Maahanlaskujoukot liikkeellä Abkhazian päätiellä (Kuva

allworldwars.com) BMD-4M (Kuva Redstar.org)

››

tuksen yhteydessä Ivanovossa elo- kuun lopulla 2010. Taisteluajoneu- von laskeuduttua tuntemattomassa maastossa maahan miehistö kykeni aloittamaan taistelutehtävänsä välit- tömästi.

Maahanlaskujoukkojen varus- tusta ollaan muutoinkin kehittämäs- sä voimakkaasti erilaisilla välineillä, kuten vesiskoottereilla, erikoisvarus- tetuilla mönkijöillä ja moottoroiduil-

la liitovarjoilla. Välineitä kokeiltiin sotaharjoituksessa ja kilomerin le- vyinen Volgakaan ei osoittautunut tällöin joukoille ylipääsemättömäk- si esteeksi. Erikoisjoukkojen jälkeen joen ylittivät joukot Nona telatykeil- lä, Sprut panssaritorjuntatykeillä ja Reostat komentoajoneuvoilla. Tie- dustelujoukot käyttivät harjoituk- sessa kymmentä mönkijää iskuihin vastustajan selustassa ja toimittivat

moottoroiduilla riippuliitimillä su- keltajia pioneeritiedustelutehtäviin samoin kuin suorittivat vihollistie- dustelua niillä. Edellä lueteltuja vä- lineitä hankitaan ensin tiedustelu- ja erikoisjoukoille niiden liikkuvuu- den ja tehokkuuden parantamiseksi.

Suurempi näiden välineiden hankinta kaikille joukoille alkaa 2012- 2013.

Maahanlaskujoukkojen uudet unifor- mut paljastettiin samassa harjoituk- sessa, eikä niillä ole mitään tekemis- tä uusien Maavoimien asepukujen kanssa, vaan niissä käytännöllisyys on päätekijä. Uusien asepukujen toi- mittaminen alkaa joukoille vuonna 2011.

Uutta ilmatorjunta- aseistusta

Maahanlaskudivisioonien ilmator- juntarykmenttien uudelleen aseis- taminen on aloitettu modernisoi- duilla Strela-10M3 (SA-13) ilma- torjuntaohjusjärjestelmillä, joiden käyttöönotolla todennäköisesti ta- voitellaan vanhentuneista 23 mm:n ZU-23 kaksoisilmatorjuntatykeistä luopumista. Strela-10M3 käyttää kaksikanavaisella hakupäällä varus- tettua ohjusta, joka kestää paremmin optista ja lämpöhäirintää. Järjestel- mä on sijoitettu telalavetille, jolla on ampumavalmiina neljä ohjusta sekä varastoituina neljä ohjusta. Järjes- telmää voidaan käyttää itsenäisenä tai yhdessä muiden lavettien kanssa.

Vuonna 2010 Maahanlaskujoukko- jen ilmatorjuntamiehistöjen koulu- tus oli ollut aiemmasta poikkeavaa, koska nyt ensikertaa he käsittelivät Strela-10M3 kalustoa. Maahanlas- kujoukkojen ilmatorjunnan sota- ja ampumaharjoitus pidettiin Maavoi- mien ilmatorjunnan harjoitusalueella Jeiskissä, jossa miehistöt ampuivat kannettavilla Igla ja telalavettisilla Strela-10M3 ilmatorjuntaohjusjär- jestelmillä ilmamaaleihin.

Rajoittunut

ilmakuljetuskapasiteetti Sotilaskuljetusilmavoimien vähene-

TEEMANA

TAKTIIKKA

BMD-4M turvallisesti maassa (Kuva BTVT Narod)

Sprut-SD varustettuna pudotusjärjestelmällä (Kuva Desantura.ru)

vä lentokaluston määrä on vaikea ongelma, joka rajoit- taa Maahanlaskujoukkojen liikkuvuutta. Tällä hetkellä Venäjän Sotilaskuljetusilmavoimat kykenevät kuljetta- maan kerralla vain yhden maahanlaskurykmentin ka- lustoineen. Mahdollisuus yhden prikaatin kuljettamisen kertasuorituksella tullaan saavuttamaan todennäköisesti vuoteen 2020 mennessä, mikä vaatii kuitenkin merkittä- vää sotilaskuljetuskoneiden uudistamista ja määrän lisää- mistä. Uusimman Venäjän valtion aseistussuunnitelman toteutuessa saavutetaan divisioonan kertapudotuskapa- siteetti vuoteen 2017 mennessä. Maahanlaskujoukko- jen komentajan mukaan edellisen kerran tähän kyettiin neuvostoaikana. Tavoite voidaan saavuttaa hankittaessa lisää An-124 kuljetuskoneita, aloitettaessa Il-476 ja An- 70 kuljetuskoneiden hankinnat sekä modernisoitaessa Il-76 ja An-124 kuljetuskoneet. Komentajan mukaan no- peampikin ratkaisu divisioonan kuljettamiseksi löytyy, mikäli 30% divisioonasta hyppää ja loput kuljetetaan maahan asti koneella, tällöin maahanlasku- tai ilmaryn- näkködivisioonan kuljetuskyky on saavutettavissa kol- messa kuukaudessa.

Maahanlaskujoukkojen johtoporras kannattaa tais- telukuljetus- ja taisteluhelikoptereiden liittämistä ilma- rynnäkködivisiooniin ja prikaatiin muutaman vuoden kuluessa. Helikoptereiden puutteen vuoksi vaatimusta ei voida täyttää aiemmin. Asevoimille suunnatussa helikop-

terien massahankintasuunnitelmassa on myös helikopte- reiden toimittaminen ilmarynnäkköyksiköille.

Lähteet: Kommersant-Vlast; n:o 30; 02. - 08. Elokuuta 2010 s. 58; Anton Lavrov, AviaPort news agency; 27. Heinäkuuta 2010, ARMS-TASS; 27. Heinäkuuta 2010, Voenno-Promish- lenni Kurier; n:o 32: 18.- 24. Elokuuta 2010 s.5, Gazeta: 26.

Elokuuta 2010 s. EV, Moskovski Komsomolets; 30. Elokuuta 2010 s.2, Rossiiskaja Gazeta (Moskovan painos); 2. Syys- kuuta 2010 s.6, Nezavisimoe Voennoe Obozrenie; n:o 33, 03.- 09. Syyskuuta 2010 s.2, Novie Izvestia; 01. Marraskuuta 2010 s.5, Lenta.Ru; 27. Joulukuuta 2010, Venäjän Puolustus- ministeriön www.-sivut; 05. Lokakuuta 2010

Strela-10M3 (Kuva Russiadefence.englishboard.net)

››

TEEMANA

TAKTIIKKA

Suomen sotilasdoktriinina on aina ollut strateginen defensiivi – muuhun ei ole ollut edellytyk- siäkään. Doktriini on perustu- nut yleisen asevelvollisuuden tuottamaan isoon reserviin, alueelliseen puolustusjärjestel- mään ja sotilaalliseen liittoutu- mattomuuteen. Voidaan kysyä, millaisella doktriinilla pieni valtio ylipäätänsä voi saavuttaa tor- juntavoiton? Sotakokemusten valossa se on harvinaista. Taktii- kan ja taistelutekniikan kannalta on tärkeää tunnistaa sotakoke- musten mukaiset realiteetit: mitä alivoimainen voi tehdä ja mitä ei.

Miten tämä on otettu huomioon Suomen puolustuksen kehittä- misessä?

Alivoimainen ei tee suurhyökkäyksiä

Sotakokemusten perusteella voidaan havaita, että ylivoimainen osapuoli – varsinkin ilmassa − on yleensä hal- linnut taistelukenttää ja useimmiten voittanut sodan. Näinhän kävi tal- vi- ja jatkosodassakin, vaikka Suo- mi saikin sotahistoriassa harvinaiset torjuntavoitot. Yleinen havainto on, ettei ilma-alivoimainen osapuoli ole pystynyt toteuttamaan onnistuneita

eversti Ahti lappi

Puolustusdoktriini sotakokemusten valossa

operatiivisen tason (yhtymäluokan) hyökkäyksiä – yrityksiähän on ollut.

Kuuluisa tapaus on saksalaisten viimeinen suurhyökkäys ”Operaatio Herbsnebel” Ardenneilla joulukuus- sa 1944. Huonon lentosään ansiosta yllätyshyökkäys onnistui aluksi erin- omaisesti, kunnes viikon kuluttua sää parani, ja USA:n ylivoimainen ilma- ase teki tehtävänsä. Amerikkalaiset kärsivät taisteluissa saksalaisia suu- remmat miehistö- ja kalustotappiot, mutta amerikkalaisilla riitti resursse- ja, saksalaisilla ei. Alivoimaisella ei ole varaa tuhlata resursseja!

Pohjois-Vietnam käynnisti tam- mikuussa 1968 Etelä-Vietnamin alu- eella kenraali Giapin suunnitteleman hyökkäysoperaation, joka tunnetaan Tet-hyökkäyksenä. Hajautettu hyök- käys kohdistui kymmeniin kaupun- keihin ja asutuskeskuksiin, joista Khe Sanh oli tärkein – siitä piti tulla uusi (Indokiinan sodasta kuuluisa) Dien Bien Phu, ja melkein tulikin.

Giap keskitti Khe Sanhin varuskun- nan ympärille 2−3 vakinaisen ar- meijan divisioonaa, joiden tukena oli kenttätykistöä, ilmatorjuntaa ja panssarivaunuja, mutta ei ilmavoi- maa. Taistelu kesti kaksi ja puoli kuukautta ja päättyi amerikkalaisten torjuntavoittoon ilmavoimien tuen ansiosta. Amerikkalaiset suorittivat 24 000 taistelulentoa rynnäkköko- neilla ja 2700 pommituslentoa ras-

kailla B-52-koneilla, pommeja pu- dotettiin 110 000 tonnia (vrt: Persi- anlahden sodassa 1991 pudotettiin 88 500 tonnia). Giap joutui keskeyt- tämään piirityksen, kun hänen jouk- kojensa arvioitiin kärsineen 10 000 miehen tappiot. Amerikkalaiset jou- kot vedettiin heinäkuussa 1968 pois Khe Sanhista, joten loppujen lopuksi Giap saavutti päämääränsä.

Maaliskuussa 1972 Pohjois-Viet- nam aloitti 20 divisioonan voimin suurhyökkäyksen Etelä-Vietnamiin tukenaan mm. 18 ilmatorjuntaryk- menttiä, joista kolmella oli SA-75 (SA-2)-ohjuskalusto. Käytössä oli paljon muuta ilmatorjunta-aseistus- ta sekä myös ensimmäistä kertaa ol- kapääohjuksia (Strela-2). Ilmasuoja- us hoidettiin ilmatorjunnalla. Tämä operaatio olisi ratkaissut Vietnamin sodan nopeasti ilman Etelä-Vietna- min armeijan saamaa USA:n ilma- voimien tukea. Uusilla täsmäaseilla (TOW-ohjukset, laser-pommit) tu- hottiin satamäärin panssarivaunuja, autoja ja tykkejä. Amerikkalaiset kärsivät itsekin tappioita: viimeisen sotavuoden taisteluissa menetettiin 126 helikopteria ja 206 lentokonet- ta pääasiassa ilmatorjunnan tulessa.

Myös Etelä-Vietnamin ilmavoimat menettivät koneita: 31.3.1972 men- nessä yhteensä 468 lentokonetta ja 351 helikopteria. Tämä operaatio oli lopun alkua. Amerikkalaisten pois-

››

tuessa Etelä-Vietnamista 1973 sota päättyi Pohjois-Vietnamin lopulli- seen voittoon keväällä 1975.

Lokakuussa 1973 Egypti ja Syy- ria aloittivat yllättäen suurhyökkä- yksen Israelia vastaan, alkoi ns.

Jom Kippur-sota. Lukumääräisesti tarkastellen Israel oli alivoimainen osapuoli. Hyökkäävien joukkojen ilmasuojaus oli painopisteellisesti poikkeuksellisen vahvan ilmatorjun- nan vastuulla, mikä tuottikin aluksi menestystä. Sodassa käytettiin myös tykistöraketteja (FROG) ja ilmasta laukaistavia ohjuksia (KSR-2, AS- 5), joita Israelin ilmatorjunta tuhosi.

Arabimaiden ilmatorjunta aiheut- ti aluksi Israelin ilmavoimille sie- tämättömät tappiot. Arabiosapuoli hallitsi tilannetta noin 10 vrk:n ajan, minkä jälkeen Israelin maavoimien uhkarohkea vastahyökkäys Suezin yli eliminoi egyptiläisten ilmator- juntaohjusten ”sateenvarjon”, ja Is- raelin ilmavoimat pääsivät tukemaan maavoimia täydellä tehollaan. Ame- rikkalaisten toimittamilla uusilla täs- mäaseilla oli tässä suuri merkitys.

Teknillinen ja taidollinen ylivoima ratkaisi sodan Israelin eduksi.

Alivoimainen ei pysty käyttämään panssari- vaunuja eikä helikoptereita Sotakokemuksista mm. Vietnamista ja Lähi-idästä voidaan havaita, että ilma-alivoimaisen mahdollisuudet käyttää menestyksellisesti taiste- lupanssarivaunuja ja helikoptereita ovat heikot.

Pohjois-Vietnamilla oli suur- hyökkäyksissä 1968 ja 1972 muka- na panssarivaunuja, mutta peitteises- tä maastosta ja kohtalaisesta (mutta ei riittävästä) ilmatorjunnasta huoli- matta niistä iso osa tuhottiin ilma- aseella. Pohjois-Vietnamilla oli myös helikoptereita, mutta niiden käytöstä ei ole juurikaan havaintoja – ei aina- kaan Etelä-Vietnamin alueella.

Lähi-idän Jom Kippur-sodassa 1973 tuhottiin avoimessa maastossa satamäärin panssarivaunuja. Israel menetti 440 taistelupanssarivaunua ja 400 panssariajoneuvoa pääasias- sa arabien pst-ohjusten tulessa, ara- bimaat noin 2500 panssarivaunua ja yli 850 panssariajoneuvoa etupääs- sä Israelin panssarivaunujen ja ryn- näkkökoneiden tulessa. Sekä Egyp- ti että Syyria käyttivät sotatoimissa myös helikoptereita (päätyyppi Mi- 8), mutta ne kärsivät isoja tappioita;

Egypti menetti 42 helikopteria, Syy- ria 13 ja Israel 6. Israelin ilmatorjunta ampui alas 20 Mi-8:a.

Irakin asevoimien surkea kohta- lo molemmissa sodissa (1991, 2003) on lähihistoriaa. Suurista resursseis- ta ei ollut hyötyä, kun vastassa oli teknillisesti ylivertainen vastustaja.

Irakin armeijalla ei ollut kykyä suo- rittaa operatiivisia vastahyökkäyksiä, ei kykyä käyttää tehokkaasti panssa- rivaunuja, helikoptereita eikä ilma- voimaa. Irakin suuret miehistö- ja kalustotappiot kertoivat karua kiel- tään epätasaisesta tilanteesta. Vuo- den 1991 sodan tuloksena arvioitiin, että 30 000 irakilaissotilasta kaatui,

60 000 haavoittui ja 86 000 jäi van- giksi. Panssarivaunuista tuhottiin 90

%, panssariajoneuvoista 50 % ja ty- kistöstä 90 %. Vuoden 2003 sota oli ihan läpihuutojuttu, Irakista ei ollut mitään vastusta. Olisiko Irak voinut menestyä paremmin millään muul- lakaan taktiikalla?

Alivoimaisen epäsuoraa vastailmatoimintaa

Sotakokemukset ilma-alivoimaisen osapuolen aktiivisesta ilmatoimin- nasta ovat vähäisiä – itse asiassa sitä vähäisempiä mitä lähemmäksi tullaan nykypäivää. Ilmaylivoimai- nen osapuoli hallitsee omaa ja myös vastustajan ilmatilaa satelliiteillaan, tutkillaan, elektronisilla laitteillaan, lentokoneillaan, lennokeillaan ja tor- juntaohjuksillaan. Vastapuolen ilma- tilaan alivoimaisella ei ole asiaa – hä- din tuskin omaankaan.

Vuoden 1991 Persianlahden so- dassa Irakin Saddam Hussein käyn- nisti vastailmatoiminnan Scud-oh- juksilla, kun ilmavoiman käyttö oli mahdotonta. Tämän ei pitänyt olla yllätys, koska Iranin ja Irakin väli- sessä sodassa (1980−1988) ammut- tiin satoja tykistöraketteja (FROG) ja ballistisia ohjuksia (Scud, Al Hus- sein). ”Kaupunkien sodassa” 1988 molemmat osapuolet laukoivat raket- teja ja ohjuksia mm. pääkaupunkei- hin, 532 ohjusta 52 päivän aikana.

Temppu oli sama, jota Adolf Hitler käytti vuonna 1944 Saksan laukoes- sa ”lentäviä pommeja” (V1), ballis- tisia ohjuksia (V2) ja tykistörakette- ja (Rheinbote) liittoutuneiden koh- teisiin. Puolustukselle tällaiset aseet ovat suuri uhka, koska niiden torju- minen on teknillisesti vaikeata.

Myös ylivoimainen osapuoli on siirtänyt painopisteen miehitetyistä pommi- ja rynnäkkökoneista sekä helikoptereista muihin aseisiin. Ira- kin sodassa 2003 amerikkalaiset ampuivat 955 risteilyohjusta ja 414 tykistöohjusta (ATACMS) vaaralli- siin maaleihin, kuten ilmatorjunta- Taktiikka on myös

tekniikkaa. Kannet- tavat it-ohjukset ovat näytelleet ratkaisevaa roolia sissitoiminnas- sa ja jalkaväen ilma- torjunnassa. Kuvassa Igla.

asemiin. Myös muilla pitkän kanta- man täsmäaseilla vältettiin torjuntaa.

Niiden osuus oli yli 68 % koko am- musmäärästä. Afganistanin nykyi- sessä sodassa on käytetty jatkuvasti miehittämättömiä taistelulennokke- ja hyökkäystarkoituksiin. Miksi kan- nattaisikaan riskeerata ihmishenkiä, kun homma voidaan hoitaa roboteil- la.

Ohjuspuolustuksesta risteily-, tykistö- ja ballistisia ohjuksia vas- taan onkin tullut ilmapuolustuksen kehityksen suurin haaste. Risteily- ohjukset ovat torjuttavissa melkein kaikilla ilmatorjunta-aseilla, aerobal- listiset tykistöohjukset (vrt. Iskander) Buk-M1:n kaltaisella modernilla oh- juskalustolla, ja ballistiset ohjukset (Scud) tarkoitukseen erityisesti suun- nitelluilla torjuntaohjuksilla, kuten S-300V, S-400, Arrow II, SAMP/T ja THAAD. Torjuntahävittäjillä tätä tehtävää ei voida hoitaa. Ilmatorjun- ta onkin nyt avainasemassa sekä il- ma-alivoimaisella että ylivoimaisella puolella.

Tykistöohjusten yms. torjuminen edellyttää korkeatorjuntakykyä, joka mm. Buk-M1-järjestelmällä on.

Kustannustehokkaan puolustusdoktriinin avaintekijöitä

Sotakokemusten perusteella voidaan väittää, ettei alivoimainen osapuoli voi saavuttaa torjuntavoittoa pelkäs- tään symmetrisen sodankäynnin kei- noilla. Vastustajan ylivoimaa on ta- soitettava epäsymmetrisillä keinoilla.

Alivoimaisen osapuolen voittamissa Indokiinan, Vietnamin ja Afganista- nin sodissa voidaan havaita paljon- kin yhtäläisyyksiä suomalaisen alue- puolustuksen kanssa, ainakin taiste- lutavan osalta. Puolustaja on osannut käyttää edullista maastoa ja alueen laajuutta hyväkseen, mekanisoidul-

le hyökkääjälle ne ovat olleet haitta.

Puolustajalla ei ole ollut teknillisesti monimutkaista kalustoa, mutta ei sii- tä hyökkääjällekään ole ollut ratkai- sevaa etua. Tämähän on havaittavissa nytkin Afganistanissa. Sissitoiminta on tehokasta, mutta sillä ei yksinään estetä maan miehittämistä! Pelote se kyllä on.

Pienen valtion ei kannata matkia suurvaltojen doktriineja eikä kehitys- tä, se johtaa harhaan. Oman doktrii- nin kehittäminen vaatii ammattitai- toa ja näkemystä. Epäsymmetrinen aluepuolustusjärjestelmämme tarjo- aa hyvän perustan vieläkin. Maavoi- mat on siinä tärkein puolustushaara;

kukaan ei ole voittanut sotaa ilman maavoimia.

Kun hyökkääjän liike sitoutuu tiestöön, pitäisi puolustajan kyetä toimimaan tiestön ulkopuolella – tämähän oli alun perin aluepuolus- tuksenkin perusidea. Huonoja so- takokemuksia alivoimaisen puolen panssarivaunujen käytöstä voidaan pitää perusteluina panssariprikaatin kaltaisten yhtymien lakkauttamisel- le. Voidaan tietysti kysyä, miten me- kanisoituja valmiusprikaateja aiotaan käyttää järkevästi vastustajan ylivoi- masta huolimatta? Ilmatorjuntavoi- maa ainakin pitäisi olla enemmän.

Sotakokemusten perusteella ilma- ja panssarintorjunta ovat olleet erityisen keskeisessä asemassa ali- voimaisella puolella. Näiden puolus- tusaseiden kohdalla myös edullinen hinta/laatu-suhde mahdollistaa riittä- vän määrän hankkimisen. Olkapää- ohjuksilla on viimeisen 40 vuoden aikana ammuttu alas yli 1400 len- tokonetta ja helikopteria. Pst-ohjuk- silla tilanne on yhtä hyvä. Tärkeiden kohteiden ja joukkojen suojaamiseen tarvitaan myös suorituskykyisempiä ja kalliimpia ilmatorjuntaohjusjärjes- telmiä. Pitäisi olla kyky torjua aina-

kin tykistöohjuksia; sitä ei enää ole kun Buk-M1 poistuu käytöstä. Vaa- timuksena on riittävä korkea- ja jo- kasään torjuntakyky. Kysymys bal- lististen ohjusten torjunnasta on vai- keampi ratkaista, ei kuitenkaan mah- doton. Ilmapuolustuksessa taktiikka on pitkälti vain tekniikkaa!

Alivoimainen osapuoli ei voi il- man isoja tappioita käyttää rynnäk- kökoneita eikä helikoptereita – mi- hin niitä edes tarvittaisiin? Moder- nein asein varustettu kenttätykistö ja kranaatinheittimistö kykenee hoita- maan tarvittavan epäsuoran tulituen.

Ulottuvuutta ja osumatarkkuutta voi- daan (ja pitää) lisätä tykistöraketeilla ja -ohjuksilla (MLRS, ATACMS) ja hakeutuvilla ammuksilla. Uusi suo- malainen kranaatinheitin AMOS on hyvä esimerkki puolustukseen sovel- tuvasta tehokkaasta ja vaikeasti pai- kannettavasta tulitukiaseesta. Mie- hittämättömiä lennokkeja tarvitaan tiedusteluun ja tulenjohtoon. Olisiko myös ilmavoimissamme aika ryhtyä seuraamaan kansainvälistä kehitystä miehittämättömien koneiden hank- kimisessa?

Viime kädessä hyvin koulutettu ja motivoitunut suomalainen sotilas on puolustusjärjestelmän tärkein osa- tekijä – kuten on aina ollut!

Ilmatorjunnassa ei millään taktiikalla voi korvata teknillisiä puutteita.

TEEMANA

TAKTIIKKA

peRuSluKemIA

TAKTIIKASTA

Kapteeni janne Tähtinen maanpuolustuskorkeakoulu

Taktiikan palstalla jatketaan viime numerossa aloitettua artikkelisarjaa, joka käsittelee elokuussa 2008 tapahtuneen Venäjän ja Georgian välisen sodan tapahtumia ja johto- päätöksiä. Tässä numerossa käsitellään sodan osapuolten tavoitteita ja suunnitelmia sekä sodan tapahtumia. Artikkelin on tarkoitus luoda lukijalle perus- ymmärrys Georgian sodasta, jotta seuraavissa numerois- sa esitetyt tiedot ilma-aseen käytöstä ja ilmapuolustuksen toiminnasta voidaan asettaa oikeaan kontekstiinsa.

Venäjän tavoitteet ja suunnitelmat

Venäjän operaation sotilaalliset ta- voitteet olivat: (1) Etelä-Ossetian ja Abhasian valtaaminen, (2) Georgi- an eristäminen valtaamalla satamat, (3) vaikuttaminen Georgian viestin- nän ja hallinnon johtamisen suoritus- kykyyn, (4) keskeisten kuljetuksiin liittyvien tieyhteyksien katkaisu sekä edellytysten luominen öljyputkien käytön estämiseksi sekä (5) edelly- tysten luominen jatkohyökkäykselle pääkaupungin Tbilisin valtaamiseksi.

Venäläiset toteuttivat Georgian sodassa yhteisoperaation, johon kuu- lui mekanisoitujen joukkojen, maa- hanlaskujoukkojen, pommi-, rynnäk-

Georgian sota - tavoitteet, suunnitelmat ja tapahtumat

kö- ja tiedustelukoneiden, merivoi- mien alusten sekä Etelä-Ossetian ja Abhasian joukkojen käyttö yhdis- tettynä samanaikaisesti toteutettui- hin verkkohyökkäyksiin. Jokaisella joukolla oli taistelussa oma roolinsa, joiden yhteisvaikutuksella päästiin edulliseen loppuasetelmaan strate- gisten tavoitteiden täyttämiseksi.

Nopea eteneminen Etelä-Osse- tian ja Abhasian alueiden valtaami- seksi, ilmaoperaation käynnistämi- nen välittömästi sekä operatiivinen ja huollollinen valmius antavat ymmär- tää, että hyökkäys oli suunniteltu ja valmisteltu huolellisesti. Eräiden läh- teiden mukaan päätös operaation to- teuttamisesta tehtiin jo toukokuussa, mikä antoi asevoimille kolme kuu- kautta aikaa valmistella ja harjoitella toimintaa.

Georgian tavoitteet ja suunnitelmat

Georgian operaation kokonaistavoit- teena oli lain ja järjestyksen sekä Tbilisin hallintovallan palauttaminen kapinallisen Etelä-Ossetian maakun- nan alueelle. Georgian hallinto ilmei- sesti oletti, että Venäjä ei puuttuisi, tai ehtisi riittävän nopeasti puuttua, Tskhinvalin alueelle suoritettavaan operaatioon. Georgian tavoitteena oli edetä nopeasti Etelä-Ossetian alueelle, vallata Tskhinvali ja eris- tää Trans-Kaukasus moottoritie, jotta Venäjältä mahdollisesti suuntautuvat vapaaehtoisjoukot eivät pääsisi tais- telualueelle.

Georgialla ei ollut valmiita ope- raatiosuunnitelmia laadittuna Etelä- Ossetian suuntaan, vaan suunnittelu jouduttiin tekemään tilanteen kehit- tyessä. Suunnittelutyö oli keskittynyt Abhasian suuntaan, jota oli pidetty uhanalaisena suuntana. Etelä-Osse- tian operaatiosuunta nähtiin lähinnä mahdollisena sivustauhkana. Puo- lustussuunnitelmia, joita olisi sodan edettyä tarvittu, ei ollut laadittu tai päivitetty Venäjän hyökkäyksen osal- ta. Pääkaupungin Tbilisin puolustus- ta ei ollut suunniteltu etukäteen, eikä minkäänlaisia puolustusvalmistelui- ta ollut tehty. Georgian oma intressi liittyä Natoon oli vaikuttanut jouk- kojen koulutukseen valmiutta alen- tavasti. Vaikka Venäjä nähtiin maan suurimpana uhkana, joukkojen kou- lutus oli keskittynyt rauhanturvaope- raatioiden ja vastaterrorismitoimin- nan harjoitteluun.

Hyökkäysoperaatio Tskhinvaliin suunniteltiin toteutettavaksi kolmes- ta suunnasta. Eristäminen ja joukko- jen saartaminen oli tarkoitus toteut- taa kaupunkia ympäröivien ylänkö- jen molemmilta puolilta ja isku kes- kustaan suoraan etelästä. Läntinen suunta annettiin 4. jalkaväkiprikaatin vastuualueeksi, jonka keskeisimpiin tehtäviin kuului vallata Avnevin kylä sekä keskeiset korkeat maastonkoh- dat Hetagurovon kylän läheisyydessä.

Näitä maastonkohtia Etelä-Ossetian joukot olivat käyttäneet epäsuoran tulen joukkojen ryhmitysalueina. 3.

››

jalkaväkiprikaatin tehtäväksi annet- tiin Georgian alueella olevien kyli- en suojaaminen valtaamalla itäisen suunnan keskeiset maastonkohdat;

muun muassa Prisin ylängöt. Hyök- käävien prikaatien oli tarkoitus suun- nitelman mukaan kohdata Guftin ky- lässä, jolloin pääkaupunki olisi ollut saarrettuna. Tämän jälkeen prikaatien joukot olisivat edenneet Rokin tunne- lille, mikä olisi estänyt mahdollisten lisäjoukkojen saapumisen alueelle.

Tällä välin erilliset pataljoonat sekä sisäministeriön joukot olisivat val- lanneet Tskhinvalin kaupungin alu- een. Lännessä oli tarkoitus hyökätä sivusuunnassa kahdella pataljoonal- la ja katkaista Tskhinvaliin johtava tie sekä vallata Rokin tunnelin alue.

Taistelutapahtumat 7.–8. elokuuta

Hieman ennen keskiyötä Georgia aloitti hyökkäysoperaation Tskhin- valin alueelle. Operaatio alkoi 23.55 aloitetulla massiivisella tulivalmiste- lulla. Georgian joukot käynnistivät hyökkäykset suunnitelmansa mukai- sesti tulivalmistelun jälkeen. Neljäs jalkaväkiprikaati hyökkäsi Tskhin- valin länsipuolella kohti kaupungin luoteisosia, jossa vähintään yhdellä pataljoonalla oli tarkoitus estää lisä- voiman tulo kaupunkiin ohitustien suunnassa. 3. jalkaväkiprikaati aloit- ti aamulla hyökkäyksen Tskhinvalin itäpuolella. Prikaatin kolme pataljoo- naa puhdistivat kyliä sekä valtasivat keskeisiä maaston kohtia alueelta. Pri- kaati kohtasi Etelä-Ossetian linnoitet- tuja joukkoja Prisin ylängön alueella.

Päähyökkäyksen keskellä hyök- käsi erillisistä pataljoonista koottu taisteluryhmä. Hyökkäystä vaikeut- ti toiminnan johtaminen, koska tais- teluryhmältä puuttui komento-osat, ja radiot eivät olleet yhteensopivat laidoilla hyökkäävien prikaatien kanssa. Taisteluryhmä joutui päivän

aikana useisiin taisteluihin ja vastas- sa olleen vihollisen vahvuus yllätti joukon. Taisteluryhmän ongelmien takia neljännestä prikaatista siirret- tiin joukkoja taistelemaan kaupungin alueelle. 41. ja 42. pataljoona, jot- ka olivat päässeet ensimmäiseen ta- voitteeseensa Hetagurovon alueelle, käskettiin hyökkäämään Tskhinvalin keskustan alueelle noin kello 10.00 alkaen. Pataljoonien hyökkäyksen ja georgialaisen erillisen panssarivai- nupataljoonan hyökkäyksen vaiku- tuksella kaupungin keskusta saatiin pääosin Georgian joukkojen haltuun.

Kello 14.00 mennessä Georgian jou- kot hallitsivat pääosaa Tskhinvalin alueesta. Kaupungin laidoilla hyö- känneet prikaatit eivät kuitenkaan päässeet hyökkäyksillään niin pit- källe, että niiden hyökkäyksillä olisi kyetty estämään vastapuolen lisävoi- man keskittäminen alueelle.

Päivän aikana käytyjen kiivai- den taisteluiden ja ilmahyökkäysten seurauksena georgialaisjoukot jou- tuivat vetämään kaupungin eteläosiin ne joukot, joiden oli tarkoitus estää venäläisjoukkojen pääsy kaupunkiin pohjoisesta. Kello 22.00 mennessä Tskhinvali oli palautunut Etelä-Os- setian joukkojen hallintaan. Samal- la pieni venäläisjoukko pääsi etene- mään Hetagurovon alueelle.

8. elokuuta aamuyöllä aloitettiin Georgian 45 000 sotilaan vahvuisen reservin liikekannallepano. Joukko- jen perustamisen keskeisimpiä alu- eita olivat Gori, Senaki ja Tbilisi.

Päivän aikana 2. jalkaväkiprikaati keskitettiin Etelä-Ossetian taistelu- alueelle Abhasian suunnasta Sena- kin alueelta.

Noin 01.00 Venäjän yleisesi- kunta antoi käskyn, jonka mukaan Etelä-Ossetian rajan läheisyydessä harjoitusalueella olevien joukkojen oli edettävä Rokin tunnelin kautta Etelä-Ossetiaan. Puolessa tunnissa

käskystä pataljoonan vahvuiset tais- teluosastot 693. ja 135. motorisoi- duista jalkaväkirykmenteistä, jotka kuuluivat 19. motorisoituun jalka- väkidivisioonaan, olivat tehtävänsä mukaisesti liikkeellä. Kello 02.00 venäläisjoukot tunkeutuivat Etelä- Ossetian alueelle. Päivän aikana ve- näläiset keskittivät joukkojensa osia Tskhinvalin pohjoispuolelle. Liikettä hidasti alueen tiestö sekä georgialais- ten tulenkäyttö. Venäläisjoukot osal- listuivat taisteluihin ilmaiskuin sekä tykistön tulella.

9. elokuuta

Aamulla Georgia aloitti uuden hyök- käyksen Tskhinvalin alueelle useas- sa suunnassa. 2. jalkaväkiprikaati hyökkäsi panssarivaunujen tukema- na kaksi pataljoonaa (22. ja 23. ke- vyt jalkaväkipataljoona) rinnakkain kohti Hetagurovoa, jossa joukot koh- tasivat venäläisjoukkojen kärjen. 3.

jalkaväkiprikaati käynnisti uuden hyökkäyksen kaupungin itäpuolella ja keskellä 4. prikaatilla vahvennetut joukot yrittivät vallata Tskhinvalin uudella rynnäköllä.

Venäläisjoukot, joiden etenemi- nen oli pysähtynyt Tskhinvaliin joh- tavalle tielle, saivat suuria vahvennuk- sia pohjoisesta ja aloittivat hyökkäyk- sen luoteesta pääkaupungin alueelle.

Noin kello 14 venäläisjoukot aloitti- vat tunkeutumisen Tskhinvaliin tietä- mättä sitä, että myös Georgian joukot aloittivat samaan aikaan hyökkäyksen alueelle. Georgian joukkojen hyökkä- ykseen liittyi väijytyshyökkäys, jossa haavoittui Venäjän 58. armeijan ko- mentaja, kenraali Anatoly Khruly- ev. Georgian tiedustelujoukot iskivät osastoon, jossa oli armeijan komen- taja ja useita toimittajia. Komentaja haavoittui, useita esikuntaupseereita kaatui sekä lukuisia ajoneuvoja tuhou- tui. Osaston 30 ajoneuvosta selviytyi iskusta vain viisi. Tapausta pidetään osoituksena Venäjän armeijan tiedus- telun heikosta suorituskyvystä viiden päivän sodan aikana.

Toisen taisteluvuorokauden ai- peRuSluKemIA

TAKTIIKASTA