TURUN' ELÄ IN SU O JE LU SYttD ISTY S
I 8 7 I - I 9 2 I .
TURUN £LAIN=
SU O JELUS YHDISTYS
18T1—1921
HOTTO: .J o k a p e rh o , m ato, jo k a m aassa m ataa, sai elolta tu n n o n ;
n iit’ ällös sä kiusaa."
(R uotsin k ru u n u n p rin s s in , sittem m in k u n in g a s O skar I:n, aapisesta.)
TURKU . UUDEN AURAN KIRJAPAINO . 1921
T U R KU
^ u O L
C .\9>
Kun kaupungin sa n o m a le h d e s sä oli julkaistu yleisölle kehoitus p e ru s ta a eläin- suojelusy hdistys T urk u u n , k o k oontuivat helmikuun 22 p :n ä v. 1871 mainitun kau
pungin teatterilämpiössä s e u r a a v a t henkilöt: rouvat, kenra alitar Mathilda Krook, luutnantin r :v a E m m a von Schantz, ka mreerin r : v a A u g u s ta Landell ja T h e ré se Palm gren; neidit Maria Kraftman, Alma Krook, Victorina Crusell, J. W ald s ted t, Olivia Lnndell ja Betty Elfving; k a u p p a n e u v o s ja ritari Erik Julin, hovioikeuden- notari, palooni S. W . von Troil, hovioik. notari K. J. Edelsköld, konsuli John Julin, kollega O. W. Malmström, v arap as to ri Karl R obert M alm strö m , eläinlääkäri J. A.
Palmgren, henkikirjnri Ludwig Landell, apteekkari Karl Lindeman, filosofiankandi- daatti Ern st Rönnbäck, k a u p p ia a t Carl Äkerm an, N. J. Sundahl, Alex. T ö rn u d d , H. E. Nyman, P. A. Sviberg, v ärjärimestari C. J. Blomqvist, jo h ta ja A u g u s t Je ansson ja tehtailija L. G. Zetterg re n.
P uheenjohtajaksi täs sä ti laisuudessa valittiin hovioik. notari, parooni von Troil ja pöytäkirjaa piti p y y n n ö s tä Ludvv. Landell, henkilö, jo t a voitaneen pitää koko u k sen koollekutsumisen v arsin ais ena alotteentekijänä.
Esitetty s ä ä n tö e h d o tu s läpikäytiin ja hyväksyttiin siinä m u odossa, jo k a sittem
min jä te tty n ä Keisarillisen Senaatin tarkistettavaksi vahvistettiin sen päätöksellä 31 p :n ä to u k o k u u ta s a m a n a v u onna 1871.
Sääntö jen ensimm äisessä p y k ä lä s sä mainittiin yhdis ty ksen tark o itu k sen a olevan toimia säälivän ja lempeän eläintenkohtelun hyväksi, samoinkuin erityisesti taistella eniten juurtu neita eläin rääk k äy s m u o to ja v astaan, joihin luettiin:
eläinten pakottam inen ponnistuksiin, jo tk a k ä y v ä t yli niiden voimien tai o v a t niiden luonnolle soveltu m attom ia ;
sellaisten ajokalujen käyttäminen, jo tk a joko h a a v o it ta v a t eläintä tai s a a t t a v a t niille tuskia;
nälällä ja janolla kiusaam inen tahi ilkeydestä, hu o lim a tto m u u d e sta tai k ev y t
mielisyydestä, varsinkin piiskan käyttäm isestä, jo h tu v a rä ä k k ä ä m in e n ;
niiden kuolinkamppailun tekem inen pitem m äksi ja tuskallisemmaksi kuin välttäm ättöniintä on.
Vaikka esivallan v ahvis tu s sääntöihin saatiin v a s ta elokuussa, niin olivat useim
m at helmikuun 22 p:n kokouksen läsnäolijat k a ts o n e e t ta rkoituksenm ukaisim m a ksi pe ru s ta a yhdistys viipymättä j a ry h t y ä alustaviin toimenpiteisiin; m. m. pääte ttiin eri tahoille levittää lomakkeita, joihin jäseniksi h a lu a v a t henkilöt olivat tilaisuu
dessa merkitse mään nimensä. E nem m istö oli sitä mieltä, e ttä tällainen ve toam inen yleisöön herättäisi s u u r e m p a a lu o tta m u sta siinä tap au k s essa, että tä m ä v e to o m u s julkaistaisiin paikkakunna lla tu nnettujen henkilöiden allekirjoituksella v a ru s te ttu n a .
Mainittu peru s tav a k o kous valitsi yhdis ty ksen jo h to k u n ta a n s e u r a a v a t y h d e k sän henkilöä: v a p a a h e rr a von Troil, jo k a sai 19 ään tä , eläinlääkäri P alm g ren 18,
h e r r a t Blom qvist ja Landell kumpikin 17, neiti K ra ftm an ja h :r a Edelsköld kumpi
kin 16, konsuli Julin 15, h :r a T ö r n u d d 13 ja h :r a Sv iberg 9.
Heti p e ru s ta v a n kokouksen jälkeen ryhtyi v a sta -a se te ttu jo h to k u n ta järjestely- toimiin ja valitsi puheen jo h tajak s een v a p a a h r a von Troilin, varapuheenjohtajaksi konsuli Julinin, sihteeriksi Landellin ja rah asto nhoitajaksi T örn uddin. Konsuli Julin ei liene o tta n u t o s a a useam piin jo h t o k u n n a n neuvottelukokouks iin sekä erosi jo h to k u n n a s ta jo ennen sy k s y ä 1871, minkä jo h d o s ta v a ra p u h e e n jo h ta ja n toimeen tuli notari Edelsköld.
Maalisk. 26 p :n ä 1872 pidetyn vuosikokouksen p ö y täk irjasta ilmenee ikään
kuin jo h to k u n ta olisi k a ts o n u t peru s tam isv u o d en ylimääräiseksi vuodeksi, sillä m ainit ussa vuosiko k o u k sess a — pöytäkirjan 3:s pykälä — ratkaistiin arvalla, ketkä jä s e n e t tulisivat e r o a m a a n jo h to k u n n a s ta tä m ä n ensim mäisen vu oden lopussa.
Arp a lankesi n:ti KraftmaiTille ja tehtailija Blomqvistille, jo tk a valittiin uudelleen.
Konsuli John Julinin tilalle, jo k a ensimmäisen v u oden aikana oli kieltäytynyt jä se
n y y d e stä , asetettiin k a u p p ia s A. B. Nordfors.
K auan ei v a s t a m u o d o s te ttu yhdis ty s voinut työskennellä te k e m ä ttä havaintoa, e tt ä sen y h ä enem m än vakiintu va ja kehitty vä toiminta pakotti yh disty kse n kosk e
tuksiin lähise utujen kanssa, vaikkakin sen tar k o itu k sen a oli ollut toimia vain koti
paikkak unnalla, T u ru s s a .
Kun sitten vielä sattui, että myöskin muilla paikkakunnilla m aa s sa m m e muo
dostui s a m a n ta p a isia yhdistyksiä, alettiin näiden kesken kaivata jonkinlaista jä r
je s te t ty ä yhteistoim intaa.
T ä s t ä oli s eurauksena, että täytyi keksiä apukein oja tä m än pulman ratkai
semiseksi.
Varhaisin n äis tä oli ruununvouti F. Westerlin gin v. 1882 tekem ä ehdotus, jonka m u k a a n yhdistys, lähettäm ällä läänin papistolle j a kunnallislautakunnille kierto
kirjeitä, kehottaisi m u o d o s ta m a a n eläinsu ojelusy hdistyksen haaraosasto ja, joiden
— sen ohella, että saisivat om an h ark in tan sa m ukaan k ä y tt ä ä varojaan —- tulisi T u r u n em ä - 1. p ääyhdis ty kselle lä h e ttä ä vuosittainen selonteko toiminnastaan.
T ä m ä e h d o tu s ei aih e u tta n u t mitään toimenpiteitä.
Helsingin eläinsu ojelusy hdistyksen välityksellä ilmoitettiin Yhdistykselle ensin
m ainitun p u h e e n jo h ta ja n Sakari Topeliukse n te k e m ä stä yhteenliittymissuunnitel- m a s ta nimeltä „S uom en yhdis tyneet eläinsuojelu syhdistykset” , johon Yhdistyk
sen jo h to k u n ta pääpiirteissään yhtyi ja jo ta käsiteltiin v:n 1895 vuosikokouksessa, jo k a myöskin h yväksyi ehdotuksen. Koska maaseudulla täm än aja tuksen kan
n a tu s lienee ollut pienempi kuin olisi ollut to ivottavaa, jäi e hdotus lepääm ään siksi, k unnes se otettiin o hjelm aan m a a m m e ensim m äisessä yleisessä eläinsuojelus- k o k o u k s e s s a Helsingissä v. 1899, missä siihen su htauduttiin lämmöllä ja se lopul
lisesti valmistui, ollen kuitenkin edelleenkin p a k o te ttu jä ä m ä ä n vain hurskaaksi toivomukseksi. P ä ä tö s riippui m a a m m e silloisista valtiollisista olosuhteista.
S a a tt a a k s e e n a ja tu k se n edes jonkun v err an lähem mäksi toteutum ista, otti Y hdisty k sem m e p ohditta vaksi vä h ä n myöhemmin k ysym yksen sääntöje n ko lm an
nen §:n m uuttam is esta, jo s ta oli s e u r a u k s e n a K. Senaatin toukok. 28 p :n ä 1901 v a h v is ta m a sanotun §:n s a n a m u o to , jo s s a m. m. mainitaan, että Yhdistyksellä
»on sek ä passiivisia, m ak s av ia e ttä aktiivisia, m a k s a m a tto m ia jäseniä, m u tta s a a t
t a a sitäpaitsi valita sek ä kirjeenvaihto- että kunn iajäsen iä” ; sam oinkuin että
„Yhdistys, jo n k a tarkoitus on eläinystävällinen, void aan sa m a te n o tta a jä s e neksi ja on siten valittu yhdis ty s p u h e e n jo h ta ja n s a tai nutun v a rta v a s t e n valitun ja valtuutetun jäsenen k a u t t a oikeutettu k ä y tt ä m ä ä n niitä valtuuksia, jo tk a kuulu vat Turu n Eläinsu ojelusy hdistyksen jäsenelle.”
T ä te n s a a v u te tt u a oik eutta käytti Yhdistys hyväkseen k u ts u e ssa a n sa m a n a vuonna — kesäk. 29 p :n ä 1901 — kirjeenvaihtojäseniks i Helsingin E läintenystävät sekä Helsingin, Hämeenlinnan, T a m p e r e e n , Vaasa n, Viipurin j a Naantalin-Raision eläinsuojelusyhdistykset samoinkuin T u ru n H ev o s te n y s tä v ä t; ty y d y ty k se k se e n sai Yhdistys havaita, että n ä m ä k u ts u t otettiin mielihyvällä va sta a n .
T am m ik. I I p:ksi 1902 kuulutti Y hdistys p idettäväksi ensimmäisen neuvot
telukokouksen kirjeenvaihtojäse nten kesken; tä h ä n tilaisuuteen oli Yhdistyksellä ilo s a a d a lausua tervetulleiksi T a m p e r e e n , Hämeenlinnan ja Naantalin-Raision yhdistysten edustajat.
M aa s sa m m e vallinneiden valtiollisten olosuhteiden ansioksi on m ainittava näi
denkin yritysten epäonnistuminen.
Eipä edes paik kakunnallam me pid etyssä toise ssa yleisessä eläinsuojelus- kokouksessa, johon o sanotto oli sangen vilkas, otettu yhteen liittymisa siaa u u d e s
taan esille.
V. 1915 ryhtyi Yhdistys, p u h eenjohtajans a, lehtori B e r g r o th ’in alotteesta, toi
menpiteisiin Ruotsissa ja N o rjas sa hyviin tuloksiin johtaneiden kunnallisten eläin- suojeluslautakuntien aika ansa amise ksi, joiden te h tä v ä n ä olisi valvoa eläinsuojelus- harrastu ksia kunnis sa; huolehtia m. m. eläinten a s u m u k sis ta ja kohtelusta, pitää silmällä mahdollisesti esiintyvää nälälläpitoa, p uoskaroim ista sek ä te u r a s tu s ta ilman edelläkäypää ta innutt am ista j. n. e.
Sellaisia lautakuntia on ilmoitettu olevan Q etassa, Hiittisissä, Kauvatsalla, Kiikalassa, Koskella T. 1., Laitilassa, Mouhijärvellä, Nauvossa, U udenkaupungin m aas eurakunnass a, T y rv äällä j a Yläneellä.
Vähän to istavuosik ym m entä äskennrainitun toisen yleisen eläinsuojelus- kokouksen jälkeen vastaan o tti Yhdistys k u ts u n kolm anteen, jo k a oli m ä ä r ä tty pidettäväksi Hämeenlinnassa elok. 2— 4 p :n ä 1917, k ä y ttä e n tä tä tilaisuutta ehdot- taakseen keskusteluaineeksi Sakari Topeliuksen ajatusta, m a a n eläinsuojelus- yhdistysten jä r je sty n e e stä yhteenliittämisestä. Yleinen kokous hyväksyi e h d o tu k sen ja Keskusliitto perustettiin tam mik. 14 p : n ä 1918, S. T : n s y n ty m ä n vuosi- sataispäivänä.
Maallemme v. 1917 k oittanut „ v a p a u d e n a ik a ” on, kuten yleisesti tunnettu a, tu onut m ukanaa n lainsäädännön ja hallinnon aloilla palavan toimintahalun, jo k a m. m. on s a a t ta n u t yhdistystoim innan kin yksityiskohtaisen tark an säännöste ly n alaiseksi. Sen k au tta ilm aantunut velvollisuus ilmoittautua luetteloimisviranom ai- sille, antoi Yhdistyksellemme aiheen sään tö jen tarkistamiseen j a osittaiseen k o rjaa
miseen; silloin ei kuiten kaan mitenkään ry h d y t ty m u u tta m a a n niitä jo h ta v ia peri
aatteita, jotka v. 1871 oli asetett u Yhdistyksen toiminnan perusteiksi.
Tilapäiskirjeenvaihdon k a u tta on Yhdistys, edellälueteltujen kirjeenvaihto jäsen- ten lisäksi, s a a n u t v a s t a a n o tt a a jä s e n k u ts u n kahteen ulkomaalaiseen, nim. Könings- berger Thierschutzver ein ja Österre ichisc her Bund der Vogelfreunde in Graz- nimiseen, eläinystävälliseen yhdistykse en. Vähäiseksi v a stasuosionosoitukseksi on Yhdistykse mm e p y y tä n y t s a a d a lukea myöskin n ä m ä yh d is ty k set jäsenikseen.
— - :... •• —
S. W. v. Troil. Ludvig Landell.
F ö re n in g en s funktionärer och d es s es verksam hetsår.
Y hdistyksen virkailijat ja heidän toim in tavu oten sa.
Bestyrelsemedlemrnar. Toimikunnan jäsenet.
Alopaeus, W . W., rådm an, ra atim ies ... 1914— 1920 Bergro th, F. W. M., lektor, lehtori ... 1904— 1918 Blom berg , Edw., ha ndlande, kau p p ias ... ... 1899— 1910 Blomqvist, C. J., fabrikör, tehtailija ... 1871— 1899 Brofeldt, P., tukthusdire ktö r, kuritu shuoneen jo h ta ja ... 1880— 1882 Dahlén, N., lands kam re rare, lääninkam reeri ... 1886— 1897 Edelsköld, K. J., h o vrättsnotarie, hovioik. n o t a r i ... 1871— 1875 Ekblom, T., korkfabriksdirektör, korkkiteht. jo h ta ja ... 1905— 1906 Fabritius, Leop. J., militärveterinär, sotilas-eläinlääkäri ... 1909— 1920 Fabritius, Ludvig, läned jurläk are, läänineläinlääkäri . . . . 1887—-1908 <S 1912— 1920 Fieandt, A. v., tullkassör, tullikamarinkasööri ... 1909— 1911 Frenckell, Ferd., handlande, konsul; kauppias, konsuli ... 1883— 1892 Hirn, Hj., överste, eversti ... 1906— 1907 Holländer, J. F., länebokhållare, lääninkirjanpitäjä ... 1902— 1903 Holm ber g, j. W., ångbåts befälhav., höyrylaivan päällikkö ... 1898— 190S Humelin, John, to baksfabrikant, tu pakkatehtailija ... 1890— 1901 Karsten, O. J., referend. sekretera re, esittelijäsihteeri ... 1890— 1892 Koskinen, S., m ålarem ästare, maalarimestari ... 1909— 1920 Kraftman, Maria, köpman, kauppia s ... 1871— 1884 Landell, Ludwig, s p a r b a n k s k a m r e ra re , säästöpankinka m reeri ... 1871— 1889 Lehtinen, J. R., s o ck er b ag are, sokerileipuri ... 1893— 1905 Lilius, Hugo, senator, senaatto ri ... 1893— 1897 Lindholm, A. W., je r n v ä g stje n ste m a n , rautatienvirkailija ... 1911— 1913 Lindström, John L., h o v rättsråd , hovioik. neu vos ... 1885— 1889 M annström , Alb., rådm an, raatim ies ... 1906— 1908 Nieminen, Ludw., jo rd b ru k are, maanviljelijä ... 1901— 1920 Nordfors, A. B., köpm an, kauppia s ... 1872— 1886 N yberg, K. Alf., stadsvete rin är, kaupungin eläin lääkäri ... 1902— 1920 N ybergh, Vilhelm, vicelandssekr., varalääninsihteeri ... 1888— 1902 P alm gren, J. A., läneveterinär, läänineläinlääkäri ... 1871— 1887 Palm ro os, O. F., kollega ... 1898— 1901
Ramstadius, A., handlande, kau p p ias ... 1920 Renfors, C., han dlande, kau p p ias ... 1914— 1920 Rydman, A. W., landssekre tera re , l ä ä n i n s i h t e e r i ... 1890— 1903 S chauman, A., gen eralsk a, k enra alitar ... 1897— 1899 Spoof, A. R., stadsläkare, k aupungin lääkäri ... 1891— 1903 Sviberg, P. A., handlande, kau p p ias ... 1871— 1879 Thuring, R., general, kenraali ... 1904— 1910 Tra p p , C., jernhandla nde, ra u ta k a u p p ia s ... 1903— 1905 Troil, S. W. von, frih., se d e r m e ra senator, v a paah., sittemm. senaatto ri 1871— 1885 T örnqvist, John, resta uratör, ravintoloitsija ... 1910— 1910 T örnudd, Alex., handlande, kau p p ias ... 1871— 1872 Westerling, F., kronofogde, r u u n u n v o u t i ... 1873— 1890 W estm an, R., f.d. polism ästar e, ent. poliisim... 1908— 1913 Wigelius, J. G., handlande, kau p p ias ... 1876— 1898 Wilén, Artur, fabrikant, tehtailija ... 1919— 1920
Av dem hava fungerat såsom: Heistä ovat toimineet:
Ordförande. — Esimiehenä. Spoof, A. R... 1898— 1903 & 1919 Troil, S. W. v ... 1871— 1885 Nyberg , K. A... 1904— 1908
Dahlén, N... 1886— 1897 Fabritius, L. J ... 1909— 1918 Spoof, A. R 1898— 1903 & 1919 Wilén, A... 1920
rtiuring, R 1904 1908 Kassör. — R ahastonhoitajana.
l e7 0th' J \ T M 1909 1918 Törnudd> Alex... 1 8 7 1 - 1 8 7 2 Nyberg, K. Alf... 1 .2 0 Westerling, F ... 1873— 1890 Sekretare. — Sihteerinä Spoof, A. R... 1891— 1896 Landell, L u d w ... 1871— 1889 Humelin, J ... 1897— 1899 Karsten, O. J ... 1890 Holmberg, J. W ... 1900— 1908 Nyb erg h, W ... 1891— 1892 Fieandt, A. von ... 1909— 1911 Lilius, Hugo ... 1893— 1897 Koskinen, S ... 1912— 1920
Revisorer hava värit: — Tilintarkastajina ova t olleet:
S avander, A. F. G., vicelandskam re r, v a ra lä ä n in k a m r... 1871— 1889 Rönnbäck, Ernst, tidnings man, sanom alehtim ies ... 1871— 1878 Lindström, John, L., h o vrättsnotarie, hovioik. notari ... 1879— 1884 Sviberg, P. A., handlande , kauppia s ... ... 1885— 1899 Träskelin, A. S., kronofogde, ruununvouti ... 1890 Löfblom, C. J., landträntm äst., lä ä n in rah as to n h o itaja ... 1891 Lilius, Hugo hovrättsnotarie, hovioik. notari ... 1892 Ceder, Axel, b an k tjen stem an , pankinvirkailija ... 1893— 1917 Stenber g, Emil, bokhandlande, kir jakauppias ... 1901 Sviberg, J. A., han dlande, k a u p p ia s ... 1900 Ståhlström, A. O., ekon. direktör, taloustirehtööri ... 1904— 1919 Forsblom, V., b an k tjen stem an , pankinvirkailija ... 1918 Svensson, S., fabrikant, tehtailija ... 1919
Yhdistyksen ensimm äisen pu h een jo h tajan j a sihteerin edeiläesitetyt pienois
m u o to k u v a t a n ta v a t aiheen muutam in sanoin kosketella Landekin sukua.
V a p a a h ra S. W. von Troil ei kaivanne tä s s ä yh tey d es sä mitään henkilö
tietoja, varsinkin kun hänen ansiokas toimintansa kunnallis- ja valtiomiehenä on yleisesti tunnettu ja tu n n u s te ttu Suom essa, ennen ka ikkea T u ru s s a , ja lähde
tieto ja hänen sukulaisuus suhteistaan on halullisten saatavissa.
L u d w ig Landellista, jo n k a suku, sa a ta v is s a olevien tietojen m ukaan, on miehenpuolelta sam m u n u t, lienee paikallaan t ä s s ä y h te y d e s sä esittää, v a p a a h ra T o r Carpelanin „Ä bo D o n a to re r” -te o k se ss a mainittujen henkilötietojen lisäksi, seu- r a a v a a :
H änen harvinaisenpuoleinen su k u n im e n sä saattaisi viitata ruotsalaiseen alku
p erä än, m u t ta Bergholmin, yksityisten ta holta sa a tu je n ilmoitusten v ahvis tam a ti edonanto S ukukirjass a mainitsee suvun kuitenkin olevan suomalaisen. — P e r
niössä sijaitsev an Näsen kartan o n alustalaisiin kuului 1700-luvun keskivaiheilla torppari, jolle maalisk. 9 p :n ä 1775 syntyi poika: Erik, joka lukuhaluisena pääsi kouluun ja sai ajan tav an m u k aan rehtorilta sukunim en, nirn. Landell, kosk a hän oli kotoisin maalta, „från la ndet” . S am anaikais esti eli ja vaikutti Perniössä luk
kari Johan Achrén ja hä nen v a im o n sa Stina Ullner. Aviopuolisoilla oli ty tä r Sara Juliana, synt. 7. X. 1787; f 2. VII. 1841. — Erik Landekin jo htivat op innot papin- uralle. Hän toimi 1806— 10 ylim. j a 1812— 44 vakinaisena kappala isena Loka- lahden silloisessa k a p peliseurakunnassa, jo nne hän toi puolisonaan S ara Juliana Achrénin, ja missä hän itse kuoli 2. I. 1845.
Landell-puolisoiden jälkeläisistä tie tä v ä t „ a ik a k irja t” mainita neljä se uraavaa:
Erika s - 16. XII. 1818; naimisissa M askun kirkkoherran E. A. Almbergin k a n s s a ; f 30. IV. 1879.
W ilhelmina s. 30. XII. 1820; naimato n, kuoli. T u r u s s a 20. VIII. 1918.
Laurentius ( = Lore ns) s. 6. X. 1824; yliopp. 1846, musiikkistipendiaatti; fil.
kan d. ke väällä 1850; lääk. kand. kev. 1855; seurasi lääkärinä e räs tä krenatööri- ta r k k ’-am p u ja p a ta ljo o n a n o s a s to a B omars undin linnoitukseen, ollen m ukana sen pom m ituksess a, m u tta onnistui p a k e n e m a a n vä h ä n ennen sen antautum ista ja palasi mantereelle, missä sai toimen ruotuja koisen s o t a v ä e n I: ssä suoma!, ta r k k ’- a m p u ja p a ta ljo o n a s s a 27. VIII. 1855; lavantautiin s a ira stu n e e n a hän kuoli 19. XI.
1855, jä t tä e n nuoremmalle, 31. V. 1829 syntyneelle, veljelleen Ludwigille perin
nöksi s urevan m orsiam ensa. (C arpelanin, Åbo Donatore r, muk.)
L u d w ig T u r u n lääninhallituksen palveluksessa 1850, Piikkiön kihlakunnan henkikirjurina v :een 1885, jolloin hän pyysi ja sai eron; toimi pitkän aikaa sekä S ä ästö p an k in että T u ru n Elinkorkolaitoksen kam reerina; oli tunnettu lämpimäksi s o i to n h a rr a sta ja k si ja amatöö riviu lunso ittajaksi. — Kuoli T u r u s s a 22. IX. 1889, jä t tä e n jä lk een sä la p s e tto m a n lesken.
C. H. S tr an d b erg in teoksessa, Åbo stifts herd am innen I, T u r u s s a 1832 siv.
168, ilm oittam a tieto, e ttä isä Erik Landell olisi v : s t a 1817 ollut naimisissa Someron k ir k k o h e rra n ty ttä re n Fredrik a Maria Palanderin kanssa, on väärä , T u r u s s a elävän Erik Landellin ty ttär en p o jan , lehtori E. Jalavan, suosiollisen ilmoituksen mukaan.
T ä m ä n S tr a n d b e rg in virheellisen maininnan a ih e u tta ja n a lienee ollut lapsus oculi, sillä Som eron kir kkoherran A b rah am Fredrik Palanderin ( f 1819) vanhin tytär Fredrik a M aria oli ensin naimisissa Korpilahden kap pala isen Erik Landénin (s. 1770, f 1826) se k ä myöhem m in e rään ro k o tta ja Nordlundin k an ss a (Sukuk. s. 996).
Kahden ensim mäisen vuosikym m enen kuluessa kohdisti Yhdistys pääasialii- simman huomionsa hevosen suojelemiseen epäinhimilliseltä kohtelulta, ja vuosi
kertomuksissa p uolus tetaan tä tä näe nnäise sti yksipuolista toimintaa sillä, että m u u t kotieläimet, joiden lihaa ihminen k ä y tt ä ä ravinnokseen, juuri tä m ä n p e ru s teella v ä lttä v ä t aikaisemmin rä äk k äy k s en , kun ta a s h e v o sta rasitetaan, pahoin
pidellään ja kiusataan äärim m äisy y teen asti.
Yhdistyksen ensimmäisiä tehtäviä tuli sen täh d en olem aan syytteesee n a s e tta minen sellaisissa e läinrääkkäys tapauksissa, jo tk a rikk oivat voim assaolevaa lakia, minkä jo h d o s ta jo h to k u n ta m ääräsi viiden m a r k a n suuruisen palkinnon jokaiselle yh distykseen kuulu m attomalle henkilölle, jo k a saatto i lailliseen edesvas tuuseen eläinrääk käy kseen syyllisen. T ä s t ä p ä ä tö k s e s tä ei ilmoitettu ainoastaan paikka
kunnan poliisikamarille v a a n myös kin yleisölle läheisten kihlakuntien 4 0 :s s ä kirkossa julkiluetun kuulu tukse n ka utta, kä sittäen samalla maininnan siitä s a k k o m ä ä rä s tä , minkä asetu s 20 p:ltä kesäk. 1864 sääsi.
Jo tta mainittu palkkio tulisi lankea m aan todelliselle ilmiantajalle, ja ettei ylei
nen s y y ttäjä yksinomaan saisi nautt ia sakkorahoista, osotti jo h to k u n ta T u ru n ra astuvanoikeudelle anom uksen, että täm änlaatuis ia o ikeusju ttu ja käsiteltäessä todellinen ilmiantaja mainittaisiin pöytäkirjassa.
Ja kosk a kau pungin ajom iehet olivat s a a n e e t a m m a ttia a n harjoittaess aan rajoi
tuksetta k ä y ttä ä raajarikkoisia ja nälkiintyneitä hevosia, käänty i jo h to k u n ta kau
pungin maistraatin puoleen, aik aa n saad en sen, että ajom iesten h evoset määr ättiin kaupunginviskaalin tarkastettaviksi.
Maistraatille teki jo h to k u n ta esityksen, että pika-ajureita velvoitettaisiin kyl- m em pänä vuo d en aik a n a k ä y ttä m ä ä n peitettä hevosiaan v arten tilausta odoteltaes sa tai va rr o te ss a ajuria käy ttäv iä henkilöitä.
Edelleen ryhtyi jo h to k u n ta käteisillä varoilla jä r je s ty s - ja a v u stu sto im e n piteisiin väh e n tä ä k se e n e p ä jä rje s ty stä ja e stääk seen eläin rääk k äy s tä paik k ak u n n a n hevosmarkkinoilla.
M ä ä r ä ty s s ä suh teessa opiksi mainittakoon, että T u r u n Eläinsuojelusyhdistys , jolla myöhempinä vu osina oli ajoittain h u o m a tta v a s ti s u u rem p ia taloudellisia vai
keuksia kuin varhemmin, oli k a ts o n u t oie v an s a pak o tettu o tta m a a n k äy tän tö ö n menettelytavan, jo k a sivulta kats oen tuntuu jonkun verran horjuvalta, m u tta jo nka syy oli etsittävissä Y hdistykse n ra h av aro jen h eik osta tilasta.
Niinpä oli Y hdistykse n j o h to k u n ta v. 1871 a s e tta n u t edellämainitulla tavalla viiden markan suur uisen palkkion h ev o sr ä ä k k ä y k se n ilmiantajille. V. 1872 katsoi johtokunta välttäm ättöm äks i k o ro tta a palkkiota vielä viidellä mar kalla sek ä m ä ä räsi sen v. 1873 kah deksikym m eneksi mar kaksi. Kaiken täm än ta r k o tu k se n a oli k a n n u sta a ilmiantajia; m u tta v. 1870 piti jo h to k u n ta tarpeellisena, e ttä su m m a alennettiin viiteentoista m arkkaan, v. 1880 kym m eneen, v. 1889 viiteen markkaan, lopettaakseen sitten täm än palkkion ty k k ä n ä ä n v. 1893, jolloin sitä pidettiin epä
tarkoitukse nmukaise na, koska asianomainen päällikkö velvoitti järjestyspoliisin, jo k a myöhem min oli yksin o m aan tullut palkkiosta osalliseksi, v ir anpuole sta ilmianta
maan eläinrääkkäyksiä.
Samoin kävi myöskin jo h to k u n n an s ä ä tä m ä n — joskin v ä h e m m ä n vaihtele- van — ilmiantopalkkion ajohurjistelusta, jo hon k aupungin pik a-aju rit ta p a s iv a t tehdä itsensä syypäiksi, samoinkuin ylimääräisten vahtimiesten asettam isenkin hevosmarkkinain ajaks i e s t ä m ä ä n pah ak si tavaksi tullutta hillitöntä ajoa.
kotieläinten huolehtimista, on y h tä s u u r e s s a m ä ä r ä s s ä vaikuttanut hellyyden o so tta- miseen eläinmaailm aa k o h ta a n ylipäänsä. Yhdistys päätti nim. vuosittain v arata r ah o ja jaettaviksi kym m enen m a r k a n su uruisissa erissä kunniakirjan ohella etenkin palv elu ssää ty lu o k k aan kuuluville henkilöille, joille asianom aiset henkilöt ov at mää
rä n n e e t sa m ankaltaisia palkintoja omien tai heille usk ottujen kotieläinten lempeän ja säälivän kohtelun johdosta. M ainittu na ja se uraavien kahdento ista vuoden k ulu essa on t ä s tä palk innosta tullut osalliseksi 198 palvelijaa tai torpparia m aa
seudulla, kaksi v a p a u s s o ta a n o s a a o tta n u tta eläinlääkintäapulaista, 16 T u ru n pika- ajuria, 2 pika- ajurinrenkiä ja 4 a jom ie stä ; sen ohella on 24 tilalliselle jaettu vain diploomit.
Siinä tarkoituksessa, että jo hto k u n n an jäsenille suotaisiin tilaisuus edes jossain m äärin s e u r a ta S k andin aavian maiden eläinsuojelustyötä, järjestettiin aikaka us
lehtiin n ähden v uorottainen lainaus, jo ta ta r k o itu sta va rten tilattiin yksi aikakaus
lehti kustakin äsk e n m a in itu sta naap u rim aas ta. T ä t ä m enettelytapaa, jota jatkui vv. 1902, 1903 ja 1904, noud atettiin myöskin muiden tilapäisesti saatujen tai ostet
tujen painotuotteiden suhteen. Lainassaolleet p ainotuotteet liitettiin k i e r r o k s e l ta a n ” p a la te ssa a n alem panamainittu un, kaup u n g in k irjasto s sa olevaan kokoelmaan.
Lahjoja ja tilapäisavustuksia.
Edellä on jo mainittu, e ttä Y hdistys käyttö v aro jen p u u tte e s s a oli pakotettu su p istam aan to im intaans a ennakolta h y v äk sy tty jen tarkoitusp erien to teuttam isessa tai ty k k ä n ä ä n lu opum aan sellaisista suunnitelmista.
Yhdistyksen jä s e n m ä ä r ä on vain harvoin n o u s s u t yli 200; toiselta puolen se ei m yös kään tiettäv ästi ole ollut alle sadan, m u tta ei ylimalkaan ole jaksanut no u sta 150:een. Kun o tt a a huomioon, e ttä nä istä p a rinkym m enen vaiheilla on ollut naisia, joiden jä s e n m a k s u oli k ahden ensim mäisen vuosikymm enen kuluessa ainoas
taan kaksi markkaa, mikä maksu vv :n 1916— 17 ajaksi vahvistettiin koetteeksi kaikille jäsenille, niin k äsittää helposti, ettei tä tä tietä koituvat vuositulot ole voineet ta r jo t a Yhdistykselle tilaisuutta s uurtekojen suorittamiseen.
Kiitollisuudella on Y hdistykse n sen. tähden m u istettav a niitä lukuisia lahjoja, joita se on puolenvuosisadan kuluessa rahojen ja painotuotteiden m u odossa sa a n u t va s ta a n o tta a . T ä m ä n vä häis en julkaisun rajoitettu tila ei salli kaikkien hyv än tah toisten lahjoittajien mainitsemista. Sitä paitsi ov at u seat halunneet pysyä t u n t e m a tto m in a ” .
P ainotuotteiden m u o d o s s a s a a d u t lahjat o v a t olleet joko vuosikertom uksia ja kalentereita tai eläinsu ojelusy htymäin ja yksityisten eläintenystäväin julkaisuja.
Osaksi v alm is taakseen jäsenilleen tilaisuuden op pia tu n tem aan näiden lahjojen sisällystä, osaksi myöskin suojellakseen niitä pikaiselta tu houtumiselta, on Yhdistys p ä ä t t ä n y t sijoittaa mainitunlaiset p ain o tu o tteet T u r u n kaupunginkirjastoon. Vali
tettav as ti ei tä m ä p ä ä tö s kuitenkaan tullut tehdyks i ennenkuin v. 1898, eikä tähän kokoelm aan ole voinut sisältyä kaikkia niitä lentolehtisiä ja tilapäisjulkaisuja, jo tk a Y hdistyksen toim esta on jaettu.
Mainittuun kokoelm aan on kuitenkin liitetty ka ppale kutakin, mitä kirjan tai pikkukirjotelm an m u o d o s sa Yhdistys on joko ostojen k a u tta hankkinut tai lah
joituks ina saanut.
Koska Yhdistyksellä ei ole ollut v a r a a säännöllisesti julkais ta m itään pain o
tuotteita, niin on itse stään selvää, ettei m y ö s k ään painokappaleiden vaihto muiden yhdistysten kanssa ole voinut tulla kysym ykseen.
Lahjoituksia ja rahastoja.
Vuosikokouks essa maalisk. 31 p :n ä 1891, jolloin Yhdistys oli tä y t tä n y t kaksi
ky m m e n tä vuotta, sai se v a s t a a n o tt a a monivuotiselta tilintarkastajaltaan, vara - lääninkamreeri A. F. G. S avanderilta ( f 3. II. 1897), tu h an n en m a r k a n suuruisen lahjakirjeen. V. 1895 p äätti vuosikokous lahjoittajan toivomuksen m u k aan k ä y ttä ä täm än sum m an korot sek ä su om en- e ttä ruotsinkielisten, eläinystävällisten lento
lehtisten ostamiseen ja jakam is een kansakoulun oppilaille lu kukausien lopulla.
V. 1897 kuoli edesm enneen apteekkari Carl Lindemanin leski, r:v a Maria Lovisa, o. s. Cavander, joka oli y hdessä miehensä k a n s s a huhtik. 9 p : n ä 1875 laaditussa testam entissa m ä ä r ä n n y t T u ru n Eläinsuojelusyhdistyks elle viisituhatta mar kkaa, lähemmin määrittelemättä näiden varojen käyttöä. — M a r ra s k u u s s a 1898 sai Yhdis
tys nostaa mainitun s u m m a n sek ä neljän pro sentin koron kuolinpäivästä lukien, yht. 5311 mk. 11 p., jo s ta oli v ä h e n n e ttä v ä 50 mk. valvontak uluja.
T am m ik uussa v. 1900 ilmoitettiin Yhdistykselle, e ttä 3. XII. 1899 kuollut neiti G u s t a v a . Palmén oli tammik. 18 p :n ä 1894 tekem ällään testamen tilla m ä ä r ä n n y t T u ru n Eläinsuojelusyhdistykselle kolm anneksen n. 2000 m arkaksi arvioid usta omai
suudestaan; ja 6 p :n ä maalisk. 1901 nosti Yhdistys o s u u te n s a 818 mk. 22 p.
Kaksitoista-vuotisen väliajan jälkeen oli Yhdistyksellä jälleen onni s a a d a v astaan o ttaa seu raav a:
„O so ttaak sem m e p itäväm m e a rv o s s a sitä k a u n is ta työtä, jo ta T u ru n Eläin- suojelusyhdistys suorittaa yleisemmän ja su u r e m m a n inhimillisyyden edistämiseksi ihmisen su hteessa eläimiin sekä kunnio itt aaksem m e toiminimemme kuolleen neli
jalkaisen uskollisen palvelijan (h ev o s en ) ,,N oppen ” muistoa, sa a m m e täten kunnian jä ttää Eläinsuojelusyhdistykselle m u k a n a s e u ra a v a n „N oppen m uisto”-nimisen albu
min ohella s a ta (100) Smk. pohjaksi samannimiselle rahastolle, jo n k a k o ro t — sittenkuin rahasto on k a s v a n u t vähintäin 500 m arkaksi — yhdis tys s a a ja k a a y h d e ss ä tai u seam massa o sas sa palkintoina ke hoitukse ksi ja tunnustukseksi sellaisille ajo- miehille, jo tk a o v a t huolellisesti hoitaneet ja hyvin kohdelleet om ia tai heille usk o t
tuja hevosia. — Yllämainitussa albumissa tulisi säily ttää tulevia aikoja varten valo
kuvia palkinnonsaaneista ajomiehistä ja heidän hevosistaan.
Turu ssa, syyskuulla 1913.
C. & F. Ä k e rm a n ’in Jälk.
Toiminimi T u r u s s a .”
T ä h ä n p ohjarahastoon m ääräsi turkulainen kauppia s G. F. H a g m a n ( f 5. VIII.
1914) tam mikuun 12 p :n ä 1914 päivätyllä jälkisäädökse llään „ T u r u n Eläinsuojelus- yhdistykselle (Noppen muistolle) k a k s itu h a t ta (2000) m k .” ---„ s e k ä viiden (5) prosentin koron kuolinpäivästä” . — Lokak. 12 p :n ä 1916 ilmoittaa r a h a s to n hoitaja saan een s a n o staa 2186 mk. 11 p.
Lokakuun 16 p :n ä mainittu na v u o n n a 1914 on pöytäkirjaan merkitty, e ttä kap- teeninleski Fredr ika Josefina Holm berg oli lahjoittanut Yhdistykselle tu h a t (1000) markkaa, 11. III. 1911 kuolleen miehensä, Yhdistyksen monivuotisen ra h as to n h o ita-
jän ja innokkaan jo hto k u n n an jäs en en , kapt. J. W . Holmbergin, muistoksi. T ä tä — Y hdistykse n päätö k s en m u k aan — puolisoiden J. W. ja F*. J. Holmbergin ra haston nimellä sä ilytettävää lahjaa on ka p te e n in ro u v a Holm berg myöhem min lisännyt ajoittain tehdyillä lahjoituksilla.
S a m a n lokakuun 24 p : n ä ilmoitetaan, että Yhdistys oli s a a n u t edesmenneen neiti Mathilda Kristina Hellstenin perillisiltä v a s t a a n o tta a tu h a t (1000) m arkkaa, minkä s u m m a n äskenm ain ittu vainaja oli 18 p :n ä tammik. 1906 te k em ässä än testa
men tissa m ä ä r ä n n y t Yhdistykselle.
Vuosikertomus ka lenterivuodelta 1914 mainitsee sitäpaitsi se u r a a v a a : »Eri
näis et Yhdistykselle tarkoitetu t testam entit o v a t epäselvien m ä äräy sten perusteella lan g en n e et Suomen Eläinsuojelusyhdistykselle Helsinkiin, vaikka ne olivat aiotut T u rk u u n .”
T a m m ik u u s s a v. 1917 oli Y hdistykse n v a lv o tta v a n a neitien Selma ja Aman da Schalber gin lokak. 2 p :n ä 1909 laatim a testam entti, mikä sisälsi seuraavanlaisen m ä ä r ä y k se n :
»Meidän kumpaise nkin kuoltua on meille yhteisesti kuuluva neljännes T u ru n k a u p u n g is s a sijaitsevasta talosta ja tontista N:o 2 ensimmäisen kau pungin osan 2 3 :n n e s sa korttelissa lankea va T u r u n Eläinsuojelusyhdistykselle sen tarkoitusperien edistämiseksi, kuitenkin sillä ehdolla, että uskottu palvelijattare mme s a a elinaikanaan nautt ia niistä eduista, jo tk a me erityisesti laaditussa kirjelmässä olemme hänelle tu r v a n n e e t k y sy m y k se ss ä o le v a a n kiinteimistöön n ä h d e n .”
Siten saatu kiinteimistö myytiin hu utokaupalla, tuottaen 27100 mk., jo s ta s u m m a s t a erinäisten kulujen su orituksen jälkeen, koitui Yhdistykselle nettoa 26708 mk. Vuosik okouksessa aikaansai yhdis tyksen jo htokunta, että täm ä rahasto toistaiseksi saisi lisääntyä liittämällä koko vuosikorko p ääo m a an , kunnes täm ä olisi k a s v a n u t ainakin kolm eksikymm eneksituhanneksi markaksi.
V uosik okouksessa maalisk. 31 p :n ä 1910 oli Yhdistys h y v äk sy n y t p ä ä tö s lauselman, että r a h a s to v a ro je n v u osittaisesta kork ovoitosta oli vähintään neljännes
= 25 % liitettävä p ääom a an.
Koska kuitenkin »Noppen m uisto”-nimisen ra h a s to n katsottiin olevan vo im ak
k a a m m a n k asvun ta rpeessa, jo tta lahjoittajien toivomus voitaisiin to te u tta a jonkun v erran nopeammin, liitetään täm än rahas ton koko vuositulo toistaiseksi p ä ä o m a a n .
V. 1899 p äätti Yhdistys m u o d o s ta a p y sy v ä n »erikois-ra haston” hyvittääkseen aikaisempia laiminlyöntejä, kun nim. ei »vak in ais-jäsen m ak su ja” oltu, kuten olisi pitänyt, hu o m attu erikseen vuosijäsenten mak suista, v aan olivat tulleet käytetyiksi samoihin tarkoituksiin. M yöhem min saatujen pienempien lahjoitusten k au tta on tä m ä ra h a s to edelleen lisääntynyt.
Rahastonhoitajan selonteon m u k a a n käsittivät ra h a s to t jouluk. 31 p :n ä 1920:
Savanderin ... 1136:65 Lindemanin ... 5680: 36 Paimenin ... 1136 :6 5 Erikoisra hasto ... 9353: 95 Holniberg-puolisoiden ... 1305: — Mathilda Kristina Hellstenin ... 1069: 54 Noppen muisto ... 2800: 98 Sch alb ergin ... 3 1 4 5 1 :4 7
Aikakaus- ja len to leh tiä .
Sää ntö jen toisen §:n alkuperäisen — edelleenkin m u u ttu m a to n n a säilyneen
— tulkinnan m ukaan on yhdis tyksen jäsenen ..velvollisuus k y k y n sä m u k aan edis
tä ä yhdis tyksen tarkoitusperien to te u tta m ista m. m. om an esimerkin, neuvojen, kehoitusten tai varo itusten k a u tt a ” . M u t ta tu skin pa tarvin nee mainita, että äsk e n - mainittu suullinen ta p a on s a n g e n harvoin edis tän y t Yhdistykse n asiaa. S en - vuoksi johtuu ajatu s e re h ty m ä ttä uu d e m m a n ajan teh o k k aa seen välik appaleeseen:
p ain etu ssa m u o d o s sa leviävään sanaan.
Jo siksi varhain kuin m aalis kuussa 1877 v a s ta a n o tti Yhdistys Helsingin eläinsuojelusyhdistykseltä kehoitukse n takuu m erk in n än k a u tta m y ö tä v a ik u tta a aik akauslehden peru stamiseen ja tukemiseen eläinsu ojelusa atteen edis tämiseksi;
mutta rahavarojen heikon tilan perusteella katsoi Yhdistys ole v an s a pakoitettu jä ttä m ä ä n ehdotuksen h uom ioonottam atta.
V. 1884 teki V aasan eläinsu ojelusy hdistys e hdotuks en kuukautisen aik ak a u s
lehden julkaisemisesta maan kaikkien eläinsu oj.yhdistysten kannatuksella, ja h arras ra ittiu systävä K. Verkko kääntyi samoin Y hdistyksen puoleen eh d o tuksella, että hän suostuisi ju lkais em aan Suomen Raittiuden Lehden liitteenä aika
kautisen eläinsuojelusjtilkaisun sillä edellytyksellä, että Yhdistys puolestaan tilaisi su uremman m ä ä r ä n lehteä. Yhdistys sitoutuikin tilaam aan väh in tään 100 kpl., m utta vieläpä 150, jos vain liite varu stettaisiin kuvilla. T a r jo u s ei j o h t a n u t mihinkään toimenpiteisiin.
V. 1893 tehtiin uusi tar jo u s; tällä k e rta a oli ehdotu ksen a lkuunpanijana tu n nettu kirjailija F. W ald. Lönnbeck T a m m is a a r e s ta . T ä m ä anoi Y hdistykseltä v a sta u sta siihen, m ontako kuukau sijulkaisun v u o sik ertaa Yhdistys olisi h alukas tilaamaan kah den m arkan vuosimaksusta, samoinkuin haluaisiko Yhdistys sitoutua läh ettäm ään toimitukselle selostuksia toiminnastaan . Suostuen täh än merkitsi Yhdistys 100 kpl.
T u n te m a to n ta on, muodostu iko m inkäänkalt ais ta yh teisty ö tä vai oliko kilpailun- pelko s u r m a n n u t tu u m an jo kehtoonsa. Yritykse stä, sellaisena kuin se oli su u n niteltu, ei k uulu nut mitään. M u tta to u k o k u u s s a 1894 p ä ä t t ä ä Y hdistyksen jo h to kunta koetteeksi tilata jäsenilleen k ym m enen kpl. silloin ilmestyneen a ik a k a u s
lehden „Rättvisa m o t alla” ensim m äistä vih koa; m u u ta m ia päiviä m yöhem min saatiin kuitenkin suurempi m ä ä r ä ilmaiseksi.
Yhdistys tilasi sittemmin säännöllisesti kaikille jäsenilleen tä m ä n julkaisun, jo k a joidenkin toimitusrettelöiden takia v :n 1897 jälkeen ilmestyi nimellä „F inlands D ju rs k y d d ” . V :sta 1907 alkae n tehtiin kuitenkin se muutos, että aikakauslehti tilattiin vain sitä haluaville jäsenille, jo tk a senvuoksi sito utuiv at a v u s ta m a a n tilaa
mista yhdellä markalla. V :sta 1913 lähtien suoritti Yhdistys ainoastaan posti
kulut sek ä on su p istan u t tilauksensa 40:een kappale ese en, jo tk a ja etaan kun n an - tuville j. m. s.
Samoin on Yhdistys varo jen sa m u k aan tilannut suu r e m m issa erissä sään n ö l
lisesti kaksi k ertaa vuo d ess a ilmestyvää lentolehtistä „Pieni e läin ten y s täv ä” — m u u ta m a s ta s a d a s ta lähem m ä kolm eentu hanteen — sek ä ja k a n u t m ak s u tto m asti kaupungin lastentarhojen, pikkulastenkoulujen ja k ansakoulujen alkeisluokkien oppilaille, samoinkuin läheisten maalaiskuntien k ansakoulujen oppilaille.
Näitten ja kam isten supistamiseen o v a t v aik u ttan eet viime aikoina koho nneet hinnat, m u tta myös kin lisääntyneet p ostik ustannukset.
H ankittuaan vuoden 1888 a lm a n a k a ss a sijaa lyhyelle kirjotelmalle „muistettavia s ä ä n tö jä eläintenomistajille ja -hoitajille” , ryhtyi Yhdistys v. 1892 levittämään e nsim m äistä lentolehtis tään; m u tta sen johdosta, että Leipzigistä tarkoitukseen tilatut k u v a la a ta t sa a p u iv a t liian m yöhään, kustansi Yhdistys v. 1897 uuden, painok
sen, jo k a käsitti tällä k e rt a a 11000 su o m en - j a 4000 ruotsinkielistä ka ppale tta, jotka m ak s u tto m asti jaettiin k aupungin pikkulastenkouluille sam oinkuin kaikille sekä kau pungin että läänin kansakouluille, jo tk a olivat Yhdistyksen tiedossa.
Sitä ennen oli Yhdistys toiselta ta holta o s ta n u t ja ja k a n u t: „Kaksi erilaista n a a p u ria ” (1883; V a a s a ), su o m en n o s Porin ja meidän Y hdistyksem m e k u sta n ta m a ;
„Kehoitus yleisölle” (1894; H äm een lin n a); Sarv elan „ T o v e ri” ; „Jaloa kylvöä” — m u k aelm a Hökerb erg in Ruotsissa ju lkais em asta „Vi och de värnlöse” ; Juhani_Ahon ,,Kolme lastua lapsille” j. n. e.
V. 1897 jakoi Yhdistys G r a z ’in Lintujenystäviltä s aap u n een mallin mukaan laa
ditun lintuja koskevan julis tuksen sekä myöskin tappotaulu kon, joka sanoin ja kuvin esitti su r m a n a a m a rin ja sen käytön.
Kuten tu n n e ttu a ei m a a m m e m e tsä sty s- ja otuksen pyyntilaki helmik. 10 p:ltä 1868 vielä o tta n u t suojellakseen pikkulintujen maa ilm aa vainolta. Mutta sitten- kun huomio oli kiin tynyt lintujen jo u k k o m u rh a a n pohjois-Italiassa, ei k e stä n y t kauan ennenkuin myös kin pohjolan li ntu jenystävät ta r ttu iv a t asiaan.
Muiden suom alaisten m u k a n a yhtyi myös kin meidän Yhdistyksemme, Skandi- n a a v ia s ta s a a p u n e e n k uts un johdosta, k u n in g a ta r Margueritalle suunniteltuun, nö y
rään adressiin, jo s s a anottiin suosiollista suojelu sta meidän etelässä talvehtiville pikkulinnuillemme.
H y v ä t vaikutelm at kuitenkin tavallisesti h ä v iä v ä t helposti, ja niin ta paa m m e Y hdisty k sem m e v. 1905 liittyneenä poh joism aalaisten yhteiseen adressiin, joka tällä k e rta a osotettiin Italian maanviljelysministerille, k o sk a katsottiin tarkoitukse n
mukaise ksi — väärin kyllä — ko ro s ta a eritoten pikkulintujen maanviljelykselle tu o t ta m a a hyöty ä.
M y ö tä tu n to o n ja sääliin, luotujen olentojen kärs im ysten johdosta, vetosi G raz’in L intujenystäväin toimenpide, jo k a antoi Yhdistyksellemme aiheen s eu r ata esimerkkiä s e k ä v. 1898 julkaista ja levittää lintujulistusta sekä keh o ittaa talvisaikaan muista
m a a n meillä talvehtivia tiaisia.
S a m a n a v u o n n a julkaistiin meidän vielä voim assaoleva m etsästyslakim me, mikä k a u t t a v u oden tu r v a a ra u h a n useimmille sekä hyönteis- että siemensyöjille pikku
linnuille.
Jo v. 1892 oli Yhdistys alkanut lentolehtisissä esittää pikkulintujen suojelemista, ja tk a e n tä tä levittämällä C. Ullnerin & V. Lindmanin sekä F. A. W in gborgin kirjoi
tu ksia; sen lisäksi rupesi Yhdistys linnunpönttöjä hankkimalla työskentelemään tä m ä n asian hyväksi.
Pikkulintujen s u o jelem in en .
