Aktiiviurheilijoiden koulumenestys Aktiiviurheilijoiden kokemukset liikunnan ja opiskelun yhdistämisestä

(1)

Jenni Berglund

AKTIIVIURHEILIJOIDEN KOULUMENESTYS

Aktiiviurheilijoiden kokemukset liikunnan ja opiskelun yhdistämisestä

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Filosofinen tiedekunta

Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto, Joensuu Luokanopettajakoulutus

Kasvatustieteen pro gradu- tutkielma Huhtikuu 2020

(2)

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITET OF EASTERN FINLAND Tiedekunta

Filosofinen tiedekunta

Osasto

Itä-Suomen yliopisto, Joensuun kampus University of Eastern Finland

Tekijät Jenni Berglund Työn nimi

Aktiiviurheilijoiden koulumenestys

Aktiiviurheilijoiden kokemukset liikunnan ja opiskelun yhdistämisestä

Pääaine Työn laji Päivämäärä 13.4.2020

Sivumäärä 69

Kasvatustiede, Luokanopettaja

Pro gradu -tutkielma x

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma

Tiivistelmä

Pro-gradu tutkielmani tarkoituksena on selvittää lukion toisen vuosikurssin aktiiviurheilijoiden kou- lumenestystä Suomen kielen ja matematiikan opinnoissa ja sitä, miten aktiiviurheilijat kokevat sub- jektiivisesti mitattuna urheilun vaikuttavan koulutyöhön. Tutkimukseen osallistujat valikoituivat kahden liikuntapainotteisen lukion opiskelijoihin, jotka osallistuvat koulun järjestämiin aamuharjoi- tuksiin omien vapaa-ajalla tapahtuvien lajiharjoituksien lisäksi viikoittain. Aineisto kerättiin kysely- lomakkeella keväällä 2019 ja kyselyyn osallistui yhteensä 33 opiskelijaa kahdesta pääkaupunkiseu- dun liikuntapainotteisesta lukiosta.

Tutkielmani teoriaosuus muodostui kahteen keskeisen käsitteen ympärille. Koulumenestys kattoi suuren määrän teoriaa siitä, mitä koulumenestyksellä tarkoitetaan ja mitkä asiat vaikuttavat siihen lukioikäisenä. Toisena käsitteenä liikunta puolestaan käsitteli ajankohtaisesti tuoreimpia liikuntasuosituksia, liikunnan moninaisuutta sekä valmentajan- ja seuran toimintaa ja niiden vaikutusta nuorten liikuntaan. Tutkielma toteutettiin monimenetelmällisenä tutkimuksena eli aineisto koostui niin mää- rällisestä kuin laadullisesta tutkimusmateriaalista.

Tutkielma painottui laadulliseen tutkimusaineistoon, joka täydennettiin määrällisellä aineistolla.

Tutkimuksessa perehdyttiin lukion ensimmäisen vuoden ja toisen vuoden arvosanoihin koulumenestyksen kohdalla ja harrastusmääriä mitatessa. Tutkimustuloksien mukaan oppilaiden harrastusmää- rien noustessa, äidinkielen keskiarvo heikkeni ja matematiikan keskiarvo hieman nousi. Opiskelijat kertovat väsymyksen, harjoitteluaikataulujen sekä liikunnan täyteisen vapaa-ajan vaikuttavan kou- lutehtävistä suoriutumiseen.

Tulokset olivat hypoteesini mukaisia, mutta se missä toiselle liikunta oli koulutyötä kuormittava te- kijä, se oli toiselle voimavara. Tämä kertoo mielestäni siitä, että liikunnan määrät ja lajit ovat hyvin moniulotteisia ja kokemukset ovat aina subjektiivisia. Tuloksia voidaan pitää luotettavina tutkielman hyvän validiteetin ja reliabiliteetin vuoksi, mutta pieni spesifi otantajoukko vaikuttaa tutkimuksen yleistyttävyyteen. Liikunnan ja koulumenestyksen välisestä yhteydestä on tämän tutkimuksen avulla vaikea tehdä johtopäätöksiä, ilman vertailujoukkoa, joten tulevaisuudessa aiheesta voitaisiin tehdä laajempi tutkimus, jossa mukana olisi vertailujoukko aktiiviurheilijoiden lisäksi.

Avainsanat

Koulumenestys, liikunta, lukuaineet, urheilulukio, monimenetelmällinentutkimus,

(3)

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITET OF EASTERN FINLAND

Faculty

Filosofinen tiedekunta

School

Itä-Suomen yliopisto, Joensuun kampus University of Eastern Finland

Author Jenni Berglund Title

School success for active athletes

Experiences of active athletes in combining sport and study Main subject Level

Date 13.4.2020

Number of pa- ges

69

Kasvatustiede, Luokanopettaja

Pro gradu -tutkielma X

Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma

Abstract

The aim of this master`s thesis was to study to school success of active high school athletes is Finnish language and mathematics studies and how active sport is perceived to affect a student`s schoolwork. Par- ticipants in the study were selected as students of two sport-focused high schools who participate in morn- ing exercises organized by the school in addition to their own leisure-time sport exercise on a weekly basis.

In the dissertation, the student`s experiences of how active sports affect schoolwork and how stressful the student`s amount of exercise is were examined. The material was collected in the spring of 2019.

The theoretical part of the thesis consists of two main components: school success and exercise. School success covered many theories about what school success means and what things affect it in high school.

As another component, exercise, on the other hand, deal with new sport recommendations, coaching and monitoring activities, as well as issues affecting youth exercise. The thesis vas implemented as a multi- method research. Quantitative and qualitative research methodologies were used when collecting and ana- lysing the data. The thesis emphasized the role of qualitative research, supplemented by quantitative research data.

The material has been collected with a questionnaire and a total of 33 students from two sports high schools in the Helsinki metropolitan area participated in the survey. According to the research results, as the number of exercise of students increases, the grades of reading subjects deteriorate. Student report that fatigue, exhaustion and late internships affect school performance. However, students mention that exercise, on the other hand gives energy to everyday life.

The results were in line with hypothesis, but where for one exercise was burdening factor schoolwork, for another one it was resource. This reflects that the amounts and types of exercise are very multidimensional, and the experiences are always subjective. The result can be considered reliable due to the good validity and reliability of the dissertation, but the small target group affects generalizability of study. It`s hard to draw conclusions about link between exercises and school success with this study, without reference group.

In future a boarder study on the subject could be conducted involving a reference group in additional to active athletes.

Keywords

School success, sports, reading materials, sport-focused high school, mixed method research

(4)

SISÄLLYS

1 JOHDANTO ... 1

2 KOULUMENESTYS ... 4

2.1 Koulumenestys ja sen arviointi ... 4

2.2 Lukio-opiskelu ja psyykkinen hyvinvointi ... 5

2.3 Matematiikka ... 9

2.4 Äidinkieli ja kirjallisuus ... 10

3 LIIKUNTA ... 12

3.1 Liikuntasuositukset 7–18v ... 13

3.2 Fyysinen toimintakyky ... 13

3.3 Psyykkinen toimintakyky... 14

3.4 Sosiaalinen hyvinvointi... 15

3.5 Urheiluseuratoiminta ... 15

3.6 Valmentajan rooli ... 17

3.7 Liikunnan yhteys oppimiseen ... 18

4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ... 22

4.1 Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimusongelmat ... 22

4.1 Mixed methods-tutkimus ... 23

4.2 Lomakekyselytutkimus ... 26

4.3 Aineiston hankinta ... 27

4.4 Aineiston analyysi ... 29

4.5 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys ... 30

5 TULOKSET ... 33

5.1 Koulumenestys lukuaineissa ... 33

5.1.1 Matematiikka ... 34

5.1.2 Äidinkieli & kirjallisuus ... 36

5.1.3 Harjoitusmäärät lukiossa ... 38

(5)

5.2 Aktiiviurheilu lukioikäisenä ... 39

5.3 Aktiiviurheilun tuomat kuormittavat tekijät opiskeluun ... 40

5.4 Aktiiviurheilun tuomat voimavarat opiskeluun ... 41

5.5 Yhteenveto tuloksista ... 42

6 POHDINTA ... 44

6.1 Koulumenestys lukuaineissa ... 44

6.2 Aktiiviurheilu lukioikäisenä ... 45

6.3 Jatkotutkimusideat ... 47

6.4 Lopuksi ... 47

LÄHTEET ... 50

Liitteet (7)... 60

Liite 1. Kyselylomake ... 60

Liite 2: Sukupuolijakauma ... 69

Liite 3: Ikäjakauma ... 69

Liite 4: Laji ... 69

(6)

1 JOHDANTO

Lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta on varjostanut jo vuosia arkiaktiivisuuden vähene- minen ja ruutuajan lisääntyminen. Lasten ja nuorten harrastuneisuus on laskussa ja heidän fyysinen kuntonsa on laskenut liikunnan vähäisen olemuksen vuoksi. Ajankohtaisena ja hy- vinkin huolestuttavana keskusteluna seura- ja harrastetoiminnan ympärille on muodostunut se, ettei lapsille ja nuorille tarjota riittävästi matalan kynnyksen toimintaa, jossa he voisivat vain harrastaa ilman kilpailullisia tavoitteita. Ottaen huomioon lasten ja nuorten fyysisen kunnon laskun, he tarvitsisivat tämänkaltaista toimintaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Terveyden ja hyvinvointilaitoksen (2019) kuntien ja maakunnittain julkaistuissa vuo- sittaisissa raporteissa on nähtävissä, että yläkouluikäisistä (13–16-vuotiaat) pojista ylipai- noisia olivat 29 % ja saman ikäisistä tytöistä 21 %. Liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat johtavassa asemassa ylipainon välttämiseksi. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suo- messa- tutkimuksen eli Liitu tutkimuksen (Kokko & Martin. 2018,152) mukaan lasten ja nuorten matalan kynnyksen toimintaa tarvitaan niin fyysistä aktiivisuutta kuin myös talou- dellisesti matalan kynnyksen toimintaa, sosioekonomisen tasa-arvon vaihtelevuuden vuoksi.

Kaikella tällä on kuitenkin kolikon kääntöpuoli, johon tulen tutkielmassani perehtymään.

Nyky-yhteiskunnassa vallitseva suorituskeskeisyys ja kilpailuhenkisyys vaatii lapsia ja nuoria valitsemaan hyvin aikaisessa vaiheessa oman urheilulajinsa, johon panostaa. Tämä johtaa väistämättä siihen, että liikuntaa järjestävät toimet toimivat yhä kilpailullisimmin tavoittein.

Liitu-tutkimuksen (Martin, Kokko & Suomi, 2018, 44) mukaan 5–9. luokkalaisista urheiluseurassa harrastavista 76 % osallistuu kilpailutoimintaan ja 64 % on kilpailullisia tavoitteita.

Samaa aikaa, kun nuoret harrastavat kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa lajin parissa, hei- dän tulisi pärjätä lukio-opinnoissaan ja ylioppilaskirjoituksissa, joiden arvosanat painottuvat yhä enemmän jatko-opintoihin hakeutuessa. Lukiolaisbarometrin (2019) mukaan noin kolmas lukiolainen kokee opiskelun henkisesti raskaaksi ja pitää vaikeana yhdistää opinnot ja vapaa-aika. 37 % lukiolaisista ilmoitti opintojen hitaan etenemisen johtuvan uupumuksesta ja joka kolmas ilmoitti kokevansa haastavaksi yhdistää opintoihin liittyvän työmäärän muu- hun elämään. Miten nuori, joka elää murroksen aikaa niin henkisesti, fyysisesti kuin sosiaa- lisesti kykenee panostamaan aktiiviurheiluun ja koulutyöskentelyyn ja menestykseen samanaikaisesti, siihen lähdin hakemaan vastauksia tässä pro-gradu tutkielmassani.

(7)

2 Tutkielmani kohdejoukko on rajattu fyysisesti aktiivisiin lukiolaisiin, jotka osallistuvat vapaa-ajan harjoituksien lisäksi myös lukion järjestämiin aamuvalmennuksiin. Kohdejoukko on määritelty tässä tutkimuksessa aktiiviurheilijoiksi. Nuorten kilpaurheiluksi voidaan mää- ritellä urheiluharrastus, jossa osallistutaan kilpailuihin sekä harrastamiseen sisältyy kilpailullisia tavoitteita (Mononen, Blomqvist, Koski & Kokko, 2016).

Tutkimuskysymyksiä on kaksi, joista jälkimmäinen on jaettu vielä kahteen eri kysymykseen.

Ensimmäinen tutkimuskysymys pyrkii selvittämään, miten aktiiviurheilijat menestyvät äi- dinkielessä ja matematiikassa ja toinen tutkimuskysymys pyrkii selvittämään mitkä ovat liikunnan mukana tulevat kuormittavat tekijät sekä voimaannuttavat tekijät opiskelun näkö- kulmasta. Olen kiinnostunut siitä, kuinka vastaajat pärjäävät lukuaineissa (matematiikka ja äidinkieli ja kirjallisuus), millaisia ajatuksia lukioikäisillä on omista harrastusmääristään ja miten he onnistuvat yhdistämään liikunnan ja opiskelun omasta mielestään. Teoriaosuus koostuu kahdesta keskeisimmästä käsitteestä koulumenestyksestä ja liikunnasta. Koulume- nestyksen teoria osuudessa on koottuna lukioikäisen koulumaailmaan liittyviä asioita ja liikunta käsitteen alle on koottuna, mitkä asiat sisältyvät hyvinvointiin, uudet liikuntasuosituk- siin sekä seura- ja valmentajatoimintaan. Teoriaosuuden jälkeen paneudun tutkimuksen me- todologisiin lähtökohtiin, johon valikoitui mixed methods-tutkimus. Yhdistän tutkimuksessani kvantitatiivista ja kvalitatiivista metodologiaa, painottaen jälkimmäistä. Tulos- ja poh- dintaluvussa, kokoan yhteen vielä tärkeimmät löydökset peilaten aiheeseeni liittyvään teori- aan ja aikaisempiin tutkimuksiin.

Ajankohtaiset tutkimukset osoittavat liikunnan olevan positiivisesti yhteydessä luokkahuo- nekäyttäytymiseen, tehtäviin keskittymiseen ja oppitunneilla osallistumiseen ja sen kautta itse oppimiseen. Liikunnan fysiologiset vaikutukset ulottuvat kehosta aivoihin. Liikunta vaikuttaa aivojen tilavuuteen ja aktiivisuuden erityisesti niillä aivoaluille, joilla muisti ja toi- minnanohjaus toimivat. Tämäntyyppiset muutokset aivojen rakenteissa ja toiminnassa lisää mahdollisuuksia oppimiseen. Liikunnan kautta opitut motoriset taidot vaikuttavat aivojen kehitykseen, keskushermoston mekanismit vastaavat niin motoristen, että tiedollisten taitojen ohjauksesta (OPH 2018).

Liikunnan harrastaminen antaa mahdollisuuden vuorovaikutukseen ja sosiaalisten taitojen oppimiseen. Liikuntaharrastus antaa mahdollisuuden kehittää ryhmätyötaitoja,

(8)

3 itseohjautuvuutta ja kykyä toimia erilaisten ihmisten kanssa. Liikunnan kerrotaan myös tarjoavan mahdollisuuksia tunteiden purkamiseen ja käsittelemiseen. Kaikki nämä seikat voivat selittää liikunnallisesti aktiivisten lasten ja nuorten oppimistuloksia. On myös hyvä mainita liikunnan vaikuttavan positiivisesti kouluruokasuositusten toteutumiseen ja parantavan unen laatua ja pidentää unen kestoa. Ihminen on kokonaisuus ja ravinto, liikunta, lepo ovat tärkeitä komponentteja uuden oppimiseen ja koulumenestykseen. (OPH 2018.)

(9)

4 2 KOULUMENESTYS

2.1 Koulumenestys ja sen arviointi

Suomalaisten lasten ja nuorten koulumenestystä voidaan mitata PISA-tutkimuksen avulla.

Tutkimusta tarkastellessa voidaan huomata, että suomalaisten oppilaiden koulumenestys on suhteellisen korkealla tasolla muihin verrokkimaihin peilattuna. Suomalaisten matemaattinen osaaminen on OECD-maiden kärjessä lukutaidon ja luonnontieteiden kanssa. (Kupari, Välijärvi, Andersson, Arffman, Nissinen, Puhakka & Vettenranta 2013, 14–25). On kuitenkin huomioitava, että suomalaisten PISA tulokset ovat laskeneet viime vuosien aikana aikai- semmasta huomattavasti. Heikosti suoriutuvien määrä on kasvanut etenkin matematiikassa sekä lukutaidossa. (Kupari ym. 2013, 31.) Kupari ja kumppaneiden (2013,36) mukaan tytöt ovat lukutaidoltaan yhden kokonaisen kouluvuoden poikia edellä ja menestyvät siinä paremmin kuin pojat. Tyttöjen on todettu lukevan enemmän ja nauttivan siitä, mikä auttaa lukutaidon kehittymisessä (Vassiliou 2010, 11). Oppilaan oppimista arvioidaan säännöllisesti luokanopettajan ja aineopettajien toimesta. Koulumenestyksen arvioinnin tarkoitus on edistää uusien opittavien asioiden oppimista ja oppilaan persoonallisuuden kehittymistä. Oppilasta arvioidaan niin työskentelytaitojen kuin ainekohtaisten tavoitteiden suoriutumisen näkökul- masta. (Perusopetuksen opetussuunnitelma 2004, 262–264.)

Sukupuolten välillä löytyy selkeitä eroja koulumenestystä tarkastellessa. Tytöt pärjäävät useassa kouluaineessa paremmin kuin pojat, erityisesti äidinkielessä tyttöjen keskiarvo on lähes numeron verran parempi kuin pojilla. Toisaalta matemaattisissa aineissa, pojat saavat parempia tuloksia kykytesteissä kuin tytöt, mutta tytöillä havaittiin olevan tilastollisesti mer- kittävästi parempi keskiarvo tässäkin aineessa kuin pojilla. (Alatupa ym. 2007, 25.)

Liitu-tutkimuksen (Kokko, Martin, Villberg, Ng & Mehtälä 2018, 22) mukaan lasten ja nuorten käyttämä ruutuajan määrä on kasvanut. Lasten ja nuorten aika kuluu ruutujen ääressä, joka vaikuttaa siihen, etteivät he ehdi panostaa kotitehtäviin, lukemiseen tai tarpeelliseen unen- saantiin. Viides- ja kuudesluokkalaisten subjektiivinen näkemys omasta ruutuajasta korreloi vahvasti kouluarvosanojen kanssa. 4–5 tuntia ruutuaikaa viettävillä lapsilla on melkein sama

(10)

5 keskiarvo kuin 3–4 tuntia ruudun edessä viettävillä. Verrattaessa lapsia, jotka viettivät ruudun edessä aikaa vain suosituksen mukaisesti enintään 2 tuntia päivässä yli 5 tuntia ruudun ääressä viettäviin lapsiin, kouluarvosanojen keskiarvossa oli jopa puolen numeron ero. (Sy- väoja, Kantomaa, Laine & Jaakkola, 2013.)

Alatupa ja kollegat (2007, 55) toteavat temperamenttipiirteiden olevan myös yhteydessä koulumenestykseen molemmilla sukupuolilla. Koulumenestys vaatii sinnikästä ja positii- vista asennetta, mutta haasteita menestykseen luo puolestaan impulsiivinen ja negatiivinen emotionaalisuus. Terve ja hyvä itsetunto on yhteydessä siihen, miten lapsi ja nuori kokee hallitsevansa elämäänsä ja sitä kautta myös koulumenestykseen.

Tutkielmani kohdejoukkona ovat lukioikäiset aktiiviurheilijat ja aikaisemmin on jo tutkittu sitä, miten harrastusmäärät vaikuttavat viidesluokkalaisten oppimistuloksiin. Liikunnan ja kansanterveys edistämissäätiön (LIKES) tutkimuksen mukaan viidesluokkalaisten fyysisen aktiivisuuden määrillä ja koulumenestyksellä on yhteys. Viikossa vähintään 3–4 ja 5–6 kertaa 60 minuuttia liikkuvilla oppilailla oli parempi keskiarvo kuin 7 kertaa viikossa liikkuvilla. Syväoja tutkijaryhmineen (2013) toteavatkin sen, miten aktiiviurheilijoilla on vaikeuk- sia löytää aikaa opiskelulle, kun liikunta vie suurimman osan vapaa-ajasta.

2.2 Lukio-opiskelu ja psyykkinen hyvinvointi

Tutkielmani kohdejoukko sijoittuu iältään myöhäiseen varsinaisen nuoruuden vaiheeseen ja jälkinuoruuden kynnykselle. Aalberg ja Siimes (2007) toteavatkin, että 15–17-vuotiaana nuori saavuttaa varsinaisen nuoruuden iän, jossa hän on jo kokenut suurimmat varhais- nuoruuden aiheuttamat kuohunnat. Varsinaisessa nuoruusvaiheessa fyysinen kasvu on mer- kittävää ja sukupuoliominaisuudet johdattavat nuorta kohti aikuisuuden kynnystä, jossa nuori on yhä itsenäisempi tekemään valintoja, jotka vaikuttavat hänen tulevaisuuteensa.

Psyykkinen terveys ja hyvinvointi seuraavat ihmistä koko elämän ajan ja ne voidaankin nähdä ihmisen eri elämänalueet sisältävänä kokonaisuutena. Nuoruusaika on erittäin haa- voittuvaista aikaa fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen terveyden kannalta ja tämän aikana nuori rakentaa omaa käsitystään itsestään ja elämänhallinnastaan. Ihmisen hyvinvointia voidaan tarkastella hänen tyytyväisyytenään aineellisiin resursseihin, sosiaalisiin suhteisiin sekä itsensä toteuttamiseen. Näiden lisäksi yleinen terveydentila määrittelee hyvinvoinnin

(11)

6 tilan tarkastellessa yksilöä. (Hakkarainen, Jaakkola, Kalaja, Lämsä, Nikander, Riski, 2009, 182–183).

Kohdejoukkoani tarkastellessa pidän tärkeänä pitää mielessä, että nuoruus käsitteenä on muuttunut ajan saatossa ja näyttäytyy monimuotoisemmin. Colemanin (2010, 10) mukaan nuoruus on muuttunut ikävaiheena viimeisten 20 vuoden aikana. Nuoruusiän voidaan katsoa alkavan aikaisemmassa vaiheessa ja sen katsotaan myös jatkuvan pidemmälle. Tämä vaikuttaa myös merkittävästi siihen, missä vaiheessa puberteettivaihe alkaa kehittymään. Aikui- sille tämä näyttäytyy sillä, että yhä nuoremmat ovat kiinnostuneita esimerkiksi omasta pu- keutumisestaan ja musiikista. Nuoret kokevat nopeaa kypsymistä ja ovat yhä aikaisemmin tietoisia omasta seksuaalisuudestaan ja sen kehittymisestä. Aalberg ja Siimes (2007) kuvaavat nuoruuden kolmea vaihetta, jotka ovat karkeasti määritelty tiettyihin ikähaarukoihin.

Nyky-yhteiskunnassa korostuva yksilöllistyminen on muuttanut käsitystä siitä, mitä nuoruus on (Green 2010). Green (2010) ja Coleman (2007) ovat molemmat sitä mieltä, että nuoruus on muuttunut muuttuneen yhteiskunnan mukana. Muutokset taloudessa ja sosiaalisissa kon- teksteissa sekä kulutusyhteiskuntamalli ovat tarjonneet nuorelle uudenlaisen ympäristön elää. Nuoren mielentilaan vaikuttaa myös muuttuva yhteiskunta hänen ympärillään. Nuori voi kokea paineita joukkoon kuulumisesta ja yhteiskunnan asettamista normeista. Yhteis- kunta on tehnyt leikkauksia kouluissa ja nuorisopalveluissa, jolloin nuoren riski syrjäytyä kasvaa hänen puutteellisten elämänhallinnan taitojen vuoksi. Yhteiskunnan tulisi tarjota nuorille mahdollisimman paljon apua ja tukea, koska 2000-luvun aikana tapahtunut raken- nemuutos vaikuttaa niin aikuisiin kuin lapsiin ja nuoriin. Alhainen tulotaso perheissä, työ- markkinoiden ja taloudellinen epävakaus vaikuttaa negatiivisesti nuorten suhtautumiseen tu- levaisuutta kohtaan. (Alatupa, Karppinen, Keltikangas-Järvinen & Savioja 2007, 142.)

Molemmat tutkimuskysymykseni pyrkivät saamaan vastauksia aktiiviurheilun yhdistämi- sestä lukio-opiskeluun. Fyysinen aktiivisuus on yksi merkittävä parantava tekijä mielenterveyteen ja yleiseen jaksamiseen liittyen (Raglin, Wilson & Galper 2006, 248). Liikunnan vaikutuksia positiivisesti hyvinvointiin, kehonkuvaan ja mielenterveyteen on tutkittu paljon ja niillä nähdään olevan positiivinen yhteys toisiinsa. Opiskellessa nuorilla on nykypäivänä yhteiskunnan luomia paineita koulussa pärjäämisessä, koska jatko-opintoihin on yhä haas- tavampi hakeutua. Nuorilta odotetaan jo hyvin varhain selkeitä suunnitelmia tulevaisuuden varalle ja heitä painostetaan opiskelemaan mahdollisimman hyvin arvosanoin, jotta heillä olisi enemmän avoimia ovia tulevaisuudessa. Varsinaisessa nuoruusiässä tehtävät päätökset

(12)

7 saattavat tuntua kovin ahdistavilta ja nuoret kokevat stressiä jo hyvin varhaisessa iässä opis- kelusta. Nuorten mielenterveyteen vaikuttavat monet tekijät kuten alla käsiteltävät aiheet, koulutyön kuormittavuus, itsetunto, murrosiän tuomat moninaiset haasteet.

Lukiobarometrin (2019) mukaan lukioikäiset nuoret ovat hyvin alttiita stressille, masennuk- selle ja ahdistuneisuudelle. Näitä oireita aiheuttaa esimerkiksi koulutöiden kuormittavuus.

Hyvinvointitutkimuksen (Laitinen & Kastemaa, 2012) mukaan noin puolet lukioikäisistä kokee viikoittain stressiä. Liikunta mainitaan usein stressin lievittäjänä ja sen avulla voidaan myös ehkäistä stressiä ja ahdistuneisuutta. Tutkimuksessa on todettu, että aktiivisilla ihmi- sillä on alhaisempi stressitaso, kun verrataan vähemmän aktiivisiin ihmisiin (Mental Health Foundation 2013, 16; Suomen lukiolaisten liitto 2012, 28). Koulu-uupumus puolestaan ilmenee opiskelijalla emotionaalisena väsymyksenä ja riittämättömyyden tunteena koulutöitä kohtaan. Koulu-uupumusta kuvataan pitkittyneenä stressioireyhtymänä, joiden aiheuttajat liittyvät ylikuormitukseen psyykkisesti. Tutkimuksen mukaan kymmenen prosenttia nuorista kokee olevansa koulu-uupuneita ja viisi prosenttia kuvaa olevansa erittäin voimakkaasti uupuneita. Noin kolmekymmentä prosenttia kertoo olevansa tilassa, jossa uupuminen on mahdollista. Uupumus oli tutkimuksen mukaan yleisempää lukiolaisella kuin peruskoululai- sella. (Salmela-Aro & Näätänen 2005, 9–21.) Unensaanti on myös erittäin tärkeässä osassa nuorelle, koska laadukkaan unen katsotaan edistävän oppimista ja parantavan keskittymis- kykyä (UKK-instituutti 2019).

Säännöllinen liikunta tarjoaa harrastajalleen parhaimman tavan kontrolloida ahdistuneisuutta ja stressiä. Liikuntasuorituksen aikana ahdistuneisuuden voi tuntea jo lievenevän, mutta sillä on myös vaikutusta pari tuntia suorituksen jälkeenkin. Suorituksen tulisi kestää yli 20 minuuttia. Tutkimuksessa on todettu, että 3–4 kertaa viikossa aerobista liikuntaa toimii ahdistuksen ehkäisyyn ja hoitoon. (Mental Health Foundation 2013, 22; Partonen 2005, 509–

510; Raglin ym. 2006, 249–250.) Dopamiinin tuotanto kasvaa liikunnan aikana ja erityisesti liikuntasuorituksen jälkeen. Dopamiinin määrä on korkeimmillaan 15–60 minuuttia liikunnan jälkeen. Säännöllinen liikunta ylläpitää mielihyväkeskuksen toimintaa. Mielihyväkes- kuksen aktivoituessa ihminen tuntee olonsa rauhallisemmaksi ja hän kokee pystyvänsä myös keskittymään paremmin esimerkiksi koulunkäyntiin, kuin ennen liikuntasuoritusta. Liikun- nan positiivinen vaikutus keskittymiseen on nähtävissä hyvin nopeasti. Tutkimuksien mukaan jopa yksi neljän minuutin liikuntakerta parantaa valikoivaa tarkkaivaisuutta, joka parantaa ihmisen keskittymiskykyä. (Hansen 2017, 124.) Ihmisen mieliala vaikuttaa

(13)

8 merkittävästi siihen, miten hän kohtaa arjessaan erilaiset haasteet. Mielialan ollessa korkea, jokapäiväiset rutiinit tuntuvat miellyttäviltä ja haasteistakin selviytyy positiivisen ajattelun ja mielen avulla. Fyysisesti aktiiviset ihmiset ovat innokkaita ja esittävät mielenkiintoa ja positiivisia tunteita asioita kohtaan, jos verrattaessa vähemmän aktiivisiin ihmisiin. Säännöl- linen ja matalatehoinen liikunta, kuten kävely luonnossa, on tehokas lääke mielialan kohot- tamiseksi. (Mental Health Foundation 2013, 15.)

Puberteetti eli murrosikä tuo nuorelle paljon muutoksia niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Murrosiän alkaessa itsetunnon säätely muuttuu. Aikaisemmin itsetunnon rakentuminen on ollut vanhemmilta saadun palautteen varassa. Kasvaessaan, tämä palaute menettää merki- tyksensä ja nuori alkaa saamaan palautetta muilta tahoilta, jotka eivät välttämättä kuulu nuoren lähimmäisiin. Nuori etsii omaa identiteettiään ja ymmärtää, että lapsuudenaikaiset tottu- mukset on hylättävä. Nuorta häiritsee vierauden tunne, ja hän miettii mielissään ”kuka minä olen?”. (Aalberg & Siimes 2007, 125, 296.) Mental Health Foundationin (2013, 190) mukaan nuoren itsetunto kehittyy hänen kokemuksiensa ja ajatuksiinsa pohjautuen. Terveen itsetunnon omaava nuori on tietoinen omista ajatuksistaan ja uskoo pystyvänsä vaikuttamaan oman elämänsä kulkuun valinnoillaan. Tutkimuksien mukaan hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen on tyytyväisempi omaan elämäänsä kuin huonon itsetunnon omaava ihminen.

Koulu ja työelämässä hyvän itsetunnon omaavat nuoret ja aikuiset menestyvät paremmin kuin huonon itsetunnon omaavat. Liikunta vaikuttaa itsetuntoon ja siihen, miten ihminen kokee oman kehonsa. Fyysisesti aktiivisemmat ihmiset ovat tutkimuksien mukaan varustet- tuja paremmalla itsetunnolla kuin vähäiselle aktiivisuudelle jäävät ihmiset.

Hansenin (2017) mukaan mielihyvän keskuksen aktiivinen toiminta ja terve itsetunto antavat nuorelle mahdollisuuden kokea positiivisuutta elämässään ja hän ottaa haasteet vastaan paremmin kuin esimerkiksi masentunut nuori. Hyvän mielialan ja itsetunnon voimin nuoret jaksavat paremmin myös koulussa ja osaavat hallita stressaavia tilanteita kompensoimalla näitä hetkiä esimerkiksi liikuntaan turvautuen.

(14)

9 2.3 Matematiikka

Matematiikka on käsitejärjestelmä, joka on syntynyt ihmisen ajattelun tuloksena. Matema- tiikassa hyödynnetään käsitteitä, jotka ovat määritelty eri ominaisuuksien ja alan avulla. Ma- tematiikkaan kuuluu merkittävästi erilaiset symbolit ja niiden käyttö on hyvin universaalia, jotta ihmiset ymmärtäisivät ne täysin samalla tavalla. Matematiikan yksi tavoitteista on mahdollistaa matemaattinen kommunikointi ihmisten välille. (Yrjönsuuri 2004, 112–113.)

Matemaattinen ajattelu perustuu tiedon rakentumiseen opitun tiedon päälle. Hiebert ja Le- fevre (1987) kuvaavat käsitteiden muodostumista ihmisten aivoissa käsitteillä konseptuaali- nen ja proseduraalinen tieto. Konseptuaalisen tietoa kuvaa se, että jokaiselle tiedonpalaselle on oma paikkansa ja niistä kulkeutuu suuri määrä yhteyksiä muihin tiedonpalasiin synnyt- täen uusia yhteyksiä kahden jo olemassa olevan tiedonpalan välille tai vanhan ja uuden tiedonpalan välille.

Vosniadou (1994, 49–50) toteaa, että mikäli vanha ja uusi tieto ovat keskenään ristiriidassa, on uuden tiedon muutettava joko jo olemassa olevia tiedonrakenteita tai ristiriidasta huoli- matta yhdistyä osaksi vanhaa tietoa. Tietoa ei välttämättä tässä tilanteessa omaksuta täysin, vaan se jää tallennettuna mieleen irrallisena.

Konseptuaalisen tiedon käsitepari on nimeltään proseduraalinen tieto, joka kuvaa matemaat- tisen tiedon toista jäsentymistyyliä aivoissa. Proseduraalista tietoa on esimerkiksi matemaattinen sääntö: ”sulut lasketaan aina ensimmäisenä”, joka on oppilaalle automatisoitunut ja hän toimii toimintatavan mukaisesti sitä sen enempää miettimättä. (Haapasalo 2004, 53;

Hiebert & Lefevre 1987, 6.) Matematiikan haasteina voidaan pitää tiedon rakentumista vanhan päälle, koska jos ristiriitoja syntyy uuden ja vanhan tiedon välille, oppiminen kärsii.

Erilaiset uskomukset, joita pidämme totena tuo haasteita uuden oppimisen tielle, koska uuden tiedon omaksuminen hankaloituu (Merenluoto & Lehtinen 2004, 304).

(15)

10 2.4 Äidinkieli ja kirjallisuus

Lukion opetussuunnitelma (LOPS 2019) mukaan lukiossa äidinkielen ja kirjallisuus- oppi- aineen tehtävänä on kehittää kielitaidon lisäksi vuorovaikutustaitoa sekä monilukutaitoa.

Tarkoituksena on syventää oppilaan kiinnostusta kieleen ja kirjallisuuteen sekä opettaa sel- laisia tietoja ja taitoja, jotka ovat tärkeitä jatko-opintoja varten. Tutustuminen kulttuuriin ja oppilaan tietoisuuden lisääminen omista taidoista viestijänä ja kielenkäyttäjänä tukee myös aktiivista kansalaisuutta. Lukio-opinnot ovat yleisesti tavoitteeltaan yleissivistäviä ja myös äidinkielessä pyritään lisäämään kulttuurista yleissivistystä ja kielitietoisuuden kehittymistä.

Tekstien tulkinta, monipuolinen itsensä ilmaiseminen, vuorovaikutustaidot ja aktiivinen tie- donhankinta sekä tiedon kriittinen käsittely ja eettinen pohdinta ovat osana äidinkielen ja kirjallisuuden tavoitteita. Tavoitteena on myös tukea ja kehittää kielitietoisuutta ja moni- muotoisten tekstien tulkinnan ja tuottamisen taitoja. Lukiossa opiskellaan laajaa tekstikäsi- tystä, jonka mukaan teksti on muutakin kuin kirjoitettua materiaalia. Tekstit ovat monimuo- toisia kuten puhuttuja, visuaalisia, audiovisuaalisia tai näiden yhdistelmiä.

Lukiossa äidinkielen ja kirjallisuuden opetus integroidaan muiden oppiaineiden sisältöihin kuten eri reaaliaineiden tekstien tulkintaan ja tuottamisen taitoihin. Kirjallisuuden opiskelun tavoitteena on kauno-, ja tietokirjallisuuden ymmärtäminen ja tekstien analysointi ja tulkinnan taitojen kehittyminen. Erilaisten mediatekstien ja – sisältöjen kriittinen lukutaito ja tulkinta ovat osana mediakulttuurin ymmärtämistä ja opettaa oppilaalle samalla laaja-alaisten opintojen taitoja kuten vastuullisuutta tekstien tuottajana. Oppiaineelle tyypillisiä tekstejä ovat asiatekstit, fiktiiviset, mediatekstit sekä institutionaaliset- että myös arkikeskustelut.

Äidinkielen ja kirjallisuuden osa lukion kielikasvatusta on erittäin merkittävä, koska kielten opiskelu kehittää monikielistä kompetenssia eri kielten ja murteiden hallinnassa. Kielikas- vatus on merkittävässä osassa rakentamassa opiskelijan rakentamaa kielellistä ja kulttuurista identiteettiään.

Nykypäivänä keskusteluyhteiskunnassa tarvitaan vaikuttamisen, argumentoinnin, omien tekstien tuottamisen ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä, joka tukee esimerkiksi työelä- mäntaitoja aktiivisena kansalaisena. Äidinkielen ja kirjallisuuden opiskelu antaa työkaluja oppia ilmaisun, kielen, tekstien ja vuorovaikutuksen keinoja rakentaa merkityksiä ja yhteyk- siä ihmisten välille.

(16)

11 Kulttuurin ja kirjallisuuden avulla voidaan syventää käsitystä elämästä, ihmisistä ja ympä- röivästä maailmasta. Oppiaineen opiskelun aikana opiskelija voi saada välineitä omien aja- tusten, tunteiden ja kokemuksiensa kielentämiseen sekä oman tarinansa ja vahvuuksien hah- mottamiseen. Äidinkieli ja kirjallisuus oppiaineena tukee keskeisiä elämänhallinnan taitoja kuten vuorovaikutusta. (LOPS 2019.)

(17)

12 3 LIIKUNTA

Tutkielmassani perehdytään aktiiviurheilijoiden harrastusmääriin ja tässä tutkielmassa aktii- viurheilija on määritelty siten, että henkilö harrastaa liikuntaa vapaa-ajan harjoituksien li- säksi aamuvalmennuksissa lukiossa, tähdäten kilpailulliseen toimintaan. Liikunta on merkit- tävä ihmiselle niin fyysisessä, psyykkisessä kuin myös sosiaalisessa ulottuvuudessa. Orga- nisoidulla liikuntatoiminnalla voidaan auttaa lapsia ja nuoria kehittämään moraalista ajatte- lua ja sosiaalista kehitystä. Tämä on yksi syy miksi monet suomalaiset vanhemmat kokevat urheiluharrastuksen olevan lapselle sopiva kasvuympäristö. (Telama & Laakso 1995, 275.) Liikunta antaa mahdollisuuden purkaa erilaisia tuntemuksia kuten erilaisia aggressioita, joiden purkaminen erilaisissa ympäristöissä olisi epäsoveliasta. Liikuntaharrastuksen parissa puretut negatiiviset tunteet palvelevat kouluympäristöä, kun oppilaat pääsevät iltaisin pur- kamaan näitä, eivätkä tuo kaikkia tuntemuksiaan kouluympäristöön. (Leonard 1980, 45.) Telema ja Laakso (1995, 286) toteavat liikunnan tarjoavan lapsille ja nuorille elämyksiä yh- dessäolon kautta ja erilaisia tuntemuksia, jotka liittyvät esimerkiksi joukkuepeleihin. Yksi- lön onnistumiset ja joukkueen onnistumiset ja yhteiset pettymykset ovat nuorille tärkeitä asioita, jotka liittyvät lajin parissa viihtyvyyteen.

Ohjattu liikunta kehittää laaja-alaisia taitoja, joita ihminen tarvitsee erilaisissa yhteisöissä, johon hän kuuluu elämänsä aikana. Liikuntaharrastuksen kautta koetut tilanteet auttavat mu- kautumaan muutoksiin ja tekemään nopeita ratkaisuja. Joukkuelajien ja tavoitteellisten kil- paharrastuksen mukana eläessä nuoren on helpompi ymmärtää tavoitteiden asettamisen tär- keyttä ja tavoitteiden saavuttamiseen vaadittavaa työnmäärää (Delaney & Madigan 2009, 26).

Liikuntaharrastuksen parissa koetaan myös onnistumisen ja epäonnistumisen tunteita, jotka ovat väistämättömiä arkielämässä. Pelien ja kilpailun kautta opitaan käsittelemään näitä tuntemuksia, huoltajien ja valmentajien avustuksella. Joukkuetoiminta antaa myös hyvät eväät toimivien vuorovaikutussuhteiden luomiseen ja terveyskasvatukseen. (Vasarainen & Hara 2005, 24). Liitu-tutkimuksen (Kokko ym. 2018, 26) mukaan seuratoiminnassa mukana ole- vat pojat polttivat harvemmin tupakkaa, mutta nuuskan käyttö oli muita nuoria yleisempää.

Seuratoimintaan osallistuvilla tytöillä oli selvästi muita vähemmän päihdekokeiluja.

(18)

13 Seuratoiminnalla on mahdollisuus terveydenlukutaidon kehittämiseen, joka auttaa lapsia te- kemään oman terveytensä kannalta hyviä ratkaisuja.

3.1 Liikuntasuositukset 7–18v

Fyysistä aktivisuutta kuvataan toimintana, joka lisää energiankulutusta lepotasoon verrattuna (Fogelholm, Mustajoki, Rissanen & Uusitupa, 2006, 21). Fyysistä aktiivisuutta kuvaa toiminta, jossa käytetään lihastyötä (Teleman 1972, 8). Fyysinen aktiivisuus on kuitenkin ollut laskusuunnassa jo 20 vuoden ajan ja varsinkin nuorten liikkumisen väheneminen koetaan ongelmaksi. Viihdemedian käyttö on lisääntynyt kaikkialla maailmassa ja lasten ja nuorten vapaa-ajan viettotavat ovat muuttuneet. (UKK 2019.)

Uusien liikuntasuosituksien (UKK 2019) mukaan 13–18-vuotiaiden nuorten tulisi liikkua puolitoista tuntia päivässä, josta puolet olisivat reipasta liikuntaa kuten ulkopelejä, hölkkä, pyöräily ja tanssi. Reipas liikunta saa hien pintaan ja parantaa hengitysverenkiertojärjestel- mää ja kehittää sitä kautta kuntoa. Hyvänä muistisääntönä onkin, että nuoren tulisi nostaa sykettä ja hengästyä joka päivä sekä panostaa myös lihaskuntoon kolme kertaa viikossa esimerkiksi kuntosalin tai pallopelien avulla. Tärkeänä osana uusia liikuntasuosituksia on myös hyötyliikunnan merkitys, jota tulisi jokaiselle korostaa. On tärkeä löytää arjesta niitä hetkiä, kun voi liikkua huomaamattaan, esimerkiksi valitsemalla portaat hissin sijasta.

3.2 Fyysinen toimintakyky

Kalaja (2017, 170) toteaa hyvinvoinnin perustana olevan hyvä fyysinen toimintakyky. Hyö- tyliikunnan kautta voidaan kehittää fyysistä toimintakykyä, esimerkiksi lasten ja nuorten liikkuessa koulu- ja harrastusmatkoja omin lihasvoimin ja pienillä valinnoilla kuten portai- den valitseminen kulkemiseen hissin sijasta. Yksi fyysisen toimintakyvyn määritelmä on elimistön toiminnallinen kyky selviytyä fyysisestä ponnistelua vaativista tehtävistä (Rissa- nen 1999; Jaakkola ym. 2017, 170). Fyysistä toimintakykyä voidaan tarkastella eri näkökul- mista kuten lihasvoiman, maksimaalisen hapenottokyvyn, nivelten liikkuvuuden ja liikkumisen kautta (Pohjolainen 1987; Jaakkola ym. 2017, 171).

(19)

14 American College of Sport Medicinen tutkijat (ACSM) ovat tehneet jaottelun fyysisen aktiivisuuden toteutumiseen. He jakavat fyysisen kunnon käsitteen terveyteen ja taitoihin liit- tyviin osatekijöihin. Kehon koostumus, lihasvoima, kestävyys, lihaskestävyys ja liikkuvuus ovat ihmisen kuntoa parantavia tekijöitä. Kun taas puolestaan ketteryys, koordinaatio, tasa- paino, voima ja nopeus liittyvät ihmisen motorisiin taitoihin. Kestävyyskunto sekä lasten ja nuorten motoriset taidot ovat heikenneet 2000 luvun aikana. Riittävän tehokas, säännöllinen ja pitkäkestoinen liikunta parantaa lasten ja nuorten kestävyyttä. Murrosiässä kestävyyshar- joittelu painottuu myös vauhti- ja maksimikestävyys harjoitteluun kuten esimerkiksi pallo- peleissä syntyy intervallityyppistä harjoittelua.

3.3 Psyykkinen toimintakyky

Ojanen (1995, 9–25) kertoo sopivasti kuormittavan ja säännöllisen liikunnan parantavan psyykkistä hyvinvointia. Liikunta nostaa liikkujan itseluottamusta sekä luottamusta kanssa liikkujiin, joka auttaa ahdistuneisuuteen ja masentuneisuuteen. Jo satunnaisilla liikuntahet- killä on positiivinen vaikutus mielialaan, mutta säännöllisellä liikunnalla saadaan tehostettua dopamiinin tuotantoa entisestään ja mielihyvän keskus aktivoituu entisestään. Myönteiset liikuntakokemukset ovat tärkeitä sen jatkuvuuden kannalta (Vuolle ym. 1986, 20). Voidaan siis todeta, ettei liikunnan positiiviset vaikutukset yllä vain fyysisen kunnon kohentamiseen vaan se tuottaa ihmisille kokonaisvaltaista mielihyvää, joka vaikuttaa ihmisen elämänlaa- tuun (Ojanen & Liukkonen 2017, 236).

Liikuntaharrastus vaikuttaa terveellisten elämäntapojen omaksumiseen, terveen itsetunnon kehittymiseen, itsensä kehittämiseen ja sosiaalisten taitojen oppimiseen (Vuori 2003, 33).

Liikuntataitojen oppimisella on suuri merkitys lapsen itsetunnon kehittymiseen ja pätevyy- den kokemiseen, kun taas heikommat liikuntataidot voivat johtaa lapsen ja nuoren vetäyty- miseen ja syrjäytymiseen pihaleikeistä ja ystäväpiireistä, joka vaikuttaa lapsen ja nuoren ko- konaisvaltaiseen hyvinvointiin ja negatiivisesti liikuntaa kohtaan (Rintala, Ahonen, Cantell

& Nissinen 2005). Kilpailevat nuoret urheilijat omaavat usein hyvän henkisen tasapainon elämässään, itseluottamuksen sekä sinnikkään asenteen liikuntaa harrastamattomiin verrattuna (Bauger, Eisemann & Vangberg 2014, 2).

(20)

15 3.4 Sosiaalinen hyvinvointi

Liikunnan opetussuunnitelmissa painottuu nykypäivänä yhä enemmän sosiaalinen toimintakyky, joka ilmenee oppilaan kykynä toimia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa toisten kanssa, sosiaalisena aktiivisuutena osallistumisena sekä osallisuuden kokemuksina. Tärkeämpänä osana sosiaalista toimintakykyä ovat ihmisten väliset vuorovaikutussuhteet ja aktiivinen toiminta eri yhteisöissä ja yhteiskunnan jäsenenä. (Kokkonen, 2017, 186; Heikkinen 2013.) Vähäiset sosiaaliset suhteet, vuorovaikutusongelmat ja yksinäisyys kielivät monesti heiken- tyneestä toimintakyvystä (Kokkonen 2017; Koskinen, Sainio, Tiilikainen & Vaarama.2011).

Sosiaalinen ja psyykkinen toimintakyky kytkeytyvät yhteen ottaen huomioon mielentervey- den, elämänhallinnan ja mielen hyvinvoinnin (Kokkonen, 2017, 186; Voutilainen & Vaa- rama 2005, 7). Kyky muodostaa käsityksiä omasta itsestä ja ympäröivästä maailmasta, käsi- tellä ja vastaanottaa tietoa sekä suunnitella, unelmoida ja tehdä ratkaisuja sekä valintoja niiden pohjalta ovat osana ajatteluun liittyviä toimintoja. Psyykkinen toimintakyky pitää sisäl- lään myös itsearvostus, persoonallisuus sekä pystyvyyden ja elämänhallinnan tunteet. Tie- dolliset toiminnot ja ihmisen persoonallisuus ovat vahvasti vuorovaikutuksessa toistensa kanssa (Kokkonen 2017, 186; Ruoppila & Suutama 2013). Numminen (2000, 58) kertoo, että liikuntaa harrastaessa ryhmässä syntyy erilaisia ristiriitatilanteita, joiden ratkomiseksi kaivataan sosiaalisia taitoja. Organisoidussa ympäristössä on hyvä harjoitella sosiaalista kanssakäymistä ja sosiaalisten ongelmien ratkomista. Liikunnan harrastamisella on positiivinen vaikutus syrjäytymisvaarassa oleviin lapsiin ja nuoriin (Kokkonen 2013, 213; Telema

& Laakso 1995, 286). Joukkuelajeja harrastavilla oli useammin jatko-opinto aikeita harrastamattomiin verrattuna (Laitinen & Kastemaa 2012, 236).

3.5 Urheiluseuratoiminta

”Liikuntaseura on sosiaalinen organisaatio, jonka jäsenistö toteuttaa yhteisiä intressejä lii- kuntaosallistumisessa ja yhteisvastuullisesti kartutta ja ohjaa voimavarojaan seuran toimi- vuuden ja toimintatarkoituksen hyväksi” (Heinilä 1986, 126). Urheiluseuratoiminta on saavuttanut keskeisen aseman suomalaisessa liikuntakulttuurissa. Ensimmäinen urheiluseura perustettiin Suomeen vuonna 1856 (Itkonen 2002, 36). Organisoitujen liikunta- ja urheilu- toiminnan yksiköiden rooli on ennen kaikkea merkittävä lasten ja nuorten

(21)

16 liikuntakasvatuksen näkökulmasta. Toiminta tukee lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuutta ja vaikuttaa myös heidän sosiaaliseen hyvinvointiinsa. (Koski & Mäenpää 2018.) Jaakkola (2010, 84) toteaa urheiluseurojen olevan merkittävä osa lasten ja nuorten kasvatusinstituu- tiona, koska seuratoiminta mahdollistaa kokonaisvaltaisen kasvun positiivisen ohjaamisen kautta.

Liikunta ja urheilu ovat olleet merkittävä osa suomalaista kansalaistoimintaa jo yli 150 vuoden ajan (Ilmanen & Itkonen 2000). Urheiluseuratoiminta jakautuu neljään kauteen: järjes- tökulttuurin kausi (1850–1930), harrastukselliskilpailullinen kausi (1930–1960), kilpailul- lisvalmennuksellinen kausi (1960–1980) ja eriytyneen toiminnan kausi vuodesta 1980 ny- kypäivään (Itkonen 1996, 215.) Itkonen (1996, 226) kuvaa liikuntaa ja urheilua osittain kau- palliseksi vuodesta 1980-luvulta alkaen. Suomalaisille tuttu kilpa- ja huippu-urheilu on saa- nut seurakseen myös kuntoliikunnan, kaupallisen liikunnan ja vaihtoehtoisen liikunnan. (It- konen & Nevala 1993, 18.) Eriytyneen toiminnan kausi on suomen urheiluseuran kulta-aikaa, koska noin viidennes urheiluseuroistamme on perustettu sen aikana (Koski 2000, 3).

Urheiluseuroilla katsotaan olevan myös merkittävä rooli terveyskasvatuksessa. Tutkimuksen mukaan päihdekasvatus oli tehokkaampaa nuorille vapaa-ajan harrastuksen kautta, kuin vi- rallisen terveydenhuollon kautta. (Kokko & Martin 2017, 122.)

Lasten ja nuorten kasvatuksellisesta näkökulmasta seuratoimintaan osallistuminen opettaa heille yhteistesti sovittujen sääntöjen noudattamista, toisten kunnioittamista ja tavoitteiden eteen työskentelyä. Ihminen tarvitsee näitä taitoja jokapäiväisessä elämässä (Koski 1994, 99). Seuratoiminnan avulla lapsista ja nuorista kasvatetaan kohti terveellisiä elämäntapoja ja liikunnallista elämäntapaa. Liikunnalliset lapset ja nuoret ovat usein hyvin motivoituneita muillakin elämänosa-alueilla ja he toimivat hyvin ryhmässä. Liikkuja, joka on motivoitunut sen saralla, on usein myös tavoitteellinen ja motivoitunut esimerkiksi koulussa. (Liukkonen 1990, 47–48.)

Opetus ja kulttuuriministeriön tukemaan Liitu-kyselyyn (Blomqvist, Mononen, Koski &

Kokko 2018, 49) osallistui 5683 9–15-vuotiasta lasta ja nuorta. Heistä tasan puolet harrasti säännöllisesti ja aktiivisesti liikuntaa urheiluseurassa. 12 % lapsista ja nuorista osallistui seuratoimintaan silloin tällöin. 62 % 9–15 vuotiaista harrasti kyselyyn vastaamisen hetkellä liikuntaa tai urheilua seurassa. Urheiluseuratoiminnassa liikkuu säännöllisesti noin joka toinen 9–15-vuotias. Heistä valtaosa osallistuu urheiluseuratoimintaan useammin kuin kerran

(22)

17 viikossa. Maaseudulla asuvat nuoret osallistuivat harvemmin urheiluseurantoimintaan kuin kaupungissa asuvat. Maalla asuvat 13-vuotiaat liikkuivat kuitenkin ikätovereihinsa verrattuna omaehtoisemmin ja tässä ikäryhmässä etenkin tytöt ovat löytäneet koulun kerhotoimin- nan niin kaupungissa kuin maallakin. Liikunnallisuus vaikuttaa siihen, kuinka usein lapsi tai nuori osallistuu liikuntatilaisuuksiin.

Lapsista ja nuorista ne, jotka saavuttivat liikuntasuosituksen mukaisen määrän liikuntaa viikossa, heistä 67 % osallistuu urheiluseurojen toimintaan ja 42 % muihin liikunta-alan yri- tysten toimintaan vähintään kerran viikossa. Alle suosituksien liikkuu lapsista 46 % osallistuu urheiluseurantoimintaan ja 30 % muihin liikunta-alan yrityksen toimintaan vähintään kerran viikossa. (Blomqvist ym. 2018, 45.) Aarresola (2016) toteaakin, että seuratoiminnan näkökulmasta suurin haaste on pitää teini-ikäiset seuratoiminnassa, kun toimintaa ohjaa kil- paurheilulliset tavoitteet ja erikoistumisen vaatimus. Laji vie paljon vapaa-aikaa ja nuori joutuu pohtimaan omaa ajankäyttöään, jonka vuoksi useiden lajien tasapuolinen harrastaminen käy jo yläkouluikäisenä mahdottomaksi aikataulusyistä.

3.6 Valmentajan rooli

Valmentaminen on luonteeltaan hyvin monipuolista vaikuttamista. Valmentajan vaikuttami- nen on suurilta osin suunnitelmallista ja näkyvää, mutta valmentaessa tapahtuu osittain hal- litsematontakin oheisvaikuttamista. Valmentajan työhön kuuluu monenlaisia rooleja, koska valmennustilanteet ja valmennettavat ovat yksilöinä hyvin erilaisia. (Heino 2000)

Valmentajien asiantuntijuuden merkitys liikuntakulttuurin sisällä korostui vuodesta 1960 eteenpäin siirryttäessä kilpailullisvalmennukselliselle kaudelle. Tämä korostui niin huippu- urheilijoiden parissa kuin myös seuratoiminnassa ja tämän katsotaan muuttaneen seuratoi- mintaa pysyvästi lähemmäs kilpailullisempaa linjaa. Valmennustoiminta jakaantui yleisval- mennukseen, että lajivalmennukseen, jonka vuoksi valmentajia palkattiin lajien asiantunti- joiksi. (Itkonen 1996, 224.)

Kilpailullisuuden painottaminen seuratoiminnassa luokitellaan nykypäivän seuratoiminnan haasteeksi, koska etenkin lapsien, mutta myös nuorien liikuntakasvatus tulisi olla laaja-alai- sempaa organisoidussa toiminnassa. Seuroilla on vastuu linjauksesta, mutta valmentajan tai

(23)

18 ohjaajan vastuulla on tunnistaa, mitä heidän toimintansa valmentajana viestii valmennetta- ville niin kirjattujen tavoitteiden, toteutuvan toiminnan kuin myös piilotoiminnan kautta.

Valmennuskoulutukset tukevat valmentajia ja ohjaajia turvallisen liikuntakasvatuksen ta- kaamiseksi, mutta valmentajan ja ohjaajan tulisi muistaa, kuinka merkittävä rooli heillä on lapsien ja nuorien harrastustoiminnassa ja arvioida jatkuvasti sitä, miten hyvin he toimivat liikuntakasvatuksen tavoitteiden kanssa linjassa. (Kokko 2017, 118.)

Seuratoiminta pohjautuu vapaaehtoistoimintaan ja tämä vaikuttaa myös siihen, että vaikka valmentajat ja ohjaajat olisivatkin kouluttautuneita, he eivät saa siitä korvausta. Seuratoi- minnassa palkatut henkilöt ovat usein valmennuspäälliköitä tai toiminnanjohtajia, jotka työs- kentelevät mahdollisesti kuukausipalkalla kehittääkseen organisoitua toimintaa. Vapaaeh- toisessa ympäristössä valmentajille ja ohjaajille ei voida asettaa pääsyvaatimuksia ja tätä voidaan pitää haasteellisena kasvatuksellisesta näkökulmasta. (Kokko 2017, 118; Heikkala

& Koski 2000, 123.)

Aivan kuten peruskoulun luokanopettajat tukeutuvat opetussuunnitelmaan, niin vastaavasti epävirallisissa kasvuympäristöissä kuten urheiluseuroissa valmentajien tulisi noudattaa seu- rojen laatimia toimintasuunnitelmia. Opetussuunnitelma ohjaa luokanopettajan opetuksen kulkua ja suunnittelua lukuvuoden aikana, jonka on laatinut opetushallitus. Seuratoimin- nassa kattojärjestöt kuten olympia komitea asettaa toiminnalle tavoitteet, joiden mukaisesti valmentajat ja ohjaajat pyrkivät toimintaansa toteuttamaan. Suomen olympiakomitea jul- kaisi vuonna 2017 lasten ja nuorten liikuntakasvatusta koskevan linjauksen, joka kehottaa seuroja luomaan hyvän päivän lapselle ja nuorelle, jossa toteutuu innostus, monipuolisuus, -lajisuus, paljon liikettä, leikkiä sekä terveelliset elämäntavat. (Kokko 2017, 123.)

3.7 Liikunnan yhteys oppimiseen

Riittävä uni, ravinto, vesi ja liikunta ovat merkittäviä tekijöitä aivojen kehitykseen (Ratey &

Hagerman 2008; Syväoja & Jaakkola 2017, 234.) Liikunnallisen lapsen hippokampuksessa ja tyvitumakkeen koossa on todettu eroja vähän liikkuvien lasten tyvitumakkeen kokoon verrattuna. Hippokampus on muistin ja oppimisen keskus ja tyvitumakkeiden etuosa on tär- keä aivoalue toiminnanohjauksen kannalta. Säännöllisellä liikunnalla saadaan aikaan uusia

(24)

19 hermosoluja näille aivoaluille lisäämällä aivoalueiden tilavuutta. (Nokia ym. 2016; Syväoja

& Jaakkola, 235.)

Liikunnan merkityksestä koulumenestykseen on useita viitteitä ja Liitu-tutkimuksessa (2018) havaittiin liikunta-aktiivisuuden ja liikunnan arvosanojen välillä olevan positiivinen ja johdonmukaisesti nouseva yhteys kummallakin sukupuolella. Paremman liikunnan arvo- sanan saivat oppilaat, jotka liikkuivat suosituksien mukaisesti vähintään tunnin päivässä.

Liikuntasuosituksien mukaisesti liikkuvien nuorien liikunnan keskiarvo oli 8,80, joka oli merkittävästi korkeampi kuin vähemmän liikkuvien nuorten keskiarvo 8,37. (Palomäki, Hei- kinaro-Johansson & Lyyra 2018, 86.) Liikunnan on tutkittu vaikuttavan positiivisesti keskittymiseen ja työmuistiin ja tätä kautta myös koulumenestykseen. Nykypäivänä ollaan yhä enemmän kiinnostuneita siitä, miten liikunta ja oppiminen ovat yhteydessä toisiinsa (Syvä- oja ym. 2013).

Pohjaan omaa pro-gradu tutkielman ensimmäisen tutkimuskysymyksen tutkimuksiin, jossa liikunnalla on todettu olevan positiivinen yhteys koulumenestykseen, etenkin matematiikassa ja äidinkielessä menestymisen osalta. Syväoja tutkijatovereineen (2012) tutkivat liikunnan ja koulumenestyksen yhteyttä ja tutkimuksissa selvisi, että liikunnalla on positiivinen yhteys etenkin äidinkielen ja matematiikan arvosanoihin molemmilla sukupuolilla. Op- pilaat, jotka saivat kiitettävän numeron liikunnasta, menestyivät myös äidinkielessä ja matematiikassa. Syvänoja ja hänen kollegansa (2012) selvittivät myös, miten liikunta-aktiivisuus eli päivittäisen liikuntasuosituksen toteutuminen oli yhteydessä äidinkielen ja matematiikan arvosanoihin. Heikoimmin äidinkielessä ja matematiikassa pärjäsivät nuoret, joilla lii- kuntasuositus toteutui vain alle kahtena päivänä viikossa. Mitattaessa muita liikunta-aktiivisuuden ryhmiä, ei löydetty merkittäviä eroja matematiikan tai äidinkielen arvosanojen kes- kiarvon suhteen.

Ruotsalaiset tutkijat Ericsson ja Karlsson (2012) tutkivat puolestaan miten jokapäiväinen 45 minuutin liikuntatunti vaikuttaa oppilaiden koulumenestykseen. Tutkimukseen osallistuvia 7–9-vuotiaita lapsia seurattiin 16-vuotiaiksi asti. Heille tarjottiin myös kerran viikossa mahdollisuus osallistua motorisia taitoja kehittävälle tunnille. Motorisilla taidoilla katsotaan olevan yhteys siihen, millainen liikkuja lapsesta kehittyy aikuistuessa (Kokko ym. 2018, 15).

Motoristen taitojen harjoittelun ja oppimisen kautta on mahdollisuus kehittää aivojen her- morakenteita. Tutkimukset ovat osoittaneet, että samat keskushermoston rakenteet ja

(25)

20 mekanismit vastaavat niin motorisista toiminnoista kuin myös kognitiivisten taitojen oppi- misesta. Tämä selittää sen, että motoriset ja kognitiiviset taidot kehittyvät samanaikaisesti lapsuudessa ja nuoruudessa. (Syväoja & Jaakkola 2017, 235; Davis ym. 2011.)

Myös Yhdysvalloissa on viime vuosikymmen aikana perehdytty liikunnan ja oppimisen yh- teyteen, koska liikuntatuntien tarpeellisuutta koulupäivien aikana on kyseenalaistettu. Lu- kuisat tutkimukset ovat todenneet liikunnan ja oppimisen välillä olevan positiivinen yhteys.

(Center for disease control and prevent 2010.) Liikunnan vaikutuksia on mitattu eri konteks- teissa kuten välitunneilla, liikuntatunneilla ja opetuksen aikana(Syväoja & Jaakkola, 2017, 238).

Yhdysvaltalaiset tutkijat Fedewa, Ahn, Erwin ja Davis toteuttivat 2015 yhdysvaltaisessa ala- koulussa tutkimuksen, johon osallistui 460 oppilasta 3–5 luokilta. Tutkimuksen tarkoituksena oli vahvistaa aikaisempaa tutkimustietoa liikunnan positiivisesti vaikutuksista kognitii- visiin taitoihin, kuten tarkkaivaisuuteen, työmuistiin sekä koulussa pärjäämiseen. Tutkimus aloitettiin syyskuussa 2012. Kahdeksan kuukauden koejakson aikana luokanopettajat sisäl- lyttivät joko opetukseen, esimerkiksi matikan tunnille, toiminnallisia, reippaaseen liikuntaan lukeutuvia viiden minuutin hetkiä tai taukojumppien tapaisia liikuntahetkiä neljä kertaa päi- vässä. Liikuntaa lapsille tuli näin ollen luokkahuoneessa toteutettavaksi 20 minuuttia päi- vässä. Tutkimustuloksista selvisi, että loogista päättelykykyä vaativassa oppiaineessa, kuten matematiikassa, otantajoukolla, jotka harrastivat koulupäivän aikana liikuntaa, tulokset pa- ranivat koejakson aikana liikkumattomaan ryhmään verrattuna.

Liikunnan harrastaminen vaikuttaa aivoissa esimerkiksi hiussuonien kasvuna, lisääntyneenä hapensaantina, neurotrofiinien eli hermoston kasvutekijöiden tuotantona. Lisäksi liikunta vaikuttaa hermosolujen kasvuun, aivokudoksen tilavuuden kasvuun sekä verenkierron li- sääntymiseen Aivoissa tapahtuvat toiminnot auttavat oppilaita keskittymään oppitunneilla, prosessoimaan uutta tietoa ja kehittymään tehokkaammin. (Maddox 2012, 35–36.)

Liikunta parantaa lasten ja nuorten toiminnanohjausta, jolla tarkoitetaan kykyä suunnitella, soveltaa, säädellä tunteita, harkita asioista ja hyödyntää saatua tietoa käytännössä. Davis ja- Cooper tutkivat Yhdysvalloissa vuonna 2011 toiminnanohjausta mittaavissa testeissä enem- män ja vähemmän liikkuvia 7–11-vuotiaita lapsia. Liikunnallisesti aktiivisemmat lapset saivat parempia tuloksia toiminnanohjausta seuratessa koska liikunta lisää aktiivisuutta aivojen

(26)

21 alueella, jossa toiminnanohjausta tapahtuu. Kognitiiviset taidot kehittyvät liikunnan myötä ja toisessa tutkimuksessa todettiin liikunnan parantavan muistitehtävistä suoriutumista, teh- tävien vaikeutuessa (Kamijon, Pontifex, O`Leary, Scubber, Wu, Castelli & Hillman 2011).

(27)

22 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS

Tutkimusmenetelmän valintaa ohjaa vahvasti se, minkälaista tietoa tavoitellaan ja miten tutkielma tullaan toteuttamaan. Tutkimusongelmat ja valittu menetelmä ovat tiivisti yhteydessä toisiinsa (Hirsijärvi ym. 2003, 171.) Valitsin kolmesta monimenetelmätutkimuksen mallista konvergentin lähestymistavan, jossa kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen tutkimusaineisto ke- rätään samanaikaisesti, mutta analysointivaiheessa aineistoa tarkastellaan erikseen. Tutki- mukseni aiheen huomioon ottaen koin tämän mallin palvelevan tutkimukseni tavoitetta, koska saatuja tutkimustuloksia tarkastellaan, siitä näkökulmasta miten testitulokset vahvis- tavat toinen toistaan. Konvergentin lähestymistavan keskeisenä ajatuksena on, että määräl- linen ja laadullinen tutkimustieto täydentävät toisiaan. (Creswell 2014, 269.)

Monimenetelmätutkimuksessa monometodien painotus voi olla yhtä suuri tai toisen osuus tutkimuksessa voi korostua enemmän. Tutkimukseni painottuu kvalitatiiviseen osuuteen, mutta kvantitatiivinen lomakekysely antoi tutkimukseeni tärkeää pohjatietoa tutkittavasta il- miöstä. Tutkimustulosten kannalta monimenetelmätutkimuksen hyödyntäminen auttaa mah- dollistamaan yleistettävyyden.

4.1 Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimusongelmat

Tutkielmassa tarkoituksena oli selvittää, miten aktiiviurheilu vaikuttaa lukioiässä äidinkie- len ja matematiikan oppiaineisiin ja miten aktiiviurheilijat kokevat pärjäävänsä koulutöis- sään. Tutkielmani tavoitteena oli saada liikunnallisten lukiolaisten ajatuksia siitä, miten kou- lutöiden ja aktiiviurheilun yhdistäminen onnistuu ja tietoja heidän koulumenestyksestään.

Tutkimustietoa on mahdollista hyödyntää etenkin urheiluseuratoiminnassa, jossa puhututtaa nykypäivänä yhä enemmän lasten ja nuorten liikunnan vähäisyys ja kilpailutoiminnan li- sääntyminen seuratoiminnassa.

(28)

23 Tutkimuskysymykset pohjautuvat taustateoriaan ja ne jaettiin kahteen pääkysymykseen ja toinen pääkysymys tarkentui kahdella alakysymyksellä.

Tutkimuskysymykset ovat:

1. Millainen merkitys aktiiviurheilulla on koulumenestykseen lukuaineissa?

2. Millaisena aktiiviurheilijat kokevat lukio-opintonsa?

a) Mitkä ovat aktiiviurheilun tuomat kuormittavat tekijät opiskeluun?

b) Mitkä ovat aktiiviurheilun tuomat voimavarat opiskeluun?

4.1 Mixed methods-tutkimus

Kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus ja kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus erotel- laan toisistaan selkeästi kahdeksi vaihtoehtoiseksi tutkimuskulttuuriksi, niiden tutkimuspe- riteiden, normien ja arvojen eroavaisuuksien vuoksi.

Mahoney ja Goertz (2006, 227, 246) ovat todenneet, että tutkijoiden tulisi ymmärtää perinteisten tutkimuskulttuurien eroavaisuudet ja pyrkiä näkemään tutkimuksia rikastuttavana keinona niiden yhdistäminen ja liitettävyys toisiinsa. Monimenetelmällinen tutkimus (mixed methods research) on melko uusi metodologinen lähestymistapa, joka yhdistää laadullisen ja määrällisen tutkimuksen toisiinsa. Suomen kielessä ei ole virallista käännöstä käsitteelle mixed methods research, jonka vuoksi käsitettä käytetään englanninkielisenä tai termeinä

”monimetodinen tutkimus”, ”triangulaatio” tai monimenetelmätutkimus, joista jälkimmäistä itse tässä tutkielmassa käytän. (Sormunen, Saaranen, Tossavainen & Turunen (2013, 312–

314.)

Määrällisen ja laadullisen tutkimuksen lisäksi monimenetelmällinen tutkimus nostetaan kol- manneksi pääsuuntaukseksi näiden perinteisten suuntauksien rinnalle ja monimenetelmälli- nen tutkimus on vakiinnuttanut asemaansa tieteenalalla 2000-luvulla (Johnson, Onwueg- buzie & Turner 2007, 112). Vakiintuneemman aseman saavuttanut monimenetelmätutkimus on saavuttanut kasvatustieteellisellä tutkimuskentällä arvonsa, etenkin tutkiessa

(29)

24 oppimisprosessia sekä liikunnan ja koulutöiden yhdistämisestä aiheutuvia tuntemuksia (Ponce & Pagán-Maldonado 2015).

Creswellin ja Plano Clarkin (2018) kautta perehtyessä monimenetelmätutkimuksen histori- aan, ilmenee, että lähestymistavalla on viisi eri vaihetta. 1970-luvulla muodostumisvai- heessa yhdistettiin ensimmäistä kertaa määrällinen kyselytutkimus ja laadulliset haastattelut samassa tutkimuksessa. Vuosina 1980–1990 koettiin vaihe, jossa käytiin kiivasta keskuste- lua kahden jyrkästi erilaisen tutkimusmetodin yhdistämisestä. 1980-luvun lopulla kiinnostus ja keskustelu monimenetelmätutkimuksen ympärillä lisääntyi ja tämän myötä alkoi myös aktiivisen kehittämisen vaihe. Seuraavassa laajenemisvaiheessa monimenetelmätutkimus vakautti oman asemansa kolmantena tutkimusparadigmana. Reflektiivinen vaihe alkoi 2000- luvun alkupuolelta ja on kestänyt tähän päivään asti. Reflektiivisessä vaiheessa nimensä mukaan on keskitytty menetelmän kriittiseen arviointiin, ja sen historian, nykytilan ja tulevaisuuden arviointiin.

Tutkittavan ilmiön laajemman ja syvemmän ymmärtämisen kannalta, monimenetelmällistä- tutkimusta on perusteltua käyttää omassa tutkielmassani. Laadullista ja määrällistä tutkimus on perusteltua yhdistää, kun tavoitteena on ymmärtää tutkittavaa ilmiöitä paremmin. (John- son ja Onwuegbuzie 2007.)

Creswell ja Plano Clarkin (2018) mukaan monimenetelmätutkimus tulisi määritellä neljän keskeisen ominaisuuden kautta. Ensimmäisenä monimenetelmätutkimuksessa tutkija kerää ja analysoi aineistoa molempia tutkimusmenetelmiä hyödyntäen, pyrkien vastaamaan perus- teellisesti asettamiinsa tutkimuskysymyksiin ja hypoteeseihin. Toisessa vaiheessa tutkija yh- distää tai sekoittaa kahta erilaista aineistoa ja niiden tuloksia keskenään. Kolmantena omi- naisuutena tutkija koostaa tutkimussuunnitelman, jonka kautta tutkimus on perusteltua suo- rittaa. Viimeisenä luodaan teoria ja tutkimusfilosofia valittujen menetelmien pohjalta.

Creswell ja Planko (2018) tukeutuvat kolmeen perusmalliin. Perusmallit erottuvat toisistaan sillä, missä vaiheessa laadullinen ja määrällinen aineisto on kerätty ja millaisella painotuk- sella tutkimus on toteutettu (Drew, Hardman & Hosp 2008, 22). Tutkielmani tutkimusme- netelmä valikoitui keskeisten ominaisuuksien kautta, joka omalla kohdallani osoittautui kon- vergentiksi lähestymistavaksi. Ensimmäiselle monimenetelmällisellä lähestymistavalla eli konvergentille lähestymistavalle on tyypillistä kerätä aineisto samanaikaisesti eri

(30)

25 menetelmillä. Tutkimustulokset konvergoivat keskenään eli näiden tulisi olla lähellä toisiaan. Omassa tutkimuksessani pääpaino on kvalitatiivisessa tutkimuksessa, vaikka kvantitatiivinen aineisto kerättiin samanaikaisesti eli aineisto on simultaaninen. Toisen tutkimusme- netelmän korostuessa selkeämmin voidaan puhua tässä tilanteessa (QUAL+qual) monome- todista. Creswellin ja Plankon 2018) mukaan tutkimusmetodologian ja aineistokeruumene- telmän valinnan tulisi olla perusteltua ja sidoksissa tutkimusongelmaan. Heidän näkemyk- sensä mukaan monimenetelmätutkimuksen etuna on mahdollisuus hyödyntää molempien tutkimusmetodologien vahvuuksia sekä niiden katsotaan myös kompensoivan toisensa heik- kouksia.

Toisena monimenetelmällisenä lähestymistapana kuvataan eksplanatoratiivinen, selittävä malli, jossa tarkastellaan lähinnä sitä, selittääkö laadullinen aineisto määrällistä aineistoa.

Tutkijat keräävät määrällisen aineiston ennen laadullista aineistoa ja tutkimuksessa painotus on QUAN-qual. Tässä mallissa on mahdollisuus myös korostaa enemmän kvalitatiivista aineistoa, mutta kvantitatiivinen aineisto tulisi silti kerätä ensin (quan - QUAL).

Viimeisenä monimenetelmäisenä asetelmana pidetään eksploratiivista eli tutkivaa mallia, jossa kvantitatiivisella aineistolla pyritään rikastuttamaan laadullista aineistoa. Tutkivassa lähestymistavassa laadullinen aineisto kerätään ja käsitellään ensin, joka myös vaikuttaa tutkimuksen painotukseen (QUAL-quan). Tässä tapauksessa laadullisen aineiston analyysin jälkeen tarkastellaan myös määrällistä aineistoa, jonka on tarkoitus saada tutkimustuloksesta laajempi ja yleistettävämpi. On kuitenkin mahdollista, että tutkivassa mallissa voidaan painottaa kvalitatiivisen aineiston sijasta kvantitatiivisista, vaikka tämä tehdäänkin myöhem- min (qual- QUAN). (Cresswel ym. 2018).

Tutkijat pitävät monimenetelmätutkimuksen eduksi tutkimusnäytön vahvuuden ja monipuo- lisen käsityksen saaminen tutkittavasta ilmiöstä (Mengshoel 2012 & Flemming, 2007). Tie- teenaloilla, jossa pyritään saavuttamaan mahdollisimman käytännönläheistä tietoa, moni- muotomenetelmää on jopa perusteltua hyödyntää tutkimuksissa. Sormunen (2013, 317–319) tutkijatovereineen tuovat esiin tärkeän huomion siitä, että monimuotoisiin tutkimuskysymyksiin ei ole aina edes mahdollista saada vastauksia vain yhtä lähestymistapaa käyttämällä.

Kahden tutkimusmetodin hyödyntäminen tuottaa monipuolesta ja käytännönläheistä tietoa, jota voidaan käytännössä soveltaa suoraan toimintaan kentällä.

(31)

26 4.2 Lomakekyselytutkimus

Lomakekysely on pidetty jo erityisenä aineistonkeruumenetelmänä 1930-luvuta lähtien (Valli 2015, 84). Tutkielmani aiheen ja tutkimuskysymyksien määrittelyn jälkeen, kyselylomake tuntui luontevimmalta vaihtoehdolta tutkimukseni toteuttamiseen. Vehkalahti (2008, 11) toteaa kyselytutkimuksen olevan nykypäivänä hyvin tavallinen tapa kerätä ja tarkastella yhteiskunnallisia ilmiöitä, ihmisten kokemuksia, mielipiteitä ja asenteita erilaisissa ympäris- töissä. Lomakekyselyä pidetään soveltuvana erityisesti yhteiskunta- ja käyttäytymistieteel- liseen tutkimukseen, soveltuvuustesteihin, mielipidetiedusteluihin sekä palautemittauksiin.

Tutkimuksessa on hyödynnetty verkkokyselyn mahdollisuutta, mutta toisena vaihtoehtona aineiston keruuseen pidetään kontrolloitua kyselyä sekä postikyselyä. Yhtenä hyvänä vaihtoehtona pidin kontrolloitua kyselyä, tutkijan mennessä itse henkilökohtaisesti paikalle ke- räämään kyselyyn vastauksia. Tämä mahdollistaa sen, että mikäli kohdejoukolla on tarken- tavia kysymyksiä kyselystä, tutkija on tavoitettavissa. Kontrolloidun kyselyn etuna voidaan nähdä se, että tutkija voi alustaa kohdejoukolle, miksi kyseistä ilmiötä tutkitaan ja painottaa vastauksiin perehtymistä ja huolellisuutta. Tutkija voi myös tarkistaa, että vastaukset ovat huolellisesti ja riittävällä tasolla täytetyt vastauksia kerättäessä. Näistä vaihtoehdoista jou- duin turvautumaan kuitenkin verkkokyselyyn sen vaivattomuuden ja nopeuden vuoksi. On- nekseni tutkimusjoukon testaavat valmentajat oli hyvin perehdytetty aiheeseen ja kyselyyn ja sain kaikilta lomakekyselyyn vastanneilta hyvin täytettyjä lomakkeita ja luvan käyttää niitä tutkimuksessani. Yleiseksi ongelmaksi posti- ja verkkokyselyissä nousee väistämättä vastaajajoukon kato, etenkin jos kohdejoukko ei ole kohdennettu pienempään joukkoon.

(Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2010, 196–197.)

Valli (2015, 85) muistuttaa, että onnistunut kyselylomake auttaa niin tutkijaa kuin kohde- joukkoa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Toimiva kyselylomake on selkeä ja helposti täytettävä. Vehkalahti (2015, 85) muistuttaa, että tutkijan tehtävänä on ennen kyselylomak- keen laatimista, miettiä omat tutkimusongelmat ja tavoitteet, jotta tiedetään mihin pyritään löytämään vastauksia ja millaista tietoa halutaan kyselyn avulla saada. Huolellinen kysy- mysten muotoilu on avainasemassa tutkimuksen onnistumiseen. Etenkin posti- ja verkkokyselyn osalta on varmistettava, ettei vastaajalle jää epäselväksi, mitä häneltä kysytään eikä tulkintavirheitä synny. Mikäli vastaaja ja tutkija tulkitsevat kysymyksiä eri tavoin, tulokset