”Pääomapiirien” verokirja

254

K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 1 0 5 . v s k . – 2 / 2 0 0 9

”Pääomapiirien”

verokirja

Mikko Puhakka Professori

oulun yliopisto

Kohti parempaa verotusta – Eväitä verokeskusteluun Sixten Kork�an, Jukka Lassila, Niku M��tt�nen ja Ta�ani Valkonen.

ETLA B237, �elsinki 2009.

Matti Virén Professori turun yliopisto

V

asteikot, lukuisa joukko kulutusverojen muu­

toksia (joista osa on kulkenut energiaverojen nimellä), pääomaverotuksen uudistus, kansan­

eläkemaksun poisto, varallisuusveron poisto, perintöveron keventäminen. yhteisenä piirtee­

nä näihin kaikkiin uudistuksiin on liittynyt vä­

häinen, usein jopa olematon vakavasti otettava tutkimus­ ja selvitystyö. etujärjestöjen (lähinnä työmarkkinajärjestöjen) keskeinen rooli valmis­

telussa on sitä vastoin ollut ilmeinen.

ekonomistina on hieman turhauttavaa, että suuretkin muutokset verotuksessa tehdään il­

man huolellista lähinnä talousteoriaan perustu­

vaa valmistelua. Mihin yhteiskuntatieteitä sit­

ten tarvitaan, jos esimerkiksi verotusta koske­

vat ratkaisut ovat vain työmarkkinajärjestöjen ja poliitikkojen heinää?

tätä taustaa vasten on hatun noston arvois­

ta, että elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (etla) tutkijat ovat lähteneet tällaiseen kirja­

hankkeeseen. Verotusta koskevat päätökset ovat muutakin kuin lobbareiden edunjakopo­

litiikkaa. on aiheellista tuoda esiin se, että mo­

net (jopa useimmat) verotukseen liittyvät asiat

ovat kiistanalaisia, eivätkä ne pelkisty yhteen tulokseen.

kirjan rakenne on seuraava: si�ten kork­

man kirjoittaa teemasta �Globalisaatio ja vero­

tus�, jukka lassila �työn ja kulutuksen vero­

tuksesta�, tarmo Valkonen �pääomatulojen verotuksesta� ja niku Määttänen �asumisen verotuksesta�.

etlan rooli keskustelijana on hankala, koska se on lähinnä pääomapiirien rahoittama laitos. on vaikea kuvitella, että se voisi suosi­

tuksissaan päätyä sellaiseen lopputulokseen, joka ei vastaa sen rahoittajien näkökantoja.

niinpä koko kirjan kantava ajatus siitä, että palkkaverotusta pitää keventää ja kulutusvero­

tusta kiristää, tuskin yllättää ketään. kun siihen vielä lisätään halu keventää pääomaverotusta ja kiristää omistusasuntojen verotusta (kiinteistö­

veroa), ollaan etujärjestönäkökulmasta aika perinteisillä linjoilla.

se, mikä perinteisen etujärjestöjen vastak­

kainasettelun voisi lopettaa, olisivat uudet tut­

kimustulokset, joissa osoitettaisiin, että kaavail­

lut verorakenteen muutokset parantavat hyvin­

vointia ja olisivat koko kansantalouden kannal­

ta edullisia. Valitettavasti tältä osin kirja jää

255 Mikko Puhakka ja Matti Virén

kevyeksi. keskustelu perustuu lähes yksin­

omaan erilaisiin maavertailukuviin ja taulukoi­

hin, jotka ovat kenen tahansa ekonomistin saa­

tavilla esimerkiksi oeCd:sta ja eurostatilta.

olisimme odottaneet verokeskusteluun esi­

merkiksi sellaisia eväitä, joita ovat tarjonneet Coenen, Mcadam ja straub (2008). He tarkas­

televat euroopan keskuspankin aWM­mallilla verotuksesta koituvien työmarkkinoiden vää­

ristymien vähentämisen vaikutuksia. lassilan kirjoittamassa luvussa tosin viitataan joihinkin mallilaskelmiin, mutta muutoin todistelu teks­

tissä noudattaa enemmänkin kuvioiden logiik­

kaa tyyliin, miten suomi poikkeaa muista poh­

joismaista.

taloustieteen kirjallisuudessa on aivan vii­

me aikoina alettu miettimään uudelleen monia perinteisiä optimaalisen veroteorian tuloksia, jotka on johdettu staattisissa malleissa ja joista monet ovat perua Mirrleesin (1971) tunnetusta ja tärkeästä tutkimuksesta. on mahdollista, että tämän uuden dynaamisen teorian, johon myös liittyy epätäydellinen ja epäsymmetrinen informaatio, perusteella joudumme revisioi­

maan aikaisempia käsityksiämme mm. parhaas­

ta pääomatuloverosta ja tuloverojen tasoittami­

sesta yli ajan.¹tämä tutkimus on vielä alkuvai­

heissaan, mutta verotuksesta kirjoittavien eko­

nomistien on syytä olla siitä tietoisia. arvioi­

massamme kirjassa emme löytäneet liittymä­

kohtia tähän tutkimukseen.

lassila samoin kuin korkman omassa lu­

vussaan haluaisivat keventää tuloverotusta ja kiristää kulutuksen verotusta. tämä ehdotus on vähemmän yllättävää, kun ajatellaan mainit­

tujen veromuotojen kohtaantoa. ainakin näyt­

tää siltä, että tuloverotuksen keventäminen –

siinä määrin kuin sillä ostetaan matalampia palkankorotuksia – koituu työnantajien eduksi.

kulutusverot koituvat pääosin kuluttajien mak­

settaviksi. työnantajajärjestöjen kannalta ku­

lutusverotuksen kiristäminen on hyvä asia, koska huomattava osa verorasituksesta voidaan siirtää eläkeläisille ja muille työvoimaan kuulu­

mattomille. yleensä argumentoidaan, kuten lassilakin tekee, että viimeksi mainittujen ryh­

mien tulojen pieneneminen voidaan helposti kompensoida tulonsiirtoja kasvattamalla (esi­

merkiksi indeksikorotuksilla). Mutta tulonsiir­

tojen kasvattaminen merkitsee bruttoveroas­

teen kasvua, mikä ei liene järkevää.

epäilemme, onko kulutusverotuksen kiris­

täminen suomessa järkevää. eurostatin (2008) viimeisimmästä vertailusta ilmenee, että impli­

siittinen kulutusveroasteemme (27,3 %) on kolmanneksi korkein eu­alueella. keskiarvo on 19,9 %. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Coenenin, Mcadamin ja straubin käyttämä arvio yhdysvaltain kulutusveroasteesta on 7,7 %. tämä kertoo, että jos yhdysvaltain ve­

rorakenne poikkeaa jollain tavoin muista mais­

ta, niin ero koskee nimenomaan kulutuksen verotusta.

korkmanin (ainakin) implisiittinen perus­

telu verorakenteen muuttamiselle on se, että globalisaatio lisää palkkajoustoja ja sitä kautta lisää verotuksesta koituvia hyvinvointitappioi­

ta. näin oletettavasti tapahtuu, mutta osin sama argumentti pätee myös hyödykeverotuk­

sessa. niin kauan kuin relevantit palkka­ ja hintajoustot (ja sitä kautta verotuksen kohtaan­

to) ovat suomen osalta vain �mutu�­arvioita, todistelu ei ole kovin vakuuttavaa.

yksi suomen ongelmista on, että julkinen sektori on kovin suuri ja että mikään verora­

kenne ei tuo helppoa ratkaisua verotuksen ai­

heuttaman hyvinvointitappion ongelmaan.

1 Johdatus kirjallisuuteen on Golosov, Ts�vinski ja Wernin�

(2006); ks. ��ös esi�. Farhi ja Wernin� (200��).

256

KAK 2 / 2009

julkisen sektorin koko ja verotuksesta koituvat hyvinvointitappiot eivät ole riippumattomia toisistaan: koon kasvaessa tappiot kasvavat no­

peammin. siten puhuminen vain veroista, Ve­

ronmaksajien keskusliiton tapaan, on vähän falskia. kovin hyvin perusteltua ei ole korkma­

nin tavoin vedota siihenkään, että verotulot laffer­käyrän mukaisesti pysyisivät ennallaan, vaikka veroasteita laskettaisiin. eli olisi oltava rohkeutta puuttua myös julkisten menojen ta­

soon ja rakenteeseen.

suomessa hyvinvointivaltiota koskeva kon­

sensus estää tehokkaasti kaiken keskustelun aiheesta. samalla tavalla asumisen verotus, jos­

ta Määttänen kirjoittaa, on sellainen �pyhä leh­

mä�, josta on vaikea keskustella suomessa, koska teema on niin kovin poliittisesti latautu­

nut. ainoa ulospääsytie olisi analyyttisempi tarkastelutapa, jossa mielipiteiden rooli olisi minimissään ja analyyttisten tulosten asema ratkaisevan tärkeä.

tässä on oikeastaan tämän kirjan ja koko suomalaisen verotuskeskustelun ongelma.  Kirjallisuus

Coenen, G., Mcadam, p. ja straub, r. (2008), “ta�

reform and labour market performance in the euro area: a simulation­based analysis using the new area­Wide Model�, Journal of Econo�ic D�na�ics and Control32: 2543–2583.

eurostat (2008), Taxation Trends in the Euro�ean Union.

Farhi e. ja Werning, i. (2008), “the political economy of nonlinear Capital ta�ation�, käsi­

kirjoitus, september 2008.

Golosov, M., tsyvinski, a. ja Werning, i. (2006),

“new dynamic public Finance: a user’s Gui­

de�, teoksessa acemoglu, d., rogoff, k. ja Woodford, M. (toim.), NBER Macroeono�ics Annual 2006,the Mit press, Cambridge, Ma.

Mirrlees, j.a. (1971), “an e�ploration in the theo­

ry of optimum income ta�ation�, Review of Econo�ic Studies38: 175–208.